Tarja Tallqvist /kd(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämä lakialoite on hätähuuto niiden lukemattomien hyväksikäytettyjen puolesta, jotka eivät ole saaneet oikeutta sen takia, että ovat olleet niin häväistyjä, rikottuja ja alistettuja, etteivät ole pystyneet lain säätämän ajan kuluessa vaatimaan sitä itselleen.

Lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö, raiskaaminen, insesti ja pedofilia ovat verrattavissa raakaan ja harkittuun murhaan. Syyteoikeuden näissä tapauksissa ei pidä koskaan vanheta. Rikoslain 8 luvun vanhentumissäädöksiä uudistettiin vuonna 2005 siten, että lapsiin kohdistuneiden hyväksikäyttörikosten ja 18:aa vuotta nuorempaan henkilöön kohdistuneen raiskauksen, törkeän raiskauksen ja sukupuoliyhteyteen pakottamisen syyteoikeus vanhentuu aikaisintaan uhrin täyttäessä 28 vuotta. Uudistus oli toki askel parempaan päin mutta ei ollenkaan riittävä.

Lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö kuuluu rikoksiin, joissa asianomistajan on vaikeaa, ellei mahdotonta, ilmoittaa rikoksesta viranomaisille vanhentumisajan kuluessa. Kun puolustuskyvytön lapsi joutuu seksuaalisen hyväksikäytön tai väkivallan uhriksi, hän ei ymmärrä, mistä on kysymys. Hän ei ymmärrä, että kyseessä on poikkeuksellisen törkeä ja tuomittava rikollinen teko, josta on säädetty rangaistus. Kaikenlainen seksuaalinen hyväksikäyttö jättää lapseen pysyviä ja vaikeita traumoja. Tekijä on usein lapsille tuttu ja läheinen aikuinen, jonka on helppo manipuloida uhri vaikenemaan.

Olen työssäni dokumenttiohjaajana tavannut lukuisia näitä uhreja. Tässä on pari esimerkkiä.

Tampereella miellyttävä, työtön, keski-ikäinen mies, joka asui isossa kerrostalossa, jossa oli paljon lapsia. Hänellä oli päivät aikaa, jolloin hän leikki pihalla ja jutteli näiden lasten kanssa, ja sadeilmoilla vanhemmat olivat tosi tyytyväisiä, kun tämä kiltti setä otti mielellään näitä lapsia luokseen leikkimään. Sitten selvisi, että tämä mies oli pedofiili. Hän oli käyttänyt puolen vuoden aikana viittä talon lasta hyväkseen. Hänen kotoaan löytyi aseita ja veitsiä, joilla hän oli sitten uhannut lasta, että jos kerrot vanhemmillesi, niin hän tappaa isän ja äidin. Ja lapsihan ei kerro eikä puhu silloin.

Toinen tapaus: Eräs mies kertoi, kuinka hän 10-vuotiaana kaverinsa kanssa kävi videovuokraamossa, jossa omistaja käytti heitä hyväkseen ja antoi sitten karkkia ja limsaa, joista pojat tietysti tyytyväisenä tykkäsivät. Tämä mies kertoi, että tunsi valtavaa syyllisyyttä ja häpeää: "Olin kuitenkin jo 10-vuotias ja tiesin, että tämä on väärin, mutta karkit, videot ja muut lahjukset voittivat." Vasta nelikymppisenä hän pystyi menemään terapiaan ja työstämään asian. "En vieläkään kulje sen videofirman ohi ilman mieletöntä pahaa oloa ja vihaa. On ollut vaikea oppia ymmärtämään, että minä olin lapsi, minä olin uhri, minun ei kuulu tuntea häpeää. Vaimollani ei ole ollut helppoa kanssani. Vasta kun pystyin kertomaan hänelle ja menemään hoitoon, meidän yhteiselämämme alkoi sujua."

Arvoisa puhemies! Lapselle on luonnollista rikoksen täydellinen torjunta ja poissulkeminen mielestä, koska hän ei kykene sitä missään määrin ymmärtämään. Saattaa kulua jopa vuosikymmeniä, ennen kuin hänelle avautuu, että se, mitä hänelle on tehty, on julmaa ja oikeudetonta väkivaltaa. Tämän jälkeenkin kynnys rikosilmoituksen tekoon on todella korkea, sillä hyväksikäytön uhri tuntee syyllisyyttä ja häpeää tapahtuneesta. Näitä uhreja on paljon.

Maailmanlaajuisesti kirkkojen piirissä tapahtuneista hyväksikäytöistä käytävässä keskustelussa on parhaillaan nähtävissä, kuinka paljon vanhoja tapauksia nousee päivänvaloon. Näin on myös Suomessa. Syyteoikeus vanhenee määräajan kuluttua kaikkien muiden rikosten kohdalla, paitsi niiden, joissa on säädetty elinkautinen vankeusrangaistus. Jos rikos on vanhentunut, poliisi kyllä ottaa vastaan rikosilmoituksen mutta vanhentuneesta rikoksesta ei jää mitään tietoa poliisin rekisteriin. Rangaistusta ei saa tuomita, mikäli syytettä ei ole nostettu määräajassa.

