Pentti Tiusanen /vas(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Lakialoite 72/2003 vp koskee rikoslain 48 a luvun muuttamista. Lakialoitteessa ehdotetaankin törkeän metsästysrikoksen säätämistä ankarimmin rangaistavaksi erillissäännöksellä. Uusi säännös mahdollistaisi salametsästyksen tuomitsemisen ankarammalla asteikolla silloin, kun salametsästystä harjoitetaan laajamittaisesti tai teko tehdään erityisen suunnitelmallisesti tai teko tehdään metsästysrikoksen laajamittaiseen tekemiseen erityisesti järjestäytyneen ryhmän jäsenenä. Näissä tapauksissa salametsästykseen tulee sisältyä kokonaisuudessaan sellaisia piirteitä, joiden vuoksi teko tulee tuomita törkeänä metsästysrikoksena. Aloitteessa säännös sisällytettäisiin rikoslain uuteen luonnonvararikoksia koskevaan lukuun.

Tässä välissä, arvoisa puhemies, pitää todeta, että salametsästys, jolla nimestään huolimatta ei siis ole mitään tekemistä laillisen metsästyksen kanssa, on saanut uusia ammattimaisia piirteitä. Muun muassa näistä olemme voineet lukea viime päivien uutisista. Näitä koskevia oikeudenkäyntiuutisia on ollut luettavissa.

Tämä törkeä metsästysrikos olisi siis rikoslain 48 a lukuun lisättävässä uudessa 1 a §:ssä. Metsästysrikoksen tiettyjen tunnusmerkistöjen täyttyessä tulisi rikos katsoa ankarammin rangaistavaksi, jos sillä on nimenomaan tavoiteltu huomattavaa taloudellista hyötyä tai se tehdään erityisen suunnitelmallisesti tai rikoksentekijä toimii sellaisen rikoksen laajamittaiseen tekemiseen erityisesti järjestäytyneen ryhmän jäsenenä ja rikos on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä. Tällöin rikoksentekijä on tuomittava törkeästä metsästysrikoksesta vankeuteen vähintään neljäksi kuukaudeksi, enintään neljäksi vuodeksi. Siis tämä rangaistus on selvästi asteikoltaan ankarampi kuin metsästysrikoksessa yleensä.

Tässä aloitteessa todetaan myös, että törkeän metsästysrikoksen tulee olla sellainen, että sen tunnusmerkkien täyttyminen edellyttää aina tekijän tahallisuutta, siis sitä ei voi vahingossa suorittaa.

Tämä lakialoite on siis jäsennelty kolmeen alakohtaan, joista ensimmäinen on tuo huomattava taloudellinen hyöty. Nyt kun on tarkasteltu epäilyttäviä tapauksia, on löydetty pakastimia, joissa on ollut hyvinkin paljon saalista, on karhunlihaa, hirveä, yleensäkin suojeltuja eläimiä, lintuja erityisesti, kotkia, haukkoja jne., siis ilmeisesti vahva taloudellinen panos. Suunnitelmallisuuttakin on, ja rikoksentekijä on tämän laajamittaisen järjestäytyneen ryhmän jäsen. Viimeaikaiset uutiset ovat kertoneet myös siitä, että on todella ollut isompi joukko liikkeellä, ja sitten myös tällainen törkeä piirre on se, että henkilöt, jotka pyrkivät asiasta tiedottamaan, kertomaan poliisiviranomaisille, joutuvat painostuksen kohteeksi.

Tämähän ei ole ihan uusi asia. Aikaisemminkin tätä on tapahtunut. Mutta yleensä ottaen tämän asian esille nostaminen mielestäni on nyt erityisen aiheellista, koska näitä tapauksia siis näyttää olevan jatkuvasti esillä. Tämä asia on myös sen vuoksi tärkeä, että on ilmaantunut käsitys, että poliisilla ja viranomaisilla ei ole mahdollisuuksia toimia järjestäytynyttä metsästysrikollisuutta vastaan. On sekin näkökohta, että siitä ei anneta tuomioita. Asioita tutkitaan vaikeasti, on harvinaista, että asia lähtee tutkimukseen, mutta myöskin sitten tuomioistuinkäsittely on vielä harvinaisempaa ja tuomiot sitäkin harvinaisempia. Tällöin voisi ajatella niinkin, että tällainen lakiin liitetty törkeä metsästysrikos, jossa on ankarampi rangaistusasteikko, saattaisi toimia ennalta ehkäisevästi.

