Juha  Rehula /kesk(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Laki potilasturvallisuuden varmistamisesta terveydenhuollon työtaistelun aikana on käsittelyssä tullut siihen vaiheeseen, että sosiaali- ja terveysvaliokunnalla on valmis mietintö.

Hallituksen esityksen tavoitteena on varmistaa potilasturvallisuus terveydenhuollon työtaistelun aikana. Tehy ry:n toteutustavaltaan ja laajuudeltaan poikkeuksellisessa työtaistelussa on irtisanoutunut noin 12 000 henkilöä kunnallisesta sosiaali- ja terveydenhuollosta. Saatujen selvitysten mukaan irtisanoutumiset kohdistuvat kaikkiin viiteen yliopistolliseen sairaalaan ja väestöpohjaltaan merkittävimpiin keskussairaaloihin sekä niiden kriittisimpiin toimintoihin. Huomattava henkilökuntavajaus näissä yksiköissä työtaistelun aikana vaarantaa hoitoa tarvitsevien hengen ja voi johtaa vakaviin vammautumisiin työtaistelun alusta alkaen. Työtaistelua ei ole rajattu, eivätkä osapuolet ainakaan toistaiseksi ole sopineet suojelutyötä vastaavan työn tekemisestä.

Valiokunta pitää lakiehdotusta tarpeellisena kansalaisten hengen ja terveyden suojaamiseksi työtaistelun aikana ja puoltaa sen hyväksymistä seuraavin huomautuksin ja muutosehdotuksin, jotka yksityiskohtaisemmin käsittelen.

Hyväksyessään lakiehdotuksen sosiaali- ja terveysvaliokunta painottaa, että valtiovallan tulee ensisijaisesti panostaa kaikin käytettävissä olevin keinoin sovinnon aikaansaamiseen työriidassa niin, että lakia ei tarvitse toimeenpanna, ja voin sanoa valiokunnan jäsenten yhteisenä tuntona sen, että toivomme, että olemme viime päivien aikana tehneet turhaa työtä.

Toissijaisesti tulee pyrkiä saamaan osapuolet sopimaan työtaistelutoimien rajaamisesta niin, että niillä ei vaaranneta potilasturvallisuutta. Vasta viimesijaisena keinona voidaan turvautua nyt käsiteltävänä olevan lain tarjoamiin mahdollisuuksiin. Valiokunta korostaa, että lain suomia mahdollisuuksia tulee tulkita suppeasti myös sen ilmentämiseksi, ettei määräyksiä ole sallittua antaa työtaistelun murtamisen tarkoituksessa. Käyn tarkemmin läpi sosiaali- ja terveysvaliokunnan substanssiin kuuluvan 3 §:n osalta tämän mietintöesityksen, mikä täällä on, ja yksityiskohtaisemmin myös muutkin pykälät, mutta varsinaisesti sosiaali- ja terveysvaliokunnan toimialaan tuo 3 §, jossa määritellään potilasturvatyö, kuuluu.

Arvoisa herra puhemies! Lain 2 §:ssä määritellään työtehtävien muuttaminen niin, että työnantajalla on mahdollisuus muuttaa ja lisätä palveluksessaan olevien työtaistelun piiriin kuulumattomien ammattihenkilöiden työtehtäviä. Ehdotetun 1 §:n, eli tämän lain 1 §:n, perusteella on selvää, että mahdollisuuden tässä kohtaa tulee koskea vain kunnallista terveydenhuoltoa. Sosiaali- ja terveysvaliokunta pitää tärkeänä, että säännöksessä selkeästi rajataan mahdolliseksi vain henkilön ammattitaidon ja koulutuksen edellyttämien tehtävien antaminen. Tämä täsmennys on pykälään tehty.

Potilasturvatyön osalta, lain 3 §:n osalta, ensisijaisena keinona potilasturvallisuuden varmistamiseksi on työnantajan osoitettava palveluksessaan olevaa työtaistelun ulkopuolista henkilökuntaa tehtäviin, joissa on merkittävää henkilöstövajetta työtaistelun vuoksi.

Toiseksi, kunnallisen terveydenhuollon tulee myös mahdollisuuksien mukaan hankkia palveluja muualta. Kiireellistä hoitoa on pyrittävä järjestämään sairaanhoitopiirien, sairaaloiden ja terveyskeskusten yhteistyön ja henkilöstösiirtojen avulla.

Kolmanneksi, terveydenhuollon palveluja on voitava ostaa sekä Suomesta että Suomen rajojen ulkopuolelta tarvittaessa.

Potilasturvatyöhön voidaan ehdotetun 3 §:n nojalla määrätä, jos edellä mainitut keinot ja muista tehtävistä siirrettävien henkilöiden työpanos eivät riitä potilasturvallisuuden varmistamiseen. Tässä yhteydessä totean, että lähtökohtaisestihan mahdollisuus määrätä potilasturvatehtäviin koskee lakiehdotuksen mukaan kaikkia työterveydenhuollon ammattihenkilöitä. Tämäkin tulee tätä lakia sovellettaessa muistaa.

Sosiaali- ja terveysvaliokunta korostaa, että erityisesti potilasturvallisuuden vuoksi tulee potilasturvatyöhön määrättävillä olla näiden tehtävien edellyttämä koulutus ja ammattitaito. Valiokunta pitää perusteltuna, että lääninhallituksen määräyksen tulee kohdistua ensisijaisesti työtaistelun piirissä oleviin. Vain erityisen poikkeuksellisissa tilanteissa määräys voi kohdistua myös muihin terveydenhuollon ammattihenkilöihin sekä potilasturvallisuuden että tähän liittyvien perusoikeuskysymysten vuoksi ja perusteella. Sosiaali- ja terveysvaliokunta toteaa, että muiden kuin työtaisteluun osallistuvien potilasturvatyöhön määräämisen poikkeuksellisuuden tulee ilmetä, ja nämä täsmennykset olemme pykäläteksteihin tehneet. Sosiaali- ja terveysvaliokunta ehdottaa perustuslakivaliokunnan antaman lausunnon perusteella, että tällainen määräys, joka voidaan antaa viikoksi, voitaisiin työtaistelun piiriin kuulumattomien osalta uudistaa enintään neljä kertaa.

Ehdotetussa 3 §:ssä ja sen 2 momentissa on luettelo niistä tehtävistä, joita tämän lain osalta on tarkoitus tehdä, joita tämän lain piiriin kuuluu. Valiokunta toteaa, että tämä listaus ei voi olla tyhjentävä. Tämän määrittelyyn on viitannut myös perustuslakivaliokunta lausunnossaan niin, että tämä ei voi olla tyhjentävä, mutta toisaalta tämän pitäisi olla riittävä, ja valiokunta esittääkin muutosta niin, että tämän 3 §:n 2 momentin 8 kohta kuuluu — siis on listattu ne asiat, joihin tämän lain piiriin kuuluvaa työtä tehtäisiin — "muu näihin verrattava, potilaiden hengen turvaamiseksi tai pysyvän vakavan vammautumisen estämiseksi välttämättä tarvittava hoito". Näiltä osin valiokunta on mietinnössään todennut, että tällaisia voivat esimerkiksi olla elinsiirrot ja palovammojen hoito.

Ehdotetun 3 §:n 3 momentin mukaan määräystä tällaiseen tehtävään ei voida antaa niissä tilanteissa, joissa esimerkiksi tämä määräys työhön vaikeuttaisi huomattavasti työhön aiotun henkilön perheen tai hänen omaistensa hyvinvointia (Ed. Gustafsson: On kohtuuttoman vaikea tehtävä!) tai hänen työnantajansa toimintaa tai jos määräyksestä aiheutuisi muusta syystä erityisen suurta haittaa määrättäväksi aiotulle henkilölle. Tässä pitää muistaa se järjestys, jolla ammatti-ihmisiä kutsutaan tämän lain piiriin, se järjestys, se prioriteetti. (Vasemmistoliiton ryhmästä: Menkää sopimaan!) Erityisen pidättyvästi tulee määräyksen antamiseen suhtautua, jos asianomainen henkilö on äitiys- tai vanhempainvapaalla taikka jos hän muuten vastustaa määräyksen antamista siitä hänelle itselleen tai perheelleen aiheutuvan merkittävän haitan takia tai jos hänen työnantajansa katsoo määräyksestä aiheutuvan huomattavaa haittaa. Tämä on valiokunnan tahto.

Lain 4 §:ssä on menettely potilasturvatyöhön määräämisestä niissä tilanteissa, joissa potilaiden henki tai terveys vaarantuvat vakavasti. Se on lääninhallitus, joka voi tämän määräyksen antaa. Koska määräykset on annettava pikaisesti, tulee tehtävä työllistämään lääninhallituksia merkittävästi erityisesti niillä alueilla, joilla irtisanoutuneiden määrä on suuri. Määräyksen antamisen tulee perustua terveydenhuollon toimintayksikköä ylläpitävän kunnan tai kuntayhtymän perusteltuun esitykseen. Valiokunta pitää erittäin tärkeänä pykälässä olevaa säännöstä, jonka mukaan esityksessä on oltava selvitys niistä toimenpiteistä, jotka on toteutettu potilasturvallisuuden takaamiseksi sekä perustelut sille, miksi pysyvän lainsäädännön mahdollistamat toimet ovat olleet riittämättömiä. Tämä samalla korostaa sitä, että potilasturvatyöhön velvoittavien päätösten hakeminen ei voi olla ensisijainen keino turvata potilaiden henki ja terveys työtaistelutilanteen aikana.

Määräykset annetaan yksittäisille terveydenhuollon ammattihenkilöille. Lääninhallitukselle tehtävässä esityksessä on oltava tieto siitä, mihin tehtäviin ja miksi ajaksi henkilö määrätään. Samoin siinä on ilmoitettava kyseessä olevaan potilasturvatehtävään tarvittavien henkilöiden kokonaislukumäärä. Myös nimilista määrättäviksi soveltuvista henkilöistä on tarpeen esityksessä olla. Pykälän mukaan potilasturvatyöhön määrättävälle on varattava tilaisuus tulla kuulluksi asiasta. Sosiaali- ja terveysvaliokunta on lisännyt tähän pykälään kohdan, jossa kunnan tai kuntayhtymän on esitystä laatiessaan varattava kyseisessä terveydenhuollon toimintayksikössä työtaisteluun ryhtyneelle ammattiosastolle mahdollisuus lausunnon antamiseen ja esitykseen tulee liittää, siis siihen esitykseen, jonka tämä terveydenhuollon toimintayksikkö lääninhallitukselle on tehnyt, paikallisen ammattiosaston antama lausunto mahdollisuuksien mukaan. Tällä on pyritty tulemaan vastaan niissä toiveissa, joita työntekijäjärjestön puolella on esitetty.

Lain 4 ja 5 §:ssä on tehty lukuisa joukko täsmennyksiä muun muassa siihen, miten eläke-, loma-, työterveyshuoltolaki ja työaikalaki, nämä esimerkiksi mainitakseni, ovat kaikessa siinä laajuudessa, jota lakeihin on kirjoitettu, voimassa myös tämän lain voimassa ollessa. Samoin täsmennämme sitä, että mikäli kyseiseen tehtävään määrätylle aiheutuu tavanomaisesta poikkeavia kuluja, nämä tulee korvata.

7 §:ssä on määritelty uhkasakosta. Perustuslakivaliokunta kiinnitti tämän uhkasakon tarpeellisuuteen huomiota. Valiokunta keskustelun jälkeen on jättänyt tämän uhkasakkopykälän tähän mietintöön ja lakiin täsmennyksellä, luen yksityiskohtaisesti: "Lääninhallitus voi tehostaa tämän lain 4 §:ssä tarkoitettua päätöstä potilasturvatyöhön määräämisestä uhkasakolla." Tämä on tämän pykälän muotoiluun täsmennys, jota meiltä perustuslakivaliokunta toivoi, ja tämä muotoilu on tehty sen jälkeen, kun on käytetty perustuslakivaliokunnan toivoma harkinta-aika tämän asian valmistelulle.

Lain 9 §:ssä määritellään tämän lain voimaantulo. Valiokunta on muuttanut hallituksen esitystä. Tämä muutos on ollut edellytys sille, että tämä laki voidaan säätää tavallisen lain säätämisjärjestyksessä, tämä on yksi niistä kohdista. Voimaantulopykälä lukee siinä muodossa, että tämä laki tulee voimaan päivänä, joka sitten selviää siinä vaiheessa, kun eduskunta on tämän lain käsitellyt, ja se on voimassa 31. maaliskuuta 2008 asti ja lakia ei saa soveltaa enää lain 1 §:ssä tarkoitetun uhan päätyttyä, eli tällä täsmennetään se, että kun se lähtökohtatilanne, joka toivottavasti poistuu jo ennen kuin tämä laki voimaan tulee, jos se poistuu, niin tämä laki myös menettää merkityksensä. Se on tässä voimaantulosäännöksessä mainittu.

Valiokunnan mietintö sisältää kolme vastalausetta, kaksi pykälävastalausetta ja yhden vastalauseen, joka sisältää esityksen tämän lain hylkäämiseksi.

Arvoisa herra puhemies! Aivan lopuksi: Valiokunnan puheenjohtajan roolissa haluan kiittää kaikkia niitä, niin valiokuntien jäseniä kuin niitä vastuullisia viranhaltijoita, joita löytyy niin tästä eduskuntatalosta kuin ministeriöistä ja jotka ovat mahdollistaneet sen, että meillä on tämä laki tässä muodossaan tänään käsiteltävänä. Näkemyseroistamme huolimatta, suuristakin näkemyseroistamme käsittelyn kuluessa, olemme pystyneet saattamaan tämän lain tänään tässä täysistunnossa meidän kaikkien arvioitavaksi ja käsiteltäväksi. Kiitos kaikille!

Kimmo  Sasi /kok(esittelypuheenvuoro):

Kunnioitettu puhemies! Eduskunnan perustuslakivaliokunta on arvioinut hallituksen esitystä potilasturvalaiksi nimenomaan perusoikeuksien ja kansainvälisten ihmisoikeuksien ja ihmisoikeussitoumusten kannalta. On aivan selvää, että ne oikeushyvät, joita tässä hallituksen esityksessä pyritään suojelemaan, ovat oikeus elämään, välttämätön huolenpito kanssaihmisistämme. Perustuslaissa on myöskin selvästi asetettu julkiselle vallalle velvollisuus antaa kansalaisille riittävät terveyspalvelut ja myöskin toteuttaa käytännössä ihmisoikeuksia yhteiskunnassa. Näitä tietysti kaikissa toimenpiteissä pyritään noudattamaan.

Tällä kertaa tässä salissa olemme varsin poikkeuksellisessa tilanteessa, koska tällä kertaa yllättäen ei ole kyetty sopimaan suojelutyöstä lakkotaistelutilanteessa eli siitä, että välttämättömät yhteiskunnan perustoiminnot ja ihmisoikeuksien, ihmiselämän suoja voisivat toimia. Siitä syystä lakiesitys selvästi rajaa tiettyjä perusoikeuksia, jotka meillä perustuslaissa ovat. Niitä ovat henkilökohtainen vapaus, ammatillinen yhdistymisvapaus, myöskin osittain sopimusvapaus tietyissä tilanteissa ja myöskin oikeus työhön ja ammatin harjoittamiseen.

Arvoisa puhemies! Arvoisat kollegat, tässä tilanteessa perustuslakivaliokunta on joutunut arvioimaan näiden arvojen keskinäistä painoarvoa, sitä, mikä on tärkeämpää, mitä oikeuksia voidaan rajoittaa ja kuinka paljon, kuinka tarkasti niitä voidaan rajoittaa. On syytä todeta, että oikeus elämään on varsin ehdoton perus- ja ihmisoikeus. Se on turvattu meillä perustuslain 7 §:n 1 momentissa perustavaa laatua olevana perusoikeutena. Se on myöskin turvattu Euroopan ihmisoikeussopimuksen 2 artiklan 1 kappaleessa. Se on turvattu kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen 6 artiklassa, ja se on myöskin Euroopan unionin perusoikeuskirjan 2 artiklan 1 kappaleessa mainittu, joka perusoikeuskirja aikanaan hyväksyttiin, mutta myöskin sitten tuo perussopimus on hyväksytty EU:n jäsenvaltioiden toimesta.

Täytyy sanoa, että kysymys on siis perustavaa laatua olevasta oikeudesta, ja haluan siteerata professori Tuomas Ojasta, jota perustuslakivaliokunta kuuli tämän asian kuulemisen yhteydessä.

"1. Oikeus elämään kuuluu ns. ehdottomiin perus- ja ihmisoikeuksiin, joista ei sallita poikkeuksia missään olosuhteissa, ei edes kansakuntaa uhkaavien poikkeusolojen, kuten esimerkiksi Suomeen kohdistuvan aseellisen hyökkäyksen aikana. Samoin oikeus elämään kuuluu niiden loukkaamattomina pidettyjen ihmisoikeuksien joukkoon, joista ei Euroopan ihmisoikeussopimuksen 15 artiklan ja KP-sopimuksen 4 artiklan määräysten perusteella saa poiketa edes sodan tai muun yleisen hätätilan aikana. Oikeudesta elämään poikkeamisen kielto sisältyy siten vastaavasti perustuslain 23 §:ään.

2. Oikeutta elämään koskevasta perus- ja ihmisoikeudesta kohdistuu julkiselle vallalle ja erityisesti valtiolle velvollisuus paitsi pidättäytyä tämän perus- ja oikeusoikeuden loukkauksilta myös ryhtyä tarvittaessa asianmukaisiin toimenpiteisiin valtion oikeuspiirissä olevien ihmisten elämän suojelemiseksi. Perustuslain 22 §:n nojalla julkisella vallalla on velvollisuus turvata perusoikeuksien ja ihmisoikeuksien toteutuminen. - -"

Tämä koskee myöskin aikaisemmin mainittua YK:n sopimusta. On myöskin syytä todeta, että Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on omissa ratkaisuissaan selvästi katsonut, että yhteiskunnan täytyy ryhtyä toimenpiteisiin, ja on eräissä tapauksissa jopa tuominnut sopimusvaltion siitä syystä, että se ei ollut ryhtynyt tehokkaisiin toimenpiteisiin ihmisten elämän suojelemiseksi. Näin siis Ojanen. (Ed. Skinnari: Sopimus aikaan!)

Arvoisa puhemies! Voidaan siis sanoa, että oikeus elämään ja elämän suojelu on perustavaa laatua oleva ihmisoikeus jokaisessa järjestäytyneessä inhimillisessä sivistysyhteiskunnassa. (Vasemmalta: Entäs vaalilupaus?)

Arvoisa puhemies! Sen jälkeen kysymys työtaisteluoikeudesta. Myös työtaisteluoikeus on perusoikeus ja ihmisoikeus, ja se meillä johdetaan perustuslaissa ammatillisen järjestäytymisen oikeudesta. Kuitenkin olennaista on todeta se, että täysin vakiintunut käytäntö meillä on se, että lakko-oikeuden käyttäminen ja sen sisältö määritellään tavallisella lailla. Meillä on tällä hetkellä varsin paljon lainsäädäntöä, joka koskee lakko-oikeuden käyttämistä ja sen sisältöä. Kuten aikaisemmin totesin, tähän asti aina vastaavan tyyppisessä lakkotilanteessa on kyetty sopimaan suojelutyöstä eli siitä, että sellaisia tehtäviä ei jätetä, joissa ihmisten henki vaarantuisi. Nyt olemme siinä tilanteessa, että tällaiseen sopimukseen valitettavasti ei ole päästy. (Sosialidemokraattien ryhmästä: Koska on yritetty?)

Perustuslakivaliokunta katsookin, että elämän suojaaminen on hyväksyttävä peruste sille, että lakko-oikeutta voidaan rajoittaa. Siteeraan valiokunnan lausuntoa, jossa todetaan seuraavasti: "Sääntelylle on perusoikeusjärjestelmän kokonaisuuden kannalta hyväksyttävät ja erittäin painavat perusteet. Potilaiden hengen turvaamiseksi tai pysyvän vakavan vammautumisen estämiseksi välttämättä tarvittava hoito on voitava turvata kaikissa olosuhteissa, myös työtaistelun aikana."

Mutta tietysti, kun näitä rajoituksia asetetaan, on tärkeätä se, että pidetään huolta siitä, että nämä rajoitukset ovat täsmällisiä ja tarkkarajaisia ja että niihin ryhdytään vain näitten oikeushyvien suojaamiseksi. Tältä osin esimerkiksi perustuslakivaliokunta katsoi, että on tärkeätä, että ne tehtävät, joita terveydenhoitohenkilökunta suorittaa, on hyvin täsmällisesti tässä laissa rajattu. Myöskin perustuslakivaliokunta toteaa, että tuota luetteloa, mitä tehtäviä voidaan määrätä tekemään, on tulkittava suppeasti.

Arvoisa puhemies! On helpompaa puuttua niiden henkilöiden oikeuteen, jotka ovat tosiasiallisesti lakossa. Nythän tietysti kysymys on sairaanhoitajien osalta irtisanoutumisesta, mutta työtuomioistuinkin katsoi, että kyseessä on tosiasiallisesti työtaistelutoimenpide. Tietysti, jos on työtaistelutoimenpiteestä kysymys, niin sen sääntely on toki helpompaa. Vaikeampi kysymys sitten koskee niitä henkilöitä, jotka eivät ole työtaistelussa mukana vaan ovat sairaanhoidon ammattihenkilöitä mutta eivät työskentele alalla tällä hetkellä tai ovat muissa tehtävissä tai ovat muun muassa eläkkeellä. (Ed. Tiusanen: Tokmannin kassalla!) Tältä osin täytyy sanoa, että näiden henkilöiden henkilökohtaiseen vapauteen puuttuminen on varsin voimakas toimenpide.

Kuitenkin täytyy todeta, että meillä kaikilla Suomen kansalaisilla on velvollisuuksia toisia kanssaihmisiämme kohtaan. Se näkyy muun muassa siinä, että tietysti meillä on maanpuolustusvelvollisuus, joka on nimenomaisesti mainittu perustuslaissa. Mutta meillä on myöskin yleinen pelastamisvelvollisuus. Jos me näemme henkilön hukkuvan, jokaisen henkilön täytyy pyrkiä pelastamaan tämä henkilö. Jos näin ei toimita, (Ed. Tiusanen: Miksei Vanhasen hallitus pelasta?) tämä laiminlyönti rangaistaan rikoslain mukaisesti. Myöskin meillä on väestönsuojelukoulutusvelvoite ja muun muassa suuronnettomuuksissa on yleinen avustustehtävän vastaanottamisen velvollisuus reserviläisillä.

Näitä velvollisuuksia kaiken kaikkiaan meillä on. Mutta kuten sanottu, kynnys sille, että voidaan määrätä muita kuin työtaistelun osapuolia tällaisiin tehtäviin, on korkea. Siitä syystä perustuslakivaliokunta lähteekin lausunnossaan siitä, että tällaiseen potilasturvatyöhön määrätään ensisijaisesti työtaistelun vuoksi irtisanoutuneita henkilöitä. Jos määrätään muita henkilöitä kuin työtaisteluun osallistuvia henkilöitä, silloin pitää pyrkiä hankkimaan asianomaiselta henkilöltä suostumus eli suostumuksen perusteella määrätään henkilöitä tekemään työtä. (Ed. Gustafsson: Mutta myös ilman suostumusta, kertokaa sekin!)

Jos sitten ollaan siinä tilanteessa, että ei saada riittävästi henkilökuntaa kriittisiin tehtäviin eikä ole henkilöitä, joilta saataisiin suostumus, niin viimesijaisena keinona voidaan sitten määrätä myöskin muita henkilöitä, mutta sen täytyy tapahtua erityisen painavasta syystä. Siis kysymys on vasta viimekäteisestä toimenpiteestä, ja pitää muistaa, että saattaa olla kysymys henkilöstä, joka on toisen työnantajan palveluksessa, mikä aiheuttaa haittaa. Siitä syystä täällä hallituksen esityksen 3 §:n 3 momentissa on sitten tiettyjä perusteita, joilla perusteilla ei voida määrätä. Niitä on muun muassa se, että siitä aiheutuu kohtuutonta haittaa työntekijälle tai sitten hänen työnantajalleen. (Ed. Gustafsson: Se jo todettiin!)

Arvoisa puhemies! Sitten perustuslakivaliokunta on joutunut tietysti vielä miettimään sitä, voitaisiinko katsoa, että kyseessä on pakkotyö. Pakkotyön kielto nimittäin sisältyy Euroopan ihmisoikeussopimuksen 4 artiklan 2 kappaleeseen, jossa todetaan: "Ketään ei saa vaatia tekemään pakkotyötä tai muuta pakollista työtä." Täsmentävissä säännöissä todetaan, että sellaisen käyttäminen poliittisena pakko- tai kasvatuskeinona ei ole sallittua eikä myöskään työkurin ylläpitomenetelmänä eikä myöskään se saa olla rangaistus lakkoon osallistumisesta.

Mutta työtä voidaan velvoittaa kuitenkin ihmiset tekemään, tietysti heidän suostumuksellaan, kuten aikaisemmin todettiin. Mutta jos luen Euroopan ihmisoikeussopimuksen 4 artiklan 3 kappaleen, se kuuluu seuraavasti:

""3. ’Pakkotyöllä tai muulla pakollisella työllä’ ei tässä artiklassa tarkoiteta:

a) tämän yleissopimuksen 5 artiklan määräysten mukaisesti määrätyn vapaudenriiston aikana tai ehdonalaisessa vapaudessa tavanomaisesti määrättyä työtä;

b) aseellisen palveluksen luonteista palvelusta tai sellaista palvelusta, joka vaaditaan sen sijasta maissa, jotka hyväksyvät aseellisesta palveluksesta kieltäytymisen omantunnonsyistä;

c) sellaista palvelusta, jota vaaditaan silloin, kun vaara tai onnettomuus uhkaa yhteiskunnan olemassaoloa tai hyvinvointia;

d) sellaista työtä tai palvelusta, joka kuuluu yleisiin kansalaisvelvollisuuksiin."

Tämä momentti päättyy. Kysymys on selvästi tässä kansalaisten hyvinvointia uhkaavasta vaarasta, ja tältä osin voidaan sanoa, että ihmisillä on yleisiä kansalaisvelvollisuuksia.

Ihan vielä kaksi esimerkkiä:

Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on katsonut, että kansalaisilla on velvollisuus palvella palokunnassa. Se kuuluu velvollisuuksiin, se ei ole pakkotyötä.

Myöskin on toinen tapaus, jossa esimerkiksi lääkäri määrättiin hoitamaan virkaa Pohjois-Norjassa pakolla ja katsottiin, että tämäkin oli mahdollista, ja sitä ei pidetty pakkotyönä. (Ed. Tiusanen: Kadunmies teholle hoitamaan!)

Arvoisa puhemies! Kaiken kaikkiaan perustuslakivaliokunnan arvio on se, että laki toteuttaa hyvin hallituksen ja eduskunnan velvollisuutta pitää huolta siitä, että jokaisella ihmisellä on oikeus elämään. Tältä osin yksi valiokunnan jäsen on ollut eri kannalla. Kaiken kaikkiaan täytyy kuitenkin todeta se, että tärkeätä on, että tämä laki säädetään määräaikaisena, mikä kuvastaa sen poikkeuksellista luonnetta. Syytä on todeta se, että tietysti tässäkin asiassa kaikkein paras olisi se, jos sovittaisiin. Sopimisen jälkeen meillä ei olisi mitään ongelmia.

Arto  Satonen /kok(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Työelämä- ja tasa-arvovaliokunta on keskittynyt lausunnossaan lakiesityksen työoikeudellisen puolen arviointiin.

Niille ammattiryhmille, joiden työtaistelu välittömästi vaikuttaa kansalaisten terveyteen ja turvallisuuteen, on määrätty suojelutyövelvoite. Nyt olemme ensimmäistä kertaa tilanteessa, jossa edes työtaistelurajoista ei ole pystytty sopimaan niin, että työtaistelu ei toteutuessaan aiheuta ihmisille välitöntä vaaraa. Tällaista tilannetta ei ole ollut koskaan ennen, ei lääkärien lakossa, ei poliisien, ei palomiesten lakossa eikä myöskään hoitajien työtaistelussa aiemmin.

Potilasturvalain avulla julkinen valta ottaa vastuun ja pyrkii huolehtimaan potilasturvallisuuden järjestämisestä myös joukkoirtisanoutumisen toteutuessa. Tämä helpottaa osaltaan myös hoitohenkilökunnan asemaa, kun tiedossa on, että tarvittavat työntekijät pystytään saamaan töihin eikä potilaan jääminen hoidotta jää kenenkään yksittäisen hoitajan ratkaisujen varaan.

Valiokunta korostaa, että valtiovallan tulee ensisijaisesti panostaa sovinnon aikaansaamiseen työriidassa, niin että lakia ei tarvitse panna toimeen. Toissijaisesti tulee pyrkiä saamaan osapuolet sopimaan työtaistelutoimien rajaamisesta. Vasta viimesijaisena keinona voidaan turvautua tämän lain tarjoamiin mahdollisuuksiin potilasturvallisuuden takaamiseksi.

Työtaisteluoikeus on perustuslain 13 §:n 2 momentissa turvattuun ammatilliseen järjestäytymisvapauteen liittyvä perusoikeus. Vaikka tavoite ihmishenkien turvaamisesta oikeuttaakin puuttumiseen työtaisteluoikeuteen, on tärkeää, että lakiehdotusta sovelletaan niin, että siitä työtaistelutoimenpiteelle aiheutuvat haitat eivät muodostu suuremmiksi kuin mitä on lain tavoitteiden kannalta välttämätöntä. Tämän vuoksi valiokunta esittää lakiin lisättäväksi vaatimuksen kuulla Tehy ry:n paikallisen ammattiosaston edustajia kunnan tai kuntayhtymän esityksen valmisteluvaiheessa ja liittää heidän lausuntonsa esitykseen. Näin siis työnantajan lisäksi myös Tehy voi paikallisesti esittää arvion siitä määrästä hoitohenkilökuntaa, joka katsotaan välttämättömäksi potilasturvallisuuden kannalta.

Arvoisa puhemies! Valiokunta on varsin perusteellisesti arvioinut asiaa niiden henkilöiden näkökulmasta, jotka kutsuttaisiin potilasturvatyöhön. Ensisijaisesti potilasturvatyöhön pitää kutsua kyseisen työtehtävän parhaiten hallitsevia henkilöitä eli käytännössä joukkoirtisanoutumiseen osallistuvia henkilöitä ja vain toissijaisesti muita henkilöitä.

Valiokunta esittää lakiesitystä täsmennettäväksi siten, että potilasturvatyössä sovelletaan keskeisiä työoikeudellisia säännöksiä. Potilasturvatyöhön määrätyllä on oikeus saada kunnalta tai kuntayhtymältä potilasturvatyöstä korvaus, joka on vähintään 1,3 kertaa vastaavasta työstä asianomaisessa terveydenhuollon toimintayksikössä säännölliseltä työajalta tavallisesti maksettava palkka ja jossa myös muut palkan lisät otetaan asianmukaisesti huomioon. Lisäksi määräyksen saaneella tulee olla oikeus saada korvaus esimerkiksi matka- tai majoituskustannuksista, jos määräys annetaan työssäkäyntialueen ulkopuolelle.

Lakiehdotus antaa mahdollisuuden poiketa ylitöiden enimmäismääristä ja lepoajoista. Henkilöillä voidaan siis teettää varsin pitkiä päiviä ilman mahdollisuutta lepoon ja työstä palautumiseen. Valiokunta korostaa terveydenhuoltoyksikön ja lääninhallituksen vastuuta siitä, että potilasturvatyötä ei teetetä samoilla työntekijöillä niin runsaasti, että siitä aiheutuu vaaraa työntekijöiden omalle tai potilaiden terveydelle ja turvallisuudelle.

Potilastyötä tehneen työntekijän velvollisuus palata välittömästi aikaisempaan työhönsä saattaa olla kohtuuton esimerkiksi silloin, jos työntekijä on joutunut tekemään potilasturvatyötä yhtäjaksoisesti pitkiä työpäiviä ilman lepoaikoja. Valiokunta esittääkin säännöstä muutettavaksi siten, että työntekijän tulisi palata omaan työhönsä "kohtuullisen ajan kuluessa".

Arvoisa puhemies! Työelämä- ja tasa-arvovaliokunta pitää potilasturvallisuuden turvaamista tärkeänä ja ensisijaisena ja puoltaa siten lakiesityksen hyväksymistä edellä esitetyillä muutoksilla, jotka sosiaali- ja terveysvaliokunta on mietinnössään huomioinut.

Valiokunnan lausuntoon sisältyy opposition eriävä mielipide, jota en tässä yhteydessä lähde esittelemään, mutta se varmaan käy ilmi edustajien Gustafsson, Mustajärvi ja Tallqvist puheenvuoroissa.

Anneli  Kiljunen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä on yksiselitteisesti todettu moneen kertaan, että kaikkein tärkeintä on potilasturvallisuuden takaaminen ja ihmishenkien turvaaminen. Täällä on myös todettu moneen kertaan, muun muassa ministeri Risikon ja ed. Zyskowiczinkin suulla, ettei tällä lailla sitä pystytä turvaamaan, elikkä potilasturvallisuutta ei tällä lailla turvata.

Olemme useaan otteeseen esittäneet toista vaihtoehtoa lakkolaille, kuntien taloudellisten resurssien vahvistamista, sopimusmenettelyn vahvempaa tukemista neuvottelutilanteessa, sekä jos tämä laki tulee voimaan, olemme esittämässä neuvottelumenettelyn ottamista suojelutyön määrittelyyn.

Olemme esittämässä 4 §:ään muutosta, siten että potilasturvatyöhön annettava määräys perustuisi kunnan tai kuntayhtymän ja Tehyn paikallisosaston neuvottelutulokseen. Tämä toisi esillä olevaan lakiin aivan erilaisen lähtökohdan.

Arvoisa ministeri — olisin kysynyt pääministeriltä, mutta nyt voisin kysyä ministeri Risikolta — miksi hallitus vastustaa sovittelumenettelyä? Eikö se ole potilasturvallisuuden kannalta kuitenkin huomattavasti parempi vaihtoehto kuin tämä niin sanottu pakkomenettelylaki?

Erkki  Virtanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämä lakiesitys on ainutlaatuinen yhteiskuntapoliittisesti. Se on huonosti valmisteltu ja kiireellä valmisteltu. Sitä on täällä parannettu, mutta perusasiaa ei ole saatu korjattua. Tämä lakiesitys ei vähennä niitä esteitä, jotka sovun aikaansaamisella ovat; pikemminkin se lisää niitä.

Kunnallinen työmarkkinalaitos esitti tätä lakia. Hallitus on sen tänne tuonut ja selkeästi asettunut tukemaan toista osapuolta tässä riidassa. Täällä eduskunnassa on olemassa laki, jolla tämä voitaisiin ratkaista. Se on laki kuntien valtionosuuksista. Jos se kumottaisiin, kunnilla olisi varaa maksaa nämä oikeutetut palkankorotukset.

Tästä syystä, arvoisa puhemies, vasemmistoliiton eduskuntaryhmä — ja minä sen edustajana sosiaali- ja terveysvaliokunnassa — on alusta asti esittänyt tämän lain hylkäämistä. Esitin ainoana sitä vastalauseessani, johon ed. Marjaana Koskinen yhtyi, ja tulen esittämään sitä myöskin eduskunnan toisessa käsittelyssä.

Päivi  Räsänen /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämän lain suuri ongelma on siinä, että se ei lopulta ratkaise tilannetta. Se pakottaa vain 10—20 prosenttia irtisanoutuneista hoitajista töihin. Vammautuneita ja vainajia tulisi pakkolain vallitessakin, jos nuo suuret joukkoirtisanoutumiset toteutuvat ensi viikon alusta. Siksi suuri paine tulisi kohdistaa nyt siihen, että ratkaisu syntyisi nopeasti, ja tätähän myös valiokunta edellyttää, että valtiovalta panostaisi kaikin käytettävissä olevin keinoin sovinnon aikaansaamiseksi.

Vetoan nyt hallitukseen: Nyt on todellakin aika vahvistaa valtion rahoitusta terveydenhuoltoon ja samalla tuoda ratkaisu, jolla voidaan pelastaa myös tulevaisuuden terveyspalvelut. Odotan teiltä, ministeri Risikko, että tänään tässä istunnossa annatte vastauksen kysymykseen, aikooko hallitus tulla lisäämään kuntien valtionosuuksia, millä voidaan myös tähän kiistaan saada aivan ratkaisevat avaimet aikaan.

Tarja Filatov /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Sosialidemokraattien mielestä ihmishenkien turvaaminen kaikissa olosuhteissa on aina ensisijaista, mutta se ei toimi määräämällä, pakottamalla ja uhkaamalla, niin kuin tämä laki yrittää siihen ratkaisua hakea, vaan se toimii suomalaisen sopimusyhteiskunnan sopimusmenettelyn kautta. Hallitus tietää varsin hyvin, että sillä on toinenkin keino ratkaista tämä käsillä oleva kriisi: se voisi käyttää rahaa kuntien valtionosuuksiin lisää, jotta tuo palkkaratkaisu voisi syntyä. Me kaikki tiedämme, että tämä laki ei turvaa potilaita tässä kriisitilanteessa. Ainoa oikea ratkaisu on löytää neuvottelutulos, ennen kuin nuo joukkoirtisanoutumiset astuvat voimaan.

Mikäli kuitenkaan tässä aikataulussa ei tulokseen päästä, niin on ensisijaista neuvotella suojelutyön rajoista, koska pakottaminen, määrääminen ja uhkaaminen eivät hoivatyöhön istu. Sosialidemokraatit ovat valmiita tekemään tähän lakiin pykälämuutosesityksiä, joissa tästä pakosta päästään irti takaisin suomalaisen yhteiskunnan sopimisen tielle.

Martti Korhonen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Eivät suomalaisen yhteiskunnan ongelmat ole koskaan ennen ratkenneet pakon kautta eivätkä ne ratkea tässäkään tapauksessa. Tämä lakiesitys, joka on puhdasoppinen pakkotyölaki, koskee yksipuolisesti nyt pelkästään työntekijöitä, ei tässä ole edes ajateltu toista osapuolta tuoda tähän kiistaan mukaan. Se on kummallinen lähestymistapa.

Mikäli tämä energia ja innovatiivisuus ja tahtotila olisi käytetty oikeasti ratkaisun hakemiseen, niin uskon, että ratkaisu olisi jo huomattavan paljon lähempänä. Ei tällaista lainsäädäntöä voi missään nimessä hyväksyä. Me tulemme olemaan tätä lainsäädäntöä vastaan; me olemme valmiita hakemaan ratkaisua ja käyttämään sitä omaa osaamistamme ratkaisuvaihtoehdon löytymiseen, mutta kyllä silloin tarvitaan lisää rahaa. Tämä ongelma ei ratkea ilman sitä.

Timo  Kalli /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Politiikassa aika ajoin tulee eteen vaikeita kysymyksiä, ja nyt meillä on edessämme erittäin vaikea kysymys. Näyttää siltä, että me olemme jakaantumassa kahtia: Toiset joutuvat vastaamaan siitä, että suomalaisten potilasturvallisuus taataan näissäkin oloissa. (Välihuutoja vasemmistoliitosta ja sosialidemokraattien ryhmästä) Toiset tahtovat sotkea yhteen kaksi asiaa. Te yritätte koplata, antaa vääriä signaaleja ja sen kuvan, että me muka häiritsemme sovittelua. Sovittelu on toinen asia, tämä asia on toinen asia. Me olemme valmiit uhraamaan tämän, mutta myös annamme täyden tuen sovittelulle (Eduskunnasta: Rahaa!) ja toivomme, että sovittelussa päästään eteenpäin. Näitä kahta asiaa ei saa koplata keskenään.

Sirpa Asko-Seljavaara /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Vasemmisto koko ajan viljelee tätä sanaa "pakkotyö". Ei tässä suinkaan ole kyseessä pakkotyö (Vasemmalta: Sitähän tämä on!) vaan meidän terveydenhuoltohenkilöstömme velvollisuus hoitaa vaikeasti loukkaantuneita ja sairastuneita ihmisiä. Omassa työssäni ei olisi ikinä uskonut, että suojatyöstä voidaan kieltäytyä. Kaikissa lakoissa, mitä tähän mennessä terveydenhuoltoalalla tässä maassa on ollut, suojatyö on aina toteutettu ihmishenkien ja vammautumisen pelastamiseksi.

Timo  Soini /ps (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kun laki ja oikeudentunto on ulkoistettu ihmisten sydämistä paperille, sisältä ulos, niin tässä sitä ollaan, ja tämä on tapahtunut laajasti. Nyt on äärimmäisen suuri ahdistus kansakunnassa. Työpaikoilla ollaan jakautuneita, potilaat ovat huolissaan, ihmiset ovat huolissaan siitä, riittääkö meillä terveydenhuoltohenkilökuntaa jatkossa, ja me täällä lakiteknisesti kikkailemme. Kirjaviisaita on kyllä kuultu, mutta se ei ole ymmärrystä lisännyt. Ainoa, mitä tässä vielä on pelastettavissa ja pitää pelastaa, on riittävä valtion rahoitusratkaisu, joka on hallituksen ja eduskunnan käsissä. Se on ainoa tapa, millä tämä ratkeaa, ennemmin tai myöhemmin.

Toivon, että nyt mahdollisimman pikaisesti tehdään se, mikä lopulta on kuitenkin tehtävä.

Toimi Kankaanniemi /kd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Tasan kahdeksan kuukautta sitten kaikki puolueet olivat ehkä keskustaa lukuun ottamatta vahvasti sitä mieltä, että hoitoalan palkkoja on korotettava ja tuntuva tasokorotus on tehtävä, ja kokoomuskaan ei vastustanut sitä, että 500 euron korotus tehtäisiin. Nyt on eduskunnalla tilaisuus ottaa tähän asiaan kantaa ja turvata sairaanhoito ensi viikolla ja siitä lähtien eteenpäin tulevaisuudessa. Se toteutuu valitettavasti vain rahalla, ei pakkolailla, ei lainsäädännöllä. Siksi kehyksistä riippumatta hallituksen on tuotava lisää rahaa tämän ratkaisun löytämiseen, ja jos hallitus ei tätä tee, niin eduskunta ottaa tästä vastuun ja joutuu sen päättämään, onko meillä jokaisella arvot sillä kohdalla, että me haluamme kaikille hoitajille tasokorotuksen ja kaikille sairaille jatkuvan hoidon. Ja siitä on kysymys, kun tätä lakia käsitellään. Se ei todellakaan tällä lailla ratkea, vaan rahalla, ja rahaa tarvitaan nyt, jotta kunnat kykenevät maksamaan tämän, ja asia on siis eduskunnan käsissä.

Anni  Sinnemäki /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Sosiaali- ja terveysvaliokunta painottaa, että valtiovallan tulee ensisijaisesti tehdä kaikkensa, jotta sovinto saataisiin aikaan työriidassa, niin että tätä lakia ei tarvitsisi käyttää. Tämä on myös vihreän eduskuntaryhmän kanta. Sopimukseen voivat päästä vain osapuolet, ja heidän täytyy sopia rahasta, sopimuksen rakenteesta ja sopimusjärjestelmästä. Hallitus voi kuitenkin edesauttaa sopimuksen syntymistä.

Osapuolet eivät ole päässeet sopimukseen suojelutyöstä, lakon rajoista. Tehy ei ole halunnut neuvotella näistä, koska heillä on niin huonoja kokemuksia kuntatyönantajan kanssa käydyistä suojelutyöneuvotteluista aikaisempien lakkojen ajalta. Tämän takia lakkoa rajoittavat suojelutyömääräykset ovat tämän lain perusteella tulleet eduskunnan päätettäviksi.

Christina Gestrin /r(vastauspuheenvuoro):

Värderade talman! Jag instämmer med alla dem som önskar att den här lagen inte skall behöva tillämpas. Det bästa för alla parter är att man förhandlingsvägen når fram till en lösning och att alla parter i konflikten är villiga och konstruktiva i samarbetet för att hitta en lösning.

Potilasturvalaki ei ole ratkaisu itse ongelmaan, mutta tässä tilanteessa tarvitsemme lakia siltä varalta, että neuvottelusopimusta ei saada aikaan ensi viikon maanantaihin mennessä. Kysymys on ihmishenkien pelastamisesta. Vetoan sen vuoksi kaikkiin osapuoliin, että neuvotteluratkaisu saadaan pikaisesti aikaan. (Ed. Skinnari: No ei tällä systeemillä varmasti!)

Jukka  Gustafsson /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämä lakihan on hoitajia kohtaan erittäin loukkaava ja rikkoo myös tätä suomalaista neuvottelukulttuuria. Tämä laki ei tule kuulkaa, hyvät ystävät, takaamaan potilasturvallisuutta, vaan se tulee johtamaan hyvin dramaattisiin seurauksiin. Porvarihallitus on mielestäni erityisen lyhyessä ajassa onnistunut sotkemaan maan asiat. Olisin odottanut edes jonkunlaista nöyryyttä hoitajien oikeutettuja vaatimuksia kohtaan. Tämä asia on edelleen ratkaistavissa rahalla. Entisenä rehtorina uskaltaisin sanoa näin, että antaisin hallitukselle työmarkkina-asioitten hoidosta arvosanan improbatur eli hylätty. (Ed. Häkämies: Mikä?) Kauniiden vaalilupausten sijaan porvarihallitus paljastaa todelliset karvansa. Se on asettunut selkeästi työnantajien puolelle ja sekaantuu neuvotteluihin siten, että sopimusratkaisu tulee yhä vaikeammaksi. Hyvät kokoomuslaiset erityisesti, tehkää nyt lähipäivinä jotain, jotta me saamme tämän sovintoratkaisun aikaiseksi. Te olette tämän sopan synnyttäneet. Tehkää sen ratkaisemiseksi jotain.

Markus  Mustajärvi /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämän pakkolain, poikkeuslain, keskeinen kysymys on se, kuinka suuri on velvoitetyöhön määrättävien joukko, onko se hallituksen esittämä 10—20 prosenttia vaiko se, minkä ovat esittäneet sekä työntekijät että työnantajat: noin puolet irtisanoutuvien määrästä. Jos määrä on pieni, potilasturvallisuus vaarantuu. Jos se on suuri, sillä rajoitetaan käytännössä työtaisteluoikeutta, lakko-oikeutta, jolloinka eduskuntaa on harhautettu. Tämä on looginen väistämättömyys.

Pääministeri Vanhanen puhui eilen metsäpalosta. Valitettavasti palon sytyttäjä ministeri Katainen ei ole paikalla eikä ole myöskään tämän vpk:n palopäällikkö pääministeri Vanhanen, mutta on siellä muita vastaajia, ja kysyn teiltä ihan yksinkertaisen kysymyksen: Eikö se, joka tekee tietoisesti vahinkoa, ole velvollinen korvaamaan aiheuttamansa tuhot?

Tarja  Tallqvist /kd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Ensinnäkin ehdottomasti olen tätä lakia vastaan, koska en voi käsittää, että hoitajia voidaan pakottaa töihin, pakkotyöhön ja varsinkaan, kun jo tällä hetkellä hoitajat tekevät ylipitkää työtä, heidän selkänahastaan revitään kaikki ja pienellä palkalla. Ja nyt tähän pakkotyöhön pakotetut hoitajat joutuvat myöskin tähän samaan, kun tässä sanotaan, että heidät määrätään tekemään työtä siis ilmeisesti niin paljon kuin ikinä jaksavat ilman lepotaukoa. Elikkä mikä potilasturva tämä on? Ei yhtään mikään.

Niin kuin täällä on tullut sata kertaa sanottua, tämä on kaikki rahalla hoidettavaa, ne lupaukset, mitä hoitajille annettiin ja sen kautta Suomen kansalaisille, vanhuksille ja tälle kuulemma kuolevalle lapselle, josta nyt sanotaan, että tässä sitten tämä keskonen kuolee ensimmäisenä, mikä on kamalan julmaa mainosta tälle pakkotyölle. Siis tämä on rahalla ratkaistava. Tämä ei ole kenenkään arvovaltakysymys. Tässä ovat todella kyseessä ihmisten henget.

Saara Karhu /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Suomi ei ole sodassa, eikä täällä ole poikkeustilaa. Taloudellista väljyyttä on jopa niin, että tästä suunnitellusta pakkotyöstä voidaan maksaa merkittävästi korotettua palkkaa. Miksi ei siis edetä lisäämällä reilusti rahaa kuntien valtionosuuksiin ja siten hakemalla uusin panoksin sovintoa? Nyt tuntuu vain, että tällä lailla halutaan nöyryyttää hoitajia, heitä, jotka luottivat hallituspuolueen edustajiin, monet heistä, kevään vaaleissa. Täytyy sanoa, että sovinnon pikainen löytyminen on ainoa keino turvata tärkeä potilasturvallisuus, niin että oikeat ihmiset ovat töissä oikeassa paikassa. Tämä laki ei sitä kyllä tee. Ja nyt sitten hallitus kitsastelee rahassa ja vaarantaa potilasturvan.

Täytyy huolestuneena myös todeta, mitä tällainen lainsäädäntö tekee alan houkuttelevuudelle opiskelijoiden parissa. Me tarvitsemme hoitajia tulevaisuudessakin. Onko niin, että kun kerran lähdet hoitoalalle, niin siellähän olet ja teet työtä tai itket ja teet. Ja jos tämä laki nyt sitten tulee voimaan, niin toivon todella, että tämän salin hallituspuolueiden alan ihmiset näyttävät kollegoilleen esimerkkiä.

Matti  Saarinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Niin kuin täällä on todettu, laki ei edesauta sopimuksen syntymistä eikä takaa potilasturvallisuutta. Minkä tähden sitten sen ympärillä askaroidaan, yötä päivää sorvataan pakkotyölakia? Energiaa käytetään väärään kohteeseen. Yötä päivää olisi pitänyt neuvotella sopimuksen aikaansaamiseksi. (Ed. Ollila: Ne on eri ihmiset!) Hallitus ryhtyi työmarkkinaosapuoleksi liittymällä kuntatyönantajan eli vahvemman joukkoihin. Ja hyvät kollegat, historiallista tässä on se, että eduskunnan opposition voimin taistellaan hallituspuolue kokoomuksen antaman vaalilupauksen lunastamiseksi. (Ed. Karhu: Aivan!)

Juha  Rehula /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! On täysin selvää ja meidän jokaisen toive varmasti on, on ollut ja on, ettei tätä lakia tarvita eikä tämän lain pykäliä tarvitse täyttää. Tätä lakia ei halua kukaan voimaan, se on täysin selvä. Me annamme ja meidän tulee antaa täysi tuki sille työlle, jota tehdään tämän talon ulkopuolella. Sen tulisi olla myös jokaisen kansanedustajan vastuulla, kun retoriikkaa täällä hehkuttamalla käytetään. Miksi meillä on poikkeuksellinen tilanne? Siksi, että meillä on päällä ennen kokematon tilanne, johon on varauduttava näissä olosuhteissa, missä olemme, potilaiden hengen turvaamiseksi tai pysyvän vammautumisen estämiseksi kaikissa olosuhteissa. Emme me tarvitse tätä lakia, jos sopu syntyy.

Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Koko lauantain Yleisradio kertoi, että 60 prosenttia suomalaisista hyväksyy Tehyn työtaistelutoimenpiteet, mutta hallitus ajaa potilasturvalakia. Tämä vastakkainasettelu on täysin virheellinen. Minä hyväksyn Tehyn työtaistelutoimenpiteet ja toivon, että niiden seurauksena he saavat reilut, tuntuvat palkankorotukset.

Mutta ei tämä hyväksyntä sitä voi tarkoittaa, että hyväksyisin sen, että keskoslapset tai syöpäpotilaat tai auto-onnettomuuden uhrit sen takia kuolevat tai vammautuvat, että on olemassa työtaistelutilanne. (Välihuutoja vasemmalta) Tämä laki on jouduttu säätämään sen vuoksi, että, toisin kuin aina ennen, työmarkkinoilla ei ole voitu vapaaehtoisesti sopia suojelutyöstä, jolla hengen ja vammautumisen uhka olisi voitu ennalta rajata työtaistelun seurausten ulkopuolelle. Tämä laki ei ratkaise sopua. Vain sopu voi ratkaista tämän asian. Sitä me kaikki täällä toivomme ja toivomme, että tätä lakia ei jouduta koskaan soveltamaan.

Annika Lapintie /vas(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Totuttuun tapaan ed. Zyskowicz taas sotkee asioita ja yrittää puolustaa hallitusta, mutta muuten tämä hallituksen käyttäytyminen on kyllä aika kummallista, että sopan pääkeittäjillä valtiovarainministeri Kataisella ja pääministeri Vanhasella on ilmeisesti pakottava tarve olla jossain muualla tähän aikaan, kun keskustellaan tästä laista, niin että varmaan tarvittaisiin jonkin sortin pakkovelvollisuus istua omien asioidensa käsittelyn ajan siellä ministeriaitiossa.

Mutta toinen asia, mitä ihmettelen, on tämä valtava hoppu. Kyse on kuitenkin todella poikkeuksellisesta laista, joka on aivan meidän kaikkien oikeusjärjestyksen ja oman oikeudentuntomme vastainen, ja siitä huolimatta se tuodaan tällaisella vauhdilla. Silloin, kun esimerkiksi täällä käytiin kiivasta keskustelua Fortumin johtajien optioista, meille hallitus vastasi, että ei asialle voi mitään tehdä eikä mitään lakeja nyt ainakaan voi säätää. Eli kyllä tämä arvostus on todella kummallista.

Kuten on tässä monta kertaa sanottu, niin hallitus sanoo toivovansa, että voidaan tehdä sopu, mutta siitä huolimatta (Puhemies koputtaa) olette monta kertaa ilmoittaneet, että rahaa ei löydy ja rahaa ei tule. Sehän ei pidä paikkaansa. Rahaa kyllä on.

Antti Vuolanne /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvostettu puhemies! Kokoomuksen salaa sorvaamat sairaanhoitajien sortolait ovat täällä nyt käsittelyssä. (Naurua) Kokoomuksen puheenjohtaja sanoi, että mitä enemmän naisvaltaisille koulutetuille aloille maksetaan yli yleisen korotustason, sitä enemmän olemme valmiit nostamaan kuntien saamia valtionosuuksia ja esitämme, että valtio siis maksaa kunnille sen osuuden naisvaltaisten alojen palkankorotuksesta, joka ylittää yleisen korotustason. Nyt te olette tarjoamassa 30:tä euroa.

Eikö tässä hoitajillekin tullut luottamuksen suoja? Eikö nyt voida puhua myös hoitajien oikeuksista ja hoidettavien oikeuksista? Nyt te tarjoatte vain pakkoa ja asetutte toisen työmarkkinaosapuolen puolelle hoitajia vastaan. Tulkaa meidän sosialidemokraattien talousarvioesityksen taakse 600 miljoonan euron takaamisesta hoitoalalle, niin sillä me hoidamme tämän. Me olemme sovinnon sosialidemokraatteja. Tulkaa tukemaan meitä.

Janina Andersson /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tiedämme, että tämä laki ei ratkaise tätä kriisiä, mutta tämä on ehkä nyt pienintä, mitä voimme täällä tehdä tällä hetkellä, kun me emme voi olla mukana neuvottelemassa, vaikka mielellämme olisimmekin.

Itse synnytin vuonna 95. (Ed. Gustafsson: Hallitus on osapuolena!) Viime lakon aikana synnytin, ja olin erittäin onnellinen, että siellä oli suojelutyötä juuri silloin, koska muuten olisin ollut kyllä aika peloissani ilman suojelutyötä. Se on vähintä, mitä voi antaa niille, jotka ovat nyt hädässä, että he tietävät, että he voivat luottaa siihen, että ei tule mahdoton tilanne eteen, vaan kaikkia ihmisiä hoidetaan, jos tulee todella oikein hätä.

Mutta tämä on pidemmän päälle asia. Jos hoitajilla on näin huono työmotivaatio, näin huono olo, että me emme arvosta heitä, niin pidemmän päälle mimmoinen on laadukas hoito, jos he eivät voi hyvin työpaikoillaan, jos he kokevat, että emme arvosta heitä? Tämä ei ole vain tämä yhden hetken tilanne, tämä on pidemmän päälle. (Puhemies: Aika!) Tämä on hoidettava monta vuotta niin, että hoitajat tuntevat, että heitä todella arvostetaan. Sinne hakeudutaan ja hoito on silloin kaikkein paras. Tämä on myös monen vuoden tulos. (Eduskunnasta: Aivan!) Tämä on kauan ollut tulossa. Me olemme sen tienneet kauan, että muualle on lähdetty. Nyt täytyy hoitaa kaikki asiat niin hyvin kuin voidaan. Ollaan nyt jo aika myöhässä.

Juha Korkeaoja /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Suomalaisessa yhteiskunnassa on paljon lainsäädäntöä, joka on tehty niin sanotusti pahimman varalle. Tämä lainsäädäntö, jota nyt ollaan tekemässä, kuuluu tähän sarjaan. Se on tehty pahimman varalle, ja tässäkin tapauksessa toivotaan, että sitä ei tarvitsisi ollenkaan soveltaa. Mutta vastuullinen valtio joutuu tekemään tällaista lainsäädäntöä. Olisi vastuun pakoilua, jos näin ei toimittaisi. Tämä ei ole uhkaus. Tämä lainsäädäntö ei haittaa neuvotteluja. Toivomme kaikki sydämessämme, että ratkaisu saadaan tähän kiistaan, jonka juuret ovat pitkällä, kauan aikaa sitten syntyneet. Koko suomalainen yhteiskunta, myös oppositio, on vastuussa, että tähän tilanteeseen on tultu. Yhdessä pitää löytää myöskin ratkaisut, jotka eivät synny nopeasti asiaan, jonka ongelmat ovat pitkän ajan kuluessa syntyneet.

Pia  Viitanen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Me tiedämme kaikki tässä salissa, että tällä hetkellä kaikkein tärkeintä on turvata ihmishenget. Me tiedämme kaikki tässä salissa, että tällä lailla niitä ihmishenkiä ei kerta kaikkiaan kyetä turvaamaan. Me tiedämme myös sen tosiasian, että tämän lain antaminen hyvin pitkälle haittasi neuvotteluja, käytännöllisesti katsoen se keskeytti neuvottelut, ja tässä suhteessa hallitus on toiminut hyvin taitamattomasti, hyvin vastuuttomasti, ja hallitus on tehnyt historiaa. Se on tehnyt historiallisen sotkun. Tämä on erittäin vakava asia.

Me kaikki tiedämme, että tähän on kerta kaikkiaan löydettävä ratkaisu ennen joukkoirtisanoutumisia. Se ratkaisu löytyy, kun hallitus tulee mukaan ja antaa sen tarvittavan rahasumman. Tämä tulee ratkeamaan ennen pitkää rahalla. Me tiedämme sen. On vastuutonta olla ratkaisematta sitä ennen työtaistelutoimia. Sillä jos nämä työtaistelutoimet realisoituvat, jossain vaiheessa tarvitaan rahaa, ja siinä vaiheessa on tapahtunut jo paljon pahaa. Siinä vaiheessa ovat jonot lisääntyneet. Se tulee maksamaan (Puhemies koputtaa) paljon paljon enemmän, jos ei sitä hoideta nyt.

Haluaisin vedota ministereihin Kataiseen ja Vanhaseen, mutta tässä tilanteessa se on vaikeaa, koska he eivät ole paikalla.

Peruspalveluministeri Paula Risikko

Arvoisa herra puhemies! Ihan aluksi haluan kiittää valiokuntia, sekä edustajia että henkilökuntaa — valiokunnissa on myöskin eduskunnan henkilökuntaa — siitä hyvästä työstä, mitä olette viikonlopun aikana tehneet. Tehdyt muutokset ovat tarkoituksenmukaisia ja moninaisesti punnittuja. Sen olemme kuulleet näistä puheenvuoroistakin. Kiitänkin siitä laaja-alaisesta pohdinnasta, mitä olette viikonlopun aikana tehneet.

Valiokunnat ovat ottaneet kiitettävästi huomioon sekä potilasturvatyöntekijän että potilaan mutta myös ammattiosastot. Keskusteluissa on niin ikään tullut esille se tosiasia, että tämä laki ei ratkaise ongelmaa, vaan se ratkaistaan vain sillä, että osapuolet pääsevät sopimukseen. Toissijaisesti tulee pyrkiä työtaistelun vapaaehtoiseen rajaamiseen, ja kuten olen monesti itsekin sen todennut, vapaaehtoisuuteen on vedottu, mutta ainakaan vielä sitä vapaaehtoisuutta vastaan ei ole tultu. Toivon, että vieläkin Tehy harkitsisi tätä vastaantuloa. Ja vasta siinä tapauksessa, että vapaaehtoisesti ei pystytä rajaamaan, toivon, että ymmärrettäisiin tämän lain tarve. Nimittäin se on potilasta varten.

Muutamiin kysymyksiin vastaus. Ed. Räsänen toi kysymyksen tästä taloudellisesta asiasta. Nyt toivon, että kun sovittelulautakunta tälläkin hetkellä keskustelee asiasta, siellä todella päästään eteenpäin. Saamani tiedon mukaan osapuolet ovat tavanneet pääministeri Vanhasen torstaina, ja siitä keskustelun sisällöstä varmasti pääministeri itse on paras mahdollinen kertomaan.

Ed. Gustafssonille totean, että hoitajien palkkojen jälkeenjääneisyys suhteessa työn vaativuuden lisääntymiseen on kehittynyt lähes satojen vuosien aikana. Siitä syystä pidän todella surullisena sitä, että asiaan ei ole puututtu aikaisemmin, vaikka ongelma on ollut tiedossa. Mikään puolue ei ole "pulmunen" tämän asian suhteen. Toivon todella, että sopimukseen nyt päästäisiin ja pääsemme eteenpäin, sillä työtä riittää. Tämä vaihe on aikaansaanut sen, että terveydenhuollon ongelmat on nyt viimeistään otettava vakavasti.

Työministeri  Tarja  Cronberg

Arvoisa puhemies! Suomalainen työtaistelukulttuuri on tällä hetkellä aivan erityisessä tilanteessa. Yleensä tähän saakka on aina pystytty sopimaan suojelutyöstä vapaaehtoisesti. Tässä tilanteessa ei ole siihen pystytty, ja sen takia tämä laki ... (Välihuutoja) — Saanko jatkaa? — Tilanne on tällä hetkellä se, että tämä laki on tästä syystä ainoa vaihtoehto. Se tulee kiireellä siksi, että sen on oltava valmis 19. päivänä tätä kuuta. (Välihuutoja vasemmalta — Puhemies koputtaa)

Täällä on esitetty neuvottelujärjestelmän suhteen kritiikkiä, miksi sitä ei ole tässä sovellettu. Tällä hetkellä neuvottelut ovat olleet käynnissä, sovittelulautakunta on nimitetty. Tällä hetkellä juuri sovittelulautakunta etsii tähän kokonaisvaltaista ratkaisua. Kuten sekä vasemmistoliitto että sosialidemokraatit hyvin tietävät, tässä ei ole kyse ainoastaan rahasta, tässä on kokonaisuudesta kyse, ja tätä yritetään ratkaista siten, että ratkaisu toivottavasti on meillä kaikilla ennen 19. päivää marraskuuta.

Esko-Juhani  Tennilä /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ennen vaaleja kokoomus meidän tavoin tuki 500 euron korotusta sairaanhoitajille. Nyt muutama kuukausi vaalien jälkeen te olette panemassa sairaanhoitajat pakkotyöhön, kun he ajavat sitä palkankorotusta. Tämä on kyllä huikea käänne. Monenlaista olen minäkin tässä salissa nähnyt, mutta kyllä tämä kokoomuksen takinkäännös on Suomen ennätysluokkaa, ja luulisi siitä joitain poliittisia seurauksia tulevan, ja varmaan niitä tuleekin. Ei minua tyydytä keskustankaan väistely, eivät siellä neuvottelijat istu ilman hallituksen ohjeita ja sitä kontrollia, paljonko pannaan rahaa. Kyllä te olette vastuussa tekin.

Vasemmistoliitto vastustaa tätä pakkotyölakia, koska me ymmärrämme, että jos hoitajien palkkoja ei nyt ruveta nostamaan, niin tämä maa ajautuu umpikujaan pahan hoitajapulan vuoksi 5—10 vuoden sisällä. Me ymmärrämme tämän, ja siksi meidän mielestämme pitää hoitaa nyt se asia ja sillä tavoin kuin Tehy vaatii. (Puhemies koputtaa) Tässä on kysymys myös työtaisteluoikeuteen puuttumisesta, ja tämä on toinen syy, miksi me äänestämme tätä esitystä vastaan.

Sinikka Hurskainen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tuntuu jotenkin uskomattomalta, että hallitus ei kuuntele kansaa. Täytyy sanoa, että minäkin olen melko pitkään täällä eduskunnassa ollut, ja ei ole koskaan niin yksimielisiä viestejä kansalaisilta tullut kuin tässä asiassa on tullut, eli viesti on se, että ei missään tapauksessa pakkolakia. Viestejä on varmaan teille muillekin tullut myös useita satoja, samoin kuin itselleni.

Kokoomuksen ja keskustan eli hallituspuolueiden mielestä (Ed. Gustafsson: Ja vihreiden!) — ja vihreiden — kansa on tässä täysin väärässä. Tässä vaiheessa hallituksen pitäisi ottaa lusikka kauniiseen käteen ja kutsua osapuolia yhteiseen pöytään ja yrittää etsiä ratkaisua. Asiat ja rahanjako pitäisi tässä vaiheessa laittaa tärkeysjärjestykseen. Rahaa tulisi lisätä kuntien valtionosuuksiin (Puhemies koputtaa) eli terveydenhuollon puolelle niin, että tähän asiaan saataisiin ratkaisu.

Lenita Toivakka /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Toivottavasti olemme viikonloppuna valiokunnissa tehneet täydellisen turhaa työtä ja tätä lakia ei tulla koskaan toimeenpanemaan. Mutta nyt kuitenkin tarvitsemme tätä lakia, jotta ihmishenkiä ei mahdollisen työtaistelun vuoksi menetetä eikä kukaan vakavasti vammaudu. Joka puolella Suomea täytyy terveydenhuollon yksiköissä olla valmius turvata ihmishenget. Me emme tarvitsisi tätä lakia, jos hoitajien palkkoja olisi ryhdytty jo aiemmin korjaamaan, kuten kaikki ovat tämän epäkohdan tietäneet, ja emme myöskään tarvitsisi tätä lakia, jos Tehy olisi rajannut suojelutyön työtaistelun ulkopuolelle. Tätä on Tehyltä aivan viime aikoinakin tiedusteltu, ja he ovat siitä edelleen kieltäytyneet. Aina aiemminhan terveydenhuollon työtaisteluissa suojelutyörajaukset on tehty.

Arvoisa puhemies! Tässä tilanteessa tämä laki on pakko hyväksyä, mutta kaikkein tärkeintä olisi nyt aikaansaada sovinto, (Puhemies koputtaa) ja valtion ja kiistan kaikkien osapuolien tulee nyt tehdä kaikkensa sovinnon eteen.

Pertti Salovaara /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Minäkin toivon, ettei tätä lakia koskaan tultaisi käytännössä soveltamaan. Mutta ei tämä lain tekeminen mitään uutta sosialidemokraateillekaan ole, nimittäin kaksi vuotta sitten uhkasi rajavartijoiden lakko. Sen lain lähetekeskustelussa sisäasiainministeri Kari Rajamäki, SDP, sanoi, että "- - kun esimerkiksi ensi kesänä on merkittävä kansainvälinen tapahtuma, johon liittyy erityisiä turvallisuusriskejä, rajaturvallisuus voidaan varmistaa tämän arvion mukaan, millä esitys on valmisteltu, vain töissä ja sopimuksen piirissä olevien täyden työpanoksen varmistamisella". Ja ed. Johannes Koskinen jatkoi, kertoi Ilon sopimuksista, ja sanoi vielä: "Sieltä löytyy kuitenkin vuosikymmenten aikana kehittynyt käytäntö, miten myöskin julkisen sektorin työtaistelutilanteessa on rajattu se julkisen vallan toimintamahdollisuus. Toivottavasti eduskunnassa ehditään tätäkin puolta kuulla." Hän lisäsi: "Tärkeätä on kaikissa oloissa säilyttää kansalaisten turvallisuus - -".

Silloin te vielä kunnioititte työriidan osapuolten neuvottelurauhaa. Minusta tämä oli (Puhemies koputtaa) aika selkeätä tekstiä täysistunnon pöytäkirjasta 15.6.2005.

Maarit Feldt-Ranta /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Porvaripuolueiden hädästä kertoo juuri tämä äskeinen esimerkki. Pääministeri puhuu metsäpaloista ja muut edustajat rajavartijoista. Kaikille suomalaisille on selvää, että kaikissa oloissa kansalaisten henki ja terveys on turvattava. Neuvotteluissa on aina vähintään kaksi osapuolta. Ministeri Risikko toivoi juuri äsken puheenvuorossaan, että vain toinen neuvottelun osapuoli eli Tehy tulisi vastaan neuvotteluissa. Voiko sen selkeämmin osoittaa, kenen riveissä seisoo? (Ed. Zyskowicz: Väärä tulkinta!)

Hallituksen eduskunnalle tuoma pakkolaki on susi jo syntyessään, varsinainen tuplamunaus, sillä se ei ratkaise itse ongelmaa eli palkkakiistaa, mutta ei takaa potilasturvallisuuttakaan. Erityistä vastuuta tämän kiistan ratkaisemisesta tulisi tuntea maan hallituksessa, jolla on ratkaisun avaimet tähän vaikeaan tilanteeseen käsissään. Hallituksen huolettomuudesta ja vastuuttomuudesta kertoo se, etteivät tässä kansallisessa kriisissä, josta (Puhemies koputtaa) hallituspuolueiden valiokuntavastaavat juuri kertoivat, pääministeri ja valtiovarainministeri ole täällä yhteistä ratkaisua etsimässä.

Liisa  Jaakonsaari /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Cronberg oli todella oikeassa siinä, että tämä on ainutlaatuinen tilanne, koska Suomessa on todellakin pystytty sopimaan, ja nyt tämän sopimisen tilalle tulee sanelu. Ja tällä saattaa olla pitemmällä tähtäimellä ja lyhyelläkin tähtäimellä suuri huono vaikutus Suomeen noin yleisesti ottaen, koska Suomen yksi vahvuus on se, että työmarkkinoilla loppujen lopuksi on ollut erittäin rauhallista.

Me varmasti hyväksyisimme tämän, jos ei olisi sitä perustavaa laatua olevaa eriävää näkemystä, että tämä ei todellakaan auta mitään. Ja miksi tämä ei auta? Syy on se, että — ja ihmettelen, että kokoomus on erityisesti menettänyt tuntuman sinne Tehyn kenttään — siellähän on semmoinen psykologinen tunnelma, että ei ihmisiä voi käsiraudoissa viedä työpaikoille, ja sen takia yksinkertaisesti tämä ei tule toimimaan. Tietenkin tuleva historiankirjoitus sitten kertoo, mikä tässä on todella se tulos ja seuraus.

Minä pelkään sitä, että tässä alkaa terveydenhuollon rakenteitten (Puhemies koputtaa) erittäin raju muutos ja yksityistäminen, ja tässä voi olla semmoista ideologistakin taustaa ainakin vähäsen.

Peruspalveluministeri Paula Risikko

Arvoisa herra puhemies! Se on juuri se ongelma, että täällä on niin kova hälinä, että esimerkiksi ed. Feldt-Ranta ei kuullut, mitä sanoin. Elikkä totesin siinä, että vieläkin vetoan siihen, että voisimme rajata tätä työtaistelua nimenomaan sillä tavalla, että kiireellinen hoito voisi toimia. (Välihuutoja) — Sanoin! Sanoin äsken tuossa puheessani, että kiireellisen hoidon puolesta toivon vapaaehtoista sopimista, aivan niin kuin yleensä on tehty, koska kun meillä on sellainen käsitys, että tätä mahdollisuutta ei ole, niin siitä syystä tätä lakia alettiin tehdä. Ja tätä lakia on todella alettu tehdä vasta sen jälkeen, kun me olemme virallisen varmistuksen tästä saaneet.

Oikeusministeri  Tuija  Brax

Arvoisa herra puhemies! Perustuslakivaliokunnan mietintö on iloista luettavaa sen suhteen, että se vahvistaa sen oikeusministeriössäkin tehdyn arvion, että hätätilanteessa, kun perusoikeuksia laitetaan järjestykseen, niin henki ja terveys ovat tärkeimmät perusoikeudet. Perustuslakivaliokunnan lausunto myös täsmentää asioita juuri siihen suuntaan, mitä oikeusministerinäkin oletin, että tulee tapahtumaan.

Ed. Jaakonsaaren puhe näistä käsiraudoista saattoi olla retorista, mutta on erittäin tärkeätä, että nimenomaan laki säädetään siinä muodossa, että lääninhallituksilla on mahdollisuus mutta ei velvollisuutta käyttää uhkasakkomahdollisuutta. Tämä ratkaisu on mielestäni oikea, ja olen tämän vaihtoehdon tuonut aikaisemminkin esille, ja pidin hyvänä, että nimenomaan nyt tältäkin osin tehdään selväksi, että marssijärjestys on sovittelu, neuvottelu, mutta perustuslakivaliokunnan lausunnon jälkeen vastuullinen hallitus, (Puhemies koputtaa) jonka pitää turvata perusoikeudet, ei voi jättää varautumatta siihen tilanteeseen, että tätä lakia tarvitaan, vaikka se tekee kaikkensa, että tätä lakia ei tarvita.

Mikaela Nylander /r(vastauspuheenvuoro):

Talman! Under sedvanliga arbetskonflikter så som strejker finns klara regler om skyddsarbete. Vi skall komma i håg att skyddsarbete är en allmänt accepterad princip i vårt förhandlingssystem. Under den här arbetskonflikten saknas de här reglerna och situationen är så gott som ny.

Puhemies! Tavanomaisten työtaisteluiden aikana löytyy selkeitä pelisääntöjä suojelutyöstä, joka on siis yleisesti hyväksytty periaate. Tämä työtaistelu on toisenlainen, ja tilanne on täten uusi. Tästä puuttuu selkeitä pelisääntöjä suojelutyöstä. Kysynkin nyt, keskustellaanko hallituksessa siitä, voitaisiinko muuttaa lainsäädäntöä niin, että tulevaisuudessa voitaisiin sopia suojelutyöstä myös silloin, kun on kysymys massairtisanoutumisista, siitä, että muutettaisiin selkeästi lainsäädäntöä.

Minna  Sirnö /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämän lain myötä Pilatuksen tavoin kätensä pesevä sinivihreä hallitus hyppäsi hetkessä tasa-arvotuposta naisten oikeuksia polkevaan ja työreformistiseen pakkotyölakiin, jolla ei edes ministeri Risikon jälleen täällä toistamien sanojen mukaan pelasteta ihmishenkiä eikä edes taata sitä henkilökuntaa niihin yksiköihin, joista hallitus on tämän lain yhteydessä puhunut.

Vasemmistoliitto on johdonmukaisesti vastustanut tämän lain hyväksymistä ja tulee vastustamaan sitä myös toisessa käsittelyssä. Kyse on perusoikeuksien rajoittamisesta, jolla tehdään todennäköisesti todellisuudessa se, että julkinen sektori, julkinen terveydenhuolto, alkaa mennä vielä huonompaan jamaan, koska osa näistä irtisanoutumisista, kiitos tämän hallituksen toimenpiteen, tulee olemaan pysyviä irtisanoutumisia.

Tällä hetkellä tehyläisessä kentässä on valmiuksia siihen, että joukko, iso joukko niistä ihmisistä, jotka nyt ovat irtisanoutuneet työtaistelun merkeissä, toteaa, että kuntatyönantaja ja hallitus on pettänyt heidät (Puhemies koputtaa) niin pahasti, että he ovat siirtymässä muihin hommiin. Tämäkö on sitä henkien pelastamista, tai tämäkö on sitä, millä hallitus takaa, että meillä on terveydenhuollossa (Puhemies koputtaa) ammattilaisia tulevaisuudessa.

Pentti  Oinonen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Tämän kriisin ainut ratkaisu on nostaa reilusti palkkoja hoitajille. Hallitus tulee olemaan tässä taistossa ainut häviäjä. Häviämiseen hallitus on kyllä tottunutkin, sehän on jo nähty monta kertaa EU-kabineteissa, joissa kansaamme koskevat kysymykset on ratkaistu Suomen kansan etujen vastaisesti. Sama linja näyttää nyt olevan vallalla myös kotimaassa.

Tämä on taistelu, jonka hallitus voi ratkaista joko kunnialla tai ilman kunniaa. Kunniallinen ratkaisu olisi nostaa palkkoja ilman pakkolakia. Rahat saadaan vaikkapa valtionvelan lyhentämisestä, ja vieläkin jäisi miljardi euroa velkojen lyhentämiseen.

Jutta Urpilainen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On hyvin valitettavaa, että hallituspuolueiden kansanedustajat haluavat edelleen uskoa siihen, että hoitajat voidaan pakottaa töihin. Itse en pakottamiseen usko.

Elämme hyvin vakavan tilanteen äärellä suomalaisessa yhteiskunnassa. Jos nämä irtisanoutumiset astuvat voimaan viikon kuluttua, on erittäin suuri vaara, niin kuin täällä on moneen kertaan, arvoisat kollegat, todettu, ettemme pysty takaamaan potilaiden turvallisuutta. Sitä ei pystytä tekemään myöskään tällä käsittelyssä olevalla lailla. Tämän on todennut muun muassa ministeri Risikko täällä useaan kertaan. Nyt olisikin ehdottoman tärkeää vaikuttaa kaikin mahdollisin tavoin siihen, että sovinto syntyy ja irtisanoutumiset eivät tule astumaan voimaan. Sovinto syntyy vain ja ainoastaan rahalla, me kaikki tiedämme sen. Nyt haluankin vedota teihin hallituspuolueiden kansanedustajiin, että te velvoitatte ministeri Vanhasen ja ministeri Kataisen nöyrtymään ja osoittamaan lisää rahaa, jotta me voimme saada tämän palkkaratkaisun syntymään.

Markku Rossi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Perustuslain 19 §:n mukaan julkisen vallan on turvattava sen mukaan kuin lailla tarkemmin säädetään jokaiselle riittävät sosiaali- ja terveyspalvelut ja edistettävä väestön terveyttä.

Arvoisa puhemies! Tällä perusteella vastuullinen hallitus on tehnyt myös esityksen ja vastuullinen eduskunta ilman muuta sen hyväksyy. Kaikkein parasta olisi tietysti, että Tehy olisi itse ilmoittanut rajaavansa suojelutehtävät mahdollisen työtaistelun ulkopuolelle. Edelleenkin Tehy voi tuon asian tehdä. Eduskunta joutuu toimimaan tällä perusteella, ja uskon, että tämä laki, jos se astuu voimaan, lopuksi toimii myös terveydenhuoltoalan henkilöstön turvaksi, koska hyvin helposti käy niin, että niissä tilanteissa, joissa ei pystytä suojelutyötä tekemään, aletaankin syyttää hoitajia, ja siinä mielessä tämä laki onkin turvaamassa myös tehyläisten asemaa.

Kari Rajamäki /sd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Toisin kuin edellinen hallitus ja rajavartijat olivat hyvässä yhteistyössä ja pystyivät myös sopimaan asiat, myöskin turvallisuuteen liittyvät lähtökohdat yhdessä hyvässä yhteishengessä, nykyinen hallitus ja erityisesti kokoomus ei voi paeta vastuutaan terveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon tulevaisuuden turvaamisesta ja terveydenhuoltoalan työntekijöiden palkkaus- ja työolosuhteiden parantamisesta. Tämä ei ole mikään uskon vaan tämä on tahdon ja tekemisen asia.

Herra puhemies! Viikko sitten täällä hallitus esitteli lisäbudjetin, 1,4 miljardia euroa ylimääräiseen velan lyhentämiseen. Ministeri Kataisen ensimmäisessä lisäbudjetissa oli viime keväänä 100 miljoonaa euroa Maatilatalouden kehittämisrahastoon, suurin piirtein saman verran kuin kunta-alan, hoitoalan palkkojen nousuun koko ensi vuodelle hallitus esittää. Tämä nyt, hyvät ystävät, vaatii sosiaali- ja terveydenhuollon valtionosuuden nostoa opposition esittämällä 600 miljoonalla eurolla. Kyse on julkisen terveydenhuollon ja (Puhemies koputtaa) kansalaisten turvallisuuden varmistamisesta. Tästä on nyt sovittava.

Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Tässä keskustelussa annetaan aivan väärä käsitys hallituksen suhtautumisesta tähän asiaan. Hallitus ei todellakaan ole toimettomana vain katsonut sivusta tilanteen kärjistymistä. Hallitus on ensinnäkin asettanut tämän sovittelulautakunnan, jolta kaikki odotamme ratkaisua. Mutta toiseksi sanon, että hallitus on täysin tietoinen, että kuntapuolen ratkaisu tulee olemaan kunnille kallis ja että se ei voi olla vaikuttamatta myös valtion ja kuntien väliseen taloudelliseen suhteeseen. Mutta neuvottelupöydässä on kysymyksiä, joita niin vaan ei rahallakaan ratkaista. Osin on kyse työmarkkinapelisäännöistä, Tehyn omasta sopimusoikeudesta, mutta osin on kyse siitä, että jos Tehy vaatii, että se joka tapauksessa pitkässä sopimuksessa, sen loppupuolella, saa esimerkiksi 10 tai 15 prosenttia enemmän kuin muut, niin mikäköhän on se rahasumma, jolla tämä ratkaistaan, koska mikä on se taso, mihin muut suostuvat, (Puhemies koputtaa) kun tietävät, että naapuri saa siihen vielä 10 tai 15 prosenttia till? Kertokaa se. (Välihuutoja vasemmalta)

Paavo Arhinmäki /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä on nyt käynyt samalla lailla hallituksen aitiossa kuin hallitus on tehnyt: pääministeri Vanhanen, valtiovarainministeri Katainen, jotka ovat sopan keittäneet, ovat luikkineet karkuun ja jättäneet naisministerit vastaamaan. Näinhän hallitus tekee myös naisvaltaisille sairaanhoitajille.

Itse asiassa ed. Rehulan esittelemässä mietinnössä todetaan: "- - valtiovallan tulee ensisijaisesti panostaa kaikin käytettävissä olevin keinoin sovinnon aikaansaamiseen työriidassa niin, ettei lakia tarvitse panna toimeen".

Eli itse asiassa mietinnössä sanotaan, että hallituksen pitää laittaa rahaa peliin. Se on ainoa tapa, jolla tämä työkiista hoidetaan. Täällä itse asiassa esitetään sitä, mitä oppositio on jo pitkään esittänyt.

Me emme hyväksy tätä pakkolakia. Vasemmistoliitto hyväksyy ainoastaan sen, että nyt hoidetaan nämä palkat kuntoon, niin kuin on luvattu. Kaikissa muissa tapauksissa meidän sairaanhoito, terveydenhoito tulee romahtamaan.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Mietinnössä on varsin hyvin perusteltu, miksi tämä kassakaappilaki on tarpeellinen. Hyvin merkityksellistä historiallisesti on se, ettei viisiviikkoinen lääkärilakko eikä pitkäkestoinen palomiesten lakko osoittanut tämän lainsäädäntövajeen olemassaoloa. Mutta lääkärilakolla osoitettiin se, millä tiellä ollaan. Lääkärilakon päättäneessä sopimuksessa lääkärit saivat lähes kaiken haluamansa. Se tarkoitti sitä, että vaje, kuoppa, sairaanhoitajien palkkauksessa suhteessa lääkärien palkkaukseen syveni, ja nyt on kysymys siis historiallisen vääryyden korjaamisesta, ja se sovittelulautakunnan on hoidettava kuntoon.

Rakel  Hiltunen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämä hallituksen esittämä laki ei tule käytännössä toimimaan. Se on nyt todettu täällä, ja myös ministeri Risikko alan hyvin tuntevana on tämän myöntänyt. Kansanedustajat ovat nyt saaneet viime aikoina satoja kirjeitä, ja niiden viesti on todella vakava. Nämä vastuuntuntoiset, kovalla moraalilla, työetiikalla varustetut hoitajat ovat laittaneet myös oman elämänsä peliin olemalla valmiit tässä asiassa irtisanoutumaan työstään. Nyt on kysymys siitä, onko heillä oikeus päättää, tehdä itse oman elämänsä ratkaisut. Ei ole tässä vastakkain elämän suojelu. Ilman muuta jokainen hoitaja, kun hän liikkuu kadulla tai tuolla rannoilla, toimii oman ammattietiikkansa ja henkisen tasonsa mukaisesti, auttaa hätään joutuvaa ihmistä. Nyt on kysymys hänen oikeudestaan saada tehdä sitä työtä, johonka hänet on koulutettu ja johon hän on motivoitunut.

Minusta ministeri Risikko ansaitsee kyllä hallituksessa vahvemman aseman. Hänellä on (Puhemies koputtaa) ilmeisen aito tahto saada ratkaisu, ja se ratkaisu on edelleen: rahaa kunnille, jotta kunnat voivat selviytyä tästä tilanteesta. Niin vältetään terveydenhoidon joutuminen pitkäkestoiseen ahdinkoon.