Arvoisa puhemies! Aika ei saa koitua esteeksi yhdenkään seksuaalirikoksen kohteeksi joutuneen lapsen selviämiselle. Tavallisesti rikoksesta kärsimään joutuneen tuntema hyvitystarve vähenee iän ja ajan myötä, mutta lapsena hyväksikäyttöä kokeneen kohdalla näin ei käy. Uhri saattaa kyetä kertomaan rikoksesta vasta vuosia, jopa vuosikymmeniä myöhemmin. Tietoon tulee jatkuvasti tapauksia, joissa uhri saa kuulla rikoksen vanhentuneen. Siksi rikoslakia on syytä muuttaa niin, että lapsiin kohdistuneet seksuaalirikokset eivät koskaan vanhene.

Edellä olevan perusteella ehdotan, että eduskunta hyväksyy seuraavan lakiehdotuksen, jossa ehdotetaan rikoslain vanhenemissäännöksiä uudistettavaksi siten, että syyteoikeus ei vanhene, jos kysymyksessä on lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö tai törkeä lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö. Sama koskee 18:aa vuotta nuorempaan henkilöön kohdistunutta raiskausta, törkeää raiskausta ja pakottamista sukupuoliyhteyteen.

Lauri Kähkönen /sd:

Arvoisa puhemies! Olen yksi tämän lakiesityksen allekirjoittajista, ja jos rikoksia pitäisi laittaa tiettyyn järjestykseen, niin omassa luokittelussani nämä seksuaalirikokset ovat siellä kaikkein vastenmielisimpien rikosten joukossa. Aivan oma lukunsa on lapsiin kohdistuneet seksuaalirikokset. Sellainen rikos vaurioittaa lasta niin, että hän ei useinkaan varmasti koskaan toivu, ja niin kuin tuossa laki-aloitteen ensimmäinen allekirjoittaja totesi, tälle lapselle jää pysyviä vaurioita. Siksi ed. Tallqvistin lakiehdotus tämän syyteoikeuden vanhenemissäännön muuttamisesta lasten seksuaalirikosten kohdalla on todella tervetullut, ja toivon, että tämä lakiesitys etenee täällä eduskunnassa.

Arvoisa puhemies! On totta, että seksuaalisen hyväksikäytön uhriksi joutuminen on ihmisille niin rankka kokemus, että monesti siitä pystytään puhumaan, jos yleensäkään, niin vasta vuosien päästä tai vuosikymmenten jälkeen. Sekin tuossa äsken myös todettiin. Tämän vuoksi on oikein, että tällainen rikos ei vanhene ja syylliset voidaan sitten saattaa vastuuseen teoistaan vieläpä vaikka vuosikymmenten kuluttua.

Jouko Laxell /kok:

Arvoisa herra puhemies! Olen allekirjoittanut tämän aloitteen. Lapsen seksuaalisen hyväksikäytön rangaistuskäytäntö on ollut oikeuslaitoksessamme varsin epäyhtenäistä. Rikosten törkeys vaihtelee huomattavasti tuomioistuimissa käsiteltävissä lapsen seksuaalisissa hyväksikäytöissä. Lievimmillään kysymys on seksuaalisävytteisistä vihjauksista tai tekstiviesteistä, törkeimmillään lapsi on voitu pakottaa väkivallalla sukupuoliyhteyteen useiden vuosien ajan. Epäyhtenäisyys on voinut johtua myös siitä, että lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö ei ole kovin yleinen rikos. Hyväksikäytöstä tuomittujen rangaistusten lukumäärä on viisinkertaistunut viimeisten 15 vuoden aikana. Muutoksen taustalla on viranomaiskontrollin tehostuminen ja kiinnijäämisriskin kasvu. Myöskään uhrit tai uhrien omaiset eivät salaile enää niin paljon ta-pauksia vaan ottavat yhteyttä aktiivisesti poliisiin.

Arvoisa puhemies! Hyväksikäytön tunnistamiseen on kiinnitetty aikaisempaa enemmän huomiota, ja rikosten kokonaiskontrolli on ankaroitunut. Sakkorangaistusten osuus on laskenut ja tuomittujen vankeusvuosien määrä selvästi lisääntynyt. Lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä tuomitut ehdottomat vankeusrangaistukset ovat muiden seksuaalirikosten tavoin merkittävästi pidentyneet.

Ed. Tallqvistin aloite tuo merkittävän lisän lasten hyväksikäytön rangaistuskäytäntöön. Rikos on todellakin sen luonteinen, ettei se saa vanhentua.

Samalla ilmoitan kannattavani ed. Hemmilän saman suuntaisia aloitteita päiväjärjestyksen 8) ja 9) asiassa.

