Täysistunnon pöytäkirja 80/2007 vp

PTK 80/2007 vp

80. KESKIVIIKKONA 14. MARRASKUUTA 2007 kello 15

Tarkistettu versio 2.0

4) Laki tieliikennelain 24 a §:n muuttamisesta

 

Erkki  Pulliainen  /vihr(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ihan lyhyt esittely tästä tieliikennelain muutosehdotuksesta.

Tässä tieliikennelain 24 a §:ssähän rajoitetaan viestintälaitteitten käyttöä ajettaessa ajoneuvolla. Käytännön tasolla on ollut kahdenlaista rajoittamista. On kiellettyä laitteen sellainen käyttö, joka haittaa ajoneuvon hallintalaitteitten käyttöä tai joka voi muuten häiritä kuljettajan keskittymistä liikenteeseen. Tätä pykälää on käytäntöön sovellettu erittäin harvoin. Tilastojen mukaan tämän säännöksen perusteella on määrätty vuositasolla alle 50 seuraamusta koko maassa. Kyseessä on ollut ensisijaisesti rikesakolla käsiteltävä liikennerikkomus, josta sakko autoilijalle on 50 euroa, mopoilijalle 35 euroa ja polkupyöräilijälle 20 euroa.

Tämä ehdotus, josta nyt on kysymys, koskee tilannetta, jossa moottorikäyttöisen ajoneuvon kuljettaja katselee televisiota ajon aikana elikkä käytännössä keskittyy television katseluun sen sijaan, että keskittyisi itse autolla ajamiseen. Tässä on ennakkotapaus. Tämä on poliisin asioita ollut, ja siellä on havaittu, että tällaisesta on jopa ryhdytty käymään julkista keskusteluakin. Tämä ongelma poistuisi sillä konstilla, että todettaisiin laissa, 24 a §:n lopussa, että "moottorikäyttöisen ajoneuvon kuljettaja ei saa ajon aikana käyttää matkapuhelinta siten, että pitää sitä kädessään, eikä kuljettajan näkökentässä olevaa televisiovastaanotinta". Sillä tavalla se olisi selvästi kattava määräys, joka olisi selvä kieltomääräys.

Tämä liittyy hyvin läheisesti navigointilaiteasiaan. Nimittäin nyt on tällä hetkellä tilanne se, että sen navigointilaitteen kieltämiseen ei ole perusteita olemassa, mutta navigointilaitteen lisäksi näitä halpoja tv-vastaanottimia laitetaan siihen samaan näkökenttään. Se ero on siinä, että navigointilaite täytyy aktivoida ja siinä se suorite syntyy siitä, että se yksi toiminto on ja ratkeaa siinä, ja sen jälkeen huomio voi keskittyä täydellisesti ajotapahtumaan, mutta kun tulee mielenkiintoinen televisio-ohjelma — niin kuin tässä esimerkkitapauksessa, jossa seurataan televisiosta jalkapallo-ottelun jännittävää tilannetta, tuleeko maali vai eikö tule, ja silloin kaikki huomio keskittyy katsomaan, tuleeko maali vai ei — silloin ympäristön tapahtumat, joihinka kuljettajan täytyy erikoisesti keskittyä, jäävät huomiota vaille. Elikkä toisin sanoen tämän kaltaisesta navigointilaitteen ja sen käytön erottamisesta selvästi televisiovastaanottimen katseluun tässä asiassa on nyt kysymys.

Minä ymmärrän, että joka haluaa sen ohjaamon ja laajan laitteiston osalta täydellisen henkisen vapauden hallita välineistöään, vastustaa ilman muuta tämän laatuista lainmuutosta. Mutta olen henkilökohtaisesti sitä mieltä kuitenkin, että kun näitä välttämättömiksi koettuja apulaitteita on ilmestynyt ja ilmestyy yhä enemmän — erityisesti taksi-merkkisissä liikennevälineissä niitä alkaa olla todellinen rytökasa — jos siinä vielä sitten taksinkuljettaja, joka on vastuussa myöskin kyydissä olijoista, ryhtyy telkkaria katsomaan, niin kuin tässä esimerkkitapauksessa, niin silloin meni ulalle.

