Pekka Haavisto /vihr:
Arvoisa puhemies! Jo viime viikolla Syyria-asiaa täällä istuntosalissa käsiteltiin,
mutta tällä viikolla on tapahtunut paljon uutta.
Yhdysvaltojen isku, jota pidettiin todennäköisenä viime
viikolla, ei nyt ole näköpiirissä. Sen
sijaan on tullut tämä uusi ajatus, jota Venäjä on
vienyt eteenpäin Syyrian hallituksen kanssa, että nämä kemialliset
aseet saataisiin siellä kontrolliin, ja olisin ensin kysynyt
ministeri Tuomiojalta: Pitävätkö nämä lehtitiedot
paikkansa, että pohjoismaiset ministerit ja te itse olette
tässä olleet aktiivisia, ja onko ollut muita ajatuksia
sitten jatkosta Pohjoismaiden ministerien kesken, jos Syyria tähän
suostuu? Miten Pohjoismaat ja Suomi tähän voisivat
osallistua, ja miten näette Suomen roolin sellaisessa operaatiossa, jossa
Syyrialta saataisiin nämä kemialliset aseet kontrolliin?
Ulkoasiainministeri Erkki Tuomioja
Herra puhemies! Pohjoismaiden ulkoministerit, erityisesti Norjan,
Ruotsin ja Suomen ministerit, ovat olleet koko ajan yhteydessä viime
viikkojen aikana. Tarkoituksena on keskustella siitä, olisiko
jotain, jolla tavoin voitaisiin Syyrian nimenomaan tähän
kemiallisten aseiden käyttöön löytää joku
ratkaisu, joka kestävällä tavalla sitten myöskin
turvaisi tulevan rauhan mahdollisuudet. Tällöin
sitten Pohjoismaiden ja Baltian ulkoministereiden videoneuvotteluissa
päädyttiin siihen, että me käännymme
yhden turvaneuvoston jäsenen puoleen, Venäjän
puoleen, sillä toivomuksella, että he tekisivät
oman aloitteensa turvaneuvostossa siitä, millä lailla
tässä päästäisiin eteenpäin,
ja me onnistuimme tässä yhteydenotossa kylläkin.
Tähän täytyy nyt heti tietysti sanoa,
että eihän tämä ajatus, mitä nyt
vakavasti kaikki turvaneuvoston jäsenet tutkivat, ole suinkaan
jossain Pohjolassa tai missään muuallakaan keksitty,
vaan monet ovat pohtineet eri puolilla, millä lailla tästä tilanteesta
päästäisiin eteenpäin. Ikään
kuin on ollut selvästi tilaus tälle ajatukselle,
ja se on varmasti sillä tavoin kestävin kaikista
vaihtoehdoista, että se myös onnistuessaan tarkoittaa
sitä, että kemiallisia aseita ei enää Syyriassa
ole eikä niitä kukaan voi sen jälkeen
myöskään käyttää.
Tätä nyt todella vakavasti selvitetään.
Jos tullaan tilanteeseen, jossa YK tai kemiallisen aseen valvontajärjestö kääntyy
Suomen puoleen ja pyytää käyttöönsä sitä osaamista
ja asiantuntemusta, jota meillä sekä siviili-
että sotilaspuolella on, niin on aivan selvää,
että me suhtaudumme äärimmäisen
vakavasti ja lähtökohtaisesti myönteisesti
tällaiseen pyyntöön.
Pekka Haavisto /vihr:
Puhemies! Olisin kysynyt vielä tästä kemiallisten
aseiden käytön juridisesta puolesta. Nythän
on tapahtunut sotarikos tai rikos kansainvälistä oikeutta
vastaan, kun näitä aseita on käytetty.
Kuka se sitten ikinä onkin, se toivottavasti selviää näissä YK:n
tutkimuksissa — oliko Assadin hallinto, olivatko Assadin
käsistä karanneet sotilasjohtajat, vai oliko oppositiollakin
näitä ollut käytössään.
