Mika Niikko /ps:

Arvoisa puhemies! Kansalaisaloitelaki uutena kansalaisten vaikuttamismahdollisuutena valtion tasolla on periaatteeltaan hyvä ja kannatettava asia. Lain säätämiseksi eduskunnassa aloitteeseen täytyy toki ensin kerätä 50 000 nimeä, joten kansalaisten täytyy nähdä suurta vaivaa lakialoitteen käynnistämiseksi. Vaikka kansalaisaloitetta tukevat allekirjoitukset voidaan kerätä kirjallisen paperimuodon lisäksi myös sähköisesti tietoverkossa, ei kerääminen ole yksinkertaista, koska tietoverkossa olisi käytettävä Viestintäviraston hyväksymää turvallista tietojärjestelmää ja tässä tietojärjestelmässä täytyy todeta myös henkilöllisyys.

Arvoisa puhemies! Mielestäni olisikin tärkeää, että kansalaisten tekemällä lakialoitteella olisi edes jossain määrin menestymisen mahdollisuutta, sillä kuten tiedetään, tässä talossa eivät lakialoitteet juuri menesty, elleivät ne tule hallituksen esittäminä. Toki kansalaisaloitteella on teoreettinen menestymisen mahdollisuus, kunhan hallitus ei tulkitse sitä oppositiolakialoitteeksi, vai mitä, herra Koskinen, lakivaliokunnan puheenjohtaja? (Johannes Koskinen: Perustuslakivaliokunnan!)

Katri Komi /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Me keskustassa pidimme aikanaan myönteisenä sitä, että kansalaisten vaikuttamismahdollisuuksia lisätään tällä tavalla, kuten ottamalla käyttöön kansalaisaloite. Itsekin joskus varmaan jo kymmenkunta vuotta sitten tuolla turuilla ja toreilla ihmisiä tavatessani kuulin usein kysymyksen, voiko kansalainen tehdä aloitteen Suomessa, ja sitä toivottiin. Toki varmaan nämä kysyjät eivät ihan arvanneet, että pitää aikamoinen joukko olla niitä kansalaisia samaa mieltä, ennen kuin sen aloitteen tulevaisuudessakaan voi tehdä, mutta pidän tätä ihan kohtuuhyvänä ratkaisuna, mihinkä nyt on päädytty tässä kansalaisaloiteasiassa.

Me keskustassa olimme sitä mieltä silloin, että aloiteoikeutta ei pitäisi sitten pystyä käyttämään perustuslaissa ilmenevien perus- ja ihmisoikeuksien vastaisesti, ja on hyvä, että valiokunta on ottanut tähän kantaa ja on todennut mietinnössään, että valiokunnan mielestä on perusteltua jättää valiokunnissa käsittelemättä esimerkiksi selvästi perustus- ja ihmisoikeuksien vastaiset aloitteet, vaikka ne muodollisesti saataisiinkin eduskunnassa vireille.

No, tosiaan toinen asia sitten, mihinkä me keskustassa otimme kantaa ryhmänä, oli se, että tämä allekirjoitusten luotettavuus pitäisi varmistaa mahdollisimman hyvin. Itse olen tyytyväinen siitä, että siinä on tämä vahva sähköinen tunnistaminen nyt sitten mukana. Toisaalta me myös kommentoimme sitä, että aloitteen allekirjoittajan henkilöllisyyden salaaminen voi lisätä halukkuutta tällaiseen epäasialliseen kansalaisaloitteen tekemiseen, ja siinäkin valiokunta on päätynyt siihen, että kansalaisaloitteen kaltaisen valtiollisen toimen tekijät eivät voi jäädä salaan silloin, jos tämä aloite tullaan hyväksymään kansalaisaloitteeksi.

Meillä oli tuolla viime kauden loppupuolella pääministerin ja silloisen oikeusministeri Braxin johdolla tämmöinen demokratiakeskustelu, ja siinä sitten nostin itse esiin — ja se sai paljon kannatusta myös — tällaisen eduskunnan itsearvioinnin tekemisen. Toivoisinkin tässä yhteydessä, että jatkettaisiin edelleen tällä tiellä ja pohdittaisiin, voisiko eduskunta tehdä tällaisen itsearvioinnin.

Kimmo Sasi /kok:

Arvoisa puhemies! On varsin luonnollista, että eduskunta käsittelee viimeistään tässä vaiheessa kansalaisaloitelakia. Pitää muistaa se, että Euroopan unionissa on hyväksytty kansalaisaloitetta koskevat säännökset, ja on luonnollista silloin myöskin, että kaikissa jäsenmaissa on tällainen aloitemahdollisuus.

