Marko Asell /sd(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Nyt käsittelyssä oleva lakialoitteeni promillerajan säätämisestä aseiden käytölle sopii hyvin tähän ajankohtaan. Pari viikkoa sitten lähetekeskustelussa oli aselain uudistus, joka aktiivisen ja aika kriittisen keskustelun jälkeen meni eteenpäin valiokuntien käsittelyyn. Aseiden saannista ja aseiden omistajien edellytyksistä kantaa asetta tullaan vielä käymään varmasti vilkasta keskustelua, ennen kuin aselaki on valmis hyväksyttäväksi.

Aselain käsittelyssä, lakiesityksessä ja lähetekeskustelussa tuotiin paljon esille epäkohtia, joita yhteiskunnassamme on aseiden saannin suhteen ja hakijan kelpoisuuden arvioinnin suhteen, mutta silti jäi semmoinen tunne, että konkreettiset ja selvät säädökset sen arviointiin, voiko henkilö asetta käyttää, olivat aika vähäiset. Siksipä ehdotan edes yhtä konkreettista, selkeää, helposti mitattavaa keinoa rajoittaa ja arvioida henkilön kykyä käsitellä vastuullisesti asetta eli promillerajan säätämistä panostetun aseen käytölle.

Promillerajan säätäminen 0,5 promilleen eli samaan kuin auton ajamisessa olisi nykyistä tilannetta selventävä säädös. Laki voimaan tullessaan ei välttämättä henkirikostilastoja paranna, koska aseella tehdyistä rikoksista suurin osa tehdään luvattomilla aseilla ja alkoholi- tai huumepäissään. Mutta laki kiristäisi asenteita koskien vastuullista toimintaa aseiden kanssa, vähentäisi onnettomuuksia ja läheltä piti -tilanteita ja madaltaisi ilmoituskynnystä, kun humaltuneen nähdään aseita käsittelevän, kuten esimerkiksi metsästävän humalassa. Asenteiden kiristyminen johtaisi samaan kuin periaate, että jos näemme humaltuneen ajavan autoa, me ilmoitamme siitä heti poliisille. Tällöin ympäröivä yhteisö herkistyy ilmoittamaan herkemmin, jolloin tieto laista jo ehkäisee väärää käyttäytymistä, jotenka tässä vastinetta sille ainaiselle keskustelulle, ettei voida kiristää, kun ei ole resursseja poliisilla valvoa, vaan ympäröivä yhteisö jo itsessään valvoo.

Tarkkuusammunta ja metsästys ovat hyvin vastuullisten ihmisten harrastuksia, joissa alkoholinkäyttö on vähäistä, mutta sitä kuitenkin esiintyy silloin tällöin. Autoilijoistakin pääosa on raittiina ratissa, silti aina joku kärähtää ja menettää korttinsa. Tässä kohtaa joku metsästäjä voi vetää herneen nenäänsä ja väittää loukkaantuneena, etteivät aseharrastajat ja metsästäjät käytä alkoholia harrastaessaan. Pääsääntöisesti eivät, näin se onkin, olen samaa mieltä, mutta sanon kuitenkin kokemuksesta, että sitäkin tapahtuu. Olen itse kuitenkin kloppipojasta lähtien käynyt metsällä ja kuulun edelleen metsästysseuraan, joten jonkun verran itselläkin on kokemusta siitä ja näkemyksiä, ja vuosien varrella erilaisia tarinoita tähänkin liittyen on kertynyt.

Arvoisa puhemies! Kritiikkiä promillerajasta on luonnollisesti myös jo kuultu ja lähinnä sitä, että sitä ei tarvita, koska jo nykyinen järjestyslaki antaa oikeuden viranomaiselle puuttua, ottaa ase tai muu vaarallinen väline pois humaltuneelta, jos sen arvioidaan olevan turvallisuuden kannalta tarpeellista. Se on totta, mutta kuitenkin raja siihen, kuka on humaltunut siinä määrin, että on turvallisuusongelma, olisi hyvä määritellä. Sitä ei ole määritetty. Tämä promillerajan asettaminen velvoittaisi myös puuttumaan asiaan siitä huolimatta, aiheuttaako henkilö vaaraa vai ei. Eli tämä olisi selkeä työkalu viranomaisille, ja se olisi oikeudenmukainen myös aseen käyttäjille. Promilleraja olisi myös selkänojana esimerkiksi metsästyksen johtajille, joille kertyy vastuuta hirviporukoiden organisoinnissa. Alkometriin puhaltaminen näyttäisi helposti sen, onko joku alkoholin takia kyvytön panostetun aseen kantamiseen. Metsästystähän tämä ei kieltäisi, mutta olisihan tietysti hieman vaikeaa ilman panoksia sorsankin alas saaminen, esimerkiksi ilman paukkua se on aika hankalaa eikä se A-tikkailta onnistu. Hirvenkaadossakin olisi oltava siinä tapauksessa vaikka ajomiehenä ilman panostettua asetta, ei aseen kanssa tornissa.