Heikki A. Ollila /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kannattaa muistaa se, että tässä työmarkkinatilanteessahan Tehy hakee korjausta siihen hoitoalan jämähtäneeseen tilanteeseen, johon jäätiin demarien jäädessä vallasta pois. (Ed. Gustafsson: Kyllä Tehy on itsenäinen järjestö!) Voidaan kysyä, miten ihmeessä tuollainen vaje, josta ollaan varsin yksimielisiä — ed. Gustafsson, voitteko selittää, (Ed. Gustafsson: Kokoomuksen korvat heiluu, kun valehdellaan!) — on ylipäätään päässyt syntymään teidän valtakautenne aikana, (Ed. Pulliainen: Minä kerroin sen juuri!) kun te nyt kaikissa puheenvuoroissanne — ed. Pulliainen kertoi yhden syyn siihen — sanoudutte irti? Te pesette kätenne tässä asiassa kuin Pontius Pilatus.

Arvoisa puhemies! Kun tuosta perustuslakivaliokunnan roolista tässä asiassa kansalaisilla on epäselvyyttä, niin on syytä muistaa se, että sehän ei tee päätöksiä eivätkä sen jäsenet sen mukaan, onko laki heidän mielestään hyvä vai huono, vaan sen mukaan, miten se istuu perustuslakiin. Jos perustuslakia halutaan muuttaa, (Puhemies koputtaa) niin sitten sitä pitää muuttaa siihen suuntaan, että oikeutta elämään, sen painoarvoa, siellä vähennetään, että sen kuin alatte tehdä lakialoitteita.

Hannes  Manninen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Se, että keskustelusta muodostuu sekavaa, johtuu siitä, että ei eroteta sitä, että kanta potilasturvalakiin on aivan eri asia kuin kanta Tehyn lakkoon tai sen ratkaisun sisältöön. Nyt keskustellaan potilasturvalaista, ei siitä, mikä on kunkin kanta Tehyn lakon ratkaisuun taikka sen sisältöön, koska kaikki ovat todenneet, että tällä asialla ei ratkaista lakkoa, tällä ainoastaan suojellaan terveyttä ja elämää. Eikä tämä laki ota kantaa myöskään kummankaan puolesta, ei kumpaakaan vastaan. Tämä laki on ainoastaan kannanotto heikoimpien, sairaiden, keskosten, synnyttäjien ja muiden mahdollisesti sairastuvien ihmisten puolesta.

Jaakko Laakso /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Mielestäni meidän täytyy kaikkien kysyä, miksi hallitus on ollut valmis turvautumaan näin rajuun keinoon. Vastaus ehkä ei ole ihan niin yksinkertainen kuin mitä me täällä vasemmallakin olemme sanoneet, että on kysymys vain Tehyn lakon murtamisesta. Näyttää siltä, että Tehyn lakon murtamisella tavoitellaan jotakin laajempaa, ja se laajempi on se, että Tehyhän on tällä hetkellä muurinmurtaja kaikkien matalapalkka-alojen palkankorotusten suhteen. Eli jos Tehyn vaatimukset toteutetaan, niin siinä tapauksessa syntyy todellakin sellainen aalto, jota täällä ed. Zyskowiczkin näyttää pelkäävän, eli matalapalkka-alat laajemminkin saavat tulevaisuudessa palkankorotuksia. (Ed. Zyskowicz: En pelkää, kysyin sen hintaa!) Se on tämän lakiesityksen tausta eikä mikään muu. Eli tässä kysymyksessä me otamme kantaa nyt itse asiassa siihen, kannatammeko me myös muiden matalapalkka-alojen palkkojen korottamista, ei vain Tehyn.

Jouko  Skinnari /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun keväällä 2001 Lipposen hallituksessa päätettiin, että väestön ikääntyessä terveys, sen parantaminen, otetaan yhdeksi tärkeäksi tavoitteeksi, ja seuraavassa hallituksessa sitä jatkettiin muun muassa hoitotakuun osalta, niin nyt on jäänyt tähän se, että ellei tätä palkkausasiaa ratkaista, niin tämä järjestelmä ei tule toimimaan. Kuten täällä eräissä puheenvuoroissa on tuotu esille, voi ollakin, että joidenkin tavoitteena on romuttaa suomalainen erikoissairaanhoito, joka vielä tällä hetkellä toimii, ja tällä tavoin tehdä tilaa tälle yksityistämiselle. Siinä mielessä toivoisin, että näin ei käytännössä tapahdu, koska se on myös näitten kehitysalueitten ja koko Suomen terveyspalvelujen kannalta hankala ja kaikkea muuta kuin toivottu asia, että yksityinen bisnes koettaisi hoitaa tämän kokonaisuuden. Sen takia tätä ei saa tehdä. (Puhemies koputtaa) Toivoisin todella, että pääministeri ja valtiovarainministeri olemalla täällä paikalla, kun heidän tärkein asiansa tämän hallituksen aikana on esillä, ja myös sitten käytännössä muutenkin kuin viime torstaina, vetoaisivat tähän lautakuntaan, että se toimisi. Kerran päivässä tekisi oikein hyvää tämän asian nopeuttamiseksi.

Bjarne  Kallis /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Lähes kaikissa puheenvuoroissa on korostettu tai toivottu, ettei lakia koskaan tarvitsisi soveltaa. Lähes kaikissa puheenvuoroissa on viitattu niin työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan lausuntoon kuin sosiaali- ja terveysvaliokunnan mietintöön, että valtiovallan tulee panostaa kaikkiin mahdollisiin keinoihin.

Haluan kiinnittää huomiota, että tämä kritiikki tai toive kohdistuu valtiovaltaan, ei kuntatyönantajaan, vaan valtiovaltaan. Minä haluaisin tietää, löytyykö muita keinoja kuin raha. Minulla on se käsitys, ettei löydy. Jos valtiovaltaan kohdistetaan tämä toive tai vaatimus ryhtyä toimenpiteisiin, niin minä en näe mitään muuta mahdollisuutta kuin sen, että siihen annetaan rahaa. Tämä on nyt eduskunnan yksimielinen tahto, eduskunnan yksimielinen tahto, että annetaan rahaa. Minä olen vakuuttunut siitä, että kaikki toiveet toteutuvat, (Puhemies koputtaa) kunhan huomenna tai ylihuomenna ilmoitetaan, että rahaa tulee.

Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ed. Laakso on oikeassa siinä, että tilanne ei ole niin yksinkertainen kuin mitä täällä sanotaan. Ei valtiovalta ole tässä tilanteessa linnoittautunut liikkumattomaksi tässä asiassa. Mutta kuten sanoin, ei ole olemassa myöskään mitään sellaista osapuolten välistä hintahaarukkaa, josta olisi yksinkertaisesti johdettavissa, mikä on se rahamäärä, jolla tämä asia ratkeaa.

Kuten jo aikaisemmin sanoin, meille on pääministerin toimesta kerrottu, että neuvottelupöydässä on esimerkiksi sellainen tilanne, jossa pitkän sopimuksen loppupuolelle Tehy vaatii, että sen yleisen linjan, mikä kuntapuolella syntyy, sen päälle Tehylle on maksettava pääministerin mukaan 15 prosenttia vielä lisää. Kysyn teiltä: Mikä on se hintalappu tällaiselle vaatimukselle? Mikä on se taso, mihin muut opettajat, siivoojat suostuvat, jos tietävät, että sen sopimuksen päälle, minkä he kuntatyönantajan kanssa sopivat, on olemassa järjestö, joka aina saa (Puhemies koputtaa) 10 tai 15 prosenttia päälle?

Herra puhemies! (Välihuutoja vasemmalta) Lopuksi totean, että tätä lakia ei tarvita, jos suojelutyöstä syntyy sopu tai itse asiasta syntyy sopu, (Puhemies: Minuutti on kulunut!) ja tätä toivomme.

Eero Heinäluoma /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämä ed. Zyskowiczin puheenvuoro nyt sitten ensimmäistä kertaa kertoo sen, että oikeastaan ed. Zyskowicz on huolissaan näistä hoitajien palkkavaatimuksista. Eli nyt ei enää olekaan puhe siitä, mistä aikaisemmin, että niitä ymmärrettäisiin ja hoitajilla on täysi oikeus ajaa omaa palkankorotustavoitettaan.

Olen pettynyt siihen, että hallituspuolueiden edustajat ovat täällä antaneet Suomen kansalle kuvaa, että tämä pakkolaki ratkaisisi meidän terveydenhuoltomme perusturvan. (Ed. Zyskowicz: Jokainen sanoo, että ei ratkaise!) — No, jos se ei ratkaise, niin silloin olisi kai syytä sanoa, että ikävä kyllä tämä laki ei pelasta meidän terveydenhuoltoamme kaaokselta, ja nyt nämä vaikutukset alkavat jo näkyä, jo tällä viikolla ja ensi viikonloppuna.

Kun ministeri Brax sanoi, että hallitus tekee kaikkensa vaikuttaakseen tähän asiaan, niin jään kysymään, mitä se tekee. Ei ole oikein näköpiirissä hallituksen toimintaa, (Puhemies koputtaa) ja se näkyy siinä, ettei täällä myöskään ole hallituksen johtavia henkilöitä paikalla. (Ed. Zyskowicz: Se on sovittelulautakunnassa näkyvissä!) Hallitus laittoi eduskunnalle takarajan. Minkä takia hallitus ei toimi niin, että sovittelulautakunnalla olisi omalle työlleen takaraja, jonka aikana tämä työ täytyy tehdä (Puhemies: Minuutti on kulunut!) ja sovintoesityksen syntyä? Olisi jotain mitä tukea. Siinä hallitus voisi auttaa laittamalla myös rahaa kuntien valtionapuihin, koska se viime kädessä antaa kuntatyönantajalle mahdollisuuden joustaa.

Martti  Korhonen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Nyt ed. Zyskowicz sanoi sen, mitä kokoomus ajaa ja mitä he ovat ajaneet koko ajan, tarkoittaneet, että hoitajille ei lisää palkkaa eikä muille pienipalkkaisille työntekijöille lisää palkkaa. Tästähän siitä nyt on kyse, kun te itse totesitte tuossa äskettäin, että se saattaa johtaa efektiin, jossa myös muut vaativat lisää palkkaa. Eikö olisi rehellistä kertoa heti alun pitäen, että teillä on se tavoitekin, että palkkoja ei nosteta? Ei tällainen peli ole mistään kotoisin, että ennen vaaleja luvataan 500 euroa ja kun vaalit menee, niin unhoitetaan ja pestään kädet. Tämä on, ed. Zyskowicz, sitä työmarkkinapolitiikkaa, jota toivottavasti suomalaisiin työmarkkinapöytiin ei tule, jota kokoomus nyt yrittää tuoda sinne taitamattomasti ja häviten niin, että koko suomalainen yhteiskunta häviää tässä pelissä.

Jukka  Gustafsson /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Takerrun myöskin erääseen yksityiskohtaan ed. Zyskowiczin puheessa. Varmaan teidän taholtanne osin tarkoituksenmukaisesti kerrotaan keskeneräisten neuvottelujen yksityiskohtia. Oma elämänkokemukseni ja työmarkkinakokemukseni antaa kertoa sen, että neuvottelutilanteissa esitetään eritasoisia prosenttikorotuksia, jotka eivät varmaan ole loppuvaiheessa mitään apteekin hintoja. Sen vuoksi pidän tavallaan demagogisena ja tarkoitushakuisena tämän tyyppisten prosenttilukujen esittämistä. (Ed. Ollila: Mikä on se rahamäärä, mikä pitäisi luvata, mihin se perustuu?) Yhdyn ed. Heinäluoman ja ed. Martti Korhosen näkemyksiin siltä osin, että kyllä me olemme sitä mieltä, että perhepäivähoitajat, koulunkäyntiavustajat, siivoojat, opetusalan monet henkilöstöt, lastentarhanopettajat myöskin ihan oikeutetusti tarvitsevat palkankorotusta, (Puhemies koputtaa) että tältä osin puheenvuoronne oli aika paljastava.

Oikeusministeri  Tuija  Brax

Arvoisa herra puhemies! Ed. Heinäluomalle vielä selvyydeksi: Täällä ei ole sanottu, että tällä lailla ratkaistaan terveydenhuollon ongelmat. Nyt on kysymys siitä, minkä perustuslakivaliokuntakin on nyt vielä vahvistanut, että perustuslaki vaatii julkiselta vallalta, ennen kaikkea siis valtioneuvostolta, eduskunnalta, mutta myös kunnilta, kaikissa tilanteissa hengen ja terveyden säilyttämistä. Kun tässä tilanteessa ollaan, silloin vastuullisella hallituksella ei ole muuta vaihtoehtoa kuin (Vasemmalta: Kuin antaa rahaa!) varmuuden vuoksi varustautua siihenkin tilanteeseen, että hädänalaiset ihmiset saavat välttämättömän hoidon. Siitä on kysymys tässä laissa.

Sen lisäksi on monta muuta kysymystä, tärkeätä kysymystä, ja vasta ne ratkaisevat terveydenhuollon ongelman. Mutta kukaan ei voi tässä salissa paeta sitä vastuuta, että perustuslain mukaan julkisella vallalla on vastuu ihmisten hengestä ja terveydestä ja että perusoikeusarvioinneissa henki ja terveys menevät ohi muiden oikeuksien.

Päivi  Räsänen /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Pelkään, että tämän tyyppiset puheenvuorot, jollaisen ed. Zyskowicz täällä käytti, ovat omiaan heikentämään neuvottelurauhaa, jos te täällä kerrotte keskeneräisiä neuvottelutietoja. Oliko tuo tieto, jonka pääministeri teille kertoi näistä vaatimuksista sellainen, joka on tarkoitettu tänne tuotavaksi? (Ed. Zyskowicz: Hän kertoi sen kaikille tässä salissa!)

Nyt myös kysyn sitä teiltä, ed. Zyskowicz, kun täällä ovat niin monet esittäneet sitä, että valtiovallan tehtävä on tehdä kaikkensa, jotta tämä sopimus syntyy: Mitä valtiovallan teidän mielestänne pitäisi tehdä? Mitä on se "kaikkensa"? Toivoisin, että joku hallituspuolueen edustaja täällä nyt konkreettisesti sen sanoisi. Me tiedämme kyllä vastauksen. Ihmettelen sitä, että hallitus on vastustanut niitä määrärahaesityksiä, joita oppositio on esittänyt. Siitä tämä ongelma ratkeaisi.

Sen sijaan hallituksen johtotroikka on linnoittautunut jatkuvasti toistelemaan, että lisärahaa ei tule. Siitä ovat vastuussa niin kokoomus, keskusta kuin myös vihreät ja Rkp, jotka ovat nyt jääneet aika lailla taka-alalle tässä koko keskustelussa.

Maria  Guzenina-Richardson /sd(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Kun kuuntelee hallituspuolueiden edustajien puheita, niin täytyy sanoa, että täällä vallitsee jonkin näköinen arvoamnesia. Tämä työtaistelu on nimittäin nyt jo tullut kalliiksi. Tämän aamun tietojen mukaan esimerkiksi Uudellamaalla on maksanut jo yli miljoonan, kun on suunniteltu, miten pieniä lapsia lähdetään kuljettamaan ulkomaille lentokoneilla hoitoon. Kaikki tämä voitaisiin välttää sillä, että hallitus, jonka käsissä tämä viime kädessä on, toimisi nyt oikea-aikaisesti eikä enää pitkittäisi tätä ongelmaa. Pienten lasten vanhemmat kantavat huolta lastensa tulevaisuudesta. Vanhusten omaiset kantavat huolta. Meillä on kriisi käsissä.

Arvoamnesiasta kertoo myös se, että pääministeri Vanhanen ja ministeri Katainen eivät ole täällä paikalla tätä kriisiä ratkomassa, vaan ilmeisesti jossain ulkomailla viimeisten tietojen mukaan.

Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Väärinkäsitysten välttämiseksi kerron, että kaikki ne luvut, joihin olen viitannut, ovat pääministerin perjantaina täällä käyttämästä puheenvuorosta.

Toiseksi sanon, että kokoomus kannattaa kuntasektorin koulutettujen alipalkattujen naisten palkkojen korottamista. Se on näkynyt tämän syksyn ratkaisussa, ja se on näkynyt myös tässä väkevässä tilanteessa, missä tällä hetkellä ollaan korjaamassa sellaisia palkkaepäoikeudenmukaisuuksia, jotka eivät ole syntyneet vuodessa eivätkä kahdessa, vaan lukuisten vuosien mittaan.

Herra puhemies! Halusin vain osoittaa teille, jotka tällä hetkellä annatte väärää käsitystä ihmisille siitä, miten helppoa tämä asia olisi vain nyt rahalla ratkaista, halusin vain osoittaa teille, että neuvottelupöydässä on sellaisia asioita, (Ed. Skinnari: Mehän tuemme teidän vaatimuksianne!) joita ei ole helppoa eikä edes mahdollista yksinkertaisesti rahalla ratkaista. Tosiasia kuitenkin on, että viime kädessä sopu vaatii kaikkien osapuolten joustamista. Ja tosiasia on, että tämä laki ei ratkaise (Puhemies koputtaa) tätä kriisiä, siihen tarvitaan sovittelu ja sovinto. Ja siihen sovintoon pääseminen edellyttää ratkaisua, joka on molempien osapuolten, niin Tehyn kuin kuntatyönantajankin, hyväksyttävissä, ja sitä toivomme.

Annika Lapintie /vas(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Ed. Zyskowicz nyt sanoi taas kerran, että kokoomus on kyllä antamassa näille hoitajille rahaa, mutta käytännössä sitten, kun tulee kaikki nämä esitykset ja äänestykset, niin teidän valtiovarainministerinne, joka on se ratkaiseva ministeri, sanoo, että 150 miljoonaa riittää, ja saman sanoi myös pääministeri Vanhanen. (Ed. Tiura: Se on 600 miljoonaa neljän vuoden aikana!)

Mutta oikeastaan pyysin, puhemies, puheenvuoron sen vuoksi, kun oikeusministeri Brax tässä hurskasteli perustuslakivaliokunnan kannalla, ja ihmettelen kyllä tätä kovasti. Siellä esimerkiksi professori Hidén antoi lausunnon, ja samalla tavalla muuten asiaa on käsitelty, ja me jätimme vastalauseen. Eli tällaisessa tilanteessa, jossa on selkeä toinen vaihtoehto, nostaa hieman kuntien määrärahoja, ei ole perusteltua käyttää poikkeuslakia, joka on pakkotyölaki, vaikka kuinka yritettäisiin muuksi vääntää. (Puhemies koputtaa) Se ei ole tällaiseen tilanteeseen tarkoitettu, ja tämän te jätitte sanomatta. On vaihtoehto.

Tarja Filatov /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Meidän pitäisi eduskunnan käytöksellä tuoda turvallisuutta ihmisten elämään, mutta luulen, että tämä keskustelu ei välttämättä turvallisuutta ole edistänyt. Jotta me saisimme tuon turvallisuuden aikaan, niin me tiedämme, että me tarvitsemme työmarkkinaratkaisun emmekä tätä pakkotyölakia, koska tässä on ministerin suulla ja monen muun suulla käynyt ilmi se, että tämä laki ei turvaa suomalaista terveydenhoitoa. Me tiedämme, että lääkärilakon jäljiltä meillä oli 60 000 ihmistä terveydenhuollon jonoissa, ja tuo laskua me olemme maksaneet vieläkin. Hallituksen ainoa keino saada tuo ratkaisu ajoissa on se, että se asettaa sovittelulautakunnalle selkeän takarajan, luo sen paineen, että ratkaisu syntyy, ennen kuin tällaisiin pakkotoimenpiteisiin mennään, ja tuo siihen pöytään myös välineitä, ja yksi niistä välineistä on lisää rahaa valtionosuuksiin. Jos me ajattelemme, että kunnissa tarvitaan lisää palkkaa, jotta sinne saadaan henkilöstöä, niin se ei toimi ilman, että valtio tulee myös lisääntyvällä rahalla tuota palkkaratkaisua vastaan.

Markus  Mustajärvi /vas:

Arvoisa puhemies! Täytyy alkajaisiksi todeta kaksi hyvin oleellista seikkaa: Vasemmistoliiton eduskuntaryhmä esitti poikkeuslain käsittelyä perustuslain säätämisjärjestyksessä viiden kuudesosan enemmistöllä. Ja toiseksi, vasemmistoliiton eduskuntaryhmä mietinnön antaneessa valiokunnassa ainoana esitti lain hylkäämistä. Meistä vasemmistoliittolaisista on monesti sanottu, että me eduskuntaryhmässäkin olemme eripuraisia keskenämme. Se voi pitää paikkansa. Se kritiikki voi olla perusteltua, mutta tässä asiassa nuotit ovat täysin selvät: Me emme käy kauppaa periaatteilla.

Arvoisa puhemies! Kuuntelin eilen pääministeri Vanhasen kommentointia tästä pakkolaista. Suoraan sanottuna Vanhasen farisealaisuus oli vastenmielistä. Aiempi tyyli, kuivakka mutta asiallinen pääministeri, oli paljon enemmän minun mieleeni. Pääministeri kertoi, että sen keskoskaapin vieressä on oltava jonkun. Niin on oltava, mutta en minä ymmärrä sitä, mikä oikeus pääministerillä on syyllistää ne henkilöt, jotka vuosien ja vuosikymmenten ajan ovat joka ikinen työpäivä vastanneet potilaittensa terveydestä ja hengestä, seisoneet sen keskoskaapin vieressä. Eikö pääministeri kuullut, kun ministeri Risikko sanoi lähetekeskustelussa, että tällä lailla ei pystytä takaamaan potilasturvallisuutta, ja kuitenkin pääministeri ratsastaa juuri tällä asialla? Ministeri Risikko sanoi, että tällä lailla ei pystytä takaamaan potilasturvallisuutta.

Kun tämä lain päätavoite ei toteudu, niin miksi lakia sitten ajetaan ja sitä ajetaan voimalla läpi? Vastaus on, että tämä laki on tehty työtaistelun murtamiseksi, ja väitänpä, että hallituksen esityksen perusteluissa eduskuntaa on johdettu harhaan. Perusteluissa sanotaan, että työvelvoitettavien määrä on 10—20 prosenttia. Asiantuntijat sekä työntekijöitten että työnantajien puolelta sanovat, että todellinen määrä on ainakin kaksinkertainen, jopa enemmänkin. Pienemmällä velvoitettavien määrällä potilasturvallisuus vaarantuu ja suuremmalla puututaan tosiasiallisesti lakko-oikeuteen. Tähän lopputulokseen, päätelmään, on pakko tulla, jos meinaa olla looginen.

Arvoisa puhemies! On muistutettava pääministeri Vanhasen ja muiden työreformistien alttiudesta käyttää poikkeuslakia, pakkolakia, työtaistelun murtamiseen. Rajavartijoitten lakon aikana viime kaudella yritettiin lakko murtaa poikkeuslailla, vaikka työtuomioistuin oli kaksi eri kertaa tuominnut suojelutyömääräykset työnantajan eli valtion tappioksi. Siitä huolimatta lakiesitys tuotiin eduskuntaan. Silloin ei vaarannettu ihmisten henkeä eikä terveyttä, mutta pakkolakiesitys tuli, ja syynä oli urheilukilpailut. Ovatko ihmisten terveys, henki ja urheilukilpailut yhteismitallisia? Tämä osoittaa, että peli työelämässä kovenee, koska tällaisia äärimmäisiä keinoja ollaan valmiit käyttämään.

Vielä, arvoisa puhemies, näistä pääministerin puheista. Palaan siihen metsäpaloesimerkkiin, mitä pääministerikin käytti. Hän totesi, että kaikilla on auttamisvelvollisuus semmoisessa tilanteessa. Niin onkin. Minäkin muistan yli 20 vuoden takaa, kun aloittelin poliitikon uraani. Meillä oli Savukoskella kunnanhallituksen kokous. Palopäällikkö tuli siihen kokoukseen ja sanoi koko kunnanhallitukselle, että nyt te lähdette metsäpaloa sammuttamaan, ja jokainen lähti, ja palo sammutettiin. Siinä mielessä Savukosken kunnanhallitus osoitti paljon parempaa moraalia ja tietoisuutta omista velvoitteistaan kuin tämä hallitus. Jos palo sytytetään tahallaan, niin heti sammutuksen jälkeen varmasti kysytään, kuka sen teki, kuka sen sytytti.

Tämä palo sytytettiin tahallaan nykyisen valtion kirstunvartijan ministeri Kataisen toimesta, ja se voidaan sammuttaa ei vedellä vaan rahalla. Nyt ministeri Katainen ihmettelee, kun on kuuma, ei ehkä vielä riittävän kuuma, ja savua tulee silmiin, ja ei tämä hallituksen vpk toimi yhtään sen kummemmin. Paljon muuttuu tuhkaksi, jos te hallituksessa jatkatte näin. Toimikaa, toimikaa hyvän sään aikana, sillä valtiontalous kestää hoitajien oikeutetut palkankorotukset. Viime viikolla ihan ilmoitusluontoisena asiana ilmoitettiin, että valtionvelkaa maksetaan sen verran enemmän pois, mitä yllättäen oli valtion kassaan kertynyt: 1,5 miljardia euroa.

Arvoisa puhemies! Kun työelämävaliokunta käsitteli asiaa, oman arvioni mukaan keskustan valiokuntaryhmän paras asiantuntija ed. Sihto ei ollut kokouksessa läsnä, mitä suuresti ihmettelen. Toki hänellä voi olla ihan hyvä perusteltu syy olla muuallakin, ja kyllä ed. Rehula ihan hyvin hänen paikkansa täytti. Mutta kun ed. Sihto varmasti tuntee tehyläisten mielipiteet ja hänen kannanottonsa tässä salissa ovat olleet ihan oikean suuntaisia, niin mielellään olisin hänet nähnyt tuossa valiokunnan kokouksessa, varsinkin kun viisi äänestystä päättyi äänin 9—8.

Mutta muutama sana valiokunnan kannanotoista. Valiokunta, nimenomaan valiokunta, toteaa näin: "On ilmeistä, että lakiehdotus toteutuessaan heikentää merkittävästi Tehy ry:n työtaistelutoimenpiteen tehoa." Eli näin on todettu valiokunnan lausunnossa. Edelleen siellä todetaan, että "saadun selvityksen mukaan ehdotetulla lailla ei pystytä turvaamaan potilasturvallisuutta yhtä hyvin kuin normaalitilanteessa", ja näinhän kertoi lähetekeskustelussa tämän hallituksen lakiesityksen esitellyt ministeri Risikkokin.

Vielä valiokunta lausunnossaan toteaa, että "lakiehdotuksen tavoitteena on korvata suojelutyö potilasturvatyöllä sellaisen työtaistelutoimenpiteen kohdalla, johon suojelutyö ei ulotu", ja tässä tulee sitten mekanismi, joka, kun työhön velvoitettavien kohderyhmä on liian suuri, pahimmillaan evää ja tekee mahdottomaksi työtaistelun.

Vielä valiokunnan kannanotoista. Täällä sanotaan: "Valiokunta korostaa työnantajana toimivan terveydenhuoltoyksikön ja lääninhallituksen vastuuta työntekijöiden työsuojelusta työvuoroista päätettäessä ja potilasturvatyöhön määrättäessä. - - Samalla valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että pitkät työpäivät ilman riittävää lepoa voivat johtaa myös potilasturvallisuuden vaarantumiseen." Eli jälleen palataan siihen potilasturvallisuuteen, jota tämä poikkeuslaki, pakkolaki, ei takaa.

Arvoisa puhemies! Työelämävaliokunnan kokouksessa valiokunnan lausuntoon koko oppositio jätti yhteisen eriävän mielipiteen. Siinä me toteamme, niin kuin on monesti muutenkin sanottu täällä, että kyse on aivan äärimmäisen poikkeuksellisesta toimenpiteestä, eikä ainoastaan toimenpiteestä, vaan sen valmisteluaikataulu oli ihan käsittämätön. Sen toteaa myöskin professori Veli-Pekka Viljanen omassa lausunnossaan. Hän kirjoittaa: "Käsittelyaikataulu on jo sinänsä valtiosääntöoikeudellisen arvioinnin kannalta epäasianmukaisen kireä."

Edelleen tämä hallituksen esitys meidän arviomme mukaan vaikeuttaa sovintoneuvotteluita ja lisää irtisanoutumisten todennäköisyyttä. Esitys perustuukin pakkoon, ei neuvotteluitten edistämiseen, ja huomionarvoista on se, että kun Kunnallinen työmarkkinalaitos pyysi, että hallitus puuttuu lainsäädäntöteitse tähän työtaisteluun, niin hallitus teki sen, ja viimeistään tässä vaiheessa hallitus teki itsestään osapuolen kantamatta kuitenkaan sitä vastuuta, mikä sille kuuluu. Tätä ongelmaa ei ilman lisärahoitusta ratkaista, ja aikaa on ollut toimia jo sieltä eduskuntavaalitaistelusta lähtien, helmikuusta lähtien. Ei tämä tilanne tullut yllättäen. Hoitajat lähtivät sen perään juoksemaan, minkä perään heidät laitettiin juoksemaan. He reagoivat ylisuuriin lupauksiin.

Sitten tämä potilasturvatyön laajuus ja työhön määrättävien rajat: Ensinnäkin on tämä seitsenkohtainen luettelo niistä töistä, joihin voidaan pakottaa, ja siellä on kahdeksas kohta, joka tarkoittaa, että muut siihen rinnastettavat työt. Vaikka sosiaali- ja terveysvaliokunta tarkentaakin tätä, ei se tuo kuitenkaan mitään lisäarvoa siihen kohtaan, mikä täällä lainsäädännössä on jo aiemminkin. Me esitämme uhkasakon poistamista kokonaan. Se ei ole oikea tapa toimia työmarkkinoilla eikä etenkään hoiva-alalla.

Yksi mielenkiintoinen kohta vielä on Tehyn paikallisten ammattiosastojen edustajien mukaantulo työhön määrättävien henkilöitten valintaan. Aika monesti täällä salissa oikealtakin laidalta on sanottu paikallisen sopimisen merkityksestä. Nyt tässä olisi hyvä mahdollisuus harjoittaa sitä. Otettaisiin ammattiosaston edustaja tasaveroisena mukaan, niin että yhteisen ja yksimielisen neuvottelutuloksen jälkeen tehtäisiin esitys siitä, keitä tähän potilasturvatyöhön voidaan määrätä.

Arvoisa puhemies! Lakiehdotuksen toisessa käsittelyssä vasemmistoliiton eduskuntaryhmä tulee esittämään lain hylkäämistä. Meille mitään muuta vaihtoehtoa ei ole.

Mikko Kuoppa /vas:

Herra puhemies! Hallituksen esitys pakkotyölaiksi, sen tarkoitus on murtaa Tehyn työtaistelu. Se on aivan ehdoton lähtökohta varmasti hallituksella, se pyrkii murtamaan Tehyn työtaistelun, ja sitä kautta tietenkin hallitus on asettautunut osapuoleksi tähän riitaan. Viimeistään tässä vaiheessa se on valinnut työnantajapuolen tässä yksiselitteisesti. Ainoa ratkaisu tähän asiaan ja koko kriisin avain on raha. Valtiolla on rahaa, sitä pitäisi nyt käyttää. Valtiolle kertyy yksistään tuloveroja yli miljardi euroa enemmän kuin tämän vuoden budjetissa arvioitiin. Myös arvonlisäveron tuotto on suurempi, mitä on arvioitu. Nämä pysyväisluontoiset tulojen kasvut antaisivat hyvät mahdollisuudet hallituksen lisätä kuntien valtionosuuksia niin, että kunnat pystyisivät maksamaan terveydenhoitoalan vaatimat tasokorotukset. Ja toki on tiedossa, mitä Tehy on vaatinut. Eivät ne mitään salaisuuksia enää ole.

Ennen vaaleja kokoomuksen puoluesihteeri Taru Tujunen lupasi 500 euron tasokorotuksen sairaanhoitajille. (Ed. Zyskowicz: Lupasi vai? Missä se lupasi?) Lisäksi kokoomus esitti, että "vanhusten hoidosta on saatava sama palkka kuin paperikoneen pyörittämisestä". Nyt on näiden lupausten lunastamisen aika. Valtiovarainministeri Katainen istuu rahasäkin päällä ja vannoo, ettei lisärahaa kunnille anneta, vaikka ennen vaaleja vaati tasa-arvotupoa ja lupasi valtion maksavan kaikki yli yleiskorotuksen menevät tasokorotukset terveydenhoitoalalle valtion pussista. Nyt teot puuttuvat, ja kaikki lupaukset, joita ennen vaaleja annettiin, näyttävät unohtuneen.

Kokoomuksen ja kepun eduskuntaan tuoma pakkotyölaki on näiden puolueiden uusi työreformi. Eduskuntaan tuotu laki ei turvaa potilasturvallisuutta, kuten ministeri Risikko on täällä useaan otteeseen todennut, mutta vaikeuttaa entisestään vakavan asian neuvotteluratkaisua ja voi siirtää sitä pitkälle tulevaisuuteen elikkä entisestään heikentää tilannetta. Yksinkertainen ja ainut ratkaisu on, että valtio lisää kuntien valtionosuuksia ja hyväksyy terveydenhoidon henkilöstön esittämän kohtuullisen palkkaratkaisun, nimenomaan tasokorotuksen.

Hallituksen venkoilu vaarantaa koko terveydenhoidon tulevaisuuden. Hakeutuvatko nuoret alalle, jolla palkkataso on alhainen, vastuu on suuri? Kun kerran vastuuta on, siitä pitäisi myös maksaa. Tämä ei näytä menevän hallituksen ministerien kaaliin.

Suomi käyttää 7,5 prosenttia bruttokansantuotteesta terveydenhoitoon. Suomi on selvästi jäljessä muista Pohjoismaista ja on Turkin kanssa samalla tasolla siinä, mitä se käyttää terveydenhuoltoon rahaa. Yksi syy alhaiseen tasoon on tietenkin terveydenhoitohenkilöstön alhaiset palkat. Kuitenkin Suomi on yksi rikkaista teollisuusmaista, joten varaa lisätä rahaa terveydenhoitoon on. On nostettava palkkoja ja palkattava lisää henkilöstöä, jotta voidaan turvata hoidon hyvä laatu. Henkilöstön jaksaminen vaativassa työssä edellyttää myös henkilöstön lisämäärää. Näin voidaan turvata nuorten mielenkiinto ja hakeutuminen terveydenhoidon ammatteihin ja koulutukseen myös tulevaisuudessa.

Nyt Vanhasen ja Kataisen hallitus leikkii tulella. Vastuu hoidon saamisesta on aina työnantajalla: kunnilla ja viime kädessä valtiolla. Työnantajalla on työnjohto- ja valvontaoikeus. Työnantaja myös ottaa työhön tarvitsemansa työntekijät. Työntekijät tekevät työtä vastiketta vastaan, joka on raha. Jos työntekijät eivät ole tyytyväisiä heille maksettavaan palkkaan tai työehtoihin, työntekijöillä on oikeus irtisanoutua työnantajansa palveluksesta. Nyt hallitus ei tätä oikeutta hyväksy, vaan tekee pakkotyölain. Hallitus on asettanut valtionvelan suunniteltua suuremman lyhennyksen kansalaisten terveyden ja hengen turvaamisen edelle. Tämä on todella mustaa porvarillista politiikkaa.

Hallituksen esityksessä puututaan työntekijöitten oikeuteen siinä, mitä tämä tekee irtisanomisajan jälkeen, kun hänen oikeuttaan rajoitetaan esitetyllä pakkotyölailla, lailla, joka säädetään eduskunnan yksinkertaisella enemmistöllä. Vasemmistoliiton edustaja jätti säätämisjärjestyksestä perustuslakivaliokuntaan eriävän mielipiteen, jonka mukaan jos tällaiseen perusoikeuteen puututaan, edellytetään, että näin vakavasta perusoikeuksiin puuttumisesta pitää säätää perustuslain säätämisjärjestyksessä.

Koko selkkauksen syy on sairaanhoitajien alipalkkaus eli hoitajien saaman rahan puute. Pääministeri täällä kertoi aikoinaan, että tässä on rinnastettu rahat tai henki. Hallitus on valinnut rahat välittämättä kansalaisten hengenvaarasta. (Ed. Zyskowicz: Päinvastoin!) — Näin nimenomaan, ed. Zyskowicz. Jos hallitus olisi tullut terveydenhoidon henkilöstöä vastaan kunnollisella rahatarjouksella, (Ed. Wideroos: Mikä on kunnollinen?) ei täällä nyt keskusteltaisi pakkolaista vaan terveydenhoitajat, sairaanhoitajat olisivat töissä. Te lupasitte ennen vaaleja terveydenhoitajille, sairaanhoitajille kunnolliset palkankorotukset, tasokorotuksen. Tästä te olette nyt luistaneet, ja tässä on se tulos. Suomea uhkaa suuri terveydenhuollon kriisi, ed. Zyskowicz. Ongelma on tietenkin se, että hallitus jääräpäisesti pitää siitä aikaisemmin ilmoittamastaan 150 miljoonasta eurosta kiinni. (Ed. Zyskowicz: Luuletteko, että tuokaan pitää paikkaansa!) No, toivottavasti hallitus viimeinkin tulisi jossain vaiheessa järkiinsä. Nyt olisi mieluummin paras, että maksaisi heti eikä itkisi ja maksaisi ja aiheuttaisi suuria vahinkoja Suomen terveydenhuollolle.

Rajavartioston työkiistan aikana keskustan ja demarien hallitus toi eduskuntaan vastaavan tyyppisen lain. Nyt Vanhasen toinen hallitus jatkaa aikaisempaa linjaa tuomalla tämän pakkotyölain eduskuntaan. Tämä loukkaa vakavasti työntekijöitten oikeutta järjestäytyä ja myöskin työntekijöitten oikeutta irtisanoutua tehtävistä, (Ed. Wideroos: Entä potilaiden?) jos työntekijä ei niissä viihdy. Kun Stora Enso ilmoitti yli tuhannen ihmisen irtisanomisesta, niin ei ministerien pikkusormikaan liikahtanut näitten työntekijöitten puolesta. Mutta nyt, kun terveydenhoitohenkilöstö sanoutuu irti, niin heille tuodaan pakkotyölaki, jotta he eivät saa sanoutua irti. Tämä on aika merkillinen yhtälö tässä maassa. Toisilla on oikeuksia ja toisilla on velvollisuuksia. Tässä tapauksessa etupäässä vaan työnantajalla on oikeuksia ja työntekijöillä on kaikki velvollisuudet.

Herra puhemies! Tehyläiset ovat kääntyneet hädissään myöskin kansanedustajien puoleen. Luen pienen pätkän erään terveydenhoitajan, sairaanhoitajan, kirjoituksesta: "Pöyristyneenä olen seurannut, miten suomalaisessa demokratiassa voidaan toimia uhkailemalla, syyllistämällä ja pakkolakia näpertelemällä tilanteessa, jossa ainoa potilaiden terveyttä ja henkeä turvaava toimenpide nyt ja pitkällä tähtäyksellä olisi keskittää kaikki tuki sopimusneuvotteluun niin, ettei joukkoirtisanomisien tarvitsisi toteutua. Tehyläisillä on kansalaisten enemmistön tuki aivan oikeutetuille vaateilleen, jotka on kyllä myönnetty myöskin kokoomuksen juhlapuheissa tai kun ääniä on kalasteltu vaaleissa: saada oikeudenmukainen palkka erityisosaamista edellyttävästä vaativasta ja vastuullisesta työstä.

Nyt Suomen hallitus asettaa työmarkkinapöydässä työnantajan puhemieheksi ja on antamassa raippoja hoitajille pakkolain muodossa ja polkemassa näin yhden työntekijäryhmän ihmisarvoa ja oikeuksia vain siitä syystä, ettei haluta oikeasti kantaa huolta julkisen terveydenhuollon jo vuosia jatkuneesta tilasta ja tulevaisuudesta, mikä olisi korjattavissa silkalla rahalla" — kuten täällä on jo monta kertaa todettu — "eikä ihmishenkien menettämisestä ainakaan työtaistelun vuoksi tarvitsisi kantaa minkäänlaista huolta. Nyt julkisuudessa hoitajista on tehty itsekkäitä, ahneita, verenhimoisia, ’murhanhaluisia paholaisia’ vaatimuksillaan, jotka eivät ole tästä maailmasta. Mitenköhän en itseäni ainakaan tuosta tunnista, mutta kylläkin siitä, että selkä suorana ja rinta rottingilla seison tehyläisten rintamassa. Niin paljon arvostan työtäni ja omaa osaamistani. Olen työskennellyt sairaanhoitajana lähes 30 vuotta ja nähnyt kaksi lakkoa, joilla on yritetty sivistyneesti korjata palkkausta oikeudenmukaiselle tasolle, tuloksetta. (Ed. Kallis: Tuon kirjeen minäkin sain!) Aina on sanottu, ettei ole rahaa, ja tänä päivänä Suomi on rikkaampi kuin koskaan, eikä nytkään tunnu olevan rahaa korjata hoitoalan palkkauksen jälkeenjääneisyyttä ehkä siinä pelossa, että muutkin matalasti palkatut ryhmät tästä keksisivät vaatia oikeuksiaan." Tästähän ed. Zyskowicz täällä aikaisemmin jo puhui. (Ed. Zyskowicz: En, vaan kuvasin, miten vaikea tätä on rahalla ratkaista!)

Tässä oli pätkä erään tehyläisen kirjoituksesta. Näitä on kymmeniä, jos ei satoja, sähköpostissa ja varmaan kaikilla muillakin kansanedustajilla. Halusin tämän lukea vain siitä syystä, että asia konkretisoituisi mahdollisimman selväksi. Tätä kautta myöskin, koska hallitus ottanut vastuun tästä asiasta ja puuttunut tähän työriitaan näin avoimesti, sillä on myöskin vastuu hoitaa se loppuun asti niin, että terveydenhoito Suomessa toimii.

Hannakaisa Heikkinen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Olemme nyt päättämässä lakia, jonka toimeenpanoa ei kukaan toivo. Tämä kuitenkin on valitettavasti eduskunnan ja hallituksen epäkiitollinen rooli, valtiovallalla kun on viime kädessä vastuu kansalaistensa terveydestä ja hyvinvoinnista. Meidän on päättäjinä katsottava suuria kokonaisuuksia ja varauduttava myös pahimpaan. Poliittisten irtopisteiden keräily tällaisena hetkenä ei saa ainakaan minun ymmärrystäni. Tiedän, että monesta kansalaisesta ja erityisesti tehyläisestä nyt käsittelyssä oleva lakiesitys tuntuu väärältä ja työtaisteluoikeutta rajoittavalta. Olen itsekin hoitajana, tehyläisenä ja kansanedustajana saanut erittäin kärkevää palautetta, jossa koetaan, että hoitajien työtaisteluoikeutta ollaan nyt väkivalloin rajaamassa. (Ed. Martti Korhonen: Onko ed. Sihto aivan väärässä?) Mutta siitä ei ole kyse. Kuten moni muukin on todennut, uhkana oleva hoitajien työtaistelu on poikkeuksellinen, ja lainsäädäntömme ei ole ajan tasalla vastaamaan siihen. Suojatyötä elintärkeässä hoitotyössä ei nyt voi järjestää totuttuun tapaan.

Kuten sosiaali- ja terveysvaliokunnan puheenjohtaja Rehula puheenvuorossaan painotti, tämä laki ei missään tapauksessa ole mikään ratkaisu käynnissä olevaan Tehyn ja Kunnallisen työmarkkinalaitoksen työsopimuskiistaan, eikä sitä ole sellaiseksi tarkoitettukaan. (Ed. Zyskowicz: Oikein!) Ensisijaisesti valtiovallan tulee tukea neuvottelijoita kaikin keinoin saamaan aikaan sovinto. (Ed. Kallis: No niin, kaikin keinoin! Mitkä ne keinot ovat?) Mikäli tämä ei johda tulokseen, tärkeysjärjestyksessä toinen ratkaisumalli on se, että osapuolet voisivat itse sopia työtaistelutoimien rajaamisesta niin, että ihmisten henki ja terveys ei vaarannu. Tämä laki on vasta kolmas ja viimeinen oljenkorsi.

Arvoisa puhemies! Yli 12 000 henkilöä on ilmoittanut irtisanoutuvansa kunnallisesta sosiaali- ja terveydenhuollosta, mikäli palkkaneuvottelut kariutuvat ja Tehyn työtaistelu toteutuu viikon kuluttua. Irtisanoutumiset kohdistuisivat kaikkiin viiteen yliopistolliseen sairaalaan ja merkittävimpiin keskussairaaloihin sekä näiden kriittisiin toimintoihin. On selvää, että näin huomattava henkilökuntavajaus johtaisi jo varhaisessa vaiheessa vammautumisiin ja vaarantaisi potilaiden hengen. Tehy ei ole rajannut työtaisteluaan niin, että näitä kriittisiä toimintoja suojeltaisiin, pikemminkin päinvastoin. Joukkoirtisanoutumiset on kohdistettu aloille, jotka vaarantavat erityisesti tehohoidon, synnytykset, päivystykset ja syövän akuuttihoidon. Myös erikoissairaanhoidon palvelujen taso tulisi irtisanoutumisen toteutuessa romahtamaan. Osapuolet eivät myöskään ole ainakaan toistaiseksi itse sopineet suojelutyöstä. Näin ollen on mielestäni päivänselvää, että valtiovallan on pakko varautua tarvittavin keinoin kansalaisten hengen suojelemiseen. Ketään muuta kuin terveydenhuollon ammattilaista ei tietysti korkeasti koulutettujen hoitajiemme töihin voi laittaa.

Arvoisa herra puhemies! Hyvät edustajakollegat! Se, mistä tämän lain yhteydessä pitää voida ja jaksaa puhua, on ihmisen oikeus elämään ja myös valtiovallan vastuu tämän perusoikeuden takaamisesta. Oikeuksien kääntöpuolella on aina myös jonkun vastuu siitä, että oikeus toteutuu. Vastuu on muuten meillä kaikilla yleisesti ottaen myös kansalaisina. Esimerkiksi apua tarvitsevan ihmisen heitteillejättö, tai — virallisesti, rikoslain termein — "heitteillepano", taikka pelastustoimen laiminlyönti on rangaistava teko. Perustuslain 7 §:n 1 momentti kuuluu: "Jokaisella on oikeus elämään sekä henkilökohtaiseen vapauteen, koskemattomuuteen ja turvallisuuteen." Oikeus elämään on ymmärrettävästi listattu aivan ensimmäiseksi. Valtiovalta ei voi kävellä tämän oikeuden yli tietoisesti. Siitä ja vain siitä on kyse tämänkin lain kohdalla, lain, jota kukaan meistä ei haluaisi tässä tilanteessa olla säätämässä. (Ed. Arhinmäki: Me annamme teille mahdollisuuden!)

Arvoisa puhemies! Tämä käsittelyssä oleva laki ei estä eikä häiritse tulevaa työtaistelua, vaikka niin halutaan uskotella. (Ed. Arhinmäki: Ed. Sihdolla on vähän toisenlainen näkemys!) Itse asiassa sen voidaan ajatella jopa mahdollistavan työtaistelun. Jos nimittäin todella siihen tilanteeseen tullaan, että hoitajan olisi lähdettävä keskoskaapin äärestä, mitä hän ei voisi eettisistä syistä tehdä, niin tämän lain ansiosta hän ei lapsen ääreen jäädessään tee ainoastaan sitä, mikä on oikein elämää kohtaan, vaan hän voi myös tehdä sen, ilman että olisi rikkuri. Näin ollen yksilöä ei aseteta kohtuuttomaan valintatilanteeseen, silloin kun todella ollaan siinä tilanteessa, että konkreettinen valinta on tehtävä, antaako hoitoa vai ei. Henkilökohtaisesti en epäile hetkeäkään, etteikö todellisessa tilanteessa hoitaja joka tapauksessa jäisi siihen keskoskaapin ääreen, (Ed. Laitinen: Miksi tarvitaan sitä lakia?) mutta tämän lain ansiosta hän tekee sen olematta rikkuri.

Joskus tuonnempana, kun tämä akuutti tilanne on ohi ja toivottavasti hoitajien ja kuntatyönantajien neuvottelut päättyneet sopuisasti, tulee pohdittavaksi lainsäädäntömme ajantasaisuus erilaisia työtaistelumalleja kohtaan. Kuten ed. Hannes Manninen viisaasti viime perjantain keskustelussa huomautti, laissa on kielletty virkasuhteisten joukkoirtisanoutuminen, mutta ennen virkasuhteessa olevien hoitajien sopimukset on viime aikoina muutettu työsuhteisiksi. Näin ollen yhteiskunnan hyväksi havaitut pelisäännöt eivät tässä työtaistelussa päde. Asiaa ei ole vain huomattu aiemmin korjata. Jos tällainen porsaanreikä lakiin jätettäisiin, voisi mikä tahansa elintärkeässä asemassa oleva ammattiryhmä käyttää sitä hyväkseen asettamalla päättäjät selkä seinää vasten vakavalla yhteiskunnallisella kriisillä uhaten. Itse en pidä sitä terveenä kehityksenä, ja sanon tämän haluamatta syyllistää nyt päällä olevassa tilanteessa ketään muuta osapuolta (Ed. Arhinmäki: Syyllistät kuitenkin!) kuin korkeintaan valtiovaltaa lainsäädännön ajantasaisuuden laiminlyönnistä. Niin houkutteleva kuin ajatus voi joskus olla, tässä yhteiskunnassa mitään sopimusasioita ei ratkaista, eikä toivottavasti ikinä tulla ratkaisemaan, pelkällä rahalla. Moinen väite on arvomaailmaltaan kylmä ja pelottava. Missä on tässä kiistassa kokoomuslaisilla osapuolilla puolueen niin paljon mainostamat korvat, vai onko kuulo valikoiva?

Niin hoitajien suhteen kuin muutoinkin, kun työelämästä puhutaan, toivoisin, että suuremmassa roolissa olisivat keskustelu, kuuntelu ja ne moninaiset asiat, jotka työssäjaksamiseen ja työssäviihtymiseen vaikuttavat. Niitä ovat muun muassa riittävä henkilöstö ja lepotauot. Niitä tukevat mielekäs työ ja tunne, että voi kehittyä työssään ja vaikuttaa työnkuvaansa tai työolosuhteisiinsa esimerkiksi työaikajoustojen kautta. Jaksamiseen vaikuttavat myös johtaminen, fyysinen työympäristö jne. Olenkin hämmentynyt siitä, että näiden hoitoalan neuvottelujen aikana julkisuudessa työhyvinvointiin laajasti liittyvistä asioista ei ole juuri puhua pukahdettu, saati keskusteltu.

Arvoisa puhemies! Tätä lakia ei ole suunnattu hoitajia vastaan vaan toimimaan elämän turvaamisen puolesta ääritilanteissa. Sairaanhoitajana, kansanedustajana ja ihmisenä koen, että minulla on henkilökohtainen vastuu toimia siten, että ihmisten henkeä ja terveyttä suojellaan. Nyt käsittelyssä oleva laki potilasturvallisuuden varmistamisesta on ennen kaikkea velvollisuus tätä pyhää oikeutta, elämää, kohtaan.

Peruspalveluministeri  Paula  Risikko

Arvoisa puhemies! Täällä on käytetty hyviä puheenvuoroja, ja haluan nostaa esille niistä pari erityisesti, ja sitten myöskin viittaan ed. Heikkisen puheenvuoroon.

Ed. Filatov toi esille, että yksi väline on raha. Aivan totta. Hän entisenä työministerinä pystyy arvioimaan tämän tilanteen ja tietää, että tässä ovat nyt muutkin neuvot kalliit kuin vaan pelkkä raha.

Ed. Mustajärvi, joka on monesti käyttänyt täällä hyvin miellyttäviä puheenvuoroja, totesi tänäänkin, että tämä ei tullut yllättäen. Ei toden totta, tämä ei tullut kenellekään yllättäen, että tässä tilanteessa nyt ollaan, ja vaan tulee mieleen, miksi tätä ei ole aikaisemmin korjattu.

No, varmistaako tämä laki potilasturvallisuuden? Ei normaaliolosuhteissakaan pystytä täysin takaamaan potilasturvallisuutta lailla, siitä kertovat valitettavasti meillä potilasvahinkotilastot. Ei millään lailla pystytä turvaamaan turvallisuutta, siitä ovat viime viikon tapahtumat valitettavalla tavalla jälleen meitä muistuttamassa. Tällä lailla pyritään varmistamaan potilasturvallisuutta takaamalla kiireellisen hoidon toteutuminen, ja siitä tässä nyt lähdetään.

Korostan vielä kerran sitä, että tätä lakia on alettu tehdä vasta sen jälkeen, kun saimme vastauksen, ettei vapaaehtoinen työtaistelun rajaus tule toteutumaan. Tämän lain ensisijainen tavoite on potilasturvallisuuden turvaaminen, mutta uskon, kuten ed. Heikkinen täällä toi esille, että se auttaa myös niin sanottujen viimeisten työvuorojen tekijöitä, mikäli tämä joukkoirtisanoutuminen toteutuu.

Viime perjantaina käytin myöhään illalla täällä puheenvuoron, ja haluan toistaa sen: hoitajalla on oikeus suurempaan palkkaan, Tehyllä on oikeus työtaisteluun, ja potilaalla on oikeus hoitoon.

Marjaana Koskinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! En voi hyväksyä tätä poikkeuslakia ja olen ollut sosiaali- ja terveysvaliokunnassa sen hylyn kannalla. Sosialidemokraatit äänestyttivät ykköskäsittelyssä pykälämuutokset, jotka olisivat muuttaneet tämän lain niin, että se ei olisi perustunut pakkoon, eli esitettiin uhkasakkoa pois ja esitettiin sitä, että yhteisen sovittelun kautta tätä asiaa viedään eteenpäin.

Tämä lainsäädäntö on erittäin surkuhupaisa senkin suhteen, että se korvaus, mitä näille ihmisille tästä pakkotyöstä maksetaan, on noin 30 prosentilla korotetun palkan verran eli sen verran kuin mitä nämä sairaanhoitajat juuri parhaillaan hakevat. Toinen asia, mikä tämän lain perusteluissa tuodaan esille: lastenhoitokysymykset hoidetaan. Sitten kolmas kysymys, mikä on kaikkein hulluin, on se, että lääninhallitukset kuulevat 24 tunnin aikana näitä henkilöitä, minne he sijoittuvat töihin, miten pitkään he ovat töissä. Miten tämä on mahdollista? Lääninhallitusten resurssit ovat hyvin minimaaliset, ja vaikka ministeri Risikko on aikaisemmin ilmoittanut, että kaikki tekevät tätä työtä, niin eihän se missään tapauksessa onnistu, jos kymmenettuhannet sairaanhoitajat (Puhemies koputtaa) ovat lääninhallitusten neuvotteluissa.

Tämä laki on täysin torso, täysin turha. Ainut ratkaisu on se, että sosiaali- ja terveydenhuollon (Puhemies: Minuutti on mennyt!) valtionosuuksiin tehdään korotus. Ensi vuodelle valtionosuus on 31 prosenttia eli 2 prosenttiyksikköä alempi kuin vuodelle 2007.

Kari  Kärkkäinen /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olisin halunnut kysyä ministeri Braxilta ensimmäiseksi, kun hän puhui uhkasakkoasiasta äsken: Voidaanko uhkasakolla pakottaa ja kun uhkasakolla voidaan tämän lain mukaan pakottaa työtaisteluun myös ulkopuolinen hoiva-alan henkilö, vastaako tämä kansainvälistä ihmisoikeuskäytäntöä?

Toiseksi, kun tässä on puhuttu hoitajista, minä väitän, että hoitajat kaikista vähiten haluavat näitä kuolleita potilaita käsiinsä. He haluavat oikeutetusti nimenomaan palkankorotuksia, ja tällaisella pakkolailla kyykyttäminen on mielestäni varsin alkeellista politikointia. Suurimman vastuun tässä asiassa kyllä kantavat mielestäni valtiovarainministeri ja ne muutkin kokoomuslaiset, jotka olivat vahvasti ennen vaaleja puhumassa nimenomaan hoiva-alan palkoista, ja moni meistä muistakin tässä salissa on tuota samaa viestiä ennen vaaleja kantanut.

Hallitus haluaa (Puhemies koputtaa) suojatyövelvoitteen voimaan, koska hallituksenkin päivät ovat luetut sinä päivänä, kun ensimmäiset potilaat kuolevat tässä työtaistelussa. (Puhemies: Aika!) Siksi toivoisin, että kun kunnat tarvitsevat lisärahoitusta, niin sitä rahaa nyt mahdollisimman pikaisesti niille annetaan.

Susanna Huovinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ministeri Risikko, koko teidän viestinne — ja myöskin hallituksen viesti — on hyvin ristiriitainen. Siis toisaalta väkisin tarvitaan mielestänne tämmöinen pakkolaki, ja sitten kuitenkin te toteatte täällä, niin kuin on monesti jo sanottu, että tällä ei kyetä potilasturvallisuutta takaamaan. Tämä on vallan kummallinen asetelma, jossa nyt olemme, ja tilanne on hyvin hyvin vakava.

Minä toivon, että te ymmärrätte, ihan todella ymmärrätte, missä tilanteessa nämä hoitajat tällä hetkellä ovat, joilla on hyvin korkea ammattietiikka, minkälaiseen tilanteeseen tämä lainsäädäntö pakottaa ja miten tämä lainsäädäntö on nyt itse asiassa, kuten tässäkin salissa on todettu, vaikeuttanut tätä sovittelutyötä, jo ennestään vaikeaa sovittelutyötä. Kyllä tulevaisuusote puuttuu täysin, se, mihin tämä tilanne johtaa, ei ehkä nyt ensi viikolla, (Puhemies koputtaa) vaan mihin se johtaa vuosien päästä. Mistä me otamme ne hoitajat?

Unto Valpas /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä on todettu monissa puheenvuoroissa, että tämä pakkotyölaki — tai voisi jopa puhua naisten pakkotyölaista — ei ratkaise terveysalan ongelmia pitkällä aikavälillä.

Arvoisa ministeri, voisitteko jo vihdoinkin kertoa, millä keinoilla nimenomaan te aiotte turvata henkilöstön saatavuuden terveyspalveluihin lähivuosina? Eikö siihen tarvita juuri lisää rahaa, mitä täällä on vaadittu? Vai oletteko samoilla linjoilla kuin pääministeri Vanhanen, että lisää rahaa ei tule? Kertokaa jo vihdoinkin tässä salissa, mikä on teidän näkemyksenne asiasta.

Pentti  Oinonen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! On suoranainen häpeä, ettei rahaa tunnu löytyvän naisvaltaiselle hoitoalalle. Löytyihän keväällä puoluetuen korottamiseenkin huima summa euroja, eipä tuntunut silloin olevan valtiolla rahasta puutetta. Hoitajat ovat yhteiskunnassamme korvaamattomia, heitä tarvitaan kaikkialla Suomessa. Ilman heitä maamme on paljon turvattomampi paikka elää ja ennen kaikkea sairastaa. Kysynkin ministeri Risikolta: Pitääkö hallituksen säätää hyvän moraalin vastainen pakkolaki vain siksi, että hallitus on jääräpää? Kyseessä on kuitenkin vain kertaluontoinen kuoppakorotus, joka ei tule lähitulevaisuudessa toistumaan, koska siihen ei olisi riittävän korotuksen jälkeen tarvetta.

Arto  Satonen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämä asia ratkeaa pelkästään sopimalla, se on se ensimmäinen kysymys. (Vasemmalta: Kyllä!) Mutta toinen asia on se, että kun sopimus täällä on olemassa, pitää olla varmuus siitä, (Vasemmalta: Teillä on valta sopia!) että potilasturvallisuus taataan myös työtaistelun aikana. Nyt kun demarit ovat esittäneet täällä — ja vasemmistoliitto on ollut myöskin mukana siinä — että neuvotteluteitse tämä asia siellä hoidettaisiin, se neuvottelumahdollisuus on jo olemassa. (Ed. Marjaana Koskinen: Miksei neuvotella?) Mutta sitä neuvottelua suojatyöstä ei ole käytetty, ja sen takiahan olemme viimeisenä vaihtoehtona joutuneet tähän ratkaisuun menemään. Mutta tässäkin ratkaisussa on Tehyä huomioitu niin, että lakiin on lisätty kohta, että heitä kuullaan ja he voivat antaa oman lausuntonsa ja käsityksensä siitä, kuinka monta hoitajaa siihen potilasturvatyöhön tarvitaan. Voitte katsoa Helsingin Sanomista, että tätä muutosta piti myös Tehyn puheenjohtaja hyvänä.

Esa  Lahtela /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Vanhanen vertasi tätä työtä metsäpalon sammuttamiseen. Silloin vaalikeväänä joku heitteli tikkuja sinne metsään, ja nyt tässä on se kytö tosi roihuna. Tämä laki tarkoittaa sitä, jotta tässä nyt heitetään bensaa ja tehdään pahempaa jälkeä vielä, ei sammuteta. Siinä mielessä ihmetyttää, koska kokoomuksella on tässä avaimet käsissä.

Ihmetytti vaan viime perjantaina ministeri Risikon vertaus siitä, jotta demarit olisivat silloin rajavartijalakon aikana olleet pakkolain kannalla. Siinä vaan valitettavasti kävi sillä tavalla, jotta sattui olemaan STT:n uutinenkin, jossa todetaan, jotta sosialidemokraattinen eduskuntaryhmä kaatoi sen rikkuri- ja pakkolain, mikä tarkoittaa sitä, jotta meillä ei oltu lampaita siinä hommassa, mutta nyt odotan, jotta kokoomus tekee tässä sellaisen tempun, jotta kaataa tämän lain, koska tässä on samanlainen tilanne. Siinä mielessä on hyvä, jotta ministeri muistutti meitä, koska varmaan ei olisi muistettu tätä asiaa ottaa esille.

Merja Kyllönen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Pääministeri lähti Liettuaan, vaikka poikkeuslakia säädetään. Minä kysyn, mikä on sellainen poikkeuslaki, mikä on sellainen kriisiaika, jossa pääministeri ehtii kaikesta huolimatta maailmalle. Ilmeisesti seuraavana lakina taidetaan esittää myös kansan vaihtamista, koska kansakin on ollut terveydenhuollon tulevaisuuden turvaamisen kannalla ja pitänyt tärkeänä, että hoitoalalle maksetaan asialliset palkat ja satsataan riittävät rahat palveluihin. Mikä kriisi on silloin, kun on luvattu hoitaa palkkaus kuntoon ja sitä ei halutakaan tehdä? Rahapulasta tässä maassa ei kärsitä, siitä on tyhjä puhua. Tänä päivänä tässä talossa minä voin vain hävetä, hävetä selkärangattomuutta, jota osoitetaan pettämällä kaikki lupaukset ja romuttamalla kansalaisten viimeinenkin usko poliittiseen päätöksentekoon ja eduskunnan lainsäädäntövaltaan.

Erkki  Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kiusallista koko tässä operaatiossa tämän puolen vuoden aikana on ollut se, että meillä täällä kansanedustuslaitoksessa ruvetaan tekemään työmarkkinapolitiikkaa kuukausipalkoilla. Tämä ei jopa tämmöiselle vanhalle työmarkkinajermullekaan ole oikein kutyymiin sopivaa. Mutta kun ed. Zyskowicz sitä tänään jälleen jatkoi, minä viittasin jo historialliseen palkanmuodostukseen, arvoisa ed. Zyskowicz, teillä täällä Pääkaupunkiseudulla on elävä malli, josta te saatte sopivat käytännön palkat sairaanhoitajille. Se on vuokratyöfirmoille Husin ja Porvoon sairaaloitten maksamat palkat sairaanhoitopalveluista. Siinä on se, mikä on se oikea luku. Siitä kun lähdette vaan soveltamaan Kataisen kanssa hommia pulkkaan, niin homma on kunnossa.

Sinikka Hurskainen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Suuri osa puheenvuoroista on täällä käsitellyt pettymystä hallituksen toimintaan. Ennen vaaleja kokoomus oli aivan selkeästi hoitajien puolella, (Ed. Sasi: Edelleen on!) ja nyt kun kuuntelee näitä puheenvuoroja, niin aivan selkeästi kokoomus ja hallitus ovat Kunnallisen työmarkkinalaitoksen puolella. Mihin voi enää tässä kokoomuksen kohdallakaan luottaa? (Ed. Zyskowicz: Mihin voi luottaa, jos ei edes kokoomukseen?) En ymmärrä, miten kokoomus sekä myös keskusta luulevat, että tulevaisuudessa terveydenhuoltoalalle saadaan työntekijöitä. Nyt entiset työntekijät tämän seikkailun jälkeen ihan varmasti kaikkoavat, ja opiskelijoiden puolelta on jo tullut erittäin vahvoja viestejä, että he eivät tällaiselle alalle halua, koska tämmöisillä pakkolaeilla ja muilla heitä tullaan vaatimaan tulevaisuudessakin työhön.

Matti Kauppila /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! En lähde toistamaan sitä, mitä täällä on puhuttu tämän lain tarkoituksenmukaisuudesta. Totean pelkistetysti, että tätä ei tarvita.

Mutta ihmettelen sitä, mikä on kunnallinen työnantaja. Minä väitän, että tässä salissa on aika paljon kuntien hallitusten puheenjohtajia, kuntayhtymien hallitusten ja valtuustojen puheenjohtajia. Eikö teillä ole kontaktia kunnalliseen työnantajaan? Esimerkiksi eräissä sopimuksissa tänä syksynä isot työnantajathan tekivät omat sopimuksensa, sopivat työntekijäjärjestönsä kanssa. Miksei nyt sitten lähde vaikka Hus täällä tekemään omaa sopimusta Tehyn kanssa ja sitä kautta sitten koko homma laukeaisi? Tässä on hiukan katsottava peiliin täällä salinkin puolella.

Bjarne  Kallis /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! On ehkä syytä palauttaa mieleen, mistä tämä riita oikeastaan johtuu. (Ed. Pulliainen: Siitä, ettei oo rahhoo!) Se johtuu siitä, että hallitus pääministerin ja valtiovarainministerin suulla ilmoitti, että 150 miljoonaa annetaan, ei senttiäkään enempää. Tehy laski, että tämä merkitsee 30 euroa kuukaudessa (Ed. Asko-Seljavaara: Ei, 320! — Ed. Wideroos: 140!) — 30 euroa kuukaudessa oli Tehyn laskelma riippumatta siitä, mitä täällä ajatellaan. — Kun on ilmoitettu, ettei enempää tule, niin Tehy ei ole hyväksynyt niitä neuvotteluja, mitä työmarkkinajärjestöt ovat käyneet, ja se on aivan selvä asia — tai aivan selvä ja aivan selvä. Mutta hyvin todennäköistä on, että sopimusta ei synny, mikäli ilmoitusta lisärahasta ei tule. (Ed. Arhinmäki: Juuri näin!) Ei kannata nyt menetellä niin kuin keväällä, kun oppositio koko ajan pyysi, mikä on se summa, ja hallitus sanoi, etteivät kerro, sitten kertoivat ja sanoivat, että 150 miljoonaa. (Puhemies: Minuutti on kulunut!) Nyt on annettu ymmärtää, että kyllä voi tulla jotakin. Nyt olisi syytä ilmoittaa, kuinka paljon.

Tommy Tabermann /sd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! On outoa kuunnella, kuinka niitä hoitajia ja meitä, jotka vastustamme tätä lakia, syyllistetään ikään kuin meillä olisi verta käsissämme. Kyllä se kylmä käsi, joka nyppää sen keskoskaapin johdon irti seinästä, kuuluu hallitukselle, ei hoitajille, ei meille.

Käsistähän tässä muutenkin on kysymys. Monta kuukautta on puhuttu siitä, että niitä käsiä kaivataan koko ajan lisää, niitä on liian vähän siellä. Miksi näitä käsiä ei kunnioiteta, miksi niiden ei anneta rauhassa hoivata, hoitaa, varjella elämän lepattavaa liekkiä? Se on outoa. Me lähetämme täältä viestin Suomen tällä hetkellä hämmentyneelle nuorisolle. Lähetämmekö sellaisen viestin, että ole itsekäs, ole kova, vai lähetämmekö sellaisen viestin, että välitä, rakasta?

Itse asiassa me emme äänestä vain tästä laista. Me äänestämme siitä, minkälaisen Suomen me haluamme, haluammeko me kyynärpäiden Suomen (Puhemies koputtaa) vai haluammeko me olkapäiden ja sylien Suomen.

Arja Karhuvaara /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olemme nimenomaan tällä lailla pitämässä huolta myös hoitajista, jotka muussa tapauksessa joutuvat työpisteestään lähtiessään ja jättäessään potilaansa sinne työvuoronsa päätyttyä ottamaan nimenomaan henkilökohtaisen vastuun potilaansa mahdollisesta kuolemasta, vammautumisesta taikka heitteillejätöstä, ja tällöin vastaan tulevat mahdolliset rikos- ja vahingonkorvausvaateet, jotka kohdistuvat yksittäiseen työntekijään.

Tällä lailla julkinen valta ottaa vastuun työtaistelutoimilla mahdollisesti aiheutettavasta vaarasta niille potilaille, jotka vaativat välitöntä ja kiireellistä hoitoa. Toivon, että muutenkin tämän salin keskustelussa keskityttäisiin nimenomaan siihen, miten me voimme uhkaavassa tilanteessa turvata kansalaisen elämän ja terveyden, ja jätettäisiin nämä työmarkkinaneuvottelut (Puhemies koputtaa) niihin pöytiin, joihin ne varsinaisesti kuuluvat.

Merja  Kuusisto /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämä kriisi voidaan välttää, jos on tahtoa, ja asia tulee ratkaista neuvottelupöydässä, siihen tulee edelleen keskittyä kaikin voimin. Myös valtiovallan tulee kantaa vastuunsa ja ohjata kaikki käytettävissä olevat keinot sovittelulautakunnan työn tukemiseen esimerkiksi lisäämällä sosiaali- ja terveydenhuollon valtionosuuksia kunnille.

Tämäkin työtaistelu päättyy hetimiten tai myöhemmin. Olisin kysynyt ministeri Risikolta: Onko hallituksessa jo mietitty, miten työrauha turvataan terveydenhuollon työyksiköissä työtaistelun päätyttyä?

Timo  Soini /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Tämä ongelma on tiedetty 15 vuotta, vähintään. Kun kokoomus otti tämän esille, niin kyllä minäkin siellä seisoin tai oikeastaan paremmin istuin olohuoneen nurkassa enkä vastustanut, ja niin tekivät muutkin. Jos olisi ollut silloin kanttia, että vastustaa, olisi pitänyt sanoa, että ei puhuta näissä eduskuntavaaleissa työmarkkinapolitiikkaa, ei puhuta hoitajien asioista, vaan kun puhuimme kaikki.

Tästä on nyt kysymys, koko järjestelmästä, koko politiikan uskottavuudesta ja siitä, että pystytään tekemään päätöksiä. Tämä käsien pesu on vastenmielistä jo puolin ja toisin. On yhteinen hätä, yhteinen ongelma, siihen voidaan tehdä yhteinen ratkaisu. Siitä tässä on nyt kysymys. Hoitajia syyllistetään, että tekö jätätte. Meillä nimenomaan julkisella vallalla on velvollisuus järjestää. Kuka julkista valtaa rankaisee, jos se möhlii ja laiminlyö niin, että ihmiset eivät saa hoitoa?

Sampsa Kataja /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä on kysytty, kenen puolella tätä potilasturvallisuuslakia ajavat tahot ovat. (Vasemmalta: Työnantajan!) Nimi jo kertoo, kenen puolella me olemme. Potilaan puolella ottamatta kantaa työriitaan, joka käydään Kunnallisen työmarkkinalaitoksen ja Tehyn välillä. Kokoomuksella tai muulla hallituksella ei ole tarvetta pestä käsiään tästä.

Hallitus kantaa vastuun siitä, että suomalaisilla, kaikilla suomalaisilla, on se turvallisuuden tunne, että heistä pidetään huolta myös silloin, kun he sairastuvat tai ovat hengenvaarassa. (Ed. Kallis: Tämä laki ei anna turvaa!) Tällä lailla tehdään se, mikä nyt voidaan tehdä. Se ei ole lopullinen ratkaisu, niin kuin kaikki tiedämme.

Päivi  Räsänen /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Emme ole sodassa, suuronnettomuudessa, emme taloudellisessa lamassa, ja silti joudumme nyt käsittelemään sellaista lakia, joka muistuttaa valmiuslakia. Eräs tähän liittyvä seikka on se, että tässä lakiehdotuksessa lääninhallituksen päätöstä tehostetaan uhkasakolla.

Valiokunnassa kuulimme myös asiantuntijalausunnon, jonka mukaan työmääräyksestä kieltäytyneet hoitajat, jos esimerkiksi teho-osaston potilaan todetaan menehtyneen hoidon puutteen vuoksi, ovat vaarassa joutua myös syytteeseen mahdollisesta kuolemantuottamuksesta, mikä on todellakin rankka sanktio vielä tämän rahallisen sanktion lisäksi. Haluaisin nyt kuulla oikeusministeri Braxin näkemyksen tästä esityksestä. (Puhemies koputtaa) Onko tällainen vaara olemassa?

Paavo Arhinmäki /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Nyt on kysymys suomalaisen terveydenhoidon ja suomalaisen sairaanhoidon tulevaisuudesta. Vain viisi Oecd:n maata käytti 2005 vähemmän bruttokansantuotteesta sairaanhoitoon kuin Suomi. 7,5 prosenttia on Suomen osuus, muut Pohjoismaat 9,1, Saksa 10,7, Ranska 11,1 prosenttia. Tämä johtuu siitä, että sairaanhoitajille maksetaan niin pieniä palkkoja ja sairaanhoitajia on liian vähän. Käsiä on liian vähän. Nyt, jos vielä pakkotyölailla moni heistä pakotetaan irtisanoutumisen jälkeen jäämään pois koko alalta, mistä meille löytyy enää hoitajia? Nyt kaivataan hallitukselta vastuuta meidän terveydenhoitomme tulevaisuudesta, vastuuta siitä. Se, mikä luvataan, se pidetään, sanottiin ennen vaaleja kokoomuksen taholta. Kai se nyt on niin, ilmeisesti pitää kääntää, että se, mikä luvattiin, se petetään vaalien jälkeen.

Tuula Väätäinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämän lain suurin harha on se, että se puhuu jo nimessään potilashoidon turvaamisesta. Tehy on käynyt tämän lain myös lävitse ja on todennut, että jos nämä hallituksen kaavailemat potilasturvaosiot tässä toteutuisivat, se tarkoittaisi sitä, että vähintään 8 000 irtisanoutunutta hoitajaa pitäisi kutsua töihin takaisin. Tämä on varsin realistinen arvio, kun huomataan, että irtisanoutuneet hoitajat ovat juuri kriisiosastoilta, kriisiyksiköistä, lähteviä hoitajia, jotka joka päivä, joka hetki huolehtivat siitä, että ihmisten elämä ja henki säilyy ja jatkuu ja että suuremmilta vahingoilta vältyttäisiin. (Ed. Zyskowicz: Eli laki on välttämätön!)

Minusta tämä laki tulee jakamaan potilaita kahteen eri lohkoon. On niitä potilaita, joille katsotaan, että tämmöistä kriisiapua lähdetään hakemaan näistä irtisanoutuneista ihmisistä, ja on ehkä (Puhemies koputtaa) niitä potilaita, joille katsotaan, että sitä apua ei haeta, koska se vajaan 3 000 henkilön joukko, jota hallitus ajattelee pyydettävän kriisityöhön, ei tule riittämään tämän terveyden turvaamiseksi, hengen ylläpitämiseksi ja vakavampien vammojen estämiseksi. Tässä harhautetaan potilaita ja potilasjärjestöjä, (Puhemies: Aika!) ja toivoisin, että he todella reagoisivat nyt tähän tilanteeseen.

Anna-Maja Henriksson /r(vastauspuheenvuoro):

Värderade talman, arvoisa puhemies! Det är säkert så, att ingen av oss vill att den här lagen ska behöva verkställas.

Olen aivan varma siitä, että kukaan meistä ei halua, että tätä lakia tullaan ylipäänsä soveltamaan. (Sosialidemokraattien ryhmästä: Miksi tätä runnotaan sitten?) Nyt työelämä- ja tasa-arvovaliokunta sekä sosiaali- ja terveysvaliokunta ovat molemmat lausunnossaan todenneet, että valtiovallan tulee ensisijaisesti panostaa kaikin käytettävissä olevin keinoin siihen, että saadaan sovinto aikaiseksi. (Vasemmalta: Käytättekö te rahaa?) Mutta jos tätä sovintoa ei saada maanantaihin mennessä, niin herääkin nyt tässä semmoinen kysymys, onko opposition mielestä todella niin, että on potilaan kannalta parempi, että tätä lakia ei säädetä. (Ed. Sirnö: Että hallitus pesee kätensä?)

Markus  Mustajärvi /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minä olen kyllä eri mieltä siitä, että hallitus kantaa vastuuta. Ei ainakaan koko hallitus kanna. Ministeri Risikko joutuu kantamaan hyvin paljon vastuuta pääministeri Vanhasen ja valtiovarainministeri Kataisen puolesta. Mutta kun nämä hallituksen vahvat, mutta ainakin tällä hetkellä näkymättömät miehet kieltäytyvät antamasta lisää rahaa hoitajille, niin voisitteko, ministeri Risikko, tehdä hallituksen sisällä seuraavan esityksen? Kun nyt meillä on käytössä määräaikainen matalapalkkatukimalli, joka vuodessa antaa vastikkeetonta rahaa yli 100 miljoonaa euroa työnantajille sillä perusteella, että kunhan maksettava palkka on riittävän alhainen, ja se yli 100 miljoonaa euroa on suunnilleen sama summa, mikä nyt osoitetaan vuositasolla hoitajille, niin eikö tässä olisi ihan hyvä mekanismi, että kohdennetaan uudestaan ne rahat, jotka nyt annetaan sillä perusteella, että palkka on liian alhainen, vastikkeettomana tukena työnantajille? Lopetetaan tämä kokeilu ja kohdennetaan se raha hoitajille.

Juha  Mieto /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tätä keskustelua ku tääl oon kuunnellu täältä takarivistä, niin tuntuu ihimeelliseltä sen suhteen, jotta eihän tämä laki mikään sellaanen mörkö oo, päinvastoin soon varmuuren maksimoimista siitä, että jos ei vaan hallituspuolueet ota tällaasta otetta, nii sitte jos tuloo potilasmenetyksiä, nii sen jälkiin hallitus siitä nimenomaan on vastuussa. (Sosialidemokraattien ryhmästä: Näin on!) — Nimenomaan, ja sen takia tämmöistä lakia pyritähän tekemähänki. — Mä luulon, jotta sairaanhoitajat on sen verran velvoittuneisia ihimisiä, että ne varmahan ottaa vastuun siitä, ne potilaat ei tuu sen suhteen kärsimähän turvallisuuren puutteesta. Toivotaan, että nyt siellä alakaa pikkuhiljaa työ eristymähän, päästähän lähemmäksi palakkaneuvotteluissa toisiansa. Mutta se on suhteetonta vaatia 24 prosenttia. Silloon lähtöö kaikki muut mukahan ja silloon lähtöö (Puhemies koputtaa) kansantalouskin siihen malliin, kuka tästä Suomesta enää minkäänmoista lelua maailmalle vie.

Heli  Järvinen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä salissa säädetään harvoin lakeja, joiden ei toivota koskaan tulevan käyttöön. Nyt on se hetki. Tämä laki pitää säätää. Se ei takaa täysin potilasturvallisuutta, mutta osittain se voi sen tehdä. Jos se pelastaa yhdenkin hengen, yhdenkin elämän, se on sen arvoinen. Tämä laki ei totisesti ratkaise Tehyn ja kuntatyönantajan neuvottelukiistaa, mutta sitä ei ratkaise myöskään pelkkä raha, vaikka oppositio näin väittääkin. Kiistassa on pitkälti kyse myös huonosti toimivasta sopimusjärjestelmästä, joka on paljon tätä hallitusta vanhempi. Kaikki toivomme silti ja teemme töitä sen eteen, että sopimus syntyisi.

Tavallaan harmittelen tätä keskustelua kuunnellessani myös sitä, että tämä laki ei vaadi perustuslain säätämisjärjestystä. Harmittelen sitä vain siksi, että nyt se antaa oppositiolle tilaa poliittiseen peliin. (Välihuutoja vasemmalta) Kukaan tässä salissa (Puhemies: Minuutti!) ei halua ottaa kontolleen keskos- ja teho-osastokuolemia, ja siksi tämä laki pitää säätää. Jos se toteutettaisiin perustuslain säätämisjärjestyksessä, myös oppositio joutuisi seisomaan sen takana.

Erkki Tuomioja /sd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Kun tätä keskustelua kuuntelee, niin ei todellakaan päädy sellaiseen käsitykseen, että vastakkainasettelujen aika olisi ohitse, (Vasemmalta: Aivan!) vaan tässä on kyllä lietsottu koko ajan vastakkainasetteluja, ja kuitenkin me käsittelemme lakia, joka ei ole vielä saanut sisältöään. Mielestäni meidän tulisi nyt yrittää tehdä tästä laista sellainen, että se edesauttaisi sitä potilasturvallisuutta, joka lain nimessäkin jo on, mutta jota se ei hallituksen esityksen pohjalta pysty turvaamaan. Meillä varmasti on erilaisia näkemyksiä siitä, mitenkä työmarkkina-asioita hoidetaan ja on hoidettu tämän hallituksen aikana tai myöskin miten ne pitäisi ratkaista. Mutta toivon, että vielä kerran hallituksessa katsottaisiin. Me olemme pyrkineet rakentavasti kaikissa valiokunnissa tekemään esitykset siitä, miten tämä laki saataisiin hyväksyttävään muotoon niin, (Puhemies koputtaa) että se todella edesauttaisi niitä tavoitteita, joita hallitus on ilmoittanut tuodessaan lain tänne. Tämä on vieläkin mahdollista, ja harkinta on nyt kyllä hallituksen käsissä.

Ulla Karvo /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Jokainen tässä salissa varmaan sitä sopuratkaisua kaipaisi ja haluaisi, mutta tässä tilanteessa tämä laki on yksinkertaisesti välttämätön. Kuten todettu, tässä tilanteessa ei vaihtoehtoa ole, koska työtaistelussa rajauksia hengen ylläpitämiseksi ja vammautumisen estämiseksi ei ole tehty. Olisi täysin edesvastuutonta, jollei julkinen valta varautuisi pitämään huolta jokaisesta, jonka elämä on vaarassa tai jota vammautuminen uhkaisi.

Lain käsitteleminen tässä vaiheessa sopimusneuvotteluita on pakon sanelemaa. Tällaista tilannetta ei pitäisi päästää syntymään, ja sen vuoksi olisikin harkittava vastaisuuden varalle toimenpiteitä, pysyvämpiä toimenpiteitä, jotta vältettäisiin elämän vaarantuminen. Esitys on hyvin laadittu. Se on tarkkarajainen ja täsmällinen, kuten perustuslakivaliokunta on edellyttänyt, ja se on hyvä saada voimaan mahdollisimman pian.

Krista Kiuru /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Me sosialidemokraatit emme hyväksy pakkolakia ja siksi olemme perjantaina ja koko tämän viikonlopun aikana yrittäneet muuttaa valiokunnissa esitettyä lakia sovittelun suuntaan. Useat pykälämuutosesitykset pakkolain muuttamiseksi sovittelulain suuntaan eivät ole kuitenkaan ottaneet tulta alleen hallituspuolueiden kansanedustajien keskuudessa. Täällä hallituspuolueiden kansanedustajat ovat jo usein peräänkuuluttaneet opposition tulemista mukaan potilasturvatyöhön. Tämä on aika ihmeellistä, sillä me juuri tässä olemmekin potilasturvatyössä ja peräänkuuluttamassa, että potilailla on oikeus omaan henkeen. Sen takia me olemme peräänkuuluttaneet ratkaisua jo tällä viikolla sovittelulautakunnan taholta.

Arvoisa puhemies! (Puhemies koputtaa) Satakunnan (Puhemies: Aika!) sairaanhoitopiirissä 73 prosenttia henkilökunnasta irtisanoutuu. Meillä on vakava uhka päällä myöskin Satakunnassa. Minäkin kysyn nyt sitten ministeriltä: Onko näin, että lain laadinta on vain ylevöity muoto tyranniaa?

Tarja Filatov /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun tässä salissa on keskusteltu siitä, edistääkö tämä laki tilannetta vai heikentääkö se olemassa olevaa tilannetta, niin ne uutiset, jotka meidän lähestulkoon kaikkien kännykkäämme ovat tässä varmaan piipanneet, kertoo siitä, että Tehy on laajentamassa omia työtaistelutoimiansa. Eli se kertoo siitä, että tilanne on äärimmäisen vakava ja tilanne on kärjistynyt. Sen vuoksi on välttämätöntä, että hallitus asettaa tuon takarajan, ennen kuin nuo joukkoirtisanoutumiset astuvat voimaan, koska tämä laki ei turvaa suomalaisten potilaiden turvallisuutta, vaan me voimme löytää sen ratkaisun ainoastaan neuvotteluteitse, ja me tarvitsemme tuon ratkaisun, ennen kuin nuo joukkoirtisanoutumiset astuvat voimaan. Tässä toivon, että ministeri Risikko vie terveisiä niin valtiovarainministeri Kataiselle kuin pääministerillekin, että sinne sovittelulautakuntaan tulee välineitä, joilla tämä kiista saadaan ratkaistua.

Tapani  Tölli /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On syytä todeta jälleen kerran, mistä tässä potilasturvalaissa on kysymys ja mistä ei. Nythän on ensimmäistä kertaa uhkaamassa sellainen työtaistelu, jossa suojelutyötä ei ole rajattu työtaistelun ulkopuolelle. Täällä on salissa paljon ammattiyhdistystoiminnassa pitkään mukana olleita, ja te tiedätte tarkkaan tämän. Jos tässä uhkaavassa työtaistelussa olisi rajattu suojelutyö ulkopuolelle, tämä laki olisi turha tai se kävisi tarpeettomaksi.