Järjestelmä sinänsä on varsin toimiva. On hyvä, että perustuslakivaliokunnassa tehtiin muutos, jonka mukaisesti nämä allekirjoittajien tiedot ovat julkisia. Mielestäni ne olisi voinut kyllä tehdä jo sillä tavalla, että keräysvaiheessa tiedot olisivat olleet nähtävissä verkossa, että olisi oltu sillä tavalla julkisuusperiaatteen kannalta avoimia, kun Suomessa on vähän liian paljon tämmöistä salailumentaliteettia, ja kyllä poliittiseen toimintaan pitää kuulua se, että voi ilmoittaa kantansa, jos jossakin hankkeessa on mukana. Mutta tärkeätä on, että sen jälkeen, kun aloite on jätetty, tiedot ovat julkisia ja voidaan tarkastaa, keitä kaikkia aloitteen takana on.

Olisin halunnut myöskin, että sen olisi voinut jollakin tavalla hoitaa — mutta kyllä se varmasti käytännössä hoituu — että kun on kerätty ne 50 000 nimeä, niin sitten kun on se virallinen toimija näitten allekirjoittajien puolesta, niin hän ei ainakaan siinä tilanteessa voi sanoa, että en jätäkään tätä aloitetta. Kyllä nyt uskon, että moraalinen velvoite on niin voimakas, että kun ne tietyt nimet on saatu kerättyä, niin se aloite siinä tilanteessa sitten kuitenkin jätetään ja tulee sitten käsittelyyn.

Nyt onkin mielenkiintoista nähdä, mistä asiasta tulee ensimmäinen kansalaisaloite, onko niin, että verkossa liikkuvat perussuomalaiset ovat ne, jotka miettivät jotakin aihetta, josta tulee sitten kansalaisaloite, vai onko se sitten joku ihan vapaa kansalaisryhmä. Toivottavaa on, että kun näitä aloitteita tehdään, ne ovat tarkkaan harkittuja, huolellisia ja niillä on myöskin suuri merkitys koko yhteiskunnan kannalta.

Pia Kauma /kok:

Arvoisa puhemies! Itse olin perustuslakivaliokunnassa käsittelemässä asiaa ja pidän erinomaisena, että perinteisen välillisen demokratian rinnalle saamme kansalaisaloitteen. Pidän sitä merkittävänä uudistuksena, koska etenkin monet nuoret tuntuvat olevan vieraantuneita poliittisesta päätöksenteosta eivätkä koe pääsevänsä vaikuttamaan asioiden eteenpäinviemiseen. He kokevat itsensä monelta osin ulkopuolisiksi tässä yhteiskunnassa.

Kansalaisaloitetta koskevassa lakiuudistuksessa itse pohdin ainakin kahta asiaa:

Ensimmäinen niistä oli se, pitäisikö aloitteentekijöiden nimien olla julkisia. Minusta niiden pitäisi. On tietenkin totta, että jollakin pienellä paikkakunnalla ei ole aina niin helppoa tuoda esiin ainakaan valtavirrasta poikkeavia mielipiteitä, mutta periaatteessa olen kyllä sitä mieltä, että jos jotakin asiaa haluaa viedä eteenpäin, se on syytä tehdä julkisesti, eikä voi olla myöskään niin, että oma nimi esimerkiksi vahingossa päätyy jollekin listalle, josta sitä itse ei voi todeta.

Toinen asia, jota pohdin paljon, oli se, millaisia tulevat olemaan ne asiat, joita sitten käsitellään. On aika selvää, että emme voi ottaa käsittelyyn selkeästi ihmisoikeuksien taikka perustuslain vastaisia asioita emmekä myöskään minkäänlaisia vihapuheita sisältäviä aloitteita emmekä esimerkiksi yksittäisiä etnisiä ryhmiä vastaan tehtyjä aloitteita.

Nähtäväksi jää, miten hyvin suomalaiset ottavat tämän kansalaisaloitteen omakseen, mutta mielestäni se on erittäin hyvä meidän tämänhetkiselle demokratiallemme.

Kauko Tuupainen /ps:

Arvoisa puhemies! Kansalaisaloite ja sen eteenpäinvieminen on demokratian kannalta erinomaisen hyvä asia. Itse olen hieman pettynyt siihen, mitä tullee tapahtumaan jatkossa. Peruskunnissa kun tehdään erittäin paljon aloitteita, niin eräs ystäväni, ex-kansanedustaja Juhani Surakka sanoi ääneen, että kun teet aloitteen kaupunginvaltuustoon, niin se on paras tapa mitätöidä varsinainen asia.

