Päivi Räsänen /kd(esittelypuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Myös tämä lakialoite
on tällä sosiaali- ja terveysvaliokunnan alueella,
ja se koskee lääkkeiden korvattavuutta.
Lääkevalmisteen kuuluminen sairausvakuutuslain
mukaisen lääkekorvausjärjestelmän
piiriin edellyttää, että sosiaali- ja
terveysministeriön yhteydessä toimiva lääkkeiden
hintalautakunta eli Hila on vahvistanut lääkevalmisteen
korvattavuuden ja kohtuullisen, korvausperusteeksi hyväksyttävän
tukkuhinnan. Eli siis se, että lääke
saadaan korvattavaksi, edellyttää tätä hintalautakunnan
päätöstä. Myyntiluvallisen lääkevalmisteen
peruskorvattavuutta ja kohtuullista tukkuhintaa koskeva asia voi
puolestaan tulla hintalautakunnan käsiteltäväksi
ainoastaan lääkevalmisteen myyntiluvan haltijan
eli lääkettä valmistavan firman tekemän
hakemuksen perusteella.
Sairausvakuutuslain mukaan lääkkeiden erityiskorvattavuutta
koskeva asia voidaan ottaa käsittelyyn myös sosiaali-
ja terveysministeriön tai sitten lääkkeiden
hintalautakunnan aloitteesta sellaisessa tilanteessa, että jos
lääkeyritys ei hae korvattavuutta lääkkeelle,
niin korvattavuus voidaan ottaa käsiteltäväksi
niin sanotusta erityisestä hoidollisesta perusteesta, ei
kuitenkaan silloin, jos markkinoilla on jo tämän
sairauden hoitoon tai tähän tarkoitukseen olevia
myyntiluvallisia valmisteita.
Erityisenä ongelmana on se, että peruskorvattavuutta
koskevan asian käsittely on mahdollista ainoastaan silloin,
jos kyseessä on korvattavuuden lakkauttaminen, eli peruskorvausta
varten ei hintalautakunta tai ministeriö voi olla lainkaan aloitteellinen,
vaan ainoastaan lääkeyritys voi tehdä siitä aloitteen,
että joku lääke saadaan peruskorvattavaksi.
Kokonaisuudessaan ongelmana tällä hetkellä on
se, että yhä useampi lääke on
viime vuosina jäänyt kokonaan korvausten ulkopuolelle
joko niin, että hintalautakunta on ahtaiden raamiensa vuoksi
tehnyt hylkäävän päätöksen,
tai sen vuoksi, että lääkeyritys ei ole
edes hakenut korvausta lääkkeelle katsoen esimerkiksi,
että Suomen markkinat ovat liian pienet, jotta viitsitään
lähteä hakemaan korvauksia lääkeaineille.
Se on taas johtanut siihen, että osa potilaista on jäänyt
näiden korvausten ulkopuolelle ja joutuu maksamaan aivan
täyden hinnan saamatta minkäänlaisia
korvauksia lääkkeistä, jotka kuitenkin
lääkäri katsoo potilaalle tarpeellisiksi.
Tämä koskee sydän- ja verisuonitautien,
diabeteksen ja ihan erityisesti syövän hoitoon
kehitettyjä lääkkeitä. Siellä on
joukossa uusia, tehokkaita lääkkeitä, jotka
saattavat olla melko laajassakin käytössä ainakin
ulkomailla ja korvattuina monissa maissa saamatta kuitenkaan korvattavuutta
Suomessa. On hyvin ymmärrettävää,
että potilaat ovat hämmennyksissään
tästä tilanteesta ja kokevat olevansa eriarvoisessa
asemassa.
Tilanne on myös hyvin kiusallinen lääkärille, koska
hän tietää, että tälle
potilaalle esimerkiksi tästä diabeteslääkkeestä tai
tästä syöpälääkkeestä olisi
todella apua, mutta jos potilas on vähävarainen,
niin sitä ei sitten oikein tohdi edes kunnolla esitellä,
vaan joudutaan turvautumaan heikkotehoisempiin hoitoihin. Esimerkiksi
tietyistä diabeteslääkkeistä tiedetään,
että yhteiskuntakin saisi enemmän kustannushyötyä,
jos lääkettä saisivat kaikki ne potilaat,
joille sen lääkkeen tiedetään
tehoavan. Ongelmaksi on todellakin tullut se, että joko
näitä kielteisiä päätöksiä tulee
hintalautakunnasta helposti tai sitten yritykset vetäytyvät
kokonaan korvaushakemuksistakin, kun eivät saa toivomaansa
tukkuhintaa näille lääkkeille.