Tässä ei ole kyseessä työtaistelun murtaminen tai puuttuminen neuvotteluihin tai tähän neuvottelutilanteeseen tai ottamisesta kantaa jommankumman osapuolen puolesta. Tässä on yksinkertaisesti kysymys hengen turvaamisesta. Oikeus elämään on perustavaa laatua oleva oikeus, joka ohittaa kaikki muut. Tätä taustaa vasten tämä laki on välttämätön. Tästä päätöksenteosta (Puhemies koputtaa) ei voi kukaan välttyä ulkopuolelle. Luonnollista on se, että on tehtävä kaikki voitava, (Puhemies: Minuutti!) että päästään sopimukseen.

Jukka  Gustafsson /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Mieto on paikalla. (Ed. Mieto: On paikalla!) — Hienoa! — Esimerkki viestijoukkueeseen, neljä kertaa kympin hiihtoon: Jos sinne pakotetaan kaksi hiihtäjää, niin tiedän, että laatu ei ole varmaan hyvää.

Mutta en pyytänyt puheenvuoroani tämän takia, vaan ed. Kallis oli palauttamassa keskustelun olennaisille juurille. Hoitajat ovat oikeasti pettyneitä tasa-arvoerän suuruuteen, 30—40 euroa per hoitaja. Nyt, kun olen ollut koko ajan salissa ja kuunnellut erityisesti kokoomuksen kansanedustajien puheita, niin en käytä erityistä lähdekritiikkiä, mutta minun on pakko todeta, että nämä puheenvuorot ovat olleet haluttomia, siellä on ollut kyvyttömyyttä, näköalattomuutta, passiivisuutta, on puuttunut tahtotila tehdä tälle asialle jotakin. (Ed. Heinäluoma: Toivoa tarvittaisiin!) — Niin, toivoa ainakin tarvittaisiin. (Puhemies: Minuutti on mennyt!) — Ja missä on tavallaan itsekritiikki? Me olemme tässä lähinnä hallituksen kyvyttömyyden johdosta. Ratkaisua toivotaan. Vielä vetoomus teille: tehkää nyt jotakin!

Toimi  Kankaanniemi /kd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Tässä keskustelussa on moneen kertaan hallituspuolueiden taholta peräänkuulutettu kaikkia toimenpiteitä, käytettävissä olevia toimenpiteitä, muita toimenpiteitä, mutta kukaan ei ole sanonut, mitä ne ovat. Raha on yksi, ja se on varmasti aivan selvä asia, että tästä koko ongelmasta, terveydenhuoltoalan työtaistelutilanteesta, ei päästä ilman rahapanostusta eteenpäin. Kuinka suuri se on, siitä me voisimme keskustella, mutta se ei kuulu nyt suoraan tänne. Mutta ilman rahaa ei sopimusta koskaan synny, ja kunnilla ei tuota rahaa ole. Valtio on luvannut, hallitusohjelma on luvannut rahoittaa sen. Nyt on pohjana 30 euroa hallitukselta tasokorotuksena yleisen korotuksen lisäksi hoitajille. Se on niin vähän, että hävettää niitten vaalilupausten jälkeen, mitä itsekin kuulin tuolla kentillä, jotka olivat varsin suuria. (Puhemies: Minuutti!) On annettava arvostus sairaanhoitajien todella tärkeälle, raskaalle vuorotyölle ja sitä palkkatasoa on korotettava varsin paljon enemmän.

Liisa  Jaakonsaari /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämä keskustelu on ollut ainakin pedagogisesti erittäin tarpeellinen, koska huomaan, että keskustelun aikana erityisesti ed. Zyskowiczin työmarkkinaosaaminen on kasvanut huomattavasti. (Ed. Pulliainen: Mutta lähtötasokin oli vaatimaton!) Hänhän edellisessä jaksossa jo antoi ymmärtää sen, että oikeastaan kokoomuksen huoli on tällä hetkellä se, että myös opettajat, perhepäivähoitajat, lastentarhanopettajat ja yleensä koulutetut, pienipalkkaiset naiset saisivat nämä korotukset ja tämä sitten olisi ylivoimaista kantaa. Tässä tuli aika monia totuuden siemeniä.

Mitä tulee tähän varsinaiseen lakiin, joka nyt on käsittelyssä, niin tämä on ehdottomasti heikentänyt luottamusta terveydenhuoltohenkilöstön keskuudessa, erityisesti nuoremman väen keskuudessa. Se on ehdottomasti vaikeuttanut käynnissä olevia neuvotteluja, ja tällä saattaa olla aika dramaattisetkin vaikutukset. Nyt on hieno asia, että meidän puheenvuoromme tulevat tänne pöytäkirjoihin, niin että sitten tuleva historiankirjoitus voi tutkia, mitä tässä oikeastaan on tapahtunut. Mutta kun ed. Karhuvaara (Puhemies: Minuutti!) varoitti, että ei pitäisi työmarkkina-asioihin sekaantua, niin tekisi mieli kysyä, mistä se lähti se tasa-arvotupo.

Minna  Sirnö /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Käsillä oleva laki ja täällä käyty keskustelu kuvastavat sitä, että kokoomuksella, keskustalla, Rkp:llä ja vihreillä on vähintäänkin aliarvioiva ja aliarvostava suhde siihen työhön, mitä tällä hetkellä sairaanhoitajat tekevät työpaikoillaan. Vierailin viime maanantaina Tampereen sydänkeskuksessa, jonka tehyläisestä henkilökunnasta 110 prosenttia on irtisanoutunut. Se 10 prosenttia tulee siitä, että myös ne sijaiset, jotka ovat kykeneviä tekemään sitä työtä, ovat ilmoittaneet, että he eivät ole käytettävissä. Ketä siis tällä lailla laitetaan sinne korvaamaan näitä erittäin vaativaa erikoisosaamista edellyttävää työtä tekeviä? Sari Sairaanhoitaja Sarkomaa on onneksi onnistunut jo saamaan sellaisen tutkinnon, että häntä ei voi pakottaa tekemään töitä, sen sijaan salissa olevat sairaanhoitajat kyllä.

Lauri Kähkönen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ohi suun puhutut vaalilupaukset ovat varmasti merkittävin syy siihen tilanteeseen, johon ollaan ajautumassa. Toki terveydenhoidon puolella työoloissa on myös paljon korjattavaa. Vuodesta toiseen jatkuva riittämättömyyden tunne, kun henkilökuntaa on vähän eikä työtä pysty tekemään niin hyvin kuin haluaisi tai pitäisi, on johtanut siihen, että hoitajien mitta on täysi. Myös hallituksen puolella tavallaan tilannetta vaikeutetaan, kun sosiaali- ja terveydenhuollon valtionosuuksia ollaan alentamassa entisestään. Nyt hallituksen ja hallituspuolueiden pitäisi lunastaa omalta osaltaan lupauksensa, ja on moneen kertaan salin tältä puolelta todettu, että raha on yksi merkittävä keino (Puhemies koputtaa) hoitaa asia ja todella merkittävin. Mitään muita elementtejä (Puhemies: Minuutti!) täällä ei ole tuotu mukaan. Ja aivan lopuksi haluan myös itse todeta, että tällä käsiteltävällä lailla ei edesauteta tätä tilannetta, päinvastoin vaikeutetaan sopimukseen pääsyä.

Olli Nepponen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Palaan niin pitkälle kuin ed. Tabermannin kysymykseen, miksi me syyllistämme niitä, jotka vastustavat lakia. Minusta kun katsoo lain käsittelyä, lakiesityksen käsittelyä valiokunnissa, perustuslakivaliokunta ja sosiaali- ja terveysvaliokunta ovat nähneet, että oikeus elämään on perusarvo, joka pitää turvata. Sosiaali- ja terveysvaliokunnassa ainoastaan ed. Marjaana Koskinen esittää lakia hylättäväksi. Ed. Tuomioja kertoo, että he haluavat viedä asiaa eteenpäin. (Vasemmistoliiton ryhmästä: Myös ed. Erkki Virtanen esittää!) Kaikki me näemme, että jos toteutuu se pahin mahdollinen, jota me emme toivo, pitää turvata oikeus elämään. Tietenkin raha ratkaisee, mutta ongelma on siinä, että sairaanhoitajan palkkausjärjestelmät eivät vastaa täysin niitä, jotka ovat monilla muilla aloilla, joissa on päästy paljon eteenpäin. Toivon mukaan nytten näissä neuvotteluissa voidaan myöskin palkkausjärjestelmä uudistaa siten, että siellä voidaan ottaa vaativuudet ja opiskelut (Puhemies koputtaa) ja opinnäytteet täysin huomioon. Kyllä toivotaan, että tätä ei tarvitse koskaan käyttää.

Pentti Tiusanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Hallitus todella tekee silmänkääntötempun: kiinnittää huomiota hyvin hurskaasti tähän potilasturvallisuuteen, mutta samalla asiallisesti jättää toimimatta potilasturvallisuuden puolesta eli ei hyväksy Tehyn oikeutettuja vaatimuksia. Ja kyllä eduskunnan enemmistö tietysti voi tehdä jälleen sen tempun, että osoittaa eduskunnan nauttivan hallituksen luottamusta ja äänestää tämän hallituksen esityksen puolesta. Näyttää siltä, että syy ja motiivi tähän on hallituksen arvovalta ja sen pelastaminen. Tosiasiassa Tehyn jäsenet ovat entistä vihaisempia, entistä turhautuneempia tähän poliittiseen keskusteluun, kun tämä laki on tuotu eduskuntaan. Ja on aivan selvää, että ei löydy mitään iloisia pakkotyöläisiä näihin tehtäviin, jos löytyy ollenkaan.

Maria Guzenina-Richardson /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Meillähän on nyt käsissämme kahden tyyppistä irtisanoutumista. Se, mikä meillä on nyt täällä käsittelyssä, on vain jäävuoren huippu, tämä Tehyn työtaistelu. Meillä on ollut työtaistelu tässä maassa käynnissä jo pidemmän aikaa. Nimittäin meiltä osaava hoitohenkilökunta valuu ulkomaille, irtisanoutuu niistä koulutuksensa avulla saamistaan töistä ja vaihtaa alaa. Ja nyt tämä pakkolaki ei ainakaan kannusta näitä ihmisiä jäämään töihinsä. Mielestäni eduskunta on nyt antamassa täysin vääränlaista viestiä niin tehyläisille kuin muillekin suomalaisille hoito- ja hoivaihmisille. Miten me estämme sen toisen työtaistelun, sen hiljaisen työtaistelun, jonka vuoksi meillä ei tälläkään hetkellä ole riittävästi hoito- ja hoivahenkilökuntaa meidän vanhustenhoitolaitoksissamme, meidän sairaaloissamme? Aikooko hallitus säätää näiden ihmisten irtisanoutumisen ja alanvaihdon vuoksi jonkin toisenkin (Puhemies: Minuutti!) mahdollisen pakkolain, ja kenties suljetaanko meillä rajat, etteivät nämä ihmiset lähde ulkomaille töihin?

Miapetra  Kumpula-Natri /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Hallitukselta toivon vain yhtä vastausta: mitä se tekee, kun sen on tehtävä kaikki? Kansanedustajat niin hallituspuolueista kuin muista allekirjoittavat ja sanovat, että hallituksen on tehtävä kaikki. Mitä te teette? Jos kysytään elämän suojaamisesta perusoikeutena, mitä se saa maksaa?

Meille on kaikille tullut tieto tänne, että tässä olisi rahalla vaikutusta asiaan. Minusta se olisi ensisijaisesti hoidettava. Minusta tässä hallituksen tulee kuunnella herkällä korvalla niitä työnsä omia ammattilaisia, jotka kertovat nyt monen kanavan kautta meille, että tämä esitetty laki vaikeuttaa sopimuksen syntymistä. Kuitenkin sanotaan, että sopu olisi se, joka ainoastaan takaisi potilaiden turvan, kun ammattilaiset tekisivät työtä oikealla paikalla, niissä tehtävissä, joihin se koulutus olisi. He kertovat, että tämän lain esittäminen hankaloittaa sopimuksen syntymistä. En tiedä enää, mikä on ollut tahallista ja mikä vahingollista, että tämä (Puhemies koputtaa) tuli julkisuuteen ajoissa. Nyt ed. Zyskowicz kertoo sieltä (Puhemies: Minuutti!) neuvottelupöydästä erilaisia tahtomisia. Meillä on iso tulevaisuuden kysymys terveydenhuollossa. Me emme voi pakottaa ihmisiä opiskelemaan tälle alalle. Meillä täytyy olla herkempi korva.

Peruspalveluministeri Paula Risikko

Arvoisa puhemies! Muutamiin kysymyksiin vastauksia.

Elikkä lääninhallituksen resursseja täällä peräänkuulutettiin, ja on todella lääninhallitusten edustajien kanssa arvioitu, että tähän kyetään, ja tässähän toki tehdään siellä alueilla yhteistyötä sairaanhoitopiirien ja kuntien kanssa.

Täällä kysyttiin myös sitä, millä keinoin varmistetaan henkilöstön saatavuus kaiken kaikkiaan. Olen vuodesta 81 ollut alalla. Olen tehnyt aiheesta myös väitöskirjan, siitä, mitkä asiat ovat niitä tärkeitä asioita. Ja voin sen kertoa nyt kyllä vielä tässä kertaalleen.

Yksi vaikuttava tekijä on palkkaus. Toinen on se, että poistetaan perusteettomat pätkätyöt. Kolmas on se, että vaikutetaan työolosuhteisiin, eli osaamisen parempi hyödyntäminen ja muun muassa työnjakomallit. Me jokainen täällä salissa oleva ja kaikki puolueet tiedämme, että tämä ongelma on tullut pitkällä juoksulla ja se on nyt tässä tilanteessa. Minä olen itse henkilökohtaisesti hyvin surullinen siitä, että tähän on jouduttu menemään, mutta se, minkä nyt katson omaksi tehtäväkseni, on potilasturvallisuus. Täällä se on tulkittu jääräpäisyydeksi. Minä olen mielelläni jääräpää.

Oikeusministeri  Tuija  Brax

Arvoisa herra puhemies! Ed. Jaakonsaari sanoi mielestäni jotain todella tärkeätä, ja varmasti siihen on syytä vielä myöhemmin palata. On varmasti jälkeenpäin mielenkiintoista katsoa, mitä täällä on sanottu, koko keskustelu.

Mutta ed. Räsäsen pohdintoihin siitä, että ei ole valmiuslain kaltainen tilanne ja silti on tämän kaltainen asia: Se on ihan hyvä kysymys, ja sen takia oikeusministeriönkin asiantuntijat pohtivat, mikä tilanne on, ja päätyivät arviossaan, että perustuslain näkökulmasta tilanne on kuitenkin, jos asiat menevät pahimpaan pisteeseen, niin vakava, että kansalaisten henki on uhattu tai vakava vammautuminen uhkaa. Ja sitä tilannetta varten on pakko perustuslain mukaan varustautua, vaikka ei toivo, että se tilanne koskaan tulee. Juuri sen takia täytyy tässä vaiheessa toimia näin. Vaikka ei ole valmiuslain kaltainen tilanne, on päivänselvää, että vastuussa olevat valtioneuvoston jäsenet eivät perustuslain tämän tulkinnan kanssa voi elää muuten kuin tuomalla esiin myös tämän vaihtoehdon ja tarjoamalla eduskunnalle mahdollisuutta varautua siihen tilanteeseen, että vastuu hengestä, sitä välittömästi uhkaavasta vaarasta, vakavan vammautumisen vaarasta, on otettu huomioon, vaara on yritetty estää. Näin tämä on, ja näin myös perustuslakivaliokunta on tämän katsonut.

Päivi  Räsänen /kd:

Arvoisa herra puhemies! Tästä oikeusministeri Braxin puheenvuorosta onkin helppo jatkaa. Itse asiassa te, ministeri, ette vastannut kysymykseeni, mutta toivon, että teillä olisi mahdollisuus kuunnella puheenvuoroni ja sitten kenties jossain vaiheessa vastata siihen kysymykseen, minkä esitin.

Todellakin Suomi on ajettu terveydenhuollon näkökulmasta valmiustilaan, ei sodan tai suuronnettomuuden vuoksi, vaan hallituksen historiallisen tunaroinnin takia. Emme ole sodassa, Suomi on vauraampi kuin koskaan, ja silti Vanhasen hallitus on reilussa puolessa vuodessa onnistunut ajamaan terveydenhuoltojärjestelmämme katastrofin partaalle.

Kokoomus nousi vallan kahvaan pitkälti lupauksellaan tasa-arvotuposta. Muistamme hyvin sen, miten hallitus tuuletti tällä historiallisella palkkaratkaisulla vielä alkukaudesta. Nyt nuo puheet ovat kyllä vaienneet. Kuntaratkaisun tasa-arvoerä maksoi kunnille 350 miljoonaa euroa, josta tuo hallituksen panostus oli 150 miljoonaa euroa, ja kokoomuksen puheenjohtaja Katainenhan lupasi vaalien alla, että kunnille korvataan täysimääräisesti sen keskimääräisen palkankorotustason ylittävä osuus. Täysimääräisyys ei siis toteudu. Kaiken lisäksi tuo 150 miljoonaa euroa ei edes ollut oikeasti ylimääräistä rahaa, vaan se sisältyi jo viime keväänä sovittuihin kehyksiin eli siihen 250 miljoonan euron lisäykseen, joka on tulossa kuntien valtionosuuksiin.

Kun hoitajille sitten selvisi, että tämä ratkaisu oli kupla, palkkakuopasta ei tällä noustaisi, niin on aivan ymmärrettävää, että tuo pettymys purkautui työtaisteluksi. Ja nyt hallituksen johtotroikka, Vanhanen, Katainen, Cronberg ja Wallin, joita ei ole myöskään syytä laskea nyt pois vastuusta, ovat linnoittautuneet hokemaan, että lisärahaa ei tule. Kyllä minä ymmärrän kuntatyönantajaakin: millä kunnat rahoittaisivat nämä vaalilupaukset, kun tälläkin hetkellä kuntatalous on kireällä.

Potilasturvallisuuslakia esitellessään pääministeri Vanhanen mielestäni aivan oikein esitteli niitä perusoikeuksia, joita tämä esitys koskee. Tässä ovat vastakkain potilaiden ja hoitajien oikeudet, toisaalta oikeus elämään ja terveyteen, toisaalta oikeus henkilökohtaiseen vapauteen, elinkeinovapauteen sekä ammatilliseen yhdistymisvapauteen. On aivan selvää, että oikeus elämään on kaikkein tärkein perusoikeus ja kyllä se ajaa ohi muiden oikeuksien. Juuri siksihän meillä on olemassa valmiuslaki sotatilaa varten, ja sen mukaan 17—65-vuotias voidaan määrätä kykyjensä ja voimiensa mukaiseen palkalliseen työhön. Toisaalta perusoikeuden rajoittamista pidetään sallittuna vain silloin, jos tavoite ei ole saavutettavissa perusoikeuteen vähemmän puuttuvin keinoin.

Tässä tapauksessa keinot olisivat olemassa. Kyllä asia voitaisiin ratkaista rahalla ja vieläpä valtion talouden tilaan nähden kohtuullisella panostuksella. Muistutan, että Suomi panostaa tällä hetkellä muita Pohjoismaita selvästi vähemmän terveydenhuoltoon ja niukka budjetointi ja tämä julkisen terveydenhuollon tehokkuus selittyy juuri nimenomaan hoitajien vertailumaita huonommalla palkalla. Palkkakorjaus on välttämätöntä, jos haluamme terveyspalveluihin ammattitaitoista työvoimaa väestön ikärakenteen vinoutuessa vielä vuosienkin kuluttua. Olen kyllä aivan vakuuttunut siitä, että sovittelulautakuntakin löytäisi hyvin nopeasti ratkaisun, jos hallitus suostuisi antamaan pelimerkkejä pöytään.

Nyt ministeri Brax poistui täältä, mutta ehkäpä ministeri Risikko osaa vastata siihen kysymykseen, johon Brax jätti vastaamatta. Eli kun tuolla valiokunnassa oli keskustelua uhkasakosta ja näistä sanktioista, joita hoitajille tämän lain mukaan voi tulla, jos he kieltäytyvät heille annetusta työmääräyksestä, niin samassa yhteydessä myös eräs asiantuntija totesi, että työmääräyksestä kieltäytynyt hoitaja on vaarassa joutua syytteeseen kuolemantuottamuksesta, jos esimerkiksi teho-osastolla tai päivystyspoliklinikalla potilas kuolee niin, että todetaan, että hoitajia ei ole ollut riittävästi. Toivoisin, että tähän tulisi ministeriltä vastaus, voidaanko näin tulkita.

Myös olen tuossa omassa vastalauseessani, joka on liitetty valiokunnan mietintöön, ehdottanut, että tuota kolmatta pykälää täydennettäisiin niin, että lain tasolla mainittaisiin omaishoitajat ja perhevapaalla olevat sellaisiksi, joilla olisi ihan lakiin perustuva oikeus kieltäytyä potilasturvatyöstä. Siellä hallituksen perustelutekstissähän kyllä mainitaan omaishoitajat esimerkkinä henkilöistä, joille katsotaan tulevan kohtuutonta haittaa työmääräyksestä, mutta sen sijaan siellä perusteluissa mainitaan nimenomaisesti, että hoitovapaalla oleva henkilö voidaan määrätä työhön. Pidän kyllä kohtuuttomana sitä, että pienen lapsen hoitaja, jos ajatellaan alle 3-vuotiaita lapsia, joita nuo perhevapaat yleensä koskevat, voitaisiin määrätä ilman suostumusta työhön.

Työelämä- ja tasa-arvovaliokunta korosti tuossa lausunnossa sitä seikkaa, mikä täällä nyt on paljon ollut esillä, että valtiovallan tulee kaikin käytettävissä olevin keinoin panostaa sovinnon aikaansaamiseen työriidassa niin, että tätä lakia ei tarvitse panna toimeen. Kyllä tämä merkitsee myös sovinnon taloudellisten edellytysten turvaamista. Mielestäni tässä on kysymys myös hallitusohjelman tulkinnasta. Onko hallitus toteuttanut sitä hallitusohjelman kirjausta, jossa todetaan seuraavasti: "Hallitus on valmis tukemaan korotetulla valtionosuudella sellaista kuntasektorille syntyvää palkkaratkaisua, joka edistää naisvaltaisten alojen palkkojen kilpailukykyä"? No, tämä ratkaisu, joka on syntynyt, ei valitettavasti sitä edistä. Mielestäni on aivan oikein nostaa tämä keskustelu poliittiseen keskiöön, koskapa hallitus on itse nostanut sen omaan hallitusohjelmaansa. On turha syyttää siitä, että oppositio nyt sotkisi politiikkaa ja työmarkkina-asioita keskenään, kun hallitus on itse tämän kirjauksen ottanut hallitusohjelmaansa.

Haluan vielä muistuttaa, että suuri ongelma tässä lakiesityksessä on se, että se ei pelasta kaikkia niitä ihmishenkiä, joita sillä yritetään pelastaa, eli vain 10—20 prosenttia näistä irtisanoutuneista hoitajista määrättäisiin työhön, ja siksi todellakin se suuri paine tulisi kohdistaa siihen, että ratkaisu syntyisi nopeasti. On myös kysyttävä, pitkittääkö tämän lain hyväksyminen ratkaisun löytämistä. Uhkaako se vauhdittaa terveydenhuollon henkilöstöpulaa alan vetovoiman kärsiessä? Siksi nyt vahvasti vielä vetoan hallitukseen sen puolesta, että nyt vahvistettaisiin valtion rahoitusta terveydenhuoltoon. Se on välttämätöntä muutoinkin. Mielestäni hyvä lähtökohta olisi se oppositioryhmien yhteinen talousarvioaloite, jossa ehdotetaan 600 miljoonan euron lisäystä kuntien valtionosuuksiin. Ehkä ratkaisu syntyisi tuota pienemmälläkin panostuksella. (Puhemies koputtaa)

Arvoisa puhemies! Haluan vielä todeta, että olen liittänyt tuohon vastalauseeseeni lausumaehdotuksen, jonka tulen sitten toisessa käsittelyssä esittämään, mutta vielä luen, mitä siinä ehdotan: "Eduskunta edellyttää, että hallitus antaa potilasturvallisuuden takaamiseksi esityksen, jolla kuntien sosiaali- ja terveydenhuollon valtionosuutta korotetaan. Lisärahoituksen tavoitteena on tukea terveydenhuollon palkkaratkaisun syntymistä, ehkäistä pahenevaa työvoimapulaa ja parantaa terveydenhuollon palvelutasoa."

Sirpa Asko-Seljavaara /kok:

Arvoisa herra puhemies! Hyvät ministerit! Sosiaali- ja terveysvaliokunta sai mietintönsä valmiiksi, kuten kuulitte, vähän ennen 23:a viime yönä. Valiokunta painottaa, että valtiovallan tulee ensisijaisesti panostaa sovinnon aikaansaamiseksi työriidassa, ja mehän emme tiedä, miten sovintolautakunnan työ nyt edistyy. Sehän voi edistyä hyvinkin, ja siellä voi olla rahaa pelissä. Emme tiedä sitäkään. Toissijaisena on potilasturvallisuus, eli suojelutyöhön pitäisi edelleen yrittää tehyläisiä saada. Mutta jos tämä ei toteudu, niin silloin joudumme ottamaan tämän potilasturvallisuuslain käyttöön, ja tietenkään me emme sitä toivo.

Arvoisa herra puhemies! Terveydenhuollon lakkoja on ollut useita viimeisen parinkymmenen vuoden aikana. Viimeksi oli lääkärilakko. Alan lakoissa on aina suojelutyö rajattu lakon ulkopuolelle. Esimerkiksi lääkärilakossa ulkopuolella olivat synnytykset, lastentaudit, etenkin keskoset, päivystys, syöpätaudit ja psykiatria. Tämä on vastuullista työtaistelupolitiikkaa. En voinut kuvitellakaan, että tällaista lakia ikinä tarvitsee säätää terveydenhuollon alalla, koska suojelutyö on ikimuistoisista ajoista ollut ilman muuta käytössä. Suojelutyö siis käsittää kaiken työn ihmishengen pelastamiseksi ja vakavan vammautumisen ehkäisemiseksi.

Ed. Mustajärvellä on hieman huono tämä laskutaito, kun hän aina väittää, että puolet tehyläisistä pakotetaan töihin. (Ed. Sirnö: Se on kuntatyönantajan näkökulma!) — Ei, vaan se on niin, että esimerkiksi Husissa meillä on 12 000 tehyläistä ja heistä 2 800 oli viime perjantaina, nyt siihen on tullut lisää, uhannut irtisanoutumisella. He ovat juuri avainaloilla, kuten naistentaudeissa, kirurgiassa, lastentaudeissa ja tärkeissä laboratorio- ja röntgentoiminnoissa. Hus toivoo, että kriittiset pisteet edelleen jäisivät toimimaan, ja sehän on aivan välttämätöntä, joten näistä 2 800 irtisanoutuneesta he toivovat 1 000:ta sairaanhoitajaa takaisin. Tämä tuhathan on siitä kokonaistehyläisten määrästä, joka on 12 000, vain alle 10 prosenttia.

Vastalauseessa ja eriävissä mielipiteissä vedotaan siihen, että työtaistelun rajoittaminen niin, että suojelutyötä tehtäisiin, olisi ihmisoikeussopimuksen vastaista, mutta, kuten ed. Sasi sanoikin, asia on aivan päinvastoin eli Euroopan neuvoston ihmisoikeusjulistus samoin kuin meidän perustuslakimme takaavat ensimmäisenä ehdottomana edellytyksenä ihmiselämän ja vasta sen jälkeen astuvat kansalaisten muut oikeudet voimaan.

Lisäksi oppositio puhuu koko ajan pakkotyöstä. Tämä laki ei edellytä pakkoa, vaan se edellyttäisi suojelutyötä, joka on jokaisen terveydenhuollon ammattilaisen velvollisuus. Meidän velvollisuutemme on hoitaa vaikeasti loukkaantunutta tai sairastunutta potilasta, ei siis pakko vaan velvollisuus, ja jos me ottaisimme tämän velvollisuuden käyttöön, niin tätä lakiahan ei tietenkään tarvittaisi.

Sosiaali- ja terveysvaliokunta lisäsi myöskin TyVin esityksen siitä, että paikallinen Tehyn ammattiosasto antaa lausunnon sairaanhoitopiirin esittämistä suojatyöhön määrätyistä henkilöistä, ennen kuin asia lähetetään lääninhallituksen hyväksyttäväksi. Tämä on ihan normaali käytäntö. Tällä tavalla me toimimme myöskin lääkärilakon aikana, eli Lääkäriliitto ja tässä Tehy on se paikka, jolta kysytään, saammeko ottaa nämä henkilöt käyttöömme, ja näin on aina toimittu. Tässä ei ole mitään uutta.

Oppositio esittää myöskin, muun muassa ed. Kuoppa, että potilasturvallisuuslaki vaikeuttaisi sopimukseen pääsyä. Tämä voi olla myös täysin päinvastoin, (Ed. Viitanen: On jo vaikeuttanut!) eli ne tehyläiset, jotka tuntevat vastuuta potilaistaan, saavat nyt oikeuden palata työhön ja saavat, kuten tämä laki määrää, 30 prosenttia paremman palkan. Sehän on erittäin hyvä asia. (Ed. Tiusanen: Miksei sitten tehdä sopimusta?) — No, katsotaan, saammeko sopimuksen. On hyvin mahdollista, että viime metreillä sopimus syntyy, koska yleensähän tämmöiset sopimukset tulevat viime metreillä.

Tehyläisten palkat ovat jääneet jälkeen jo viimeiset 15 vuotta, ja on aika saada palkat paremmiksi. Neuvotteluja on sitkeästi jatkettava ja sopimukseen on päästävä, jotta tätä potilasturvalakia ei tarvitse ottaa käyttöön.

Merja Kyllönen /vas:

Arvoisa herra puhemies! Olen pettyneenä seurannut tilannetta täällä hallitusaition puolella. Pääministeri on katsonut tarpeelliseksi matkustaa Liettuaan tällaisella hetkellä, ja eihän meillä ole tässä muuta hävittävää kuin demokraattinen oikeusvaltio. (Ed. Manninen: Päinvastoin!)

Tämä laki varmistaa sen, että suomalainen julkinen perusterveydenhuolto romutetaan. Kuka enää haluaa toimia hoitajana aikana, jolloin osoitetaan, ettei valtiovalta pidä työntekijöitä asianmukaisen palkan arvoisena ja päinvastoin antaa neuvottelupöydässä kaikki kortit työnantajan käsiin? Nyt ei ole enää kysymys rahasta eikä ihmisten terveydestä tai hengestä vaan puhtaasti sinivihreän porvarihallituksen arvovallan säilymisestä, ja sellaista minä allekirjoittaneena en iki kuuna päivänä tue.

Katainen ja Vanhanen ministereinä ovat niin monta kertaa ilmoittaneet tästä aitiosta, ettei lisärahaa palkkaratkaisuun tule. Jo itse Juudaskin olisi tässä tilanteessa hätää kärsimässä ja vaikeuksissa. Se, että sydämellä ja mitä suurimmalla ihmisyyden ja elämän kunnioituksella työtä tekevä hoitohenkilöstö halutaan asettaa polvilleen talousvallan edessä ja syyllistää ammattietiikan korkealle nostaneet ihmiset, ei mielestäni kuulu sivistysvaltioon, oikeusvaltiosta puhumattakaan.

Satoja tekstiviestejä, satoja puheluita, sähköpostia yhden viikonlopun aikana, ja kaikki ovat sanoneet mittansa tulleen täyteen. Nyt on kyykytys heidän osaltaan päättynyt, ja "hyvät herrat ja rouvat, saatte itse hoitaa", me saamme itse hoitaa maamme kansalaisia. Mielestäni jossain on olemassa tässäkin talossa se raja, miten paljon ihmisille voidaan valehdella ja heidän luottamustaan koetella. Tämä laki ei millään tavalla varmista sitä, etteikö ihmisiä kuolisi, mikäli irtisanoutumiset realisoituvat, ja sen on ministeri Risikkokin istunnossa joutunut myöntämään. Tämä laki on tuotu tänne puhtaasti pesemään sinivihreän porvarihallituksen kädet pois vaalilupauksista, pois taistelusta suomalaisen terveydenhuollon puolesta, ja jos odotetaan todellakin, että minäkin seison porvarihallituksen puolella, niin valitettavasti vakaumukseni ei tee siitä mahdollista.

Perustuslain asiantuntija totesi kuulemisessa, että jos puhutaan poikkeuslaista, kun on kyseessä asia, joka voidaan rahalla hoitaa, niin onko oikeasti kysymys poikkeusajasta, poikkeuslain säätämisen tarpeellisuudesta. Tietääkseni rahasta ei tässä valtiossa ole tällä hetkellä pulaa eivätkä vaatimukset ole kohtuuttomia. Haluan kertoa ed. Miedolle ja kysyä samalla, onko kohtuutonta saada ammattilaisena palkkaa 2 100—2 200 euroa, mitä se kohdallani haetun korotuksen myötä peruspalkkana olisi, olenko silloin kohtuuton, kun mietin, miksi oikein kouluttauduin alalle, kun tällainen kutsumus ei ketään tänä päivänä elätä. Tuleekin miettiä, miksi suurella rakkaudella kutsumusammattiaan hoitavat ihmiset päätyvät irtisanoutumiseen. — Siksi, että kyykyttämisen mitta on tullut täyteen.

Tänä iltana, tänä päivänä on selkeänä viestinä tullut selväksi naisvaltaisen matalapalkka-alan tulevaisuus. Kaikkien naisvaltaisten matalapalkka-alojen tulevaisuus on linjattu: orjia olette ja orjina tulee teidän oleman. Tämä ei ole enää pelkästään hoitajia koskettava kysymys. Tämä on riistoliike koko suomalaista naissukukuntaa kohtaan. Ei ole epäilystäkään siitä, etteivätkö kaikki halua turvata suomalaisen kansalaisen henkeä ja terveyttä, mutta ei tässä todellisuudessa ole enää siitä kysymys. Tällä lailla halutaan saattaa terveydenhuollon toimijat polvilleen talousvallan eteen.

Nyt on nähty sinivihreän porvarihallituksen syvin vaalitavoite toteutuneena, toteutumassa: Kansa kyykkyyn syvemmälle ja pienipalkkaiset kitukoot koloissaan, kyllä kutsumus teidät elättää, palvelualoilla, opetuksessa, kulttuurissa ja terveydenhuollossa. Tämän päivän keskusteluissa on tullut selvästi esille, että ei naisille voida maksaa, ei pienipalkkaisille voida maksaa, hehän hallituspuolueiden mukaan kaatavat suomalaisen kansantalouden. Raskaan työn raatajat ovatkin yhtäkkiä suomalaisen kansantalouden kaatajat.

Bjarne Kallis /kd:

Arvoisa herra puhemies! Tässä keskustelussa on kysytty, edesauttaako tämä laki sovintoa, sopimukseen pääsemistä tässä riitakysymyksessä, vai vaikeuttaako se. Kaikki kansanedustajat ovat saaneet joitakin minuutteja, 10—15 minuuttia sitten viestin, jossa kerrotaan, että irtisanoutumisia on tullut lisää 3 600. Mistä se johtuu? Johtuuko se siitä, että eduskunnassa käsitellään tällaista lakia, vai johtuuko se jostakin muusta? Minä pahaa pelkään, että se johtuu siitä, että tästä niin sanotusta pakkolaista keskustellaan eduskunnassa tänä päivänä. Minä toivon todella, että tämä laki ei koskaan astuisi voimaan. Jokainen kansanedustaja toivoo samaa, niin on käynyt puheenvuoroissa ilmi. Yksikään edustaja ei halua, että lain säännöksiä ruvettaisiin soveltamaan.

Olen tässä keskustelussa myöskin monta kertaa kysynyt, kun valiokunnissa, niin työelämä- ja tasa-arvovaliokunnassa kuin sosiaali- ja terveysvaliokunnassa, on korostettu sitä, että valtiovallan pitää panostaa kaikkiin mahdollisiin keinoihin, jotta ratkaisuun päästäisiin, olen kysynyt, mitkä ne keinot ovat, kun minä en tiedä kuin yhden keinon, ja se on raha. Olen välihuutoja huutanut ja kysynyt ministereiltä ja hallituspuolueitten edustajilta, mitkä ne muut keinot ovat, mainitkaa edes yksi muu keino kuin raha. En ole saanut vastausta. Ja jos ministeri Braxilla on vastaus tähän kysymykseen, niin jään kyllä kuuntelemaan.

Minulla on se käsitys, että ei ole mitään muuta ratkaisua kuin raha. Kyllä minä peräänkuulutan sitä henkeä, joka vallitsi tässä salissa viime torstaina, jolloin kaikkien ryhmäpuheitten puheenvuoroista henki sellainen tahto huolehtia asioista silloin, kun kriisi syntyy. Silloin rahalla ei ole niin suurta merkitystä, vaan yritämme hoitaa sen ongelman pois päiväjärjestyksestä. Ei tämä saisi olla mikään arvovaltakysymys, että kun oppositio vaatii lisää rahaa, hallitus ei voisi tulla vastaan. Viisas väistää, se on sananlaskuissa. Muistan, miten 90-luvulla, kun oli tosi vaikea tilanne ja jommankumman piti väistää, pääministeri Aho sanoi, että viisas väistää, ja antoi periksi. Samaa, sanoisinko, suuruutta peräänkuulutan kyllä hallitukselta. Antakaa ilmoitus julkisesti, että lisärahaa tulee, jotta sopimukseen päästäisiin. Viesti, että ei tipu senttiäkään, 150 miljoonaa euroa on luvattu, enempää ei tule, kiristää ja huonontaa ilmapiiriä neuvotteluissa. Ei tämä saa olla mikään hallitus—oppositio-kysymys, vaan tämä on yhteinen ongelma ja yhteisesti tämä ratkaistaan ja keinot me kaikki tiedämme.

Pentti  Tiusanen /vas:

Arvoisa herra puhemies! Hallituksen esitys on paradoksaali ja se vaarantaa potilasturvallisuuden vaikeuttamalla muun muassa sovittelulautakunnan työtä. Tässä viittaan jälleen kerran ed. Sihdon täällä antamaan vakavaan todistukseen tämän asian osalta.

Esityksellään hallitus pesee käsiänsä, onnistuen tässä kyllä huonommin kuin Pontius Pilatus. Hallituksen esitys vaarantaa siis potilasturvallisuuden, se vaikeuttaa sopimukseen pääsyä ja lisää työpaikoilla pettymystä poliittiseen päätöksentekoon. Arvoisat edustajat, on todella paljon postia, tietoja, puhelinsoittoja, todella vihaisilta Tehyn jäseniltä, jotka nimenomaan reagoivat tähän niin sanotusti potilasturvallisuuden varmistamisen vuoksi tehtyyn lakiesitykseen.

Työtaistelusta sinänsä hallitus on itse tehnyt poliittisen valitsemalla puolensa. Hallituksen lakiesitys antaa vain teatterinaamion, jonka taakse hallitus voi kätkeä kasvonsa, ei kuitenkaan totuutta. Naamio rapisee ja paljastaa hurskastelun, johon myös pääministeri, valitettavasti, sortui esitellessään lakia eduskunnassa 8. päivänä marraskuuta välittömästi Tuusulan tapahtumien hiljentymisistunnon jälkeen. "Uutta lakia tarvitaan, koska kyseessä on poikkeuksellinen työtaistelu, joka aiheuttaa kuolemanvaaran yhteiskunnan kaikkein puolustuskyvyttömimmille, kuten keskosille ja tehohoitoa tarvitseville." Mikäli pääministeri Vanhanen olisi aidosti huolestunut synnytysten, sairaaloiden päivystystoiminnan, leikkaussalien, tehohoidon, kiireellisen psykiatrisen ja syöpäsairauksien hoidon turvaamisesta, hän ja asiassa vahvasti osallinen valtiovarainministeri Katainen olisivat ensinnäkin täällä paikalla ja toiseksi antaisivat hallituksen lisäyksen siirtomäärärahaesityksenä eduskunnassa käsittelyssä olevaan vuoden 2007 kolmanteen lisätalousarvioon liittäen sen näin vuoden 2008 talousarvioon. Yksin lisätalousarviossa, joka on eduskunnassa, siirretään 1 400 miljoonaa euroa valtion tuloja velanmaksuun. Rahan puute ei siis pakota hallitusta väistämään vastuuta. Kyseessä on todellakin tahdon asia.

Nyt punnitaan eduskunnan järjen käyttöä. Onko hallituksen kasvojen pelastaminen ja arvovalta tärkeämpää kuin potilasturvallisuuden takaaminen, sen edelleen kehittäminen ja julkisen terveydenhoidon pelastaminen? Mikäli hallitus todella olisi huolissaan potilasturvallisuudesta, ministeri Katainen antaisi sovittelulautakunnassa olevalle edustajalleen Martti Hetemäelle selkeät ohjeet sopuun pääsemiseksi. Tehyn vaatimusten hyväksyminen puolestaan merkitsee julkisen sairaanhoidon tulevaisuuden varmistamista. Takaamme näin osaavan kotimaisen hoitohenkilökunnan sairaaloihin ja terveyskeskuksiin.

Päinvastoin tilanne toimii myös. Mikäli irtisanoutumisiin joudutaan, merkitsee se julkiselle terveyden- ja sairaanhoidolle pysyvää iskua. Tästä hyötyy voittoa tavoitteleva yksityinen sektori, erityisesti yksityissairaalat. Tänä aamuna kuulimme tästä todistuksen Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin uudelta toimitusjohtajalta Kari Nenoselta. Hän totesi Ylen Aamu-tv:ssä yksityissektorin nyt kasvavan näiden tapahtumien vuoksi, mikä hänen mielestään on vain hyvä asia.

Sähköpostikeskustelussa otsikoitiin: Kyllä Matti hoitaa. Valitettavasti Matti ei hoida. Tehohoitoihin, keskoloihin ja leikkaussalien tehtäviin pystyvät vain kokeneet, koulutetut sairaanhoitajat, terveydenhoitajat ja kätilöt.

Eduskunta voi panna päänsä pensaaseen ja sen enemmistö voi jälleen osoittaa eduskunnan nauttivan hallituksen luottamusta, mikäli hallituksen arvovalta on pelastettava. Vaikka se vaatii tilanteen kiristämistä, potilasturvallisuuden heikentämistä ja hoidon vähentämistä, eduskunta hyväksyy hallituksen esityksen. Mikäli eduskunnalle on tärkeää ihmisten terveyden edistäminen, sairauksien tehokas hoito, eduskunta hylkää hallituksen esityksen. Tässä on kysymys hallituksen silmänkääntötempusta, huomion kiinnittämisestä hurskaasti potilasturvallisuuteen, samalla kun hallitus tosiasiallisesti jättää toimimatta potilasturvallisuuden puolesta eli ei hyväksy Tehyn oikeutettuja vaatimuksia.

Arvoisa puhemies! Vihaisia ja todellakin turhautuneita sairaanhoitajia ja muita Tehyn jäseniä on tänään eilistä enemmän.

Erkki Virtanen /vas:

Arvoisa puhemies! Toistan sen, minkä olen jo tänään aiemmin sanonut, tässä aluksi. Tämä hallituksen esitys pakkotyölaiksi on poikkeuksellinen. Se on poikkeuksellinen Suomen yhteiskuntapoliittisessa mutta myöskin työmarkkinapoliittisessa historiassa. Tällaisia yrityksiä on ollut, mutta näin pitkälle ei ole päästy.

Tämä esitys oli huonosti valmisteltu, se oli tehty kiireellä. Kiirettä arvosteltiin niissä kuulemisissa, joissa kaikki mukana olleet valiokunnat, sosiaali- ja terveysvaliokunta, työelämä- ja tasa-arvovaliokunta ja perustuslakivaliokunta, olivat yhdessä mukana. Eduskunta on onnistunut parantamaan tämän lain sisältöä merkittävästi, mutta perusongelmaa se ei ole onnistunut poistamaan. Tämä lakiesitys, kuten tuo muutama kymmenen minuuttia sitten tullut tieto 3 600 uuden irtisanoutumisen toteutumisesta osoittaa, ei ole pystynyt vähentämään vaan päinvastoin se on lisännyt työtaistelun uhkaa.

Kuten täällä on väsymykseen asti saanut kuulla, me kaikki kuulemma haluamme, että tätä lakia, jos se säädetään, ei tarvitsisi panna täytäntöön. Se taisi olla Lauri Viita, joka totesi aikanaan, että ei minulla ole mitään sitä vastaan, että kirjallisuutta käsitellään, mutta ei olisi pahitteeksi, jos joku sitä lukisikin. Tässä ehkä voisi sanoa, ettei siinä mitään pahaa ole, jos eduskunta yksimielisesti ja hallitus ministereineen mukana on huolissaan ja toivoo hartaasti, ettei, mutta ei minulla olisi kyllä mitään sitä vastaan, että hallitus ja tämä eduskunta ihan oikeasti tekisivät jotakin, että poistuisi tämä työtaistelu-uhka, joka tästä poikkeuslaistakin huolimatta, jos vaikka se laki toteutuisikin, muodostaa äärimmäisen uhkan ihmisten terveydelle ja samalla muodostaa uhkan koko suomalaisen julkisen terveydenhuoltojärjestelmän säilymiselle.

Arvoisa puhemies! Tämä lakiesitys valitettavasti, vaikka täällä on toisin väitetty, ei keskity pelkästään ikään kuin neutraalisti työtaistelun ulkopuolelta turvaamaan potilaitten turvallisuutta. Näin voidaan tietysti ajatella ja toivoa, mutta tämän päivän tilanne on jo selkeästi osoittanut, että tällä lainsäädännöllä hallitus on asettunut toisen osapuolen puolelle. (Ed. Gustafsson: Valitettavasti!) — Valitettavasti. Se on äärimmäisen valitettavaa.

Luottamus on suomalaisessa työmarkkinajärjestelmässä aina ollut keskeinen tekijä. Kolmikanta on ollut kaikesta pahasta maineestaan huolimatta se tekijä, jolla suomalainen yhteiskunta, sen kiinteys, on pystytty vuosien varrella säilyttämään, yhteiskunnallista tasa-arvoa edistämään. Nämä tapahtumat vaarantavat jatkossa suomalaisen työmarkkinajärjestelmän uskottavuuden ja toimivuuden. Se on äärimmäisen huolestuttavaa.

Arvoisa puhemies! Minä olen täällä sydän kyyneleitä vuodattaen kuunnellut näitä hurskaita todistuksia, joita täällä esittivät muun muassa edustajat Heikkinen ja Karhuvaara, varmaan joku muukin, (Ed. Karhuvaara: Kaikki terveydenhoidon ihmisiä!) kuinka tällä lailla pelastetaan irtisanoutuneet, viimeisen työvuoron työntekijät kokemasta jotakin kamalaa. Minä voin kuvitella, kuinka se tällä lailla pelastettu tehyläinen siellä keskoskaapin äärellä syvää kiitollisuutta tuntien ihmettelee, missähän ne minun tässä työvuorossani normaalisti olevat kaverini oikein ovat. Miten minä selviän tästä tilanteesta, kun 80 prosenttia työtekijöistä on jossain muualla, vaikka tämän lain tarkoittamat enintään 20 prosenttia sinne nyt töihin saataisiinkin, mitä sitäkin voi epäillä? Voi olla, että siellä alkaa tulla muitakin kuin teitä pelastajia ikävä.

Minusta tällainen puhe, että tällä lailla pelastettaisiin hoitajia jostakin pahemmasta, on kyllä aika härskiä. Menkää tuonne kentälle kysymään niiltä tehyläisiltä, mitä mieltä he ovat tällaisesta puheesta. (Ed. Karhuvaara: 26 vuotta oltu jo!) — Menkää nyt varmuuden vuoksi vielä kerran kuitenkin uudelleen. Ja tulkaa sitten kertomaan, mikä oli palaute.

Arvoisa puhemies! Se, mikä tässä on kaikkein traagisinta, on se, että ei tarvittaisi tätä lakia, jolla on todennäköisesti vain huonoja seurauksia siinäkin tapauksessa, että sitä ei tarvittaisi, ja erityisesti siinä tapauksessa, koska, kuten ministeri Brax täällä totesi, perustuslaki edellyttää, että ihmisten henki ja elämä tulee suojata. Tästä me olemme täsmälleen samaa mieltä, me olemme varmasti kaikki samaa mieltä, mutta asia on vain niin, että perustuslaki ei kiellä käyttämästä muita keinoja eikä aseta ikään kuin pannaan muita perustuslain oikeuksia, vaikka ne tunnustettaisiinkin vähän vähempiarvoisiksi oikeuksiksi. Kuitenkin ne ovat perustuslaillisia oikeuksia, tässä tapauksessa oikeutta kamppailla omien työehtojensa puolesta.

Nimittäin tilannehan on se, että meillä on todellakin tässä eduskunnassa parhaillaan käsittelyssämme lakiesitys, jolla tämä ongelma voidaan poistaa. Se on laki kuntien sosiaali- ja terveydenhuollon valtionosuuksien muuttamisesta. Onko täällä joku, joka rehellisesti uskoo, että tämä lakko voi päättyä ilman, että terveydenhoitajien, sairaanhoitajien ja hoitajien palkkoja ylipäätään korotettaisiin? (Ed. Gustafsson nostaa kätensä ylös!) Nostakaa nyt. Puhemies! Jos sallitte, niin nostakaa ihan varovaisesti käsi ylös, kuka uskoo. Ei näy, (Ed. Gustafsson: Ei näy, merkitään pöytäkirjaan!) enkä usko, että kukaan voi sellaista tunnustaakaan. Ja kun näin on, niin sehän tarkoittaa sitä, että jotta tämä selkkaus voidaan lopulta ratkaista, kuntien on saatava lisää rahaa.

Arvoisa puhemies! Meillä on käsissämme siihen keinot. Käytetään niitä.

Hannes  Manninen /kesk:

Arvoisa puhemies! Kun on kuunnellut tätä keskustelua, erityisesti sosialidemokraattisten edustajien populistisia puheenvuoroja, on tullut mieleen, että tohtori Seppo Lindblom oli enemmän kuin oikeassa, kun hän totesi, että oli Suomelle onneksi, että sosialidemokraatit hävisivät vaalit. Vasemmistoliitolta nyt ei ole voinut mitään odottaakaan, joten heidän käyttäytymisensä ei ole millään tavalla yllättävä. (Ed. Kangas: Kepu pettää aina!)

Ed. Virtasta kehottaisin lukemaan Helsingin Sanomien taloustoimittajan Jarmo Aaltosen kolumnin lauantailta. Ehkä siinä tulee monia vastauksia hänen esittämiinsä kysymyksiin. (Ed. Asko-Seljavaara: Just niin!)

Arvoisa puhemies! Me olemme vakavan tilanteen ja asian äärellä. Siitä kertovat ne lukuisat viestit, joita me kaikki olemme saaneet paitsi hoitohenkilöstöltä myös muilta kansalaisilta. Minulle niistä huokuu aitoa suuttumusta, tuskaa ja pelkoa paitsi oman elämän ja terveyden myös koko terveydenhoitojärjestelmämme tulevaisuudesta.

Nyt käsittelyssä olevaa potilasturvalakia on kutsuttu niissä viesteissä ja täällä pakkolaiksi ja ihmetelty, kuinka sellainen voidaan antaa demokraattisessa sivistysvaltiossa. Tämän vuoksi on paikallaan pohtia, mistä tässä laissa on kysymys ja mistä siinä ei ole kysymys.

Ensiksi on syytä erottaa kaksi asiaa: kanta potilasturvalakiin ja kanta terveydenhuollon työtaistelun sisältöön ja sen mahdolliseen ratkaisuun. Potilasturvalaki ei ole kannanotto, päinvastoin kuin julkisuudessa ja täällä on jatkuvasti väitetty, kummankaan sopimuspuolen puolesta tai kumpaakaan vastaan. (Ed. Kauppila: Tulipa terveisiä heti!)

Potilasturvalaki on vain ja ainoastaan kannanotto heikoimpien ja puolustuskyvyttömimpien, kuten keskosten, synnyttäjien ja vakavasti sairaiden tai sairastuvien, hengen ja terveyden puolesta. Se on kannanotto niiden arvojen puolesta, jotka käyvät ylitse kaikkien muiden. Näin on niin perustuslaissamme kuin kaikissa kansainvälisissä sopimuksissa, ja juuri siksi nämä kaksi asiaa on pidettävä erillään toisistaan.

Miten potilasturvalaki sitten soveltuu demokraattiseen yhteiskuntaan? Potilasturvalaissahan on nimenomaan kysymys demokraattisen hyvinvointiyhteiskunnan suojelemisesta. Jos joukkoirtisanoutuminen tulisi voimaan eikä meillä olisi nyt esitettyä lakia, ei ole kysymys demokratiasta, vaan anarkiasta. Tällöin julkinen valta, valtio ja kunnat, laiminlöisivät niille perustuslaissa säädetystä tärkeimmästä perusoikeudesta huolehtimisen: huolehtimisen oikeudesta elämään ja huolenpitoon. Myös kaikissa kansainvälisissä sopimuksissa, kuten Euroopan neuvoston ihmisoikeussopimuksessa ja YK:n kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevassa yleissopimuksessa, lähtökohtana on nimenomaan, että työtaisteluoikeuksia voidaan rajoittaa laissa säädetyin tavoin, jos rajoitukset ovat välttämättömiä demokraattisessa yhteiskunnassa muiden yksilöiden oikeuksien ja vapauksien turvaamiseksi ja muun muassa terveyden suojelemiseksi. Eli kysymys on nimenomaan demokraattisen yhteiskunnan tärkeimpien oikeuksien puolustamisesta.

Arvoisa puhemies! Keskustelussa ovat olleet myös vastuukysymykset. Oikeudellinen vastuu terveyspalvelujen järjestämisestä on kiistatta julkisella vallalla eli valtiolla ja kunnilla. Kysymys on vain siitä, kuinka valtio ja kunnat, jotka ovat erillisiä oikeushenkilöitä ja organisaatioita, voivat sitten vastuunsa kantaa. Eihän organisaatio tai oikeushenkilö voi ketään hoitaa, vaan sen tekevät ammattihenkilöt. (Ed. Gustafsson: Onneksi näin!) Vastuu on siksi jakamaton ja yhteinen, eikä eettisestä vastuusta ja ammattilupauksesta vapaudu sanomalla, että vastuu on työnantajalla. Kun sopimusta lakkorajoista normaalikäytännön mukaan ei ole aikaansaatu, julkinen valta voi kantaa vastuunsa vain lainsäädännön kautta, ja siksi me käsittelemme nyt potilasturvalakia. Se on vastuun kantamista perustuslain velvoitteiden täyttämiseksi.

On hyvä, että perustuslaki-, työ- ja tasa-arvo- sekä sosiaali- ja terveysvaliokunta ovat tehneet huolellista työtä koko viikonlopun ja korjanneet niitä puutteita, joita laissa on asiantuntijakuulemisessa ilmennyt. Näinhän tapahtuu kaikkien muidenkin lakien osalta. Olen varma, että jokainen tässä salissa toivoo hartaasti, että sopu syntyy ilman, että tätä lakia tarvitsee koskaan soveltaa. (Ed. Kallis: Silloin pitää antaa rahaa!) Se on meidän yhteinen vetoomuksemme. Laki on kuitenkin varautumista pahimpaan, ja niissäkin oloissa on pyrittävä ainutkertaisen ihmiselämän suojeluun, vaikka se rajoittaisi muita oikeuksiamme. Tätä lakia koskevassa äänestyksessä on siis kysymys vain tästä laista ja elämän ja terveyden suojelusta eikä kannanotosta työtaistelun lopputulokseen.

Arvoisa puhemies! Minun omatuntoni ainakin velvoittaa asettumaan elämän ja terveyden puolelle. (Ed. Gustafsson: Niin meidän kaikkien muidenkin!)

Håkan Nordman /r:

Arvoisa puhemies, ärade talman! Det här är en svår situation för alla, för riksdagen och regeringen, för förhandlingsparterna, vårdarna, patienterna och medborgarna. Ingen vill ha en sådan här situation. Det innebär ett misslyckande och situationen skrämmer. Egentligen är det överraskande att en sådan här situation har uppstått. (Ed. Kallis: Kyllä!)

Oikeastaan on hämmästyttävää, että tällainen tilanne on syntynyt. Jo ennen eduskuntavaaleja puolueissa vallitsi suuri yksimielisyys siitä, että hoitoalan tilannetta on parannettava ja että hoitajat ansaitsevat paremman palkan. Pääargumentteina olivat tasa-arvo ja palkkausehtojen parantaminen naisvaltaisilla aloilla, henkilöstötarpeen kasvu ja vaikeudet rekrytoida henkilöstöä jatkossa.

Hallitusohjelmassa ja budjetissa hallitus ilmaisikin hyvän tahtonsa myötävaikuttaa tämän suuntaiseen ratkaisuun, oikean suuntaiseen ratkaisuun. On äärimmäisen valitettavaa, että neuvotteluosapuolet eivät ole löytäneet keskenään ratkaisua, joka toisi hoitoalalle huomattavan parannuksen nykytilanteeseen verrattuna ja oikeudenmukaisen palkankorotuksen muihin aloihin verrattuna.

Mutta ymmärrämme, että vaikeudet johtuvat — eivätkä yllättäen — siitä, että myös tätä ratkaisua on tarkasteltava laajemmassa yhteydessä, sitä, mitä se maksaa, miten se rahoitetaan, mitä se merkitsee hoitoalalle jatkossa, mitä se merkitsee hoitoa tarvitseville, mitä se merkitsee tuleville tulopoliittisille sopimuksille jne.

Vielä on kuitenkin aikaa viikko yhteisten nimittäjien löytämiseksi työntekijöille ja työnantajille, kunnille ja valtiolle. Tarvitsemme ratkaisun, joka tekee tästä laista tarpeettoman. (Ed. Kallis: Millä se ratkaistaan?) Tämä suhtautuminen leimasi valiokuntatyötämme. Jos tässä taas epäonnistutaan, tätä lakia tarvitaan. Tarvitaan säännöksiä ja valmiuksia ihmisten hengen ja terveyden turvaamiseen poikkeustilanteessa.

Det skulle vara ansvarslöst att inte se till att det finns möjligheter till en absolut nödvändig vård. Det förväntar sig alla i en situation där det handlar om att rädda liv eller att befrias från allvarliga skador för resten av livet. Det här kan naturligtvis också handla om oss själva och våra nära eftersom vi inte behärskar vår egen livssituation.

Grundlagsutskottets förslag till ändringar och förtydliganden var motiverade liksom arbetsutskottets anmärkningar. I social- och hälsovårdsutskottet har vi bemödat oss om att regeringens avsikt att säkerställa trygghet till liv och hälsa skall prägla lagen och betänkandet.

Olemme kuitenkin selkeästi ja yksimielisesti ilmaisseet toiveemme, että lakia ei tarvitsisi lainkaan ottaa käyttöön ja että tilanne voitaisiin hoitaa työtaistelutoimenpiteiden rajaamisen ansiosta nykyisen suojelutyötä koskevan lainsäädännön avulla, mutta tämä edellyttää Tehyn vastaantuloa.

Muutoksista haluan ennen kaikkea mainita täsmennyksen välttämättömästä hoidosta ja siitä, mitä siihen voi kuulua, ja siitä, että ulkopuoliset, jotka eivät ole työtaistelun piirissä, voidaan kutsua työhön ainoastaan erityisen painavista syistä ja että kaikilla tulee olla tarvittava ammattitaito.

Suojelutyötä tekevän osalta täsmennetään ja parannetaan ehtoja, jotka liittyvät palkkaan ym. ehtoihin. Muutoksissa puututaan myös etujärjestöjen väliseen yhteistyöhön ja Tehylle annetaan oikeus lausunnon antamiseen valittaessa suojelutyöhön kutsuttavia henkilöitä. Tämä on melkoinen ja perusteltu parannus.

Uhkasakko voidaan edelleen toimeenpanna, mutta sitä ei välttämättä tarvitse käyttää edes vaikeissa tilanteissa, riippuen siitä, miten tilanne etenee tai minkälaiseen tilanteeseen joudutaan.

Laki tulee olemaan voimassa maaliskuun loppuun saakka mutta lakkaa olemasta voimassa niin pian kuin se on täyttänyt tarkoituksensa. Parhaimpana ratkaisuna on tietenkin sopimus, korostan edelleen, jolloin tätä lakia ei tarvita. Vielä tällä viikolla on aikaa sopimukseen pääsemiseen. Jollei sopimukseen päästä, potilasturvallisuus on varmistettava tämän lain avulla, jollei voida sopia siitä, että voimassa oleva lainsäädäntö suojatyöstä on riittävä, edellyttäen, että päästään sopimukseen työtaistelun rajoittamisesta.

Uppgiften är med andra ord tudelad, man kan se två huvuduppgifter här. Dels gäller det att trygga patientsäkerheten den närmaste tiden, dels handlar det om att trygga tillgången på vårdpersonal i ett längre perspektiv med tanke på växande behov. För att lyckas med båda två av de här väsentliga uppgifterna så fordras det mycket god vilja av alla parter den närmaste tiden.

Tehtävä on toisin sanoen kaksijakoinen. Kyse on potilasturvallisuuden varmistamisesta lähiaikoina, toisaalta hoitohenkilökunnan saatavuuden turvaamisesta pidemmän päälle kasvavat tarpeet huomioon ottaen. Kaikilta osapuolilta tarvitaan siis hyvää tahtoa tässä onnistumiseksi lähipäivinä.

Bjarne  Kallis /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Näissä aikaisemmissa puheenvuoroissa on aika lailla korostettu sitä, että valtion pitää tulla vastaan. Panin merkille, että ed. Nordman totesi, että Tehyn tulee tulla vastaan. En oikein ymmärrä tätä, kun samanaikaisesti perustellaan, miten nämä palkankorotukset ovat perusteltuja, ja sitten toisessa puheenvuorossa sanotaan, että Tehyn pitää tulla vastaan. No, onko palkankorotus perusteltu vai ei, jos Tehyn pitää tulla vastaan?

Huomasin myöskin, että ministeri Wallin lauantaipäivän Hufvudstadsbladetissa hyvin selkeästi totesi, että Tehyn palkankorotukset ovat perusteltuja. Jos ne ovat perusteltuja, ei kai sen tarvitse tulla vastaan. Ei Tehyn tarvitse tulla vastaan, vaan myönnämme lisää rahaa. Sitä minä en ymmärrä, minkä takia te sitä niin voimakkaasti vastustatte.

Håkan Nordman /r(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minä tarkoitin nimenomaan sitä, että jos halutaan käydä keskustelua edelleen työtaistelun rajoittamisesta, se edellyttää, että Tehy on siihen valmis osallistumaan. Se pitää paikkansa edelleen, ja se on ainoa mahdollisuus, jotta voitaisiin päästä tulokseen ja vaikkapa tätä, niin kuin täällä monesti on korostettu, lakia ei tarvita. (Ed. Kallis: Pitääkö valtion tulla vastaan?)

Ulla Karvo /kok:

Arvoisa puhemies! Lähestyn asiaa lähinnä juristin näkökulmasta. Suomen perustuslaki asettaa valtiovallalle erilaisia velvollisuuksia. Perustuslain 7 §:n 1 momentin mukaan jokaisella on oikeus elämään. Perustuslain 19 §:n 1 momentti turvaa oikeuden välttämättömään huolenpitoon jokaiselle, joka ei pysty hankkimaan ihmisarvoisen elämän edellyttämää turvaa. Pykälän 3 momentti velvoittaa julkisen vallan turvaamaan jokaiselle muun muassa riittävät terveyspalvelut. Toisaalta perustuslaki turvaa ammatillisen yhdistymisvapauden ja työtaisteluoikeuden samoin kuin se suojaa henkilökohtaisen vapauden.

Perustuslaki siis luettelee meidän perusoikeutemme. Syntyy tilanteita, jolloin eri oikeudet joutuvat kollisioon keskenään. Tässä kyseessä olevaa tilannetta on punnittava kokonaisrelaatiossa hengen suoja, julkisen vallan perusoikeusvelvoitteet ja toisaalta työntekijän vapaus ja ammatilliseen järjestäytymiseen liittyvät oikeudet. Hallituksen esitys laiksi potilasturvallisuuden varmistamiseksi lähtee siitä, että potilaiden hengen turvaamiseksi tai pysyvän vammautumisen estämiseksi välttämättä tarvittava hoito on voitava turvata kaikissa olosuhteissa, myös työtaistelun aikana. Lain säätäminen on julkisen vallan varautumista toteuttamaan perustuslain asettama velvollisuus huolehtia hengestä ja terveydestä.

Perustuslain 7 §:n 1 momentissa turvattu oikeus elämään on perustavan laatuinen perusoikeus, jonka toteutuminen on edellytys muista perusoikeuksista nauttimiselle. Oikeus elämään kuuluu niin sanottuihin ehdottomiin perus- ja ihmisoikeuksiin, josta poikkeamista ei sallita missään olosuhteissa, sanovat asiantuntijat. Tästä perus- ja ihmisoikeudesta seuraa julkiselle vallalle velvollisuus pidättäytyä loukkaamasta näitä oikeuksia ja toisaalta velvollisuus ryhtyä tarvittaessa toimenpiteisiin oikeuspiirissään olevien ihmisten elämän suojelemiseksi. Perusteltua on siis, että oikeus elämään on esityksen pohjana ja sen takaaminen esityksen tavoite.

Perustuslakivaliokunta on käsitellyt asiaa ja punninnut lakiehdotuksen säätämisjärjestystä eri perusoikeuksien kannalta. Sääntelyn on oltava täsmällistä ja tarkkarajaista, jotta laki on saatettavissa voimaan tavallisen lain säätämisjärjestyksessä. Vastaavanlaista punnintaa on ollut perustuslakivaliokunnan lausunnossa numero 9/2007 vp, jossa reservissä olevia asevelvollisia voidaan määrätä auttamaan suuronnettomuustilanteessa. Kysymys on silloinkin henkilökohtaisen vapauden rajoittamisesta ja auttamiseen määräämisestä. Esitykseen on tehty ne muutokset, joita perustuslakivaliokunta edellytti. Laki on välttämätön edellä mainituista syistä. Kuten aiemmin on todettu, tässä tilanteessa ei vaihtoehtoa ole, koska työtaistelussa rajauksia hengen ylläpitämiseksi ja vammautumisen estämiseksi ei ole tehty.

Olisi täysin edesvastuutonta, jollei julkinen valta varautuisi pitämään huolta jokaisesta, jonka elämä on vaarassa tai jota vammautuminen uhkaisi. Lain käsitteleminen tässä vaiheessa sopimusneuvotteluita on pakon sanelemaa, ei hallituksen valinta. Tällaista tilannetta ei pitäisi päästä syntymään, ja sen vuoksi olisikin harkittava vastaisuuden varalle toimenpiteitä, jotta pysyvämpi järkevä olotila saataisiin aikaiseksi. Kysymys onkin, onkohan tässä aukko lainsäädännössä, kun joudutaan tällaiseen tilanteeseen. Sopimusratkaisu on varmasti meidän kaikkien tavoitteena, ja siihen on pyrittävä.

Matti Kangas /vas:

Arvoisa puhemies! Ensin: Kun ed. Manninen käytti puheenvuoronsa hyvin ylimielisesti, sanoi, että ei opposition ääntä tarvitse kuunnella, että hallitus hallitsee, toteaisin myös, että opposition ääntä ei kuunnella mutta ei kuunnella kyllä Tehynkään eikä hoitoalan ihmisten ääntä vaan nyt ollaan pistämässä heitä kyykkyyn. Muistuttaisin myös ed. Mannista siitä, että se valtionvelka, mitä nyt pitkälti maksetaan ja sanotaan, että siihen käytetään ne miljardit, mitä on ylijäämää, tuli sieltä Ahon keskustajohtoisen hallituksen ajoilta. Silloin tehtiin suuria virheitä, ja tämän päivän hoitohenkilökunnat joutuvat siitä kärsimään. Muistutan vielä, että muun muassa Ruotsissa tehtiin aivan toisenlaisia päätöksiä ja siellä ei tällaisiin valtaviin valtionvelkoihin jouduttu. Ahon hallitus teki suuria virheitä, ja nyt siitä maksetaan.

Mutta varsinaiseen puheeseeni. Demokraattiseen yhteiskuntaan kuuluu lakko-oikeus. Kaikilla aloilla pitää olla oikeus tarvittaessa puolustaa omia etujaan työtaistelulla. Sairaanhoitajien työtaistelussa on kyse paljon muustakin kuin palkoista. Nyt linjataan pitkälti koko hoitoalan tulevaisuutta, esimerkiksi sitä, hakeutuvatko ihmiset enää alan koulutukseen, löytyykö meillä enää tulevaisuuden hoitajia. Jos sairaanhoitajat häviävät tämän taistelun, tarkoittaa se sitä, ettei heillä ole, sanotaanko, seuraavaan kymmeneen vuoteen mitään mahdollisuutta palkkavääristymien korjaamiseen. Siinä mielessä tämä on iso asia, mutta myös koko kunta-alalle tämä vaikuttaa, sallitaanko kunta-alan palkkojen nousta.

Toivon, että hallitus tulee tässä asiassa järkiinsä eikä syyllistäisi enää yhtään hoitajia ihmisten hoitamatta jättämisestä. Hallitus pelottelee ihmisiä sillä, kuinka moni ihminen tulee hoitajien työtaistelun takia kuolemaan. Hoitajia pelotellaan, miten ihmiset kuolevat heidän takiaan. Ihmisten pelottelu ei ole maan hallituksen tehtävä. Sen tehtävä on löytää tähän asiaan ratkaisu eli lisää rahaa. Pääministeri Vanhasen johtamissa hallituksissa tuntuu olevan taipumusta pakkokeinoihin ja sanelupolitiikkaan. Onko niin, ettei pääministeri meinaa päästä irti työreformiajattelusta? Viime kaudella uhattiin lakolla Rajavartiostoa, mutta onneksi siinä järki voitti. Toivon, että järki voittaisi tässäkin asiassa.

Arvoisa puhemies! Se on selvää, ettei hoitajien palkankorotuksia saa missään nimessä maksattaa kunnilla. Velkaiset kunnat eivät pysty hallituspuolueitten vaalilupauksia lunastamaan. Vastuu on ennen kaikkea myös puolueista kokoomuksella ja vastuu on pääministerillä ja valtiovarainministerillä. Valtiovarainministeri on luvannut selvin sanoin, että valtio maksaa hoitoalan palkankorotusten yleisen linjan yli menevän osuuden. Tämän mukaan hallituksen pitää toimia eikä säätää pakkolakeja. Hallituspuolueitten edustajissa on monia hoitoalan ihmisiä. Luotan, että he eivät lähde mukaan tämän hallituksen sanelupolitiikkaan vaan ovat hoitajien puolella. Hoitoala on hyvin pitkälle naisvaltainen ala. Meillä hallituksessa on historiallinen naisenemmistö. Käyttäkää nyt, hyvät naiset, enemmistönne valtaa ja äänestäkää Vanhanen ja Katainen nurin vaatimuksineen. Minä toivon, että sairaanhoitajat saavat tässä taistelussa 5—0-voiton hallituksesta. (Ed. Skinnari: Risikko valtiovarainministeriksi, kyllä hommat hoituu!)

Jukka Gustafsson /sd:

Arvoisa puhemies! Ehkä sellainen uusi näkökulma tähän keskusteluun, jota nyt ei ole vielä ihan ääneen sanottu. Tässähän on asetettu vastakkain, johtuen tästä perustuslakivaliokunnan roolista ja merkittävyydestä tämän asian käsittelyn suhteen, työtaisteluoikeus noin väljästi sanottuna ja elämän suojelu, elämän arvo. No, on luonnollisesti itsestäänselvää, että tässä ikään kuin näkökannaltamme varmaan me kaikki olemme sitä mieltä, että elämän suojelu on arvokkaampaa, tärkeämpää. Ei siinä edes tarvita mitään perustuslain tulkintaa. Mutta eräs juristi, jota en nyt saanut kiinni — minä olisin voinut sanoa hänen nimensäkin — sanoi, että yhtä hyvä tai relevantti kysymyksenasettelu olisi se, että asetettaisiin vastakkain työtaisteluoikeus ja omaisuudensuoja, suluissa raha, koska tästähän yhtä paljon, itse asiassa enemmän, on kysymys.

Arvoisa puhemies! En yleensä lue sähköposteja, joita kansanedustajille tulee. (Ed. Ukkola: Herranen aika!) Nyt teen poikkeuksen, koska asian vakavuus on sitä luokkaa. (Ed. Arhinmäki: Tarkoitit pöntössä?) — Tarkoitin pöntössä, joo, anteeksi, siis en lue niitä täällä eduskunnan pöytäkirjoihin. — Tämä on niin tärkeä. Sitaatti:

"Täällä käydyissä puheissa ei mielestäni korostunut tarpeeksi esiin laissa ollut eräs vakava epäkohta. Laki listaa erilaisia hoidollisia tehtäviä, joihin irtisanoutuneet hoitajat voidaan pakottaa irtisanomisen jälkeen. Kuitenkin haluan muistuttaa lähes kaikkien hoitajien työn olevan hengen ja terveyden säilyttävää. Ei vain keskoshoidon, tehohoidon, syöpähoidon, leikkaushoidon, päivystyksen, akuuttipsykiatrian tai synnytysten hoito tule siis täyttämään hengen ja terveyden säilyttävän hoidon lainkohtaa. Kun ihminen leikataan, hän tarvitsee sen jälkeen sisätautisen tai kirurgisen osaston hoitoa tai hänen terveytensä, toipumisensa tai henkensä vaarantuu. Vanhukset kuolevat sänkyihinsä, elleivät hoitajat ole paikalla hoitamassa. Nuorisopsykiatrisen osaston hoidon taukoaminen vaarantaa suisidaalisten, masentuneiden ja psykoottisten nuorten hoidon ja hoitotulokset. Keskoshoidosta potilaat siirtyvät lastenosastolle jatkohoitoon terveyden kehityksen varmistamiseksi, samoin tehohoidosta potilaat siirtyvät tavalliselle osastolle.

Näin ollen laissa on tässä työnantajan mentävä aukko, ja tätä aukkoa tulee työnantaja taatusti käyttämään myös jatkossa. Koska työnantaja näin pystyy perustelemaan lähes kaikkien irtisanoutuneiden hoitajien paluun pakottamalla työpaikoilleen, ei laki voi olla kohdistumatta nimenomaan Tehyn työtaisteluun. Hallituksen on turha luottaa työnantajan reiluuteen ja haluun tehdä oikein."

Päätän tämän lainauksen tähän. Tämä kirjoittaja oli mielenterveyshoitaja, 20 vuotta nuorisopsykiatrisella osastolla.

Arvoisa puhemies! Tämä porvarihallitus antaa lakiesityksensä vaiheessa, jossa se on vaikeuttanut sovintoneuvotteluita ja lisää irtisanoutumisten todennäköisyyttä. Esityksen antamisen ajankohta osoittaa hallituksen täydellistä kyvyttömyyttä ja haluttomuutta ratkaista asia sopimalla, esitys kun perustuu pakkoon, ei neuvottelujen edistämiseen. Hallitus asettuu selkeästi työnantajien puolelle tällä pakkolailla. Käytetyt menettelytavat ja esityksen sisältö osoittavat, että pakkolain tärkein tavoite on murtaa Tehyn työtaistelu. Lakiesitys ei ratkaise itse ongelmaa eli palkkakiistaa mutta ei myöskään takaa potilasturvallisuutta. Tässä meidän käymämme vilkas keskustelu on monilta kohdin osoittanut sen, että se tulee tuomaan lähes kaaosmaisen tilanteen suomalaiseen terveydenhuoltoon. Sen takia tämä laki ei ole mikään ratkaisu.

Meille kaikille suomalaisille on selvää, että mahdollisten joukkoirtisanoutumisten toteutuessa kansalaisten henki ja terveys on turvattava. Yhdenkään osapuolen tarkoitus ei ole vaarantaa ihmishenkiä. Siksi mielestäni hoitajiin kohdistunut syyllistäminen loukkaa heidän ammattietiikkaansa. He joutuvat muutenkin jok’ikinen työpäivä vastaamaan asiakkaidensa turvallisuudesta.

Arvoisa puhemies! Suomalainen työmarkkinapolitiikka on tähän asti perustunut sopimiseen. Aina tarpeen vaatiessa työntekijät ovat joutuneet puolustamaan tavoitteitaan työtaistelulla, mutta suomalainen malli perustuu pohjimmiltaan työntekijöiden ja työnantajien molemminpuoliseen luottamukseen. Porvarihallitus osoittaa poikkeuksellisen huonoa käytöstä tuomalla eduskunnalle tämänsisältöisen terveydenhuollon pakkolain. Laki on hoitajia kohtaan loukkaava, ja se rikkoo sitä sopimisen kulttuuria, joka työmarkkinoilla on tähän asti vallinnut.

Hallitukselta olisi odottanut edes jonkinlaista nöyryyttä hoitajien oikeutettujen vaatimusten edessä. Asia voitaisiin edelleenkin ratkaista rahalla, jota oppositio omassa vaihtoehdossaan on esittänyt. Tätä ongelmaa ei voida eikä sitä pidä ratkaista pakkotyölailla.

Kuten debattikeskustelussa totesin, hallituksen työmarkkina-asioitten osaaminen ja hoito on ollut — sanon sen suoraan — ala-arvoista. Tämä käyty keskustelu on osoittanut sen, että kokoomuksen äänitorvena toimii lähes 90-prosenttisesti ed. Ben Zyskowicz. Missä on kokoomuksen muiden edustajien työmarkkinaosaaminen tässä keskustelussa? Missä on toimitusjohtaja Eero Lehti luurannut? Kysynpähän vain. Eli annan hallitukselle työmarkkina-asioitten hoidosta edelleen arvosanaksi improbaturin eli hylätyn.

Erityisesti kokoomuksen puheenjohtajan Jyrki Kataisen tulisi nyt vakavasti katsoa itseään peiliin. Kokoomus on pettänyt törkeästi hoitajille antamansa vaalilupaukset. Tässä on perimmäinen syy siihen, miksi olemme tänään vaikeassa tilanteessa. Koulutetuille naisvaltaisille aloille annetut vaalilupaukset unohdettiin. Paljon puhetta mutta vähän tekoja — se on erityisesti kokoomuksen mutta valitettavasti myös maan hallituksen linja tässä asiassa. On harmi, että puheenjohtaja Katainen ei ole täällä paikalla. Nimittäin politiikassa sanat ovat kuitenkin tekoja. Jos jotain luvataan, sen on myös pidettävä paikkansa. Tasa-arvoerästä puuttuu edelleen 190 miljoonaa euroa. Se hallituksen lupaama 150 miljoonaa euroa on vain 0,9 prosenttia 2 prosentin tasa-arvoerästä, ja niin kuin täällä on monta kertaa eduskunnan pöytäkirjoihin luettu, puheenjohtaja Katainen lupasi, että kaikki yli menevä osa korvataan valtion taholta. Se on ollut raukkamaista puhetta, kun siitä ei pidetä kiinni.

Kauniiden vaalilupausten sijaan porvarihallitus paljastaa todelliset karvansa. Se on asettunut selkeästi työnantajan puolelle ja sekaantuu neuvotteluihin siten, että sopimusratkaisu valitettavasti oman arvioni mukaan tulee yhä vaikeammaksi. Hallitus on vastuussa varsin olennaisesti tästä syntyneestä tilanteesta. Ja vaikka nämä vetoomukset nyt menevät jo inflaation puolelle, niin myöskin omalta kohdaltani sosialidemokraattisen eduskuntaryhmän varapuheenjohtajana vetoan erityisesti kokoomukseen, ministeri Risikkoon, joka nyt ei ole paikalla, että laittakaa nyt itsenne sataprosenttisesti peliin. Me emme halua sitä tilannetta, me sosialidemokraatit — en usko, että poliittisesti vasemmalla puolella olevat haluavat, tuskin fiksut porvaritkaan, jos sellaisia on — että tässä syntyy nyt semmoinen tilanne, että näihin joukkoirtisanoutumisiin joudutaan.

Tuulikki Ukkola /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Voi olla, että työmarkkinatietämys on vähempää kuin mitä ed. Gustafssonilla on, mutta olen kuitenkin vuosikymmeniä seurannut toimittajana työmarkkinapolitiikkaa, ja koskaan tällaista ei ole tapahtunut. Koskaan ei ole menty lakkoon, ettei olisi suojelutyöstä päätetty. Kolme kertaa SAK uhkasi porvarihallitusta ja yhden kerran tosin Lipposen hallitustakin yleislakolla. Niissäkin olisi tehty nämä suojelutyörajat, lakkorajat. Nyt ei näitä kyetty tekemään, ja tämän takia tämä laki on annettu, jotta elämää pystytään säilyttämään.

Ed. Gustafsson, tämmöistä tilannetta ei todennäköisesti olisi tapahtunut, jos meillä olisi pakkosovittelulaki, joka on Norjassa, joka on Ruotsissa, joka on hyvin yleinen kaikkialla Länsi-Euroopassa paitsi meillä. Miksi meillä ei ole sitä saatu aikaan? Siksi, että SAK on hallinnut vuosikymmeniä tätä taloa vasemmistopuolueitten kautta.

Jukka Gustafsson /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On jossain määrin aina vaikeaa tietää, mihin ed. Ukkola ihan oikeasti pyrkii, koska te olette taitava toimittaja — en nyt tiedä, oletteko ihan niin taitava poliitikko, mutta tiedän, että ainakin toimittajana olette ansioitunut. Sen takia te myöskin tiedätte sen, että viimeksi Suomen eduskunnassa on ollut vasemmistoenemmistö vuonna 1966. Vuodesta 1970 lähtien täällä on ollut milloin isompi, milloin vähempi porvarienemmistö, mutta se on ollut poikkeuksellisen vahva. Sellainen puhe, että täällä olisi jotenkin SAK valtaa käyttänyt, on suoraan sanoen lapsellista. (Ed. Ukkola: SDP:n kautta, SDP:n kautta!) Se on demagogista, se on populistista.

Jos se, että Kansainvälinen työjärjestö Ilo lähtee siitä, että työelämälainsäädäntöä tehdään kolmikantaisesti, ei näytä kokoomuksen kansanedustajalle sopivan, niin sitä kautta tietysti ammattiyhdistysliikkeen vaikutus — ei yksin SAK:n, vaan Akavan ja STTK:nkin — on suhteellisen merkittävä. (Puhemies: Aika!) Pidän sitä myöskin merkittävänä lisäarvona suomalaisessa politiikassa.

Paavo Arhinmäki /vas:

Arvoisa puhemies! Ed. Ukkola on varmasti taitava toimittaja, kun sitä on niin kovasti täällä vakuuteltu, mutta tarkkuus ei ole ihan täyttä luokkaa. Ed. Ukkola puhuu lakosta. Ymmärtääkseni näissä työtaistelutoimissa on kysymys Tehyn osalta kuitenkin irtisanoutumisista, ja siinä on aika merkittävä ero.

Arvoisa puhemies! Jos todella on kysymys pakkolaista, pakkotyölaista, näin merkittävästä päätöksestä, niin luulisi, että hallitus seisoisi vahvasti sen takana, olisi vahvasti puolustamassa sitä, erityisesti tietenkin pääministeri ja varapääministeri, pääministeri Vanhanen ja valtiovarainministeri Katainen. Nyt kun katsoo hallituksen aitiota, kun keskustellaan pakkotyölaista, joka on tuotu kiireellä tänne, jossa puututaan ihmisten perusoikeuksiin ja keskustellaan siitä, onko laki perustuslain mukainen, hallituksen aitio on tyhjä. (Ed. Skinnari: Hallitus on parhaimmillaan!) Vaikuttaa siltä, että hallitus ei seiso edes itse oman lakiesityksensä takana, ei ole itse puolustamassa tätä. Erityisesti pidän erikoisena sitä, että pääministeri Matti Vanhanen ja valtiovarainministeri Jyrki Katainen, jotka ovat tämän sotkun pääkokit, eivät ole täällä vastaamassa, kun heidän keittiöön jättämiään sotkuja ollaan selvittämässä.

Arvoisa puhemies! Vasemmistoliiton mielestä tässä asiassa mennään niin perimmäisiin kysymyksiin, ihmisen oikeuksiin, ihmisen vapauksiin, työntekijän oikeuteen valita työpaikkansa, valita se, haluaako olla töissä vai eikö halua, että sellaisista asioista pitäisi päättää viiden kuudesosan määräenemmistöllä silloin, kun ne tuodaan kiireellisenä, vauhdilla eduskuntaan. Siksi vasemmistoliitto esitti viiden kuudesosan päätöksentekojärjestelmää. Silloin olisi todella vasemmistoliitto edelleen seissyt tiukasti sen takana, mitä me sanomme tänäkin päivänä: me emme hyväksy tätä pakkotyölakia.

Me tulemme esittämään sen hylkäämistä, niin kuin olemme esittäneet sekä työelämä- ja tasa-arvovaliokunnassa että lopullisen esityksen saliin tuoneessa sosiaali- ja terveysvaliokunnassa. Miksi kantamme on näin tiukka? Siihen on kaksi syytä: Toinen on tämä kysymys ihmisen perusoikeuksista, ihmisen vapauksista. Tietyllä tavalla on erikoista, että porvaristo ja erityisesti kokoomus ja sen edustaja Zyskowicz, joka aina puhuu vapauden puolesta, ihmisten valinnanvapauden puolesta ja mahdollisuuksien puolesta, on täällä tässä tilanteessa valmis rajoittamaan ihmisten vapauksia, rajoittamaan sitä, että ihminen saa itse valita työpaikkansa. Itse asiassa tämä on myös ristiriidassa sen kanssa, mitä kokoomus on pitkään saarnannut, se että työelämän pitäisi — mitä mieltä me emme ole — olla vain, ja työmarkkinoiden, työnantajan ja työntekijöiden välistä kilpailua, jossa vain mitataan se, mikä on työn arvostus palkan kautta, ja työtarjous otetaan vastaan tai ei oteta. Mutta nyt kokoomus ja porvaripuolueet ovat tätäkin vastaan tällä lailla.

