Olavi Ala-Nissilä /kesk(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Valtiovarainvaliokunta sinällään puoltaa tämän lakiehdotuksen hyväksymistä muuttamattomana. Kansaneläkelaitoksen rahoitushan on nyt jo kymmenettä kertaa tarkoitus järjestää yksivuotisella erityislailla. Tätä valiokunta on useassakin yhteydessä pitänyt huonona menettelynä ja katsonut, että Kansaneläkelaitoksen rahoitus tulee saattaa vuotuisia erityislakeja vakaammalle pohjalle. Nyt saamamme selvityksen mukaan rahoitusuudistusta koskeva valmistelutyö on käynnistymässä kansaneläke- ja sairausvakuutusta rahoittaneen työryhmän esitysten pohjalta. Uudistuksen yksityiskohdat on tarkoitus valmistella kolmikantayhteistyössä niin, että uusi laki tulisi voimaan vuoden 2005 alusta.

Valtiovarainvaliokunta pitää lainsäädännön uudistamista ja Kansaneläkelaitoksen rahoituksen saattamista suunnitelmalliselle ja vakaalle pohjalle välttämättömänä. Olemme myöskin katsoneet, että esitys tulisi toteuttaa esitetyssä aikataulussa, mikä olisi hyvä myöskin Kansaneläkelaitoksen tulevan rahoituksen ja toiminnan kannalta.

Ben Zyskowicz /kok:

Arvoisa herra puhemies! Muutama aika sitten tuli yleiseen tietoisuuteen aika lailla järkyttävä tieto siitä, että Kansaneläkelaitoksen rahat nuorten psykoterapiaan ovat loppumassa ja että Kansaneläkelaitos ei voi tällaisia uusia tarpeellisia nuorten terapiahoitoja rahoittaa. Hallitus reagoi tilanteeseen sinänsä perustellusti tiettyjen vaiheiden jälkeen ja lisäbudjetissa esittää Kelalle lisärahoitusta tähän tarkoitukseen. Nyt on kuitenkin käynyt ilmi, että tämän lisärahoituksen turvin voidaan ainoastaan viedä loppuun jo aloitettuja nuorten terapiahoitoja mutta tarpeellisia uusia päätöksiä nuorten tarvitsemasta terapiahoidosta ei voitaisi tänä vuonna Kansaneläkelaitoksessa tehdä. Olen vakuuttunut siitä, että hallituksessa ymmärretään tämän asian tärkeys ja vakavuus, ja vaikka tässä järjestelmässä, kunnat—Kela-rahoitusjärjestelmässä, on varmastikin omat ongelmansa, toivon, että hallitus osoittaa herkkyyttä tähän ongelmaan puuttumiseksi, jotta voidaan Kelalle turvata riittävät voimavarat, jotta ne nuoret, jotka todellakin tarvitsevat tätä psykoterapiahoitoa, voivat sitä asianmukaisella tavalla saada.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! Ed. Zyskowicz kiinnitti tärkeään asiaan huomiota. Haluaisin jatkaa sillä tavalla, että todella nämä rahat riittävät nyt niiden hoitojaksojen loppuunviemiseen, jotka psykoterapiassa on aloitettu, ja uusiin hoitojaksoihin Kela ei myönnä rahoitusta. Se on tietysti osoitus siitä, että tilanne psykiatrisen hoidon kanssa on ongelma. Psykiatrien puheenjohtaja on todennut ikään kuin ammattikunnan puolesta, että 80-luvulla, 90-luvulla osittain, tapahtunut nopea sairaanhoitosijojen määrän vähentäminen on ollut ongelma ja ehkä liian nopeasti edennyt prosessi, ehkä liian pitkällekin mennyt prosessi, ja vastaavasti ei ole avohoitoa kehitetty. Kaiken kaikkiaan tämä on yksi ongelmakenttä Kansaneläkelaitoksen rahoituksessa. Muun muassa lääkehoito on toinen. Tässä pitää vedota kyllä nimenomaan terveysministeriin siinä mielessä, että hän on todennut, että päämäärä olisi, etteivät ihmiset maksaisi enempää kuin tähän saakka lääkkeistään. Suomihan on EU:n mittakaavassa ykkössijoilla sen suhteen, miten paljon ihmiset itse maksavat omasta lääkityksestään.

Virpa Puisto /sd:

Arvoisa puhemies! Ed. Ben Zyskowiczin esiin tuoma lasten ja nuorten psykiatrinen kuntoutus ja sen tarve on lopputulos siitä, että olemme käyneet rankan taloudellisen kriisin 90-luvun alussa läpi, jolloin lastensuojelu- ja perhepoliittisia toimenpiteitä alasajettiin. Kaikki alan ammattilaiset tässäkin salissa tiesivät, että viisi—seitsemän vuotta on se ajanjakso, jonka jälkeen hoitamaton lastensuojelu tuo jälkiä.

Nyt näyttää siltä, että enemmän kuin pelkästään lisää rahaa tarvitaan Kelan ja kuntien välistä vastuunjakoa ja selkeyttä myös siitä, kuka ottaa vastuun, kuka ottaa vastuun mistäkin diagnoosista ja tasapuolisesti eri puolilla maata. Välissä on myös selkeää rahastuksen makua, jos kaikki terapiaan haluavat tarvitsevat välittömästi täysimääräisen, jonka Kela voi korvata. Tätä vastuuta sekä terapian tuottajilta että kuntien lähettäjiltä odotan suuresti, kuten myös jatkossa lisää rahaa.

Ben Zyskowicz /kok:

Arvoisa herra puhemies! Ed. Puiston puheenvuoron alkuosa oli varmasti perusteltu, enkä myöskään kiistä sitä, että tässä järjestelmässä on ongelmansa, juuri tässä kunnat—Kela-vastuunjaossa, mitä tulee psykiatriseen terapiahoitoon ja sen kustantamiseen. Itse asiassa entinen ministeri Perho tällä viikolla käytti täällä puheenvuoron, jossa hän myös kiinnitti huomiota siihen, että järjestelmä ei tällä hetkellä ole tarkoituksenmukainen ja se osaltaan aiheuttaa ongelmia lasten ja nuorten mahdollisuudessa saada tarvitsemaansa hoitoa ja kuntoutusta.

Syy, miksi käytin puheenvuoron, on se, että meidän poliitikkojen ja ennen kaikkea tietysti vastuussa olevan hallituksen on näihin polttaviin, ajankohtaisiin ongelmiin kyettävä reagoimaan tarvittavalla herkkyydellä riippumatta siitä, että järjestelmässä on kiistattomat epäkohtansa. Näihin järjestelmäongelmiin on löydettävä ratkaisu, ja se on varmasti työn alla. Mutta kun nyt Kela on ilmoittanut, että se ei pysty tänä vuonna tekemään uusia päätöksiä tarvittavien terapiahoitojen kustantamisesta ja tukemisesta, se merkitsee sitä, että sellaiset lapset ja nuoret, jotka tarvitsisivat osana hoitoaan psykoterapiaa, uhkaavat jäädä ilman tätä hoitoa. Tämän halusin, arvoisa herra puhemies, tuoda esiin, että tähän akuuttiin tilanteeseen tulisi mielestäni hallituksen herkästi reagoida ja puuttua tarvittavin toimin.

Kimmo Sasi /kok:

Arvoisa puhemies! Täällä eduskunnassakin on kannettu suurta huolta juuri nuorten psykoterapiasta viime vuosien aikana ja rahoja on lisätty, ja se on ollut arvokasta työtä. Tietysti tässä koko prosessissa oli ikävää se, että ministeri Mönkäre hyvin sydämettömällä tavalla totesi, että on järjestelmäongelma ja siitä syystä asiassa ei haluta tehdä yhtään mitään, ja syytti Kelaa täysin perusteettomasti, kun kunnat oikeastaan olivat se varsinainen syntipukki tässä asiassa.

