Sanna Lauslahti /kok(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ikääntyvä Suomi tarvitsee terveitä kansalaisia. Päättäjinä vastuumme on kannustaa terveellisiin elämäntottumuksiin ja ruokavalintoihin. Hyvinvointiyhteiskuntamme yksi suurimmista riskeistä liittyy väestön terveydentilaan. Mitä parempi terveys, sitä pidempään jaksaa tehdä töitä, sitä vähemmän on sairauspäiviä, sitä vähemmän on sairauksiin liittyviä kuluja ja ennen kaikkea sitä enemmän meillä on terveitä päiviä.

Tilastot kertovat karua sanomaa. Ylipainoisia naisia on 62 prosenttia ja 47 prosenttia miehistä. Yhä useampi lapsi on ylipainoinen jo leikki-iässä. Leikki-ikäisissä on 5—10 prosenttia ylipainoisia. Nuorten, 12—18-vuotiaiden, ylipainon yleisyys on 2—3-kertaistunut vuosien 1977 ja 2003 aikana. Varusmiesten keskipaino on noussut vuoden 1993 vähän alle 71 kilosta viime vuoden noin 77 kiloon, kun keskipituus on käytännössä pysynyt samana. Cooperin testin huonojen tulosten osuus on 2000-luvun aikana jatkanut kasvuaan. Vuonna 2000 huonon tuloksen sai 15 prosenttia varusmiehistä, ja vuonna 2010 osuus oli noussut jo 22 prosenttiin. Tytöistä ja naisista ei ole valitettavasti vastaavan laajuisia mitattavissa olevia tietoja, mutta ei ole mitään erityistä syytä olettaa, että heidän tilanteensa olisi mitenkään ratkaisevasti parempi kuin miehillä.

Nuorten liiallinen energiansaanti erilaisista sokerituotteista muodostaa liian vähäisen liikunnan kanssa aikapommin, joka uhkaa räjähtää käsiin samaan aikaan, kun huollettavien osuus väestöstä muutenkin kasvaa eläköitymisen myötä. Ylipaino ja sairaudet kävelevät käsi kädessä. Tästä yksi esimerkki on räjähdysmäisesti noussut kakkostyypin diabetesta sairastavien määrä. Kun lasketaan mukaan nekin, jotka eivät tiedä sairastavansa diabetesta, sairastavien määrä on 500 000 eli 10 prosenttia kansastamme. Diabetesliiton mukaan diabeteksen hoidon kustannukset ovat kaksinkertaistuneet 10 vuoden aikana. Diabeteksen hoidon kustannukset lienevät noin 1,5 miljardia euroa.

Lihomisen taustalla on elinympäristön ja elintapojen muutos. Syömme yhä enemmän karamelleja — kulutus on 20 vuodessa kaksinkertaistunut — jäätelöä, keksejä ja virvoitusjuomia. Päättäjinä emme tietenkään voi pakottaa yksilöä syömään tai juomaan terveellisesti tai liikkumaan terveytensä kannalta riittävästi. Kuitenkin niin kauan kun terveydenhuoltoa rahoitetaan verovaroista, myös terveellisiin elämäntapoihin kannustaminen on poliittinen kysymys. Se, mitä voimme tehdä, on kannustaa ja tarjota mahdollisuuksia terveisiin elämäntapoihin. Tässä yksi askel on ollut ottaa käyttöön makeis- ja jäätelövero. Verot myös tuovat rahaa valtionkassaan, ja kerättyjä varoja voidaan käyttää terveysongel-mien hoidosta aiheutuvien kulujen kattamiseen.

Virvoitusjuoma-, makeis-, jäätelöveroa korotetaan ensi vuonna. Nämä ovat tärkeitä päänavauksia. Tanskaan verrattuna olemme kylläkin aika noviiseja tällä saralla. Meillä verotuksen taso on matalahko ja verojen laajuus kapea. Koska ensinnäkin keksien ja karkkien välinen rajanveto on ollut osin hankalaa ja toiseksi valtio tarvitsee lisäverotuloja, on perusteltua laajentaa veropohjaa kekseihin. Ottamalla tämän veron piiriin ne tuotteet, jotka verotaulukossa kuvataan nimikkeellä makeat keksit ja pikkuleivät, vohvelit ja vohvelikeksit, tukitaan ainakin se porsaanreikä, että vero voitaisiin välttää siirtämällä tietyt nykyiset suklaapatukat karkkihyllystä keksihyllyyn. Pitemmällä aikajänteellä loogisin ratkaisu olisi siirtyä verottamaan sokeria, mikä kattaisi myös niin sanotun piilosokerin, jota saadaan runsaasti esimerkiksi erilaisista valmisruuista ja eineksistä. THL:n tutkimuksen mukaan sokeriveron vaikutukset olisivat kaksinkertaiset nykyiseen verojärjestelmään nähden. Toisaalta se edellyttäisi, että verotuksen taso olisi riittävän korkea, jotta sillä sitten vaikutettaisiin kulutukseen.