Mutta ennen muuta, miksi tämä on niin tärkeä kysymys, arvoisa puhemies, on se, että nyt puhumme koko suomalaisen terveydenhoidon tulevaisuudesta. Jos katsomme Oecd:n tilastoja vuodelta 2005, Suomea vähemmän käytti ainoastaan viisi Oecd-maata rahaa terveydenhuoltoon suhteessa bruttokansantuotteeseen: Korea, Puola, Meksiko, Slovakia ja Tšekki. Jopa Turkki käytti enemmän, jos verrataan siihen 7,5 prosenttiin, jonka Suomi käytti. Muut Pohjoismaat, Tanska, Norja, Ruotsi käyttivät 9,1, Islanti 9,5 prosenttia, puhumattakaan Keski-Euroopan maista: Saksa 10,7 ja Ranska 11,1 prosenttia bruttokansantuotteesta terveydenhoitoon.

Mistä tämä johtuu, koska yleisesti olemme sitä mieltä, että suomalainen terveydenhoitojärjestelmä on vielä edelleen kuitenkin laadukas ja tehokas? Se johtuu käsittääkseni kahdesta seikasta: ensimmäinen on se, että hoitajille maksetaan liian pieniä palkkoja, ja toinen on se, että hoitajia on aivan liian vähän. Jos Ruotsissa maksetaan 500 euroa enemmän palkkaa, jos Norjassa sairastuva saa oman hoitajan ja oman huoneen ja kun hän tulee Suomeen, hän on kuuden hengen huoneessa ja hoitajia on hyvin vähän, silloin me näemme, mistä on kysymys.

Suomessa laitetaan kerta kaikkiaan liian vähän terveydenhoitoon rahaa. Täällä maksetaan liian pieniä palkkoja, täällä on liian vähän työntekijöitä. Siitä tässä on pohjimmiltaan kysymys. Siitä oli kysymys, kun lähdimme puhumaan sairaanhoitajien palkoista. Siitä oli varmasti kysymys, kun kokoomus ennen vaaleja sanoi, että nyt tarvitaan tasa-arvotupo, nyt tarvitaan 500 euroa ylimääräistä sairaanhoitajille ja se, mitä luvataan, se myös pidetään. Näinhän kokoomus sanoi ennen vaaleja. Ja me tuimme sitä, koska koko suomalaisen terveydenhoidon ja vanhustenhoidon kannalta on aivan keskeistä, että meillä on tulevaisuudessakin sairaanhoitajia, hoitajia, perushoitajia ja lähihoitajia, ja heitä on vain, jos työntekijöitä on riittävästi, jos palkka on riittävä. Muuten he karkaavat muille aloille, muuten he karkaavat niihin maihin, joissa maksetaan työstä sellaista palkkaa, joka ansaitaan.

Arvoisa puhemies! Nyt kun keskustelemme tästä pakkotyölaista, keskustelemme siitä, olemmeko valmiita romahduttamaan meidän terveydenhoitojärjestelmämme. Täällä on puhuttu siitä, että tällä lailla turvataan se, että kukaan ei kuole. Vetoavasti on puhuttu oikeudesta elämään, mutta samaan aikaan ministeri Risikko täällä sanoo, että edes tällä lailla ei sitä pystytä turvaamaan. Jokainen ymmärtää sen, että jos näistä 12 500:sta — nyt tuli vielä ilmoitus lisämäärästä, 16 000:sta — hoitajasta 3 000 on pakkotöissä ja 13 000 on poissa, niin ei silloin pystytä pitämään huolta meidän terveydenhoidostamme, ei silloin pystytä huolehtimaan sairaista. Tämä on se pelko, tämä on se tuska, joka tulee viesteissä läpi sairailta ja heidän omaisiltaan. Ja tämä on se, mitä myös sairaanhoitajat sanovat. He eivät kerta kaikkiaan enää jatka tällä alalla, jos heidät pakotetaan työhön.

Nyt meillä on tilanne, jossa meiltä lähtee koko ajan alalta työntekijöitä liian pienien palkkojen takia sen vuoksi, että työmäärä on liian suuri, koska työntekijöitä ei ole riittävästi, ja samaan aikaan hallitus esittää nyt, että estämällä irtisanoutumiset pakkotyölailla työnnetään lisää hoitajia pois alalta. Nyt kysymys on siitä, että me emme voi tätä hyväksyä. Vasemmistoliitto ei voi tätä hyväksyä, koska tämä merkitsee sitä, että meidän terveydenhoitojärjestelmämme romahtaa. Ainoa ratkaisu on se, että saamme sopimuksen, ja se sopimus saadaan vain sillä, että sairaanhoitajille maksetaan kunnollista palkkaa, annetaan se kunnollinen korotus, joka on luvattu.

Siihen on varaa. Suomi on rikkaampi kuin koskaan. Viime viikolla meille esiteltiin 1,5 miljardin ylijäämäinen lisätalousarvio. Ensi vuoden budjetti on tässä vaiheessa 2 miljardia ylijäämäinen. Jos tämän vuoden tahti pysyy samana, niin itse asiassa varmaan puhutaan 3—4 miljardin ylijäämästä. Ei ole kovin suuri vaatimus, jos siitä 300—400 miljoonaa irrotetaan siihen, että sairaanhoitajat saavat sitä palkkaa, jonka he ansaitsevat ja jonka jokainen puolue ehkä keskustaa lukuun ottamatta lupasi ennen vaaleja.

Arvoisa puhemies! Minulla on tässä vihreiden nuorten kannanotto, aivan tuore, tähän asiaan. Tässä on paljon höykytetty kokoomusta, paljon höykytetty keskustaa, mutta vihreät ovat jääneet jotenkin jälleen kerran tuulensuojaan. (Ed. Gustafsson: Eihän niitä ole täällä näkynytkään!) Aivan kuin vihreät eivät tekisi päätöksiä hallituksessa, he eivät ole näissä keskusteluissa mukana, he eivät ota kantaa, he luimivat jossain. Vihreiden nuorten ja opiskelijoiden liitto, Vihreän liiton nuorisojärjestö toteaa: "Vihreiden nuorten ja opiskelijoiden liitto vaatii vihreitä järjestämään hoitajille oikeudenmukaisen korvauksen työstään. Valtion tulee tukea kuntataloutta nykyistä voimakkaammin, jotta terveydenhuoltoalan henkilöstön palkkaus ja muut resurssit saadaan oikeudenmukaiselle tasolle. Työtaistelukiista on ratkaistava rahalla, ei pakkotyöhön määräämällä."

Näin sanoo vihreiden nuorisojärjestö. Missä ovat vihreiden kansanedustajat, vihreä työministeri, vihreiden puheenjohtaja Tarja Cronberg? Mitä he ovat vastaamassa tähän kritiikkiin, jota tulee omalta nuorisojärjestöltä? Ei mitään. He yrittävät olla tuulensuojassa ihan kuin he eivät ratkaisisi mitään hallituksessa. (Puhemies: Aika!)

Ihan lopuksi totean. Tässä mietinnössä toteaa sosiaali- ja terveysvaliokunta: "- - valtiovallan tulee ensisijaisesti panostaa kaikin käytettävissä olevin keinoin sovinnon aikaansaamiseen työriidassa niin, että lakia ei tarvitse panna toimeen." Toivottavasti jokainen kansanedustaja, jokainen ministeri toimii sen mukaan, mitä sosiaali- ja terveysvaliokunta mietinnössään sanoo. Nimittäin "kaikki käytettävissä olevat keinot" on se, että käytetään rahaa siihen, että saadaan aikaan sellainen ratkaisu, että irtisanoutumisiin ei jouduta.

Kimmo  Sasi /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin täytyy todeta, että tämä keskustelu ei ole kyllä kunniaksi eduskunnalle. Se on enemmän kiihotusta kuin älyllistä keskustelua.

Ed. Arhinmäelle on syytä todeta, että meillä on perustuslaissa menettely, millä tavalla lakien perustuslainmukaisuus tutkitaan. Tässä tapauksessa perustuslakivaliokunta on selvittänyt ja todennut täysin selkeästi, että tämä laki voidaan säätää yksinkertaisessa lainsäätämisjärjestyksessä. (Ed. Kuoppa: Enemmistö totesi!) Asiantuntijat olivat selkeästi 6—1 sitä mieltä, että näin voidaan tehdä. Mielipiteitä voi olla, mutta tässä suhteessa perustuslaki on varsin selkeä. (Ed. Gustafsson: Oliko se vihreiden kannanotto?) Oikeus elämään on kuitenkin se keskeisin peruste, millä asiantuntijat päätyivät siihen, että sen suojelu on niin tärkeätä, että sillä voidaan muita perusoikeuksia jossain määrin kaventaa.

Arvoisa puhemies! Lyhyesti vielä. Täällä puhuttiin uhkasakosta myöskin. Tältä osin asiaa selvitettiin ja todettiin, että se uhkasakko, joka tässä lakiehdotuksessa on, ei merkitse millään tavalla pakkotyötä, vaan tältäkin osin asia on varsin selkeä.

Paavo Arhinmäki /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Vasemmistoliitto tietää, miten perustuslakivaliokunta toimii, ja meillä oli erilainen näkemys siellä, kuten osalla asiantuntijoistakin oli erilainen näkemys. Tämähän on kysymys, jossa on erilaisia näkemyksiä. Siihen me joudumme nyt tyytymään täällä. Mutta toin ilmi, että vasemmistoliitto ainoana puolueena oli tämän määräenemmistöpäätöksen kannalla, kuten olivat myös jotkut asiantuntijat. (Ed. Sasi: Yksi!) Ei se ollut ollenkaan yksimielinen se asiantuntijoidenkaan näkemys siitä, mikä on säätämisjärjestys.

Krista Kiuru /sd:

Arvoisa puhemies! Näyttää siltä, että tämän potilasturvalain säätämisessä enää tärkeintä ei ole voitto, vaan vastustajan täydellinen nöyryytys. Nimittäin terveydenhuollon joukkoirtisanoutumisten uhatessa kaikkein tärkeintä tulisi kuitenkin olla, että potilasturvallisuus pyrittäisiin sopimaan lopettamalla työriita ennen joukkoirtisanoutumisten voimaan astumista. Kaikkein olennaisinta olisi luullut olevan, että hallitus tukisi ja vetoaisi työmarkkinaosapuoliin, jotta nämä olisivat sovitelleet ja sovittelisivat työriitaa lähes yötä päivää. Näin ei kuitenkaan ole tapahtunut, vaan eduskunta säätää tässä nyt lakia, jolla hallitus etsii ratkaisua osittaisesti joukkoirtisanoutumisten välttämiseen.

On aivan selvää, että käsillä oleva hallituksen esitys potilasturvallisuuden varmistamisesta terveydenhuollon työtaistelun aikana ei lopeta uhkaavaa työtaistelua, vaan pyrkii vain varmistamaan joiltakin osin, että ihmisten perustuslaillinen oikeus hoitoon toteutuisi. Tosiasiassa kuitenkaan käsillä oleva esitys ei turvaa potilasturvallisuutta tällä oletetulla tavalla.

Perjantaina sosiaali- ja terveys-, työelämä- ja tasa-arvo- sekä perustuslakivaliokunnan yhteiskokouksessa kuullut käytännön terveydenhuollon asiantuntijat totesivat sekä varoittivat, että tällä potilasturvallisuuteen tähtäävällä lailla ei pystytä kuitenkaan takaamaan tosiasiallisesti potilasturvallisuutta. Niin sanotuista kriittisistä toiminnoista irtisanoutuvien osuus on monissa sairaanhoitopiireissä korkea, noin 40—100 prosenttiakin. Vaikka potilasturvatyön piirissä on nyt esityksen mukaan tehohoito, erityisesti keskosten ja vastasyntyneiden tehohoito, päivystys ja siihen välittömästi liittyvä hoito, synnytykset, välitöntä hoitoa vaativat syöpätapaukset, dialyysi- ja psykiatrinen akuuttihoito, silti tilanne on äärimmäisen vakava. Satakunnan sairaanhoitopiirissä esimerkiksi koulutettua hoitohenkilökuntaa on irtisanoutunut 813 henkilöä eli 73 prosenttia henkilökunnasta. Satakunnan sairaanhoitopiirin irtisanoutuneiden määrä on asukaslukuun suhteutettuna kaikkein suurin Suomessa.

Käytännössä esittelyssä olevalla lailla saadaan 10—20 prosenttia hoitajista niin sanottuun suojatyöhön, mutta se ei riitä. Tosiasiassa sairaanhoitopiiristä riippuen on kriittisiä toimintoja hoitavien joukkoirtisanoutuvien hoitajien osuus 40—100 prosenttia. Husin mukaan jopa 50 prosenttia irtisanoutuvista tarvittaisiin potilasturvan takaamiseksi. Jos irtisanoutumiset konkretisoituvat, näiden lukujen valossa kansalaisten perustuslaillinen oikeus elämään on vaarassa, vaikka hallitus toisin lakiesityksellään uskottelee.

Sosialidemokraattinen eduskuntaryhmä vetoaa neuvotteluosapuoliin ja maan hallituksen tukeen, että se ainoa tie eli lopullisen sovintoratkaisun saaminen vietäisiin kiireellä loppuun, kun hallituksen joukosta tai edes pääministeristä ei ole löytynyt sellaista valtiomiestä tai -naista, jonka auktoriteetilla ja vetoomuksella kompromissi olisi löytynyt. Olemme nyt sellaisessa tilanteessa, että kukaan ei ole valmis menemään puolitiehen vastaan. Mitä me sitten teemme, jos tämä potilasturvatyöhön pakottava laki ei riitäkään pelastamaan esimerkiksi yliopistollisissa sairaaloissa potilaiden henkiä, kuten asiantuntijat ovat jo varoittaneet? Kuuluuko vastuu silloin työmarkkinaosapuolten sovintoratkaisun saamatta jäämisestä hallitukselle?

Arvoisa puhemies! En voi kannattaa esitettyä potilasturvallisuuden takaavaa lakiesitystä sellaisenaan. Ensinnäkin lain selitysosassa on sanottu lain turvaavan potilaan hengen ja terveyden, mutta varsinaisissa lakipykälissä ei enää puhutakaan terveyden turvaamisesta mitään. Lain selitysten on oltava yksi yhteen lain pykälien kanssa, koska ne ovat sitovia. Lain selitys johtaa siis kansalaisia harhaan ja synnyttää epärealistisia ja toteutumatta jääviä odotuksia potilaille. Toiseksi, niin sanottu pakkotyön tunnusmerkistö Euroopan ihmisoikeussopimuksen mukaan ei täyty, jos työ sopimuksen 4 artiklan kolmannen kappaleen c-kohdan mukaisesti on sellainen palvelus, joka vaaditaan silloin, jos vaara tai onnettomuus uhkaa yhteiskunnan olemassaoloa tai hyvinvointia.

Tässä lakiehdotuksessa ollaan luomassa verrattain suurta ihmisjoukkoa koskeva, periaatteessa koko maassa sovellettava, selvä työvelvollisuus tilanteisiin, joita ei voida rinnastaa ihmisten vaikutusmahdollisuuksien ulkopuolella oleviin onnettomuustilanteisiin. Aikaisemmat tapaukset, joissa henkilökohtaista vapautta on tavallisen lain säätämisjärjestyksessä työvelvoitteella rajoitettu, koskevat siis rajattuja onnettomuustilanteita. Lievennystä ei tule myöskään saman artiklan d-kohdasta, jonka mukaan pakkotyön tunnusmerkistö ei täyty, kun kyseessä on yleisiin kansalaisvelvollisuuksiin kuuluva työ tai palvelus. Työvelvollisuus ei liity velvollisuuteen puolustaa isänmaata eikä se kuulu perustuslain 23 §:ssä olevan poikkeusoloja koskevan valtuutuksen piiriin.

Mikäli tässä Tehyn työtaistelussa olisi kyse yleisestä kansalaisvelvollisuudesta, uskon, että hallitus olisi nyt esittänyt sellaista lakia, joka säätäisi jokaisen sairaanhoitajan työhön. Sairaanhoitajan työ on usein kutsumustyötä, mutta sairaanhoitajan työn valinta ei ole kenenkään kansalaisvelvollisuus. Sen estää perustuslain 18 §, jonka mukaan jokaisella on oikeus hankkia toimeentulonsa valitsemallaan ammatilla, työllä ja elinkeinolla. Siksi olisinkin olettanut, että hallitus ei olisi nyt säätämässä pakkolakia, vaan sovittelevaa lakia suojatyön mahdollistamiseksi. Me sosialidemokraatit emme hyväksy pakkolakia, mutta olemme sen sijaan yrittäneet muuttaa perjantaina ja viikonloppuna valiokunnissa lakia sovittelun suuntaan. Yrityksemme on kuitenkin torjuttu. Terveydenhuollon henkilö pitäisi voida määrätä potilasturvatyöhön vain kunnan tai kuntayhtymän ja juuri Terveyden- ja sosiaalihuoltoalan ammattijärjestön Tehy ry:n paikallisen ammattiosaston yksimielisen neuvottelutuloksen perusteella näiden osapuolten välillä. Lisäksi toisen työnantajan palveluksessa olevaa terveydenhuollon ammattihenkilöä ei pitäisi velvoittaa potilasturvatyöhön kuin hänen suostumuksellaan.

Yhdyn myöskin perustuslakivaliokunnan lausuntoon tulleeseen sosialidemokraattien eriävään mielipiteeseen, jonka mukaan ei ole kansainvälisten ihmisoikeuskäytäntöjen mukaista pakottaa työhön työtaistelun ulkopuolisiakin niin sanotun henkilökohtaisen uhkasakon uhalla. Professori Tiitinenkin toteaa, että perusturvatyöhön määräämistä tehostava uhkasakkoehdotus näyttää arveluttavalta, eikä kaukana ole ajatus pakkotyöstäkään.

Arvoisa puhemies! Esitys laista on valmisteltu vastoin Kansainvälisen työjärjestön Ilon suosituksia ilman kolmikantavalmistelua. Lakiesityksen 3 §:n 2 momentissa on määritelty varsin lavea kahdeksankohtainen luettelo välttämättömästä hoidosta, minkä tulee olla suojatyön piirissä. Muun muassa työoikeuden professori Kari-Pekka Tiitinen on jo todennut, että viimeinen, 8) kohta "muut kuin kohtiin 1—7 verrattavat hoidot" saattaa antaa mahdollisuuden hyvinkin laveaan ja heterogeeniseen soveltamiseen eri sairaanhoitopiireistä jo riippuen. Näin potilaat, mutta myöskin työntekijät ovat hyvin erilaisessa asemassa kotipaikasta riippuen.

Arvoisa puhemies! Tämä lakiesitys on laadittu kiireellä ja hätiköidysti, ja se sisältää asiantuntijoiden mukaan paljon korjauksia ja torjuntaa vaativia muutoksia. On huolestuttavaa, että eduskunnan enemmistö saattaa sulkea silmät ja korvat ja kuvitella, että esitetyllä lailla todella varmistettaisiin potilasturvallisuus, että ihmishenkiä ei menetettäisi. Vaikka meillä on jo tiedossa, että Tehy on nyt iltapäivän aikana ilmoittanut laajentavansa työtaistelua jopa 3 600 hoitajalla, niin me yhä vielä kuvittelemme, että tällainen sovitteluratkaisu voisi löytyä samalla, kun me säädämme täällä tätä lakia ennen tulevaa maanantaita.

Arvoisa puhemies! Päätänkin siihen oletukseen, että en voi ymmärtää uutena kansanedustajana, miksi me käsittelemme tätä vakavaa asiaa ainoastaan juridisena kysymyksenä, emme ollenkaan poliittisena kysymyksenä. Nimittäin sekä potilaan että työntekijän näkökulmasta näyttää kuitenkin siltä, että tässä yhteydessä koko tämä keskustelu, joka tänäänkin täällä on käyty, koko viikonlopun keskustelu, lähtee siitä, että politiikka on vain tapa pitää ihmiset erossa siitä, mikä heille kuuluu.

Päivi Lipponen /sd:

Arvoisa puhemies! Hyvät edustajat! Katsoin viikonloppuna tv:stä ohjelmaa, joka kertoi vallankumouksesta, ja sitä ohjelmaa katsellessa mieleeni nousi se, että itse asiassa tällä hetkellä ihan samanlaiset elementit täyttyvät: Tyytymättömyys laajassa kansanjoukossa, vallan legitimaatio sen silmissä on murtumassa, ja näillä barrikadeille nousseilla ei ole mitään niin sanotusti menetettävää.

Hallitus on ajanut tilanteen todella umpikujaan. Kun hallituksen olisi pitänyt keskittää voimansa lakon sovitteluun, hallituksessa on tarmo käytetty sorvaamaan pakkolakia. Lailla pyritään pakottamaan korkean ammattietiikan ja ammattikunnian omaavat työntekijät työpaikalle. Hallituksen toimet ovat nostaneet suurta vastustusta sairaanhoitajien parissa. Työtä tehdäkseen ihmisellä on oltava motivaatiota ja sitoutumista työhönsä. Nyt tämä murtuu sairaanhoitajien mielessä.

Nyt näemme, miten pitkälle tilanteet eskaloituvat, kun untuvikot alkavat hoitaa työmarkkinaratkaisuja. Sairaanhoitajien palkkauksen jälkeenjääneisyyteen olisi pitänyt puuttua aikoja sitten ja ennen kaikkea ottaa heidän vaatimuksensa tosissaan, ongelmaa vain lykättiin. Tämä lakiesitys ei ratkaise itse ongelmaa eli palkkakiistaa, vaan päinvastoin lakiesitys kärjistää neuvottelutilannetta. Hallitus on nyt sairaanhoitajien silmissä liittoutunut työnantajaosapuolen kanssa.

Hallitus esittää eduskunnalle pakkolakia. Lailla saattaa olla pitkäaikaiset seuraukset. Se voi johtaa yhä pahenevaan terveydenhoitoalan henkilöstöpulaan. Tällä pakkolailla aiheutetaan valtavaa tuhoa sairaanhoitajan ammatin houkuttelevuudelle erityisesti nuorison parissa. Laadukas terveydenhoito ja koulutus ovat kansalaisten tasa-arvoisuuden tae ja hyvinvointiyhteiskunnan peruspohja.

Kun hallitus on nyt mennyt kuntatyönantajan taakse, meidän sosialidemokraattien suuri huoli kohdistuu potilasturvallisuuteen. Tällä lailla ei voida taata potilasturvallisuutta sairaaloissa. Työtehtävät ovat niin erikoistuneita ja vaativat niin pitkää perehdytystä, että niitä ei voi vain pallotella ihmiseltä ihmiselle, vaikka terveydenhoidon peruskoulutus olisikin olemassa. Itse tulen koulumaailmasta ja voin sanoa, että teknisen työn opettaja ei kykene opettamaan ranskaa lukiossa, vaikka opettaja onkin.

On myös erittäin paheksuttavaa, että tässä työtaistelussa vastuu siirretään yksittäiselle hoitajalle eikä Tehyn kannettavaksi. Kunnallisen virkaehtosopimuslain perusteella suojelutyön suorittamatta jättämisestä sanktiona on hyvityssakko, joka kohdistetaan viranhaltijayhdistykseen. Nyt uhkasakko kohdistetaan yksittäiseen henkilöön.

Me demarit haluamme, että lakia kehitetään sovittelulaiksi. Siihen ei kuitenkaan valiokunnissa hallituspuolueiden edustajilta ole löytynyt tarpeeksi tahtoa. Vielä ei kuitenkaan ole liian myöhäistä. Tiivistäen: Hallitus voi ratkaista tämän kriisin lisäämällä kuntien resursseja, ja lakia on kehitettävä sovittelulain suuntaan.

Jouko  Skinnari /sd:

Arvoisa puhemies! Tässä lakiesityksessä on varmasti paljon sellaista takana, jota ei nyt vielä ole näkynyt, mutta varmasti tulevat vuodet tulevat sen osoittamaan, onhan tällä hallituksella ja eduskunnalla vielä aikaa nähdä näitten jo tehtyjen ja vielä tehtävissä olevien työehtosopimusten ja virkasopimusten ajan päättyminen ja uusien sopimusten tekeminen. Kuten tämäkin keskustelu on osoittanut, kaikkia lakeja, jotka ovat liittyneet tulevien, pelättyjen lakkojen rajoihin, on käytetty keskustelussa perusteena sille, miten tavallisella lailla voidaan puuttua ihmisten oikeuksiin.

Tätä käsikirjoitusta on varmasti jossakin tehty, ja nyt, kun katsoo tätä salia, niin käsikirjoituksessa ei ole varattu tässä vaiheessa tilaa muuta kuin ed. Markku Rossille, joka hallituspuolueitten ainoana edustajana seuraa tätä keskustelua. Jos tässä nyt joku tällaista pakkotyölakia tarvitsisi, niin se olisi varmaan hallitus, koska ministeri Risikko on nyt ainoa, joka on täällä laitettu hallituksen edustajana paikalle, ja ainakin varsinaiset käsikirjoittajien edustajat eli pääministeri ja valtiovarainministeri eivät ole katsoneet aiheelliseksi mielestään näytelmän tässä vaiheessa olla paikalla, koska tietävät sen, että käsikirjoitus etenee. (Ed. Rossi: Pääministeri saapuu!) — Käsikirjoitus etenee, ed. Rossi, ja tulemme sitten näkemään, mitkä ovat nämä seuraavat vaiheet. — Mutta tämän tyyppistä ei ole näkynyt sitten kuin viimeksi Euroopan unioniin liittymisen yhteydessä, jolloin yötä päivää yritettiin saada aikaan liittymissopimusta. Mutta sen aiheet olivat silloin toisen tyyppiset.

Mutta tämä sovinto ja palkkasopimus olisi saatava aikaan. Täällä ovat nyt monissa puheenvuoroissa aikaisemminkin tulleet jo esille ne tilastolliset perusteet, minkä takia Suomessa terveyshenkilöstön palkkatasoa ja Tehyn palkkatasoa pitäisi nostaa. Kun bruttokansantuotteesta runsaat 7 prosenttia menee terveyteen, niin se on huomattavasti vähemmän kuin Oecd-maissa yleensä puhumattakaan Pohjoismaista, joita pidetään hyvinvointivaltion esimerkkeinä. Selvä on, että jossain vaiheessa tämä terveyshenkilöstön selkänahasta ottaminen tulee päätepisteeseen, ja riippumatta nyt oikeastaan vaalien lopputuloksesta, ehkä tasosta, joka täällä on ollut esillä kokoomuksen vaatimuksina, se on ollut sitten se syy, että me olemme tällä hetkellä tässä tilanteessa, jossa olemme.

Mutta tällaista aktiivisuutta, joka nyt liittyy minun epäilyyni tästä käsikirjoituksesta, osoittaa tämä ponnettomuus siitä, ettei valtiovarainministeri eikä myöskään pääministeri ole nyt ollut kovin huolestunut. Ja kun täällä on kerrottu, että viime torstaina pääministeri tapasi neuvottelun osapuolia, niin viime torstaista on erittäin pitkä aika, kun otetaan huomioon, mitä kaikkea on tapahtunut. Hallitus on sanonut, että se ei ole neuvottelujen osapuoli, mutta hallitus on aiheuttanut sen, että tässä rupeaa olemaan itse kukin neuvottelun osapuoli sillä tavoin, että osallistuu tähän, vaikka ei ainakaan tällaisen pakkotyölain yhteydessä haluaisi. Kuten sosialidemokraattisen puolueen puheenjohtaja Eero Heinäluoma esitti, neuvotteluja pitäisi nyt sillä tavoin ryydittää, että niille annettaisiin takaraja, jotta sopimukseen näyttäisi edes tosissaan pyrittävän. Nythän tällaista ei ulospäin tule, ja se kuva on varmaankin oikea.

Tässä asiassa olisi nyt toimittava, mutta näyttää nyt siltä, että hallitus varautuu enemmänkin lakkoon kuin siihen, että tämä asia tulisi nyt tällä viikolla korjatuksi, ja kuten tuossa aikaisemmin jo totesin, niin erikoissairaanhoidon hajottaminen näyttää olevan nyt sitten näitten takana olevien bisnesihmisten tavoitteena. Tämä on minun mielestäni nyt sellainen vakava asia, jota toivoisin, että erityisesti keskustapuolueessa mietittäisiin: Mitä tulee tapahtumaan, kun tällä tavoin — se on jo näköpiirissä — saadaan erikoissairaanhoito hajalle ja sitten niitä sirpaleita keräillään yksityisten yhtiöitten toimesta ja lopputulos on sitten se, että mikään ei ole ensi vuonna enää samalla lailla kuin tähän asti? Vaikea on saada sitten enää tälle julkiselle sektorille sillä tavoinkaan näitä hoitajia kuin tähän asti. Työnantajana julkishallinto on muutenkin ollut vaikeuksissa, on kysymys sitten valtiosta tai kunnista, ja tämän tyyppiset operaatiot eivät suinkaan tätä tilannetta paranna.

Tässä suhteessa kuntatyönantaja ja siellä Markku Jalonen on päässyt aivan liian vähällä sen suhteen, että täällä salissa mekin, joista monet olemme kunnallishallinnossa työnantajien asemassa näissä kysymyksissä, odottaisimme, että sieltäkin tulisi ehdotuksia sillä tavoin, että ulospäin ei olisi koko ajan sellainen kuva, että neuvottelut eivät lainkaan etene vaan että tehdään kaikkea muuta, millä näitä neuvotteluja ei edistetä.

Suomalainen terveydenhuolto on pärjännyt tuloksiltaan erittäin hyvin, mutta kun esimerkiksi keskussairaaloissa palkat ja sosiaaliturvamaksut ovat noin 60 prosenttia menoista, niin sitten esimerkiksi Päijät-Hämeessä, jonka hyvin tiedän, Lahden kaupunki pystyi ylpeilemään alhaisilla terveysmenoillaan, sillä, että nämä erikoissairaanhoidon kustannukset ovat Suomen halvimpia. Se taas perustuu silloin Suomessa siihen, että terveyshenkilöstön palkkataso on muita Pohjoismaita ja Keski-Eurooppaa alhaisempi.

Tämän takia on olemassa täysin selkeä pohja sille, että tätä palkkatasoa on nostettava. Useampivuotinen sopimus, jossa realistisesti tähän ongelmaan puututtaisiin ja joka tehtäisiin niin, että molemmat osapuolet sen voivat hyväksyä, olisi nyt oikea vastaus siihen, että suomalaisen ikääntyvän väestön terveyttä ja siihen liittyviä ongelmia todella hoidettaisiin, koska kaikki muut vaihtoehdot tulevat loppujen lopuksi vielä kalliimmiksi. Tähän tarvitaan nyt sitten se, että tämä Tehyn työtaistelu lopetetaan.

On täysin selvä, että se heijastuu myös muille matalapalkka-aloille, kuten täällä ed. Zyskowiczkin ihan oikein pääministerin puhetta luki ja sitä myös oli ymmärtävinään. Se on ihan oikein. Suomessa palkat verrattuna Keski-Eurooppaan ja EU-maihin yleensä ovat keskiarvon alapuolella, joten tässä suhteessakaan työlle ei anneta liikaa arvostusta. Kun ottaa huomioon, mihin ihmiset yleensä niitä palkkoja käyttävät, niin tästäkään palvelujen parantamisesta ja palveludirektiivin oikeasta täytäntöönpanosta käytännössä ei ole mitään haittaa vaan päinvastoin hyötyä, että meillä todella siirryttäisiin palveluyhteiskuntaan. Tässä suhteessa palkkojen käyttäminen tähän ei ole mitenkään väärin. Meillä pääomatuloihin verrattuna palkkojen kehitys on jäänyt huomattavasti jälkeen, ja tässä suhteessakaan nämä vaatimukset eivät ole kohtuuttomia.

Arvoisa puhemies! Todellakin toivon, että hallitus, sen pääministeri ja valtiovarainministeri ryhtyvät sellaisiin toimenpiteisiin, että tällä viikolla tämä sairaanhoitajien lakonuhka saadaan torjutuksi ja sairaanhoitajat saavat itselleen ansaitsemansa palkkatason ja myös työolot.

Sinikka Hurskainen /sd:

Arvoisa puhemies! Elämmekö EU:ssa vai entisessä Neuvostoliitossa, (Ed. Asko-Seljavaara: Olisitte tehneet sen viime kaudella!) kun hallitus ehdottaa pakkolakia säädettäväksi? Tätä asiaa kyselee eräs sairaanhoitaja kirjeessään eikä aiheetta. Suomessa on asioita hoidettu sopimalla, etsimällä yhdessä ratkaisuja. Eikö nytkin olisi viisaampaa tarjota hoitajille porkkanaa eikä keppiä eli siis pakkoa?

Se, mikä tässä tilanteessa on tärkeintä, on hoitaa asiat niin, ettei kaikkein tärkein, potilasturvallisuus, vaarannu. Niinpä hallituspuolueiden olisi vielä kaikin keinoin tehtävä työtä, että sovinto saataisiin aikaan. Kriisi voidaan vielä estää, ja hallituksen on mahdollista laittaa asiat tärkeysjärjestykseen. Se voi esittää vielä sosiaali- ja terveydenhuollon valtionosuuksiin lisäyksiä, ja asia lähtee rullaamaan oikeaan suuntaan.

Hoitajien kato muualle, muihin maihin, voidaan estää, ja koulutettu, ammattitaitoinen henkilöstö saadaan palvelemaan meidän terveydenhuoltoamme edelleen. Nykyisellä hallituksen esityksellä karkotetaan myös terveydenhuoltoalan opiskelijoiden into tehdä työtä tulevaisuudessa, koska myös heitä voitaisiin ohjailla tarpeen vaatiessa pakolla.

Ihmettelen, että porvarihallitus ei ymmärrä vähääkään työtä tekevän väestön ajatusmaailmaa. Hallituksen olisi jo alusta alkaen pitänyt ymmärtää, että asioita ei hoideta pakolla, vaan etsimällä yhteisiä ratkaisuja, jotka jokainen osapuoli voi hyväksyä ja joilla ennen kaikkea turvataan hyvä hoito, potilaan turvallisuus. Ei voi käsittää, että tämä perusasia ei ole hallituksen toimintavalikoimassa. Hallitus kuunteli työnantajaa, Kunnallista työmarkkinalaitosta, yksipuolisesti ja teki sen pyynnöstä lakiesityksen niin sanotusta pakkotyöstä. Vanha totuus "sen lauluja laulat, kenen leipää syöt" pätee hallitukseen. Tälle hallitukselle olivat työnantajapuolen teesit tärkeitä, viis lopputuloksesta.

Arvoisa puhemies! Sosialidemokraatit ovat tehneet muutosesityksiä lakiesitykseen. En toista niitä enää. Ne ovat useaan kertaan olleet täällä jo esillä. Niin kuin olette havainneet, ne pohjautuvat sovitteluun ja potilasturvallisuuden takaamiseen.

Arvoisa puhemies! Meille kaikille ihmishengen turvaaminen on tärkein asia.

Matti Saarinen /sd:

Herra puhemies! Mistä kaikki alkoi? Mistä tämä kaikki johtuu? Se paperi on kädessäni. 14. helmikuuta tänä vuonna kokoomuksen puheenjohtaja kirjoittaa näin: "Mitä enemmän naisvaltaisille koulutetuille aloille maksetaan yli yleisen korotustason, sitä enemmän olemme valmiit nostamaan kuntien saamia valtionosuuksia. Esitämme, että valtio siis maksaa kunnille sen osuuden naisvaltaisten alojen palkankorotuksesta, joka ylittää yleisen korotustason." (Ed. Skinnari: Onko se sama Katainen?)

Oppositio antaa kaiken tuen tälle tavoitteelle. Tässä on mustaa valkoisella. Sitten on muitakin Kataisen puheita, joissa hän vannoo, että "kokoomuksen periaate on pitää se, minkä lupaamme". Näin toteaa Katainen tammikuussa tänä vuonna. Ajatelkaa, mikä puolue on siinä asemassa, että saa omille vaalilupauksilleen opposition täyden tuen. Kokoomus on tehnyt historiaa. Tämä on todella historiallista.

No, nyt ollaan tässä tilanteessa, että jos vertaa vaikkapa teatteria ja politiikkaa, niin teatterissa on tärkeätä, miten näyttämölle tullaan ja näyttämöltä poistutaan silleen vaivihkaa, että yleisö tuskin sitä huomaa. Politiikassa, hyvät kollegat, tilanne on juuri päinvastoin. Näyttämölle voi joutua, sinne voi tulla vaivihkaa, mutta sieltä lähdetään komeasti ja se jää katsojille mieleen. Se jää äänestäjille mieleen, miten tältä näyttämöltä poistutaan, ja siitä on nyt kysymys.

Me olemme saaneet runsaasti sähköpostia itse kukin. Jotta pienenä signaalina voisi sähköpostin lähettäjille myöskin kertoa, että posti on tullut perille, niin lainaan Mirja Södermanin lähettämää sähköpostia, pari kappaletta sieltä, jotka mielestäni kuvaavat hyvin ihmisten tuntoja ja käytännön tilanteita. (Ed. Rossi: Kuuluu kirjesalaisuuteen!)

"Kärsimyksen määrä vanhuksilla, jotka henkilökunnan vähyyden vuoksi sidotaan kiinni tuoleihin ja sänkyihin, on suunnaton. Heidän elämälleen ei todellakaan anneta sille kuuluvaa ihmisarvoa. Kiinnisitomista perustellaan potilaiden omalla turvallisuudella, vaikka todellinen syy useimmiten on suurissa hoitoyksiköissä, jotka toimivat liian pienellä henkilökuntamäärällä, siis tänä päivänäkin, vaikka kaikki ovat töissä. Toiminta johtaa makuu- ja painehaavoihin, vaikeihin infektioihin, kipuun ja särkyyn, lääkityksestä johtuviin ennenaikaisiin kuolemiin ja ihmisarvon menetykseen. Sairaan eläimen tällaisesta kohtelusta seuraisi syyte eläinrääkkäyksestä, mutta vanhuksillemme se sallitaan."

Tämä on kentän ääni. Mitä hän pyytää?

"Siksi pyytäisinkin teitä nyt keskittymään siihen, miten tämä tilanne ratkaistaan niin, että sillä on suotuisa lopputulos nyt ja tulevaisuudessa. Kysymys kuuluukin: haluatteko tulla muistetuiksi hallituksena, joka turvasi suomalaisille kunnallisen terveydenhuollon, vai hallituksena, joka tuhosi sen?"

Tähän varmasti ministeri Risikko vastuuministerinä vastaa. Kaikki kunnia sille, että hän on paikalla ja yrittää vastata näissä vaikeissa asioissa. Eivät nämä helppoja ole, niin että siinä mielessä voimia ja myötätuntoa ministerille myöskin. Te olette nyt paljon vartijana, ja teillä on myöskin mahdollisuus vaikuttaa jotakin. Jollakin lailla pitää mennä vastaan, jotta tämä tilanne saadaan laukeamaan.

Tuntuu jotenkin niin järjenvastaiselta, kun täällä salissa on täydellinen yksimielisyys, aivan täydellinen laidasta laitaan, että tämä laki ei takaa potilasturvallisuutta ja tämä laki ei synnytä sopimusta. Päinvastoin meillä on tänäänkin jo uutisia, jotka todistavat, että tällä lailla ärsyttämisellä ja härnäämisellä ja sen tähän muotoon kirjoittamisella on vain tätä työtaistelutilannetta huonontava vaikutus, se tulehduttaa neuvottelutilannetta ja vaikeuttaa sopimuksen syntymistä. Silloin nämäkin paukut ja tämäkin energia olisi pitänyt käyttää siihen, että päästään sopimukseen, keskityttäisiin oleelliseen. On paitsi epäviisasta, myöskin epätarkoituksenmukaista käyttää näin paljon energiaa tällaiseen pakkotyölakiin ja sillä uhkaamiseen.

Me oppositiossa ja sosialidemokraatteina emme asetu suoraan kummankaan työmarkkinaosapuolen puolelle, emme sen paremmin suoraan Tehyn puolellekaan, vaan kannamme huolta ensisijaisesti potilasturvallisuudesta ja siitä, että sopimus syntyy, ja pidämme epäviisaana, että hallitus on mennyt valitsemaan puolensa, on ryhtynyt työmarkkinaosapuoleksi.

Ensin, kun tämä 150 miljoonaa tuli tässä keskustelun kohteeksi, hallitus vähän niin kuin rinta rottingilla sanoi, että se on työmarkkinaosapuoli, että on näin paljon historiallista uutta rahaa ikään kuin tähän tilanteeseen. Nyt kun nähdään, missä ollaan, niin hallituksen aitiosta on sanottu, että aprillii, ei hallitus olekaan työmarkkinaosapuoli. Kyllä se on työmarkkinaosapuoli. Se on asettunut voimakkaasti tukemaan kuntatyönantajaa koko hallituksen voimalla ja mennyt siis myös vahvemman puolelle eikä ole yrittänyt vaikuttaa siihen, että sopimus syntyy.

Ei tässä muuta voi vedota kuin että hallituksesta tämä järki löytyisi, kun tällä lailla ei sopimukseen päästä. Millä tavalla päästään? Päästään sopimalla, ja sopimustilanne on sellainen, että kun neuvotellaan, niin kumpikin osapuoli liikuttaa omaa kantaansa ja jollakin rahasummalla tämä laukeaa. Täällä ei ole hallituspuolueittenkaan taholta muuta kuin heitetty vaan tuuleen toiveita, että "kaikin mahdollisin ja käytettävissä olevin keinoin". Ei ole mainittu yhtään keinoa. Me olemme maininneet yhden keinon: se on raha ja kokoomuksen vaalilupausten lunastaminen. Siinä on keino, ja kyllä suomalaiseen poliittiseen kulttuuriin kuuluu se, että puheet pitävät ja ne lunastetaan.

Täällä ei kukaan ole myöskään sanonut, että tämä olisi talouskysymys. Suomi on paremmassa taloudellisessa asemassa kuin koskaan historiansa aikana, ja nämä hoitajien palkkavaatimukset ovat perusteltuja, ja uskon, että jos heidän kanssa tosissaan neuvotellaan, laitetaan neuvottelupöytään jotain ikään kuin vastaantulorahaa, niin hekin ilmeisesti ovat valmiit tulemaan jossakin määrin vastaan niistä asetelmista, mitä he ovat tähän asti sanoneet. Kun he muutenkin ovat inhimillisellä alalla töissä, niin uskon, että heillä myöskin on sitä sydäntä ja inhimillisyyttä sopimusneuvotteluissa ymmärtää tämä vakava tilanne ja siinä tilanteessa, kun valtiovallan taholta tulee lupaus palkankorotuksesta, niin heilläkin kannat vähän lientyvät ja mielipiteet muuttuvat niin, että päästään jälleen normaaliin elämään. (Ed. Rossi: Pitkä sopimus!) — Esimerkiksi!

Sampsa Kataja /kok:

Arvoisa puhemies! Ratkaisu terveydenhuoltoa uhkaavaan joukkoirtisanoutumiseen syntyy ensisijaisesti rahalla: asiakasmaksuilla, verovaroilla ja resurssien uudelleenjärjestelyillä.

Suuri osa rahaan liittyvistä ongelmista voidaan korjata vaikka jälkikäteen. Asiakasmaksuja ja eläkeläisten ja palkansaajien veroja voidaan korottaa, toimintoja voidaan tehostaa, palveluja supistaa ja henkilöstöä karsia. Ongelmien paikkaaminen toisten rahalla eli lainarahalla, rahalla, jonka lapsemme ja lastenlapsemme maksaisivat tulevaisuudessa, ei kuulu vastuullisten päättäjien keinovalikoimaan. Palkkakiistan ratkaisun syntyminen edellyttää, että kumpikin osapuoli, sekä kuntatyönantaja että Tehy, joustavat omista vaatimuksistaan. Toivon, että tämä vielä tällä viikolla tapahtuu.

Valtiovalta, joka viime kädessä vastaa kansalaisten perusoikeuksista, kuten oikeudesta elämään, ei voi jäädä odottamaan, että osapuolet pääsevät sopimukseen. Sen on varmistettava, että lapset voivat syntyä turvallisesti, että vauvoja ei jätetä yksin keskoskaappiin, että puhdasta verta riittää sitä tarvitseville ja että teho-osastoilla makaavien ihmisarvoinen elämä jatkuu. Siksi potilasturvallisuuslain säätäminen, niin epämiellyttävää kuin se onkin, on välttämätöntä.

On selvää, että potilasturvallisuuslaki lisää mahdollisuuksia joukkoirtisanoutumiseen. Ellei lakia säädettäisi, ratkaisu, jolla ihmishenget voitaisiin turvata ja vakavat, pysyvät vammautumiset voitaisiin estää, olisi välttämättä keksittävä muulla tavoin. Missään olosuhteissa emme voisi jättää ketään kuolemaan. Tämä on se itseisarvo, josta me täällä keskustelemme.

Potilasturvallisuuslakia vastustava oppositio tekee äärettömän kovaa politiikkaa asettaessaan vastakkain viattomien ihmisten hengen ja terveyden eli potilasturvallisuuden ja puoluepoliittisen eduntavoittelun ja hallituksen arvostelun. Kaikki keinot eivät ole enää sallittuja edes sodassa ja rakkaudessa. Ei niiden soisi olevan vaalimisen arvoisia myöskään kansan äänten kosiskelussa. Joka tapauksessa valtiovallan on pyrittävää vähentämään viattomille sivullisille aiheutuvia vahinkoja. Tärkein ihmisarvo on kuitenkin oikeus elämään.

Arvoisa puhemies! Menemättä yksityiskohtiin sanon, että kenenkään ei tarvitse tulla kertomaan minullekaan, vaikka täällä salissa on sitä monella suulla monelle hallituksen edustajalle sanottu, etten minä tai ettemme me arvostaisi sairaanhoitajien tekemää työtä tai ettemme haluaisi hoitajille parempaa palkkaa. (Ed. Saarinen: Tehän lupasitte!) Myös nyt käsiteltävänä oleva potilasturvallisuuslaki on osoitus siitä, että sairaanhoitajien työn välttämättömyys tunnustetaan. Todella toivon, että palkkariidan osapuolet pääsevät sopimukseen, jotta tätä lakia ei tarvitsisi käyttää.

Miapetra Kumpula-Natri /sd:

Arvoisa puhemies! Tänään meillä on käsittelyssä lakiesitys, jota emme joutuisi käsittelemään, jos muutama asia olisi mennyt toisin. Voimme edelleen kysyä, mitä me tahdomme nyt, mitä me tahdomme Suomen tulevaisuuden terveydenhuollolta. Minusta kysymys, mitä nyt käsittelemme, on paljon suurempi kuin yksittäinen lakiesitys, ja myös hallituspuolueiden edustajilta, niin kuin kaikilta meiltä, jotka kannamme vastuuta Suomen tulevaisuudesta, on tullut tämä samainen kysymys. On tehtävä kaikki voitava, jotta emme joudu tätä lakia ottamaan käyttöön.

Tämä terveinen tulee myös terveydenhoitoalan ammattilaisilta. Olen tämän päivän kuluessa ja viime päivinä jutellut terveydenhuoltoammattilaisten kanssa, lääkäreiden kanssa, sairaanhoidon johtavien virkamiesten kanssa mutta myös niitten tehyläisten työntekijöiden kanssa ja aivan viimeisimmäksi juttelin ystävälleni Tukholmaan, joka siellä pitää yllä firmaa, joka välittää sairaanhoitajia ja myös lääkäreiden palveluita. Sinne on tullut muutamien viime päivien aikana, Tukholmaan, kymmeniä sairaanhoitajia hakemaan töitä.

Minusta meidän täytyy kuunnella herkällä korvalla niitä viestejä, mitä saamme sairaanhoitajien ammattikunnalta tässä päivässä. Myös lääkärit sanovat suoraan, että he pelkäävät, että tämän lain esiin veto — se tuotiin hallitukselta vielä hyvin kylmällä lailla esiin, palaan siihen — saattaa todennäköisesti vaikeuttaa sitä sopimuksen syntyä, jonka kuitenkin sitten puheissa sanomme olevan se tärkein toive.

Tämän lakiesityksen esiin tuominen ja mahdollisesti säätäminen saattaa myös ammattilaisten, sairaanhoitajien, sairaalan henkilökunnan mielestä olla siitä hankala ja vaarallinen, että se uhkaa jättää meille katkeroituneita terveydenalan ammattilaisia. Sairaanhoitajan ammatissa, jos jossakin, on tärkeää, että ihminen pystyy tekemään ja jaksaa tehdä sitä työtä empaattisella asenteella sen lisäksi, että hänellä on raudanluja osaaminen. Tämmöiset työhönsä pettyneet ihmiset eivät varmasti henkisesti jaksa niitä kuormia, mitä meillä on sairaanhoitajille tässä työssä kuitenkin henkisenä rasittavuutena tulollaan.

Sairaanhoitajat tietävät hyvin tilanteen mutta myös moni meistä muista, että esimerkiksi minun ikäpolveni sairaanhoitajat valmistuivat siinä 90-luvun alussa. Kun on viitattu siihen, miksi mitään ei ole tehty esimerkiksi sosialidemokraattien hallitusvastuun aikana, niin tilanne on kyllä myös eri aikoina erilainen. Vielä 1990-luvun alussa valmistuneet kävivät kovaa kiistaa siitä, kuka saa töitä. Meillä oli lamavuodet päällä, ja oli todella lottovoitto saada sairaanhoitajan pätevyydelläkään työpaikkaa. Saatiin sitten pätkätöitä, ja osa hakeutui jo silloin ulkomaille, mutta syy oli aivan toinen kuin tänään. Silloin meillä hakeuduttiin ulkomaille, kun ei täältä koti-Suomesta saanut töitä.

Nyt me elämme hyvin erilaista 2000-luvun jälkeistä aikaa, jossa on joukkopakoa ja nyt ihan viime päivinä kärjistyneestä tunnelmasta johtuen ihmisiä alkaa lähteä alalta pois arvostuksen puutteen takia. Minun mielestäni tästä salista pitäisi ihan aidosti pystyä välittämään sitä terveistä, että me arvostamme alaa. Ikävä kyllä sitä arvostusta ei voi olla mittaamatta myös euroissa.

On esitetty konkreettisiakin esimerkkejä siitä, miten hallitus voisi omalta osaltaan ottaa hieman nöyrempää asennetta ja antaa kunnille, koska tässä työtaistelutoimenpiteen toisella puolella on nimenomaan kuntatyönantaja, myös siitä onnistuneesta kasvusta, mikä meillä on valtiontaloudessa, osansa. On esitetty jopa konkreettisesti, voisiko niistä tuloista, mitä kunnille tulee palvelumaksujen kiristämisen kautta, sittenkin jättää tuloja kunnille ilman, että niitä rokotetaan sitten suoraan kuntien valtionosuuksista valtiolle siirrettäväksi.

Minun mielestäni ihan puhdas puoluepoliittinen heittely tässä on turhaa, mutta olisi kyllä hallituspuolueidenkin edustajien uskottavuus muuta kuin nolla, jos he lähtisivät puheissansa ja talossa budjettia käsitellessään osoittamaan haluansa myös siihen, että kunnilla olisi varaa tehdä toisenlainenkin tarjous sairaanhoitajille, sillä tiedämmehän, että nyt jo kolmasosa kunnista on nostamassa nykypalkkapäätöksillä veroprosenttiaan, ja tiedämme, että tämä taistelutoimenpiteeseen varautuminen on maksanut jo miljoonia ja sen kustannukset tulevat olemaan monin-, moninkertaiset, kun nyt jo toimintaa on ajettu alas, kun nyt jo on varauduttu monenlaisiin toimiin ja näihin toimiin jo, vaikka tämä irtisanoutuminen ei edes realisoituisi, ovat sairaanhoitopiirit valmistautuneet ja tehneet monenlaisia järjestelyjä. Tämä tulee nyt jo kalliiksi. Kaikki tämä kasvattaa myös niitä jonoja, joita on hienosti viime aikoina saatu purettua, ja on onnistunut terveydenhuollon uudistuksessa tämä yksi osa.

Kyseessä on siis julkisen puolen hoidon tulevaisuus, ja siitä kannan suurta huolta. Kyllä osa jo kuiskuttelee, mikä siitä on vahinkoa ja mikä on käsikirjoitusta että julkinen puoli ajetaan näin suureen ahdinkoon. Voimme kysellä yhdestä tai toisesta sairaanhoitopiiristä, miten näitä ongelmia lähdetään ratkaisemaan, miten lähdetään jonoja purkamaan, mistä jo työtaistelun aikana löydetään työvoimaa. Moni ajattelee, luodaanko tässä näin raa’alla lailla kysyntää yksityiselle puolelle. Mutta kuitenkin on myös niin, että ne kaikkein vaikeimmat osiot, tehohoidon puoli esimerkkinä, ovat palveluja, joita ei edes yksityisellä puolella ole tarjota. Siitä meidän julkista puolta on kiittäminen, että kaikkein raaimmat tapaukset, kaikkein akuutein tehohoito, hoidetaan vain julkisella puolella. Julkisella puolella ei ole varaa harrastaa kermankuorintaa, vaan se kattaa kokonaisuuden.

Tekisi mieli kysyä, kun edustan itse oppositiota, joka olisi halunnut herkemmällä korvalla kuulla sairaanhoitajakenttää, joka olisi herkemmällä korvalla halunnut myötävaikuttaa sopimiseen ja haluaisi edelleen pohjata tulevaa sopimisiin ja neuvotteluihin, ei pakottamiseen, ja sen työntekijöiden arvostamiseen, heidän ammattitaitonsa arvostamiseen: kenellä on oikeastaan se vastuu? Eräs puolue kävi vaalit markkinatalousnäkökulmasta, ja siihen sopii kysyä: Kenellä on markkinataloudessa vastuu, jos asioita jää hoitamatta? Jos yksityinen yritys jättää jotain hoitamatta, niin vaikea on sanoa se vastuu jollekin työntekijälle, jota he eivät ole palkanneet. Nyt kuntien puolella on kyllä vastuuta myös siinä, ketä sinne palkataan ja millä ihmisiä saadaan töissä pysymään.

Mitä tapahtuu maaliskuun jälkeen? Ensinnäkin jo raja tälle laille, että se on voimassa maaliskuun loppuun, hätkähdytti minut. Olin kuullut puhuttavan viikonlopun aikana kolmesta kuukaudesta, viikon määräajoista, mutta nyt kun katson valmistunutta paperia, siinä on määräaika maaliskuun loppuun. Ei ole turvallinen Suomi, jos puhumme lähes puolesta vuodesta, millä tässä mennään eteenpäin. Ihmettelen, eikö hallitusta kylmää, jos alalla ei ole myöhemmin työntekijöitä tarpeeksi. En tiedä, missä rauhassa eduskuntakaan tätä valmisteli, jos kiireellä on puolustettu hallituksen esitystä, mutta se on hyvä asia, että eduskunta ainakin löysi sinne tämmöisiä inhimillisiä näkemyksiä, kuten juuri sen, että niitä alansa ammattilaisia, joiden työpaikkojen korvaamisesta ja työtehtävien hoidosta on kyse, edes kuullaan. Edes tämmöinen ei ollut hallituksen esityksessä sisällä, kun katsotaan, kuka mitä työtä tekee.

Toivon, että Suomen tulevaisuus terveydenhuollossa turvataan, ja toivon, että tämä lakiesitys tekee vähemmän hallaa kuin osa asiantuntijoista on epäillyt. Terveydenalan palkkarakennetarkastelulla voi olla aivan hyvä ajoitus nyt, kun Suomella menee hyvin, ja näemme kaikki — luulen, että siitä ollaan jo poliittisestikin yhtä mieltä — miten meidän ikärakenteemme tulee muotoutumaan. Varmasti tämmöinen tuleva ikärakenne tulee myös muuttamaan niitä rakenteita, paljonko meillä on sairaaloissa henkilökuntaa, paljonko sitä on kotihoidon piirissä ja paljonko ihmisiä hoidetaan sitten sosiaalipuolen aloilla. On hyvä aika nostaa sitä palkkatasoa nyt, kun meillä on tiedossa vielä rajut ikärakenteen muutokset. Myöhemmin siihen ei ole enää sitten aikaa, jos alan houkuttelevuus loppuu.

Toivottavasti tämä lakiesitys ei luo uutta käytäntöä Suomen sopimusvaltioon, jossa liian herkästi lähdetään toista, tässä tapauksessa työnantajapuolta, tukemaan julkisuuteen asti ja tähän taloon tuomaan esityksiä, vaan sopimukset jätettäisiin aidosti neuvottelurauhaan ja kannetaan vastuuta kokonaisesta Suomesta kaikki yhdessä.

Rakel  Hiltunen /sd:

Arvoisa puhemies! Tämä hallituksen esittämä laki ei tule käytännössä toimimaan, tätä esitystä ei olisi tullut antaakaan. Kansanedustajat ovat saaneet viime vuorokausien aikana satoja kirjeitä hoitajilta. Niistä ilmenee, että suurta osaa hoitajista ei enää pystytä saamaan töihin tämän pakkolain keinoin. Tiedämme varsin hyvin, että teho-osastoilla, myös keskosteholla, edellytetään osaavien, nykyisissä tehtävissä olevien hoitajien 100 prosentin käyttöä, jotta menetyksiltä vältytään. Tämä laki ei tuo niitä hoitajia ensi viikolla niihin tehtäviin.

Aivan selvästi jo lakiesityksen tekeminen on aiheuttanut sen, että sopimusneuvottelut keskeytyivät ja mieliala sairaanhoidon kentällä on sellainen, että hoitajat suunnittelevat joukoittain alan vaihtoa. Hoitajien viesti on vakava. Se on potilaitten hoidon kunnioittamisesta tuleva viesti. Myös nykyiset alan opiskelijat ovat kirjeissään kertoneet motivaationsa hoitotyön opiskeluun heikentyneen. On vaara, että tulevaisuudessa nuoria ei riittävästi kiinnosta terveydenhoito elämänurana, jollei tämän asian ratkaisu nyt nosta hoitotyön arvostusta. Jos hallitus ja koko yhteiskunta ei nyt tartu asiaan, niin tilanne johtaa kriisiin, joka aiheuttaa pitkäkestoista vahinkoa koko terveydenhoitoon. Hallituksella on vastuu siitä, että hoitajien luottamus julkiseen alaan työnantajana palautuu.

Suomalaiset, Suomen kansalaiset, antavat vahvan tukensa hoitajille. Sen varaan voi eduskunta ja hallituskin tukeutua. Niiden ihmisten tuki on sillä aikuismaisella, ryhdikkäällä toiminnalla, jolla kriisi estetään, niiden ihmisten tuki, jotka ovat meidätkin tänne eduskuntaan lähettäneet äänestämällä. Hallituksen keino hoitaa tämä tilanne on antaa kunnille rahoitus ratkaisua varten.

Ei myöskään ole mielestäni minkäänlaista perustetta siihen vertaukseen, jonka pääministeri eilen lanseerasi omana perusnäkemyksenään: hän rinnasti metsäpalon tähän hoitotyön tilanteeseen. Niissä ei voi olla mitään yhteistä. Luonnonkatastrofia ei voida ennalta ehkäistä, sitä ei ennalta tiedetä. Tämä tilanne, hoitotyön lähestyvä kriisiytyminen, on tiedossa. Siihen voidaan varautua ja se voidaan ratkaista, ja siinä hallituksella on avainasema sovun löytämisessä ja sopimuksen aikaansaamisessa. On myös ihan kohtuutonta sälyttää yksittäisen hoitajan harteille vastuuta potilasturvallisuudesta, niin kuin nyt ollaan tällä pakkolailla tekemässä. Vastuu on koko yhteiskunnan, eduskunnan ja hallituksen.

Täällä on puhuttu paljon perusoikeuksista. Niitä ei tarvitse panna vastakkain: perusoikeutta siitä, että ihmisen tulee voida vapaasti itse päättää oman elämänsä ratkaisuista, niin kuin nyt hoitajien irtisanoutuessa, ja toisaalta ihmiselämän suojelua, toista perusoikeutta. Se, että nämä kaksi arvoa eivät joudu vastakkain, voidaan estää niin, että hallitus ja valtiovalta ryhtyy perustuslain edellyttämiin kaikkiin mahdollisiin toimiin, jotta sopimus saadaan aikaiseksi ennen 19.11.

Arvoisa puhemies! Mielestäni Suomi on ollut eheä yhteiskunta. Itse olen nyt kolmatta kautta eduskunnassa, ja vaikka on ollut huolia siitä, kuinka verotulot riittävät ja kuinka vastaamme ihmisten hyvinvointipalveluista muuttuvassa ympäristössä, olemme säilyneet eheänä kansakuntana. Jos nyt tämä kriisi pääsee valloilleen, niin Suomi siirtyy repaleiseen aikakauteen. Se on nyt vielä estettävissä.

Antti Vuolanne /sd:

Herra puhemies! Nyt tärkeää tässä keskustelussa on se, missä liikkuvat populismin rajat. Minun mielestäni on kysymys erittäin vakavasta tilanteesta ja kysymys on yhteiskunnallisen vastuun kannosta. Meillä on hoitoalalla ja hoiva-alalla paljon ihmisiä, jotka ovat alipalkattuja, joita nyt pakotetaan töihin sanomalla, että me emme anna teille rahaa, jonka me olemme teille luvanneet ja jonka saamiseen teillä on oikeus luottaa, vaan me teemme pakkolain, jolla pakotamme teidät alipalkkaiseen työhön jatkossakin. Tällä siirrolla hallituksesta on tullut työmarkkinataistelutilanteen osapuoli hoitajia vastaan.

Tämä on erityisen vastuutonta siksi, että kun hoitajien palkkauskysymyksessä ei ollut kysymys vain rahasta vaan arvostuksesta, hoiva-alan työn ja hoitoalan työn arvostuksesta, niin nyt vielä entistäkin kärjekkäämmin kentällä niiden keskuudessa, jotka tekevät näinkin halvalla näinkin tärkeää työtä, tämä arvostuksen puute koetaan entistäkin suurempana. He kokevat entistäkin lannistuneemmaksi olonsa ja entistäkin petetymmäksi.

Nyt jos hallitus pyrkii saamaan potilasturvallisuuden vuoksi, joka on erittäin tärkeä tavoite, hoitajat takaisin työhön, se kannattaisi tehdä siten, että se toimisi ja tuottaisi tulosta. Mutta kun suomalainen ihminen ei toimi siten, että kun häntä potkaisee, niin hän liikkuu niin kuin laatikko tuonne huoneen toiseen reunaan, vaan hän potkaisee takaisin, niin tässä nyt on suuri epäonnistumisen ja katastrofin mahdollisuus. Ja kun me vielä puhumme ihmishenkien menettämisestä, niin olisi pitänyt sitä viisautta olla aikaisemmin, olisi pitänyt olla kunniantuntoa, olisi pitänyt olla rehellisyyttä, mutta tämä koko prosessi laitettiin liikkeelle vaalivalheen kautta.

Täällä on puhuttu paljon oikeuksista ja velvollisuuksista. Mielestäni pienipalkkaisilla on myös luottamuksen suoja, oikeus olettaa, että heille annetut lupaukset pidetään. Kun kokoomuksen puoluesihteeri Taru Tujunen sanoi, että hän ehdotti 500 euroa lisää hoitajille, niin se muodosti tietynlaiset perustellut odotukset ja niilläkin pitäisi olla joku suoja. Jos meidän sosialidemokraattien puoluesihteeri Maarit Feldt-Ranta lupaisi pienipalkkaisille jotain, me olemme täysin varmoja, joka ikinen täällä istuva sosialidemokraatti, että hän pitäisi ne lupauksensa. (Ed. Manninen: Paljon on semmoista luvattu, mitä ette ole pitäneet!)

Kun täällä edelleen aivan toisilla sanakäänteillä kuin ennen vaaleja käsitellään tätä koko ongelmaa, niin minä ymmärrän hyvin hoiva- ja hoitoalan työntekijöiden pettymyksen. Meillä opetusministerinä oleva Sari Sarkomaa 8.3.2007 sanoi näin: "Kolmikannassa valtiovallan ei pidä olla vain äänetön yhtiömies, vaan aktiivinen tasa-arvon eteenpäin viejä." Kun täällä koko ajan joka ikisessä puheenvuorossa porvariedustajat sanovat, että valtiovallan pitää olla äänetön yhtiömies ja me vetäydymme koko tästä kiistasta sivuun, ja kun vielä puoli vuotta sitten mainostettiin, että kolmikannassa valtiovallan ei pidä olla vain äänetön yhtiömies vaan aktiivinen tasa-arvon edistäjä, niin kyllä tämän pettymyksen tunteen ymmärtää hyvin.

Kun työmarkkinaosaaminen ennen työtaistelun alkamista perustuu ihmisten integrointiin, luottamuksen luomiseen, siihen että ihmiset kokevat reiluutta voidakseen sopia päivittäisestä leivästä ja toimeentulosta, niin tässä on toimittu aivan toisella tavalla. Tämä olisi hyvä nyt hallituksen tunnustaa. Minä toistan tämän, mitä minä joskus täällä sanoin: joka syntinsä tunnustaa ja hylkää, se saa armon, mutta joka ne salaa, se ei menesty. Se on vanha, parintuhannen vuoden takainen, viisaus. Jossakin kohtaa kannattaa sanoa, että anteeksi, tuli mentyä liian pitkälle, tulkaa neuvottelupöytään, me annamme periksi, me emme ole niin paljon sen muutaman sadan miljoonan euron varassa, joka kuuluu hoiva-alalle ja hoitoalan työntekijöille tällä hetkellä ja josta sosialidemokraatitkin ovat tehneet tuon talousarvioaloitteen.

Tämä erityisesti minua tasa-arvon miehenä ja niin sanottuna sosiaaliäijänä loukkaa siksi, että tämä on myös hyvin paljon sukupuolinen ratkaisu. Meillä on naisvaltaisia aloja, ja minä ihmettelen, että täällä vihreän puolueen naiset, kokoomuksen naiset, keskustan naiset vetävät kanssasisariltaan koko neuvotteluvaltin pois tässä kohtaa neuvotteluja. Minä nimittäin olen varma, että kukaan hoitaja ei jätä tulematta töihin, jos hengenvaara uhkaa tai vammautuminen, jos heitä kohdellaan oikein.

Tässä on hallitukselle tullut ehkä jonkinlainen sellainen väärinymmärrys työmarkkinoista ja palkansaajaliikkeestä, koska hallituksessa ei ole yhtään palkansaajapuoluetta tällä hetkellä, että lakko murretaan pakolla ja työmarkkinataistelu voitetaan uhkailemalla ja uhoamalla. Kunniaa, kunniantuntoa, on kahdenlaista: Sitä voi olla jääräpäisyyttä, jossa pidetään vaan kiinni siitä, että kun minä olen jotain sanonut, niin minä en yhtään siitä anna periksi. Mutta myös voi olla semmoista kunniantuntoa, että sellaiset ihmiset, joilla on peruspalkka alle 2 000 euroa kuussa, saavat heille luvatut korotukset.

Tuossa olen lukenut kahden päivän aikana noin 60 sähköpostiviestiä, joissa kaikissa vannotaan taistelukuntoa ja valmiutta olla laista huolimatta tulematta työpaikalle. Perjantaina STTK ilmoitti, että STTK pelkää, että lakiesitys johtaa vääjäämättä työsuhteiden päättymiseen. Ennen lakiesitystä työtaistelun alkaminen oli epätodennäköisempää.

Kun me katsomme vielä kokoomuksen puheenjohtajan, joka pääsi tällä lupauksellaan valtiovarainministeriksi ja hallinnoimaan näitä rahoja, sanoja helmikuulta, kuukautta ennen vaaleja, niin hän sanoi: "Mitä enemmän naisvaltaisille koulutetuille aloille maksetaan yli yleisen korotustason, sitä enemmän olemme valmiit nostamaan kuntien saamia valtionosuuksia. Esitämme, että valtio siis maksaa kunnille sen osuuden" — siis maksaa sen osuuden — "naisvaltaisten alojen palkankorotuksesta, joka ylittää yleisen korotustason." Ja kun tämä paljastui, että tämä oli vain 30 euroa, kuka voi pakolla vielä sanoa, että teillä ei ole oikeutta työtaistelutoimiin? Tämä oli vielä tämmöisten väliotsikkojen alla, joissa luki, että "Keskusta kierrättää vanhoja lupauksiaan", "Kokoomuksella täsmälliset ja selkeät vaalilupaukset", "Heinäluoman SDP syyllistyy vastuuttomaan jakopopulismiin". Aikaisemmin: "Aikooko keskusta taas pettää äänestäjät?" Aikooko keskusta taas pettää äänestäjät? Ja kun täällä ovat monet hallituspuolueitten ihmiset laittaneet ruksin siihen — voisin mainita nimetkin, mutta en nyt viitsi — että sairaanhoitajan vastuullista työtä tulee arvostaa 3 000 euron peruspalkalla, siis nostamalla 1 800 eurosta 3 000 euroon, ja laittaneet vielä siihen, että hoitohenkilökunnan palkkoja on korotettava nopeasti, se luo myös oikeuksia, luottamuksen suojan niille ihmisille, joille tämä on luvattu.

Merja Kuusisto /sd:

Arvoisa puhemies! Hyvät kansanedustajat! Me sosialidemokraatit kannatamme työtaistelun pikaista sopimista. Tällä hetkellä pitäisi kaiken järjen mukaan neuvotella tiukkaan tahtiin, mikäli hallitus todella haluaa turvata ihmisille riittävät terveydenhuollon palvelut ja jotta hoitajat voivat tehdä työtään ihmisten parhaaksi vapaaehtoisesti ilman pakkoa. Ihmishenkien turvaaminen on ensisijaista kaikissa tilanteissa. Aiemmissa terveydenhoitoalan työtaistelutilanteissa on paikallisesti saatu sovittua suojelutyön määrästä ja tarpeesta. Potilastyöhön velvoittaminen on erittäin poikkeuksellinen toimi, enkä näe, että meillä olisi syytä tai mahdollisuutta antaa työnantajalle yksipuolista oikeutta tehdä esitystä potilasturvatyöhön velvoitettavista henkilöistä.

Lailla ei turvata terveydenhuollon eri sektoreiden toimintaa edes niin sanotuissa kiireellistä hoitoa vaativissa työtehtävissä. Esitys perustuu pakkoon, ei neuvotteluiden edistämiseen. Lakiesitys ei ratkaise tämän hetken tilanteesta itse ongelmaa eli palkkakiistaa eikä edes takaa ihmisten potilasturvallisuutta.

Lakiehdotuksessa säädetty mahdollisuus määrätä uhkasakko potilasturvatyöhön määrätylle henkilölle on vakava asia. Potilasturvatyöhön voitaisiin siis määrätä sakon uhalla. Valiokunnassa asiantuntijana kuullun professori Tiitisen mukaan ehdotus näyttää arveluttavalta eikä kaukana ole ajatus pakkotyöstä. Tiitinen toivoi kyseisen kohdan poistamista. Uhkasakko kohdistuisi luultavasti yksittäisiin Tehyn jäseniin. Joukkoirtisanoutuminen on kuitenkin Tehyn toimeenpanema kollektiivinen työtaistelutoimi, ja Tehyn tulee kantaa vastuu toimenpiteen seurauksista, minkä järjestö itse toteaa lausunnossaan.

Sairaanhoitajat tekevät ihmisläheistä työtä, jossa joudutaan jatkuvasti käsittelemään työn synnyttämiä tunteita. Työ on vaihtelevaa ja mielekästä, mutta ajoittain henkisesti raskasta. Hallituksen toimet ja tämä lakiesitys eivät taatusti edistä hoitajien työssäjaksamista, vaan tämä paine voi olla se viimeinen taakka, joka kuljettaa vahvalla otteella hoitajat pois hoitotyön ääreltä.

Kukaan meistä ei vielä tiedä, kuinka monta hoitajaa irtisanoutuu huomenna tai ylihuomenna. Kukaan meistä ei vielä tiedä, mitä seuraamuksia tämän lain käsittelystä ja laatimisesta seuraa. Onko hallituksessa pohdittu lain vaikutuksia? Kriisi voidaan vielä ratkaista, jos on tahtoa, ja asia tulee ratkaista neuvottelupöydässä. Siihen tulee keskittyä kaikin voimin. Myös valtiovallan tulisi kantaa vastuunsa ja ohjata kaikki käytettävissä olevat keinot sovittelulautakunnan työn tukemiseen.

Marko Asell /sd:

Arvoisa puhemies! Nyt ollaan siinä historiallisessa tilanteessa, toistan, historiallisessa tilanteessa, johon tasa-arvotupo ja koulutettujen naisvaltaisten matalapalkka-alojen palkkojen parantamiseksi lausutut katteettomat vaalilupaukset ovat johtaneet. Nostatettiin toivo-kampanjalla toiveet kattoon, otettiin vaalivoitto ja laitettiin toivo takaisin kampanjakaappiin. Nyt, kun hoitoalan ammattilaiset sitten peräävät annettuja lupauksia, niin vastataan, että ei toivoa. Onneksi jäi kuitenkin korvat, joihin voi antaa korvatillikoita.

Tämä käsittelemämme asia on nyt johtanut pisteeseen, jota voidaan pitää suomalaisen terveydenhuollon tulevaisuuden taitekohtana. Vuosia kasautuneet paineet ovat paisuttaneet pallon räjähdyspisteeseen, johon hallituksemme on tarjoamassa ratkaisuksi nauloja. Niillä puhkaistaan pallo riekaleiksi ja naulataan julkisen terveydenhuollon arkun kansi lopullisesti kiinni.

Tämän kriisin avainsanaksi on noussut potilasturva. Potilasturvallisuus on kaikkia meitä kansalaisia koskettava seikka, miten se voidaan turvata yhteiskunnassamme, miten sen toimivuus taataan niin työtaistelun aikana kuin sen jälkeenkin hamaan tulevaisuuteen. Tehyn työtaistelun ollessa päällä ja hallituksen linjattoman toiminnan ansiosta on tilanne kärjistynyt niin, että voi mieltää nyt vaakakupissa olevan potilasturvallisuus työtaistelun aikana ja potilasturvallisuus sen jälkeen.

Keskustan, kokoomuksen, vihreiden ja Rkp:n esittelemä niin sanottu pakkolaki on ratkaisu, jolla ei tosiasiallisesti pystytä takaamaan potilasturvallisuutta työtaistelun aikana alkuunkaan. Laki voi luoda illuusion turvallisuudesta, mutta se on kuin pahvinen sillankaide, näyttää turvalliselta, mutta kun siihen nojaa, niin putoaa. Kun esimerkiksi tiedotusvälineissä usein esille otettu tehohoitoa vaativa keskonen syntyy, on hänen selviytymiseensä jokainen minuutti ja jokainen osaston ammattihenkilö erittäin tärkeä. Tarvitaan henkilöstön sataprosenttinen panos. Pakkolaki tuudittautuu kuitenkin siihen, että nämä keskoset ja muut pikaista hoitoa vaativat henkilöt voitaisiin hoitaa parinkymmenen prosentin henkilöstöpanoksella ja vieläpä niin, että hoitajat voidaan siirtää omalta erikoistumisalalta toiseen, uuteen työympäristöön, uusien laitteiden pariin. Maalaisjärkikin sanoo, että sairaanhoidon eri osa-alueet vaativat niin erilaista spesiaaliosaamista, ettei se voi onnistua. Ja kenellä on vastuu, jos joku menehtyy vääränlaisen hoidon takia? Miten vanhustenhoitoon perehtynyt sairaanhoitaja, eläkeläinen, voi toimia lakon aikana esimerkiksi kätilön tehtävissä? En usko, että se toimii.

Potilasturvan kyseenalaistaa myös se, millainen motivaatio on työpaikalleen pakotetulla hoitajalla. Palautetta on paljon tullut sähköpostissa. Erään sairaanhoitajan palautteesta sai lukea seuraavanlaista tekstiä, joka kertoo aika paljon niistä mielialoista: "Millaista hoitoa luulette saatavan hoitajilta, jotka on pakotettu töihin? Kun ihmiseltä riistetään hänen oikeutensa, on hyvin luultavaa, että hän sairastuu henkisesti. Miten luulette uupuneen, nujerretun ja toisaalta vihaa kiehuvan hoitajan jaksavan vastata potilaiden tarpeisiin? Ei raiskatultakaan kysytä, haluaako hän seksiä, ja pakkoseksissä on turha odottaa kovinkaan miellyttävää kohtaamista. Samoin pakkotyössä ei voi odottaa, että kohtaamisen taso olisi lähelläkään sitä, mihin on totuttu. Potilaista pitää pitää huolta, mutta ei pakkohoidolla, vaan saavuttamalla nopeasti sovitteluratkaisu, jotta hoitajat jatkavat työssään paitsi nyt myös tulevina kuukausina ja vuosina." Tässä siis erään hoitajan tuntemuksista teksti, joka on aika synkän kuuloista tekstiä.

Arvoisa puhemies! Pakkolaki ei takaa potilasturvallisuutta työtaistelun ajaksi, mutta pitkällä tähtäimellä heikentää sitä vaarallisella tavalla. Hoitohenkilökunta saattaa rangaistuksen uhan pelossa palata työpaikoilleen pakkolain määräämäksi ajaksi, mutta mikä laki estää heitä vaihtamasta alaa tai lähtemästä ulkomaille töihin, kun työtaistelu on ohi? Nyt, kun kutsumustyötä tekeville ammattilaisille on näytetty kaapin paikka ja se, kuinka paljon heidän työtään arvostetaan, vaarana on, että tämän pakkolain seurauksena meille tulee erittäin vakava pula ammattitaitoisista sairaanhoitajista, tulee joukkopako, hoitajat katoavat. Nuoret eivät halua enää opiskella alalle, joka pysyy edelleen alipalkattuna, entistä kuormittavampana ja entistä aliarvostetumpana. Joudummeko tilanteeseen, jossa alipalkattu terveydenhoitoala houkuttaa enää ainoastaan maahanmuuttajia? Mikä on potilasturvallisuuden tila silloin, kun potilaalla, lääkärillä ja hoitajalla ei ole yhteistä kieltä? Hallituksen kaavailut saattavat siis heikentää potilasturvaa oleellisesti, ja sen vaikutus voi olla hyvin pitkäaikainen. Haluammeko sitä? Tuskinpa.

Arvoisa puhemies! Ennen vaaleja kaikki olivat sitä mieltä, että hoiva-alan henkilöstö on alipalkattua ja työssään ylikuormitettua. Kaikki tiedostivat, että ala tarvitsee lisää käsipareja, ja siksi alan vetovoimaisuutta tulisi lisätä työoloja parantamalla, henkilökuntaa lisäämällä ja palkkoja nostamalla selvästi yli yleisen tason. Poliittista tahtoa terveydenhuollon ja sitä kautta potilasturvan parantamiseksi siis luulisi olevan. Asioiden pitkäjänteiseen kehittämiseen auttavat joskus rakenteelliset muutokset, toisinaan alan markkinointi, usein myös raha. Tämän hetken taitekohta ylittyy kestävällä tavalla vain riittävällä taloudellisella panostuksella, vai onko raha hallitukselle tärkeämpi kuin siellä keskoskaapissa olevan lapsen henki?

Valto Koski /sd:

Arvoisa herra puhemies! Lainaan aluksi pääministeri Vanhasen tiedonannosta yhtä keskeistä kohtaa: "Käsiteltävät erimielisyydet liittyvät siihen, minkä suuruinen palkankorotus toteutetaan yli kunta-alan yleisen sopimusratkaisun koskien sekä kunta-alan nykyistä sopimuskautta että sen jälkeistä aikaa. Palkankorotuksia koskeva näkemysero osapuolten välillä, joka on ollut 15 prosenttia, on sovittelun kuluessa kaventunut muutamalla prosenttiyksiköllä. Merkittävä näkemysero on niin ikään tämän yli yleisen sopimuskorotuslinjan olevan vaatimuksen toteuttamistavasta ja painottamisesta sopimuskauden eri vuosille. Oman periaatteellisen vaikeutensa tuo lisäksi sovitteluun kysymys Tehy ry:n sopimusoikeudellisesta asemasta kuntasektorin sopimusjärjestelmässä, erityisesti oma sopimus."

Kun tätä taustaa vasten tarkastellaan tätä tilannetta, niin voidaan todeta, että tämä ongelma, josta nyt on syntynyt tämä tilanne, on itse asiassa pitemmän aikavälin seurausta, ja sen pidemmän aikavälin seurauksen jälkeen on tietysti ongelma, että tämä pitäisi kerralla pystyä korjaamaan. Aika näyttää, minkälaiseen lopputulokseen osapuolet lopulta päätyvät, jos päätyvät, mitä täytyy monesta näkökulmasta tarkasteltuna toivoa.

Toiseksi, mitä enemmän on tullut tietoon sopimuksen rakenteisiin kuuluvia yksityiskohtia, ainakin minusta on alkanut tuntua siltä, että tarvitaan laajempaa tarkastelua koko julkisen alan työmarkkinakentässä. Kaikesta edellä sanotusta huolimatta on syytä todeta, että jos terveysalalla meneillään olevaa palkkakiistaa ei onnistuta ratkaisemaan hallituksen toimesta ilman eduskunnan käsittelyyn tuotua erillislakia, voidaan hyvällä syyllä puhua jopa suomalaisen sopimusyhteiskunnan henkisestä konkurssista, ketään tässä yhteydessä erikseen syyllistämättä. Kaikkien täytyy mielestäni nyt tiedostaa myös, miten vakavasta asiasta kaiken kaikkiaan on kysymys, kun koko terveydenhuoltojärjestelmä joutuu vaaran alaiseksi. Jokainen tietää, että kysymys ei voi olla vain palkkakiistasta eikä sitä koskevasta osapuolten ongelmasta, vaan perustuslain suojaan kuuluvien terveyspalvelujen vaarantamisesta.

Mielenkiintoista on ollut panna merkille, että pääministeri Vanhasen hallitus on koko kiistan ajan inttänyt, ettei sille kuulu millään lailla työmarkkinapolitiikka. Tätä ihmettelen. Lisäksi se on todennut, ettei se halua olla siinä minkäänlaisena osapuolena. Asiaa on yritetty ratkoa työministeriön asettaman erillisen sovintolautakunnan voimin, mutta silläkään ei näytä olevan keinoja tulokseen pääsemiseksi. Täytyy kysyä: Miksi ei ole ollut? Johtuuko se hallituksen asettumisesta riidan ulkopuolelle, jolloin sovittelulautakunnalla ei ole ollut valtuuksia tehdä sovintoesityksiä?

Ongelmaa ei mielestäni voida ratkaista ilman hallituksen myönteistä suhtautumista terveysalan oikeutettuun vaatimukseen tulla palkkakiistassa jonkin verran vastaan. Jos hallitus pysyy sanattomana osapuolena, se kieltäytyy mielestäni tunnustamasta sitä tosiasiaa, että terveysalalla on todellista tarvetta palkantarkistuksiin. Keskustelu siitä, mistä tilanne johtuu, on nyt jälkijättöistä, eikä se itse asiassa auta asian ratkaisemisessa yhtään mitään. Nyt täytyy löytyä aitoa ymmärrystä terveysalaa kohtaan, jos hallitus haluaa estää edessä olevan katastrofin syntymisen.

En ole ennen kokenut sellaista olotilaa, jossa potilaiden terveyden vaarantamiseen, jopa kuolemiseen suhtaudutaan kuin johonkin arkipäivän rutiiniin. Jos sopimusta ei saada aikaan ja ainoana keinona puuttua asiaan käytetään nyt käsittelyssä olevaa poikkeuslakia, se merkitsee, että edellä mainituista seurauksista tulee jotenkin hyväksyttäviä. Näin ei edes pitäisi ajatella, ja se on täysin moraalitonta ja tuomittavaa. Siksi on keskitettävä kaikki toimenpiteet siihen, että saadaan ongelmaan aikaiseksi ratkaisu.

Sitten muutama sana käsittelyssä olevasta lakiesityksestä. Julkisuudessa ja lain eduskuntakäsittelyn yhteydessä on käyty keskustelua kolmesta asiasta: lain säätämisjärjestyksestä, sen toimivuudesta ja tarpeellisuudesta. Säätämisjärjestys on selvitetty, toimivuutta eduskunnan käsittelyssä parannettu, mutta tarpeellisuus nähdään vasta sitten, jos ja kun itse asiasta eli terveysalan palkkakiistasta ei päästä 19. päivään marraskuuta mennessä yhteisymmärrykseen.

En tiedä, mitkä ajatukset hallituksella on takanaan, kun se sanoo lakiesitystä eräänlaiseksi kassakaappiasiakirjaksi, joka otettaisiin käyttöön vasta, jos asiantila sitä vaatii. Toisaalta haluan ymmärtää, että jokaisen vastuuta tuntevan huoli, niin myös hallituksen, on potilasturvallisuudessa, siinä, ettei sitä aseteta kyseenalaiseksi missään oloissa eikä kenenkään elämä vaarannu. Sitä käsittelyssä oleva laki ei valitettavasti takaa, ja voi vain kuvitella, miksi tilanne muuttuu, kun ensimmäiset suruviestit sairaaloista hoidon toimimattomuudesta saavuttavat omaiset. Eduskunta on nyt vaativan tehtävän edessä. Nyt mitataan sen arvovalta ja kyky ratkaista ongelmia. Näillä näkymin edessä näyttää olevan vain huonoja vaihtoehtoja.