Ja nimien paljoudesta: Vuonna 1996 oli niin sanottu laaja sateenkaarihallitus. Silloinen kokoomuksen edustaja Seppo Kanerva, kommodori, teki lakialoitteen tässä salissa siitä, että taitettu indeksi poistetaan. 155 kansanedustajaa tästä salista allekirjoitti sen, mutta kuitenkin kävi niin, että Virpa Puisto, demarien sosiaali- ja terveysvaliokunnan puheenjohtaja, jäädytti ja makuutti sen siten, että se vanheni. Eli aina se nimien paljous ei näytä tässäkään salissa tuottavan tulosta, vaikka olisi toivottavaa. Minä häpeän niitä kansanedustajia, jotka laittavat nimensä paperiin ja sitten myöhemmin kuitenkin toimivat aivan päinvastoin. Kaikesta huolimatta toivon tälle asialle menestystä.

Mika Niikko /ps:

Arvoisa herra puhemies! Tässä lakialoitetekstissä on paljon esimerkkejä siitä, kuinka tätä kansalaislakialoitetta on käytetty esimerkiksi Italiassa. Puhutaan siitä, että 62 vuoden aikana on tehty parlamenttiin 253 kansalaisaloitetta ja yleisin aloitetyyppi on jonkin pienen ryhmän taloudellista etua koskeva, yleiseltä merkitykseltään vähäinen aloite.

Toki nyt täällä keskustellaan siitä ja hallituspuolueitten jäsenten suulla on pari kertaa jo todettu, ettei semmoisia lakialoitteita voida ottaa käsittelyyn, mitkä sisältävät jossain määrin niin sanottua vihapuhetta tai jotain muuta. Mutta kuinka se voidaan nyt etukäteen jo tulkita tällä tavalla, koska onhan meillä mahdollisuus perustuslakiinkin varmaan tehdä aloitteita joidenkin asioiden muuttamiseksi, jos joku katsoo sen hyväksi. Otetaan esimerkiksi vaikka pakkoruotsin poisto: jos semmoinen lakialoite tulee, niin torpataanko se heti hallituksessa siten, että tämmöistä ei voida ottaa kunnolla käsittelyyn, ja peitotaan se samalla tavalla kuin opposition lakialoitteet?

Odotan kyllä sitä päivää, kun eläkeläiset tekevät lakialoitteen ja haluavat saada 200 000 nimen tai 500 000 nimen voimin indeksikorotuksen, ja haluaisin nähdä, millainen hallitus on se, joka sen torppaa.

Vesa-Matti Saarakkala /ps:

Arvoisa herra puhemies! Kun tätä asiaa tuolla perustuslakivaliokunnassa käsiteltiin ja sitten kun tähän aloitteeseen tuli — ja ihan oikein, että tuli — näitä tiettyjä reunaehtoja, ettei voi loukata ihmisoikeuksia jnp., niin yksi sellainen esimerkki, mitä itse siinä kysyin sitten ihan vain esimerkkinä, on tämä, että esimerkiksi jos jotkut tekisivät aloitteen Suomen muuttamisesta virallisesti yksikieliseksi, niin nämä reunaehdot, mitkä tässä ovat, eivät ainakaan tätä asiaa perustuslakivaliokunnassa käsiteltäessä estä, siis sellaisten aloitteiden tekemistä. Se on sitten taas sen ajan mures, miten sitten tulevaisuudessa on, mutta näin ainakin, kun tätä asiaa vietiin eteenpäin, esimerkiksi tällainen aloite on nyt mahdollista sitten, jos tämä astuu voimaan, tehdä.

Erkki Virtanen /vas:

Arvoisa puhemies! Oli tietysti mielenkiintoista kuulla, että Virpa Puisto on syyllinen taitetun indeksin poistumattomuuteen. Ehkä selitys ei ole ihan näin yksinkertainen. Tässä salissa on kovin vähän edustajia, jotka oltuaan sekä hallituksessa että oppositiossa eivät olisi jossain vaiheessa vastustaneet tai puolustaneet tai tehneet molempia taitetun indeksin osalta.

