Matti Väistö /kesk:

Arvoisa puhemies! Arpajaislain uudistaminen on nyt edennyt eduskunnassa ensimmäiseen käsittelyyn. Voimassa oleva arpajaislaki on vuodelta 1966, ja valmistelu arpajaislain uudistamiseksi on aloitettu toimikunnassa vuonna 93. Tämän jälkeen valmistelua on jatkettu sisäasiainministeriön arpajaislakihankkeessa, jossa oli myös ohjausryhmä, ja tämä hanke asetettiin vuonna 96. Sen jälkeen nyt käsittelyssä oleva hallituksen esitys on valmisteltu sisäasiainministeriössä virkatyönä.

Kaikkinensa voi sanoa, että asia on hyvin moninainen. Lainsäädäntöön sisältyy huomattava joukko erilaisia intressejä. Kaiken tämän pohjalta hallintovaliokunta on ollut valmis toteamaan, että lakiehdotus on huolella valmisteltu ottaen huomioon juuri lainsäädännön moninaisuuden ja sääntelykokonaisuuteen liittyvät erilaiset ja merkittävät yhteiskunnalliset intressit.

Hallintovaliokunnan mietintöön sisältyy suuri joukko muutosehdotuksia. Tässä jo totean, että käsittelyssä oleva mietintö on tarkistamaton. Totean, että muun muassa 33 ja 35 §:n yksityiskohtaisten perustelujen osalta on mietinnön pohjaan jäänyt teknisiä virheitä, jotka tarkistuksessa korjataan. Varmasti teknisiä virheitä löytyy muitakin, kun ottaa huomioon todella laajan kokonaisuuden ja yksityiskohtien runsauden.

Nykyisellään arpajaislakia täydennetään säädöshierarkkisesti alhaisella tasolla olevilla muilla säännöksillä. Tämä on ollut yksi keskeinen uudistamisen kohta. On tarve siirtää monia asioita lain tasolle. Sen ohella tarvitaan myös asetuksia. Hallintovaliokunta on lähtenyt siitä, että asetukset, joita tähän liittyen annetaan, ovat nimenomaan valtioneuvoston antamia asetuksia.

Peruslinjaus lainsäädännössä on entinen. Tulon hankkiminen ihmisten pelihalua hyväksi käyttäen sallitaan ainoastaan rajoitetussa määrin ja yksinomaan varojen hankkimiseksi hyväntekeväisyyttä varten tai muuhun aatteellisen toiminnan tukemiseen. Arpajaisten tuottoa tulisi siis käyttää yksinomaan sosiaalisiin ja sivistyksellisiin tarkoituksiin sekä muuhun yleishyödylliseen toimintaan. Lähtökohta on edelleen, että hyödyt olisivat mahdollisimman suuret ja haitat yhteiskunnalliselta kannalta, lähinnä sosiaaliset haitat, joihin sosiaali- ja terveysvaliokunta on lausunnossaan kiinnittänyt huomiota, mahdollisimman vähäiset.

Ehdotetussa lainsäädännössä luetellaan tyhjentävästi sallitut arpajaisten toimeenpanomuodot. Lähtökohtana on, että rahapelitoimintaa harjoitettaisiin jatkossakin kolmen yksinoikeusyhteisön pohjalta. Valiokunta korostaa valvonnan tehostamisen tärkeyttä, laittoman pelitoiminnan ja siihen liittyvän rikollisuuden torjuntaa niin, että tavoitteena olisi yleinen luotettavuus arpajaisten toimeenpanon osalta.

Hallintovaliokunnan mietintöön sisältyy kolme lausumaehdotusta. Ensimmäisessä lausumaehdotuksessa korostetaan juuri seurannan merkitystä. Toisessa lausumaehdotuksessa valiokunta on nostanut esille huolehtimisen siitä, että lain toimivuutta seurataan ja että tähän liittyen ryhdytään tarvittaviin toimenpiteisiin, mikäli ilmenee korjaustarpeita. Kolmannessa lausumaehdotuksessa lähdetään siitä, että selvitettäisiin erikseen sähköisessä verkossa harjoitettavan arpajaistoiminnan toteutus ja sääntelytarve.

Arvoisa puhemies! Arpajaistoiminnan sääntely on kaikissa Euroopan unionin jäsenvaltioissa toteutettu kansallisesti, koska Euroopan unionissa ei ole nimenomaan arpajaisia koskevaa sääntelyä. Yksinoikeusperiaate, johon lainsäädäntö nyt nojaa, on kuitenkin välttämätön lähtökohta sille, että kyettäisiin säilyttämään nykyinen luvanvaraisuus ja käyttämään arpajaisten tuotot yhteiskunnallisesti tärkeisiin kohteisiin. Tätä edellyttää EY-oikeus.

Hallintovaliokunta on saanut erikoisvaliokunnilta lausuntoja niin, että perustuslakivaliokunta, maa- ja metsätalousvaliokunta, sivistysvaliokunta ja sosiaali- ja terveysvaliokunta ovat antaneet lausuntonsa. Tämän ohella valiokunta on pyytänyt perustuslakivaliokunnalta täydentävän lausunnon niistä muotoiluista, niistä ehdotuksista, jotka valiokunnassa ovat käsittelyn aikana syntyneet.

Hallintovaliokunta on ottanut mietinnössään huomioon valtiosääntöoikeudelliset huomautukset, niin että lakiehdotukset voidaan käsitellä tavallisena lakina.

Valiokunta on käsitellyt myös lakialoitteen 12/2000 vp, joka käsittelee sellaisten arpajaisten järjestämistä, joilla pyritään kannustamaan kansalaisia jätteiden kierrätykseen. Tähän liittyen valiokunta toteaa muun muassa, että kierrätysarpajaisten toimeenpano, jos se joskus tulevaisuudessa hyväksytään, jää valvonnan osalta kuluttaja-asiamiehen tehtäväksi.

Hallintovaliokunta on mietinnössään käsitellyt arpajaisten toimeenpanon luvanvaraisuutta ja elinkeinovapautta. Tässä lähtökohtana on ollut perustuslakivaliokunnan lausunto. Siinähän lähdetään ajatuksesta, että sellaista erityislaatuista taloudellista toimintaa, jonka luvanvaraistamista on pidettävä hyväksyttävänä arpajaisiin osallistuvien oikeusturvan takaamiseksi, arpajaisista aiheutuvien sosiaalisten haittojen vähentämiseksi sekä rikosten ja väärinkäytösten estämiseksi, voitaisiin siis säädellä erityislaatuisena taloudellisena toimintana. Lähtökohtana on siis, että varoja hankitaan yleishyödyllisen toiminnan edistämiseen.

Julkisen hallintotehtävän antaminen rahapeliyhteisöille on myös ollut perustuslakivaliokunnassa pohdittavana. Perustuslain mukaan tällainen hallintotehtävä voidaan antaa muulle kuin viranomaiselle, jos se on tarpeen tehtävän tarkoituksenmukaiseksi hoitamiseksi eikä vaaranna perusoikeuksia, oikeusturvaa tai muita hyvän hallinnon vaatimuksia. On syytä todeta, että rahapeliyhteisöissä toimivat sekä toimi- että luottamushenkilöt ovat perustuslain mukaan virkavastuussa näitä julkisia tehtäviä hoitaessaan.

Arpajaislakiehdotus hallituksen esittämässä muodossa on välineneutraali, siinä ei siis ole Internetissä harjoitettavaan pelitoimintaan liittyviä erityissäännöksiä. Tätä asiaa hallintovaliokunta on pohtinut ja lähtee siitä, että tarkoitus olisi nimenomaan säätää mahdollisimman selkeästi Suomessa vallitseva rahapelipolitiikka. Tähän kokonaisuuteen kuuluu sen sääteleminen, millaisia pelejä maassamme saadaan tarjota, kuinka paljon niitä saadaan tarjota ja kenen pelattavaksi niitä saadaan siis tarjota. Edelleen tulee säädellä, miten peleistä kertyvät tuotot saadaan käyttää, sekä samalla myös rahapelitoimintaan liittyvien sosiaalisten haittojen selvittämisestä ja ehkäisemisestä. Nämäkin kysymykset ovat osa tätä kokonaisuutta.

Arvoisa puhemies! Lakiehdotukseen arpajaislain osalta sisältyy runsaasti yksityiskohtia ja pykälämuutoksia. Tämän ohella mietinnössä on uusi, 8. lakiehdotus, joka pohjautuu sivistysvaliokunnan lausuntoon, ja siinä säädellään siis tuottojen jakamisesta.

Olennaista, arvoisa puhemies, on siis, että itsenäisten arpajaisten kaltaisten kilpailujen ja pelien järjestäminen ei uuden arpajaislain tultua voimaan ole enää mahdollista niin, että kuluttaja joutuisi maksamaan osallistumisesta muuta suoritusta kuin maksun osallistumisilmoituksesta. Tällaisena maksuna voitaisiin 2 §:n arpajaisten määritelmään liittyvän kohdan mukaan pitää sellaisia kustannuksia, jotka aiheutuvat osallistumisesta postin, tele- tai tietoverkon välityksellä, taikka niitä kuluja, jotka aiheutuvat välittömästi muusta tiedonvälitystavasta. Tähän tärkeänä liittyy se näkökohta, että arpajaisten kaltaisten kilpailujen tai pelien toimeenpanija ei saa itse hyötyä näistä maksuista.

Hallintovaliokunta ehdottaa lakiehdotuksen 2 §:ään otettavaksi uuden 3 momentin, jolla on tarkoitus selkeyttää lakiehdotusta ja helpottaa sen soveltamista. Lakiehdotuksen 3 §:n osalta, jossa säädellään veikkauspelejä ja totopelejä, valiokunta painottaa, että sisäasiainministeriön tulee pelisääntöjä vahvistaessaan huolehtia siitä, etteivät laukka- ja ratsastuskilpailut voi olla sekä vedonlyönti- että totopelien kohteena. Tässä on kysymys siis yksinoikeuteen perustuvasta rahapelien toimeenpanojärjestelmästä myös hevoskilpailukohteiden osalta. Tätä edellyttää EY-oikeus, syrjimättömyyskielto. Valiokunta kiinnittää huomiota myös hevospelikilpailukohtaisten ja ravikilpailujen rahapelien kehittämistarpeisiin, niin että nykyistä paremmin voitaisiin luoda edellytyksiä hevosurheilun kehittämiselle ja sitä kautta myös hevoskasvatukselle.

Arvoisa puhemies! Arpajaisten toimeenpano-oikeus lakiehdotuksen 5 §:ssä on myös muotoiltu uudelleen ja mietintöön sisältyvät 2 ja 3 momentti, jotka kuuluvat näin: "Arpajaisia puhelimen, internetin tai muuhun niihin verrattavan tietoteknisen sovelluksen välityksellä Ahvenanmaan maakunnassa toimeenpanevan on huolehdittava siitä, että valtakunnan alueella pysyvästi asuva henkilö ei voi täällä osallistua tällaisiin arpajaisiin. Ahvenanmaan lääninhallitus voi sisäasiainministeriön esityksestä määrätä 2 momentissa säädettyä velvollisuutta rikkovan täyttämään velvollisuutensa sekä asettaa määräyksen tehosteeksi uhkasakon." Tämä sääntelyehdotus, arvoisa puhemies, perustuu perustuslakivaliokunnan lausuntoon ja siinä esitettyyn malliin.

Arvoisa puhemies! Uskon, että keskustelun aikana yksityiskohdat tulevat mietinnöstä esille. Hallintovaliokunta on ollut ehdotuksessaan ja myös niissä kahdessa täydentävässä hallituksen esityksessä, joilla säädetään tuottojen jaosta, yksimielinen ja ehdottaa, että nämä lakiehdotukset voisivat tulla voimaan vuoden 2002 alusta.

Kari  Urpilainen  /sd:

Arvoisa rouva puhemies! Käsiteltävänä olevan arpajaislain säätäminen on ollut pitkä ja perusteellinen prosessi. Eduskunta on vuosien saatossa useaan kertaan eri asiayhteyksissä esittänyt vaatimuksia voimassa olevan lainsäädännön muuttamiseksi. Samoin ovat tehneet monet muut yhteiskunnalliset toimijat. Erityisesti urheiluväki on sinnikkäästi edellyttänyt Veikkauksen tuotonjaon siirtämistä lakiin nykyisen asetuspohjaisuuden sijaan. Urheiluväen näkemyksiin ovat yhtyneet myös monet muut Veikkauksen tuoton edunsaajat.

Kun sitten lakiesitys saatiin eduskuntaan, kokivat monet tahot ikävänä puutteena sen, ettei hallituksen esitykseen sisältynyt Veikkauksen tuotonjaon siirtämistä lakipohjalle. Muutoin lain valmistelun aikana ovat valmistelijat kuunnelleet niin eduskunnasta kuin muilta toimijatahoilta tulleita viestejä herkällä korvalla. Samoin eduskuntakäsittelyn aikana on lakiesitykseen tehtyjä muutoksia viety eteenpäin hyvässä yhteisymmärryksessä myös lakia valmistelleen ministeriön kanssa, mistä on annettava tunnustus.

Arvoisa puhemies! Voimassa olevan arpajaislain 3 §:n mukaan veikkausvoittovarojen jakokohteet ovat urheilu ja liikuntakasvatus sekä tiede, taide ja nuorisokasvatustyö. Tästä huolimatta veikkausvoittovaroja on 90-luvulla julkisen talouden tasapainon parantamiseksi käytetty lakisääteisten menojen, ennen kaikkea yleisten kirjastojen valtionosuuksien rahoittamiseen. Suunnilleen viidennes Veikkauksen tuotosta on vuosittain osoitettu kirjastojen lakisääteisiin valtionosuuksiin, joskus enemmänkin.

Edellä mainitun tilanteen korjaamiseksi liikunnan, taiteen ja nuorisotyön järjestöt ovat useasti vedonneet eduskuntaan kirjastojen määrärahojen siirtämiseksi takaisin yleisistä verovaroista rahoitettaviksi. Eduskunnassa onkin vuodesta 95 lähtien käyty keskustelua Veikkauksen tuoton käytöstä vuosittaisen talousarviokäsittelyn yhteydessä. Myös eduskunnan yhteydessä toimivat valtiontilintarkastajat ovat kiinnittäneet asiaan vakavaa huomiota useassakin yhteydessä. Nyt eduskunta on hallintovaliokunnan mietinnön pohjalta tekemässä historiallista päätöstä. Rahapelitoiminnan tuottojen jaosta ollaan säätämässä lain tasolla. Tämä on tärkeää, koska jakosuhteista säädettäessä säädetään samalla kulttuuri-, liikunta- ja nuorisopolitiikan keskeisimmästä rahoitusjärjestelmästä. Veikkausvoittovarat kattavat yhteenlaskettuina lähes 80 prosenttia näiden toimialojen rahoituksesta. Myös tieteen rahoituksessa veikkausvoittovaroilla on toki merkittävä osuus.

Samassa yhteydessä ollaan tekemässä merkittävä päätös, jolla kirjastojen toimintaan käytetty rahoitus todella siirretään asteittain arpajaislain mukaisille edunsaajille eli tieteelle, taiteelle, nuorisotyölle sekä urheilu- ja liikuntakasvatustyölle. Esimerkiksi liikuntakulttuurimme rahoituspohja on ollut hyvin epävarmassa tilassa jo noin kymmenen vuoden ajan. Kun alkuperäisessä veikkausasetuksessa liikunnan osuudeksi Veikkauksen tuotosta määriteltiin 36,6 prosenttia, on liikunnan osuutta käytännössä supistettu joka vuosi lisää siten, että osuus on tänä vuonna enää noin 20 prosenttia. 1990-luvulta lähtien liikunnan osuuden laskua on vauhdittanut kirjastomäärärahojen sisällyttäminen Veikkauksen tuottojen edunsaajien joukkoon. Aivan erityisesti liikuntamäärärahojen osuuden lasku on heijastunut liikunnan järjestötoiminnan tukemiseen. Liikuntajärjestöjen valtionavustusten reaaliarvo putosi 1990-luvulla noin 20 prosenttia. Tämä resurssileikkaus on valtion tukemassa toiminnassa kaikki toimialat huomioon ottaen poikkeuksellisen suuri. On selvää, että syntynyt tulovaje on heijastunut kielteisesti liikunnan kansalaistoiminnan kehittämismahdollisuuksiin.

Nyt käsittelyssä olevalla lakiesityksellä kirjastojen lakisääteinen rahoitus muuttuu asteittain katettavaksi normaalin budjettirahoituksen kautta. Siirtymäaika on pitkä eli peräti kymmenen vuotta. Hallintovaliokunnan yksimielinen ratkaisu perustuu tältä osin sivistysvaliokunnan laista antamaan lausuntoon.

Me sosialidemokraatit olisimme toki toivoneet, että lakiesitys olisi voitu saattaa voimaan ilman siirtymäaikaa. Kun näytti selvältä, että ilman siirtymäaikaa ei Veikkauksen voitonjakoa saada lakiin, pidimme viiden vuoden siirtymäaikaa riittävänä. Mutta koska kyseessä on kokonaisuus, johon on sovitettu eri näkökohtia, on ratkaisu kymmenen vuoden siirtymäajasta ymmärrettävä ja hyväksyttävissä.

Päätöksen merkittävyyttä korostaa se, että veikkausvoittovarojen tuoton avulla voidaan järjestää toimintaa, johon osallistuu monia suomalaisia. Esimerkiksi nuorisotoiminta, liikuntakasvatus ja taide, jotka tarjoavat mahdollisuuksia aktiiviseen toimintaan ja erilaisiin elämyksiin, ovat usein mitä parhainta syrjäytymisen ehkäisyä. Liikunnan osalta voi todeta, että yhä laajemmin tunnustetaan sen merkitys väestön niin fyysiselle kuin henkisellekin terveydelle ja hyvinvoinnille. Liikunnan avulla edistetään terveyttä ja työkykyä, tuetaan lasten kasvua ja kehitystä sekä tuotetaan sosiaalisia kokemuksia, elämyksiä ja viihdettä. Tämän yhteiskunnallisen merkityksensä vuoksi liikunta ansaitsee yhteiskunnan tuen.

Vastaavasti nuorisotoiminta tarjoaa hyviä mahdollisuuksia vähentää nuorisomme liian yleistä, eri tavoin ilmenevää pahoinvointia. Nuorisotoimi tuleekin saamaan tarvitsemansa lisäresurssit jo siirtymäaikana etupainotteisesti, sillä lain ensimmäisenä täytäntöönpanovuonna, vuonna 2003, nousevat nuorisotoimen Veikkauksen tuotoista saamat tulot noin 50 miljoonaa markkaa vuodessa. Uskomme, että lisävaroille löytyy asiallista ja kaiken tavoin tarpeellista käyttöä, sillä nuorisotoimikin joutui laman pahimpina aikoina tuntuviin taloudellisiin menetyksiin, jolloin monet tärkeät kehittämishankkeet jäivät toteutumatta.

Arvoisa puhemies! Eduskuntakäsittelyn aikana on arpajaislainsäädäntöön tehty useita merkittäviä muutoksia. Rahapelien tuotosta jaettavien avustusten myöntämisperusteista on säädetty erillislakeja. Tämä on perusteltua, vaikka kyse onkin harkinnanvaraisista eikä säädettyyn oikeuteen perustuvista avustuksista. Näin voidaan perustuslain vaatimusten mukaisesti turvata yksilön oikeuksien ja velvollisuuksien asianmukainen toteutuminen.