Arvoisa puhemies! Toisaalta tulee pohtia myös sitä, voisiko verotuottoa käyttää terveellisen ruokailutottumuksen kannustamiseen, esim. kouluruuan laadullisen tason nostoon. Miksi osaa veronkorotuksesta ei kohdistettaisi meidän lapsille ja nuorille ja heidän ruokailuunsa? Uskoisin, että yhä useampi lapsi myös söisi sen jälkeen kouluruokansa. Lisäksi olisi hyvä palkita kuluttaja terveellisistä valinnoista, kuten marjojen, hedelmien ja vihannesten suosimisesta. Myös tässä suhteessa kannustaisin hallitusta tutkimaan mahdollisuuksia luoda, kirjaimellisesti, myönteisiä porkkanoita kuluttajille.

Maria Tolppanen /ps:

Arvoisa puhemies! Aivan oikein, niin kuin edustaja Lauslahti tässä sanoi, miesten keskipaino on todellakin noussut, mutta tuskinpa se on noussut keksien takia tai karamellien tai virvoitusjuomien takia, eiköhän se ole enemmän noussut oluen takia ja alkoholijuomien takia, hiilihydraattien takia. Senpä takia ihmettelen suunnattomasti, että tässä laissa pidetään verottomana sellaiset makeiset ja virvoitusjuomat, joita käytetään alkoholi- ja alkoholijuomaverosta annetussa laissa tarkoitettujen alkoholijuomien valmistamiseen. Eli silloin kun tehdään alkoholia karkista tai virvoitusjuomista, niin siihen ei veroa lisätä. Samaten, jos myydään Euroopan unionin muihin maihin karamellituotteita, jäätelöä, virvoitusjuomia tai keksejä Suomesta, niin siihen ei veroa laiteta. Eikö meidän kuuluisi kantaa huolta myöskin Euroopan lasten terveydestä?

Kun tässä maassa nostettiin jo makeisten, virvoitusjuomien ja jäätelön veroa, se tarkoittaa sitä, että ne kaikkein huono-osaisimmat lapset, joita maassamme on, eivät saa enää sitä lauantaikarkkiaankaan, koska vanhemmilla ei ole siihen varaa, mutta ne lapset, joilla on varallisuutta kotona, saavat mässyttää aivan vastaavalla tavalla karkkia nyt kuin aikaisemminkin. Tässä salissa on sanottu, että tutkimusten mukaan varattomat lapset syövät enemmän karamellia ja sokerituotteita kuin rikkaampien ihmisten lapset. Se on muunneltua totuutta. Minä olen tarkistanut sen asian tänään. Sosiaali- ja terveysministeriön neuvotteleva virkamies Heli Kuusipalo on hakenut tällaista tutkimusta, mutta tällaista tutkimusta ei löydy. Sen sijaan koululaistutkimuksen mukaan köyhien lapset syövät enemmän kouluruokaa kuin rikkaiden lapset ja rikkaiden lapset ostavat enemmän karkkia ja pitsaa kuin köyhien lapset.

Sen takia, kun nyt jo nostettiin makeisten, jäätelön ja virvoitusjuomien verotusta, niin mielestäni edes keksit pitäisi jättää, ne vohvelit pitäisi jättää edes niille köyhemmille, koska ei heidänkään suunsa ihan oikeasti tuohesta ole. Kyllä hekin tarvitsevat sen hyvän olon tunteen joskus viikossa, sellaisen, joka maistuu hyvälle, joka on kiva syödä sen kouluruuan jälkeen.

