Pentti Tiusanen /vas:

Aivan lyhyesti, arvoisa puhemies! Se huoli, mitä täällä etenkin kokoomuksen suunnasta on tässä asiassa osoitettu, on siltä osin tietysti oikea, jos ajatellaan sitä, miten aikaisemmin sovittu ei toteudukaan tulevaisuudessa, ja tämä on mielestäni ymmärrettävää ja loogista. Tässähän tilanne on nyt muuttunut myös valiokuntakäsittelyn yhteydessä. Tämän voi hyväksyä. Muuten tietysti pitää lähteä siitä, että eläkkeet olisivat sitä tasoa, että ei tarvita yksityisiä eläkejärjestelyjä. Suurin osa ihmisistä ei siihen kuitenkaan pysty. Se on tässä mielessä tasa-arvokysymys. Tähän liittyvät myöskin indeksikysymykset, ja niihin palaamme myöhemmin tänään, joten tässä mielessä varmasti tänään äänestämme useammastakin asiasta.

Pertti Hemmilä /kok:

Arvoisa herra puhemies! Kuten kokoomuksen vastalauseessa todetaan, emme voi hyväksyä sitä, että hallitus yksipuolisesti nyt muuttaa jo olemassa olevien vapaaehtoisten eläkesopimusten sisältöä. Myöskään uusien sopimusten siirtäminen ansiotuloverotuksesta pääomaverotuksen piiriin ei ole omiaan kannustamaan kansalaisia ottamaan itse vastuuta tulevaisuudestaan ja huolehtimaan eläkevuosiensa toimeentulosta vapaaehtoisilla vakuutuksilla.

Herra puhemies! Uusia sopimuksia koskien on hyväksyttävää nostaa eläköitymisen ikärajaa 62 vuoteen nykyisestä 60 vuodesta, koska me tulemme kipeästi tulevaisuudessa tarvitsemaan kaikkia työkykyisiä ja työikäisiä osaajiamme leipomaan tätä yhteistä kakkua jaettavaksi. Ellei ole työntekijöitä, ei ole myöskään hyvinvointiyhteiskuntaa. Vanhoihin, jo tehtyihin sopimuksiin ikärajan nostoa ei sen sijaan pitäisi ulottaa. Henkilöt, jotka ottavat itselleen vapaaehtoisia eläkevakuutuksia, ovat yleensä meitä, jotka muutoinkin hoidamme ja otamme vastuuta omasta ja perheemme toimeentulosta.

Miksi hallitus nyt haluaa rangaista keskituloisia, työtätekeviä kansalaisia siitä, että he osaavat ennakoida jopa vuosikymmenien päässä häämöttävän eläköitymisensä ja sijoittaa tulevaisuuden toimeentuloonsa? Erityisesti perheellisillä keski-ikäisillä ja nuorilla naisilla työura on usein katkonainen lasten hoitamisen vuoksi. Heillä lakisääteinen eläketurva on siksi huonompi ja tarve täydentää eläketurvaa on todellinen. Tähän asti hallituksen ja pääministerinkin huolenaiheena on ollut alhainen syntyvyys ja nuoria perheitä on kannustettu hankkimaan lapsia. Nyt kuitenkin Vanhasen hallitus rankaisee nimenomaan perheitä, joissa halutaan hoitaa kotona pieniä lapsia ja ennakoidaan vastuullisilla eläkesijoituksilla työmarkkinoilta poissaolon heikentävä vaikutus eläketurvaan.

Herra puhemies! Me emme voi hyväksyä jo voimassa olevien sopimusten yksipuolista muuttamista emmekä myöskään sitä, että vastuun ottamisesta rangaistaan keskituloista, työtätekevää kansalaista muuttamalla olemassa oleva verokohtelu ankarammaksi.

Jari Koskinen /kok:

Arvoisa puhemies! Heti alkuun, etten unohda, ehdotan, että käsittelyn pohjaksi otettaisiin mietinnön asemesta mietintöön liittyvä kokoomuksen vastalause, vastalause 1, joka on täysin erisisältöinen kuin on mietintö ja kuin on myöskin ollut hallituksen esitys.

Arvoisa puhemies! Kokoomus ei siis hyväksy hallituksen ehdotusta siirtyä vapaaehtoisten yksilöllisten eläkevakuutusten verotuksessa ansiotuloverotuksesta pääomatuloverotukseen. Yksilöllisillä eläkevakuutuksilla täydennetään lakisääteistä eläketurvaa, jolloin niitä tulisi verotuksessa kohdella tasavertaisesti lakisääteisten eläkkeiden kanssa. On kiistaton tosiasia, että eläkesäästäjien verotus tulee kiristymään siirryttäessä ansiotuloverotuksesta pääomatuloverotukseen. Hallitus laskee tämän veronkiristyksen tuottavan veronsaajille yhteensä vajaan 130 miljoonan euron lisätulot vuosittain siinä vaiheessa, kun uudistus on täysimääräisesti voimassa.

Lisäksi on muistettava, että jo tällä hetkellä ovat voimassa ja edelleen myös hallituksen esityksen jälkeen ovat voimassa niin sanotut kollektiiviset vakuutukset, jotka työnantajat voivat ottaa omille työntekijöilleen. Niissäkin tällä hetkellä ja myös tulevaisuudessa käytetään ainoastaan ansiotuloverotusta. Jos halutaan olla loogisia, niin myös vapaaehtoisissa eläkevakuutuksissa pitäisi pysyä ansiotuloverojärjestelmässä.

Hallitus perustelee näitä huimia veronkiristyksiä sillä, että siirtyminen pääomatuloverotukseen tulisi eläkesäästäjille edullisemmaksi siinä vaiheessa, kun eläkettä aletaan nostaa vakuutuksesta. Tämä väite on harhaanjohtava. Käytännössä vakuutusmaksuja maksetaan keskimäärin 23 vuotta, pisimmillään jopa 40 vuotta. Hallituksella ei voi olla mitään tietoa tai takeita siitä, millainen näiden eläkkeiden verotus tulee olemaan niiden nostohetkellä. Eläkkeiden maksuhetkellä verotus riippuu tietystikin silloisen verojärjestelmän lisäksi myös eläkkeensaajan muista tuloista. On syytä muistaa, että nykyinen jako ansiotuloihin ja pääomatuloihin on ollut voimassa vasta reippaat kymmenen vuotta. Näin ollen kukaan ei pysty sanomaan meille, minkälainen verojärjestelmä Suomessa on kymmenen vuoden kuluttua olemassa tai kahdenkymmenen vuoden kuluttua tai kolmenkymmenen vuoden kuluttua.

Jo pelkästään eläkevakuutusten viime vuosina noussut suosio osoittaa vapaaehtoisten eläkevakuutusten olevan tärkeä väline kansalaisten oman ja heidän perheensä eläkeaikaisen toimeentulon parantamiseen. He tietävät, että hallituksen työttömyyttä lisäävä talouspolitiikka vaarantaa tulevien työeläkkeiden maksamisen. Kyse on siis vastuullisten keskituloisten palkansaajien halusta ja valmiudesta suunnitella omaa tulevaisuuttaan.

Tämän kaltaista käytöstä tulisi myös yhteiskunnan taholta tukea. Nyt hallitus on kiristämässä näiden kansalaisten verotusta ja siten heikentämässä vapaaehtoisen lisäeläkkeen säästämisen mahdollisuuksia ja kannustimia.

Kokoomus on kuitenkin valmis hyväksymään hallituksen esittämän vähimmäiseläkeiän noston 60 vuodesta 62 vuoteen. Työssäoloajan pidentäminen ja tätä kautta väestön ikärakenteen muutoksesta eläkejärjestelmän rahoitukselle aiheutuvien paineiden tasapainottaminen on hyvinvointiyhteiskunnan tulevaisuuden kannalta ensiarvoisen tärkeää. Uusi ikäraja on linjassa myös yksityisten alojen eläkeuudistuksessa maksetun varhennetun vanhuuseläkkeen ikärajan kanssa.

Kokoomuksen vastalauseessa ehdotetaan, ettei korkeampaa vähimmäiseläkeikärajaa uloteta koskemaan jo voimassa olevia sopimuksia. Tällä tavoin toimittiin ikärajaa nostettaessa vuosina 1992 ja 1999. Puuttumisen vanhoihin sopimuksiin on todettu olevan eräiltä osin perustuslain vastaista, ja hallitus on pakotettu muuttamaan omaa kansalaisten perusoikeuksia loukkaavaa esitystään.

Kokoomus pitää kuitenkin täysin kohtuuttomana ja kansalaisten oikeusturvaa vaarantavana myös sitä, että ylipäätänsä jo tehtyihin ja voimassa oleviin vakuutussopimusten ehtoihin puututaan. On syytä muistaa, että kun näitä eläkevakuutuksen ehtoja on muutettu, ei koskaan aiemmin ole puututtu vanhoihin sopimuksiin. Nyt ensimmäistä kertaa puututaan vanhoihin sopimuksiin. Tyyli näköjään punamullan aikana on erilainen.

Marja Tiura /kok:

Arvoisa puhemies! Kannatan lämpimästi ed. J. Koskisen tekemiä ehdotuksia.

Haluan vielä korostaa myöskin sitä, että vapaaehtoisen eläkevakuutuksen ottajat ovat tällä hetkellä suhteellisen nuoria, kolme-neljäkymppisiä nuoria aikuisia, ja hyvin paljon heissä on myöskin naisia.

Mutta asia, josta haluan eritoten puhua, on se, että ilolla kannatan tätä pontta, jonka valtiovarainvaliokunta on tehnyt koskien sitä, että vakuutuksenottaja voisi siirtää oman eläkevakuutuksensa henkivakuutusyhtiöstä toiseen. Tämä on minun mielestäni hyvin tärkeätä, kun ajatellaan nimenomaan näiden kuluttajan näkökulmaa. Viime aikoinahan on puhuttu nimenomaan näiden eri henkivakuutusyhtiöiden sijoitustoiminnasta ja siitä, että tämä sijoitustoiminta on hyvin paljon vaihdellut. On hyvin tärkeätä, että tähän ponteen todella kiinnitettäisiin huomiota, että kuluttajalla olisi mahdollisuus siirtää oma vapaaehtoinen eläkevakuutuksensa yhtiöstä toiseen.

Ben Zyskowicz /kok:

Arvoisa herra puhemies, hyvät kollegat! Nykyinen Matti Vanhasen hallitus ei ole juurikaan tehnyt ainakaan tässä vaiheessa veronkorotuksia tai veronkiristyksiä. Toki yritysverouudistuksessa monet joutuvat veronkorotusten kohteeksi ja maksumiehiksi, mutta peruslinjana hallituksella varsinkin tavallisten palkansaajien osalta on ollut ennemminkin toinen suunta eli se, että on alennettu tuloverotusta ja on jouduttu alentamaan myös alkoholiverotusta.

On kuitenkin yksi palkansaajaryhmä, jonka verotusta nykyinen punamultahallitus haluaa kiristää. Mikä on se ryhmä? Se ryhmä on ne kansalaiset, jotka haluavat omilla rahoillaan, omilla toimillaan varmistaa eläkeajan toimeentuloaan tekemällä vapaaehtoisen eläkevakuutuksen ja säästämällä sitä. Tämmöinen omaehtoinen toiminta oman toimeentulon varmistamiseksi eläkeaikana ei ilmeisesti oikein istu punamullan ideologiaan, ja näköjään sen vuoksi juuri tämän kansalaisryhmän veroja halutaan kiristää. Esillä on siis veronkiristys, eläkevakuutuksen ottajiin kohdistuva veronkiristys.

Ministeri Kalliomäki ja eräät muut hallituksen esityksen puoltajat ovat yrittäneet tämän hallituksen esityksestäkin ilmenevän vuositasolla noin 130 miljoonan euron veronkiristyksen selittää joksikin muuksi sanomalla, että vaikka tässä säästämisvaiheessa verotus kiristyy, niin sitten aikanaan eläkkeen nostovaiheessa, kun sitä ei veroteta ansiotulona vaan pääomatulona, verotus vastaavasti keventyy.

Aivan kuten ed. Jari Koskinen teki äsken, on pakko kysyä, miten näin voidaan argumentoida, miten hallitus tänä päivänä vuonna 2004 voi argumentoida sillä, minkälaista on näiden säästäjien verotus 10, 20, 30, jopa 40 vuoden päästä? Mistä ministeri Kalliomäki tai ed. Esa Lahtela tai muut hallituksen esityksen puoltajat tietävät, minkälainen se verotus aikanaan on? Mistä tiedetään, onko silloin — sanotaan vaikka 20, 30 vuoden päästä — yleensäkään olemassa enää eroa ansiotuloihin ja pääomatuloihin? Mistä tiedetään, että jos tämmöinen ero on, eläkevakuutussäästöt eläkkeenä lasketaan nimenomaan pääoma- eikä uudelleen taas ansiotuloksi? Ja mistä tiedetään, että vaikka ero siis olisikin ja vaikka laskettaisiinkin silloin pääomatuloksi, että silloin 20, 30 vuoden päästä pääomatuloprosentti on alempi kuin ansiotuloprosentti? Eli ministeri Kalliomäki: argumentointi sillä, että tämä ilmiselvä veronkiristys ei ole muka veronkiristys sen takia, että joskus aikanaan kymmenien vuosien päästä nämä samat veronkiristyksen uhrit ja kohteet ehkä saavat itse eläkkeen kevyemmin verotetuksi, on täysin ilmassa oleva perustelu. Te ette todellakaan voi tietää ja vielä vähemmän mennä takuuseen siitä, minkälaista tuo verotus tulevaisuudessa on.

Kokoomuksen eduskuntaryhmä ei hyväksy vapaaehtoisen eläkevakuutuksen ottajiin kohdistuvaa, hallituspuolueiden innokkaasti ajamaa veronkiristystä. Meidän mielestämme on perusteltua, että edelleenkin nämä vakuutusmaksut vähennettäisiin ansiotulosta ja aikanaan, kun eläkettä saadaan, se on luonnollisesti ansiotuloa, kuten on myös lakisääteinen työeläke.

Toinen näkökohta tässä hallituksen esityksessä on se, että tämä ikärajan korotus ulotetaan myös vanhoihin voimassa oleviin eläkesopimuksiin. Kuten lähetekeskustelussa totesimme, pidämme erittäin huonona politiikan moraalina sitä, että hallitus ja eduskunta viime kädessä, säätävät lain, jolla pakotetaan sadattuhannet eläkevakuutuksen ottaneet kansalaiset uudistamaan ikärajan osalta tätä sopimustaan. Ei voi olla oikein, että lainsäätäjä tosiasiassa pakottaa nämä henkilöt sopimusehtojen muuttamiseen.

Eduskunnan perustuslakivaliokunta on nyt katsonut ja valtiovarainvaliokunta sen mukaisesti luonnollisesti menetellyt, että sellaisten henkilöiden kohdalla, joiden osalta tämä eläkkeelle jääminen on tapahtumassa lähimmän viiden vuoden aikana, ei ole myöskään perustuslain mukaista ulottaa tätä ikärajamuutosta heidän sopimuksiinsa. Tältä osin hallituksen esitystä on siis eduskunnassa muutettu.

Tämä perustuslakivaliokunnan lausunnosta johtuva muutos ei kuitenkaan riitä. Siis valtiosääntöoikeudelliselta kannalta se riittää, mutta poliittisena arviona meidän kannaltamme se ei riitä. Meidän mielestämme oikeus ja kohtuus on se, että kaikki ne, jotka ovat tehneet sopimukset voimassa olevien lakien ja säädösten mukaan, voisivat ikärajankin osalta jatkaa säästämistä vanhojen sopimusten mukaisesti, ja niitä uusia sopimuksia, jotka tämän lainsäädännön jälkeen tehdään, luonnollisesti koskisi tämä uusi 62 vuoden ikäraja, joka tässä vaiheessa vähimmäisikärajaksi säädetään. Näin on menetelty aikaisemmin, kun vapaaehtoisen eläkevakuutuksen ikärajoja on korotettu, ja näin meidän mielestämme olisi pitänyt ja pitäisi menetellä nytkin, eli vanhat sopimukset pitäisi suojata; vanhoilla ehdoilla tehdyt sopimukset pitäisi voida loppuun saakka toteuttaa niitten ehtojen mukaisesti.

Arvoisa puhemies! Sinänsä kokoomus ei vastusta ikärajan nostamista. Osana perusteltua pyrkimystä nostaa yleistä eläköitymisikärajaa hyväksymme sen, että myös vapaaehtoisten eläkevakuutusten osalta vähimmäisikärajaksi tässä vaiheessa säädetään 62 vuotta, mutta kuten sanoin, tämä muutos tulisi ulottaa koskemaan vain lain säätämisen jälkeen tehtyjä uusia sopimuksia.

