Eeva Maria Maijala /kesk:

Arvoisa puhemies! Voinko pitää hieman pidemmän puheenvuoron, koska pidän myös edustaja Tiilikaisen puheen, kun hän ei ole paikalla? Kiitoksia.

Tässä keskustan tekemässä lakialoitteessa ehdotetaan, ettei seksuaalirikosta eikä lähisuhdeväkivaltarikosta saisi ottaa sovittelumenettelyyn. Nykyinen laki rikosasioiden ja eräiden riita-asioiden sovittelusta tuli voimaan vuonna 2005. Tullessaan se laki oli todella tarpeellinen ja on tuottanut paljon hyviä tuloksia varsinkin nuorten ja ensirikosten tekijöiden kohdalla. Laki on paikallaan, mutta nyt olisi jo kokemusten perusteella aika tehdä muutamia korjauksia tähän kyseiseen lakiin.

Keskusta on siis jättänyt tämän aloitteen lakimuutoksesta, jossa esitetään tarpeellista tarkennusta tähän lakiin rikos- ja eräiden riita-asioiden sovittelusta, kun on kyse alistamisrikoksesta eli kun on kyse seksuaalirikoksista ja lähisuhdeväkivaltaa sisältävistä rikoksista. Rikosasioiden sovittelu on hyvä menettely monissa tapauksissa, etenkin silloin, kun rikoksen tekijä on nuori henkilö. Hänen on hyvä kohdata rikoksen uhri ja sopia korvauksista. Sovittelu ei kuitenkaan sovi alistamisrikoksiin. Tällaisia rikoksia ovat muun muassa raiskaus, seksuaalinen hyväksikäyttö ja lähisuhdeväkivalta. Näissä tapauksissa rikoksen uhri voi joutua rikokseen syyllistyneen henkilön painostuksen tai suoranaisen koston uhriksi, kohteeksi. Näin voi tapahtua etenkin silloin, jos sovittelun tulos vaikuttaa rikoksesta annettavaan rangaistukseen.

Suomen keskusta ja jotkut muutkin puolueet ovat viime eduskuntavaalikyselyissä vastustaneet sovittelun käyttöä alistamisrikoksessa. Jyrki Kataisen hallituksen ohjelmaan kirjattiin, että sovittelun käyttöä tulee rajata lähisuhdeväkivaltarikoksissa. Tällaisten rikosten sovitteluun liittyy piirteitä, jotka saattavat vaarantaa rikoksen uhrin oikeusturvaa. Kataisen hallitus ei ole tehnyt, ikävä kyllä, mitään hallitusohjelman kirjauksen toteuttamiseksi. Päinvastoin.

Poliisihallitus on 22.11. tänä vuonna antanut ohjeen rikosasioiden sovittelusta. Ohjeessa todetaan, että sovittelulla voi olla merkitystä asian käsittelylle poliisi- tai syyttäjäviranomaisessa taikka rangaistuksen määräämiselle tuomioistuimissa. Ohjeessa todetaan, ettei mitään rikostyyppiä ole laissa rajattu sovittelun ulkopuolelle. Siis mitään ei ole rajattu sovittelun ulkopuolelle. Ohjeessa kerrotaan kylläkin, että lapseen kohdistuvia seksuaalirikoksia pääsääntöisesti ei tule ottaa soviteltavaksi ja lähisuhdeväkivaltaa sisältävien rikosten sovitteluun tulisi suhtautua pidättyväisesti.

Poliisihallitus kuitenkin katsoo, että palveluperiaatteen mukaisesti poliisi voi tiedottaa sovittelumahdollisuudesta myös sellaisissa tapauksissa, joissa poliisi ei itse esimerkiksi rikoksen vakavuuden vuoksi ohjaa asiaa sovitteluun. Eli annetaan paperi elikkä ohjataan kuitenkin siihen sovittelumahdollisuuteen, joka voi kotona merkitä sitä, että se puoliso, joka on tehnyt tämän rikoksen, ohjaa ja sanoo, että on mentävä tähän sovitteluun. Rikoksen osapuolille voidaan välittää tietoa sovittelusta esimerkiksi antamalla heille tämä esite vain. Tämmöinen menettely ei mielestämme ole asianmukaista, koska rikoksen osapuolet kokevat helposti poliisin antaman esitteen kehotukseksi viedä asia sovitteluun. Käytännössä jopa törkeitä pahoinpitelyjä ja raiskauksia on käsitelty sovittelumenettelyssä. Muun muassa Amnesty International pitää tätä ihmisoikeusloukkauksena.

Sitten perustelen esitystäni omalta osaltani lisäksi kokemuksillani tuomioistuintyöskentelyssä, jossa kohtasin myös tällaisia, oikein rumia tapauksia, joista voi kuvitella, että jos päätös ta- pauksen käsittelystä käräjillä olisi jäänyt asianomistajan harkintaan eikä tullut yleisen syytteen alle, niin tuomio olisi varmasti jäänyt antamatta. On monia tapauksia, missä olin todella iloinen siitä, että se oli tullut käräjille päätettäväksi ja tuomittavaksi.

