Kauppa- ja teollisuusministeri Mauri Pekkarinen

Arvoisa puhemies! Todella nyt on käsittelyssä hallituksen kaksi lakiesitystä, jotka liittyvät samaan aihealueeseen: laki polttoturpeen turvavarastoista ja laki polttoturpeesta ja lauhdutusvoimalaitoksissa tuotetun sähkön syöttötariffeista. Kysymys on tässä vaiheessa ainakin määräaikaisista lakiesityksistä. Ne liittyvät sillä tavalla yhteen, että ne on haluttu täällä yhteisesti sekä hallituksen käsittelyyn että tänne myöskin tuoda käsiteltäväksi rinta rinnan.

Mikä näiden lakiesitysten tausta ja tarve on? Yksinkertaisesti omin sanoin sanottuna se, että sen jälkeen kun päästökauppajärjestelmä käynnistyi Euroopan unionin alueella, se on muuttanut eri energiaraaka-aineitten hintasuhteita, eri energiaraaka-aineitten keskinäistä kannattavuutta. Erityisen selvästi tämä päästökauppajärjestelmä on heikentänyt turpeen käyttöä yleensä ja varsinkin ja nimenomaisesti sähkön lauhdetuotannossa.

On syntynyt tilanne, jossa ulkoa maailman ääristä kaivettu kivihiili tänne Suomeen asti kärrättynä jossain tilanteessa — ja siitä aiheutuu paitsi kustannuksia myös CO₂-päästöjä tuonne ylös — ja monta kertaa myöskin öljy on tullut kannattavammaksi, kilpailukykyisemmäksi raaka-aineeksi nimenomaan tiettyjen lauhdesähköerien tuotannossa. Tällaista asiantilaa ei voida pitää perusteltuna ja hyvänä Suomen kannalta, ei ekologisesti, ei Suomen työllisyyden kannalta eikä oikeastaan minkään painavan näkökulman kannalta.

Hallituksen piirissä kauppa- ja teollisuusministeriö vastuullisena ministeriönä on pitkään selvitellyt niitä vaihtoehtoja, niitä mahdollisuuksia, joilla se voisi tasapainottaa tämän tilanteen, joilla tätä asetelmaa nyt muutettaisiin, siis sitä, että suomalainen turve työnnetään sivuun ja tilalle ajetaan maailman ääristä asti kivihiiltä tai öljyä. Nämä kaksi hallituksen esitystä ovat nyt niitä välittömimpiä keinoja, joilla tämä hintasuhdeasetelma pyritään muuttamaan turpeen kannalta kilpailukykyisemmäksi.

Vielä kertaalleen: Nämä esitykset koskevat kuitenkin vain lauhdetuotantoa tämän syöttötariffin osalta. Idea on, että tällaisella erillisellä preemiolla, tariffituella, julkinen valta huolehtii siitä, viranomaisena nimenomaan järjestelmävastaava Finngrid, että silloin kun lauhdesähkön tuotannossa käytetään turvetta kivihiilen sijasta tiettyä kokoa suuremmissa laitoksissa — käytännössä neljässä suuressa yli 120 megan laitoksessa — niin niissä tilanteissa turve saisi aina sen preemion, jolla sen kilpailukyky suhteessa kivihiileen turvattaisiin. Käytännössä tässä on kysymys hivenen runsaan 400 megawatin suuruisesta tehosta, ei ihan pienestä, yhden ydinvoimalayksikön suuruisesta kuitenkin, jonka ajaminen turvattaisiin ja varmistettaisiin nyt siis nimenomaan suomalaisella kotimaisella turpeella kivihiilen tai joissakin tapauksissa öljyn sijasta.

Vielä kertaalleen: Asian ympäristövaikutusten osalta voidaan osoittaa, että tämä järjestelmähän merkitsee sitä, kun turve Kioton mielestä itse asiassa on pahempi päästäjä kuin kivihiili, että nyt tässä jotenkin pahempaa päästäjää suositaan.

Ensinnäkin voidaan kyseenalaistaa tulkinta siitä, mitä turve on. Uusimmatkin tutkimukset, Suomessa ja Ruotsissa tehdyt, ovat jo saaneet aikaan sen, että turve nyt jo Kioton kansainvälisen yhteisönkin piirissä on kategoroitu omaksi kategoriakseen. Se ei ole enää kivihiilen kanssa samassa, vaan se on jo saanut oman kategorian, mutta ei niin vielä, se täytyy myöntää, että turpeen päästökerrointa olisi Kioton protokollan mielessä lähdetty muuttamaan, vaan se kieltämättä edelleenkin on aika raskas. Kuitenkin monien mielestä turve on, myös tutkijoiden mielestä, hitaasti uusiutuva energian lähde. Siitä on tehty väitöskirjojakin, jotka nimenomaan pyrkivät osoittamaan sen. Tämä yhtäältä on moraalisena tukena sen ratkaisun ympäristöperusteille, joille tämä esitys perustuu.

Toisekseen vielä, kun kivihiilen osalta otetaan huomioon ne ympäristövaikutukset, mitä sillä on, kun se kaivetaan, kun se kaukaa tänne meille ajetaan, ne päästöt yhteiseen ilmakehäämme kyllä näiden kahden toimen yhteissummana alkavat jo varmaan lähestyä Kioton laskentatavan mukaista turpeen päästökerrointa. Elikkä tätä kautta haen tavallaan oikeutuksen sille, että myöskin ympäristön ja kasvihuonekaasupäästöjen näkökulmasta tämä ratkaisu on mielestäni kestävä ja täysin puolustettavissa.

Mutta aivan erityisesti tämä on puolustettavissa nimenomaan kotimaisen energiaturvallisuuden ja -varmuuden kannalta, kansallisen huoltovarmuuden kannalta, ja siihenhän tähtää tämä varastointitukijärjestelmä. Siinä ajatus on, että suurimmat polttoturpeen tuottajat voisivat varastoida tietyn määrän omiin varastoihinsa polttoturvetta ja Huoltovarmuuskeskus maksaisi näille näin syntyneille varastoille — ne määrät on esityksessä sanottu, en käy tässä kertaamaan — tietyn suuruista tukea ja niin, että varastoista turvetta voitaisiin käyttää vain Huoltovarmuuskeskuksen luvan perusteella ja pohjalta. Se ei olisi varaston omistajan milloin tahansa käytettävissä, vaan se olisi tässä mielessä aito huoltovarmuuteen liittyvä varasto, koska sen hallinnointi näiltä osin riippuu Huoltovarmuuskeskuksesta. Tietysti se varastotukikin tulee Huoltovarmuuskeskuksen kautta, mutta myös ne päätökset, milloin niitä varastoja voidaan hyödyntää, tulevat tämän lakiesityksen mukaan nimenomaan Huoltovarmuuskeskuksen kautta.

Vielä palaan siihen, mikä näiden esitysten erityinen kansallinen ratio on. Vielä korostan, että nämä merkitsevät satoja työpaikkoja Suomeen, nämä merkitsevät työtä nimenomaan sellaisille alueille, missä työtä tarvitaan, missä ei kovin paljon muita vaihtoehtoja ole. Nämä merkitsevät pieneltä osalta oman kotoisen kansallisen huoltovarmuuden paranemista. Kivihiili ei ole suomalainen energian lähde, mutta turve on, eikä huoltovarmuusjärjestelmässäkään hirveän huono juttu ole, kun ajatellaan, kumpaa pitäisi olla, jos meillä näissä varastoissa turve saa hivenen lisää roolia ja asemaa kivihiilen ohella, joka totta kai jää edelleenkin tärkeämmäksi huoltovarmuusraaka-aineeksi kuin turve.

Kuinka paljon tähän rahaa käytetään, ja mitä siitä seuraa vertailuna muille? Jos tähän varastointijärjestelmään kaikki ne lähtevät mukaan, joilla siihen on mahdollisuus, arvioidaan, että Huoltovarmuuskeskukselta se korkotuki olisi vuositasolla muutamia miljoonia euroja, ehkä korkeintaan pari kolme, mikä tästä seuraisi. Mutta se tulisi nimenomaan Huoltovarmuuskeskuksen menoista, mikä vähentää Huoltovarmuuskeskuksen eräitä muita menoja. Sekin kannattaa tässä yhteydessä muistaa.

Tämä sertifikaattijärjestelmä merkitsee sitä, että sen kustannukset voivat vuodesta riippuen olla 1,6:sta noin 10—11 miljoonaan euroon. Ketkä maksavat tämän? Fingrid tietysti laskuttaa koko toimijakenttää, ja nämä tietysti viime kädessä siirtävät lisäkustannuksen kaikkien meidän sähkön käyttäjien hintoihin. Ei pidä siinä mielessä silmiä ummistaa, että olisi sitä mieltä, että tämä järjestelmä ei missään näy. Se näkyy arvioiden mukaan 0,009 sentin hinnankorotuksena kilowattitunnilta. Elikkä pitää olla aika tarkkasilmäinen energialaskunsa, sähkölaskunsa katsoja, että huomaa, että on normaalikulutuksessa minkäänlaista korotusta siihen sähkölaskuun tämän järjestelmän seurauksena tullut.