Tuija Nurmi /kok:

Puhemies! Mielestäni on ihan järkevää ajatella asiaa niin kuin ed. Pulliainen esittää, että televisiovastaanottimen katselemisen ajon aikana tietenkin täytyy olla kiellettyä. Sehän on päivänselvää. Silloinhan autolla ajamisesta ei tule yhtään mitään. Mutta sekin, missä vedetään raja sitten, kuinka paljon se keskittymiskyky häviää, kun käytetään navigointilaitetta, on kysymys sinänsä.

Itse koen navigointilaitteet sellaisiksi, että niitä tarvitaan autoissa ja ne palvelevat hyvin, ja niissä on myös ihan kuultavissa olevat ohjeet, niin että ei tarvitse välttämättä ruveta niin sanotusti räpläämään mitään laitteita. Mutta niidenkin suhteen pitäisi olla sitten jonkinlainen määritelmä ja säännös, missä navigointilaitteiden tulee sijaita ja kuinka niitä saa käyttää ajon aikana, koska nekin saattavat haitata liikennettä. Toisaalta ne ovat tätä päivää ja myös helpottavat liikennettä. Täyskielto mielestäni on tarpeeton.

Valto Koski /sd:

Arvoisa puhemies! Ed. Pulliaisen ja hänen perusteellisen kantansa määrittelyn taustan tietäen ja tämän lakiesityksen perustelut kuultuani, olen valmis esittämään, että tätä asiaa edistettäisiin valiokunnassa.

Raimo Vistbacka /ps:

Arvoisa herra puhemies! Kun luin ed. Pulliaisen lakialoitteen, aluksi pohdin, mikä oli taustalla, kun alkua luin, mutta mitä pidemmälle menin, niin minulle kirkastui kyllä se ajatus, mitä ed. Pulliainen hakee tällä aloitteella. Muistelen näin, että olimme kumpikin liikennevaliokunnassa silloin, nykyisessä liikenne- ja viestintävaliokunnassa, kun laadittiin tätä kännykkäkieltoa, joka minun mielestäni osittain epäonnistui.

Mutta tämä aloite, jonka ed. Pulliainen on tehnyt, on kyllä erittäin perusteltu. Lähinnä minun mielestäni perustelujen viimeisessä kappaleessa oleva tarkennus nimenomaan navigointilaitteiden osalta on tarpeen. Kyllä jossakin vaiheessa, kun täällä joutuu käyttämään noita ed. Pulliaisenkin mainitsemia takseja, joskus tuntuu siltä, että se näpräily on kyllä joillekin kuljettajille pääasiallinen viihdyke siinä koko ajan, kun ajellaan — varsinkin Länsiväylää kun menee, koska sillä suunnalla viettelen öitä. Mutta minun mielestäni liikenne- ja viestintävaliokunnan kannattaisi kyllä ottaa tämä aloite käsittelyyn ja säätää siitä laintasoinen säännös.

Esko Ahonen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Oli mielenkiintoista kuulla ed. Pulliaisen perustelut tämän lakialoitteen osalta. Tietysti meillä tuo tekniikka kehittyy päivä päivältä ja yhä uudenlaisia vempaimia ja laitteita kehitellään ja tuodaan niitä tietysti myös autoonkin. Tietysti tärkeää on se, kun ollaan tuolla liikenteessä — se olisi eri asia, jos siellä oltaisiin yksin eikä siellä olisi ketään vastaantulijaa, niin olkoon sitten minkälaisia vimpstaakeja tahansa, mutta kun siellä on vastaantulijoitakin eli on kaikkien kanssaihmistenkin turvallisuus kysymyksessä — että me katseella seuraamme sitä liikennettä ja keskitymme siihen ajamiseen.