Se, jos järjestelmässä on vikaa, ei tarkoita sitä, ettei asioihin voisi puuttua. No, onneksi, kun palautetta tuli kentältä paljon ja eduskunnassa oltiin huolestuneita, hallitus on nyt pakotettu sitten toimenpiteisiin, niin että Kelan osalta on saatu järjestelmä aikaan, jossa resurssit riittävät nyt sillä tavalla, että rahaa voidaan käyttää enemmän kuin alun perin arvioitiin. Mutta täytyy sanoa, että se alkuperäinen suhtautuminen: järjestelmässä vika ja siitä syystä mitään ei tehdä, se sydämetön suhtautuminen, on tietysti harmittanut kovasti niitä lapsiperheitten vanhempia, joitten lasten hoidosta tässä on kyse.

Kirsi Ojansuu /vihr:

Arvoisa puhemies! Kiitos, että ed. Zyskowicz nosti tämän akuutin ongelman esille, koska mielestäni siihen pitää nyt ihan lähipäivinä ja lähiviikkoina kyllä jollakin tavalla löytyä ratkaisu, sillä on aika sietämätöntä ja minusta epäinhimillistä, jos nämä ihmiset, perheet, lapset ja nuoret, jotka tällä hetkellä tarvitsisivat apua, joutuvat tämän järjestelmän uhreiksi. Näen, että sillä on erittäin rankat seuraukset.

Minä myös ihmettelen sitä, että ministeri Mönkäre sanoi niin ykskantaan, että lisärahoitusta nyt ei löydy näille uusille hoidoille eikä sille, että hoitoja jatkettaisiin, kuten ne on aloitettu. Ihmettelenkin kyllä sitä, minkä takia Kelan jotkut virkamiehet tekivät tämän päätöksen, koska sen työryhmän, joka on asetettu sosiaali- ja terveysministeriössä, nyt tämän lokakuun loppuun mennessä pitäisi antaa lausuntonsa. Nyt kun olen yrittänyt Kelalta kysyä, mikä on se rahoitusvaje, kuinka paljon lisärahaa olisi tarvittu, jotta uusia hoitoja olisi voitu antaa tänä vuonna tai päätöksiä niistä tai vanhoja hoitoja jatkaa sen muotoisina kuin niitä on aloitettu, en ole vielä saanut tällä viikolla, vaikka olen useaan kertaan pyytänyt, vastausta. Siinä mielessä tuntuu, onko Kelassakaan ihan oikeasti haluttu tehdä tämän asian eteen mitään. Odotan edelleenkin sitä rahasummaa, paljonko nyt tarvittaisiin lisää rahoitusta. Toivottavasti ministeri Mönkäre puuttuu piakkoin tähän asiaan.

Toimi Kankaanniemi /kd:

Herra puhemies! Nyt muun muassa ed. Puisto syytti jo kymmenen vuotta sitten ollutta lamaa tästä tilanteesta. Toki siellä on syitä, jotka vielä heijastuvat tähän aikaan, mutta kyllä tässä on ollut kahdeksan yhdeksän vuotta aikaa asiaan vakavasti puuttua, ja asiahan on tavattoman vakava. En usko, että on valtavan suurista rahoista kysymys. Niillä ei pidä pelata. Kysymys on valtavan suuresta asiasta siltä osin, että lasten ja nuorten tilanne on huolestuttava, ja siihen pitää puuttua. Ikävää, suorastaan häpeällistä, on se, että Kela ja kunnat pompottelevat tällä asialla puolelta toiselle. Mielestäni hallituksen ja asianomaisen ministerin tulee asia ottaa vakavasti ja hoitaa kuntoon niin, että sekä säädökset, järjestelmät että rahoitus, ennen kaikkea rahoitus, ovat kunnossa. Tämä vastuu on nykyisellä hallituksella tällä hetkellä. Se on ollut edellisellä hallituksella ja nyt se on tällä hallituksella, ja tämän hallituksen on tämä vakava asia hoidettava kiireesti.

Virpa Puisto /sd:

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin ed. Kankaanniemelle se, että viittasin siihen, että lasten ja nuorten ja perheiden tukimuodot jouduttiin taloudellisista syistä alasajamaan 90-luvun alussa. Lastensuojelun hoitamattomuuden ulostuloviive on viisi—seitsemän vuotta, jonka jälkeen näkyy, että asiat ovat jääneet hoitamatta. Ei niin ole ollut, että olisimme sitä odottaneet. Olisin toivonut, että tätä suurta, liikuttavaa sydämellisyyttä, joka ed. Sasilla on nyt lapsia ja nuoria kohtaan, olisi ollut piirunkin niinä jouluöinä, kun taistelimme korvamerkityistä rahoista lasten psykiatriseen hoitoon. Te vastustitte viimeiseen asti niitä. (Ed. Sasi: En vastustanut!) Sen jälkeen kun ne oli hävitty teidän osaltanne, olitte ensimmäinen, joka tulitte julkisuuteen sanomaan, että te olette ne merkinneet. Niitä oli kolmena vuotena merkittyinä. Tämän jälkeen, kun kunnille annettiin mahdollisuus, kunnat ovat laiminlyöneet ja heittäneet takaisin Kelaan. Kela antaa tällä hetkellä yhden kerran viikossa. Se on riittämätön silloin, kun on todellinen terapiatarve, mutta järjestelmästä on haettava tämä ensin ja sitten annettava rahaa. Siinä tuen voimakkaasti ministeri Mönkärettä.

Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! On tietysti tyypillistä, että kun keskustellaan tämän päivän ongelmista, siitä, että tänä päivänä Kela ilmoittaa, että se ei pysty loppuvuodesta päättämään uusista lasten ja nuorten tarvitsemista terapiahoidoista ja niiden kustantamisesta, niin ed. Puisto, joka tässä on hallitusrintaman puolesta ottanut puolustusasianajajan roolin, viittaa siihen, mitä aikaisemmin on tapahtunut ja mitä aikaisemmin on tehty. Mutta se sopii. Viitataan siihen. Ei meillä ole siinä mitään, mitä me emme olisi valmiit tässä kertaamaan. Ed. Puisto tietää varsin hyvin, että valtiovarainvaliokunnassa kokoomuksen kansanedustaja ja valtiovarainvaliokuntavastaava Pirjo-Riitta Antvuori joka syksy toimi, etten sanoisi taisteli, näitten lasten ja nuorten korvamerkittyjen psykiatrisen hoidon rahojen puolesta. Näissä neuvotteluissa, joita henkilökohtaisesti olin kokoomuksen ryhmäpuheenjohtajana käymässä (Ed. Puisto: Joista hän tuli itkien, tuli itkien aina!) budjettiin tehtävistä muutoksista, näissä neuvotteluissa, niitä joulun alla kun käytiin läpi, nimenomaan lasten- ja nuortenpsykiatrian rahoja kokoomuksen ryhmän johto (Puhemies: Minuutti!) puolusti.