Aamulehti haastatteli taannoin, kun oli julkisuudessa pikkuisen tietoa tästä aloitteesta, Tampereen poliisijohtajaa ja kyseli, onko tässä promillerajan asettamisessa mitään järkeä. Poliisijohtajan vastaus oli, että kyllä, hänen mukaansa se olisi hyvä työväline poliisille normaalitarkastuksien yhteydessä ja toisi selkeyttä nyt aika epämääräiselle tilanteelle tässä kohtaa. Hyvää palautetta on tullut myös muulta, korkeammaltakin viranomaistaholta, ja hyväksyvää palautetta promillerajan säätämisestä on tullut myös metsästäjiltä, joiden kanssa olen tästä asiasta keskustellut. He ymmärtävät myös, että tässä on heidänkin turvallisuudestaan kysymys ja kaikkien aseharrastajien turvallisuudesta.

Mitään järjestöjen virallisia lausuntoja en ole pyytänyt, mutta Ampumaurheiluliitto piti asiaa hyvänä, ja lausuja totesi samalla alkoholinkäytön olevan muutenkin jo heillä asia, jossa on nollatoleranssi. Se on tietysti jo dopingsäännöstössä säädetty selvä raja, joten sitä myös noudatetaan tunnollisesti.

Tietysti 104 kansanedustajan allekirjoitus todistaa sen, että myös poliittista tahtoa sen edistämiseksi löytyisi. Kaikista eduskuntaryhmistä oli allekirjoittajia, ja luulen, että enemmänkin olisi tullut, jos olisin ehtinyt kaikille esittelemään sen asian. En siis näe esteitä sille, etteikö tämän edessä olevan aselain uudistuksen yhteydessä voitaisi myös rikoslakia kiristää niin, että lisätään 41 lukuun aserikoksia koskevat uudet 9 ja 10 §, joista 9 §:ssä sanottaisiin näin:

"Aseen käsittely juopuneena

Joka käsittelee panostettua tai ladattua asetta nautittuaan alkoholia niin, että hänen verensä alkoholipitoisuus on vähintään 0,5 promillea tai että hänellä tällöin on vähintään 0,22 milligrammaa alkoholia litrassa uloshengitysilmaa, on tuomittava aseen käsittelystä juopuneena sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi sekä aseen ja aseen hallussapitoluvan menettämiseen.

Aseen käsittelystä juopuneena tuomitaan myös se, joka kuljettaa tai käsittelee asetta käytettyään huumausainetta niin, että hänen veressään on huumausaineen vaikuttavaa ainetta tai sen aineenvaihduntatuotetta. Tämän momentin säännöstä ei kuitenkaan sovelleta, jos mainittu aine tai aineenvaihduntatuote on peräisin lääkevalmisteesta, jota aseen käsittelijällä on ollut oikeus käyttää."

Ja sitten 10 § on toinen lisäys:

"Aseen luovuttaminen juopuneelle

Joka luovuttaa ampuma-aseen henkilölle, joka ilmeisesti on siinä tilassa, että syyllistyy 9 §:ssä mainittuun rikokseen, on tuomittava ampuma-aseen luovuttamisesta juopuneelle sakkoon tai vankeuteen enintään yhdeksi vuodeksi."

Lauri Kähkönen /sd:

Arvoisa puhemies! Kun ed. Asell tuossa äsken perusteli tätä lakiesitystä, hän totesi, että sen lakiesityksen on allekirjoittanut yli 100 edustajaa. Itse en tietoisesti tätä allekirjoittanut, ja perustelen tässä tätä omaa kantaani ja menettelyäni samalla.