Kun on hyvä vesivuosi Norjassa ja Ruotsissa, siitä ei aiheudu asiallisesti ottaen lainkaan kustannuksia, koska silloin sitä lauhdetta täällä ei ajeta, ei ainakaan paljon. Mutta kun siellä on vähän huonompi vesivuosi, silloin Pohjoismaiden tarvitsemat sähköerät ajetaan lähinnä suomalaisella ja tanskalaisella lauhdetuotannolla, ja silloin tämän järjestelmän pohjalta turpeella olisi vahvempi asema myös lauhdetuotannossa.

Aivan viime sanoikseni en malta olla vertaamatta tätä muutamaa miljoonaa, mikä tämän kustannus maksimissaan olisi, siihen, mitä eräät muut maat tekevät oman kotoisen energian lähteensä osalta. Pyysin selvittämään, kuinka paljon Saksa käyttää tällä hetkellä vielä omaan kansalliseen energian lähteeseensä kivihiileen, joka ei ole yhtään parempi ympäristön kannalta kuin meidän turpeemme missään oloissa. Saksa käyttää kolmen vuoden aikana 5,4 miljardia euroa, siis 5,4 miljardia euroa, ja lisäksi on ruskohiilen, joka on vielä pahempi, tukeminen. Siinä ovat hivenen epävarmat ne luvut, mutta ne eivät ole vuosikäytöksi muutettuna äsken sanotuista luvuista juurikaan poikkeavia. Tämä vaan kertoo siitä, että jos me nyt turpeen käyttöä tällä tavalla aineellisestikin vähän tuemme, siihen perusteet muun maailman esimerkkien pohjalta ovat kyllä vahvat.

Matti Kangas /vas:

Arvoisa rouva puhemies! Kannatan tätä esitystä ja turpeen käytön lisäämistä energiataloudessamme.

Turvetta käytetään meillä jo monissa paikallisissa lämpövoimalaitoksissa, muun muassa Tampereella, Oulussa, Kuopiossa, Jyväskylässä. Voimaloissa tuotetaan vastapaineella myös sähköä, joten nämä ovat erittäin kannattavia voimaloita. Mutta vielä on paljon tekemistä.

Suomessa eletään turpeen käytössä niin sanotusti koroilla eli soiden turvemassaa kasvaa vuosittain enemmän kuin sitä käytetään. Suomessa on turvetuotannossa vain 0,6 prosenttia koko Suomen suoalasta. Meillä on enemmän turvetta kuin norjalaisilla öljyvaroja. Näitä turvevaroja meidän pitäisi päästä hyödyntämään samaan tapaan kuin norjalaiset hyödyntävät öljy- ja kaasuvarojaan.

Turve on kotimainen polttoaine, ja sen kilpailukykyä pitää parantaa ulkomaiseen kivihiileen nähden. Sen sijaan että meille rahdataan raskailla kuljetuksilla kivihiiltä Keski-Euroopasta asti, voimme käyttää tehokkaammin kotimaista turvetta. Tähän mennessä Suomessa ei kuitenkaan ole tuettu turpeen käyttöä, vaan paineet siirtyä käyttämään kivihiiltä turpeen sijasta ovat kasvaneet. Tämä on väärä suunta. Meidän pitää muistaa myös turvetuotannon työllistävä vaikutus. Erään arvion mukaan klusteri työllistää 7 000 ihmistä Suomessa. Turpeella on merkitystä myös huoltovarmuutena.

Muualla Euroopassa tuetaan kotimaisten polttoaineitten käyttöä. Esimerkiksi Saksassa tuetaan, niin kuin ministeri täällä totesi, monella miljardilla vuodessa ruskohiilen tuotantoa. Pitää muistaa, että turpeella tuotettu sähkö on muun muassa Ruotsissa luokiteltu vihreäksi sähköksi, eli turve on jo vakiinnuttanut asemansa länsinaapurissa. Samoin Irlannissa turpeella tuotettua sähköä tuetaan valtion puolesta. Myös Virossa ollaan siirtymässä suosimaan paikallisia polttoaineita.

Meillä Suomessa ollaan vielä vähän jälkijunassa tässä asiassa. Ei ymmärretä turpeen merkitystä uusiutuvana polttoaineena eikä osata hyödyntää sitä tarpeeksi tehokkaasti. Toivon, että tämän hallituksen esityksen myötä asiaa saadaan liikkumaan oikeaan suuntaan. Turpeesta mielestäni voitaisiin ruveta tekemään biopolttoaineitakin. Se on hyvin varteenotettava raaka-aine myös siellä. Turpeen avulla päästään irti öljystä ja öljymaista, mistä on paljon puhuttu, että tähän suuntaan pitäisi edetä.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa rouva puhemies! On tietysti hienoa, että ministeri Pekkarinen on paikalla selittämässä eduskunnalle tätä hallituksen esitystä ja molempia niitä, siis nämä ovat hallituksen esitykset 100 ja 108 näiltä valtiopäiviltä. Toisaalta valiokuntien ja kansanedustajien näkökulmasta on tietysti vähän noloa, että meitä on näin vähän, mutta laatu, niin kun toteatte, laatu ratkaisee. Ja on täällä ympäristövaliokunnan jäseniä nyt ainakin kolme kappaletta, joka on tietysti aika hyvä luku, eli täällä permannolla 50 prosenttia on ympäristövaliokunnan jäseniä, ja sitten on joku talousvaliokunnankin jäsen kyllä ja maa- ja metsätalous- sekä liikennevaliokunnasta jne.

Mutta itse asiaan. Jotenkin minulle tuli mieleen ministeri Pekkarisen selostuksesta, että siinä oli kyllä selkeä performanssi suomalaisesta energiapolitiikasta. Eli tuijotetaan hyvin kapea-alaisesti, lyhytnäköisesti vähän niin kuin huitaisten myöskin faktojen suhteen, ja sitten tämä on valitettavasti jotenkin aika tavalla sen energia- ja ilmastostrategian kaltainen, jonka eduskunta käsitteli. Tässä rakenteessa on aika tavalla samankaltaisuutta. Siis kansallisista syistä aletaan ikään kuin muuttaa luonnonlakeja, väheksyä turpeen ominaispäästöjä ja päästökerrointa, joka on kuitenkin luotu aivan laskennallisten kemiallisten ja fysikaalisten määreiden pohjalta.

Sitten on tämä ylimalkaisuus, että tässä asetetaan korvattaviksi fossiilisiksi polttoaineiksi öljyn ja kivihiilen lisäksi myöskin maakaasu. Nämä kolme ovat kuitenkin erilaisia, erityisesti maakaasu, siis eivät mitenkään yhteismitallisia ympäristövaikutuksiltaan.

Sitten kun tämä koskee lauhdevoimaa, se tietysti on myös tämän tyyppisen lauhdevoiman hengissäpitämisyritys. Kuitenkin me pystyisimme sen energiamäärän tuottamaan muulla, ympäristön kannalta kestävämmällä tavalla kuin turpeella.

Ja mikä on turpeen ongelma sen lisäksi, että se on energiayksikköään kohden vahvasti hiilidioksidin ja muiden ilmastovaikutuksien kannalta rasittava polttoaine, on tietysti sen vaikutukset ottoalueella ja ottoalueen koko valuma-alueella ja siitä aina alaspäin. Me puhumme aika painokkaasti Itämeren ja yleensä vesistöjen rehevöitymisestä, Itämeren suojelusta. Me tiedämme, että sen suojelun ongelman juuret ovat siellä valuma-alueilla Sisä-Suomessa, rannikoilla, maatalousalueilla, ja kuitenkin tehdään yhä voimaperäisemmin soiden käyttöönottoa turvetuotantoon.

Samalla Pohjanmaan lakeuksien väki on erityisen huolestunut, samoin Lapin väki, tulvista. Samalla sitten kuivatetaan soita, otetaan niitä turvekäyttöön. Monet mökkiläiset, jotka eivät kaikki ole suinkaan sosialidemokraatteja äänestäviä kaupunkilaisia, vaan myös keskustapuolueen väkeä tuolla Suomen kauniiden sisävesien rannalla, sitten ihmettelevät leväkasvustoa, samentumista, huonoa näkösyvyyttä omassa koti- tai mökkijärvessään. Olen maata kierrellessä huomannut, että aika monella todella maaseudulla asuvalla on myöskin kesämökki. Näin ollen tämä ongelma on aito ja se kohdistuu hyvin läpileikaten koko maahan.