Kimmo Sasi /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin todellakin näinä kolmena vuonna, jolloin rahaa lisättiin, en ollut kokoomuksen valtiovarainvaliokuntavastaava, mutta kokoomus koko ajan suhtautui myönteisesti, (Ed. Puisto: Niinkö?) ja kyllä se oli ed. Antvuori, joka ajoi näitä rahoja nimenomaan. Mutta voi sanoa, että siellä on hyvin laaja yhteisymmärrys ja kokoomuksen ryhmässäkin me olemme jatkuvasti olleet sitä mieltä, että sikäli kun muutoksia tehdään valtiovarainvaliokunnassa, lastenpsykiatrian rahat ovat ne, joista ehdottomasti pitää pitää huolta. On monia asioita, joissa emme ole välttämättä olleet aina aktiivisia, mutta se on ollut yksi tärkeimpiä kohteita. Koskaan en ole vastustanut näitä rahoja enkä myöskään ole koskaan mennyt julkisuuteen ottamaan kunniaa niistä rahoista, en ministerinä enkä sitä ennenkään, (Ed. Zyskowicz: Näin on!) mutta tietysti, jos haluatte antaa sen kunnian nyt, niin mielelläni otan sen kyllä.

Valto Koski /sd:

Arvoisa puhemies! On todella eroa kuin yöllä ja päivällä näillä kokoomuksen tämän päivän puheilla ja sillä keskustelulla, joka käytiin lastenpsykiatrian rahoituksesta muutama vuosi sitten. Muistan niin selkeästi sosiaali- ja terveysvaliokunnan jäsenenä, kun teidän valtiovarainministerinne suorastaan halveksi eduskuntaa tämän päätöksen esille tuomisesta. Siitä ette pääse yhtään mihinkään; se on totuus. Toivon mukaan teillä on nyt ihan aidosti tarkoitus näin tehdä eikä vain puoluepoliittisin syin nostaa näitä kysymyksiä esille.

Mitä sitten muuten tähän asiaan tulee, niin onhan se nyt vähän häpeäksi eduskunnallekin, että kymmenettä vuotta tällaista tilapäisjärjestelyä Kelan osalle tehdään. Jotain on tehtävä, ja siinä mielessä olen tyytyväinen, että tällainen työryhmätyöskentely on nyt hakemassa tähän asiaan ratkaisua ja sen jälkeen voidaan saada Kelan rahoitus vakaammalle pohjalle.

Mitä sitten tulee keskusteluun muuten psykiatriasta, niin se pitäisi käydä ihan kokonaan uudelleen eikä nyt tässä Kansaneläkelaitoksen rahoituksen yhteydessä tällaista noppologiaa harjoittaa.

Mitä muuten vielä tulee, niin tietysti täytyy sekin muistaa, että kansanedustajilla itselläänkin on jonkunlainen osuus siihen, miten Kelan rahoitus on viime aikoina kehittynyt. Niin hyviä päätöksiä kuin täällä on tehtykin näitten asioitten puitteissa, niin täytyy muistaa, että niilläkin on seurauksensa. Sairausvakuutusmaksujen alentamisen kautta Kelan osuus on huomattavasti pienempi kuin jokunen vuosi sitten, ja silloin samassa yhteydessä olisi pitänyt ratkoa, miten tämä vaje hoidetaan.

Veijo Puhjo /vas:

Herra puhemies! Edustajat Zyskowicz ja Sasi puhuivat täällä kyllä ihan palturia. Ed. Sasi mainitsi, että Kelan sijasta syypäitä psykiatrian huonoon tilaan ovatkin kunnat, mutta eihän se nyt näin ole. Nyt tämä akuutti tilanne johtuu tietenkin siitä, että tälle vuodelle tehdyt budjetit ovat huonoja, ja ne on tehty viime vuonna. Syypää tähän tilanteeseen, psykiatrian huonoon hoitoon ja Kelan rahoitukseen, on teidän puolueenne kokoomus. Teillä on ollut valtiovarainministeri liian pitkään, (Ed. Ala-Nissilä: 12 vuotta!) oli ihan liian pitkään, ja te olitte se suurin tulppa tämän asian kehittämisessä.

Leena Rauhala /kd:

Arvoisa puhemies! On erittäin hyvä, että valiokunta on tehnyt kriittisen kannanoton ja lähtee nimenomaan siitä, että saataisiin pysyväisluontoisuus tähän rahoitukseen, ja että työryhmä työskentelee, että tätä erityislakia vakaammalle pohjalle saadaan tämä rahoitus.

Ottamatta nyt kantaa, mikä puolue on hallituksessa istunut milloinkin, niin tietysti meidän on todella todettava tässä yhteydessä, että Kelan rahoitusta tarvitaan. Me tiedämme, että nimenomaan ne, jotka näitä pitkäaikaisia psykoterapiapalveluja tarvitsevat, ovat hyvinkin vaikeassa tilanteessa olevia perheitä ja lapsia. Meillä lasten ja perheitten tilanteet ovat vaikeutuneet, ja sehän näkyy paitsi siinä, että näitä pitkäkestoisia hoitoja määrällisesti on tullut lisää, myös siinä, että me tarvitsemme niitä entistä enemmän. Näen, että jos tässä on järjestelmän arvioinnista myös kysymys, sitä tulee arvioida. Yhtä hyvin me tarvitsemme sekä näitä pitkäkestoisia hoitoja ja riittävää rahoitusta niihin, mutta tietenkin myös sitä, että ennaltaehkäisevästi kunnissa voitaisiin tehdä jotakin, että kokonaisuudessaan tämä lasten ja nuorten psykiatrinen hoitopalvelu pystyttäisiin sillä lailla kattamaan kuin tarve on. Todella hyvä, että tämä nyt on esillä tässä Kansaneläkelaitoksen rahoituksen yhteydessä, mutta minulla on sama toive, että tämä ei jäisi vain nyt tässä keskusteluun, vaan budjetit olisivat toisenlaisia ensi vuodelle.

Olavi Ala-Nissilä /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Kyllä rauhallista miestäkin alkaa kohta harmittaa tämä kokoomuksen sydämellinen takinkääntö näissä asioissa. Se on ollut 16 vuotta hallituspuolue ja 12 vuotta valtiovarainministeripuolue.

Mitä tulee Kelaan ja ed. Zyskowiczin toimintaan, minä muistan teidät aina siitä, että te olette ollut täällä Kelan etujen käyttäjiä syyllistämässä erinäköisistä asioista, että sitä pitää tutkia ja siellä on väärinkäytöksiä, vähän leimaamassa suorastaan Kelan pienten etujen saajia. Me tiedämme, että kyllä väärinkäytöksiä yhteiskunnassa on, mutta suuria tekevät vallat muut kuin nämä köyhät ihmiset, jotka ovat Kelan etuuksien saajina. Minusta olisi nyt kohtuullista kokoomuksen oppositiopolitiikassa pysyä johdonmukaisena.

Se, että tätäkään asiaa ei ole korjattu, on totta kai ongelma, mutta nyt on asetettu työryhmä ja tässä suhteessa päästään varmaan vakaavammalle pohjalle Kelan rahoituksessa. Kansaneläkelaitoshan on Suomessa ainoa köyhän turva, ja sen rahoitus pitää turvata.

Erkki Virtanen /vas:

Arvoisa puhemies! Oikeastaan toivon hartaasti, että kukaan niistä perheistä tai perheenjäsenistä, joita tämä asia on nyt kipeästi koskettanut, ei ole ollut kuuntelemassa tätä keskustelua. Luulen, että heitä ei tippaakaan helpota se, jos täällä selviää tai on selviämättä se, kuka on ollut milloinkin syyllinen mihinkin. Olennaista lienee se, että asia saadaan kuntoon. Se vaatii erillisrahoitusta nyt, mutta sen varaan ei voi jättäytyä. Tässä nähdään, mitä on tapahtunut, kun tätä on hoidettu kymmenen vuotta erillisrahoituksella. Sen lisäksi se rohkaisee kuntia toimimaan niin, kuin ne ovat kenties toimineet nyt ottaessaan rahaa pois sieltä, mistä sitä tarvitaan. Sen perusrahoituksen pitää olla kunnossa. Se on keino laittaa asiaa kuntoon, ja niin pitäisi toimia. Nyt tarvitaan erillisrahoitusta, mutta sitä ei saa jatkaa loputtomiin.