Jos me olemme huolissamme oikeasti kaikista lapsistamme, jos me olemme huolissamme diabeteksesta, joka on kasvavin kansantauti Suomessa, se on totta — ja diabetes on pahempi kuin syöpä, se nimittäin vie munuaiset ja se vie jalat — silloin meillä olisi muunlaista ruokavalistusta annettava ihan koko kansalle ihan pienestä pitäen. Kannatan ehdottomasti tämmöisen valistuksen antamista. Mutta jos haluamme auttaa kaikkia lapsia tässä maassa, niin miksi me emme sitten päättäjinä kanna vastuutamme ja tee karamellisäännöstelyä? Tehdään samanlainen kortti kuin aikoinaan viinakortti. Jokainen lapsi saa tietyn määrän ostaa karamellia, mutta ei yhtään enempää, ei edes syntymäpäivänä. Minä olen todella surullinen meidän köyhien lasten puolesta, sen takia että me päättäjät olemme niin vastuullisia, että me olemme päättäneet, että heidän on syytä lopettaa karamellin syönti ja heidän on syytä koettaa rakentaa suunsa tuohesta.

Sanna Lauslahti /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tähän on pakko vastata. Ensinnäkään ne leikki-ikäiset tai lapset, joissa on tapahtunut ylipainokehitystä, eivät juo niitä oluita tai viinaksia. Siltä osin olette oikeassa, että kyllä aikuisväestössä varmasti ne alkoholituotteet tuovat aika ison määrän niistä ylimääräisistä kaloreista, niin että siltä osin aivan oikea näkökulma.

Tosiasia on se, että kyllä köyhänkin lapsella on varaa karkkeihin eikä tämänkään veron jälkeen tule liian kalliiksi. Voi sanoa, että edelleenkin karamellit ovat aivan liian halpoja, kun eurolla saa tuolta Makuunista 100 grammaa ja 2 eurolla 200 grammaa ja 3 eurolla 300 grammaa, niin että kyllä se karamelli on halpaa tänä päivänä. Kyllä siihen on varaa niin kaiken ikäisillä kuin kaikilla tuloluokilla. Näen, että meillä on kyllä paikka siinä kohdin nostaa verotusta. Se on myös meiltä politiikoilta viesti kannustaa ottamaan niitä terveellisiä naposteltavia: porkkanoita ja omenoita.

Timo Heinonen /kok:

Arvoisa puhemies! Hieman itsekin epäillen suhtaudun tähän edustaja Lauslahden tekemään lakialoitteeseen. Seuraavaksi ehkä otamme Unkarista mallia, jossa on moni muukin asia laitettu verolle ja niitä on perusteltu mitä erilaisimmilla keinoilla. Unkarissa otettiin syyskuun alussa käyttöön uusi epäterveellisen ruuan vero, ja sen piirissä ovat nyt Unkarissa rasva, sokeri ja suolaa sisältävät ruuat. Lisäksi vielä Unkari päätti, että otetaan vähän veroa juomista, joissa on yli 20 milligrammaa kofeiinia desilitrassa. Siitäkin joutuu nykyisin Unkarissa maksamaan veroa. Siellä veroa perusteltiin muun muassa sillä, että tutkimusten mukaan unkarilaisten liiasta rasvasta ja suolasta johtuvat terveysongelmat ovat kasvaneet viime vuosina, ehkä vähän samalla lailla kuin täällä nyt on perusteltu tätä lakiesitystä.

On totta, että ylipaino aiheuttaa Suomessa vuosittain noin 300 miljoonan euron kustannukset terveydenhuollossa ja liikalihavuudesta, eli voisi sanoa, että itse aiheutetusta diabeteksestä, aiheutuvat kustannukset ovat erittäin merkittäviä. Olin tilaisuudessa, jossa kerrottiin, että Suomessa käytetään enemmän yhteiskunnan varoja itse aiheutetun diabeteksen eli liikalihavuudesta aiheutuvan diabeteksen hoitamiseen kuin kunnat käyttävät liikuntabudjeteissaan. Silloin puhutaan merkittävistä summista, tai sitten kunnat käyttävät varsin vähän rahaa liikuntaan, mutta kuitenkin kuta kuinkin samanlaiset summat käytetään, ja voisi miettiä, kannattaisiko sinne liikuntaan lisätä.

Tulen itse siihen tulokseen, niin kuin terveystaloustieteen asiantuntijatkin ovat todenneet, että kansalaisten ylipainon vähentäminen leikkaisi tehokkaasti terveydenhuollon menoja, mutta en usko siihen, että se tällä makeisveron laajennuksella Suffeleihin tai ihan niihin pikkipikkiriikkisiin pipareihinkin toisi sellaista vaikutusta. Sen sijaan itse näen, että koululiikuntaan panostamisella tuntijakoa uudistettaessa olisi tämäntyyppistä vaikutusta tai sitten kuntoliikuntaan panostamisella, ja lähtisin mieluummin siltä puolelta rakentamaan.

