Kari Uotila /vas(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Isyyslakialoitteeni taustalla on tapaus, joka on koskettanut minua ja monia muita suomalaisia hyvin syvästi. Samalla tämä kyseisen isän tragedia on paljastanut karulla tavalla, että lainsäädännössämme on isän ja lapsen oikeuksien mentävä aukko.

Arvoisa puhemies! Tapahtumien kulku on pääpiirteittäin seuraava: Mies ja nainen tapasivat, rakastuivat, seurustelivat, muuttivat yhteen. Nainen oli eroamassa aiemmasta aviomiehestään ja jättänyt avioerohakemuksen. Puolisot olivat jo asuneet erillään, ja itse asiassa aviomies oli muuttanut kotimaahansa toiselle puolelle maapalloa. Lapsen syntymän jälkeen äiti sairasti paljon. Auttaakseen äitiä isä otti vetovastuun tyttären elämän ensi kuukausina. Isän ja vauvan välille syntyi vahva side ja kiintymyssuhde. Koska äidin avioeron harkinta-aika oli vielä käynnissä ja isyyslain avioliittoon perustuvan isyysolettaman mukaan syntyneen lapsen isä on aina aviomies, kävi äiti panemassa vireille prosessin aviomiehen isyyden kumoamiseksi.

Sitten asiat mutkistuivat: Äiti ilmoittikin palaavansa paperiaviomiehensä luo. Lapsesta tuli koston väline. Äiti perui aviomiehen isyyden kumoamisprosessin ja ilmoitti, ettei isällä tule olemaan minkäänlaista oikeutta tyttäreensä. Tämänkin jälkeen isä yritti auttaa ja sopia asioista äidin kanssa. Lapsen neuvolakäynti hoidettiin yhdessä ja ristiäiset suunniteltiin pääsiäiseksi. Tuo neuvolakäynti oli viimeinen kerta, kun isä näki lapsensa. Matkalla ristiäiskappeliin isä kuuli, että äiti ja lapsi olivat lähteneet maasta. Äiti kieltäytyy oikeuskemiallisista tutkimuksista, jolla voitaisiin osoittaa, ettei rapakon takana jo lapsen siittämisajankohtana asunut aviomies ole lapsen biologinen isä.

Arvoisa puhemies! Olen tavannut tämän isän useampaan kertaan ja voin vakuuttaa, ettei hänen tuskansa pienene päivien kuluessa. Hän menetti lapsensa, ja on erittäin todennäköistä, ettei hän tule näkemään tytärtään enää koskaan. Koska äiti ei valitettavasti pysty hoitamaan lasta täysipainoisesti, kyseinen vauva päätyi lopulta isovanhempiensa hoitoon. Äiti ei palannutkaan aviomiehensä luo, vaan rapakon taakse lähteminen oli vain keino varmistaa, ettei lapsen isä voi muodostaa yhteyttä tyttäreensä. Kun isä käynnisti oikeusprosessin kyseisessä maassa, äiti, vauva ja lasta hoitaneet isovanhemmat matkustivat kiireesti takaisin Suomeen. Tällä hetkellä vauva on siis Suomessa isovanhempiensa hoidossa. Ja, hyvät edustajatoverit, tämän tapauksen traagisuutta lisää se tosiasia, että kaiken tämän jälkeen lopputulos on se, ettei tällä lapsella ole käytännössä minkäänlaista isää tällä hetkellä, ei biologista eikä sosiaalista.

On vaikea kuvitella, että te, hyvät kollegat, olisitte eri mieltä siitä, että tämänkaltaisessa tapauksessa biologisen isän asema on kohtuuton. Voimassa olevan isyyslain mukaan kanteen aviomiehen isyyden kumoamiseksi voi nostaa aviomies itse, äiti tai lapsi täytettyään 15 vuotta. Tämä 1970-luvulla säädetty laki ei vastaa todellisuutta. Käytännössä laki vie lapselta oikeuden tietää alkuperänsä, oikeuden tuntea oma isä. Mieheltä laki vie oikeuden olla isä, tavata ja tuntea oma lapsi, antaa sille hoivaa ja turvaa, jota jokaisen lapsen tulee vanhemmiltaan saada.

Lakialoitteessa esitetään, että kunnallinen lastenvalvoja saisi oikeuden nostaa isyyden vahvistamiskanteen tilanteessa, jossa biologinen isä haluaa tunnustaa lapsensa, mutta äiti on tahollaan avioliitossa ja vastustaa puolisoineen isyyden selvittämistä. Isyyden vahvistamiskanteella voidaan tarvittaessa velvoittaa osapuolet oikeusgeneettisiin tutkimuksiin. Lastenvalvoja hoitaa isyysasiat jo nytkin. Jo nyt sinkkuäitien ja avoliitossa olevien parien osalta lastenvalvoja on oikea henkilö tekemään arvioita siitä, voiko isyyden selvittäminen ja vahvistaminen olla jossain tapauksessa myös lapsen edun mukaista.

Arvoisa puhemies! Lakialoitteessa esitetään, että lastenvalvoja voisi ryhtyä toimiin tilanteessa, jossa muu kuin aviomies ilmoittaisi perustellun halunsa tunnustaa isyytensä avioliitossa olevan naisen lapseen. Mikäli lastenvalvoja katsoo, ettei miehen biologista isyyttä voida pitää poissuljettuna, hän voisi aloittaa isyyden selvittämisen samoin kuin laki määrää naimattomien naisten lasten osalta. Päättäessään kanteen nostamisesta lastenvalvojan tulisi arvioida tilanteeseen liittyviä olosuhteita. Kanteen nostamista puoltavia tekijöitä voisivat olla esimerkiksi jo vireille pantu avioero ja uuden parisuhteen kesto ja vakiintuneisuus, esimerkiksi avoliitto. On selvää, ettei tämänkaltaisessa perhe-elämään liittyvässä lainsäädännössä voida edetä harppauksin, on kuljettava askel kerrallaan. Lastenvalvojan rooli ja harkintavalta takaavat sen, ettei kanteita nostettaisi esimerkiksi kiusaamistarkoituksessa. Lastenvalvojat ovat myös isyyden vahvistamisasioissa parhaita asiantuntijoita, ja näen, että heidän asemansa ja arvostuksensa vahvistaminen on kaikin puolin tarpeen.

Arvoisa puhemies! Isyyslain lähtökohtana pitäisi olla, että lapsen isäksi vahvistetaan hänen oikea biologinen isänsä. Isyyden selvittäminen on lähes poikkeuksetta lapsen edun mukaista. Isyyden vahvistamisen myötä lapsi saa tietää alkuperänsä ja mahdollisuuden muodostaa kiintymyssuhteen isäänsä. Lisäksi hän saa esimerkiksi perintöoikeuden isään ja isän puoleiseen sukuun sekä oikeuden saada eläkettä ja muita etuisuuksia, jos isä kuolee ennen kuin lapsi täyttää 18 vuotta. Biologisen isän selvittämisellä voidaan myös suojella lasta isyyden riitauttamiselta myöhemmin esimerkiksi tilanteessa, jossa äidin ja aviomiehen parisuhde päättyy. Isyyden vahvistamisen jälkeen isällä on puolestaan oikeus tavata lastaan ja hän on velvollinen osallistumaan lapsen elatukseen.

Nykylain mukaan lapsella on mahdollisuus selvittää isyys 15 vuotta täytettyään, mutta me kaikki ymmärrämme, että tämä oikeus on näennäinen. On kohtuutonta odottaa, että isästään erossa pidetty, kenties isästään kokonaan tietämätön lapsi lähtisi tätä asiaa ajamaan 15 vuoden iässä. Kuitenkin kyseessä on juuri lapsen kannalta keskeinen oikeus tietää oma alkuperänsä. Oikeus tietää alkuperänsä on YK:n, Yhdistyneiden kansakuntien, Lapsen oikeuksien sopimuksen tärkeä periaate. Sopimuksen 7 artiklassa sanotaan: "Lapsi on rekisteröitävä heti syntymänsä jälkeen, ja hänellä on syntymästään lähtien oikeus nimeen ja kansalaisuuteen sekä, mikäli mahdollista, oikeus tuntea vanhempansa ja olla heidän hoidettavanaan." Tämä, "mikäli mahdollista" -ehto täyttyy yksiselitteisesti, kun lapsen biologinen isä haluaa tunnustaa isyytensä.

Arvoisa puhemies! Tänä vuonna vietetään lapsenoikeuksien juhlavuotta. YK:n lapsenoikeuksien yleissopimus täyttää marraskuun 20. päivänä 20 vuotta. Viimeistään nyt on aika saattaa isyyslainsäädäntömme vastaamaan Lapsen oikeuksien sopimuksen periaatteita. Lapsella on oltava oikeus tietää alkuperänsä. Me, hyvät kollegat, linjasimme hedelmöityshoitolain yhteydessä, että lapsella on jopa oikeus tietää sukusolujen luovuttajan henkilöllisyys.

Lakialoitteen tehtyäni minuun otti yhteyttä Helsingin yliopiston oikeustieteen professori Laura Ervo, joka on perehtynyt miehen oikeusturvaan isyysasioissa. Julkaisussaan Aineellisen totuuden tavoite ja miehen oikeusturva isyysasioissa Ervo toteaa, että isyyslain määräävänä pyrkimyksenä on lapsen edun huomioon ottaminen, mikä ilmenee voimakkaana pyrkimyksenä biologisen isän selvittämiseen. Toisaalta isyyslaki ilmentää täysin päinvastaisia pyrkimyksiä, jolloin halutaan suojata jo vallitsevaa tilannetta estämällä tietoisesti biologisen isyyden selvittäminen. "Kaikkein räikeimmin tietoinen biologisen isyyden selvittämisen torjuminen tulee ilmi isyyslain 4 luvun 22 §:ssä, jonka mukaan miehellä ei ole oikeutta ajaa isyyden vahvistamista koskevaa kannetta, jos tunnustaminen koskee aviolasta. Avioliitto on näin ollen instituutio, jossa aineellinen totuus eli biologinen isyys on laillisesti syrjäytettävissä." Professori Ervo tarkastelee tilannetta myös lapsen näkökulmasta ja toteaa, ettei vaatimus lasten tasa-arvoisuudesta syntyperästään riippumatta toteudu, sillä kaikilla lapsilla ei ole nykylain mukaan oikeutta biologiseen isään, vaan esimerkiksi äidin aviomiehellä on — Ervon sanoin — "oikeus riistää tämä lapsen perusoikeus".