Sitten ihan esimerkki: Etelä-Kymenlaakso — Pyhtää, Kotka ja Hamina — saat juomavetensä ja yleensäkin teollisuus saa myös samasta putkesta vetensä eli Utti-putkesta, joka tulee Valkealasta Kuivalan kylästä. Nomen est omen eli nimi on enne: Kuivala on todella kuivumassa, ja mistä syystä? Tämä väliväylä, joka tulee Saimaasta, tuo tämän veden, josta tehdään keinopohjavettä. Se vesi on hyvin humuspitoista, ja syy on jälleen turvetuotannon lisääminen, valumat näiltä turvetuotantoalueilta. Sitten tämä harjumoreeni, joka tuottaa tämän keinopohjaveden tai joka siivilöi sen, on infiltroitunut täyteen tästä turpeen aiheuttamasta kuormasta eli siitä rikastuneesta, sakkautuneesta aineksesta. Siis polttoturpeen ongelma on monitahoinen.

Pienhiukkaskysymykset, yleensä hiukkaskysymykset, ovat myöskin siinä mukana. Meillä on tietysti sähkösuodattimia ja erilaisia keinoja polton suhteen niitä hallita. Raskasmetallikysymykset ovat kuitenkin ongelma, ja tämä on kokonaisvaltainen kysymys. Tämä Irlannin poikkeus selittyy tietysti kansallisella kysymyksellä, mutta kun kansallisen itsekkyyden raja jossakin ylitetään, niin se kääntyy kansalliseksi haitaksi. Näin varmasti Saksassakin tämä 5,4 miljardia kolmessa vuodessa kivihiilen tukemiseen on tätä. Syöttötariffin idea on hyvä. Tässä on huono sovellutus. Hyvä sovellutus olisi tuulivoiman syöttötariffi tai bioenergian syöttötariffi. Se on kyllä merkittävää, että tässä ei kyllä istuva hallitus ole notkahtanut eteenpäin. Tätä pidän huonona.

Maakaasusta totean vielä, että sitä ei pitäisi lauhdevoimalassa yleensäkään polttaa. Yleensäkin lauhdevoima on ongelma kaiken kaikkiaan, ja vastapaino on tietysti se malli, joka on suomalainen malli ja jota pitäisi vaan lisätä. Fortum Espoossa omalla uudella kaasuvoimalahankkeellaan on pitkästä aikaa hyvä uutinen Fortumista.

Mutta, lopuksi, arvoisa ministeri, tällä omalla paasauksellani en nyt mitätöi mitenkään enkä yritä mitätöidä teidän tietämystänne noin yleensä ollenkaan. Tässä asiassa nyt vain ehkä meidän lähtökäsityksemme ovat erilaisia. Mutta kun vetositte tuossa turpeen luonteen muuttumiseen ja siihen, onko se fossiilinen, uusiutuva, hitaasti uusiutuva vai mikä se on, tutkimus on tehnyt sitä ja tätä. Hyvä on, mehän olemme suuressa valiokunnassa äänestäneet vaalikaudella 95—99 (Ed. Kangas: Arpa ratkaisi!) tästä asiasta ja totesimme, että se on hitaasti uusiutuva. 8 000 vuotta on lyhyt aika, kun ajattelemme vaikka jumalan mittakaavassa. Tänäänhän me hiukan aihetta tuossa edellisessä asiassa sivusimme. Näin ollen se hitaus on sellainen, hyvä on, olkoon sellainen, mutta sitä ei kyllä pystytä todella muuttamaan muuksi kuin että se on enintään tätä.

Sitten vielä todetaan, että tehdään vaikkapa väitöskirjoja. Hyvä on, väitöskirjassa on teema ja sitä puolustetaan. Väitöskirjoja on tehty monista asioista. Tulipa mieleeni vain lobotomia. Siitä on tehty satoja väitöskirjoja, ja lobotomia sai kerran myös Nobelin palkinnon. Siitä huolimatta se on myöhemmin todettu täysin mahdottomaksi keinoksi hoitaa ihmisen terveyttä.

Lauri Kähkönen /sd:

Arvoisa puhemies! Ed. Tiusasen puheenvuoro sai minut tulemaan tänne puhujakorokkeelle. (Ed. Kangas: Provosoi!) — No, käytetään sanaa provosoi.

Ensinnäkin siltä osin kuin hän totesi ministeri Pekkarisen puheenvuorosta, henkilökohtaisesti tulkitsin sen aivan eri tavalla, eli tässä käsiteltiin turvetta. Ministeri on monissa eri yhteyksissä tuonut esille myös bioenergiaa, sen lisäämistä jne. Suomen kannalta on välttämätöntä, että energiaa tuotetaan hyvin monella tavalla. Mitä tulee tässä talossa äänestämiseen, niin käsittääkseni — en ollut talossa silloin — arvalla se turpeen kohtalo siinä vaiheessa ratkaistiin. Minusta tämä lakiesitys ainakin noin kokonaisuutena on todella hyvä.

Mennäänpä hiukan historiaan. Ei tarvitse mennä vuottakaan taaksepäin, kun Ruotsin ja Norjan siltayhteyksissä oli vika sähkön siirrossa ja tämän verkostovian takia Ruotsi sitten joutui hanikoita panemaan kiinni Suomen suuntaan. Nimittäin toinen vaihtoehto Ruotsilla olisi ollut se, että se olisi joutunut käynnistämään kalliita voimaloita ja sillä tavalla sähkön hinta olisi siellä Ruotsin puolella noussut. Samoihin aikoihin Venäjä rajoitti myös sähköntuontiaan Suomeen. Muistaakseni nämä tapahtuivat torstaina, en ihan varma ole, mutta hyvin lähellä sitä, kun Suomessa on myös sähkönkäytön huippu. Mitäpä siinä vaiheessa olisi tehty, jos tämäkin vielä olisi sattunut, että olisi ollut huippukulutus Suomessa? Täällä Suomessa olisi jouduttu sitten rajoittamaan sähkönkulutusta. On nimittäin muistettava, että ei lauhdevoimaloita hetkessä käynnistetä, se vie muutaman päivän aikaa.

Toisaalta lähiaikoina käsittääkseni on tulossa lakiesitys. Tuossa varmistin ministeri Pekkariselta sen, että ollaan tuomassa lakiesitystä, jolla Fingridille annetaan oikeus maksaa tietty korvaus siitä, että tämmöinen lauhdevoimala pidetään sillä tavalla käynnistyskunnossa, että se erittäin nopeasti voidaan saada tuottamaan lämpöä ja sähköä, ja hyvä näin.

Kaiken kaikkiaan tämä lakiesitys turvaa tätä huoltovarmuutta. Turpeesta ministeri hyvin kattavasti puhui ja myös ed. Kangas. Itsekin haluan vielä sen tuoda esille, että kun Suomen soistahan suurin osa on ojitettuja, niin sieltähän metaanipäästöjä tulee. Nyt, kun turvetta otetaan, sekin on vielä häviävän pieni osa Suomen soista, mitä sieltä viedään, ja sen jälkeen, kun turve on otettu, jos ne metsitetään tai siellä ruokohelvettä sitten viljellään, kasvatetaan, niin niistähän tulee hiilinieluja. Eli tälläkin tavalla tilannetta parannetaan.

Tuossa ministerin puheenvuorossa — en käy toistamaan tietenkään kaikkea, mitä hän totesi — myös selkeästi tämän lakiesityksen myötä turpeen asemaa tavallaan parannetaan tai turpeella tuotetun lauhdesähkön kilpailukykyä säilytetään tai parannetaan, mikä on todella viisasta. Siinä on kotimainen raaka-aine, siinä on työllisyys, sitä voidaan lisätä, se lisää sinänsä myös huoltovarmuutta, niin kuin lain toinen osio on. On monta monta asiaa, jotka puoltavat sitä, että turpeen asemaa on syytä parantaa. On järjetöntä, että kivihiiltä niin paljon tuolta Saksanmaalta esimerkiksi ja muualta Keski-Euroopasta Suomeen kuljetetaan.

Eli tämän pitemmittä puheitta esitys ainakin noin kokonaisuutena on hyvä. En tunne tietenkään kaikkia yksityiskohtia, mutta toivon, että turpeen asemaa tosiaan voidaan jatkossakin parantaa.

Ja vielä kerran: Eri energiamuotoja, kaikkia näitä energiamuotoja, tarvitaan, niin myös ydinvoimaa. Hyvä, että eduskunta teki päätöksen viime kauden loppupuolella tuon viidennen ydinvoimalan rakentamisesta. Tällä hetkellä ja näinä vuosina, ennen kuin se on valmis, vaikka kuinka bioenergiaakin lisätään, joka on hyvää ja jota on syytä lisätä, meillä voi tulla tilanteita, jollainen oli vajaa vuosi sitten, ja ne eivät ole toivottavia. Eli hyvin rajamailla liikutaan, että pystytään kotimainen energian tarve tyydyttämään.

Pentti Tiusanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Kähköstä ei ollut tarkoitus millään tavalla provosoida, mutta kun hän totesi, että olisi kylmä tullut tupaan, niin en itse ollenkaan vastusta sitä, ettei meillä ole varavoimaa, vaan sitä, että sen energiapohjan ei pitäisi olla turpeeseen sidottu vaan enemmän vapaa eli bioenergiaa, vaikkapa maakaasua mieluummin.