Ulla Anttila /vihr:

Arvoisa puhemies! On hyvä asia, että tämä keskustelu osoittaa sen, että eduskunta on yksituumainen halutessaan varmistaa Kansaneläkelaitoksen rahoituksen.

Mitä sitten tulee psykoterapiakysymykseen, niin pidän kyllä Kansaneläkelaitoksen päätöstä outona ja pidän tärkeänä sitä, että valtioneuvosto kantaa oman vastuunsa ja ministeri Mönkäre tekee päätöksen siitä, mitkä ovat psyykkisen kuntoutuksen hoitosuositukset. Tällaisten suositusten pitäisi sitten vaikuttaa niin Kelan toimintaan kuin siihen, miten kunnat hoitavat oman vastuunsa kuntoutuksen järjestämisestä.

Kysymyshän ei ole pelkästään Kelan toiminnoista vaan tästä kokonaisuudesta. On selvää, että monet nuorten ja lasten psyykkiset ongelmat ovat kärjistyneet ja lasten hoitamatta jättäminen on eräänlainen heitteillejättö, mutta juuri se, että ministeriö ottaa vastuun tästä kokonaisuudesta ja miettii erilaisia keinoja, joilla päästään hyvään hoitotulokseen ja viedään eteenpäin myös sen tiedon jakamista, mitä on olemassa, uuttakin tietoa, psyykkisen kuntoutuksen tuloksellisuudesta eri keinoin, on ensiarvoisen tärkeää. Samalla on kiinnitettävä huomiota myös muuhun palvelujärjestelmään, siihen, että tukimuodot kouluissa toimivat ja esimerkiksi perheterapiaan on riittävät resurssit.

Ben Zyskowicz /kok:

Arvoisa herra puhemies! Avasin tämän keskustelun lasten- ja nuortenpsykiatriaan osoitettujen Kelan voimavarojen riittämättömyydestä sen vuoksi, että olemme tänä vuonna saaneet kaksi, voi sanoa, järkyttävää uutista Kelasta. Ensin tuli tieto siitä, että rahat ovat loppu, ei voida jatkaa tarpeellisia psykoterapiahoitoja nuorille ja lapsille. Siinä vaiheessa hallitus ja ministeri Mönkäre suhtautuivat aika lailla kylmäkiskoisesti tähän uutiseen. Kuitenkin mielestäni hallitus toimi oikein, kun se lisäsi Kelan voimavaroja lisäbudjetin yhteydessä. (Ed. Sasi: Kovien paineiden jälkeen!) Mutta tämän jälkeen ihan viime aikoina tuli toinen huono uutinen Kelan piiristä tästä asiasta. Se oli se uutinen, että näillä lisävoimavaroilla voidaan viedä eteenpäin niitä jo aloitettuja psykoterapiahoitoja niitä tarvitseville nuorille, mutta ei voida osoittaa uusia psykoterapiahoitoja niille uusille nuorille, jotka välttämättä näitä hoitoja tarvitsisivat.

Halusin tuoda esiin tämän ongelman ja halusin osoittaa täältä eduskunnasta luultavasti yli puoluerajojen ulottuvan vaatimuksen tai vetoomuksen hallitukselle siitä, että asian osalta on jotain tehtävä. Ei voi olla oikein eikä perusteltua, että nuoret, lapset, jotka tarvitsevat tilanteeseensa psykoterapiaa, eivät voi Kelan tuella tätä tarvitsemaansa hoitoa saada. Vaikka tiedän, että eletään edellisen hallituksen esittämän ja edellisen eduskunnan hyväksymän budjetin varassa, niin on ihan selvää, että tässä ja nyt tähän tilanteeseen puuttuminen on maan nykyisen hallituksen vastuulla.

Jotenkin tyypillistä on se, minkä ed. Virtanen jo toi esiin, että kun tästä avasin keskustelun, ei kestänyt montaa puheenvuoroa, kun keskustelu kävikin jo siitä, kenen syy ja kenen vika on se, mitä on tehty aikaisemmin, ja mikä on ollut tai ei ole ollut kokoomuksen rooli niissä päätöksissä, mitä hallituksessa ja eduskunnassa on tehty Kelan rahoituksen osalta tai erikseen lasten- ja nuortenpsykiatrian määrärahojen osalta. Kuten aikaisemmin totesin, tämäkin keskustelu minulle hyvin sopii, jos sitä tarpeellisena pidetään. Jokainen rehellinen valtiovarainvaliokunnan silloinen jäsen, joita salissa on, joutuu myöntämään, että nimenomaan kokoomuksen valtiovarainvaliokuntavastaava Pirjo-Riitta Antvuori toimi aktiivisesti ja kokoomusryhmän tuella sen puolesta, että lasten- ja nuortenpsykiatriaan osoitettuja korvamerkittyjä rahoja eduskunnan budjettikäsittelyssä lisätään. (Ed. Gustafsson: Ed. Puisto juuri kertoi, että itkien tuli kokouksesta!) Tämä on varmasti totuus, minkä ed. Gustafssonkin tietää.

Mitä tulee valtiovarainministeri Niinistön suhtautumiseen, niin on totta, että valtiovarainministeri Niinistö toimi, kuten kaikki hänen edeltäjänsä puoluekantaan katsomatta ja kuten kaikki hänen seuraajansa, ed. Gustafsson, puoluekantaan katsomatta toimivat, sen puolesta, että eduskunnassa käsiteltäessä valtion budjettia määrärahalisäykset, kohdistuivat ne mihin tahansa, jäisivät mahdollisimman pidättyviksi, ja sen puolesta, että jos eduskunta johonkin hyväksi katsomaansa tarkoitukseen osoittaa lisää rahaa, niin eduskunta myös osoittaisi, mistä vähemmän tärkeästä kohteesta vastaavat säästöt voitaisiin tehdä. Näin toimii myös nykyinen valtiovarainministeri Antti Kalliomäki niin lisäbudjettien yhteydessä kuin varsinaisen budjetin yhteydessä.

Tämän päivän lehdet ovat kertoneet, että eduskunnan hallintovaliokunta esittää 10:tä miljoonaa euroa lisää poliisien toimintamäärärahoihin. Jokainen tässä salissa tietää, että ne ovat tarpeellisia rahoja. Kokoomus toimii niiden puolesta valtiovarainvaliokunnassa, että ne rahat myönnettäisiin. En veikanne kovin väärin, jos veikkaan, että ministeri Kalliomäki ja hänen puolueensa SDP joutuvat keskustelemaan siitä, että jos 10 miljoonaa euroa poliisille osoitetaan lisää, mistä vastaavasti otetaan pois, tai ministeri Kalliomäki tuo esiin sen näkökohdan, että ihan kaikkeen siihen, mihin eduskunnassa halutaan lisää rahaa laittaa, jotka kaikki tarkoitukset ovat varmasti perusteltuja, ei hän hallituksen puolesta ja valtiovarainministerinä katso voivansa suostua. Tämä on valtiovarainministerien tehtävä ja rooli kaikkina aikana, on ollut ja tulee olemaan. (Ed. Gustafsson: Me tiedämme sen kyllä!) Nyt tätä valtiovarainministeripuolueen herkkua saavat vaihteeksi maistaa muutkin kuin kokoomuksen kansanedustajat.