Muista hyvistä muutoksista esimerkkinä voi mainita bingotoiminnan voitonjakoa ja tilitystä koskevan sääntelyn, jonka avulla turvataan bingon toimintamahdollisuudet, mutta samalla ehkäistään epätervettä kilpailua.

Tärkeää on myös pien- ja miniatyyriarpajaisia koskeva sääntely, jolla mahdollistetaan sekä koululuokkien ja opintoryhmien että työyhteisöjen ja vakiintuneen harrastusryhmän järjestämät tavara-arpajaiset ilman lupavelvollisuutta.

Nyt hyväksyttävänä oleva laki turvaa yhteiskunnallisiltaan vaikutuksiltaan merkittävän periaatelinjauksen eli Veikkauksen monopolin. Peliareenan muutokset, lähinnä kansainvälistyminen ja tekniikan kehitys, tuovat mukanaan haasteita Veikkauksen toiminnalle ja sen monopoliasemalle. Yhtenä vaihtoehtona vastata näihin haasteisiin olisi pyrkiä kansainväliseen yhteistyöhön arpajaistoiminnan sääntelyssä. Tällä hetkellä arpajaistoiminnan sääntely on kaikissa Euroopan unionin jäsenvaltioissa toteutettu kansallisesti eikä EU:ssa ole nimenomaan arpajaisia koskevaa lainsäädäntöä.

Arvoisa puhemies! Hallintovaliokunnan sosialidemokraattisen ryhmän puolesta haluan kiittää kaikkia lausunnon antaneita valiokuntia rakentavista esityksistä, kannanotoista, jotka ovat omalta osaltaan vieneet lakiesitystä eteenpäin ja edesauttaneet sen valmistumista. Kiitämme myöskin hallintovaliokunnan kaikkia jäseniä vastuullisesta tavasta ja halusta löytää rakentavasti yhteinen tahto ja yhteinen näkemys, joka sitten toteutuikin yksimielisesti.

Matti  Saarinen  /sd:

Arvoisa rouva puhemies! Käsiteltävänä oleva arpajaislaki päivittää tilanteen sekä luo hyvät edellytykset veikkaus- ja rahapelitoiminnalle myös tulevaisuudessa. Selvää on, että näissä asioissa tulee tapahtumaan paljon ja nopeasti. Varmasti näitten asioitten äärellä eduskunta jatkossakin joutuu askaroimaan, mutta tässä on eräällä tavalla jonkinlainen peruskirja käsittelyssä. On saatu pitkän, pitkän prosessin tuloksena aikaan ensinnäkin hallituksen esitys. Ja jos esityksen syntymiseen suhteuttaa eduskunnan työtä, niin eduskunta on todella nopeasti pystynyt näin suuren ja vaikean asiakokonaisuuden käsittelemään ja saanut mietinnön aikaiseksi.

Niin kuin täällä on todettu, tässä on paljon monenlaisia ulottuvuuksia, siksi keskityn ihan muutamaan. Pidän tätä esitystä ensinnäkin hyvänä ja kannatettavana, ja tämä on historiallinen ainakin siinä mielessä, että eduskunnan tahdon mukaisesti tähän tullaan kirjaamaan edunsaajien osuudet ihan lakisääteisesti. Jos vähän ventiloi ihan rakentavassa hengessä lähimenneisyyttä, minkälaisia eduskunnan ponsia, lausumia, tahdonilmaisuja ja asetuksia on kaikkein eniten tässä yhteiskunnassa vesitetty ja loukattu, ne kumma kyllä tulevat juuri tähän jakokulmaan, joka liittyy Veikkauksen voittovarojen jakamiseen. Siellä on todella edunsaajia kohdeltu kaltoin ja menetelty sillä tavalla, että eduskunnan tahto ei ole kanavoitunut aikaisemmin näihin asioihin. Varmaan osittain siitäkin syystä eduskunnassa on ollut voimakas tahto sen suhteen, että osuuksien tulisi olla lakisääteisiä.

Eduskunnassa on ollut tämän käsittelyn yhteydessä erinomaisen hyvä henki, ja se on ollut ratkaisevaa. On oltu ruutikellarissa. Jokaisella on ollut tulitikku. Kuka tahansa olisi saanut tämän myös räjähtämään. Tässä mielessä kiitän ja onnittelen kaikkia kollegoita, koska tässä asiassa on erilaisia näkökulmia. Tämä, mihin on päädytty, on todella kannatettava ja onnistunut tulos, eikä tähän mitään dramatiikkaa sinänsä sisälly. Eihän tässä ole mitään kumouksellisia aineksia. Tässähän asiallisesti palataan normaaliin elämänrytmiin. Sen myötä, kun talouskin on normalisoitunut, palataan näissäkin asioissa hyvin loivalla kulmakertoimella normaaliin elämänrytmiin eli vakiinnutetaan niitten neljän perinteisen edunsaajatahon asema, jotka siellä ovat olleet, ettei niiden tarvitse vuosi vuoden jälkeen taistella keskenään eikä mitään muitakaan taisteluja, ei mihinkään muuhun suuntaan.

Sitten selvälle peruspalvelulle, joka liittyy kunnallisen kirjastotoimen hoitoon, sille kuuluva arvo annetaan myös sillä tavalla, että sen rahoitus ei ole kiinni kansalaisten lotto-, veikkaus- tai muista pelihaluista ja -himoista. Uskon, että sitä kautta hyötyy myös Veikkaus-yhtiö. Monien tutkimusten mukaan nimenomaan kansalaiset veikkaavat ja pelaavat pelejä, kun he tietävät, että heidän markkansa menevät hyviin yleishyödyllisiin tarkoituksiin. Jos ja kun siellä on jokin kunnan peruspalvelu rahoitettavana, se on saattanut vaikuttaa siihen, että pelaaminen on joko jäänyt kokonaan tai on kohdistunut joihinkin muihin suuntiin. Siis palataan lähtöruutuun huomattavasti hitaamman kaavan mukaan kuin missä ajassa ja millä vauhdilla on tähän tilanteeseen tultu, missä vielä tällä hetkellä ollaan.

Arvoisa rouva puhemies! Hyvää tässä on myös se, että edunsaajatahot ovat olleet myös yksimielisiä. Koko ajan tätä esitystä on valmisteltu ja kehitetty sillä tavalla, että edunsaajat ovat esiintyneet yhtenäisesti erinäisissä asiantuntijakuulemistilaisuuksissa. Mietintö kuvaa mielestäni erinomaisen hyvin eduskunnan tahtoa.

Minäkin haluan kiittää kaikkia niitä tahoja, jotka ovat tähän vaikuttaneet. Tämä on niin pitkä prosessi, että tässä sietää tulla mainituksi esimerkiksi seuraava: Eivät tyhjentävästi varmaan kiitokset kohdistu kaikille, mutta perustuslakivaliokunta on antanut upean lausunnon, että kysymys on eduskunnan budjettivallan kannalta tärkeästä asiasta ja sen vuoksi pitää päättää lakisääteisesti edunsaajien osuuksista. Sivistysvaliokunta on yksimielisesti sorvannut lausunnon, jolta pohjalta juuri tämä asia tavallaan juuri siltä lankulta ponnistaa. Myöskin valtiontilintarkastajat ovat lausuneet linjakkaasti, hyvin perustellusti. Olen joskus hämmästellyt täällä, että ensimmäinen organisaatio, jonka palveluksessa olen ja jolla on varaa ylenkatsoa tilintarkastajien lausunnossa mainittuja seikkoja, on valtionhallinto. Kaikissa niissä organisaatioissa, joissa olen mukana, ollaan hyvin nöyriä ja herkkäkorvaisia juuri tilintarkastusinstituution lausunnoille. Tämä tilintarkastajien lausunto ei ole ihan suoraan ehkä vaikuttanut, mutta se tukee sitä, mitä valiokunnat ovat täällä esittäneet ja mitä tämä mietintö esittää. Itse eduskunta on vuosi vuoden jälkeen lausunut monenlaisia ponsia, ihan pläkkiselvästi oman tahtonsa ilmaissut, mutta jostakin syystä tämä signaali ei tuottanut sitä tulosta, mihin eduskunnan tahto on tähdännyt.

Nyt eduskunta on käyttänyt sille kuuluvaa lainsäädäntövaltaa hyvin asiallisesti ja erinomaisen tarkoituksenmukaisella tavalla. Tämä koko prosessi on yksimielisyydessään kunniaksi eduskunnalle sekä samalla mielestäni rakentava signaali kaikelle hallinnolle siitä, että eduskunnan tahdonilmaisuja on aiheellista ottaa huomioon. Mielestäni tällä tavalla herttaisessa vuorovaikutussuhteessa saadaan asioita eteenpäin. Hallituksen esitys oli sinänsä jo hyvä ja, edustajatoverit, olette eri valiokunnissa vielä sitä timanttia hioneet entistä paremmaksi, ja siitä kiitos ja onnentoivotukset! Uskon, että tällä päätöksellä tulee todella hyvää jälkeä.

Irja  Tulonen  /kok:

Arvoisa puhemies! Kiitokset hallintovaliokunnalle, että se on ottanut sivistysvaliokunnan perusteelliset esitykset huomioon arpajaislain käsittelyssä. Sivistysvaliokunnassa olimme sitä mieltä, että nimenomaan veikkausvoittovarojen edunsaajat tulee laittaa lakiin ja siirtyä päiväjärjestykseen siltä osin, että kirjastojen määrärahat tulee peruspalveluina rahoittaa valtion budjetista. Me tiedämme, että Suomella on ollut ankeita aikoja ja siinä tilanteessa on jouduttu tekemään budjettilakeja niin, että on pystytty peruspalvelut kunnissa kirjastotoimen osalta järjestämään. Nyt eletään parempia aikoja, ja siinä mielessä on hyvä siirtyä siihen kohtaan tässä laissa, että arpajaislakiin todella nämä edunsaajat kirjataan ja siirtymäkaudella, joka on kymmenen vuotta, suhteellisen pitkä aika, todella päästään siihen, että merkittävä osa suomalaista sivistyspolitiikkaa eli kirjastojen määrärahat rahoitetaan sieltä, mistä ne tulee myöskin jatkossa rahoittaa.

Kokoomuksen eduskuntaryhmän sivistysvaliokuntaryhmä piti alustavasti kymmenen vuoden siirtymäaikaa pitkänä. Olisimme toivoneet, että asia olisi pystytty hoitamaan lyhyemmässä ajassa. Ymmärrämme hyvin, että 450 miljoonaa on iso summa rahaa ja ministerillä olisi ollut varmaan aika kohtuuton työ saada kehyksiin ykskaks tällainen rahamäärä. Realismi tuli sitten mukaan, ja on hyvä, että valiokunta pystyi tekemään tämän kahdeksannen rahoituslain yksimielisesti ja yksimielisesti on myöskin hallintovaliokunta sen hyväksynyt.

On aivan selvä asia myöskin, että kun edunsaajat tavallaan kävivät sivistysvaliokunnassa kertomassa, että he ovat keskenäänkin päässeet sopimukseen prosenttijaotuksesta, se helpotti tietysti valiokunnan työtä. Mielestäni se on hyvää ja järkevää politiikkaa myöskin näiltä järjestöiltä, jotka etuja veikkausvoittovaroista saavat.

On todettu monta kertaa, että eduskunnan tahto on ollut toisenlainen näinä vuosina. Se tahto on nyt sitten osoitettu. On tietysti aika harvinaista, että mikään valiokunta lähtee tekemään lakiesitystä. Hallituksen asiahan se olisi tietysti tehdä, ja se oli sivistysvaliokunnallekin aika vaikea paikka, kun päätimme, että teemme nyt vähän erilaisen esityksen, ja pykäliä sitten rupesimme tekemään. Mutta mielestäni tämä on historiallinen ja hyvä päätös, ja on aivan selvää, että varmasti alkuvuosina prosentteja joudutaan miettimään, koska tässä saattaa olla joitakin häviäjiä edunsaajissa. En pidä mitenkään ihmeellisenä sitä, että ministeri Suvi Lindén joutuu katsomaan näitä määriä budjetin yhteydessä kenties eri tavalla kuin siirtymäkausi olettaa, mutta en pidä sitä ollenkaan pahana asiana, vaan nimenomaan tasapuolisuuden tulee toteutua. Jakosuhteet on aika vaikea saada muulla tavalla kuin sivistysvaliokunta on ne kirjoittanut, mutta niitä voidaan sitten miettiä. Kaksi ensimmäistä vuottahan tulevat olemaan vaikeampia tässä suhteessa.

Toinen asia: On hyvä, että pienarpajaiset on saatu siihen asentoon vaille suurta byrokratiaa, mihin ne myöskin sivistysvaliokunnan mielestä haluttiin saada. Ei ole järkevää, että tukitaan se tie, millä erilaiset urheilujärjestöt, pienet taideyhdistykset ja muut keräävät rahaa varsinkin nuorten toimintaedellytysten ja harrastusten tukemiseen. Ei ole oikein, että eduskunta säätää lakeja, joissa tämäntapaista vapaaehtoistyötä torjutaan ja sitä vaikeutetaan. Siinä mielessä hallintovaliokunnan mietinnössä nämä asiat on korjattu.

Arvoisa puhemies! Haluaisin vielä yhteen pieneen asiaan kiinnittää huomiota. Jos olette lukeneet sivistysvaliokunnan tahdonilmaisun, meillä oli keskustelussa myöskin naisjärjestöjen esitys. Kun naisjärjestöjen työtä valtion taholta tuetaan hyvin epämääräisesti tai aina vuosittain harkinnanvaraisesti, naisjärjestöthän esittivät, että ne olisivat päässeet edunsaajien joukkoon. Mutta me lähes yksimielisesti olimme sitä mieltä, että se on myös toimintaa, jota tulee rahoittaa budjettivaroin eikä veikkausvoittovaroin. Tämän sanon siitä huolimatta, että kunnioitan naisjärjestöjen työtä. Itse olen monessa naisjärjestössä mukana, ja muistan vaan Martta-järjestön kertoneen, mitä se näillä rahoilla tekee, joita se pieniä määriä valtion budjetissa vuosittain saa. Mieleeni juolahti muun muassa se, että jospa he tekevät Zimbabwessa aidsin vastaista kampanjaa todella pienillä rahoilla, isoilla numeroilla nimenomaan siltä osin, että se vaikuttaa positiivisesti siihen ongelmaan, mikä siellä on. Tämä yhtenä esimerkkinä vain siitä, että me usein eduskunnassa ajattelemme naisjärjestön työstä liian kapea-alaisesti. Toivon todella, että naisjärjestöjen tuki tulee myöhemmin valtiovarainvaliokunnan mietinnön mukaisesti myöskin valtion budjetista.

Joskus harvoin kansanedustajakin voi olla iloinen ja kokea, että on tehty töitä. Luulisin, että arpajaislaki on yksi sellainen laki, jota varmaan kansalaiset eivät ihan ymmärrä, mitä se sisällänsä pitää, mutta mielestäni tämä on ollut hyvä päätös ja arpajaislaista on tullut hyvä.

Matti  Väistö  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Hallintovaliokunta kiinnitti huomiota sivistysvaliokunnan lausuntoon liittyen naisjärjestöjen rahoitukseen niin, että tämäkin toiminta otettaisiin jakokohteeksi. Valiokunta päätyi kuitenkin arpajaislain systematiikan pohjalta siihen, että tuettava toiminta ei ole kiinni siitä, ketkä sitä harjoittavat, vaan avustus annetaan erityisesti tuettavan toiminnan yleishyödyllisyyden perusteella. Tässä katsannossa naisjärjestöt ovat saaneet vuosittain tukea veikkausvoittovaroista harjoittamansa toiminnan perusteella, ja näin tulee jatkossakin varmaan olemaan.

Gunnar  Jansson  /r:

Arvoisa rouva puhemies! Ihan tositarkoituksessa yritän nyt vaikuttaa teihin, jotta tähän hyvään lakikokonaisuuteen ei jäisi sellaista kauneusvirhettä, josta valiokunnan puheenjohtaja ed. Väistö jo puhui. Hän jopa luki sen 5 §:n 2 ja 3 momentin muutokset. Kun käsittelevä valiokunta käyttää 60 sivua, ainakin siinä nettiversiossa, mikä minulla oli, mietinnön kirjoittamiseen, silloin on jossain vikaa. Samalla kun totean, että eduskunta on muuttumassa ei ainoastaan tässä asiassa vaan muissakin lainsäätäjästä lainvalmistelijaksi, mikä on erittäin arveluttavaa pidemmän päälle, niin tässä asiassa minä puhun ainoastaan mainitusta pykälästä, ensimmäisen lakiesityksen 5 §:stä, sen 2 ja 3 momentista.

Siis sen jälkeen, kun perustuslakivaliokunta toistamiseen oli todennut, että hallituksen ja myöhemmin sisäasiainministeriön ehdotukset olivat ristiriidassa sekä perustuslain että Ahvenanmaan itsehallintolain kanssa, perustuslakivaliokunta itse muotoili pykälän, jonka hallintovaliokunta sellaisenaan adoptoi ihan oikeutetusti ja ihan lain perusteella kuultuaan Ahvenanmaata.

Elikkä siis mistä on kyse? Juuri tuosta, mistä puheenjohtaja Väistö sanoi: arpajaisten toimeenpano-oikeudesta, kuka saa panna toimeen arpajaiset tämän lain puitteissa, kun pykälän 2 ja 3 momentissa puhutaan ihan toisesta asiasta. Minä yritän nyt kertoa, miksi on voinut mennä jotenkin näin pieleen.

Kun perustuslakivaliokunta oli, kuten sanottu, todennut yksimielisesti, ettei hallituksen alkuperäisiä esityksiä eikä muutoksiakaan niihin voitu hyväksyä, niin valiokunta muotoili tämän pykälän suurin piirtein sellaiseen asuun kuin se nyt on ensimmäisen lakiesityksen 5 §:ssä. Tästä esityksestä perustuslakivaliokunta itse pyysi viideltä asiantuntijalta lausuntoa. Näistä viidestä kolme vastasi. Näistä kolmesta kaksi vastasi: ei käy, itsehallintolain vastaista. Jos ihan tarkkaan luetaan nämä kolme asiantuntijalausuntoa, niin voi jopa sanoa, että kaksi, siis oikeusministeriön Ahvenanmaan esittelijä ja professori Tuori, olivat ihan selkeästi sen kannalla, ettei tämä nyt sovi itsehallintojärjestelmän kanssa yhteen, kun taas kolmas, professori Jyränki, oli osittain sitä mieltä, ettei käy itsehallintojärjestelmän kanssa, mutta näin muotoiltuna mahdollisesti kävisi.