Meillä Suomessa on aika vahvalla ajattelulla nyt sellainen, että tehdään erilaisia haittaveroja. Ymmärrän sen kuluttamisen verottamisen esimerkiksi energiassa, että suunnataan niin, että kun ihminen tekee valintoja, se toimii siellä tietyllä tavalla, mutta meillä esimerkiksi Luontoliitto on esittänyt ruuan arvonlisäveron porrastusta ympäristöystävällisen ruuan näkökulmasta. Toisaalta he ovat esittäneet sitten haittaveroa lihalle ja juustolle jnp.

Nythän me Suomessa otimme käyttöön 5 prosentin valmisteveron makeisille ja virvoitusjuomille sekä jäätelölle, ja kyllä minä itse näen rehellisyyden nimissä sen aika lailla fiskaalisena verona. Sen terveydelliset vaikutukset ovat varsin pienet, olen siinä mielessä edustaja Tolppasen kanssa kyllä samaa mieltä. Usein verotuksen terveydellisiä vaikutuksia yliarvioidaan, varsinkin me poliitikot helpolla perustelemme näitä näkemyksiä sillä, että siinä on näin hyvä tavoite, mutta kyllä oikeasti se tavoite on aika lailla siellä rahan keräämisen puolella, mikä sekin on kyllä tärkeää ja perusteltua, ja eri paikoista varmasti joudumme tulevaisuudessakin rahaa ottamaan.

Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksen professori Jyrki Niemi on myös asiaa kommentoinut ja todennut muun muassa sen, että on varsin laajasti selvittämättä se, miten tällaisten erityyppisten säännösten kustannustehokkuus halutun terveysvaikutuksen saamiseksi toteutuu. Eli tästä puuttuu kyllä hyvin paljon myös tieteellinenkin tausta. Tyydyttyneen rasvan määrään perustuvaa veroa tai kuitupitoisuuteen perustuvaa tukea ei ole itse asiassa lainkaan tutkittu, ja myös tämäntyyppistä vero-ohjausta on meillä esitetty. MTT on myös asiaa käsitellyt, ja he arvioivat, että itse asiassa tällä edustaja Lauslahdenkin esille nostamalla asialla eli sokeristen ruokien verolla ei ole merkitystä suomalaisten kulutuskäyttäytymiseen, jos tuo vero on alle 20 prosenttia. Eli vaaditaan varsin merkittäviä veroja, että sillä olisi tämäntyyppistä vaikutusta, ja silloin tullaan ehkä näihin edustaja Tolppasenkin esille nostamiin huoliin erilaisista ihmisistä.

Itse asiassa veron vaikutukset saattaisivat olla toisenkin suuntaisia, ja sen takia itse suhtaudun varsin epäilevästi tämäntyyppisiin veroihin. Mieluummin lähtisin uudistamaan meidän ruokapöytäämme ja ruokatottumuksiamme valistuksen kautta uudistamalla meidän ruokalautastamme, puhumalla niin sanotuista höttöhiilareista, niiden vähentämisestä, ja kannustamalla liikuntaan ja itsestä huolen pitämiseen. Uskon, että sillä on paljon isompi merkitys kuin sillä, että lisäämme nyt sitten varsin keinotekoisesti tämmöisen sokeriveron tulevaisuudessa makeisveron rinnalle.

Sanna Lauslahti /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin THL on tehnyt poikkitieteellisen tutkimuksen Tampereen yliopiston kanssa, jossa on myös taloustieteellinen näkemys, jossa on huomioitu hintajoustoa. Tämän tutkimuksen mukaan sokerivero laskisi makeisten, virvoitusjuomien ja jäätelön kysyntää ja kohentaisi kansanterveyttä. Siltä osin voi sanoa, että olen samaa mieltä kuin edustaja Heinonen, että veron tason tulee olla riittävän korkea, jotta tätä hintajoustoa syntyisi.

Olen samaa mieltä edustaja Heinosen kanssa myös siitä, että liikuntaa tarvitaan lisää ja varsinkin kuntoliikuntaa, mutta kun sitä rahaa ei ole ja jostain se raha on otettava. Haluammeko me sen rahan ottaa mieluummin tuloverotuksessa tai jossain muussa oleellisessa asiassa vai leikata jostain muusta? On paljon helpompi laittaa kaksi samaa tavoitetta ajavaa asiaa rinnakkain: esimerkiksi että otamme keksit verolle tai laajennamme sokeriveroon ja sillä samalla saamme rahoituspohjaa, jolla me rahoitamme liikuntapalveluita ja myös mahdollisesti sitä, että meidän kouluruokamme taso saataisiin nostettua. Nämä ovat niitä tekijöitä, joilla me saamme elintapamuutoksia. Me tarvitsemme useita konsteja, emme saa unohtaa yhtäkään konstia romukoppaan.