Ed. Asellin lakiesitys on sinänsä oikeansuuntainen, että ampuma-aseita ei pitäisi kantaa eikä käsitellä alkoholin vaikutuksen alaisena. Kuitenkin, kun ottaa huomioon kiinnijäämisriskin vähäisyyden, on säädettävän lain ennaltaestävyys erittäin kyseenalaista. Toiseksi, lain noudattamisen valvonta on lähes mahdotonta. Käytännössä se tulisi kysymykseen metsästyksen valvonnan yhteydessä, jota poliisi pystyy tekemään nykyään varsin rajoitetusti ja silloinkin pääasiassa tiestöllä. Apuna ainakin meillä omassa maakunnassa on näissä valvontatehtävissä myös Rajavartiolaitos. Tällöin tässä tievalvonnassa lähinnä valvotaan ampuma-aseen kuljettamista ajoneuvossa.

On kyseenalaista säätää lakia, jonka noudattamista ei käytännössä pystytä valvomaan lainkaan. Yleisin tilanne, jolloin metsästäjällä saattaa olla promilleja veressä, on varmaan sellainen, että kämppäolosuhteissa, kun ollaan yötä jollakin kämpällä, kostean illan jälkeen lähdetään kävelemään metsään aseen kanssa varhain aamulla. Tällöin promillet ovat alhaiset, koska korkeammilla promilleilla tuskin kukaan kykenee lähtemään jahtiin, eikä se tarkoita, että jokaisella siellä on tai joka seurueella. Ja jos promillet ovat korkeammat ja päihtymys on selvästi havaittavissa, voidaan henkilöiltä ottaa aseet pois poliisilain 23 §:n nojalla ja ottaa tarvittaessa henkilö kiinni tämän poliisilain 20 §:n nojalla rikoksilta ja häiriöiltä suojaamiseksi, minkä lisäksi ampuma-aseiden käsitteleminen päihtyneenä johtaa aina poliisitutkintaan lupaedellytysten selvittämiseksi.

Urheiluammuntatilanteissa alkoholinkäyttö on käsittääkseni vielä harvinaisempaa kuin metsästystilanteissa.

Jos ampuma-aseiden kantaminen alkoholin vaikutuksen alaisena tulee rangaistavaksi, tulee tällöin muuttaa myös pakkokeinolakia henkilökatsastuksen — tarkoitan tarkkuusalkometriin puhaltamista tai verikoetta — mahdollistamiseksi, ellei rikoksen rangaistusmaksimiksi säädetä yli kuutta kuukautta vankeutta — tässä esityksessähän se oli maksimissaan kuusi kuukautta. Rattijuopumuksen rangaistusmaksimi on kuusi kuukautta vankeutta, joten se on erikseen mainittu pakkokeinolain 5 luvun 11 §:ssä. Koska korkeampaan promillemäärään voidaan tehokkaasti puuttua jo nykyisellä lainsäädännöllä, tulisi säädettävä laki koskemaan vain alhaisempaa promillemäärää. Koska alhaisemmat promillet eivät ole käytännön kannalta ongelmallisia, voitaisiin, jos sitten eduskunta niin hyväksi näkee ja lain säätää, promillerajaksi harkita vähintään 1:tä promillea, joka on rangaistavuuden alaraja kuljetettaessa moottorikäyttöistä alusta eli esimerkiksi vesiliikennejuopumustapauksissa.

Arvoisa puhemies! Edellä olevaan viitaten tosiaan en kannata tätä lakiesitystä, mutta tähdennän sitä, että kun asetta käsitellään, ollaan metsästämässä tai sitten ollaan ampumaradalla tai muualla ampuma-aseitten kanssa tekemisissä, ei siihen alkoholi toki kuulu.