Olen kesän aikana ja tietysti tämän edustajakollegoiden viittaaman kännykkälain jälkeen seurannut tilannetta tuolla liikenteessä, ja kyllä hyvin usein on se tilanne, että siellä edelleen puhutaan kännykkään välittämättä siitä, mitä on. Itse olen käyttänyt siitä lähtien nappikuuloketta, kun tuli tämä handsfree-homma, ja olen sen todennut kyllä liikenteessä erittäin hyväksi. Silloin pysyvät molemmat kädet ratissa ja se katse pystytään pitämään sinne tielle.

Ihmettelen suuresti, jos joku katsoo televisiota ajaessaan autoa. Ei sitä siihen kyllä pysty keskittymään, ja vielä jos on, sanotaan, jännä urheiluohjelma, niin siihen menee täysi huomio. Kyllä se vastaantuleva liikenne jää pois.

Lämpimästi ja erittäin suurella mielihalulla ja innolla kannatan tätä ed. Pulliaisen aloitetta.

Lauri   Kähkönen  /sd:

Arvoisa puhemies! Myös omalta osaltani toivon, että tämä lakialoite menee eteenpäin. On todella vaikea kuvitella, että ajon aikana katsottaisiin televisiota, mutta niin kuin ed. Vistbacka totesi näistä navigointilaitteista, kyllä usein taksissakin huomaa, että koko ajan niitä räplätään. Ja mitä tulee sitten näihin handsfree-laitteisiin ja tähän lakiin, niin kyllä, vaikka itsekin sitä nappikuuloketta käytän, huomaa, että vaaratilanteita tulee, kun katsoo, kuka soittaa, tai näppäilee numeroita. Kaiken kaikkiaan se energia pitäisi todella siihen ajamiseen kokonaisuudessaan kohdentaa.

Mutta, arvoisa puhemies, tässä yhteydessä tietysti tämmöistä tietynlaista mielivaltaa voi myös olla matkustajan kannalta julkisessa liikenteessä. Eli kun kuljettaja kuuntelee radiota ja vaikka siinä on se suojafleksi eikä muualle kuulu mitään, mutta kun matkustaja näkee vihreän valon, että radio on auki, niin tiedän esimerkkejä, että lääniin on valitettu ja usein prosessoitu ja tämän radion pitää olla kiinni. Tosiasiassa sillä voi olla positiivista merkitystä, että kuljettaja voi radiota kuunnella.

Vielä aivan lopuksi totean, että ehdottomasti tämän television katselun tulisi olla kiellettyä. Mutta vielä myös tästä handsfree-laista: se tosiaan ei niin kauhean hyvin onnistunut, eikä käytännössä sitä kaikilta osin läheskään noudateta.

Tuija Nurmi /kok:

Arvoisa puhemies! Haluan vielä kiinnittää huomiota siihen, kun ed. Pulliainen sanoi, että kuljettaja ei saa ajon aikana käyttää matkapuhelinta jne. vastaanotinta, että kyllä autossa voi joku muu puhua tai katsoa televisiota. Minun mielestäni se on kohtuullista, kun ajatellaan pitkiä välimatkoja Suomessa. Voi olla hyvinkin miellyttävää, että televisiovastaanotin on autossa ja muut voivat sitä katsoa, kunhan sitä ohjelmaa ei tietenkään kuljettaja rupea seuraamaan.