Näin ollen tämä kysymys on kokonaisvaltainen, tämä turpeen vaikutus, niin kuin totesin, se ei ole vain siellä piipussa, vaan se on myöskin siellä, mistä sitä otetaan. Lauhdevoima on siitä ongelma, että se ei tuota lämpöä, tai siis tuottaa mutta sitten yleensä mereen. Se ei tuota niin, että voisimme hyödyntää sitä.

Matti Kangas /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Maakaasua saadaan Venäjältä, sähköä saadaan maan rajojen ulkopuolelta. Kaikki se maksaa, ei kukaan myy tänne ilmaiseksi sitä. Turve on meidän polttoaineemme, ja se tulee tästä maasta, ja jäävät tähän maahan ne rahat. Pitää puolustaa suomalaista työtä ja täällä toimeentuloa. Kyllä maailmalle rahaa uppoaa ja sieltä varmaan löytyy mitä vaan, kun on rahaa, millä ostaa.

Lauri Kähkönen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Vielä ed. Tiusaselle, näinhän se on. Mutta tämä lauhdevoima joka tapauksessa: mistä muusta esimerkiksi tietyillä ajankohdilla revitään se puuttuva energia? Tällä hetkellä tilanne on se, että sitä tullaan tarvitsemaan vielä, ja sen takia on syytä, että turpeen asemaa tosiaan tällä lauhdevoimapuolella ja totta kai muutenkin vahvistetaan.

Oras Tynkkynen /vihr:

Arvoisa puhemies! Tämä hallituksen esityshän on kaksiosainen, ja ensimmäisestä osasta eli polttoturpeen turvavarastosta voi varmaan lyhyesti todeta, että sitä voidaan pitää kohtuullisen passelina ja siihen ei ole paljoakaan nokan koputtamista. Sille on olemassa hallituksen esityksestä ilmenevät perustelut.

Ehkä sellainen ajatus, joka tästä hallituksen esityksestä ja sen perusteluiden lukemisesta ensimmäisenä juolahtaa mieleen, on se, että kun meillä on Huoltovarmuusrahasto, johon voidaan kerätä varoja ja niitä edelleen käyttää tarvittaviin käyttötarkoituksiin, energiapolitiikan edistämiseen, minkä takia on niin mahdottoman vaikeaa tehdä vastaavanlainen rahasto energiayhtiöiden ansiottomille voitoille. Tässä tietysti en katso ehkä niinkään ministeri Pekkarisen suuntaan vaan hänen viereensä ministeri Heinäluoman tyhjälle paikalle. Minkä takia valtiovarainministeri niin kiivaasti vastustaa tällaisen rahaston perustamista? Sille olisi selvä tarve, ja sen tuottamia varoja voitaisiin käyttää kotimaisten energian lähteiden, erityisesti uusiutuvien energian lähteiden, käytön edistämiseen.

Mutta ajattelin keskittyä tämän hallituksen esityksen toiseen osaan eli syöttötariffeihin. Ehkä voi alkaa siitä, että hallituksen esityksen perusteluissa todetaan, että useissa maissa on käytössä joko syöttötariffi tai sertifikaatit. Siis Euroopan komissiohan on todennut, että EU-maista on tasan kaksi, siis 25 EU-maasta on tasan kaksi, joilla on käytössä tällainen Suomen tapainen karu investointi- ja verotukiin perustuva tukijärjestelmä eli ei lainkaan joko vihreitä sertifikaatteja tai syöttötariffeja. Eli jos puhutaan EU:sta, niin lähes kaikilla mailla on joko sertifikaatit tai syöttötariffit, ei suinkaan vain useissa maissa.

Mitä nyt tässä Suomeen ollaan luomassa? Me olemme luomassa erillisen tariffijärjestelmän pelkästään turpeelle ja käytännössä pelkästään neljälle voimalaitokselle. Ensimmäisenä tietysti herää kysymys, minkä takia syöttötariffi pelkästään turpeelle eikä uusiutuville energian lähteille. Irlannissa on niin ikään syöttötariffi turpeelle, mutta siellä sitä käytetään myös uusiutuvien energian lähteiden, kuten tuulivoiman edistämiseen. Tietääkseni käytännössä kaikissa muissa maissa, joissa on käytössä syöttötariffit, ne koskevat yksinomaan kotimaisia, uusiutuvia energian lähteitä eivätkä mitään muita. Sitten meillä Suomessa ollaan menossa malliin, joka koskee vain turvetta, ei lainkaan uusiutuvia energian lähteitä.

Syöttötariffeista on saatu monissa Euroopan maissa erittäin hyviä kokemuksia. Saksassa uusiutuvilla energian lähteillä tuotetun sähkön määrä on onnistuttu lähes kolminkertaistamaan neljässä vuodessa. Siis huikea, dramaattinen kasvu hyvin lyhyessä ajassa. Minkä takia meillä ei sitten voida ottaa käyttöön syöttötariffeja myös uusiutuville energian lähteille? Ministeri Pekkarinen ja monet muut hallituksen ministerit ovat ansiokkaasti puhuneet kotimaisten uusiutuvien energian lähteiden puolesta. Se herättää kysymyksen, miksei niitten puolesta voida myöskin toimia. Tässä on erinomainen paikka vaikuttaa siihen. Syöttötariffi on todettu hyväksi keinoksi, ja se tulisi sen takia laajentaa myös uusiutuviin energian lähteisiin. Näin vaalien alla myös hallituksen edustajien puheet ja toiminta ehkä hiukan nykyistä paremmin vastaisivat ja kohtaisivat.

Toinen ongelma nähdäkseni tässä syöttötariffijärjestelmässä on sen määräaikaisuus. Oletan, että ministeri Pekkarinen ja varmaan monet kollegat tässä salissa keskustelevat, niin kuin itsekin keskustelen, lähes päivittäin yritysjohtajien kanssa. Ja yksi selkeä viesti, joka kaikilta yritysjohtajilta aina tulee, on se, että kaiken sääntelyn ja energiapolitiikkaa koskevan ohjauksen tulee olla pitkäjänteistä ja ennustettavaa — pitkäjänteistä ja ennustettavaa. Se on välttämätöntä, jotta investointiympäristö on sellainen, että ylipäätään investointeja kannattaa tehdä. Epävarmuus on aina myrkkyä investoinneille ja myrkkyä elinkeinoelämälle ylipäätään. No, nyt esitetään määräaikaista syöttötariffijärjestelmää, joka päättyisi vuonna 2010. Saksassa taas päinvastoin syöttötariffi takaa hinnan 20 vuodeksi. Se on hyvin järkevä ajanjakso, jos ottaa huomioon, että energiainvestoinnin pitoaika on tyypillisesti 30—40 vuotta. 20 vuoden syöttötariffilla pystytään jo jotenkin ohjaamaan ja kannustamaan yrityksiä. Eli vähän ihmettelen tätä. Meillä ollaan muutamaksi vuodeksi luomassa tariffijärjestelmä, joka koskee neljää voimalaitosta. Ei vaikuta erityisen pitkäjänteiseltä, ei ehkä myöskään kattavalta ja johdonmukaiselta ohjaukselta.

Sitä myös hieman ihmettelen, että kun täälläkin salissa nyt on kuultu puheenvuoroja turpeen käytön puolesta — en siis nyt puhu turvetta vastaan itse, vaan tässä yritän vähän ruotia tätä hallituksen esitystä — niin usein käytetään perusteluna työllisyyttä turvealalla ja tasapainoista alueellista kehitystä. Ne ovat hyviä perusteita, hyviä tavoitteita. Varmasti me kaikki voimme niitä kannattaa. Ihmettelen vaan, että mihin tämä tarve häviää sitten, kun viides ydinvoimala valmistuu. Eli on esitetty, että syöttötariffia jatketaan, kunnes viides ydinvoimala valmistuu, minkä jälkeen sitten turvelauhteen tarve tai sen kulutus vähenee Suomessa.

No, jos näin pääsee käymään, niin silloinhan tietysti kaikki ne turvelauhteeseen liittyvät työpaikat ja kaikki ne alueellisen kehityksen hyödyt samalla tavalla häviävät kuin nyt uhkaavat hävitä päästökaupan aiheuttaman hintamekanismin takia. Jos johdonmukaisesti turpeen puolustajat todella olisivat huolissaan näistä työpaikoista ja alueellisesta kehityksestä, niin he varmaankin protestoisivat myös tätä uutta ydinvoimalaa vastaan, koska se ihan samalla tavalla hävittää ne lauhdeturpeeseen liittyvät työpaikat. Ehkä täällä läsnä olevat edustajat voivat sitten perustella, minkä takia te ette sitten tarmokkaasti puhu ydinvoimaa vastaan tästä huolimatta.

