Kyösti Karjula /kesk:

Arvoisa puhemies! Tekemäni lakialoitteen lasten hoitopalkasta ja laista työntekijäin eläkelain 1 §:n muuttamisesta on allekirjoittanut 40 kansanedustajaa. Tässä vaiheessa haluan kiittää lämpimästi kaikkia edustajia, jotka ovat nähneet tämän asian arvon ja merkityksen, ja samalla todeta sen, että toimittuani kuusi vuotta kansanedustajana tartun ensimmäisen kerran vähän merkittävämmin siihen kysymykseen, millä tavalla lapsiperheiden asema suomalaisessa yhteiskunnassa rakentuu. Haluan korostaa väärinkäsitysten välttämiseksi sitä, että vaikka lakialoitteeni tulisi huomenna voimaan, se ei tule koskettamaan millään tavalla omaa perhettäni.

Suomen tulevaisuuden merkittävimmäksi kysymykseksi on nousemassa perhe ja väestöpolitiikka. Tämä todetaan myös tulevaisuusvaliokunnan Työn tulevaisuus - tulevaisuuspolitiikan suuntaviivoja -asiakirjassa. Syntyvyyden laskettua vuonna 1969 alle väestön uusiutumisen tason väestöpoliittisesti kielteinen kehitys on muodostunut pysyväksi tilaksi, jonka vaikutukset tulevat näkymään vuonna 2020 alkavana väestön supistumisena. Tällöin Suomi tulee sijoittumaan EU-maiden kärkeen epäedullisimmalla huoltosuhteellaan.

Kymmenen vuoden tähtäimellä ennustettavissa olevaan työvoimapulaan voidaan vaikuttaa lähinnä siirtolais- ja työvoimapolitiikalla, mutta pitkän tähtäimen terveen väestöpoliittisen kehityksen varmistaminen edellyttää kuitenkin nimenomaan syntymisen lisäämiseen tähtääviä toimia. Ydinongelmana on, miten kokonaishedelmällisyysluku nostetaan nykyisestä 1,73:sta väestön uusiutumisen riittävälle tasolle 2,1:een. Erityisen haasteen syntyvyyden nostamiselle asettaa hedelmällisyysikään tulevien sukupolvien pieneneminen. Tilastokeskuksen arvion mukaan vuotuinen syntyvien lasten määrä tulee nykymenolla laskemaan alle 50 000:een nykyisestä 57 000:sta vuoteen 2030 mennessä.

Perheiden asemaan vaikuttavat muun muassa yhteiskunnalliset arvot ja asenteet, sosiaaliturva, työvoimapolitiikka, yhteiskuntarakenne ja lapsiperheiden elinkustannukset. Perhepoliittisissa toimenpiteissä on tähän asti painotettu taloudellista tukea ja yhteiskunnan lapsiperheille tarjoamia palveluja. Nimenomaan subjektiivisen päivähoidon avulla on pyritty järjestämään lastenhoito yhteiskunnan palveluna eikä kotihoitona. Tässä on mielestäni se kaikkein olennaisin ideologinen lähtökohta. Meillä on varaa kustantaa päivähoito kodin ulkopuolella. Ehkä äärimmäinen esimerkki on, että tänä päivänä lapsiperheiden äidit vaihtavat päivän ajaksi hoitotehtävää omasta perheestä naapuriperheeseen ja päinvastoin. Sen jälkeen he saavat perhepäivähoitajan statuksen ja yhteiskunta on tällä tavalla valmis osallistumaan perheiden hoitoon ja myös taloudellisiin mahdollisuuksiin hoitaa itse omaa perhettä.

Eli kotona hoitotyön tekeminen tällä hetkellä ei ole tasa-arvoisessa asemassa perhepäivähoitoon ja vieraan henkilön toimesta tapahtuvaan hoitoon nähden. Tähän asiaan on kiinnitetty jo kansainvälisessä keskustelussakin huomiota. Nimittäin palkkatyön ulkopuolelle jäävän työn merkitys on noteerattu muun muassa Ilon toimesta. Kansainvälisen työjärjestön konferenssissa Genevessä kiinnitettiin useiden maiden puheenvuoroissa huomiota kotona tehtävään yhteiskunnallisesti merkitykselliseen hoivatyöhön, hoitotyöhön lasten parissa, hoivatyöhön vammaisten ja vanhusten parissa. Tämä piilossa oleva työ tulisi huomioida nykyistä paremmin myös perhepolitiikassa.