Lopputulemana professori Ervo toteaa, että lapselle tulisi jo perusoikeutena taata oikeus nimenomaan biologiseen isään ja myös miehellä pitäisi olla oikeus lapsiinsa, kun biologinen isyys on pystytty selvittämään. Hänen mukaansa lapsen ja biologisen isän intressit ovat melko pitkälti yhteneväiset, ainakin tapauksessa, jossa biologinen isä haluaisi, että hänen isyytensä vahvistetaan myös juridisesti.

Kysymyksessä on myös sukupuolten tasa-arvo. Tällä hetkellä nainen, joka saa lapsen tahollaan avioliitossa olevan miehen kanssa, voi selvityttää isyyden ja vaatia elatusmaksut maksettaviksi. Avioliitossa olevan miehen perhe-elämää ei siis ole erikseen suojattu, vaan ulkopuolinen henkilö voi siihen puuttua. Aloitteen mukaan biologinen isä saisi nyt vastaavan oikeuden.

Oikeusministeri Tuija Brax myönsi, että biologisen isän näkökulmasta nykylainsäädäntö on ongelmallinen, vastatessaan ed. Timo Heinosen tätä samaa tapausta koskevaan kirjalliseen kysymykseen. On todella myönteistä, että oikeusministerin mukaan tällaisessa tilanteessa, jossa biologinen isä on jo ollut osa lapsen elämää, voisi hyvinkin olla perusteltua, että laissa olisi säännös mahdollisuudesta tutkituttaa isyys esimerkiksi esittämälläni tavalla lastenvalvojan kautta. Oikeusministeri Brax kuitenkin toteaa, että muutos edellyttää työryhmän asettamista, ja samaan hengenvetoon hän ilmoittaa, etteivät ministeriön resurssit mahdollista tätä toistaiseksi.

Arvoisa puhemies! Rohkenen olla asiasta ministerin kanssa eri mieltä. Isyyslain kipeästi kaipaama kokonaisuudistus toki edellyttää työryhmävalmistelua, mutta tämän yksittäisen isän ja lapsen oikeuksia rikkovan epäkohdan korjaaminen lainsäädännössä on mahdollista ilman työryhmiä ja muita vitkutteluja. Mitä ministerin vastaukseen resurssipulan osalta tulee, haluan todeta, että minusta räikeät epäoikeudenmukaisuudet lainsäädännössä pitää voida korjata euroja laskematta. Tämä lakimuutos ei maksa mitään. Siihen ei tarvitse valtion budjetoida yhtään euroa. Eduskunnalla on oikeus ja mahdollisuus antaa lakimuutokselle lisäpotkua lakivaliokunnan käsittelyssä. Toivon todella, että lakivaliokunta lakivaliokunnan puheenjohtajan Janina Anderssonin johdolla ottaa aloitteen käsiteltäväksi ja päätyy edellyttämään lain muuttamista pikaisesti, jotta lapsen ja biologisen isän oikeudet toteutuvat.

Nykyinen isyyslaki mahdollistaa miesten pitämisen ulkokehällä vanhemmuudessa. Samaan aikaan miehiä vaaditaan kantamaan yhä enemmän vastuuta perheestä ja arjesta. Olen saanut lakialoitteen myötä valtavasti palautetta yli puolue- ja sukupuolirajojen. Isyysasiat ovat selkeästi yksi tasa-arvo-ongelma. Näin ei saa olla. On aivan liikaa miehiä, jotka väistävät vastuutaan eivätkä tapaa lapsiaan eivätkä kykene antamaan heille hoivaa ja turvaa. Näitä miehiä emme valitettavasti voi lailla pakottaa kiinnostumaan lapsistaan, tapaamaan lapsiaan, tuntemaan sitä kiintymystä, jota lapseen voi tuntea. Laki ei kuitenkaan saa viedä vanhemmuutta sellaiselta mieheltä, joka haluaa olla lapsensa isä, osa lapsensa elämää, huolehtia lapsestaan ja kantaa vastuunsa lapsen hoidosta ja elatuksesta. Tähän voimme vaikuttaa lainsäädännöllä. Annetaan miehille mahdollisuus ottaa paikkansa lastensa elämässä. Uskon, että tämän päivän miehet ovat halukkaita ja motivoituneita ottamaan tasavertaisen aseman vanhempana.

Arvoisa puhemies! Aivan lopuksi: Tämän lakialoitteen tarkoitus ei ole heikentää sosiaalisen isän asemaa. Sosiaalinen vanhemmuus on keskeinen osa perheiden arkea ja moninaisuutta. Biologisen isän isyyden vahvistaminen ei vähennä lapsen sosiaalisen isän merkitystä. Isyyden vahvistamisen jälkeen aloitettavissa tapaamisoikeutta, huoltoa ja elatusta koskevissa neuvotteluissa tulee tosiasiallisen tilanteen mukaan tukea sosiaalisen isän asemaa. Kuten muissakin vastaavissa tapauksissa sosiaalisella isällä olisi myös mahdollisuus hakea tarvittaessa oheishuoltajuutta, adoptoida lapsi tämän täytettyä 18 vuotta, mikäli lapsi näin haluaa. On syytä muistaa, että sosiaalinen vanhemmuus toteutuu nykyiselläänkin pääsääntöisesti siten, että lapsella on olemassa myös biologiset vanhemmat tai vähintäänkin tieto heidän henkilöllisyydestään.

Hyvät edustajatoverit, haluan kiittää lämpimästi kaikkia niitä 67:ää kansanedustajaa, jotka allekirjoittivat tämän lakialoitteeni. Kuten olette varmasti huomanneet, asian etenemistä seurataan laajasti. Lakialoitetta tukevan kansalaisadressin on allekirjoittanut jo 4 194 suomalaista. Tästä tuesta olen todella kiitollinen.

Juha Hakola /kok:

Arvoisa herra puhemies! Tasa-arvokeskustelujen yhteydessä puhutaan useimmiten siitä, että naisen euro on 80 senttiä. Mitenkään väheksymättä tätä väitettä pidän tasa-arvon kannalta vielä järkyttävämpänä vääryytenä nykylain mahdollistamaa tilannetta, jossa miehen lapsi on nolla lasta.

Nykyisen lain mukaan avioliiton ulkopuolella syntyneen lapsen isä ei voi lainkaan vaatia isyyden selvittämistä, jos äiti sitä vastustaa. Voimassa oleva laki vie tietyissä tilanteissa biologiselta isältä oikeuden isyyteen. Tämä on täysin kohtuuton tilanne niin biologisen isän kuin lapsenkin kannalta. Lain olisi aktiivisesti tuettava isän oikeutta lapseen ja etenkin lapsen oikeutta isään. On siis kysymys mitä suurimmassa määrin siitä, mikä on myös lapsen oikeus.

Siteeraan vapaasti lakialoitteen erästä ilmaisua, jossa vallitseva epäkohta on mielestäni ilmaistu erittäin hyvin pähkinänkuoressa: tällä hetkellä nainen, joka tulee raskaaksi tahollaan avioliitossa olevasta miehestä, on oikeutettu vaatimaan oikeusgeneettistä tutkimusta isyyden selvittämiseksi; puolestaan miehellä, joka saattaa avioliittonsa ulkopuolella naisen raskaaksi, tällaista oikeutta ei ole olemassa. Tulee vääjäämättä sellainen tunne, että oikeus vanhemmuuteen on todellakin vääristynyt ja täysin sukupuolisidonnainen. Laki ei missään määrin pidä molempia sukupuolia tasa-arvoisessa asemassa.

Arvoisa puhemies! Viime keväänä media nosti esiin tapauksen, joka antoi käsitykseni mukaan sysäyksen tämän lakialoitteen tekemiselle. Kyseisessä tapauksessa Mikael Jämsäseltä evättiin mahdollisuus todistaa isyytensä lapseen, jonka äitiin hän oli ollut suhteessa tämän avioliiton ollessa katkolla. Hän oli aktiivisesti mukana vauvan odotuksessa ja tytön elämän alkumetreillä. Äiti palasi kuitenkin yhteen aviopuolisonsa kanssa, minkä jälkeen lapsen käytännössä varmalla isällä ei ole ollut minkäänlaisia lain suomia mahdollisuuksia isyytensä todentamiseen ja sitä kautta lapsen elämässä mukana olemiseen. Olen saanut yhteydenottoja sekä Mikael Jämsäseltä että lukuisilta muilta vastaavassa tilanteessa olevilta miehiltä. Tragedia ei siis ole vain yksittäistapaus, vaan ongelma on valitettavan yleinen.

Nykyisessä asiaa koskevassa lainsäädännössä on vedottu muun muassa siihen, että lain avulla pyritään ylläpitämään perheen yksityisyyttä. On totta, että ongelmatilanteet liittyvät nimenomaan lapsen äidin suhteeseen avioliiton ulkopuolella. Isän osoittautuminen perheen ulkopuoliseksi eittämättä vaarantaa kyseisen avioliiton ja perhe-elämän jatkuvuuden. Ihmettelen kuitenkin, millainen laki pitää yllä kulisseja ja pahimmillaan rakentaa aikapommin, joka mahdollisesti räjähtää ennemmin tai myöhemmin aiheuttaen valitettavan traagisiakin seurauksia.

Olisi syytä muistaa, että lapsi on täysin syytön kyseenalaiseen hankalaan tilanteeseen. Lapsen elämä on arvokas, ja hänen identiteettioikeuttaan tulee vaalia. Sen vuoksi lapselle on taattava oikeus tietää biologisesta alkuperästään ja annettava mahdollisuus selvittää ja saada selville omia taustojaan. Tämä koskee yhtä lailla aviottomia lapsia, ottolapsia, kasvattilapsia, avioeroperheiden ja uusperheiden lapsia ja hedelmöityshoidosta alkunsa saaneita lapsia.

Arvoisa puhemies! Isyydestään vakuuttunut mies ei anna lain estää itseään. Hän tulee vuorenvarmasti olemaan yhteydessä lapseen tämän kasvaessa ja saadessa 15-vuotiaana oikeuden vaatia isyystestiä itse. Onko parempi, että totuus paljastuu lapselle vasta herkässä teini-iässä, kuin että totuus selvitetään heti lapsen syntymästä lähtien? Onko oikein, että laki suojelee valhetta, ei lasta, joka on valheeseen täysin syytön? Kahden pienen tytön isänä tiedän, ettei mikään laki estäisi minua olemasta tekemisissä lasteni kanssa. Uskon myös, että lapsi saa elämäänsä parhaat eväät, kun hän saa alusta alkaen tietää, millainen rooli eri ihmisillä hänen elämässään on.

Pidän tämän lakialoitteen hyväksymistä paitsi isien, erityisesti lasten oikeuksien kannalta välttämättömänä. Toivonkin, että tämä asia herättää vakavaa huomiota asianomaisessa valiokunnassa ja että se johtaisi aloitteen pikaiseen jatkovalmisteluun.

