Pertti Hemmilä /kok(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Esitän tässä lakialoitteessa rikoslain 23 luvun 3 §:n, ajokorttilain ja sakon ja rikesakon määräämisestä annetun lain 3§:n muuttamista.

Suomessa kuolee liikenneonnettomuuksissa vuosittain vajaa 400 henkilöä, ja näistä joka neljäs on kuollut onnettomuudessa, jossa joku osapuolista on ollut alkoholin vaikutuksen alainen, ja joka viidennessä liikenneonnettomuudessa kuollut on kuollut onnettomuudessa, jossa kuljettaja on ollut rattijuoppo.

Selvään kuljettajaan verrattuna jo 0,2—0,4 promillen humala nostaa onnettomuusriskin puolitoistakertaiseksi. Jo 0,2 promillen humala vaikeuttaa tarkkaavaisuutta. Alkoholin vaikutuksesta reaktioaika pitenee, virheellisten toimintojen määrä lisääntyy ja toimintakyky kriittisissä tilanteissa heikkenee.

Norjassa ja Ruotsissa on laskettu promilleraja 0,2:een. Seurantatutkimusten mukaan rattijuoppojen osuus on siellä selvästi vähentynyt ja rattijuopumuksen vastaisuus on lisääntynyt. Myös liikenneonnettomuudet sekä kuolonkolarit ovat selvästi vähentyneet. Pohjoismaiden keskinäisessä vertailussa Suomi ja Tanska, joissa promilleraja molemmissa on 0,5, jäävät paljon jälkeen Ruotsista ja Norjasta.

Nykyinen maantieliikenteen promilleraja johtaa siihen, että vähäinen alkoholin nauttiminen esimerkiksi ruokailun yhteydessä koetaan täysin hyväksyttäväksi, vaikka henkilö olisi heti alkoholia nautittuaan lähdössä kuljettamaan ajoneuvoa. Promillerajojen ongelmallisuus ilmenee poliisin ratsioissa väärinarviointeina. Kuljettaja on kuvitellut nauttineensa vain sallitun määrän alkoholia, mutta alkoholia onkin veressä enemmän.

Ratsiatutkimusten mukaan Suomessa vuosittain jää kiinni noin 27 000 rattijuoppoa. Rattijuopoista noin 10 prosenttia on 18—24-vuotiaita. Erityisesti juuri nuorten kuljettajien kohdalla promillerajojen antama liikkumavara helposti yliarvioidaan ja autoa ajetaan alkoholin vaikutuksen alaisena. Selkeällä alkoholin käytön nollatoleranssilla nuorille viestitettäisiin oikeasta asenteesta liikenteessä ja vähennettäisiin kaveripiirin painostusta kuljettajan alkoholin käyttöön.

Herra puhemies! Tämänhetkinen rattijuopumukseen liittyvä ajokieltoja koskeva lainsäädäntö aiheuttaa myös huomattavasti työtä tuomioistuinlaitokselle. Poliisiviranomainen määrää ensin väliaikaisen ajokiellon. Tämän jälkeen rikos menee syyteharkintaan, ja syyttäjä tekee päätöksen asian käsittelystä tuomioistuimessa. Käytännössä väliaikaisen ajokiellon määräävä poliisipäällystöön kuuluva henkilö voisi jo suoraan päättää ajokiellosta sakkorangaistusta koskevan rangaistusmääräysmenettelyn yhteydessä. Jo tällä hetkellä poliisi on toimivaltainen määräämään ajokieltoon toistuvien liikennerikkomuksien vuoksi.

Toimivalta tulisi siirtää tuomioistuimelta poliisille, kuitenkin niin, että ajokieltoon määrääminen törkeissä rattijuopumustapauksissa jäisi edelleen yksinomaan tuomioistuimen toimivaltaan. Samoin niissä tapauksissa, joissa kuljettaja ei myönnä rikettään tai jos mukana on useampia osapuolia taikka on tapahtunut onnettomuus, jäisivät tapaukset ilman muuta edelleen tuomioistuinten toimivaltaan. Kansalaisten oikeusturvan takaisi se, että poliisin ajokieltoa koskevasta päätöksestä voisi luonnollisesti valittaa toimivaltaiseen tuomioistuimeen.

Rattijuopumus kuuluisi rangaistusmääräysmenettelyn piiriin, josta voidaan määrätä sakko tai enintään kuusi kuukautta vankeutta. Käytännössä poliisimies kirjoittaisi sakon ja määräisi aina kuljettajan väliaikaiseen ajokieltoon paikan päällä sekä tarkkuusmittaukseen tai verikokeeseen. Poliisipäällystöön kuuluva henkilö sitten määräisi varsinaisen ajokiellon.

Jos ja toivottavasti kun rattijuopumuksen promillerajaa joskus lasketaan, on erittäin tärkeää siirtää toimivalta rattijuopumustapausten seuraamusmenettelystä poliisille. Noin 95 prosenttia rattijuopumustapauksista saataisiin pois tuomioistuimista poliisin hoidettavaksi. Tällä säästettäisiin yhteiskunnan varoja jopa kymmeniä miljoonia euroja. Säästöt syntyisivät niin poliisin, syyttäjän kuin tuomioistuintenkin toiminnassa. Vaikutukset tuntuisivat laajalti koko yhteiskunnassa, kun resurssisäästöt kohdistettaisiin tuomioistuimiin ja ne voisivat jatkossa käsitellä oikeita rikosjuttuja eikä tällaisia selviä rattijuopumusrangaistusjuttuja.

Eero Lehti /kok:

Arvoisa herra puhemies! Suomessa liikennevahinkoja sattunee noin 100 000. Niistä 30 prosenttia tulee ilmoitetuksi poliisille. Suuri osa erilaisista onnettomuuksista, myös kuolemaan johtavista, on selvästi kasaantunut. Alkoholi on hyvin usein yksi osasyy siihen, että jotain merkittävää tai vakavaa tai kuolemaan johtanut onnettomuus tapahtuu. Lakia pitäisi mielestäni muuttaa siten, että silloin, kun alkoholilla on ollut merkittävä osuus, siitä määrättäisiin myös kyseisen kotitalouden kaikkiin autoihin tai ainakin siihen, jota asianosainen käyttää, ajonestolaite, joka reagoi alkoholiin.