Arvoisa puhemies! Kokoomus ei ole tässä kritiikissään yksin. Olen havainnut lukiessani lehtiä ja seuratessani julkista keskustelua, että myös hallituspuolueiden piirissä ja ennen kaikkea niiden äänestäjien, vai pitäisikö sanoa tässä vaiheessa entisten äänestäjien, piirissä kohdistetaan tähän hallituksen esitykseen voimakasta kritiikkiä.

Kovasti tätä esitystä on parhain päin pyritty puolueiden pää-äänenkannattajissa selittämään, mutta olin huomaavinani, että olisiko keskustan puoluekokoukseen peräti tehty joku aloite tai ainakin annettu jokin paikallisosastojen kannanotto, jossa vaadittiin tämän hallituksen esityksen mukaisen uudistuksen torjumista.

Myös hallituspuolueiden lehdissä on käyty keskustelua, ja osoitukseksi siitä erittäin voimakkaasti kritiikistä, joka hallituspuolueidenkin piiristä kohdistuu tätä hallituksen kelvotonta esitystä kohtaan, luen otteen Suomenmaa-lehdessä torstaina 6.5.2004 julkaistusta avoimesta kirjeestä pääministeri Matti Vanhaselle. Tämän kirjeen on lähettänyt Ilkka Eerola -niminen yrittäjä Kalvolasta. En miestä tunne, mutta tekstistä päätellen ainakin fiksu ja kelpo mies. Hän kirjoittaa seuraavaa:

"Haluan tuoda mieltäni painavat asiat julkisuuteen siitä syystä, että olen tyytymätön vapaaehtoisista eläkevakuutuksista käydyn keskustelun vähäisyyteen ja tasoon. Eritoten minua keskustalaisena harmittaa se, että hallituspuolueen ääntä pitkän oppositiokauden jälkeen käyttävä keskusta ei ole tässä asiassa halunnut pitää kiinni edellisissä eduskuntavaaleissa antamistaan lupauksista ja hallitusohjelmaan kirjatuista periaatteista. Sitä pidän meitä yrittäjiä loukkaavana ja poliittisesti häpeällisenä menettelynä."

Hän jatkaa näin: "Olen aina ollut ajatusmaailmaltani keskustalainen. Olen ollut aatteestani ylpeä ja kertonut siitä mielelläni yrittäjätovereilleni. Keskustalaisuus on merkinnyt minulle myös vahvaa yrittäjämyönteisyyttä."

Ja edelleen: "Uskoin keskustan haluun näyttää, mihin se todella pystyy, kun se on hallitusvastuuseen päästyään saanut mahdollisuuden myös käytännössä toteuttaa politiikkaansa ja perinteisiä arvoja. Uskoin, että näitä arvoja ei myydä poliittisen selviytymiskamppailun näyttämöllä. Niin uskoin."

Hetken päästä hän kirjoittaa: "Viime vuosina yrittäjillä on ollut ainoastaan yksi mahdollinen järkevä investointikohde, investoiminen omaan vanhuuteen."

Ja edelleen: "Yrittäjä on voinut lohduttaa itseään sillä ajatuksella, että ylipitkistä työpäivistä ja pitämättä jääneistä lomista voisi saada edes jonkinlaisen korvauksen siirtymällä eläkkeelle hieman varhemmin, 60—62-vuotiaana. Se on pitänyt yllä tulevaisuudenuskoa. Nyt, herra pääministeri, teidän hallituksenne on viemässä meiltä tätäkin pientä etua pois."

Hän kirjoittaa edelleen näin: "Loukkaavinta tässä menettelyssänne on se, että muutos tulisi koskemaan myös niitä vakuutuksia, jotka on tehty muutoksia edeltäneiden lakien ja käsitysten mukaan. Ne sopimukset tehtiin siinä hyvässä uskossa, että sopimusehdot säilyisivät sellaisina kuin ne olivat sopimushetkellä."

Lopuksi tämä yrittäjä kirjoittaa näin: "Tällainen menettely osoittaa sellaista välinpitämättömyyttä pienyrittäjien elinkeinoa ja toimeentuloa kohtaan, että se pakottaa pohtimaan hallituksen linjan uskottavuutta laajemminkin. Jos keskustajohtoinen hallitus pettää meidät näin perusteellisesti, niin, tätä minun on vaikea kirjoittaa, minäkin suorastaan häpeän omaa poliittista ajatusmaailmaani."

Näin siis kirjoittaa yrittäjä Ilkka Eerola Kalvolasta, joka tähän saakka on aina ollut keskustalainen. Luulen, että hän ei ole ainoa, jonka usko tähän hallitukseen ja sen pääpuolueisiin on vakavasti horjunut tällaisten kelvottomien esitysten myötä.

Eero  Akaan-Penttilä  /kok:

Arvoisa puhemies! Käsittelyssä on siis hallituksen esitys n:o 80. Aluksi muutamia faktoja yksilöllisistä vapaaehtoisista eläkevakuutuksista, joiden pohjalta voi mahdollinen kuuntelija sopivien lauseiden välissä aina kysyä, miksi tähän kaikkeen tehdään muutoksia. Olen pyrkinyt sen laatuista tietoa tähän puheeseeni keräämään ja tätä kokonaisasiaa hahmottamaan.

Ensinnäkin, yksilöllisen eläkevakuutuksen avulla täydennetään lakisääteistä eläketurvaa — huom. täydennetään — ja annetaan mahdollisuus tehdä se vapaaehtoisella pohjalla. Ansiotuloja rahastoidaan eläketurvaksi, joka eläkkeelle jäätäessä kasvattaa vakuutetun eläketuloa lakisääteiseltä tasoltaan. Mitähän pahaa tässäkin periaatteessa on? Ei käy hallituksen esityksestä ilmi.

Yksilöllinen eläkevakuutus on tällä hetkellä Suomessa noin 500 000 suomalaisella. Näiden osuus kokonaiseläketurvasta on, arvoisat edustajat, kuinka monta prosenttia? Kuka teistä tietää sen tässä salissa? Kuinka pieni se prosentti on? Se on 2 prosenttia. Viime vuonna otettiin kaikkiaan yli 85 000 uutta vakuutusta. Tämä on järjestelmä, joka on ollut hyvässä nousussa. Ihmiset, kansalaiset, ovat sen hyväksyneet. Miksi tähän tehdään näin kovalla kädellä muutoksia? Todennäköisesti ei sen takia, että tämän järjestelmän sisällä on vaikeuksia, vaan joistain muista syistä, mahdollisesti poliittisista syistä. Suomessa vapaaehtoisen eläketurvan osuus kokonaiseläketurvasta, kun se oli tuo 2 prosenttia, on EU:n pienin, huom. EU:n pienin. Nyt sitäkin hallitus sitten peukaloi. Miksi?

Vakuutuksenottajien määrä on voimakkaassa kasvussa, niin kuin äsken sanoin, ja sen taustallahan on suomalaisten huoli lakisääteisen eläketurvan etujen riittävyydestä. Jos kerran on huoli, että ei riitä, ihmiset laittavat omia rahojaan, niin paras tapa lisätä tätä kansalaisten huolta on se, että tehdään tämän laatuinen ehdotus, jossa sopimukset muutetaan, verotuskohtelu muutetaan ja, niin kuin edellisessä puheenvuorossa kuulimme kokoomusryhmän taholta jo, kiristetään näiden ihmisten verotusta. Kerta kaikkiaan entisenä vakuutuslääkärinä en jaksa ymmärtää tätä filosofiaa, mikä tämän takana on. Se voi iskeä aika rajusti nurkan takaa takaisin.

Vakuutuksenottajahan on tyypillisesti 30—40-vuotias suomalainen, itsestään huolta pitävä ihminen. Vakuutuksia ottavat yhä nuoremmat. Uusien vakuutusten määrä kasvaa voimakkaimmin alle 30-vuotiaiden keskuudessa. Vakuutusmaksuja maksetaan keskimäärin 23 vuotta ennen eläkkeen nostamisen aloittamista. Keskimääräinen maksu on, niin kuin meidän vastalauseestamme voi lukea, 75 euroa kuukaudessa. Miksi nyt siihen sopimukseen, 75 euron sopimukseen, halutaan puuttua negatiivisesti? Onhan se tietysti aika mielenkiintoista. Minusta se ei ole älykästä lainkaan eikä viisasta, mielenkiintoista se on.

Yksilöllisen eläkevakuutuksen ottajat ovat hieman useammin naisia kuin miehiä, toisin sanoen tämä kohdistuu vielä nimenomaan naisiin — tasa-arvomielessäkin aika mielenkiintoinen aspekti. Uusien eläkevakuutusten keskimääräinen kuukausimaksuhan oli tuo 75 euroa, haluan sen toistaa tässä. Keskimäärin vakuutuksenottajat ansaitsivat vuonna 2001, kuinka paljon, arvoisat edustajat, kuussa? 2250 euroa kuukaudessa, josta he sitten harkitusti ottavat tämän summan, laittavat sen jonkun systeemin sisälle, jonka yksityiskohtia eivät läheskään aina tiedä, eivät aina ole ottaneet tarpeeksi hyvin selvää hallintokuluista ja sopimuksen velvoitteista heitä kohtaan. Miksi heiltä viedään yksipuolisesti, muutetaan heidän tekemäänsä sopimusta, oikeusvaltiossa nimeltä Suomi, jossa on totuttu siihen, että lait, jotka meitä koskevat, eivät muutu yksipuolisesti? Miksi verotusta kiristetään, kun on näin kohtuullisesta kuukausipalkasta kysymys?

Yksilöllinen eläketurva ei kannusta ennenaikaiseen eläkkeelle siirtymiseen. Yksilöllistä eläkettä aletaan nostaa keskimäärin hieman yli 61-vuotiaana. Siis ei ole mitään ylimääräistä eläkepakoa tämän kautta, vaan semmoinen vanhuuden ylimääräinen turva. Miksi hallitus haluaa sen pois? Toivoisin, että joku hallituspuolueen kansanedustajista täällä vastaisi minun näihin miksi-kysymyksiini jollain tasolla, mikä on tämän kaiken takana.

Minua häiritsee tässä nimenomaan tämä periaate. Vakuutusmaailmassa on ehtimiseen puhuttu 60-luvun alusta lähtien siitä, että kaikki työeläkevakuutuksiin, koko vakuutusjärjestelmään, liittyvät asiat, ovat elämän pituisia, vähintään työelämän pituisia eli 35—40 vuoden tähtäimellä olevia sitoumuksia, sopimuksia. Kansalaisten täytyy niihin voida luottaa. Nyt kun nämä molemmat murretaan auki, kuinka moni näistä tunnusluvun omaavista ihmisistä, joita tässä olen kertonut, jatkossa luottaa enää? Verottajan mahdollisuudet tässä ovat aina yllätyksellisiä, mutta se, että valtakunnan hallitus lähtee meidän eläkejärjestelmässämme seikkailemaan tavalla, joka koituu ihan rehellisen keskitason suomalaisen tappioksi, on kyllä erittäin ikävä havaita. Itse asiassa se heijastuu tätä kautta koko meidän eläkejärjestelmäämme, kuten sanottu on, ja saattaa aiheuttaa sen, että kansalaiset yhä ahkerammin keksivät muita keinoja, joilla he omaa eläketurvaansa parantavat. Onko se sitten lainsäätäjän tahto tässä asiassa? Näin olen miettinyt, että ihmisten kannattaa pitää näköjään rahat omilla tileillään, ei laittaa vakuutusjärjestelmään, koska tästä talosta tulee ikäviä yllätyksiä heille.

Aulis Ranta-Muotio  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Akaan-Penttilä kyseli, mikä tämän uudistuksen taustana on. Tämän valiokunnan mietinnön sivulta 5 voi lukea suuren yleisperiaatteen: Kun me uudistimme eläkejärjestelmää viime vaalikauden lopulla, jolloin oli tarkoitus pidentää ihmisten työssäoloaikaa ja vähän, muutamalla vuodella, myöhentää eläkkeellejääntiä, ja kun on todettu, että näistä sadoista tuhansista, jotka ovat tehneet vapaaehtoisen vakuutuksen, puolet on tehnyt sen neljän viimeisen vuoden aikana, niin se vesittyisi, jos valtion voimakkaalla verotuella ajettaisiin kaikki kansalaiset ennenaikaiselle eläkkeelle vastoin tätä yleistä eläkekäytäntöä. Se on varmaan tämä suuri periaate täällä taustalla, (Puhemies koputtaa) ja tästä on aika paljon vääriä tietoja julkisuudessa. Eihän tässä puututa sisällä oleviin, maksettuihin. Ne saa juuri siinä iässä nostaa, kuin on sovittu, ja sitten jos tulee välivuosia 62:een, niin voi vakuutuslaitoksen kanssa sopia, että ne kaikki maksut pakataan esimerkiksi neljään vuoteen, (Puhemies koputtaa) jolloin se eläke on korkeampi.

Eero  Akaan-Penttilä  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Haluan ed. Ranta-Muotiolle toistaa vielä, että tilastojen mukaan yksilöllistä eläkettä aletaan nostaa keskimäärin hieman yli 61-vuotiaana. Se sopii hallituksen periaatteisiin erittäin hyvin. Kysymys on vapaaehtoisesta yksilöllisestä eläkkeestä, ei lakisääteisestä työeläkejärjestelmästä, josta olen täsmälleen samaa mieltä teidän kanssanne, edustajat, että siinä pitää eläkkeellelähtöikää korottaa.

Irja  Tulonen  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minusta on aika väärin verrata julkista eläkekertymää tähän itse maksettuun eläkkeeseen. Jos me nyt olemme kuitenkin Suomessa, jossa pitäisi toimia normaalin demokratian, että ihmisellä täytyy olla myöskin mahdollisuus tehdä vanhuudestaan, ikääntymisestään, omalla rahallaan joitain päätöksiä, niin siihen pitäisi kyllä pystyä luottamaan. Minun mielestäni tämä rinnastus on väärä, koska tässä on kyse omista rahoista ja siitä sopimuksesta, mikä on tehty, ja sitä nyt sitten ollaan rikkomassa.

Sari Sarkomaa /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Tulin saliin juuri, mutta kyllä haluan sanoa tässä, että kyllä täällä punamullalla ja teillä, arvoisat keskustan kansanedustajat, on aivan väärä näkemys siitä, mistä tässä yksilöllisessä eläkevakuutuksessa on kysymys. Tässä on kysymys siitä, että meillä muu eläketurva ei koskaan voi vastata niitä tarpeita, mitä työelämän muutoksessa on, niitä tarpeita, joita esimerkiksi kotiin jäävällä, pitkään koulutetulla keskituloisella naisella on. Onko teidän mielestänne todellakin väärin, että sairaanhoitaja, joka on kotona hoitanut lapsia, täydentää vajaaksi jäävää eläketurvaansa, haluatteko te ehdoin tahdoin heidän verokohteluansa ja heidän elämäänsä tällä tavalla tiukentaa? Näyttää siltä, että meidän näkemyksemme oikeudenmukaisuudesta täällä kokoomuksen puolella on täysin erilainen kuin keskustalla ja sosialidemokraateilla. Hämmästelen kyllä puheenvuorojanne.

Bjarne  Kallis  /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Minä oletan, että ed. Ranta-Muotio on tehnyt tämän ratkaisunsa olla hallituksen kannalla niitten tietojen perusteella, mitkä hän luetteli. Näin ollen, kun tunnen ed. Ranta-Muotion varsin hyvin, niin oletan, että jos hän saa uutta tietoa, silloin hän muuttaa mieltään. (Ed. Pulliainen: Hän aina tekee niin!) Se uusi tieto oli muun muassa se, minkä ed. Akaan-Penttilä totesi, että nämä vapaaehtoisen eläkevakuutuksen säästäjät siirtyvät tosiasiassa eläkkeelle yli 61-vuotiaina. Ed. Ranta-Muotio, keskimäärin nämä vakuutuksenottajat maksavat näitä vakuutusmaksuja yli 20 vuotta. Eli nyt, ed. Ranta-Muotio, kun tämän kuulitte ja kun te haluatte tehdä oikeudenmukaisia päätöksiä ja päätöksiä, jotka perustuvat tosiasioihin, niin oletan, että te tulette olemaan hallituksen esitystä vastaan.