Timo Heinonen /kok:

Arvoisa puhemies! Tässä istunnon alussa näimme tuolla yläkatsomossa tilanteen, joka antoi tietyllä tavalla tällekin keskustelulle ja tämän herättäneelle asialle kasvot. Siellä istui mies nallen kanssa, joka häneltä vietiin eduskunnan säädösten mukaisesti pois. Hänen elämässään oli aiemmin samanlainen tilanne, joka nousi esille 45 minuuttia -ohjelmassa 29. huhtikuuta tänä vuonna: biologisen isän piina nimimerkillä "Jannen tarina". Tuo tarina kulki niin kuin aiemmissa puheenvuoroissa sitä on kuvattu. Se on toki vain isän kertomus tarinasta, sekin aina pitää muistaa.

En lähde käymään läpi tuota tarinaa, jonka olemme lukuisista medioista ja lehdistä saaneet lukea. En toisaalta itse epäile tuon isän tarinaa, sillä kukaan ei ole katsonut tarpeelliseksi osoittaa sitä vääräksikään. Tuo tarina, jonka kuulimme tässä lakialoitteen ensimmäisen allekirjoittajan, kansanedustaja Uotilan, puheenvuorossa, antoi kasvot tälle asialle. Lapsen biologinen isä oli toivonut oman isyytensä selvittämistä ja oman asemansa turvaamista virallisella dna-testillä, mutta turhaan. Nykylainsäädännön mukaan biologisella isällä ei ole edes oikeutta vaatia isyystestiä isyyden vahvistamiseksi.

Emme ole tässä salissa tästä asiasta keskustelemassa vain tämän "Jannen tarinan" takia. Se vain antoi kasvot tilanteelle, joka on hyvinkin yleinen — emme edes tiedä, kuinka yleinen — Suomessa. Vastaavia tapauksia on varmasti paljon. Tämä julkisuuteen noussut tapaus on esimerkki siitä, miten Suomen laki tukee toimintaa, jossa biologinen isä selvänkään näytön perusteella ei voi tunnustaa isyyttään lapseen, jos äiti ei sitä halua.

Suomen isyyslaki automaattisesti olettaa, että aviomies on lapsen isä, vaikka todellisuudessa ei näin olisikaan. Aviomiehen isyyden voi kumota vain lapsen äiti, aviomies itse tai lapsi 15 vuotta täytettyään. Biologinen isä voidaan siis nykylain turvin sulkea pois lapsen elämästä, jos äiti yksinkertaisesti vain haluaa niin. Tämä ei voi olla lapsen edun ja oikeuksien mukaista. Lapsella täytyy olla mahdollisuus saada tietää oikea biologinen isänsä.

Vastaavasti äidin asema on selkeästi vahvempi, ja kun tätä salia tälläkin hetkellä katsoo, salissa on ainoastaan kolme naista paikalla puolustamassa isien oikeuksia. Äidin asema on vahvempi, se ei tarvitse tällaista puolustusta, mitä olemme nyt isille antamassa. Lähtökohtaisesti äiti voi koska tahansa vaatia miestä dna-testiin, vaikka kyseinen mies olisi naimisissa ja hänellä olisi jo perhe aviopuolisonsa kanssa. Biologinen isä ei sen sijaan voi tällä hetkellä Suomessa tunnustaa isyyttään sitä halutessaan eikä voi vaatia virallista dna-testiä, mikäli äiti ei siihen suostu.

Nykylaki ei siis kohtele tasa-arvoisesti molempia biologisia vanhempia. Mutta itse kuitenkin nostan tähän vähintäänkin yhtä isoksi kysymykseksi rinnalle en vain isän oikeudet vaan ennen muuta lapsen oikeuden, lapsen oikeuden tietää, kuka on hänen isänsä, kuka on hänen äitinsä, ja tämä on minun mielestäni hyvin keskeinen kysymys tässä aloitteessa. Tässä lakialoitteessa ed. Uotila käy erittäin hyvin läpi tuon nykytilanteen. Lapsen oikeus saada tietää syntyperänsä on jo YK:n Lapsen oikeuksien sopimuksenkin yksi tärkeä periaate. Oikeus tietää vanhempansa on lapsen oikeus, joka tulee toteuttaa yleissopimuksen mukaan, mikäli se on mahdollista. "Mikäli mahdollista" -ehto täyttyy, kun lapsen biologinen isä haluaa tunnustaa isyytensä, mutta Suomen laki ei tätä mahdollisuutta tunne.

Isyyslain lähtökohtana pitäisi varmasti olla, että lapsen isäksi vahvistetaan hänen tosiasiallinen biologinen isänsä. Isyyden selvittäminen on lähes poikkeuksetta lapsen edun mukaista. Tämä lakialoite lähtee vielä siitä, että ei automaattisesti edes annettaisi isälle samaa oikeutta kuin äidillä tällä hetkellä on, vaan tähän jäisi vielä tämänkin mallin toteutuessa lastenvalvojalle hyvin keskeinen rooli, eli se ei olisi sama ja yhtä laaja oikeus kuin tällä hetkellä äideillä on.

Arvoisa puhemies! Lakialoitteen tarkoitus ei ole, niin kuin ed. Uotila totesi, heikentää sosiaalisen isän asemaa, siis sen miehen asemaa, joka mahdollisesti lapsen kanssa elää ja häntä kasvattaa. Ei se ole tavoitteemme, eikä se ole itse asiassa ongelmakaan. On hyvä, että lapsella on sosiaalinen vanhempi, joka häntä rakastaa — toisissa tapauksissa, tässä kyseisessä tapauksessa ei edes näin ole. Sosiaalinen vanhemmuus on keskeinen osa perheiden arkea ja moninaisuutta. Biologisen isän isyyden vahvistaminen ei vähennä lapsen sosiaalisen isän merkitystä; emme sitä tavoittele, vaan tavoittelemme sitä, että biologinen isä saisi myös oman roolinsa tämän lapsen elämässä.

"Isyyden vahvistamisen jälkeen aloitettavissa tapaamisoikeutta, huoltoa ja elatusta koskevissa neuvotteluissa tulee tosiasiallisen tilanteen mukaisesti tukea sosiaalisen isän asemaa", näin kansanedustaja Uotila kirjoittaa tässä meistä varsin monen — monen miehen ja monen naisen, monen isän, monen äidin — allekirjoittamassa lakialoitteessa. Katsomme, että lapsen oikeus tietää alkuperänsä ja biologisen isän oikeus vahvistaa isyytensä ovat sellaisia perusoikeuksia, joita ei ole syytä rajoittaa sosiaalisen vanhemmuudenkaan edun nimissä.

Arvoisa puhemies! Kun helmikuussa oma perheeni kasvaa lapsella, niin olen onnellinen, että tämä lapsi saa isän ja tämä lapsi saa äidin. Mutta olen myös onnellinen siitä, että tämä isä saa lapsen ja tämä äiti saa lapsen. Näin pitäisi kaikissa tilanteissa olla.

Arvoisa puhemies! Tässä lakialoitteessa ei valitettavasti ole yli sataa nimeä. Uskon, että tässä salissa kuitenkin valtaosa ja salista poissa olevistakin valtaosa olisi sitä mieltä, että tämä lakialoite ansaitsisi käsittelyn ja eteenpäinviemisen. Tässä tilanteessa lakivaliokunnan puheenjohtajalla Janina Anderssonilla oman valiokuntansa kanssa on keskeinen rooli, ja toivon, että otatte tämän lakialoitteen sen ansaitsemaan ja arvoiseen käsittelyyn.

Merja Kyllönen /vas:

Arvoisa puhemies! Sanotaan näin, että isän tytölle tämä lakialoite on kirjaimellisesti kaivautunut ihon alle. En tarkoita puheenvuorollani sitä, että äidin asema ja äidinrakkaus olisi ollut vähempiarvoista, päinvastoin, molemmat ovat mahdollistaneet kasvun sellaiseksi kuin olen. Mutta isän saappaanvarressa elämässä on roikuttu, voisi sanoa, että alkumetreiltä asti.

Tasa-arvo ei todellakaan ole pelkästään palkkaa, työelämää ja yhteiskunnallista toimintaa. Tasa-arvo on sitä, että jokaisella meistä on tasavertainen oikeus ja mahdollisuus. Onko isällä oikeutta, onko lapsella mahdollisuutta? Aikuisten ihmisten ei koskaan pitäisi omalla toiminnallaan kumota lapsen oikeuksia, lapsen mahdollisuuksia tutustua omaan vanhempaan. Olipa sitten kriisi elämässä kuinka paha tahansa, avioero, kuolema, mikä tahansa, niin aina pitäisi olla mahdollisuus neuvotella, miettiä ja pohtia ja katsoa lapsen kannalta parasta ratkaisua. Jokaisella on oikeus omiin vanhempiin, oikeus omaan isään yhtä lailla kuin oikeus omaan äitiin, ja ennen kaikkea oikeus välittämiseen ja rakkauteen.

Arvoisa puhemies! Ed. Uotila toi hyvin esille lakialoitteen esittelyssä, ettei todellakaan tämän epäkohdan korjaamiseen vielä tarvita työryhmää eikä edes lisäresursseja. Tarvitaan tervettä järkeä ja tarmoa puuttua asiaan, joka on pistänyt polvilleen monta ihmistä tässä yhteiskunnassa.

Olen samaa mieltä ed. Uotilan kanssa siitä, että isyyslain lähtökohtana pitäisi aina olla, että lapsen isäksi vahvistetaan hänen oikea biologinen isänsä ja isyyden selvittäminen on lähes poikkeuksetta lapsen edun mukaista. Toivoisin, että jokaisella lapsella tässä maailmassa olisi mahdollisuus omaan isään, joka näyttää hänelle kappaleen usein myös hyvin erilaista miehistä maailmaa, koneita, luontoa, pelejä, toimintaa. Vaikkei ehkä nykymaailmassa enää korostetakaan eroa miesten juttujen ja naisten juttujen välillä, niin kyllä se vaan niin on, että erilaisia ajatuksia, erilaisia mietteitä, erilaisia kokemuksia elämästä saamme isän ja äidin kanssa.

Sydämestäni toivon, koska voin vedota tässä näin julkisesti rakkaaseen edustajakollegaan ja naisverkoston jäseneen Janina Anderssoniin, että lakivaliokunta vie tätä asiaa eteenpäin huolimatta siitä, ettei tämä legendaarinen sadan kansanedustajan säädös tässä täytykään, koska järjen säädös tässä ainakin täyttyy. Haluan olla vaikuttamassa lainsäädännön muutoksin siihen, että jokaisella lapsella on oikeus omaan isään, omiin vanhempiin. Se ei ole kyllä pois keneltäkään.