Olisin kysynyt tämän juridisen puolen kantavuudesta.
Suomi on kansainvälisen rikostuomioistuimen jäsen,
ICC:n jäsen, ja kansainvälinen rikostuomioistuinhan
voi kolmella tavalla käynnistää asiat:
Ensinnäkin niin, että YK:n turvaneuvosto esittää,
että siellä nämä asiat tutkitaan.
Toinen on, että joku jäsenmaa, kuten esimerkiksi Suomi,
esittää asian tutkittavaksi. Kolmas on, että kansainvälisen
rikostuomioistuimen syyttäjä itse ottaa asian
käsittelyyn. Kun on kysymys näin vakavasta rikoksesta
kuin kemiallisten aseiden käytöstä, miten,
ministeri, näette: millä tavalla tämä pitäisi
tuolla kansainvälisessä rikostuomioistuimessa
käsitellä?
Ulkoasiainministeri Erkki Tuomioja
Herra puhemies! Toissa viikolla Pohjoismaiden ja Baltian ulkoministereiden
Syyrian tilanteesta hyväksymässä lausumassa,
joka myös kirjeenä toimitettiin kaikille turvallisuusneuvoston
jäsenille, on yhtenä elementtinä mukana
se, että haluaisimme tämän kemiallisen
aseen käytön tulevan kansainvälisen rikostuomioistuimen
tutkittavaksi. Tämä on myöskin ollut
sen jälkeen EU:n keskusteluissa vahvasti esillä,
ja tämä vastaa meidän perusnäkemystämme
siitä, että tällaiseen rikokseen syyllistyneet
on saatettava oikeudelliseen vastuuseen. Mutta silloin on myöskin
tärkeätä, että noudatetaan oikeudellisia
prosesseja, mitä kautta myöskin saadaan riidattomin
selvyys syyllisyydestä eikä kohdisteta toimenpiteitä sellaisiin
ihmisiin, jotka eivät ole siihen olleet osallisia.
Timo Soini /ps:
Arvoisa herra puhemies! Syyrian kansanmurha ja ne sotatapahtumat
ovat kauheita, ja sinne pitää antaa kaikki humanitaarinen
apu, joka on mahdollista saada perille.
Kemiallisten aseiden käyttö on todellakin
sotarikos, jolla pitää olla seuraus. Minun mielestäni
Suomen hallituksen linja on tässä ollut viisas. Mutta
mikä on sitten se vaihtoehto, jos mikään muu
ei auta? Minkälaisen mallin se luo Iranille, Pohjois-Korealle
ja tämmöisille vastaaville raaoille diktatuureille,
joilla mahdollisesti on kemiallisia aseita, jos ei siitä jollain
tavalla rangaista? Onko tämä sotilaallinen isku
täysin poissuljettu teidän mielestänne?
Ulkoasiainministeri Erkki Tuomioja
Herra puhemies! On tärkeää lähteä siitä tarjolla
olevasta mahdollisuudesta ja sen tukemisesta, joka on kaikista vaihtoehdoista
parhain tai joka tapauksessa vähiten huono, ja
se on juuri eteneminen siten, että kemialliset aseet saatetaan
kansainväliseen valvontaan ja saadaan tuhotuiksi ja samalla
käynnistetään oikeudellinen prosessi.
Ei ole mitään takeita siitä, että tämä onnistuu.
Jos siinä ei onnistuta eikä turvallisuusneuvostossa päästä yksimielisyyteen
jatkotoimista, niin sitten jäävät eri
tahoille varmasti harkittavaksi jo esillä olleet erilaiset
vaihtoehdot, jotka eivät kuitenkaan ole yksiselitteisesti,
jos lainkaan, kansainvälisen oikeuden mukaisia.