Päivi Räsänen /kd:

Arvoisa puhemies! Tämä ed. Tallqvistin aloite on erittäin kannatettava, ja todellakin vuoden 2006 alusta voimaan tullut laki, joka kyllä paransi lasten asemaa, ei valitettavasti ole tässä suhteessa riittävä, eli lapsen seksuaalisen hyväksikäytön syyteoikeushan vanhenee aikaisintaan silloin, kun uhri täyttää 28 vuotta, ja syyteoikeus vanhentuu 20 vuodessa teosta, jos kyseessä on törkeä raiskaus tai törkeä lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö, ja 10 vuodessa, jos kyseessä on niin sanottu tavallinen lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö.

Useita vuosikymmeniä sitten tapahtuneiden rikosten selvittäminen on toki vaikeaa ja vaatii vahvaa näyttöä, mutta kyllä on jopa kuitenkin sellaisia tilanteita, joissa henkilö jopa saattaa tunnustaa useita rikoksia mutta rikosten vanhentumisen johdosta häntä ei voida tuomita. Kuitenkin ajattelen, että mahdollisen uhrin ja myös epäillyn oikeusturvan kannalta on tärkeää, että epäilyt voidaan oikeudessa selvittää. Kyllähän myös syytetyn tai epäillyn kannalta on ongelma, jos ne syytökset jäävät vain ilmaan eikä hän pääse niitä oikeudessa sitten torjumaan. Erityisen tärkeää on se, että oikeudenmukainen tuomio edistää uhrin toipumista kokemastaan, ja sen vuoksi kannatan lämpimästi tätä ed. Tallqvistin tekemää lakialoitetta.

Erkki  Pulliainen /vihr:

Puhemies! Tässä käytetyt puheenvuorot ovat osoittaneet sen, kuinka juuri tässä ajassa on eräällä tavalla kypsytty siihen, että tällä tavalla käydään lähihistoriaa läpi ja arvioidaan sitä uusien arvojen perusteella. Siinä suhteessa tämmöinen aloite on erinomaisen kannatettava, niin kuin käytetyistä puheenvuoroistakin on käynyt ilmi. Totean, että kun aloite on jätetty siellä 9. päivänä kesäkuuta 2010, olin silloin teholla, niin että en oikein ollut siinä kunnossa, että olisin allekirjoittanut.

Pertti  Hemmilä /kok:

Arvoisa puhemies! Tänä iltana keskustellaan enemmänkin vakavien rikosten rangaistuksista, ja tämä aloite, jossa ehdotetaan syyteoikeuden vanhenemisaikaan muutoksia, on erittäin hyvin perusteltu aloite ja tervetullut. Muistan, kun vuonna 2005 käsiteltiin viimeksi tätä syyteoikeuden vanhenemisasiaa. Tuolloin silloinen oikeusministeri ilmoitti, että on perustettu tai ollaan perustamassa työryhmää työstämään ylipäätään vakavien rikosten rangaistuksia ja myöskin syyteoikeuden vanhenemisasioita. En ole sen jälkeen kuullut, miten tämän työryhmän työ on edistynyt, mutta kun on neljä vuotta nyt jo kulunut, niin luulisi, että työryhmä saisi jo neljän vuoden aikana jotakin aikaiseksi. Mutta toivon, että kun tällä tavalla tämän lakialoitteen mukaisesti toimitaan, edes kohta kohdalta rikoslakia saadaan korjattua paremmaksi.

Päivi Räsänen /kd:

Arvoisa puhemies! Lapseen kohdistuvissa seksuaalirikoksissa on valitettavan tyypillistä se, että uhri saattaa usein sulkea kokemansa ja tämän kokemuksensa vuosikausiksi mielestään. Ja valitettavasti olen tänäkin kesänä joutunut käymään useita keskusteluja aivan tällaisten tilanteiden takia, joissa periaatteessa olisi hyvin selkeät perustelut syytteen nostamiselle mutta nämä rikokset ovat todellakin vanhentuneita. Tähän tekoon valitettavasti liittyy se ominaisuus, että lapsi itse kokee usein syyllisyyttä tapahtuneesta, hän kokee häpeää, ja sen vuoksi voi mennä vuosikymmeniä, ennen kuin hän pystyy itse käsittelemään tätä asiaa niin paljon, että haluaa nostaa sen esiin. Ja tämä on mielestäni sellainen vakava perustelu sille, minkä takia nimenomaan tässä rikoksen lajissa näitä vanhentumisaikoja ei pitäisi olla.

Tarja Tallqvist /kd:

Arvoisa puhemies! Minulle tuli vain juuri tosiaan tässä mieleen, kun kuuntelin näitä muiden kollegoiden puheita, että tämmöinen laki, jos ja kun se toivottavasti tulee, myös auttaa sitä, että tämä, kun on kunnon rangaistukset, myös tekee sen, että tämän uhrin häpeä ja syyllisyys mahdollisesti pienenevät sen takia, että hän ihan oikeasti on uhri eikä hän joudu kantamaan sitä häpeää siitä.