Minun täytyy myöntää, että en minäkään olisi kuvitellut koskaan puhuvani puhelimeen autoa ajaessa, silloin kun suoritin ajokorttia aikoinani. Kyllä väitän, että vaikka olisi handsfree-laitekin, riippuen tietenkin, mitä puhelimessa puhuu ja mikä on se liikennetilanne, niin kyllä nämä toiminnot haittaavat toisiaan. En kannata absoluuttista puhelimeenpuhumiskieltoa. En kieltäisi siis handsfree-laitteita, mutta kyllä täytyy jonkinlaista liikennevalistusta ja tiedottamista tehdä, että ihmiset käyttäisivät tervettä järkeään, kun puhuvat puhelimeen, ja miettisivät pari kertaa, milloinka vastaavat puhelimeen ja missä tilanteessa. Jos tilanne on rauhallinen, niin siinähän voi rauhassa puhua, mutta tietenkin, jos on hankala sääolosuhde ja vilkas liikenne, niin tilanne on aivan toinen.

Pertti Virtanen /ps:

Arvoisa puhemies! Edellinen edustaja lopetti suunnilleen sanoihin "jos tilanne on rauhallinen". Tietysti, kuka tutkii sen, että jos ei saa puhuttua jotain asiaa, niin kuinka hermostunut ja vauhkona sitä on, kun ajaa autoa eikä pääse ruuhkasta puhumaan jotain puhelua tai jotain. Nämä ovat sisällöllisesti aika monimutkaisia asioita. Kun on tutkittu näitä juttuja, jotkut tv:t tai navigaattori esimerkiksi rauhoittavat useasti sitä tilannetta, kun tietää minne on menossa. Nykyään, kun meikäläisten ala on keskittynyt aivotutkimukseen, on todettu, että ihmisellä on noin tuhatkertaisen asian seuraamiskyky. Se ei ole edes alitajuntaista, vaan sellaista, että pystyy huomioimaan, kunhan rentoutuu tarpeeksi. Autolla ajaminen sinänsä on sen kaltainen prosessi, jossa tarvitsee tavallaan huomioida monta asiaa.

Nyt jos pystytään keskittymään johonkin sillä lailla rentouttavasti, saamaan joku tietty juttu, niin ne muut ikään kuin aistit, ei kuudes tai viides ja seitsemäs ja kahdeksas, vaan muuten siinä olotilassa pystyy tavallaan hahmottamaan paremmin. Se on vähän kuin ihan pieni huikka joillekin, varsinkin naispuolisille, hermoilijoille — jos vähän huumoria heittäisi — joka liikenteessä saattaa parantaa sitä ajosuoritusta. Eli nämä ovat niin yksilöllisiä asioita, että näissä asioissa kannattaa varoa tätä, mihin tämä eduskunta ja entinenkin ja edellisetkin ovat menneet aina, että aina vaan heikomman mukaan tehdään lakeja. Ne ihmiset ovat ihan oikeassa, ei se ole ainoastaan Loka Laitinen, vaan muutama edustajakin on huomannut sen, että ei lainsäädäntö saa olla sitä, että rajoitetaan koko ajan. Aina vaan yritetään saada pienempi, ja lopulta kaikki on nollassa. Lopulta kielletään sitten elämäkin, koska se on aika vaarallista sittenkin, varsinkin jos kaikki muu on nollassa, ettei saa mitään tehdä missään, paitsi jossain pihalla, ja pihaa laajennetaan aina niin kauaksi, että ei todellakaan olla kotipihalla, vaan jossain, täytyy Venäjän puolelle mennä tupakoimaan. (Puhemies: 2 minuuttia!) — Okei, kiitoksia! — Eli tässä on hyvä olla tämmöisten lakien kanssa aika tarkkana.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! Todella, jos kuljettaja seuraa televisio-ohjelmaa, käyttää siihen näköaistiaan ja hänen pitäisi käyttää sitä näköaistiaan sen auton kulun seurantaan ja sen ympäristön tarkkailemiseen, missä auto liikkuu, niin nämä kaksi tekijäähän ovat täysin ristiriidassa. Ainakin näköaistia voi käyttää yhtä aikaa suunnilleen yhteen tiettyyn fokukseen. Se selvänäköisyyden piste on yhdessä kohtaa, eikä siinä ole useita vaihtoehtoja yhtä aikaa käytettävissä. Näin ollen tämä ed. Pulliaisen lakialoite sinänsä on erittäin hyvä niin kuin monet muutkin hänen lakialoitteensa, ja tätä sopii kannattaa ja tukea.