Täytyy ehkä todeta, että vahva lähtökohta
tälle aktiivisuudelle on se, että kaikki valtiot
ovat tuominneet kemiallisen aseen käytön, ja kun
kysymyksessä mainittiin Iran, niin täytyy muistaa, että Iran
itse oli niitä valtioita, jotka Irakin kanssa sodassa joutuivat
kemiallisen aseen käytön kohteeksi, eikä silläkään
voi olla muuta kantaa kuin kemiallisen aseen käytön
tuomitseminen.
Puhemies Eero Heinäluoma:
Huomautan, että kyselytunnin aikana ei ole tapana pitää neuvottelua
eikä liikkua salissa.
Seppo Kääriäinen /kesk:
Herra puhemies! Sotilaallisen iskun välttäminen
on tärkeä tavoite, ja toivottavasti se onnistuu
tällä poliittisella prosessilla, koska sen vaihtoehto
kyllä sisältää suuria arvaamattomuuksia
ja suuren katastrofinkin aineksia, jos niin kävisi. Toivottavasti
tämä projekti nyt onnistuu.
Puolustusministeri on julkisuuteen antanut ymmärtää,
että Suomella on oikein käytännöllisiäkin
valmiuksia tarttua tähän kemiallisten aseiden
kontrollityöhön sekä siihen hävittämistyöhönkin,
jos sellaiseen päädytään, sellaiseen
päästäisiinkin. Voisiko jompikumpi ministereistä,
ulko- taikka puolustusministeri, hiukan valaista, mitä tämä Suomen
valmius toimia tässä asiassa oikein tarkoittaa?
Puolustusministeri Carl Haglund
Arvoisa puhemies! Tosiaan Suomella on tämäntyyppistä osaamista,
mikä on hieno asia, ja jos ja kun kävisi niin
hyvin, että nämä aseet saataisiin kansainvälisen
yhteisön toimesta haltuun otettua, niin näkisin,
että Suomen pitää vakavasti harkita,
jos me pystymme sitten auttamaan tässä työssä. Tämä on
siis lähinnä asiantuntijatyötä.
Puhutaan hyvin suurista volyymeistä: Syyrialla lienee
maailman kolmanneksi suurimmat varastot kemiallisia aseita. Ja se,
missä mahdollisesti voitaisiin näitä tuhota — luultavasti
enemmänkin siellä Syyrian maantieteellisessä päässä, ehkä ei
Syyrian maaperällä mutta jossain lähettyvillä — on
sitten toinen asia. Mutta Suomella ainakin on sitä analyysiosaamista
ja muuta, jota voimme sitten harkita niin Verifinissä kuin
Puolustusvoimien erikoisosastossa, jota voimme mahdollisesti harkita
tarjottavaksi tämmöiseen työhön.
Pertti Salolainen /kok:
Arvoisa puhemies! Toistaiseksi ei ilmeisesti ole kiistattomia
todisteita siitä, että Syyrian hallituksen joukot
olisivat käyttäneet näitä aseita.
Vai onko niin, että Suomen hallitukselle on toimitettu
nyt sellaisia tietoja, joiden pohjalta voidaan pitää täysin
selvänä, että Syyrian hallitus — ja
vain Syyrian hallitus eivätkä kapinalliset — on
käyttänyt näitä aseita?
Toinen kysymys on se, mitenkä tämä jatko
tulisi hoitaa sitten YK:n turvaneuvostossa. Pitäisikö siellä esittää aivan
kiistaton evidenssi siitä, kuka on käyttänyt
näitä aseita?
Ulkoasiainministeri Erkki Tuomioja
Herra puhemies! Suomella ei ole sellaista omaa tiedustelu-
tai muutakaan tietoa, jonka perusteella voitaisiin lopullisia johtopäätöksiä tehdä,
mutta sen materiaalin perusteella, mitä me olemme nähneet
ja mitä muillekin on aika laajasti kerrottu, erittäin
vahva näyttö on olemassa. Mutta kun me korostamme
oikeudellista vastuuta ja oikeudellista prosessia, niin tämän
vahvan näytön pitäisi olla viime kädessä sitten
riippumattoman tuomioistuimenkin vahvistettavissa. Näinhän tämä prosessi
etenee.