Etsittäessä ratkaisua nuorten ja lasten pahoinvointiin lakialoitteessa esitetty hoitopalkkajärjestelmä olisi myös selkeä viesti päättäjiltä vanhempien vastuun merkityksestä. Nykyinen käytäntö on ollut osin perusteltu kehittyneen yhteiskunnan työnjaon näkökulmasta. Erikoistuminen koskettaa nykyisin kuitenkin myös syntyvyyttä. Lapsettomien ja yksin elävien määrän lisääntyessä väestön uusiutumisesta vastaa aikaisempaa pienempi ryhmä. Noin 8 prosenttia perheistä kasvatti vuonna 1999 runsaan kolmanneksen lapsista. 30 viime vuoden aikana lapsiperheiden osuus perheistä on alentunut 65 prosentista 44 prosenttiin. Väestöpolitiikan näkökulmasta monilapsiset perheet ovat siis yhä merkittävämpi ryhmä. On myös huomattava, että väestön uusiutumiseen riittävä hedelmällisyysluku 2,1 edellyttää kolme- tai useampilapsisia perheitä. Monilapsisissa perheissä lasten kotihoito on sekä yhteiskunnallisesti että lapsen hyvinvoinnin kannalta tarkoituksenmukainen vaihtoehto.

Perinteisillä perhepoliittisilla tuilla ei ole saavutettu merkittäviä vaikutuksia syntyvyyteen. Toteutettujen tukien ongelmana on ollut, ettei toisen ja kolmannen lapsen muodostamaan taloudelliseen sekä työn ja perheen yhteensovittamistilanteeseen ole riittävästi kiinnitetty huomiota. Voidaankin todeta, että perheen ja työn yhteensovittaminen on sisällöltään mitä tyhjimmäksi jäänyt poliittinen teema. Asia tuntuu herättävän huomattavasti enemmän hyväntahtoista toiveajattelua kuin konkreettisia esityksiä.

Nuorten pahoinvointi, päihteiden käyttö, väkivaltaiset teot ja korkea nuorisotyöttömyys herättävät jopa asiantuntijoissa hämmennystä. Syvältä aikamme arvoja ravisteleva ongelmakenttä ei ratkea ilman viime aikojen perhepoliittisen perinteen kyseenalaistamista.

Monilapsisuus on siis taloudellisista syistä tai perheen ja työelämän sovittamisen kannalta usein vaikea toteuttaa omista toiveista huolimatta. Ensimmäisen lapsen kohdalla asumis- ja muun muassa autokustannukset eivät muodosta merkittävää estettä lapsen saamiselle, mutta monilapsisissa perheissä nämä tekijät ovat keskeisiä kustannuselementtejä.

Perhepoliittisia tukia tuleekin suunnata siten, että ne vastaavat myös useamman lapsen synnyttämisen esteenä oleviin taloudellisiin ja työelämän rasitteisiin. Monilapsisten perheiden kohdalla molempien vanhempien työn ja perheen yhteensovittaminen on usein tosiasiallisesti hyvin vaikeaa. Perhepoliittisten tukien pitäessä lapsen päiväkotihoitoa tai vierashoitoa lähes ainoana taloudellisesti realistisena vaihtoehtona on monilapsista perhettä toivovien vanhempien tavoitteen toteutumiselle olemassa heikot edellytykset. Monilapsisuuden toteutuessa yhden tulonsaajan perheen toimeentulo usein kohtuuttomasti vaikeutuu. Tilanteen korjaaminen edellyttääkin palkkatyö-käsitteen uudelleenarviointia ja uusien lapsiperheitä tukevien ratkaisujen käyttöön ottoa.

Yhteiskunnallisesti arvokas kotona tapahtuva lasten, vammaisten ja vanhusten hoitotyö on perusteltua sisällyttää palkkatyö-käsitteen piiriin. Lasten hoitopalkasta saatavien kokemusten pohjalta syntyvät toivon mukaan myös perusteet hoitopalkan laajentamiselle vammaisten ja vanhusten kotona tapahtuvan hoidon piiriin. Haluan jo tässä yhteydessä korostaa sitä, että myös väestön erittäin nopea ikääntyminen tulee synnyttämään 10—15 vuoden aikana todella merkittäviä kysymyksiä, millä tavalla me järjestämme vanhusten kunniallisen hoidon käytännöt.

Lapsimäärän kasvattamiseen kannustavat uudet ratkaisut ovat perusteltuja myös kansalaisten toiveiden näkökulmasta. Suomalaisten naisten toiveiden toteutuessa keskimääräinen lapsiluku olisi 2,6 ja miesten 2,3. Merkittävän muutoksen nykyiseen tilanteeseen toisi alle kouluikäisiä lapsia kotiin hoitamaan jäävälle vanhemmalle suunnattu hoitopalkka. Palkkaa maksettaisiin esimerkiksi yhtä alle kouluikäistä hoitavalle 3 500 markkaa, kahta hoitavalle 4 750 markkaa, kolmea tai useampaa hoitavalle 6 000 markkaa kuukaudessa. Tämä kustannusrakenne on tämän lakialoitteen perustana. Näin porrastettu yksilapsisen perheen hoitopalkka ylittäisi vastaavan yksilapsisen työttömän peruspäivärahan runsaalla 200 markalla.