Valiokunta oli toista mieltä. Jäin siinä yksin. Sen takia minun oli pakko lausua eriävä mielipiteeni, laittaa sellainen, mikä nyt on perustuslakivaliokunnan lausunnossa liitteenä. En nyt toista, mitä siinä eriävässä mielipiteessäni lukee. Totean vain, että eduskunta on säätämässä pykälää, jonka säätämistoimivalta kuuluu Ahvenanmaan maakuntapäiville. Siis eduskuntalailla säännellään toimia oikeusalalla, joka Ahvenanmaalla kuuluu maakuntapäivien toimivaltaan. Se toimivalta sulkee pois eduskunnan toimivallan, kuten perustuslakivaliokunta itse totesi ihan oikein, kun taas sisäministeriö oli tässä eksynyt sikäli, että se väitti maakuntalainsäädännön olevan sekundaarinen valtakunnanlainsäädäntöön verrattuna, mikä ei tietenkään voi pitää paikkaansa kilpailevassa oikeusjärjestelmässä.

Kun nyt ollaan säätämässä tämmöistä pykälää ilmeisesti, niin tämä on ensimmäinen kerta. Ei ole koskaan itsehallinnon historiassa tapahtunut vastaavaa. Tästä seuraa joukko ongelmia. Minä nyt kerron neljän tyyppisistä:

Ensinnäkin tekniset ongelmat: Pykälää on mahdoton valvoa, koska se ei tule toimimaan. Kun pykälä ei toimi eikä valvonta toimi, toimija, kansalainen ei voi olla lainkuuliainen. Sellainen lainsäädäntö on ristiriidassa Rule of Law -periaatteen kanssa.

Vielä tekninen ongelma: Vaara on ilmeinen, että pykälää kierretään elektroniikan ja tekniikan avulla, mistä on ollut puhetta jo, esimerkiksi muuttamalla serveri, josta peli lähtee, Viroon tai Australiaan tai minne vaan. Nyt ei ole kyse maantieteestä, vaan nyt on kyse elektroniikasta, elektroniikasta, joka kiertää maapalloa seitsemän kertaa sekunnissa. Tässä tekisi mieleni todella kysyä valiokunnan arvoisalta puheenjohtajalta, ajatteliko valiokunta ollenkaan, mitä tapahtuu, jos teknisesti esimerkiksi muutetaan toiminta Suomen rajojen ulkopuolelle.

Toinen ongelmakenttä on taloudelliset vaikutukset. Ainakin Ahvenanmaalla koetaan tilanne nyt näin: Suuri mahtava Veikkaus ilmeisesti pelkää hyttystä, Ahvenanmaan Pafia, tavalla, jossa kaikki suhteellisuustaju on häipynyt. Ainakaan tämmöinen edustaja ei millään voi ymmärtää, että Pafista ja Veikkauksesta voitaisiin keskustella yhtä aikaa. Se on mahdottomuus siinä ympäristössä, missä ne toimivat.

Kolmatta ongelmakenttää voidaan luonnehtia oikeudelliseksi. Olen tullut siihen johtopäätökseen asiantuntijoihin nojaten, että oikeudellisesti rikotaan itsehallintojärjestelmää, oikeudellisesti asetetaan Suomen kansalaiset eriarvoiseen asemaan siitä riippuen, missä he oleskelevat, mikä on perustuslain vastaista, koska Suomessa saa liikkua vapaasti ja asua, missä itse haluaa. Oikeudellisesti olen myöskin sitä mieltä, että mitä ilmeisimmin käynnistetään nyt tuomioistuinkaruselli, joka ei voi olla arvokasta oikeusvaltiolle. En voi käsittää, että lainsäätäjä ehkä tietoisesti säätää pykälän, jonka jo etukäteen tietää menevän oikeuslaitoksen syyniin.

Neljänneksi: poliittiset ongelmat. Ne ovat totta kai suurimmat tässä. Jos tasavallan presidentti ei konsultoi, siis pyydä korkeimpien oikeusasteiden lausuntoa, ennen vahvistamista, sitten ollaan aika hankalassa tilanteessa. Poliittisen ongelmakentän puolella näen, miten valtakunnan ja maakunnan suhteet merkittävästi huononevat aikana, jolloin suuret kysymykset kaipaavat yhteisiä ratkaisuja. Näen myöskin todennäköisenä reaktiot ulkomailta, siis Ruotsista, joka on Ahvenanmaan sopimuksen osapuolena, siis sopimuksen, joka solmittiin ensimmäisen maailmansodan jälkeen, jolloin Ahvenanmaan kysymys ratkaistiin. Hyvin todennäköisenä näen myöskin, että EU:n täytyy reagoida jollakin tavalla. Onhan EU itse neljän vapauden vaalijoista tärkein ja niitten takaaja.

Vielä lopuksi henkilökohtaisella puolella on minulla ongelmat. Ne ovat näihin verrattuna mitättömän pieniä, mutta kuitenkin. Näen nimittäin selvänä sen, ettei kukaan tämän jälkeen voi kysyä minulta, asetunko ehdokkaaksi seuraavissa eduskuntavaaleissa, tai jos joku vastoin odotuksiani kysyy, en voi vastata muuta, kuin että en asetu. Tämän jälkeen edustajatehtäväni käy mahdottomaksi. Sen takia voin vain toivoa, että löytyy pätevämpi ehdokas, joka onnistuu minua paremmin tässä edustajan vaativassa tehtävässä. Ahvenanmaalaisten ja maakunnan edustaminen poikkeaa nimittäin aika paljonkin muiden vaalipiirien edustamisesta itsehallinnon ansiosta nimenomaan.

Siis kun aloitin vetoamalla kollegoihin, toistan sen ja ilmoitan, että kuten sanoin, yksityiskohtaisessa käsittelyssä tulen esittämään muutosta ensimmäisen lakiehdotuksen 5 §:ään.

Nyt, arvoisa puhemies, minulla on vastaavanlainen ruotsinkielinen. — Ei käy. Lopetan tähän.

Ed. Janssonin puheen ruotsinkielinen osuus kuuluu näin:

Lotterilagen syftar till att trygga en fortsatt monopolverksamhet under ordnade former och kontroll. Om man inte litar på den egna produktens konkurrenskraft på marknadens villkor, utan anser att en efterkrigstida reglerekonomi fortfarande är rätt metod så skall man göra såsom förvaltningsutskottet föreslår. Om däremot självförtroendet är tillräckligt starkt och tilltron till den egna produkten räcker till kan man överge reglerekonomin.

Nu anser förvaltningsutskottet att Paf på Åland är ett hot mot monopolet och föreslår åtgärder som skapar mycket större problem än dem man försöker lösa. Lotterilagens nya 5 § har tillkommit i grundlagsutskottet efter det att regeringens och inrikesministeriets tidigare paragrafformuleringar underkänts av grundlagsutskottet därför att de stred mot både grundlagen och självstyrelselagen.

5 § 2 och 3 mom. lyder:

"De som i landskapet Åland anordnar lotterier per telefon, Internet eller någon annan jämförlig datateknisk tillämpning skall se till att en person som är stadigvarande bosatt inom riket inte här kan delta i sådana lotterier.

Ålands länsstyrelse kan på framställning av inrikesministeriet förordna att den som bryter mot sin förpliktelse enligt 2 mom. skall uppfylla den samt förena förordnandet med vite."

Såsom det framgår av min avvikande mening till grundlagsutskottets utlåtande anser jag att bestämmelsen strider mot självstyrelselagen. Två av tre sakkunniga som yttrade sig för grundlagsutskottet har samma åsikt. Nämligen: Riksdagen föreskriver nu hur lotterier som anordnas med stöd av en landskapslag skall organiseras när förmedlingen av lotteriet sker på elektronisk väg, dvs. riksdagen reglerar en aktivitet på ett rättsområde där Ålands lagting har exklusiv behörighet.

Tekniskt är bestämmelsen praktiskt taget omöjlig att övervaka. Därför är det lika svårt att vara laglydig. Dessutom kommer paragrafen att kunna kringgås med elektroniska och andra tekniska hjälpmedel, t.ex. genom att flytta servern till Estland.

Ekonomiskt betyder paragrafen ingenting. Det är närmast patetiskt att inbilla sig att myggan ÅPaf skulle utgöra ett hot mot elefanten Veikkaus. Med dubiösa ekonomiska motiv överskrider riksdagen proportionalitetsprincipens gränser på ett närmast pinsamt sätt.

Juridiskt sett så 1) kränks självstyrelselagen, 2) försätts medborgarna i ojämlik ställning i strid med grundlagen, 3) skapas rättsosäkerhet i hela systemet och 4) kommer en domstolskarusell som inte är värdig en rättsstat att starta.

Politiskt sett är problemen störst ifall republikens president väljer att inte konsultera de högsta rättsmyndigheterna innan lagen eller lagarna stadsfästs. Jag ser framför mig en avsevärd försämring i umgänget mellan Åland och riket när stora frågor behöver gemensamma lösningar samt reaktioner från utlandet. Sverige som part i Ålandsöverenskommelsen från 1921 och EU som värnar om de fyra friheterna — rätten till fri rörlighet är individuell och nu försvåras den på ett märkbart sätt.

Ett politiskt problem rör mig personligen och det är ett litet problem, nämligen det att efter detta frågar ingen längre om Gunnar Jansson kandiderar till riksdagen. Men ifall någon frågar kan jag inte säga annat än nej. Jag kan inte längre kandidera för ett uppdrag som härefter är omöjligt för mig att sköta. Någon annan mera kompetent måste ta över. Jag kan bara hoppas att det finns någon som är villig och som lyckas bättre.

Av det sagda framgår att jag i detaljbehandlingen kommer att föreslå att 5 § 2 och 3 mom. styrks.

Kulttuuriministeri  Suvi  Lindén

Arvoisa puhemies! Haluan esittää suuren kiitokseni hallintovaliokunnalle tästä vaativasta työstä, joka on vihdoin ja viimein loppuun saatettu. Valmistelutyö sisäministeriössä oli myös kovin vaativa ja vei pitkän ajan. Koska olosuhteet muuttuivat, myös eduskunnassa vielä hallituksen esitystä korjattiin, ja uskoisin, että lopputulema on sellainen, joka kestää suurenkin kritiikin. Olen todella iloinen siitä, että eduskunta niin selvästi lausuu tämän lain yhteydessä tahdon siitä, että tässä maassa edelleenkin voidaan säilyttää rahapelitoiminnassa monopoli. Tälle asialle on kansainvälisellä tasolla luotu mahdollisuudet, ja olisi ollut aika erikoista, jos Suomen eduskunta olisi omalla tahdollaan päättänyt toimia vastoin monopoliasemaa.

Taiteen, nuorisotyön ja liikunnan toiminnan resursoinnista vastaavana olen todella tyytyväinen kirkkaasta linjauksesta, jonka hallintovaliokunta lausunnossaan teki. Se on mielestäni tämän lainsäädännön tärkein asia. Toisaalta toinen iso kysymys on se, että edunsaajat ovat nykyiset. Tämä mahdollistaa toiminnan kehittämisen taiteen, nuorisotyön ja liikunnan sektoreilla. Ed. Saarinen puheenvuorossaan totesi, että edunsaajia on viimeisten vuosien aikana kohdeltu kaltoin, mutta käsittääkseni se on yhteisessä hengessä eduskunnassa vahvistettu budjettien yhteydessä johtuen valtiontaloudellisista syistä. Nyt on se hetki, jolloin voidaan siirtyä normaaliaikaan.

Tärkein asia mielestäni kuitenkin tämän lain sisällä on todellakin se, että huolehditaan siitä, että Veikkauksella on mahdollisuudet säilyttää monopoli siinä määrin kuin se kehittyvän teknologian luomassa ympäristössä on mahdollista. Varmastikin edunsaajien näkökulmasta tärkeintä on se, miten Veikkauksen tuotto kehittyy, ei välttämättä se, miten prosentit on lakiin kirjoitettu. Se, että eduskunnan tahto on ollut myös kirjata edunsaajien prosentit lain tasolle, on varmasti tärkeä asia, mutta todellakin muistutan, että se ei vielä turvaa yhtään ainutta markkaa lisää edunsaajille. Se turvaa ainoastaan edunsaajien välisen tuotonjaon.

Kolmas suuri periaatteellinen kysymys tässä lainsäädännössä opetusministeriön näkökulmasta on, että kirjastot siirretään siirtymäkauden aikana rahoitettaviksi budjettikehyksistä budjettivaroin. Tämä on myös hyvin suuri periaatteellinen ratkaisu, joka omalta osaltaan turvaa edunsaajille resurssien kasvun, jos Veikkauksen tuotto pysyy vähintään nykyisellä tasolla. Eduskuntakäsittelyn aikana edunsaajat ovat olleet yhteishengessä vahvasti liikkeellä viestittämässä, että tämä on se heidän oikeutensa, joka jo nykyisessä arpajaislainsäädännössä on kirjattu, ja ennen kaikkea se, että kirjastojen siirto nyt vahvasti lakiin kirjoitetaan, turvaa edunsaajien oikeuden.

Ed. Jansson oli kovin pahoillaan hallintovaliokunnan mietinnön muodosta. Itse näen sen ainoana mahdollisena. EY-tuomioistuin on päättänyt, että Euroopan unionin jäsenmailla on mahdollisuus sallia monopoli veikkaus- ja rahapelitoiminnassa, mutta EY-tuomioistuin ei ole sallinut duopolia, joka tällä hetkellä valitettavasti on ollut tilanteena. Jos lainsäädäntö ei selvästi olisi kirkastanut eduskunnan tahtoa monopolin suhteen, pelkään pahoin, että olisimme joutuneet siihen tilanteeseen, että pelimarkkinat Suomessa olisi pitänyt avata kaikille muillekin, jolloin monopoli olisi ilman muuta sortunut. Veikkaus ei todellakaan pelkää hyttystä, vaan lähtökohta on siinä, että jos me haluamme kansainvälisessä tuomioistuimessa pärjätä monopoliasemassa, se tarkoittaa monopolia eikä duopolia.

Yksi asia tässä kuitenkin opetusministeriön näkökulmasta huolestuttaa, ja se liittyy siirtymäkauteen. Edunsaajat ollessaan liikkeellä ovat vahvasti viestittäneet yhteisestä näkökulmasta tuoton jakosuhteeseen, mutta myös siitä, että he toivovat, että siirtymäkauden jakso kohtelee tasapuolisesti ja oikeudenmukaisesti eri edunsaajia. Malli, johon on päädytty, johtaa väistämättä valitettavasti siihen, että pari ensimmäistä vuotta edunsaajien näkökulmasta ovat hyvin ongelmallisia.

Ymmärrän ed. Urpilaisen näkemyksen siitä, miten tärkeää on, että nuorisotoiminnalle tulee lisää resursseja. Näin me myös opetusministeriössä asian näemme. Se, että samaisessa budjetissa vuonna 2003 liikunnalle ei tulisi todennäköisesti yhtään lisäresursseja ja taiteelta pitäisi leikata 14 prosenttia, aiheuttaa yhtälön, joka on budjetin valmistelunäkökulmasta aika mahdoton. Joudumme varmasti tähän asiaan palaamaan.

Toisaalta, jos tästä lähtökohdasta tiukasti halutaan pitää kiinni, toivon myös, että eduskunta viestittää, millä tavalla eri edunsaajien sisällä järjestettäviä toimintoja priorisoidaan, koska tämä tarkoittaa sitä, että liikuntasektorin kauan toivomat lisäresurssit eivät toteudu vuonna 2003 ja todellakin taiteelta leikataan 14 miljoonaa markkaa. Se kuulostaa tietysti pieneltä summalta erityisesti, kun tässä talossa eilen päästiin suureen ratkaisuun, jossa erilaisia hankkeita rahoitetaan lähes miljardilla markalla, mutta taiteen näkökulmasta 14 miljoonaakin voi olla kovin ratkaiseva jonkin tietyn toiminnon näkökulmasta. Tämä huomiona siirtymäkauteen.

Arvoisa puhemies! Lopuksi haluan todellakin kiittää hallintovaliokuntaa siitä, että tässä ja nyt olemme saamassa historiallisen arpajaislain valmiiksi. Uskon, että tämän tuella pääsemme eteenpäin hyvässä hengessä ja yhteisymmärryksessä, mutta niin kuin ed. Saarinen totesi, varmasti joudumme joihinkin kysymyksiin palaamaan. Maailma muuttuu nopeasti, eikä arpajaislaki valitettavasti välttämättä pysty vastaamaan niihin kaikkiin muutospaineisiin, joita muuttuvassa ympäristössä lähivuosina on odotettavissa.

Matti  Väistö  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Jansson toi esille oman huolensa ja maakunnan huolen. Hallintovaliokunta pyysi lausunnon Ahvenanmaalta, kuten laki edellyttää. Ymmärrämme ed. Janssonin tilanteen ja ymmärrämme myös sen, että tähän asiakokonaisuuteen kaikkinensa liittyy hyvin vaikeasti säänneltäviä asioita.

Meidän lähtökohtamme oli, että arpajaislaki pitää saada valmiiksi. Me tiedämme, että kaikki ongelmat eivät tällä poistu, niihin varmasti joudutaan palaamaan. Hallintovaliokunta kiinnitti huomiota myös uuteen toimintaympäristöön, ja tähän liittyen, kuten jo äsken totesin, mietintöön sisältyy kolmas lausumaehdotus, jossa todetaan, että verkkopelien ja arpajaisten sääntelyssä tulisi pyrkiä eurooppalaisiin ja kansainvälisiin ratkaisuihin. Tähän liittyen tulisi myös täydentävää sääntelyä tarpeen mukaan tehdä. Ongelmat eivät kaikki poistu, mutta lähtökohtana pidimme, että laki pitäisi nyt saada valmiiksi.

Ulla-Maj Wideroos /r(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Toivoisin kuitenkin, että voisimme tässä salissa ottaa vakavasti sen, mitä ed. Jansson toi esille. Ymmärrän sen, että lain käsittely haluttiin saada läpi, koska laki on ollut kauan käsittelyssä. Sen mekin ryhmässämme varmasti ymmärrämme. Mutta jos jo lain säätämisvaiheessa tiedetään, että lakia voidaan määrätietoisesti kiertää, onko se sitten hyvää lainsäädäntöä, mitä me haluamme tehdä tässä talossa? Sen takia mielestäni nämä kysymykset, jotka ed. Jansson esitti, kannattaa ottaa vakavasti ja suhtautua myös sen mukaisesti niihin.

Gunnar  Jansson  /r(vastauspuheenvuoro):

Rouva puhemies! Minulla on nyt vastauspuheenvuoro ministerin puheenvuoroon. Käykö?

Kiitos! — Suomessa on jo kaksi monopolia, yksi on manner-Suomessa tämän lain perusteella, toinen on Ahvenanmaalla, Ahvenanmaan vastaavan lainsäädännön perusteella. Kaksi monopolia ei ole duopoli, vaan maantieteellisesti jaettuna on kaksi monopolia ja ne säilyvät.

Tekniikka on nyt tullut mukaan, se on totta, mutta korkein oikeushan sisäministeriön pyynnöstä totesi, että lainsäädäntövalta säilyy sellaisena, kuin se itsehallintolaissa ja perustuslaissa on määritelty, riippumatta siitä, mihin tarkoituksiin tekniikkaa ja elektroniikkaa käytetään. Ei se ole sen kummempi kuin tämä järjestelmä.

Lopettaisin toteamalla vain, että mitä ilmeisimmin nyt 5 §:n 2 ja 3 momentit ovat ristiriidassa kolmannen lausumaehdotuksen kanssa. Lausumaehdotuksessa sanotaan, että pitää selvittää, kuten perustuslakivaliokunta totesi, tekniset ongelmat, jotka liittyvät kansainvälistymiseen ja globalisoitumiseen, samalla kun tehdään ratkaisuja 5 §:ssä siitä, mitä tällä tekniikalla tehdään. Näin se on!