Arvoisa puhemies! Haluan lopuksi vielä vedota vahvasti pääministeri Matti Vanhasen hallitukseen ja häneen itseensä, että he ryhtyvät kaikin käytettävissä olevin voimin tekemään tehtäväänsä tunnustamalla osuutensa työmarkkinoilla ja ratkaisemaan kiistan kaikkia osapuolia tyydyttävällä tavalla. Uskon, että tähän toivomukseen yhtyy koko Suomen kansa.

Anni Sinnemäki /vihr:

Arvoisa puhemies! Tämä esitys potilasturvalaiksi potilasturvallisuuden varmistamisesta ei tule ratkaisemaan tätä terveydenhuollon palkkakiistaa. (Ed. Rajamäki: Oikein!) En myöskään usko, että se tulee vaikeuttamaan palkkakiistan ratkaisemista. Uskon, että ne ihmiset, jotka nyt työskentelevät sopimuksen aikaansaamiseksi, pystyvät pitämään päänsä kylmänä ja tekemään omaa työtään vakavasti huolimatta tästä laista, huolimatta siitä, että laki on ymmärrettävällä tavalla saanut monia irtisanoutuneita hoitotyöntekijöitä tuohduksiin, ja tietenkin tuohduksiin myös sellaisia hoitotyöntekijöitä, jotka eivät ole irtisanoutuneet.

Itse näen asian jopa melko selvästi niin, että tyypillisesti lakon rajoista sovitaan osapuolten kesken. Työtaisteluoikeus on keskeinen perusoikeus, mutta oikeutena se ei ole sillä tavalla absoluuttinen, että työtaistelun piiriin voisi kuulua mitä vain. Ja kuten tämänkin lain perusteluista, tai esimerkiksi perustuslakivaliokunnan mietinnöstä näkyy, hengen ja elämän turvaaminen perusoikeutena ristiriitatilanteessa rajoittaa ja voi rajoittaa, ja itse asiassa sen pitääkin rajoittaa työtaisteluoikeutta. Ja kun nyt olemme tilanteessa, jossa osapuolet eivät suojelutyöstä ole päässeet sopimukseen, Tehy ry:llä on erittäin huonoja kokemuksia suojelutyötä koskevista neuvotteluista kuntatyönantajan kanssa, tässä tilanteessa suojelutyön rajojen asettaminen on tullut hallituksen ja viime kädessä eduskunnan tehtäväksi ja tätä tehtävää, tätä lakia säätäessämme toteutamme vastuutamme kansanedustajina, ja katson, että se on asia, joka kuuluu meidän vastuuseemme kansanedustajina.

Eduskunnan käsittelyssä laki on osaltaan täsmentynyt. Perustuslakivaliokunnan edellyttämät täsmennykset alleviivaavat sitä, että tällä lailla ei murreta työtaisteluoikeutta. Itse sosiaali- ja terveysvaliokunnan jäsenenä olen täysin vakuuttunut siitä, että jos joukkoirtisanoutumiset toteutuvat, niiden vaikutus on erittäin vakava huolimatta tästä laista. Se olisi joka tapauksessa vakava ja vaikuttava työtaisteluoikeus. Työtaistelua ja sitä perustavan laatuista oikeutta työtaisteluun tämä laki ei pysty rajoittamaan.

Eduskunnan käsittelyssä on myös täsmennetty muutamilla tavoilla muun muassa sitä, millä tavalla tästä potilasturvatyöstä maksettava korvaus määräytyy, ja sitä, mikä muu normaali lainsäädäntö tietenkin lain aikana näitä työntekijöitä koskee.

Arvoisa puhemies! Itse kiistan ratkaisusta on tässä salissa tänä päivänä käytetty monia aivan realistisia ja järkeviä puheenvuoroja, joista sosiaali- ja terveysvaliokunnan edellisen kauden puheenjohtajan Valto Kosken puheenvuoro oli epäilemättä yksi. Kiista on monimutkainen, koska se sisältää elementtejä sopimuksen rakenteesta, Tehyn sopimusoikeudesta, sopimuksen kestosta ja sen suhteesta myös muihin aloihin. Kiistan monimutkaisuus ei varmasti sinänsä tarkoita sitä, etteikö se olisi ratkaistavissa. Ja ainakin itse haluan uskoa, että sovintoesitys syntyy ennen tuota 19. päivän määräaikaa. Uskon myös, että kun sopimus aikanaan syntyy, siitä tulee sellaisia kustannusvaikutuksia, joita suomalaiset veronmaksajat joko kunnallisveron tai valtionveron muodossa tulevat maksamaan. Kansalaiset ovat toisaalta koko tämän keskustelun aikana antaneet selkeän tukensa Tehyn työtaistelun päämäärille ja olleet myös valmiita niitä rahoittamaan, joten itse asiassa haluaisin uskoa, että tämäkään asia ei muodostu ylitsepääsemättömäksi ongelmaksi.

Meidän sopimisjärjestelmämme on syystä tai toisesta tuottanut myös sellaisia rakenteita, joiden tuloksien kanssa nyt olemme tekemisissä. Yksi pysyvistä rakenteista on ollut se, että naisvaltaiset alat eivät ole onnistuneet saamaan tässä järjestelmässä kuoppakorotuksia. Ja nyt meneillään olevassa kiistassa on varmasti paljon kyse myös siitä, että tällaisen kuoppakorotuksen saamiseksi työtaisteluhalu, ja ehkä myös kansalaisten tuki, on tullut siihen pisteeseen, että jotain täytyy tapahtua.

Vihreä eduskuntaryhmä on tässä salissa useaan otteeseen vedonnut hallitukseen, että hallituksen piirissä tehtäisiin kaikki se voitava, mitä on mahdollista tehdä, tämän sopimuksen aikaan saamiseksi, ja meillä siihen luottamustakin löytyy, että hallituksen piirissä näin toimitaan. Toisaalta täällä on käytetty puheenvuoroja siitä, että joku tietty lakialoite, tietyn euromäärän suuruinen, olisi se, joka kiistan ratkaisisi. Näin en usko olevan. Vaikuttaa siltä, että neuvottelut ovat sellaisessa vaiheessa, että jollain erillisellä tarjouksella niihin sekaantuminen luultavasti huomattavasti neuvotteluja vaikeuttaisi. Itse asiassa ed. Gustafssonkin tämän hyvin totesi sen jälkeen, kun ed. Zyskowicz oli esitellyt pääministerin täällä toteamia tiettyjä lukuja neuvotteluista. Ed. Gustafsson totesi, että lukujen pöytään laittaminen neuvottelujen tässä vaiheessa on pelkkää demagogiaa. Uskon, että tämä toteamus pätee kaikkiin tässä salissa tänään esitettyihin erillisiin lukuihin.

Sirpa Paatero /sd:

Puhemies! Ajattelin puhua täältä paikaltani, jotta menee vähän lyhyemmin.

Tässä tapauksessa potilaat ja heidän omaisensa viestittävät aiheellista huolta tilanteesta lähiviikkoina, mutta se huoli on myöskin aika pitkälle tuleville vuosille kaikkien heidän puoleltaan. Tämä on varmaan se sama lähtökohta, joka on ollut myöskin tämän työtaistelutoimen takana. Elikkä tämä sama huoli on kaikilla hoitajilla tulevaisuudesta, mitenkä potilaille ja heidän omaisilleen tässä tilanteessa tapahtuu.

Mikä on se tilanne, kun nyt jo terveydenhuollon ammattilaisten arvostus oli näissä tutkituissa tilastoissa koko ajan alenemassa ja olemme saaneet kaikki viestejä niistä opiskelijoista, jotka ovat nyt jo lopettamassa koulua tästä samasta syystä? Tämä oli siis aivan varmasti se terveydenhuoltoalan ammattilaisten huoli, miksi tähän työtaisteluun on lähdetty.

Sosialidemokraattinen ryhmä on tehnyt neljä perusteltua lakiesityksen muutosta pykäliin siitä nimestä, yhteistyön tekemisestä näihin suojatyö- tai potilasturvatyön määräyksiin, suostumuksen antamisesta työmääräykseen ja uhkasakon poistamisesta. Nämä kaikki, jos tämän lain on välttämättä tultava voimaan, parantavat sen sisältöä, ja haluamme sen myöskin täällä todeta.

Tuula Väätäinen /sd:

Arvoisa puhemies! Miten tähän tilanteeseen on oikein tultu? Terveydenhuollon tehtävät ovat muuttuneet entistä vaativammiksi ja edellyttävät työntekijöiltä laajaa osaamista, joka taas edellyttää varsin pitkää koulutusta. Tehtävien vaatimusten taso, laaja koulutus ja työstä tuleva vastuu eivät kuitenkaan näy palkoissa. Hoitoalan palkat ovat jääneet jälkeen pitemmän ajan kuluessa, ja tässäkin salissa vallitsee hyvin laaja yksimielisyys siitä, että selkeä palkkakuoppa on olemassa, ja nyt tuon palkkakuopan pohjalla olevat hoitajat eivät halua siellä enää olla, vaan ovat lähteneet hakemaan korjausta.

Riittävän henkilöstön vaje on myös keskeinen ongelma hoitotyössä. Vajetta on vuosien varrella paikattu ylitöillä, sellaisillakin ylitöillä, jotka eivät ole näkyneet ainakaan hoitajien palkkapussissa. Tässä on hyvä esimerkki siitä, kuinka korkean työmoraalin omaavat hoitajat meillä tällä hetkellä on töissä. He tahtovat hoitaa potilaita silläkin uhalla, että se ei ole näkynyt palkoissa.

Tulevaisuudessa ei ole mitään takeita siitä, riittääkö alalle uusia tulijoita. Palkka ja henkilöstön riittävyys on edellytys sille, että alan houkuttelevuus toisi mukaan uusia tulijoita ja uusia opiskelijoita.

Yhteiskunnassa on ilmassa kuvitelma, että kolmas ja yksityinen sektori pystyisivät korvaamaan laajalti julkisen sektorin terveydenhuollon toiminnassa. Viimeistään nyt täytyy silmien avautua ja myöntää, että tavallisen suomalaisen potilaan todellinen turva on julkinen terveydenhuolto, erityisesti kriisien hoidossa ja vaativassa sairaanhoidossa.

Arvoisa puhemies! Tässä laissa on vain kaksi ongelmaa ja sen mukana kaikki. Tällä lailla estetään ja rajataan työntekijöiden oikeutta taistella etujensa puolesta. Salissa on keskusteltu ja mietitty sitä, että kun hoitajat pakotetaan työhön, mikä heidän työotteensa tai moraalinsa on. Väitän, että tunnen suomalaisten hoitajien sielunelämää aika tarkkaan liki 30 vuotta itsekin hoitajana työtä tehneenä, että vaikka nämä hoitajat lailla pakotettaisiin töihin, he kyllä tekevät sen työnsä ammattimaisesti. Mutta on oikeastaan aika raukkamaista tätä hoitajien ominaisuutta käyttää hyväkseen tässä tilanteessa, jossa muitakin vaihtoehtoja olisi.

Tämä laki ei turvaa potilaiden henkeä eikä estä vakavien pysyvien vammojen syntymistä. Se voi turvata sen joillekin, mutta ei niille kaikille potilaille, jotka muuten hoidettaisiin silloin, kun työntekijät ovat työssä. Ei ole muuta oikeaa vaihtoehtoa kuin se, että asiasta sovitaan, hoitajille maksetaan oikeat korvaukset ja annetaan heidän tehdä sitä työtä, minkä he parhaiten osaavat.

Kari  Rajamäki /sd:

Arvoisa puhemies! Täällä on perustellusti korostettu syytä pysähtyä tämän asian äärellä ja hakea todella ratkaisuja edesvastuuttoman ajelehtimisen sijasta. Kyllä tässä valtiontalouden tilanteessa on myös kyettävä tunnustamaan terveydenhuollon rahoituskriisi, joka näkyy niin erikoissairaanhoidon kuin perusterveydenhuollonkin osalta. Se heijastuu myöskin siihen, että henkilöstön palkkaus- ja työolosuhteiden varmistaminen on jäänyt kesken. Nimenomaan ikääntymiseen ei voida varautua pelkästään ekstravelanmaksulla, kuten valtiovarainministeriö ja hallitus on viikko sitten täällä esittänyt, vaan terveydenhuollon rakenteet on pidettävä kunnossa ja henkilöstö varmistettava nyt. Me olemme menettäneet ulkomaille erittäin paljon koulutettua henkilöstöä. Meidän on saatava heidät palaamaan. Toisaalta meillä on tehty erittäin tärkeitä leikkaussali-, sydänleikkaus- ym. investointeja, mutta avainhenkilöpula kärjistää niiden käyttöönottoa. Tarvitaan myöskin alueellisia ratkaisuja palkkauksessa ajatellen nyt esimerkiksi Husin tilannetta.

Kyllä me tarvitsemme myöskin terveydenhuollon hätätilaryhmää, joka on tässä yhteydessä myös syytä panna pystyyn juuri julkisen terveydenhuollon palvelurakenteiden varmistamista, erikoissairaanhoidon tulevaisuutta ja sairausvakuutusjärjestelmän roolia ajatellen. Sen pitää täydentää julkista terveydenhuoltoa eikä murentaa julkisen terveydenhuollon perustaa. Valitettavasti tässä on havaittavissa selkeästi yksityistämispaineita lähes ideologisella ristiretkellä tässä sivussa. Myöskään koko tämän kysymyksen hoidossa ei olla niin kiirehtimässä julkisen terveydenhuollon kriisin ratkaisua ja hoitohenkilökunnan palkkauksen jälkeenjääneisyyden korjaamista.

Sanoisin, että nyt minä myös vetoan kyllä hallitukseen. Hallitus on tehnyt itsestään osapuolen. On edesvastuutonta, jos tätä asiaa pallotellaan ja mennään toisten selän taakse. Eväät on olemassa. Tämä asia on ratkaistavissa ja tämä on ratkaistava, koska tämä on kansalaisten turvallisuuden kannalta vakavimpia uhkia, mitä meillä on ollut vuosikymmeneen.

Lenita  Toivakka /kok:

Arvoisa puhemies! Toivon todellakin, että tämä laki, jota valiokunnatkin ovat kuluneen viikonlopun isänpäivineen työstäneet, tulee olemaan tarpeeton ja sitä ei koskaan toimeenpanna. Mutta meidän on nyt todellakin varauduttava tähän työtaistelutilanteeseen.

Esimerkiksi sosiaali- ja terveysvaliokunta eilen painottikin mietinnössään seuraavia asioita. Itse pidän hyvin tärkeänä viestinä tällä hetkellä tästä laista ulospäin työkiistan osapuolille kuin myös kaikille suomalaisille, että valtiovallan tulee ensisijaisesti panostaa kaikin keinoin sovinnon aikaansaamiseen niin, että lakia ei tarvitse panna toimeen, ja toissijaisesti tulee pyrkiä saamaan osapuolet sopimaan työtaistelutoimien rajaamisesta niin, että potilasturvallisuutta ei vaaranneta ja tämän lain tarjoamiin mahdollisuuksiin turvaudutaan aivan viimeisenä. Me kaikki haluamme, että sopu syntyy ennen maanantaita.

Tätä "kaikin keinoin" -sanontaa täällä on kovasti analysoitu ja pyydetty hallituspuolueiden edustajia kertomaan, mitä se tarkoittaa. Kyllä omasta mielestäni se tarkoittaa, että kaikkien osapuolien täytyy tulla vastaan, ja se tarkoittaa varmasti rahaa, mutta myös sopimuksen kestoa tulee arvioida, ja se tarkoittaa myös vastuuta niin kuntataloudesta kuin kansantaloudestakin.

Me tarvitsemme tämän lain siinä tilanteessa, jos sopua ei synny ja irtisanoutumiset toteutuvat. Nyt nämä irtisanoutumiset on kohdistettu hyvin laajalti ja erityisesti terveydenhuollon kriittisiin avaintoimintoihin. Lakia tarvitaan, jotta terveydenhuollon yksiköissä eri puolilla Suomea on riittävä valmius turvata ihmishenget.

Mutta mielestäni lakia tarvitaan myös yksittäisen työntekijän aseman turvaamiseksi, jotta hän työvuoron päättyessä tietää, että joku toinen tulee työtä jatkamaan, ja jotta kenenkään ei tarvitse venyä kohtuuttomuuksin. Mielestäni meidän tulisi myös ajatella niitä terveydenhoitoalan työntekijöitä, jotka eivät ole irtisanoutuneet ja jotka joka tapauksessa työskentelevät työtaistelun aikana.

Lakia ei todellakaan tarvittaisi, jos näitä hoitajien palkkoja olisi lähdetty korjaamaan jo aiempina vuosina, eikä myöskään, jos suojelutyö olisi rajattu lakon, työtaistelun, ulkopuolelle. Laki on tehty ainoastaan suojelutyön varmistamiseksi. Kyseessä ei ole pakkotyö, vaan velvollisuus.

Sosiaali- ja terveysvaliokunta tekikin hallituksen esitykseen tärkeitä muutoksia, jotka mielestäni inhimillistävät lakia ja tekevät sen yksittäisen työntekijän kannalta paremmaksi. On syytä huomioida, että kyse on ...

Voinko kävellä sinne?

Arvoisa puhemies! Anteeksi tietämättömyyteni. Seuraavan kerran tiedän tämän. — Haluaisin kuitenkin vielä korostaa näitä tärkeitä muutoksia, jotka sosiaali- ja terveysvaliokunta lakiesitykseen teki. Eli on syytä huomioida, että kyse on suojelutyöstä, johon voidaan määrätä vain kaikkein vakavimpien potilasturvallisuutta uhkaavien seurausten ehkäisemiseksi. Työ ei myöskään saa muodostua kohtuuttomaksi rasitukseksi tekijälleen. Lisäksi uhkasakkopykälää lievennettiin niin, että lääninhallitukset voisivat sitä käyttää omasta harkinnastaan. (Ed. Kuoppa: Pienentääkö se sitä sakkoa?) Oppositio ainakin tiedotustilaisuudessa mainitsi, että viikonlopun valiokuntatyöskentelyssä lakiesitys parantui huomattavasti. Mielestäni valiokunnissa työ oli erittäin rakentavaa ja keskustelu hyvää.

Arvoisa puhemies! Tämän lain valiokuntakäsittely jo sellaisenaan on ollut hyvin rankkaa, kun on itse kukin meistä mielessään kuvitellut mahdollisia tulevia tilanteita. Tämä laki on pakko hyväksyä tässä tilanteessa, ja toivon, ettei sitä koskaan toimeenpanna. Nyt sovinnon aikaansaaminen on kaikkein tärkeintä.

Hanna-Leena Hemming /kok:

Arvoisa puhemies! Kunpa tätä päivää ei olisi koskaan tarvinnut elää. Kunpa emme olisi tänään täällä puhumassa tällaisesta asiasta. Tämä olisi voitu välttää, jos Tehy olisi ollut itse sopimassa näistä lakkorajoista ja huolehtimassa siitä, että kenenkään lakon viattoman osapuolen henki ei olisi ollut uhattuna. Tämä on ollut aina tähän asti terveydenhuoltoalan lakoissa mahdollista, kunpa se olisi ollut nytkin mahdollista. (Ed. Kuoppa: Ei työnantajan puolella mitään vikaa ole!) On kovin onnetonta, että eduskunta joutuu nyt päättämään siitä, että ihmisten täytyy mennä töihin, ja että joudumme puuttumaan sairaanhoitajien sinänsä oikeutettuun lakkoon näin kovalla kädellä. Tämä on mielestäni erittäin surullista, että olemme tässä. Toivon viimeiseen asti, että neuvottelut Tehyn ja kuntatyönantajan välillä jatkuvat ja pääsemme tästä tilanteesta ilman, että tätä lakia tarvitsee yhtään hetkeä ottaa käyttöön.

Me emme ole täällä keskustelemassa siitä, kuka on Tehyn ja sairaanhoitajien puolella ja onko toinen eli hallitus nyt työnantajan puolella. On käsittämätön ajatus, että ylipäätään hallitus—oppositio-kysymyksenä pidettäisiin sitä, kuka on kenen puolella. Meidän kaikkien pitää tänään olla potilaan puolella.

On myös erotettava se asia, kenen tehtävä on neuvotella mistäkin tässä lakossa. Ministerit ja hallitus eivät voi tässä tilanteessa neuvotella — olla neuvotteluosapuolena — siitä, millä rahalla, millä työaikasopimuksilla ja muilla elementeillä tämä lakko saadaan päätökseen. Siitä neuvottelee sovittelulautakunta. Annetaan heille työrauha. Pelkään pahoin, että eduskunnassa käyty oppositioretoriikka on yllyttänyt sairaanhoitajia entistä pahemmin tähän lakkoon, ja pelkään, että se tulee jättämään kaikissa meidän yhteiskunnan toiminnoissa niin syvät haavat, että paluu normaaliin luottavaisiin suhteisiin myöskään terveydenhoitoalalla ei ole vuosiin mahdollista. Se on hyvin surullista. Se on hyvin surullista senkin takia, että tämä kova kielenkäyttö, jota eduskunnan täysistuntosalissa on harrastettu nyt useamman päivän ajan, on ainoastaan ollut ruokkimassa sitä väärää tunnetta, että sairaanhoitajien työtä ei arvostettaisi.

Me kaikki arvostamme sairaanhoitajien työtä, tiedämme, kuinka raskasta työtä se on, siitä ei ole kyse. Tänään puhumme potilaan turvasta saada sitä hoitoa, jota jokainen meistä yllättäen saattaa tarvita ensi viikon maanantaina tai tiistaina. Kuka tahansa meistä voi joutua liikenneonnettomuuteen taikka muuhun hirveään tilanteeseen, puhumattakaan niistä äideistä, jotka nyt pelonsekaisin tuntein odottavat lapsensa syntymää ja tietävät tarvitsevansa apua tuota pikaa.

Kiitän sosiaali- ja terveysvaliokuntaa ja perustuslakivaliokuntaa siitä työstä, mitä he ovat tehneet viikonlopun aikana. On tärkeää, että laki potilasturvallisuudesta tulee huolellisesti käsiteltynä siitä huolimatta, että työtä on jouduttu tekemään viikonloppuna paineen alaisina. Ei voi kuvitella, että tällaista lakia olisi voinut lähteä keskusteluttamaan aikaisemmin, ja edelleenkin toivomme, että tämä laki on tarpeeton. Olisin tyytyväinen, jos eduskunta voisi esimerkillään olla rauhoittamassa tätä sairaanhoitajien lakkotilannetta ja käyttäytyä sillä asiallisuudella, joka tässä tilanteessa on välttämätöntä, jotta tilanne ei enää tulehtuisi yhtään enempää. (Ed. Laakso: Hyvä esitys! Kaadetaan laki!)

Pia Viitanen /sd:

Arvoisa herra puhemies! Kuten täällä on niin monesti todettu, niin kaikista tärkeintä tässä tilanteessa on se, että kykenemme turvaamaan ihmishenget. Myös tärkeä asia, joka tänään on täällä moneen kertaan mainittu, on se, että tällä lailla, tällä pakkolailla, ihmisten henkiä ei kyetä turvaamaan. Tämä laki ei tuo ratkaisua ongelmaan.

Itse asiassa olemme jo nähneet, että tämä laki on monin tavoin vaikeuttanut tilannetta. Se on pahentanut tilannetta, koska nyt kovasti sairaanhoitajakentällä koetaan — ja aivan oikeutetusti koetaan, näinhän siinä kävi — että hallitus asettui tässä vaikeassa tilanteessa tämän lain antamalla työnantajan puolelle. Tämä on nostanut tyytymättömyyttä ja ison kohun ja aivan aiheesta, ja tämä laki varmasti ei ole syytön siihen tosiasiaan, että valitettavasti tänään olemme kuulleet uutisen Tehyn seuraavasta irtisanoutumisaallosta.

Olemme myös varmoja varmasti kaikki, että tällä lailla ihan oikeasti me emme voi saada ihmisiä töihin. Emme me tällä lailla pysty pakottamaan ihmisiä töihin. Minusta ed. Jaakonsaari esimerkiksi aika hyvin kuvasi aiemmassa puheenvuorossaan, kun hän sanoi, että hallitus ehkä ei ole mieltänyt sitä ajatusta, mikä nyt siellä Tehyn kentällä on, että eihän meitä nyt käsiraudoissa sinne varmasti viedä, ja jos vaikka vietäisiinkin, niin mikä on silloin se motivaatio sitä tärkeää, arvokasta työtä tehdä. Tämä on jo nyt aiheuttanut lukuisia viestejä siitä, että moni alan ammattilainen harkitsee alanvaihtoa tosissaan, kävi miten kävi, ja myös siitä, että tuolla kentällä tunnetaan kovasti, että hoito- ja hoivatyötä ei arvosteta. Jos tällaisia viestejä tällaisessa kriittisessä tilanteessa yhteiskunnassamme annamme eteenpäin, niin silloin ei voi mielestäni väittää, etteikö tämä laki olisi pahentanut jo tilannetta, joka meillä on ollut päällä.

Sosialidemokraatteina me olemme kantaneet vastuuta tästä tilanteesta. Olemme vakavasti osallistuneet valiokuntatyössä sellaisen mallin luomiseen, joka ei olisi pakkolaki vaan perustuisi normaaleihin työoikeuden käytäntöihin sovittelusta, yhteistyöstä. Pakko ei ole se ratkaisu. Sovittelu on se ratkaisu. Pakkolakia emme voi missään nimessä kannattaa. Ensisijaista on aina oltava se sopiminen ja sitä kautta on löydettävä kaiken kaikkiaan ratkaisu, eli kaikki ovat varmasti sitä mieltä, niin kuin olen täällä kuullut hallituspuoleltakin moneen kertaan, että toivottavasti nyt tätä lakia, jota niin kovasti te kannatatte, ei tarvitsisi koskaan kuitenkaan käyttää.

Niin, raha tämän asian ratkaisisi. Kunpa sitä tulisi, sitä toivon, kunpa sitä tulisi, koska minä en ainakaan tässä tilanteessa ollenkaan olisi pahoillani, että saisin antaa sulan hallituksen hattuun siitä, että tilanne raukesi ilman työtaistelutoimia. Minusta tästä ei pidä tehdä arvovaltakysymystä, ja mielestäni on ollut äärimmäisen huolestuttavaa, kun minusta näyttää siltä, että hallituspuolueiden osalta tästä on tullut myös arvovaltakysymys. Kerran sanottu on kerran sanottu, emme voi joustaa, emme voi antaa lisää rahaa. Se on erittäin huolestuttavaa näin vakavassa tilanteessa.

Täällä joku aiemmin sanoi, kuinka oppositio voi käyttää tästä nimeä pakkolaki. Tämä termi ei ole opposition termi. Ne, ketkä näin luulevat, eivät ole varmaan käyneet sähköposteissaan viime päivinä. Se on pullollaan. Siellä on satoja viestejä hoitoalan ammattilaisilta, jotka kaikki käyttävät tätä pakkolaki-termiä. Täällä on luettu sitaatteja viesteistä, ja minusta ne ovat olleet aika hyviä, ja itsekin tähän otin muutaman.

"Olen tavannut myös muita yövuorossa olevia tehyläisiä hoitajia, ja kaikki ovat yhtä vihaisia maan hallitukselle pakkotyölaista. Ihmettelemme yhdessä, miksei hoitajilla ole ihmisarvoa. Olemme porukalla keskustelleet oikeasti irtisanoutumisesta. Moni hoitaja vaihtaa alaa lähiaikoina pysyvästi. On surullista jättää työ, jota on halunnut tehdä ja jossa on viihtynyt, mutta kutsumus ei elätä." Tässä siis tämä pakkotyö koetaan nimenomaan oikeana terminä tuolla kentällä.

Tässä vielä toinen: "Maamme hallitus teki mielestäni jotain aivan käsittämätöntä: lakiesityksen orjatyöstä. On aivan järkyttävää, että tällaisessa niin kutsutussa sivistysvaltiossa voidaan edes ehdottaa kyseistä lakiesitystä." Eli myös tällaisia termejä siellä käytetään, näissä sähköpostiviesteissä, mielestäni ihan oikeutetusti.

Hyvin kiinnostava näkökulma tulee tästä sitaatista: "Absurdia on myös, että pakkotyöstä maksetaan 1,3-kertainen palkka. Tämä on enemmän kuin se, mitä Tehy vaatii korotuksia palkkoihin. Mistä nämä rahat nyt yhtäkkiä otetaan? Eihän niitä ole tähänkään asti meille luvattu." Tämä on aivan totta. Tämä on hyvin absurdia, että pakkotilanteessa ollaan valmiita väen vängällä suuri kohu aiheuttaen ottamaan ihmisiä töihin 1,3-kertaisella palkalla, joka on yli Tehyn vaatimusten. Jos näin pitkälle ollaan jo valmiita menemään ja ollaan näin pitkälle jo valmiita ja päästy, niin kyllä luulisi, että se Tehyn vaatima palkankorotusvarakin sieltä hallitukselta jossain vaiheessa löytyisi.

Ennen kuin lopetan, totean tärkeän periaatteellisen seikan. Täällä tuli hyvin monessa puheenvuorossa hallituspuolueiden toimesta toteamus, että tulee tehdä kaikkensa, hallituksen tulee tehdä kaikkensa — se lukee myös eduskunnan mietinnössä — jotta tätä lakia ei tarvitsisi koskaan soveltaa, eli hallituksen tulee tehdä kaikkensa, jotta se pystyy estämään tämän nyt säädettävän lain käyttämisen.

Kun on kysytty, mitä se "tehdä kaikkensa" tarkoittaa, mitä se tarkoittaa, niin voisiko joku kertoa siihen vastauksen? Täällä nimittäin, ihan pääministerillekin tiedoksi, kun olette saapunut, ei ole yksikään oikeastaan antanut vastausta, mitä se "tehdä kaikkensa" sitten tarkoittaa, koska rahaa ei luvata. Meillä nimittäin oppositiopuolella monella edustajalla on täällä sellainen käsitys, että se "tehdä kaikkensa" tarkoittaa käytännössä rahaa, koska se tilanne ilmeisesti ei oikein helposti ratkea ilman sitä, ja olemme kysyneet, minkälaisia välineitä hallitus aikoo nyt antaa sinne sovittelulautakuntaan, jotta se tekisi kaikkensa.

Minä toivon, kun tämä kysymys esitetään, että vastauksena ei ole hiljaisuus. Täällä ei ole tullut edes välihuutoja, kun tämä kysymys on esitetty. Normaalisti niitä tulee hyvin paljon. Olisin kerrankin halunnut esimerkiksi ed. Zyskowiczille, joka nyt ei ole paikalla, tarjota mahdollisuuden välihuutoihin siinä vaiheessa, kun kysyn, mitä tämä tarkoittaa, mitä aiotaan tehdä, mutta siihen me emme valitettavasti ole saaneet vastausta. Tässä suhteessa vastaus on ollut tyhjä taulu, tabula rasa, ja toivon, että niitä vastauksia alkaa hyvin pian tulla. Nimittäin me kaikki olemme hyvin vakavissamme ja vakavan tilanteen edessä ja todellakin on syytä toivoa, että missään nimessä nämä työtaistelutoimet eivät pääse realisoitumaan.

Tapani Tölli /kesk:

Arvoisa puhemies! Tämän potilasturvalain keskustelun yhteydessä on monta kertaa sanottu, moni edustaja on sanonut, että tämä ei ole ratkaisu hoitoalan ongelmaan. En minä ole kyllä kuullut kenenkään väittävänkään ja esittävän, että tämä olisi joku ratkaisu (Ed. Tiusanen: Ei se ole ratkaisu potilasturvallisuuteen!) — Tämä on ratkaisu potilasturvallisuuteen. — Mutta se ei ole ratkaisu hoitoalan ongelmaan, ja moni on tätä todistellut, ja on syytä todeta, mistä tässä asiassa on nyt kysymys. Tämä ei ole myöskään ratkaisu palkka-asioihin, eikä tässä asiassa oteta kantaa käynnissä oleviin neuvotteluihin eikä sovittelulautakunnan työhön. (Ed. Kuoppa: Se todetaan selvästi!) — Tässä ei asetuta kummankaan neuvotteluosapuolen taakse.

Tämä laki on poikkeuksellinen, se on useita kertoja tämän päivän kuluessa todettu. Uskon, että me kaikki toivomme ja hyvin vahvasti toivomme, että tämä laki ei tulisi koskaan voimaan ja siten esimerkiksi eilisen ja koko viikonvaihteen pitkä ja raskas työ tässä mielessä jäisi tarpeettomaksi. Itsekin olin eilisen päivän sekä perustuslakivaliokunnan että sosiaali- ja terveysvaliokunnan kokouksessa.

Tämän lain perustarkoitus on selvä. Se on yksinkertaisesti ihmisten hengen turvaaminen ja ihmisten turvaaminen vakavilta vammautumisilta. Oikeus elämään on perustavaa laatua oleva oikeus ihmiselle. Se ohittaa kaikki muut. Tästä tässä laissa on kysymys.

Arvoisa puhemies! Uhkaamassa oleva työtaistelu on Suomen historiassa ensimmäinen, jossa ei suojelutyötä ole rajattu lakon ulkopuolelle. Täällä on monia, jotka ovat pitkään toimineet ammattiyhdistysliikkeessä ja työmarkkinajärjestöissä ja tiedätte tämän hyvin tarkkaan. Suomen historiassa on käyty vaikeitakin työtaisteluita ja vaikeissa tilanteissa mutta aina suojelutyö on rajattu ulkopuolelle. Nyt ollaan siinä tilanteessa, että ei ole. Siksi tähän on puututtava. (Ed. Laakso: Ei ole!) Ei ole rajattu eikä ole sovittu suojelutyön rajoista, siksi tämä laki on pitänyt tehdä. Tässä on se perusasia.

Tämä laki on, voi sanoa, hyvinkin tiukkarajainen ja tarkkaan säännelty. Se tuli eilenkin sekä perustuslakivaliokunnan että sosiaali- ja terveysvaliokunnan valmistelussa hyvin selkeästi esille, ja sitä vielä hallituksen esityksestä edelleen rajattiin. Tässä on kysymys vastuusta, juuri siitä, millä me turvaamme tässä uhkaavassa tilanteessa ihmisten hengen. (Ed. Tiusanen: Valtioneuvoston toimin!) On tässä todettu monta kertaa, edellisessä puheenvuorossakin ed. Viitanen, että on tehtävä kaikki voitava, jotta päästään sopimukseen ja annetaan työrauha sovittelulautakunnalle, tuetaan sen työtä.

Selvä on myös, että terveydenhoitojärjestelmä tarvitsee uudistamista. (Vasemmistoliiton ryhmästä: Ja yksityistämistä!) Selvä on, että hoitoalan työntekijöiden työolosuhteet tarvitsevat korjaamista ja hoitoalan palkka-asiat on hoidettava. Ei tässä ole epäselvää. Mutta juuri tässä tilanteessa, missä me olemme, meillä on mielestäni vain yksi vaihtoehto: että me huolehdimme siitä, että ihmisten henki tulee tässä tilanteessa turvatuksi. Kun tämä asia tulee käsittelyyn, on aivan selvä, miten tässä äänestyksessä itse aion käyttäytyä. Tämä laki tarvitaan juuri tästä syystä. (Ed. Kuoppa: Sen se jäsenkirja jo velvoittaa!)

Arvoisa puhemies! Tässä, oliko se ed. Viitanen, otti esille kysymyksen hoitajien ihmisarvosta. Ei tällä lailla loukata hoitajien ihmisarvoa. Ei tällä lailla ole vähääkään kyseenalaistettu hoitajien ihmisarvoa, ja minusta ei ole kovin vastuullisia puheita puhua orjatyölaista ja vastaavalla tavalla, (Ed. Viitanen: Ne ovat niissä viesteissä, kannattaa lukea!) kun on kysymys asiasta, joka on kaikkien edellisten työtaistelujen aikana, vaikka on ollut vaikeakin asia, hoidettu ja sovittu, ja näin se tulisi tehdä nytkin. Peruspalveluministeri Risikko totesi päivällä, että jos tästä suojelutyöstä sovittaisiin, niin tämä laki kävisi tarpeettomaksi. Tästä on kysymys.

Henna  Virkkunen /kok:

Arvoisa puhemies! Ihmishenget on turvattava myös työtaistelutilanteessa. Siitä tässä laissa on kyse. Kuten täällä on moneen kertaan jo tänään todettu, ensisijainen tavoite on kuitenkin nyt edelleen, että kuntatyönantaja ja Tehy pystyisivät sopimaan ennen ensi maanantaita neuvottelutuloksesta, joka olisi molempien hyväksyttävissä. Ellei näin tapahdu, Tehyn tulisi sopia suojelutyön rajoista. Mutta ellei näistä tavoitteista kumpikaan toteudu, potilaiden hengen turvaamiseksi me tarvitsemme tämän lain.

Kuten tässä todettiin, on aivan historiassa ainutlaatuista ja poikkeuksellinen tilanne, että suojelutyön rajoista ei ole kyetty tämän uhkaavan terveydenhuollon työtaistelun osalta sopimaan. Jokainen voi tietysti kuvitella, mitä tällainen tilanne laajemmin käytettynä jatkossa työmarkkinaneuvotteluiden osalta merkitsisi erilaisissa työtaistelutilanteissa. Tuskin voitaisiin enää puhua neuvotteluista.

Täällä on runsaasti viljelty myös ajatusta pakkotyölaista. Tämä sana elää julkisuudessa, ja oppositiokin on pyrkinyt sitä täällä ruokkimaan. On puhuttu hoitajista, jotka vietäisiin käsiraudoissa töihin. Tässä on kyllä todettava, että mistään tällaisesta ei tietenkään tämän lain osalta ole kyse. Lakiehdotuksen mukaan potilasturvatyöhön kutsuttaisiin ensisijaisesti tehtävistä joukkoirtisanoutuneita, joille työstä maksettaisiin 30 prosenttia normaalia korkeampi palkka ja vuorolisät tällä samalla kertoimella korotettuna. Työhön kutsumisen yhteydessä on tarkoitus kuunnella sekä työntekijää että Tehyn ammattiosastoa.

Itse näen myös, että tämä lakiehdotus samalla turvaa yksittäisen hoitajan osuuden. On aivan kohtuutonta ajatella, että ellei Tehy pysty sopimaan suojelutyön rajoista ja jos ensi maanantaina olisimme työtaistelutilanteessa, jäisi aivan yksittäisen hoitajan vastuulle, kuinka hän toimii tuossa tilanteessa, jättäisikö hän potilaat, jotka tarvitsevat kiireellistä hoitoa, lähtisi kotiin, vai jäisikö hän yksin odottamaan, tuleeko ketään työvuoroon. Tämä toimii myös hoitajan suojana, kun eduskunta varmistaa sen, että joka tilanteessa jatkossakin hoito säilyy.

Esko-Juhani Tennilä /vas:

Arvoisa puhemies! Tulevaisuusvaliokunnan viime vaalikauden terveysprojekti kirkasti sitä muutenkin selkeää käsitystä, että Suomen terveydenhoidolla on edessään erittäin suuria haasteita, jotka merkitsevät myöskin rahan tarpeen lisääntymistä suomalaisessa terveydenhoitojärjestelmässä. (Ed. Laakso: Kuka oli tulevaisuusvaliokunnan puheenjohtaja?)

Ensinnäkin väestö vanhenee, ja iän myötä se vaan on niin, herra puhemies, että hoidon tarve kasvaa. — Tämä oli tuota kahvilakeskustelun jatkoa.

Toinen suuri kysymys on se, että terveydenhoitoteknologia kehittyy, samoin lääkkeet paranevat, mutta ne myös kallistuvat ja hyvin nopealla tahdilla, ja sieltäkin tulee lisää kustannuspaineita.

Kolmas suuri haaste on sitten hoitoväen tarve, joka Suomessa tulee kasvamaan jo tämän väestön vanhenemisen, ikääntymisen, seurauksena, mutta myös sen vuoksi, että suomalainen terveydenhoito koettaa selvitä liian vähällä väellä jo nyt. Se suhde hoidettavien ja hoitajien välillä ei ole kunnossa.

Neljäs suuri kysymys suomalaisessa terveydenhoidossa, ja se tulee maksamaan paljon, on se, että hoitajien palkat ovat pahasti jäljessä. On tehty juuri eräs iso kansainvälinen tutkimus näistä palkoista Euroopassa, ja se osoittaa, että esimerkiksi Englannissa hoitajan bruttopalkka on 3 600 euroa kuukaudessa. Me olemme lähes puolta pienemmällä tasolla tässä maassa. Eiväthän tämmöiset erot ole mahdollisia pitemmän päälle, kun työvoiman liikkuvuus Euroopassa tulee kasvamaan. Sehän tarkoittaa, että me tulemme menettämään hoitoväkeä. Esimerkiksi Lapista vuotaa nyt jo Norjaan pahasti hoitajia, ja myöskin Ruotsi on alkanut vetää yhä enemmän sinne pohjoiseen. (Ed. Jaakonsaari: Ja muitakin työntekijöitä!) — Näin tapahtuu, mutta myöskin, jos pysymme ihan tässä hoitokysymyksessä. — Jos ostovoimalla mitataan näitä sairaanhoitajien palkkoja eri Euroopan maissa, niin tämä on sillä lailla surullista luettavaa, että tästä vertailumaitten joukosta vain Hollannissa on pienempi ostovoimalla mitattu tulo hoitajilla. Jopa Puola on Suomea edellä tällaisissa mittauksissa. Ei se onnistu näillä palkoilla, tämä meidän homman hoitaminen. Korotusta on tultava.

Se, miksi hoitajien palkat ovat näin jäljessä, se ei ole tämän päivän kysymys. Se on pitkän historian tulos. Siellä on paljon sitä uhrautumista, siellä vanhemmassa ajassa, jolloin on vaan tehty ja tehty ja koetettu jaksaa. Sitten on pitkä tämä tupokausi, jolloin on tapahtunut lähes säännönmukaisesti niin, että on sovittu solidaarinen linja, mutta sitten vahvoissa liitoissa on pystytty liukumilla työpaikkakohtaisesti viemään palkkoja eteenpäin. Julkinen sektori on jäänyt tätä kautta kauttaaltaan jälkeen. Sieltäkin tulee selitys tälle pahalle jälkeenjääneisyydelle. Liukumia ei ole tahtonut tänne julkiselle puolelle tulla.

Kyllä me nyt olemme siinä tilanteessa, että jotakin pitää ruveta tapahtumaan. Täällä on näitä viestejä kentältä kerrottu jo, minkälaisia yhteydenottoja tulee. Rovaniemeltä soitti eräs mieshenkilö, jonka vaimo on terveysalalla töissä, sairaanhoitaja. Eilen oli ollut uutiset ja tämä pikkutyttö, 11-vuotias, oli kysynyt isältään ja äidiltään, miksi äidille ei makseta kunnon palkkaa, siis tässä tilassa ollaan.

Miksi ei makseta? Miksi ei tätä kaikkien tietämää epäkohtaa korjata, että hoitajien palkat ovat jäljessä? Kyllä minä uskon siihen, että me kaikki todella tiedämme, että tälle hoitajien palkka-asialle pitää ruveta tekemään jotakin ja aikaa ei ole hukattavissa tai muutoin me ajaudumme 5—10 vuoden sisällä umpikujaan tässä kysymyksessä. Enempää aikaa ei ole. Nyt on jo vaikea saada esimerkiksi sijaisia. Tämä koskee nyt jo Lappiakin ja monelta osin juuri meitä. Miksi ei lähdetä nyt korjaamaan tätä tilannetta, vaikka Tehy painaa tosissaan päälle? Kyllä minä näen, että kysymys on siitä, että pelätään tämän Tehy-esimerkin laajenemista. Tässä on tulossa nyt näyte siitä, että julkisen sektorin matalapalkkanaiset eivät enää tyydy kohtaloonsa, vaan vaativat korjauksia. Ja kun yksi saa, niin se kannustaa niitä muitakin jälkeenjääneitä työntekijäryhmiä ja koko tämä julkinen sektori tulee saamaan paremmat palkat. Ajasta vaan on kysymys.

Tällä pakkotyölailla on se hankala puolensa ja todella valitettava puolensa, että se luo huonon ilmapiirin tähän koko hommaan. Siellä on syvää kaunaa jo nyt. Ja ajatelkaa, jos tämä näin jatkuu, niin mihin me saatammekaan päätyä esimerkiksi työvoiman saannin osalta jatkossa. Siellä ei ole hukattavissa nyt niitä työvoimareservejä hoitopuolella. Meillä tulee olemaan vaikeuksia muutoinkin saada ihmisiä alalle. Kun meistä kaikista aikanaan niitä hoidettavia tulee, niin tätä kannattaa miettiä ihan vakavasti. Onko vaihtoehtoja?

Yksi vaihtoehto tälle on se, että valtio lähtee tätä asiaa hoitamaan kuntien tueksi. Ja se on se, mistä puhemies viime kesänä muistaakseni puhui, että markkinat hoitaa tämän asian sitten. Se tapahtuu sitten niin, että kunnat rupeavat kilpailemaan niistä hoitajista, ja ne kunnat, jotka ovat vahvoja, maksavat lisiä, niin kuin nyt jo tapahtuu laajasti. On Helsinki-lisää ja muistaakseni on Espoo-lisää ja monta muuta lisää, eli vahvat kunnat lyövät lisää palkkaa hoitajille. Siellähän on erikoisia tilanteitakin, kun esimerkiksi juuri tulleet saavat näitten lisien ansiosta enemmän palkkaa eräissä kunnissa kuin ne, jotka siellä pitkään ovat olleet töissä. Mutta miten tässä maan sisällä käy? Nämä köyhät kunnat, kuten esimerkiksi Lapissa, jotka eivät pysty tätä lisää maksamaan, jäävät vielä heikompaan asemaan. Niiltä viedään ne tarvittavat vähätkin hoitajat sitten pois tässä maan sisäisessä kilpailussa. Eli kyllä pitää mennä järjestäytyneesti niin, että koko maa tulee turvattua hoitajien osalta.

Kyllä minulla on, herra pääministeri, se käsitys, että tekin tiedätte, missä ollaan, mutta se on tämä iso kuvio, ettei kellekään, ettei kukaan saa mitään. Tästä se nyt lähtee. Teillä on päävastuu tässä asiassa, vaikka tämän haasteen heitti kokoomus. Minusta Katainen tämän mainitun Terveysprojektin puheenjohtajana tiesi kyllä, mistä puhui, ennen vaaleja, puhui ihan oikein. Kyllä se 500 euroa on se, mihin tässä pitää korotusten osalta päästä ajan myötä tietyllä sopimuksella, joka tässä varmaan jollakin muodolla vielä saadaankin.

Tässä pitkittämisessä on nyt pääministerillä iso roolinsa. Täällä on tänään minusta hyvinkin pahaenteisesti lueskeltu teidän perjantaista puhettanne täällä eduskunnassa, kuinka hirveän paljon Tehy-ratkaisu uhkaa maksaa. Täällä käytettiin sitä aika lailla raa’asti tämmöisen mielikuvan luomiseen ed. Zyskowiczin puheenvuorossa. Hän luki teidän puhettanne ja näytti sitä kautta, että tämä on täysin toivotonta: Mahdoton Tehy vaatii valtavia, vaikka ei se sitä ole, kun se pannaan tiettyyn taustaan ja tietyn aikavälin ohjelmaksi.

Ei pääministeri voi katsella sivusta; minulle perjantaina tuli vähän se kuva, että te totesitte, että siellä kuntatyönantaja nyt neuvottelee ja me odottelemme tuloksia. Ei se menekään näin tietenkään. Ei kukaan siihen uskokaan, että siellä ei ole mitään ohjeita tai valtuuksia annettu, mutta kyllä nyt pitää ruveta tapahtumaan. Tilanne ei tästä tule paranemaan, vaan pahenemaan ja kärjistymään ja hankaloitumaan koko ajan, ja tämä pakkolaki vie huonompaan suuntaan tätä tilannetta ilman muuta.

Tuula Peltonen /sd:

Arvoisa puhemies! On todella ilo nähdä, että pääministeri on paikalla kuuntelemassa tätä tärkeää keskustelua, mitä tässä päivän aikana on jo käyty. Käsittelyssä olevan esityksen tavoitteena on varmistaa potilasturvallisuus terveydenhuollon työtaistelun aikana. Lakiesitys pohjautuu sille, että ihmisarvoa ja henkeä koskevat perusoikeudet ovat perustuslakiin kuuluvia oikeuksia. Miten tämä laki toteutuisi käytännössä? Asiantuntijoiden mukaan todellisuudessa tällä lailla ei pelastettaisi ihmisiä kuolemalta, potilaita menehtymiseltä. Tämä laki ei siis toisi ratkaisua työtaistelutilanteen tuomaan poikkeustilaan eikä sillä tuotaisi ratkaisuja pitkällä tähtäimelläkään potilasturvallisuuteen, päinvastoin.

Arvoisa herra puhemies! On selvää, että hyväksymällä tämän lain eduskunta samalla hyväksyy sen tosiasian, että tulevaisuudessa julkinen terveydenhuoltomme romahtaa totaalisesti ammattitaitoisen työvoiman puutteeseen. Olemme lain hyväksymisen jälkeen valmiit hyväksymään myös sen tosiasian, että menetämme paljon ammattitaitoisia hoitajia. Lukuisat yhteydenotot hoitohenkilöstön taholta ovat selkeästi kertoneet sen viestin, että alan vaihto on todellinen vaihtoehto monelle hoitajalle tässä tilanteessa, jos pakkolaki säädetään. Samoin tulevat hoitajat eli opiskelijat miettivät vakavissaan, kannattaako alalle enää valmistua. Todellisuudessa jo tämänhetkinen tilanne on työvoiman kannalta sietämätön. Tämänhetkisillä resursseilla kuntien terveydenhuoltoa pyöritetään minimaalisin voimin, ja tämä näkyy vakavasti muun muassa vanhustenhoidon puolella. Meidän tulisi muistaa tämä, kun teemme päätöstä nyt nimenomaan potilasturvallisuudesta.

Mikä sitten on potilasturvallisuutta? Perustuslain 7 §:n 1 momentissa turvattu oikeus elämään on edellytys muiden perusoikeuksien toteutumiselle. Myös perustuslain 19 §:n 1 momentissa turvataan subjektiivinen oikeus jokaiselle välttämättömään huolenpitoon. Näillä pykälillä on yhteys oikeuteen saada sairaanhoitoa hengen turvaamiseksi tai pysyvän vammautumisen estämiseksi. Työtaistelutilanteessa hoitohenkilöstön irtisanoutuessa potilasturvallisuus vaarantuu, sen tiedän. Mutta nyt on jo monelta taholta todistettu, että tämä esitetty laki ei edes muutoksillakaan varustettuna tulisi todellisesti varmistamaan potilaiden turvallisuutta.

Arvoisa puhemies! Nykyisen pakkotyölain esityksen sijaan hallituksen olisi pitänyt kaukokatseisemmin panostaa kuntatalouteen. Kuntatalouteen sijoittamalla olisimme voineet auttaa sovun löytämisessä myös tässä työtaistelussa. Tähän perustuen opposition vaatimat 600 miljoonaa euroa kuntatalouden vahvistamiseksi ovatkin enemmän kuin perusteltu vaatimus. Näiden olettamien varassa olisi siis ehdottomasti pystyttävä löytämään sopuratkaisu neuvotteluissa, ja tähän sopuun hyvin olennaisesti vaikuttaa molempien osapuolien vastaantulo sekä ensisijaisesti hallituksen tuki kunnille.

Neuvotteluosapuolen vastaantulossa työnantajapuolelta tarvitaan aluksi rahaa, ja sitä rahaa voi nyt myöntää hallitus. Hallituksella on siis todellinen avain ja mahdollisuus ratkaista tämä pitkään jatkunut riitatilanne sekä todellakin auttaa niitä keskoslapsia ja muita potilaita hädässä. Hallitus voi toimimalla järkevästi vastata niihin lukuisiin sairaiden lasten vanhempien vaatimuksiin, joita olemme viikonlopun aikana kaikki vastaanottaneet. Sen sijaan on kohtuutonta vaatia ketään päättämään siitä, kumpi on tärkeämpi, potilaiden tai yleensä ihmisten oikeus elämään vai hoitajien oikeus ihmisarvoiseen kohteluun oman työtulevaisuuden suhteen. Tuskin kukaan pystyy tekemään tai haluaa tehdä näillä tähän asti tarjotuilla välineillä valintaa.

Arvoisa puhemies! Vetoankin nyt voimakkaasti hallitukseen. Tämä ei ole mitään oppositiopolitiikkaa vaan tämä on hätähuuto, hätähuuto hengenhädässä olevien potilaiden sekä työtehtäviinsä uupuvien hoitajien puolesta. Samalla tämä on hätähuuto terveydenhuoltomme tulevaisuuden puolesta. Meidän tulee tehdä kaikkemme, jotta voimme turvata sairaaloidemme ja terveyskeskustemme toiminnan tulevaisuudessa. Jos emme nyt tee oikeita, pitkälle tähtääviä ratkaisuja, olemme paikan edessä, johon ei enää olekaan mitään ratkaisua. Nyt vaaditaan ymmärrystä ja ratkaisuja todelliseen asiaan. Se tarkoittaa hallituksen toimia työtaistelun osapuolten riidan sovittamiseksi sekä sosiaali- ja terveydenhuollon valtionosuuksien nostamiseksi. Eli rahalla ja sovulla potilasturvallisuutta, ei pakolla.

Anna-Maja Henriksson /r:

Värderade herr talman, arvoisa puhemies! Vi behandlar nu en lag som jag tror att ingen av oss här i salen vill se träda i kraft. Såväl arbetslivs- och jämställdhetsutskottet som social- och hälsovårdsutskottet har i sitt utlåtande respektive betänkande poängterat att statsmakten i första hand måste använda alla till buds stående medel för att en förlikning skall kunna uppnås i konflikten, så att denna lag aldrig behöver verkställas.

Olemme varmasti kaikki yksimielisiä myös siitä, että laki potilasturvallisuuden varmistamisesta sosiaali- ja terveydenhuollon työtaistelun aikana ei sinänsä millään tavalla tuo ratkaisua työtaisteluun. Parhaassa tapauksessa se toimii kuin päänsärkytabletti eli lievittää hetkellisesti. Myöskään siitä ei ole varmuutta. Jos joukkoirtisanoutumiset toteutuisivat ensi maanantaina, millään lailla maailmassa ei kuitenkaan pystytä takaamaan, että potilasturvallisuuden varmistamiseksi tarvittava henkilökunta ilmestyy työpaikoille. Emme voi toisin sanoen taata, ettei kuolemantapauksia tai vakavia vammautumisia tulisi, jollei kiistaa ole ratkaistu ennen ensi maanantaita.

Tässä tilanteessa mielestäni eduskunnan on tehtävä kaikki lainsäädäntöteitse voitava kansalaisten hengen ja terveyden turvaamiseksi. Oppositio ei pidä lakia tarpeellisena. Ihmettelen siinä mielessä kyllä, mihin huoli potilaista on hävinnyt heidän ajattelussaan. (Välihuutoja vasemmalta) Joka tapauksessa on niin, että potilaan näkökulmasta on parempi, että laki säädetään kuin että se jätetään säätämättä.

För kvinnan som skall föda sitt barn nästa vecka, för föräldrarna som nyligen fått sitt första barn som föddes för tidigt och är i behov av dygnet runt-vård, för det cancersjuka barnet och hans eller hennes föräldrar, för mamman som i går fick en hjärtinfarkt och för dem som råkar ut för en bilolycka där intensivvård behövs, är situationen i sig redan tillräckligt jobbig. Att låta bli att stifta lagen vore därför i högsta grad oansvarigt.

Potilaiden hengen turvaamiseksi tai pysyvän vakavan vamman estämiseksi välttämättä tarvittava hoito on voitava turvata kaikissa olosuhteissa, myös työtaistelun aikana.

Jag vill också betona att Tehy naturligtvis har rätt att föra sin arbetsstrid och personligen har jag stor förståelse för kravet på en kännbar löneförhöjning för vårdarna. Det förtjänar de verkligen. Däremot har jag svårare att förstå att man inte på frivillig väg åtminstone hittills varit villiga att självmant begränsa sina kampåtgärder så att patienterna inte skulle utsättas för direkt livsfara ifall massuppsägningarna skulle bli av. Skulle man välja den vägen skulle lagen också kunna undvikas.

Herr talman, arvoisa puhemies! Grundrättighet står mot grundrättighet. Rätten till liv mot rätten till obegränsad arbetsstrid. I kläm mellan dessa bägge rättigheter blir patienten som är den mest oskyldiga till hela den uppkomna situationen.

Nyt on korkea aika kaikkien osapuolten, Tehyn, Kunnallisen työmarkkinalaitoksen, jokaisen sovittelulautakunnan jäsenen ja myös hallituksen panna kaikki arvovaltakysymykset sivuun ja tehdä kaikki voitava, jotta ratkaisuun päästäisiin tällä viikolla (Ed. Skinnari: Ni måste göra det!). Muussa tapauksessa uhkaa kansallinen katastrofi, jolloin emme enää tästä laista huolimatta pysty takaamaan arvokkainta kaikista perusoikeuksista, oikeutta elämään. Mikään arvovaltakysymys ei ole sen veroinen, että ihmishenget saavat vaarantua. Toivon sydämeni pohjasta, että laki, jonka nyt joudumme säätämään, osoittautuisi tarpeettomaksi.

Herr talman! Nu är det dags för alla parter, för Tehy, för kommunala arbetsmarknadsverket, för varje medlem i förlikningsnämnden och också för regeringen att lägga all prestige åt sidan, att göra allt vad de kan för att en lösning skall kunna nås denna vecka. I klar text betyder det här att det bland annat behövs mera pengar på förhandlingsbordet. I annat fall hotar en nationell katastrof där vi inte längre, trots denna lag, kan garantera den mest värdefulla av alla grundrättigheter, rätten till livet. Ingen prestige är så mycket värd att människoliv skall få stå på spel. Jag hoppas innerligt att den lag vi nu måste stifta skall visa sig vara onödig.

Mats  Nylund /r:

Värderade herr talman, arvoisa herra puhemies! Patientsäkerhetslagen är svår eftersom rätt ställs mot rätt. I Finlands grundlag föreskrivs om rätten till liv. Människan har rätt till liv och en vuxen har också rätt att försvara sina rättigheter på arbetsmarknaden. Finland har också ratificerat internationella konventioner, bland annat FN-konventionen där det i artikel 6 stadgas om barnets rätt till liv, överlevnad och möjligheter att utvecklas.

Grundlagen föreskriver facklig föreningsfrihet, vilket i praktiken innebär rätt till fackliga stridsåtgärder. Vi har också rätt till personlig frihet, rörelsefrihet och rätt till arbete. Samtidigt vet vi att till exempel en räddningschef på en olycksplats kan kommendera vem som helst som finns i närheten eller kommer förbi att hjälpa till om människoliv är i fara.

Med den största respekt är det bara att konstatera att i det här fallet går det inte med vem som helst. Det krävs yrkeskunniga vårdare. De allra svagaste i vårt samhälle kan inte skötas av någon annan än specialisterna på området.

Arvoisa herra puhemies! Nyt sovittelulautakunnan, Tehyn ja Kunnallisen työmarkkinalaitoksen on tehtävä kaikkensa, ettei potilasturvallisuuslakia ikinä tarvitse saattaa voimaan. Tarvitaan enemmän rahaa. Kaikkia keinoja on kokeiltava ja molemmin puolin on oltava sovittelutahtoa. Hoitajat ansaitsevat selvästi enemmän palkkaa kuin tänä päivänä, ja Tehyllä on oikeus myös työtaistelutoimiin ajaakseen jäsentensä intressejä. Sen sijaan kaikissa kiistoissa on mielestäni oltava rajansa. Ilman oikeutta elämään ei ihminen voi muitakaan oikeuksia toteuttaa. Nyt on yhteiskunnallinen hätävarjelu kyseessä. Nyt on uhrattava yksi oikeus toisen, vielä tärkeämmän oikeuden hyväksi. Tulen äänestämään potilasturvallisuuslain puolesta, mutta toivon niin hartaasti, ettei lakia ikinä tarvitse saattaa voimaan. Tulen tekemään kaiken voitavani asian viemiseksi siihen tulokseen.

Valtiolla ja kunnilla on viimeinen, mutta ei ainut vastuu. Tässä tilanteessa, niin kuin muissakin työtaisteluissa, myös työntekijäpuolella on vastuunsa. Kun ensimmäinen lapsi kuolee tämän työtaistelun yhteydessä, en halua elää loppuelämääni tuntien, että minä olisin itse voinut tehdä enemmän.

Thomas Blomqvist /r:

Ärade herr talman! Arbetsmarknadskonflikten inom vårdsektorn verkar gå in i ett nytt, mycket allvarligt och beklagligt skede. Tvisten bör lösas innan stridsåtgärderna inleds. Båda arbetsmarknadsparterna måste komma varandra till mötes. Vårdarna är värda en kännbar löneförhöjning men också Tehy måste ändå vara berett att godkänna en kompromiss. Och fastän jag representerar ett regeringsparti, eller kanske just därför, anser jag att i den här exceptionella situationen också regeringen bör göra en aktiv insats för att arbetsmarknadsparterna skall nå en lösning.

Arvoisa herra puhemies! Kukaan meistä ei kuitenkaan voi olla varma, että työmarkkinaosapuolet pääsevät sopimukseen. Jos se olisi helppoa, meillä olisi jo ratkaisu. (Ed. Jaakonsaari: No ei ainakaan, jos ei neuvotella!) Koska Tehy ainakaan tähän saakka ei ole suostunut neuvottelemaan suojatyön rajaamisesta työkiistan ulkopuolelle, niin viime kädessä eduskunnan täytyy tällä potilasturvalailla määrittää, mitkä toiminnot pitäisi lukea suojatyön piiriin.

Kuten kaikki varmaan tässä salissa, minäkin olen sitä mieltä, että tämä laki ei ratkaise kiistaa. Sen takia sovittelulautakunnan täytyy jatkaa ja tiivistää työtään. Kaikkien osapuolten on kaikin keinoin etsittävä ratkaisua tähän kiistaan. Katson, että myös hallituksella on oma tärkeä roolinsa tämän kiistan ratkaisemisessa. (Ed. Skinnari: Onko Rkp ryhdistäytynyt?) Toivon, että neuvottelutulos saadaan aikaan ennen tämän lain voimaantuloa. Mutta jos niin onnettomasti käy, että työtaistelu alkaa, niin tämä laki turvaa potilaiden perusoikeutta elämään.

Meillä täällä eduskunnassa on vastuu perustuslain mukaan kansalaisten elämästä ja hyvinvoinnista. Tätä vastuuta meidän on kannettava joka tilanteessa. Sen takia olen valmis hyväksymään tämän lakiehdotuksen. Mutta haluan kuitenkin painottaa, että myös minun mielestäni tämä työtaistelu ei saisi alkaa. Tämä kiista on joka tapauksessa ratkaistava mieluimmin niin nopeasti kuin mahdollista. Sen takia näen, että on välttämätöntä, että tähän kiistaan nyt haetaan ratkaisua ennen ensi maanantaita ja että molemmat osapuolet ovat valmiita kompromissiratkaisuun, ja näen myös, että hallituksen on omalta osaltaan vahvasti oltava mukana myötävaikuttamassa sovun syntymiseen antamalla enemmän rahaa kunnille.

Herr talman! Ingen av oss kan vara säker på att arbetsmarknadsparterna når ett resultat före 19.11. Därför har regeringen handlat rätt när man berett och avgett ett lagförslag för att trygga patientsäkerheten vid en eventuell konflikt. Jag hoppas att lagförslaget ännu kan dras tillbaka innan det slutligt skall behandlas i riksdagen, men senast före nästa måndag.

För mig väger i alla fall statsmaktens skyldighet att skydda liv och hälsa väldigt tungt. Därför anser jag att om man alla ansträngningar till trots inte lyckas nå en lösning måste vi ha beredskap att stifta lagar som tryggar patientsäkerheten för de mest oskyddade och utsatta.

Därför, herr talman, stöder jag det lagförslag som nu föreläggs för riksdagen. Jag vill ändå till slut understryka att den här lagen inte löser konflikten utan endast lindrar dess skadeverkningar, de mest ödesdigra. Arbetsmarknadsparterna måste ändå förr eller senare, helst förr, nå ett förhandlingsresultat. Därför vill också jag vädja till alla inblandade parter att göra allt för att nå en lösning före nästa måndag.

Pertti Salovaara /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Isänpäiväksi kahden lapsen isä keksii paljon muutakin tekemistä kuin istua eduskunnassa ylimääräisessä sosiaali- ja terveysvaliokunnan kokouksessa. Hieman tuota eilistä istumista helpotti kuitenkin tietoisuus siitä, että jos Tehyn joukkoirtisanoutumiset todella toteutuvat, työmme tuloksena ei työtaisteluun syyttömien potilaiden henki vaarannu siinä määrin kuin vaarantuisi ilman tätä lakia. On nimittäin selvää, että potilasturvalaki ei välttämättä kaikkien henkeä turvaa. Selvää on myöskin se, että mikäli tätä lakia ei säädetä, potilasturvallisuus tulee vaarantumaan merkittävällä tavalla.

On erikoista, että etenkin sosialidemokraatit ovat kritisoineet tätä lakia, jolla pyritään turvaamaan potilasturvallisuus myös työtaistelun aikana. (Eduskunnasta: Ettekö te ole nimenomaan ilmoittanut itsekin, että sillä ei pystytä siihen?) Erikoista on, että vain kaksi vuotta sitten toitte eduskuntaan lakiesityksen Rajavartiolaitoksen tehtävien turvaamisesta täsmälleen, kirjaimelleen samoin perustein kuin potilasturvalaki nyt tuotiin. Silloin tuota puolustamaanne lakia ei tarvittu, koska sopimus syntyi, ja niin minä toivon käyvän myöskin tällä kerralla.

Nyt käsitteillä oleva työtaistelun uhka on ainutlaatuinen. Kysymys on erilaisten perustuslailla turvattujen oikeuksien yhteensovittamisesta. Totta kai jokaisella Suomen kansalaisella on oikeus työtaistelutoimenpiteisiin, mutta jokaisella suomalaisella on myös oikeus hyvään hoitoon ja ennen kaikkea elämään. Silloin kun ristiriitoja eri oikeuksien välillä syntyy, on eri oikeudet laitettava keskenään tärkeysjärjestykseen, ja ainakin minulle valinta on helppo. Oikeus elämään on oikeuksista kaikkein korkein.

Sosiaali- ja terveysvaliokunnan mietintö kannattaa lukea muuallakin kuin täällä eduskunnassa. Valiokunta nimittäin laittaa kriisin ratkaisun avaimet oikeaan järjestykseen. Valiokunnan mielestä valtiovallan tulee ensisijaisesti panostaa kaikin käytettävissä olevin keinoin sovinnon aikaansaamiseen työriidassa. Toissijaisesti tulee pyrkiä saamaan osapuolet sopimaan työtaistelutoimien rajaamisesta niin, että niillä ei vaaranneta potilasturvallisuutta, ja vasta viimesijaisena keinona voidaan turvautua nyt käsiteltävänä olevan lain tarjoamiin mahdollisuuksiin.

Tehyllä ja sen jäsenkunnalla on oikeus työtaisteluun. Tällä lailla ei pakoteta hoitajia takaisin työhön. Tällä lailla pyritään turvaamaan pakollinen suojelutyö työriidan aikanakin, koska Tehy ei ole halunnut rajata potilasturvatyötä työtaistelutoimenpiteitten ulkopuolelle. Lakia tullaan soveltamaan ainoastaan 10—20 prosenttiin hoitohenkilökunnasta, ei koko Tehyn jäsenistöön, ja tähän pieneen joukkoonkin ainoastaan siltä osin kuin se on elämän välttämättömän turvaamisen kannalta elintärkeää.

Laissa ei oikeastaan ole kysymys mistään muusta kuin suojelutyön rajaamisesta. Lakia ei tarvittaisi, jos työriidan osapuolet olisivat pystyneet sopimaan suojelutyöstä. Lakia ei myöskään tarvita, jos osapuolet sopisivat välttämättömästä suojelutyöstä ennen kuin irtisanoutumiset astuvat voimaan.

Lain tavoite ei sinänsä ole ainutlaatuinen. Jo olemassa olevassa laissa on kaikkia kansalaisia koskeva auttamisvelvollisuus, joka on rikoslaissa sanktioitu, ja sitä paitsi Pohjoismaissa on ennenkin nyt käsitteillä olevalla tavalla rajoitettu työtaisteluoikeutta kaiken kaikkiaan neljä kertaa.

Kaikkein omituisimpia ovat ne täällä eduskunnassakin kuullut arviot siitä, että potilasturvalaki jotenkin voimaantultuaan vähentäisi opiskelijoiden halukkuutta hakeutua hoitoalalle. (Välihuutoja vasemmalta) Minusta tuntuisi tosiaan turvattomalta, (Hälinää) minusta tuntuisi tosiaan turvattomalta ...

... että varsinkaan hoitoalalle hakeutuisi sellaisia henkilöitä, jotka eivät ymmärrä suojelutyön merkitystä tai ihmisten yksiselitteistä oikeutta elämään.

Oli sosialidemokraattien kannalta suuri onni, että perustuslakivaliokunta näki mahdollisena säätää tämän potilasturvalain tavallisen lain säätämisjärjestyksessä. Jos lain hyväksyntä olisi vaatinut viiden kuudesosan enemmistön, teidän olisi aidosti pitänyt tehdä valinta oikeuden työtaistelutoimenpiteisiin ja oikeuden elämään välillä. Nyt teidän ei tarvitse sitä tehdä. Hallitus tekee oikean valinnan. Minusta tämä ei ole kovin vastuullista oppositiopolitiikkaa.

Pääministeri Matti Vanhanen

Arvoisa puhemies! Sosiaali- ja terveysvaliokunnan muutosehdotukset hallituksen esitykseen vaikuttavat hyvin harkituilta ja perustelluilta eivätkä itse tämän lain varsinaista tavoitetta ole muuttamassa. Meillähän on tässä sopimusyhteiskunnassa ollut hyvin vakiintunut, pitkäaikainen käytäntö siitä, että osapuolet aina työtaistelun yhteydessä sopivat niistä rajoista, niin sanotusta suojelutyöstä, ja tämä on ollut hyvä käytäntö meillä. Se on ollut olennainen osa sitä järjestelmää, jolla työntekijät ja työnantajat ovat käyneet kiistojaan lävitse. Voidaan vain kysyä, mihin me siirtyisimme, jos tästä periaatteesta ryhdyttäisiin luopumaan.

Tämän lain kohdalla, niin kuin täällä on moneen kertaan tultu sanoneeksi, itse asiassa nyt vähän poikkeuksellisella tavalla pyritään turvaamaan, uskoisin, aika lailla saman tyyppiset rajat suojelutyölle kuin ne rajat olisivat, jos olisi tavanomaiseen tapaan niistä osapuolten kesken sovittu. En ole huomannut tässä asiantuntijakäsittelyssä enkä myöskään tässä keskustelussa, että nämä lain kautta tulevat rajat poikkeaisivat siitä, mitä olisi tehty, mikäli noudatettaisiin normaalia työmarkkinakäytäntöä. Siinä suhteessa en pidä tätä lakia dramaattisena. Se ei ole varsinkaan hallituksen asettumista työnantajan puolelle, niin kuin ed. Viitanen täällä keskustelussa esitti, vaan lainsäätäjä tällä lailla haluaa asettua yksinomaan, voisi sanoa, työtaistelun sivullisten puolelle. Turvataan se, mikä on turvattavissa.

Mutta tämä laki ei ratkaise itse kiistaa. Sekin on moneen kertaan sanottu. Ratkaisu itse kiistaan pitää hakea sovittelulautakunnassa. Sovittelulautakunta on se elin, jossa se ratkaisu haetaan. Ei ole enää muuta elintä. Valtakunnansovittelijan, voisi sanoa, sovittelutyö ohitettiin ja siirryttiin hänen esityksestään suoraan tähän loppuvaiheeseen, sovittelulautakuntaan, ja siellä se työ on tehtävä.

Silloin, kun tätä hallituksen esitystä annettiin eduskunnalle, edellytin osapuolilta, että heidän pitää myös kertoa ulos julkisuuteen, mikä on se reaalinen neuvottelutilanne, ja se kerrottiin. Itse asiassa se heidän kuvauksensa osoitti sen, että oikeastaan minkäänlaista todellista liikkumista neuvotteluissa kummaltakaan puolelta ei ollut tapahtunut, ja on selvää, että ellei tätä liikkumista tapahdu, on tavattoman vaikea saada sovintoa. Mutta tämä on hallituksen vetoomus ollut nyt sovittelulautakunnalle, että sen pitää sovinto saada aikaan ja tällä viikolla.

Tarja  Filatov /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun pääministeri omassa puheenvuorossaan kovasti viittasi siihen, että te halusitte tuoda lain, joka ikään kuin täyttäisi nämä normaalit suojelutyön kriteerit, miksi tätä lakia ei sitten ole kirjoitettu niin vaan siinä lähdetään pakottamisesta, määräämisestä, jopa uhkaamisesta? Jos ajatellaan muita poikkeuksia, niin yleensä lakkotilanteessa etsitään lakon rajat siten, että työhön menevät ne, jotka työssä ovat mutta voisivat muutoin jäädä pois. Tässä haetaan pakottavan käytännön kautta työhön myös niitä ihmisiä, jotka saattavat olla täysin toisen työnantajan palveluksessa eli muitakin ihmisiä kuin tämän työtaistelun piirissä olevia ihmisiä. Kysyisin, eikö teistä jo ole näkyvissä se, että itse asiassa tämän lain julkitulo ja nyt sen lain käsittely täällä eduskunnassa ovat vain kärjistäneet tätä neuvottelutilannetta, koska olemme tänään ikäväksemme kuulleet, että Tehy on tiukentanut omia otteitansa, koska se pelkää, että te muutatte tällä lailla koko tämän työtaistelun toiveita.

Annika Lapintie /vas(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Mukavaa, että pääministeri Vanhanenkin ehti tulla tänne paikalle. Tässä laissa nyt lähdetään siitä, että nimenomaan hoitajat pakotetaan töihin. Eikö kaikille osapuolille olisi parempi, että tulisi sopuratkaisu ja voitaisiin lähteä kokonaan tästä kriisistä ulos? Valitettavasti jostain kumman syystä nyt hallitus on niin passiivinen, että millään tavalla ei haluta edistää sitä sopuratkaisua. Milloin olette viimeksi tavanneet näitä riidan osapuolia? Millä tavalla olette painostaneet positiivisessa merkityksessä sitä sovun etsintää? Hallituksen ainoa vastaus on tuoda tänne tavaton lainsäädäntö, johon sisältyy työhön pakottaminen uhkasakon avulla, joka on jopa YK:n Ilon sopimuksen vastainen, että yksittäiselle työntekijälle asetetaan sakko. Olisitte edes muotoilleet sen niin, että se on järjestön sakko, mutta tehän ette halua tunnustaa, että nyt te olette työriidan osapuoli.

Bjarne  Kallis /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kaikki ovat sanoneet, että he toivovat, että sovintoon päästäisiin ennen kuin laki astuu voimaan. Herra pääministeri, te olette kuulleet, mitä esimerkiksi hallituspuolue Rkp:n edustajat ovat lausuneet. Jokaisessa puheenvuorossaan he sanoivat, että hallituksen pitää antaa enemmän rahaa. Jos hallituspuolueen edustajat vaativat hallitusta antamaan rahaa ja koko oppositio vaatii ja jokainen tietää, että raha ratkaisisi, niin antakaa nyt, ei opposition vaatimuksesta vaan hoitajien ja potilaiden parasta ajatellen tulette semmoisella ulostulolla, että hallitus tulee rahalla vastaan niin, ettei tätä lakia koskaan tarvitsisi soveltaa.

Timo  Soini /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Te, pääministeri, totesitte, että neuvotteluosapuolet eivät ole lähentyneet. No, juuri tässä on hallituksen vaikuttamisen ja vastuun paikka, koska teillä on mahdollisuus edistää tätä sopua, teillä on koko eduskunnan tuki takana siihen, että nyt resursoidaan ja annetaan rahaa.

Arvoisa puhemies! Suomen kansa katsoo tällä hetkellä Suomen eduskuntaan. Aina, kun tulee suuri katastrofi, on se tsunami, Jokela, tai tästä uhkaa muodostua samanlainen, niin kyllä silloin halutaan, että Suomen korkein valtiollinen päättävä elin tekee jotakin edistääkseen tätä ratkaisua. Tämän ratkaisun edistäminen on hallituksen käsissä. Perussuomalaiset varmasti tukevat sitä, että nyt lisätään rahaa. Meillä on siihen varaa, meillä on siihen velvollisuus.

Antti Kalliomäki /sd(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Pääministeri viittasi sopimusyhteiskuntaan ja sen toimintakykyyn. Tässä asiassa on pelissä ihmisille tärkein asia, heidän ja lähimmäisten terveys ja siihen liittyvät asiat. Sen lisäksi sopimusyhteiskunnan kannalta tässä on polku siihen, että murentuminen työmarkkinoilla johtaa todella vaikeisiin, pitkäaikaisiin seurauksiin taloudessakin. Minusta on aivan selvä, että tämä konsepti ei nyt kestä, hallituksen konsepti ei kestä. Se kannattaisi ajoissa itsekin myöntää ja tehdä se Canossan matka, joka on edessä, työmarkkinapöytään tai siihen sivuhuoneeseen, mutta joka tapauksessa se on tehtävä, se kannattaa tehdä riittävän ajoissa ja sivistyneellä tavalla.

Mikko Kuoppa /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kaikki ovat tunnustaneet ja todenneet sairaanhoitajien palkkojen jälkeenjääneisyyden, tässäkään salissa kukaan ei ole väittänyt sitä vastaan. Raha on se avainsana, millä tämä solmu voidaan aukaista. Te, herra pääministeri ja valtiovarainministeri, istutte niitten rahojen päällä, ja teillä on se avain, millä kuntien talouden tilanne voidaan turvata niin, että ne pystyvät maksamaan sairaanhoitajille heidän vaatimansa palkat, mikä tässä salissa on avoimesti tunnustettu. Miksi ei sitä toteuteta, kun se kerran tiedetään ja se tunnustetaan?

Susanna Huovinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Haluan nyt kysyä pääministeriltä vakavassa hengessä, onko mielestänne tässä esityksessä hallituksen tulevaisuusote ihan kunnossa. Onko hallituksenne mielestänne tässä esityksessä antanut hoitotyön ammattilaisille oikean signaalin siitä, miten heidän tekemäänsä työtä arvostetaan? Kysyn tätä nyt nimenomaan tässä tulevaisuus mielessä. Mikä on arvionne siitä? Miten ilmapiiri tuolla työpaikoilla tällaisen lain antamisen jälkeen tulee kehittymään? Millainen se teidän näkemyksenne mukaan tulee olemaan? Pahoin pelkään, että hallituksenne ei ole ottanut tätä tilannetta riittävän vakavasti ja näin saattaa hoitoa tarvitsevat ihmiset, työntekijät ja lopulta myös itsensä vakavaan umpikujaan.

Pia Viitanen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Tähän on hyvä jatkaa. Kun ed. Huovinen kysyi, millaiset ne tunnelmat siellä työpaikoilla ovat, niin ne ovat jo nyt hyvin pöyristyneet. Siellä ihmiset kokevat, että heitä ei kerta kaikkiaan arvosteta. Tästä päästään siihenkin kysymykseen, että kun sanoitte äsken, että teidän mielestänne hallitus ei asettautunut tällä lainsäädännöllä työnantajan puolelle, niin kyllä se vaan niin teki. Aina, jos luodaan yksipuolisia pakkoja nojautumatta yhteiseen sopimukseen, niin silloin se puoli tulee valittua. Siellä työpaikoilla tänä päivänä koetaan, että on julmaa, että tämä valinta tehtiin ikään kuin tehyläisiä vastaan työnantajan puolesta, ja tätä kuvaa tulisi viimeiseen asti välttää.

Haluan esittää teille kysymyksen, kun täällä valiokunnankin mietinnössä lukee, että hallituksen tulee tehdä kaikkensa, jotta tätä lakia ei koskaan tarvitsisi ottaa käytäntöön ja soveltaa, eli hallituksen tulee tehdä kaikkensa estääkseen työtaistelutoimet. Olemme kovasti ihmetelleet, mitä ne keinot ovat muuta kuin se, että hallitus (Puhemies: Minuutti on nyt täyttynyt!) todellakin tulee vastaan rahalla. Onko teillä niitä keinoja tarjolla?

Martti Korhonen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Tässä on tietenkin sana sanaa vastaan. Teidän edustajatoverinne Sihto, joka on ymmärtääkseni Tehyn hallinnon jäsen ja sovittelulautakunnan jäsen, väittää aivan päinvastaista kuin te, herra pääministeri, väitätte. Hän sanoi nimenomaan, että tämä ratkaisu vaikutti vaikeuttavasti sovinnon hakuun. Jotenkin tässä tuntuu, että tämä tulkinta, minkä ed. Sihto sanoi, on se oikea tulkinta, ainakin näitten merkkien mukaan, mitä meillä on tällä hetkellä näkyvissä. Eikö teille, pääministeri, nyt tule mieleen, kun te sanotte ja vyörytätte vastuuta sinne neuvottelupöytään, että eihän siellä ole, mistä neuvotella? Työnantajapuolella ei ole ollut eväitä, kun ei siellä ole rahaa. Kuntapuoli on, niin kuin me hyvin tiedämme, konkurssikypsässä tilassa osin. Valtio on ainut, joka siihen pöytään voi sitä lisärahaa tuoda, ja sitä lisärahaa tarvitaan, ja se on teidän ja valtiovarainministerin takana. Te olette itse sanonut moneen kertaan, että 150 miljoonan lisäksi ei tule mitään, ja 150 miljoonaa ei riitä, ja se on aivan selvä.

Sirpa  Paatero /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Pääministerille ja hallitukselle kysymys: Miten arvioitiin nämä riskit neuvottelulle mutta erityisesti tuleville hoitajille ja niille irtisanoutuneille ja alan vaihtajille, kuinka suureksi tämä määrä kasvaa, arvioitiinko sitä siinä kohden, kun mietittiin tämän lain tuomista tänne eduskuntaan, ja jos, niin mitkä olivat ne tulokset niissä arvioissa?

Pääministeri Matti Vanhanen

Arvoisa puhemies! Kaikkein suurimmaksi riskiksi arvioitiin se, että jos sopimusta ei ole viikon päästä olemassa, niin sen jälkeen tämä yhteiskunta on kerta kaikkiaan voimaton sen kanssa, miten välttämättömin hoito järjestetään. Sen vastuun kantamisessa tarvitaan tätä lainsäädäntöä, sitä apua ei muualta löydy. Sen tähden tämän viikon aikana tätä täällä käsitellään. Tämä on se suuri riski tämän hallituksen esityksen näkökulmasta, ja se riski kyllä menee kaikkien näiden muiden pelkojen ohitse.

Ed. Filatov kysyi, miksi määrääminen. Te olitte antamassa itse hallituksen jäsenenä edellistä vastaavan tyyppistä lakiesitystä, joka liittyi Rajavartiolaitoksen lakkoon. (Välihuutoja vasemmalta) Siinä yhteydessä mekanismi oli se, että olisi määrätty toiset ihmiset hoitamaan niitä tehtäviä samalta hallinnonalalta. Ed. Kalliomäki, ed. Huovinen, myös tekin arvioitte tätä lakiesitystä. Te olitte myös ministereinä antamassa saman tyyppistä lakiesitystä Rajavartiolaitokseen liittyen. Minusta tuntuu siltä, että silloin, kun hallituksessa ollaan, niin kannetaan tällaisesta asiasta vastuuta. Näin se vain on.

Toivoisin, että tämä voitaisiin tällaisena myös käsitellä, koska tällä käsittelyllä kyllä on vaikutusta siihen, millä tavalla meidän työmarkkinajärjestelmämme tulevaisuudessakin käyttäytyy. Minä uskon, minä olen aivan varma siitä, että ylivoimainen valtaosa työmarkkinatyötä tekevistä sekä työntekijä- että työantajapuolella haluavat noudattaa jatkossakin tästäkin kokemuksesta riippumatta sitä hyvää käytäntöä, että suojelutyöstä sovitaan. Se on se tapa, jolla tämä sopimusyhteiskunta tällaisissa kiistoissa toimii ja tämän lain asettamien rajausten jälkeenkin. Nämä terveydenhuoltoalan irtisanoutumiset muodostavat todella voimakkaan työtaistelun, joka on aito painostuskeino työnantajaa vastaan. Ei todellakaan kannata ajatella niin, että tämä jollakin tavalla veisi hampaita tästä työtaistelusta. Tämä on täysin verrattavissa kaikkiin normaaleihin lakkoihin.

Tarja Filatov /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Arvoisa pääministeri, te muistatte varsin hyvin tuon lain käsittelyn. Muistatte varmasti sen, mitä sanoin valtioneuvoston istunnossa, ja muistatte varmasti myös sen, että poikkeuksellisesti käytin puheenvuoron presidentin esittelyssä tuosta laista. Ja jotta totuus ei unohtuisi, niin tuon lain sisältö oli kaikesta huolimatta täysin toinen. Se ohjasi työhön niitä ihmisiä, jotka toimivat samalla sektorilla. Mutta tässä teidän laissanne puututaan muissa toimissa olevien ihmisten työhön ja sitä kautta velvollisuuteen tulla tänne työtaistelun sisälle sitä ratkaisemaan. Sen lisäksi sosialidemokraattinen eduskuntaryhmä silloin ed. Jouni Backmanin johdolla tässä salissa pysäytti sen lain käsittelyn. (Ed. Saarinen: Kyllä!)