Kun tämän Syyrian konfliktin aikana on esitetty
aiemminkin väitteitä ja ilmeisesti myöskin, voin
sanoa, näyttöjäkin siitä, että kemiallista asetta
aiempaa pienemmässä mittakaavassa olisi käytetty,
niin on tietysti tärkeää, että nämäkin kaikki
tapaukset tutkitaan ja niihin syyllistyneet saatetaan vastuuseen.
Annika Lapintie /vas:
Arvoisa puhemies! Tämä käänne,
jossa Suomikin nyt ilmeisesti on ollut aktiivinen, että minkäänlaista
sotilaallista iskua toivottavasti ei ole tulossa sinne Syyriaan, ja
kemialliset aseethan ovat erittäin epäinhimillisiä käytettyinä — siinä mielessä on
todella hyvä, että voidaan asiantuntija-apua antaa
ja tällä tavalla edetä ja edetään
rauhanomaisella tiellä. Myös EU:n tasolla toivon,
ja näin varmasti onkin, että Suomi edelleen jatkaa
tämän rauhanomaisen ratkaisun etsimistä.
Mutta siellä Syyriassa on myös suuri humanitäärinen
hätä, ja sen vuoksi kysyisin: onko hallituksen
piirissä pohdittu sitä, että Suomeen
otettaisiin syyrialaisia pakolaisia enemmän kuin meidän
pakolaiskiintiömme nyt ovat antamassa myöden,
nimenomaan, että ojentaisimme auttavan kätemme
ja olisimme aktiivisia?
Ulkoasiainministeri Erkki Tuomioja
Herra puhemies! Tämä on sisäministerin
toimialaa, eikä hän ole täällä tänään.
Mutta sen voin kuitenkin todeta, että tänään
hallituksessa lyhyesti todettiin, että me tulemme hallituksen
neuvotteluissa palaamaan myös tähän kysymykseen,
koska aivan ilmiselvästi kohdistuu perusteltuja toiveita
ja odotuksia siihen, että meidän tulee tässäkin
olla aktiivinen.
Tom Packalén /ps:
Arvoisa puhemies! Ulkoministeri Tuomioja, mainitsitte, että on
tämmöisiä vahvoja todisteita olemassa.
Ottaen huomioon, että julkisuudessa olevien tietojen
perusteella tämä raketti on tunnistamaton, ei
ole tämmöinen sotilasvalmisteinen teollinen raketti
tai ohjus, mitä Syyrian armeijalla on käytössä,
ja sitten on tämä motiivi, että minkä takia
Syyrian hallitus olisi just silloin, kun Damaskokseen ovat tulleet
YK:n asetarkastajat, käyttänyt tämmöistä hyvin
raakavalmisteista pönttöä siellä:
Onko teillä tästä jotain tietoa enemmän kuin
on tullut julkisista lähteistä tietoon? Carla Del
Ponte, joka on YK:n asetarkastajien johtaja, ilmoitti toukokuussa,
että on vahvaa näyttöä siitä,
että Syyrian kapinalliset ovat käyttäneet
sariinia. Onko tuomittu millään tavalla tätä sariinia, jos
kapinalliset ovat käyttäneet? Onko tästä toukokuun
tapauksesta mitään tietoa?
Ulkoasiainministeri Erkki Tuomioja
Herra puhemies! Jos nyt julkisuudella tarkoitetaan esimerkiksi
sitä, mitä löytyy netistä, niin
täytyy suhtautua siihen kyllä äärimmäisellä varovaisuudella.