Nyt on kuitenkin työryhmä selvittämässä, mitä taitetulle indeksille tulee tapahtumaan. Kansanvallan kannalta voi tietysti kysyä, että kun se työryhmä luultavasti saa jotain aikaiseksikin ja eduskunta ei ole kovista toripuheista huolimatta saanut koskaan vaalien jälkeenkään ja suurten vaalivoittojenkaan jälkeen mitään aikaan, niin mitä tapahtuu. Siis ongelma todennäköisesti on, jos edustajat enemmistönä kirjoittavat nimensä ja aloite ei toteudu. Kaikki tiedämme, että hyvä syy taitetun indeksin osalta siihen on se, että maksajia eivät ole veronmaksajat, vaan ne ovat työnantajat ja työntekijät, jotka sen taitetun indeksin korotuksenkin maksavat.

Mutta siitä huolimatta ei kuitenkaan niin voi sanoa, ettei aloitteella sinänsä olisi merkitystä. Kysymyshän on vain siitä, mitä me täällä oikeasti tahdomme, mitä hallitukset tahtovat, ja jos hallitus ei tahdo sitä, mitä kansa tahtoo, niin kansa ehkä vaihtaa hallituksen. Nyt siihen olisi ollut mahdollisuus myöskin sillä tavoin, että perussuomalaiset ja edustaja Tuupainen olisivat päässeet poistamaan taitettua indeksiä jo Säätytalolle tässä vaiheessa, mutta jostain syystä te ette halunneet.

Ben Zyskowicz /kok:

Herra puhemies! On tietysti mukava huomata, että tällä lainmuutoksella on näin laaja kannatus ja näkyy olevan myös erittäin vahva usko siihen, että tämä kansalaisaloitteen salliminen tai luominen on sellainen asia, jolla nimenomaan suomalaista demokratiaa vahvistetaan ja kansalaisten luottamusta ja uskoa poliittiseen järjestelmäämme vielä vahvistetaan. Itse en ole tästä lainkaan näin vakuuttunut.

Sinänsä sitä ei voi kiistää, että kansalaisaloite on toki hyvä tapa tuoda jokin tärkeä asia eduskunnan käsittelyyn ja julkiseen keskusteluun. Sitä ei voi kiistää, että kansalaisaloite on loistava tapa mobilisoida kansalaistoimintaa jonkun asian puolesta ja se kansalaisaktiivisuus on tietysti aina myönteistä. Mutta kun täällä myös uskotaan, että tämä vahvistaa ja lujittaa uskoa suomalaiseen demokratiaan, niin en ole siitä lainkaan varma. Jos täällä puheena olleista asioista, esimerkiksi työeläkkeiden taitetun indeksin poistamisesta ja korvaamisesta puoliväli-indeksillä tai vaikkapa maan muuttamisesta kaksikieliseksi, anteeksi yksikieliseksi — nyt on niin hirveä flunssa, että menee sanat sekaisin (Naurua ja välihuutoja) — nimiä kerätään ja nämä aloitteet saavat paljon tukea ja ne tulevat tänne eduskuntaan, en ole lainkaan vakuuttunut siitä, että ne kuitenkaan johtavat aloitteiden tekijöiden toivomaan lopputulokseen. Silloin seurauksena voi olla se, että luottamus ja usko suomalaiseen demokratiaan ei ole suinkaan vahvistunut, vaan nämä puuhamiehet ja -naiset kokevat päinvastoin, että suomalainen demokratia on nimenomaan osoittanut toimimattomuutensa. (Juho Eerolan välihuuto) Eli muistetaan se, että meidän perusjärjestelmämme on edustuksellinen demokratia ja kansalaiset voivat joka neljäs vuosi vaihtaa kansanedustajat.

Kauko Tuupainen /ps:

Arvoisa puhemies! Edustaja Virtaselle sen verran: Ei tämä sosiaali- ja terveysvaliokunnan puheenjohtaja Virpa Puisto ollut sentään niin mahtava nainen, että hän yksin siitä päätti. Kyllä se oli sateenkaarihallitus, johon kuuluivat demarit, kokoomus, vasemmisto, RKP ja vihreät. Tämä porukka päätti, että tehdäänpä tässä nyt kommodori Seppo Kanervalle pienet jekut.

Toinen, mikä kuuluu tähän perussuomalaisten menemiseen hallitukseen, niin kyllä edustaja Virtasen pitäisi olla selvillä, että taitettu indeksi oli yksi kynnyskysymys, että perussuomalaiset menevät hallitukseen, ja kokoomuksen johdolla tämä meidän vaatimuksemme jäi pronssille. Tämä tästä.

Mika Niikko /ps:

Arvoisa puhemies! Edustaja Ben Zyskowicz ohjasti selkeästi nyt kansalaisia siten, että tehkää sen kaltaisia lakialoitteita, että ne ovat hallitusohjelman mukaisia, jotta niillä on menestystä. Tarkoittiko tämä sitä? Ei varmasti suoranaisesti, mutta silleen sen voi myös tulkita.