Jaana Pelkonen /kok:

Arvoisa puhemies! Kuten edustaja Lauslahti on jo hyvin kattavasti tuonut esiin, suomalaisten terveyden heikentyminen ja ylipainoisuus ovat hyvin huolestuttavia ilmiöitä. Ylipainoisten osuus on viimeisten 30 vuoden aikana jopa kolminkertaistunut, ja 7—18-vuotiaista ylipainoisia tai lihavia arvioidaan olevan jopa 11—25 prosenttia. Se on todella paljon. Liikkumattomuuden ohella tähän vaikuttavat ruokailutottumukset, sanottiin tästä mitä tahansa, ja osasyyllisiä siis varmasti ovat makeiset, jäätelöt, virvoitusjuomat ja myöskin keksit.

Makeiden keksien sisällyttämisessä valmisteveron piiriin pätee samat kansanterveydelliset perusteet kuin muiden sokeria sisältävien tuotteiden kohdalla. Onkin ihme, ettei hallituksen esityksessä jo alunperin ole sisällytetty samaan sarjaan makeisten, jäätelön ja virvoitusjuomien kanssa keksejä. Makeisten ja virvoitusjuomien kulutushan on kasvanut runsaasti. Keksejä Suomessa kulutetaan noin 4 kiloa per naama vuodessa, ja se on paljon se. Edustaja Heinonen ihan perustellusti tietenkin kyseenalaisti, että onko tämänkaltaisilla veronkorotuksilla sitten lopullista vaikutusta kulutukseen. Ehkä sitä veron tasoa pitäisi miettiä huomattavasti korkeammalle. Mutta kyse on sen verran vakavasta ongelmasta ylipainoisuudessa ja terveyden heikentymisessä, että minun mielestäni joka ikinen asia ja oljenkorsi, joka tähän vaikuttaa, pitää huomioida ja ottaa mukaan.

Timo Heinonen /kok:

Arvoisa puhemies! Jäin tuossa miettimään, kun suomalaisesta ruuasta puhutaan nyt tässä esityksessä, sitä ohjaavaa vaikutusta, jolla voitaisiin tässä toimia. Itse näkisin mieluumminkin tällaisen ohjaavan vaikutuksen, informatiivisen viestin välittämisen vaikutuksen, merkittävämpänä kuin tuon niin sanotun haittaveron.

Olen itse puhunut muun muassa siitä, millä tavalla Suomessa erilaisia ruokatuotteita myydään jopa harhaanjohtavasti suomalaisena. Olen puhunut siitä, että haluaisin, että ruuan alkuperämaa olisi aina tiedossa. Yhtä lailla voisi ajatella sitä, että lisäisimme tuon tiedon määrää näissä ruokatuotteissa esimerkiksi sen sokerinkin näkökulmasta, että se olisi selkeästi nähtävissä, eikä niin kuin tänä päivänä, että joutuu aika tarkkaan tuota pakettia tutkimaan, onko siinä lisättyä sokeria, kuinka paljon sitä lisättyä sokeria on, mistä se on kerrottu, että sitä on 30 prosenttia vähemmän kuin edellisvuoden jogurttipurkissa tai jotain muuta. Minun mielestäni tämä olisi oleellista, että me lisäisimme selkeää tietoa meidän ruokatuotteistamme ja myös huolehtisimme siitä, että aina tietäisimme sen, että syömmekö me suomalaista ruokaa, syömmekö me sellaista ruokaa, joka on Suomessa tehty mutta esimerkiksi jauhot tai liha on tuotu ulkomailta.

Tämän tyyppistä tietoa minä haluaisin suomalaisen ruuan ystävänä helpommin saavuttaa. Toivoisin, että tuo ruuan alkuperämaan esille tuonti ulotettaisiin jopa lain tasolla myös ravintolaruokaan niin, että helpolla tietäisi, että ei tarvitsisi ravintolassa kysyä, että onko tämä liha Suomesta tai onko tässä kuinka paljon lisättyä sokeria. Ne voisivat kaikki tulla helposti myös tuolla ravintolassa tietoon. Näin voisimme tehdä ilman raippaverojakin ihan hyviä ratkaisuja oman ruuan puolesta.