Klaus Hellberg /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Tulonen totesi, että tässä vapaaehtoisessa eläkevakuutuksessa vakuutuksenottajat maksavat omalla rahallaan tämän vapaaehtoisen eläkkeen, mutta nyt on otettava huomioon, että valtiohan tukee tätä vähennysoikeuden muodossa, joten ei tämä nyt näin yksiselitteisesti vaan ole pelkästään vakuutuksenottajan asia. Kyllä yhteiskunta tässä on voimakkaasti mukana, ja jos me uudistamme eläkejärjestelmää noin yleensä, niin kyllä täytyy silloin oikeus ja mahdollisuus myös katsoa, miten nämä vapaaehtoiset eläkevakuutusjärjestelmät hoidetaan.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minulla on semmoinen vaikutelma, että ed. Ranta-Muotiolla on varsin mekanistinen käsitys tähän asiaan ja hän ei ota ollenkaan sitä historiallista näkökohtaa huomioon, että joskus aikaisemmin nyt vaan on ollut sillä tavalla, että lakisääteinen eläketurva ei ole ollut riittävä ja yhteiskunta on siinä normaalissa järjestyksessä tämän instituution välityksellä päättänyt, että tämmöinen valtion tukema lisäjärjestelmä, täydentävä järjestelmä, on paikallaan, jossa yksilöllä on mahdollisuus tehdä oma poliittinen päätöksensä, jolleka valtio antaa siunauksensa, ja siihen puuttuminen, arvoisa ed. Ranta-Muotio, se on kova juttu juuri sen takia, että se on sitten yli 20 vuotta eteenpäin, mihin tämä kontrahti ulottuu. Siihen kontrahtiin puuttuminen on tosi kova juttu, ja kyllä teillä keskustalaisilla pitää olla hirmuinen hätä jostakin syystä, kun te haluatte tähän puuttua.

Aulis Ranta-Muotio /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Nyt kun kuulin, että keskimäärin 61-vuotiaana jäädään tälle vapaaehtoiselle eläkkeelle, niin sitä suuremmalla syyllä kannatan hallituksen esitystä. Se ei ole kovin dramaattinen muutos. Tulen sellaiselta alueelta, jossa on paljon pienyrittäjiä, jotka ovat tehneet näitä ja jäävät eläkkeelle yleensä 58-vuotiaina tai jopa sen allekin, mutta jos jäädään 61-vuotiaana, niin se nyt ei ole suuri muutos sitten, jos jäädään 62-vuotiaana, ja yhteiskuntahan antaa tähän verotukea edelleen aika merkittävästi. Täällä on annettu vähän väärä kuva, että tavallaan nyt lopetettaisiin tämä verotuki. Tämä on aivan linjassa näiden yleisten eläkesysteemien kanssa.

Ahti  Vielma  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Ranta-Muotio vastasi täsmälleen samalla tavalla kuin kuukausi pari sitten pääministeri Matti Vanhanen, että tässä perussyy on eläkeiän nostaminen. Juuri tätä taustaa vasten kun ajatellaan, mitä ed. Akaan-Penttilä kertoi, minkälaisista henkilöistä ja heidän tulotasostaan jnp. on kysymys: kysymys on raskasta työtä tekevistä, keskimääräisesti pienipalkkaisista ihmisistä, SAK:laisia noin neljännes porukasta, jotka itse haluavat hoitaa eläkeikäänsä alemmaksi ilman valtion toimenpiteitä. On moraalitonta puuttua niihin tällä tavalla, kuin nyt hallituksen esityksessä on. Jos ed. Ranta-Muotio on keskustellut henkilöitten kanssa, jotka vähättelevät tätä asiaa, niin häneltä on neljä—viisisataatuhatta ihmistä kyllä unohtunut tästä porukasta kaiken kaikkiaan. Tämä on nimenomaan moraalitonta hallituksen toimintaa.

Eero Akaan-Penttilä /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun ei oikein saanut vastausta hallituspuolueen kansanedustajilta, niin kerron itse kaksi syytä, joista oletan, että ne ovat tämän takana. Tärkein syy on tämä 130 miljoonaa euroa, joka tarvittiin yritysverotuksen toteuttamiseen. Se laskennallisesti saatiin tästä järjestelmästä ulos. Sitten toisena asiana siinä mukana on niin sanottu kateuspykälä, jolla saadaan vähän rokotettua niitä ihmisiä, joilta halutaan muutenkin aina jotain erityistä pois, eikä ole huomattu, että tässä sormeillaan vapaaehtoisia eläkevakuutussopimuksia, ihmisten itsensä tekemiä, joihin taannehtien puututaan. Se on erittäin mielenkiintoista, että te puolustatte täällä sitä, että taannehtivasti puututaan aikaisemmin tehtyihin sopimuksiin. Jos tämä olisi lauennut edes tästä eteenpäin ja tämä olisi ollut pelkkä ikäkysymys, niin tämä keskustelukin olisi ollut aivan toisen luonteista.

Matti Kangas /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Vapaaehtoinen eläkevakuutushan tuli laman jäljiltä taikka laman seurauksena. Silloin sitä pidettiin hyveenä, että ihmiset rupeavat maksamaan omaa eläkettään, rahat kun eivät piisaa valtiolla. No, ajat ovat muuttuneet, ja nyt on toinen tilanne. Se on vähän huono asia. Itse pidän sitä huonona, että verorahoja käytetään yksityisten eläkemuotojen tukemiseen, mutta muistuttaisin, niin kuin täällä ed. Vielmakin, että tässä on paljon itsensä työllistäviä yrittäjiä, muun muassa rakennusmiehiä ja raskaita töitä tekeviä, jotka eivät pysty normaaliin eläkeikään työtä tekemään, jaksa tehdä siihen asti, ja he haluavat tällä turvata. Sen takia on kohtuutonta mennä nostamaan tätä eläkeikää korkeammaksi.

Bjarne  Kallis  /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ed. Ranta-Muotio on kyllä taitava poliitikko, kun ensimmäisessä vastauspuheenvuorossa perusteli omaa kantaansa sillä, että saataisiin tämä eläkkeelle siirtymisen aika nousemaan. Ja sitten, kun hän kuuli, että se onkin noussut ja se onkin korkeampi, niin sitten se sopi oikein hyvin. Se muuttuu perusteluksi tälle, että ero on niin pieni. Mutta ed. Ranta-Muotio, kun te nyt myös sanoitte, että tässä käytetään valtion varoja, mikä tietenkin pitää paikkansa, ja kun kuitenkin olette monta vuotta, monta kautta istunut eduskunnassa eikä keskusta ole koskaan aikaisemmin puuttunut tähän, niin miksi nyt yhtäkkiä puututtiin tähän, vaikka talous on niin paljon parempi kuin viime kaudella ja sitä edellisellä kaudella? Silloin minä ymmärrän, että olisi voitu puuttua siihen, mutta se, että puututaan nyt, tuntuu vähän oudolta.

Iivo Polvi /vas:

Arvoisa herra puhemies! Käsittelyssä oleva esitys vapaaehtoisten eläkevakuutusten tuloverotusta koskevien säännösten uudistamisesta on minusta oikeastaan tähän mennessä tämän hallituksen esityksistä ainut verokysymyksiin liittyvä esitys, jota voi pitää linjaratkaisultaan oikeana. Minusta se lähtökohta, mikä tässä on omaksuttu, on oikea. Se asettaa eri tulotasolla olevat eläkevakuutuksen maksajat samanarvoiseen asemaan verotulojen osalta. Kysymyshän käytännössä nykyjärjestelmässä on siitä, että hyödynnetään verotuki, jota yhteiskunta käyttää kai noin 130 miljoonaa euroa vuositasolla. Ymmärrän toki sen, että tuen alentaminen koskee kipeästi niitä, joilta tukea poistetaan. Mutta oma käsitykseni on, että lähtökohdiltaan tämä ratkaisu on oikea. Siinä mielessä myös valiokunnassa olen tukenut tätä lopputulosta, mihinkä valiokunnan enemmistö on päätynyt, jossa on siirtymäsäännöksissä huomioitu tämä vanhojen vakuutussopimusten kohtelun mahdollistaminen ja riittävän ajan varaaminen muutoksenteolle.

Minusta, jos katsotaan valiokunnan perusteluja, niistä löydetään hyvin perusteet tämän ratkaisun oikeutukselle. Täällä todetaan, että omaehtoisia vakuutuksia kohdeltaisiin jatkossa entistä selvemmin yhtenä pitkäaikaissäästämisen muotona. Se on tällä hetkellä suurelta osin pitkäaikaissäästämisen muoto, tosin viime aikoina lisääntynyt eläkkeiden korvike, lakisääteisten eläkkeiden lisäys, mutta kuitenkin suurelta osaltaan edelleen sijoitusmuoto. Siinä mielessä, kun sitä voidaan pitää sijoitusmuotona, se olisi asetettava samanarvoiseen asemaan muiden sijoitusmuotojen kanssa. Kun päädytään tähän ratkaisuun, mihinkä hallitus esityksessään on tullut, niin päästään samalla järjestelmään, jossa tämä verotuki on selvästi läpinäkyvämpi, ja se on minusta yksi hyvä piirre.

Kun arvioidaan tätä vakuutussäästämisen edullisuutta, tällä hetkellä se tietenkin perustuu suurelta osin nimenomaan sen verotuen hyväksikäyttöön, joka tietenkin tekee järjestelmän tietyllä tavalla houkuttelevaksi ja edulliseksi myös vakuutusyhtiöiden kannalta. Valiokunnan mietinnössä on aivan oikein todettu se asiantuntijakuulemisessa esille tullut ajatus, että vakuutussäästäminen on kustannuksiltaan selvästi kalliimpaa kuin esimerkiksi rahasto- tai pankkisäästäminen. Kysymyshän on siitä, että vakuutusyhtiöt huolehtivat oman osuutensa saamisesta tässä vakuutusjärjestelmässä. Elikkä kaiken kaikkiaan pidän tätä ratkaisua lähtökohdiltaan oikeana. Verotuki kohdistuu entistä oikeudenmukaisemmin niille, jotka eläkevakuutuksia ottavat ja omaa vakuutusturvaansa haluavat täydentää.

Kun täällä on viitattu siihen, että useat pienituloiset ovat viime aikoina tehneet näitä vakuutussopimuksia, se pitää varmaan paikkansa, mutta pienempien eläkkeiden turva voidaan kyllä parantaa lakisääteistä eläketurvaa kohentamalla. Jos käytetään tämä 130 miljoonaa euroa, mikä on nyt verotulona vuositasolla maksettava erä tällä hetkellä, jos se käytetään eläketurvan vahvistamiseen, sillä kyetään kaikkein heikoimmassa asemassa olevien pienimpien eläkkeiden osuutta kasvattamaan. Se on minusta oikeudenmukaisempi tapa kuin tukea nykyjärjestelmän mukaisesti verotuen kautta suuremmalla osuudella parempituloista väestöä.

Tuohon lakiesitykseen, vaikka sinänsä sisältö tyydyttää, liittyy vastalause numero 2, jossa on ponsiesitys, jonka toisessa käsittelyssä tulen esittämään. Siinä lähtökohtana on se, että tutkitaan näiden yritysten henkilöstölleen maksamien eläkkeiden ikärajan nostaminen ja sen vaikutukset.

Matti  Kangas  /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Muistuttaisin edelleen, että yksityisiä eläketurvia on otettu sen takia, kun tehdään raskaita töitä. Monet itsensä työllistävät yrittäjät — kuten rakennuksilla, on metsuriyrittäjiä, hierojia ja vaarallista työtä tekeviä — ovat ottaneet vakuutuksen sen takia, että he pelkäävät, että eivät selviydy yleiseen eläkeikään asti. Silloin on väärin näitä ihmisiä kohtaan, että mentiin nostamaan eläkeikää.

Ed. Koskinen sanoi, ettei aiemmin ole taannehtivasti leikattu eläkkeitä. Kyllä on, taannehtivasti on leikattu, muun muassa näin leikattiin kansaneläkkeen pohjaosa. Silloin luvattiin, että kun paremmat ajat koittavat, niin eläkeläisille hyvitetään pohjaosan leikkaus. Näin ei ole käynyt, vaikka keskusta viime eduskuntakaudella ponnekkaasti sitä vaati ja nyt on hallituksessa, mutta ei hyvitä eläkeläisille sitä leikkausta.

Toimi Kankaanniemi /kd:

Herra puhemies! Kaksitoista vuotta sitten, kun pääministeri Esko Ahon hallitus loi tämän vapaaehtoisten eläkevakuutusten järjestelmän tai sitä koskevat verojärjestelmät, elettiin erittäin ratkaisevalla tavalla erilaisessa tilanteessa kuin on eletty viime vuosina ja eletään tänä päivänä.

Tuolloin katsottiin, että säästäminen on paikallaan, ja kun ihmiset eivät ymmärrettävistä syistä esimerkiksi osakesäästämistä halunneet harjoittaa tuossa tilanteessa, luotiin tällainen säästämisen muoto. Voidaan todeta, että tästä tuli ehkä yllättävänkin suosittu, niin että tänä päivänä vapaaehtoisia eläkevakuutuksia on satojatuhansia kappaleita. Silloin ihmisiä ja perheitä, joita se koskee, on valtava määrä tässä maassa. Tuolloin järjestelmä sai sen muodon, joka sillä on pääosin edelleen, ja tätä luomassahan todella oli silloin myös Suomen keskusta kokoomuksen, Rkp:n ja allekirjoittaneen edustaman puolueen ohella.

Näistä lähtökohdista tietysti voi sanoa, että pitää puolustaa sitä järjestelmää, joka tuolloin luotiin, mutta rehellisyyden nimissä sanon, että ei järjestelmä tietysti aivan täysin kelvollinen ole ollut eikä ole tänä päivänä näissä voimakkaasti muuttuneissa tilanteissa. Tämä järjestelmä suosii tätä yhtä säästämismuotoa niin, että sitä tuetaan valtion varoin verohelpotuksin, niin kuin täällä kuultiin, 130 miljoonalla eurolla vuosittain. Onko tämä perusteltua tänä päivänä suosia tätä verotuksella ja näin antaa verovaroja tällaiseen käyttöön, se voidaan kyseenalaistaa. Toiseksi voidaan kyseenalaistaa, kohdistuuko tämä järjestelmä henkilöihin, jotka tarvitsevat tällaista verotukea, kannustusta.

Tosiasia on se, että aivan valtaosa näistä vapaaehtoisen eläkevakuutuksen ottaneista on keskituloisia ja mukana on paljon myös varsin pienituloisia, jotka näin aivan ymmärrettävistä syistä, kun lakisääteinen eläketurva heillä tulee olemaan varsin pieni, haluavat tällä tavalla parantaa tuota tulevaa eläketurvaansa. Varmasti tämä koskettaa myös yritysten kautta ja suoraan hyvätuloisiakin vakuutussäästäjiä, ja tältä osin tietysti voidaan perustellusti ajatella, että tilannetta muutetaan, koska hyvätuloisella on jo lakisääteinenkin eläketurva hyvä. Tarvitseeko hänen sitä hyvää eläketurvaansa verovaroin vielä vapaaehtoisen eläkevakuutuksen kautta tukea? Tämä ei ole välttämättä tarpeen eikä välttämätöntä.

Kun tämmöinen järjestelmä on kuitenkin tuolloin 90-luvun alussa luotu, niin ihmiset ovat saaneet silloin niin sanotut oikeutetut odotukset, joita pohdittiin perustuslakivaliokunnassa, kun tätä esitystä käsiteltiin säätämisjärjestyksen osalta, ja tuossa yhteydessä tuli asiantuntijoiden taholta aivan selväksi se, että näillä oikeutetuilla odotuksilla on perustuslain omaisuuden suojaa koskeva turva. Näin ollen tällä tavalla taannehtivaa lainsäädäntöä ei voida toteuttaa. Hallituksen esityksessähän siirtymäkausi on vain noin vuosi.

Perustuslakivaliokunta asiantuntijakuulemisen perusteella pani jopa lausuntoonsa ohjeelliseksi pitkän ja vaikean harkinnan jälkeen sen, että tuon siirtymäajan pitää olla esimerkiksi noin viisi vuotta. Valtiovarainvaliokunta onkin sitten lisännyt siirtymäaikaa viiteen vuoteen, ja näin hallituksen linja on joutunut taipumaan ja se on tältä osin parantunut. Kun ollaan kuitenkin tietyn siirtymäajan puitteissa, joka siis tässä mietinnössä nyt on viisi vuotta, se osaltaan merkitsee sitä, että jälleen tuli uusi ajankohta, uusi vaihe, jonka kohdalla ihmiset joutuvat eriarvoiseen asemaan, ja taannehtivuus iskee kuitenkin joidenkin, ja merkittävän määrän ihmisiä, kohdalle. Tätä ongelmaa ei tässä ole millään voitu, ehkä ei ole voitu eikä ole haluttu, ratkaista.