Heli  Paasio  /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Lindén puhui veikkausvoittovarojen jako-osuudesta, että siinä jää ensimmäisessä vaihdevuodessa vuonna 2003 14 miljoonan markan gäppi. Itse asiassa näin ei välttämättä ole. Kaikki riippuu siitä, miten Veikkauksen tuotto kehittyy.

Veikkauksen voitto ehtii kehittyä vuonna 2002 positiivisesti. Se ehtii kehittyä vielä vuonna 2003 positiivisesti. Hallintovaliokunnan mietinnössä on todettu, että Veikkauksen tuotto on 90-luvun puolivälin jälkeen kehittynyt positiivisesti: vuonna 1999 0,3 prosenttia ja vuonna 2000 7,2 prosenttia. Tässä riittävät prosenttien kymmenykset kasvattamaan veikkausvoittovaroja, mikä on hyvin todennäköistä, jolloin tällaista gäppiä ei synny. Siellähän on 10 prosentin puskuri, mikä sitä myöten kasvaa, kun veikkausvoittovarat kasvavat, eikä tule tällaista ongelmaa kuin ministeri sanoi. Tämä on puhdas laskelma, mikä opetusministeriöllä on, mutta todellisuus perustuu kuitenkin lain prosentteihin.

Matti  Saarinen  /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Ministeri Lindénin loistavan puheenvuoron johdosta haluan vielä täsmentää käsitettä "kohdeltu kaltoin". Kun Veikkaus on tuottanut 10 viime vuoden aikana 1 000 miljoonaa enemmän voittovaroja, niin esimerkiksi liikuntakulttuuri on saanut siitä alle 10 miljoonaa osakseen. Tätä voidaan pitää edunsaajien kannalta aika epäoikeudenmukaisena. Se on siis suhteellinen käsite myös, aivan niin kuin ministeri itse totesi, että valtiontalouden kannalta 14 miljoonaa on vähän, mutta jonkin edunsaajaryhmän kannalta 14 miljoonaa on paljon. Näin se on kaikkien edunsaajaryhmien taholta.

Mutta tänä juhlapäivänä en halua näihin menneisiin peruutuspeileihin katsoa, vaan kun nyt on saavutettu läpimurto, ollaan siitä onnellisia ja luotetaan Veikkaus Osakeyhtiöön myös jatkossa, juuri niin kuin edustajakollega Paasio sanoi, että se sampo toimii jatkossakin. Kun ministeri puhui tahdosta kauniisti, niin aina kun sanoo "tahdon", niin tuo sanahan on kaikissa tilanteissa todella merkittävää luokkaa. Niin se on tässäkin asiassa.

Matti  Väistö  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Totean ed. Wideroosille, että lähtökohtana oli, että säilytämme yksinoikeuden. Kysymys on yli 10 miljardin markan rahapelien voittovarojen kokonaisuudesta. On tiedossa, että tähän liittyy ongelmia, mutta, ed. Wideroos, ette tekään esittänyt, miten asia pitää korjata, otetaan vain vakavasti ja jäädään odottamaan. Sitä, arvoisa puhemies, hallintovaliokunnassa ei enää haluttu. Kuten todettu, me saimme perustuslakivaliokunnalta lausunnon ja myös täydentävän lausunnon. Niiden pohjalta hallintovaliokunta on toiminut. Jos siihen sisältyy ongelmia, niin kuin ymmärrän kaikissa tilanteissa tapahtuvan, ne aikanaan tulevat ratkottua.

Sen totean, arvoisa puhemies, vielä, että tekniikka kehittyy niin nopeasti, että jos nyt jäädään odottamaan, niin taas ollaan jälkijätössä. Ei näissä asioissa nyt enää voida ikään kuin edetä aivan ajan tasalla. Tämä on valitettavaa, mutta totta. Säilyttääksemme yksinoikeustilanteen meidän pitää nyt kyetä etenemään ehdotetulta pohjalta.

Mauri Salo /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Ahvenanmaan edustajan, ed. Janssonin, puheenvuoro on tietenkin hänen kohdaltaan perusteltu, mutta ihmettelen ed. Wideroosin puheenvuoroa tässä asiassa, koska me olemme täällä manner-Suomessa omalla toimialueellamme ja Paf toimii Ahvenanmaalla omalla toimialueellaan. Kun Paf toimii siellä sillä valtuudella kuin sillä on, niin silloin kaikki on hyvin, mutta Paf:lla ei ole mitään asiaa tulla Suomen markkinoille samoin kuin ei meilläkään ole mahdollisuutta mennä Ahvenanmaan markkinoille. Siksi tämä on hyvin tärkeää juuri yksinoikeusnäkökulmaa silmälläpitäen.

Pekka Ravi /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Kun olen saanut olla tässä prosessissa mukana sekä perustuslakivaliokunnassa että hallintovaliokunnassa, haluan vielä tuoda esille sen, että ed. Janssonin esille nostamaan ongelmaan minun käsittääkseni paneuduttiin erittäin vakavasti molemmissa valiokunnissa. Tämän parempaan ratkaisuun ei yksinkertaisesti ollut mahdollisuutta. Hallintovaliokunta aika määrätietoisesti ja selkeästi seurasi sitä polkua, mikä perustuslakivaliokunnassa viitoitettiin.

Sitten aina yhtä optimistiselle ed. Paasiolle haluan todeta sen, että hänellä oli hyvin valoisa näkemys Veikkauksen tulevasta tuotosta, ja toki me kaikki toivoisimme, että niin tulisi tapahtumaan. Ellen aivan väärin muista, ihan viimeaikaiset tiedot Veikkauksen tuoton kehittymisestä eivät ole aivan noin rohkaisevia kuin te äsken esille toitte.

Ulla-Maj  Wideroos  /r(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Pyysin ottamaan asian vakavasti sen takia, että ne asiat ovat aika vaikeita ja vakavia ongelmia, jotka ed. Jansson otti esille. Ratkaisu löytyy ed. Janssonin esityksestä. Sen hän mainitsi omassa puheenvuorossaan, että hän tulee ehdottamaan muutosta tähän. Laki olisi voitu viedä eteenpäin ed. Janssonin mallin mukaan.

Gunnar  Jansson  /r(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On jo nyt niin, että Veikkaus toimii menestyksellisesti Ahvenanmaalla ja kaikki toivovat, että se jatkuisi. (Ed. Saarinen: Ei menestyksellisesti!) — Kyllä. Ahvenanmaalaiset pelaavat ahkerasti ja voittavat silloin tällöin myöskin. Se on totta. Se on ihan ok. Siellä on kahdeksan asiamieskonttoria ja kaikkea tämmöistä. Mikä nyt on tapahtunut, on vain se, että Ahvenanmaan Paf käyttää hyväkseen Internetiä, mikä korkeimman oikeuden päätöksen perusteella on oikein. Se on ihan lain mukaista. Se, että markkinoi tuotteitaan manner-Suomessa, se on ilmeisesti se paha puoli. Siihen pitää saada ilmeisesti korjaus, mutta kyllä Ahvenanmaan Paf säilyy Internetissä, en usko, että eduskunta saa sitä sieltä pois. Minä en ymmärrä vain, miten se tapahtuisi. Siinä on jo yli 1 500 toimijaa Internetissä, en usko, (Puhemies koputtaa) että eduskunta ... niin.

Matti  Saarinen  /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Ed. Jansson, todistan, puhui aivan totta, niin kuin tietysti jokainen täällä aina puhuu. Suomalaisethan lyövät Internetin kautta vetoa Australiaa myöten tänä päivänäkin. Sehän on tätä päivää, mutta kun huusin välihuudon, että Veikkaus Oy ei toimi Ahvenanmaalla menestyksellisesti, tarkoitin sitä, että se saa sieltä vaivoilleen palkkaa vähemmän, siis katetta toiminnalleen, kuin tulee tämän rahoituslain kautta, joka koskee Ahvenanmaan valtion tuloista saamaa osuutta. Sitä kautta Veikkauksen voittovaroja tulee enemmän Ahvenanmaalle kuin Veikkaus saa sieltä rahastetuksi toimintansa avulla, ja tässä mielessä, jos Veikkaus vetäytyisi Ahvenanmaalta, ei tulisi ihan niin paljon tappiota. Mutta tämä on absurdi ja teoreettinen ajatus. Veikkaus varmaan haluaa toimia Ahvenanmaalla.

Kulttuuriministeri  Suvi  Lindén

Arvoisa puhemies! Ihan viimeisiin puheenvuoroihin ensimmäisenä. Minulla on sellainen käsitys, että Veikkaus on jo vetäytynyt Ahvenanmaalta. Veikkaus on hakenut toimilupaa Ahvenanmaan maakuntahallitukselta, mutta jos Veikkaukselle periaatteessa toimilupa myönnetään toimia Ahvenanmaalla, silloin myös se tuotto, joka toiminnasta siellä tulee, on jaettava ahvenanmaalaisten edunsaajien kesken. Näin ollen, summa summarum, tietyllä tähtäimellä todennäköisesti Veikkaus vetäytyy, koska ei ole mitään järkeä toimia Ahvenanmaalla, jos tuotto jaetaan Ahvenanmaan laissa määritellyille edunsaajille. Veikkaus jo vetäytyi vedonlyöntitoiminnan osalta Ahvenanmaalta, ja nyt kysymys on ainoastaan Lotosta.

Mutta Veikkauksen toiminnasta vastaavana ministerinä minulla on sellainen näkemys, että suunnitelmissa on vetäytyä, odottaen maakuntahallituksen päätöstä, kun on saatu tämä päätös, joka todennäköisesti on kielteinen, Ahvenanmaalta pois. Mielestäni on selvää, että Veikkaus tarjoaa pelejä manner-Suomessa ja Paf tarjoaa niitä Ahvenanmaalla. Internet-pelaaminen on se ongelmakysymys, joka tietyllä tavalla murtaa sen monopolin, mutta lähtökohta mielestäni on se, että pelitoimintaa sinällään ei voida kieltää, mutta pelien markkinointi pitäisi voida kieltää. Olen lukenut hallintovaliokunnan mietintöä siinä hengessä, että tämä on sisällytetty mietintöön.

Ed. Paasiolle haluaisin vain sen verran todeta, että toivon todella, että Veikkauksen tuotto kehittyy. Valitettavasti ed. Ravi on siinä oikeassa, että silläkin liikevaihdon määrällä, joka Veikkauksella oli viime vuonna, joka oli Veikkauksen historian paras tulosvuosi, tämän vuoden tuottotavoitteesta tullaan jäämään noin 100 miljoonaa markkaa parhaassa tapauksessa. Se voi olla huomattavasti suurempikin. Näin ollen lähivuodet suhteessa Veikkauksen tuottoon voivat olla hyvin ongelmallisia ja lähtökohta voi olla se, että eduskunta joutuu ainakin tämän vuoden osalta lisäbudjettimenettelyn kautta myöntämään lisäresurssin, joka on jo opetusministeriön budjetin osalta ikään kuin jaettu edunsaajille, ja jälkikäteen tämä aukko pitää täyttää.

Omalta osaltani toivon vain, että tämän lain avulla todellakin mahdollistetaan ... (Ed. Väistö: Sehän ei liity tähän lakiin sinällään!) — Se ei liity tähän lakiin, mutta se liittyy siirtymäkauteen, ja siinä mielessä toivon tosiaan, että kun vuoden 2003 budjettia sitten valmistellaan, niin todellakin nämä luvut ovat sen suuntaisia kuin ed. Paasio esitti eli keneltäkään edunsaajalta ei jouduta leikkaamaan, vaan kaikille voidaan suunnata lisää resursseja.

Markku  Markkula  /kok:

Arvoisa puhemies! Uuden arpajaislain synnyttäminen on todella ollut harvinaisen vaikea prosessi. Tämä ratkaisu on eduskunnan useiden vuosien aikana ilmaiseman tahdon mukainen. Tämä on kiistatta edunsaajaryhmien eli liikunnan ja urheilun, nuorison, tieteen ja taiteen voitto. Tämä on myös suomalaisen sivistyksen yhtenä keskeisenä kulmakivenä olevan kirjastolaitoksen voitto.

Ratkaisun ydin on se, että veikkausvoittovarojen edunsaajien osuudet tulevat nyt lakiin. Edunsaajia edustavien järjestöjen ja organisaatioiden rooli tässä prosessissa on ollut todella merkittävä. On oikeastaan aika harvinaista, että sivistysvaliokunnan ja ministeriön ja kaikkien asianosaisten tahojen välisissä hyvin monimuotoisissa keskusteluissa ja neuvotteluissa viime vuoden lopulla päädyttiin yksimieliseen ratkaisuun, johon myös koko sivistysvaliokunta saattoi yhtyä.

Vaiheittainen siirtymäkausi osoittautui ratkaisun avaimeksi. Samalla on syytä korostaa, että vaiheittainen siirtymäkausi on nyt hyvin yksikäsitteisesti uuteen, kahdeksanteen lakiin määritelty. Kymmenen vuoden siirtymäkausi on toki pitkä, mutta silti se on hyväksyttävissä oleva, niin kuin useat kansanedustajat oikeastaan salin kaikilta laidoilta ovat todistaneet.

Ed. Tulonen kuvasi puheenvuorossaan varsin monipuolisesti ja perusteellisesti niitä sivistysvaliokunnan työn vaiheita, joiden tuloksena nyt hallintovaliokunnan mietintöön sisältyvä uusi laki syntyi, siis laki kahdeksan eli laki raha-arpajaisten sekä veikkaus- ja vedonlyöntipelien tuoton käyttämisestä. En puutu tähän enempää.

Lakikokonaisuus vähentää onnistuneesti myös byrokratiaa ja tukee yhdistysten ja muiden niin sanottujen pientoimijoiden mahdollisuuksia tällä alalla. On todella hyvä, että tätä byrokratiaa ja hallintokäytäntöä selkiytetään, kun hallintovaliokunta on nyt mietintöönsä ottanut säädökset pienarpajaisista, miniatyyriarpajaisista ja myös arvauskilpailuista. On tärkeätä, että meidän hallintokäytäntömme lakitasolla ja lain soveltamisessa on sellainen, että kansalaiset eivät asenteellisesti koe sitä ongelmaksi, vaan voivat todella toimia lain mukaisesti. Tässä mielessä on tärkeätä, että todella tällaiset pienet arpajaiset tai arvauskilpailut voidaan toteuttaa hyvin joustavasti. Toivon, että tähän kiinnitetään aivan erityistä huomiota lakia täytäntöönpantaessa.

Keskustelussa on nyt vahvasti tullut esille myös, mitä uusi teknologia tulee aiheuttamaan. Se todella kiistatta aiheuttaa valtavasti mahdollisuuksia pelitoiminnalle. Sähköiset verkot muuttavat käytäntöjä lähivuosina niin merkittävästi, että uskon, että tätä aihekokonaisuutta me joudumme käsittelemään vielä monet kerrat eduskunnassa. Sähköisten verkkojen kehittymisestä aiheutuu tietenkin myös ongelmia. Internet-pelaaminen on globaalia toimintaa ja tulee lähivuosina merkittävästi laajenemaan. Mutta korostan, että tästä huolimatta on hyvä, että tämän lakikokonaisuuden osalta päädyttiin nyt ratkaisuun. Siinä mielessä viime päivien väännöt ovat olleet kyllä myönteistä ja hallintovaliokunta on tehnyt hyvää työtä.

Arvoisa puhemies! Ed. Saarinen totesi puheenvuorossaan, että mietintö kuvaa erinomaisen hyvin eduskunnan tahtoa. Niin kiistatta on. Tämä prosessi kuvaa erinomaisen hyvin myös sitä, mitä lain substanssista vastaavan ministerin ja näiden lakien mukaisesti syntyvän tuoton substanssista vastaavan valiokunnan hyvä ja syvällinen yhteistyö voi saada aikaan. Tämä prosessi on ollut niin vaikea, että haluan myös omalta puoleltani kiittää kaikkia tämän lopputuloksen syntyyn tukensa antaneita. Kuten ministeri Lindén äsken totesi, tämän lakikokonaisuuden täytäntöönpano vaatii meiltä kaikilta vastuuntuntoa, mutta tämä prosessi on osoittanut, että me voimme uskoa siihen, että vastuuntuntoa myös lähivuosina löytyy.

Petri  Salo  /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Voisi sanoa, jos pelkistäisi tämän lainsäädännön tällä hetkellä, että kauan odotettu lapsi on syntynyt. Katsoin vielä kerran lähetekeskustelussa käytettyjä puheenvuoroja, joita käytettiin noin sata kappaletta, ja mietin, että mistähän johtuu, että tässä keskustelussa on pyydetty vain viisitoista puheenvuoroa. Mutta nyt huomasin näistä alkupuheenvuoroista, että eduskunta näyttää olevan pääosin tyytyväinen hallintovaliokunnan mietintöön, yksimieliseen mietintöön, joka on tietenkin historiallinen näinkin suuressa lakikokonaisuudessa. Ja kun ottaa huomioon lähes sata asiantuntijaa, osa suullisesti, osa kirjallisesti, ja lukuisat valiokunnan lausunnot, niin tulos on nyt tässä, eikä se tietenkään tyydytä aivan kaikkia.

Kuuntelin ed. Janssonin puheenvuoroa, jossa hän hyvin asiantuntevasti toi esiin niitä teknisiä, juridisia, oikeudellisia ja myöskin henkilökohtaisia ongelmia, jotka hänen kannaltaan tähän lainsäädäntöön sisältyvät. Jos 190 kansanedustajaa tässä salissa on sitä mieltä, että näin meidän piti tässä asiassa toimia, katson kuitenkin, että ed. Jansson on niin perustuslakivaliokunnassa kuin hallintovaliokunnassa toiminut taatusti oman maakuntansa edun mukaisesti tuomalla meille kaikille lainsäätäjille ne ongelmat eteen, joita tähän lainsäädäntöön tulee. Luulenpa niin, että jos menemme muutaman vuoden eteenpäin, saamme tietenkin pysyvän ratkaisun siitä, onko tämä eurooppalaisittain ja kansainvälisesti ajatellen kestävä ratkaisu. Ilman tämän lainsäädännön tekemistä me emme pääse sitä koskaan mittaamaan.

Se, että me olisimme jatkaneet neuvottelua Ahvenanmaan maakunnan ja Suomen valtion kesken, olisi voinut tietenkin olla yksi ratkaisu, mutta siinä yhteydessä täytyy kysyä, eikö neuvotteluaikaa ole jo ollut tähänkin mennessä aivan riittävästi. Tahtoa ei ole vain syntynyt ratkaista tätä ongelmaa.