Mielestäni todellakin sairausvakuutuslakia tulisi muuttaa
niin, että korvattavuus voitaisiin ottaa myös
viranomaisen toimesta kaikissa tapauksissa niin peruskorvattavuuden
kuin erityiskorvattavuuden osalta käsittelyyn, jos lääke
tiedetään kustannustehokkaaksi. Kustannustehokkuuden
olennainen osa on luonnollisesti valmisteen hinta, joka viranomaisen
toimesta aloitetussa käsittelyssä sitten määritettäisiin
neuvotellen lääkeyrityksen kanssa.
Erkki Pulliainen /vihr:
Arvoisa puhemies! Aivan lyhyesti. Kun lukee tämän
ja sitten lukee vielä toiseen kertaan ja sitten vielä kolmanteen kertaan
ja kuuntelee neljännen kerran saman luettuna ääneen,
niin herää kysymys, että missä tässä oikein
mättää. Hilassako mättää?
Onko sillä tavalla, että Hila on niin korruptoitunut,
että Hila on joittenkin lääkevalmistajien
talutusnuorassa ja sillä tavalla tällainen menettely
on mahdoton? Tässä olisi pitänyt olla
joku esimerkki, niin sitten olisi päässyt jyvälle,
joku keissi, niin kuin sanotaan, kun herää kysymys,
että tässä on jotakin kähmintää taustalla.
Muuten tämä jää kyllä niin
kuin ilmoille roikkumaan.
Tarja Tallqvist /kd:
Arvoisa puhemies! Tähän ed. Räsäsen
lakialoitteeseen liittyen itselleni tulee heti näitä keissejä mieleen
tässä, kun ihmiset ovat ottaneet yhteyttä.
On todella käsittämätöntä,
että on olemassa esimerkiksi syöpälääke, josta
on hyvät tulokset, ja syöpään
sairastunut, joka voisi tästä hyötyä,
ei sitä saa, ellei hän sitten myy asuntoaan ja
omaisuuttaan, niin kuin jotkut ovat tehneet. Jotainhan tässä vaan
on tehtävä. Elikkä vähän
niin kuin ed. Pulliaisellekin, niin tämä on vähän
vaikeata taas tämä lääketiede
tai nämä asiat, mutta ei näin saa Suomenmaassa
olla, todellakaan, että kyllä tähän
laillisesti täytyy saada jotakin tolkkua.
Päivi Räsänen /kd:
Arvoisa herra puhemies! Näitä keissejä on
useita, mutta ehkä se viimeisin, jonka pohjalta ryhdyin
tätä lakialoitetta miettimään,
oli nimenomaan nämä uudet lääkkeet,
joita on kehitetty kakkostyypin diabeteksen hoitoon, joilla on saatu
erittäin hyviä tuloksia näissä vaikeissa
kakkostyypin diabeteksen tapauksissa ja joita tarvitaan erityisesti
sellaisten henkilöiden kohdalla, jotka esimerkiksi ammattinsa
puolesta eivät voi käyttää näitä vanhoja
lääkityksiä, esimerkiksi autonkuljettajat
jne. Näitten lääkkeitten kohdalla hintalautakunta
on tehnyt hylkäävän päätöksen,
koska se on pitänyt näitä lääkeyritysten
määrittämiä hintatasoja liian
korkeana. En ollenkaan väitä, että hintalautakunta
olisi korruptoitunut, mutta ongelmana on tietysti se, että jos
ei päästä sopuun siitä hinnasta
lääkeyrityksen kanssa, niin tämän
nykyisen lainsäädännön valossa
hintalautakunta jää aika aseettomaksi, jos sillä ei
ole mahdollisuutta oma-aloitteisesti ottaa käsittelyyn
näiden lääkkeiden korvattavuuksia. Sen
vuoksi esitän tässä, että hakemuksen
voi tehdä muukin kuin lääkeyritys, eli
sosiaali- ja terveysministeriö tai hintalautakunta itse voi
ottaa käsiteltäväksi tämän
korvattavuuden.
Jos nyt kiteyttää, mikä ongelma tässä on,
niin se on se, että tällä hetkellä sosiaali-
ja terveysministeriön alainen hintalautakunta on meidän
lainsäädäntömme vuoksi liikaa
lääkeyritysten ikään kuin talutusnuorassa.
Hintalautakunnalle tulisi saada enemmän itsenäistä päätösvaltaa.
Keskustelu päättyi.