Ainakin henkilökohtaisesti koen, että on vaikea tilanne tässä. En pidä tätä järjestelmää edellä mainituista syistä kaikilta osin perusteltuna. Toisaalta en koe yksinkertaisena enkä helppona sitä, että säädetään taannehtivaa lainsäädäntöä, siinä mielessä, että jo oikeutetuin odotuksin elävät ihmiset joutuvat tästä kärsimään ja — niin kuin mainitsin — aika pienituloisetkin ihmiset. Tässä suhteessa ei perustuslakivaliokunta emmekä me kukaan voi katsoa sitä, minkälainen ihminen on, vaan oikeutettu odotus on perustuslain turva kaikille ihmisille. Se on aivan yksiselitteinen asia. Tietysti sosiaalinen mielenlaatu herää siinä kohtaa erityisesti, että nämä aika pienistä tuloistaan säästäneet ihmiset joutuvat kärsimään. Tässä mielessä hieman ihmettelen vasemmiston suhtautumista tähän esitykseen, kun se on tämän hyväksymässä näin. Ainakin tällainen kateuspohja täältä on aika heittää pois ja katsoa tätä asiaa ihan kylmän rauhallisesti.

Tässä on tietysti tarkoituksena hallituksella etsiä säästöjä valtiontalouteen, ja niitähän tässä sitten tulee. Täällä on kerrottu ja vastalauseessa todetaan, että tulee noin 130 miljoonaa euroa vuodessa. Sillä rahoitetaan sitä kuuluisaa yritysverouudistusta ilmeisesti, jolla sitten 500—550 miljoonaa euroa annetaan yrityksille veronkevennystä, josta pääosa menee ilmeisesti ulkomaille kansainvälisille osakkeenomistajille. Tätä kautta pienehköäkin tuloa saavat kansalaiset kärsivät ja jotkut suuret rikkaat muualla hyötyvät. Tämä on hallituksen valitsema eläkepoliittinen ja veropoliittinen linja. Se ei kyllä ansaitse sellaisenaan ainakaan täyttä tukea, vaikka sille tiettyjä perusteita onkin.

Herra puhemies! Tässä kaksijakoisessa tilanteessa joutuu valinnan tekemään, ja sen pohdinnan jälkeen olen päätynyt siihen, että tuen vastalausetta 1 eli sitä, että tämä edelleen järjestetään niin, että vain uudet otetaan järjestelmän piiriin ja vanhoihin ei tätä sisällytetä. Näin myös sitten voidaan tämä valtava byrokratia torjua, joka tästä järjestelmästä on tulossa, kun nämä sadattuhannet sopimukset joudutaan uudelleen neuvottelemaan lähivuosina tämän siirtymäkauden aikana. Tältäkin perusteelta on syytä menetellä niin kuin vastalauseessa 1 esitetään. Se myös turvaa sen, että vakuutuksenottajat eivät ole vakuutusyhtiöiden armoilla.

Lopuksi, herra puhemies, totean, että tärkeintä on lakisääteisen eläketurvan parantaminen tässä maassa, mutta hallitus on valinnut sen linjan, että sielläkin tapahtuu heikennyksiä. Tässä suhteessa hallituksen eläke- ja veropoliittinen linja ei todellakaan ansaitse kiitosta.

Sari Sarkomaa /kok:

Arvoisa herra puhemies! Aivan aluksi haluan todeta, että punamultahallituksen esitys ja se tapa, jolla punamultahallitus kohtelee vapaaehtoisen eläkevakuutuksen ottaneita, on täysin irti siitä todellisuudesta, siitä arjesta, missä suomalaiset tällä hetkellä elävät. Se on myöskin täysin ristiriidassa sen kanssa, mitä valtaosa suomalaisista kokee oikeudenmukaisuudeksi. Näyttää siltä, että monilla, tässä salissa olevilla ei ehkä mutta täällä puhuneilla, on ollut aivan väärä käsitys siitä, mikä on todellisuus. Tosiasia on se, että ne henkilöt, jotka ovat ottaneet vapaaehtoisen eläkevakuutuksen, eivät ole jääneet varhemmin eläkkeelle kuin eläkkeelle jäävät keskimäärin. Tämä asia onneksi tuli selväksi, ja ainakin ed. Ranta-Muotio sai hieman ajateltavaa.

Kaiken kaikkiaan olen ollut aika hämmästynyt niistä väitteistä, joilla tätä esitystä on perusteltu, erityisesti ministeri Kalliomäen näkemyksistä esimerkiksi siitä, että tälle vapaaehtoiselle eläkevakuutukselle ei olisi enää tarvetta. Arvoisa ministeri, te olette useaan otteeseen täällä näin sanonut, näin olen sen itselleni kirjannut ja haluan todellakin sanoa, että tosiasia on se, että eläkevakuutus on viime vuosien aikana laajentunut koko kansan turvamuodoksi ja noin puolella miljoonalla on yksilöllinen eläkevakuutus. Pelkästään viime vuonna Suomessa otettiin kaikkiaan yli 85 000 uutta vakuutusta. Tämän kasvun taustalla on suomalaisten aito huoli lakisääteisen eläketurvan riittävyydestä ja se tosiasia, että monilla ihmisillä työura, elämä on sellainen, että eläkettä ei kerry riittävästi, ja vapaaehtoisesti halutaan kerryttää omaa eläkettä, paikata sitä vajaaksi jäävää eläketurvaa ja varautua tulevaisuuteen.

Valtiovarainministeri Kalliomäki, sanon tässä, että mikään ei ole niin tärkeätä kuin se, että me ylläpidämme suomalaisten halua varautua omaan tulevaisuuteensa, varautua siihen, että vastaamme itse itsestämme silloin, kun suomalainen yhteiskunta ikääntyy. Mielestäni tämä on sellaista asiaa, mitä meidän eduskunnan ja koko suomalaisen yhteiskunnan pitäisi kaikin tavoin edistää ja kannustaa eikä rokottaa, niin kuin punamultahallitus tekee. Tosiasia on se, ministeri Kalliomäki, että työurat ovat yhä pirstaleisempia ja koskaan me emme pysty tekemään sellaista eläkelainsäädäntöä, ettei tarvittaisi tällaista täydentävää muotoa, kuten vapaaehtoinen eläkevakuutus on. Se on tosiasia ja se pitäisi hyväksyä.

Myös pienyrittäjät ovat käyttäneet tätä mahdollisuutta laajasti, koska heidän eläketurvansa on muuten heikko. Täällä on nostettu esille puheenvuoroissa, kuten ryhmämme puheenjohtajan, ed. Ben Zyskowiczin puheenvuorossa, että tämä teidän hallituksenne lakiesitys on syvästi loukannut suomalaisia yrittäjiä, eli eläkesäästäminen on hyvin tärkeä lisäturva niille, joiden eläketurva jää vajaaksi. Meillä on mittavat määrät suomalaisia, valtaosa heistä valitettavasti naisia, jotka elävät pätkätyösuhteiden arkea. Tämä vapaaehtoinen eläkevakuutus on heille hyvin tärkeä tapa varautua tulevaan. Ihmettelen sitä, että te haluatte tätä joukkoa rangaista.

Arvoisa herra puhemies! Vapaaehtoisessa eläkevakuutuksessa on kysymys myöskin tasa-arvosta. Kuten sanoin, valtava joukko suomalaisia naisia tekee pätkätöitä, jotka vanhemmuuden vuoksi, pitkän koulutuksen tai näiden pätkätöiden vuoksi ovat olleet pois työelämästä, ja siksipä naiset ovat ottaneetkin miehiä hieman enemmän eläkevakuutuksia. Kyllä tässä haluan vain ihmetellä, minkä takia tätä naisten ja miesten välistä epätasa-arvoa pitää lisätä, kun sitä päinvastoin pitäisi vähentää. Sehän on hallitusohjelmaankin kirjattu, eikö vain, ministeri Kalliomäki?

Hyvin usein täällä salissa on esille nostettu väite myöskin siitä, että tässä vapaaehtoisessa eläkevakuutuksessa olisi kysymys jostakin keinottelusta tai kyse olisi jostakin rikkaiden erityisetuudesta, josta sitten täytyy koko hallituksen voimin tätä joukkoa rokottaa. Tosiasia on, että keskimääräinen vapaaehtoisen eläkevakuutuksen ottaja on sellainen keskituloinen, tavallinen palkansaaja, jolla kuukausimaksu on vain noin 75 euroa, ja keskimäärin vakuutuksenottaja ansaitsee kuukaudessa noin 2 250 euroa. Nyt heidän verotuksensa tulee kokonaisuudessaan kiristymään, kun siirrytään ansiotuloverotuksesta pääomatuloverotukseen. Tämän joukon selkänahasta sitten otetaan tämä noin 130 miljoonaa euroa. Kysyn vielä uudestaan: miksi tätä joukkoa halutaan rangaista?

Tämä Vanhasen hallituksen vapaaehtoisten eläkevakuutusten kohtelu on kyllä täysin poikkeuksellista. Täytyy sanoa tässä, että viimeisten kahdenkymmenen vuoden aikana on noin kuusi kertaa muutettu näiden vapaaehtoisten eläkkeiden verokohtelua ja aina on ollut siirtymäsäännös. Täällä ryhmän puheenjohtaja Backman on useaan otteeseen todennut ja sanonut, että näyttäkää se sopimus, jossa on näin sovittu, että nämä siirtymäsäännökset pitäisi olla. Mutta aivan kuten perustuslakivaliokuntakin on todennut, on ollut aivan oikeutettua olettaa, että siirtymäsäännökset tulevat. Ne ovat olleet tässä yksilöllisessä vapaaehtoisessa eläkevakuutuksessa. Esimerkiksi kun asuntolainojen verovähennysoikeudessa tehtiin verotuksellisia muutoksia, silloin oli kymmenen vuoden siirtymäsäännös. Kysynkin tässä, kun täällä on ministeri paikalla: minkä takia juuri nyt tehtiin tällainen suuri mullistus? Olen hieman huolissani, että tämä vähentää ihmisten luottamusta eläkejärjestelmään. Me elämme hyvin epävakaita aikoja. Mielestäni eduskunnan ei pitäisi tällaista epävakautta, epävarmuutta päätöksillänsä edistää. Tässä on myöskin huoli, että tämä vähentää luottamusta kansanedustuslaitokseen.

Tänään kyselytunnilla nähtiin, että hallituksen kohtelu valtiovarainvaliokuntaa, eduskuntaa kohtaan oli vähän sellaista, että millään ei ole mitään väliä. Kyllä tämä eläkevakuutusten kohtelu siinä, että ei edes näitä siirtymäsäännöksiä haluttu antaa, vähän osoittaa sitä, että millään ei ole mitään väliä. Siksipä perustuslakivaliokunnan vaatima muutos on tärkeä, mutta se ei riitä, niin kuin täällä kokoomuksen puolesta on todettu, vaan kyllä tuo kokoomuksen tekemä vastaehdotus on täysin välttämätön. Kyllä vähintä, mitä voidaan tehdä, on se, että turvataan nykyisten eläkesäästäjien oikeus jatkaa säästämistä nykyisillä säädöksillä. Kaiken kaikkiaan koko verokohtelun muuttaminen ei ole missään nimessä tarkoituksenmukaista, koska yksilöllisellä eläkevakuutuksella täydennetään lakisääteistä eläketurvaa. Kyllä verotuksessa tulisi näitä molempia kohdella täysin tasavertaisesti.

Arvoisa puhemies! Haluan vielä sanoa niistä väitteistä, mitä täällä on sanottu, että tietyt ryhmät tulevat sitten hyötymään muka tästä uudistuksesta: Se on ihan selvää, että ei ole mitään tietoa tai takeita siitä, millainen tulee olemaan eläkkeiden verotus nostohetkellä. Jos tämä trendi jatkuu, mitä punamultahallitus osoittaa, ei ainakaan verotus tule kevenemään, mutta uskon, että kansa tämän trendin tulee viimeistään seuraavissa vaaleissa katkaisemaan. Kyllä tosiasia on niin, että hallitus on nyt luomassa niin monimutkaisen ja moninaisen järjestelmän siirtymäaikoineen ja pilkkomaan näitä voimassa olevia sopimuksia erillisiin pääoma- ja ansiotuloverotuksen puolelle sijoittuviin osiin, että tästä eivät kyllä ota selkoa enää asiantuntijatkaan. Se, mitä tällä saadaan aikaan, on ilmeisesti se, mitä täällä tavoitellaan, että ihmiset eivät näitä vakuutuksia ottaisi, eivät varautuisi tulevaisuuteen eivätkä kantaisi vastuuta itsestään.

Ihan lopuksi haluan vielä sanoa, että kokoomus ei todellakaan vastusta tätä ikärajan nostamista vaan mielestämme on hyvin tärkeää tämä trendi, mikä meillä on ollut kaikessa eläkelainsäädännössä, että eläkeikiä nostetaan, se on aivan oikea suuntaus, mutta millä tavalla se tehdään? Minusta on aivan oikein, että se koskisi vasta uusia sopimuksia, niin kuin on tehty aiemminkin. Esimerkiksi vuonna 1999, kun ikärajaa nostettiin, silloin oli siirtymäsäännös.

Lämpimästi kannatan täällä ed. Koskisen tekemiä esityksiä ja haluan aivan viimeiseksi sanoa sen, että ei kyllä yhteiskunnan kannalta ole mitään huonoa tai rangaistavaa siinä, että pätkätöitä tehnyt ja lapsiaan kotona hoitanut sairaanhoitaja tai vaikkapa opettaja täydentää muuten vajaaksi jäävää eläketurvaansa. Eikö, ministeri Kalliomäki, tätä pitäisi nykyistä enemmän kannustaa? Toivon todella, että täällä salissa vielä mietitään, onko nyt järkevää ja oikeudenmukaista kiristää eläkesäästäjien verotusta. Kyllä punamullan näkemys oikeudenmukaisuudesta on täysin erilainen kuin kokoomuksen, ja uskon, että tähän yhtyy valtaosa suomalaisista.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa herra puhemies! Kokoomus on tässä ollut kovasti huolissaan, mitä on kahdenkymmenen vuoden päästä verotus tai mitä se on tulevaisuudessa. Todennäköistä olisi, jos kokoomus pääsee niine ajatuksineen valtaan, mitä täällä on kuultu, että verotus voi olla todella matala. Mutta sehän tarkoittaa, että sitten ilmeisesti tarvitaan näitä kaiken näköisiä korvaavia juttuja, jotka itse pystytään kustantamaan. Se tarkoittaa tietysti eläketurvaa ja kaikkea muuta sosiaaliturvaa, ja toivoisi, että semmoinen linja ei vaan missään tapauksessa menisi läpi. Sehän tarkoittaa pohjoismaisen hyvinvointiyhteiskunnan purkua. Se yhtälö nimittäin ei vaan toimi, jos verotusta pelkästään alennetaan ja sitten odotetaan, että yhteiskunta voisi vielä tarjota tämmöiset hyvät, korkeatasoiset palvelut, mitä vielä tällä hetkelläkin Suomenmaassa on. Vaikka puutteita on olemassa, siitä huolimatta me olemme vielä kohtuullisesti hyvinvointivaltio.

Sinällään ne asiat, joita tässä on edellä käyty monissa puheenvuoroissa läpi ... Periaatteenahan pitäisi olla kaikessa lainsäädännössä se, jotta semmoista taannehtivuutta lainsäädännössä ei pitäisi tehdä kuin erittäin poikkeustapauksissa. Jonain sota-aikana tai tämmöisenä, jolloin poikkeuslait otetaan käyttöön, voisi semmoista tehdä. Tässä tapauksessa osin ollaan menossa taannehtivuuden suuntaan, vaikka sopimuksiin, jotka on tehty aikanaan, pitäisi ihmisten uskaltaa ja voida luottaa, koska sopimus on sopimus. Silloin kun ihminen tekee tämmöisen pitkän sitoumuksen, pitäisi olla myös mahdollisuudet lähteä kokonaan pois siitä, purkaa sopimus.

Ilmeisesti tässä on kyse siitä — ainakin mitä olen itse yrittänyt lukea ja miettiä semmoisen vakuutuksenottajan asemaa, joka on tehnyt joku aika sitten sopimuksen, 15 vuotta eteenpäin kuvitellut, 20 vuotta eteenpäin — että nyt hän ei pääse irti muulla tavalla kuin jos tulee työttömyys tai puolison kuolema tai mitä kaikkea siinä nyt on, vaikka avioero. Ilmeisesti se olisi sen verran kova juttu, jotta se voisi purkaa sopimuksen. Olen ymmärtänyt mietintöä ja lakiesitystä lukiessani, jotta jos valtiovalta muuttaa sääntöjä, niin se ei oikeuta vielä tämän ihmisen osalta sopimuksen purkamiseen. Voin olla väärässä, mutta jos olen oikeassa, niin senkin voi joku todistaa.