Toivoisin toki, että meiltä löytyisi tässä salissa joustovaraa, vaikka tulisikin ennalta arvaamattomia lakialoitteita, jotka kuitenkin palvelisivat suurta ihmisryhmää. Toivoisin myös, että semmoista joustovaraa löytyisi yleensä hallituspuolueitten politiikassa. Monia hyviä lakialoitteita on tehty myös opposition ja hallitusjäsenten kautta, mutta kun ne eivät ole hallitusohjelmassa, niin niillä ei ole menestymisen mahdollisuutta. Näin on meitä uusia edustajia täällä opetettu ja koulutettu. Mutta toivoisi, että tämän kaltainen ajattelutapa pikkuhiljaa alkaisi muuttua, koska muuttuuhan täällä moni edustajakin uudeksi edustajaksi, ja tulevaisuudessa kaikki sellaiset hyvät lakialoitteet, mitkä palvelevat Suomen kansalaisia, tulisivat menestymään. Niitä on erittäin paljon nytkin tehty jo näin lyhkäisessä ajassa, mitä olen täällä eduskunnassa ollut. Mutta, Ben Zyskowicz: Te olette pitkään istunut täällä eduskunnassa. Voitko ohjastaa sitten nuorempaa kollegaasi, miten nämä hyvät lakialoitteet saadaan menestymään, vaikka ne eivät ole hallitusohjelmassa?

Vesa-Matti Saarakkala /ps:

Arvoisa herra puhemies! Tässähän on niin, että lähtökohtaisesti tämän mietinnön mukaan toivotaan, että eduskunta suhtautuisi näihin kansalaisaloitteisiin myönteisesti, eli käytännössä se tarkoittaa sitä, ettei sitä lähdetä torppaamaan ainakaan sen takia, että se on kansalaisaloite ja saanut sen 50 000 nimeä taakseen. Se on sitten eri asia, mitä sen aloitteen sisällöstä ollaan mieltä. Kyllä minä ainakin itselleni pidätän tietysti oikeuden siihen, että minä arvioin niitä aloitteita ihan itsenäisesti, ja jos esimerkiksi joku tuo aloitteen siitä, että avioliitosta tehdään sukupuolineutraali, niin minä nyt voin ilmoittaa jo tässä vaiheessa, että minä en tule sitä kannattamaan.

Mutta tässä on se hyvä puoli myös sitten siinä, että jos koetaan laajaa epäoikeudenmukaisuutta siinä suhteessa, että täällä suhtaudutaan aloitteeseen sen sisällön takia vaikka nuivasti, niin silloinhan on aina sitten mahdollisuus vaaleissa vaihtaa tänne edustajia. Tämä toimii aika hyvin kuntatasolla. Ainakin itselläni on kokemusta paikallistasolta siitä, että kun keräsin aloitteen kansanäänestyksen järjestämiseksi ja se kaksi kertaa kaadettiin niukasti, niin näitä kaatajia oli huomattavasti vähemmän sitten siinä seuraavassa kaupunginvaltuustossa. Varmaan sama luonnonlaki toimii täällä eduskunnassakin.

Ben Zyskowicz /kok:

Arvoisa herra puhemies! Edustaja Niikolle vastaan, että en todellakaan ole sitä mieltä, että kansalaisten pitää tehdä aloitteita asioista ja vain asioista, jotka ovat hallitusohjelmassa. Ne asiat varmasti etenevät ilman näitä kansalaisaloitteitakin juuri sen takia, että ne ovat hallitusohjelmassa. Kansalaisten on hyvä tuoda kansalaisaloitteiden muodossa sellaisia polttavia ongelmia ja epäkohtia eduskunnan käsittelyyn, jotka he kokevat sellaisiksi, jotka heidän näkökulmastaan korjausta tarvitsevat.

Mutta ei pidä kuvitella, jos 50 000 tai vaikka 100 000 ihmistä kiivaasti vaatii jonkun epäkohdan korjaamista, että se on sitten kaikkien muiden kansalaisten mielestä myös epäkohta tai koko kansaa edustavan eduskunnan mielestä epäkohta. Jos nyt otetaan esimerkiksi tämä niin sanottu taitettu indeksi, niin voin hyvin kuvitella, että siitä tulee kansalaisaloite. On erittäin aktiivista kansalaistoimintaa tämän indeksin muuttamiseksi.