Mitä sitten tulee Kelan asiakkaiden syyllistämiseen, jonka ed. Ala-Nissilä allekirjoittaneelle vielä erikseen osoitti, niin olen ollut ja olen edelleenkin sitä mieltä, että sosiaaliturvan väärinkäytöksiin on aiheellista puuttua ja aiheellista puuttua kovalla kädellä. Se on sellaisesta yhteisestä potista varastamista, ja siihen puututaan tänä päivänä kovemmalla kädellä kuin puututtiin vielä muutama vuosi sitten. Se on mielestäni hyvä asia.

Se, että olen tämän asian nostanut esiin, ei tietystikään tarkoita sitä, että olisin jotenkin syyllistämässä yleensä Kelan asiakkaita tai syyllistämässä niitä ihmisiä, sitä valta-, valta-, valtaosaa Kelan etuuksien saajista, jotka täysin oikein ja perustellusti saavat Kelalta niitä etuuksia, joita näille ihmisille kuuluukin antaa. Mutta ei se perustele sitä, että pitäisi katsoa läpi sormien sitä, että jotkut tekevät esimerkiksi pimeätä työtä ja nostavat samanaikaisesti Kelan kautta työmarkkinatukea.

Se on omituista, että kun esitin, että tutkittaisiin, mikä on sosiaaliturvan väärinkäytön todellinen määrä tässä maassa, niin edes tällaista tutkimista ei ole saanut tehdä, edes tällaista tutkintaa, tämän asian selvittämistä tieteellisen tutkimuksen keinoin, ei tässä maassa ole saatu aikaiseksi, vaikka tätä keskustelua on nyt käyty useampi vuosi. (Ed. Sasi: Näin on!)

On aivan turha sanoa, niin kuin ed. Ala-Nissilä sanoi, että sosiaaliturvan väärinkäytön määrä on pieni verrattuna siihen, mitä muita väärinkäytöksiä tapahtuu yhteiskunnassa. Totta kai on näin, että tapahtuu paljon muita väärinkäytöksiä, esimerkiksi talousrikollisuuden kautta huijataan aivan erilaisia summia veronmaksajilta kuin sosiaaliturvan väärinkäytösten kautta, jos puhutaan yksittäisistä tapauksista, mutta en ole milloinkaan väheksynyt talousrikollisuuden torjunnan merkitystä. Päinvastoin olen ministeri Rajamäelle, joka henkilökohtaisesti on nyt hallituksessa toiminut mielestäni ansiokkaalla tavalla sen puolesta, että talousrikostutkintaan on saatu lisää voimavaroja, henkilökohtaisesti antanut tästä tunnustusta ja kannustusta ja sanonut, että tämä on oikea suunta, tämä on oikea linja, koska olen täysin vakuuttunut siitä, että se, mitä talousrikollisuuden tutkinnan tehostamiseksi tehdään, koituu viime kädessä veronmaksajien eduksi, koska talouskonnan arin paikka on hänen lompakkonsa ja kun siihen päästään käsiksi, niin veronmaksaja saa monin verroin takaisin ne rahat, mitä talousrikostorjuntaan käytetään.

Mutta sosiaaliturvan väärinkäytön torjuminen ei ole mikään vaihtoehto tälle asialle, vaan pitää toimia tietysti molemmilla rintamilla. Kun nyt hallitus on SAK:n vaatimuksesta saanut aikaiseksi tai saamassa aikaiseksi kaiken maailman kommandoja ja muita tutkimaan ulkomaisen työvoiman väärinkäyttöä Suomessa, mikä sinänsä on aivan perusteltua, niin voin vain toivoa, että hallitus samalla ripeydellä myös tarttuisi siihen pimeän työn tekemiseen, jota suomalaiset itse tekevät erilaisissa yrityksissä tänäkin päivänä.

Ahti Vielma /kok:

Arvoisa puhemies! Ed. Ben Zyskowiczin katsaus taustoista oli mielestäni aivan erinomainen. Minä olen tässä salissa jo aikaisemmin voinut todeta sen, että kun hallitus puolustelee tekemisiään tai tekemättä jättämisiään, hallituksen edustajat hyvin mielellään hakevat syitä ja perusteluita kymmenen vuoden takaa. (Ed. Pulliainen: Sieltä ne synnit ovat juuri!) Jos haluatte, että niitä perusteluita haetaan enemmän, niin kerrottakoon nyt sitten, että kun romahdus Suomessa tapahtui, niin pääministerinä oli silloin Esko Aho, (Ed. Pulliainen: Niin oli! — Ed. Seppo Lahtela: Sitä ennen Harri Holkeri!) kun syöksyttiin lamaan kunnissa ja valtion osalta ja työttömyys hipoi pahimmillaan liki 30:tä prosenttia.

Mutta olen ed. Virtasen kanssa samaa mieltä siitä, että nyt ei ole aika katsoa kymmentäkään vuotta taaksepäin eikä yleensä taaksepäin eikä liian paljon peruutuspeiliin, vaan tulevaisuuteen.

Kun on kysymys nuorista, joissa tämän maan tulevaisuus on, niin minä uskon, että meillä kaikilla on hyvää tahtoa hoitaa tämäkin asia kuntoon. Tämän päivän nuoret tarvitsevat tukea aivan pienestä pitäen koulutukseen, työllistämiseen ja myöskin näihin terveysalan ongelmiin, mitä meillä on. Kun niin suuren budjetin puitteissa, kuin Suomen valtion taloutta hoidetaan, katsotaan tätä ongelmaa markkamääräisesti, tämä on niin pieni, että jos, hyvät ystävät oikealla ja vasemmalla, tältä puolelta löytyy tahtoa ja jos hallituksesta löytyy tahtoa, tämä asia on hoidettavissa.

Sosiaali- ja terveysministeri Sinikka Mönkäre

Arvoisa puhemies! Valitan, etten ole kuullut ihan kaikkia puheenvuoroja tämän asian yhteydessä, mutta olen tietoinen, että täällä on puhuttu Kelan asioiden yhteydessä myös lasten ja nuorten psykoterapian määrärahasta, ja haluan nyt vielä kerran käydä läpi koko tämän prosessin, miten tähän tilanteeseen on tultu, missä nyt ollaan.

Eduskuntahan vuodelle 2000 ensimmäisen kerran korvamerkitsi lapsille ja nuorille psykoterapiarahoja sekä kunnille että Kelalle. Se oli tasapuolinen päätös, jossa ajatus oli varmasti, että kunnat saavat lisää voimavaroja tuon niille lakisääteisesti kuuluvan tehtävän hoitamiseen. Kelalle korvamerkittiin kuntoutuksen puolelle harkinnanvaraisen kuntoutuksen määrärahoihin, jotka ovat siis rajallisia, myös rahaa, ja jotta myös lapset ja nuoret saavat maksutta tietynlaista yhtä mielenterveyshäiriöiden hoitomuotoa, joka on painottunut pitkäkestoiseen yksilöterapiaan. Ei mikään ole estänyt Kelaa myöskään antamasta tuota rahaa perheterapioihin ja uusiin kokeiluihin, ja näin myös tietyssä määrin on tehty.