Kolmantena seikkana kiinnittäisin huomiota siihen, että sähkömarkkinoilla niin kuin markkinoilla ylipäätään on aina kaksi osapuolta, on kysyntä ja on tarjonta. Suomalaisessa energiapoliittisessa keskustelussa, sanotaan, vähintään 90 prosenttia huomiosta keskittyy pelkästään tarjontaan. Me keskustelemme siitä, millä keinoilla tuotetaan tulevaisuudessa lisää sähköä, lisää lämpöä, lisää energiaa ylipäätään. Kun turvelauhteen tarvetta perustellaan nimenomaan kulutushuipuilla eli sellaisena tilanteena, jolloin sähkökulutus on poikkeuksellisen voimakasta, ja sitä varten täytyy käynnistää sitten lauhdevoimaloita, niin olisi kai ihan loogista, että pohdittaisiin myös sitä markkinoiden toista puolta eli sitä kysyntää. Me voimme sähkön kulutushuippuja tasaamalla vähentää lauhdesähkön tarvetta ja nyt tässä tapauksessa turvelauhteen tarvetta.

Itse olen kuullut sellaisen esimerkin eräältä energiayrityksen johtajalta, että jos pohjoismaisilla sähkömarkkinoilla siirryttäisiin täysimääräisesti reaaliaikaiseen sähkönkulutuksen mittaamiseen ja hinnoitteluun, sillä voitaisiin leikata sähkön huippukulutuksen, huipputehon tarvetta kahden ydinvoimalan verran, ja pelkästään sillä, että siirryttäisiin reaaliaikaiseen kulutuksen mittaamiseen ja hinnoitteluun. Ei erityisen radikaali konsti, mutta vaikutus kulutushuippujen tasaamisessa olisi merkittävä.

Ehkä muutama kommentti sitten vielä käytettyihin puheenvuoroihin. Ministeri Pekkarisella tapahtui mielenkiintoinen lapsus, jonka voi tarkistaa pöytäkirjoista, eli hän puhui tuossa sertifikaateista, vaikka nyt käsitellään syöttötariffeja. Tietysti vihreät sertifikaatitkin ovat ihan passeli ohjauskeino ja niistä on ministeri Pekkarisen kanssakin puhuttu moneen otteeseen. Olisi kiinnostavaa kuulla, että jos uusiutuville ei saada syöttötariffeja, niin voitaisiinko sitten harkita edes vihreitä sertifikaatteja.

Mutta kun ed. Kangas täällä väitti, että turvetta ei Suomessa tueta, kannattaa nyt ehkä muistaa, että ihan hiljattain tämän eduskunnan aikana turpeelta poistettiin valmistevero. Se on ihan suoraa verotukea. (Välihuuto) — Kyllä se on verotukea, tukea yhtä lailla. — Se, oliko se järkevä veto, on toinen keskustelu, ja siitä olen itsekin täällä pöntöstä puhunut, mutta ei mennä nyt siihen.

Sitten ed. Tiusanen kiinnitti ansiokkaasti huomiota turpeen tuotantoon liittyviin erilaisiin ekologisiin ongelmiin. Tässä on keskustelussa pyöritelty monia erilaisia lukuja siitä, kuinka suurta turvealaa turpeen otto ja turpeen tuotanto Suomessa koskee. Kannattaa kuitenkin muistaa, että Etelä-Suomessa yli kolme neljäsosaa suoalasta on jo ojitettu. Meillä on luonnontilaisia soita nimenomaan Etelä-Suomessa hyvin vähän. Suomen soista noin 13 prosenttia on suojeltu, mutta valtaosa siitä suojellusta suoalasta sijaitsee napapiirin pohjoispuolella. Täällä etelässä meillä luonnontilaisia suojeltuja soita on hyvin vähän. Esimerkiksi omassa vaalipiirissäni Pirkanmaalla suojeltuja soita on 3,6 prosenttia suopinta-alasta. Sitä ei voida pitää erityisen suurena osuutena.

Kauppa- ja teollisuusministeri Mauri Pekkarinen

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin saatoin, kun ilman valmistelua käytin puheenvuoroni, käyttää sekaisin välillä jossakin vaiheessa syöttötariffi- ja sertifikaatti-käsitteitä, kun molemmat muutoin liittyivät tuohon sanomaani.

Ensinnäkin, mitä nyt tulee siihen, mitä tämä esitys merkitsee turpeen käytön kannalta, niin haluan vielä täsmentää, että tämä ei — minä sanoisin melkein valitettavasti — lisää turpeen käyttöä siitä, missä oltiin vielä joku aika sitten, vaan tämä hillitsee sitä turpeen käytön vähenemistä, joka muuten on jo tapahtunut ja joka vielä niin kuin radikaalisti vähenisi, ellei tämän tyyppistä esitystä olisi. Tästähän tässä kysymys on. Vielä kertaalleen: tämä ei lisää, vaan tämä pyrkii pitämään turpeen asemat täällä lauhdetuotannossa edes entisellään.

Mitä vastaan tämä toimi on tai, vielä kertaalleen, kenen kanssa kisa käydään, niin nimenomaan kivihiilen ja öljyn kanssa. Ja kyllä minusta se on aika jaloa kilpaa, jos nyt käydään kilpaa juuri äsken sanottujen kanssa ja Suomi kansallisin toimin pikkasen auttaa tuota turveressukkaa näitä kahta muuta pahaa ympäristön saastuttajaa vastaan. (Ed. Tiusanen: Miksei maakaasua sitten?) — No, maakaasua käytetään ihan samalla tavalla niin paljon kuin suinkin sille kysyntää löytyy. Minä erityisesti tässä vetosin kaikkiin teihin, jotka täällä etelässä asutte, että olkaa myöskin paikallisissa ratkaisuissa aktiivisia ja ottakaa maakaasua käyttöön, synnyttäkää sitä täällä puhuttua kysyntää. Minä olen varma, että siinä tapauksessa tarjoaja on kyllä valmis varmasti sitä tarjoamaan. Elikkä suomalaisena aktorina nimenomaan Gasum ja sitten venäläinen osapuoli eivät varmaan pane hanoja kiinni, kunhan vaan sitä kysyntää synnytetään. Tiedämme, mikä on tilanne, mistä syystä maakaasun käyttö ei ole edennyt, niin kuin ehkä joissakin suunnitelmissa ajateltiin.

Toisekseen, kun äsken sanoin, mitä tämä merkitsee turpeen käytölle, niin toinen seikka vielä turpeen käytöstä. Suomessa kaikki ne suot, jotka ovat tällä hetkellä tuotannossa, ja ne, jotka on varattu turvetuotannon käyttöön, ovat alle prosenttiyksikkö koko Suomen turvevaroista. Suomessa syntyy enemmän turvetta, uutta turvemassaa, kuin tällä hetkellä keretään ottaa turvesoilta ylös. Kannattaa tämäkin nyt pitää mielessä, kun piirtää kuvaa siitä, kuinka kauheita aukkoja tai kauheata jälkeä suomalaisille soille aiheutetaan sillä toiminnalla, joka nyt on meneillään, jonka tasoa pyritään siis pitämään entisellä tasolla.

Mitä vielä tulee näihin määritelmiin, kun täällä puhuttiin bioenergiasta ja turpeesta, turve on bioenergiaa, turve on bioenergiaa. (Ed. Tiusanen: Mutta onko se uusiutuvaa?) — No, se on toinen asia. Se ei ole Kioton mielessä, jos otan tällaisen käsitteen kuin Kioton mielessä. Tai se ei ole Kansainvälisen ilmastopaneelin tai YK:n alaisten ilmastoauktoriteettien hyväksymällä tavalla uusiutuvaa. Sehän on totta. Senhän me täällä jo moneen kertaan yhteisesti keskustelimme ja totesimme, että näin on. Eikä se hitaasti uusiutuvuus, sanotaan nyt sitten ... En muista, kumman edustajan puheenvuorossa se väite äsken tuli: 8 000 vuotta. Eivät nämä väitöskirjat sano, että ne ovat 8 000 vuoden tähtäimellä hitaasti uusiutuvia, vaan kysymys on joistakin sadoista vuosista, kun uusiutuvuudesta siinä väitöskirjojen sanomassa puhutaan. Halusin tämänkin vielä täsmentää, koska yhden väitöskirjan tekijän tunnen tavattoman hyvin ja läheisesti, joten osaan niin kuin tätä kautta sen taustan kertoa.

Arvoisa puhemies! Mitä vielä nyt sitten tulee siihen kysymykseen, minkä takia tämä on määräaikainen, mitä ed. Tynkkynen ansiokkaasti tässä äsken käsitteli. Todellakin kyllä tässä järjestelyssä nyt on voitu päästä yhteisymmärrykseen siitä, että ainakin niin kuin toistaiseksi tämä tähtää siihen aikaan, jolloin tämä viides ydinvoimala ei ole käytössä. Ennusteitten mukaan lauhdesähkön tarve kyllä siinä tilanteessa romahtaa, kun seuraava uusi suuri ydinvoimayksikkö on käytössä joskus vuosien 2010—2011 vaihteessa. No, voin sanoa ihan henkilökohtaisena näkemyksenä, että minusta siitä huolimatta ei olisi paha, vaikka tämä olisi pysyväkin lainsäädäntö, koska jos ei tarvita tätä lauhdeturvetta, niin so what, sitä ei sitten tarvita jnp., mutta tämä oli nyt se, mihinkä päästiin, mistä yhteisymmärrys löytyi hallituksessa, ja puolustan tätä esitystä näiltä osin. Omat perusteensa, oma logiikkansa löytyy sillekin, että tämä nyt toimii siihen saakka, kunnes seuraava ydinvoimayksikkö on valmis.