Jakoprosenteista on oltu monta eri mieltä. Hallintovaliokunta vielä aivan mietinnön loppusuoralla kuuli myöskin ministeriä ja mietti sitä, täytyisikö näihin tehdä jotakin pientä hiontaa. Me päädyimme kuitenkin sivistysvaliokunnan lausuntoon siltä osin, että se oli ainoa meillä oleva kirjallisesti valmisteltu asiakirja. Sen takia katsoimme viisaammaksi mennä siltä pohjin, koska totesimme myöskin sen, että mikäli budjettien käsittelyssä osoittautuu niin, että näihin täytyisi tehdä jotakin pientä fiilausta, jotta ne koskettelisivat oikein myöskin liikuntaa ja taidetta, kuten ministeri mainitsi, niin budjetin käsittelyn yhteydessähän voidaan tuoda jakoprosenteista tarkistettu esitys, jos se katsotaan valiokunnan mietintöä oikeudenmukaisemmaksi kaikkia edunsaajia kohtaan. Tämä asiahan tulee hallituksessa aikanaan sitten budjetin yhteydessä esiin. Luulen, että eduskunnalla on valmiutta myöskin korjata, mikäli esitys on hyvä ja perusteltu.

Arvoisa puhemies! Yhden pienen asian haluan täältä ottaa esiin, koska minun mielestäni se on merkittävämpi kuin ehkä luullaankaan. Hallituksen esitykseen nimittäin ei sisältynyt esitystä siitä, miten me kohtelemme sellaisia työyhteisöjä ja vakiintuneita harrasteryhmiä, jotka tänä päivänä järjestävät päivittäin ja toimintansa tukemiseksi erilaisia arpajaisia. Muistan jopa esittelevän ministerin Häkämiehen olleen hyvin penseä sen tyyppiselle ajattelulle, että tällaiset toiminnat vapautettaisiin. Mutta, hyvät edustajatoverit, hallintovaliokunta teki myöskin sen, ja katsoin, että monessa lähetekeskustelun puheenvuorossa tätä nimenomaan toivottiin. Vaikka työyhteisön ja vakiintuneen harrasteryhmän käsitteisiin jää joskus tiettyä väljyyttä, ei valiokunnan käsityksen mukaan synny mitään suurempia yhteiskunnallisia ongelmia, vaikka nämä arpajaiset sallitaankin. Nimittäin nykyisin lienee aika tavanomaista, että työyhteisöt järjestävät esimerkiksi pikkujoulujuhlissaan tai muissa tilaisuuksissaan pieniä arpajaisia, joiden tuotto tuloutetaan yleishyödylliseen toimintaan, ehkä juuri sen työyhteisön tai harrasteryhmän omaan toimintaan.

Tämän johdosta me sisällytimme 27 §:n 4 momentiksi uuden säännöksen, joka kannattaa oikein papereista etsiä. Se kuuluu: "Työyhteisö ja vakiintunut harrastusryhmä voi ilman 25 §:n 1 momentissa säädettyä lupaa ja 30 §:ssä säädettyä tilitysvelvollisuutta toimeenpanna jäsentensä keskuudessa virkistys- tai harrastustoimintansa taikka yleishyödyllisen toiminnan edistämiseksi tavara-arpajaiset, joissa arpojen yhteenlaskettu arvo ei ylitä 500 euroa ja joissa arpojen myynti ja voittojen jako tapahtuu samassa tilaisuudessa."

500 euroa on pyöreästi noin 3 000 markkaa. Eli enää ei tarvitse työyhteisön eikä harrasteryhmien tilaisuuksissa pelätä sitä, onko järjestetty arpajainen luvallinen ja tuleeko mahdollisesti poliisi ovesta ja takavarikoi palkinnot ja vielä rahatkin luvattomina pois. Olen siitä valvovana viranomaisena erittäin iloinen, että eduskunnalla on rohkeutta tehdä tämä ja poliiseilla jää aikaa olennaisempienkin asioitten hoitamiseen.

Arvoisa puhemies! Ottaen huomioon kansainvälisen kehityksen me näemme lähivuosina, miten valiokunnan mietintö kestää monopolin kriittisen tarkastelun. Miten meidän taloudellinen tilanteemme maassa kehittyy ja kuinka Veikkaus pystyy lisäämään markkinaosuuttaan tai säilyttämään sen nykyisen tasoisena, se ratkaisee myöskin liikunnan, taiteen ja kirjastojen tulevaisuuden määrärahat. Toivon hartaasti, että nämä kehittyvät positiivisesti ja me pääsemme siihen tulokseen, mihin valiokunnan mietinnöllä myöskin pyritään: parempaan yhteiskuntaan.

Jari  Vilén  /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Me todellakin olemme erittäin merkittävän lainsäädäntöesityksen kanssa tekemisissä nyt, merkittävän sen takia, että olemme nuorison, liikunnan, tieteen ja taiteen osalta hyvin keskeisen tulonsaamismuodon kanssa tekemisissä. Kuten ministeri Lindén totesi puheenvuorossaan, arvokkainta ja tärkeintä tämän lainsäädännön valmistelussa on ollut se, että me yritämme löytää ne keinot, joita EU-Suomi voi itselleen ottaa käyttöön taatakseen mahdollisimman kattavaksi sen monopolin tai yksinoikeuden, jolla voidaan taata kuitenkin tietty kohtuullinen tulotaso näiden yleishyödyllisten toimintojen tukemiseksi.

Kuten tässä keskustelussa on tullut esille, olemme joutuneet liikkumaan niin EU-lainsäädäntöviidakossa ja sen tuomissa haasteissa kuin tässä tapauksessa myös Ahvenanmaan erityislainsäädäntöön, itsehallintolainsäädäntöön, liittyvien erityisongelmien kanssa. Olen samaa mieltä ed. Janssonin kanssa siitä, että tämä laki, joka nyt tullaan hyväksymään tässä eduskunnassa, tullaan varmaan koettelemaan kaikissa mahdollisissa oikeusasteissa. Pidän sitä oikeastaan aika luonnollisenakin. Mutta pidän myös arvokkaana sitä, että sitä kautta myös voidaan selvittää kaksi keskeistä kysymystä: tietysti rajankäynti, joka liittyy itsehallintolainsäädäntöön, mutta myös se, mitä mahdollisuuksia kansallisvaltio Suomella on turvata omia keskeisiä toimintoja, jotka liittyvät arpajaismonopolin ylläpitämiseen.

Valitettavasti pidän sitä selvänä, että tässä tapauksessa Paf, josta olemme puhuneet ja jolla on varmaan omat hyvät tarkoituksensa, oman toimintansa kannalta keskeiset tarkoitukset, mahdollisine oikeusprosesseineen tulee testaamaan ja koettelemaan suomalaisen monopolin kestävyyden. On täysin selvää, että ne kansainväliset yritykset, jotka pyörittävät tuhansien miljardien markkojen liikevaihtoa Maltalla tai Australiassa tai missä näitä palvelimia, toimintoja, onkaan olemassa, ovat myös kiinnostuneet pienen Suomen viiden miljoonan ihmisen markkinoista. Me kuitenkin olemme siinä mittasuhteessa merkittävä lisäarvon tuottaja heille. Mutta meillehän keskeistä on juuri se, kuinka paljon sitä rahaa, jota suomalaiset eri pelimuotoihin laittavat, voidaan palauttaa takaisin meidän yhteiseksi hyväksi. On täysin selvää, että jakohalukkaita tähän on olemassa.

Senpä takia pidän arvokkaana sitä lausumaa, minkä valiokunta sai mietintöönsä mukaan, jossa pyritään myös selvittämään ne mahdollisuudet, miten kansainvälisesti voidaan tarttua tähän kiinni. Toivon, että ministeri Lindén omalta osaltansa voisi Euroopan unionin puitteissa omien kollegojensa kanssa myös keskustella ja selvittää asiaa, löytyykö tietyllä aikavälillä mitään keinoa monopolien puolustamiseen ja jonkinlaisten yhteisten pelisääntöjen löytämiseen tätä kautta.

Lakiesitys kokonaisuudessaan on ollut erittäin moniulotteinen, haastava, mutta myös äärimmäisen mielenkiintoinen sen takia, että siinä on ollut niin erilaisia ulottuvuuksia. Oikeastaan haluaisin puuttua hieman ed. P. Salon tuomaan esimerkkiin erityisistä arpajaismuodoista, joka liittyy työyhteisöihin, koska hän taisi säästää minulle sokerin pohjalle, koska valiokunta oli myös innovatiivinen ja keksi kokonaan uuden arpajaismääritelmän. Mehän emme puhu nyt pienarpajaisista, joka on kai perinteinen käsitys. Valiokunta loi itse uuden määritteen suomenkieliseen lainsäädäntöön. Me puhumme nyt miniatyyriarpajaisista. (Ed. Dromberg: Se on todella suomen kieltä!) — Se on ainoa toimiva käytäntö, minkä löysimme. Mutta sehän on myös tietysti kansainvälinen määritelmä, kun voimme löytää varmaan Japanistakin tiettyjä yhtäläisyyksiä tähän suuntaan. — Mutta meille on nyt tulossa siis miniatyyriarpajaiset, mikä mahdollistaa todellakin työyhteisöjen normaalin toiminnan ja estää turhan viranomaistyön tässä suhteessa.

Arvoisa rouva puhemies! Haluaisin ihan lopuksi tarttua kiinni tähän viimeisimpään kysymykseen, joka mielestäni on se toinen keskeinen asia tässä lainsäädännössä, jossa tuodaan esille eduskunnan jo pitkään ollut tahto, että kirjastomäärärahat tullaan jälleen kymmenen vuoden kuluessa palauttamaan budjettivaroihin. Tämä ratkaisu on periaatteellisesti erittäin merkittävä. Se osoittaa sen sitoutuneisuuden, mitä meillä kaikilla, niin hallituksessa kuin oppositiossakin, on olemassa tämän asian kuntoon saattamiseksi. Valiokunta kävi pitkät ja perusteelliset keskustelut tähän liittyen.

Haluaisin itse kuitenkin tuoda esille myös ne ongelmat, joita ministeri toi esille, kun keskustelimme kysymyksestä, miten ja millä tavoin tämän siirron täytyisi tapahtua. Kymmenen vuotta lienee kohtuullinen ja hyvä aikaväli sille, että voimme huomioida ne suuret budjettipaineet ja tarpeet, joita on olemassa, mutta myös kysymys siitä, joka oikeastaan loppuvaiheessa oli se keskeinen, pitääkö siirtyminen näihin järjestöjen yhdessä sopimiin prosentteihin tapahtua heti vai tietyn joustavan siirtymäajan puitteissa. Nyt päädyimme yksimielisesti ratkaisuun, että se tapahtuu oikeastaan puolentoista vuoden valmisteluperiodin jälkeen eli 1.1.2003. Tässä suhteessa toivon, että ennen kaikkea edunsaajajärjestöt, joilla nyt tapahtuu merkittävää kasvua omissa tuotoissansa, kiinnittäisivät erityistä huomiota siihen, että he tämän puolentoista vuoden aikana kykenevät varautumaan ja valmistautumaan näiden resurssien vastaanottoon.

Esimerkiksi nuorisotoimen osalta, jos puhumme kokonaisen 50 miljoonan markan lisäpanostuksesta nuorisotoimintaan, kaikkien yhteinen etu, meidän kaikkien yhteinen intressi on se, että se raha kyetään ottamaan vastaan hyvin, se kyetään käyttämään tehokkaasti ja siten, että väärinkäytöksiä ei tule ilmenemään. Tällöin nuorisojärjestöjen toiminta on keskeistä, ja totta kai myös ministeriön täytyy omalta osaltaan pikaisesti varautua ja valmistautua tähän toimintaan.

Toivon, että ed. Paasio on oikeassa siinä, että riittävä kasvu, mikä Veikkauksessa tai Raha-automaattiyhdistyksessä saadaan aikaiseksi, voi korjata sen ongelman, mikä selvästi on tullut esille ja mitä ministeri toi esille omalta osaltaan, että taide on näissä muutosprosesseissa toistaiseksi menettävänä osapuolena. Senpä takia ratkaisevaa varmaan onkin se, että tietysti tänä päivänä Veikkauksen osalta on saatu onnelliset ratkaisut aikaiseksi, siellä on jälleen toimiva johto ja se voi jatkaa toimintansa kehittämistä, mutta myös me omalta osaltamme voimme kai kehottaa kaikkia suomalaisia pelaamaan kestävällä tavalla meidän kaikkien yhteiseksi hyväksi.

Pekka Ravi /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Asetitte nyt minulle riman kovin korkealle.

Ensinnäkin haluaisin todeta sen, että ollaan aika pitkän prosessin päätösvaiheessa, ainakin todella toivon, että kysymyksessä on päätösvaihe. Jos vähän analysoidaan prosessin kulkua, niin voidaan kuitenkin todeta, että tämä eduskuntavaihe muodostaa siitä kuitenkin suhteellisen lyhyen osan. Täytynee todeta myöskin se, että hallintovaliokunnallekin tässä aivan loppumetreillä tuli kiire tämän asian suhteen. Sillä selittyvät muun muassa ne tietyt epätäsmällisyydet ja pienet puutteet, jotka tässä tarkistamattomassa mietinnössä ovat esillä ja joihin valiokunnan puheenjohtaja Väistö jo viittasi.

Itse asiassa tästä asiasta varsin monet oleelliset asiat on jo sanottu, ja niinpä minä puheenvuorossani tyydyn viittaamaan muutamaan minun mielestäni asiaa oleellisesti käsittelevään puheenvuoroon.

Aloitan ministeri Lindénin puheenvuorosta, jossa hän minusta oleellisesti tiivisti sen, mitä suurta tavoitetta tämä lainsäädäntöpaketti turvaa. Se turvaa todellakin sen, että ottaen huomioon EY-tuomioistuimen kannan meidän on saatettava rahapelitoiminta lainsäädännöllisesti sille tasolle, että se kestää kriittisen tarkastelun niin nyt kuin tulevaisuudessakin. Tälläkin hetkellä Euroopassa on meneillään prosesseja, joissa tutkitaan joittenkin muitten EU-maitten vastaavanlaisia toimintoja, ja koko ajan ollaan ikään kuin tässä suhteessa herkässä tilanteessa.

Ed. Urpilaisen puheenvuoron johdosta, jossa hän ylevästi esitteli nimenomaan tietenkin hallintovaliokunnan sosialidemokraattien tälle lainsäädännölle asettamia tavoitteita, voin mielihyvin tässä yhteydessä todeta, että tavoitteemme tässä asiassa ovat hyvin yhteneväiset ja uskon kaikkien muittenkin ryhmittymien tavoitteitten olevan.

Se, että hän puhui, että sosialidemokraateilla oli halua edetä nopeammassa aikataulussa, on tietenkin ihmeellistä sitä näkökulmaa vasten, että minun ymmärtääkseni sivistysvaliokunnassa myös sosialidemokraatit olivat nimenomaan tämän kymmenen vuoden siirtymäjakson takana. Varmaan muillakin olisi halua edetä nopeammin, mutta minusta ed. Vilén toi puheenvuorossaan nämä valtiontaloudelliset näkökohdat erittäin hyvin esille.

Arvoisa puhemies! Haluaisin minäkin kahteen yksityiskohtaan kiinnittää huomiota ja aloittaisin bingopelin osalta. Siellä minun mielestäni hallintovaliokunnan käsittelyssä saatiin aikaan merkittäviä parannuksia ensinnäkin siinä suhteessa, että tarkastelujaksoksi otettiin kuuden kuukauden jakso, jolloin pelaajille jaettavat voitot eivät saa ylittää 75 prosenttia kokonaismyynnin arvosta, kuitenkin siten, että yhden kuukauden osalta tuo voittojen enimmäisarvo ei saa ylittää 95:tä prosenttia. Tällä pyrittiin nimenomaan siihen, että haluttiin antaa lisää väljyyttä erilaisten erikoispottien mahdollistamiseen ja tätä kautta liikevaihdoltaan hiljaisten pelikuukausien vauhdittamiseksi. Bingopelin osalta oli esillä muitakin bingon toimintaedellytysten parantamiseen tähtääviä ehdotuksia. Tähän puoleen valiokunta nimenomaan kiinnittää huomiota toisessa lausumaehdotuksessaan. Nyt ei ollut valmiutta vielä niitä ottaa säädöstasolle, mutta edellytettiin seurantaa, ja jos seurannasta tullaan siihen tulokseen, että täytyy tehdä parannusehdotuksia, niin niitä sitten tehtäköön.

Edustajat Salo ja Vilén molemmat kiinnittivät huomiota hallintovaliokunnan erinomaiseen toimintaan pienarpajaisten ja miniatyyriarpajaisten kehittämisen suhteen. Haluan todeta, että he molemmat olivat oikeassa. Tässä lakiehdotuksessa ovat nimittäin mukana sekä pienarpajaiset että miniatyyriarpajaiset. Olen samaa mieltä, että nimenomaan tällä ratkaisulla vältettiin turhaa byrokratiaa, saatiin aikaan joustavan toiminnan turvaaminen, ja minusta myös tämä ratkaisu edesauttaa kansalaisten oikeustajua ja myös lain noudattamisen järkevää säädäntää.

Ed. Jansson omassa puheenvuorossaan pohti minusta erittäin ansiokkaasti, mikä on eduskunnan tehtävä tämmöisen lakikokonaisuuden edessä. Hän lähti minusta aivan oikein siitä, että täällä säädetään lakeja eikä valmistella niitä. Hieman samantapaiseen ongelmaan me törmäsimme hallintovaliokunnassa aivan mietinnön valmistelun viime metreillä, nimittäin kahdeksannen lakiesityksen kohdalla nimenomaan siinä suhteessa, millä tavalla voitaisiin jollakin tavalla loiventaa tämän alkusiirtymäkauden voimakkaita siirtymiä. Meillä oli parikin eri mallia aivan siinä loppusuoralla pohdittavana, mutta kävi aivan juuri niin kuin jo monessa puheenvuorossa on todettu, että ne tulivat ikään kuin pöydälle hieman liian myöhään, että niihin olisi voitu riittävällä vakavuudella paneutua ja saada niitten toimivuudesta täysi varmuus. Senpä takia päädyttiin tämän sivistysvaliokunnan esittämän mallin kannalle.

Aivan lopuksi haluan, arvoisa puhemies, todeta sen, että valiokunnan mietinnön perusteluista nousee esille minusta erittäin tärkeä maininta. Haluan sen tähän aivan lopuksi lukea sanatarkasti: "Valiokunta tähdentää tässä yhteydessä, että kirjastotoimen määrärahojen riittävä taso tulee turvata siirtymäkauden aikana ja myös sen jälkeen." Tämä tarkoittaa sitä, että missään olosuhteissa ei saa syntyä sellaista tilannetta, että kirjaston määrärahat ja niiden kehittyminen ovat vaarassa.

Susanna  Huovinen  /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Tuon ed. Vilénin puheenvuoron johdosta, kun hän omassa puheenvuorossaan korosti, että nuorisojärjestöjen tulee olla nyt varustautuneita ja valmistautuneita tähän ikään kuin ylimääräiseen rahaan ja sen vastaanottamiseen, niin itse vahvan nuorisojärjestötaustan omaavana ja itse asiassa Nuorisoyhteistyö Allianssissa työskennelleenäkin voin sanoa, että vuosikausien kituuttamisen jälkeen varmasti tälle rahalle on käyttöä. Älkää epäilkö ollenkaan, etteikö nuorisotyössä olisi kohteita. Tätä rahaa on odotettu. Kun se nyt vihdoin lisäyksenä tulee, uskonpa, että ei ole todellakaan kyse siitä, etteikö kohdetta tälle rahalle ja tälle tärkeälle työlle löytyisi.