Ehkä tämä esimerkki on huono, mutta otan tämän vielä aivan lopuksi: Aikoinaan kun käsittelimme naskalipakkoa eli jäänaskalin käyttöpakkoa jäällä liikuttaessa, niin siinä lakiesityksessä oli yli 100 nimeä myös ja omaa nimeäni ei ollut, mutta en sitä sano, etteikö se olisi voinut sinne tulla, jos joku olisi pyytänyt sitä silloin aikanaan. Käytin kyseistä lakiesitystä myötäilevän puheenvuoron, mutta siinäkin sitten se valvonta olisi, jos tämä laki olisi edennyt eteenpäin, todella hankalaa ja toisaalta se olisi tiettyihin järjettömyyksiin johtanut, ajatellaanpa esimerkiksi jääteitä jne. Mutta ei tästä sen enempää.

Arvoisa puhemies! Vielä aivan lopuksi: todella tällä lakiesityksellä on hyvä tarkoitus, mutta viittaan edellisiin seikkoihin, ja sen takia en tätä lakiesitystä ole ainakaan tällaisenaan kannattamassa.

Juha Hakola /kok:

Arvoisa herra puhemies! On pakko todeta edellisistä puhujista, että molemmat ovat oikeassa ja molemmat ovat oikealla asialla.

Lähden purkamaan tätä asiaa ed. Asellin tekemän aloitteen perusteluosion pohjalta, ja totean itse, että olisin kyllä allekirjoittanut, mutta syystä tai toisesta tuolloin, kun tämä aloite on ollut allekirjoitettavana, en ole nähtävästi sitä käsiini sitten saanut.

Oleellinen kysymys tässä kokonaisuudessa on kuitenkin ennaltaestävyys, kysymys, mitä halutaan tämänkaltaisella lakialoitteella viestiä. (Ed. Pulliainen: Täsmälleen näin!) Halutaan viestiä sitä, että huolimaton käyttö, ampuma-aseen käsittely päihtyneenä, olkoonkin sitten hieman päihtynyt tai vähän enemmän päihtynyt, ei ole sopivaa eikä ennen kaikkea vastuullista ampuma-aseen käyttöä. (Ed. Kähkönen: Samaa mieltä!) En ole hetkeäkään ollut sitä mieltä, että ed. Asellin tai kenenkään allekirjoittajan tarkoitus tässä aloitteessa olisi kiusanteko, ei varmastikaan, ei metsästäjille ... Ja tässä kohtaa, ed. Kähkönen, teidän on hyvä huomioida myöskin se, että tämä koko aloite tulee käsittämään myöskin paljon muita kuin metsästäjät. Luemme viikoittain lehdestä, että poliisi piiritti päihtynyttä, päihtynyt uhkasi aseella. Hyvin moneen sellaiseen tekoon, johon liittyy laiton uhkaus tai joku muu huolimaton käsittely tai muu vastaava, liittyy ampuma-ase ja päihtymys. Kokonaan rajaan ulkopuolelle sen keskustelun, mitä päihtyneenä pikaistuksissa voi ampuma-aseella tehdä. Kaikki tietävät ne järkyttävät tragediat, mihin ne ovat johtaneet, ja se on kokonaan ulkopuolella tämän käsittelyn.

Totesin, että aseen käyttöön liittyy keskeisesti toimintakyky, tarkkuus ja huolellisuus. Ne ovat samat elementit, jotka liittyvät ajoneuvon kuljettamiseen, ja tämän johdosta kenties tuo alkoholimäärä, jonka ed. Asell on tässä aloitteessa kirjannut, saattaa olla se oikea, jos kohta on tietenkin nuo ed. Kähkösen esittämät perusteet kenties, että illalla on tullut otettua ja sitten lähdetään aamulla metsään. Jos kysymys on aseen kuljettamisesta autoon, niin varmasti näin on, että kokonaisuudessaan arvostellen tällainen teko, jos se sitten oikeuteen menisi, jää varmasti tuomitsematta, jos todisteiden mukaan tilanne on se, että asetta ollaan eräkämpältä viemässä autoon. Eli ei tätä ole myöskään syytä mystifioida kaikilla mahdollisilla ongelmilla, mitä tämä saattaisi tuoda mukanaan.

Ed. Asell mielestäni hyvin perusteli tämän aloitteen. Tässä on tietysti tiettyjä ongelmia, joihin ed. Kähkönenkin viittasi. Tuo pakkokeinolakiongelma on ensisijainen, ja toiseksi, mihin itse kiinnitin huomiota, on hieman nurinkurista, että luovuttajaa tämän aloitteen mukaan rangaistaisiin enintään yhdellä vuodella, kun sitten taas tämän teon tekijä saisi vain enintään kuuden kuukauden vankeusrangaistuksen. Nythän siis puhutaan maksimirangaistuksista, mikä antaa mahdollisuuden näiden pakkokeinojen käyttöön.