No, sitten jos edelleen puhutaan näistä ennusteista, mitä siitä eteenpäin, kun 2010—2011 seuraava yksikkö on valmis. Ennusteet nyt puhuvat kuitenkin siitä, että uudestaan kääntyy tämä sähkö, sitten taas lisätarve siitä syntyy ennen pitkää, ja silloin taas ollaan samassa tilanteessa, että tarvittaisiin tällainen lainsäädäntö, niin että tällä logiikalla ja näin tapaan ajatellen voin yhtyä kyllä siihen. En tiedä kannattiko, tuskin kannatti sinänsä Tynkkynen tätä syöttötariffia turpeelle, mutta kun edustaja pohdiskeli tätä määräaikaiskysymystä, niin myönnän, että hänen puheenvuorossaan näiltä osin oli tiettyä johdonmukaisuutta, ja tällä tavalla itse asiassa ilmeisesti me olemme vähän eri mieltä.

Mitä nyt sitten tulee näihin erilaisiin sertifikaatteihin ja syöttötariffeihin, joita maailmalla on lähinnä uusiutuvan bioenergian käytön osalta, en malta olla tässä huomauttamatta, että kun ed. Tiusanen puhui näistä vesistä jnp., tulvista ja kaikista muista, että tämä paradoksihan on nyt meillä se, että todellakin, ed. Tiusanen, sitä vesivoimaa kyllä rutkasti olisi. Vielä sieltä monta sataa megawattia tehoja voitaisiin valjastaa jatkuvaan käyttöön jnp., mutta nyt meillä ei vaan näytä olevan siitä poliittista yhteisymmärrystä. Minä voin tästä sanoa, että kannatan kaikin tavoin sitä, että esimerkiksi Vuotos ja sen alapuolinen vesistö voitaisiin rakentaa ja että monista rakennetuissa vesistöissä voitaisiin niitten tehoja parantaa, (Ed. Tiusanen: Eikö siihen voitaisi jäädä, tähän jälkimmäiseen?) koska tämmöistä mahdollisuutta siellä vielä on.

No, vielä näistä sertifikaateista ja syöttötariffeista sanon aivan lyhyesti. Se on totta, että Suomessa ei ole niihin nyt muiden energian lähteitten osalta menty. Siinä on monta syytä.

Ne toimet, millä nyt edistetään bioenergian käyttöä, tarkoittavat muun muassa sitä, että metsäbioa otetaan kyllä erittäin ripeää vauhtia käyttöön tällä hetkellä. Ed. Tynkkynen varmaan tietää, että yli 3,5 miljoonaa kuutiota nyt on se käyttö, millä tasolla tällä hetkellä ollaan. Se 5 miljoonaa, joka oli tavoitteena, tullaan etuajassa, ed. Tynkkynen, tällä menolla saavuttamaan, etuajassa tällä menolla saavuttamaan. On totta, että liikkeelle lähdettiin hitaasti, enkä nyt viitsi kertoa, mitkä kaikki poliittiset ryhmät olivat silloin hallituksessa, liikkeelle tässä lähdettiin hitaasti, siinä ed. Tynkkynen on varmaan oikeassa. Mutta se, missä vauhdissa tällä hetkellä ollaan, se kertoo siitä, että tällä kulmalla edeten kyllä risupaketin aikanaan asettamat tavoitteet saavutetaan.

No, Saksa ei mielestäni ole näitten erilaisten uusiutuvien energian lähteitten käytössä mikään mallimaa. No, se voi olla mallimaa, jos lähtökohdaksi hyväksytään se, että sekä kuluttajan että teollisuuden kustannuksia nostetaan. Saksalainen kuluttaja maksaa sähkölaskustaan tällä hetkellä, ed. Tynkkynen, 80 prosenttia enemmän kuin suomalainen kuluttaja. Suomalaistenkin mielestä tämä sähkö on aivan sietämättömän kallista tällä hetkellä, niin kuin varmaan onkin, mutta saksalainen maksaa 80 prosenttia enemmän sähkölaskustaan. Sama koskee myöskin teollisuutta. Se ero Suomen ja Saksan välillä ei ole 80 prosenttia, mutta se on kymmeniä prosentteja sielläkin puolella.

Eli me olemme tähän saakka Suomessa katsoneet, että näillä toimilla, mitkä meillä tällä hetkellä on käytössä uusiutuvan kotimaisen ja muun bion, myös uusiutumattoman, Kioton mielessä uusiutumattoman bion hyväksi, me kuitenkin olemme Euroopan kärjessä. Minä olen nähnyt tilastoja, joissa sanotaan, että Suomi on kolmantena Euroopassa, vai oliko se kolmantena; viimeinen tilasto kai taitaa olla, että Suomi on toisena Latvian jälkeen suhteellisesti, mutta absoluuttisilta määriltään todella korkealla lukemalla. Tähän on päästy näillä nykyjärjestelmillä, joissa pannaan paljon tutkimukseen, teknologiatyöhön ja investointitukiin. Tämä on se järjestely.

Mutta tässä nyt raotan sen verran omaa henkilökohtaista näkemystäni, että sen myönnän, että jos seuraavien vaalien alla ja vaalien jälkeen seuraavien hallitusten kammareissa puhutaan, keskustellaan kohta, heti perään tehtävästä päätöksestä uudesta ydinvoimalayksiköstä, joka toteutuisi hyvin nopeassa aikataulussa, niin kyllä syntyy sellainen tilanne, jos ensin 1 600 nyt tulee kohta käyttöön 2010 ja sitten kohta sen jälkeen uudestaan 1 600 megaa esimerkiksi, että kyllä henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että viimeistään siinä tilanteessa täytyy tämän uusiutuvan bion, ennen kaikkea puupohjan osalta, miettiä, millä tavalla sen lisäkäyttö varmistetaan, koska ydinvoimalayksikkö, kun se tulee markkinoille, ei kysele, saanko minä tulla. Se ottaa sen sijansa siellä markkinoilla ja työntää niitä ulos, jotka ovat sitten vähemmän kilpailukykyisiä siinä tilanteessa, kun se markkinoille tulee. Mutta tässä tilanteessa nämä toimet, mihin täällä on Suomessa päädytty, ovat mielestäni olleet perusteltuja.

Jari Leppä /kesk:

Arvoisa puhemies! Tämä esitys polttoturpeen ja sillä tuotetun sähkön toimitusvarmuuden turvaamisesta ja turpeella lauhdevoimalaitoksissa tuotetun sähkön syöttötariffeista on luonteenomaista ja johdonmukainen jatko Vanhasen hallituksen toimille, joilla lisätään kotimaisen energian määrää ja vähennetään tuontienergiariippuvuutta, ja tästä pitää suuri kiitos antaa. Se kiitos ennen kaikkea kuuluu ministeri Pekkariselle. Hän on erittäin voimakkaasti sen lisäksi, että on tätä turveasiaa vienyt eteenpäin, joka on kansallisesti meille äärimmäisen tärkeä, edistänyt myöskin erittäin voimakkaasti muiden biopohjaisten ja uusiutuvien energioiden käyttöönottoa ja niiden mahdollisuuksia.

Olisi aika erikoinen tilanne, jos Norja luopuisi omasta öljyntuotannostaan. Täällä jo ed. Kangas muun muassa viittasi siihen, että Norjan öljyvarat ovat suurin piirtein samaa luokkaa kuin Suomen turvevarat. Jos Norjassa tehtäisiin tällainen päätös, niin luopuisiko Suomi, olisiko Suomi innokas luopumaan turpeesta? Ihmettelen, jos olisi, sillä se on meille äärimmäisen tärkeä polttoaine. Se on meille luonteva polttoaine. Ja kun nyt näin halutaan turvata se, niin kuin hallituksen esityksessä ehdotetaan, niin tervehdin sitä todella suurella tyydytyksellä.

Turve ja sen turvaaminen on myöskin sen lisäksi, että se on energiapolitiikkaa, erittäin luontevaa, luonteenomaista aluepolitiikkaa. Sehän takaa satoja satoja työpaikkoja, ja tätähän me kaikki tässä talossa joka päivä täällä peräänkuulutamme, ja näin tämä esitys myöskin toimii. Kun täällä on myöskin arvosteltu sitä, että turve on hitaasti uusiutuva polttoaine, joka aiheuttaa päästöjä, ja sen päästökerroin tällä hetkellä on pahempi kuin se on kivihiilellä, niin tuohan on kiistanalaista, ja on hyvä, että tuota päästökerrointa tällä hetkellä tutkitaan uudelleen. Toivon, että se muuttuu oikeudenmukaiseksi niin, että vähintäänkin rinnastetaan kivihiili ja turve keskenään samanarvoisiksi. Toivottavasti näin mahdollisimman nopeasti tulee tapahtumaan. (Ed. Väistön välihuuto) — Se olisi oikeudenmukaista. Voi olla, että se olisi myöskin toisin päin oikeudenmukaista, sen aikanaan tutkimus osoittaa. Toivotaan, että siinä loppujen lopuksi käy niin.