Kun voimavaroja lisättiin, monet kunnat ovat palkanneet lisää psykiatreja ja osoittaneet sille puolelle rahaa ja palkanneet henkilökuntaa. Diagnooseja on tehty enemmän, ja kun asiasta on puhuttu, on myös opittu hakemaan apua. Sitten joidenkin kuntien omat voimat ovat loppuneet ja on sanottu, että menkää yksityiselle puolelle terapiaan. Luulen, että ne diagnoosit eivät kaikki ole olleet aivan pitkälle harkittuja, että olisi nimenomaan harkittu, että tarvitaan pitkäkestoista yksilöterapiaa. Nyt sen lähetteen kirjoittaja ja rahan myöntäjäpuoli ovat olleet eri, eli tässä tilaaja—tuottaja-mallin haitat alkavat näkyä.

Näihin pitkäkestoisiin terapioihin on sitoutunut rahaa, ja joka vuosi on tarvittu lisää rahaa ja rahaa on annettu lisää. Tälle vuodelle taso oli jo 12 miljoonaa euroa, ja kunnille on tänä aikana annettu kymmeniä miljoonia euroja lisää sekä yleisenä valtionosuutena että korvamerkittynä lasten ja nuorten psykoterapiaan. Kesällä sitten Kela ilmoitti, että nyt on kysyntä ollut niin iso tähän kuntoutuspuolen määrärahaan, että rahat loppuvat. Siinä vaiheessa kävimme nopeat keskustelut ja sanoin, että olen aivan valmis lisätalousarviossa esittämään rahaa, jos löydätte sisältänne nyt siihen rahan, ja Kela ilmoitti, että 4 miljoonaa euroa riittää. Sovittiin pelisäännöistä, mutta samalla sovittiin, että jotta joka vuosi ei jouduttaisi tähän samaan tilanteeseen, tehdään työryhmä, jossa sovitaan, mitkä asiat kuuluu kuntien hoitaa ja mitkä sitten Kela kustantaa jatkossa.

Tuo työryhmä on tekemässä nyt juuri työtään marraskuun alkuun mennessä. Siellä ovat kaikki tahot edustettuina, sekä lyhytkestoisen että pitkäkestoisen terapian asiantuntijatahot, niin Kuntaliitto, Kela kuin ministeriökin, ja uskon, että sieltä saadaan käyttökelpoisia neuvoja siihen, miten näitä asioita voitaisiin paremmin hoitaa niin, että rahat riittäisivät. Tämä on nimittäin pohjaton kaivo. Tänne Kelan piikkiin voidaan laittaa rahaa kuinka paljon tahansa, ja aina löytyy terapeutteja, jotka ovat valmiita ottamaan näitä pitkäkestoisia terapiapotilaita vastaan, aina löytyy niitä, jotka kokevat sen erittäin hyväksi ja turvalliseksi hoidoksi ja jotka myöskin kiintyvät terapeuttiinsa siinä mielessä, että irtautuminen hoidosta on vaikeaa. Nyt jotkut terapeutit puhuvat jopa seitsemän vuoden hoidoista. Emmehän me voi lähteä vuosikausia yhteiskunnan varoin kustantamaan sellaista hoitoa, kun tämähän on lapselle ja nuorelle maksutonta, tämä kuntoutus Kelan kustantamana.

Niinpä minä nyt odotan tältä asiantuntijaryhmältä selkeitä ohjeita siitä, miten jatkossa työnjako tehdään, ja tarkoitus on sitten myöskin kutsua koolle sairaanhoitopiirien psykiatriasta vastaavat ylilääkärit ja perusterveydenhuollosta vastaavat käytännön työntekijät ja keskustella vielä, toimivatko nämä mallit ruohonjuuritasolla ja millä tavalla vielä pitäisi tehdä.

Yksi tärkeä näkökulma tässä keskustelussa on jäänyt huomioimatta, ja se on se, että ne, joiden rahojen loppumisesta nyt puhutaan, eivät ole mitenkään heitteillä. Heidäthän on diagnostisoitu, he ovat käyneet jossakin hakemassa sen lähetteen, eli heidän akuutti hoitonsa on jonkun käsissä. Jos nyt marras- ja joulukuun aikana ei tehdä uusia päätöksiä — jota kyllä tietysti vähän kritisoin, koska rahaa annettiin lisää — niin vaikka uusia aloituksia nyt ei tehdäkään, niin näiden lasten ja nuoret asiathan ovat jonkun käsissä, sen, joka sen diagnoosin on tehnyt ja joka sen lähetteen on laittanut. Kyllä hän voi ottaa kerran viikossa tuon potilaan vastaan ja käydä keskusteluja. Kyllä jokaisella terveyskeskuslääkärillä sen verran näitä terapiataitoja pitää olla, että potilaan akuutit vaiheet pystytään hoitamaan. Vuoden alusta ovat taas käytettävissä ensi vuoden määrärahat, jotka hallituksen budjettiesityksessä ovat yhtä suuret kuin tälle vuodelle, eli myös uusia päätöksiä pitäisi voida tehdä edellyttäen, että siellä on parannuttu niistä aikaisemmista pitkäkestoisista terapioista ja rahaa on alkanut sieltä vapautua. Ei tästä mitään tule, jos me teemme sellaisen piikin, jonne koko ajan lisäämällä rahaa kasvatetaan tarvetta, ja samalla terapeutit lähtevät julkisen sektorin viroista pois ja kukaan ei ole hoitamassa sitä akuuttia tilannetta. (Ed. Hiltunen: Aivan oikein!)

Tässä on kysymys ihan samoista asioista kuin kaikessa terveydenhoidossa ja sairaanhoidossa: tavalliset asiat hoidetaan perusterveydenhuollossa, siellä on sellaisia ihmisiä, jotka osaavat niitä asioita hoitaa — ja jos eivät osaa, niin koulutusta pitää antaa, nythän Kansallisessa terveyshankkeessa velvoitetaan täydennyskoulutukseen — ja erityistä taitoa vaativat asiat hoidetaan erikoissairaanhoidossa tai voidaan luoda tällaisia Kelan maksamia psykoterapiakuntoutusmäärärahoja, joilla tietty ryhmä saa hoitoa, mutta siitä ei saa tehdä avointa piikkiä, vaan sen pitää olla muuta hoitoa täydentävää.

Kimmo Sasi /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Mönkäre, kyllä te kesällä varsin selkeästi sanoitte "ei" ensin sille, että annettaisiin lisäresursseja Kelalle lasten ja nuorten psykiatriahoitoon. Ensin oli selvästi "ei", sen jälkeen, kun oli kovia paineita, te aloitte epäröidä, sitten te puhuitte siitä, että Kela ei saa olla varaventtiili sille, jos kunta ei kykene hoitamaan ja että Kelan toimintamahdollisuuksia pitäisi rajoittaa, ja sen jälkeen te olitte sitä mieltä, että kyllä pitää antaa lisää rahaa. Nyt lisäbudjettiehdotuksessahan on 4 miljoonaa euroa lisämäärärahaa lähinnä tähän tarkoitukseen.

Seuraavaksi olisinkin kysynyt: Jotta, kuten itse sanoitte, loppuvuonna voitaisiin aloittaa näitä hoitojaksoja, niin miten suhtaudutte siihen, jos eduskunta lisää tätä määrärahaa Kelalle niin, että näitä hoitojaksoja voitaisiin lisätä ja että tämä hoito voisi olla jatkuvaa, eli kannatatteko sitä, että tätä 4 miljoonan euron määrärahaa kasvatetaan eduskunnassa?

Sosiaali- ja terveysministeri Sinikka Mönkäre

Arvoisa puhemies! En minä ole sanonut millekään "ei". Minä olin kesälomalla, kun Kela teki tällaisen julkisen tiedotteen kaikkiin toimistoihinsa ja saman tien julkisuuteen, että rahat ovat loppuneet. Sen jälkeen ryhdyin selvittämään, mistä tässä oikein on kysymys, että rahat olisivat loppuneet, ja ilmoitin heti Kelalle, että kyllä me lisämäärärahaa voimme yrittää. Mutta eihän ministeri voi luvata, että eduskunta tulee myöntämään lisätalousarviossa rahaa. Minä saatoin luvata vain, että tulen esittämään, ja niin tein.