Arvoisat kollegat, haluan tämänkin näkökulman ottaa esille, koska hyvin helposti perinteisessä ajattelussa todetaan, että tästähän tulee niin ja niin paljon kustannuksia. Nyt me olemme ajaneet jopa lapsiperheiden vanhemmat siihen tilanteeseen, että pitää tietyissä tapauksissa jopa keinotekoisesti hakeutua työttömäksi, että tavallaan päästään tämmöisen systemaattisen kuukausittaisen korvauksen piiriin.

Kahta lasta hoitavan tuki olisi runsaat puolet ja useampia alle kouluikäisiä hoitavan tuki vajaat kolme neljännestä perhepäivähoitajien keskipalkasta. Tässä arviossa on otettu huomioon myös lisät, jotka tähän palkkaukseen kuuluvat. Kolmen tai useamman lapsen hoidosta tuleva palkka olisi tällöin hieman suurempi kuin 10 000 markan perustulojen perusteella saatu ansiopäiväraha.

Se, mikä on olennaista lakialoitteessa, on se, että tätä kautta me löytäisimme myös asiallisen perustan paljon keskustellulle kotona työtä tekevän vanhemman eläketurvalle. Kun otetaan palkkakäytäntö mukaan, me automaattisesti sidomme myös tämän vanhemman eläketurvan piiriin, eli hoitopalkka tulisi olemaan peruste myös eläkettä laskettaessa.

Arvoisa puhemies! Toivon, että tämä varsin laajan tuen saanut lakialoite johtaa sellaiseen tarkasteluun valiokunnassa, että se on osaltaan kannustamassa löytämään uusia, nykyistä paremmin lapsiperheitä tukevia lainsäädännöllisiä käytäntöjä.

Marja-Leena Kemppainen /kd:

Arvoisa puhemies! Ed. Karjulan tekemä lakialoite on erittäin mielenkiintoinen ja myös sellainen, joka vastaa yhteen tämän päivän suureen ongelmaan. Nimittäin hän mainitsikin omassa puheenvuorossaan, että meillä on tietty ryhmä, joka jää ulkopuolelle eikä ole tasa-arvoisessa suhteessa esimerkiksi subjektiivisen päivähoitomahdollisuuden kanssa: alle kouluikäiset mutta yli kolmevuotiaat lapset. Erittäin paljon tulee perheistä yhteydenottoja juuri heidän vanhemmiltaan, koska nämä joutuvat perheen taloudellisen tilanteen vuoksi hakeutumaan työelämään ja viemään lapset päiväkotiin, vaikka he voisivat pienellä summalla hoitaa lapset itse kotona. Tähän asiaan törmäsin myös omassa siviilityössäni. Kun lapsi täytti kolme vuotta, siinä vaiheessa äidit ilmoittautuivat työvoimatoimistoon ja toivoivat, etteivät saisi työtä, koska pakkotilanteessa kuitenkin näin joutuivat tekemään.

Minusta tämä on erittäin hyvä alku tämmöiselle keskustelulle. Nyt viimeistään sitä pitäisi alkaa käydä. Olisin toivonut kyllä, että tämä lähetekeskustelu olisi voitu käydä semmoiseen aikaa eduskunnassa, jolloin täällä olisi ollut huomattavasti enemmän edustajia, koska näen, että hyvin moni varmaan olisi halunnut osallistua tähän keskusteluun.

Minusta tämä on tasa-arvoasia. Tasa-arvo ei toteudu tällä hetkellä. Siitäkin näkökulmasta tätä asiaa pitäisi pohtia. Toivon, että tämä saa erittäin hyvän tarkastelunäkökulman valiokunnassa ja meillä olisi joskus vähän erilaistakin keskusteltavaa tämän asian tiimoilta.

Kyösti   Karjula  /kesk:

Arvoisa puhemies! Ihan lyhyesti haluan kommentoida ed. Kemppaisen esille ottamaa näkökulmaa ja korostaa vielä sitä, että hoitopalkkaesitys ei suinkaan merkitse sitä, että palaisimme ainoastaan kotona tapahtuvaan lastenhoitokäytäntöön, vaan nimenomaan on kysymys siitä, että me tarjoamme tasavertaisen vaihtoehdon kodin ulkopuolella tapahtuvalle hoidolle ja annamme merkittävän tunnustuksen sille arvokkaalle työlle, joka tehdään kotona.