Mutta siinä vaiheessa, kun tällainen aloite tulee tänne eduskunnan käsittelyyn, kansanedustajat eivät voi tarkastella asiaa pelkästään nykyisten työeläkeläisten näkökulmasta, joiden näkökulmasta tämä koetaan epäoikeudenmukaiseksi, vaan kansanedustajat joutuvat tarkastelemaan tätä työeläkeindeksiä myös siinä valossa, haluammeko me, että työeläkemaksua, johon nyt jo kohdistuu erittäin paljon korotuspaineita, edelleen nostetaan, mikä työeläkemaksun korottaminen taas lisää niin sanottuja työnantajan sivukuluja ja käytännössä palkansaajan verotusta.

Edelleen kansanedustajat joutuvat tarkastelemaan asiaa siltä kannalta, haluammeko me huonontaa tulevia eläkkeitä, jotta voisimme nyt eläkkeellä oleville saada paremman indeksin. Joudutaan myös tämmöistä sukupolvista oikeudenmukaisuutta käsittelemään jne. Tämä on hyvä esimerkki asiasta, joka on monimutkainen ja vaikea, vaikka varmasti löytyy aktiivinen porukka ajamaan siihen muutosta.

Lea Mäkipää /ps:

Arvoisa puhemies! Tämä hallituksen antama esitys on hyvä asia. Kyllä tämä antaa varmaan painetta hallituksen suuntaan. Kun huutavan äänet maakunnasta laittavat kymmeniätuhansia ihmisiä liikkeelle ja kysyvät esimerkiksi, mikä on vanhusten inhimillinen hoito tänä päivänä, mitenkä hallitus huolehtii köyhistä lapsiperheistä, niin kyllä tässä hallituksenkin pitää ottaa kantaa, mikä on hallituksen arvomaailma. Tämä varmaan herättää keskustelua. Tämä on suoraa ääntä tänne eduskuntaan ja ennen kaikkea hallituksen tasolle. Kyllä varmaan hallituksella on jotain mielessä ollut, kun tämän esityksen ovat tänne tuoneet. Hyvä asia.

Maria Tolppanen /ps:

Arvoisa puhemies! Kansalaisaloite on erittäin suositeltava asia ja erittäin hyvä asia, että se otetaan tässäkin salissa esille. Minä toivon, että jokainen edustaja tässä salissa lukee ne kansalaisaloitteet, joita toivon mukaan joskus tulee, aivan sen takia, että tietäisivät, minkälaista ihmisillä maakunnissa on.

Tähän asiaan olisi muuten saanut myöskin eilisen päivän aikana vähän valaistusta, jos olisi vaivautunut kello 12 Hakaniemen torille Hurstin juhlaan, jossa saimme jälleen kerran todeta sen, että suuri osa ihmisistä, jotka tulivat sinne leipäjonoon, olivat vanhoja ihmisiä, eläkeläisiä, ihmisiä, jotka eivät itse olleet saaneet itseään tuohon asemaan vaan joiden eläkkeet ovat niin pieniä, että raha ei yksinkertaisesti riitä ruokaan. Jos sitä pystyy joku tämän salin ihmisistä katsomaan silmät kuivina, niin minun tekisi mieli sanoa, että vaihtakaa työpaikkaa, tehkää jotain näitten ihmisten eteen.

Tällaisia asioita varten me tarvitsemme kansalaisaloitteita. Me tarvitsemme sitä tietoa, miten ihmiset elävät, millä ihmisten täytyy oikeasti tulla toimeen. Me emme osaa edes kuvitella sitä, miltä tuntuu, jos kolmihenkiselle perheelle jää rahaa kaikkien perusasioitten jälkeen, mitä pitää olla, ruokaa, vaatteet, peruslaskut, mitä tulee, sitten käteen 10 euroa ja sinulla on siinä kolme lasta tai yksi lapsi hoidettavana. Nyt kun esimerkiksi nostamme täällä karkkiveroa, niin on ihan kiva, kuulkaa, olla sen köyhän lapsena, joka ei kertaakaan saa sitä suutaan makeaksi, vaikka hänenkään suunsa ei tuohesta ole.

Nämä ovat asioita, jotka vaikuttavat niin laajasti eri asioihin. Sen takia kansalaisaloitteet ovat tärkeitä, että me tiedämme ja voimme saada suoran yhteyden kansaan, siihen kansaan, joka on äänestänyt meidät tänne. He luottavat silloin, kun panevat ruksin siihen paperiin, että heidän asioitaan hoidetaan ja heidän asioitaan ajetaan.