Siinä tapauksessa minusta pitäisi nyt eduskuntakäsittelyssä tehdä semmoinen muutos ainakin, jos sitä ei ole olemassa, jotta jos säännöt muuttuvat siltä osin, jotta ne muuttuvat epäedulliseksi siihen alkuperäiseen tilanteeseen nähden, niin silloin ihminen voi sanoa irti sen ja siinä ei tulisi kovia seuraamuksia sillä tavalla, että vakuutusyhtiö kuppaa siitä itselleen varoja, niin kuin tässä tapauksessa ilmeisesti käy. Tämä on kuitenkin oikeusturvan kannalta tärkeä seikka, koska henkilö, joka on tehnyt sen sopimuksen siinä tilanteessa, on tehnyt sen luottaen siihen, jotta kaikki pitää, ja sitten eduskunta tuleekin ykskaks ja hallitus ja eduskunta muuttavat jonkun osan näistä säännöistä. Silloin se kyllä vie uskon ja tavallaan tietyllä tavalla puuttuu siihen omaisuudensuojakysymykseen, josta täällä monessa muussakin yhteydessä on puhuttu.

Siirtymäsäännös sinällään, kun tässä nyt on viisi vuotta, paransi tätä esitystä ja on sinällään tervetullut. Tiedän, jotta todennäköisesti se menee näin läpi, niin että tässä nyt edes on pieni lievennys tähän puoleen.

Sitten kysymyksen, mikä koskee verotusta, näen samalla tavalla kuin ed. Polvi, jotta joltakin osin tämä tasavertaistaa tietysti vakuutuksenottajien, eläkesäästäjien, asemaa, mutta itse peruskysymys tässä jää yhä edelleen ongelmaksi, mikä ei ole hyvä. Ne henkilöt, jotka itse tunnen nimittäin — olen itse tehnyt näitä vakuutuksia aikanaan ennen kansanedustajaksi joutumista — lähes kaikki olivat, suurin osa, kotiäitejä tai tämmöisiä, joilla oli eläketurva kovin pieni. Tällä haluttiin hakea sitten lisää eläketurvaa. Ajateltiin, jotta sitten siinä tilanteessa, kun tulee ikää enemmän, pystyy sitten selviytymään niistä velvoitteista. Meillähän jos perhettä ajatellaan ja tätä päivää, kun ihminen on työelämässä, ja sitten todellisuutta, kun puoliso jää eläkkeelle ja itse jää eläkkeelle, tulotasohan putoaa aika rajusti. Sen takia ymmärrän niitä henkilöitä, jotka hakivat eläkesäästämisellä lisäturvaa itselleen, jotta voidaan selviytyä niistä kaikista menoista — asunto, lääkkeet, syömiset, vaatteet, kaikki, mahdollisesti matkatkin — koska tulotaso eläkkeelle jäädessähän pienenee. Se on ihan selvä tapaus. Sen takia minusta tämän tyyppistä pitäisi eri tavoin tukea eikä lähteä siitä rankaisemaan, mutta nyt hallitus on linjansa valinnut tässä. Tässä on osin hyvää, mutta osin on sillä tavalla, että se loukkaa ihmisten oikeustajua.

Klaus Hellberg /sd:

Arvoisa puhemies! Minusta tällä vapaaehtoisen eläkevakuutuksen muutoksella nyt tehdään sellainen muutos, joka hyvin noudattaa tätä lakisääteisten eläkevakuutusten linjausta. Siinä mielessä tämä toimenpide on erittäin ymmärrettävä. Tässä on tietysti toimenpiteitä, joihin nyt monet ovat puuttuneet, eli nimenomaan tämä kysymys, joka liittyy eläkeikärajan nostoon. Minusta se nimenomaan noudattaa tätä lakisääteisten vakuutusten linjaa.

Mutta sitten on tietysti tämä iso kysymys, joka liittyy siihen, olisiko pitänyt olla joku siirtymäsääntely tai joku vastaava. Nythän tässä voidaan todeta se, mikä valiokunnan mietinnössäkin todetaan, että käytännössä noin puolet olemassa olevasta vapaaehtoisten eläkesopimusten sopimuskannasta eli noin 225 000 sopimusta on tehty viimeisten neljän vuoden aikana. Jos tässä olisi lähdetty noudattamaan aiemmin käytettyä siirtymäsääntelyä, niin tämän uudistuksen eläkepoliittiset vaikutukset olisivat siirtyneet kymmenien vuosien päähän ja vieneet tosiasialliselta uudistukselta pohjan. Siinä mielessä on ymmärrettävää, että on lähdetty tälle linjalle kuin hallitus nyt.

Mutta kyllä minusta on hyvä asia, että perustuslakivaliokunta on lähtenyt siitä, että tätä siirtymäaikaa pidennetään ehdotettua yhtä vuotta kauemmaksi, viiteen vuoteen. Tämä on minusta oikeudenmukainen ja hyvä ratkaisu.

Hannu Hoskonen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Verotuksella on tässä maassa tuettu kaikenlaisia asioita ihan positiivisessa hengessä, ja sama linja tietenkin jatkuu. Kun veromuutoksia tehdään, se aiheuttaa aina kipua, ja nimenomaan tämä omaeläkeasia on sitä aika voimallisesti tehnyt. Ehkä parhaiten asiaa kuvaa se, että tästä asiasta esimerkiksi allekirjoittaneen sähköpostiin tulleet viestit olivat joskus jopa kohtuullisen mielenkiintoista luettavaa, koska siellä näkyi, että oli tämän julkisen keskustelun innoittamana myös täydellisen vääriä tietoja jostakin syystä levinnyt julkisuuteen, joita sitten piti kohtuullisen hyvin pyrkiä oikomaan. En tiedä, onko siinä onnistuttu, mutta kuitenkin on tärkeää, että tiedetään, kun tätä omaeläkejärjestelmää on lähdetty rukkaamaan uuteen uskoon, perusteet, miksi sitä tehdään.

Ensimmäinen peruste tietenkin tässä asiassa on se, kun eläkejärjestelmää muutetaan, että meidän suomalaisten ikärakenne muuttuu sillä keinoin, että tällä hetkellä meillä on Suomessa noin 800 000 ihmistä, jotka ovat yli 65-vuotiaita, mutta kun mennään vuoteen 2020, niin meillä on lähes 1,3 miljoonaa ihmistä, jotka ovat 65-vuotiaita tai vanhempia. Eli meillä ollaan todellisuudessa siinä tilanteessa, että työvoimaa ja tekeviä käsiä tarvitaan, koska eläkkeetkin on pystyttävä maksamaan ja sitten nämä 1,3 miljoonaa ihmistä todella — eläkeläisiä on toki enemmänkin, mutta 1,3 miljoonaa yli 65-vuotiasta — tarvitsevat myös hoivaa, ja se tarkoittaa sitä, että pitää olla työvoimaa. (Ed. Vielma: Ja nuoria työttöminä!) — No, toivon mukaan siihen vaikutetaan samalla. Hoituuko tällä työttömyys, sitä en tiedä, mutta sen tiedän, että se on yksi pieni osa siitä.

Mitä tulee veronvähennysoikeuden muuttamiseen, niin kuten sanoin alussa, se aiheuttaa tietysti tuskaa ja kipua, mutta pitkässä juoksussa niin, että ... Hallituksen esityshän oli ensin perustuslakivaliokunnan käsiteltävänä, ja perustuslakivaliokunta kuuli monia asiantuntijoita tässä asiassa, kävi erittäin syvällisen, pitkällisen keskustelun ja päätyi antamaan siitä lausunnon, jonka perusteella siirtymäaika, joka alun perin hallituksen esityksessä oli yksi vuosi, muuttui viideksi vuodeksi. Tämä on erittäin hyvä asia ja perustuu tietysti perustuslain omaisuudensuojaan ja perusteltuihin odotuksiin. Hallituksen esityksen muuttuminen yhdestä vuodesta viiteen vuoteen oli erittäin hyvä asia ja nimenomaan turvaa niiden ihmisten eläkesäästämistä, jotka ovat siinä lähellä eläkeikään pääsemistä, sen alkuperäisen sopimuksen mukaan. Tässä asiassa päästiin kohtuullisen hyvin eteenpäin.

Verovähennystä yleensä on muutettu monessa asiassa tässä valtakunnassa, esimerkiksi vaikka lapsivähennyksiä poistettu tai monta muuta verovähennystä muutettu, yksityisen ihmisen kukkarolla käyty verovähennyksiä muuttamalla, niin että se ei nyt sinänsä ole mikään maata kaatava asia. Tästäkin asiasta perustuslakivaliokunta kävi syvällisen keskustelun asiantuntijoita kuullen. Tämä verovähennyspuoli mielestäni tuli perustuslakivaliokunnan käsittelyssä kohtuullisen hyvin käsitellyksi.

Omaeläkesäästäminen tässä maassa tietenkin jatkuu. Eläkeiät nousevat, ja tässä tapauksessa tulevan uuden järjestelmän mukainen 62 vuoden omaeläkenostoikä palvelee sitä tavoitetta, jolla pyritään suomalaisia pitämään yhä enemmän työssä. Onhan näitä lakisääteisiä eläkkeitäkin muutettu. Esimerkiksi omalta osaltani metsämiesaikoina silloin, kun työeläkejärjestelmää muutettiin, allekirjoittaneellekin tuli eläkeikään vuosi lisää. Elikkä siinäkin asiassa tämä nyt tehty hallituksen esitys on siinä linjassa, mitä yleinen eläkepolitiikka tässä maassa on.

Omaeläkesäästäminen on edelleen suomalainen säästämismuoto ja semmoisena tulee säilymään. Se on totta, niin kuin sanoin, että tämän asian tiimoilta tullaan vielä käymään monta kuumaakin keskustelua lehtien palstoilla, niin kuin esimerkiksi ed. Zyskowicz toi tässä yhdellä tavalla esille. Mutta kun varaudumme tulevaan ja haluamme pitää mahdollisimman toimivana suomalaisen yhteiskuntajärjestelmän ja nimenomaan sen, että saamme nämä eläkeläiset, jotka sitten tarvitsevat sitä hoivaa, pidettyä palveluiden piirissä, se tietää uhrauksia ja jonkun verran myös kipua, mutta tähän asiaan pitää varautua nyt, koska 20 vuoden päästä se asia on meillä jo käsissä.

Jari Koskinen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Selvyyden vuoksi vielä pari asiaa, kun täällä on puhuttu eri tavalla.

Jos ymmärretään yksilöllinen eläkevakuutus lisäeläketurvaksi, silloin sen pitää olla luonnollisesti ansioverotuksen piirissä, eli vähennetään aikanaan ansiotuloista maksut, ja sitten kun jäädään eläkkeelle, myös verotetaan ansiotulona. Siinä mielessä näin pitäisi ollakin, koska samaan aikaan kuitenkin edelleen jäävät ansiotuloverotuksen piiriin niin sanotut kollektiiviset järjestelyt tai työnantajan työntekijöille ottamat vapaaehtoiset yksilölliset eläkevakuutukset eli syntyy kahdenlaista markkinaa. Samassa ammatissa toimivat ihmiset voivat olla kahdessa eri eläkejärjestelmässä: toinen ihminen saa työnantajan ottaman vakuutuksen ja sitä kautta pääsee aikanaan eläkkeelle, ja taas toinen sitten, joka maksaa itse, onkin eri verojärjestelmän piirissä ja ikävuodetkin ovat vielä erilaisia. Tämä hallituksen järjestelmä ei ole ollenkaan looginen.

Taas sitten jos pidetään vapaaehtoista vakuutusta sijoitusmuotona, silloin olisi pitänyt loogisesti myös avata jollakin muulla tavalla tämä sijoitussidonnaisten vakuutusten tai muitten vastaavan tyyppisten järjestelmien malli sillä tavalla, että niissä olisi ollut joku verotuki, jos sitä pidetään ylipäätään yhteiskunnassa järkevänä. Mutta niin sanotun Siva-työryhmänkään osalta hallitus ei ole liikkunut yhtään mihinkään. Toivottavasti näitä ratkaisuja tehdään.

Kaiken kaikkiaan on nyt kuitenkin syytä muistaa, että kun näitä eläkevakuutuksia on tähän mennessä tehty ja kun niitä on lähdetty nostamaan, kun on jääty eläkkeelle, kaikki ne, jotka ovat jääneet näitten kautta eläkkeelle, ovat jääneet eläkkeelle huomattavasti myöhemmin kuin sen ikärajan puitteissa, mihin heillä olisi ollut oikeus. Tämä ei suinkaan ole alentanut eläkeikärajaa vaan pikemminkin päinvastoin.

Erkki Pulliainen  /vihr:

Arvoisa puhemies! Tämä asia on mielestäni hyvin hyvin monitahoinen ja sitä täytyy myöskin sellaisena tarkastella.

Ed. Esa Lahtela puhui poikkeusoloista taustatekijänä ja, arvoisa puhemies, siitähän tässä on juuri kysymys. Tämä lainsäädäntö luotiin, tämä vapaaehtoisen eläkevakuutuksen mahdollisuus, Esko Ahon hallituksen aikana, joka oli puhdas porvarihallitus, joka joutui ottamaan kaikki laman kurimukset vastaan. Lama oli meidän itsemme tuote täydellisesti. (Ed. Kallis: Ja haukkumiset kanssa!) — Juu, kyllä. Tämän ed. Kallis muistaa oikein hyvin, että kaikki tämä on aivan todella totta.

Minä ymmärsin oikein hyvin, että silloin täällä eduskunnassa, kun oli kaikki päin seiniä — menetettiin valtava määrä yrityksiä, oli valtava määrä velanottoa ulkomailta, 60 miljardia markkaa otettiin nettomääräisesti velkaa vuodessa ulkomailta, näinhän se, ed. Kallis, oli — siinä olosuhteessa varmasti oli aivan oikein miettiä, löytyisikö yhteiskunnasta halukkuutta eräällä tavalla säästää tulevaisuuteen ja yhdistää toisaalta lakisääteinen eläketurva sellaiseen muotoon, sijoitusmuotoon eräällä tavalla, jossa kannustetaan kansalaiset, ei käyttämään suoraan kulutukseen sitä varallisuutta, mikä on, vaan sijoittamaan se tulevan ajan hyväksi niin, että tavallaan se järjestelmä palkitsee tämän säästeliäästi elävän, tulevaisuuttaan ajattelevan kansalaisen. Näin minä sen ymmärsin. Sillä tavalla saatiin vakuutusyhtiöille varallisuutta, joka varallisuus oli niille todella suureen tarpeeseen noissa olosuhteissa. Tämähän ei mennyt todellakaan ilman yhteiskunnallista keskustelua.

Minä muistan oikein hyvin erään keskustelunkin, kun Iiro Viinanen otteli Tuija Pohjolaa vastaan televisiossa tästä asiasta. Tuija Pohjola oli demareitten puolesta laitettu asiassa vastapeluriksi Iiro Viinaselle. No, Iiro Viinanen huikeilla valmiuksillaan rökitti Tuija Pohjolan perusteellisesti. Siinä ei jäänyt mitään nokittelemisen varaa enää tulevaisuuteen. Muistan oikein hyvin sen, kuinka silloin demarit ilmoittivat, että tämä homma on muuten sillä tavalla, että kun sopivan heikko partneri tulee, niin tämä hommahan ajetaan alas, ja juuri tämän kateuspykälistön osalta paitsi, että tässä on pienituloisilla, tässä on myöskin vähän parempituloisilla mahdollisuus käyttää tätä sijoitusmuotona, jota yhteiskunta tukee. Nyt, niin kuin täällä on moneen kymmeneen kertaan todettu, 130 miljoonaa euroa tällä hetkellä on se verotukisysteemi.

Tämä ratkaisu oli aikoinaan todella kova ratkaisu, koska siinä yhteiskunta poikkeusoloissa teki kontrahdin, nyt jo tiedetään tällä hetkellä, puolen miljoonan kansalaisen kanssa. Tämä on kovan luokan juttu. Kun tämän kestoaika on 23 vuotta jnp., se on vielä kovempi juttu. Elikkä siis toisin sanoen tässä ymmärrettävissä olosuhteissa tilanteessa, jossa se yhteiskunta sidottiin järjestelmään mukaan, tulevat poliittiset päättäjät, joista ei tiedetä, keitä he ovat, mutta demokraattisesti kuitenkin valitut, sidottiin tähän järjestelmään hyvin kiinteällä tavalla. Juuri tätä sidonnaisuutta nyt sitten kaikkein voimakkaimmassa kritiikissä, joka on tullut kansallisen kokoomuksen taholta, on käytetty argumenttina. Se on periaatteessa aivan oikein. Näinhän asianlaita on. Kokoomus ja me kaikki muut olimme siinä kurimuksessa mukana, jolla tämä kaikki luotiin, ne poikkeusolot luotiin, lamaolot luotiin jnp.