Pääministeri Matti Vanhanen

Arvoisa puhemies! Muistan myös sen, että se oli hallituksen yksimielinen esitys, ja aivan niin kuin sanoitte, sillä olisi ohjattu työntekijöitä samalta sektorilta, mutta muista työtehtävistä tehtäviin. Se oli aivan saman tyyppinen kuin tämä, ja esitys vedettiin lopulta pois siinä vaiheessa, kun sopimus syntyi. Minä arvelen niin, että jos sopimusta ei olisi syntynyt, se laki olisi täällä eduskunnassa käsitelty loppuun.

Tarja Filatov /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Pääministeri on täysin unohtanut sen, että minä työministerinä silloin selvitin, että tuon lakon olisi voinut siirtää. Sen lakon siirtämiseen olisi tarvittu valtakunnansovittelijan esitys ja minun suostumukseni työministerinä, ja niin siinä olisi voitu edetä, ja se oli se ratkaisu, joka olisi tehty, jos tuo lakko ei olisi loppunut aikanaan.

Mielestäni hallituksella on kyllä aika hukassa pallo tällä hetkellä, jos sen täytyy käydä tätä keskustelua tällä tavalla, kun meidän pitäisi pohtia, millä tavalla me pääsemme tästä tilanteesta eteenpäin. Silloin on kyllä syytä miettiä, että kun täällä hallituspuolueistakin monet edustajat ovat olleet sitä mieltä, että tähän tarvitaan ratkaisuksi rahaa, jotta tuolla sovittelulautakunnassa on millä etsiä sitä ratkaisua, niin miksei hallitus voi näitä ratkaisuja tehdä tai viedä edes sinne sovittelulautakuntaan niitä elementtejä, joilla sieltä se sopu voisi syntyä, ja antaa sille tietyn takarajan, jossa todetaan, että jos sopu syntyy siihen ja siihen mennessä, (Puhemies: Jälleen on 1 minuutti täyttynyt!) niin hallitus tulee tietyllä rahasummalla vastaan. (Ed. Saarinen: Siinä oli totuus!)

Markus Mustajärvi /vas(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Pääministeri Vanhaselle suora lainaus työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan lausunnosta. Täällä sanotaan näin: "On ilmeistä, että lakiehdotus toteutuessaan heikentää merkittävästi Tehy ry:n työtaistelutoimenpiteen tehoa." Siis tämä on valiokunnan lausunnosta ja tältä osin yksimielinen.

Te olette kummallakin pääministerikaudellanne tuonut poikkeuslain eduskuntaan, rajavartiolakon aikana ja nyt tämän Tehyn pakkolain. Minun on ihan pakko kysyä: Onko tämä sattumaa? Kertooko tämä teidän asenteestanne suomalaista neuvottelujärjestelmää, työmarkkinajärjestöjä kohtaan? Kun vielä muistaa, että esimerkiksi Keskustanuoret viime kaudella julkaisi kirjan, jossa se vaati, että Suomi tarvitsee koko työreformin, kertooko tämä teidän suhtautumisenne siitä, että te hiljaa ajatte Suomeen työreformia?

Pääministeri Matti Vanhanen

Arvoisa puhemies! Minä luulen, että nämä kertovat siitä, että meille on tullut tällaisia epätyypillisiä työtaisteluja, joissa haetaan selvästi aikaisempaa voimakkaammilla keinoilla tulosta. Uskon, että tuo valiokunnasta siteerattu lausuma varmastikin siltä osin, voi sanoa, valitettavalta osin pitää paikkansa. Tietysti silloin, jos pelkona ja uhkana on se, että sivulliset menettävät henkensä, niin siinä mielessä varmastikin tämä teho heikkenee. Mutta sen tähden tietysti tämä laki tehdäänkin, että näin ei tapahdu, että tällaista tehoa ei myöskään työtaistelulle haeta.

Arto Satonen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Mustajärvi luki kyllä työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan lausuntoa, voi sanoa, kuin piru Raamattua, jos tämmöistä termiä voi käyttää. (Ed. Mustajärvi: Se oli suora lainaus!) On totta, että se kohta on siellä sanottu, mutta seuraavaksi on sanottu, että tavoite ihmishenkien turvaamisesta oikeuttaa puuttumiseen työtaisteluoikeuteen, ja se on se keskeisin kohta ja sen jälkeen vielä jatketaan: "- - on tärkeää, että lakiehdotusta sovellettaessa huolehditaan siitä, että siitä työtaistelutoimenpiteelle aiheutuvat haitat eivät muodostu suuremmiksi kuin on lain tavoitteiden kannalta välttämätöntä." Eli kyse on nimenomaan siitä, että ensisijaisesti on turvattava potilaiden turvallisuus kaikissa olosuhteissa, ja koska suojelutyöhön ei ole vapaaehtoisesti menty, niin tämä on ollut ainoa vaihtoehto tämä asia hoitaa, ja se on tässä se keskeinen asia. Olisi älyllisesti epärehellistä olla myöntämättä, että sillä on jotain vaikutusta myöskin työtaistelutoimenpiteisiin. Totta kai, mutta teidän (Puhemies: Minuutti on kulunut!) lausuntonne oli sellainen, että se on aivan sivuasia.

Johannes Koskinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Pääministeri Vanhanen muisteli pääsääntöisesti oikein tuota Rajavartiolaitoksen työtaistelua koskevaa vaihetta. Se täytyy todeta, että ministeri Filatovin kanssa hallituksen sisällä vaadimme muutoksia siihen esitykseen. Siihen jonkun verran niitä tuli, ja juuri tämä työtaistelun siirtäminen oli se keskeinen tapa, jota olisi voitu käyttää sen sijasta. Mutta oleellista siinäkin oli se, että siinä oli kysymys virkasuhteisten määräämisestä tekemään suojelutyötä. Tässä tilanteessa, josta nyt lakiehdotus on tehty, tämän kaltaista tilannetta ei ole ollut.

Sosialidemokraatit tässäkin tilanteessa ovat hakeneet vastuullisesti niitä muutoksia, joilla tämä olisi hyväksyttävissä. Esitämme, että siinä olisi tullut neuvotteluvelvollisuus paikkakuntakohtaisesti, sairaalakohtaisesti, ennen esityksen tekemistä ja toisaalta sitten, että tällaista uhkasakkoa pakotteena ei olisi käytetty, ja silloin se olisi lähestynyt normaalia suojelutyön määrittelyä muissa työtaistelutilanteissa, (Puhemies: Minuutti on kulunut!) ja edelleen tällaisena se olisi saatettu meidän puoleltamme myös hyväksyä.

Pentti Tiusanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Pääministeri, te pistäydyitte Rajavartiolaitoksen viime vaalikauden aikaisessa lakkoasiassa ja olette varsin tunteisiin vetoavasti puhunut keskoslasten, syöpäpotilaiden ja täysin sivullisten ihmisten kuolemasta. Olette viitannut siihen, että sovittelulautakunnassa ei ole liikuttu.

Mutta, arvoisa pääministeri, miksi te ja valtiovarainministeri ja koko hallitus ette liiku niin, että te ratkaisette tämän tilanteen rahalla, niin että syntyy sopimus, jolloinka tämä kaikki puhe potilasturvallisuuden vaarantamisesta on aivan turhaa ja potilasturvallisuus ei vaarannu?

Esa Lahtela /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Miten suomalainen ihminen käyttäytyy, jos hänet ahdetaan nurkkaan, ja tässä ahdetaan hoitaja nurkkaan, elikkä tässä kun on pakkolaista kyse, niin sehän tarkoittaa sitä, jotta mitä tänä päivänä tapahtui. Viime perjantaina sanoin, jotta hallitus kokeilee tässä, kellä napit kestää. No, nyt siinä nähtiin. Hallitus toi pakkolain. Tänä päivänä Tehy laittoi toisen aallon liikkeelle. Mitä mahtaa olla kolmas aalto, neljäs aalto? Mitä se tarkoittaa? Ja sen takia ainut ratkaisu tässä, tässä on kaksi mahdollisuutta: joko ei kuin lisää toimenpiteitä, hallitus laittaa uhkia siihen, tai se haluaa sopia. Tämä sopimisvaihtoehto on ainoa todellinen vaihtoehto, millä tämä ratkaistaan.

Minna  Sirnö /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On kohtuullisen lyhytnäköistä, että hallitus tarttuu kriisiajan lainsäädäntöön itse asiassa itse luomansa kriisin aikana, etenkin kun vielä muutama viikko sitten valtiovarainministeri kehtasi kerskata täällä, että meillä on varaa lyhentää valtionvelkaa ylimääräisesti 1,5 miljardilla, joka siis on moninkertaisesti nyt kyseessä olevan Tehyn ajaman palkkasumman suuruinen. Saituus ei ole rikkomaton perusoikeus, ei myöskään pakkotyön teettäminen, mutta sen sijaan työtaistelussa olevien ihmisten oikeuksien rajaaminen on. Olen huolestunut siitä, että hiljaa selkeästi pääministeri on omaa työreformiansa tuomassa pikkuhiljaa luonnikkaasti ensimmäisenä julkiselle sektorille, mutta todennäköisesti pitemmällä tähtäimellä myös muualle. Toivon, että tästä eduskunnasta löytyy se sama järki, mikä itse asiassa löytyi rajavartiolain kohdalla, että täällä torjutaan täysin käsittämätön laki, jolla ei turvata silloinkaan eikä nytkään ihmishenkiä.

Krista  Kiuru /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Jos nämä kaikki irtisanoutumiset toteutuvat ja konkretisoituvat, näiden saatujen tietojen valossa kansalaisten perustuslaillinen oikeus elämään on vaarassa, vaikka hallitus toisin lakiesityksellään uskottelee. On aivan ihmeellistä, että olemme synnyttäneet tällaisen metsäpalon ja uskomme, että tällaisella erityisellä esittelyssä olevalla lailla velvoittaisimme 10—20 prosentin hoitajaporukan sammuttamaan tuota 10—20 prosentin metsäosuutta. Samaan aikaan kuitenkin palaa 80—90 prosenttia metsästä, ja me emme tiedä, minkälaisia auttamistarpeessa olevia ihmisiä tuohon metsän osaan sisältyy. Ei voi kuin ihmetellä, miksi hoitajien joukkoirtisanoutumisuhkaa hoidetaan jatkuvasti juridisena kysymyksenä, vaikka tosiasiallisesti uhkaava työtaistelu voitaisiin voittaa poliittisena asiana rahalla.

Anni  Sinnemäki /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ei tunnu minusta täysin perustellulta nostaa tämän rinnalle lakon rajoittamista urheilukilpailujen turvaamiseksi, kun me nyt puhumme asiasta, jossa käsitellään terveydenhuollon työtaistelua. Me puhumme nyt vakavammista asioista kuin mistä tuolloin oli kysymys. On myönteistä, että pääministeri tässä salissa toteaa uudelleen selvästi sen, että tällä lailla hallitus ei asetu työnantajan puolelle. Tämän lain käsittely on toisaalta selvästi tuonut eduskuntaan hyvin lähelle hoitotyön merkityksen siinä, kun olemme käsitelleet tämän lain vaikutuksia ja niitä asioita, joita tällä lailla ei pystytä hoitamaan, (Puhemies: Minuutti on täyttynyt!) niitä asioita, jotka pystytään hoitamaan sillä, että sopimukseen päästään.

Antti Vuolanne /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kysymys pääministerille: Miten te näette, kun teidän valtiovarainministerinne sanoi, että valtio siis maksaa kunnille sen osuuden naisvaltaisten alojen palkankorotuksista, joka ylittää yleisen korotustason, ja kun teidän opetusministerinne Sarkomaa sanoi ennen vaaleja, että kolmikannassa valtiovallan ei pidä olla vain äänetön yhtiömies vaan aktiivinen tasa-arvon eteenpäin viejä, onko tässä muodostunut hoiva-alan työntekijöille luottamuksen suoja, jota te nyt rikotte?

Jaakko Laakso /vas(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Oletteko te, herra pääministeri, tietoinen siitä, että huomisissa tiedotusvälineissä julkaistaan valtiovarainministeri Jyrki Kataisen haastattelu, missä hän ilmoittaa, että valtio ei tule antamaan lisää varoja, ylimääräistä tukea, kunnille Tehyn lakon estämiseksi? Tämä haastattelu on tänään jo julkaistu asianomaisen lehden nettiversiossa. Onko tämä haastattelulausunto syntynyt yhteisymmärryksessä hallituksen kanssa, ja jos se on, niin katsotteko, että tämä, "ei lisää tukea", edistää sovintolautakunnassa sovun löytämistä?

Kimmo  Kiljunen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Pääministeri, te totesitte äsken, että tätä lakia tarvitaan sen vuoksi, että joukkoirtisanoutumisten vuoksi lakkorajoista ei ole voitu sopia erityisesti suojelutyön osalta. Tämä oli teidän perusteenne. Te lähditte liikkeelle siitä, että tämä joukkoirtisanoutuminen on itse asiassa työtaistelutoimi. Kuinka tähän sopii, arvoisa pääministeri, sitä kysyn teiltä, tämä uhkasakko, joka tähän lakiin on liitetty, kun uhkasakko annetaan henkilökohtaisesti, poikkeuksellisesti henkilökohtaisesti, tilanteessa, jossa kuitenkin te toteatte, että on kyse kollektiivisesta työtaistelusta? Miten nämä sopivat yhteen, uhkasakko, joka on henkilökohtainen, ja se, että kuitenkin kyseessä on kollektiivinen työtaistelu?

Liisa  Jaakonsaari /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Nyt ydinkysymys on se, miksi nyt ei neuvotella, ja toinen kysymys, miten vaikuttaa tämä potilasturvalaki, pakkolaki, tähän neuvottelutilanteeseen. Politiikassa joskus kannattaa luottaa myös intuitioon, ja minulla ainakin on semmoinen käsitys, että nyt tapahtuu jotain erittäin peruuttamatonta, ja hallitus aliarvioi nyt tämän psykologian merkityksen. Minä olen ollut pian kolmekymmentä vuotta täällä eduskunnassa ja lukenut tuhansia erilaisia viestejä, osa on manipuloituja ja osa on tämmöisiä tekemällä tehtyjä, mutta kyllä kaikki nämä viestit, esimerkiksi niitten nuorten, jotka ilmoittavat, että he keskeyttävät opintonsa tai muuta, ovat erittäin aitoja. Nyt tapahtuu jotain peruuttamatonta. Sen takia kannattaisi pääministerin nyt olla jälkiviisas etukäteen, siis olla oikeasti etukäteen jälkiviisas, että lopetetaan tämä ... (Puhemies: Minuutti on täyttynyt!) Kiitoksia, puhemies, mutta ehdotan sitä samaa, mitä ed. Kalliomäki, että tämä ...

... Canossan matka olisi nyt erittäin tarpeellinen. — Kiitoksia ja anteeksi!

Hanna-Leena  Hemming /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kuten äsken huomasitte, niin täällä salissa on hyvin paljon väärää tietoa, ja osaa ei saavuta se tieto, millä lailla näitä Tehyn neuvotteluja juuri tälläkin hetkellä viedään eteenpäin, sekä se tieto, mikä on hallituksen rooli näissä neuvotteluissa. Kysyisinkin siksi ihan suoraan, mitkä ovat tärkeimmät riitakohdat tällä hetkellä ja mitkä ovat hallituksen mahdollisuudet edistää sovittelulautakunnan työtä tässä vaiheessa, kun ei tiedetä, mikä on palkkaratkaisun kokonaishinta, sekä mitä neuvotteluja käytiin potilasturvallisuudesta huolehtimisesta sovittelulautakunnassa ja miten nämä neuvottelut päättyivät.

Anneli Kiljunen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Pääministeri, sanoitte, että hallitus on neuvottelujen ulkopuolella. Tämähän ei pidä paikkaansa; hallitus on asettautunut selvästi työnantajan puolelle. Tämä on osaltaan vaikuttanut neuvottelujen eteenpäinviemiseen juuri näinä kriittisinä päivinä. Tämän päivän viesti tilanteesta on, että Tehy laajentaa työtaisteluaan: 3 600 hoitajaa on ilmoittanut olevansa valmis irtisanoutumaan edellisten yli 12 000 hoitajan lisäksi. Tilanne vaikeutuu entisestään. Kysyn ministereiltä, onko tämä mielestänne oikea tapa vaikuttaa ja hoitaa tätä erittäin suurta yhteiskunnallista kysymystä. Miksi hallitus ei toimi ja hae muita vaihtoehtoja tämän vaikean tilanteen ratkaisemiseen vaan odottaa yhden yhteiskuntamme vaikeimmista katastrofeista toteutuvan? Täällä on tämänkin päivän aikana voitu todeta, että te saisitte (Puhemies: Minuutti on käytetty!) koko eduskunnan tuen näille ratkaisuille, jos vain haluatte.

Pääministeri Matti Vanhanen

Arvoisa puhemies! Lautakunnan jäsenet ovat keskenään sopineet, että he eivät nyt ulospäin kerro siitä, missä vaiheessa neuvottelut ovat. Olen tänään ollut yhteydessä lautakuntaan, ja minulla on käsitys siitä, mitä viikonvaihteen aikana on tapahtunut, mutta lautakunta ei halua näistä nyt informoida ulospäin. Se kertoo siitä, että siellä tehdään vakavaa työtä tuloksen aikaansaamiseksi, mutta ikään kuin se informaatio, jonka he torstaina antoivat, kertoi sen perusasetelman, että hyvin kaukana ollaan. Sen pohjalta vaan, niin kuin aikaisemmin jo tänä iltana tässä totesin, hallituksen puolelta on vahva vetoomus lautakuntaan, lautakunnassa oleviin jäseniin, että heidän pitää se ratkaisu hakea. Se on heidän käsissään. Kukaan muu, ulkopuolinen, sitä sopua ei voi tehdä, heidän pitää se sopimus tehdä.

Lautakunnan puitteissa myös — edustajille vastaus — käytiin ennakkoon keskustelu tästä suojelutyöstä. Arkkiatri Pelkonen, lautakunnan puheenjohtaja, on informoinut hallitusta siitä, että lautakunnan puitteissa käytiin lävitse se, eikö näistä voitaisi sopia niin kuin normaalisti. Siihen sopimiseen ei ollut mahdollisuutta.

Saara  Karhu /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Sovittelu on avainsana, mutta pakkolakia säädetään. Kun päivän viimeisiä uutisia kuunteli, niin vakuuttui, ettei Tehy-sovittelussa tapahdu juuri nyt yhtään mitään. Ainoastaan me täällä eduskunnassa puhumme yötä myöten. Hallitus ei tee mitään, ja pääministeri muistelee vanhoja, katsoo peruutuspeiliin tilanteessa, jossa vauhti on näin kova. Se on vaarallista. Ongelma on tässä ja nyt, se syvenee. Hoitajat ovat oikeutetusti loukkaantuneita. Tehyn työtaistelu laajenee, ja pakkolaki on signaali täysin väärään suuntaan. Sovittelu on avainsana. Ja nyt haluan myös kysyä pääministeri Vanhaselta, onko se tieto, että sovittelulautakunnassa ei tapahdu yhtään mitään, oikea vaiko se, mitä te täällä meille kerrotte.

Erkki Virtanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Pääministeri Vanhanen, sosiaali- ja terveysvaliokunta on tässä mietinnössään kehottanut valtiovaltaa kaikin mahdollisin keinoin edistämään sovintoa. Arvoisa pääministeri, faktisesti te olette valtiovalta tässä asiassa. Mikä on teidän käsityksenne, mitä tarkoittaa "kaikin mahdollisin keinoin"? Kuuluuko siihen kaikkeen myöskin valtionosuuksien lisääminen kunnille, joka on ainoa ratkaisu tässä? Entä jos hoitajat eivät tästä laista huolimatta tule työpaikoilleen? Mitä tapahtuu sitten, jos potilaitten henki alkaa vaarantua? Oletteko te edes silloin valmis harkitsemaan valtionosuuksien käyttöä?

Jouko Skinnari /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä koko päivän ajan ja viikonvaihteessa parisataa paljon kovemmalla palkalla olevaa kansanedustajaa on miettinyt sitä, miten näitä ratkaisuja tehdään, ja näissä valiokuntien ponsissa on tuotu esille se, että nyt pitäisi saada tämä sovinto aikaiseksi. Mutta onko teillä nyt vähän sama tilanne kuin ed. Zyskowiczilla, joka lainasi teidän puhettanne ja sanoi, että on vaara siitä, että kaikki matalapalkka-alat alkavat Suomessa vaatia tällaisia korotuksia ja ne menevät läpi, koska te olette hyvin haluton ottamaan kantaa tähän ja aktivoitumaan tämän lautakunnan suuntaan? Vai onko tavoitteena se, että erikoissairaanhoito pirstaloituu, yhtiöitetään sairaudet ja viedään ne vielä sitten kaiken lisäksi pörssiin? Vai onko tavoitteena se, että tällä lailla te pääsette sillä tavoin historiaan, että ensimmäistä kertaa tavallisessa lainsäätämisjärjestyksessä puututaan lakkorajoihin?

Pääministeri Matti Vanhanen

Arvoisa puhemies! Lautakunta on pitänyt erittäin perusteellisen kokouksen, ja lautakunnan puitteissa työ jatkuu koko ajan. Se informaatio, jota täällä levitetään, että lautakunta ei työskentelisi, ei pidä paikkaansa. Mihin se teidän tietonne tässä oikein perustuu? (Välihuutoja — Ed. Ollila: Ylen uutisia!) Lautakunta on tehnyt jo pitkään systemaattista työtä, ja he tietävät täsmälleen oman vastuunsa. Kyllä minä tunnen tämän asetelman vaikeudet ihan riittävästi, ja sitä työtä ei helpota se, että lisäksi tällä areenalla käytäisiin tällaista ikään kuin rinnakkaisneuvottelua tästä asiasta. Sen tähden tietoisesti en kaikkea sitä keskustelua, mikä tässä salissa käydään, kommentoi enkä siihen osallistu.

Ylipäätään minulla on kyllä semmoinen toive myös tulevaisuuden suhteen, että eduskunta ei olisi se foorumi, jossa käydään aktiivisia palkkaneuvotteluja. (Välihuutoja) Meillä on olemassa työmarkkinajärjestelmä, jossa nämä vastuut on jaettu. Ja jos me puhumme työmarkkinaosaamisesta ja siitä, että työmarkkinoilla myös tulevaisuudessa olisi tietyt vakiintuneet, tämän sopimusyhteiskunnan mukaiset menettelytavat, niin kyllä sen kanssa kannattaisi olla aika looginen. Tässä käsittelyssä kyllä loogisuus on ollut aika kaukana.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Herra pääministeri mainitsi tässä edellisessä puheenvuorossaan epätyypilliset työmarkkinat ja äskenkin viittasi niihin. Niihin liittyy nimenomaan se, että vuokratyöfirmat ovat tulleet nyt tälle lohkolle, ja kaikkein vaarallisin ilmiö on, arvoisa pääministeri, se, että ne työpanoksen myyntisopimukset ovat maksimissaan puoli vuotta. Ja nyt nämä sairaanhoidon palvelut, mistä te kannatte huolta ja me kannamme huolta, pitäisi varmistaa. Arvoisa pääministeri, tässä se syvällisin huoli tällä hetkellä on. Ja se tarkoittaa sitä, että teillä ja meillä on tehtävänä vahvistaa sitä neuvottelujärjestöä, mikä tällä hetkellä on olemassa, ja pitää huoli siitä, että sen puitteissa pystytään kuoppakorotuksetkin hoitamaan.

Esko-Juhani Tennilä /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Demaritovereiden puolesta voin tunnustaa, että oli virhe se Rajavartiolaitoksen lakkotilanteeseen puuttuminen. Ed. Rajamäki, näin se meistä oli, (Ed. Ollila: No niin, tulihan se selväksi!) että ei olisi tarvinnut sille tielle lähteä.

Mutta se, mikä on nyt erikoista tässä keskustelussa, on se, että pääministeri lähtee nyt jo siitä, ettei saisi olla mielipiteitä palkkakysymyksistä politiikassa, että se on työmarkkina-asia. Jos näin todella aletaan ajatella, niin se on minusta täydellinen virhe ja väärinkäsitys. Esimerkiksi tätä hoitajien palkkojen jälkeenjääneisyyttä ei voi hoitaa mikään muu taho kuin politiikka. Se on niin iso, että millään normaalilla menettelyllä se ei hoidu. Ja nyt minua huolettaa, ettei keskustan puolella ymmärretä, että jos ei hoitajien palkkoja lähdetä korjaamaan, niin umpikuja on sitten edessä, väistämättä, jo muutaman vuoden sisällä. Kokoomus ymmärsi tämän ennen vaaleja, mutta teilläkin se ymmärryksen taito näyttää heikkenevän kaiken aikaa.

Pentti  Oinonen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Viime aikoina on puhuttu työvoimapulasta, jonka kurimuksessa terveyskeskukset ja sairaalat painivat. Hallituksen ministerit ovat varmasti tietoisia siitä, ettei Suomi pysty kilpailemaan muiden Oecd-maiden kanssa nykyisellä hoitoalan palkkatasolla.

Onko hallitus todella tarkkaan miettinyt, mitä pakkolaki voimaan tullessaan aiheuttaa hoitoalan koulutuksen kiinnostavuudelle tai hoitohenkilöstön hakeutumiselle ulkomaille? Pahoin pelkään, että maamme saa pakkolain myötä varautua lisääntyvään hoitajapulaan. Hallituspuolueen edustajat väittävät kirkkain silmin hallituksensa olevan vastuullinen ja välittävä. Mikähän mahtaisi kyselyn tulos olla, jos se tehtäisiin hoitajien keskuudessa?

Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ed. Skinnari viittasi erääseen aikaisempaan puheenvuorooni. (Ed. Skinnari: Kyllä!) Ilmeisesti siinä ilmaisin itseäni huonosti, (Välihuutoja vasemmalta) koska ed. Skinnari ei ole lainkaan ainoa tässä salissa eikä näköjään salin ulkopuolellakaan, joka on ymmärtänyt sanomiseni väärin.

Kyse ei ollut siitä, että hoitoalan palkkaratkaisu heijastuu muuhun, esimerkiksi kuntasektorin palkkakehitykseen. Totta kai se heijastuu. Se on luonnollista ja se on hyväksyttävää. (Vasemmalta: Totta kai! Niin pitääkin!) Kyse oli siitä, ed. Skinnari ja muut, että valtio ei voi tässä tilanteessa, tässäkään tilanteessa olla kirjoittamassa mitään avointa sekkiä osana tätä neuvottelua. (Välihuutoja vasemmalta) Tätä yritin teille sanoa, mutta en osannut sitä sanoa riittävän selvästi, ettei näitä väärinkäsityksiä olisi syntynyt.

Pia Viitanen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Olin juuri tuossa vähän ääneen pohtimassa, onko se nyt sitten ed. Zyskowiczista viime kädessä kiinni, että tätä tarvittavaa lisärahaa ei voida kerta kaikkiaan antaa. (Vasemmalta: Taitaa olla! — Ed. Jaakonsaari: Minä ajattelin ihan samaa! — Ed. Hiltunen: Nyt minä ymmärrän, miksi sitä ei anneta!) Siltä se nyt kuulostaa, koska te tunnutte pelkäävän, että jos se annetaan, ikään kuin joku pää aukaistaan sille kummalliselle logiikalle, että sitten parin vuoden päästä on kauhea uhka, että muutkin (Ed. Lahtela: Siivoojatkin saavat!) kuntatyöntekijät tulevat vaatimaan lisää palkkaa oikeutetusti. (Ed. Zyskowicz: Ettekö te kuunnellut, mitä äsken sanoin?) — Kyllä minä kuuntelin kaiken, olen siitä hyvin pahoillani, sillä minusta tuntui siltä, että te olette nyt se jarru, (Vasemmalta: No niin tuntui!) jotta sitä lisärahaa ei saada.

Me olemme aikaisemmin kuvitelleet, että keskustapuolue mahdollisesti sitä on, mutta kyllä siellä näköjään, ed. Zyskowicz, teidän täytyy nyt ihan oikeasti miettiä tämä asia uudestaan. Se 150 miljoonaa, jonka annoitte kerran, teki teidät osalliseksi. Ja nyt voitte nämä traagiset toimet ihan oikeasti estää sillä, että tulette kuin mies neuvottelupöytään, lupaatte nämä tarvittavat rahat.

Jyrki Yrttiaho /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Pääministerin puheenvuoro täällä ja vastaukset olivat kyllä pettymys siinä mielessä, että hän puhui viikon takaisesta tilanteesta torstaina. Sen jälkeen on tuotu tänne tämä pakkotyölaki ja vedetty matto sovittelulautakunnan työltä. Hallitus kiristää tilannetta tietoisesti. Rahaa hoitajien palkkojen kunnolliseen tasokorotukseen ette lupaa. Toisin sanoen sovittelulautakunnan on turha istua tyhjän pöydän ääressä, jos valtiovalta kieltäytyy vastaamasta terveydenhuollon toimivuudesta, resursseista ja työvoiman saatavuudesta.

Missä nyt ollaan: Kannattaa lukea Tehyn tämän päivän tiedote. Irtisanoutuvien määrää on lisätty 16 000:een. Neuvottelut ovat Tehyn ilmoituksen mukaan jumissa, ja liitto arvioi, että pakkotyölain tuominen on vienyt (Puhemies: Minuutti!) työnantajapuolen, Kunnallisen työmarkkinalaitoksen, odottavalle kannalle ja hallitus ja kuntatyönantaja kuvittelevat, että Tehyn rintama murenee.

Harri  Jaskari /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Näyttää aika ilmiselvältä nyt, että me kaikki toivomme sitä, että tietynlainen ratkaisu syntyy ja järkevyys voittaa tässä asiassa. Kaikille varmaan on tullut selväksi, että tämä laki on aivan viimeinen keino.

Nyt kuitenkin näyttää siltä, että itse asiassa oppositio haluaa tehdä tietoisesti vahinkoa ja yrittää murskata tällaista sopimuksen syntymistä. (Vasemmalta: Törkeä väite!) Kysytään, koska on neuvoteltu; koko ajan neuvotellaan ja yritetään sitä, että päästään eteenpäin. Sitten sanotaan, että suomalainen terveydenhuolto romuttuu. Siihen voi sanoa ministeri Risikon sanoin, että höpö höpö näissä asioissa. (Välihuutoja vasemmalta) Raha on ainoa ratkaisu, sellaisia näkökulmia tulee vaan. Tämä on kuitenkin kokonaisratkaisu kaikin puolin.

Kaikista surullisinta on se asia, että niitä osapuolia ja niitä puolueita, jotka ovat pyrkineet tätä palkkaratkaisua saamaan aikaiseksi, viemään eteenpäin, syyllistetään: miksi ette tehneet aikaisemmin.

Martti Korhonen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kyllähän tässä nyt logiikka pettää täydellisesti. Herra pääministeri kertoo historiasta ja puhuu suojelutyön määrittelystä unohtaen kuitenkin sen, että meillä on melko ainutlaatuinen tilaisuus tällä hetkellä. Työntekijät tekevät erittäin kovan henkilökohtaisen ratkaisun irtisanoutumalla töistä. Se on se toinen puoli, joka pitää tässä muistaa, ja silloin varmaan keinovalikoima ei ole se normaali, mitä normaalilla työehtosopimusneuvottelukierroksella tapahtuu.

Jos ei tällä nyt mitään viestitä hallituksen suuntaan, niin kyllä minä kovasti ihmettelen. Jos hallitus ei ymmärrä yksittäisen kansalaisen ja yksittäisen työntekijän tekemää todella äärimmäisen kovaa irtisanoutumisilmoitusta, niin kyllä minä ihmettelen, missä teidän näkemyksenne työelämän tapahtumista on ja missä on se asiantuntemus, johon te vetoatte monta kertaa, että teillä on sitä. Tosiasiallisesti sitä ei ole. Sopimusyhteiskunnan kautta tämä yhteiskunta on rakennettu ja sitä tietä olisi pitänyt jatkaa, mutta tämä hallitus ei ole kyennyt siihen.

Päivi  Räsänen /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Pääministeri tuossa ennen lähtöään totesi, että kuntasektorin palkkakysymysten ei tulisi kuulua ollenkaan tähän saliin ja tämän salin keskusteluun. Itse asiassa nämä kysymykset ovat tulleet tälle areenalle jäädäkseen tällä vaalikaudella, tämän hallituksen aikana, nimenomaan hallitusohjelmakirjausten vuoksi. Ja tähän saakka täällä salissa valtiovarainministeri, kokoomuksen puheenjohtaja Katainen on hyvin voimakkaasti ja innokkaasti juhlinut tätä historiallista kirjausta ja sitä keskustelua, joka sen myötä on tänne tullut, mutta nyt hän ei valitettavasti ole täällä. (Ed. Skinnari: Hän on juhlimassa sitä!) Olisin toivonut tämän päivän keskusteluun myös ministeri Kataista mukaan, ja harmittelen sitä, että pääministeri näin nopeasti joutui täältä lähtemään. Hänelle olisi ollut monta kysymystä esitettävänä.

Outi  Alanko-Kahiluoto /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On aivan selvää, että hoitajien palkkoja on nyt pakko nostaa. Se on väistämätöntä. Ilman hoitajien palkan kuoppakorotusta tästä tilanteesta ei päästä eteenpäin. Matalapalkkaiset, vastuullista työtä tekevät sairaanhoitajat myös ansaitsevat kunnollisen kuoppakorotuksen.

Palkankorotusta on mahdoton toteuttaa ilman valtion apua ja ilman verojen korottamista. Suomalaisten enemmistö on myös valmis maksamaan lisää veroja, mikäli sillä nostetaan hoitajien palkkoja ja parannetaan terveydenhuollon resursseja. Kyse ei kuitenkaan ole vain rahasta, vaan myös sopimusjärjestelmästä, siitä, miten palkankorotus saadaan kohdennettua yhdelle ammattiryhmälle, tässä tapauksessa Tehyyn kuuluville sairaanhoitajille. Tämä on meidän kaikkien yhteinen ongelma, myös opposition ja etenkin kuntatyönantajan. Kukaan meistä ei halua, että irtisanoutumiset viikon kuluttua realisoituvat. Ratkaisun on löydyttävä (Puhemies: Minuutti!) ennen sitä. Mikäli irtisanoutumiset kuitenkin toteutuvat, mikä mahdollisuus jokaisen meistä on pakko ottaa huomioon, meidän on tehtävä kaikkemme ihmishenkien säästämiseksi.

Rakel  Hiltunen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ikävä, että pääministeri joutui lähtemään.

Minä kyllä sanon, että minussa herättää erittäin suurta turvattomuutta se, että tuntuu, että Suomi-laiva seilaa nyt ilman peräsintä. (Ed. Lahtela: Kapteenikin on häveissä!) Pääministeri ensimmäisessä puheenvuorossaan — niin tai ilman kapteenia — totesi, että jos tämä kriisi syvenee tai realisoituu tämä uhka, niin hallitus on voimaton. Miten voi olla joku yhteiskunta voimaton minkä tahansa kriisin uhatessa? Eikö silloin pidä ottaa kansallinen vastuu siitä, että se kriisi ei syvene? Siihen minä kyllä haastan nyt sekä hallituspuolueet että meidät kaikki täällä eduskunnassa ja hallituksen. (Ed. Asko-Seljavaaran välihuuto) Se on vielä estettävissä, ettei se kriisi syvene. Siihen on kansan vahva tuki. Kansalaiset antavat (Puhemies: Minuutti!) hoitajille tukensa, ja hallitus voi siihen nojautua. (Ed. Zyskowicz: No niinhän mekin annamme!)

Maria Guzenina-Richardson /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tilannehan on vakava, ja siitä olemme varmasti kaikki ihan samaa mieltä. Eikö niin myöskin siellä hallituspuolueiden joukossa? Nyt tarvitaan siis todellista valtionjohtajuutta. (Ed. Zyskowicz: Hyvä, että ollaan jostain samaa mieltä!) Jos pääministeri Vanhanen olisi nyt tuossa aitiossa, niin, arvoisa herra puhemies, minä katsoisin häntä silmiin ja peräänkuuluttaisin sitä valtiomiesmäisyyttä, sitä johtajuutta, jota Suomi nyt kaipaa. Ei oppositiosta kukaan halua asettaa potilaiden turvallisuutta vaaraan, ja on törkeää, että hallituspuolueista näin esitetään. (Ed. Zyskowicz: Että joutuu vaaraan, kun sieltä lähtee pois!) — Emme me ole tällaista esittäneet. — Tämä koko laki aiheuttaa kaaoksen. (Ed. Asko-Seljavaara: Eikä joudu!) Se tilanne, se vaara johtuu siitä, että meillä pitkäaikaisesti ei ole ollut riittävästi hoitohenkilöstöä. (Puhemies: Minuutti on mennyt!) Jos tätä sotkua ei saada hoidettua, niin meillä tulevaisuudessa ei ole, ed. Zyskowicz, hoitohenkilöstöä. (Ed. Zyskowiczin välihuuto) Mitä hallitus silloin sanoo? On olemassa sananlasku, että "jos et ole osa ratkaisua, olet osa ongelmaa". Kumpaa hallitus nyt haluaa olla?

Heli  Järvinen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä on useammassakin repliikissä sanottu ja väitetty, että hoitajia ja hoitohenkilökuntaa ei arvosteta. Mikäli uusinta Suomen Kuvalehteä on uskominen, niin tilanne on kyllä päinvastoin. Sairaanhoitajat ovat kuudenneksi, kätilöt kahdeksanneksi, vanhustenhoitajat yhdenneksitoista ja lastenhoitajat seitsemänneksitoista arvostetuimpia ammattilaisia, ja se minusta näkyy myös tässä keskustelussa, jota tässä tilassa käydään. Miksi nämä samat ammattilaiset sitten ovat palkkakuopassa? Se johtuu vuosikymmenien kehityksestä, ja yhdellä tulokierroksella sitä ei mitenkään kokonaan muuteta.

Ehdotankin pitkäjänteistä työntekoa ja saman kaltaista linjanvetoa kuin me täällä teemme esimerkiksi puolustuspoliittisen ja liikennepoliittisen selonteon kimpussa. Miksi emme lähde tekemään palkkapoliittista selontekoa yli tämän hallitusohjelman?

Nyt puhutaan kuitenkin potilasturvalaista, ja sen pitää tulla voimaan, jotta ihmishenkiä säästetään.

Tuulikki Ukkola /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Pääministeri oli omassa puheenvuorossaan aika oikeassa, kun hän ihmetteli sitä, mihin tämä sopimusyhteiskunta, työmarkkinajärjestelmä on oikein menossa. Minä ihmettelen kanssa. Jos tällä tiellä jatketaan, niin eduskunta joutuu kohta joka ikisessä lakossa vetämään lakkorajat. Minusta se on äärimmäisen vaikea, hankala asia. Kovat, piinkovat työmarkkinapomot katsovat tätä menoa aivan kauhuissaan. Jos ei pystytä sopimaan, niin se on eduskunta, joka tekee tehtävän, joutuu tekemään lait, asetukset ja tekemään kaiken, sopimaan työmarkkinajärjestöjen puolesta. Tässä tapauksessa, joka on nyt menossa, on vaara juuri siinä, että se murentaa tämän meidän järjestelmämme. Mitä meillä sitten on jäljellä? Te olette siellä vasemmalla vaatineet, että sopimusyhteiskuntaa täytyy kunnioittaa. (Puhemies: Minuutti!) Nyt te ette ymmärrä sitä, mistä tässä on kysymys. Te omalla puheenvuorollanne lietsotte tämän tilanteen suurin piirtein ilmiliekkiin.

Henna  Virkkunen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Ukkolan puheenvuorosta on hyvä jatkaa, koska iltapäivän aikana ja illan aikana on kyllä käynyt selville, että opposition mielestä suojelutyötä ei enää tarvita. (Välihuutoja vasemmalta) Tämä on todella uskomattoman raju lähtökohta. Tämä on todella poikkeuksellinen tilanne, koska koskaan ennen ei terveydenhuoltoalalla ole menty lakkoon suostumatta sopimaan suojelutyöstä, jolla varjellaan ihmishenkiä. Jos tällainen käytäntö tulevissa työtaisteluissa, joita tulevaisuudessakin tulee olemaan, yleistyisi, se kyllä johtaisi tämän sopimusyhteiskunnan, jota ed. Martti Korhonen täällä peräänkuulutti, kertakaikkiseen kaaokseen.

Tämä potilasturvalaki ei mitenkään estä Tehyä käymästä työtaisteluaan eikä ole suunnattu Tehyä tai näitä työtaistelutoimia vastaan. Tehyllä on myös täysi oikeus hakea jäsenistölleen hyvää sopimusta, vaikka 90 prosenttia kuntakentästä, valtaosa hoitoaloilla työskentelevistäkin, on tämän historiallisen korkean sopimuksen jo hyväksynyt.

Janina  Andersson /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tästä salista löytyy erittäin monta ihmistä, jotka haluaisivat mukaan neuvottelupöytään auttamaan ja etsimään ratkaisua. Me emme tiedä tasan tarkkaan, mitä juuri nyt siellä tehdään, mutta halumme olisi todella suuri. Se, mikä tässä on suuri ongelma, on, onko pelkästään kysymys rahasta vai onko myös muusta. Jos on rahasta, niin veronmaksajat maksavat kuitenkin lopussa, ovat ne sitten kunnallisverot tai valtionverot. Mutta se muu on meille vaikeampi osa, se, löytyykö solidaarisuutta kaikilla aloilla katsoa, että joku saa enemmän suhteessa hänen palkkaansa, löytyykö sitä. Löytyykö nyt sitä, että arvostetaan naisten tekemää raskasta työtä ja sen arvostamista rahassa, ja löytyykö se, että heidän palkkansa suhteessa muihin saa nousta? Se on suurempi kysymysmerkki. Rahaa löytyy taatusti. Kyllä veronmaksajat ovat valmiita siihen. Me kaikki haluamme hyvää terveydenhoitoa.

Sanna  Lauslahti /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Eduskunta on vastaamassa tässä tulevista seuraamuksista, jos sovintoa ei saada. Siteeraisin tässä kuitenkin, kun täällä on kysytty, tekeekö hallitus mitään ja kantaako valtiovarainministeri Katainen vastuuta. Hesarin tämän päivän haastattelussa kyllä tulee selkeästi esille, että vastuuta kannetaan ja huolta on paljon. (Välihuutoja vasemmalta) Täällä Katainen toteaa: "Teemme kaikkemme sen eteen, että sopimus voisi syntyä. - - Joka tapauksessa teemme taustalla työtä niin paljon kuin ikinä pystymme sovittelutuloksen aikaansaamiseksi." (Ed. Sirnö: No se on hyvä!) Mutta meidän eduskunnan vastuulla on kuitenkin viime kädessä varmistaa se, että ihmishenkiä ei menetetä. Me emme ole työmarkkinaosapuoli, emme ole edes viime kädessä se rahoittaja, mutta meidän vastuumme on huolehtia siitä, että yhtään (Puhemies: Aika!) ihmishenkeä ei menetetä tämän taistelun vuoksi.

Annika  Lapintie /vas(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Tässä nyt erityisesti kokoomuksen edustajat yrittävät jotenkin syyllistää ja kääntää koko tätä soppaa opposition niskaan, vaikka me jo monta kuukautta sitten teimme yhdessä (Kokoomuksen ryhmästä: Tämä on meidän tekemä!) esityksen kunnille annettavista lisämäärärahoista, jotka ovat aivan välttämättömiä näiden palkkaratkaisujen tekemiseksi. Ja voin vakuuttaa, että olemme erittäin huolissamme potilasturvallisuudesta. Sen vuoksi nimenomaan olemme yrittäneet tuoda täällä esille sitä ainoaa mahdollista ratkaisua. Ja jos olen oikein ymmärtänyt ed. Zyskowiczin aikaisempien ja viimeisen puheenvuoron perusteella, niin syy siihen, miksi hallitus ei anna lisää rahaa hoitajille eikä kunnille, on se, että pelätään, että matalapalkkaisten naisten palkat laajemmaltikin kunnissa nousevat.

Kimmo  Kiljunen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Zyskowicz, te aivan oikeutetusti sanoitte, että avointa valtakirjaa ei voida antaa. Ed. Zyskowicz, teidän puolueenne puheenjohtaja Jyrki Katainen sanoi seuraavaa: "Mitä enemmän naisvaltaisille koulutetuille aloille maksetaan yli yleisen korotustason, sitä enemmän olemme valmiit nostamaan kuntien saamia valtionosuuksia. Esitämme, että valtio siis maksaa kunnille sen osuuden naisvaltaisten alojen palkankorotuksesta, joka ylittää yleisen korotustason." Tällaista sanoi teidän puolueenne puheenjohtaja ennen vaaleja, vaalien alla. Oliko tämä, ed. Zyskowicz, avoin valtakirja?

Jaakko Laakso /vas(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Voin jatkaa tästä. Me kuulimme, mitä kokoomuksen puheenjohtaja sanoi ennen vaaleja, mutta mitä hän sanoo tänään? Hän sanoo, että hän ei lupaa valtiolta ylimääräistä tukea kunnille sairaanhoitajien palkankorotusten rahoittamiseksi ja työtaistelun ehkäisemiseksi. Minä kysyn teiltä, ed. Zyskowicz: Mitä tekisi teidän ryhmänne, joka näyttää muuten repeilevän tässä kysymyksessä, ryhmänne sisällä näyttää olevan hieman kapinaa suhtautumisessa tähän lakkotilanteeseen, mitä te tekisitte? Oletteko te valmiit siihen, että maksetaan kunnille vielä sen 150 miljoonan ylitse ylimääräistä tukea, jolla tämä asia voitaisiin ratkaista? (Välihuutoja vasemmalta) Mikä on teidän lääkkeenne tähän rahakysymykseen?

Maarit Feldt-Ranta /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Erityisesti kokoomuksen edustajat ovat täällä vakuuttaneet heikoilla työmarkkinaosaamistiedoillaan. He kertovat täällä, miten neuvottelut jatkuvat tehokkaina, mutta tämä on kyllä lähinnä illuusio sen jälkeen, kun kokoomus heikolla työmarkkinaosaamisellaan puhkaisi ilmat neuvotteluista. Ennen kokoomuksen sanaan sentään pystyi luottamaan. Toivon, että kokoomuksen täällä olevat edustajat inspiroituvat vanhan veteraanipoliitikkonsa Raimo Ilaskiven kirjoituksesta: "Raha ratkaisee. Molempien neuvotteluosapuolten on tietenkin hieman taivutettava selkäänsä, mutta ratkaisun saanti tuskin onnistuu ilman valtion rahoituksen soveliasta lisäpanosta. Menojen tärkeysjärjestystä on nyt preferoitava; menot asetettava tärkeysjärjestykseen. Jos riittää rahaa velanmaksuun, pitäisi pieni murunen riittää tähänkin. Näin kuvittelee politiikan veteraani, paljon nähnyt ja kokenut. Ja mitä pikemmin, sitä parempi."

Matti Kangas /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä hallituspuolueen edustajat lähinnä kokoomuksessa nyt pelottelevat ihmisiä sillä, kuinka moni ihminen tulee hoitajien työtaistelun aikana kuolemaan. (Ed. Zyskowicz: Ellei tätä lakia säädetä!) Hoitajia pelotellaan, miten ihmiset kuolevat heidän takiaan. Ihmisten pelottelu ei ole maan hallituksen tehtävä, sen tehtävä on löytää tähän asiaan ratkaisu.

Ed. Ukkola kertoi, että oppositio ja vasemmisto ovat täällä sotkun aiheuttaneet. Kyllä se kokoomus aiheutti pitkälti sotkut. Te menitte tes-neuvotteluihin heittämään ulkopuolelta lupauksia Tehyn jäsenille. Tämä osoittaa, että te ette hallitse ammattiyhdistyspolitiikkaa. Sinne ei pidä mennä ulkopuolelta, sen verran pitkään olen mukana ollut, että tiedän, että se on tarpeeksi vaikeata keskenään käydä. Mennään sinne vaaleja ennen (Ed. Zyskowicz: Kunhan paperimiehet tienaavat enemmän, niin asiat ovat kunnossa!) heittämään karamelleja, (Puhemies: Minuutti!) ja nyt te sitten täällä kovasti sellaista pyhimystä leikitte.

Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ensin sanon, että en tiedä, mistä kapinasta ed. Laakso puhuu, mutta nämä kapinat ovatkin enemmän ed. Laakson toimialaa.

Mitä tulee tähän itse asiaan, niin ne, jotka ovat kiinnostuneita siitä, mitä puheenvuorossani, johon tässä on viitattu, sanoin, voivat sen katsoa sieltä eduskunnan pöytäkirjasta. Mutta en sanonut, huom. en sanonut, että tässä ongelma olisi se, että hoitoalan palkkojen korotus luonnollisesti säteilee myös muiden kuntasektorin koulutettujen naisten palkkoihin. Siis en sanonut, että tämä on tässä ongelma. Mitä sanoin, löytyy pöytäkirjasta, sitä on näköjään vaikea suullisesti teille toistaa, mutta luettuanne sen moneen kertaan sieltä paperista asia ehkä selviää.

Ilkka  Viljanen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Hyvät vuosikymmeniä yhtenäisten ryhmien kollegajäsenet! Mietin tuossa, että jos puhuisin aivan jostain muusta aiheesta, niin tulisi sanottua edes yksi lause, mitä täällä ei ole tänään vielä sanottu. Toisaalta voisin ehdottaa myöskin niin, että minun jälkeeni seuraavien puheenvuorojen käyttäjät ilmoittaisivat, että puheenvuoron voi liittää kokouspöytäkirjaan, niin nopeutuisi loppuistunto. (Välihuutoja vasemmalta) Minä olen niin vähän jorissut täällä tämän puolen vuoden aikana, että nyt hetken olen äänessä.

Ainakin tämän päivän aikana olen istunut poikkeuksellisen, myönnän, poikkeuksellisen paljon tässä salissa ja kuunnellut näitä puheita, (Ed. Kangas: Tämähän on meidän työtämme!) käynyt aina välillä katsomassa netistä esimerkiksi Sairaanhoitajaliiton vaalikoneesta puheiden pitäjien kannanottoja ennen vaaleja ja yhdistänyt niitä tämän päivän puheisiin, ja siitä olisi saatavissa jopa väitöskirja. Se on tullut tämän päivän aikana selville, että käsittelyssä oleva laki ei tunnu lämmittävän, sen päättäminen tai käyttöönotto, kenenkään täällä olevan mieltä. Asialla on myöskin käänteinen puoli. Ei lämmitä sekään, jos tämä työtaistelu konkretisoituu ja sen laajuudessa ei edelleenkään ole huomioitu suojatyön osuutta. Tätä asiaa eivät kaikki vieläkään tunnu ymmärtävän.

Arvoisa puhemies! Ymmärrän poliittisen toimeliaisuuden ja siihen liittyvän demokraattisen tavan olla asioista eri mieltä. Joskus vain sitä pohtii, että ehkä olisi omista poliittisista intresseistä huolimatta viisasta asettua myöskin velvoitteiden asettaman esityksen taakse. Vastaavanlaisia rajauksia, mitä me olemme nyt käsittelemässä täällä, on tehty myöskin, niin kuin hyvin kuulimme, muissa Pohjoismaissa, ja ainoana syynä ovat olleet kansalaisten perusoikeudet, turva ja niiden vaaliminen.

Mielestäni ikävintä tässä koko prosessissa on ollut se, niin kuin monissa muissakin täällä käsitellyissä asioissa viime kuukausien aikana, että siihen sekaantuu liian usein valtapolitiikka ja tietynlainen populismi. Eli viesti on ollut, että tuntuu, että puolessa vuodessa tämä valtakunta on määrättyjen edustajien mielestä mennyt täydelliseen kriisiin. (Välihuutoja vasemmalta) Tuntuu ihmeelliseltä, että kun sosialidemokraatit ovat jättäneet perinnön nykyiselle hallitukselle, se olisi ollut niin heikko perusta, että sitä kukaan pystyisi puolessa vuodessa romuttamaan.

Tässä asiassahan kulkee kaksi asiaa täysin rinnakkain, niin kuin on täällä useampaan kertaan todettu. On tämä työmarkkinataistelu ja nyt käsittelyssä oleva laki. Työtaisteluun Tehyllä on täysi oikeus, mutta oikeus, eikä pelkkä oikeus, vaan myöskin velvollisuus on yhteiskunnalla turvata kansalaisten elämä ja perusturva. Väitteitä, mitä aika ajoin kuuluu, että hallitus olisi valmistellut tätä lakia kiusatakseen työmarkkinataistelua tai Tehyä, (Vasemmistoliiton ryhmästä: No niin se on!) pidän lähinnä halpamaisena puheen jorinana. Se kuvastaa minusta osuvasti, että vaikka politiikassa pitääkin tehdä politiikkaa, niin rajansa on aika ajoin kaikella. Ei tällaisia lakeja valmistella kiusanteoksi, vaan ainoastaan yksittäisen suomalaisen ihmisen suurimman perusoikeuden turvaamiseksi.

Seuraava peruste on sitten se, mihin täällä jatkuvasti vedotaan, että lakia ei tarvittaisi, kun annettaisiin kertaheitolla rahaa. Se varmasti pitkässä juoksussa on juuri näin. Olemmehan kaikki edelleen sitä mieltä, että koulutetut työn ammattilaiset ansaitsevat asianmukaisen korvauksen. (Kokoomuksen ryhmästä: Samaa mieltä!) Mutta kysyn sen, mitä täällä on jo usein kysytty: Onko tämä politiikka oikeasti politiikkaa, tässä, nyt, heti ja kaikki kerralla -asiaa?

Täällä ed. Tennilä, jonka kanssa harvoin olen samaa mieltä, totesi juuri näin, että tämä on pitkässä juoksussa mahdollisesti toteutettava asia. Onko sairaanhoitajien palkkakuoppa syntynyt nykyisen hallituksen aikana puolessa vuodessa? Julkinen sektori ja kunnallinen sektori ovat olleet vuosikausia mielestäni katsojan roolissa, kun esimerkiksi paperiala on levittänyt ilmoille rahantuoksuista hajua tai Akt on hurjastellut tasaisin välein ylinopeutta ylös omasta palkkakuopastaan. Jos 12 vuotta hallitusvastuussa olleet sosialidemokraatit olisivat esimerkiksi joka toinen vuosi, joka toinen vuosi porrastetusti 90-luvulta alkaen, antaneet vaikkapa 40 euroa vuodessa kuntasektorille näihin palkkoihin, niin tänään tilanne olisi paljon helpompi. Tai kun lyhensitte lainaa merkittävästi enemmän kuin esimerkiksi nykyhallitus lyhentää, silloin teiltä bongattiin esimerkiksi valtionosuuksien täysimääräistä maksatusta. Tämä ei ollut mahdollista, kun silloinen valtiovarainministeri totesi, aivan oikein kylläkin, että hyvänä aikana on rakennettava puskuria. Ehkä silloinkin olisi ollut paikka korjata palkkakuoppaa. (Ed. Lahtela: Muttei luvattukaan!)

Kysyn: Kuinka monta kertaa asia näiden edellisten 12 vuoden aikana on noussut esille tai sitten siitä on herätetty keskustelua? Nyt, kun se nostettiin esille ja esillenoston syystä yleinen korotusprosentti on ollut paljon normaalia korkeampi, niin silti asian keskusteluun tuoneet tahot leimataan syyllisiksi. Käsittämätöntä. Meidän olisi mielestäni kaikkien hyvä muistaa, että kun ilmoitamme tavoitteita päätöksentekijöinä, ne ovat myös arvokysymyksiä. (Ed. Kangas: 500 euroa!) Kun täällä kuka tahansa osoittaa toista sormella petetyistä lupauksista, pitäisi huomata, että neljä osoittaa aina itseään. Kuka on se edustaja, jonka arvopohjaiset tavoitteet vaalikentillä ovat täysin toteutuneet yhdessä hetkessä ja välittömästi? Täällä joku aikaisemminkin pyysi nostamaan kättä ylös. Nyt voi myöskin nostaa, katsoa lupauksia ja arvopohjaisia tavoitteita ennen vaaleja ja sitä, mitkä kaikki ovat puolessa vuodessa toteutuneet.

Olin viime lauantaina aamupäivällä tunnin ajan Lahden torilla Tehyn teltalla, ja kävimme molempia osapuolia hyvin avartavaa keskustelua aiheesta. Edelleenkin arvopohjaisesti olen sitä mieltä, että he ovat palkkansa ansainneet vaatimuksiensa mukaisesti, mutta se ei tapahdu mielestäni kertarysäyksellä. Ei se ole petturi, joka on ilmoittanut, että 500 euroa on sopiva. Tai ei se ole petturi, joka vaalikoneessa on ilmoittanut, että 3 000 euroa on sopiva. Eikä se ole petturi, joka puhuu koulutettujen naisvaltaisten alojen palkkakuopasta, mutta se on petturi ja tyhjänä koliseva tynnyri, joka ei silloin ole tehnyt asioita, kun olisi ollut valtaa ja olisi voinut tehdä, mutta tänään huutaa katsomosta, miten pitäisi puolustaa tai hyökätä. (Kokoomuksen ryhmästä: Juuri näin! — Ed. Heinonen: Nimenomaan!)

Nämä ovat pelkkiä arvokysymyksiä. Täysin eri laidasta kysyttiin Lahden seudulla ennen vaaleja, olenko valmis rahoittamaan eteläisen Kehätien tai ajamaan sen etua. Kannatanko sitä? Molempiin kysymyksiin vastasin "kyllä". Tänä päivänä ei budjetista löydy niitä rahoja, mutta ei minua ole siitä tuomittu. Se on arvopohjainen tavoite ja tavoitteen asetanta, (Välihuutoja vasemmalta) jota politiikassa ja ennen vaaleja pitää myöskin kansalaisille antaa, että he tietävät, mitkä ovat arvot ja mitä tavoittelee ihminen, joka on ehdolle asettunut.

Täällä on nyt päivän aikana useampaan kertaan pelätty palveluiden ulkoistamista ja toisaalta joissakin puheissa on myöskin ihannoitu esimerkiksi Ruotsia ja sen palkkatasoa. Muistutan tähän loppuun, arvoisa puhemies, että esimerkiksi meillä Lahdessa palveluita tuottava yritys, joka on terveyspalveluissa voimakkaasti mukana, on siirtynyt pitkälti ruotsalaiseen omistukseen. Meillähän perusterveydenhuoltoa on yksityistetty hyvin paljon. Sen vaikutus oli se, että jonot palvelujen saamiseen vähenivät ja lääkärin virat täyttyivät. Nyt tämä yritys, joka tätä palvelua meille tuottaa kaupungin tilaamana, on siirtynyt hyvin pitkälti ruotsalaiseen omistukseen, maahan, jossa sosialidemokraattisella valtakaudella on ulkoistettu palveluita niin, että yksityinen tuottaa siellä jo yli 50 prosenttia niistä. (Ed. Lahtela: Tämäkö on tavoite?) Ei tämä ole mikään mörkö. Tavoite on se, että palveluita on tarjolla ja ne ovat laadukkaita, ei se, kuka niitä tuottaa. Kyllä yhteiskunta pystyy niitä edelleenkin valvomaan.

Uskon niin, että jos jokainen täällä laittaisi nyt kätensä vaikkapa ruusunpunaisen sydämensä päälle ja miettisi, mitä on esimerkiksi viimeisten neljän, kahdeksan tai kahdentoista vuoden aikana tehnyt tämän nyt käsiteltävänä olevan asian eteen tai Tehyn asian eteen, tämä asia saisi aivan uuden valon.

Toimi  Kankaanniemi /kd:

Herra puhemies! Tilanne on varsin vakava ja vaikea. Tämä itse pääkysymys, terveydenhuoltoalan työtaistelu, on niin vakava asia, että toivoisin, että täällä todella, niin kuin ed. Viljanen tuossa lopuksi sanoi, pysähtyisimme jokainen miettimään, mistä on kysymys.

Vaikka me teemme tämän lain, varmaan tämä tulee hyväksytyksi, siitä huolimatta on äärettömän suuri vaara ja jopa todennäköisyys, että jos tuo työtaistelu eli joukkoirtisanoutuminen toteutuu, niin siitä huolimatta meillä ihmisiä menehtyy. Tämän pitäisi pysäyttää meidät jokaisen miettimään tätä asiaa todella vakavasti, mitä me voimme tehdä itse pääkysymyksen ratkaisemiseksi.

Myönnän, niin kuin perjantai-iltana myönsin tältä paikalta, että ymmärrän hallituksen toimenpiteen, että se toi tämän lakiesityksen eduskunnalle. Ymmärrän sen. Nimittäin, jos hallitus ei tätä edes olisi tuonut, niin se tilanne, mikä syntyy, jos joukkoirtisanoutumiset toteutuvat, kaatuisi hallituksen päälle kestämättömällä tavalla. (Ed. Rossi: Näin on!) Siksi on ymmärrettävää, että lakiesitys on tuotu ja sillä yritetään jotakin saada aikaiseksi. Se on huono tapa hoitaa tätä asiaa, ja se on vain pieni osaratkaisu, jos sitäkään. Valitettavasti, niin kuin viestit ovat kertoneet, tällä lailla näyttää olevan myös sellaisia vaikutuksia, joita ei olisi toivonut, eli työntekijät vielä sisukkaammin pyrkivät eroon hoitoalasta, sekä koulutuksessa että itse työssä. Tämä on todella vakava asia, koska tiedämme, että ihmiset tarvitsevat hoitoa. Meillä voi olla itse kullakin omaisia ja läheisiä, ja vaikkei olisikaan, niin kuitenkin on keskuudessamme ihmisiä, jotka tarvitsevat ensi viikolla ja tulevaisuudessa vielä enemmän toisten apua ja hoitoa, sairaanhoitoa ja muuta, ja me itsekin joka päivä vanhenemme ja todennäköisyys kasvaa siihen, että tarvitsemme hoitoa. Onko meillä työntekijöitä näissä tehtävissä?

Jotta meillä olisi tulevaisuudessakin näitä välttämättä tarvittavia henkilöitä tekemässä tätä arvokasta, raskasta työtä, meidän on tässä yhteiskunnassa panostuksia terveydenhuoltoon ja sairaanhoitoon lisättävä. Yksi kohde on palkkataso näissä tehtävissä. Ilman palkkatason selkeää nousua tehtäviin ei tule ihmisiä, uusia työntekijöitä, koska työvoimakehitys meillä on sellainen kuin kaikki tiedämme sen olevan, hyvin huolestuttava. Jos tarjolla on nuorelle ihmiselle, on hän sitten nainen tai mies, helppoja, hyvin palkattuja, kevyitä päivätöitä tai vaihtoehtona raskas vuorotyö, joka rasittaa itseä ja perhettä tavattoman paljon ja josta maksetaan hyvin heikko palkka, niin valinta on helposti se, että hoitotyö ohitetaan ja mennään muihin töihin. Tämä johtaa tämän kansakunnan kohdalla aivan katastrofaaliseen tilanteeseen. Siksi tämä on todella vakava sekä lyhyellä aikavälillä että pitkällä aikavälillä, tämä koko kysymys.

Herra puhemies! En halua syytellä ketään tässä. Tilanne on ajautunut todella vaikeaksi pitkän kauden aikana, jopa vuosikymmenten, ainakin vuosien aikana. Julkinen sektori ja erityisesti nämä naisalat ovat jääneet jälkeen, kun on taisteltu työmarkkinoilla palkankorotuksista. (Ed. Zyskowicz: Ja SAK:n miehet ovat porskuttaneet!) Vahvat ammattiliitot, teollisuusliitot, ovat keskusliittojen tukemana ajaneet läpi suuret korotukset omiin palkkoihinsa eivätkä ole vähääkään välittäneet julkisen sektorin naisalojen palkkakehityksestä. (Ed. Zyskowicz: Näin on!) Se on ollut vain rasite tässä yhteiskunnassa, ja se on ollut edesvastuutonta politiikkaa. Ei nytkään kyllä mistään muualta kuulu tukea tehyläisten taistelulle. Täällä sitä huutoa tietysti on.

Hallitus on vastuussa valtakunnan toiminnoista, kansalaisten turvallisuudesta ja myös terveyden- ja sairaanhoidosta perimmältään. Sitä vastuuta ei voi siirtää. Tällä lailla nyt on osittain siirretty sitä myös eduskunnalle, ja eduskunnalla se lopullisesti on, eikä eduskunta voi sitä siirtää enää kenellekään. Eduskunta voisi nyt kokoontua, tai on koollakin, mutta panna pystyyn sellaisen mietinnän, voidaanko löytää todella sellainen ratkaisu, jolla tämä itse pääkysymys saadaan hoidettua.

Hallitus on tarjonnut 150 miljoonaa euroa. Se ei riitä. Hallitusohjelmassa on tuo kuuluisa maininta yli yleisen tason menevästä korotuksesta, jonka valtio on luvannut turvata. Se on sama kuin oli kokoomuksen vaaliohjelmassa Sari Sairaanhoitajan kohdalla. Siinä mielessä voi sanoa, että kyllä vakava katse suuntautuu kokoomuksen suuntaan. Te nostitte vuosi sitten tämän asian voimallisesti esille, ihan oikein, että nostitte.

Mutta nyt on kyllä vakavasti vedottava siihen, että myös niillä, jotka nostavat asioita tällä tavalla esille, saavat vaalivoiton ja astuvat keskeiseen valtaan, on myös erityisen suuri vastuu siitä, että tehdään kaikki mahdollinen — nämä kuuluisat sanat, mitkä täällä on tänään moneen kertaan sanottu: "kaikki mahdollinen". Nyt sen aika on tässä asiassa. (Vasemmalta: Hyvin sanottu! — Ed. Zyskowicz: Tehdään sovittelulautakunnassa, ei täällä!) — Sovittelulautakunta on, ed. Zyskowicz, nyt tärkeässä asemassa. — Siellä on myös alivaltiosihteeri Hetemäki. Hän on siellä hallituksen edustajana. Onkin mielenkiintoista, mutta tietysti salassa oleva tieto, minkälaiset ohjeet valtiovarainministeri Katainen on alivaltiosihteerilleen tuohon tehtävään antanut. Onko hänellä valtuudet todeta, että valtio vastaa niistä tarpeista, jotka ovat ehtona sille, että sovinto saadaan tällä viikolla syntymään, tähän emme ole saaneet vastausta emmekä valitettavasti saakaan.

Herra puhemies! Totesin perjantaina ja totean uudelleen, että meillä on sellainen tilanne, että hallitus kiristää ja Tehy kiristää. Eduskunta ei saa alistua kiristykseen. Sen tulee ratkaista asia sillä vallalla, jonka se on kansalta saanut. Silloin on etsittävä ratkaisua niillä mahdollisuuksilla, jotka eduskunnalla on, ja eduskunnalla on budjettivalta. Sillä on myös lainsäädäntövalta, eli se voi tämän lain hyväksyä tai hylätä. Tämä laki vaan ei ratkaise ongelmaa. Mutta että eduskunta päättäisi yksimielisesti taikka laajalla enemmistöllä lain ohessa velvoittaa hallituksen käyttämään varoja niin paljon, että tämän taistelun takia yksikään suomalainen ei kylmene, se vastuu on eduskunnalla ja se on nyt varsin konkreettinen. Ei ole 20 vuoden aikana, jotka täällä olen ollut, sellaista tilannetta ollut, että olisi ollut suoraan kysymys ihmisen elämästä. Nyt taitaa olla. Aina on ollut välillisiä vaikutuksia.

Herra puhemies! Tulevaisuus on meidän käsissämme ja siltä osin, että meidän on ratkaistava tämä kysymys kestävästi, pysyvästi niin, että hoitajat saavat asianmukaisen palkan ja että hoitoalalle löytyy ihmisiä tulevaisuudessakin. Lain osalta, joka on käsittelyssä, ratkaisu on vaikea, mutta hallitus kantaa siitäkin vastuun.

Kauppa- ja teollisuusministeri Mauri Pekkarinen

Arvoisa puhemies! Yritin kuunnella äärimmäisellä tarkkuudella, mitä ed. Kankaanniemi pohjimmiltaan sanoo. Ymmärsin hänen puheenvuoronsa alkupuolella kannattavan voimakkaasti vastuuntuntoisia ratkaisuja hallituksen puolelta elikkä puoltavan tätä potilasturvalakia. Mitä pitemmälle puhe ehti, sitä vaikeammaksi kävi saada selville, mitä mieltä hän pohjimmiltaan on. Välillä näytti jo siltä, että hän vastustaa tätä lakia, mutta viimeinen virke jätti kokonaan hänen kantansa auki.

Minusta olisi paikallaan, että täällä käytävässä keskustelussa me puhumme avoimesti asioista, puhumme suoraan siitä, mistä on kysymys. Nyt on kysymys siitä, että siltä varalta, jos ei sopimusta synny, jonkun täytyy kantaa vastuu ja huolehtia siitä, että on järjestelmä, joka estää katastrofien, ainakin pahimpien katastrofien, syntymisen, ja sitä varten tämä laki on täällä.

Mitä tulee niihin vaateisiin, mitä esimerkiksi SDP:n suunnalta on esitetty hallituksen suuntaan siinä, että hallituksen tulisi tässä tilanteessa rahatukolla lähteä kisoihin mukaan ja yrittää sitä kautta ratkaista tämä ongelmatiikka, mikä siellä neuvottelupöydässä on, minä muistutan erityisesti sekä ed. Kankaanniemelle että SDP:n edustajille siitä, että tämä hallitus nyt toimii niin, että se kunnille maksaa täysimääräisenä kaikkien indeksien mukaiset valtionosuudet.

Näin ei aina ole ollut, ei silloin kun me olimme teidän kanssanne, arvoisat sosialidemokraatit, hallituksessa. (Ed. Tiura: Pitää muuten paikkansa!) Tämän lisäksi tämä hallitus on luvannut 150 miljoonaa euroa ekstraa. Näin ei ollut asia silloin, kun me olimme teidän kanssanne hallituksessa. (Ed. Tiura: Kuunnelkaa tarkkaan!). Ja sitten viimeinen kysymys, minkä vielä voi heittää: Oletteko te joskus aikaisemmin, silloin kun te olette olleet hallituksessa, menneet rahatukolla väliin, jos työnantaja- ja työntekijäpuolet ovat keskenään riidelleet, kuntatyönantaja ja kuntatyöntekijät? Ette ole menneet kertaakaan väliin. Tämä kaikki historia huomioon ottaen minusta on kyllä vähän erikoista se, että erityisesti sosialidemokraattien puolelta käytetään puheenvuoroja, joita täällä pitkin tätäkin päivää on kuultu.

Sosiaali- ja terveysministeri Liisa Hyssälä

Arvoisa herra puhemies! Kuultuani lukuisan joukon opposition puheenvuoroja täällä nyt sotketaan aika pahasti näitä asioita keskenään. Oliko ed. Skinnari kun puheenvuorossaan sanoi, että tässä pirstaloidaan terveydenhuoltoa, yksityistetään ja viedään pörssiin, ja tällaisia uhkakuvia sieltä tulee. Millä ihmeen tavalla tämä voi vaikuttaa terveydenhuollon rakenteeseen, että näitä yksityisiä vietäisiin pörssiin pörssiyhtiöiksi tai yksityistettäisiin? (Ed. Tiusanen: Nehän ovat jo pörssissä, yksityiset!) — Niin, miten tämä voi vaikuttaa siihen? — Jollakin tavalla minä nyt toivoisin ... Ed. Skinnarikin on entinen sosiaali- ja terveysvaliokunnan puheenjohtaja, joka tuntee erikoissairaanhoitoa. Minä ihmettelin hänen puheenvuoroaan. Sehän on ihan puuta heinää!

Toimi Kankaanniemi /kd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Mitä tulee tähän 150 miljoonaan euroon, ministeri Pekkarinen, se antaa tehyläisille 30 euroa. Koska se menee koko kuntasektorin joukolle, niin se ei ole kyllä minkäänlainen tasokorotus yleisen tason yli. Se on ymmärrettävää, että siihen ei Tehy tyydy, kun on puhuttu 500:sta ja mistä tahansa.

Mitä sitten tulee itse tähän asiaan eli tähän lakiin, niin valitettavasti on niin, että tämä laki on sellainen, joka ei ratkaise tätä ongelmaa, ja ongelman ratkaisun puolesta minä tuossa puheenvuorossani vetosin. Jotta se saadaan ratkaistua, niin esimerkiksi alivaltiosihteeri Hetemäellä tulee olla valtuudet (Ed. Tiura: Sovittelulautakunta työskentelee koko ajan!) luvata hallituksen puolesta, (Puhemies: Minuutti!) ja eduskunta tukee sitä, tuntuva summa rahaa asian ratkaisemiseksi.

Bjarne  Kallis /kd(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Kaikki, mitä ministeri Pekkarinen sanoi, piti paikkansa ja oli hyviä asioita. Ei kukaan sitä kiellä. Mutta kun te sanoitte, ettei pidä hallituksen mennä tai edellinen hallitus ei mennyt (Min. Pekkarinen: Ei mikään hallitus!) — mikään hallitus ei mennyt — rahanippu kourassa työmarkkinaneuvotteluihin, sekin pitää paikkansa. Näin ei ole aikaisemmin tapahtunut. Mutta onko se viisasta, minä kysyn. Onko viisasta tässä tilanteessa ilmoittaa hallituksen taholta, ettei tipu senttiäkään? Jos tämä, mitä ed. Laakso sanoi, että valtiovarainministeri Katainen on antanut tämmöisen lausunnon huomenna ilmestyvässä haastattelussa, ettei tule penniäkään, niin on se selvä asia, että ilmapiiri sovittelulautakunnassa on huonompi kuin tässä eduskunnassa. Kyllä kannattaisi nyt johtajan, pääministerin, ottaa etäisyyttä valtiovarainministerin lausunnosta (Puhemies: Minuutti!) ja ilmoittaa, että tuo ei ainakaan pidä paikkaansa.

Anneli Kiljunen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Oli oikeastaan pakko puuttua ministeri Pekkarisen kannanottoon siitä, että edellisellä hallituskaudella ei tehty mitään tasa-arvon eteen. Olen aivan vakuuttunut siitä, että ministeri Pekkarinen muistaa sen, että vaikka emme rahoitusta suoraan ohjanneet budjetin kautta, niin sanottua palkkarahaerää sinne, niin joka tapauksessa meillä oli erittäin hyvä tasa-arvo-ohjelma, jota edelleen viedään eteenpäin, jossa oli sata erilaista ohjelmaa, joiden puitteissa tätä tasa-arvo-ohjelmaa vietiin eteenpäin.

Tämän lisäksi sitten, kun katsotaan tätä teidän hallitusohjelmaanne, te olette sitoneet itsenne hallitusohjelmaan, jossa olette luvanneet tukea korotetulla valtionosuudella kuntasektorin palkkaratkaisua. Te olette tälle hallituskaudelle sitoneet itsenne tähän kysymykseen. (Ed. Manninen: Kyllä kyllä!) Siinä mielessä tilanne on vähän erilainen kuin edellisellä hallituskaudella.

Esa  Lahtela /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Lapsille ei pidä antaa tulitikkuja. Tässä on vähän samanlainen ilmiö. Se tulitikku sytytettiin silloin vaalien aikaan, annettiin lupaus ihmisille, ja sen lupauksen osalta on nyt erilainen tilanne, aikaisemmin ei semmoista lupausta annettu. Sitten kun hallitus teki ohjelmaa ja toteutti sen vielä sillä tavalla kirjaamalla, jotta ne ovat osapuolia, luvattiin, jotta erityisesti näille hyvin koulutetuille naisaloille tulee isompi korotus. Se tarkoittaa silloin, jotta edessä on sen lupauksen lunastaminen. Se olisi aika hölmöä, jos nyt ne ihmiset eivät penäisi sitä juttua, jotta me haluamme sen, kun on luvattu, ja nyt sitä mitataan, mikä sen suuruus sitten tulee olemaan. Sen takia tätä ei vaan ratkaista millään puheilla eikä muilla tempuilla. Tupoissa on aina muuten ollut naispalkkaerät, tasa-arvoerät, ja sitten voi kysyä, ovatko ne riittäviä. Mutta jatkossakin toivoisi, jotta me pääsemme siihen tilanteeseen, (Puhemies: Minuutti!) jotta me voimme sopia keskitetysti isompia ratkaisuja, joissa tulevat nämä naispalkkaerät.

Pentti Tiusanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Pekkarinen ihmetteli tätä vaatimusta hallituksen puuttumisesta tähän työtaistelutilanteeseen. Kuitenkin nyt on aivan eri tilanne kuin missään muussa aikaisemmassa työtaistelussa. Se uhkaa koko yhteiskuntaa, ensinnäkin potilasturvallisuuden näkökulmasta, toisaalta myös meidän julkisia terveyden- ja sairaanhoidon palveluja.

Ministeri Hyssälä ihmetteli ed. Skinnarin puheenvuoroa siltä osin, mitä tulee yksityistämiseen. Tänä aamuna Aamu-tv:ssä Ylellä totesi Husin uusi toimitusjohtaja Kari Nenonen, että yksityistäminen on jo nyt alkanut tästä johtuen. Hän ei itse pitänyt sitä mitenkään huonona vaan sanoi, että se on hyvä asia. Mutta se kohdistuu myös raskaaseen erikoissairaanhoitoon, ja itse pidän sitä huonona asiana, (Puhemies: Minuutti!) koska se ei ole tavallisen ihmisen valinta.

Lauri Kähkönen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kaksi asiaa. Ensinnäkin tähän tasa-arvo-ohjelmaan ja julkisen puolen, kuntapuolen palkkausjärjestelmän kehittämiseen. Muistaakseni viime vaalikaudella siihen oli varattu 3,9 prosenttia, noin tämän suuruinen summa.

Toinen asia. Ministeri Pekkarinen totesi ensimmäisenä, että nyt jatkossa ovat nämä täydet indeksikorotukset. Haluan täsmentää sitä hiukan. Muistaakseni ne on laskettu 4,7 prosentin kustannusten nousun mukaan, ja tosiasiassa me kaikki tiedämme ja myös budjettikirjassa puhutaan yli 5 prosentista. Joka tapauksessa eivät ne täydellisesti korvaa.

Marja  Tiura /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Pekkariselle kiitos tästä erittäin hyvästä ja rehellisestä puheenvuorosta. Sitä olen itsekin kyllä ihmetellyt täällä salissa SDP:n osalta. Teillä oli monta vuotta aikaa tehdä tämän asian eteen jotakin. (Ed. Karhu: Ja kokoomuksella 16 vuotta, kun te olitte hallituksessa!) Miksi te ette tehneet mitään silloin, kun te olitte hallituksessa? Nyt tässä tilanteessa te syyllistätte meitä tästä asiasta. Päinvastoin viime nelivuotiskaudella ensimmäistä kertaa historiassa kunta—valtio-suhteen kustannustenjaon tasaus toteutettiin neljän vuoden periodissa, aina aikaisemmin se on toteutettu kahdessa vuodessa. Te kurjistitte kuntataloutta päinvastoin tältä osin. (Ed. Karhu: Mitäs te nyt sitten teette?) Mutta mitä tulee tähän syyllistämiseen, ed. Lapintie täällä nosti tämän käsitteen esille, täytyy sanoa, että se on aika omituista, koska meidän lähtökohtamme on koko ajan ollut se, että toivottavasti sopimus syntyy, ja se, että Tehyllä on täysi oikeus työtaisteluun, (Puhemies: Minuutti!) ja sitä taatusti kukaan tässä salissa ei kiellä.

Sitten toinen asia on vielä se, että pitää puhua suojelutyöstä eikä suojatyöstä. Ne ovat kaksi eri asiaa.

Antti Vuolanne /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvostettu puhemies! Kysyisin ministereiltä Pekkarinen ja Hyssälä: Miten te näette sitten tämän STTK:n perjantaina antaman käsityksen, että työtaistelun todennäköisyys kasvaa, koska työnantajapuoli saattaa pyrkiä hyödyntämään laista saamaansa asemaa, ja sitten Tehyn kannan, että paine löytää ratkaisu neuvottelupöydästä on häviämässä kesken sovitteluprosessin, kun terveydenhuollon ammattihenkilöt ollaan pakottamassa lailla, uhkasakon uhalla töihin? Oletteko te tätä mieltä vai eri mieltä, vai onko tämä ihan täysin perätöntä? Nimittäin jos tämä on totta, niin te olette tehneet valtavan suuren virheen, kun olette juuttuneet vain tuohon 150 miljoonaan, jolla te petätte kaikki, tosin hallituskumppaninne, vaalilupaukset.

Miapetra Kumpula-Natri /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun oikein monta kertaa hokee, ettei ole tehty mitään, siihen saattaa ruveta itsekin uskomaan. Historiallista on se, että tämä hallitus esitti, että palvelumaksuihin tulee korotukset, mutta simsalabim, se vetää ne kunnilta pois. Se on minusta törkeää silloin, kun puhutaan kuntien kyvystä pitää huolta terveydenhuollosta. Jos kuntatalous halutaan ottaa esiin, niin tässä olisi yksi kunniakas tapa hallitukselle ottaa hieman nöyryyttä. On huolestuttavaa, että pääministeri tulee tänne kertomaan, että osapuolet eivät ole lähentyneet, mutta samaan aikaan hallitus pitää kovasti kiinni siitä, että penniäkään heiltä ei heru. Voisitteko te, ministeri Pekkarinen, saada hallitusta vakuuttumaan ympärillänne, että kannattaisi tulla, ottaa nöyryyttä ja yrittää lähentyä? Nyt meillä on kolme kovaa osapuolta: työmarkkinaosapuolet ja hallitus. Jos kaikki vaan sanovat, että kukaan ei liiku, niin me olemme oikeasti tosi pahassa tilanteessa. Terveydenhoitajat ovat ilmoittaneet kaksi pahaa asiaa kannaltaan: (Puhemies: Minuutti!) raha ja arvostus. Nyt tätä arvostusta syödään heiltä uhkaavalla tavalla meidän terveydenhuollon tulevaisuuden kannalta.

Kauppa- ja teollisuusministeri Mauri Pekkarinen

Arvoisa puhemies! Ed. Anneli Kiljunen, te sanoitte äsken minun väittäneen, sanoneen, että ei ole tehty mitään tämän tasa-arvo-ohjelman tiimoilta edellisellä vaalikaudella. Juuri näin te tulkitsette näinä päivinä kaikkia niitä ratkaisuja, mitä hallitus tänne tuo, aivan eri tavalla kuin on se sanoma, mikä on julki kirjoitettu tai lausuttu. Ette te voi väittää, että minä olisin äsken käyttänyt tällaisen puheenvuoron, ei sinnepäinkään.

Mitä tulee sitten siihen, mitä viime vaalikaudella tehtiin, se oli palkkaohjelma, mikä silloin rakennettiin, minkä työmarkkinaosapuolet silloin ratkaisivat. Mikä oli valtion rooli siinä? (Ed. Manninen: Ei mikään!) Oliko valtion rooli se, mitä te nyt vaaditte meiltä, että valtio tulee ja heittää rahat, kertoo, että tässä on, tällä me osallistumme, koettakaapa tehdä tältä pohjalta tuo palkkaohjelma? (Ed. Kumpula-Natri: Niin te teitte, se ei riittänyt!) Ed. Kiljunen, näin ei tapahtunut viime vaalikaudellakaan. Viime vaalikaudellakin edettiin normaalin työmarkkinakaavan mukaan. (Ed. Kumpula-Natri: Tupo!)Työntekijä- ja työnantajajärjestöt neuvottelivat, neuvottelivat myöskin tämän palkkaohjelman, ja sen jälkeen, niin kuin kuntien ja valtion välisestä suhteesta lailla on määrätty, (Ed. Kumpula-Natri: Silloin tehtiin tupo, ministeri Pekkarinen!) valtio jälkikäteen maksoi sen osuuden, mikä sille tuli. Näinhän tämä toimii, eikö niin? Todistakaa, mikä tässä meni väärin, jos levittelette käsiänne siellä. (Ed. Kumpula-Natri: Silloin tehtiin tupo, ministeri Pekkarinen!)

Katja Taimela /sd:

Arvoisa puhemies! Hyvät kollegat! Hallitus on päätynyt lakiehdotukseen, joka on poikkeuksellisen ankara toimenpide työkiistan ratkaisemiseksi. Hoiva-alan työtaistelu on ratkaistavissa (Ed. Manninen: Se kyllä ratkaistaan!) ilman, että kävellään ihmisoikeuksien, yhteiskuntarauhan, hyvinvointivaltion ja kansainvälisten sopimusten yli. Lakiehdotus ei myöskään millään muotoa ratkaise varsinaista ongelmaamme. Siitä, ettei meidän kaikkien mielestä ihmishenkien suojaaminen olisi tärkein prioriteetti, ei liene tässä salissa epäselvyyttä. (Ed. Manninen: Miksi te olette vastaan?)

On käsittämätöntä, että hallitus on valmis tällaiseen hoitajia nöyryyttävään pakkotyölakiin. Laki vain ja ainoastaan lisää hoito- ja hoivatyön ongelmakierrettä ja tulehduttaa entisestään arkaa neuvottelutilannetta. (Ed. Lahtela: Törkeätä!) Jo nyt hoitohenkilöstöstä on huutava pula, mutta mitä se onkaan, jos tätä lakia tarvitaan?

Miten hallitus luulee tämän lain vaikuttavan alan opiskelijoihin ja tällä hetkellä työssä oleviin hoitajiin? Lain valmistelu on tuottanut valtavaa mielipahaa tehyläisten keskuudessa, ja henkilökuntapula uhkaa kärjistyä. Osaava joukko todellisia tekijöitä uhkaa lähteä kokonaan työstään joko ulkomaille tai vaihtamalla alaa tyystin.

Tällä lakiesityksellä kiihdytetään vain entisestään jo alkanutta joukkopakoa hoitoalalta. Hallituksen tulisi pohtia toimiensa seurauksia vastuullisemmin. Tilanne on nyt jo niin tulehtunut, että paluu normaaliin päiväjärjestykseen tulee olemaan äärimmäisen vaikeaa.