Erkki Virtanen /vas:

Arvoisa puhemies! Sinänsä näihin edustaja Tolppasen ja kumppaneitten kauniisiin puheisiin voi yhtyä, mutta en suostu allekirjoittamaan sitä näkemystä, että nämä huonot päätökset — ja täällä nyt tehdään huonojakin päätöksiä riippuen tietysti aina vähän katsantokannasta, katsotaanko oppositiosta vai hallituksesta — perustuisivat siihen, että meillä ei olisi tarpeeksi tietoa niistä asioista. Mehän saamme valiokunnissa aivan niin paljon tietoa kuin haluamme.

Kysymys on politiikan sisällöstä. Siitähän on kysymys, ja edustaja Saarakkala täällä onnistuneesti kuvasi juuri sitä ongelmaa kansalaisaloitteessa, johon edustaja Zyskowicz täällä viittasi eli siihen, että kun pystyy määrittelemään yhdessä asiassa ikään kuin sen kansan tahdon, mikä on hyvää politiikkaa, niin jossain toisessa asiassa, jossa on jonkun toisen kansanryhmän 50 000:n nimikirjoitus, siitä ei ollakaan samaa mieltä. Juuri tästä syystä edustuksellinen demokratia on ainakin vähän teknisesti helpompi tapa hoitaa näitä asioita, kun pystymme täällä keskitetysti miettimään, miten näitten asioitten pitäisi olla, millä tavalla ne rahat jaetaan. Kyllä jokainen, joka täällä on hallitusneuvotteluissa istunut ja toisaalta ollut oppositiossa, tietää, mikä dilemma siinä välillä valitsee. On mukavampi puhua leveitä silloin, kun ei tarvitse olla huolissaan siitä, riittävätkö rahat vai eivätkö riitä. Kysymys on lopulta siitä, minkälaista politiikkaa me haluamme, ja kansa arvioi sitä vaaleissa ja tekee sen pohjalta johtopäätökset ja ratkaisee sitten, mikä kokoonpano täällä on.

Toki aina välillä, kun nyt esimerkiksi tässä taitetun indeksin asiassa ottaa vastaan eläkeläisjärjestöjen lähetystöjä, joita johtavat entiset kansanedustajat, siis lähetystöjä, jotka vaativat taitetun indeksin poistamista ja joita johtavat kansanedustajat, jotka ovat täällä äänestäneet vastaan kyseisen indeksin poistamista, niin tietysti miettii, mitä tässä välillä on tapahtunut. Mutta semmoista se politiikka tuppaa olemaan.

Juha  Väätäinen  /ps:

Arvoisa puhemies! Kyllä tämän salin on syytä saada painetta säännöllisesti kansalaisilta. Viisaus istuu kansassa, ei välttämättä täällä olevissa älyköissä. Tässä suhteessa kaikki se palaute ja aloitteet, jotka kansalta tulevat, täytyy ottaa huomioon. He elävät arkielämää. Tämä sali usein etääntyy arkielämästä, ja jos kansalaisaloitteen takana on sellainen määrä ihmisiä, 50 000 tai siitä ylöspäin, niin eivät ne aloitteet voi olla tyhmiä. Ne ovat tarpeista syntyneitä, ja viesti on selvä. Sillä tavalla tämä sali joutuu ottamaan kantaa siihen, mikä se sisältö on. Se viesti on otettava täällä vakavaan käsittelyyn. Silloin jokaiselle meille jää oikeus tarkastella sitä, onko se meidän mielestämme oikea. Vain nelivuosittain olla näkyvissä omine esiintymisineen ei ole minun mielestäni riittävää. Tässä suhteessa tämä kansalaisaloitteen esilletulo on erittäin tervetullut, käsitelläänpä aloitteissa sitten mitä asiaa tahansa, ja meidän pitäisi olla todella tässä asiassa nöyriä itse äänestäjiemme suhteen.