Tämä sidonnaisuusongelma kärjistyy siinä, että se yhteiskunta, johon tämä luotiin, muuttuu, elinikä pitenee ja ihmisten kunto paranee jnp. ja kaikki on tulevaisuudessa toisin. Siihenkin piti tavallaan varautua, että tämä kaikki vielä joskus toiseksi muuttuu. Sekin on kova juttu. Se on hirmusen kova juttu. Nyt on kysymys siitä, kuinka pitkälle saakka se yhteiskunnan sitoutuminen tämmöiseen järjestelmään ulottuu, sisältyykö siihen oikeus tavallaan demokraattiselle järjestelmälle puuttua tähän kontrahtiin ja vaikuttaa asiaan silloin, kun eläkeikiä muutetaan ja eläkkeelle siirtymisen aikarajaa pidennetään, nostetaan ylöspäin jnp. Nyt on nähty, että demarit ovat saamassa tämän alkuperäisen tahtonsa mukaisen eräällä tavalla purkujärjestelmän käyntiin. (Ed. Vielma: Onko heikko partneri?) — Sillä on nyt riittävän heikko partneri, joka on tässä mukana.

Se puheenvuoro, jonka ed. Iivo Polvi täällä käytti, oli tavallaan analyyttisesti oikein hyvä, koska siinä sitten tarkasteltiin tätä asiaa sosiaalisesta ulottuvuudesta ja siitä ulottuvuudesta, mikä yhteiskunnassa on tarpeellista ja välttämätöntä, missä tarvitaan tätä lisäeläketurvaa jnp., johon siis ihmiset, kansalaiset, ovat vapaaehtoisesti valmiita. Näin minä tämän ajattelen. Elikkä suo siellä, vetelä täällä.

Nyt se, mikä on valiokuntakäsittelyn aikana tapahtunut, on se, että tämä siirtymäaika on muuttunut pitemmäksi, elikkä toisin sanoen se, mikä oli tabu, niin se ei olekaan enää sitä tällä hetkellä, siis toisin sanoen tässä puolustus on eräältä osaltaan murtunut. Se, mihin tämä raha tarvitaan nyt, on tämä yritysverouudistus. Sekin on tullut sen takia, että on tullut tämä yritysveropaketti sen jälkeen tänne, se on paljastanut, että tästähän tässä kysymys oli. Elikkä siinä justeerataan, otetaan tuolta ja siirretään tuonne ja järjestellään näitä asioita. Se, mikä on mielenkiintoinen tulos tästä, on se, että vihaisia on joka puolella. Yritysveropaketti on synnyttänyt vain vihaisia ihmisiä, hyvin vähän tyytyväisiä ihmisiä, ja puolisen miljoonaa vihaista ihmistä on synnyttänyt tämä justeeraus, jolla on puolensa.

Arvoisa puhemies! Meidän eduskuntaryhmämme on lähtenyt tähän kelkkaan mukaan ja ottaa turpiinsa sen määrän kuin tässä turpiin ottamisen aihetta on, ja pakko on pysyä ruodussa.

Bjarne Kallis /kd:

Arvoisa herra puhemies! Ed. Pullinen toi monta faktaa esille.

(Ed. Pulliainen: Pulliainen!) — Niin, mitä minä sanoin? (Ed. Pulliainen: Pullinen!) — Pulliainen, anteeksi. — Ed. Erkki Pulliainen toi monta faktaa omassa puheenvuorossaan esille. Tämä vapaaehtoinen eläkevakuutus koskee, niin kuin kuulimme, noin 500 000:ta suomalaista. Tänä päivänä suurimmalla osalla heistä on se käsitys, että edut ja ehdot muuttuvat huonompaan suuntaan. Tosiasia on kuitenkin se, että joillakin ne paranevat, joillakin ne huononevat. Jos on pientuloinen eläkesäästäjä, niin kyllä me oppositiosta käsin, ainakin me kristillisdemokraatit, ymmärrämme, että tämä merkitsee pientä parannusta pientuloiselle eläkevakuutussäästäjälle. Suurtuloiset menettävät. Tämä on fakta.

Fakta on myöskin se, että valtaosa näistä eläkevakuutussäästäjistä on keskituloisia. On annettu aivan väärä kuva siitä, että kaikki olisivat hyvätuloisia, että he olisivat ottaneet ja merkinneet nämä vakuutukset verotuksen takia. Eräät ovat merkinneet tämän verotuksen takia, koska se antaa huomattavan veroedun, mutta valtaosa näistä 500 000:sta on vakuutussopimuksen tehnyt paremman eläketurvan toivossa.

Paraneeko eläketurva vai ei? Vastasin, että joillakin paranee, joillakin ei. Jos tuloveroprosentti on pienempi kuin pääomatuloprosentti, silloin säästämisen aikana hyötyy ja taas, kun siirtyy eläkkeelle, silloin siitä kärsii. Joka tapauksessa on siis tässä voittajia ja häviäjiä. On erittäin hyvä, että valtio tukee tällaista säästämistä. Se on kansainvälinen tapa. Mielestäni ei ole oikein kuitenkaan, että ainoastaan vakuutussäästämistä tuetaan verovaroin. On monta muuta tapaa, on jopa parempia tapoja hankkia eläkepäiville itselleen parempaa eläketurvaa, ja niitä tapoja, niitä keinoja, valtiovalta ei ollenkaan tue, vaan päinvastoin rankaisee verottamalla niitä. Ajattelen esimerkiksi sitä, että nuori henkilö voisi yhtä hyvin sijoittaa nämä rahat asunto-osakkeisiin, saada siitä sitten pienen tuoton, ja kun eläkkeelle siirtyy, joko realisoi sen tai sitten nauttii niistä vuokratuloista, mitä silloin velattomasta huoneistosta saadaan.

Tässä salissa vallitsee se väärinkäsitys, mikä on tullut monta kertaa kyllä korjatuksi, että tämä houkuttelisi siirtymään ennenaikaiselle eläkkeelle. Suomessa eläkkeelle siirtymisen keski-ikä on 58 vuotta, mutta nämä, jotka ovat vapaaehtoisen vakuutuksen ottaneet, siirtyvät selvästi myöhemmin eläkkeelle. Heidän siirtymistensä keski-ikä on yli 61 vuotta.

Arvoisa puhemies! On ymmärrettävää, että lainsäädäntöä muutetaan, ja olisi ymmärrettävää kyllä, jos verotuksessa tapahtuisi vain pieniä muutoksia, mutta sitä, että tapahtuu näin rakenteellisia muutoksia, ei voi hyväksyä. Ymmärrän hyvin, että ne vakuutuksenottajat, jotka ovat tämän vakuutuksen merkinneet, ovat kyllä olleet siinä uskossa, että voi tulla joitakin pieniä muutoksia. Voi olla, että katto, se enimmäismäärä, mikä verotuksessa voidaan vähentää, saattaa alentua, veroprosentit voivat muuttua, mutta sitä, että näin rakenteellisesti muuttuu, ei saisi tapahtua eikä myöskään niin, että jo tehtyjä sopimuksia pitää muuttaa, jotta nämä edut säilytettäisiin.

Kristillisdemokraatit olisivat tämän hallituksen esityksen hyväksyneet, jos se olisi koskenut ainoastaan uusia sopimuksia, mutta se, että poiketen aikaisemmista periaatteista tähän sisällytetään kaikki sopimukset, tekee tämän sellaiseksi, että sitä ei voida hyväksyä.

Irja Tulonen /kok:

Arvoisa puhemies! Hallitus on mielestäni tehnyt hyvin epäoikeudenmukaisen ratkaisun. Tämä on vielä erittäin epäselvä lakiesitys, ja tietysti olisi toivonut, että kansalaiset olisivat voineet lukea sen kaltaisen lakiesityksen, josta jotain olisi ymmärtänyt. Nythän me kansanedustajat olemme joutuneet selvittämään tätä asiaa monet monet kerrat ja monet iäkkäämmät ihmiset eivät kerta kaikkiaan ymmärrä, mitä tarkoittaa pääomaverotuksen puolelle siirtyminen. Eivät he tietysti ymmärrä sitä, että kun he kohta olisivat voineet nauttia näistä, niin hallitus nostaakin heidän eläkeikäänsä ja päättääkin tehdä asiat toisella tapaa. Tietysti kun ymmärtää tämän päivän hallituksen sekoilut, niin jotenkin ymmärtää tämänkin sekavuuden, mutta kyllä aika huolestunut olen siitä, minkälaisia lakiesityksiä tulevaisuudessa yleensäkään tulee.

Mutta kyllä tässä lyödään märkä rätti eläkesäästäjien naamalle. Tiedän monia tuttaviani, jotka ovat tämän vakuutuksen ottaneet aikoinaan, yleensä he ovat pienipalkkaisia sairaanhoitajia, opettajia. Tässä maassa palkkapolitiikka on sen kaltainen, että koulutuksesta ei makseta. Naisvaltaisilla aloilla on pieni palkka, ja heillä on hyvin pieni eläkekin sitten. He ovat pienestä palkastaan kuitenkin maksaneet tätä eläkevakuutusrahaa, joka sinänsä ei ole kovin pieni kuukaudessa maksaa, ja ovat toivoneet, että jos he eivät nyt jaksa olla esimerkiksi sairaanhoitajana leikkaussalissa, seisoa kymmentä tuntia neurologisessa leikkauksessa, niin he voisivat kenties jäädä jo kuusikymppisenä eläkkeelle. No, käyhän se nytkin, mutta verohyöty siitä menee, ja sen verohyödyn takia he aikoinaan ovat tietysti osittain myöskin lähteneet tähän mukaan ja kuvitelleet, että he todella saavat itse päättää, milloin he käyttävät tämän rahan.

Samaten opettajia on hyvin paljon tämän vakuutuksen maksajissa johtuen siitä, että opettajien valtion palkkapolitiikka on sen kaltainen, että ei välttämättä tule niitä tunteja täyteen, ja silloin tietysti tämä eläke jää aika pieneksi, vaikka olisi 30 vuotta palveltua työaikaa.

No, sitten ovat tietysti kotiäidit: Kun perhe päättää, että äiti jää kotiin ja hoitaa lapsiaan ja menee sitten töihin, kun lapset ovat vähän varttuneempia, niin heidän eläkekertymänsä on todella pieni, ja monet perheet ovat sitten maksaneet äidille tätä eläketukea, joka on minusta hyvin oikeudenmukainen ja hyvä asia.

Tietysti täytyy sanoa vielä se, että kun aikoinaan oli niitä ammatillisia eläkeikiä terveydenhuollon alalla esimerkiksi, niin lähes kaikki — ennen kuin nämä eläkeiät poistuivat — kaikki sairaanhoitajat, terveydenhoitajat, kätilöt ottivat tämän ammatillisen eläkeiän. Elikkä he halusivat 58—59-vuotiaana eläkkeelle johtuen siitä, että työtahti on kerta kaikkiaan kiristynyt ja vaatimukset ovat kiristyneet terveydenhuoltoalalla. He katsoivat, etteivät he jaksa eivätkä enää kykene tekemään tämän kaltaisia töitä. Kun täällä on aika paljon puhuttu siitä kateuspykälästä, joka mielestäni tässä kyllä valitettavasti leijuu, ei tämä ole mikään suurituloisten eläkesäästäjien etu, vaan tämä on tarkoitettu todella enimmäkseen keski- ja pienituloisten helpotukseksi sitten, kun eläkepäivät koittavat.

Tietysti on vaikea ymmärtää se, että täällä hallitus tekee yksipuolisia päätöksiä. Jotenkin olisi vielä ymmärtänyt sen, mikä tässä ed. Kalliksenkin puheenvuorossa äsken tuli ilmi, että olisi tämä siirtymäaika ollut, jolloin vanhoja eläkkeitä ja niitä, jotka ovat sen sopimuksen tehneet, olisi edes kohdeltu sillä lailla kuin he ovat ymmärtäneet, kun ovat alkaneet maksaa tätä vakuutusta. Mutta se, että tämä koskee kaikkia, on hyvin harvinainen päätös täällä eduskunnassa. En muista, kohta olen täällä 9 vuotta ollut, enemmänkin, niin en muista koskaan, että tämmöistä takautuvaa päätöstä olisi tehty. Siinä mielessä tämä on aika erikoinen päätös.

Sen olen huomannut ainakin yhteydenotoista, että suomalaiset ovat erittäin loukkaantuneita, että heitä on kohdeltu näin, ja se on aika vaikea kansanedustajankin sitten selittää. Ei siinä kauheasti auta se, että ollaanko oppositiossa vai missä, vaan koetaan, että eduskunta tekee päätöksen, hallitus tekee päätöksen, joka on epäoikeudenmukainen heille. Tuskin moni kansalainen huomaa, että siellä on oppositio silloin, kun ollaan vahvasti sitä mieltä, että ei lueta välttämättä ihan kaikkia nyansseja. Eli kyllä kaikki kansanedustajat saavat tästä epäoikeudenmukaisuudesta sitten kuulla.

Todella olisin toivonut, että tämä olisi säilynyt entisenlaisena, ja meidän valtionvaroissa esittämät vastalauseet toivon mukaan luetaan. Siellä on selkeästi sanottu, mitä kokoomus on mieltä. Vastustamme tätä ja toivomme, että eduskunta ei hyväksy, vaan että tämä hylätään. Tulevaisuudessa me emme tiedä sitä, minkälainen meidän hyvinvointiyhteiskuntamme on, paljonko meidän verotuksemme on noussut. Tuntuu, että nykyhallituksella vähän jokainen asia nousee, terveydenhuollon asiakasmaksut nousee, ikääntyneet ihmiset joutuvat maksumiehiksi, ja he tietysti toivovat, että tämmöisellä eläkelisäturvalla he voisivat sitten elää kuitenkin siedettävää elämää. Hallitus on nyt sitten tämän torjunut huonolla esityksellä.

Seppo Lahtela /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Oikeastaan pöytäkirjaan riittäisi, jos sanoisin niin kuin lyhennettynä, että yhdyn ed. Tulosen puheenvuoroon. (Ed. Tulonen: Kiitos!) Jos näin voi nähdä, miten tätä peliä on hoidettu ja tehty, niin ed. Tulosen puheenvuoro edustaa parhaimmillaan sitä, mikä on eduskunnan arvovalta tässä asiassa ja kuinka kansalaiset kokevat ja näkevät tämän. Mutta ei niin synkkää aikaa, etteikö näy joskus ikään kuin jonkin näköinen auringonvalokin, ja kyllä se vielä tuntuu paistavan tuolta yläilmoista, vaikka aurinko vähän pilvessä onkin.

Tämä valtiovarainvaliokunnan mietintö tästä vapaaehtoisten eläkevakuutusten tuloverotusta koskevien säännösten uudistamisesta on tietysti parempi kuin heikoin vaihtoehto olisi ollut olemassa. Jos tämä mietintö olisi myöskin pitänyt sisällään kokonaisuudessaan sen hallituksen hapuilevan linjan, mitä tähän koko ratkaisuun on sisältynyt ja tullut, niin sittenhän tässä varsinaisessa suossa oltaisiinkin. Se täytyy sanoa, että ehkä, toivon mukaan, tämä hallitus oppii, kuinka tiedotetaan ja kuinka tullaan ulos ja kuinka asiat valmistellaan. Kyllä tässäkin kuitenkin on niin käynyt, että tätä tapaa, millä siinä viime syksynä tultiin ulos, itsekin on sitä joutunut monessa paikassa selittämään, vääntämään ja kertomaan, ettei siinä sitä tarkoiteta, ja vähän riskiä ottaen, onko se todella näin vaiko ei. Ulostulohan oli uutisoitu lehdistössä vähän siihen malliin, että kaikki aikaisemmin maksetutkin vakuutukset ryöstetään ja niitä pystytään vaan saamaan sen 62 ikävuoden jälkeen ulospäin. Mutta onneksi tämä nyt sitten siinä vaiheessa, kun esitys on varsinaisesti tullut ja syntynyt, on vähän korjautunut, mutta kyllä kansalle on sellainen mielikuva tullut, että jo säästetty sopimus, tehty sopimus, ryöstetään ja viedään täydellisesti niin, että mikään ei pidä paikkaansa.

Jos tätä maailmaa ajatellaan ja katsotaan, niin kyllä itse tulkitsen tämän asian niin, että hallituksessa olevat sosialidemokraatit, jotka pitävät keskeisesti niitä salkkuja hallussaan, mihin tämä asia liittyy, elikkä valtiontalouteen, valtiovarainministeriön alle, näkevät, että ihmisellä ei pidä olla mitään sen jälkeen, kun työura päättyy, vaan kaikki pitää kuluttaa. Luukulta pitää ihmisten sen jälkeen elää, kun he eivät työssä käy. Tämä rintama on selvä, ja siitä ei oma mielikuvani tule koskaan pois muuttumaan eikä kääntymään.