Lauri Kähkönen /sd:

Arvoisa puhemies! Ed. Tiusasen ym. lakialoite koskee törkeää metsästysrikosta eli sen lisäämistä myös lakiin. Totean jo heti tässä alussa, että olisin mielelläni pannut nimeni tähän lakialoitteeseen, jos sitä olisi kysytty.

Palaan hiukan menneisyyteen. Luonnonvararikoksia koskevia säännöksiähän tarkistettiin vuoden 2002 syksyllä eli laittoman saaliin kätkemistä, hankkimista, kuljettamista, välittämistä tai kauppaamista koskevia seuraamuksiahan kiristettiin. Meillä täällä salissa kiersi myös tätä koskeva lakialoite. Kun näitä seuraamuksia kiristettiin, niin rangaistuksen enimmäismäärää näistä rikoksista nostettiin siten, että pakkokeinolain mukaan viranomainen voi suorittaa kotietsinnän. Ehkä siksi, että tämä tuli mahdolliseksi, nyt sitten muun muassa Iisalmessa, Koillis-Savossa, Nilsiässä ja Nurmeksessa ovat oikeudenkäynnit parhaillaan käynnissä tai ainakin alkamassa. Näissä oikeudenkäynneissä ei ole kyse mistään satunnaisista hirvien luvattomista salakaadoista omiksi tarpeiksi, vaan näissä tapauksissa voidaan hyvällä syyllä puhua järjestäytyneestä rikollisesta toiminnasta, ja näitten motiivina on ollut tuntuvan taloudellisen hyödyn hankkiminen. Näistä ed. Tiusanen myös omassa esittelypuheenvuorossaan totesi, eli todella merkittävä taloudellinen hyöty.

Toisaalta jo silloin pari vuotta sitten tähän mittavaksi paisuneeseen ongelmaan, laittomaan salakaatoon ja hirvenlihan mutta myös erilaisten kanalintujen, rauhoitettujen lintujen välittämiseen liittyi myös lieveilmiöitä eli uhkailua, kiristystä ja vahingontekoa, ja aivan tuoreitakin tapauksia on. Näitten seurauksena osa ihmisistä ei uskalla puhua suoraan näistä asioista paikkakunnan poliiseille. Uskon, että tämä uhkailu on laajempaa kuin me voimme edes aavistaa. Otan esimerkkejä, mitä on tapahtunut: konstaapelin kodin ikkunoita rikottiin, kaksi koiraa tapettiin häneltä, sitten viillettiin yksi koira, edelleen koira myrkytettiin; erään riistanhoitoyhdistyksen puheenjohtajan työkoneisiin laitettiin tankkiin aiv-liuosta ja edelleen hänen koiransa joutui ilkivallan kohteeksi; rikottiin eräs kämppä; hajotettiin laavu; viime kesänä muistaakseni metsäautoteille kylvettiin nauloja eli oletettiin juuri, että mahdolliset metsästysrikosten paljastajat liikkuisivat niillä teillä; edelleen, auton tankkiin pantiin polttoöljyä ja sitten ilmoitus viranomaiselle, ja tarkoitus oli tavallaan, että tämä henkilö saatetaan vastuuseen, vaikka toinen oli polttoöljyä laittanut autoon; jne.