Jukka Mäkelä /kok:

Arvoisa puhemies! On erinomaisen helppo yhtyä ed. Uotilan, ed. Hakolan, ed. Heinosen ja ed. Kyllösen erinomaisiin puheenvuoroihin.

Isyyttä kohtaan osoitetaan tämän päivän keskusteluissa paljon huomiota ja paljon paineita. Isät halutaan mukaan lasten elämään syntymästä alkaen. Omasta kokemuksesta voin vakuuttaa, että vaatimus on perusteltu ja oikea. Erityisen arvokkaita ovat ne hetket, jolloin isä voi olla lapsensa kanssa kahden. Väitän, että isät ovat tänään enemmän lastensa kanssa kuin koskaan historian aikana. Isät ovat erinomaisesti parantaneet omaa juoksuaan. Tietenkin edelleen on parannettavaa, mutta kehitys on ollut erinomaisen hyvää.

Ikävä kyllä lainsäädännössä tämä kehitys ei näy, pikemminkin päinvastoin, isyyttä häivytetään, niin kuin tässäkin tilanteessa. Mikael Jämsänen on toiminut juuri niin kuin miehen odotetaan toimivan: hän on ollut mukana lapsensa elämässä heti alusta alkaen, itse asiassa jo ennen sitä. On huutava vääryys, että hänellä ei ole mahdollisuutta osoittaa isyyttänsä ja olla läsnä oman lapsensa elämässä. On erinomaista, että ed. Uotila on tehnyt asiasta lakialoitteen, toivon sille menestystä sen käsittelyssä. Pidän myöskin sitä merkittävänä, että ed. Heinonen on kirjallisella kysymyksellä halunnut edistää tätä asiaa. Toivoisin myöskin, että ministeri Brax pystyisi omilla toimillaan helpottamaan Mikael Jämsäsen työtä, kun hän yrittää saada kontaktia omaan lapseensa.

Jari Larikka /kok:

Arvoisa puhemies! Tuntuu hieman ihmeelliseltä, että tänä päivänä me keskustelemme tämmöisestä asiasta kuin isän oikeudesta omaan lapseensa. Tuskin kovinkaan moni suomalainen ajattelee, että tämä olisi jollain tavalla mahdollista tänä päivänä, siksi ihmeellistä tämä on. Mutta totuus on, että isältä voidaan viedä vanhemmuus, mikäli äiti näin haluaa. Olisi aika inhottavaa ajatella, että itse joutuisin tilanteeseen, jossa en saisi nähdä omaa lastani eikä minulla olisi siis tapaamisoikeutta häneen, vaikka haluaisin olla hänen elämässään mukana ja omalta osaltani vastata hänen elatuksestaan.

Kuten tässä on hyvin käyty läpi, tässä ei haluta puuttua sosiaalisen vanhemman asemaan, enkä oikeastaan näe mitään syytä, miksi tätä lakialoitetta ei voitaisi viedä hyvässä hengessä eteenpäin mahdollisimman nopeasti. Vaikkakin tiedetään, että tällaiset tilanteet ovat kovin harvinaisia, uskon, että ne ovat varmasti sitäkin kipeämpiä.

Reijo Paajanen /kok:

Arvoisa puhemies! Tämän lakialoitteen on allekirjoittanut todellakin 67 kansanedustajaa. Totean, että tässä 67:ssä on 17 naiskansanedustajaa, niin ettei tämä aivan pelkästään miesten allekirjoittama lakialoite ole. Varmaan kuitenkin prosentuaalisesti naisia on osallistunut tämän lakialoitteen allekirjoitukseen samassa suhteessa kuin heitä on täällä eduskunnassa.

Voimassa oleva isyyslaki lähtee siitä, että aviomies on aina lapsen isä. Samalla tapaa naista pidetään automaattisesti lasten kasvattajana. Nämä ajatusmallit pohjautuvat vahvasti historiallisiin ja perinteisiin perherooleihin. Itse asiassa koko perhelainsäädäntö heijastaa monelta kohtaa menneen ajan yhteiskuntaa ja siihen liittyviä perhearvoja. Sosiaalisen isyyden ja avioliittoinstituution suojeleminen ovat aina nousseet tärkeämmiksi kuin lapsen tai biologisen isän oikeudet.

Maailma on kuitenkin muuttunut ja samalla perinteiset perhekäsitykset. Isän ja äidin roolit sekä lasten kasvuympäristöt ovat kehittyneet ja mukautuneet uuteen suuntaan. Nykyinen isyyslaki ei enää ole ajan tasalla ja asettaa miehet ja naiset epätasa-arvoiseen asemaan. Se voi jopa estää vanhemmuuden sellaiselta mieheltä, joka haluaa osallistua lapsensa hoitoon ja kasvatukseen. Tällä hetkellä lapsen äiti voi halutessaan estää lapsen isyyden selvittämisen. Sen sijaan naisella on niin halutessaan oikeus vaatia oikeusgeneettistä tutkimusta lapsensa isän selvittämiseksi.

Ed. Uotilan isyyslain uudistukseen tähtäävässä lakialoitteessa ollaan ehdottoman tärkeällä ja oikealla tiellä. Lakia halutaan nykyaikaistaa niin, että biologisella isällä olisi samanlaiset oikeudet kuin lapsen äidillä. Aloitteen taustalla on hyvin surullinen tapaus, jollaista ei pitäisi Suomen kaltaisessa oikeusvaltiossa tapahtua. Avoliittoon syntynyt lapsi kasvoi ensimmäiset kuukautensa molempien vanhempiensa luona. Sitten äiti perui vireille laitetun avioeronsa aiemmasta miehestään, palasi tämän luokse ja kieltäytyi lapsensa biologisen isän toivomasta isyyden selvittämisestä. Biologinen isä ei saa enää tavata omaa lastaan, jonka kasvatukseen hän osallistui aktiivisesti. Näin ed. Uotila kertoi omassa puheenvuorossaan.

Arvoisa herra puhemies! Isyyslakia on muutettava juuri tämän kaltaisten tapahtumien estämiseksi. Lähtökohtana tulisi olla, että lapsen isäksi vahvistetaan hänen oikea biologinen isänsä. Yleensä tämä on myös lapsen edun mukaista. Lapsi voi tämän jälkeen tavata biologista isäänsä ja muodostaa tähän kiintymyssuhteen. Hän saa myös perintöoikeuden isäänsä. Isä puolestaan saa oikeuden tavata lastaan ja on velvollinen osallistumaan tämän elatukseen.

Oikeusministeri Braxin mukaan lain muuttaminen edellyttää työryhmän asettamista, mutta siihen ei kuitenkaan tällä hetkellä ole resursseja. Olen eri mieltä siinä, että mielestäni tällaisen sukupuolten tasa-arvoa koskevan lainsäädännön ongelmakohdan korjaamiseen pitäisi löytyä resurssit. On tietenkin paljon miehiä, jotka väistelevät vastuutaan, eivät tapaa lapsiaan eivätkä osallistu heidän kasvatukseensa. Lain ei kuitenkaan tulisi asettaa niitä miehiä epätasa-arvoiseen asemaan, jotka todella haluavat olla osa lapsensa elämää. Lainsäädäntöä muuttamalla heille varmistetaan mahdollisuus osallistua lapsensa hoitoon ja kasvatukseen.

Ed. Uotila on puuttunut aloitteellaan todella tärkeään asiaan, joka parantaa sekä lapsen että isän oikeuksia ja mahdollistaa heidän tutustumisensa toisiinsa. Toivon vilpittömästi, että aloite etenee nopeassa tahdissa ja isyyslainsäädännön epäkohdat korjataan.

Lyly Rajala /kok:

Arvoisa puhemies! Aluksi nöyrä anteeksipyyntöni sinne ed. Uotilalle, että nimeäni ei ole tässä aloitteessa; se on ihan vahingonlaukaus, että se on jäänyt sieltä pois. Samalla ihmettelen muuten semmoista, että meillä on täällä eduskunnassa kahdeksan eduskuntaryhmää ja perussuomalaisista ei ole yhtään nimeä siellä: onko se joku kannanotto perussuomalaisilta teidän erinomaista aloitettanne vastaan, vai ovatko sielläkin kaikki heidän ihmisensä vahingossa jättäneet allekirjoittamatta. Minä kyllä mielelläni tätä kannatan ihan kaikessa laajuudessa.

Ihmettelen myöskin, mitähän työryhmiä tähän tarvitaan. Tämä on niin selkeää pässinlihaa, että tähän ei tarvita oikeusministeriössä mitään työryhmiä, kun lyödään eteenpäin vaan.

Olen tyytyväinen siitä, että täällä myöskin otetaan miesnäkökulmaa pikkuisen enemmän esiin. Aika vähän meidän eduskunnan naisia näköjään nämä miesnäkökulmat täällä kiinnostavat, kun täällä ei ole kuin kolme neljä naista.

Koska paikalla on lakivaliokunnan tuore puheenjohtaja, niin toivon, että kuuntelette tarkasti, sillä vaikka tässä allekirjoittajia on vaan 68, niin missään ei sanota, että alle sadan allekirjoittajan aloitetta ei voisi käsitellä. Minun mielestäni tämä täytyisi ottaa ehdottomasti lakivaliokunnassa käsittelyyn, jossa olin pitkäaikaisena jäsenenä viisi ja puoli vuotta ja edelleen olen varajäsenenä.

Niin, tästä nais- ja miesnäkökulmasta vaan, että täällä allekirjoittajissa on vaan 19 naista, joka määrä on 28 prosenttia allekirjoittajista, vaikka eduskunnassa istuvista 42 prosenttia onkin naisia. Näin se vaan tahtoo olla, että kaikissa lasten huoltajuusasioissa — ja tämä tapaus koskee jopa oikeutta isyyteen — näissä asioissa, edelleenkin Suomessa nainen vie ja mies vikisee.

Antti Vuolanne /sd:

Arvoisa puhemies! Hyvät kansanedustajat! Jos sallitte — en tarkoita viivyttää asian tärkeätä käsittelyä — sen verran kerron itsestäni, että ennen tätä työtä olin vs. lastenvalvojana usean vuoden ajan ja vahvistin Porin lastensuojelutoimistossa noin 300 eroparin välisiä lasta koskevia huoltajuussopimuksia ja tapaamisoikeussopimuksia — nämä olivat erittäin opettavaisia — ja oli myös useita satoja isyyden tunnustamisia ja isyyden selvittämisiä.