Heli  Paasio  /sd (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Vilénille sen verran, kun hän totesi, että toivottavasti veikkausvoittovarojen kasvu jatkuu. Ongelmahan on joka ainokaisessa laskentatavassa, siirrytään asteittain taikka ei. Mihin tahansa suuntaan ne liikkuvat, silloin tulevat edunsaajat menettämään joka tapauksessa. Nyt pyritään siihen tiettyyn tasoon kymmenen vuoden kuluttua.

Kun ed. Ravi totesi, että demarit olivat vaatineet nopeampaa aikataulua, ja ihmetteli, kun sivistysvaliokunnassa myös sosialidemokraatit olivat yksimielisesti olleet kymmenen vuoden takana, niin täytyy vain muistuttaa, että myös kokoomuslaiset olivat sivistysvaliokunnassa täysin yksimielisiä siitä, että lakiin heti, ei mitään asteittain.

Jari  Vilén /kok (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ilmeisesti useimmilla täällä salissa olevilla henkilöillä on aika vahva nuorisojärjestötausta takanansa. Tiedämme itse kaikki ne käytännön työt, mitä siellä on aikanaan tehty. Huoleni kosketti lähinnä ainoastaan sitä, että olen samaa mieltä edustajan kanssa siitä, että tarvetta varmasti on olemassa. Mutta huoleni koskettaa sitä myös, että kun merkittävä lisämääräraha tulee, huomattava summa, on kaikkien yhteinen intressi, myös järjestöjen, että sillä on olemassa selkeät valmiudet siihen. Niin kuin sanoin, mielestäni tämä ratkaisu, että meillä kaikilla nyt on puolitoista vuotta valmistautumisaikaa siihen, on hyvä, koska se mahdollistaa pitkäjänteisen suunnittelun uusille hankkeille, mutta se mahdollistaa myös niille, jotka toistaiseksi näyttävät olevan menettämässä, esimerkiksi taidepuolelle, valmistautumisen siihen, että joitakin (Puhemies koputtaa) tiettyjä hankkeita täytyy suunnata uudelleen tai niiden aikataulu täytyy laskea uudelleen. Tarkoitus ja päämäärä meillä varmaan on sama.

Kaarina  Dromberg  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun nuorisomäärärahoista ja prosenteista keskusteltiin sivistysvaliokunnassa, kyllä hyvin selkeästi kävivät ilmi ne asiat, joita ed. Vilén juuri toi esille. Siinä mielessä siihen, miten toiminnasta saadaan järkiperäinen ja saadaan se suunnattua juuri niihin kohteisiin, joissa sitä tarvitaan, tarvitaan tietenkin aikaa ja tarvitaan yhteistyötä, jotta painopistealueet saadaan määritettyä. Varsinkin syrjäytyminen oli yksi semmoinen asia ja huumeongelmat, joita nuorison piirissä on. Näitä pidettiin erittäin tärkeinä, mutta koettiin, että ei ole sellaista organisaatiota ja sellaisia työryhmiä olemassa, jotka voisivat hyvin nopeasti näitä asioita viedä eteenpäin. Kyllä ed. Vilénin kanta oli se, joka tuli myöskin niiden nuorten edustajien kautta, jotka sivistysvaliokunnassa tällä hetkellä istuvat.

Kulttuuriministeri Suvi Lindén

Arvoisa puhemies! Haluaisin vain ihan arkistoihin todeta, kun useammissa puheenvuoroissa on tullut ikään kuin moitteita siitä, että laskelmia siirtymäkauden aikaisesta tuoton jakautumisesta tuli niin myöhään, että opetusministeriö on antanut virka-apua, kun on pyydetty, ja olemme tuottaneet sellaisia laskelmia kuin on toivottu. Mutta johtuen siitä, että lähtökohtana on ollut hallituksen esitys, emme ole voineet itse tuottaa monenlaisia laskelmia, mutta olemme eduskunnan pyynnöstä pyrkineet mahdollisimman nopeasti kaikki eri laskelmat toimittamaan, jotka meiltä on pyydetty.

Pertti Turtiainen /vas:

Arvoisa herra puhemies! Laki arpajaistoimintaan liittyen on hyvin paljon aiheuttanut päänvaivaa valiokunnan jäsenille. Tästä koko prosessistahan valiokunnan puheenjohtaja ed. Väistö esittelypuheenvuorossaan kertoi ja vuosikausia jatkuneesta valmistelusta ja ongelmista, minkä takia sitä ei ole saatu ajallaan voimaan. Nyt tietysti on siinä mielessä hieno hetki, että vihdoin ja viimein tämä prosessi on saatu tietynlaiseen vaiheeseen, jolloin ollaan lähellä viimeistä nuijankopausta ja saadaan laki osaltaan voimaan.

Ongelmiahan tietysti on ollut. Ministeri Lindén lopuksi puheessaan viittasi erilaisten laskelmien saamiseen. Kyllähän me olemme tietysti laskelmia saaneet ja saimme eilispäivänkin aikana sellaisia, että joka ainoalle valiokunnan jäsenelle avautui se, minkälaisia mahdollisuuksia voimaantulon jälkeen kymmenen vuoden ajanjaksolle on mahdollisuus toteuttaa jakoperusteiden osalta, mutta niistä hiukan myöhemmin.

Tavoite valiokunnan jäsenillä oli ainakin siinä vaiheessa, kun lähdettiin liikkeelle asiantuntijakuulemisesta, yhteinen, että laki pyritään saamaan voimaan. Siinähän tuli tietysti pieni katko johtuen perustuslakivaliokunnan lausunnosta viime vuoden puolella. Sen vuoksihan pyydettiin tämmöinen A-lausunto perustuslakivaliokunnalta ja sivistysvaliokunnalta omalta osaltaan ja maa- ja metsätalousvaliokunnalta. Niiden pohjalta päästiin uudelleen työskentelemään ja asiantuntijoita on kuunneltu hyvin suuri määrä, olikohan niitä lähemmäs sata asiantuntijaa. Välillä tietysti alkoi jo turhauttaakin se, kun lähes samanlaisia näkemyksiä asiantuntijasta toiseen kuunneltiin päivästä toiseen, mutta tämähän kuuluu tähän prosessiin osaltaan ja tietysti avasi erilaisia intressiryhmiä ja heidän näkemyksiään siitä, mitä arpajaistoiminta on ja mitä se mahdollistaa erilaisten harrastustoimintojen osalta.

Se todettiin, että pitää mahdollisimman nopeasti saada laki voimaan johtuen siitä, että maailma muuttuu kaiken aikaa. Jos edelleen pitkitetään voimaan saattamista, silloin saattaa käydä niin, että jaettava osuus, mitä tämän toiminnan kautta saadaan aikaan, pienenee kaiken aikaa. Täällä on tullut esiin se, mikä on veikkausvoittovarojen tulevaisuudenkuva. On puhuttu siitä, että se on edelleenkin plusmerkkinen, mutta vaara piilee siinä, että suhdanteet tulevat tässäkin tapauksessa vaikuttamaan siihen, että pelitoiminta tulee vähenemään. Kokonaan huomiotta on jäänyt se, mitä pelitottumukset, pelitavat yksilön kohdalla merkitsevät. Onko tärkeätä se, että täällä kaiken aikaa painotetaan, että pitää kansan pelata paljon ja tuottaa rahaa tietyllä tavalla yhteiskunnallisten toimintojen järjestämiseen, kun se saattaa sille yksilölle aiheuttaa melkoisia vaikeuksia, kun hän joutuu pelikoukkuun ja vähätkin rahat menevät vähän kuin väärään osoitteeseen? Tässäkin pitäisi hiukan pysähtyä ja miettiä sitä, onko tämä kaikelta osin oikeata toimintaa, että markkinoidaan hirveästi, että kaikki ihmiset pelaavat pelaamasta päästyäänkin ja ollaan maailman huipulla pelikansana.

Mietinnössä viitataan rahapelitoiminnan rajoitteeseen alle 15-vuotiaiden kohdalla. On hyvä asia, että rajoite on, mutta valvonta on oma ongelmansa. Pystyykö pelin järjestäjä jossakin tilassa, missä automaatteja on, valvomaan, onko se oma isä tai äiti, joka on luvan antanut pelata tiettyä peliä?

Jonkinlainen ristiriita on taas toisaalta, kun ajatellaan Veikkausta. Alaikäinen lapsi voi viedä kioskiin veikkauskupongin ja maksaa ihan normaalisti, on hän viiden tai kymmenen vuotta vanha. Sitä ei kontrolloi kukaan. Rahat otetaan vastaan ja kuponki otetaan vastaan. Tämä on tietynlainen ristiriita ja aukko, ja tästä jonkin verran keskusteltiin valiokunnassakin. Tästä on silloin tällöin tullut palautteita talon ulkopuoleltakin. Mutta ehkä joskus tähänkin jollakin tavalla puututaan tai mietitään, onko tämä oikeata toimintaa.

Oleellista kuitenkin on mielestäni se, että nyt saadaan pelitoiminta lain osalta niihin puitteisiin, että kaikki väärä toiminta ja sen tyyppinen eliminoidaan tällä ja päästään järjestämään oikein erilaisia pelimuotoja niin arpajaisten, tavara-arpojen, bingon, arvauspelien kuin pienarpajaisten kohdalta. Näihin kaikkiin pelimuotoihinhan tuli, mietinnöstä se näkyy, jonkin verran muutoksia ja tarkennuksia. Täytyy todeta, että senkin jälkeen, mikä iso työ on tehty, tässä on aukkoja vielä ja korjattavaa. Niin kuin valiokunnan puheenjohtaja esittelypuheenvuorossaan totesi, tämä ei ole valmis laki sinällään, tähän joudutaan palaamaan aivan varmasti myöhemminkin.

Pienarpajaiset tai miniatyyriarpajaiset puhuttivat kovastikin. Aina, mitä pienemmistä asioita on kysymys, sitä enemmän puhutaan ja sitä enemmän kansa on kiinnostunut niistä. Pikkuisen oudoksuttaa, että hallituksen esityksessä tällainen asia on saatettu sellaiseen muotoon, joka aiheuttaa byrokratiaa ja turhanpäiväistä toimintaa. Miksi ei valmistelutyössä jo tällaista oivalleta, kun sen joka ainoa varmaan tietää, että tällainen asia on ongelma? Onneksi valiokunta pääsi tässä järkevään ratkaisuun ja esitykseen.

Ongelmana on, mikä on esiin tullut, Ahvenanmaan kysymys, josta on Ahvenanmaan maaherraa ja maakuntaneuvostoa ja Paf:n toimitusjohtajaa viime viikolla valiokunnassa kuultu, ja aikaisemminkin on valiokunta kuullut asianomaisia tahoja. Eilispäivänä vielä ed. Jansson kävi valiokunnassa tuomassa samoja näkemyksiä, mitä hän puheenvuorossaan toi esiin. On nyt kuitenkin päädytty tähän, että perustuslakivaliokunnan lausunto on ollut meillä pohjana päätöksiä tehtäessä. Tämän mukaan sitten mennään, että 5 § on tässä muodossa kuin se on. Tämän tien me näimme oikeaksi, ja tällä tavalla ajateltiin elää eteenpäin.

Viimeisin asia, mikä eilispäivän aikana aiheutti katkonkin istuntoon, oli voimaantulosäännös ja jakosuhteet. On hyvä asia ja tyydytyksellä täytyy todeta, että valiokunnasta löytyi tällaista yhteishenkeä ja joustavuutta, että ratkaisuun päästiin ja päästiin sitten sivistysvaliokunnan esityksen pohjalta tekemään ratkaisu.

Täällä on jonkin verran kritisoitu sitä, mikä on nuorten osuus jakoperusteiden kautta sivistysvaliokunnan lausunnon esityksen mukaisesti. Siinähän tietysti isoista rahoista puhutaan nuorisotoimen osalta, jos puhutaan yli 50 miljoonan noususta nykytasolta. Onhan se iso raha, mutta uskon, että oikeaan ruutuun se menee. Tässä on aikaa vajaat kaksi vuotta tarkastella nuorisotoimintaa, mihin se oikealla tapaa jakautuu. Tietenkin tässä on kahden vuoden siirtymäajan kohdalla tiede ja taide, jotka pikkuisen jäävät mopen osaan, mutta sekin tasaantuu kymmenen vuoden jakson aikana, joka on kylläkin pitkä aika. Pitää varautua siihen, että muutoksia tulee kaiken aikaa, ja pitää olla valmiudet muutoksiin jaksotuksenkin osalta ja prosenttien suhteen tilanteen mukaan.

Usko, että jos tulevilla eduskunnilla on samanlaista henkeä kuin valiokunnalla oli mietinnön aikaansaamiseksi asiasta, varmaan onnistutaan jatkossa.

Jukka Vihriälä /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Voimassa oleva arpajaislaki on todella vuodelta 1965, niin kuin täällä on todettu. Täällä on hyvin voimakkaasti ja varmaan perustellusti puhuttu nimenomaan Veikkauksesta ja sen tuotonjakoon liittyvistä kysymyksistä, jotka on hyvin yksityiskohdinkin menty jo lainsäädännön osalta täällä läpi.

Haluaisin vain todeta kuitenkin laista kokonaisuutena, että kyllähän tämän arpajaislain ja näiden kahden täydentävän lakiesityksen, joilla on täydennetty lakia, keskeinen tavoite on turvata meillä kolmen rahapeliyhtiön yksinoikeus tässä maassa, niin Veikkauksen, Raha-automaattiyhdistyksen kuin Hippoksenkin. Minusta tämä on kaikkein suurin asia, että näin merkittävä lainsäädäntö saadaan tässä tilanteessa vietyä yksituumaisesti läpi täällä.

Otetaan huomioon myös, mitä on kansainvälisesti tapahtunut: myöskin kulttuuriministeri viittasi EY-tuomioistuimen päätökseen muutamalta vuodelta, joka antoi sinänsä selvän signaalin siitä, että me kansallisella tasolla voimme säilyttää yksinoikeuden rahapeleihin. Mielestäni se on erittäin tärkeä asia, ja haluankin tässä yhteydessä nimenomaan kiinnittää huomiota siihen — Veikkauksen asia on niin perusteellisesti käsitelty, ettei minulla ole siihen lisättävää — ennen kaikkea toisen tärkeän peliyhtiön eli Raha-automaattiyhdistyksen kannalta, joka on jäänyt vähemmälle. Ehkä ongelmatkin ovat olleet pienempiä, koska suuri peruskysymys, voidaanko rahapelitoimintaa harjoittaa myös yksinoikeudella, mitä Raha-automaattiyhdistys tekee, on tullut turvatuksi ja tulee turvatuksi tällä lainsäädännöllä. Tämä on erittäin suuri asia. Ennen kaikkea se on suuri asia niille kymmenille, sadoille sosiaali- ja terveysalan vapaaehtoisjärjestöille, jotka tässä maassa harjoittavat tärkeää kansalaistoimintaa. Tällä lainsäädännöllä pystytään myöskin turvaamaan näiden järjestöjen merkittävä työ suomalaisessa yhteiskunnassa eli niin sanottu kolmas sektori, johon täällä ei ole vielä tähän mennessä viitattu.

Ymmärrän asian niin, että eduskunnassa ja ennen kaikkea hallintovaliokunnassa, joka on mietinnön tehnyt, tässä asiassa on ollut niin suuri yksimielisyys ja itsestäänselvyys, että tähän ei ole edes ehkä tarvinnut sillä tavalla puuttua. Tässä on täydentävä lakiesitys nimenomaan avustusten jaosta. Tähän saakkahan Raha-automaattiyhdistyksen tuoton jaosta on säädetty vain asetuksella. Perustuslakivaliokunnan lausuntoon viitaten tuli uusi, täydentävä lakiesitys, jotta tämä täytyy säätää avustuslailla. Mielestäni tämä lakiesitys on täysin perusteltu ja hyvä. Tämä turvaa lainsäädännön tasolla nämä periaatteet. Tavallaan sosiaali- ja terveysvaliokunta antamassaan lausunnossa hyvin myös toteaa sen, että valtioneuvoston, sosiaali- ja terveysministeriön ja rahapeliyhteisön välillä on aina vallinnut hyvä yhteistyö siitä, miten jakotoiminta tapahtuu, ja ennen kaikkea myös järjestöt ovat tässä mukana. Meidän pitää aina muistaa, että Raha-automaattiyhdistyksessä ovat mukana todella vapaaehtoiset sosiaali- ja terveysalan järjestöt ja sitä kautta tämä koskettaa erittäin laajoja kansalaispiirejä monellakin tavalla.

On puututtu myös kilpailunäkökohtiin ja ennen kaikkea siihen palvelutuotantoon, mitä Raha-automaattiyhdistys on rahoittanut ja toivottavasti pystyy rahoittamaan. Sanoisin näin yhteenvetona näistä kaikista, että tämä uusi lainsäädäntö antaa nyt riittävän hyvät puitteet kokonaisuudessaan sekä pelitoiminnan harjoittamiseen että myös nykyisen avustuskäytännön jatkamiseen, joka tuo turvallisuuden järjestöille. Tästä täytyy todella lausua kiitos varmasti tässä suhteessa myös maan hallitukselle, että vuonna 99 tämä laki saatiin eduskuntaan ja että hallintovaliokunta on saanut siitä pitkän työn jälkeen yksimielisen mietinnön.

Olisin pitänyt, herra puhemies, valitettavana sitä, jos tämä olisi jäänyt syysistuntokaudelle. Vaikka on muutama kuukausi aikaa syksyyn, joka tapauksessa yhteiskunnassa ja maailmassa tapahtuu niin paljon, että oli aivan välttämätöntä, että hallintovaliokunta puristi eilen tämän lain tänne ja ennen kaikkea myös, että lain voimaantuloksi on esitetty ja tullaan säätämään ensi vuoden alku. Nyt on aikaa saada aikaan kaikki säännökset ja asiat kuntoon. Mielestäni tämä lakiesitys on hyvä ja ennen kaikkea on hyvä se, että se nyt vihdoin on saatu valmiiksi. On tätä odotettu. Kun itselläni on Raha-automaattiyhdistyksen luottamustehtävissä menossa kymmenes vuosi, koko sen ajan tätä lakiesitystä on valmisteltu, on tullut mietintöä ja tullut jos jotakin, aina on odotettu, joko se nyt tulee. Nyt se on sitten tullut, ja tästä parhaat kiitokset!

Mauri Salo  /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Laki arpajaislaiksi on puhuttanut monta monituista vuotta suomalaista yhteiskuntaa niin tässä salissa kuin salin ulkopuolellakin. Vuonna 93 asetettiin rahapelitoimikunta, joka antoi mietintönsä vuonna 95. Hallituksella oli tarkoitus saada lakiesitys eduskunnan käsittelyyn vuoden 96 aikana. 96 keväällä talouspoliittisessa ministerivaliokunnassa oli yksi lakiehdotus käsittelyssä, mutta se ei läpäissyt seulaa vaan palautui takaisin ministeriöön. Tätä seurasi virkamiestyöryhmä, jossa oli ohjaustyöryhmä, ja vihdoin viimein joulukuussa 99 tähän taloon saatiin lakiesitys.