Kelan kanssa käytyjen keskustelujen jälkeen sovittiin, että 4 miljoonaa euroa riittää. Jos eduskunta nyt suuressa viisaudessaan haluaa antaa enemmän rahaa, niin kannattaa ottaa huomioon, että kun te päätöksen lisätalousarviosta teette, niin ei ole monta viikkoa tätä vuotta jäljellä, joten se ei varmastikaan siihen tilanteeseen paljon auta. Mutta muuten olen sitä mieltä, että Kela olisi tehnyt paljon viisaammin, kun olisi muutamia uusia hoitoja aloittanut joka tapauksessa sen 4 miljoonan luvatun euron turvin, jotta tätä koko levottomuutta herättävää keskustelua ei taas kerran olisi syntynyt. Tämä on tarpeetonta.

Kirsi Ojansuu /vihr:

Arvoisa puhemies! Ensiksikin täytyy huomioida se tilanteen yhteiskunnallinen muutos, joka on tapahtunut viime vuosina: nykyään siis mielenterveyssyyt on yli 40 prosentilla ihmisistä, jotka ovat työkyvyttömyyseläkkeellä, eli mielenterveysongelmien määrä on huomattavasti kasvanut. Tässä olisi yksi peruste selkeästi myös miettiä Kelassa kuntoutusmäärärahojen prosentuaalista jakoperustetta. Sitä tulisi tähän tietoon pohjaten miettiä ihan uudella tavalla.

Työryhmä tekee esityksen, jossa todennäköisesti nimenomaan lähdetään sille linjalle, että kuntia ja sairaanhoitopiirejä velvoitetaan ottamaan entistä enemmän vastuuta psykoterapiahoidoista. Mutta tähän esityksen tekemiseen menee aikaa, ja kaikista ratkaisevinta on tietysti se, tuleeko kunnalle ja sairaanhoitopiirille niitä resursseja, joilla ne voivat sitten hoitaa tätä tehtävää, johon ne sitten velvoitetaan, koska tällä hetkellä niillä ei ole rahoitusta. Niillä menee ihan somaattisen puolen terveydenhoitoon niin paljon rahoitusta, että tälle ei rahaa ole tähän mennessä riittänyt.

Täytyy sanoa, että hieman ihmettelen ministerin näkemystä, kun olette sitä mieltä, että terveyskeskuslääkäri voisi toimia psykoterapeuttina ja keskustelu kerran viikossa ajaisi sen tarpeen tässä vaiheessa tämän kolmen kuukauden aikana. Minusta tämmöiset yksinkertaistukset eivät ole viisaita. Tulisi nähdä, että kyllä erittäin keskeistä on saada ammattitaitoista apua tilanteessa, jolloin akuutisti on hätä päällä.

Sosiaali- ja terveysministeri Sinikka Mönkäre

Arvoisa puhemies! Ed. Ojansuu ei nyt muista tai huomaa, että eduskunta korvamerkitsi kunnille rahaa lasten ja nuorten psykoterapiaan, siis sellaista rahaa, mitä ei saanut käyttää mihinkään muuhun kuin psykiatrian ammattilaisten palkkaukseen. Näin monet kunnat ovat tehneet, ja sen seurauksena tuhannet lapset ja nuoret enemmän saavat tällä hetkellä hoitoa. Ei pidä unohtaa sitä. Nyt katsotaan taas niitä muutamaa, jotka eivät nyt ole saaneet myönteistä päätöstä, kun rahaa on kunnille annettu korvamerkittynä joka vuosia kymmeniä miljoonia euroja tähän tarkoitukseen lisää ja sen lisäksi tämä Kelan raha.

Mitä tulee sitten terveyskeskuslääkärin taitoihin hoitaa akuutteja tilanteita: Olen itse terveyskeskuslääkäri, tunnen lukuisia terveyskeskuslääkäreitä ja tiedän, että jopa ammattitaitoinen terveydenhoitaja, kouluterveydenhoitajakin, pystyy näissä tietyissä tilanteissa helpottamaan sitä oloa, kun odotetaan tähän pitkäkestoiseen terapiaan pääsyä. Sehän on ihan toisen tyyppinen hoitomuoto. Se on kuntoutusta, se ei ole akuutin tilanteen hoitoa. Kuntien pitää tälläkin hetkellä huolehtia akuutit masennustilanteet, itsemurhayrityksiin liittyvät akuutit hoidot. Ne kuuluvat ihan normaaliin terveydenhoitoon, eivätkä millään tavalla somaattiset sairaudet saa kunnissa mennä psykiatristen sairauksien edelle. Ei voi sanoa, että rahat menevät nyt tällä hetkellä somaattisiin sairauksiin. Sehän on ihan mahdoton lähtökohta, kun psykiatriset sairaudet ovat samalla tavalla terveydenhuollon vastuulla samanveroisina sairauksina kuin mikä muu sairaus tahansa.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Tässä keskustelussa on ollut kovasti paljon tuttuja aineksia. Lasten- ja nuortenpsykiatrisen hoidon tarveasia on ollut täällä lukemattomia kertoja esillä, ja sen taustahistorian ministeri muisti aika tavalla hyvin. Eduskunta on reagoinut syntyneeseen tilanteeseen. Nyt, ministerin äskeiseen puheeseen viitaten, tämä keskustelu on siis tämän vuoden osalta katsottava hänen mielestään myöhäsyntyiseksi. Nimittäin tämä vuonna ei eduskunta hyvällä tahdollakaan pysty enää vaikuttamaan asiaan. Sitten jokainen arvioi tämän myöhästymisen merkitystä omassa päätöksenteossaan ja arvioidessaan sitä hallitustyötä, jota nyt muutoinkin tässä olemme arvioimassa.

Arvoisa puhemies! Minä erikoisesti innostuin tämän puheenvuoron käyttämiseen Kelan rahoitukseen liittyen ed. Vielman puheenvuoron johdosta, jossa hän oli terävästi havaitsemassa, että meillä syntyi rahoitusongelmia 90-luvun alkupuolella, ja muistutti, että silloin istui Esko Ahon hallitus. Näinhän asianlaita tietysti oli. Sen pohjahan vaaan, että Esko Ahon hallitus joutui juuri sillä tavalla tekemään kuin oli pakotettu tekemään — ja kokoomuksesta oli siellä sitten valtiovarainministeri, ja Viinanen erikoisesti joutui tässä todella koville — sen pohjahan luotiin kokoomuksen johtaman hallituksen aikana 87—91. Silloin, kun vuodelle 88 tehtiin voimakkaassa noususuhdanteessa elvyttävä budjetti, (Ed. Zyskowicz: Mitenkäs heti sotien jälkeen?) siinä luotiin nimenomaan pohja kasinopelille. Se johti katastrofiin, kun siirryttiin 90-luvun puolelle, ja sen seurausvaikutuksia nyt nikotellaan. Siitä on, ed. Vielma, kysymys. (Ed. Salo: Liikanen ja Louekoski! — Ed. Sasi: Entäs 83—87 hallitus? — Ed. Zyskowicz: Entäs Paasikiven hallitus?) Tämä asia on harvinaisen selvä. Tästä on olemassa muun muassa Vaasan yliopiston tekemä erittäin perusteellinen selvitys, joka kannattaa jokaisen kansanedustajan lukea, jos on historian tästä osasta kiinnostunut.