No, täällä on todettu monta kertaa, että eihän tämän lakialoitteen tarvitsekaan tässä vaiheessa olla sen kaltainen, että siihen lyödään leima ja se lähetetään tuonne painettavaksi valmiiksi laiksi. Se tietysti muokkaantuu tässä, ja niin kuin ed. Asell itse totesi, 104:n allekirjoittamana tämä varmasti saa arvoisensa käsittelyn. Siinä mielessä ajankohta on nyt hyvä, että ampuma-aselaki on kokonaisuudessaan muutoinkin eduskunnassa käsiteltävänä. Sivualoitteena tämä mielestäni on aivan asiallinen, ja on syytä käydä se keskustelu tämän aloitteen kohdalta, mitä sillä saadaan.

Yhdyn näihin arvioihin siitä, että aivan varmuudella metsästyksen johtajat ym. ne ampuma-aseiden kanssa tekemisissä olevat henkilöt, jotka ovat vastuussa harjoituksista — olkoot sitten harjoitukset mitkä tahansa, mitkä tahansa muutkin kuin metsästysharrastukseen liittyvät — saavat varmasti siitä omalle toiminnalleen selkänojaa.

Mitä tulee sitten siihen, millä tavoin tämä todennetaan, on aivan selvää, että ei jokaiseen eräkämppään poliisia aamuisin ole tarkoituskaan lähettää tsekkaamaan, missä kunnossa sieltä lähdetään. Se on ihmisen omaa vastuuta. Ja kun tiedetään, että joku teko on laissa määritelty rikokseksi, se tarkoittaa myöskin sitä, että sitä pitää parhaan kyvyn ja tahdon mukaan noudattaa, jotta sitten toimitaan niin kuin kuuluu.

Mutta lähtökohta on mielestäni erittäin hyvä. Olen sitä mieltä, että tämä aloite kaipaa vain pientä viilausta. Niin kuin eilen tai toissa päivänä käydyssä keskustelussa todettiin, että pienen viilauksen jälkeen tämä on ihan paikallaan, niin on tässäkin: ihan pienen viilauksen jälkeen varmasti tähänkin löytyy ne oikeat elementit, mitä tässä nyt vielä sitten on syytä tarkastella. Kokonaisuutena hyvä aloite ja ihan varmasti ainakin sen keskustelun arvoinen aloite tuolla valiokunnissa, että olisiko tällä oikea suunta tämän muotoinen.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Voiko kaksi henkilöä reaktioissaan olla oikeassa, kun ovat juuri päinvastaista mieltä perusteluissa? Tässä tapauksessa nyt on juuri sellainen tapaus, että kyllä voi olla täysin oikein perusteltu mutta johtopäätös on pikkuisen, tai ei pikkuisen vaan hyvin merkittävästi, kyllä ja ei. Siinä ei ole kompromissia välissä.

Minä olen ed. Hakolan kanssa aivan samaa mieltä tästä lähestymiskulmasta. Siis ensinnäkin pitää muistaa, että ei ole kysymys vain metsästysaseista ja metsästykseen ryhtymisestä vaan yleensä aseen kanssa liikkumisesta. Ja tämmöisen lainsäädännön merkityshän on nimenomaan psykologinen: on tietoisuus siitä, että jos törppöilen, niin siitä on seuraamus olemassa. Pikkuisen minä häkellyin siitä, että ed. Kähkönen, joka on erään kerhon aktiivinen jäsen ja toimija, ei ehkä oikein mielestäni ymmärrä sitä, että tämähän on kaikkein lievin muoto suojella erään lähtijöitä. Eikö niin? Elikkä heillä on tietoisuus tuolla takaraivossa jossakin lokerossa, missä kohti se nyt oli, se oikea paikka, otsalohkossa, semmoinen viesti olemassa, että pitääpä katsoa ennen kuin sitä Jägermeister-pullosta kipataan, että ei sorruta sellaiseen puuhaan, mikä, jos joku vahinko tapahtuu, johtaa hyvin merkittäviin rikosoikeudellisiin seuraamuksiin.