Tämän hallituksen esityksen mietinnöksi saattaminen on ollut varsin suuren työn takana. Eri valiokunnat ovat asiaa käsitelleet ja antaneet siitä lausuntonsa hallintovaliokunnalle. Hallintovaliokunnassa on tehty erittäin suuri työ. Siellä on varsin kiihkottomasti käsitelty asioita, ja lopputulos on varsin hyvä.

Suomessa on kolme yksinoikeudellisuusyhtiötä: Oy Veikkaus Ab, Raha-automaattiyhdistys ry, Suomen Hippos ry ja Suomen Hippoksen pelitoimintaa harjoittava Finntoto Osakeyhtiö tämän vuoden alusta.

Pelituoton jako Veikkauksen osalta on menossa uusiin puihin. Urheilu on saamassa sille kaivattua lisäosuutta. Kirjastot sieltä pikkuhiljaa poistuvat, mutta toivottavasti lausuma kirjastojen rahoitusosuudesta budjetin kautta toteutuu eduskunnan tahdon mukaisesti.

Raha-automaattiyhdistyksellä on oma merkittävä tehtävänsä, ja niin on myös Suomen Hippoksella. Suomen Hippos on hevostalouden keskusjärjestö, ja sen tarkoituksena on pelituottojen kerääminen toimeenpanemalla totalisaattoripelejä niin, että mahdollisimman paljon hevostalouden tuotoista tulee pelituottojen eli palkintotulojen kautta.

Suomen Hippoksen kautta Finntoton kohdalla on pieni epäjohdonmukaisuus suhteessa Veikkaus Osakeyhtiöön. Tämänkin lain säätämisen myötä samoista kohteista eri tavoin voidaan pelata kummankin yhtiön toimesta. Hevosvedonlyönnissä Veikkauksen V5- ja V75-kohteet ovat samoja kuin Hippoksen totalisaattorikohteet. Näihin on haettu erilaisuutta, mutta onko se erilaisuus riittävä?

Täällä on moneen eri otteeseen nostettu esiin unionin yksinoikeudellisuusnäkökulma. Jo lain valmistelun yhteydessä oikeusministeriössä tätä asiaa hyvin huolellisesti käsiteltiin. Eräiden valmisteluun osallistuvien kohdalla kannanotot olivat juuri niin, että tämä ei täytä yksinoikeudellisuusnäkökulman suomaa vaatimusta. Mutta ratkaisu, joka hallituksen esitykseen tuli, oli poliittinen ratkaisu. Niin kuin täällä on monessa eri kohdassa tuotu esiin, varmaan näitä aikanaan sitten joudutaan uudelleen arvioimaan.

Oma lähtökohtani on joka tapauksessa se tämän lain kohdalla, että tätä lakia tulee sitten muuttaa niiltä osin kuin on välttämätöntä. Meidän on mielestäni pidettävä varsin kirkkaana se tosiasia, että emme missään olosuhteissa voi vaarantaa yksinoikeudellisuusyhtiöitä, niiden toimintaedellytyksiä, koska niin Veikkauksella, Raha-automaattiyhdistyksellä kuin Hippoksellakin on oma suuri merkityksensä suomalaisessa yhteiskunnassa.

Arvoisa puhemies! Hevostalousneuvottelukunnasta on myös lausuttu valiokunnan mietinnössä sillä tavalla, että se halutaan ottaa aikaisemman asetuksen tasolta lain tasolle. Hevostalousneuvottelukunta tulee asettaa, ja se on neuvoa-antava toimielin. Tämä on hyvä siksi, että tällä saadaan laaja-alaisempaa näkemystä myös ministeriössä asioita valmisteltaessa ja päätöksentekoon saatettaessa.

Se, mikä tässä laissa on kiusallinen, on juuri ed. Janssonin esiin nostama Ahvenanmaan Pafin rooli. On totta, että Internet-aikakausi mahdollistaa rajojen ylittämisen, mutta toisaalta kun haluamme pitää kiinni yksinoikeudellisuusnäkökulmista, silloin on toimittava sillä alueella, missä kulloinkin toimitaan. On perusteltua, että tämä laki säädetään esitetyssä muodossa, ja niin kuin täällä ministeri Lindén puheenvuorossaan totesi, tarvittaessa Veikkaus vetäytyy Ahvenanmaalta, jolloin Pafille jää oma neitseellinen toiminta-alue. Mielestäni tämä on viisas ratkaisu, jos näin tehdään, ja mielestäni näin tulisikin tehdä, jotta tällainen kauneusvirhe poistuu, joka siinä sitten voi olla, vaikkakin Paf käyttää pitkälti raha-automaatteja ja Veikkaus toimeenpanee muita pelejä.

Arvoisa puhemies! On suurella mielihyvällä todettava se sitkeys, joka on ollut valmistelevilla virkamiehillä ja valiokunnassa asianmukaisesti tämän lain käsittelyn yhteydessä. Tänne on saatu pieniä huomautuksia nykyisestä käytännöstä poiketen sillä tavalla, että esimerkiksi on arvioitu hevoskohteiden saamaa osuutta veikkauspelien Veikkaukselta tulevina kohdekorvauksina. Se on hyvä asia, koska nyt päästään siihen tilanteeseen tällä lainsäädännöllä, että Hippos ja Veikkaus eivät enää jatkossa kinastele siitä, mikä on oikein ja väärin, mikä on oikea ja mikä on väärä kohdekorvaus, vaan sen neuvottelevat ministeriöt keskenään. Opetusministeriö ja maa- ja metsätalousministeriö neuvottelevat niistä keskenään, ja hallintovaliokunnan mietintöön vedoten on hyvä käydä niitäkin keskusteluja uudelta pohjalta.

Haluan Hippoksen puheenjohtajan ominaisuudessa kiittää valiokunnan jäseniä siitä, että olette nähneet vaivaa ja punnertaneet myös hevostalousnäkökulman edun mukaisesti.

Gunnar  Jansson  /r(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olen ed. M. Salon kanssa samaa mieltä lakien tavoitteista, että toiminta jatkuu ja jokainen toimii sitten omalla rootelillaan, reviirillään. Se on oikein.

Mikä minua kiusaa ja mikä on minun huolenaiheeni, on epäilys siitä, että nyt eduskunta on säätämässä lakia sellaisessa muodossa, joka kuuluu maakuntapäivien toimivaltaan, kun eduskunta nyt kertoo, miten ahvenanmaalaisen toimijan pitää toimia. Kun lainsäädäntövallan jako on ihan tyhjentävästi eduskunnan päätöksellä säännelty itsehallintolakiin, tämä on minulle se ongelma, ei se, kuka toimii missäkin fyysisesti, sehän on ihan ok. Nyt on kyse lainsäädäntövallan jaosta.

Rakel Hiltunen /sd:

Arvoisa puhemies! Hallintovaliokunnan jäsenet ovat hyvin mieluisasti viipyneet myöhäiseen iltahetkeen tässä tyhjenevässä salissa. Tosin ed. Janssonin kritiikki on hiukan hillinnyt sitä tyytyväisyyden kyherrystä, joka näyttäytyy erityisen selkeästi edustajien Ravi ja P. Salo kasvoilla tänä iltana.

Hallintovaliokunta on saanut paljon kiitosta työstään. Uskon, että ne yli miljoona suomalaista, jotka tavalla tai toisella ovat mukana Raha-automaattiyhdistyksen avustuksia saavien järjestöjen toiminnassa, ovat myös tyytyväisiä. Tämä on juhlapäivä niille suomalaisille ihmisille. Kuten ed. Vihriälä totesi, tämä lakiesitys ja sen hyväksyminen merkitsee noin kymmenen vuoden epävarmuuden tilan päättymistä sosiaali- ja terveysalan järjestöjen toiminnassa.

Suomalaista yhteiskuntaa tuskin voidaan ajatella ilman vapaaehtoisten kansalaisjärjestöjen toimintaa. Järjestöt ovat vuosikymmenten ajan ottaneet hoitaakseen sellaisia tehtäviä, jotka yhteiskunnassa eivät muutoin ole tulleet hoidetuiksi. 62 vuotta sitten perustettiin Raha-automaattiyhdistys järjestöjen aikaansaamana. Järjestöt ovat Raha-automaattiyhdistyksen avustuksen turvin voineet olla mukana kehittämässä suomalaista hyvinvointiyhteiskuntaa. Järjestöjen alkuunpanemina ovat hyvin tärkeät vanhusten palvelut, vammaisten palvelut, lastensuojelujärjestöjen tuottamat palvelut, ylipäätään sellaiset yhteiskunnan palveluja tukevat toiminnot, jotka lakisääteisesti tai muutoin eivät olisi tulleet järjestetyiksi.

Raha-automaattiyhdistys on tänä päivänä hyvin hoidettu yhdistys. Sen asiantunteva henkilöstö ja johtaminen ovat olleet takaamassa sen, että Raha-automaattiyhdistyksen avustuksia saavia yli tuhatta järjestöä valvotaan hyvin. Etenkin viime vuosina niiden toiminnan seurantaa ja valvontaa on merkittävästi tehostettu. On myös mielenkiintoista ja hyvää todeta se, että Raha-automaattiyhdistyksen hallinnossa ovat edustettuina yhteiskunta ja myös poliittinen osapuoli hyvällä tavalla. Puolet Raha-automaattiyhdistyksen hallituksen jäsenistä on avustuksia saavien yhteisöjen edustajia ja puolet valtioneuvoston nimeämiä edustajia, mukana myös kansanedustajia ja siten poliittinen järjestelmä.

Raha-automaattiyhdistyksen hallitus on omalla tavallaan etenkin viime vuosina, viisaalla tavalla, linjannut omaa avustuspolitiikkaansa siten, että avustuksia ei myönnetä kunnille, vaan ainoastaan yhteisöille, ja pyritään olemaan herkkiä sille yhteiskunnalliselle tilanteelle, joka kulloinkin vallitsee. Minulla on sellainen vakaa käsitys, että heikoimmassa asemassa olevien ihmisten asiat tulevat huomioiduiksi, kun Raha-automaattiyhdistys painottaa omaa avustuspolitiikkaansa.

Kun nyt tämä laki hyväksytään, niin uskon, että työrauha tulee näille järjestöille ja Raha-automaattiyhdistykselle. Se, että perusasia on kunnossa, velvoittaa Raha-automaattiyhdistystä myös omalla tavallaan huolehtimaan siitä, että se edelleen tunnontarkasti tai herkällä tunnolla seuraa yhteiskunnallista kehitystä siten, että se voi tulla avuksi silloin, kun julkinen järjestelmä muutoin ei pysty jotakin toimintaa aloittamaan. Hyvin mielenkiintoista oli lamavuosina havaita, kuinka Raha-automaattiyhdistys tuli tukemaan työttömien järjestöjä, tuli tukemaan kasvavien huumeongelmien hoitamista järjestöjen kautta, on huolehtinut lastensuojelun uusista tarpeista ja yhtä hyvin eri vammaisjärjestöjen toiminnan tukemisesta.

Toivon, että tämä laki rauhoittaa tilanteen myös niin, että saadaan linnarauha valtion ja Raha-automaattiyhdistyksen välille siten, että valtion suunnalta ei ohjattaisi Raha-automaattiyhdistyksen tuottovaroja lakisääteisiin tehtäviin. Toivon vielä, että Raha-automaattiyhdistys omalta osaltaan — tämä on toinen toivomus Raha-automaattiyhdistyksen suuntaan — huolehtii siitä, että sen toiminnan arviointia tullaan tehostamaan ja tutkimustoimintaa Raha-automaattiyhdistyksen avustusten vaikutuksista saadaan aikaiseksi.

Mauri Salo /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ed. Rakel Hiltusen puheenvuoro oli varsin selkeä Raha-automaattiyhdistyksen kohdalta. Hän korosti Raha-automaattiyhdistyksen merkitystä. On totta, että on pyrittävä siihen, että Raha-automaattiyhdistyksen tuottoja ei käytetä lakisääteisiin menoihin. Myöskin meidän on syytä suhtautua varsin varauksella siihen jatkuvaan kritisointiin, jota tulee Raha-automaattiyhdistystä kohtaan varsinkin tahoilta, jotka arvostelevat Raha-automaattiyhdistyksen tuettuja kohteita palveluiden tuottamisesta. Ei Raha-automaattiyhdistyksen tarkoituksena ole toimia markkinahäiriöitä aiheuttavana avustuksen jakajana, vaan nimenomaan niin, että tällaista todella sosiaalista hyvää saadaan aikaan.

Petri  Salo  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ed. Rakel Hiltunen jatkoi tätä hyvänolontunnetta täällä takapenkillä kehumalla meidät peräpenkin miehet tähän aikaan yöstä. Sanoisin kuitenkin vaikka hallintovaliokunnan jäsenet koostuvat aika pitkälle myös ensimmäisen kauden kansanedustajista, joihin kuuluu myös ed. Rakel Hiltunen, että se järjestöasian tuntemus, jota meillä esimerkiksi ed. Hiltusen kautta on saatettu valiokunnan tietoon, on auttanut siinä, että valiokunnan mietintö on yksimielinen.

Missään vaiheessa niin sanottu perinteinen puoluepolitikointi tai tämän tyyppinen asia ei noussut käsittelyn yhteydessä esiin eikä myöskään hallitus—oppositio-akseli, jonka voisi kuvitella tällaisessa lainsäädännössä nimenomaan nousevan hyvinkin helposti esiin. Parasta mielestäni tässä mietinnössä on se, että se on saatu yksimielisesti. Siitä kuuluu ansio myöskin ed. R. Hiltuselle.

Gunnar  Jansson  /r(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ymmärsin, että ed. Rakel Hiltunen meinasi, että tänä riemun päivänä kaikki olisi hyvin, jos ei minulla olisi niin suuria ongelmia. (Naurua) — Oikein.

Nyt oikeusministerin läsnä ollessa sanon vain, ja tämä on nyt neljäs kerta, jolloin sanon tämän, ja toisto on kaiken viisauden alku: Minä olen tämän lain kannalla, mutta en millään voi hyväksyä pykälää, jolla joko eduskunta on maakuntapäivien toimivallan alueella tai päinvastoin maakuntapäivät tulisivat eduskunnan alueelle. Siitä on ainoastaan kyse. Lain kannalla olen. En ole monopolien kannalla, mutta siihen en nyt mene, vaan asiani on tämä toimivallan jako, jonka eduskunta viimeksi 1991 sääti itsehallintolain 18 ja 27 §:iin, ja moni meistä oli silloin mukana. Kyllä ymmärtääkseni perustuslakia pitää kunnioittaa.

Heli   Paasio  /sd:

Arvoisa herra puhemies! Täällä on tietysti ryyditetty hallintovaliokunnan jäseniä ja ihan aiheestakin. Kiitokset kaikille muillekin hallintovaliokunnan jäsenille. Minä luulen, että aika antoisaa työ oli siinä, että me olemme aika yksituumaisia olleet hirveän monessa kohdassa. Se on yksi suuri syy siihen, että tämä on tänä päivänä täällä eikä esimerkiksi vasta syksyllä. Minä luulen, että suurin tappelun paikka ehkä valiokunnassa on ollut yhteisesti se, että me olemme aikaa vastaan taistelleet. On vain niin hassu juttu, että joulu tulee joka vuosi samaan aikaan ja istuntovapaat tulevat ennen juhannusta, mutta näin siinä vain kävi.

Itse asiassa, mikä teki tämän mielenkiintoiseksi — sitä on porukalla pähkäilty juuri — on ollut se, mitä aikaisemmat hallintovaliokunnan edustajat ovat todenneet mielenkiintoistenkin esimerkkien valossa, mikä on tuonut konkretian tähän mukaan. Tämä ei ole pelkkää teoriaa. Hallintovaliokunta on pyrkinyt tekemään hallituksen esityksestä paremman verrattuna siihen, mikä on nykykäytäntö, mitä ongelmia tiedetään, mitä aukkokohtia, ja nimenomaan niin, että laki ei onnu, tai jos me tiedämme, että laki ontuisi jossakin kohdassa, me olemme yrittäneet tehdä siihen parannuksen.

Mietin aikaisemmin, kun ministeri Lindén oli vielä paikalla, että tokihan me pystymme keskenämme taistelemaan täällä erinäisistä olettamuksista, mikä on veikkausvoittovarojen tulevaisuus. On vain semmoinen juttu, että tapahtui sille suuntaan taikka toiseen, sen kanssa on elettävä. Me emme voi sille mitään. Menemme me sitten asteittain näihin prosentteihin tai ei-asteittain, pääperiaate on minun mielestäni nyt tässä kohtaa se, että nämä on saatu lakiin, tämä on yksimielinen mietintö. Olisi tuonut ongelman, jos olisi lähestytty prosentteja asteittain. Silloin me olisimme kymmenen vuoden aikana lähes arponeet niitä prosentteja, missä kohtaa ne etenevät. Se tuo epävarmuuden ja ongelman, mikä kasvaa kuinkakin paljon ja mikä on minkäkin vuoden taho siinä kohtaa. Tämä on iso periaate. Iso periaate on myös, että rahapeliyhteisöjen monopolit säilyvät, ne halutaan säilyttää.

Yksituumainen näkemys prosenttien viemisestä lakiin on ollut kolmella valiokunnalla tässä talossa. Perustuslakivaliokunta aloitti sen viime syksynä, sivistysvaliokunta jatkoi vielä viime vuoden puolella ja nyt hallintovaliokunta toi esityksen tänne. Kaikissa malleissa oikeastaan, joita on, prosentit ovat absoluuttisia. Kun markkamääristä puhutaan, ne ovat puhtaasti laskennallisia. Oikeastaan mikään malleista, joita nyt on tuotu laskennallisesti, ei tule pitämään paikkaansa juuri sen takia, että markkamäärä tulee muuttumaan. Sen takia minusta on tärkeämpää puhua periaatteesta kuin juuri näistä muutamista miljoonista.

Ihmettelen myös sitä, että vaikka todella viime vuoden puolella on nämä kahden valiokunnan yksimieliset mietinnöt saatu siitä, että prosentit tulevat lakiin, ministeri Lindén heräsi eilen aamulla asiaan, tulevatko ne saman tien, tulevatko ne vuonna 2002, 2005, 2003 vai tulevatko ne asteittain. Ministeri Lindén itse asiassa ei ole paikalla vastaamassa, mutta hän vastasi puheenvuorossaan, mihin tämä perustuu, että ministeriö ei ole aikaisemmin herännyt. Hän sanoi täällä aivan suoraan, että ministeriö on pitänyt lähtökohtanaan hallituksen esitystä. Ihan oikein varmaan niin, mutta pidän myös hieman merkillisenä sitä, eikö eduskunnan valiokuntien tahdolla ole mitään merkitystä siihen, että ministeriö jossain määrin varautuisi ja valmistuisi tulevaan. Vai pidettiinkö sitä loppuun asti niin epärealistisena, minkä monet ovat täällä todenneet, että kukaan ei uskonut alkuvaiheessa, vaikka kaikki tahtoivat sitä, että näin tulee tapahtumaan? Toki saatiin laskelmia aika viime tipassa, mutta saatiin myös laskelmia, joista eilen aamulla vielä todettiin, että eivät nämä laskelmat pidä paikkaansa, nämä perustuvat vääriin lukuihin. Sitten mietitään vähän, miltä pohjalta on päätös tehty.