Sanna Lauslahti /kok:

Arvoisa puhemies! Muutama huomio edustaja Heinosen puheenvuoroon. Lakialoitehan tässä muodossa on sinänsä eräällä tavalla hallitusohjelman mukainen laajennusosa, jossa pyritään tukkimaan nykyinen porsaanreikä ja jossa voidaan tulkita keksien ja karkkien välistä harmaata maastoa ja sillä tavalla selkeyttää lainsäädäntöä. Edustaja Heinosen kanssa olen samaa mieltä, että kuluttajilla pitää olla nykyistä paremmat tiedot niistä tuotteista, joita hän ostaa, ja siltä osin meillä on tulossa parannuksia EU-asetuksessa. EU-asetus tulee voimaan vuonna 2016, ja meillä on tulossa sitä kautta entistä tarkemmat määritelmät, mitä siellä meidän pakkausselosteissamme kerrotaan. Eli varmasti tulevaisuudessa meillä kuluttaja näkee, kuinka paljon tässä tuotteessa on tyydyttynyttä rasvaa ja kuinka paljon sitä sokeria siinä on. Hienointahan olisi, kun mennään hienojen kännyköiden kanssa tuotteen lähelle, niin saman tien RFID-koodi heittäisi sinne, että tässä on näin ja näin paljon sokeria, ja voisi laittaa vaikka sokeripaloina, niin että siltä osin meillä on kyllä paikka sitä kuluttajainformaatiotakin parantaa. Toivoakseni Suomi voi olla tässä kohdin etunojassa näyttämässä mallia koko EU:ssa.

Kristiina Salonen /sd:

Arvoisa puhemies! Edustaja Lauslahden esille ottama asia suomalaisten terveyden edistämisestä on kannatettava ja tärkeä, mutta itsekin haluaisin vähän kyseenalaistaa niitä keinoja, joilla sitä terveyttä voidaan edistää. Täällä puheissa nousi esille mahdollinen sokerivero, joka tulisi sitten tulevaisuudessa vastaamaan tähän tarpeeseen. Minä olen täällä aikaisemminkin ottanut esille tällaisen esimerkin, että jos aamupuuron päälle, marjojen päälle, laitan teelusikallisen sokeria, niin teen mielestäni vielä terveyteni kannalta hyvän valinnan. No, sitten taas, jos esimerkiksi syön päivittäin pussillisen karamellejä, niin se ei olekaan enää terveyden kannalta hyvä valinta. Tuntuu siis jotenkin ehkä yksisilmäiseltä tässä kohtaa tehdä sokerista kokonaisuudessaan paha tuote. Ennemminkin on kyse siitä, että vääränlaisessa ruokavaliossa liiallisen sokerin käyttäminen voi olla terveyden kannalta haitallista.

Sitten oikeastaan huolestuneena seuraan sitä, että keskustelussa eivät nouse esiin keinotekoiset makeutusaineet. Me emme täysin vielä tiedä näitten keinotekoisten tuotteitten vaikutusta terveyteemme, ja siksi tuntuukin kummalliselta, että tämmöinen aito luonnontuote halutaan leimata aina pahaksi ja siinä kohtaa esimerkiksi nämä keinotekoiset aineet tuntuvat jotenkin olevan parempia vaihtoehtoja. Minä itse uskon valistuksen voimaan enemmän kuin tällaisen yksisilmäisen verotuksen kautta terveyteen vaikuttamiseen. Valistuksella on ennenkin saatu hyviä tuloksia ihmisten terveyden edistämisessä.

Sanna Lauslahti /kok:

Edustaja Saloselle: Tämähän on yksi keino niistä monista. Meidän tehtävämme on käyttää kaikkia instrumentteja, mitä me voimme tässä tilanteessa. Ei voida poissulkea yhtäkään mahdollista. Olen samaa mieltä siitä, että täytyy olla tiettyä kritiikkiä ja harkintaa näihin keinotekoisiin makeutusaineisiin nähden, mutta haluaisin puhua sellaisen kohtuullisuuden nimissä, että sokeri ei ole pahasta, jos sitä käytetään kohtuullisesti. Ei ole pahasta joskus syödä karkkia tai keksiä tai pullaa, kunhan niitä syödään kohtuullisesti. Kysymys on siitä määrästä. Ja tietenkin on se pohdinta, että miten kuluttaja tietää, missä kohdin kohtuumäärä tulee. Otetaan vaikka jugurtti, jossa on yllättävän paljon piilosokeria: kuluttaja ei ymmärräkään, että siinä meni 12 sokeripalaa äkkiä suusta alas. Siltä osin on paikka ehkä sitä valistustakin lisätä, mutta samalla myös näen nämä verotukselliset keinot yhtenä tärkeänä osana tätä kokonaisuutta.