Nyt ehkä tälläkään hetkellä nämä seuraamukset tällaisesta taloudellisen hyödyn tavoittelun mielessä tehdyistä metsästysrikoksista eivät ole riittävät. Olen asiasta aivan samaa mieltä ja siinä mielessä pidän tätä aloitetta erittäin hyvänä ja toivon, että todella sitten voitaisiin tätä rikoslain 48 a lukua muuttaa ja todella erottaa tämä törkeä metsästysrikos. Tällä tavalla minä uskon, että kun tämä muutos saataisiin aikaiseksi, niin sillä olisi jo ehdottomasti ennalta ehkäisevä vaikutus. Toivottavasti kun nämä käräjäoikeudet nyt istuvat, niin eivät sitten kovin lievästi lähtisi soveltamaan näitä voimassa olevia lakeja. Meillähän on esimerkkejä tämän tyyppisistä oikeudenkäynneistä. Semmoinen kuva minulle on tullut, että näissä käräjäoikeuksissa tai yleensä oikeudessa on totuttu toimimaan näitten asteikkojen alarajalla. Mutta toivon todella tälle lakiesitykselle myönteistä käsittelyä. Sitä kautta ehkä näitä ikäviä metsästysrikkomuksia voitaisiin entistä enemmän estää.

Senkin haluan vielä tässä lopuksi, arvoisa puhemies, todeta, että siitä huolimatta, että poliisin, riistanhoitoyhdistysten ja maanomistajien, eli tarkoitan Metsähallitusta, erätarkastajia, metsäyhtiöitä jne., yhteistyötä on lisätty ja tämmöistä valvontaa on lisätty, siitä huolimatta näitä metsästysrikoksia, rikkomuksia, paljastuu. Aivan viime ajoilta on esimerkiksi omassa läänissäni aivan tuoreita tapauksia, esimerkiksi kaksi juuri hirven salametsästykseen liittyen.

Petri Salo /kok:

Arvoisa herra puhemies! Vaikka asia on tärkeä ja mielenkiintoinen, yritän tiivistää puheenvuoroni kahteen minuuttiin tästä paikalta ja totean, että tervehdin myöskin tätä lakiesitystä tyydytyksellä. Myöskin panin viime kaudella merkille, että, ed. Kähkönen, te olitte kovin aktiivinen metsästysasioitten korjaamisessa. Ymmärrän tietenkin tuon itäsuomalaisen näkökulman, kun siellä nämä ongelmat ovat nyt olleet kaikkein pahimpia viime aikoina. Viittaan vain karhunpyyntiin, jossa talvipesille ammutaan karhuja toistamiseen käyttäen moottorikelkkaa ja teknisiä laitteistoja hyväksi, jotta saataisiin tietenkin myöskin merkittävää taloudellista hyötyä.

Olen käynyt hovioikeuksien päätöksiäkin katsomassa tuolta Finlexistä ja todennut, että valitettavan usein, vaikka on ammattimaisesta, järjestelmällisestä rikoksesta ollut kysymys ja näyttö syyttäjällä, valitettavan usein käräjäoikeuden tuomiot ovat olleet sakkoa, joskus ehdollista vankeutta muutama kuukausi. Tämän lakiesityksen läpimenohan tarkoittaisi, että minimituomio olisi sen jälkeen neljä kuukautta vankeutta.

Mutta tärkein peruste tässä ed. Tiusasen aloitteessa on minun mielestäni se, että näitä rikoksia on erittäin vaikea tutkia, koska vastapuolella on myöskin taitava, liikkuva koneisto. Tämä, jos rangaistus muutetaan neljästä kuukaudesta neljään vuoteen, tarkoittaa sitä, että se mahdollistaa esitutkintaviranomaiselle eli poliisille ottaa käyttöön myöskin telekuuntelun ja puhelinkuuntelun näitten rikosten tutkinnassa. Siitä ei tässä perusteluosassa ole mainittu ollenkaan, ja se on kaikkein merkittävin asia, kun poliisi voi myöskin telekuuntelua hyväksi käyttäen lähteä paljastamaan tätä ammattimaista rikollisuutta, mikä ennalta ehkäisee sitä, aiheuttaa sen, että metsästysrikkomukset tulevat todennäköisesti vähenemään. Toivon, että oikeusministeri tuo tämän mukaisen hallituksen esityksen, kolmiportaisen esityksen, niin kuin monessa muussakin meidän rikoslakimme säännöksessä on lievä tekomuoto, tavallinen tekomuoto ja törkeä tekomuoto.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa herra puhemies! Tässä asiassa voi olla samaa mieltä ed. Salon kanssa siitä, jotta pitäisi saada nämä puhelin- ja telekuuntelumahdollisuudet aikaiseksi. Pohjois-Karjalassa niissä tapauksissa, mitä ed. Kähkönen äsken valaisi, on ollut vaikeutena se, jotta vaikka oli tiedossa tarkat soittoajankohdat, niin poliisi ei ollut hyvin innokas lähtemään näitä tutkimaan vedoten lähinnä siihen, jotta on kuitenkin vähäisestä asiasta kyse ja siinä välillisesti aiheutettiin vahinkoa, mutta ei suoranaisesti. Jos koira myrkytetään, se on niin pieni vahinko, jotta ei se vielä edellytä, että lähdetään tutkimaan niitä teletietoja, kuka on soittanut jonkun paljastussoiton, jotta luvatonta polttoainetta on tankissa.