Aika häkellyttävää on sekin, että eduskunnan todella aktiivisista jäsenistä vain kaksi, ed. Vilkuna, jos minä ymmärsin oikein, ja juuri puhuva, on allekirjoittanut tämän lakialoitteen. Ehkä muilla ei ollut tilaisuutta, niin kuin ed. Hakolalla, allekirjoittaa. Se voi olla selitys siihen.

Mutta joka tapauksessa minä pidän tätä aivan oikeana askeleena, ja on hyvä, että siinä on se minimi, sata nimeä, mukana. Jos edustajista joku on tuolla lakivaliokunnassa jäsenenä, niin ottakaa ihmeellä esille se, että tämä aselain yhteydessä otetaan käsittelyyn, niin että siitä on selvä mielipide olemassa sitten, olkoon sitten enemmistö mitä mieltä tahansa, mutta että se otetaan siinä yhteydessä käsittelyyn.

Juha Hakola /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Itseltäni jäi sanomatta ja haluan lisätä sen, että ed. Pulliainen on aivan oikeassa. Olin tulossa vielä omassa puheenvuorossani siihen, kun ed. Kähkönen viittasi näihin pakkokeinoihin, kertoi, että voidaan puuttua poliisilain ja pakkokeinolain mukaan kiinni ottamalla. Nehän ovat äärimmäisen kovia keinoja. Puhalluttaminen ja sen kaltainen toteaminen siitä, onko henkilö oikeutettu liikkumaan aseen kanssa metsässä, nehän ovat lievimpiä. Ainahan lähdetään rikoslaissa ja kaikessa muussakin lievemmän keinon periaatteesta. Jos lähdetään siitä, että lähdetään peruuttamaan aseita päihtymyksen perusteella tai henkilö otetaan kiinni, nehän ovat äärimmäisen kovia keinoja.

Outi Mäkelä /kok:

Arvoisa puhemies! Ed. Asell ansaitsee todellakin onnittelut, hän on tehnyt hyvän aloitteen ja saanut sille laajasti kannatusta. Toivottavasti se tästä etenee. Tässä esityksessä ansiokasta on erityisesti se, että se antaa lisämahdollisuuksia puuttua aseen ei-tarkoituksenmukaiseen käyttöön, määrittelee selvästi rajat ja sanktiot aseen juopuneena käsittelyyn ja lisäksi, kuten tässä on keskustelussa tullut ilmi, se antaa moraalisen kannusteen toimia oikein ja suojelee sekä aseen käyttäjiä että muita ihmisiä.

Kaksi asiaa, joihin itse tässä kiinnitin huomiota ja joihin ehkä on aloitteen edetessä syytä vielä palata: Toinen on tämä valvonta, josta täällä on jo puhuttu, mitä kautta nämä tilanteet tulevat tietoon, kuka valvontaa tekee ja tapahtuuko tämä kiinni jääminen vain ilmiantojen perusteella, kuten ed. Asell omassa puheenvuorossaan esitti. Toinen on sitten 10 §, johon tehtävien muutosten osalta jäin miettimään, olisiko se kaivannut vielä 9 §:n tapaan jonkunlaista tarkennusta siihen, että aseen, joka luovutetaan, pitää olla panostettu tai ladattu, vai riittääkö vain, että puhutaan pelkästään aseesta.

Petri Salo /kok:

Arvoisa herra puhemies! Jotta edustajakollegoilla on vielä hauskempaa kuin äsken, niin tämä kahtiajakautuminen jatkuu. Nimittäin minä en allekirjoittanut tätä lakialoitetta. Mietin kyllä monelta eri kantilta, lähinnä samalta kantilta kuin ed. Kähkönen täällä, niitä perusteluja, onko tämä sellainen yhteiskunnan epäkohta, josta pitäisi psykologisessa mielessä nyt viestiä, että tällainen toiminta on kiellettyä.