Siellä esitetään aivan mielikuvituksellisia väitteitä suuntaan
ja toiseen, jotenka pelkästään sen varassa
ei voi muodostaa kyllä mitään varmaa
kantaa. Ja sen vuoksi juuri se, että korostamme normaaleja
oikeudellisia prosesseja, joissa näyttöjen pitää olla
vahvat, on tärkeää koko kansainvälisen
oikeusjärjestelmän tulevaisuudelle ja uskottavuudelle.
Kuten jo edellisessä vastauksessa totesin, niin kaikkien
väitteiden tutkiminen on tärkeä asia. Mutta
jos se lähtee nyt liikkeelle näistä elokuun 21.
päivän tapahtumista, niin sekin on oikea alku.
Pöydällä on nyt se vaihtoehto, että saadaan Syyrian
hallituksen hallussa olevat kemialliset aseet kokonaan hävitettyä.
Tämä on siis se tärkeä tavoite,
mutta se ei poista näitä muita.
Sitten vielä näistä näytöistä:
Mehän odotamme nyt, että ensi viikon ehkä heti
alussakin saadaan tuloksia näistä YK:n lähettämistä näytteistä.
Siitä ei vielä selviä syyllisyyskysymyksiä, mutta
siitä selviää kyllä sitten vähintäänkin
epäsuorasti sellaisia asioita, jotka voivat joko tukea tai
kumota aikaisempia käsityksiä ja väitteitä.
Miapetra Kumpula-Natri /sd:
Arvoisa puhemies! EU:ssa ulkoministerit saivat kuitenkin yhteisen
lausuman aikaiseksi, että on tarpeen selkeä ja
voimakas vastatoimi, mikä näin tehdään, mutta
sen jälkeen tulkinnat ovat ehkä vaihdelleet eri
maissa siitä, mitä tuo tarkoittaa. Sen takia haluaisin
kysyä ulkoministeriltä vielä: Onko siellä yhteistä linjaa
löytymässä, kun ilmeisesti yhteydenpito
on jatkuvaa? Mutta niin kuin äskeisessäkin kysymyksessä niin
myös tiedon saanti Syyrian tilanteesta, sieltä sisältä,
näyttäytyy eri lailla eri kontaktipintojen kautta,
joten mitä kontaktipintoja EU:ssa ja Suomessa on näissä käytetty? Ovatko
hallituksen tiedot ainoat, joita saadaan, vai kuinka paljon nimenomaan
kansalaisyhteiskunnan kautta tällä hetkellä hallituksella
on mahdollisuus saada tietoja? Lehdistö kirjoittaa, että nyt
jo kunnon tiedon saanti on hyvin vaikeaa. Ihan kokeneetkin sotakirjeenvaihtajat
jo kertovat, että alkaa olemaan tilanne niin paha ja kuuma,
että he eivät enää siellä uskalla
ja voi toimia. Onko meillä oikea tilanneanalyysi?
Ulkoasiainministeri Erkki Tuomioja
Herra puhemies! Tämä kysymys on erittäin
hyvä, koska tietoa on saatavissa kyllä mutta ei
ole täydellistä tietoa eikä ole varmaa
tietoa ja tähän tietoon kuuluu myöskin
erittäin paljon varmasti aivan tarkoituksellista disinformaatiotakin.
Me tietysti koetamme käyttää kaikkia
käytössämme olevia kanavia. Joillakin
EU-mailla muuten on edelleen diplomaattiset edustustotkin Damaskoksessa,
mutta tietysti heidänkin mahdollisuutensa saada luotettavaa
tietoa ovat hyvin rajoitetut. Totta kai medialla on tässä myöskin
erittäin tärkeä osuutensa. Kaikki käytettävissä oleva
tieto on yritettävä sitten kokonaisuutena analysoida ja
erottaa se, mitä siitä on luotettavaa ja mikä on epäluotettavaa
ja mitä tietoa jatkossa tarvitaan lisää.