Mutta itse aloite on ihan hyvä, ja kannatan sitä, jotta nämä rikkomukset saataisiin kuriin. Yhtenä erityiskohtana kuitenkin tähän toteaisin, jotta kun susi on rauhoitettu eläin, niin tähän kyllä voisi lisätä yhtenä, 4 §:nä, jotta tämä ei koske suden kaatoa kuitenkaan syyskuusta joulukuun alkuun, koska minusta silloin voisi olla semmoinen vapaa metsästys sudella ja erityisesti sen voisi rajata tuonne Itä-Suomen alueelle, koska siellä meillä on kaikkein eniten niitä vahinkoja. Siinä olisi tavallaan oma viestinsä siihen suuntaan, jotta tapettaisiin semmoiset vahingolliset eläimet, jotka tekevät ihmisille ja talouksille vahinkoa. Tässä todetaan nimittäin, jotta "tavoitellaan huomattavaa taloudellista hyötyä". Minusta siinä tavoiteltaisiin sinällään hyötyä, kun sudet tapettaisiin, ja se tarkoittaisi, jotta valtion pussista ei maksettaisi 2,3:a miljoonaa euroa korvauksia suurpetovahingoista, susien aiheuttamista suurpetovahingoista. Ne eivät tosin kaikki ole susien aiheuttamia, mutta osa kuitenkin, merkittävä osa. Samalla nekin eläimet, mitkä nyt joutuvat suden suuhun, olisivat mahdollisesti kylmätiskeissä kauppojen osalta ja me voisimme ostaa niitä tuotteina eikä sillä tavalla, että sudet käyvät niitä repimässä ja, niin kuin paikallisista lehdistä voi nähdä, jatkuvasti tapahtuu vahinkoa sen lisäksi, että menee hyviä metsästyskoiria ja kotieläimiä, muitakin kuin näitä syötäviä, sitten suden suuhun.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! Kiitän kollegoja siltä osin, mikä koski tätä lakialoitteen käsittelyä. Ed. Kähkönen ja ed. Esa Lahtelakin siltä osin, kun hän puhui tästä lakialoitteesta, olivat mielestäni hyvällä asialla ja toivat lisäarvoa. Ed. Salo toi telekuuntelumahdollisuuden tähän asiana esille, joka varmasti on merkittävä. Ed. Kähkösellä on hyvin läheinen kokemus siitä, mitä on tapahtunut.

Tässä on kuuden eri kansanedustajan allekirjoitus, siis sillä lailla, että kuudesta eri eduskuntaryhmästä. Näitä allekirjoituksia on ainoastaan seitsemän johtuen yksinkertaisesti niin sanotusta kiireestä. Mielelläni olisin pyytänyt vaikkapa ed. Kähkösen nimen tähän.

Mutta kaiken kaikkiaan tämä on asia, jota kannattaa nyt eri puolilta viedä eteenpäin, ja tosiaan hallituksen esitys on sitten se väline, jolla tämä varmaan jossakin vaiheessa toteutuu. On erittäin hankala tilanne Suomessa — osana Euroopan unionia — jos täällä todella jatkuvasti rikotaan hyvin törkeällä tavalla luonnonvarain hoitoa ja suojelua ja tehdään törkeitä metsästysrikoksia. Se on asia, josta Suomen pitää päästä irti.