Jaana Pelkonen /kok:

Arvoisa puhemies! Edustaja Salonen nosti esiin valistuksen, ja hyvä niin. Nimittäin vaikka makeisten ja sokeripitoisten juomien kulutus on iso osa lasten ja nuorten lihavuusongelmaa, pitää valitettavan moni koulu edelleen yllä karkkikulttuuria. Epäterveellisiä välipaloja myydään kouluissa edelleen terveellisiä välipalapurtavia enemmän, ja myös Kuluttajavirasto, Opetushallitus ja Kansanterveyslaitos ovat heränneet tähän asiaan. Muutama vuosi sitten kouluille laadittujen suositusten mukaan kouluissa ja oppilaitoksissa ei tulisi ainakaan kouluaikana myydä säännöllisesti makeisia, virvoitusjuomia tai sokeroituja mehuja, sen sijaan välipala-automaattien tai kioskien pitäisi aina tarjota terveellisiä tuotteita. Vaikka suositusten tarkoitus on hyvä, ei sanoma ole, ikävä kyllä, vielä riittävästi tavoittanut kouluja, ja tästä esimerkkinä on vastikään lanseerattu Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen Karkiton Koulu -kampanja, ja täällä kun aiheesta puhumme, niin toivottavasti yhä useampi koulu ottaisi tästä kopin ja kantaisi sitä vastuuta ja valistuskampanjaa yhtä lailla kuin kodit ja vanhemmat.

Kristiina Salonen /sd:

Arvoisa puhemies! Olen aivan samaa mieltä siitä, että kohtuullisuus kaikessa on se tavoiteltava päämäärä, johon meidän pitää pyrkiä. Oma pelkoni on tässä sokeriveron esille nostamisessa se, että tällainen kansallinen, voimakas, voisiko sanoa, sokerin asemaa heikentävä puhe ajaa väistämättä maamme ainoan sokeritehtaan aika tiukille, ja tässä tilanteessa, kun EU:ssakin käydään keskustelua sokerituotannon tulevaisuudesta ja näiden rajoitusten muuttamisesta, se ei ole järkevä signaali meiltä myös näin kansallisella tasolla. Täytyy kuitenkin muistaa, että elintarviketeollisuus on hyvinkin riippuvainen sokerin raaka-aineesta, ja emme halua joutua sellaiseen tilanteeseen, jossa maastamme ei enää ole sokeria saatavissa vaan olemme täysin riippuvaisia ulkomailta tuotavasta sokerista, ja sen vuoksi haluan nostaa tämän asian esille myös, kun sokeriverosta puhutaan. Tällä on laaja merkitys moneenkin asiaan maassamme, ei pelkästään terveyden edistämisessä.

Sanna Lauslahti /kok:

Edustaja Pelkonen nosti esiin tärkeän asian, karkittoman koulun, ja oikeastaan sen pitäisikin olla tavoitteena, ja voisi sanoa, että karkiton ja terveellisten välipalojen koulu. Edustaja Pelkonen puhui aivan älyttömän tärkeästä asiasta.

Edustaja Salonen, oletteko te karkki- ja sokeritehtaiden asialla vai kansanterveyden asialla? Mielestäni, kun näitä kahta laitetaan rinnakkain, jos me näemme, että meidän kansastamme 47 prosenttia miehistä on ylipainoisia, 62 prosenttia naisista on ylipainoisia, me emme voi kääntää sille selkää. Onko meille tärkeämpää se sokeritehdas vai kansanterveys? Kumpi on tärkeämpi?

Kristiina Salonen /sd:

Arvoisa puhemies! Minulle tärkeitä ovat molemmat asiat, sekä kansanterveys että ne työpaikat, jotka suoranaisesti ovat teollisuudessa, sokeriteollisuudessa, elintarviketeollisuudessa, ja tietenkin myös ne välilliset työpaikat, jotka tulevat sokerijuurikkaan viljelyn kautta.