Itsekin pohdin monet kerrat, kun tuokin lastenvalvojan työ on erittäin juridiikkaperustaista, että kun lastenvalvoja on omalla allekirjoituksellaan ja sitten leimalla vahvistanut vanhempien tekemän vapaaehtoisen sopimuksen, niin se on sama kuin lainvoimainen tuomioistuimen päätös, jota ei voi muuttaa erimielisyystilanteessa muuta kuin tuomioistuimen päätöksellä. Huomasin, että tämä juridiikka on erittäin keskeinen osa kuitenkin sitä prosessia, missä vaikkapa riitautuneet vanhemmat haluavat pitää kiinni hyvästä vanhemmuudesta edelleen parisuhteen päättymisen jälkeenkin, ja tämä sopimisalttius oli erittäin tärkeä asia. Meillähän on hyvin selkeät rituaalit ja kulttuuriset normit siitä, miten parisuhde muodostetaan. Me tiedämme suurin piirtein, miten lapsi saadaan ja laitetaan alulle. Mutta meillä ei ole selkeitä systeemeitä ja sääntöjä, tämmöisiä kulttuurisia sääntöjä, mitä tehdään sen jälkeen, kun parisuhde kariutuu ja on yhteinen lapsi. Meille pitäisi tehdä tämmöiset edes suosituksenomaiset säännöt, joissa voisi olla esimerkiksi suosituksia siitä, että vanhemmat eivät hauku toista vanhempaa lapsen kuullen, ettei tule lojaliteettiristiriitaa, joka sitten voi aiheuttaa esimerkiksi mielenterveysongelmia, vaan että pyritään lasta koskevat asiat sopimaan ja järjestämään erillään niistä kaikista parisuhteeseen liittyvistä muista asioista, jotka ovat ehkä johtaneet sitten pariskunnan eroon lapsen saamisen jälkeen.

Mutta jos me pohdimme sitä, miksi tämä isyyslaki on tällainen, niin minä en itse asiassa tiedä. Mutta luulisin näin, että silloin kun tämä nykyinen lainsäädäntö on tehty, meillä on eri lailla suhtauduttu vanhemmuuteen eron jälkeen: meillä on ajateltu, että tämä ei luonaan pitävä vanhempi on lähinnä häirikkö, joka ei sitten tähän uuteen perheyhteisöön kuulu, ja on ajateltu hyvin vanhakantaisesti, että pitää suojella perhettä enemmän kuin isyyttä tai vanhemmuutta. Tämä on ehkä johtunut aikoinaan siitä, että au-lasten asema on ollut jotenkin hävettävä tai avioliiton ulkopuolella syntyneen lapsen asema on nähty jotenkin huonompana kuin avioliiton sisällä syntyneen lapsen. Näin on sitten päädytty tähän, että esimerkiksi tässä kohtaa isän rooli on sitten tämmöinen niin kuin salaasiittäjän rooli, jolle ei enää sitten kuulu vanhemmuus, ja tuskin hän olisi edes siitä kiinnostunut. Tämä on täysin jotain sellaista, mikä ei vastaa todellista elämäntilannetta eikä ole vastannut enää varmaan pariinkymmeneen vuoteen.

Meillä nykyään päinvastoin vanhemmuuden merkitys on korostunut lainsäädännössä. Esimerkiksi vaikka sisäisen adoption kysymyksessä korostettiin nimenomaan lapsen etua siinä kohtaa, että hänellä voi olla useampia huoltajia ja voi tulla tämmöinen vanhemmuuden tunne. Meillä pitäisi tätä edelleen jatkaa siten, että vanhemmuuden merkitystä yhä enemmän korostettaisiin.

Sitten täällä on monessa puheenvuorossa puhuttu siitä, miksi naiset eivät osallistu tähän keskusteluun. En usko, että naiset ovat kovasti tasa-arvoa vastaan tai miesten vanhemmuuttakaan vastaan, vaan voi olla, että tämä koko kysymyksenasettelu vaan tuntuu ehkä oudolta tai uudelta tai erikoiselta, koska se ei ehkä omaan lähipiiriin ole niin kuulunut.

Meillä kuitenkin minun mielestäni tässä toteutuu sukupuolten välisen tasa-arvon ja myös naisasialiikkeen kannalta erittäin kielteinen piirre. Nimittäin minun mielestäni tämä vanha lainsäädäntö ja siihen johtaneet asenteet pitävät miestä toissijaisena perheessä ja yhtä lailla naista toissijaisena sitten taas perheen ulkopuolella ja työelämässä. Minun mielestäni tämä vanhentunut jako, joka tässäkin voimassa olevassa lainsäädännössä näkyy, on nimenomaan myös naista sortava. Se on sellainen, että meidän pitäisi toteuttaa perheessä matriarkaalisuutta, että nainen on ykkönen, ja sitten taas työelämässä ja perheen ulkopuolella patriarkaalisuutta, että mies on ykkönen ja nainen vasta toissijainen. Näin ei ole. Me tarvitsemme naisia, heidän kykyään, oivallustaan, osaamistaan, koko panostaan täydellisesti työelämässä tasa-arvoisia uramahdollisuuksia tarjoten ja avaten, ja yhtä lailla tarvitaan miehet sinne perheen pariin kantamaan täysi vastuu vanhemmuudesta.

Lasta koskevissa asioissa voidaan lähteä yhdestä ehdottomasti tärkeimmästä oikeusperiaatteesta, joka on se, että lapsen etu tulee ykköseksi. Nyt ei voida kuitenkaan osoittaa, että lapsen edun mukaista aina ja joka paikassa kategorisesti olisi se, että isyys jää selvittämättä. Siksi olen itse laittanut allekirjoitukseni tähän ed. Uotilan loistavaan aloitteeseen.

Päivi Räsänen /kd:

Arvoisa puhemies! Olen myös allekirjoittanut tämän lakialoitteen, jossa mielestäni on ennen muuta kysymys siitä, nähdäänkö lapsen oikeus biologisiin juuriinsa, biologiseen äitiin ja isään, tärkeänä. Kyllä elävästä elämästä tiedetään, että se on lapselle tärkeää, jopa eläkeiässä jotkut vielä etsivät niitä biologisia juuriaan ja haluavat tulla tunnustetuksi kenties jo kuolleen miehen lapseksi.

Mutta valitettavasti meillä on kyllä viime vuosina täällä eduskunnassa pikemmin tehty sellaisia lainmuutoksia, joilla on heikennetty lapsen oikeutta isään. Viittaan sillä juuri tähän hedelmöityshoitolakiin, minkä ed. Uotila mainitsi, samoin kuin tähän samaa sukupuolta olevien adoptio-oikeuteen. Mielestäni tämän lainmuutoksen, mitä nyt ollaan ajamassa, tulisi kyllä koskea myös esimerkiksi niitä naisparien lapsia, jotka toinen kumppani on adoptoinut, jos lapsen biologinen isä haluaisikin selvityttää isyytensä ja myös sen tunnustaa. Kyllä varmasti myös näissä tapauksissa lapsella on yhtäläinen kaipuu niihin biologisiin juuriinsa ja kaipuu tietää se oma biologinen isä.

Niin tärkeää kuin isyyden sosiaalinen ulottuvuus onkin, todellakin elämästä tiedämme ja kokemuksesta tiedämme, että lapselle on tärkeää myös tietää nämä omat biologiset juurensa. Sen vuoksi olisi todellakin tärkeää, että tätä lapsen oikeutta nimenomaan biologiseen isään ja samalla biologisten isien oikeuksia vahvistettaisiin.

Janina Andersson /vihr:

Arvoisa puhemies! Haluan kiittää montaa kollegaa hyvistä evästyksistä. Valiokunnassa olisi erittäin mielenkiintoista tätä asiaa viedä eteenpäin ja myös pohtia asiaa monesta näkövinkkelistä.

Meillä on sellainen tilanne, että jos se saadaan rinnakkaislakialoitteeksi, niin se helposti tulee mukaan kuultavaksi. Jos on yli sata nimeä, niin sekin tulee vähän helpommin, mutta jos on alle sata nimeä — olette lukeneet näitä meidän työsääntöjämme — niin silloin periaatteessa meidän työjärjestyksemme mukaan muut asiat menevät ohi aikajärjestyksessä. Elikkä tämä on se suurin ongelma, että se silloin jää tavallaan hännille käsittelyssä. Kokeillaan kaikkia tapoja saada tämä käsittelyyn, ja toivottavasti tämä onnistuu, mutta näin minä ainakin luin sen valiokuntatyöjärjestyksen. Mutta olen jo puhunut valiokuntaneuvokselle siitä, että katsotaan kaikista näkövinkkeleistä, millä tavalla tämä voidaan saada käsittelyyn, koska olisi erittäin, erittäin hyvä saada kunnon kuuleminen tästä aiheesta.

Ed. Mäkelä antoi mielestäni hyvän historia-analyysin siitä, että varmaan tällä hetkellä isät ovat enemmän läsnä lastensa elämässä kuin koskaan aikaisemmin. Tähän minäkin uskon, ja tämä on mielestäni aivan mielettömän hieno kehitys. Voin sanoa suoraan, että tässäkin salissa on sellaisia nuoria miesedustajia, joita minä olen seurannut aika läheltä, joiden isyys on niin merkittävä osa heidän elämässään, ettei voi muuta kuin vaan iloita siitä asenteesta, miten ollaan läsnä omien lasten elämässä. Se myös antaa taatusti paljon näille miehille, vaikka on raskasta varmaan työssä; se on koko elämässä semmoinen asia, että se on todella hienoa. Ja tämä asenne vaan lisääntyy, ja olen siitä erittäin onnellinen. On myös todella hieno asia, että isät taistelevat oikeudestaan saada olla isiä, jopa oikeudestaan saada maksaa siitä isyydestään, vaikka eivät saisikaan asua sen lapsensa kanssa. Kaikki tämä viittaa siihen, että meidän maailmamme on menossa oikeaan suuntaan, ja se on erittäin, erittäin ... Asiaa pitäisi kannustaa ja tukea.

Olen nyt yrittänyt selvitellä vähän tämän nykylainsäädännön syitä, miksi tähän on tultu, ja olen lukenut tämmöisiä tenttikirjoja ym. tässä nyt viimeisinä viikkoina. Siellä pohdinnoissa, mitä siellä oli kirjoitettu, oli sellaista, että myöskään silloin, kun nainen synnyttää lapsen niin että hän ei asu kenenkään miehen kanssa, ei siis ole kihloissa, ei avoliitossa, ei avioliitossa, hänen ei ole mitenkään pakko kertoa ja yrittää edesauttaa sen biologisen isän etsinnässä. Ja niissä argumenteissa siellä oli, että äiti silloin punnitsee, haluaako hän sen isän lapsensa elämään, jos tällä vaikkapa on päihdeongelmia tai tämä on väkivaltainen. Hän silloin ei ehkä halua sitä miestä lastensa elämään. Tällaista pohdintaa siellä oli, miksi naisella on myös täysi oikeus olla auttamatta siinä isän etsinnässä, kun syntyy lapsi, jolla ei ole siis yhtään isää missään papereissa.