Mutta tietenkin, mitä tulee sisältöön, tähän mietintöön, tämä keskusteluhan kokonaisuudessaan käydään, niin kuin tämäniltaisen keskustelun kannaltakin, sen osalta, mikä on verovähennysoikeus ja verovähennysmahdollisuus ja sen vaikutus. Luulen, että suurin osa kuitenkin Suomen kansasta ymmärtäisi tämän vapaaehtoisen eläkevakuutuksen merkityksen, sen tarpeellisuuden ja sen elämää turvaavan vaikutuksen, koska ihmiset luulevat pääsevänsä eläkkeelle. Kaikki eivät tästä ajasta iäisyyteen poistu kuitenkaan ennen eläkeikää, niin kuin tuntuisi yhteiskunnan kannalta joittenkin toive olevan. Ja näin katsottuna tähän on sekoitettu myöskin semmoiset asiat, että vain verotukseen liittyvät asiat ovat tähän eläkkeeseen liittyviä kysymyksiä. Luulen, että melkoinen osa suomalaisista kuitenkin haluaisi ottaa, toteuttaa, hoitaa vapaaehtoista eläketurvaansa ja täydentää eläketurvaansa niin, että välttämättä tämä verotus on vain toisarvoinen kysymys. Ja täytyy sanoa, että tietenkin tämmöinen pitkäjänteinen kateus on ollut olemassa, että jos joku on voinut verotuksessa hyväksi käyttää sitä, että hän tulevaa elämäänsä eläkkeellä ollessaan, sen laatua ja sisältöä, parantaa vapaaehtoisen eläkevakuutuksen kautta, niin tässä on katsottu, että ei, kaikki tämmöinen pitää torjua, ja se ei ole mahdollista eikä yleensäkään ole paikallaan.

Sitä keskustelua tässä, on käyty ja varsin pitkälti hallitusryhmien sisällä, että ihmisten työssäoloaikaa, työssäjaksamista, pitää jatkaa jne; mielestäni sitä työssä jatkamista nimenomaan voidaan jatkaa sillä, että on tiedossa joku turvattu eläke, sellainen eläke, mihin itse osallistutaan ja missä ollaan mukana. Mutta sen pohjalta, näin katsottuna tätä peliä, eihän tämä ole missään järjestyksessä, tämä perustuu pitkälti vaan siihen kateuteen, että joku tämän eläkkeen kautta voisi parempaa elämää viettää silloin, kun hän on tullut siihen ikään. Toisaalta siitä ei kanneta huolta ollenkaan, että melkoinen osa yhteiskunnasta vieraantuu koko ajan töistä eikä nuorenakaan mene töihin. Jos näitä verrattaisiin toisiinsa, toisiaan vastaan, niin kyllä mielestäni enempi pitäisi kantaa huolta siitä, että ihmiset nuorempana olisivat töissä ja säästäisivät vanhuuden varalle vapaaehtoisen eläkkeen muodossa.

Herra puhemies! Voisin esimerkkinä kertoa, kun luullaan, että puhun omasta asiastani, voisin tätä asiaa vähän valottaa, kuinka omassa asiassa tämän homman olen nähnyt. Jo aikaisempien hallitusten aikana ei välttämättä se ole ollut mikään merkittävä syy, etten luota siihen, mitä tämä valtiontaloudellinen linja tässä pelissä on ollut, mutta muuten mitä tulee siihen, miten vapaaehtoinen eläkevakuutusmaksu on takaisin saatavissa, tätä asiaa kun joskus lähes vuosikymmeniä sitten pohdin ja mietin, niin tulin siihen tulokseen, että ei tämä kuitenkaan mikään pitävä järjestelmä ole. Niin päädyin sellaiseen ajatusmalliin, mikä yhtenä yön pimeänä hetkenä päähäni syttyi, että jos saa hankittua nuorta metsää — ed. Pulliainen kun saapuu paikalle luontoihmisenä — liito-oravilla taikka ilman, 10—20 hehtaaria, se kasvaa siitä, sitä voi hoitaa, rentoutua, kuntoutua, tehdä työtä, ja niin saavuttaessaan jonkinlaisen eläkeiän tai mahdollisuuden joutuessaan vaille työtä tai muuten kansan syrjimäksi, jos ei sitten ulosottomies vie, niin sieltä voisi tehdä pieniä hakkuita vuosittain, jolloin eläke kuitenkin on suurempi kuin se vapaaehtoisten eläkkeitten kautta on olemassa ja siitä jää vielä perikunnallekin ja niitten jälkeenkin jää vielä vähän jotakin jäljelle. Tämä on oma mallini. Onneksi kovin monet eivät tätä ole keksineet, jolloin tämä hintataso olisi vieläkin korkeammaksi mennyt kuin se nyt on olemassa. (Ed. Kuosmanen: Helppo puhua, kun on 350 hehtaaria metsää!)

Mutta herra puhemies, ed. Kuosmanen puhuu taas väärää tietoa. Kannattaisi selvittää, mistä puhuu. Ja sen osalta voin sanoa, että teillä on kovin vanhaa tietoa, se on lähes 10 vuoden takaa. Tätä peliä katsottaessa olen sitä mieltä, että vapaaehtoista eläkekysymystä pitää kannustaa, mutta verotusta ei pidä siihen kokonaisuudessaan sotkea niin paljon kuin sitä nyt puheissa on tehty, ja että tässä asiassa pitäisi niin eläkevakuutusyhtiöiden kuin yhteiskunnankin tulla sillä lailla ulospäin, että vapaaehtoisilla eläkkeillä, niissä olevilla vakuutuksilla, voitaisiin tulevaisuutta turvata ja kannustaa. Ja olkoon ikäluokka mikä tahansa tai saanti-ikä mikä tahansa, jos ihminen joutuu vaille työtä, ei jaksa taikka kykene, niin verotusta ei pitäisi niin voimakkaasti siinä korostaa kuin sitä nyt korostetaankin.

Mutta vielä, herra puhemies, täytyy tyytyväisyydellä todeta, että tässä tämän asian puitteissa kokoomuksen eduskuntaryhmä näyttää olevan painokkaasti ja vahvasti salissa edustettuna. Sen sijaan näistä suurimmista syöjistä, sosialidemokraateista, ei näy ainuttakaan edustajaa täällä paikan päällä, ja sen osalta täytyy ehkä arvella, ovatko he häpeämässä vai missä, kun eivät ole salissa paikalla. (Ed. Kuosmanen: No, nyt tuli yksi!) — Noo, toivottavasti tulee tämän jälkeenkin.

Jan Vapaavuori /kok:

Arvoisa herra puhemies! Politiikassa on toisinaan kyse asioista, joissa ollaan yhtä mieltä mahdollisista ongelmista, mutta eri mieltä siitä, miten ne pitää ratkaista. Toisinaan on kuitenkin kysymys sellaisista asioista, joissa ollaan eri mieltä jo lähtökohdista, siitä, mikä ongelma on vai onko ongelmaa olemassa. Tämä lakiesitys kuuluu jälkimmäiseen kategoriaan. Täällä ainakin ed. Ranta-Muotio aiemmassa keskustelussa kyseli sitä, mikä tämän lain tarkoitus on ja mihin tällä pyritään. Kun on keskustelua käynyt, kuunnellut ja lukenut myös mietintöjä, niin kun sivuuttaa tämän ikäkysymyksen, niin kai tällä pyritään verotuen uudelleen kohdistamiseen erilaisille vakuutuksenottajille. Toinen, mikä on suoraan kirjoitettu myös valtiovarainvaliokunnan mietintöön, on se, että katsotaan olevan järkevää rajoittaa pitkäaikaissäästämisen tukea. Olen näistä molemmista lähtökohdista eri mieltä.

Arvoisa puhemies! Suomessa väestö ikääntyy vinhaa vauhtia. Meillä on tänään noin 770 000 yli 65-vuotiasta, ja jo vuonna 2030 heitä arvioidaan olevan 1 400 000. Me kaikki tiedämme, että tämä asettaa valtavan haasteen koko meidän eläketurvajärjestelmällemme sekä koko terveys- ja sosiaalipolitiikalle.

On selvää, että ihmisillä on aito huoli omasta tulevaisuudestaan, omasta turvastaan, omasta eläketurvastaan, ja on selvää, että tämä huoli on sitä suurempi, mitä nuoremmasta sukupolvesta on kysymys. Siinä mielessä on hieman ironista, että se siirtymäsäännös, joka perustuslakivaliokunnan tulkinnan jälkeen saatiin aikaiseksi, suosii niitä ehkä noin 55—58-vuotiaita, joitten osalta on kuitenkin kohtuullisen hyvin ennustettavissa, missä tilassa kansantaloutemme on, kun he jäävät eläkkeelle, mutta ei suosi niitä tämän päivän kaksi- tai kolmekymppisiä, joitten tulevaisuuden suhteen mahdolliset ongelmat ovat huomattavan paljon isompia. On minun mielestäni selvää, että nämä vapaaehtoiset järjestelyt ovat kummunneet tästä tosiasiasta, siitä tosiasiasta, että ihmiset eivät tiedä, miten tämä kansantalous tulee selviämään ikääntymisen ja globalisaation haasteitten edessä, ja että he haluavat itse kantaa vastuuta omasta tulevaisuudestaan.

On selvää, että tähän järjestelmään liittynyt kohtuullisen hyvä veroetu on osaltaan kannustanut tekemään tällaisia järjestelyjä, mutta olen aivan varma siitä, että tämän päivän kaksi- tai kolmikymppiset, jotka ovat perustamassa perhettä, joilla ehkä on jo perhettä, joitten menot ovat heidän oman elinkaarensa näkökulmasta ehkä suurimmillaan, tietoisesti alentavat omaa elintasoaan, vähentävät itse käytettävissä olevia tulojaan, vain sen takia, että he voisivat 30—40 vuoden päästä olla varmempia siitä, että heidän eläketurvansa on kunnossa. On liioittelua väittää, että tämän suosio johtuu vain siitä, että veroetu on niin hyvä. Ei ihminen ole sellainen olento, että hän ainakaan puolen miljoonan ihmisen voimin tämän kokoisessa kansakunnassa tekee semmoisia ratkaisuja, joilla hän vähentää omaa tulotasoaan kolmekymppisenä, ellei hän oikeasti kantaisi huolta omasta tulevaisuudestaan.

Hallitus ja varsinkin ministeri Mönkäre ovat vakuuttaneet, että lakisääteinen eläketurva on ensisijainen. Näin onkin, mutta tosiasia on se, että kukaan ei tiedä, mikä on tilanne vuonna 2020, 2030 tai 2040, vaikka sitä kuinka hallituksen eri ministereitten toimesta vakuutettaisiin.

On huomattava, että Suomessa ikääntyminen on nopeinta koko EU-alueella. Samaan aikaan on huomattava, että vapaaehtoisten järjestelyjen merkitys Suomessa on EU-vertailussa tästä ikääntymiskehityksestä huolimatta hyvin vähäinen. Tästä huolimatta tämäkin halutaan nyt lannistaa. Minun mielestäni tämä on yksinkertaisesti väärää politiikkaa. Kyse onkin järjestelmäkeskeisestä tasapäistämisestä, joka lähtee siitä, että lakisääteinen järjestelmä hoitaa, ja ellei hoida, sitten jättää tasapuolisesti ja tasapäistävästi hoitamatta kaikki ihmiset.

Porvarillinen ideologia, joka käsittääkseni koskee kokoomuksen lisäksi myös ainakin keskustaa, lähtee siitä, että ihmisten tulee kantaa vastuuta itsestään ja tulevaisuudestaan. Tämä järjestelmä sotii tätä peruslähtökohtaa vastaan. Ymmärrän hyvin, että täällä demarit hykertelevät tämän lakiesityksen johdosta, joka tasapäistää kansaa, mutta se, että keskustakin on tässä mukana, on suorastaan käsittämätöntä. Tällä on myös se merkittävä kansantaloudellinen merkitys, että ihmiset kantavat suurempaa huolta itsestään, ja tulevaisuudessa tämän merkitys on vielä suurempi, kun tiedämme, minkälaisia haasteita ikääntyminen tälle yhteiskunnalle asettaa.

Ikääntymiseen liittyy myös yksi valtiontaloudellinen ulottuvuus. On surullisen hyvin tiedossa, että valtio voittaa tällä noin 130 miljoonaa euroa vuodessa. Ainakin valtiovarainministeri Kalliomäki on todennut täällä moneen otteeseen, että se kompensoituu sitten aikanaan, kun näitä eläkkeitä maksetaan ja veroja maksetaankin pääomaverotuksen kautta. No, kukaan ei tietenkään tiedä, pitääkö tämä paikkansa, mutta jos se pitäisi paikkansa, jos se pitäisi paikkansa, niin ainakin sukupolvinäkökulmasta kyllä tämä on kohtuullisen moraalitonta ja ihmeellistä politiikkaa.

Miettikää nyt ihan oikeasti: Me tiedämme, minkä valtavien haasteiden edessä tämä yhteiskunta ikääntymisen takia on, ja silti valtiovarainministeri ulosmittaa valtiolle tässä tilanteessa 130 miljoonaa euroa ja sanoo, että sitten joku valtiovarainministeri vuonna 2020 tai 2030, kun tämä maa on todennäköisesti huomattavan paljon haasteellisemmassa tilassa, maksaa ne kyllä sitten takaisin. Kaikissa hallituksen keskeisissä strategisissa linjauksissa on todettu, että valtiontalouteen pitää luoda liikkumavaraa, jotta selviämme ikääntymisen aiheuttamista haasteista, mutta ei se ole mitään liikkumavaran luontia, että siirretään menoja tulevaisuuteen, sinne tulevaisuuteen, jossa haasteet ovat nykyistä suurempia.

Kolmas ulottuvuus, joka tähän liittyy, jota veljet ja sisaret vasemmalla ovat jo täällä ihan oikealla tavalla esitelleet, tosin eri näkökulmasta kuin minä, liittyy tulonjakovaikutukseen. Lakiesityksessä, mietinnössä sekä julkisessa keskustelussa on suoraan todettu, että tämä esitys suosii pieni- ja keskituloisia. Siitä voisi tehdä sen johtopäätöksen, että häviäjinä ovat suurituloiset. Tosiasia tietenkin on, että todella suurituloiset eivät häviä, koska nämä maksimit vuosittaisille vähennyksille ovat niin pienet, ettei niillä ole merkitystä. Tosiasia on se, että suomalainen keskiluokka tässä häviää. Tämä on tasapäistämistä, tämä on sitä politiikkaa, että Suomessa, joka on ehkä pienimpien tuloerojen maita koko maailmassa, yritetään edelleen vähentää näitä tuloeroja.

Minun mielestäni tämäkin on väärää politiikkaa. Ymmärrän hyvin, että vasemmistoliitto ja demarit tätä kannattavat. Ymmärrän jotenkuten sen, että vihreätkin tätä kannattavat, mutta en voi todellakaan ymmärtää, että keskusta on tämänkin niellyt.

Anni  Sinnemäki  /vihr:

Arvoisa puhemies! Tämä yksilöllisten eläkevakuutusten verotuki on järjestelmä, josta löytyy huomattavan paljon epäloogisuuksia, kääntyy sitten melkein mihin suuntaan tahansa. Asian käsittelyssä on myös itselleni hyvin vahvasti tullut se tunne, että kysymys on asiasta, jossa yksilön kannalta katsoen ja toisaalta järjestelmää tarkastellen voi tulla aika erilaisiin lopputuloksiin.

Olen sitä mieltä, että tämä veromallin muuttaminen on perusteltu toimenpide. Se parantaa veroetua pienituloisille, ja toisaalta se hieman leikkaa sitä parempituloisilta. Pidän tätä ratkaisua aivan perusteltuna siitä näkökulmasta, että nimenomaan epätyypillisissä työsuhteissa oleville ja erityisesti hyvin pientä palkkaa ansaitseville tämän veroedun paraneminen on mielestäni perusteltua. Olen myös käsittelyn kuluessa katsonut asiaa siltä kannalta, että ihmisten kannalta tässä on kysymys oman eläketurvan säästämisestä, ei sinänsä ehkä mistä tahansa pitkäaikaissijoittamisesta, vaan nimenomaan omaan eläkkeeseen kohdistuvasta sijoittamisesta, ja että näin ihmiset ovat ikään kuin näitä sopimuksia tehneet ja tästä näkökulmasta toimineet.