Vastuu hoivasta kuuluu hallitukselle, eduskunnalle ja kunnille, ei yksittäisille työntekijöille. On ollut hirvittävää seurata yksittäisten hoitajien törkeää painostamista ja syyllistämistä. Hallitus on nyt valmis esittämään poikkeuslakia, jota yleensä käytetään kriisitilanteissa, jollaiseksi itse koen esimerkiksi laajamittaisen luonnonkatastrofin tai sodan. Kun tämä tilanne on ratkaistavissa neuvottelemalla ja rahalla, ei lakia voi kuin kummeksua.

Arvoisa puhemies! Työkiistaa selvittävän sovittelulautakunnan työltä on viety pohja pois, kun tällainen lakiesitys on tuotu käsittelyyn ennen lautakunnan työn päättymistä. On turhamaista väittää, että lautakunnan eri työryhmät ovat jatkaneet täysillä ratkaisun löytymistä viime viikon pakkolakiesityksen pullahtaessa julkisuuteen.

Hallitus asettuu työkiistassa tämän lakiehdotuksen myötä työnantajan puolelle. Tämä on ennenkuulumatonta. Kysyisinkin, millä mandaatilla hallitus toimii, kun kansan selkeä enemmistö on hoitajien vaatimusten takana.

Tätä lakia tulee tarkastella myös tasa-arvon kannalta eikä vähiten siksi, että koko sekasorto juontaa juurensa hallituspuolue kokoomuksen vaalipuheisiin tasa-arvotuposta. Tehyläisistä reilu 90 prosenttia on naisia. Olisi mielenkiintoista nähdä se päivä, on sitten minkä värinen hallitus tahansa, että se tekisi tällaisen pakkolakiesityksen vastaavanlaiselle miesvaltaiselle alalle.

Hyvät kollegat, herää kysymys, miten jo tällä hetkellä ylityöllistetyt lääninhallitukset pystyvät toimimaan tässä tilanteessa niin, että työhön määrääminen sujuu järkevällä tavalla käytännössä. Varsinais-Suomen sairaanhoitopiiristä on jo nyt kuulunut viestiä, että erästä 83-vuotiasta eläkkeellä olevaa sairaanhoitajaa on kutsuttu kirjeellä töihin irtisanoutumisten mahdollisesti tapahtuessa. Tämä kertoo karua kieltään sairaanhoitopiirien valmiudesta toimia tässä tilanteessa. Miten siis voidaan taata, että sairaanhoitopiireillä on riittävän ajankohtaista tietoa käytettävissään omista työntekijäreserveistään ja työkaluja toimia tässä kaoottisessa tilanteessa, johon ei juurikaan ole ollut aikaa varautua? Lain myötä heille tulee kova vastuu toimia vakavissa pakkotoimissa toimeenpanijana. Tämäkin kuvastaa hallituksen tapaa toimia. Se tekee päätöksen toisensa jälkeen, jotka siirtävät vastuuta hallitukselta milloin kenellekin myönteistä neuvottelutulosta silti odoteltaessa.

Anne  Kalmari /kesk:

Arvoisa puhemies! Jos oppositiopuolueet olisivat hallitusvastuussa, seisoisivatko he tumput suorina, kun kaikkein puolustuskyvyttömimmät kärsivät: syöpäpotilaat, keskoset ja kiireellistä leikkausta vaativat? Tämä laki potilasturvallisuudesta ei Tehyn Minna Helteenkään mukaan suoranaisesti vaikuta sovittelulautakunnan työskentelyyn. Se jatkaa työajoista piittaamatta kuten mekin.

Ed. Taimela, lakisääteinen oikeus työtaisteluun ei vaarannu, vaikka pieni osa irtisanoutuneista varmistaa hoidon niille, joiden henki on vaarassa tai uhkana on pysyvä vammautuminen.

Uhkasakko kuulostaa kieltämättä pahalta, mutta suomalaisten vastuuntunnon tietäen tiedän, että sakkoa ei varmastikaan tarvitse käyttää. Toivon sydämestäni neuvotteluosapuolille viisautta tulla vastaan. Se, että saa sovun aikaan, ei ole nöyrtymistä vaan kunnioitusta herättävää toimintaa. Täytyy muistaa, että valtio ei ole sopijaosapuoli. Se voi silti pienellä joustolla ehkä laukaista valtavan pattitilanteen. Sekään ei ole kasvojen menettämistä vaan taito hoitaa asioita yhteiskunnan parhaaksi. Hoiva-alan väki on palkankorotuksensa ansainnut.

Lopuksi haluan todeta, että ne ihmiset, jotka ennen vaaleja ovat saaneet aikaan nämä huikeat odotukset 25 prosentin palkankorotuksen mahdollisuudesta, sekä ne ihmiset, jotka pelkän poliittisen pelin takia lietsovat tuota epärealismia, sietäisivät hävetä. Toisten rahoilla pelaaminen on yksityiselämässäkin rikollista toimintaa. Jos nykypäivänä aletaan vaatia yli 20 prosentin palkkaratkaisuja, olemme suossa seuraavan taantuman tullessa. Meillä ei ole mahdollista devalvoida, kun inflaatio kiihtyy.

Kuoppaa ei tasoiteta yhdellä lapionheilautuksella. Täytyy muistaa, että on monia muitakin naisvaltaisia julkisia aloja, jotka ansaitsevat toisenlaisen palkkakehityksen. Vai mitä mieltä olette perhepäivähoitajien 1 680 euron ja keittäjien 1 894 euron säännöllisen työajan kuukausipalkasta? Sairaanhoitajien säännöllisen työajan keskiansio on 2 416 euroa.

Tulette näkemään, että Tehy tulee suosittamaan potilasturvalain noudattamista. Tulette näkemään, että suojelutyöstä huolimatta tai jopa sen avulla sairaanhoitajien palkat tulevat neuvotteluissa nousemaan, toivottavasti mahdollisimman pian.

Timo  Soini /ps:

Arvoisa herra puhemies! Tässä sitä nyt sitten ollaan enemmän tai vähemmän puhtaan kaulan kanssa kaikki. Maailma on muuttunut. Täällä on käyty paljon puhetta teollisuusliitoista aikanaan, paperista, metallista, sen sellaisista. Heillä on ollut aikanaan sellainen tilanne, että heillä on ollut myydä jotain sellaista, josta on ollut kanttia pyytää isompaa palkkaa. Vienti on vetänyt, lisäarvoa on syntynyt, siitä on haluttu osuus.

Nyt tilanne on sellainen, että hoitohenkilökunta ja naisalat laajemminkin ovat tulleet siihen tilanteeseen, että nyt heillä on jotain sellaista, mitä ei enää voida korvata millään muulla kuin lisärahalla. Tämä on nyt se suuri muutos, ja hämmästyn, että vanhat puolueet eivät huomaa, mitä yhteiskunnassa tapahtuu. Mistä tämä johtuu? Minkä taakseen jättää, sen edestään löytää.

Tämä on 15 vuotta ainakin tiedetty, tämä ongelma. Hoitajia on lähtenyt pitkin ja poikin. Heitä on Irlannissa, Englannissa, Qatarissa, Ruotsissa, Norjassa. On ollut aikaa. Mitä on tehty? Ei juuri mitään, annettu tilanteen pahentua. Ja se on kuin kuminauha. Kun sitä tarpeeksi venytät, niin jossain vaiheessa napsahtaa sormille. Nyt on se aika, ja menneisyyden poliittiset voimat eivät ollenkaan huomaa, mitä tapahtuu. Tästä on kysymys. Täällä jankataan, kuka teki mitä, mikä hallitus, mitä teki ja laiminlöi. Onneksi ei ole suoraa lähetystä, ettei kansa näe tällaista ilveilyä.

Nyt täytyy nähdä se tulevaisuus, mistä on kysymys. Ja tulevaisuus menee sillä tavalla hoitohenkilökunnan kohdalta, että jos julkinen sektori ei maksa tarpeeksi, lähdetään ulkomaille tai mennään yksityissektorille. Tästä on kysymys ja vain tästä on kysymys. Nyt ärsytyskynnys on niin korkealla, että millään muulla rinnakkaistoimenpiteellä ei enää pitäisi mennä ärsyttämään.

Kyllä minäkin ymmärrän tämän potilasturvallisuuden erittäin hyvin, mutta kun on puhuttu keskoskaapeista ja kaikesta muusta. Sanon sen jälleen kerran, olen sanonut sen täältä pöntöstä ennenkin enkä häpeä sanoa nytkään. Täällä puhutaan oikeudesta elämään. Ensimmäinen ihmisoikeus on nimenomaan oikeus elämään, ja se täällä eri päätöksellä Suomen maassa 10 000—11 000 syntymättömältä lapselta joka vuosi evätään. Se on se oikeus elämään. Nyt on kysymys siitä, että on oikeus hoitoon, ja se koskee niitä, jotka ovat jo syntyneet. Ja totta kai me kaikki vastuulliset ihmiset haluamme, että lähimmäisemme hoidetaan.

Mutta, arvoisa herra puhemies, nyt jos katsomme, mitä tulevaisuus on tuomassa, niin minä uskon tällä hetkellä oman vaistoni perusteella, ja tuolla kansan syvissä riveissä, kun on parikymmentä vuotta melonut vanhojen puolueiden puristuksessa, niin siellä saattaa kuulokin parantua, että nyt on sellainen tilanne, että jos nyt ei tule kunnon ratkaisua, niin kriisiytyminen on pahempi kuin me uskallamme kuvitellakaan, ja varmasti pahempi, mitä me voimme toivoa.

Nyt sanotaan sitten, että valtio ei ole osapuoli. Totta kai se on osapuoli. Kenelle se enää sitten kuuluu, jos ei se valtiovallalle kuulu? Se on aivan täysin selvä asia. Että jos kerran työmarkkinoilla ei ymmärretä ja saada sopua aikaiseksi, niin kyllä se eduskunnalle siinä vaiheessa kuuluu. Ja hallitus nauttii eduskunnan luottamusta, ihmeellistä kyllä, mutta näyttää vielä nauttivan. Jos tämä tilanne pääsee siihen, että nyt ensiksi tulee tämä niin sanottu pakkolaki, ja jos nämä irtisanoutumiset alkavat realisoitua, niin sitten ollaan kyllä ihmeissään.

"Kaikin mahdollisin keinoin", ja se kaikki mahdollinen keino nyt lyhyellä aikavälillä on lisäraha. Millään muulla tämä ei ratkea, se on aivan varma, ja se lisäraha on hallituksen käsissä tai kännykässä. Siellä se Hetemäki istuu, sen korvanappiin pitäisi saada viesti, että 200 miljoonaa, terveisin Matti tai Jyrki, mutta Jyrki on Brysselissä ja pääministeri on jo näyttäytynyt, jopa puhunut täällä, mutta ei se millään muulla ratkea nyt kuin sillä rahalla.

Kunnallisella työmarkkinalaitoksella ei ole sitä liikkumavaraa, aivan niin kuin täällä on todettu, koska jos potilasmaksuja ja muita taksoja korotetaan kunnallisesti ja ne rahat tuodaan valtiolle ja kun se jo hyväksytty palkkaratkaisu julkisella puolella kyllä on ollut aika mittava, niin ne rahat ovat sidotut. Ja nyt se uusi raha, millä tämä laukeaisi, on valtiovallan kädessä. Ja minä, hyvät ystävät, pahaa pelkään, että nauru loppuu muuallakin kuin hallituksessa.

Jos tälle alalle, terveydenhoitoalalle, ei ole uusia tulijoita ja uusia koulutettavia, niin onhan se katastrofin paikka. Ja jos me ajattelemme tätä meidän hyvää koulutusjärjestelmäämme, 40 000—50 000 on maksanut jokaisen hoitajan kouluttaminen, niin me lahjoitamme samaan aikaan mittavan määrän, tuhansia ammattitaitoisia hoitajia, ulos ja täällä sitten pauhataan, kuinka tänne pitää tuoda ulkomaista työvoimaa jostakin. Eihän tässä ole mitään järkeä.

Arvoisa herra puhemies! Tätä pakkolakia en hyväksy. Hyväksyn, ja olen aivan varma siitä, että asia järjestyy, jos hallitus tarjoaisi, sanotaan nyt summakin, 200 miljoonaa, ja sanoisi, että tämän verran me tulemme vastaan ja päälle useampivuotinen palkkaohjelma. Sillä arvoisat kollegat, ei tämä tähän lopu.

Lopetan siihen, mistä aloitin. Nyt nämä naisvaltaiset alat, hoitoalat ja muut, ovat siinä strategisessa asemassa, missä vientiliitot olivat ennen. Tämä pitäisi nyt tajuta ja mennä perille asti se hissi, että näin on käynyt. Ja nyt, kun ei hyvällä mene perille, niin menee tämä naisten viesti perille samalla lailla kuin se aikanaan meni ahtaajien, metallin ja paperin kautta. Se ulosmitataan, joka sentti ja euro. Näin tässä tulee käymään.

Anneli Kiljunen /sd:

Arvoisa puhemies! Jos tässä nyt sitten pyydän ministeri Pekkariselta siltä osin anteeksi, kun vähän väsyneenä kuuntelin hänen kommenttiaan ja yhdistin kahden ihmisen puheenvuoron. Hän ei todellakaan sanonut sitä, ettemme olisi tehneet mitään, mutta vastasin hänelle siitä palkkaratkaisusta, että hallitus on sitonut kyllä itsensä hallitusohjelman kautta tähän ratkaisuun, missä nyt tällä hetkellä ollaan.

Arvoisa herra puhemies! Minua on henkilökohtaisesti todellakin hämmästyttänyt tämä, voisiko sanoa, hallituspuolueitten välinpitämättömyys tätä neuvottelutilannetta kohtaan. Jos joukkoirtisanoutumiset toteutuvat, en uskalla mielikuvituksessanikaan kuvitella, mitä tapahtuu. Meillä oli menneellä viikolla valtavan iso tragedia, joka kosketti meitä jokaista, ja nyt sitten, kun miettii, mitä mahdollisesti tapahtuu ensi viikolla, voi kysyä, miksi hallitus ei tee mitään, vaikka sillä olisi ihan oikeutetusti mahdollisuus tehdä puuttumatta varsinaisesti neuvotteluihin, mutta edesauttaa ratkaisua. Tästä syystä minusta on todellakin outo ollut se tapa, jolla tätä asiaa nyt myös tässä keskustelussa sekä sitten muutenkin on viety eteenpäin.

Ed. Kalmarille haluan vielä todeta tässä, kun hän viittasi siihen, että todennäköisesti oppositiopuolueen jäsenet — elikkä nyt minä koen sen sosialidemokraattina — että me emme tekisi mitään tai mitä mahdollisesti tekisimme, jos olisimme vastaavassa tilanteessa, että minä olen aivan vakuuttunut, että sosialidemokraatit olisivat ohjanneet tähän tilanteeseen rahoitusta ja laukaisseet sitä myötä tämän tilanteen, ettei meidän tarvitsisi edes keskustella tämän tyyppisestä asiasta tällä hetkellä. Siinä mielessä minusta sekin viittaus oli tavallaan aika outo.

Arvoisa herra puhemies! Sosialidemokraatit eivät voi hyväksyä hallituksen esittämää pakkolakia potilasturvallisuuden varmistamiseksi. Mielestämme hallitus on vastuussa syntyneestä tilanteesta. Hallitus voisi ratkaista tilanteen sen sijaan, että esittää pakkolakia, varaamalla riittävän rahoituksen hoitoalan palkkoihin. Kysymys on tahdosta.

Hallitus on hallitusohjelmassaan luvannut tukea korotetulla valtionosuudella kuntasektorin palkkaratkaisua. Se on luvannut edistää naisvaltaisten alojen palkkojen kilpailukykyä. Sitä kautta hallitus on sitonut itsensä tähän palkkakeskusteluun. Nyt on todella hämmästyttävää, että se siltä osin osittain kiistetään.

Arvoisa puhemies! Ihmishengen turvaaminen on ensisijaista kaikissa tilanteissa. Potilasturvallisuuden takaaminen on hoitoalan työtaistelutilanteessa ykkösasia. Jos irtisanoutumiset konkretisoituvat, on kansalaisten perustuslaillinen oikeus elämään vaarassa. Emme voi kuitenkaan yhtyä hallituksen esittämiin keinoihin. Hallitus luulee takaavansa esityksellään potilasturvallisuuden, mutta pahimmillaan seuraukset ovat päinvastaiset. Hallitus on nyt esittämässä keinoja, jotka pahimmillaan johtavat terveydenhuollon syvään kriisiin. On vaarassa, että alan houkuttelevuus vähenee dramaattisesti, irtisanoutuvat hoitajat eivät enää palaa takaisin hoiva- ja hoitoalalle ja että työilmapiiri ja työolot heikkenevät olennaisesti. Hallitus on tekemässä suuren virheen saattamalla voimaan pakkolain uhkasakkoineen.

Sosialidemokraatit vetoavat edelleen neuvotteluosapuoliin sovun löytämiseksi ja vastustavat hallituksen antamaa lakiesitystä nyt esitetyssä muodossa. Mielestämme hallituksen tulee kaikin käytettävissä olevin keinoin edistää sovinnon aikaansaamista. Tämä olisi täysin mahdollista lisäämällä sosiaali- ja terveydenhuollon valtionosuuksia, jotta kunnat voivat turvata kilpailukykyiset palkat ja työolot terveydenhuollossa nyt ja myös tulevaisuudessa. Sosialidemokraatit ovat yhdessä muiden oppositiopuolueiden kanssa esittäneet kuntapalveluiden rahoituksen turvaamista 600 miljoonan euron panoksella. On toki muistettava, että se on vain yksi keino terveydenhuollon tulevaisuuden turvaamiseksi.

Arvoisa herra puhemies! Sosiaali- ja terveysvaliokunnan mietintö tehtiin kokouksessa eilen. Asiantuntijalausuntojen ja -kuulemisten perusteella sekä perustuslakivaliokunnan että työelämä ja tasa-arvovaliokunnan lausuntojen pohjalta valiokunnassa käytiin hyvää keskustelua. Paransimme hallituksen alkuperäistä esitystä monilla kohdilla. Me sosialidemokraatit emme voi kuitenkaan hyväksyä mietintöä, sillä siinä säilyy alkuperäinen pakkolain luonne. Pakottavat elementit, vaikkakin aiempaa lievemmin ilmaistuna, muodostavat edelleen lain perushengen. Siksi me sosialidemokraatit teimme mietintöön myös oman vastalauseemme. Lain vastustamisessa keskeinen lähtökohtamme on, että ratkaisuun olisi pitänyt päästä ilman pakkolain edistämistä. Me emme hyväksy pakkolakia. Tämä on meidän lähtökohtamme. Ongelma olisi voitu ratkaista osoittamalla hallitusohjelman lupausten mukaisesti yleisen palkkaratkaisun yli menevä osuus valtion varoista kunnille. Hallitus olisi voinut tukea neuvotteluratkaisuun pääsemistä pysymällä objektiivisena ja pitäytymällä valtiovallan roolissa työmarkkinaosapuolten käydessä itse neuvotteluprosessia.

Hallitus valitsi kuitenkin toisen tien ja lähti Kunnallisen työmarkkinalaitoksen pyynnöstä laatimaan pakkolakia. Näin hallitus asettui toisen neuvotteluosapuolen tueksi vahvistamaan työnantajapuolen asemaa. Tämän päivän viesti tilanteesta on, että Tehy laajentaa työtaisteluaan. 3 600 hoitajaa on ilmoittanut olevansa valmis irtisanoutumaan edellisten yli 12 000 hoitajan lisäksi. Tilanne vaikeutuu entisestään.

Olemme oudossa tilanteessa, jossa hallitus haluaa samanaikaisesti edelleen hämmentää tätä soppaa, jonka roisketta se kuitenkin samanaikaisesti yrittää pestä käsistään. Mielestämme nyt käsiteltävänä oleva lakiesitys ei ratkaise itse työriitaa, mutta se ei myöskään takaa potilasturvallisuutta. Potilasturvallisuuden takaamiseksi osapuolten tulisi sopia suojelutyön järjestämisestä.

Hyväksyessään sosialidemokraattien vastalauseen mukaisen muotoilun, eduskunta voi pakkolain säätämisen sijaan ohjata osapuolia vapaaehtoiseen, keskinäiseen neuvotteluratkaisuun perustuvaan sopimusmenettelyyn suojelutyön järjestämisestä joukkoirtisanoutumistilanteessa. Esitämme myös lain nimen muuttamista muotoon "Laki suojelutyön järjestämisestä terveydenhuollon joukkoirtisanoutumistilanteessa". Mielestämme se kuvaa paremmin lain tarkoitusta.

Mietinnön 3 §:ssä määritellään potilasturvatyön sisältö ja tekijät. Valiokunta rajasi selkeästi luetteloa teetettävistä töistä, ja muotoilu on mielestämme nyt hyväksyttävissä. Sen sijaan pidämme olennaisena sitä, ettei työmääräystä anneta riippumatta siitä, onko henkilö työ- tai virkasuhteessa muuhun työnantajaan. Suojelutyön ulkopuolella olevien henkilöiden perusoikeutta solmia sopimuksia ei saa mielestämme rajoittaa. Siksi on olennaista, että terveydenhuollon ammattihenkilön ollessa työ- tai virkasuhteessa muuhun työnantajaan häntä ei voida velvoittaa potilasturvatyöhön kuin hänen omalla suostumuksellaan.

Arvoisa puhemies! Aiemmissa terveydenhuoltoalan työtaisteluissa on pystytty paikallisesti sopimaan suojelutyön määrästä ja tarpeesta. Kansalaisten henki ja terveys on näin saatu kaikissa olosuhteissa turvattua. Ei ole mitään syytä olettaa, etteikö Tehyn ammattiosastojen vastuullinen toiminta toteutuisi tässäkin tilanteessa. Kun myös ajatellaan, että potilasturvatyöhön velvoittaminen on erittäin poikkeuksellinen toimi, ei työnantajalle pidä antaa yksipuolista oikeutta tehdä esitystä potilasturvatyöstä.

Hallituksen esityksessä on mielestämme unohdettu henkilöstön mielipiteen tosiasiallinen huomioiminen. Pelkkä valiokunnan tekemä lisäys lausunnon antamisesta ei riitä. Sosialidemokraatit esittävät 4 §:ään muutosta siten, että potilasturvatyöhön annettava määräys perustuisi kunnan tai kuntayhtymän ja Tehy ry:n paikallisen ammattiosaston neuvottelutulokseen. Tällaisen esityksen pitää olla myös selkeästi perusteltu. Pidämme tätä tarkennusta ja tiukennusta keskeisenä, jotta henkilöstön osallistuminen todella turvataan ja työtaisteluoikeutta murtava pakkoelementti saadaan poistettua laista. Paikallisen neuvottelun ja asian selvittämisen tärkeyttä lisää myös se, että lääninhallituksella ei voi olla aikaa selvittää potilasturvatyön tarpeellisuutta yksittäistapauksissa. Paras tieto tilanteesta on paikallisilla toimijoilla. Ei ole myöskään mitään syytä epäillä, etteikö asiassa päästäisi sopuun paikallisesti.

Arvoisa puhemies! Lakiehdotuksen 7 §:n, jossa säädetään uhkasakon määräämisestä, haluamme poistaa esityksestä kokonaan. Mikäli paikallisesti päästään neuvottelusopimukseen työtaistelun välttämättömien rajoitusten määrittelyssä, uhkasakko on tarpeeton. Vastalauseemme keskeinen sisältö tekee uhkasakon tarpeettomaksi. Tavoitteemme on muuttaa hallituksen esitys pakkolaista normaaliksi sopimusmenettelyä määrittäväksi laiksi. Uhkasakkopykälä kuvaa hyvin hallituksen nurinkurista asennetta terveydenhuoltoalan työtaisteluun. On selvä, että tehdäkseen työtä, ihmisellä on oltava työhön motivaatiota ja ymmärrystä. Ihmistä ei voida pakottaa työhön sakon uhalla. Hallitus on valinnut keinonsa, uhkailun ja kiristyksen, mutta niillä keinoilla ei ratkota työriitoja, ei edistetä työhyvinvointia eikä osoiteta ammattilaisille arvostusta.

Jutta  Urpilainen /sd:

Arvoisa puhemies! Elämme Suomessa tällä hetkellä hyvin poikkeuksellista aikaa. Ilmassa on uhka julkisen terveydenhuoltojärjestelmämme romahtamisesta. Toimin itse valtakunnallisen lasten syöpäjärjestön puheenjohtajana, siis potilasjärjestön puheenjohtajana, sekä Keski-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin varapuheenjohtajana. Olen näiden luottamustehtävien kautta saanut mielestäni kohtuullisen hyvän kuvan suomalaisen terveydenhuoltojärjestelmän tilasta. On selvä asia, että terveydenhuoltohenkilökuntamme elää tällä hetkellä kovien paineiden ja vaatimusten alla. Tarvitsemme lisää käsipareja terveydenhuoltoon, mutta sen lisäksi myös parempaa palkkaa hoitajille, jotta ala saadaan pidettyä vetovoimaisena myös tulevaisuudessa.

Hallituspuolueet alkoivat hämmentää tätä hoitajien työmarkkinasoppaa jo viime talvena. Kokoomuksen vaalilupaukset ja hallitusohjelmakirjaus tekivät hallituksesta neuvotteluosapuolen tähän työmarkkinakiistaan. Hallitus lupasi ohjelmansa mukaisesti tukea rahallisesti palkkaratkaisun syntymistä. Kun sitten tilanne alkoi kärjistyä ja Tehy ilmoitti työtaistelutoimistaan, hallitus ilmoittikin yhtäkkiä pesevänsä kätensä koko tilanteesta. Tämä on mielestäni edesvastuutonta.

Me kaikki tiedämme täällä, ettei neuvottelutulosta synny ilman rahaa. Suurin osa meistä edustajista on myös kuntapäättäjiä, ja me tunnemme hyvin myös kuntatalouden tilanteen. Tiedämme, että ilman valtion vahvaa panosta kunnilla ei ole yksinkertaisesti varaa maksaa korkeampia palkkoja. Tarvitaan hallituksen vastuunottoa hallitusohjelman kirjauksen mukaisesti ja selkeää lisärahaa palkkaratkaisun syntymiseen. Oppositio on tukenut tätä tekemällä yhteisen 600 miljoonan euron talousarvioaloitteen, jolla kuntien sosiaali- ja terveydenhuoltoon osoitettaisiin lisärahoitusta.

Arvoisa puhemies! Tiedämme kaikki, kuinka vakava tilanne terveydenhuollossamme on, jos joukkoirtisanoutumiset astuvat voimaan. Sen tietävät mielestäni myös hoitajat, ja saamieni yhteydenottojen mukaan hekin kantavat suurta huolta tilanteesta. Tärkeintä olisi nyt laittaa kaikki voima ja energia sopimuksen saavuttamiseen ja tukea sovittelulautakunnan työtä.

Mikäli sopua ei saada aikaan ennen marraskuun 19. päivää, on ensisijaisen tärkeää huolehtia potilasturvallisuudesta. Tästä olemme varmasti kaikki yhtä mieltä täällä salissa. Olemme kuitenkin eri mieltä siitä, miten se tehdään. Hallitus on lähtenyt tällä käsittelyssä olevalla lakiesityksellä pakottamisen tielle. Samaan aikaan hallitus kuitenkin tunnustaa muun muassa peruspalveluministeri Risikon suulla, ettei tällä lailla voida turvata potilasturvallisuutta, vaan potilaskuolemia syntyy todennäköisesti laista huolimatta.

Me kaikki ymmärrämme, ettei ihmistä voi pakottaa tekemään työtä. Sen sijaan uskon henkilökohtaisesti sopimisen voimaan. Mielestäni olisi tarjottava vaihtoehtoa, jossa suojelutyön mukaisesti työnantaja- ja työntekijäpuoli yhdessä paikallisesti sopivat siitä, miten potilasturvallisuus taataan ja ketkä sen tulevat tekemään. (Ed. Zyskowicz: Mikä estää sopimasta tänä päivänä?) Näin ihmiset myös sitoutuvat huolehtimaan työstä ja potilaiden turvallisuudesta. Saamani tiedon mukaan Tehyn edustaja oli perjantain valiokuntakuulemisessa myös tukenut tätä ajatusta. Onkin hyvin valitettavaa, ettei hallitus halua tukea sitä vaan on valinnut pakottamisen tien. (Ed. Zyskowicz: Mikä estää sopimasta suojelutyön rajoista?)

Toivon, että hallituspuolueiden kansanedustajat, myös ed. Zyskowicz, tukevat tätä SDP:n eduskuntaryhmän muutosesitystä, jotta pakon sijasta potilasturvallisuudesta päästäisiin aidosti sopimaan. (Ed. Zyskowicz: Mikä estää sopimasta vaikka huomisiltaan mennessä?) Mikäli näin ei tapahdu ja esityksemme tulee häviämään, tulen äänestämään tätä lakia vastaan.

Lauri  Kähkönen /sd:

Arvoisa puhemies! Tämä laki potilasturvallisuuden varmistamisesta terveydenhuollon työtaistelun aikana on herättänyt voimakkaita tunteita. Sähköpostiini, niin kuin varmaan jokaisen kansanedustajan sähköpostiin, pursusi huolestuneiden työntekijöiden ja muiden kansalaisten viestejä.

Yli puolet suomalaisista on edelleen sairaanhoitajien lakon tukena, mutta julkisuudessa on myös ikävällä tavalla laitettu vastakkain hoitajien rahanahneus ja ihmisten henki ja terveys. Vaikka sairaan ihmisen oikeus hoivaan varallisuudesta riippumatta on yksi hyvinvointivaltion peruskysymyksiä, kannattaa muistaa, mistä kumpuaa hoitotyön tekijöiden tyytymättömyys. Se kumpuaa vuosien takaa. Koskaan ei ole ollut oikea aika korottaa palkkoja. Nyt hoitajien pinna on lopullisesti palanut, ja ymmärrän sen täysin. Ohi suun puhutut vaalilupaukset ovat myös merkittävä syy tähän syntyneeseen soppaan.

Pahinta mielestäni tällä hetkellä on se, että hallitus tällaista pakkolakia säätämällä ei edistä sopimuksen syntyä, päinvastoin, ja on niin sanotusti valinnut puolensa työtaistelussa. Kummastelen pakkolakia myös siksi, että se määrää ihmiset töihin tilanteessa, joka olisi ratkaistavissa. Tilanne on ollut tiedossa jo yli kuukauden. Ymmärrän pakkolain katastrofitilanteessa, mutta en tässä tilanteessa. Vaikuttaa siltä, että hallitus on valmis kaikkeen muuhun mutta ei löysäämään valtion rahapussin nyörejä.

Kun tilanteessa ollaan jo näin pitkällä, on selvää, etteivät tehyläiset peräänny. Vaarana on, että irtisanoutuvat hoitajat jättävät työnsä lopullisesti tai muuttavat ulkomaille. Myös alalle opiskelevat ovat ihmeissään. Uusia työntekijöitä alalle on jatkossa entistä vaikeampi saada.

Kuten debatissa totesin, terveydenhuollon ammattilaisten työolot kunnissa kaipaavat myös kohennusta. Vuodesta toiseen jatkuva riittämättömyyden tunne, kun henkilökuntaa on vähän eikä työtä pysty tekemään niin hyvin kuin haluaisi tai pitäisi tehdä, on johtanut siihen, että hoitajien mitta on tullut täyteen, eikä tähän tilanteeseen ole odotettavissa parannusta, sillä sosiaali- ja terveydenhuollon valtionosuudet ovat edelleen laskemassa. Näinkö kunnat voivat turvata kilpailukykyiset palkat ja työolot terveydenhuollossa tulevaisuudessa?

Sosialidemokraattien vastalauseessa sosiaali- ja terveysvaliokunnan mietintöön painotetaan hallituksen mahdollisuutta vahvistaa kuntataloutta, ja näin hallitus olisi voinut edesauttaa sovintoa terveydenhoidon alan työtaistelussa. Vastalauseessa todetaan, että määräystä potilasturvatyöhön ei tällaisessa tilanteessa voi antaa ilman henkilön suostumusta. Yhteiskunnassamme sopimusvapaus rakentuu yksilön itsemääräämisoikeuden ja elinkeinovapauden varaan. Uhkasakko ei ylipäänsä ole välttämätön potilasturvatyön suorittamiseksi, sillä ihmisellä on oltava työhön motivaatiota ja ymmärrystä. Työhön ei voida pakottaa sakon uhalla.

Kuten perustuslakivaliokunnan lausuntoon tekemässämme eriävässä mielipiteessä sanotaan, myöskään se, että uhkasakon uhalla pakotettaisiin työtaistelun ulkopuolinenkin terveydenhoitoalan ammattilainen työhön, ei vastaa kansainvälistä ihmisoikeuskäytäntöä. Suomen hallitus on vahvasti sekaantunut työtaisteluun häiritsemällä sovittelulautakunnan työskentelyä pakkolain avulla. (Ed. Zyskowicz: Miten se on sitä häirinnyt?) Tällä lailla lykätään perusongelmaa neuvottelutuloksen saavuttamiseksi, eikä tämä laki turvaa potilasturvallisuutta mahdollisen joukkoirtisanoutumisen toteutuessa. Asia on tunnustettu myös asianomaisen ministerin suulla.

Kaikkien osapuolten on nöyrryttävä ratkaisun löytämiseksi. Sovittelulautakunnan työlle annan täyden tukeni. Vastuu hoivasta kuuluu kuitenkin hallitukselle, eduskunnalle ja kunnille, ei yksittäisille työntekijöille. Ensisijaisesti kaikin voimin on pyrittävä estämään työriidan puhkeaminen. Jos siinä ei onnistuta, niin sopu löytyy vain sovittelun kautta, ja tarvitaan tietenkin rahaa, tarvitaan hallituksen päätös lisätä sosiaali- ja terveydenhuollon valtionosuuksia, ja rahaa on. Esimerkiksi osa varatusta 1,4 miljardin valtionvelan lyhennykseen tarkoitetusta määrärahasta, joka neljännessä lisäbudjetissa on, voidaan aivan hyvin irrottaa tähän.

Hallituksen pohjaesitys pohjaa pakkoon. Sosialidemokraattien vastalauseessa ehdottamat pykäläparannukset pohjaavat sovitteluun ja potilasturvallisuuden takaamiseen.

Arvoisa puhemies! Kuten ed. Kalmari omassa puheenvuorossaan totesi, on syytä pitää mielessä, että julkisella sektorilla on monta muutakin ammattiryhmää, joiden palkkaus vaatii myös pikaista korjausta.

Sanna Lauslahti /kok:

Arvoisa puhemies! Meillä on salillinen täyttä yhteisymmärrystä. Olemme kaikki samalla linjalla. Meillä on yhteiset tavoitteet. Kukaan meistä ei ole innostunut pakkolaista. Kukaan meistä ei toivo, että sitä jouduttaisiin viemään toteutukseen asti. Me kaikki näemme, että hoitajien ja naisvaltaiset alat ovat jääneet jälkeen vuosikymmenten aikana. Kaikki me olemme sitä mieltä, että jotain pitäisi tehdä. Nyt on vain kysymys siitä, että me emme ole työmarkkinaosapuolia. Me emme voi mennä sopimaan kuntatyönantajan ja kuntien puolesta asioita.

Tässä on tietenkin kysymys, miksi näin rajut keinot. Sen ymmärtää, että hoitajat haluavat saada sanansa kuuluviin. Näillä kovimmilla keinoilla pyritään saamaan viesti perille: haluamme vastuun mukaisen palkan. Sinänsä tästä ei kukaan ole varmasti eri mieltä. Mutta tässä on kuitenkin muistettava se, että ihmishengillä ei saa leikkiä. Aikuisten riidat eivät saa johtaa siihen, että pienet lapset joutuvat kärsimään.

Meidän, eduskunnan, tehtävä on viime kädessä huolehtia meidän kansalaisistamme ja heidän elämänsä perusedellytyksistä. Meidät on eräällä tavalla pistetty selkä seinää vasten. Ainoana toiveena me yhdessä voimme esittää: osapuolet, menkää toisianne vastaan, tehkää sopimus. Emme halua toteuttaa pakkolakia.

Ben Zyskowicz /kok:

Herra puhemies! Arvoisat kollegat! Kohta on puoliyö, mutta haluan kuitenkin muutaman selventävän näkökohdan omasta puolestani lausua liittyen tähän käytyyn keskusteluun.

Yleisradion tilaaman tutkimuksen mukaan 60 prosenttia kansalaisista hyväksyy Tehyn työtaistelun tässä tilanteessa. Tähän viitaten täällä on kysytty, eikö hallitus kuuntele kansan ääntä, kun täällä ollaan säätämässä nyt puheena olevaa potilasturvalakia. Tämä vastakkainasettelu on täysin virheellinen. Tämän haluan sanoa myös Yleisradion uutistoimitukselle, joka lauantaipäivän tätä vastakkainasettelua, siis yhtäältä kansan hyväksyntä Tehyn työtaistelulle ja toisaalta hallituksen esittämä potilasturvalaki, eri lähetyksissään toitotti.

Minä henkilökohtaisesti hyväksyn ja kokoomuksen eduskuntaryhmä hyväksyy Tehyn työtaistelun. Tehyllä on kaikki oikeus ajaa jäsenilleen parempia palkkaehtoja. Olen sitä mieltä, että hoitoalan ja tehyläisten nykyinen palkka ei vastaa heidän työnsä vaativuutta. Kannatan tehyläisille tuntuvia, reiluja palkankorotuksia.

Totta kai tämä maksaa ja tulee kalliiksi kuntatyönantajalle. On aivan luonnollista, että kun työntekijöiden palkkoja tuntuvasti nostetaan, se tulee työnantajalle kalliiksi. Kukaan ei ole missään vaiheessa muuta kuvitellutkaan. Totta kai hoitoalan palkkojen korotukset, jotka tämän työtaistelun jälkeen, joka toivottavasti ei realisoidu irtisanoutumisena, tehdään, totta kai ne tulevat heijastumaan kuntasektorin muihinkin, varsinkin muidenkin naisvaltaisten koulutettujen kuntasektorin alueiden palkkoihin. Tämä on aivan luonnollista, ja sitä ei kukaan ole kiistämässä.

Kun hyväksyn tässä tilanteessa Tehyn työtaistelun, se ei tarkoita sitä, ettenkö hyväksyisi hallituksen esittämää potilasturvallisuuslakia. Valtiovallan tehtävänä ja velvollisuutena on kaikissa tilanteissa pyrkiä turvaamaan ihmisten henki, elämä ja terveys. On pyrittävä kaikissa olosuhteissa suojelemaan henkeä ja terveyttä. Siitä ja vain siitä tässä laissa on kysymys.

Vaikka kaikki täällä toivomme sopimusta tähän työtaisteluun ennen joukkoirtisanoutumisten voimaan astumista, on valtiovallan, hallituksen ja eduskunnan, velvollisuutena huolehtia siitä, että jos pahin vaihtoehto toteutuu ja joukkoirtisanoutumiset astuvat voimaan, niin tällä lailla pyritään estämään se, ettei viattomien potilaiden henki joutuisi vaaranalaiseksi johtuen tästä työtaistelusta tai etteivät viattomat potilaat joutuisi vammautumisen vaaran alaiseksi tämän työtaistelun vuoksi.

Tällä lailla, jota nyt käsittelemme, hallitus ja eduskunta eivät asetu kummankaan osapuolen kannalle tässä työtaistelussa. Jos tässä jonkun kannalle asetutaan, niin potilaan kannalle. Itse asiassa myös Tehyn johdossa on mielestäni oikealla tavalla ymmärretty tämän lain merkitys. Eilisissä Mainostelevision Kymmenen uutisissa Tehyn edunvalvontajohtaja Minna Helle sai vastattavakseen seuraavan kysymyksen: "Mitä luulette, miten pitkään se [kansan tuki] jatkuu, jos työtaistelun takia alkaa tulla kuolemia, vammautumisia?" Ja Helle vastasi sanatarkasti seuraavaa: "No, tämä laki varmasti, jos irtisanoutumiset realisoituvat, toimii niin, että tämmöisiltä henkeä uhkaavilta tilanteilta ne pystytään hoitamaan." Eli näin tämän lain merkityksen näki myös Tehyn johto Mainos-tv:n uutisissa eilen illalla.

On erittäin valitettavaa, ettei vapaaehtoisesti ole tällä kertaa voitu sopia suojelutyön rajoista osapuolten kesken. Aina ennen joka kerta terveydenhuollon työtaisteluissa on voitu sopia suojelutyön rajoista, on voitu lähteä sopimaan sellaisista rajoista, ettei saateta vaaraan potilaitten henkeä työtaistelun seurauksena. Olen pahoillani, että nyt ei ole näin voitu toimia. Vieläkään ei ole myöhäistä, ed. Urpilainen ja kumppanit. Vieläkin Tehy ja työnantaja voisivat sopia vapaaehtoisesti suojelutyöstä ja sen rajoista, mikään ei sitä estä. Vielä on useampi vuorokausi aikaa vapaaehtoisesti sopia.

Herra puhemies! Ymmärrän hyvin, että Tehyn kentässä on suhtauduttu hyvin kriittisesti tähän lakiin. Monet hoitajat ovat olleet hallituksen esityksestä suorastaan tyrmistyneitä. Ymmärrän sen. Olen saanut minäkin lukuisia sähköposteja, joissa katsotaan muun muassa, että tämä laki osoittaisi, ettei hoitajien työtä arvosteta. Itse olen pahoillani näistä tulkinnoista, koska minusta asia on itse asiassa päinvastoin. Säätämällä tämän lain valtiovalta osoittaa täysin ymmärtävänsä, että hoitajat tekevät elintärkeätä työtä. Ilman hoitajia ei ihmisten hengestä ja terveydestä voida huolehtia.

Herra puhemies! Oppositio on täällä julistanut, että tämä uhkaava kriisi on helppo ratkaista, kun hallitus vain iskee rahaa pöytään. Me kaikki ymmärrämme, että sopu tarvitaan ja sopua ei synny ilman rahaa. Mutta yritin aikaisemmin tässä keskustelussa osoittaa, että asia ei ole niin yksinkertainen, että hallitus tuo pöytään jonkin summan, vaikkapa sen 200 miljoonaa euroa, josta ed. Soini puhui. Herättämästäni reaktiosta ja tulkinnoista päätellen en kovin hyvin onnistunut yrityksessäni osoittaa, että asia on monimutkaisempi kuin tietyn euromääräisen lupauksen tuominen pöytään. (Ed. Saarinen: Sinä onnistut aina!) Siksi, kun onnistumiseni tähän saakka tässä asian avaamisessa on ollut kovin huonoa, tyydyn tässä yhteydessä vain toistamaan sen, että asia ei ole näin yksinkertainen, koska asiaan liittyy sellaisia sekä työmarkkinapelisääntöihin että työmarkkinamekanismeihin liittyviä ongelmia, jotka estävät sen, että meillä olisi joku tietty euromääräinen summa, josta me voisimme sanoa, että sillä tämä kysymys on helposti ratkaistavissa.

Herra puhemies! Tämä laki, jota nyt käsittelemme, ei ratkaise tätä kiistaa, eikä se estä sitä kriisiä, joka terveydenhuollossa vallitsee, jos irtisanoutumiset toteutuvat. Se merkitsee katastrofia terveydenhuollossa, ja tämä laki ei sitä kriisiä estä. Tämä laki osaltaan pyrkii sen estämään, että tarpeettomia kuolonuhreja ja vammautumisia ei kuitenkaan tulisi. Tämä kiista ratkeaa vain sopimalla. Molempien osapuolten on tultava toisiaan vastaan ja on löydettävä sellainen sopu, joka tyydyttää molempia osapuolia, niin kuntatyönantajaa kuin Tehyäkin.

Omalta osaltani vetoan tältäkin paikalta sovittelulautakuntaan, jonka työ on jatkunut koko ajan, että sieltä löytyisi sellainen ratkaisu, joka estäisi tämän joukkoirtisanoutumisen toteutumisen.

Minna Sirnö /vas:

Arvoisa puhemies! Hyvät edustajatoverit! Naisen työn arvon yhteiskunnalle ja hyvinvoinnillemme yleensä huomaa vasta, kun matalapalkkaista naista tai hänen työpanostaan ei ole käytettävänä. Julkisella sektorillamme naisvaltaisilla aloilla kuitenkin työskentelee ihan oikeasti korvaamattomia naisia ja miehiä, jotka ansaitsevat arvostuksemme joka päivä, eivät vain vaalien alla. Kokoomukselle tosin näiden naisten ja miesten ainoa käyttöarvo näyttää olevan vaalikarjana oleminen. (Ed. Zyskowicz: Väärä todistus!)

Julkisen sektorin matalapalkkaisilla naisilla ja miehillä maksatettiin aikoinaan pörssiyhtiöiden ja rahoituslaitosten kulutusjuhlien jälkihoito lamavuosina. Julkisen sektorin matalapalkkaisille naisille ja miehille ei riittänyt ropoja, kun laman jälkeen nousukaudella valtiontaloutta talkoiltiin kuntoon. Julkisen sektorin matalapalkkaisten naisten ja miesten palkkakuoppaan ei näköjään löydy euroja edes silloin, kun Vanhasen hallituksenkin mielestä valtiolla menee paremmin kuin koskaan.

Ed. Zyskowicz hehkutti äsken Tehyn palkkatavoitteiden oikeellisuudesta. Silti hän rahan antamisen sijaan valitsee orjatyön. (Ed. Zyskowicz: Väärä väite!) Hallitus on siis valinnut puolensa. Hallitus siis kannattaa palkkakuoppien täyttämistä teoriassa vaan ei käytännössä. (Ed. Zyskowicz: Väärä väite!) Sinivihreä porvarihallitus hyppäsi hetkessä tasa-arvotuposta naisten ja hoiva-alalla työskentelevien miesten oikeuksia polkevaan ja selkeästi Vanhasen työreformia jatkavaan pakkotyölakiin, jolla ei edes paikalla olevan ministeri Risikon mukaan, tai täällä innokkaasti lakia puolustavan ed. Zyskowiczin aikaisempien puheiden mukaan, pelasteta henkiä. Laki on siis jopa hallituksen edustajien itsensäkin mielestä nimestään huolimatta ihmishenkien kannalta nollalaki. (Ed. Zyskowicz: No, ei varmasti!)

Niinpä lakiin onkin siis kirjattu lähinnä vain hallituksen käsienpesu, vastuunpakoilu ja velmuilu. Hallitus haluaa tällä lailla sysätä julkisen vallan vastuun ihmisten terveydestä ja hengestä yksittäisten Sari Sairaanhoitajien niskaan. (Ed. Zyskowicz: Asiahan on täysin päinvastoin, nyt väännät kyllä valkoisen mustaksi!) Laki sisältää sisään kirjoitettuna myös kovan arvovalinnan siitä, mihin kokoomus, keskusta, vihreät ja Rkp ovat valmiita sijoittamaan yhteisiä rahojamme, joiden ylen suurta kertymää itse valtiovarainministeri Katainen täällä taannoin hämmästeli. Kokoomuksen, keskustan, vihreiden ja Rkp:n arvovalinnoissahan riihikuivat lisäeurot on ensi vuoden talousarviossa suunnattu täysin muualle kuin ihmishenkien pelastamiseen.

Hyvät edustajatoverit, vasemmistoliitto on Tehyn tavoin huolissaan potilaiden hengestä. Tehyn tavoin myös vasemmistoliitto katsoo, että vastuu jokaisesta ihmishengestä on meidän kaikkien, ei yksittäisten sairaanhoitajien, siis toisin kuin hallitus näyttää asiaa tulkitsevan. (Ed. Zyskowicz: Päinvastoin, siksihän laki säädetään!) Vasemmistoliitto ei hallituksen tapaan sulje silmiään todellisuudelta.

Työn arvoa aliarvioiva palkkakehitys on jo johtanut siihen, että yhä harvemmat ihmiset hakeutuvat hoivatyöhön. Työn arvoa aliarvioiva henkilöstöpolitiikka on jo nyt karkottanut liian vähistä työkavereista kärsivän alan rautaisia ammattilaisia töihin sinne, missä terveydenhuollon ammattilaisten arvostus näkyy ihan oikeina euroina ja työtaakkaan nähden oikein mitoitettuna henkilöstömääränä. Ihmisen perusoikeus on irtisanoutua työstä, jossa häntä hyväksikäytetään ja jossa hänen panostaan ei arvosteta. Ja työelämässä raha ja arvostus ovat liitossa keskenään. (Ed. Zyskowicz: Siksikö teille on aina kelvannut rautakourien suuremmat korotukset?) Tämän myös Tehy samoin kuin kansalaiset ovat tuoneet selkeästi esiin.

Samapalkkaisuustavoitteen pitäisikin olla muutakin kuin kaunis kirjaus hallitusohjelmassa. Samapalkkaisuustavoitteen pitäisi olla aivan muuta kuin pakkotyölaki, jolla syyllistetään yksittäisiä sairaanhoitajia tilanteesta, joka on poliittisten päättäjien aikaansaamaa. Samapalkkaisuustavoitteen pitäisi olla pakon sijaan konkreettisia euroja, joilla kiritään ihan oikeasti palkkakuilua kiinni. Se, että hallitus tarttuu kriisiajan lainsäädäntöön itse luomansa kriisin keskellä, on harkitsematonta ja käsittämättömän lyhytnäköistä.

Arvoisa puhemies! Vasemmistoliitto on aidosti huolissaan siitä, kuinka moni hoitajista enää tämän lain jälkimainingeissa palaa työtaistelun päätyttyä työpaikalleen. Vasemmistoliitto on aidosti huolissaan siitä, mistä tulevaisuudessa löytyvät ne uudet rautaiset osaajat, jotka sinivihreän porvarihallituksen sairaanhoitajiin kohdistuva nöyryytys tuoreissa mielissään tulevina vuosina edes yrittävät pitää suomalaista terveydenhuollon korkeaa laatua yllä. Vasemmistoliitto on aidosti huolissaan siitä, onko meillä varaa kriisiyttää hallituksen käsienpesuoperaatiolla terveydenhuoltomme vuosiksi. Vasemmistoliitto on aidosti huolissaan siitä, että hallitukselta ei löydy selvästikään halua ratkaista tilannetta rauhanomaisesti rahalla. Ei, vaikka sitä riittäisi kerskailuun asti. Saituus ei ole rikkomaton perusoikeus, ei myöskään pakkotyön teettäminen. Siksi vasemmistoliitto katsoo, että pakkotyölaki on perusoikeuksiemme vastainen ja siksi se pitää hylätä.

Elsi  Katainen /kesk:

Arvoisa puhemies! Hallitusta on tänään syytetty, ja myös meitä hallituksen edustajia, uhkailusta ja hurskastelusta tämän aivan välttämättömän potilasturvalain valmistelun johdosta. En ole vielä yhtäkään rakentavaa vaihtoehtoa kuullut opposition suunnalta siihen, että mitäs jos irtisanoutumiset toteutuvat eikä tätä potilasturvalakia olisi valmisteltu ensinkään. Opposition rahat tai henki -meininki ei ainakaan tuo pelastusta yhdellekään kiireellistä hoitoa tarvitsevalle.

Vastuu potilasturvallisuudesta ja kansalaisten hengestä ja terveydestä on viime kädessä julkisella vallalla. Tämänhän Tehynkin johto on itse myös todennut, ja siksi tähän poikkeuksellisen vaikeaan tilanteeseen on myös puututtava poikkeuksellisin keinoin. Siksi potilasturvalaki on ainoa oikea tie. Sillä ei ole tarkoitus murtaa työtaistelua vaan turvata ihmisten kiireelliseen hoitoon pääsy, eikä sillä ole myöskään tarkoitus ratkaista työriitaa. Ratkaisu tulee vain Tehyn ja KT:n välisillä neuvotteluilla ja kompromisseilla.

Mielestäni naisvaltaisten alojen, muun muassa hoitajien, on saavutettava sellainen palkkataso ja sellaiset työskentelyolosuhteet, että ne vastaavat vastuullisen ja koulutusta vaativan työn tasoa. Koulutetun hoitohenkilön palkka nousee joka tapauksessa enemmän kuin muiden koulutettujen naisvaltaisten alojen palkat. On vain ajan kysymys, milloin muut koulutetut, arvokasta kunta-alan työtä tekevät vaativat itselleen samaa. Kuka silloin maksaa, ja miten kunnat siitä selviävät? Tässä salissa luulisi olevan tieto ja ymmärrys siitä, että valtionkaan kassa ei ole pohjaton ja että se valtion velanlyhennysvaraus (Puhemies: 2 minuuttia!) on jo moneen kertaan paremmin käytetty. Tärkeät ja vaikeat asiat vaativat pidemmän ajanjakson toteutuakseen, näin myös palkkatasa-arvon saavuttaminen.

Saara Karhu /sd:

Arvoisa puhemies! Keväällä, kun valtaa jaettiin vaaleissa, oppositiojohtaja Jyrki Katainen lupasi, että kokoomus ei osallistu kilpailuun siitä, kuka lupaa eniten, mutta kokoomus aikoo voittaa kilpailun siitä, kuka pitää lupauksensa. Ja tässä samassa yhteydessä hän totesi täällä monta kertaa siteeratun, ja siteeraan tämän vielä uudelleen, koska tästähän tässä on kysymys: "Mitä enemmän naisvaltaisille koulutetuille aloille maksetaan yli yleisen korotustason, sitä enemmän olemme valmiit nostamaan kuntien saamia valtionosuuksia. Esitämme, että valtio siis maksaa kunnille sen osuuden naisvaltaisten alojen palkankorotuksesta, joka ylittää yleisen korotustason." Tästä on kysymys.

Ihmishengen turvaaminen on ensisijaista kaikissa tilanteissa. Siitä vallitsee tässä salissa varmasti selkeä yksimielisyys. Kuitenkaan nyt käsittelyssä oleva hallituksen pakkotyölakiehdotus ei turvaa tätä tärkeää potilasturvallisuutta. Potilaiden turvallisuus taataan vain sopimalla työriita ennen joukkoirtisanoutumisten voimaan astumista. Mielestäni on selvää, että ainoa oikea keino on tässä tilanteessa mennä sopimisen, ei pakon, tietä. Nyt hallitus on välttänyt tätä sopimisen keinoa ja lähtenyt etsimään pakkoa.

Täällä on ministereiden ja hallituspuolueiden kansanedustajien toimesta vakuutettu, että kaikki mahdollinen on tehtävä. Mitä on kaikki mahdollinen? Sitä ovat monet kysyneet, ja sitä kysyn minäkin. Kuuluuko kyseiseen keinovalikkoon kuntarahoituksen nostaminen, jotta neuvottelut saavat uutta tuulta alleen? Nyt tunnutaan olevan asemasodassa, jossa hallituksella olisi mahdollisuus tarjota auttavaa kättä, avata syntynyt pattitilanne ja viedä jumiutuneet neuvottelut pikaisesti osapuolia tyydyttävään sopimusratkaisuun, ilman että potilasturvallisuus vaarantuu. Miksi juuri nyt, vaikkapa tällä hetkellä, ei tehdä mitään sovinnon eteen? Ainoastaan tässä salissa puhutaan pakkotyölaista. Ei siis ihme, että tänään on ilmoitettu, että Tehyn työtaistelu laajentuu. Käsittelyssä olevalla lailla on varmasti osansa asiaan. Se kuultiin tänäänkin uutisista, vaikka täällä muun muassa ed. Kalli aivan muuta väitti.

Sadoista yhteydenotoista voi päätellä, että kevään vaalilupauksiin pettyneet hoitajat kokevat oikeutetusti tulevansa nöyryytetyiksi. Hallituksen valitsemassa toimintatavassa onkin ehkä kaikkein kyseenalaisinta se, että silloin kun sopimusneuvottelut olivat vielä käynnissä eikä viime viikon torstain takarajasta ollut tietoa, hallitus puuttui neuvotteluihin tuomalla tämän lakiesityksen julkisuuteen. Hallitus kommentoi yrittävänsä tällä pakolla ratkaista tilannetta. Hallitus siis asettui suoraan työnantajan puolelle tällaisessa tilanteessa, kun sen olisi pitänyt etsiä tasapuolisesti ratkaisua ja olisi pitänyt yrittää sopia. Eduskunnan pitää olla aidosti potilasturvallisuuden puolella, ja ainoa tapa hoitaa se asia on panostaa taloudellisesti, jotta saadaan pikainen neuvottelutulos. Sovintoratkaisu on edelleen mahdollinen. Ratkaisun syntymiseen tarvitaan lisää rahaa kuntiin ja kaikkien osapuolten vastaantulo ratkaisun löytymiseksi.

Salissa on perusteltu tätä lakia potilasturvallisuuden nimissä, ja samalla on hallituspuolueilta kuultu, ettei tämä laki asiaa auta. Tilanne on ollut vähintään ristiriitainen. Mielestäni on selvää, ettei tämä laki mitenkään kykene pakottamaan ihmistä hoivaan, jos hän päättää, ettei hän kyseistä työtä tee. Senkin vuoksi silloin, kun etsitään suojarajoja kriittisissä tilanteissa, on käytettävä välinettä, joka tulee sopimisen kautta. Mikään uhkasakko ei pysty pakottamaan ihmistä, jos ihminen itse päättää, että hän ei osallistu. Työssä on oltava motivaatio, halu tehdä työtä.

Lisäksi on todella erittäin kyseenalaista, että hallitus lakia antaessaan yrittää luoda sellaisen mielikuvan, että ilman tätä pakkolainsäädäntöä hoitajat kylmästi jättäisivät ihmiset kuolemaan. Laki on sydämellään arvostamaansa työtä tekeviä hoitajia kohtaan loukkaava. Ne tuntemukset olemme kaikki saaneet sähköpostin ja muiden yhteydenottojen kautta lukea ja kuulla. Hoitajia tarvitaan nyt ja tulevaisuudessa, mutta hämmästellen kysyn, uskooko hallitus todella, että nuoria kiinnostaa ala, jolle mennessä tulee länget kaulaan ja jolta pois ei pääse, vaikka irtisanoutuisi: kun kerran olet leikkiin lähtenyt, niin hoida työsi tai itke ja hoida pakolla.

Olen todella huolissani ja ihmeissäni hallituksen halusta edetä pakkotyölain kautta, vaikka meneillään on pitkä nousukausi ja valtio on vauraampi kuin koskaan. Nyt on syytä lunastaa ne vaalilupaukset, joilla valtaan noustiin. Hallituksella on tähän kansan ja eduskunnan tuki. Nyt pitää vahvistaa kuntien talouspohjaa, jotta Tehyn neuvotteluissa päästäisiin eteenpäin ja kaikkia osapuolia tyydyttävään sopimukseen mahdollisimman pian. Tämä valta on hallituksella, mutta onko tämä hallituspuolueille enää tahdon asia? Ovatko hallituspuolueiden kansanedustajat todella tällaisen pakkotyölain takana? Vai ettekö voi laittaa ministereitänne ruotuun ja vaatia, kuten monet teistä kevään vaalikentillä lupasivat, lisäpanostuksia kuntien valtionosuuksiin? Hallituksenhan on edelleen nautittava eduskunnan luottamusta. Vai onko niin, että Sari Sairaanhoitaja on tärkeä vain vaaleissa?

Me oppositiosta olemme toimineet, olemme ehdottaneet lisärahoitusta ja tulleet tyrmätyiksi. Ehdotimme 600:aa miljoonaa euroa vuositasolla kunnille hallituksen 150 miljoonan euron sijaan. Tuolla erotuksella kuntatyönantajan liikkumavara olisi palkkauskysymyksessäkin aivan eri luokkaa kuin se nyt hallituksen lupaamalla rahasummalla on. Myös muuta kuntalaisille tärkeää palvelutarjontaa, muun muassa vanhushuoltoa, joka sekin oli kaikilla puolueilla keskeisesti esillä vaaleissa, voitaisiin kohentaa.

Arvoisa puhemies! Suomi ei ole poikkeustilassa, talous on vahva. En kerta kaikkiaan käsitä, miten normaalioloissa sivistysvaltiossa voidaan säätää tällainen laki edes kuvaillusti kiristyskirjeeksi hallituksen kassakaappiin.

Kari Kärkkäinen /kd:

Arvoisa puhemies! Tässä salissa tänä iltana on heitelty erinäisiä lukuja siitä, mitä tehyläisille olisi mahdollisesti maksettu lisää. Tehy on itse kirjannut nämä asiat kaikille meille jaettuun muotoon, ja täällä kerrotaan, että peruspalkkoihin koko sopimuskauden aikana ilman paikalliseriä sairaanhoitaja saisi sen 215 euroa ja lastenhoitaja 185 ja osastonhoitaja 250 euroa, josta hallituksen tukema samapalkkaisuuserä hoitajille on noin 50 euroa kuukaudessa, josta hallituksen rahoitusosuus on tällä hetkellä noin 30 euroa kuukaudessa.

Arvoisa puhemies! Hallitus pakotti itsensä esittämään tätä Tehy-lakia. Kunnat tarvitsevat lisärahoitusta, jotta hoitajien palkkoja voitaisiin nostaa. Tässä kohtaa hallitus sotii kansalaisten yleistä mielipidettä vastaan, kun se ei ole vielä taipunut lisärahoitukseen. Hallitus haluaa suojelutyövelvoitteen voimaan, koska hallituksenkin päivät ovat luetut sinä päivänä, kun ensimmäiset potilaat kuolevat tässä työtaistelussa.

Mielestäni on ymmärrettävää, että Tehy-lailla työsopimuslain alaisille hoitajille yritetään saada voimaan suojelutyövelvoite. Jos hoitajat olisivat virkasuhteisia, asia tietysti olisi yksinkertaisempi. Jos hallitus haluaa pakkolailla kyykyttää hoitajia, hallituksen on nöyrryttävä myöntämään lisärahoitusta hoitajien palkkoihin. Mielestäni se on niin yksinkertaista.

Uskon, että hoitajat tässä kaikista vähiten haluavat kuolleita potilaita käsiinsä. He haluavat oikeutetusti palkankorotuksia. Tällainen pakkolailla kyykyttäminen on mielestäni varsin alkeellista politikointia.

Suuri osa suomalaisista on sitä mieltä, että hoitajille tulisi maksaa huomattavasti nykyistä suurempaa palkkaa ja että Suomeen tarvitaan lisää hoitajia. Tätä todistaa muun muassa ed. Tarja Tallqvistin 400 000 ihmisen kansalaisadressi, joka kirjoitettiin jo vuosi sitten.

Tehy on teettänyt myös kyselyn, josta selvisi kansalaisten mielipide. Kyselyyn vastanneet olivat selkeästi sitä mieltä, että sopiva peruskuukausipalkka aloittelevalle sairaanhoitajalle olisi 2 232 euroa, ja 90 prosenttia ihmisistä oli sitä mieltä, että hoitajien palkankorotusvaatimukset ovat perusteltuja. Vastaajista 77 prosenttia oli sitä mieltä, että hoitajien palkkaus ei vastaa työn vaativuutta ja koulutusta. Lisäksi 79 prosenttia pitää hoitajia alipalkattuina.

No, hallitusohjelma toteaa, että korotetun valtionosuuden suuruus riippuu siitä, kuinka selkeästi kuntasektorilla tehtävää palkkaratkaisua onnistutaan kohdentamaan koulutetuille naisvaltaisille aloille, joiden palkkaus ei vastaa työn vaativuutta. Tasa-arvoerä on jaettu sellaisillekin kunta-aloille, joilla kuukausipalkka on yli 5 000 euroa kuukaudessa, eli sitä on jaettu muun muassa lääkäreille, jotka saavat 1,2 prosentin korotuksen. Tasa-arvoerä on siis jaettu kaikille, ja se ei siinä mielessä vastaa sitä tavoitetta, mihin tällä pyrittiin. Mihin on unohtunut samapalkkaisuuserän kolmas jakokriteeri, alipalkkaus?

Kilpailu työvoimasta kiristyy. Hoitajista on noin 40 prosenttia kokonaan muualla kuin hoitoalan tehtävissä jo tällä hetkellä. Se ei ole yhteiskunnankaan kannalta mitenkään mielekästä eikä taloudellisesti järkevää. Alalta pako ja ulkomailla työskentely johtuu erityisesti siitä, että koulutetun hoitohenkilöstön palkka on vain se 80 prosenttia Oecd-maiden keskiarvosta.

Hoitajien palkkauksessa ei ole kysymys, niin kuin tässä salissa on tänään pari kertaa todettu, ainoastaan heidän omasta toimeentulostaan, vaan koko Suomen terveydenhuollon tulevaisuudesta. Jos hoitoala ei pärjää palkkakilpailussa, kuinka voimme kuvitella väestön ikääntyessä ja hoivatarpeen kasvaessa ammattitaitoisten hoitajien määrän kehittyvän riittävästi?

Puhe tasa-arvotuposta, lupaukset naisvaltaisten alojen tukemisesta ylimääräisellä valtionosuudella ja jopa 3 000 euron palkkavaatimukset hoitajille veivät pitkälti kokoomuksen vaalivoittoon ja hallitusvastuuseen. Myös muut puolueet korostivat, että vanhuspalveluihin tarvitaan lisää hoitavia käsiä.

Mielestäni hallituksen on tultava mukaan kokoomuksen synnyttämän terveydenhuoltoa raatelevan työtaistelun torjuntaan. Keskusta on joutunut aikamoiseen kiirastuleen uuden hallituskumppaninsa kanssa. Siitä ei varmasti kukaan ole eri mieltä. Kiritämme hallitusta, että se tukisi työmarkkinasovun löytymistä ylimääräisellä valtionosuuden korotuksella. Oppositiolla on ollut tuo yhteinen rakentava 600 miljoonan euron ehdotus kuntien aseman vahvistamiseen. Lähes 1 500 miljoonan euron alibudjetoidusta ensi vuoden talousarvioehdotuksesta nämä rahat olisi melko helpostikin löydettävissä.

Hoitoalaa koskevassa välikysymyskeskustelussa myös hallituspuolueista kerrottiin erinäisiä lukuja, että ensi vuoden budjetissa kuntien valtionosuudet kasvavat. Näin on. Kunnathan saavat lähes 577 miljoonaa euroa sosiaali- ja terveydenhuollon valtionosuuksiinsa lisärahaa. Luvuilla kyllä johdettiin pahasti harhaan siinä suhteessa, että tästä summasta peräti 226 miljoonaa euroa menee valtion ja kuntien välisen kustannustenjaon tarkistamiseen ja 215 miljoonaa euroa 4,7 prosentin kustannustason tarkistukseen ja tuo 119 miljoonaa euroa kuntien verotulomenetysten kompensaatioon. Tästä mielelläni keskustelisin myös ministeri Pekkarisen kanssa, joka äsken tässä kehui, kuinka hyvin tällä hallituskaudella kuntien tilanne paranee. Vain 21,3 miljoonaa on menossa perusterveydenhuollon ja vanhustenhuollon palvelutason parantamiseen. On hämäystä uskotella tämän rahan millään tavoin riittävän paikkaamaan niitä puutteita, joita tällä hetkellä esimerkiksi terveydenhuollossa löytyy.

Arvoisa puhemies! Kylmä tosiasia on, että hallitus ei käytännössä panosta vanhustenhuollon ja terveydenhuollon palvelutason parantamiseen, vaikka tämä oli kansalaisten tärkein toive jo vaalien aikana. Lopuksi kysyn, miltä tuntuisi olla sellaisen puolueen ministeri tai kansanedustaja, joka tällaisella tavalla ja moraalilla hoitaa suomalaisen yhteiskunnan ehkä suurinta tai merkittävää kipupistettä, ja miksi Suomi ei voisi ottaa käyttöön esimerkiksi pörssiveroa, jota esimerkiksi kristillisdemokraatit ovat esittäneet vuosikausia, 0,1 prosentin pörssiveroa. Ostaessaan siis 100 000 eurolla osakkeita maksavat siitä 50 euroa ostaja ja myyjä veroa. Sillä voitaisiin ratkaista myös hoitajien palkkaongelma. Se saattaisi auttaa tässäkin tilanteessa löytämään vastauksia.

Minä luulen, että hallitus ei yksin pysty tätä ongelmaa ratkaisemaan. Minä toivoisin, että koko eduskunta tältä osin voisi olla vahvasti tukemassa, jotta tämä vakava kriisi saataisiin ratkaistua, ja nimenomaan eduskunnassa vetoan myös hallituspuolueiden kansanedustajiin, jotta tuo rahoitus järjestyy. Kirittäisitte omia ministereitänne myös siihen, että rahaa tähän asiaan saadaan.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Muutama näkökohta aiemmin käytettyjen vastauspuheenvuorojen lisäksi.

Ensinnäkin suomalaisen yhteiskunnan nykytilasta. Tänä päivänä julkistettiin tilastoja, Who:n tilastoja siitä, minkälainen on itsemurhakuolleisuus eri puolilla maapalloa. Suomella on kyseenalainen kunnia olla näissä tilastoissa erittäin hyvin sijoittunut. 15—24-vuotiaitten tyttöjen ja naisten osalta olemme koko maapallon tilastossa, valtiokohtaisessa tilastossa, kakkosena ja samaan ikäluokkaan lukeutuvien poikien ja nuorten miesten itsemurhakuolleisuustilastossa viidennellä tilalla. Elikkä siis toisin sanoen yhteiskunnassa mättää jokin ja pahasti. Tällaisessa tilanteessa tietysti sosiaali- ja terveystoimen järjestelmää ei kyllä ole varaa ajaa alas millään tavalla, päinvastoin pitää tehostaa, mutta puuttua myöskin niihin syihin, jotka ovat vaikuttamassa tämän laatuisten tilastojen muotoutumiseen.

Tässä katsannossa sairaanhoitajien palkka-asiat ovat hämmästyttävän kurjassa jamassa. Vuosina 89—90 käytiin yksi sairaanhoitajien palkkakahina. Siinä saatiin jonkinlainen tulos aikaiseksi, joka sitten valtion osapuolen taholta kuitattiin vuoden 91 lisäbudjetilla, jossa harkinnanvaraisia osuuksia kunnille lisättiin niin, että ne kunnat, jotka joutuivat kurimukseen tuon palkkaratkaisun tiimoilta, saivat enemmän kuin muut.

Sitten oli muita yrityksiä. Varsin persoonallisissa olosuhteissa viime tupon aikana Kunnallinen työmarkkinalaitos ujutti palkkaohjelman sisään — siis huom. tupon päälle ujutettiin — 3,9 prosenttia palkkaohjelmaa, jossa erityiskohteena olivat sairaanhoitajat. Siis toisin sanoen, jos taitoa on, niin silloin pystytään asioita hoitamaan. Silloin vaan työmarkkinajohtaja oli toinen kuin nyt. Silloin Jouni Ekuri, joka oli todella etevä työmarkkinajohtaja, oli hoitamassa asioita. Tältä nykyiseltä näytöt kyllä puuttuvat täydellisesti.

Nyt ollaan tilanteessa, jossa sitten siinä ohessa tämä kuoppa on syventynyt, siis palkkakuoppa on sairaanhoitajien osalta suhteellisesti syventynyt, johtuen siitä, että lääkärit muun muassa saivat lakollaan oikein reippaat palkankorotukset ja vielä silläkin ratkaisulla, joka nyt on tehty, ovat saaneet todella noin euromääräisesti mukavan puoleisen hyvityksen menetetystä vapaa-ajasta.

Se, mikä tässä on järjestelmän kannalta kaikkein huolestuttavinta, on se, minkä olen jo pariin kertaan todennut, ja se on se, että kun tilanne on ajautunut tähän, missä se nyt on, niin nyt sairaanhoitajat myyvät työpanostaan vuokratyöfirmojen kautta, jolloin tietysti vuokratyöfirmat laittavat siihen päälle sen oman osuutensa ja tällä tavalla näitten palvelusten ostaja saa todella maksaa paljon näistä palveluista. Kyllä kannattaisi suoraan käyttää rahaa näitten palkkojen, peruspalkkojen, korotuksiin. Nyt olemme siis siinä tilanteessa, että asia pitäisi hoitaa.

Kiusalliseksi ja erittäin vaikeaksi tämän asian on tehnyt, kun on ollut lukihäiriö näillä neuvottelijoilla, sellainen lukihäiriö, että kun on kuoppakorotuksia pyydetty, niin on ruvettu puhumaan yleiskorotuksista. Täällä on paljon työmarkkina-asioissa eteviä henkilöitä salissa parhaillaankin. Tämä on sellainen lukihäiriö ja virheellinen tulos luetusta, että se on anteeksiantamaton. Nyt tämä seikka vaikeuttaa tätä jatkohoitoa erittäin ratkaisevalla tavalla.

Arvoisa puhemies! Valtio-osapuoli on nyt ällistyttävästi tullut tänne markkinoille monella eri tavalla. Jos olisi pitänyt ennustaa, että näin käy, niin en olisi kyllä pistänyt ropoakaan tämän nykyisyyden puolesta. Nimittäin se, että puoluepoliitikot ryhtyvät avoimesti eduskuntavaaleissa markkinoimaan näitä asioita hoidettavien asioitten joukkoon, on oma avauksensa, johon tietysti vapaassa yhteiskunnassa on täysi oikeus. Se on aivan uutta ja ainoakertaista, että tämä on kirjattu myöskin hallitusohjelmaan. Siinä me olemme olleet mukana hyväksymässä tämän ratkaisun. Myöskin nyt sitten, kun on ajauduttu tähän olemassa olevaan tilanteeseen, jossa täytyy potilasturvallisuutta vaikeutetuissa tilanteissa varmistaa, siinä yhteydessä valtio-osapuoli onkin astunut voimakkaasti kuvaan mukaan.

Mikä koskee tulevaisuutta: Ei saisi kielteisiä asioita maalata, mutta ajatellaanpa sitä, että ollaankin terveydenhuollon puolella sairaanhoitopalvelujen osalta riippuvaisia näistä vuokratyömarkkinoista. Kun muistetaan, minkä kaltainen laki tämä määräaikainen laki tulee olemaan, niin silloinhan voi olla pysyvän lain tarve ja silloin on kyllä ajauduttu erittäin vaikeaan ja kohtalokkaaseen tilanteeseen.

Pertti Virtanen /ps:

Arvoisa puhemies! Arvoisat ministerit, kollegat! Kun tässä on kuullut paljon näitä puheita, niin tuolla alakerrassa tuli tietysti kuunneltua musiikkiakin, kun YouTubesta löytyy kaikkea mielenkiintoista. Jotenkin tuli mieleen, ettei tällä kertaa välttämättä kannata John Lennonia siteerata, vaan T. Rexin You can’t fool the children of the revolution jotenkin kolahti tässä yhteydessä.

Nimittäin tämä into, mikä näkyy hoitajissa, tämä lapsen kaltainen into siitä, että lopultakin on uskallettu ja lähdetty jopa työmarkkinajärjestöistä ja heidän neuvoistaan huolimatta tähän juttuun, ja toteutettu sitä, mitä meidän oikeistohallituksemme ja yliopistoprofeettamme ennustavat: luovuuden tulo yhteiskuntaan. On keksitty tämmöinen uusi juttu, etteivät nyt pystyisi kuntapäättäjät ja kaikki muut vastaavat, pääministerit heti niin kuin jujuttamaan siinä jotenkin tämmöisillä erilaisilla työkomennuksilla tätä lakkoa pilalle. Nytten tätä luovuutta ei tunnuta mitenkään arvostettavan tai palkittavan. Päinvastoin hoitajia ollaan kaikin tavoin niin kuin fuulaamassa, leimaamassa ja tekemässä vaikka miksi, vaikka justiin minun mielestäni tässä näkyy nyt sitä intoa ja luovuutta, mitä yhteiskunnalliseen keskusteluun ja toimintaan varsinkin, aktualisoituneeseen toimintaan, on tarvittu.

Tietysti minäkin avitin sitä vähän jopa sillä, että jopa edesmennyt ystäväni Juice Leskinen tuli ajankohtaiseksi, kun tajusin, että Jyrki Boy, joka aikoinaan oli 70-luvun alun tai puolenvälin hittejä, sopi mainiosti tähän sanoilla Jyrki Jyrki älä tyrki. Ja tosiaan, vaikka Juice nyt siellä pyöriskelisikin sitten haudassaan, niin sekin, että hoitajatkin heti tajusivat, että niinpä, näinpä ja kaikkea tämmöistä, mitä tässä nyt on käytettävissä, voi käyttää hyväkseen osoittaakseen sitä, kuinka todella tärkeästä ja ainutkertaisesta jutusta tässä yhteiskunnassa on kyse.

Sen takia tämä hallituksen pakkohoitolaki tai en minä tiedä, mikä tämä nyt, hoitajilla voisi olla pakkolakko, siinähän olisi kaunis sointu. Pakkolakko, koska joskus tämä juttu oli tehtävä. Lääkärithän höpöttivät tämän yhteiskunnan ja vielä lääkkeet ja muuta vastaavaa siihen päälle. Ja kun tiedetään, että pääministerillä on Fortumin osakkeita, niin voisi kysyä, että kuinka monella ministerillä nyt on kaikkien lääketehtaitten osakkeita, koska tämähän tähtää edelleen ja enemmän siihen suuntaan — kai te nyt olette MOTia ja muuta seuranneet, että tiedätte — että Suomessa kaikista eniten hoidetaan vanhuksia ja muita vastaavia lääkkeillä.

Tämä 10 prosenttia näistä pakkohoitavista, pakkolakiin, pakkotyöhön menevistä hoitajista, niin kai te nyt ymmärrätte, miten he sen tekevät sitten siellä. He pistävät lääkkeitä vähän enemmän vielä kuin tavallisesti näille hoidettaville, niin johan taas ministerit rikastuvat lääketehtaitten ja muitten vastaavien osakkeilla. Tämä oli hyvin kärjistettyä, pitäkää osakkeenne minun puolestani, kun eihän media puutu edes näihin Fortum-juttuihin mitenkään.

Tämä on jotenkin selkeä logiikka, jossa samalla kuitenkin jotenkin peräänkuulutetaan luovuutta ja ollaan siirtämässä kauppa- ja teollisuusministeriöön — vai mikä työministeriö, työ- ja elinkeinoministeriö se nyt olikaan — näitä luovia juttuja ja kaikkea muuta vastaavaa. (Ed. Lahtela: Elinkeinottelu!) Se vaikuttaa siltä, että koko tämä luovuuspuhe ja kaikki onkin sittenkin kuitenkin tätä tasa-arvotupoa. Kun tämä yksi meidän johtaja puhuu aina Tupusta, Hupusta ja Lupusta, niin minulle on tullut semmoinen tästä tasa-arvotuposta mieleen: Höpö ja Löpö ovat nämä kaksi jätkää, anteeksi, kaksi tyyppiä, jotka siinä muuten seikkaili. Tasa-arvotupo, Höpö ja Löpö. Se jotenkin konkretisoituu näissä keskusteluissa aika selkeästi.

Nimittäin tosiaan mennään vähän kauemmaksi vielä. Jopa Aamulehti, sitoutumaton Aamulehti rupesi radikaaliksi ja kertoi kannessaan yllättävän seikan. Ei kertonut, kuinka se on tapahtunut, mutta oli yhtäkkiä Aamulehden seminaarissa selvinnyt semmoinen juttu, että eihän se hoitajien summa nyt niin kauhea olekaan, kun laskee 500 euroa 2 200:lle, niin eihän se ole kuin tosiaan, se on 25 prosenttia, niin yksi professori, Tampereen yliopiston professori sanoi, että Herra Jumala, eihän se olisi meille edes 10:tä prosenttia palkankorotusta, ja Aamulehti pani etusivulle. Eli me pelataan näin yksinkertaisilla asioilla.

En tarkoita, että kukaan tänä päivänä olisi yksinkertainen, mutta minulle kerran yksi ay-johtaja kertoi, että naisvaltaiset alat saatiin hööpötettyä kerran tämmöisillä Esko Ahon ja muitten vastaavien — ei Esko ollut silloin paikalla, mutta kun hän oli aina tämmöinen kuuluisa pikkutuntineuvottelija — mukaan siihen, että nyt tekin saatte aina yhtä paljon palkankorotusta kuin kaikki, kun lähdette tähän prosenttikorotukseen. Ja nyt tämä, justiin tämä, mikä täällä tuli äsken esille, tämä lääkärien, kun lääkärit hoitivat lakollaan tätä rakoa, niin joka kerta, jokainen ymmärtää, että prosenttikorotukset vaan kasvattavat tässä käytännössä sitä rakoa.

Tosiaan siis mennään nyt vähän ihan tähän lakiinkin, kun täällä on tämmöisiä kohtia, että tämmöisiä juttuja voidaan tehdä tilanteissa, "joissa potilaiden henki tai terveys vaarantuvat vakavasti työtaistelun aiheuttaman henkilöstövajauksen vuoksi, - -". Tämä on erittäin tärkeä juttu. Nyt täytyy erottaa tämä, koska meillähän on ollut kauan tätä priorisointia justiin sen takia, että kun on henkilöstövajetta hoitoalalla niin paljon, niin nyt teidän täytyy sitten tulevaisuudessa, hallituksenkin, pestä käsiänne ja lakata syyllistämästä välttämättä hoitajia siitä, että he ovat nyt sitten murhanneet joitain ihmisiä, koska on olemassa muutakin henkilöstövajausta, kuten tässä laissakin lukee, kuin tätä työtaistelun aiheuttamaa henkilöstövajetta. Tämä on tarkka kohta sitten, kun ruvetaan syyllisiä etsimään.

Toinen kohta on sitten tämmöinen, jossa mainitaan kaikkea, mihin ne kohdistuvat, niin kuin tehohoitoon, synnytykseen, päivystykseen ja muuta, syövän akuuttihoitoon. Tästä tuli mieleen tämä, kun minä olen näitä vihreitä kuunnellut, niin ainoa, mistä joku ed. Anderssonkin oli huolissaan ja muutama vihreä, oli tämä synnytyspuoli, vaikka luulisi, että kyseisen puolueen naiset ovat tottuneet pyöräyttelemään minne tahansa. Nimittäin tämä ei ole huumorin varjolla, vaan huumorin auringossa terapeuttisessa mielessä sanottu, että justiin hoitajat todistivat sitä, että kesäloma-aikoina synnytysosastoilla on aina suuri hoitovaje eikä koskaan satu mitään, synnytysrutiini on niin valtava suomalaisissa jutuissa.

Mutta miten muuten vihreät ovat ruvenneet näin äärioikeistolaisiksi, vai ovatko ne aina olleet vähän niin kuin linkolalaista porukkaa? Voisi ajatella hyvin, että se sopii nyt tähän, kun K-linja on herännyt henkiin ja kokoomuksenkin vielä vielä kovempi K-linja, niin tosiaan tämähän on vihreitten ideologian mukaista, että mitä nyt tuommoisia vanhuksia ja sairaita ja muita niin kauheasti — anteeksi vaan tätä kärjistystä, mutta kun täällä muutenkin puhutaan tyhmiä — niin jotenkinhan siis tämmöiset ihmisrakkaat, vielä naisvaltainen puolue, ilmeisesti tajuavat tämän merkittäväksi lakiuudistukseksi, että saadaan niin kuin oikein pakkohoitolakikin tähän maahan.

Sitten täällä on tämmöinen kohta, mistä on puhuttu paljon: "- - ettei määräyksiä ole sallittua antaa työtaistelun murtamisen tarkoituksessa." Mutta kai nyt täällä tyhminkin tajuaa, kun minäkin kokemattomana poliitikkona tajuan, että tämähän on tehty etukäteen justiin tähän tarkoitukseen, tämä laki, niin kuin on selvästi sanottu, että tällä yritetään murtaa työtaistelu ennen kuin se on alkanutkaan. Eli tämä hoitajien lapseksi tulon into, kun sitten taas tunnetaan, että ollaan elossa ja lopultakin tehdään yhdessä jotain ja pahimmatkin hapannaamat ja isot hoitajat on saatu jotenkin mukaan tähän, niin sitten hallitus palkitsee sen tämmöisellä, että hyökkää niin kuin pahimmalla. Niin kuin täällä on monta kertaa sanottu, että vaikka hallitus niitä Fortumin osakkeita, Fortumistakin yli 50 prosenttia omistaa, niin täällä levitellään käsiä, pääministerit ja mitä niitä on, Pekkariset, ministeri Pekkariset, mutta ettei voi mitään. Mutta tähän hommaan sitten, tähän niin kuin tavallaan juttuun voidaan tehdä tämmöinen juttu, eli kyllä se jotenkin tuntuu aikamoiselta priorisoinnilta, mitä muutenkin on. Ja nimilistaa kerätään vielä.

Mutta sitten mennään vielä tähän loppuhuipentumaan. Eli joku logiikka, kun tällä tietysti on, niin minä mainitsin tuon priorisoinnin ja lääkehoidon. Tämähän kärjistää vaan, tämä tilanne, sitä, mitä meillä Tampereellakin on koko ajan tapahtunut, eikä välitetä vanhusten eikä muusta hoidosta kunnallisesti kunnolla eikä varsinkaan niin kuin valtiollisesti. Tässä tavallaan viedään priorisointi vaan enemmän ja enemmän huippuunsa, lääkehoito aina vaan tehokkaampaan suuntaan. Suomalaisista sairaista, suomalaisista hoidon tarpeessa olevista ihmisistä tämä laki tulee jopa sairastuttamaan psykosomaattisesti ihmisiä, niin ikään kuin tehtäisiin jonkinlainen koekaniinius sille, että Suomi tosiaan on ihan oikeasti, ei ainoastaan toimittajien mielikuvituksessa, ajautumassa tähän uusiliberalismiin, jopa lähes bushilaiseen amerikkalais-tatcherimaiseen Ison-Britannian malliin. (Ed. Salolaisen välihuuto)

Tämä kuulostaa, ed. Salolainen, aika kovalta, mutta tässä vähän haiskahtaa joskus semmoinen, että en minä usko, että kokoomuslaiset ihan tyhmiä ovat. Kyllähän tässä joku logiikka on oltava. (Ed. Salolainen: No, vähän kyllä!) — No niin. — Eli kyllä tässä jotain semmoista niin kuin isompaa pussia osakkeenomistajille ja muille vastaaville tavoitellaan. Ei tämä nyt itsetuntokysymys voi olla, kun tuolla lailla noin pystytään koko kansakuntaa melkein huijaamaan tuosta noin, niin eihän tämä nyt paljoa voi itsetuntoa enää nostaa, jos ... (Puhemies: Aika, 10 minuuttia tajunnanvirtaa kulunut!)