Yritänkin tässä nostaa esille sitä kummallista asetelmaa, että sokeri itsessään olisi jotenkin paha terveyden kannalta. Ei sokeri ole huono asia kohtuukäytössä, ja sen takia tällainen hirvittävä vastakkainasettelu on mielestäni väärää ja oikeastaan vääristää koko tätä asiaa. Jos me puhumme kohtuullisuudesta, silloin kohtuullisuuteen kuuluu myös se sokeri, ja silloin meillä on mahdollisuus edelleen ylläpitää yhtä sokeritehdastamme, niitä työpaikkoja, joita se pitää sisällään, elintarviketeollisuutta, niitä työpaikkoja, joita elintarviketeollisuudessa onkin, ja mielestäni on oikeastaan vähän outoa, että nämä asiat asetetaan vastakkain.

Jukka Kärnä /sd:

Arvoisa puhemies! Aivan oikein, ei pidä asettaa vastakkain teollisuuden työpaikkoja ja sokeria. Suomi tarvitsee entistä monipuolisempaa toimialaa tälle teolliselle rakenteelle. Kuten edustaja Salonen totesi, myös sen sokeritehtaan raaka-aineen tuottajat ovat erittäin arvokkaita, tai siellä on erittäin arvokkaita työpaikkoja. Toivon, että tässä keskitytään nyt ihan oikeasti olennaiseen eli kansanterveyteen, johon nyt ei kuulu minun mielestäni yhtään se, että sokeria syödään järkevissä määrin ja sitä vielä tuotetaan Suomessa. Meidän päinvastoin monessa asiassa pitäisi olla paljon omavaraisempia täällä Suomenmaassa eikä lähteä jahtaamaan teollisuutta täältä ulos.

Sanna Lauslahti /kok:

Arvoisa puhemies! En usko, että kannattaa esittää tällaisia kauhukuvia, että teollisuus nyt lähtee näiden meidän veroratkaisujemme takia ulos tästä maasta.

Otetaan esimerkki. Kannatan ehdottomasti kohtuullista sokerinkäyttöä ja myöskin sitä, että voi niitä karamellejakin ottaa kohtuullisesti, itsekin teen niin, välillä vähän saattaa muutama karamelli tulla liikaakin syötyä. Mutta, jos otamme vaikka karamellit tarkastelun kohteeksi: Karamelleissa ravintoarvot ovat täysin olemattomat, ne ovat pelkkää sokeria ja lisäaineita — miksi me haluaisimme kannustaa syömään niitä lisää? Tällä hetkellä muistaakseni karamellejakin syödään noin 15 kiloa per asukas, ja siltä osin kyllä siinä kohdin on paikka vähän saada sitä kulutusta alaspäin.

Kristiina Salonen /sd:

Arvoisa puhemies! Haluan vielä lisätä yhden näkökulman, jota en itse ainakaan vielä ole huomannut esille täällä tulleen.

Sen sijaan, että nyt katse kohdistetaan pelkästään yksisilmäisesti näiden terveyden kannalta haitallisten tuotteiden verotuksen nostoon, niin toivoisin, että välillä katseemme siirtyisi näitten terveellisten tuotteitten hintojen laskuun, koska tosiasiassa valintaa kaupassa tehdessään erityisesti pienituloiset, keskituloisetkin perheet joutuvat tekemään valintaa tuotteiden välillä hintojen perusteella ja usein on niin, että nimenomaan ne terveelliset tuotteet ovat kalliimpia. Siksi meidän tulisikin erityisesti kannustaa ihmisiä rankaisun sijaan ja antaa mahdollisuuksia terveellisen ruokavalion syömiseen sitä kautta, että nämä terveellisten tuotteiden hinnat saataisiin kohtuulliselle tasolle.

Sanna Lauslahti /kok:

Arvoisa puhemies! Olen edustaja Salosen kanssa aivan samaa mieltä, että meidän tulee myös käyttää niitä kannustimia ja porkkanoita, joilla me saamme kansan syömään marjoja ja vihanneksia ja salaatteja nykyistä enemmän, ja siltä osin on tietenkin paikka, että mitä me voimme tehdä meidän arvonlisäverojärjestelmämme sisällä, jossa me voisimme kannustaa. Mutta jostain nekin rahat on saatava, ja siltä osin voidaan kysyä, voimmeko näiden haittaverojen kautta myös saada eräällä tavalla rahoitusvaraa niiden terveellisten elintarvikkeiden kannustamisen puolelle, kun tilanteessa, jossa velkaannumme, meidän on aika vaikea lähteä tyhjästä nyhjäisemään veronalennuksia. Siltä osin tämä on yksi mekanismi myös lähteä eräällä tavalla niitä rakenteita muuttamaan verotuksen kautta.