No, sittenhän meillä on se tilanne, että nainen onkin jo naimisissa. Jos ymmärsin oikein niitä pohdintoja siinä kirjassa, niin oli kovin suuri huoli siitä, että jos nainen kerran tekee syrjähypyn ja oikeastaan hänen nykyinen avioliittonsa on ihan hyvä muuten mutta tästä syrjähypystä syntyy lapsi, niin sen takia koko avioliitto menee karille, että tämä asia tulee esiin, vaikka nainen ei haluaisikaan. Tällaisia tilanteita halutaan estää. Tämä oli se pohdinta siinä kirjassa.

Minusta tässä lakialoitteessa on nyt ihan eri tilanne. Jos tämä biologinen isä on oikeasti ollut läsnä jo lapsen elämässä, ollut läsnä sen naisen elämässä, se on aivan eri tilanne kuin se, että nainen tapaa jonkun melko ventovieraan yhtenä yönä eikä näe häntä koskaan enää, se on ihan eri asia. Elikkä tätä lakia pitäisi käsitellä todella vakavasti, ja siihen olisi voinut ehkä liittää pari sanaa, sen että erityisen painavista syistä lastenvalvoja voisi tämän prosessin aloittaa.

Sitten vielä tästä Suomen tyylistä tehdä asioita. On kuulemma niin, että meidän tapamme pohtia vanhemmuutta on enemmän painottunut sosiaaliselle puolelle kuin biologiselle. Jos vertaa Keski-Eurooppaan, niin monessa muussa maassa on enemmän tätä biologisen vanhemmuuden painotusta lainsäädännössä kuin meillä on. Siinä kirjassa väitettiin, että nämä muut maat tulevat vähän enemmän tähän Suomen tyyliin mukaan muun muassa hedelmöityshoitojen takia ja enemmän ja enemmän painottuu tämä sosiaalinen puoli. Mutta tämähän ei estä sitä, että tämä asia korjataan.

Sitten tähän, miksi sitä ei saada heti hoidettua. Tässä nyt voisi ajatella, että tämä menisi nyt tällä, että me vaan napautamme sen lakivaliokunnassa läpi. Aika paljon tulee kritiikkiä siitä, että lain valmistelu ei ole tarpeeksi laadukasta, että sitä on tehty hosuen tai huonosti. Tätähän me emme halua kuulla. Elikkä jokaisen asian, joka täällä tehdään, pitää olla valmisteltua, joka näkövinkkelistä katsottua, punnittua, tutkittua, varmistettua, että se teksti on niin oikein, että se ei tule takaisin bumerangina jonkun vuoden kuluttua, että taas tässä on joku pieni virhe. Senhän takia yleensä asiat etenevät niin, että ministeriöt valmistelevat ne ja ne tulevat meille ja me punnitsemme, kuulemme paljon kritiikkiä, kuulemme asiantuntijoita.

Tähän asiaan liittyen voin sanoa sen, että siitä on jo monta vuotta, muistan, kun tuli esille, että oli Turun yliopistolla tehty joku tutkimus, jossa tutkittiin jotain ihan muuta kuin isyyttä — se oli varmaan joku perinnöllisten sairauksien tutkimus — ja siinähän tuli esiin, että muistaakseni yli 5 prosenttia niistä isistä, jotka luulivat olevansa isiä lapsilleen, eivät olleetkaan sitä. Sitähän ei onneksi kerrottu heille sen jälkeen, vaikka se huomattiin siellä tutkimuksessa. Mutta tämä on siis semmoinen tilanne, että tavallaan me elämme semmoisessa yhteiskunnassa, jossa koko ajan meillä on tällainen tilanne menossa, jota ei vain ykskaks voida muuttaa.

Todella avoimin mielin suhtaudun tähän lakialoitteeseen, ja erittäin mielelläni kuuntelisin asiantuntijoita liittyen tähän aiheeseen. Elikkä toivon, että todella otetaan tämä niin vakavasti kuin vain voidaan, ja niin, että se menee meidän kaikkien systeemien kautta. Sehän ei ole minun päätettävissäni, vaan lakivaliokunnan enemmistöhän tekee näitä päätöksiä, mutta itse ainakin olen erittäin kiinnostunut tästä aiheesta. Se, että meillä on isien kova tahto olla isiä, on asia, jota ei mitenkään pidä painaa villaisella.

Timo Heinonen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! En tiedä, minkä takia ed. Andersson siteerasi jotain kirjaa ja nosti sieltä esille tilanteen, että ei haluta rikkoa naisen onnellista avioliittoa naisen tekemän syrjähypyn takia. En ymmärrä, minkä takia tuo näkemys piti tähän keskusteluun nostaa. Ajaako tämä onnellisen avioliiton vaaliminen lapsen edun edelle eli oikeuden tietää oman isänsä, eli eikö kunnioiteta sen lapsen etua enempi kuin sitä?

Toisaalta, ed. Andersson, tilanne on se, että vaikka sillä miehellä olisi kuinka onnellinen avioliitto, niin teidän naisten oikeudet ajavat edelle ja se avioliitto voidaan rikkoa. En ole itse minkään avioliiton rikkomisen kannalla vaan olen lapsen ja isän ja äidin oikeuksien puolustaja. Kertoisitteko vähän, mitä tällä tarkoititte?

Juha Hakola /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ed. Anderssonin puheenvuoro käsitteli myöskin tuota asian jatkokäsittelyä. Täällä monessa puheenvuorossa on nimenomaan peräänkuulutettu sitä nopeaa ja aktiivista käsittelyä. Joissain puheenvuoroissa todettiin se, että näissä perusteluissa on näitä työryhmiä, ministeri Brax on todennut, että pitäisi joku työryhmä olla; todettiin myöskin, ettei tämä ole sen väärtti, että tarvittaisiin työryhmä.

Uskon, että näin tärkeässä asiassa, kun täällä eduskunnassa on selkeä tahtotila viedä tätä asiaa eteenpäin, ministeri Braxin kanssa neuvottelemalla lakivaliokunnan puheenjohtaja saattaisi päästä tässä nopeampaan käsittelyyn niin, että oikeusministeriö ottaisi sen omaan valmisteluun. Sehän on täysin mahdollista myöskin, että oikeusministeriö valmistelee tämän. Silloin ei tarvitse miettiä lakivaliokunnassa suurestikaan niitä lain omia kommervenkkejä, koska silloin jos se tulee hallituksen esityksenä, ministeriön valmistelemana, se on varmastikin jo kohtuullisen hyvä, kun se vain on peruslähtökohdiltaan tämän lakialoitteen muotoinen.

Markus Mustajärvi /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Uotilan lakialoite on ajankohtainen, puhutteleva, periaatteellisiin kysymyksiin puuttuva ja käsittelee todellista ongelmaa. Vastustusta tällä lakialoitteella ei näytä olevan. Minusta tästä seuraa se, että lakivaliokunnan puheenjohtajan ed. Anderssonin pitää todella miettiä asiaa niinpäin, miten hän saa tämän asian käsittelyyn, miten hän saa vietyä tätä eteenpäin, eikä niin, että puhuu -isi-muodossa, konditionaalimuodossa, siitä, että jospa tätä voitaisiin valiokunnassa käsitellä. Ei minun mielestäni ole esitetty yhtään sellaista seikkaa, joka osoittaa, että tätä asiaa ei voida ottaa käsittelyyn.

Sanon kyllä valiokunnan puheenjohtajalle, että sitten kun te käsittelette tätä asiaa ja mahdollisimman nopeasti lakivaliokunnassa, te voitte pyytää myöskin lausunnon työelämä- ja tasa-arvovaliokunnalta, ja uskallan sen valiokunnan puolesta kyllä luvata, että he käsittelevät omassa valiokunnassaan asiaa täydellä antaumuksella.

Kari Uotila /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kiitän siitä aktiivisuudesta, mitä ed. Janina Andersson on osoittanut tähän asiaan tutustuessaan. Rohkaisen kyllä häntä rohkeuteen viemään tätä asiaa lakivaliokunnassa eteenpäin, koska se sata nimeä ei ole mikään normi eikä mikään sellainen este, etteikö asiaa voitaisi valiokunnassa käsitellä. Jos tarvitaan täsmennystä teksteihin, esimerkiksi "erityisen painavista syistä", niin lakivaliokunta on juuri oikea elin tällaisen muutoksen lakialoitteeseen tekemään.

Voin paljastaa, että olen konsultoinut epävirallisesti myöskin ministeriön valmistelijoiden kanssa tätä ja juuri tämä pointti, joka lakialoitteessa on keskeinen, että lastenvalvojalle annettaisiin harkintavaltaa käynnistää prosessi, kun määrätyt edellytykset täyttyvät, on saanut myöskin vihreää valoa sieltä mutta toki epävirallisesti, koska virallisesti näitä konsultaatioita ei tietenkään käydä. Kyllä tässä nyt vaan rohkeutta tarvitaan, kun tuki on ollut näin laajaa.

Lyly Rajala /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Lakivaliokunnan puheenjohtaja ed. Andersson otti vähän pessimistisen kannan tähän, että tähän täytyisi tehdä muutoksia. Meitä on syytetty aina siitä, että ministeriöt eivät valmistele tarpeeksi lakeja. Se olisi kuitenkin yksi askel pistää tämä eteenpäin, ja jos siinä löytyy jotakin korjattavaa, niin korjataan sen jälkeen.

Muistutan viime kaudelta, että kun siihen aikaan oikeusministerinä oli Leena Luhtanen, hänkin toi tänne yhden hallituksen esityksen, joka korjattiin kuukaudessa, kun huomattiin, että se on täysi susi, elikkä nopeallakin aikataululla lakeja korjataan. Tämä olisi hyvä saada alkuun välittömästi. Toisena esimerkkinä totean vaikka, että taksilakia, joka tuli voimaan alle kaksi vuotta sitten, korjattiin jo tämän vuoden kesäkuussa ja nyt taas syyskaudella korjataan jo toisen kerran. Eivät nämä sen kummempia juttuja ole.

Jos tämä jostain syystä lakivaliokunnassa ei rupea menemään eteenpäin, niin kehotan, että ed. Uotila kerää uudet nimet, ja minä takaan, että sinne tulee silloin jo lähemmäs 200 nimeä. Myöskin perussuomalaiset tulevat mukaan ja monet muut, niin kuin minäkin, (Puhemies: Minuutti täyttyikin!) joka vahingossa jäin pois tästä. Pitäisikö meidän perustaa isyysvaliokunta?