Maria Tolppanen /ps:

Arvoisa puhemies! Olen todella hämmästynyt, että salin vasemmalla reunalla perustellaan huonoja päätöksiä politiikan sisällöllä. Ennenkuulumatonta! Se ei ole politiikan sisällöstä kiinni, se on ihmisten inhimillisyydestä kiinni silloin, kun tehdään sellaisia päätöksiä, jotka kouraisevat kaikkein syvimmältä kaikkein köyhimpien kukkaroa, sitä kukkaroa, missä ei ole oikeastaan koskaan edes mitään ollutkaan. Kyllä se vain näin on, ja päätökset tehdään täällä. Minä ymmärrän sen, että edustaja Virtanenkaan ei tiedä, minkälaisissa oloissa ihmiset asuvat ja minkälaisella määrällä he joutuvat tulemaan toimeen. Tässä salissa tehdään ratkaisuja, tässä salissa tehdään arvoratkaisuja. Täällä päätetään se, millä tavalla tässä maassa kerätään esimerkiksi veroja, otetaanko ne tasaveroilla vai otetaanko ne progressiivisella verolla, nostetaanko progressiota yläpäästä, tehdäänkö viides veroluokka, milloin saadaan kovemmat verot kaikkein kovatuloisimmille, otetaanko varallisuusvero takaisin vai eikö sitä oteta takaisin. Ne ovat arvovalintoja, ja ne valinnat päättävät niitä asioita ja niistä asioista, miten ihmisillä menee ja minkälaisella rahamäärällä ihmiset joutuvat tulemaan toimeen. Erittäin kannatettavaa, että kansalaisaloite tulee. Pidetään siitä kiinni.

Erkki Virtanen /vas:

Arvoisa puhemies! Haluamatta nyt enemmälti puuttua tähän edustaja Tolppasen vuodatukseen totean nyt vain, että itse asiassa se politiikan sisältö muodostuu juuri niistä arvovalinnoista. Se politiikan sisältö muodostuu juuri niistä päätöksistä, joita te kuvailitte, ja erilaisista syistä johtuen ehkä nyt jossain määrin myöskin tunnen niitä perusteita ja niitten perusteitten pohjalta minä toimin omien päätösteni perustaksi ja te toimitte oman päätöksenne perustaksi, enkä usko, että niissä edes on kovin paljon eroakaan. Mutta kysymys on myöskin siitä, että asioita ei voi ratkaista yksi kerrallaan. Ei voi ratkaista yksi kerrallaan taitettua indeksiä. Saattaa olla, että kun tulee hyvä esitys esimerkiksi taitetusta indeksistä, niin samalla ei tule kuitenkaan esitystä niiltä, jotka sen maksavat. Työntekijät ja työnantajat, joita nyt on vähän, mutta kaikki työssä olevat saattaisivat olla sitä mieltä, että he eivät halua eläkeläisille enemmän rahaa, sen sijaan he haluavat itselleen. Meidän on ratkaistava se, kumpaa mieltä me olemme.

Kauko Tuupainen /ps:

Arvoisa puhemies! Valitan, että tämä menee debatiksi, mutta edustaja Virtaselle sen verran, kun hän kyseli, kuka maksaa:

Suomessahan on 1,4 miljoonaa eläkeläistä, 25 prosenttia kansasta, ja viime keväänä Helsingin Sanomien taloustoimitus — luin tarkkaan heidän kirjoituksensa — kertoi, että jos taitettu indeksi poistetaan ensi vuonna, 2012, se maksaa 100 000 euroa, 10 vuoden päästä se maksaa 900 000 euroa, ja jos meidän kahdeksan eläkeläisrahastomme yhteispotti on joku 140 miljardia euroa, niin kuin se ilmeisesti on, niin 1 prosentin tuotto tekee vuodessa 1,4 miljardia, 3 prosentin, joka on vielä kohtuullinen tuotto, 3,2 miljardia. Näillä rahoilla maksetaan tämä taitettu indeksi. Se on ihan todisteellisesti näin. Nyt on vaan valitettavaa, että nämä kahdeksan eläkeläisrahastoa ovat tuottaneet tänä vuonna ja viime vuoden lopulla miinus 7 prosenttia eli eivät tuottaneet sentin hyrrää sinne kassoihin, tämä on se ongelma. Minun mielestäni hallituksen tulisi katsoa näiden eläkerahastojen perään entistä paremmin ja vaatia, että se laissa oleva 4 prosentin minimituotto tulee vähintään ensi vuonna.

Tämä on tämä juju, ja tiedän ja varmasti edustaja Virtanenkin tietää, että kaikkien suurten puolueitten eläkeläisjärjestöt — niin kokoomus, demarit, keskusta, vasemmisto kuin monet muutkin — yhdessä vaativat taitetun indeksin poistamista. Siellä on 1,4 miljoonaa aikuista äänestäjää, tämä pitää meidän muistaa. Me täällä salissa, niin kuin minäkin, edustamme kansaa — minä lähinnä eläkeläisiä, kun olen siinä iässä — joten ei se nyt mahdotonta ole, että me toteutamme tässä salissa enemmistöpäätöksillä kansan tahdon mukaisia päätöksiä.