Tietysti voi vielä kysyä sitä, miten mahtoivatkaan aikoinaan ne taksit löytää paremmin perille kuin nykyään, kun niillä siihen aikaan ei ollut näitä suunnistamisvälineitä eikä paikantamisteknologiaa. Eli tässähän on tietysti tilanne muuttunut Pääkaupunkiseudulla, kuljettajilla on eri lähtökohdat. Heidän osaamisensa ei ole ihan samaa kuin ennen.

Erkki  Pulliainen  /vih:

Arvoisa puhemies! Ihan muutama näkökohta vielä tähän keskusteluun.

Ensinnäkin, mikä koskee sitä kännykän käyttöä ajaessa, niin sen lain käytännön merkityshän on nyt siinä, että on koko ajan huono omatunto, kun rupeaa siihen kännykkään ajaessa puhumaan, eikö niin? Siis toisin sanoen ihminen valpastuu siitä. Mutta jos ei sitä kieltolakia olisi olemassa, niin olisi keskittymistä vähän turhan paljon siihen hommaan.

Mikä koskee taas sitten tätä tilannetta navigointilaite versus nämä muut laitteet, niin minä olen nyt ottanut tähän asiaan hyvin tämmöisen reaalokannan, että se navigointilaite on tullut jäädäkseen. Ja siihen vielä tulee nyt sitten se ruuhkalaite, joka tulee tuolta satelliittiohjauksella ja jossa nähdään, mikä on se edullisin reitti. Kun olet ohjelmoinut, mistä mihinkä olet esimerkiksi kaupungissa menossa, ja jos siellä on liikenneonnettomuus tai joku muu tukos, niin se kertoo sinulle, että kun tuota reittiä menet, niin sinulla on teoreettinen mahdollisuus päästä siihen kohteeseen kohtuullisessa ajassa juuttumatta siihen liikenneruuhkaan. Kun kehitys menee tähän suuntaan, niin sitä vastaan taisteleminen on toivoton juttu; vähän niin kuin ed. Pertti Virtasen äskeisen puheenvuoron hengessä, ei tuu mittään yksinkertaisesti vaan. Mutta silloin siitä syntyy realiteetti, eikö niin? Siis sellainen tosiasia, joka on pakko hyväksyä. Ja jos siitä seuraa joitakin seuraamuksia, niin ne nyt on sitten pakko hyväksyä.

Mutta sitten, kun ruvetaan katsomaan jalkapallomatsia, mikä perustuu nimenomaan siihen, että se vie ihmisen kokonaan — ne satatuhatta katsojaa tulevat kerta toisensa jälkeen katsomaan sitä jännää matsia ja elävät siinä ja tekevät mitä hulluimpia juttuja vielä kaiken lisäksi nykyisin — niin se on ihan toinen juttu. Ja tämä vaaratilannehan syntyy siitä, että se on niin, että voi voi, kun minä haluaisin nyt nähdä, mutta minun on pakko ajaa tätä lelua eteenpäin. Elikkä siis toisin sanoen se pakottava syy syntyy omassa mielessä, jolloinka kiihko on päällä ja minun pitää päästä itse näkemään se ajantasaisena, mitenkä siinä matsissa oikein käy. Silloin se mahdollisuus pitää ottaa realiteettina myöskin, ja se on sen kaiken muun elektroniikan päälle, joka salpaa sinun huomiosi. Se on se perusta, millä pohjalla olen lähtenyt tälle asialle ja tätä yhden asian liikettä viemään eteenpäin. Toivon, että se joukko kasvaa, joka kannattaa tätä.