Janina Andersson /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tätä kirjaa siteerasin siksi, että yritin selvitellä, miksi nykylainsäädäntö on se, mikä se on. Yritin sivistää itseäni ja kerroin teille, mitä siitä kirjasta luin, elikkä sitä analyysia, kun täällä on pohdittu, minkä takia lainsäädäntö on nyt sen näköinen kuin se on. Siinä kirjassa, joka oli tuleville juristeille suunnattu, se on selitetty näin. Elikkä tämä ei ollut minun mielipiteeni, vaan kerroin teille, mikä on se analyysi, miksi laki on nyt semmoinen kuin se on.

Sitten olen jo puhunut ministeri Braxin kanssa tästä, koska tämä on mielestäni tärkeä asia — niin hänenkin mielestään. Mutta se täytyy myös meidän kaikkien oikeasti tietää ja se tiedetäänkin, että henkilöresurssit oikeusministeriössä eivät ole kovin suuret. Viimeksi tänään talousvaliokunnassa oli taas tämä pikavippilaina esillä, ja sitähän on kauan odotettu, ja sitä on vaan tehty hyvin ja hitaasti, koska ei ole niin montaa valmistelijaa. Se ei ole pahaa tahtoa, jos sanoo, että ei ole niin montaa henkilöä, jotka tekevät sitä hyvää ja laadukasta työtä, koska se ei varmaan ole kenenkään tavoite, että tänne lait menevät edestakaisin ja tulevat korjattavaksi koko ajan. Kun tehdään, tehdään hyvää työtä ja laadukasta työtä.

Valiokuntakäsittelyssä teen kaikkeni, niin kuin sanoin, että se tulisi käsittelyyn, mutta olen yrittänyt selvitellä, mitkä ovat minun resurssini. Siinä on myös se, että minä en ole mikään kaikkivaltias millään lailla vaan se on valiokunta aina, joka tekee demokraattisesti päätöksiä. Minä olen vain yksi ihminen, joka yrittää yhteen suuntaan mennä.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Käyty keskustelu on antanut aiheen monenlaiseen lähestymiskulmaan tässä asiassa.

Ensinnäkin aivan yleisellä tasolla: Minkälaista aikaa elämme? Vastaus saattaa muuten selittää osittain tämän historiallisen tilan, missä tämä isyyslaki tällä hetkellä on. Se on se, että tänä aikana niin Suomessa kuin myös Euroopassa ja koko länsimaisessa kulttuurissa etsitään juuria. On äärimmäisen primääristä, että biologiset juuret ovat tässä todella ensisijaiset ja sitten niillä muillakin juurilla näyttää olevan hämmästyttävän suuri merkitys tänä aikana. Keitä olemme, mistä tulemme, niillä asioilla on ihmisten mielissä erittäin suuri merkitys. Miksi? Siksi, että ravinto ja suoja, ekologiset perustekijät, ovat suurin piirtein kunnossa juuri tällä hetkellä elikkä on henkisesti tilaa muullekin, ja tässä tapauksessa biologisen isän oikeudet ja lapsen oikeudet tulevat tietysti aivan ensimmäisenä mieleen.

On aika jännittävää pelkästään tämän lakialoitteen tekstin perusteella todeta, että eduskunta on käsitellyt isyyslakia vuosina 1975, 1980 ja 2006, ja jokaisessa tilanteessa olisi ollut mahdollisuus tehdä tämä korjaus. Pykälä on niin sanotusti ollut auki. Mutta kuitenkin juuri se keskustelu niin hyvin perusteltuna kuin mitä tässä olemme kuulleet tämän illan aikana, on tullut eräällä tavalla uuteen sosiaaliseen tilaukseen, vaikka ei olekaan kysymys sosiaalisesta vanhemmuudesta vaan biologisesta vanhemmuudesta, sen tunnistamisesta ja tunnustamisesta. Jos minulle olisi tätä lakialoitetta tarjottu allekirjoitettavaksi, niin olisin sen tietysti jo niillä perusteilla, mitkä tähän lakialoitteeseen on kirjattu, allekirjoittanut, puhumattakaan sen jälkeen, mitä olen tämän keskustelun aikana täällä kuullut. Täällä on loistokkaita puheenvuoroja suorastaan käytetty tästä asiasta.

Sitten hyvin pragmaattiseen puoleen. Kun on hiukan kokemusta tästä eduskuntatyöstä ja valiokunnan johtamisesta ja ruuhkaisessa valiokunnassa vielä kaiken lisäksi ja sitten kun olen itse kerännyt 168 nimeä ja toistasataa nimeä muutamaan kertaan ja kun sielultani olen ehdottomasti vallankumouksellinen, revoluutioheppu kerta kaikkiaan, niin minä mielelläni pistäisin myöskin meidän ministerimme johtaman oikeusministeriön tässä järjestykseen, jos olisin tekijänä, hyvin pragmaattisella tavalla. Se tapahtuu seuraavalla tavalla, ed. Uotila: Teillä on tämä lakialoite siellä koneessanne, ilmiselvästi, sähköisessä muodossa. Te täydennätte sen sillä tavalla, että nimen Kari Uotila/vas jälkeen tulee Petri Salo/kok jne., kaikki ne nimet, mitkä tässä on, ja te käytte järjestyksessä täällä keräämässä ne nimet uudestaan ja sen jälkeen tulette meiltä, jotka olemme jääneet tämän listan ulkopuolelle, hakemaan nämä nimet. Te saatte tähän 150 nimeä noin kättelyssä. Sen jälkeen käymme tämän keskustelun uudestaan, ja ed. Janina Andersson keksii uudet perustelut. (Naurua)

Ville Niinistö /vihr:

Arvoisa puhemies! Haluan ensiksi yleisellä tasolla aloittaa siitä, että moderniin tasa-arvoajatteluun kuuluu yhtä lailla niin naisten kuin miestenkin oikeuksien vahvistaminen ja — kuten tässä tapauksessa — myös lasten aseman vahvistaminen. Nämä eivät ole pois toisiltaan, vaan ne eri elämänalueilla parantavat miesten mahdollisuuksia tehdä sellaisia valintoja, mitä miehet eivät ole aikaisemmin voineet tehdä yhteiskunnan paineista tai rakenteista tai mistä tahansa johtuen, ja naiset voivat tehdä enemmän sellaisia valintoja, mitä he eivät ole aikaisemmin voineet tehdä.

Näitä tavoitteita ovat esimerkiksi vanhempainvapaiden kustannusten jako kaikkien työnantajien kesken ja isien perhevapaiden käytön lisääminen. Isien perhevapaiden käytön lisääminen esimerkiksi kokonaisuudessaan, kun isät ovat enemmän osallisia lastenhoidossa, helpottaa naisen paluuta työelämään, ja vanhemmuuden kustannusten jako poistaa nuoriin naisiin työmarkkinoilla kohdistuvan syrjinnän, kun nämä kustannukset eivät kohdistu naisvaltaisille aloille korostetusti. Tämäntyyppisiä win-win-tilanteita meillä on paljon, ja meidän pitääkin lähestyä näitä asioita siitä näkökulmasta, että tasa-arvolla aidosti edistetään ihmisten eri elämäntilanteissa tapahtuvien epäoikeudenmukaisuuksien poistamista, voisi sanoa, joita meille edelleen tulee sen takia, että meillä on edelleen rakenteissa tällaista vanhakantaista sukupuolijakoa ja toisaalta sitten tässä tapauksessa myös lasten oikeuksien kannalta rajallisuutta.

Haluaisin myös korostaa sitä, että sosiaalistakin vanhemmuutta on tuettava ja vahvistettava, niin kuin teimme samaa sukupuolta olevien sisäistä adoptiota koskevan lain luomisessa. Sekin vahvistaa lapsen oikeuksia, mutta tässä tapauksessa käänteisesti myös biologisten vanhempien, biologisen isän, asemasta on pidettävä huolta, ja nämäkään eivät ole pois toisiltaan, vaan ennen kaikkea yritetään mahdollistaa ihmisille elämä monimuotoisissa erilaisissa perheissä, erilaisissa tilanteissa nykyään, että kaikki ihmiset, jotka haluavat lapsista välittää, saavat olla heidän elämässään osallisina. Tästä siinä pitäisi olla kysymys, kun me mietimme täällä näitä valintoja.

Tosiaan, jos me haluamme, että isän asemaa vahvistetaan perheessä, isät osallistuvat enemmän lastenhoitoon, niin silloin isillä pitää olla myös isyyslakiasioissa aikaisempaa laajemmat oikeudet. Ajatus siitä, että äidillä on mahdollisuus, naisella on näin laaja mahdollisuus, yksinoikeus, arvioida sitä, kuka on lapsen isä, ei ole enää tästä maailmasta.

Biologisen isän oikeudet pitää pystyä sovittamaan myös siihen, että sosiaalisen isän asema ei siitä heikkene. Jos lähdetään siitä, että perheessä sosiaalinen isä ei edes tiedä olevansa sosiaalinen isä vaan luulee olevansa biologinen isä, niin varmaan siinäkin perheessä on ongelmia. Luulen, että nykyaikana nämä asiat pystytään hoitamaan alusta saakka paremmin, niin että ne puhutaan kuntoon alusta saakka ja selvitetään, mikä on asianlaita. Sitten on kaksi isää ja lapsella on rikkaampi elämä ja perhe pystyy sen kanssa toimeen tulemaan, kun ei valehdella eikä peitellä eikä eletä semmoisessa harhamaailmassa, missä ennen vanhaan jouduttiin tällaisissa asioissa elämään.

Ehkä voisi korostaa vielä lopuksi, puhemies, sitä, että on semmoisia epäselviä tapauksia, missä voi ajatella, että se aiheuttaa perheelle kohtuuttomia tilanteita, että sillä isällä olisi hyvin laaja oikeus mennä toiseen perheeseen ja sanoa, että minä vaadin nyt testiä ja epäilen olevani lapsen isä. Sen takia on kuitenkin hyvä, että tässä lakiesityksessä on se kunnallisen lastenvalvojan rooli, jotta voidaan arvioida sitä — ed. Janina Andersson ehdotti, että "erityisen painavasta syystä" arvioidaan sitä tilannetta, lakiesityksessä taitaa lukea, oliko siinä "painava syy" tai "syy" muuten vaan, mutta joka tapauksessa sitä voidaan hioa lakivaliokunnassa. Mutta olennaista on se, että kun hän tekee tätä arviointia, niin hän voi varmasti siinä käytännön tilanteessa arvioida, onko kysymyksessä tapaus, jossa se isä on oikeasti halunnut olla alusta saakka lapsen elämässä mukana ja sen voi todistaa eri tavoin, tai onko tilanne niin kuin julkisuudessa koko lakialoitteen käynnistäneessä tapauksessa, jossa kaikki pitävät päivänselvänä sitä, että Mikael Jämsänen on lapsen biologinen isä mutta lainsäädäntösyistä hän ei ole saanut toteuttaa isyyttään. Se on kamala kohtalo ihmiselle nykyaikana, itselleni modernina isänä, jolle isyys on yksi elämän tärkeimpiä asioita, ajatella sitä, että joku ei saa olla isä, jos hän haluaa olla isä ja tietää olevansa isä.