Asian käsittelyn alkuvaiheissa ajattelin suhtautua ikärajakysymykseen avoimin silmin ja odottaa sitä, minkälaiseen ratkaisuun perustuslakivaliokunta tässä asiassa tulee, ja myös olen omalta osaltani hyväksynyt sen ratkaisun, mikä sitten tuli myös valtiovarainvaliokunnan ratkaisuksi, että viiden vuoden siirtymäaika tässä tarvittiin. Haluan kuitenkin tässä yhteydessä todeta, että mielestäni käsite ihmisten oikeutetut odotukset, joilla perustuslakivaliokunta pitkälle operoi, on varmasti hyvä näkökulma perusoikeuksienkin kannalta, mutta mielestäni siinä ei ole kysymys kovinkaan helpoista määrittelyistä, jos ajatellaan niitä isoja eläkeratkaisuja, mitä tässä talossa on ollut viime kaudella ja on tälläkin hetkellä, eläkeratkaisuja, joissa kuitenkin johdonmukaisesti pyritään siihen, että eläkkeelle siirtymisen ikää pyritään nostamaan. Tässä salissa on kuultu paljon niitä keskusteluja, joissa puhutaan eläkkeistä, ja joka kerta on kysymys siitä, että ihmisillä on ollut oikeutettuja odotuksia ja sitten heidät on petetty. Oppositio on käsitellyt, mikä tahansa oppositio se on ollutkin, kaikkia eläkemuutoksia tältä kannalta. Mielestäni se on ikään kuin hyvin vaarallinen keskustelu, koska näiden oikeutettujen odotusten kautta voidaan tulla johtopäätökseen, että maassa oleva hallitus ei koskaan voi tehdä mitään eläkepolitiikkaa, tehdä mitään muutoksia eläkepolitiikkaan, koska ihmiset silloin pettyvät.

Arvoisa puhemies! Kuten sanottu, tässä tapauksessa en kuitenkaan kuvittele olevani perustuslakivaliokuntaa viisaampi, joten olkoon sitten näin. Toisaalta, jos ajattelee oman ikäisiäni ihmisiä, jotka ovat ottaneet tällaisen eläkevakuutuksen ja joita tämä siirtymäsäännös ei koske, niin ehkä ironisesti voisi sitten todeta, että onneksi omalle sukupolvelleni ei ole tullut minkäänlaisia oikeutettuja odotuksia eläkkeen suhteen, joten sitten ei perustuslakivaliokunnankaan niistä tarvitse huolehtia.

Arvoisa puhemies! Eräs asia, joka valiokunnan mietintöön on kirjattu ja jonka suhteen itse en ole ollut tyytyväinen siihen, miten se on tässä esityksessä valmisteltu, on kysymys sukupuolivaikutusten arvioinnista. Tämä esitys on sellainen, että tässä ehdottomasti olisi pitänyt olla sukupuolivaikutusten arviointi. Näitä vaikutuksia olisi arvioitava merkittävien esitysten yhteydessä joka tapauksessa. Tämä varmasti on sellainen, että tässä olisi ollut syytä kerätä se data ja katsoa, kohdistuuko tämä laki eri tavalla miehiin ja naisiin.

Kun tästä asiasta valtiovarainministeriöltä pyydettiin kommentteja, niin he joitain asioita luonnostelivatkin, jotka valiokunnan mietinnössäkin on mainittu, esimerkiksi se, että viime aikoina näistä vakuutuksenottajista valtaosa on ollut naisia ja melko pienituloisia naisia ja sinänsä tämä esitys heidän kannaltaan on myönteinen. Mutta mielestäni tässä yhteydessä valmistelussa olisi tullut tehdä systemaattinen tarkastelu sukupuolivaikutusten arvioinnista. Toivottavasti viesti tästä menee valmistelukoneistolle.

Ehkä vielä muutama erilaisiin logiikkoihin liittyvä kysymys: Tämän lain valmistelun yhteydessä Siva-työryhmä teki sellaisen esityksen, että mitä tahansa pitkäaikaissijoittamista olisi tuettu samalla yhtenäisellä tavalla veroedulla. Tässä varmasti tietty logiikka olisikin. Silloin tätä eläkesäästämistäkin olisi katsottu nimenomaan siitä näkökulmasta, että kysymys on pitkäaikaissijoittamisesta. En tiedä, olenko ymmärtänyt jotain väärin siitä maailmasta, EU-maailmasta, jossa elämme, mutta oma käsitykseni kyllä on, että jos ulottaisimme veroedun mihin tahansa pitkäaikaissäästämiseen, rahoitussäästämiseen, ja meidän tulisi kohdella samalla tavalla säästämistä, joka kohdistuu yrityksiin, jotka ovat sijoittautuneet mihin tahansa puolelle Eurooppaa, niin en tiedä, pystyisimmekö sitten valtion näkökulmasta koskaan kontrolloimaan sitä, saammeko ikään kuin tämän verotuen antamisen jälkeen koskaan mitään myöhemminkään takaisin. Pelkään kyllä itse, että Siva-työryhmän esityksen toteuttaminen olisi itse asiassa sitten saman tien myös kuopannut koko tämän verotukijärjestelmän.

Arvoisa puhemies! Lyhyt logiikkakysymys myös ed. Tuloselle: Jos ed. Tulonen haluaa korostaa sitä, mikä on ehkä muidenkin kokoomuksen edustajien puheenvuoroissa tullut esille, että tässä ei ole ollut kysymys ihmisten kannalta verokeinottelusta, vaan nimenomaan siitä, että halutaan säästää itselle eläkettä ja pienituloiset säästävät itselleen eläkettä, niin kyllähän silloin kai teidänkin pitäisi kannattaa tätä pääomaveromallia, joka sitten pienituloiselle on edullisempi. (Ed. Tulonen: Minä tarkoitin, että he eivät ymmärrä sitä!) Se tästä logiikasta.

Sitten, arvoisa puhemies, viimeisenä asiana: Tässä yhteydessä ei laajasti puututtu yksilöllisen eläkevakuutuksen kanssa osittain analogisiin järjestelmiin: kollektiivisiin eläkevakuutuksiin ja työnantajan maksamiin yksilöllisiin eläkevakuutuksiin. Olen mukana vastalauseessa, jossa esitetään ponsilausumaa, jossa hallitusta pyydetään selvittämään, olisiko myös työnantajan kokonaan tai osin kustantamiin eläkkeisiin järkevää ja oikeudenmukaista soveltaa samaa ikärajan nostoa kuin yksilöllisiin vakuutuksiin. Jos ne eläkepoliittiset perustelut, joilla hallitus on tässä esityksessä perustellut ikärajan nostoa, pitävät paikkansa, silloinhan varmasti sitten ikärajan noston perusteluiden pitäisi kaiketi päteä myös niihin tapauksiin, joissa työnantaja kustantaa esimerkiksi näitä yksilöllisiä eläkevakuutuksia.

Olli  Nepponen  /kok:

Arvoisa puhemies! Varmuuden vuoksi kannatan ed. Jari Koskisen tekemää esitystä, että käsittelyn pohjaksi otetaan kokoomuksen tekemä vastalause. Mutta jatkan vielä tästä. Oli ilo kuunnella ed. Erkki Pulliaisen analyyttistä muistelua siitä, miten tämä lakiesitys aikanaan syntyi. Se syntyi laman syvissä vaiheissa. Tarkoituksena oli edistää säästämistä, luoda varmuutta vakuutusyhtiöille vaikeassa tilanteessa, mutta samalla myöskin tietenkin luoda edellytykset kasvattaa tulevaisuudessa sitä eläkettä, millä ikääntyvä väestö selviää. Nyt me olemme vakavasti huonontamassa näitä edellytyksiä aikana, jolloin me emme tiedä, miten eläketurva kehittyy. Odotukset, erityisesti kotiäitien odotukset, ovat olleet kovat tässä. Sillä on luotu eläketurvaa henkilöille, joille varsinaisesti ansiotuloa ei voi syntyä eikä synny, koska he ovat ottaneet pääasiaksi hoitaa lapsia kotona. On valitettavaa, että nyt tällä lakiuudistuksella halutaan maksattaa yritysverotuksen verotulokertymän väheneminen ja samalla huonontaa merkittävästi sitä, miten varaudutaan väestön vanhenemiseen.

Timo Soini /ps:

Arvoisa herra puhemies! Kyllä minä suhtaudun kriittisesti siihen, että meidän kaikkien pitäisi olla 70-vuotiaina vielä töissä, tähän yleiseen eläkeiän nostamiseen eli siihen, että tee työtä hautaan asti. Ainakin minä, kun olen maksanut parikymmentä vuotta eläkemaksuja, haluan jonkun päivän niistä nauttia enkä niin, että pelkästään perikunta ja seuraavat sukupolvet niitä nauttivat. Se on minun mielestäni oikeus ja kohtuus. Mutta tässäkin asiassa näyttää, että suuret ikäluokat hoitavat itsensä eläkkeelle, nämä 40-luvulla syntyneet. Mutta entä me nuoret, me nelikymppiset tässä, ed. Halme ja minä, tai kolmekymppinen ed. Kaikkonen? Meiltä tämä viedään pois. Meille sanotaan, että maksakaa ja ei teille ole tätä lepokiveä sitten. Näin nuoria ikäluokkia jälleen sorretaan ja pyyhitään nämä asiat pois. Silti minä kannatan tätä kokoomuksen vastalausetta, se on hyvä. Mutta jälleen nuorille ikäluokille, jotka joutuvat tässä maksumiehiksi, ei anneta samaa tilaisuutta kuin suurille ikäluokille. Siitä on kysymys.

Keskustalle haluan sanoa sen, että eilen te annoitte sosialisteille periksi, että velkaloukussa lesket riutuvat. Kokoomus pystyi sentään tämän pitämään, etteivät sosialistit saaneet tätä heikennystä läpi. Mutta kun te olette hallituksessa, kaikki heikennykset saadaan läpi.

Anne Holmlund /kok:

Arvoisa puhemies! Paljon on jo käyty keskustelua, mutta ehkä vielä muutama näkökohta tähän eläkevakuutuskeskusteluun. Erityisen ikävältä on tuntunut se, että hallituspuolueissa on luotu mielikuvaa siitä, että eläkesäästäminen olisi jonkinlainen epätoivottava verokeinottelun muoto. Tätähän se ei todellakaan ole. Puheet yhteiskunnan subventiosta tai verotuesta ovat mielestäni harhaanjohtavia. Oikeammin voisi puhua lainasta. Kyseinen verohyötyhän tulee maksettua takaisin siinä vaiheessa, kun säästetty eläke realisoituu maksettavaksi.

Kokoomuksen vastalauseessa todetaan, että yksilöllisten eläkevakuutusten verokohtelun muuttaminen ei ole tarkoituksenmukaista. Olen tässä tismalleen samaa mieltä. Yksilöllisillä eläkevakuutuksilla kuitenkin täydennetään lakisääteistä eläketurvaa, jolloin niitä tulisi verotuksessa kohdella tasavertaisesti lakisääteisten eläkkeiden kanssa.

Arvoisa puhemies! Hallitus perustelee veronkiristystä sillä, että siirtyminen pääomatuloverotukseen tulisi eläkesäästäjille edullisemmaksi siinä vaiheessa, kun eläkettä aletaan nostaa vakuutuksesta. Puhe siitä, että pääomaverokantaan siirtyminen hyödyttäisi eläkkeenmaksuvaiheessa, on tuuleen kirjoitettua ja sellaisenaan täysin harhaanjohtavaa. Kuka pystyy tässä tilanteessa ennustamaan sen, mikä tulee olemaan pääomaverokanta siinä vaiheessa, ehkä kahden-, kolmenkymmenen jopa neljänkymmenen vuoden kuluttua? Näin tehokasta visionääriä tuskin löytyy. Käytännössä hallituksella ei voi olla eikä ole mitään tietoa tai takeita siitä, millainen näiden eläkkeiden verotus tulee olemaan niiden nostohetkellä. Verotus riippuu silloisen järjestelmän lisäksi myös eläkkeensaajan muista tuloista, joiden määrää harva säästäjä itsekään kykenee arvioimaan.

Pääomatuloverotukseen siirtymistä on perusteltu sillä, että eläkevakuutuksen verotukseen liittyy monia etupäässä ansiotuloverotuksen progressiivisuudesta johtuvia epäkohtia. Tämä perustelu tietysti kertoo myös siitä, että Suomessa verotuksen progressio on kohtuuttoman jyrkkä. Verotusta tulee edelleen keventää kaikissa tuloluokissa, jotta emme veropolitiikalla tule lisäämään tätä jyrkkää progressiota. Sen sijaan voidaan melko suurella varmuudella todeta, että ansiotulojen verotusta tullaan keventämään myös tulevaisuudessa. Paineet ansiotuloverotuksen keventämiseen ovat suuremmat kuin pääomaverotuksen kohdalla, joten todennäköisesti pääomaverotus eläkkeiden osalta tulee luultavasti olemaan kireämpää kuin vastaava verotus ansioeläkkeen kohdalla.

Se, miksi esimerkiksi oma ikäluokkani, nelikymppiset, ovat ottaneet vapaaehtoisen eläkevakuutuksen, kertoo oikeastaan aika karua kieltä siitä, että lakisääteiseen eläkejärjestelmäämme ei enää täysin luoteta. Lamavuodet, pitkät työttömyysjaksot ja konkurssit ovat opettaneet monet hakemaan lisäturvaa oman ikääntymisensä varalle. Eläkevakuutuksia ovat ottaneet aivan tavalliset palkansaajat, muun muassa pätkätöitä tekevät naiset ja perheenäidit, jotka ovat halunneet varmistaa itselleen kohtuullisen eläketurvan. On mielestäni kohtuutonta ja tasa-arvon kannalta kyseenalaista, että tätä kautta heikennetään myös näiden naisten asemaa. Naisten työurahan on tyypillisesti miehiä katkonaisempi, mikä pienentää naisten lakisääteisen turvan tasoa. Tutkimusten mukaan suomalaiset odottavat eläkeaikaisen toimeentulonsa olevan reippaasti korkeampi kuin toteutuva lakisääteinen eläketurva. Tällöin lakisääteistä eläkettä halutaan hyvin ymmärrettävällä tavalla täydentää vapaaehtoisella lisäeläkkeellä.

Arvoisa puhemies! Eräs ryhmä, joka on laajasti turvannut ikääntymisensä vapaaehtoisella eläkevakuutuksella, ovat yrittäjät. Moni pienyrittäjä kamppailee siinä tilanteessa, että alkuvuosien alimitoitettu YEL-maksutaso kostautuu heikkona eläketurvana. Tästä ei kuitenkaan voi syyttää aloittelevaa yrittäjää. YEL-maksu on yrittäjälle merkittävä maksuerä, joka käytännössä erittäin huonosti joustaa yrittäjän taloustilanteen mukana. Vaikka YEL-maksujärjestelmää on jonkin verran joustavoitettu, se on yhä edelleen yrittäjän kannalta kovin kankea. Vapaaehtoinen eläkevakuutus on antanut mahdollisuuden parantaa parempina vuosina eläketurvaansa ja toisaalta heikoimpina vuosina eläkesäästösummaa on ollut mahdollista kartuttaa niin sanotusti taloudellisella säästöliekillä.

Moni vakuutuksenottaja tekee myös erittäin raskasta työtä, ja mahdollisuus jäädä pari vuotta aikaisemmin eläkkeelle koetaan lähinnä lisäturvana, ei ennenaikaisena pakotienä työelämästä. Tässä on kyse silloin myös siitä, että moni raskasta työtä tekevä pelkää sitä tilannetta, että henkinen tai fyysinen kunto ei kestä viralliseen eläkeikään saakka. Tietoinen mahdollisuus päästä eläkkeelle tai lyhentää työaikaansa vastaamaan omaa heikentynyttä kuntoa auttaa jo sinällään jaksamaan työelämässä pidempään.

Työkyvyttömyyseläkepäätös edellyttää lähes täydellistä työkyvyttömyyttä, ja käytännössä aika harvassa työtehtävässä voi jatkaa osittain työkykyisenä. Ei voi olla yhteiskunnan näkökulmasta negatiivinen tai ei-toivottava suunta, jos työntekijä tai yrittäjä haluaa turvata oman taloudellisen selviytymisensä myös niissä tapauksissa, jolloin työkykyä ei ole, vaikka työhalua vielä riittäisi. (Ed. Laukkanen: Kaikki on jo sanottu!) — Näin on. Silti vieläkin jotakin saattaa olla sanomatta. Tulen aivan juuri loppuun, vain muutama sana enää; jos myös ed. Laukkanen jaksaa kuunnella pienen hetken molemmilla korvilla.

Arvoisa puhemies! Aivan lopuksi: On kohtuullista, että hallituksen kaavailema vähimmäiseläkeikärajan nosto koskee ainoastaan uusia sopimuksia eikä ulotu ennen lain voimaantuloa solmittuihin sopimuksiin, joiden vakuutusmaksuja on jo alettu maksaa. Tällä tavoin toimittiin myös vuonna 99, kun vähimmäiseläkeikärajaa nostettiin 58 vuodesta 60 vuoteen. Vapaaehtoinen eläkesäästäminen on pitkäjänteistä toimintaa, ja on kohtuutonta, että yksipuolisesti lähdetään puuttumaan näin radikaalisti jo olemassa oleviin sopimuksiin. Kyse on myös kansalaisten luottamuksesta Suomen lainsäädäntöön ja sen oikeudenmukaisuuteen.