Juuri tuo, mihin ministeri Pekkarinen viittasi kivihiilen osalta, kun sitä Suomeen tuodaan, ne kokonaispäästöt, joita siitä aiheutuu sekä louhinnan että kuljetuksen osalta, ovat varmasti suurempia kuin kotimaassa tuotetun turpeen osalta. Kun tähän otetaan huomioon vielä se, että kun sekä polttotekniikka että korjuutekniikka kehittyvät kaiken aikaa ja näistä kieltämättä tulleet päästöt ovat niin vesistöihin kuin myöskin ilmakehään olleet merkittäviä, niin ne vähenevät myöskin ratkaisevalla tavalla. Silloin ollaan erinomaisen hyvällä tiellä.

Puhemies! Äskeisessä puheenvuorossa ministeri Pekkarinen myöskin lopuksi otti vesivoiman esille. Kannatan lämpimästi sitä, että tämä tutkinta aloitetaan ja seuraavassa hallitusohjelmassa viimeistään vesivoiman lisääminen otetaan vakavasti. Ne mahdollisuudet meillä ovat olemassa. Se on myöskin meille erinomaisen luonteva keino tuottaa täysin puhdasta energiaa, johon vielä kaiken lisäksi, kun kerran investoidaan, ne investoinnit kestävät jopa satoja vuosia sellaisenaan. Tämä jos mikä on sellaista energiaa, joka Suomen pitää hyväkseen käyttää.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Hallituksen esitys 100/2006 vp on hyvä. Ministeri Pekkarinen on tuonut varsin hyvin ja perustellusti selväksi sen, miksi tämä esitys on annettu ja miksi se on tarpeellinen. Keskisuomalaisena, kuten täällä keskisuomalainen edustajakollega Kangas myös toi esille ministeri Pekkarisen lisäksi, tiedän, kuinka tärkeä turve on maaseudun rahanlähteenä mutta myös työllisyyden kannalta. Kyse on kotimaisuudesta suhteessa ulkoa tuotavaan energiaan, ja näin ollen kaikkea sitä, mikä on kotimaista energiaa, tulee määrätietoisesti edistää.

Täällä on jo niin perusteellisesti eri puheenvuoroissa käsitelty tätä hallituksen esitystä, että puutun vain tähän kysymykseen, mikä liittyy huoltovarmuuteen, ja annan juuri tästä myös aivan erityistä tunnustusta hallituksen esitykselle. Meidän tulee kiinnittää huomiota kaikissa asioissa huoltovarmuuteen nimenomaan energiahuollon osalta, ja silloin kun on kyse turpeesta, niin on aivan mielekästä, että meillä on tällaiset turvavarastot, joita ylläpidetään ja kehitetään tällä tavalla, kuin on esille tuotu, Huoltovarmuuskeskuksen kanssa. Tämä on aivan normaalina aikana hyvä. Vuodet eivät ole veljeksiä, vanha sanonta. Voi olla sateisia kesiä, jolloinka turve-energian saanti on tuntuvasti vaikeampaa vaikkapa tähän kesään verrattuna, jonka olemme eläneet, ja silloin on tarpeen, että ihan normaalioloissa meillä on varauduttu siihen, että meillä on turvetta energian lähteenä saatavana, mutta myös erilaisiin poikkeusoloihin, kriiseihin, jotka voivat heijastevaikutuksina meidän maahamme ulottua. Vaikka täällä olisi syvä rauhantila, energian osalta voi tulla kriisejä. Silloin meillä tarvittaisiin kaikenlaista huoltovarmuutta, turvavarastointia, ja on hyvä, että turpeen osalta näin tehdään.

Ihan olisin tuomassa ajatusta myös puuenergiankin osalta, että näin tehtäisiin. Aikoinaan kun junat kulkivat höyryveturien vetämänä, Vapolla oli suuret halkovarastot useammallakin paikkakunnalla. Muun muassa Haapamäellä oli komeat halkovarastot alueella, jossa on höyryveturipuisto. Kyllä meidän kannattaisi myöskin puuenergiaa kohtuudella varastoida, jotta sitä olisi varastoituna käyttöön otettavaksi. Samalla se kuivuisi parhaimpaan mahdolliseen polttoasteeseensa, jolloinka sitä voitaisiin mahdollisimman saasteettomasti polttaa. Mutta näen, että turvevarastointi huoltovarmuuden kannalta kaiken energian kohdalta on hyvä, ja annan myös tältä osin parhaimman tunnustuksen hallituksen esitykselle 100/2006 vp.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! Todella, ihan lyhyesti vielä tähän keskusteluun.

Turve todella uusiutuu, mutta se uusiutuu kerroksittain. Siis se ei leviä sinne, mistä se on pois otettu, ja siihen että se sinne palaisi, menee todella aikaa. Tämä 8 000 vuotta, siis tuhansissa vuosissa laskettava ajanjakso, lähtee tästä, että kun turve kertaalleen poistetaan, niin ennen kuin se jälleen kerrostuu suoksi, siihen menee todellakin suunnilleen jääkauden jälkeistä aikaa vastaava ajanjakso, että siitä tulee paksu kerros todellista suota.

Se, mikä liittyy maakaasuun, ja siihen ministeri Pekkarinen viittasi, että sitä ei sattuneesta syystä nyt niin käytetä, niin tietysti varsinainen syy on siinä, että silloin valittiin niin sanottu kansallinen ilmasto-ohjelma 2 eli tämä ydinvoimavaihtoehto toukokuussa 2002.

Sitä, että meillä on varavoimaa, en pidä huonona vaan hyvänä, mutta samalla, aivan kuten ed. Tynkkynen, olen sitä mieltä, että meidän pitäisi kiinnittää enemmän huomiota sähkön käytön jakautumaan, ajalliseen jakautumaan, ja sitten myös sähkön käytön tehostamiseen. Tämä on asia, joka on kaikkien toimijoiden ykkösasiana maailmanlaajuisesti. Toivon, että se olisi meilläkin, nimenomaan energian käytön tehostaminen.

Matti Kangas /vas:

Arvoisa rouva puhemies! Minun mielestäni puuta pitää jatkojalostaa ja viedä maailmalle. Sitä ei tästä enää paljon enempää pysty polttamaan voimalaitoksissa. Toki se tämmöisen turpeen tukipolttoaineena menee, mutta nyt alkaa olla se vaara, että voimalaitosten polttoaineet rupeavat olemaan niin arvokkaita, että voimalaitokset rupeavat jo ostamaan sinne sellupuuta, ja se on Suomelle kohtalokasta.

Ed. Oinoselle sanoisin, kun hän puhui, että halkoja pitäisi juniin laittaa: Suomessa on huutava pula koivusellusta. Muun muassa Venäjältä tuodaan miljoona mottia koivusellua tänne, kun täällä ei ole koivua, mistä sitä tehdään. Kaukopään ja Uimaharjun tehtaat joudutaan sulkemaan, ellei koivusellua saada, niin että isosta asiasta on kyse.

Sähköstähän tässä on kyse. Tuossa viikolla näin, kun Outokummun toimitusjohtajaa haastateltiin, että hän kertoi, että Tornion terästehtaalla, joka nyt sähköä kuluttaa tehtaista eniten Suomessa, on isoja investointipäätöksiä odotettavissa. Mutta hän sanoi, että hän odottaa, mikä on Suomessa sähkön hinta ja miten sitä saadaan. Minä luulen, että siellä odotetaan nyt viidettä ydinvoimalaa ja siellä odotetaan kuudetta ydinvoimalaa ja sähkön hintaa. Biopolttoaineet ja risupaketit ovat ihan hyviä ja ne näissä paikallisissa voimalaitoksissa, niin kuin näissä turvevoimaloissa, puolustavat paikkaansa, mutta pelkään, että jos risuvoimalla ruvetaan täällä sähköä tekemään, niin lähtee valitettavasti viimeinenkin teollisuus pois. Se on valitettavasti näin, että sähkön hinta sen pitkälti määrää, niin paperin, sellun kuin kemianteollisuuden ja ennen kaikkea tällaisen teollisuuden kuin on Outokummun Tornion terästehtaalla.

Oras Tynkkynen /vihr:

Arvoisa puhemies! Ministeri Pekkarinen vetosi bioenergiaan ja kertoi sen edenneen rivakasti viime aikoina, ja sehän pitääkin paikkansa. Uusiutuvia energian lähteitä nyt vain on aika monia muitakin kuin bioenergiaan liittyviä.