Meillä oli kaiken maailman kompromissiehdotuksia. Ihan hyvä, että päästiin jonkinmoiseen keskusteluyhteyteen ja ymmärrettiin kaikki, mistä oli kyse. Mutta sivistysvaliokunnan malli oli se, jota oli valmisteltu. Sivistysvaliokunnan malli se, johon voitiin varautua. Tiedettiin, mitä se tuo mukanaan. Tässä kohtaa, vaikka sanoin itse, että niillä muutamalla miljoonalla ei ole merkitystä, täytyy muistaa nyt, että kun laki on tulossa voimaan vuoden 2003 alussa, niin 2002:n määrärahat tulevat olemaan jotakin muuta kuin tänä vuonna tiedetään. Me näemme siitä jo pikkuisen osviittaa, 2003 tulee olemaan vielä jotakin muuta. Minä pidän hirveän suurena etuutena sitä, että edunsaajajärjestöt pääsivät yksimielisyyteen prosenttiosuuksien jaosta. Se on ollut seikka, johon mielestäni täällä ei ole voitu kajota. Jos me olisimme siihen menneet sorkkasemaan, tämä olisi hajonnut käsiin emmekä me olisi saaneet tästä tämmöistä tulosta, joka nyt on saatu.

Itse asiassa hallituksen esitys piti sisällään paljon. Tämä mietintö pitää oikeastaan vielä enemmän. Miniatyyriarpajaiset, joista täällä on aiemminkin puhuttu, tulivat siitä, että sille syntyi selkeä tarve. Valiokunnassa nähtiin aivan yksituumaisesti se, että on olemassa käytännössä tilanne, joka ei tule tämän lain piiriin, mutta jota harrastetaan. Me kävimme aika vakavan keskustelun siitä — oli tietysti mielikuvissa ja esimerkeissä ihan hupiakin — tuleeko meidän toimia niin, että kun me tiedämme käytännön olevan jotakin, me jätämme lain säätämättä siltä kohti, koska me tiedämme, että valvonta ei ulotu sinne. Silloin annetaan ikään kuin vinkki kansalaisille, että rikkokaa vain lakia, emme me teitä valvo emmekä tule tätä säätämään, koska me emme tiedä, miten tämän tekisimme. Löimme päämme yhteen ja mietimme ja pohdimme tätä useammassa kokouksessa. Sitä suuremmalla syyllä voin sanoa olevani aika ylpeäkin tästä miniatyyriarpajaismallista, joka saatiin, koska se luo käytännön mahdollisuuksia hirveän monelle ei-järjestäytyneelle järjestölle tai yhteisölle.

Toinen kohta tulee 30 §:n 3 momentissa, kun puhutaan tilityksestä ja yhteisöstä. Valiokunta totesi mietinnön perusteluihin, että yhteisö tulee käsittää hyvinkin laajasti. Ongelma tulee nimittäin siinä kohtaa, jos yhteisö käsitetään hyvinkin suppeasti. Otettiin esimerkki, että pidetään vaikkapa työväenyhdistyksen arpajaiset Turussa. Sinne tulee ulkopuolinen puhuja, joka ei ole yhdistyksen jäsen. Jos ulkopuolinen puhuja ostaa yhden arvan, tuleeko se silloin heti tilityksen piiriin, koska arpoja ei ole myyty yhteisön jäsenten kesken? Tässä voidaan tulkita suuntaan tai toiseen, mutta valiokunta halusi välttää myös tällaisen kompastuskiven, ja laitettiin perusteluihin, että tulkitaan tätä väljästi.

Tässä on itse asiassa aika monta muutakin asiaa, mitkä on katsottu niin, että käytäntö on toimiva, byrokratisointia on vältetty. Itse asiassa puhuttiin sitten bingopeleistä, tavara-arpajaisten tilityksistä, ikärajoista tai vaikkapa erinäisistä valvonnoista, ne on koetettu katsoa mahdollisimman käytännönläheisiksi.

Vielä täytyy todeta, että monta pykälää on nyt muutettu, mutta valiokunta on laittanut myös lausumia, joissa sanotaan, että seurataan ja selvitetään. Toivon todella, että näin tullaan tekemään ja myös tähän asiaan tullaan palaamaan aikaisemmin kuin monen vuoden valmistelun jälkeen, koska tälle on todella tarvetta.

Kun on puhuttu Ahvenanmaan asemasta, pidän erinomaisen hyvänä sitä, että se tullaan todella testaamaan eri oikeusasteissa ja katsomaan, eli ongelma ei jää hautumaan mihinkään, vaan nyt katsotaan, missä ajassa tullaan selvittämään, miten ongelma ratkeaa. Aika iso ongelma, joka meillä tulevaisuudessa tässä on, ovat todella nettipelit. On paljon sellaisia tulevaisuuden elementtejä, joita emme tiedä, ja sitä suuremmalla syyllä on hyvä, että koetetaan pysyä kerrankin tässä ajan tasalla eikä odoteta seuraavaa kymmentä vuotta, ennen kuin tähän palataan.

Pekka Ravi /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Aivan lyhyesti ed. Paasion puheenvuoron johdosta: Vaikka omassa puheenvuorossani myöskin pahoittelin sitä, että me saimme tiettyjä laskelmia liian myöhäisessä vaiheessa, niin luulen kuitenkin, että ed. Paasio hieman tulkitsi väärin sitä, mitä ministeri Lindén yritti sanoa. Minä luulen, että hänen viestinsä oli se, että kun tämä kahdeksas lakiesitys ei sisältynyt hallituksen esitykseen, niin on hallituksen sisäisten pelisääntöjen kannalta arveluttava asia, että ministeri aktiivisesti tulee sotkeutumaan tai osallistumaan valiokunnan työhön. Luulen, että sitä hän tarkoitti.

Heli  Paasio  /sd (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Varmaan hän tarkoitti tätä, mutta se, mitä minä tarkoitin omalla periaatteellani, oli, että tässä eduskunnassa on kaksi valiokuntaa jo viime syksynä täysin yksimielisesti todennut — toinen näistä sattui olemaan perustuslakivaliokunta — että prosentit tulisi viedä lakiin. Pidän myös tarpeellisena, että ministeriöt valmistautuvat ja varautuvat kaikkeen mahdolliseen. Hallituksen esitys voi pitää paikkansa, mutta pitää myös varautua siihen, että muutokset todella tulevat lakiin, eikä luulla, että kaikki perustuu siihen, että hallituksen esityksen mukaan tullaan menemään. Eduskunnan tehtävä minun nähdäkseni on olla lainsäädäntöelin ja parantaa hallituksen esityksiä mahdollisuuksien mukaan.

Susanna Huovinen /sd:

Arvoisa herra puhemies! Voisi ehkä todeta, että vihdoinkin olemme tässä tilanteessa, että jos nyt käyttää aihepiirin termejä, ollaan saamassa tämä asia jollei nyt maaliin, niin ainakin hyvin merkittävälle välietapille. Lakia valmisteltiin kuin Iisakin kirkkoa ja eduskunta edellytti useisiin otteisiin, että laki on saatava eduskunnan käsittelyyn. Nyt vihdoin olemme tässä tilanteessa, että valiokunnat ovat saaneet tärkeän työnsä päätökseen. Varmasti kiitokset kuuluvat kaikille niille, jotka ovat tähän perusteelliseen käsittelyyn eri valiokunnissa ottaneet osaa.

Puhemies! En halua pitkittää tätä pitkäksi venynyttä iltaamme enempää ja jätän väliin kaiken sen, mitä ajattelin sanoa ja mikä kuitenkin on tullut täällä jo esille useissa eri puheenvuoroissa aikaisemmin. Kuitenkin omana näkemyksenäni haluan sanoa sen, että henkilökohtaisesti en usko, että ilman tätä ratkaisua, johon hallintovaliokunta nyt on päätynyt, eli että Veikkauksen edunsaajien prosenttiosuudet laitetaan lakiin, edunsaajien asia olisi edennyt tai asema kohentunut. Tästä syystä olen todella tyytyväinen nyt saavutettuun ratkaisuun.

Keskustelussa on vilahdellut se merkittävä ero, joka on tällä hetkellä aivan tosiasiakin Veikkauksen tuottovaatimuksen ja varsinaisen tuloutetun tuoton välillä. Haluaisin kiinnittää huomiota siihen, että tämä ero nyt ei ole aivan kuin salama kirkkaalta taivaalta tullut. Veikkauksen hallintoneuvosto, jossa olen itse saanut olla mukana, on huomauttanut tästä asiasta etukäteen hyvissä ajoin opetusministeriötä ja toivonut, että tuottovaatimuksen määrittelyssä otettaisiin huomioon ne epävarmuudet, joita tuoton kehittymiseen on liittynyt. Ymmärrettävää on tietysti se, että valtiolla on monia tärkeitä menoja varsinkin näillä sektoreilla ja tuottovaatimus on haluttu pitää tietoisestikin aika korkealla tasolla, jotta sitä tärkeää rahaa sitten toimintoihin saadaan. Mutta uskon kuitenkin, että kukaan meistä ei halua olla vaarantamassa tärkeän yhtiön toimintaa sillä, että vaatimuksia asetetaan liian korkealle, jolloin joudutaan peliyhtiössä käymään tuotontasausrahastolla ja tätä kautta kattamaan menoja.

Puhemies! Lain hyväksyminen on joka tapauksessa mielestäni voitto kaikille niille yleishyödyllisille toimijoille, jotka nyt näistä tukea ja voimavaroja saavat, olivatpa sitten Veikkauksen tai Raha-automaattiyhdistyksen tuottojen kautta edunsaajina.

Kansalaisjärjestökenttä on meille sellainen voimavara, jonka työpanos tässä yhteiskunnassa on todella tärkeä. En tiedä oikein, millä muulla tavalla järkevästi ja tehokkaasti nämä toiminnot tulisivat muutoin tehdyiksi. Tunnustus heidän tärkeälle työlleen tapahtuu mielestäni myös resursoinnin kautta. Kauniit juhlapuheet eivät ole viime vuosina juurikaan lämmittäneet näitä monesti vapaaehtoisvoimin toimivia järjestöjä.

Aivan lopuksi, kun tässä keskustelussa on noussut esiin se, että nuorisotyö on saamassa näitä paljon puhuttuja lisämarkkoja, niin toivoisin, että nyt tässä vaiheessa, kun laki on menossa hyvin eteenpäin ja vaikka edunsaajien välisiin tuottoihin tulee nyt muutoksia, niin varottaisiin ainakin tässä salissa tekemästä kovin suuria vastakkainasetteluja edunsaajien välille, koska tämä ei mielestäni tekisi oikeutta sille, että ne ovat esiintyneet koko tämän prosessin ajan hyvin yksituumaisina ja sillä tavalla varmasti edesauttaneet tämän lain valmistelua myös eduskunnan tasolla.

Kaarina  Dromberg  /kok:

Arvoisa puhemies! Sivistysvaliokunnan puolesta haluan todellakin kiittää hallintovaliokuntaa siitä hyvinkin vaativasta tehtävästä, johon se on joutunut. Valiokunta on päässyt minusta erinomaisen hyvään lopputulokseen. Tosin tietenkin me olisimme olettaneet, että tämä laki olisi tullut voimaan jo 2002, niin kuin meidän käsittelyssämme oli asia esillä, mutta kompromissikin on parempi kuin siirto pidemmälle, jolloin vielä tämän eduskunnan aikana tämä laki tulee voimaan. Todellakin ne lähtökohdat, mitkä me omalta osaltamme meidän valiokunnassamme asetimme tavoitteeksi, ovat erittäin hyvin onnistuneet. Se, että prosentit ovat nyt lakiin kirjattu, on erittäin hyvä asia. Niin kauan kuin olen täällä eduskunnassa ollut, yli 18 vuotta, näistä samoista asioista on täällä kiistelty. Toivottavasti nyt tämä kiistely on saanut pisteen ja pystymme asiallisesti etenemään tässäkin vaiheessa.

Meillä valiokunnassa, kun näitä prosentteja käsiteltiin, oli useitakin erilaisia vaihtoehtoja käsiteltävänä. Edunsaajat ovat nyt saaneet enemmän prosentteja kuin aikaisemmin. On myös ollut perusteltua urheilu, liikunta ja nuorisopuoli. Siinä mielessä tietenkin vähän huolta voi kantaa, että taide on nyt tältä erää hieman ehkä alimitoitettu. Mutta toivon, että kulttuuriministeriön ja muin keinoin pystytään paikkaamaan se aukko, joka tässä mahdollisesti syntyy.

Nyt siis tämä keskustelu käytiin siitä, että täytyy olla jonkinlainen summa myös opetusministeriön käytössä, kun nämä prosentit näin tiukasti määriteltiin juuri niiden kriittisten pisteiden paikkaamiseksi, jotka saattavat esiintyä nyt tämän prosenttiluvun lainsäädäntötasolle asettamisessa. OPM:n osuudesta oli keskustelussa 5—10 prosenttia, mutta yksimielisesti päädyimme vaihtoehtoon 10 prosenttia, koska ajattelimme, että voi olla todella akuutteja tarpeita, ja tällä pystytään tilanteisiin puuttumaan.

Kirjastomäärärahojen siirto takaisin budjettiin on kyllä merkittävä asia. Aikanaan laman aikana 1994 ne väliaikaisesti siirrettiin Veikkauksen määrärahoihin. Yleensä, kun täällä tehdään jotain väliaikaista, se jää kyllä pysyväksi. Jos ei tässä nyt eduskunta olisi omaa tahtoaan ilmaissut, määrärahat olisivat edelleenkin siellä. Tällä annettiin se liikkumavara nimenomaan näille perusedunsaajille. Tiedämme sen tilanteen, että tulevaisuudessa kilpailu nimenomaan Veikkauksenkin puolella tulee entistäkin kovemmaksi ja määrärahathan ovat tähän asti aika mukavasti nousseet, mutta tulevaisuudesta emme tiedä.

Keskustelussa oli todellakin sivistysvaliokunnassa 5—10 vuotta, ja sillä akselilla liikuttiin. Kyllä, jos täällä nyt on ollut — minä en ole ollut läsnä tässä keskustelussa — puhetta, että joku ryhmä erityisesti olisi ajanut jotakin 5:tä vuotta, niin ei se näin ollut, vaan yksimielisesti me päädyimme tähän 10 vuoteen, jotta olisi vähän tasaisempi tämä siirtyminen ja pystyttäisiin taloudellisesti myös budjetissa varautumaan tähän siirtymäaikaan. Elikkä se oli kyllä täysin yksimielinen päätös.

Mutta yksi huoli todellakin sivistysvaliokunnassa oli: kun nyt kirjaston määrärahat siirretään takaisin budjettiin tämän 10 vuoden aikana, niin se ei saa merkitä sitä, että se otetaan kulttuuripuolen sisäisestä budjetista. Siellä ei nimittäin tänä päivänä ole liikkumavaraa, ei sinne eikä tänne. Eli toisin sanoen näiden markkamäärien täytyy tulla lisänä kulttuuripuolen budjettiin. (Ed. Jansson: Mistä?) — No, se kyllä löydetään siinä vaiheessa, mikä se keino on. Kyllä siellä on viisaita henkilöitä, jotka sen keksivät ja tuovat esitykset tänne ja me katsomme, ovatko tuoneet järkeviä esityksiä meille. Kirjastojen määrärahoja ei tule missään tapauksessa pienentää. Kirjastojen merkitys Suomen kansalle on erittäin suuri. Meillä on koko maata kattava kirjastoverkosto, ja se palvelee silloin myös monella tavalla sitä tietoyhteiskunnan päämäärää, jonka me olemme eduskunnassakin asettaneet kirjastolle ja sen tehtävälle. Tietenkin tiede ja taide ovat yksi osa edunsaajista. Toivon nyt, että järkevästi pystytään myös siihen, että nämä osapuolet eivät joudu myöskään kärsimään tulevaisuudessa.

Miniatyyriarpajaisten kohdalla, joista lausuimme myös valiokunnassa, olin erittäin kiitollinen siitä, että hallintovaliokunta on ne ottanut huomioon ja järkevällä tavalla pystytään viemään niitä eteenpäin. Ne ovat erittäin merkityksellisiä nimenomaan kansalaisyhteiskunnan toimivuuden kannalta. Meillä oli tietysti opetuspuolella tai sivistysvaliokuntana huoli siitä, että kun kouluilla järjestetään tämän tyyppistä toimintaa myös aika paljon, niin se byrokratia, joka siinä on takana, on kohtuuton ollut. Elikkä on hieno asia, että tähän asiaan pystyttiin puuttumaan.

Yksi asia, johon minä vielä haluaisin kiinnittää huomiota — en tiedä, onko se tullut täällä esille — on naisjärjestöjen rooli suomalaisessa yhteiskunnassa. Tätä asiaa on palloteltu täällä edestakaisin, mikä se perusrahoitus näille on. Se on ollut aina sattumanvaraista, kuinka paljon naisjärjestöt ovat saaneet rahoitusta. Nyt oli tietenkin arpajaislaki se kohde, johon oli naisjärjestöjen kannalta tärkeä asia vaikuttaa, että naisjärjestöjen rahoitus saataisiin kuntoon. Me otimme tämän oikein vakavasti valiokunnassa, kuuntelimme laajasti asiantuntijoita, ja aikanaan jo muistaakseni ministeri Enestamin kanssa tästä asiasta oli keskusteltu, ja yritimme arpajaislakiin sitä saada, ja asia jäi kesken silloinkin. Sivistysvaliokunta lausunnossaan on sanonut muun muassa, että valiokunta pitääkin välttämättömänä, että naisjärjestöjen rahoitus saadaan kestävälle pohjalle. Toivon, että tämä asia pidetään mielessä, kun naisjärjestöjen rahoituksesta tulevaisuudessa päätetään eduskunnassa, että se menee myös valiokunnan lausuman pohjalta, kun sitä ei tässä laissa kuitenkaan pystytty ottamaan huomioon.

Toivon, että tämä laki on hyvä lähtökohta sille vapaaehtoistoiminnalle myös, jota maassa järjestetään, ja antaa pontta tulevaisuuden tavoitteille erityisesti näillä aloilla, joita lain tasollakin on otettu esille.

Mauri Salo /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Nyt säädettävä arpajaislaki selkeyttää huomattavasti nykytilannetta. Kirjastot siirretään budjettirahoitukseen. Se on hyvä asia. Se antaa tilaa urheilulle ja muille edunsaajille. Pelikentän selkeyttäminen olisi tässä yhteydessä ollut syytä saattaa myös loppuun. Kun nyt päästiin jo tuotonjakoprosentteihin, kun vielä olisi siirretty hevospelit kokonaan yhteen yhtiöön, silloin olisi voitu jättää myös tämä juupas—eipäs-, opetusministeriö—maa- ja metsätalousministeriö-keskustelu. Kun olisi vielä hoidettu naisjärjestöasiakin, olisi todella hyvä tilanne. Ymmärrän sen, että ei kaikkea hyvää voi tehdä yhdellä kertaa. Täällä on ollut aktiivisia valiokunnan jäseniä paikalla. Ed. Petri Salo on istunut lähes kaiken aikaa, ja uskon, että seuraavalla kerralla, kun tätä asiaa käsitellään, hän ja ed. Granvik ja ed. Raakel Hiltunen ja ed. Heli Paasio vievät tämän asian sillä tavalla loppuun kuin nyt on toivottu.