En harrasta urheiluammuntaa, en harrasta aktiivisesti myöskään metsästystä, en omista pitkää asetta, mutta olen asetta kantanut 17 vuotta. Minulla on sellainen perusolettamus ollut lähtökohtana, joka voi olla ehkä vähän naiivikin, että ne luvanhaltijat, joilla on luvallinen ase, jotka harrastavat aktiivisesti urheiluammuntaa tai metsästysammuntaa, ilman rikoslainsäädäntöä tuntevat vastuunsa aseen käsittelystä ja myöskin sen, miten humalatila ja voimakas humalatila tai huumausaineet vaikuttavat luotettavaan aseen käsittelyyn. Minä ymmärrän tietenkin, että ilman että rikoslaissa erikseen on säädetty, jotkut katsovat, että tämä on sallittavaa ja hyväksyttävää toimintaa. Mutta minä koen sen niin, että ne, jotka ovat aseeseen saaneet luvan, ovat vastuullisia suomalaisia kansalaisia, jotka tietävät sen, että päihtyneenä vaikka jo pelkkä tyhjän, panostamattoman aseen kanssa liikkuminen herättää pelkoa ympäristössä, ihmisissä, koska eihän tyhjääkään asetta, panostamatontakaan asetta, kannata liikuttaa, koska se herättää ympäristössä juuri sellaisia tuntemuksia, jotka heikentävät tämän harrastuksen hyväksyttävyyttä Suomessa.

Minä katsoin näillä perusteilla, että tämä rikoslainsäädäntö ei ole se kaikkein välttämättömin toimenpide.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa herra puhemies! Ed. Asell on tehnyt hyvää työtä, ja kiitos siitä. Itse kuulun näihin allekirjoittajiin.

Tässä kohdin voidaan viitata myös siihen, että meillä on metsästyksessä, sen lainsäädännössä, aika tavalla vielä epäkohtia. Ajatellaan vaikkapa sorsastusta, vesilintujen ampumista ja sitä, että se voi tapahtua myös hämärän aikaan, jolloinka lajin tunnistaminen on käytännössä mahdotonta. Siinä menee harmaasorsa kyllä sinisorsana hyvin helposti. Näin ollen tällaisia tarkennuksia nykykäytäntöön tarvitaan. Alkoholin mukanaolo heikentää reaktiokykyä, se heikentää, niin kuin todettu, tarkkaavaisuutta ja aseen käytössä tarvittavaa huolellisuutta, jolloinka tämä ed. Asellin esitys tässä myös tästä näkökulmasta on perus-teltu.

Juha Hakola /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Itse asiassa arvioin, että jos muut eivät pyydä enää puheenvuoroa, niin ed. Asell olisi saanut puheenvuoroni jälkeen pitää sitten loppupuheenvuoron. Pyysin sen takia repliikin.

Totean tässä itse asiassa ed. Salon puheenvuoron jälkeen, että nyt on mielestäni oleellista tässä kokonaisuudessa se, että pohditaan kiihkottomasti, millä tavalla tämä nyt tulee tässä aselain uudistuskokonaisuuden mukaan huomioon otettavaksi. On pohdittava sanktiot, on pohdittava nämä esitetyt promillerajat, monet muut asiat ja — aivan kuten itsekin totesin jo aikaisemmin omassa puheenvuorossani — myöskin tuo luovuttajan rooli, koska täytyy muistaa, että siinä on kysymys henkilöstä, jolla ei ole mahdollisuutta todentaa esimerkiksi sitä, onko henkilö 0,5 promillen humalatilassa luovuttaessaan aseen. Se on jo huomattavasti vaikeampaa, ja mielestäni siihen nähden tuo 10 §:n sanktio on liian kova.

Marko Asell /sd:

Arvoisa puhemies! Yritän nyt koota näitä muutamia epäkohtia ja kriittisiä puheenvuoroja, mitä tässä nyt on tuotu esille.