Esimerkiksi tuulivoimassa Suomi on läntisen Euroopan peränpitäjä piskuisen Luxemburgin jälkeen. Meillä on siis Luxemburgin jälkeen vähiten tuulivoimaa läntisistä EU-maista. Portugali rakensi yksin viime vuonna tuulivoimaa viisi kertaa niin paljon kuin Suomessa on saatu aikaan 20 viime vuoden aikana. Egyptissä on jo enemmän tuulivoimaa kuin Suomessa.

Me olemme jääneet jälkeen monissa muissa uusiutuvan energian osa-alueissa. Listaan voisi lisätä vaikka biokaasun hyödyntämisen, jota edelleen on Suomessa mitättömän vähän. Aurinkolämpöä ei Suomessa ole juurikaan otettu käyttöön, vaikka se ennakkoluuloista poiketen voisi tyydyttää huomattavan osan rakennusten lämmitysenergian ja lämpimän veden tarpeesta. Juuri näitä kotimaisia uusiutuvan energian tekniikoita varten syöttötariffi olisi erinomainen lisä, ja ihmettelen, minkä takia sitä ei haluta ottaa käyttöön näille, vaan pelkästään turpeelle.

Ed. Kangas arveli, että bioenergian käyttöä on nykyisestä vaikea lisätä. Kuitenkin metsähakkeen käyttö voitaisiin yhä moninkertaistaa nykyisestä. Ei kannata sekoittaa ainespuuta, jota metsä- ja paperiteollisuus tarvitsee omien tuotteittensa tuottamiseen, ja hakkuutähteitä ja muuta ylijäämää, kuten kantoja, joita voidaan hyödyntää energian tuotannossa metsäteollisuuden edellytysten siitä vaarantumatta. Potentiaali tällaisissa energiajakeissa on edelleen huomattava, ja sitä voitaisiin nykyisestä selvästi lisätä.

Matti Kangas /vas:

Arvoisa puhemies! Jos metsästä otetaan kaikki pois, niin humusaineetkin sieltä häviävät pitemmässä juoksussa, eli kyllä sinne jotain pitää jättääkin. Luulisi, että siitäkin pitäisi olla huolissaan.

Mutta tuulivoimasta sen verran, että viime eduskuntakaudella, kun energiaratkaisua täällä käytiin lävitse, kerrottiin, että se on edelleenkin se puoli prosenttia, kun Suomen sähköstä tuotetaan tuulivoimalla. Silloin maksettiin 500 miljoonaa markkaa, että tuettiin, että pystyttiin se puoli prosenttia tuottamaan. Se on varmaan huomattavasti suurempi summa nyt, jotain 10:tä prosenttia, 5:tä prosenttia pyritään tekemään. Kyllä se kaikki mahdollista on, mutta sinne pitää verorahoja upottaa rankasti.

Suomi on vain tällainen teollisuusmaa kuin täon, ja on nämä olosuhteet. Kilpailuvalttihan se on, niin kuin ministeri totesi, että on toiseksi halvin sähkö teollisuudella ja oliko se kolmanneksi halvin sähkö kotitalouksilla Euroopassa. Se on melkoinen kilpailuvaltti meille.

Heidi Hautala /vihr:

Arvoisa puhemies! Ed. Tynkkynen luetteli koko joukon esimerkkejä siitä, miten Suomessa voitaisiin huomattavasti edistää uusiutuvia energian lähteitä kuten tuulivoimaa. Euroopan komission selvitysten mukaan ehkä kaikkein tehokkain ohjauskeino on tämä syöttötariffi, jota nyt esitetään turpeelle. Ei siinä varmaan mitään, mutta nyt, kun on ymmärretty, että tämä on tehokas keino, niin pyytäisin ja vaatisin, että kauppa- ja teollisuusministeriö yhdessä valtiovarainministeriön kanssa todellakin nyt käy läpi nämä ohjauskeinot, koska on kai kiistatonta, että se energian oikea hinta on sama kuin uusiutuvan energian hinta, koska kaikista muista maksamme ympäristökustannuksia ja kustannuksia muun muassa lisääntyvän ilmastonmuutoksen muodossa.

On hämmästyttävää, että Suomessa juuri nämä tällaiset ohjauskeinot ovat kehittyneet niin hitaasti, että olemme todellakin kehitysmaa tässä asiassa. Se ei ole myöskään Suomen teollisuuden etu, että meillä valtiovalta ei ymmärrä sitä, millä tavalla esimerkiksi verovaroja ja subventioita ja kannustuskeinoja tulisi oikeasti ohjata niin, että esimerkiksi ympäristöteknologia, kuten uusiutuvan energian tuotantotekniikka, saisi tästä kilpailuhyötyä. Mutta lainsäädäntöähän meillä tehdään etupäässä niiden talouselämän takapenkin taavien ehdoilla, jotka nimenomaan hyötyvät siitä, että voivat saastuttaa ja kuluttaa energiaa.

Oras Tynkkynen /vihr:

Arvoisa puhemies! Ed. Kangas tässä vähän muisteli, mikähän se tuulivoiman osuus on. Tuulivoiman osuus sähköntuotannosta on nykyään promillen tai 2 promillen paikkeilla Suomessa eli erittäin vähäinen. Niin kuin aiemmin totesin, Suomi on todella perässähiihtäjä tuulivoiman edistämisessä. Siitä ei ehkä kannata olla kauhean murheissaan, että veronmaksajien varoja kauheasti käytettäisiin tuulivoiman tukemiseen, kun juuri tässä käsitellään esitystä syöttötariffeista, joka ei veronmaksajalle maksa mitään. Syöttötariffien kauneus on juuri siinä, että siinä ei valtion budjettiin ja valtion kassaan puututa vaan tarvittavat varat energian lähteiden käytön edistämiseen kerätään suoraan sähkömarkkinoilta. Sen takia se on yksi syy, minkä takia syöttötariffit ovat niin toimiva ratkaisu.

Meillä usein puhutaan siitä, että meillä on niin eriskummallinen teollisuuden ja talouden rakenne, että tänne ei tuulivoima yksinkertaisesti sovi. No, kannattaa ehkä katsoa hieman tuonne lännen suuntaan. Ruotsi, naapurimaamme, on teollisuuden ja talouden rakenteeltaan hyvin vertailukelpoinen Suomen kanssa, ei yksi yhteen, mutta sielläkin on hyvin paljon nimenomaan raskasta prosessiteollisuutta: metalliteollisuutta, metsä- ja paperiteollisuutta. Ruotsissa yksi yritys, Vattenfall, aikoo kymmenessä vuodessa rakentaa tuulivoimaa määrän, joka tuottaa vuodessa sähköä 8 terawattituntia. No, 8 terawattituntia, mietitään hetki, mitä se sähkömäärä vastaa. Se vastaa Loviisan kahden nykyisen ydinreaktorin vuotuista tuotantoa. Sen takia on aika perusteetonta väittää, että tuulivoimalla ei voitaisi tuottaa riittäviä sähkömääriä teollisuutemme tarpeisiin.

Pentti  Tiusanen  /vas:

Arvoisa puhemies! En nyt halua oikoa mutta hiukan kommentoida. Edustajatoveri Kangas tuossa puhui 500 miljoonasta. Nyt hän ei oikein sanonut, oliko se markkaa vai euroa, mutta ... (Ed. Kangas: Markkaa!) — Markkaa. Mutta me käsittelimme vuonna 2002 tuota edellisen kauden energiaratkaisua.

Mutta mikä on 500, niin se on 500 megawattia. Suomen tavoite vuoteen 2010 oli 500 megawattia tuulivoimaa, josta ollaan yli 400 megawatin päässä, eli me olemme siinä alle 90 megawatissa tällä hetkellä, ja todella teho on hävyttömän alhainen.

Mutta toinen asia. Ministeri Pekkariselle juolahti Pohjanmaan tulvista mieleen Vuotos, kun hän totesi, että soiden ojittaminen johtaa tulvien riskiin ja tulvien lisääntymiseen. Kyllä se niin vain on, että ei siellä Vuotoksella niitä soita ole onneksi ojitettu. Kemihaaran suot ovat olemassa, ne ovat Naturassa, ja on tietysti poikkeuksellinen linjaus ministeri Pekkarisella, kun hän muuten on bioenergian ja noin yleisesti hyvien energiaratkaisujen takana tätä nyt juuri lukuun ottamatta, tätä turpeen syöttötariffia, mutta yleensä hyvien ratkaisujen takana, ja nyt tässä Vuotos-asiassa taas sitten kokonaisvaltaisesti ei. Tämä on ongelmallista kyllä. Olen valmis tukemaan niitä ratkaisuja, että jo rakennettu vanha vesivoima voidaan modernisoida, ehkä joihinkin ei-suojeltuihin vesistöihin voidaan ympäristön kanssa sopusoinnussa lisätä vesivoiman tuotantoa. Se saattaa olla tällä tavoin noin 500—600 megawattia koko maan mitassa.