Miapetra Kumpula-Natri /sd:

Arvoisa puhemies! Kyllä minäkin voin kuulua siihen joukkoon, joka esittää huolensa ja toivoo innovatiivisuutta myös sitten tähän tieliikennelakiin, jotta turvallisuus lisääntyisi. Toistaiseksi tiedän vain, että kännykän käyttö on kielletty, mutta en usko, että kaikki muu on ajaessa sallittu. Joskus olemme naisporukoissa miettineet, onko kynsien lakkaaminen ajaessa sallittua, kun se ei ole kiellettyä. Mutta ehkä tämä ajatus kuitenkin pitäisi autokoulujen kautta läpi viedä, että kaikki muu kuin siihen ajamistehtävään keskittyminen on kielletty. Mutta kun nyt on markkinoille tullut myös laitteita, jotka jopa television katselun autossa mahdollistavat, niin hyvä on, että tässä sitten lainsäädäntöteitsekin oltaisiin tilanteessa ainakin keskustelutasolla mukana ja myöhemmin myös sitten toivottavasti tiukennetulla laillakin.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä lakialoitteen toisessa kappaleessa on vastaus ed. Kumpula-Natrille. Se on periaatteessa kielletty.

Tuija Nurmi /kok:

Arvoisa puhemies! Ed. Pertti Virtasen tuntien tiedän hänen kiinnostuksensa ja tietämyksensä urheiluun ja psykologiaan ja haluan sanoa, että urheilun kautta olen perehtynyt ja tutustunut näihin rentoutuskasetteihin. Ja kun ed. Virtanen puhuu rentoutumisesta, että pitää olla rentoutunut, kun ajaa autoa, niin haluan kuitenkin huomauttaa — vähän huvittuneena totean tämän — että rentoutuskasettien käyttöohjeessa lukee, kun niitä neuvotaan käyttämään, että niitä ei saa esimerkiksi käyttää autoa ajaessa.

Pertti Virtanen /ps:

Arvoisa puhemies! On erilaisia asteita rentoutua. Mutta oikeastaan ministeri Väyrynen, kun äsken puhui puun käytöstä, käytti tämmöistä kummallista ilmaisua. En todellakaan halunnut mitään psykologia-sanaa sinne, vaan halusin, että semmoisella asenteella, mikä meillä on, kun psykologiaa käytetään kaikessa politiikassa, mainonnassa ja muussa vastaavassa, niin miksei sitä käytetä. Väyrynen sanoi, että täytyy vaan keksiä joku keino vaikuttaa niihin mustiin tai heihin siellä Afrikassa. Se keino on juuri se psykologinen, mitä me käytämme tässä. Nyt tämä rentoutuminenkin sopii monelle kiihkeälle odottavalle äidille tai odottavalle nuorikolle, joka on menossa, ottaa vähän rennommin. Se pitää pystyä itse säätelemään, sillä mieli jää kiinni. Se on se tärkein asia.

Ed. Pulliainen, hyvä ajatus on juuri se, että jos katselee siellä aamukrapulaansa jotain pornokasettia heti televisiosta tai jostain jalkapalloa, niin ruumis ei tunnista ollenkaan sitä tilannetta, mitä sitä oikein katsottiin, vaan ottaa ne adrenaliinit ja kemiat käyttöönsä ja käyttäytyy siinä liikenteessä justiin sillä lailla, että on vaaraksi.

Ed. Tiusaselle, joka meni jo, sanoisin, että tuo oli kyllä aika Neuvostoliitto-aikaista psykologiaa, koska silmä ei fokusoidu yhteen pisteeseen, vaan tekee hyvin laaja-alaista juttua, katselee täällä monia juttuja, aina vähäksi aikaa jää, muttei oikeastaan kiinni ollenkaan, vaan rennossa tilassa pystyy havainnoimaan, kun on yksi vähän semmoinen kiintopiste, paremmin sitä ympäristöä, kun tietää, missä mennään.

Keskustelu päättyi.