Ed. Kähkösen esiin ottama ongelma elikkä se, että kiinni jäämisen riski on niin pieni, että se on olematon: Se on varmasti totta, että semmoisia resursseja ei poliisilla ole eikä tule olemaan, että voidaan kaikki metsästäjät ratsata ja valvoa. Mutta kuten tässä nyt on tullut esille myöhemmissä puheenvuoroissa, tietysti tietoisuus siitä, että tämmöinen laki on, aiheuttaa sen, että ihmiset kuitenkin haluavat kunnioittaa lakeja ja myöskin valvoa sitä, että ryhmä, joka liikkuu metsällä, myös kunnioittaa lakeja. Jos siellä joku sitten on aamulla illanvieton jälkeen vielä selvästi humalassa, häneen ei tarvitse kavereitten käydä käsiksi ja pidättää ja ilmoittaa poliisille, vaan yksinkertaisesti vaan sanoa, että lain mukaan sinulla ei saa olla nyt panostettua asetta, että ota panokset pois ja vie autoon. Se ongelma on tällä ratkaistu, hänhän voi asetta käsitellä, kun siinä ei ole panoksia, tai joku muu voi ottaa panokset aseesta pois ja antaa tyhjän aseen, jonka hän voi kuljettaa autoon. Se on niin yksinkertaista. Jos sitten tämmöisessä kaveripiirissä se ei onnistu, niin ensinnäkin siinä voi käydä niin, että siitä ilmoitetaan, tai ainakaan sitten seuraavalla kerralla hän ei pääse mukaan reissuun.

Sitten täällä verrattiin tätä tähän jäänaskaliasiaan, että se olisi samaa tasoa. On tässä kuitenkin huomattava ero siihen, että kuljetaan yksin jäällä eikä haluta omasta turvallisuudesta huolehtia, mennään ilman jäänaskaleita, tai että sitten huolehditaan ja heikoilla jäillä otetaan ne mukaan. Tässä on kysymys kuitenkin myös muiden turvallisuudesta, ja se on minun mielestäni aika merkittävä asia. Usein aseen piippu osoittaa muualle kuin itseen päin.

Mitä tulee siihen, niin kuin ed. Hakola otti esille, että 10 §:ssä tulee vuosi rangaistusta sille aseen luovuttajalle, niin se varmasti vaatii viilausta. On se 9 §:kin ollut aikaisemmin sama, mutta se on korjattu pienemmäksi. Tähän se on nyt vaan sitten jäänyt. Eli tässä on viilauksen paikka, niin kuin näihin yleensä varmasti viilauksia tulee, mutta ajatuksena kuitenkin on se, että myös se olisi rangaistava teko.

Myöskään ed. Salo ei kannattanut tätä ja toi ongelmallisia asioita esille ja sen, että aseiden omistajat pystyvät käsittelemään asetta, tietävät vastuunsa, ja näin asia yleisesti varmasti on. Mutta tämä on tietysti yksi tapa myöskin vähentää aseita ja poistaa niitä niiltä henkilöiltä, jotka eivät niitä välttämättä tarvitse. Kun esimerkiksi huumausaineiden käyttö on lisääntynyt paljon ja jatkuvasti lääkärit ja poliisit saavat selville, että niitä käytetään, niin siellä on paljon ihmisiä, joilla on kuitenkin aselupia. Silloin kun tämmöiseen kierteeseen on jouduttu, että on alkoholin ja lääkeaineiden väärinkäyttöä ja huumausaineiden käyttöä, on myös mahdollisuus vähentää sitä määrää, mitä aseita nyt on — paljonko niitä nyt oli, 1,6 miljoonaa asetta Suomessa. Kun näitä keinoja nyt tämän uuden lainsäädännönkin myötä haetaan, kellä niitä saisi olla ja kelle niitä voisi myöntää ja missä ne ovat väärissä käsissä, niin tässä olisi myös semmoinen hyvä keino siihen.

Niin kuin täällä ed. Tiusanen toi esille, kyllähän sillä on merkitystä, että jos sorsastamassa on ja pikkuisen aamulla on vielä eilisiä höyryjä, niin siinä voi ampua tosiaan väärän värisen sorsan. On tärkeätä myöskin, että pysyy se tarkkuus silmässä ja mielessä, kun lähdetään metsälle, että ammutaan niitä eläimiä, mitä saa ampua.

Jouko Laxell /kok:

Arvoisa puhemies! Ihan kokemuksesta tiedän sanoa, että metsästyksenvalvoja on varmasti ylivoimaisesti tärkein henkilö tässä. Ne ovat haluttuja paikkoja ja virkoja, niin voi sanoa, heille. He ovat kyllä niin tarkkoja kaikessa toiminnassaan, että sanoisin, että se jo vähintään 80 prosenttia tässä eliminoi kaikenlaisia virhemahdollisuuksia.