Alistamisrikoksen uhrit ovat usein todella heikossa ja vaikeassa asemassa olevia ihmisiä. Taustalla voi olla esimerkiksi pitkäaikainen alisteinen parisuhde, jonka otteesta uhri saa irrotettua itsensä rikoksen jälkeen, mutta ajan kuluttua palaa sitten kuitenkin samaan koukkuun. Se on se parisuhde, joka vetää takaisin. Samalla sitten myöskin suostutaan tähän sovittelumenettelyyn. Ja ongelmat jatkuvat.

Rikosasioiden sovittelun tulee olla aina vapaaehtoista. Voidaanko tällaisten alistamisrikosten osapuolten suhteen olla varmoja, että rikos-asioiden sovittelu on tosiasiallisestikin vapaaehtoista? Moni meistä ei ehkä osaa kuvitellakaan, miten hirveällä tavalla alisteisissa suhteissa toinen osapuoli saadaan toimimaan oman tahdon mukaisella tavalla, sopimaan, antamaan anteeksi, ja rikollinen pahimmillaan pääsee aina vaan toistamaan ja toistamaan sitä tekoansa, elikkä pahinta, mitä siellä kotona voi tapahtua.

Tämä lakialoite on keskustan kansanedustajien allekirjoittama, mutta itse asia on kyllä semmoinen, että siihen voitaneen yhtyä yli puoluerajojen. Itse käytin tässä salissa jokin aika sitten puheenvuoron, jossa kannatin pelkästään perussuomalaisten allekirjoittamaa aloitetta. Äsken kannatin vasenryhmän tekemää aloitetta. Tässä perussuomalaisten aloitteessa kannatin pelkästään perussuomalaisten aloitetta, joka koski lainsäädäntöä oikeudenkäytöstä tuomioistuimen maallikkojäsenenä. Toivottavasti tämä lakialoite saa myös tukea yli puoluerajojen ja se saataisiin nopeasti käsiteltyä ja myönteiseen päätökseen.

Edellä olevan perusteella ehdotamme, että eduskunta hyväksyy seuraavan lakiehdotuksen: Laki rikosasioiden ja eräiden riita-asioiden sovittelusta annetun lain 3 §:n muuttamisesta. Kyseisen lain 3 §:n osalta tehdään lisäys, että soviteltavaksi ei saa ottaa seksuaalirikoksia, lähisuhdeväkivaltaa sisältäviä rikoksia eikä alaikäiseen kohdistunutta rikosta.

Timo Heinonen /kok:

Arvoisa puhemies! Tämä esitys on hyvä minunkin mielestäni. Alistamisrikokset, joihin tässä viitataan, ja seksuaalirikokset ovat sellaisia, että ne on minunkin mielestäni varsin järkevää rajata sovittelun ulkopuolelle. Niin kuin tässä edustaja Maijala esille toi, anteeksiantaminen on sellaisessa painostavassa ilmapiirissä hyvin yleistä ja yleensä ongelmat vain pahenevat siitä.

Yleisestikin seksuaalirikosten rangaistukset tässä maassa mielestäni ansaitsisivat jossain määrin tiukentamista. Ehkä asteikot ovat jo sentyyppisiä, että niiden kanssa voidaan tulla toimeen, mutta jostain syystä meillä on Suomessa aika yleinen tapa, että ne rangaistukset langetetaan sieltä asteikon miedoimmasta päästä, alapäästä, ja aika usein, jos vaikkapa itse kukin kokeilee, mitä tulee seksuaalirikoksista, ja laittaa "lapsen" vielä liitteeksi, "ehdollinen"-sana tulee aika monen uutisen otsikossa. Toivoisin, että tätäkin pohdittaisiin.

Toivon myös sitä, että yleensä tämäntyyppisissä rikoksissa, joihin tässä edustaja Maijalakin viittaa — alistamisrikokset, seksuaalirikokset — vaikka ne eivät tapahtuisikaan lähisuhteessa, kiinnitettäisiin vielä parempaa huomiota uhriin ja hänen perheeseensä. Se on yksi iso ongelma tässä maassa. Ja uhrin osalta ensiarvoisen tärkeä asia on myös oikeudenkäyntiajat. Toivoisin, että niissä päästäisiin inhimillisempiin aikoihin. Tänä päivänä aika yleistä on, että kaksi kolme vuotta tuo asia on auki ja sen jälkeen ne haavat revitään uudestaan, kun paraneminen, jos sitä koskaan edes voi tapahtua, revitään uudelleen auki. Toivon, että nämä asiat nousevat myös tässä lain käsittelyssä esille.

Eeva Maria Maijala /kesk:

Arvoisa puheenjohtaja! Kiitoksia edellisestä. Vielä haluaisin tuoda esille tästä suomalaisesta oikeuskäytännöstä sen, että todellakin, niin kuin edustaja Heinonen sanoi, Suomessa rangaistukset ovat yleensä rangaistusasteikon alapäästä, eli oikeuskäytäntömme on mennyt siihen, että ne ovat hyvin vähäisiä. Tämän vuoksi meidän tuleekin itse lainsäädäntöön, rikoslakiin, tehdä tiettyjä muutoksia, jotta me saamme ihmisille silloin, kun he ovat tehneet todellisen rikoksen, oikeat, todelliset rangaistukset tapauksen ja tilanteen mukaisesti.