Selvä, ja sitten vielä pääministerille sanoisin terveiset, että minä todella toivoisin, että — jos pääministeri olisi paikalla — minun sukulaisiani tai isääni tai jotain sitten niin kuin auttaisi tämä laki, kun tämä tulee voimaan, mutta valitettavasti voin pääministerille kertoa, että edellisen hallituksen aikana Matti Vanhasen ollessa vallassa ja pääministerinä, minun isäni kuoli tämmöiseen hoitojonoon. Eli tämä priorisointi, hoitojono, hoitajien vajaakäyttö, se, että hoitajia ei ole tarpeeksi, on ollut koko ajan. Sitä ei ole hoidettu laman jälkeen mitenkään kuntoon, se on vallitseva tila Suomessa. Ja pitäisi olla kiitollisia hoitajille, koska hoitajat ennen kaikkea ajavat hoidettavien asiaa tässä asiassa. Ne hoidettavat saisivat tyytyväisempiä, hyväkuntoisempia hoitajia ja enemmän hoitajia hoitamaan meitä kaikkiakin, koska tämä psykosomatiikka on niin tavallaan ihmistä loukkaavaa, että tästä jää monelle vammoja, jopa ...

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa puhemies! Tässä salissa on tänä iltana toistettu monta kertaa hallituspuolueiden taholta sitä, jotta toivotaan, että tätä lakia ei tarvitse panna toimeen. Kaikki varmasti toivovat, mutta kun tämä ei ole toivon asia. Ja miksi tehdä semmoista lakia, kun voidaan estää tämmöinen toimenpide, mitä tällä halutaan.

Muutamia hajahuomioita tämän illan keskustelusta ja tähän lakiin liittyen.

Edellinen puhuja totesi, jotta tässä on luovuutta. Tässä hoitajilla on viimeisen taiston maku, ja se lähtee siitä ajatuksesta, että kun aikanaan viime keväänä jotkut tahot antoivat lupauksia, niin totta kai nyt on se toteutuksen hetki. Nimittäin sen verran pitkään olen ay-liikkeessä ollut, että tiedän sen, jotta niitä hetkiä ei tule uudelleen, kun on semmoinen sopiva h-hetki olemassa. Ed. Pertti Virtanen kuvaa samalla tavalla sitä tilannetta, jotta tässä on tämmöinen luovuuden hetki. Tässä on se hetki, jotta on lupausten täyttymisen odotus siitä, jotta näin tehdään, ja se luku, mitä sinne on heitetty, 500 euroa tai mitä se onkin, se on sen tyyppinen ja niin iso lupaus, jotta se ammattiliitto, joka tässä taistelee, ei voi sitä tietysti unohtaa, koska nyt on se h-hetki, nyt on kuumennettu kaikki tunteet ja ymmärtää hyvin sen tilanteen, jotta periksi ei anneta, koska uutta hetkeä ei heti tule uudelleen. Niitä ihmisiä ei saa vaan liikenteeseen, jos nyt tämä hukataan. Sen takia tässä tilanne on kärjistynyt siihen, mihin on menty.

Mutta tämä laki, mikä tässä on esillä, tämähän on siinä mielessä tolkuton, jotta tässä mennään kaikkien perinteisten arvojen yli, jopa sopimusten, mitä Suomi on allekirjoittanut kansainvälisesti.

Enstäin lähdetään siitä näkökulmasta, mistä ministeri Risikko täällä puhui ja syyllisti demareita jostakin rajavartijalakosta ja pääministeri vielä tässä äskettäin tämän illan aikana, se tuntuu jotenkin huvittavalta. Hallitus joutuu turvautumaan semmoisien kapuloiden heittelyyn, jotka kaiken lisäksi eivät ole edes saman värisiä. Kyse nimittäin rajavartijalakossa oli siitä, jotta nämä ihmiset olivat siellä virkasuhteessa olevia, heillä oli siis olemassa virkasuhde ihan oikeasti.

Tämä hallitushan lähtee siitä, jotta näillä ihmisillä, joita yritetään saada töihin, ei ole enää osaa eikä arpaa. He ovat lähteneet pois töistä, sanoutuneet irti. Tai sitten otetaan jostakin sivusta vaikka, niin kuin todettiin, jotta jotain eläkeläistä oli kysytty, yli kahdeksankymppistä sairaanhoitajaa, olisiko valmis tulemaan töihin. Otetaan siis semmoisia ihmisiä, joilla ei ole osaa eikä arpaa siihen työhön. Tämähän on ihan täysin eri asia, ja se tehdään vielä sakon uhalla. Siinähän mennään semmoisten arvojen kuin vapauden riiston puolelle.

Erään oikeusoppineen kanssa tuossa juttelin tilanteesta, joka ei ole tullut täällä esille hirveän paljon. Oli kyse siitä, jotta entäs, jos tämmöinen eläkkeellä oleva henkilö sitten sanoo, että okei, nyt on tämmöinen syy, taikka se sairaanhoitaja. Kuitenkin lääninhallituksella pitäisi olla asiantuntemus. Sinne pykätään satoja hakemuksia sisään. Ensinnäkin siellä on kiire, ja sitten on asiantuntemus vähäinen, koska voidaan kuvitella, ettei siellä riitä henkilökunta tämmöisten ratkaisujen tekemiseen. Miten katsotaan jokaista henkilöä, onko se este oikea vai eikö se ole? Okei, siellä tehdään ratkaisu, jotta tuo henkilö pitää saada hoitajaksi, ja sitten käy sillä tavalla, jotta hän kieltäytyykin. Hän katsoo, että hänellä on semmoinen henkilökohtainen syy, että hän ei vaan voi nyt lähteä. Hän maksaa sakon siitä.

Mutta entä sitten, jos sattuukin kuolemantapaus siellä sen takia, että voidaan osoittaa, että okei, kun tämä henkilö ei lähtenyt sinne töihin, niin tulee kuolemantapaus. Tämä oikeusoppinut ainakin sanoi sillä tavalla, että tässä voi käydä sillä tavalla, jotta sitä henkilöä tullaan syyttämään kuolemantuottamuksesta. Se olisi aika kova juttu, kun eläkkeellä oleva hoitaja, joka ei olekaan lähtenyt töihin, on maksanut sakon ja sitten vielä istuisi linnassa. Kyllä tämä menee aika pitkälle. Silloin pitää kysyä, mikä on suomalainen oikeusvaltio, kun katsoo tätä kysymystä, koska tästä puuttuu semmoinen isompi harkinta, semmoinen syvällisempi harkinta, jotta käydään oikeasti sen ihmisen kuvio läpi. Sen sijaan annetaan yksinkertainen tuomio: joku ihminen sanoo, jotta okei, tuossa on henkilö, joka vaan joutuu menemään sinne töihin.

Selkeä demarien esitys tässä on, jotta sen tulee olla sillä tavalla, jotta paikallinen Tehyn porukka, ammattiosaston porukka, on päättämässä ja katsoo, jotta tämä asia on oikein, ja pitää olla yksimielinen päätös siitä. Siinä mielessä odotan, jotta tässä nyt kun äänestellään, hallituspuolueen edustajat tulevat siihen mukaan. Ei tämmöistä pakkoa voi olla olemassa.

Sitten on tämä uhkasakko, joka tässä on ajateltu annettavaksi. Tähän nyt vähän lievennystä tuli, jotta voidaan antaa, ei välttämättä aina ja joka tapauksessa tule, mutta useimmissa tapauksissa varmasti. Tämähän poikkeaa kaikesta aikaisemmasta. Tässä annetaan yksilölle sakko, siis sakon uhalla töihin lähtö. Paperityöläiset varmaan tai sellutehtaan työntekijät tuolla Kemijärvellä olisivat hyvillään, kun tehdään semmoinen laki heillekin, kun ensi keväänä aikovat lopettaa sen tehtaan, jotta pakolla vaan töihin ja pidetään tehdasta pyörimässä. Mutta tässä pakotetaan ihmiset sakon uhalla. Siis yksilö asetetaan vastuuseen, vaikka on kollektiivitoimenpiteestä kyse. Eihän tämmöistä voi olla olemassa. Se poikkeaa kaikista aikaisemmista oikeuskäytännöistä, mitä tämän tyyppisissä tapauksissa on olemassa. Tämä murtaa semmoisen ison periaatteen, ja ihmettelen, miten yleensä tämmöistä on voitu kuvitellakaan tässä.

Se on iso periaate tietysti, jotta voidaan ottaa ulkopuolelta. Ihmettelen, kun perustuslakivaliokunta katsoi, jotta siellä olisi mahdollista, jätettiin se aukko, jotta voi tietyissä tapauksissa ottaa sieltä ulkopuolelta. Meidän kantamme demareina on tiukasti ollut se, jotta pitää olla henkilön suostumus, jos tämmöiseen yleensä turvaudutaan, mutta ei pakolla.

Sitten pääministeri täällä totesi, jotta tässä laissa ikään kuin nyt hallitus lähtee siitä, jotta tällä päästäisiin samaan lopputulokseen kuin olisi vapaaehtoinen juttu, normaali suojatyöajattelu, siis sovitaan rajoista. Se tuntui ihan järkyttävältä, miten voi semmoista puhua, koska tässähän lähdetään ihan toisesta ajattelusta. Tässä määrätään, tässä pakotetaan, ei tässä sovita mistään. Minusta, kun viitataan tämmöiseen sopimismentaliteettiin, siihen, mitä täällä monet kokoomuksesta, keskustasta, monelta taholta ovat puhuneet siitä, jotta lisätään paikallista sopimista, tässä juuri tehdään päinvastoin. Eikö tässä pitäisi nyt kuitenkin luottaa näihin ihmisiin, koska kaikki täällä ovat todenneet, miten vastuullista porukkaa tuolla hoivapuolella on? He ovat sitoutuneet siihen, he ovat kutsumustyössä siellä, ja sitten täällä lähdetään aliarvioimaan, jotta ei kun pakolla, sakon uhalla ja kaikkea mahdollista vielä siinä.

Vastauspuheenvuorossa käytin semmoista vertausta, jota lyhyen ajan takia en voinut sanoa kokonaan. Kyllä taisi käydä nyt tässä hommassa sillä tavalla — tätä voisi verrata useammalla tavalla — jotta tässä karkasi pullon henki. Sitä korkkia ei olisi pitänyt avata. Siellä on semmoiset ihmiset, joille — toinen vertaus — tulitikkuja ei olisi pitänyt antaa käsiin. Siinä kävi niin kuin lapsille, että sattuu syttymään tulipalo. Olisiko niin, jotta ne henkilöt, jotka olivat sitä korkkia avaamassa tai tikut käsissä, olivat aika kokemattomia työmarkkinapolitiikassa? Mutta siinä näköjään ei pystytä peräytymään.

Äsken viittasin rajavartijoiden lakkoon, jossa demariryhmä kaatoi sen jutun, ja väitän sillä tavalla, jotta yhdelläkään demariministerillä ei olisi ollut mahdollista saada sitä läpi salissa. Se olisi kaatunut tässä salissa, jos se olisi tuotu sellaisena. (Kokoomuksesta: Ei olisi!) Siinä olisi kokoomukselle oppia kanssa ja myös keskustalle, ja eduskunnalla pitää kanssa olla uskallusta. Sitä valtaa meillä on olemassa, kun otatte sen käyttöön. Kannattaa mennä yli, jos teitä yritetään ohjastaa sillä tavalla, kun ollaan demokraattisessa yhteiskunnassa kuitenkin. Jos yritetään jyrätä tiukasti vaikka ministerien toimesta, että tämä teidän on hyväksyttävä, niin kyllä täällä eduskunnalla kuitenkin pitää olla valta. Ainakin Rajavartiolaitoksen lakon aikaan olisi marssittu demariporukan yli, mutta onneksi se sitten saatiin muulla tavalla sovittua.

Ilkka Kantola /sd:

Arvoisa puhemies! Kun tätä keskustelua on seurannut tämän iltapäivän ajan täällä valtakunnan hyvin arvokkaassa tilassa, ihmiset ovat tätä seuranneet, varmasti myös ulkopuoliset ihmiset, niin tulee mieleen kysyä, miltähän tämä meidän keskustelumme näyttää ulkopuolisen silmin. (Ed. Hemmilä: Hyvä kysymys!) Me olemme säätämässä lakia, josta täällä on moneen kertaan sanottu sekä hallituspuolueitten että opposition puolelta, että tämä laki ei kuitenkaan loppujen lopuksi tule takaamaan potilasturvallisuutta kaikissa oloissa, jotka nyt saattavat tulla eteen. Me olemme säätämässä lakia, joka ei kykene täyttämään sitä tehtävää, jota siltä odotetaan.

Sen lisäksi on täällä opposition ja osittain hallituspuolueittenkin kansanedustajien puolelta esitetty, että tämä potilasturvallisuusongelma ratkaistaan osoittamalla lisää rahaa kuntiin, jotta sopimus voisi syntyä kuntatyönantajan ja Tehyn välillä.

Kolmanneksi meillä on tiedossa, ed. Laakso kertoi, että huomenna ilmestyy valtiovarainministeri Kataisen haastattelu, jossa hän ilmoittaa, ettei lisää rahaa ole tulossa. Ulkopuoliselle saattaa syntyä sellainen kuva, että hallitus on kyvytön hoitamaan tätä tilannetta niin, että potilasturvallisuus taataan. Esitetty laki ei sitä nähtävästi takaa, eikä rahaa ole tulossa. Tilanne on äärimmäisen vakava.

Arvoisa puhemies! Meneillään olevassa työtaistelussa käytetään poikkeuksellisen kovia keinoja. Työntekijäpuoli uhkaa joukkoirtisanoutumisilla, jotka toteutuessaan vaarantaisivat useiden kansalaisten hengen ja terveyden. Työnantajapuoli on puolestaan pyytänyt hallitusta apuun, jotta irtisanoutuneet työntekijät voitaisiin vastoin heidän tahtoaan määrätä suojelutyöhön. Tämäkin on aika kova keino.

Yhteiskunnan yhtenä avainryhmänä hoitajat ovat ottaneet käyttöön kaikkein vahvimmat aseet tavoitteidensa edistämiseen. Näin tehdessään hoitajat ovat havainnollistaneet hyvin selvästi sen, miten riippuvainen yhteiskunta on erikoissairaanhoidossa työskentelevien sairaanhoitajien työtahdosta. Hallituksen esitys laiksi potilasturvallisuuden varmistamiseksi terveydenhuollon työtaistelun aikana on selkeä ilmaus siitä, miten syvällisellä tavalla kansalaisten elämä, turvallisuus ja hyvinvointi lepäävät hoitajien tekemän työn varassa. Emme kykene korvaamaan erikoissairaanhoidossa työskentelevien hoitajien työpanosta millään keinolla. Hoitajat ovat meille korvaamattoman arvokkaita ihmisiä. Heidän ammattitaitonsa ja sitoutuneisuutensa ovat meille luovuttamattoman tärkeitä asioita. Kun nämä ihmiset nyt uhkaavat vetäytyä pois tehtävistään, me yritämme estää sen niillä keinoilla, joita meillä on käytettävissä.

Miten muualla yhteiskunnassa toimitaan silloin, kun halutaan pitää kiinni avainhenkilöistä? Eikö niin, että tehdään kaikki voitava, jotta saataisiin avainhenkilöt houkutelluksi pysymään työssään? Jos joku on ihan korvaamattoman tärkeä henkilö, hänet saatetaan houkutella pysymään tehtävässään lupaamalla hänelle poikkeuksellisen merkittäviä taloudellisia etuisuuksia. Mitä korvaamattomammalta henkilö näyttää, sitä suurempia korvauksia luvataan. Sitoutuminen on tahdon asia. Etenkin liike-elämässä on ruvettu uskomaan, että raha on paras väline vaikuttaa siihen, mitä ihminen tahtoo ja mihin hän sitoutuu. Tuottavuuskeskustelujen myötä tällainen ajattelu on saamassa sijaa myös julkisen sektorin työelämässä.

Terveydenhuollon alalla on pitkään vallinnut ajattelutapa, jonka mukaan työ on itsessään palkitsevaa. Näille aloille hakeutuu ihmisiä, joilla on sisäinen into ja halu auttaa ja tukea toisia ihmisiä heidän vaikeuksissaan, auttaa, hoitaa ja parantaa. Tämä sisäinen innostus ja sydämen liekki, vastuu ja lähimmäisenrakkauskin ovat ohjanneet voimien käyttöä ja niiden suuntaamista työssä hoitoalalla. Vaikka työ on ollut ajoittain hyvin raskasta, sielu on saanut itselleen jotain tärkeätä silloin, kun hoitaja on kokenut voineensa ihan oikeasti antaa toiselle ihmiselle merkittävää apua.

Työn palkitsevuuden takia ja myös kutsumusajattelun tähden on töitä tehty suhteellisen vaatimattomalla palkalla. Tämä ihmisen sisimmässä elävä, sisältä nouseva vastuullisuus ja etiikka on keskeinen kivijalka muun muassa terveydenhuollon työssä. Työtä ei ole tehty pelkästään rahan takia, vaan työ on perustunut myös aitoon kiinnostukseen ja motivaatioon auttaa kärsiviä ihmisiä. Hoitotyön korkea laatu ei ole koskaan syntynyt vain rahan synnyttämällä motivaatiolla. Keskeinen merkitys on ollut ihmisten, työntekijöiden vapauteen nojaavalla etiikalla ja moraalilla. Etiikka ja moraali elävät vain siellä, missä on vapaus. Tästä syystä on äärimmäisen traagista, että hoitotyön lähtökohdaksi ollaan ottamassa työntekijöihin kohdistuva tahdonvastainen määräys siihen liitettävine uhkasakkoineen. Toisin kuin liike-elämässä, rahan maailmassa, näitä terveydenhuollon avainhenkilöitä ei nyt kutsuta työhön houkuttelemalla. Hoitajien kokemusta työn raskaudesta ja palkkauksen jälkeenjääneisyydestä ei oteta vakavasti vaan toivotaan, että sisäinen innostus ja sydämen liekki riittäisivät työn motiiveiksi edelleenkin. Kun näin ei näytä käyvän, määrätään nämä eettisesti erittäin vaativan työn ammattilaiset työhön rangaistuksen uhalla.

Me toivomme, että sovinto löytyisi. Toivomme, että laki saisi täällä käsittelyssä muodon, josta yksipuolinen pakottaminen on poissa. Toivomme, että pakottamisen, yksipuolisen määräämisen sijasta turvauduttaisiin avainhenkilöiden houkuttelemiseen niin, etteivät joukkoirtisanoutumiset toteutuisi. Vain houkuttelemalla voidaan tässä tilanteessa taata potilasturvallisuus.

Tuulikki  Ukkola /kok:

Arvoisa puhemies! Ajattelin lukea, niin kuin ed. Gustafsson, täällä pätkän yhdestä sähköpostiviestistä, jonka sain monien muiden joukossa. Tässä lukee: "Muistatko, Tuulikki, mistä puolueesta olivat opetusministerit, kun sairaanhoitajien koulutus muutettiin ammattikorkeakoulutasoiseksi, siis korkeakoulututkinnoksi, ja miten silloin korostettiin koulutuksen merkitystä? Nyt meillä on näitä harhaanjohdettuja hoitajia, jotka oikeutetusti vaativat työnsä arvostusta. Tehtäisiinkö poikkeuslakeja, jos pörssifirmojen paperityöläiset lakkoilisivat? Kysymys ei ole varmaankaan rahasta vaan pelosta, että muutkin naisalat alkavat vaatia oikeutetusti samaa asiaa."

Herra puhemies! Tässä ilmenevät ne kaksi asiaa, jotka ovat tämän työtaistelun kaikkein tärkeimmät asiat. Ne ovat hoitajien kokema arvostuksen puute ja tietenkin sitten palkka. Jos palkka on arvostuksen mitta, niin kuin se tässä yhteiskunnassa on, niin emmehän me tietenkään hoitajia arvosta. Tämä tarkoittaa sitä, että hoitajat saavat täyden tuen niille vaatimuksilleen, mitä he haluavat, mutta se ei ole eduskunnan (Ed. Vistbacka: Miksei Katainen anna?) tahdon asia, paljonko he saavat. Se on kahden osapuolen neuvottelujen tulos. Se on työnantajan ja työntekijöitten neuvottelujen tulos, (Ed. Saarinen: Mitäs kokoomus lupasi?) työnantajien ja työntekijöitten neuvottelujen tulos. (Ed. Saarinen: Mitä Katainen lupasi?) Se, että ... — Jos minä, herra puhemies, saisin puhua, koska minä en ole kirjoittanut tätä puhetta. Minä menen sekaisin, kun siellä huudellaan koko ajan. Minä yritän pitää ajatukseni kasassa, että pystyn sanomaan sen, mitä haluaisin sanoa. Kai te haluatte päästä nukkumaankin tänä iltana? (Ed. Saarinen: Ei ole niin väliä!) — No, ei mennä sitten.

Kysymys on siitä, että hoitajat haluavat ja ansaitsevat palkkansa, mutta eduskunta ei ole tässä se palkanmaksuosapuoli, vaan se on Kunnallinen työmarkkinalaitos. Se, minkä vuoksi tämä asia on täällä, on se, että työmarkkinajärjestelmä on muutoksessa, ja se näkyy ensimmäistä kertaa hyvin vahvana tässä hoitajien työtaistelussa. Ei enää lakko riittänyt, vaan otettiin käteen sellaiset aseet, joihin tämä yhteiskunta ei ole varautunut. Me olemme eläneet monta vuosikymmentä sopimusyhteiskunnassa, elikkä on ollut kaksi osapuolta ja kolmikannassa kolme osapuolta. En tiedä, onko se niin hyvä asia ollut, mutta on se ainakin pitänyt jotenkuten tämän Suomen työmarkkinajärjestelmän järjissään. Mutta nyt on tapahtumassa joku ratkaiseva muutos, ja se muutos on siinä, että meidän lainsäädäntömme, meidän järjestelmämme ei pysty vastaamaan tämän tyyppisiin asioihin. Koska se ei pysty vastaamaan, me joudumme eduskunnassa puuttumaan asioihin, jotka eivät periaatteessa meille kuulu. Me joudumme hakemaan tälle työtaistelulle rajat. Me joudumme hakemaan ne rajat suojelutyölle, mihin hoitajat ja työnantajajärjestöt eivät yhdessä pystyneet tai mitä eivät halunneet. Jonkunhan on ne rajat haettava.

Se, minkä eteen myös demarit ja myös ed. Heinäluoma varmasti jossakin vaiheessa joutuvat, on se, että nykyiset sovittelujärjestelmät eivät enää toimi. Jos meillä olisi samanlainen järjestelmä kuin Ruotsissa, Norjassa, Tanskassa, monessa muussa Länsi-Euroopan maassa, niin me olisimme voineet asettaa pakkosovittelulautakunnan. Nyt meillä on vaan sovittelulautakunta. Jos siellä ei sopimusta synny, niin ei kerta kaikkiaan synny, sillä sovittelulautakunnalla ei ole mitään valtaa ja voimaa pakottaa sovintoon. (Ed. Saarinen: Joskus se on sovittava!) Mutta Norjassa on lopetettu ainakin pari lakkoa pakkosovittelulautakunnan avulla, ja tähän me olemme ajautumassa. (Ed. Laakso: Onko se kokoomuksen kanta?) — Ei, tämä on minun kantani. Minä en kysy kokoomukselta enkä keneltäkään muiltakaan, mitä minä ajattelen. (Ed. Laakso: Ettekö te ole kokoomuksen jäsen?) — Minä olen kokoomuksen jäsen, mutta tämä asia ei ole tullut täällä esille, ja minä pystyn puhumaan siitä, koska jatkossa me joudumme harkitsemaan pakkosovittelulakia tähän maahan. Siitä on puhuttu joskus aikaisemmin, kun on ollut vaikeita lakkoja, mutta ne on saatu sovituksi ilman, että niihin on tarvinnut kauheasti ulkopuolelta puuttua. (Ed. Jaakonsaari: Miksi nyt ei saada?) — Minä en tiedä, siinä on kysymys siitä, että he eivät halua sopia, ja minkäs minä sille teen, ja minkäs poliitikot sille tekevät? (Välihuutoja vasemmalta)

Jos tämä ei olisi näin vaikea asia, jos ei olisi näin elintärkeästä asiasta kysymys tässä asiassa, niin voisihan tietenkin jatkua tämä työtaistelu niin kuin jatkuu, mutta kysymys on ihmisen hengestä. Kysymys on ihmisen elämästä, kaikkein tärkeimmästä perusoikeudesta, ja sen kanssa ei pitäisi leikkiä kenenkään. (Ed. Kimmo Kiljunen: Sen takia me olemme huolissamme!) — Me olemme kaikki huolissamme ihan oikeasti, ja sen takia tämä laki on tehty, että jonkun täytyy ottaa vastuu. Perustuslain mukaan se vastuu kuuluu julkiselle vallalle, ja siksi meillä on tämä keskustelu ja siksi meillä on tämä lainsäädäntö tulossa. (Ed. Jaakonsaari: Tämä pahentaa!) Minä olen perustuslakivaliokunnan jäsen niin kuin ed. Kiljunenkin, joka tuolla huutelee sen kuin suustaan pääsee. Perustuslakivaliokunta yritti tehdä laista työtaisteluun valmistautuvien kannalta niin oikeudenmukaisen kuin suinkin, ja minun mielestäni siinä onnistuttiin. Me kaikki kuitenkin toivomme, rukoilemme ja suorastaan anomme, että tehkää sovinto.

Ihan lopuksi voisin tätä keventää, että kun oli 90-luvun alku ja lamavuodet, niin silloinkin minä olin tässä talossa ja ne olivat niin pelottavia asioita, että minä menetin luottamukseni silloin täysin sosialidemokraattien politiikkaan. Se oli kovaa aikaa, ja siellä huudettiin velkaelvytystä ja velkaelvytystä. Jos olisi vaan velalla elvytetty, niin kuinkahan paljon meillä olisi velkaa tällä hetkellä? (Ed. Saarinen: Paljonko velkaa otettiin?) — Velkaa jouduttiin ottamaan, jotta tämä yhteiskunta pysyi pystyssä ja sen palvelurakenteet toimivat, eivät täysin romahtaneet. (Ed. Jaakonsaari: Sen hinta oli massiivinen työttömyys!)

Se, mitä nyt haluan sanoa, on, että vähän pelottaa: nytkin Suomi näyttää suistuvan uuteen tuntemattomaan aikaan.

Jyrki Yrttiaho /vas:

Arvoisa herra puhemies! Hoitajien asettamat vaatimukset terveydenhuollon tulevaisuuden turvaamiseksi palkkoja korottamalla ja samalla turvaamalla työvoiman saatavuus ja resurssit nauttivat laajaa kansalaistukea, veronmaksajien laajaa tukea. Näiden järkevien ja perusteltujen tavoitteiden ajamiseksi hoitoala on joutunut käyttämään äärimmäistä ja järeintä asettaan, työtaistelu-uhkaa. Ja kannattaa muistaa, että elämme edelleenkin nimenomaan työtaistelu-uhan alla emmekä vielä työtaistelussa, ja sen takia onkin aivan oikeutettua peräänkuuluttaa hallituksen välittömiä käytännön tekoja tämän työkiistan ratkaisemiseksi.

Terveydenhuollon ammattilaiset joutuvat nyt työtaistelun avulla korjaamaan niitä monien hallitusten laiminlyöntejä, joiden takia terveydenhuollon palvelut Suomessa on ajettu kriisiin. Ja on kohtuutonta, että eduskunta on keskittynyt työtaistelu-uhan alla moukaroimaan tätä uhrautuvaa työtä tekevää ammattiryhmää. Siitähän tässä propagandanäytelmässä on kysymys.

Tätä pakkotyölakia valmisteltaessa perustuslain tulkintaa on venytetty tässä talossa äärimmilleen työtaistelukiellon suuntaan. Ja jos tässä yön tunteina sallitte sarkasmin, niin voidaan sanoa, että 20. marraskuuta jälkeen tässä maassa kaikkien kuolemien ja sairastumisien syy on terveydenhuoltoalan työtaistelu.

Potilasturvalaki on minusta alusta loppuun hurskastelua. Se on pakkotyölaki, jolla hallitus yrittää murskata Tehyn työtaistelun. Se keksittiin, kun sovittelulautakunnan jäsenet joutuivat levittelemään illasta toiseen televisiossa tyhjiä käsiään. Sovittelulautakunnan pöytä on tyhjä ja pysyy tyhjänä, ja sovinnon edellytykset puuttuvat niin kauan kunnes hallitus osoittaa kunnille rahaa palkkojen korottamiseksi. Ja huomatkaa, tämä pakkotyölaki tuotiin tänne nyt. Tämä on täsmäohjus. Tämä ohjus on ammuttu nyt, kun aikaa työtaistelun alkamiseen on jäljellä enää viikko. Jos todella valtakunta olisi uhattuna ja poikkeustila käsillä, olisivat hallituksen toimet kyllä kovin myöhäsyntyisiä, mutta tästähän tässä ei ole kysymys. Pakkotyölailla halutaan kääntää huomio pois mittavasta perusongelmasta ja syyllistää hoitajien toiminta ja kieltää heidän oikeutensa lailliseen työtaistelutoimenpiteeseen. Ja ed. Laakson kertomat tiedot siitä, että ministeri Katainen jatkaa propagandasotaa hoitajia vastaan huomenna lehdistöhaastatteluin, vahvistaa vain nämä epäilyt.

Kun olen kuunnellut tätä polveilevaa keskustelua, minusta on tuntunut, että hallitus ja kunnat ovat sälyttämässä terveydenhuoltomme vakavat ongelmat yhden ammattiryhmän harteille. Kun terveydenhoidon väki on käyttänyt tällä työtaistelu-uhallaan vakavan puheenvuoron, se on minusta vakava puheenvuoro. Kaikki todelliset lakonuhat ovat yleensä siihen saakka, kunnes työtaistelut alkavat, vakava puheenvuoro yhteiskunnalle niistä ongelmista, joista tähän työtaisteluun menevät ihmiset puhuvat ja haluavat kertoa. Siitä on tässäkin asiassa kysymys. Kysymys on meille kaikille elintärkeistä terveydenhuollon ja vanhustenhoivan palveluista ja niiden tilasta. Nyt tässäkin salissa nämä hyvän ja eettisesti uskomattoman arvokkaan viestin vastuulliset tuojat kivitetään ja kytketään pakkotyökahleeseen. Vasemmistoliitto vastustaa loppuun saakka tätä lakiesitystä, tätä pakkotyölakia.

Arvoisa herra puhemies! Tehy on joutunut tänään lisäämään panoksia tässä kamppailussa. Työtaistelu-uhan piiriin on ilmoitettu nyt kaikkiaan 16 000 hoitajaa. Hallitus ja kuntatyönantajat ovat ilmeisesti kuvitelleet, että Tehyn rintama murenee, mutta uskon vakaasti monien työtaistelujen todistajana, että pakkotyölain ja häikäilemättömän vastapropagandan vaikutus on aivan täysin päinvastainen. Tehyn rintama vahvistuu, ja tietenkin otteet kovenevat.

Olen tänä päivänä saanut viestejä, että monissa ammattiliitoissa valmistaudutaan tukitoimiin. Ne ovat tervetulleita uutisia. (Ed. Jaakonsaari: Hyvä!) Hoitajia ei saa jättää yksin tässä kamppailussa. Hoitajien taistelu on terveydenhuollon tulevaisuuden taistelu.

Reijo Laitinen /sd:

Herra puhemies! Tämä keskustelu on polveillut aika vilkkaasti. Valitettavasti en ollut työmatkan johdosta osallisena mukana keskustelussa, kun lähetekeskustelua käytiin, mutta tämän päivän keskustelu on varmaan suomalaisessa yhteiskunnassa hyvin suurella mielenkiinnolla pantu merkille ei vähiten sen johdosta, että eduskunnasta tuli useampi tunti suoraa lähetystä tämän asian osalta.

Minua ihmetyttivät edustajien Heikkinen ja Karhuvaara puheenvuorot siltä osin, että he omassa puheenvuorossaan totesivat sen, että tämä pakkotyölakiesitys on annettu erityisesti irtisanoutuneitten terveydenhoitajien turvaksi, jotteivät he joutuisi rikkureiksi omalla työmaallaan. Näin sen tulkitsin. Se oli jotain aivan poikkeuksellista tässä yhteydessä ja kuvaa sitä, millä tavalla yritetään tätä asiaa vääntää nyt siihen suuntaan, että voimakkaasti syytetään nimenomaan hoitajia.

Käydyssä debattikeskustelussa ed. Liisa Jaakonsaari mielestäni totesi osuvasti vedotessaan pääministeri Vanhaseen, että nyt on syytä kyllä ottaa tämä asia vakavasti. Nimittäin nyt on tapahtumassa suomalaisessa yhteiskunnassa jotain peruuttamatonta, ja meidän tulisi se ymmärtää. Ajattelen vähän samalla tavalla. Me olemme ajautuneet tämän kysymyksen osalta nyt sellaiseen tilanteeseen, että tässä täytyisi järjen löytyä ja voittaa ja tiukoista periaatteista täytyisi antaa puolin ja toisin, totta kai, periksi.

Täällä on useammassakin puheenvuorossa siteerattu niitä viestejä, joita me itse kukin olemme saaneet. Tämänkin päivän aikana on useampi kymmen varmaan meille jokaiselle tullut. Myöskin omassa puheenvuorossani lainaan erään terveydenhuollon alan ammattilaisen, hyvin pitkään työssä olleen naishenkilön minulle lähettämää viestiä. Suora sitaatti: "Anteeksi, jos tämä viesti on vähän kiukkuinen, mutta en voi kiukulleni mitään. Oli ihan pakko kirjoittaa." Tällä tavalla varmaan suurin piirtein hyvin monet viestit ovat alkaneet.

Hän kertoo omasta työurastaan tässä, että on työskennellyt noin 30 vuotta sydänvalvomon sairaanhoitajana, työn ohessa lukenut ja valmistumassa myöskin nyt maisteriksi. Edelleen hän kirjoittaa, että hän on irtisanoutunut nytten omasta työtehtävästään ja on valmis vielä tässäkin iässä, jo hyvin pitkä työkokemus takanaan, keski-iän ohittanut naishenkilö, muuttamaan Suomesta pois, jos tähän kiistaan ei löydy järkevää ratkaisua. Hän sanoo, että hänen osoitteensa on sitten mitä ilmeisimmin, jos tämä kiista ei saa järkevää lopputulosta, Norja. No, edelleen suora sitaatti tästä kirjeestä. Hän toteaa näin: "On kohtuutonta työnantajalta ja poliittisilta päättäjiltä hyökätä yksittäisiä hoitajia vastaan. Kaikkein moraalittominta on käyttää tässä taistelussa hyväksi potilaita ja siten saada yleisön viha kohdistumaan yksittäisiin hoitotyöntekijöihin." Edelleen hän jatkaa: "Onko tällä maalla todella varaa menettää nämä kaikki osaajat terveydenhuollosta?"

Hän on tavattoman oikeassa tässä asiassa. On totta se, että tähän ongelmaan ja asiaan meidän olisi tullut puuttua huomattavasti aikaisemmin. Siinä varmasti voi katsoa jokainen aikaisempi hallitus peiliin, myöskin ne hallitukset, joissa sosialidemokraatit ovat olleet mukana, vaikkakin on niin, että viime tupokierroksella tehtiin erityisesti terveydenhuoltoalaa koskeva erityinen ratkaisu. Tässä on kansallisesta hädästä ja kansallisesta tulevaisuudesta kysymys, ja se tarkoittaa silloin sitä, että tarvitaan tämän asian ratkaisemiseksi kansallista yhteisymmärrystä, poliittista ratkaisua. Me tarvitsemme nyt lisää resursseja, hoitohenkilökuntaa lisää, heidän palkkatasonsa nostamista. Se ei varmaan tapahdu ihan hetkessä, mutta joka tapauksessa se tie on nyt meillä edessä. Ja tämä merkitsee silloin sitä, että kunnille on löydettävä ne taloudelliset resurssit, joilla ne toteuttavat sitä tehtävää, jonka me lainsäätäjänä niille olemme asettaneet. Se tarkoittaa silloin sitä, että kuntien valtionosuuksia on nostettava.

Hyvät kollegat, tämähän on nyt mahdollista. Tähän on mahdollisuus olemassa. Olen itse ollut valtiovarainvaliokunnan jäsenenä yli 12 vuotta, ja itse asiassa koskaan sinä aikana valtiontalouden tila ei ole ollut niin hyvässä kunnossa kuin se nyt on ja näkymätkin ovat kohtalaiset. Me teemme hyvää ylijäämää, valtionvelka on kansainvälisestikin mitattuna Euroopan mittakaavassa alhainen. Nyt on tämä tie viimeinkin aloitettava. Me tiedämme kaikki sen, että suomalaisessa terveydenhuollossa on jo nyt valtavaa resurssipulaa. Me tiedämme sen, että hoitotakuu ei täysin toteudu. Hyvä laki on säädetty, mutta se ei vaan toteudu.

Tehyn hoitajien joukkoirtisanoutuminen toisi toteutuessaan erittäin suuren kansallisen riskin, ja sitä ei paikata eikä sitä ongelmaa hoideta tällä pakkotyölailla. Tämä meidän pitää ymmärtää. Ainut keino on totta kai se, että pystytään sopimusneuvottelujen kautta löytämään yhteisymmärrys siitä, miten tämän alan ja muiden vastaavaa työtä tekevien koulutettujen, erityisesti naisvaltaisten alojen työntekijöiden palkkausta korjataan. Silloin se tarkoittaa sitä, että meidän täytyy valtion budjetin kautta osoittaa rahaa. Tulee myöskin miettiä sitten, kun jossakin vaiheessa valtionosuusuudistusta laajemmin toteutetaan, voisiko esimerkiksi edetä sillä tavalla, että erikoisterveydenhoito siirtyykin valtion vastattavaksi. En sano, että se on ainut tapa hoitaa tätä ongelmaa, mutta erilaisia vaihtoehtoja pitää kuitenkin miettiä.

Tässä on vedottu monissa puheenvuoroissa jo hallitukseen, ja sosialidemokraattien puheenvuoroissa erityisesti tämmöinen yhteisvastuullisuus on voimakkaasti noussut esille. Me olimme valmiita hyvin pitkälle tulemaan hallitusta vastaan siinä, että tästä pakkotyölaista olisi menty enemmän sovittelun puolelle ja pykälät muutettu sillä tavalla, että ne olisivat vastanneet sitä tavoitetta, ja päästy eteenpäin. Hallitus ja hallituspuolueet eivät tähän olleet valmiit, joten meille ei jää kovin paljon tässä tilanteessa silloin vaihtoehtoja.

Potilaiden turvallisuus taataan vain sopimalla työriita ennen joukkoirtisanoutumisten voimaan astumista. On pakko jälleen kerran todeta se, että tämä nyt meillä käsittelyssä oleva pakkotyölakiehdotus ei turvaa paljon puhuttua potilasturvallisuutta. Kyllä se niin vaan on, että kaikkien meidän täytyy miettiä tätä kysymystä ihmishengen turvaamisen lähtökohdasta kaikissa tilanteissa. Se edellyttää, että tämä kysymys silloin myöskin ratkaistaan, ja me tiedämme sen, että niitä ratkaisun mahdollisuuksia kovin paljon ei ole.

Anne-Mari Virolainen /kok:

Arvoisa puhemies! Tänään täällä potilasturvalain käsittelyn yhteydessä on jälleen kerran otettu esiin vastakkainasettelu. Tämän lain säätämisen kohdalla ei todellakaan ole kysymys vastakkainasettelusta. Lakia ei ole suunnattu ketään tai mitään vastaan, vaan suomalaisten hengen ja turvallisuuden takaamiseksi, ja onkin syytä erottaa toisistaan potilasturvalaki ja työtaistelutoimenpiteet.

Oikeus elämään on ehdoton perusoikeus, josta ei sallita poikkeuksia missään olosuhteissa. Näin ollen valtiolla on velvollisuus pidättäytyä loukkaamasta perusoikeutta ja ryhtyä toimenpiteisiin ihmisten elämän turvaamiseksi.

Tehyläisillä on myös oikeus käydä työtaisteluaan. Potilasturvalaki ei estä Tehyä käymästä työtaisteluaan eikä siten ole suunnattu Tehyä tai työtaistelutoimia vastaan. Lain perusteella potilasturvatyöhön voitaisiin osoittaa tietty osa irtisanoutuneista työntekijöistä ja heille maksettaisiin normaalia palkkaa korkeampi palkkio. Potilasturvalain ainoa tarkoitus on huolehtia kaikkein kriittisintä hoitoa tarvitsevien potilasturvallisuudesta.

Aina ennen terveydenhoitoalan lakkotilanteissa on sovittu lakkotoimia rajoittavasta suojatyöstä, jotta ihmishenkien menetyksiltä säästyttäisiin. Nyt Tehy on ottanut työtaisteluaseekseen joukkoirtisanoutumiset ja on myös ilmoittanut, ettei se ole halukas rajaamaan työtaistelutoimia aiemman käytännön mukaisesti. Tämän takia laki on ainoa keino varautua irtisanoutumisen seurauksiin ja varjella ihmishenkiä.

Ed. Laakso kysyi iltapäivällä, siis eilen iltapäivällä, miksi hallitus on ryhtynyt näin rajuun toimenpiteeseen. Kysymykseen voi vastata, että valitut työtaistelutoimenpiteet ovat niin rajut, että hallituksen on lailla varmistettava potilasturvallisuus.

Varmasti jokainen meistä on sitä mieltä, että hoitohenkilökunta tarvitsee koulutuksensa ja työnsä vaativuuden mukaisen palkan. Samoin tänään on todisteltu sitä, että hoitajien ja monen muun koulutetun kunta-alalla työskentelevän naisen palkkaus on jäänyt jälkeen vuosikymmenten aikana. Näistä me kaikki olemme yhtä mieltä, kuten myös siitä, että terveydenhoitoalan houkuttelevuus on turvattava myös jatkossakin kuten myös hoitohenkilökunnan työssäviihtyminen ja -jaksaminen.

Tämän pitkän päivän ja yön aikana on useaan otteeseen viitattu sosiaali- ja terveysvaliokunnan mietintöön, jossa painotetaan, että valtiovallan tulee ensisijaisesti panostaa sovinnon aikaansaamiseen niin, että lakia ei tarvitse panna toimeen. Toissijaisesti tulee pyrkiä saamaan osapuolet sopimaan työtaistelutoimien rajaamisesta niin, että niillä ei vaaranneta potilasturvallisuutta, ja vasta viimeisenä keinona voidaan turvautua nyt käsiteltävänä olevan lain tarjoamiin mahdollisuuksiin.

Laki ei siis ratkaise sopua, vaan se on potilasta varten, kuten nimikin sanoo. Lailla ei myöskään ole tarkoitus puuttua sovittelulautakunnan työhön eikä pelotella ihmisiä, saatikka hoitajia, vaikka oppositio on niin koettanut vakuutella. Täällä on myös esitetty väitteitä, että potilasturvalaki vaikeuttaisi sopimista.

Viime torstaina pääministeri vetosi puheellaan neuvotteluosapuoliin sopimuksen synnyttämiseksi. Kansalaisten hengen ja terveyden turvaamista ei kuitenkaan voi jättää sen toiveen varaan, että sopimus syntyy kalkkiviivoilla. Itse asiassa olemme jo niillä kalkkiviivoilla. Valttikortit ovat nyt sovittelulautakunnalla. Kuinka saadaan aikaan ratkaisu, joka tyydyttää kaikkia osapuolia ja joka on mahdollista toteuttaa ja vielä mahdollisimman nopealla aikataululla? (Ed. Skinnari: Katainen tietää!)

Arvoisa puhemies! Täällä on luettu otteita meille tulleista viesteistä, viitattu orjatyöhön ja pakkolakiin sekä väitetty, että hallitus kyykyttää hoitajia. Tästä ei suinkaan ole kysymys, vaan oikeudesta elämään. Olettaisin, että kaikkien keskosten, syöpäsairaiden ja muiden kiireistä hoitoa tarvitsevien henki on yhtä arvokas kaikkien puolueiden edustajille.

Tuomo Puumala /kesk:

Arvoisa puhemies! Tällä lailla ei olla edistämässä tai heikentämässä sopimuksen syntyä. Uskon, että me kaikki olemme samaa mieltä siitä ja laitamme vetoomukset sen puolesta, että sopu syntyy.

Mielestäni tässä keskustelussa puhutaan kahdesta eri asiasta. Näyttää siltä, että osa opposition kansanedustajista haluaa tarkoituksella sekoittaa neuvottelutilanteen ja siihen liittyvän Tehyn rahavaateen ja toisaalta sen, että valtioneuvoston ja eduskunnan on pidettävä huolta siitä, että työtaistelutoimet eivät muodosta vaaraa kansalaisten hengelle ja terveydelle.

Kuten moneen otteeseen on todettu, normaalisti niin sanotusta suojelutyöstä sovitaan neuvotteluosapuolten kesken. Lukuisista yrityksistä ja ymmärtääkseni valtioneuvoston vetoomuksista ja tahdosta huolimatta tästä suojelutyöstä ei ole nyt voitu sopia. Tässä tapauksessa meillä ei ole mitään muuta mahdollisuutta kuin toimia sillä tavalla, että kansalaisten henki ja terveys myös työtaistelutoimien aikana tulee turvattua. Näin on toimittu ymmärtääkseni ennen — näin täällä on ainakin todettu — ja näin täytyy toimia myöskin tulevaisuudessa. Muita vaihtoehtoja ei ole. Näitä kahta asiaa, rahavaadetta ja kansalaisten terveyden turvaamista, ei pidä liittää yhteen, vaikka se muodostaa erinomaisen politikoinnin paikan. Tässä peräisin vastuullisuutta ja toivoisin, että tässä asiassa ei politikoitaisi. Tämä esitys on hyväksyttävissä näillä tehdyillä muutoksilla. Mielestäni se on välttämätön.

Tuomo Hänninen /kesk:

Arvoisa puhemies! Potilasturvallisuus ja peruspalvelujen turvaaminen kaikissa olosuhteissa ovat työllistäneet eduskuntaa viime viikosta lähtien. Tätä lakia eduskunta on velvollinen säätämään tärkeimmän perusoikeuden, oikeuden elämään, turvaamiseksi poikkeustilanteessa. Julkisen vallan eli valtion ja kuntien yleisenä velvollisuutena on perustuslain 22 §:n mukaan turvata perus- ja ihmisoikeudet. Eduskuntakin on tästä osaltaan vastuussa.

Hoitajat ovat oikeudenmukaisen palkan ansainneet, ja kaikki me toivomme, että työmarkkinaosapuolet pääsevät sovittelulautakunnassa sopuun tämän viikon neuvottelussa. Lakiin on jouduttu menemään siitä syystä, ettei suojelutyön rajoista tässä tilanteessa ole voitu sopia. Lain toivotaan tulevan takataskuun kaiken varalta.

Suomalainen työmarkkinajärjestelmä ja keskitetyt palkkaratkaisut ovat olleet kilpailukykymme takeena. Liittokohtainen ratkaisu ei tässä tilanteessa ole toiminut. Väkisinkin on tullut mieleen näinä päivinä, purkautuvatko näin vuosien patoutumat ja paineet. Tulisiko järjestelmää jollakin tavalla purkaa tai kehittää? Tällaisia pattitilanteita ei pieni yhteiskuntamme toistuvasti kestä.

Pauliina Viitamies /sd:

Arvoisa puhemies! Eduskunta on tänään komennettu koolle säätämään pakkolakia, jota kansanedustajat ovat koko viikonvaihteen viilanneet valiokunnissa. Olen koko päivän täällä salissa ihmetellyt sitä, missä ministerit Vanhanen ja Katainen oikein ovat. Eikö tämä ole sellainen asia, jonka vuoksi tulisi myös näiden vastuuministereiden olla paikalla? Minun mielestäni tämä on juuri sellainen asia. Ikävä kyllä, heitä ei tänään täällä liiemmin ole näkynyt. (Eduskunnasta: Vilaukselta nähtiin!) — Vilaukselta nähtiin, kyllä joo.

Arvoisa puhemies! Mahdollisen työtaistelun aikana lääninhallitus on se elin, joka käytännössä määrää hoitajat pakkotöihin. Potilasturvallisuuslaki vaikuttaa koko lääninhallituksen toimintaan. Esimerkiksi Itä-Suomen lääninhallituksen sosiaali- ja terveysosaston henkilökunnasta pakkolain valmistelu ja päätöksenteko sitoo kolmasosan. Lain täytäntöönpano merkitsee käytännössä siis sitä, että osa lääninhallituksen tehtävistä on pakko jättää hoitamatta. Valvonnan määrää joudutaan vähentämään ja lupapäätösten ja kanteluratkaisujen käsittelyajat pitenevät.

Hallituksen esityksen mukaan hoitaja voidaan määrätä tavanomaisesta poikkeaviin tehtäviin ohi sen, mitä hän normaalisti tekee. Ongelmalliselta tuntuukin se, miten työhön määrättävät hoitajat ehditään perehdyttää uusiin tehtäviin. Normaalistihan esimerkiksi leikkaussalissa perehdyttämiselle on varattu aikaa 4—6 kuukautta.

Arvoisa puhemies! Hoitajien palkkausasia nostaa taas kerran esille suuren perusongelman. Suomessa siirryttiin uuteen valtionosuusjärjestelmään edellisen oikeistohallituksen, Ahon porvarihallituksen, aikana viime vuosikymmenen alkupuolella ja korvamerkityistä valtionosuuksista luovuttiin. Aiemmin valtio ohjeisti tarkkaan kunnille antamiensa varojen käytön. Nyt päätökset tehdään kunnissa. Ne epäluulot, joita ennen uudistusta tunnettiin, ovat osoittautuneet enemmän kuin tosiksi. Valtionosuuksiin osoitettuja varoja valuu joskus kummallisiin kohteisiin samaan aikaan, kun peruspalvelut kangertelevat. Tehyn työtaistelu ja monet muut esimerkit osoittavat taas kerran, että valtionosuusjärjestelmässä on tarpeen palata entistä tarkempaan säätelyyn.

Kansanedustajien sähköpostit pullistelevat kansalaisten viesteistä, joissa vaaditaan hoitoalan palkkakysymyksen oikeudenmukaista ratkaisua. Hallituksen menettely on ollut sekavaa. On puhuttu arvovaltakysymyksistä, ja väliin on tuntunut siltä, että keskustapuolue ei ole halunnut kajota hoitajien palkkoihin kepilläkään, vaan on jättänyt suuria lupauksia vaalien alla antaneen kokoomuksen selviytymään ongelmasta yksin.

Julkisen terveydenhoidon johtajat ovat kertoneet, että korvaavia palveluja työtaistelun aikana ostetaan yksityiseltä sektorilta. Työtaistelu tietää yksityisille reppufirmoille, lääkäriasemille ja yksityissairaaloille taloudellista piristysruisketta. Kun muistetaan, että Suomea hallitaan nyt oikeistovoimin, jää pohtimaan sitä, antaako hallitus tahallaan tilanteen kriisiytyä, voihan työtaistelulla edistää julkisten terveyspalvelujen valumista yksityissektorille.

Hyvä puhemies! Oli niin tai näin, tärkeintä on, että sopu saadaan aikaan. Laki ei takaa potilasturvallisuutta. Hoitajat ovat palkkansa ansainneet. Kaikki voimavarat pitää keskittää nyt sopimuksen aikaansaamiseksi.

Pirkko Ruohonen-Lerner /ps:

Arvoisa herra puhemies! Suunnitteilla oleva laki potilasturvallisuuden varmistamisesta terveydenhuollon työtaistelun aikana on herättänyt paljon tunteita. Kansalaisten lukuisista aihetta koskevista yhteydenotoista välittyvät närkästys, epäusko ja huoli. Moni kokee, että lakiehdotuksella poljetaan yksilöiden oikeuksia ja pyritään vesittämään Tehyn työtaistelu. Tällaisen lain laatiminen on mielestäni hyvin lyhytnäköistä. Suomeen tarvittaisiin jo nyt lisää motivoitunutta ja hyvin koulutettua terveydenhuollon henkilökuntaa ja tulevaisuudessa heitä tullaan tarvitsemaan vieläkin enemmän. Mutta kuten eräs sairaanhoitaja lähettämässään sähköpostiviestissä toteaa: "Kuka haluaa kouluttautua alalle, jolla ihmisillä voidaan teettää töitä ilman työehtosopimusta, tuntirajoja ja kaiken lisäksi vastoin heidän tahtoaan?"

Arvoisa herra puhemies! Kohtelemalla sairaanhoitajia huonosti otamme sen riskin, että tulemme vielä menettämään niitäkin hoitajia, jotka meillä nyt on. Työhön pakottamisen uhka aiheuttaa vihaisia vastareaktioita. Monet hoitajat aikovat olla tavoittamattomissa 20. päivä marraskuuta, ja eräät harkitsevat tulevaisuudessa muuttoa ulkomaille. Pystyttekö jo kertomaan, voiko kesken pakkotyön muuttaa, kysyy eräskin sairaanhoitaja lähettämässään viestissä.

Meillä ei ole oikeutta eikä varaa kohdella terveydenhuollon henkilökuntaa huonosti. Kyseessä on ihmisryhmä, josta me kaikki olemme riippuvaisia. Kuka tahansa meistä voi sairastua, ja kaikki me vanhenemme. Hoitajat ovat niitä ihmisiä, joihin me joudumme turvautumaan elämämme heikkoina aikoina. Tuolloin jokainen varmasti toivoisi omalle kohdalleen motivoitunutta, ammattitaitoista ja työssään viihtyvää hoitohenkilökuntaa.

Arvoisa herra puhemies! Kun tämä työtaistelu on ohi, ei mikään estä yksittäisiä hoitajia lähtemästä alalta ja näiden yksittäisten joukko saattaa kasvaa vaarallisen suureksi. Kun lähitulevaisuudessa muutenkin suuri osa terveydenhuollon henkilöstöstä poistuu työelämästä eläkkeelle, on meillä pian käsissämme todellinen ongelma. Vanhat hoitajat lähtevät eikä uusia tule. Kuka auttaa vauvat maailmaan, kuka hoitaa vanhukset ja sairaat?

Suunnitteilla olevalla lailla on tarkoitus taata potilaiden turvallisuus. Kuitenkin ainoa oikea tapa taata se on pyrkiä sovitteluratkaisuun, joka saa hoitajat jatkamaan työssään paitsi nyt myös tulevaisuudessa. Valtiovalta ei voi polkea kansalaistensa perusoikeuksia selviytyäkseen itse aiheuttamastaan vaaratilanteesta.

Nyt käynnissä oleva työtaistelu on tehyläisten hätähuuto suomalaisen terveydenhuollon puolesta. Se on seurausta jo pitkään jatkuneesta tilanteesta, jossa hoitohenkilökunta on kiistatta alipalkattua ja täysin ylityöllistettyä ja jossa potilaat joutuvat tästä kärsimään.

Arvoisa herra puhemies! Sivistysvaltiossa työn tulee perustua vapaaehtoisuuteen. Tehyllä on täysi syy ja oikeus työtaisteluunsa. Sairaanhoitajien raskas ja arvokas ammatti ansaitsee arvostusta, jonka tulee näkyä myös palkassa. Tätä mieltä on myös valtaosa suomalaisista, jotka mielellään maksavat veroja saadakseen toimivat peruspalvelut. Nuo verorahat vain aina tuntuvat uppoavan kaikkeen muuhun mahdolliseen.

Hoitajille on jo kauan lupailtu korotuksia, ja jos nämä lupaukset olisi lunastettu ajallaan, emme olisi nyt tässä tilanteessa. Tämä asia ei ratkea pakkotyölailla, se ratkeaa vain myöntämällä luvatut korotukset ja välittömästi. Siihen meillä on varaa.

Raimo Vistbacka /ps:

Arvoisa herra puhemies! Olen runsaan 20 vuoden aikana saanut olla käsittelemässä tässä talossa hyvin monenlaisia, erilaisia hallituksen esityksiä. Nyt kyllä voi sanoa, että tämäkin piti vielä nähdä eli että hallitus tuo eduskuntaan pakkotyölain, jolla lain voimalla lähdetään murentamaan laillisia työtaistelutoimia. Lisäksi hallitus on ilmiselvästi lähtenyt tukemaan työnantajapuolta eikä itse näytä olevan aktiivinen ja kiinnostunut tämän työselkkauksen saattamisesta nopeaan ja järkevään lopputulokseen.

Jos asia olisi hallitukselle tärkeä, niin kyllä pääasialliset sopankeittäjät eli pääministeri Vanhanen ja erityisesti valtiovarainministeri Katainen olisivat voineet kutsua osapuolet saman pöydän äärelle, jossa aloitettaisiin todelliset neuvottelut ja lyötäisiin rahat pöytään ja maksettaisiin pienipalkkaisille naisvaltaisen terveydenhoitoalan työntekijöille kunnollinen tasa-arvoerä, jonka maksuun valtiovalta tulee osallistumaan. Tätä asiaahan kokoomuksen puheenjohtaja Katainen toisti ilta toisensa jälkeen ennen maalisvaaleja ja 14. helmikuuta vielä antamallaan henkilökohtaisella kannanotolla, joka on toistuvasti ollut julkisuudessakin. Satuin itsekin olemaan eräässä paneelissa tuolla Pikkuparlamentin puolella, jossa Katainen kyseisen paneeli-illan aikana useamman kerran toisti tuota samaa asiaa eli miten kokoomus tulee huolehtimaan, että tähän maahan saadaan kunnon ylimääräinen tasa-arvoerä, josta valtiovalta tulee huolehtimaan, jos kokoomus on mukana hallituksessa. Se olisi ollut nyt mahdollista toteuttaa ilman nyt ensimmäisessä käsittelyssä olevaa käsittämätöntä pakkotyölakia.

Arvoisa puhemies! Kun on lukenut asiantuntijoiden lausuntoja, niin ainakin minun mielestäni niistä kuvastuu, että hallituksen esitykseen asiantuntijat eivät ole ehtineet tutustua perusteellisesti, sen verran ylimalkaisia ainakin jotkut lausunnot näyttivät olevan. Uskon myös, että näitäkin asiantuntijoiden lausuntoja tullaan vuosien saatossa analysoimaan hyvinkin tarkkaan tämän täysin poikkeuksellisen lakiesityksen johdosta. Sekä perustuslakivaliokunnan että työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan antamien lausuntojen perusteella hallituksen esitykseen on tehty toki useita muutosesityksiä. Mikäli nyt oikein havaitsin, muutoksia on tehty 7:ään lakiehdotuksen 9 pykälästä. Sitä, ovatko ne riittäviä lainsäätämisjärjestyksen osalta, joita muutoksia perustuslakivaliokunta on edellyttänyt, jotta laki voitaisiin säätää tavallisen lain säätämisjärjestyksessä, voi ainakin arvostella. Tämä erityisesti lakiehdotuksen 7 §:n osalta. Toki perustuslakivaliokunta on todennut asian aika ympäripyöreästi ja lopullisena päätelmänä esittää kuitenkin, että sosiaali- ja terveysvaliokunnan on aiheellista arvioida, onko sanktiouhan mahdollisuudesta säätäminen tässä yhteydessä ylipäätään tarkoituksenmukaista.

Valiokunta on harkinnut asiaa ja näköjään enemmistövoimin päätynyt mielestäni todella onnettomaan lopputulokseen. Pykälä esitetään hyväksyttäväksi muutetussa muodossaan eli esitetty muoto on: "Lääninhallitus voi tehostaa tämän lain 4 §:ssä tarkoitettua päätöstä potilasturvatyöhön määräämisestä uhkasakolla." Mielestäni muotoilu on epäonnistunut ja menee liian pitkälle, kun se kohdistuu yksittäiseen työntekijään, joka on mukana edustamansa liiton työtaistelutoimenpiteessä. Miten työsopimuspuolella voidaan mennä pidemmälle yksilöön kohdistuvissa sanktioissa kuin kunnallisen virkaehtosopimuslain puolella on säädetty? Voisi ajatella, että yksinomaan tämän pykälän perusteella lakiesitys tulisi käsitellä niin sanotussa vaikeutetussa lainsäätämisjärjestyksessä.

Oman ongelmansa voi aiheuttaa myös se, jos pakkotyöhön määrätään uhkasakon ohella myös työtaistelutoimenpiteiden niin sanottu ulkopuolinen henkilö. Pykälän 7 osalta mielestäni ollaan todella aika heikoilla jäillä. Jos pykälä hyväksytään valiokunnan esittämässä muodossa, tulee se vastaan varmasti myöhemmin, kun joitakin seuraavia lakkoja lähdetään murtamaan lainsäädäntökeinoin.

Lisäksi pykälän muotoilu "lääninhallitus voi tehostaa" jne., mikä siinä oli mainittu, voi tulla ongelmalliseksi, jos tuota pykälää lähdetään soveltamaan eri tavoin maan eri lääninhallituksissa, mikä voi olla hyvinkin mahdollista.

Arvoisa puhemies! Koko pakkotyölaki tulee olemaan ongelmallinen, jos sitä lähdetään toteuttamaan. On aivan selvää, että se tulee aiheuttamaan monenlaista henkistä painetta niille henkilöille, jotka määrätään suorittamaan pakkotyötä. Vaarana on, että stressin aiheuttamia sairauslomia ilmaantuu ja sen kautta tilanne vain pahentuu entisestään. Asetetaankohan silloinkin uhkasakko ja määrätäänköhän se täytäntöön pantavaksi, herää vain kysymys.

Täällä on puhuttu, aivan oikein, paljon ihmishengen turvaamisesta perustuslain säännöksiin vedoten, jopa tunteenomaisesti ja nimenomaan tunteenomaisesti. Oma käsitykseni on, että nyt käsittelyssä olevalla lakiesityksellä potilasturvallisuutta ei voida todellisuudessa turvata, jos ei puolta irtisanoutuneista määrätä pakkotyöhön. Ainut oikea keino on nyt se, että hallitus kaivautuu sieltä bunkkereistaan pääministeri Vanhasen johdolla ylös ja lyö pöytään riittävän summan rahaa, jolla sopimus saadaan aikaiseksi — sillä rahaa kyllä on ja kansalaisetkin tuntuvat hyväksyvän palkankorotukset — siten, että myös kunnat selviytyvät syntyvästä tilanteesta ja hoitohenkilökunta saa ammattipätevyyttään vastaavan palkan.

Tämä lakiesitys mielestäni osoittaa omalta osaltaan hoitohenkilökunnan työn vastuullisen ja välttämättömyyden, kun sitä lähdetään hakemaan jopa pakolla. Ei kai tällaista lakiesitystä muuten olisi edes tehty. Hallituksen antamasta arvostuksesta hoitohenkilökunnan suhteen ei kannata puhua mitään, valitettavasti.

Kimmo Kiljunen /sd:

Arvoisa puhemies! Me olemme aivan kohtuuttoman myöhään täällä täysistunnossa parhaillaan käymässä tätä keskustelua. (Ed. Pulliainen: Varhainhan me olemme!) Ja miksi me tätä keskustelua täällä näin myöhään käymme? Me käymme sitä sen vuoksi, että hallitus ei tee sitä, mitä sen pitäisi tehdä ja minkä se joka tapauksessa joutuu tekemään. Tähän kiistaan, työtaisteluun, ei löydy muuta ratkaisua kuin sovitteluratkaisu, jossa sitten viime kädessä joudutaan julkisen vallan toimesta, valtiovallan toimesta, tulemaan rahoilla vastaan.

Arvoisa puhemies! Hallitus valvottaa meitä täällä, minä en valvota.

Klaus Pentti /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Viime eduskuntavaaleissa eräs keskeisiä puheenaiheita oli naisten ja miesten välisten palkkaerojen kaventaminen. Tämä oli myös keskustan tavoitteissa tälle vaalikaudelle. Keskustan tavoitteena todettiin muun muassa olevan se, että kunnille varataan lisää valtionosuutta määrä, jolla voidaan maksaa kuntien naisvaltaisten alojen palkkojen jälkeenjääneisyyttä korjaavaa korotusta.

Muidenkin puolueiden taholta tuotiin esiin saman suuntaisia esityksiä, ja vaalien jälkeen asiasta saatiin kirjaukset myös hallitusohjelmaan. Eri osapuolten näkemykset tarvittavan rahan määrästä, kohdentamisesta ja aikataulusta, jona palkkaerot saataisiin korjattua, onkin ollut vaikeampi kysymys. Vaalikentillä käytiin keskustelua hoitohenkilöstön mahdollisista palkankorotuksista, ja sadonkorjuu näistä lupauksiksi ymmärretyistä tai niiksi leimatuista vaalipuheista on nyt käynnissä.

Tällä työmarkkinakierroksella Tehy lähtikin liikkeelle poikkeuksellisen kovilla vaatimuksilla ja myös keinoilla. Aseeksi mahdolliseen työtaisteluun Tehy otti poikkeuksellisesti mittavat joukkoirtisanoutumiset, jotka kohdistuisivat kaikkein haavoittuvaisimpiin kohteisiin ja kriittisimpiin toimintoihin. Poikkeuksellista tässä mahdollisesti uhkaavassa työtaistelussa olisi vielä se, että tällä kertaa Tehy ei ole toistaiseksi vapaaehtoisesti suostunut sopimaan suojelutyöstä eikä rajaamaan sitä lakon ulkopuolelle.

Tässä poikkeuksellisessa tilanteessa vastuulliselle hallitukselle ei todellakaan ole jäänyt muuta vaihtoehtoa kuin varautua mahdolliseen työtaisteluun tuomalla eduskuntaan lakiesitys potilasturvallisuuden varmistamisesta terveydenhuollon työtaistelun aikana. Suomen perustuslain mukaan oikeus elämään on perusoikeuksista tärkein. Tämä hallituksen lakiesitys on välttämätön kaikkein kriittisimmässä asemassa olevien kansalaisten hengen turvaamiseksi, jos tähän uhkaavaan työtaisteluun ajauduttaisiin.

Toivon sydämestäni, että sopu osapuolten välillä löytyy, mutta en todellakaan näe vaihtoehtoa tässä tilanteessa hallituksen tekemälle ja asianomaisten valiokuntien viimeistelemälle lakiesitykselle. Opposition jyrkkä vastustus suojelutyön järjestämistä ja potilasturvallisuuden varmistamista kohtaan uhkaavan työtaistelun varalta on mielestäni vastuutonta.

Herra puhemies! Pidän todella tärkeänä, että työmarkkinaosapuolet ja sovittelulautakunta tekevät kaikkensa, jotta hoitoalalla saadaan aikaan sopimus, jolla turvataan kestävällä tavalla hoitajien oikeudenmukainen palkkakehitys ja alan vetovoimaisuus jatkossa.

Markku Pakkanen /kesk:

Arvoisa puhemies! Tänään meillä täällä on käyty keskustelua hallituksen esityksestä laiksi potilasturvallisuuden varmistamiseksi terveydenhuollon työtaistelun aikana. Tämähän johtuu siitä, että osapuolet eivät ole päässeet sopimukseen suojelutyön teettämisestä ja tämä laki on perusteltu potilasturvallisuuden takaamiseksi, eikä laki vaikeuta mielestäni työmarkkinaneuvotteluja kuitenkaan. Tässä vaiheessa meidän on annettava täysi tuki neuvottelijoille, jotta sopimukseen päästäisiin ennen mahdollisen työtaistelun alkamista. Lakiahan ei tarvita, jos sopimus syntyy.

Joukkoirtisanoutuminen ei kuulu mielestäni kuitenkaan yleisten työtaistelutoimenpiteiden joukkoon, kuten esimerkiksi lakko tai ylityökiellot. Siksi vastuullinen hallitus kantaa huolta potilasturvallisuudesta kaikissa tilanteissa ja esittää tätä lakia hyväksyttäväksi. Oikeus elämään vai oikeus rahaan — siinäpä kysymys. Oikeus elämään on mielestäni suurin oikeus, joka ohittaa kaiken muun. Nyt on elämä pelissä, ja sen elämän hallitus haluaa tällä lailla turvata.

Johanna Ojala-Niemelä /sd:

Arvoisa herra puhemies! Tehyn työriita on ratkaistava rahalla, ei pakkolailla. Pääministeri Vanhanen sanoi, että hän haluaa, että keskoskaapin vieressä on osaava henkilö. Osaava henkilö tarvitsee kuitenkin kilpailukykyisen palkan, myös muulloin kuin niin sanotun pakkotyölain aikana. Tuntuu käsittämättömältä, että lain aikana on mahdollista maksaa potilastyöstä korvausta, joka on vähintään 1,3 kertaa vastaavasta työstä asianomaisessa terveydenhuollon toimintayksikössä maksettava palkka. Eli henkilöllä on oikeus saada tavanomaista palkkausta korkeampi korvaus potilasturvatyöstä. Miten hallituksella on varaa esittää, että pakkolain aikana maksetaan tavallista parempaa palkkaa, mutta ei muuna aikana nostaa terveydenhuoltohenkilökunnan palkkoja sille tasolle, mitä edellytetään, jotta palkka vastaisi työn vaativuutta ja koulutusta?

Terveydenhuoltoalan houkuttelevuutta nuorten keskuudessa arvioitaessa yksi suurimmista ongelmista kehnon palkkauksen ohella on työsuhteiden määräaikaisuus. Nykyisen työsopimuslain mukaan määräaikaiselle työsuhteelle pitää olla aina perusteltu syy. Tästä huolimatta esimerkiksi hoitotyössä määräaikaista työsuhdetta seuraa usein uusi määräaikaisuus. Työ on siten jatkuvaa, mutta vakinaisen työn muodollinen puuttuminen nuorilla vaikeuttaa elämän vakiintumista, lainan saantia, perheen ja kodin perustamista.

Hallituksen työmarkkinaosaamisen, tai nimenomaan sen puuttumisen, takia olemme nykyisessä tilanteessa. Terveydenhuoltoalaa uhkaa joukkopako. Hoitajaliitto Tehyn tämänpäiväinen ilmoitus laajentaa työtaisteluaan osoittaa, kuinka tosissaan hoitajat ovat asiansa kanssa. Irtisanoutumisella uhkaa nyt runsaat 3 600 hoitajaa entisten noin 12 000 hoitajan lisäksi.

Lapissa tämä tarkoittaa Lapin keskussairaalan osalta muutamia uusia irtisanoutuneita jo entisten lisäksi, mutta tämän lisäksi uudet irtisanoutumiset koskevat nyt myös Länsi-Pohjan keskussairaalaa. Irtisanoutumisten myötä voidaan lamauttaa molempien sairaaloiden toiminta. Siinä tilanteessa ei paljon pakko auta. Väistämättä nousee mieleen, että hallituksen toimilla ajetaan julkinen terveydenhuolto alas ja suunnataan kysyntää tarkoitushakuisesti yksityiselle sektorille ja ostopalveluihin.

Nyt on ennennäkemätön värväys päällä sairaanhoitajien houkuttelemiseksi vuokrafirmoihin lääkäreiden tapaan. Ystäväni Lapin keskussairaalasta kertoi tänään, että hänellä, plus 30-vuotiaalla kahden lapsen isällä, on tällä hetkellä tuntiansio 11 euroa 80 senttiä. Tässä on jo mukana henkilökohtainen lisä sekä lisäksi ikälisät. Lisäksi palkka on jo normaalia korkeampi, koska se korottuu akuutin työn hallitsemisen vuoksi. Reppufirmat tarjosivat hänelle 17,5 euroa, eli 6 euroa enemmän per tunti kuin hän saa nykyisessä työssään. Lisäksi ilta- ja viikonloppulisät ovat ainakin 5—10 prosenttia korkeammat kuin julkisella puolella maksettavat. Tämänkin esimerkin myötä on selvää, että naisvaltaisella alalla sairaanhoitajien palkat ovat jääneet jälkeen.

Meillä Rovaniemellä on jo 40 sairaanhoitajaa norjan kielen kurssilla. Tämä kurssi täyttyi heti, ja tammikuulle on jo järjestetty seuraava. Myös Ruotsin puolelle, esimerkiksi Pajalaan, on jo houkuteltu lappilaisia hoitajia. Sekä Norjassa että Ruotsissa palkat ovat kilpailukykyisemmät.

Monet terveydenhuoltoalaa opiskelevat ovat jo päättäneet tämän farssin seurauksena vaihtaa alaa. Lisäksi osa tarttuu näihin edellä mainitsemiini tarjouksiin. Tämän seurauksena tapahtuu eriytymistä jo valtakunnan sisällä. Pohjoisen kunnilla ei ole varaa pitää kiinni ammattihenkilöstöstään. Lapin kunnat ovat jo taloudellisen kuilun partaalla, eikä niiden kantokyky kestä uusia menoja. Sen sijaan, että hallitus aktiivisesti edesauttaisi sovitteluratkaisun syntymistä, valtiovalta antaa työnantajaosapuolelle ässän hihaan säätämällä pikaisesti pakkotyölain.

Vaalien alla kokoomus lupasi sairaanhoitajien palkkoihin rahaa, joka olisi nyt mahdollista osoittaa ylijäämäisestä valtiontaloudesta. Sen sijaan hallitus tekee kaikkien aikojen vaalitempun. Se maksattaa jo valmiiksi heikossa taloudellisessa tilanteessa olevilla kunnilla oman vaalilupauksensa. Meillä Rovaniemen kaupungissa oli varauduttu 3 prosentin palkankorotuksiin. Selvää on kuitenkin jo nyt, että kunta-alan henkilöstön palkkaratkaisun vaikutukset eivät ole vielä kokonaisuudessaan tiedossa eikä tämä tule lähellekään riittämään. Hallitus on vastuussa tilanteesta ja velvollinen osoittamaan kunnille ne taloudelliset voimavarat, jotta sovintoratkaisu syntyy.

Sovittelulautakunnalle on annettava kaikki tuki, jotta saataisiin aikaan neuvottelutulos, joka ratkaisee työriidan. Hallituksen esittämä laki potilasturvallisuuden varmistamisesta terveydenhuollon työtaistelun aikana ei ole ratkaisu tähän kriisiin. Lailla päinvastoin hidastetaan sovintoneuvotteluita ja lisätään irtisanoutumisten todennäköisyyttä. Lailla, jolla pakotetaan sairaanhoitajat työhön, poljetaan perusoikeuksia, kuten työtaisteluoikeutta.

Arvoisa puhemies! Hallituksen esitys sisältää säännöksen, jonka mukaan lääninhallituksen päätöstä potilasturvatyöhön määräämisestä on tehostettava uhkasakolla. En hyväksy uhkasakon käyttöä, koska se kohdistuu nimenomaan yksittäisiin Tehyn jäseniin. Joukkoirtisanoutumisessa on kyse kollektiivisesta työtaistelutoimenpiteestä, jolloin on kansainvälisen ihmisoikeuskäytännön vastaista langettaa sanktio yksilölle. Tämän vuoksi sosialidemokraatit jättivät perustuslakivaliokunnan käsittelyssä eriävän mielipiteen lakiehdotuksen sisältämästä mahdollisuudesta tuomita uhkasakko. Lisäksi en usko uhkasakon toimivuuteen. Kentältä on tullut terveisiä, joiden mukaan työntekijät eivät ole valmiita lähtemään kilon kappaleinakaan töihin pakon edessä, vaan he ovat valmiit repimään vaikka selkänahastaan nämä uhkasakot.

Joukkoirtisanoutumisen uhkaan on vastattava, mutta ei pakkolailla. Tarvitsemme osaavaa ammattityövoimaa nyt ja etenkin tulevaisuudessa siirtyessämme senioriyhteiskuntaan. Potilaiden kuolema on liian kallis hinta työtaistelusta, mutta on olemassa kuitenkin toinen vaihtoehto. Onko tämä otettu huomioon hallituksen toimesta? Kriisin ratkaisu on lisäraha ja palkkaohjelma. Toivon, että työriita saadaan ratkaistua sopimalla.

Tarja  Tallqvist /kd:

Arvoisa puhemies! Olin viime lauantaina käymässä espoolaisessa dementiakodissa, jossa asuu 15 vaikeaa dementiaa sairastavaa vanhusta, kaikki täysin autettavia pukeutumisessa, peseytymisessä, syömisessä ja kaikilla lisäksi vaipat. Neljä vanhusta oli liikuntakyvytöntä, ja heidät piti nostaa sängystä tuoliin, wc:hen ynnä muihin kahden hoitajan avustamana. Aamuvuorossa kello 7—15 oli työssä yksi sairaanhoitaja sekä ensimmäisen vuoden oppilas. Kun iltahoitajista toinen ilmoitti aamupäivän aikana olevansa sairas ja ketään ei saatu hänen tilalleen, niin seurauksena oli, että aamuvuoron tehnyt sairaanhoitaja jäi iltavuoroon. Toiseksi iltahoitajaksi tuli hoitaja, joka myös oli tehnyt toisessa dementiakodissa jo aamuvuoron. Siis kaksi hoitajaa kahdeksan tunnin työpäivän jo tehneinä aloittivat toisen työvuoron elikkä tekivät yhteensä 14 tunnin työpäivän rankassa hoidossa 11 euron tuntipalkalla. Tämä on tämän päivän arkea vanhustenhoidossa ja sairaaloissa ja terveyskeskuksissa. Kuulostaako tämä potilasturvalliselta?

Arvoisa puhemies! Nyt tehdään pakkolaki, joka muka pystyisi takaamaan pakkotyöllä potilasturvallisuuden työtaistelutilanteessa, vaikka sitä ei pystytä oikeasti turvaamaan nytkään tällä henkilökunnalla, joka on kaikkialla riittämätön.

Kun kokoomus vaalipuheissaan lupasi hoitajille ne kuuluisat 500 euroa maksuna äänistä, niin hoitajat äänestivät ja luottivat pääsevänsä palkkakuopasta, jossa ovat viruneet parikymmentä vuotta. Tätä palkankorotusta tukivat muutkin puolueet. Itse asiassa suuri osa meistä kansanedustajista istuu täällä näillä lupauksilla.

Kokoomus petti hoitajat julkeasti. Hallituspuolue on tämän totaalisesti unohtanut ja on nyt valmis vaatimaan hoitajat pakkolailla ja uhkasakolla uhaten työhön, jos tilanne näin vaatii. Kummastuttaa, jos kerran hoitajan työ on näin tärkeää, että ilman heitä ei kerta kaikkiaan pärjätä, niin miksi ihmeessä heille ei sitten makseta työn ja koulutuksen mukaista palkkaa tässä meidän rikkaassa Suomessa.

Arvoisa puhemies! Tehy kokosi upeasti joukkonsa ja lähti peräämään ne luvatut eurot. Kun pienipalkkainen hoitaja irtisanoutuu työstään saadakseen alansa palkat kuntoon, niin hän ei tee sitä huvikseen tai kevyesti. Nyt on tosi kyseessä. Kun ihmiset petetään ja ahdistetaan nurkkaan, niin he hyökkäävät. Nyt ollaan tilanteessa, että mitä tahansa tapahtuukaan, niin Tehy hoitajineen ei peräänny. Tämä ei kuitenkaan ole Tehylle arvovaltakysymys niin kuin tuntuu olevan Kataiselle ja Vanhaselle. Hoitajille tämä on kysymys leivästä, kysymys tulevaisuudesta, kysymys Suomen terveydenhoidon tulevaisuudesta. Romutetaanko se nyt vain sen takia, että meillä on kaksi ministeriä, jotka eivät anna periksi herra ties miksi, ja hallituspuolue sokeasti tukee heitä? Tämä tilanne saadaan hoidettua rahalla. Nyt ei ole sotatila eikä lama. Päinvastoin Suomi on rikkaampi kuin koskaan ennen.

Jos pakkolaki toteutuu, aiheuttaa se aivan varmasti suurilta osin irtisanoutumisten realisoitumisen. Pakkolaki ja uhkasakko on koulutettua hoitajaa nöyryyttävä ja alistava.

Arvoisa puhemies! Onko näin, että naisvaltaisen alan, jolla on naisia 93 prosenttia, kuuluukin olla nöyrä ja osaansa tyytyväinen? Tehy on nyt tehnyt historiaa nousemalla tällaisen nimilapun alta. Myös opiskelijat ovat viestittäneet, että jos alalla ei saa palkkaa, joka vastaa työtä ja koulutusta, ja varsinkin jos tilanteen tullen joutuu pakkotyöhön ja vielä uhkasakon voimalla, he ovat valmiit vaihtamaan oppiainettaan. Jos hoitajat eivät saa palkankorotusta, joka heille kuuluu ja joka heille on luvattu ja irtisanoutumiset alkavat toteutua, niin syntyvä katastrofi ei ole hoitajien syy. Kukaan ei halua kuolemia eikä muuta hätää ihmiselle. Se on ihan selvä. Hoitajien syyllistäminen jo etukäteen on todella raukkamaista, eivätkä sitä teekään muut kuin hallituspuolueet. Kansa on hoitajien puolella 60-prosenttisesti.

Arvoisa puhemies! En usko, että pakkolaki, jos se toteutuu, edes toimii. Koko laki on kuolleena syntynyt. Vastustan sitä ehdottomasti. Kuten monet muutkin täällä olen saanut satoja viestejä tehyläisiltä, jotka kertovat, että hoitajat ovat valmiit vastustamaan lakia keinolla millä hyvänsä olemalla saavuttamattomissa, menemällä vaikka vankilaan. Mitä tehdään lailla, jota ei tulla kunnioittamaan? Kukaan ei valitse hoitajan ammattia tuosta vaan. Se on kutsumusammatti, mutta se on myös työ, jolla hoidetaan elämisen taloudelliset vaateet. — Kauhean kurja kyllä puhua, kun kukaan ei kuuntele. (Ed. Pulliainen: Kyllä kuunnellaan!)

Minulla on vielä yksi lause.

Kiitos! Hallituksella on nyt valta valita: joko antaa rahaa tai ottaa vastuulleen kansalaisten terveys ja henki.

Mikko Alatalo /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Kansalaisten ja meidän monien sympatiat ovat totta kai hoitajien puolella. Kuitenkaan pahimmissakaan työtaisteluissa ainakaan yleensä ei paperikoneita särjetä, vaan elämä ja työ jatkuu sen lakon jälkeenkin ja sitä varten ovat olleet lakkorajat. Tämän tietävät varmasti täällä olevat kunnianarvoisat ay-aktiivit. Tietty suojatyö on hyväksytty ja myöskään ihmishengillä ei leikitä.

Näin ei käynyt nyt tässä Tehyn tapauksessa. Ei ole rajattu taisteluja. Näin hallitus joutuu vetämään lakkorajat ja turvaamaan ihmisten hoitoonpääsyn akuutin hädän keskellä. Sen täytyy olla todella kova paikka sille viimeiselle sairaanhoitajalle, joka lähtee sieltä ja sammuttaa valot ja jättää ihmiset sinne, mutta nythän näin ei tapahdu, jos laki tulee voimaan. Sinne tulee vielä ihmisiä pyydettyinä tekemään tätä työtä. Tämä potilasturvalaki tarvitaan. Se on tietysti toinen asia, ettei tämäkään ratkaise muuta kuin kaikkein kriittisimmät tapaukset. Nyt tiedetään jo, että ne luvut eivät riitä.

Kaikki me olemme yksimielisiä, että hoitajat tarvitsevat palkankorotukset. Millaisiksi korotukset muodostuvat, se selviää toivottavasti sovittelussa. Toivottavasti saadaan sovinto aikaan ja näin tätä lakia ei tarvita. Muuten seuraukset tästä selkkauksesta voivat olla todella kalliit koko yhteiskunnalle.

Merja Kyllönen /vas:

Arvoisa puhemies!

Nyt eestä naiset, hoitajat pois alta,

apuun syöksyy kierteellä valtiovalta.

Homman heti handuun nappaa,

viimeisenkin sovinnon hengen mennessänsä tappaa.

Puheissansa elinehto,

tuonen virta vaiko keskoskehto.

Apu löytyy pakkolailla,

poliitikot heiluu järkeä vailla.

Nyt eletään lupausten lunastuksen aikaa,

tai kohta alkaa ruoskat raikaa.

Uuden ajan työväenpuolue,

jonka korvat ei kansaa kuule.

Kokoomus à la höpö höpö,

milloin loppuu teidän keulivasta mopostanne à la löpö löpö.

Eero Lehti /kok:

Arvoisa puhemies! Suomalaista työmarkkinakäytäntöä on kansainvälisesti arvosteltu varsin korkeatasoiseksi. Suomessa ei polteta kaduilla autoja, ei tuhota omaisuutta eikä muutenkaan metelöidä. On ollut vakiintunut käytäntö, miten työtaistelutilanteessa puolin ja toisin toimitaan. Ilmeisesti vuonna 49 Suomessa oli edellinen kerta, joka oli mittakaavaltaan suunnilleen saman suuruinen ja jossa näitä kirjoittamattomia sääntöjä rikottiin. Silloin oli kyseessä tukkisuma ja Kemin voimalaitos.

Yleisesti on hyväksytty se periaate, että lakon aikana lakkorajat määritellään siten, että ihmisten omaisuus ja henki säilyy siten, että korvaamattomia vahinkoja ei tapahdu. Jos nyt työmarkkinakäytäntö muuttuu, olen syvästi pahoillani siitä, että olemme omaksuneet huonon käytännön.