Arvoisa puhemies! Toivon, että lakivaliokunta tekee todella kaikkensa löytääkseen ratkaisun, että biologisen isän asemaa parantava lainsäädäntö saadaan tavalla tai toisella voimaan, ja ollaan siinä luovia ja tehdään se yhteistyössä.

Markku Pakkanen /kesk:

Arvoisa puhemies! Tämä ed. Uotilan lakialoite on aivan paikallaan, ja toivon sen myös johtavan haluttuun muutokseen nykyisessä isyyslaissa.

Riippumatta sosiaalialan ammattilaisten esittämistä tiedoista on isän oikeuksien yleisesti koettu Suomessa olevan äidin oikeuksia huomattavasti heikommassa asemassa. Ed. Uotilan kertoma tositarina osoittaa karulla tavalla, että meidän on muutettava lainsäädäntöä isyyttä kunnioittavampaan suuntaan, koska selvästikään pelkästään sosiaalitoimea ohjeistamalla tähän ei päästä. Tässä mielessä kyseessä on laajempikin asia kuin vain tämä lakimuutos, mutta lähtökohtaisesti tärkeintä on, että biologiselle isälle on annettava laillinen mahdollisuus isyytensä vahvistamiseen lapseen nähden riippumatta äidin mielipiteestä.

Oikeusministeri Braxin suhtautuminen asiaan on kuvastanut selvästi sitä mielialaa, millä useimmiten miehen oikeuksiin lapsiin nähden suhtaudutaan. Isän rahat kyllä kelpaavat lapsen elatukseen, mutta muusta huolenpidosta ja yhteydenpidosta ei näköjään ole ihan niin väliksi. Käytännössä puhutaan lapsen oikeudesta tai lapsen edun turvaamisesta, kun varsinaisesti tarkoitetaan äidin oikeusaseman vahvistamista isän kustannuksella.

Olemme tässä salissa muun muassa sallineet samaa sukupuolta oleville pareille adoptio-oikeuden tietäen, että se käytännössä tulee eniten vaikuttamaan isien asemaan heikentävästi. Olenkin iloinen, että monet tuon lakimuutoksen puolesta äänestäneet ovat tämän konkreettisen esimerkin myötä heränneet siihen, miten heikoilla tosiasiassa isyys loppujen lopuksi Suomessa tällä hetkellä on.

Arvoisa puhemies! Tämä lakialoite lähtee lakivaliokuntaan käsittelyyn, ja todella toivon, ettei sen tarkoitushakuisesti anneta hautautua sinne, ja tämä viestinä valiokunnan puheenjohtajalle.

Lakialoitteen allekirjoittamaan päässeiden lisäksi meistä edustajista löytyy vielä monia, jotka ovat tämän lakimuutoksen kannalla.

Juha Mieto /kesk:

Arvoisa puhemies! Ed. Uotilan lakiesitys on mitä parhain, jos ottaa tämän ajan, mitä elämme. Kaikki tietää, jotta niin isille ku äiriille lapsi ja suvun jatkaminen on erinomaisen tärkiä asia. Tänä päivänä isille lapset ovat vähintään yhtä rakkaita ku äiriille, ja ku elämme täällä Suomessa, rakkaassa isänmaassa — ehkä me ollahan tasa-arvoisimmasta päästä kaikesta huolimatta maailman maista — niin senkia takia on hyvä, jotta isät ja äirit tulevat samalle viivalle. Nimittäin on surullisia tarinoja vuosikymmenien, vuosien takaa, että dna-testiä ei oo pystyny saamahan, jos isä olis halunnu toristaa, jotta se on minun biolooginen lapseni, se on estetty, jotenka toivoisinkin, että tämä laki etenöö päämäärään. Mä luulen, että tulevaisuuressa isäkki on lastensa kans, niillon herelmällinen tulevaisuus. Äitiä ei unohreta tässä asiassa.

Merja Kuusisto /sd:

Arvoisa puhemies! Kiitos ed. Uotilalle tästä tärkeästä lakialoitteesta. Lakialoitteen esittely oli perusteellinen ja tunteellinen sekä tunteita pintaan nostattava. Mietin kuulemaani, ja ensimmäinen ajatukseni oli se, miten voi olla mahdollista, että voimassa oleva isyyslaki ei turvaa lapsen biologiselle isälle oikeutta isyyteen. Tämä on huutava vääryys, se on korjattava mahdollisimman nopeasti. Toivottavasti tämä salissa käyty keskustelu kaataa byrokratian esteitä ja lakialoite käsitellään pikaisesti. Nyt tarvitaan sitä paljon puhuttua lähimmäisenrakkautta.

Katja Taimela /sd:

Arvoisa puhemies! Hyvät kollegat! Mielestäni tämän lakialoitteen tärkein lähtökohta on lapsen oikeus isyyden selvittämiseen. Joitain harvoja poikkeuksia lukuun ottamatta tämä on aina lapsen edun mukaista. Samoin on olennaista, että isyys selvitetään mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Pidän erittäin tärkeänä, että lainsäädäntöä sopeutetaan nykyperheiden tarpeiden mukaiseksi. On täysin kestämätön tämä tilanne, että lain kirjain tulee estämään lapsen ja vanhempien perusoikeuksia.

Tässä lakialoitteessa on myös otettu huomioon sellaiset poikkeustapaukset, joissa esitetty menettely aiheuttaisi ongelmia. Tällöin laitetaan paljon painoarvoa kunnallisten lastenvalvojien harkinnalle. Lakialoitteen toteutuminen nostaisi kuntien lastenvalvojat entistäkin keskeisempään asemaan toimintamahdollisuuksien ja -valtuuksien lisääntymisen myötä. Tästä helposti herää myös se kysymys, miten varmistetaan yhtenäiset käytännöt sitten koko maassa. Eli henkilökohtaisesti peräänkuulutan sitä, että valtakunnallinen ohjeistus olisi myös sitten kunnossa tämän suhteen.

Toivon myös sitä samaa, mitä moni täällä salissa on toivonut tämän keskustelun aikana, että lakivaliokunta suhtautuu aloitteeseen sille kuuluvalla arvolla ja mahdollisesti antaisi myös työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan lausua tästä aiheesta oman kantansa.

Kari Uotila /vas:

Arvoisa puhemies! Haluan kiittää kaikkia, jotka ovat käyttäneet puheenvuoroja tästä lakialoitteestani. Samalla pyydän anteeksi, että varmaan en silloin keväällä ennen kesätaukoa kaikkien edustajien pakeille päässyt. Vaikka tästä tiedotettiin, että tämä on allekirjoitettavissa, toisaalta ymmärrän epäröinnin, sillä eivät nämä kovin helppoja ja helposti avautuvia asioita ole. Meiltä pyydetään nimiä lakialoitteisiin, kun törmäämme edustajakollegoihin, ja jotkut ovat aika simppeleitä, mutta tällaiset perheoikeuteen, isyyslakiin, liittyvät kysymykset, ovat vaikeita ja voivat aiheuttaa ihan tarvettakin perehtyä ja pientä epäröintiä. En halua missään nimessä, että vertaillaan, kuinka paljon on naisedustajien nimiä, kuinka paljon miesedustajien nimiä. Nämä asiat ovat yhteisiä, ja kiitän kovasti sekä miesten että naisten puheenvuoroista tässä keskustelussa.

Täällä on käytetty erittäin hyviä puheenvuoroja, muun muassa ed. Vuolanne, siitä mitä on taustalla siellä 1970-luvulla ja sitä aiempina aikoina syntyneessä lainsäädännössä. Kyllä tilanne on todella se. Se ei koske pelkästään erotilanteita, silloin ajateltuja malleja, rooleja erotilanteissa, vaan koko perhe-elämä on muuttunut. Se on muuttunut nimenomaan siinä, että miehiltä edellytetään enemmän, miehiltä toivotaan enemmän ja miehet haluavat olla enemmän kuin pelkkiä lapsen siittäjiä tai perheen elättäjiä. He haluavat olla lapsen kasvatuksessa, hoidossa ja huolenpidossa mukana enemmän kuin ehkä keskimäärin 1960-luvulla tai 1970-luvulla tai sata vuotta sitten. Lainsäädännön on muututtava ja lainsäädäntöä on muutettava vastaamaan tämän yhteiskunnallisen tilanteen sisältöä, mistä ed. Pulliainenkin kertoi, että nyt on tarve yleisestikin esimerkiksi omiin juuriin jne.

Tämä on oikeastaan aika pieni askel. Se, mitä sitten tapahtuu pitemmällä aikavälillä, on toinen kysymys. Tässä, kuten totesin, se, että lastenvalvojan rooli on otettu mukaan tähän keinoksi turvata isien asemaa isyyden selvittämisessä ja tunnustamisessa ja vanhemmuuden saamisessa, on aika lailla tekninen kysymys lakiteknisesti. Se, mistä sitten voidaan ehkä myöhemmin puhua ja varmasti jatkossa tullaan puhumaan, on se, onko ihan todellakaan oikein se, että yhteiskuntamme, niin kuin täällä ed. Räsänen muun muassa totesi, voi perustua pitkällä aikavälillä siihen, että aika iso osa ihmis- ja perhesuhteista perustuu petokseen, salailuun ja valheeseen. Kyllä avoimuuden, kun avoimuudesta niin paljon puhutaan, pitäisi olla lähtökohtana myös tässä ja siinä tilanteessa, että esimerkiksi biologinen isä saisi oikeuden vanhemmuuteen ja lapsi saisi oikeuden biologiseen isäänsä mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Se itse asiassa poistaisi monia ongelmia ja katkeria juttuja, jotka myöhemmin tänä päivänä esiin tulevat.

Todellakin kiitän vielä kaikkia keskusteluun osallistuneita. Uskon, että keskustelu jatkuu lakivaliokunnassa, jonne olen myöskin onnistunut kesätauon jälkeen siirtymään muun muassa tätä lakialoitetta toivottavasti käsittelemään.