Erikoisen mielenkiintoista tässä tilanteessa on ollut se, että kansallisen kokoomuksen herttaiset sosiaalisedät Zyskowicz ja Sasi ovat tulleet nyt näyttävästi esiin. Minulle tuli tippa silmään, kun kuuntelin eilen ja katsoin vielä herrojen ilmettä tuolla salissa paikalta pidetyissä puheenvuoroissa. Siinä oli jotakin herkkää ja sydämeenkäyvää. Minä haluaisin vielä tämän elämäni aikana ja tämän eduskuntakauden aikana kokea tuon saman elämyksen uudestaan. Oli se niin herttainen ja sieluun käyvä esitys kuin olla voi. Se kuvasi rehellisesti, historiaan kirjoitettakoon sekin, kuinka sosiaalisedät Zyskowicz ja Sasi eivät saaneet Niinistöä kuriin. Minusta se tunnustus, minkä ed. Zyskowicz antoi tuosta viereisestä pöntöstä jokin aika sitten, oli kanssa herttaista historiankirjoitusta ja sen todenmukaisuus oli täydellistä. Minusta tämä on hyvä, että nämä asiat tuleva täällä pikkuhiljaa esille.

Sitten asia, josta olen myöskin ed. Zyskowiczin kanssa aivan samaa mieltä, on se, että jos harmaa talous olisi kurissa, niin ei tällaista Kelan rahoitusvajetta olisi olemassakaan. Täällä voisi olla aivan hyvin näitä herttaisia sosiaalisetiä ja -tätejä vaikka kuinka paljon enemmän, ja mitään rahoitusongelmaa Kelalla ei olisi. Tämä rahoitusongelma, mikä Kelalla nyt on, sehän oli jo edellisen hallituksen aikana. Muistan, kuinka käytiin 600 miljoonasta markasta täällä pitkät keskustelut, kuinka pääjohtaja Huuhtanen kävi tätä selvittämässä ryhmille ja kaikille mahdollisille tahoille. Tässä ei ole mitään uutta eikä ihmeellistä. Nyt vaan on kerta kaikkiaan asioitten tila akvarellisoitunut tähän hetkeen, ja tähän keskusteluun sopii harvinaisen huonosti se, että sitten me vaahtoamme, kun menee muutama päivä, samat tahot puhuvat veroalen puolesta, veroalen puolesta, veroalen puolesta, elikkä nämä asiat ovat jollakin tavalla toistensa kanssa koplattuja.

Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Olen iloinen siitä, että ed. Pulliaiselle pystymme tuottamaan nautinnollisia, ikimuistettavia hetkiä. Toivottavasti pystymme siihen jatkossakin, koska mikä on sen mukavampaa kuin se, että voi kansanedustajaveljensä tehdä tyytyväiseksi ja onnelliseksi. (Naurua)

Mutta mitä asiaan tulee, niin terveydenhuolto, sen eri osa-alueet, mutta ennen kaikkea lasten ja nuorten saama hyvä terveydenhuolto ja mukaan lukien psykiatristen sairauksien saama riittävä huomio ja riittävä rahoitus on ollut kokoomuksen toiminnassa mukana kaikki nämä vuodet. On aivan turhaa, ed. Pulliainen, antaa sitä kuvaa, että nyt oppositiopuolue-kokoomuksen edustajina olisimme ensimmäisen kerran puhumassa terveydenhuollosta yleensä tai lasten- ja nuortenpsykiatrian tarpeista erityisesti. Kuten jo sanoin, jokainen valtiovarainvaliokunnan jäsen tietää, että ed. Antvuori, kokoomuksen valiokuntavastaava viime kaudella, todella tsemppasi näiden lasten- ja nuortenpsykiatrian rahojen puolesta. (Ed. Gustafsson: Hän oli kyllä tavattoman yksin! Annos rehellisyyttä!) Se, mitä sanoin valtiovarainministerin roolista tänään, eilen ja huomenna, pitää varmasti paikkansa, kuten ed. Pulliainenkin totesi.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa herra puhemies! Eiköhän tässä pitäisi tehdä sillä tavalla, jotta odotetaan nyt sen työryhmän työtä, joka tätä psykoterapia-asiaa käy läpi, koska ongelma on siinä, jotta tässä on kaksi toimijaa. On kunta, ja sitten odotetaan Kelan hoitavan näitä asioita, ja se raja kai siinä on häilyvä. Kunnista potkaistaan tänne Kelan kontolle näitä hoidon tarpeessa olevia ihmisiä, ja he menevät kalliimman hoidon puolelle, pitkän hoidon puolelle, vaikka heidät voisi hoitaa muutenkin. Sen takia minusta tämän rajan selkeyttäminen olisi tärkeää tässä, että ei lähdetä nyt tekemään mitään äkkinäisiä päätöksiä vaan saataisiin semmoinen pitempi ohjelma, jolla turvattaisiin pysyvästi ensinnäkin se rakenne, millä tavalla, kenen kontolla minkin tässä kuuluu olla, ja sitten tietysti tämä rahoitus.

Aikaisemmin kokoomus syytti kovasti ministeri Mönkärettä kovasydämisyydestä. Äsken kun ministeri Mönkäre esiintyi, minusta hän esiintyi hyvin asiallisesti ja hyvin ymmärtäväisesti, ja siinä tuli esille tämä kokoomuksen valheellisuus, kun hehän väittivät, jotta ministeri Mönkäre on kiistänyt ja ei olisi yhtään ymmärtänyt, kieltänyt kaikki jutut. Nyt kuultiin ihan toinen todellisuus kesästä, mitä siellä tapahtui. Se on hyvä pitää mielessä.

Anni Sinnemäki /vihr:

Arvoisa puhemies! Haluaisin kiittää ministeri Mönkärettä tästä hyvin asiallisesta selvityksestä ja tukea häntä siinä pyrkimyksessä, että näitä rakenteita selkeytetään, ja siinä, että myös kunnille tulisi mahdollisuus hoitaa ja ottaa suurempi vastuu näistä psykiatrisista hoidoista. Toisaalta mielestäni on hyvä pitää mielessä, että tietenkin ihmisten, jotka sitten seikkailevat siinä tilanteessa, että he hakevat hoitoja ja saavat jonkinlaisia hoitopäätöksiä, voi olla vaikeaa ymmärtää, että istuu työryhmä ja että valtio, Kela ja kunta pohtivat keskinäisiä suhteitaan. Tietenkin ministerillä siinä mielessä pitää olla sitä kokonaisvastuuta asiakkaita kohtaan.

Hänen puheenvuorossaan kiinnitin huomiota myös siihen, että näyttää siltä, että tietyllä tavalla olisi hyvä, jos Kelan ja ministeriön välinen suhde ehkä olisi vielä läheisempi ja se ohjaus olisi vielä selkeämpää. Pahoin pelkään, että somaattisten ja psykiatristen sairauksien hoito kunnissa ei ehkä jakaudu sillä tavalla kuin ministeri sanoi, että sen pitäisi jakautua. Mutta toivottavasti työryhmän työ on sellainen, että sen jälkeen päästään selkeämpään tilanteeseen.

Lisäksi tähän keskusteluun olisin halunnut vain todeta sen, että kun kerran olen tehnyt ed. Antvuoren kanssa töitä valtiovarainvaliokunnassa, niin on totta, että hän hyvin voimakkaasti ajoi näitä määrärahoja. Minulle itselleni jäi siitä kuva, että hän teki sen täydestä sydämestä ja välillä ehkä taistellen myös ryhmänsä puheenjohtajaa vastaan.