Päivi Räsänen /kd(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Työntekijällä on työsopimuslain mukaan oikeus saada työstään tilapäistä hoitovapaata äkillisesti sairastuneen alle 10-vuotiaan lapsensa hoitamiseksi, tai hoidon järjestämiseksi, ja tätä hoitovapaatahan voi saada enintään neljä päivää kerrallaan. Tämän lisäksi valtion ja kunnan työntekijöillä on työehtosopimuksen mukaan oikeus saada tilapäistä hoitovapaata vammaisen 10 vuotta täyttäneen lapsensa hoitamiseksi tai hoidon järjestämiseksi. Nyt esitän tässä lakialoitteessani, että oikeutta vammaisen ja myös samassa taloudessa asuvan vanhuksen hoitamiseksi laajennettaisiin lainsäädännössä.

Vammaisen lapsen sairastuessa äkillisesti vanhemmat todellakin joutuvat usein pulaan. Korostan vielä sitä, että kovin suuresta joukosta emme edes nyt tässä puhu, mutta näiden perheiden kannalta hyvinkin merkittävästä ongelmasta. Aika usein sitä tilapäistä hoitajaa on vaikea saada yhtäkkiä järjestymään kotiin, ja lisäksi vammaisen lapsen kuljettaminen kodin ulkopuoliseen hoitoon sairaana on hankalaa. Lapsen kannalta paras vaihtoehto olisi se, että isä tai äiti pystyisi kotona olemaan sen ajan, kunnes muu hoito saadaan järjestymään ja lapsi taas tervehtyy ja pääsee kouluun. Tässä yhteydessä vammaisella lapsella tarkoitetaan iästä riippumatta henkilöä, jonka hoidon tarve on verrattavissa alle 10-vuotiaaseen lapseen. Jos ajatellaan vaikka kehitysvammaista 13-vuotiasta, niin hän voi olla aivan samalla tasolla henkisesti kuin vaikkapa 2-vuotias tai 3-vuotias lapsi, eikä todellakaan häntä voi jättää flunssaisena yksin kotiin sitä sairauttaan potemaan.

Nykyisen työsopimuslain puitteessa ei myöskään ole mahdollista jäädä pois työstä hoitamaan äkillisesti sairastunutta vanhusta. Osa vanhuksista ei normaalioloissa todellakaan tarvitse kokopäiväistä hoitoa, ja tässä on kysymys nimenomaan niistä vanhuksista, jotka eivät ole laitoshoidossa, vaan ovat enemmän tai vähemmän apua tarvitsevina asumassa talouksissa. Olen vielä halunnut tämän aloitteen rajoittaa koskemaan nimenomaan niitä vanhuksia, joilla periaatteessa olisi oikeus lain mukaan saada omaishoidon tukea. Kuten tiedämme, omaishoidon tuki on harkinnanvarainen etuus kunnille ja sen vuoksi merkittävä osa kuitenkaan niistä henkilöistä, jotka tosiasiallisesti tekevät omaishoitajatyötä ja vieläpä semmoisten vanhusten kohdalla, jotka täyttävät kaikki nämä lain kriteerit, eivät kuitenkaan tätä tukea saa. Varsinkin tällaisten henkilöiden kohdalla, jos vanhus muussa tapauksessa pärjäisi, esimerkiksi sen työpäivän ajan, kun hänen tyttärensä tai poikansa on työssä, siellä kotona, mutta flunssaisena ei enää pärjääkään, mielestäni oikeaa työn ja perhe-elämän joustoa olisi se, että työntekijöillä olisi tällaisessa tilanteessa oikeus jäädä äkillisesti sairastunutta vanhusta tai sitten vammaista henkilöä hoitamaan.

Anne Holmlund /kok:

Arvoisa puhemies! Ed. Räsäsen aloite on aivan myönteinen asia, ja ongelma on varmasti todellinen monessa perheessä. Minua jäi myös hieman askarruttamaan tämä mielenkiintoinen epätasa-arvo siitä, että valtion ja kunnan työntekijöillä on työehtosopimuksessa oikeus saada tilapäistä hoitovapaata näissä tapauksissa, mutta yksityisellä sektorilla sitä ei ole, mikä tietenkin on hieman outoa.

Mutta eräs asia, mikä minua tässä askarruttaa, on se, että onko jälleen kyseessä yksi sellainen asia, josta työnantajalle syntyy velvollisuus palkanmaksuun mutta ei korvausta kuitenkaan saada mistään. Jos tällainen hyvä asia saadaan hoidettua sillä tavoin, että velvoitteet eivät kasaudu työnantajan vastuulle, silloin mielelläni olen ihan lämpimästi kannattamassa tätä asiaa. Varmaankin silloin tarvitaan myös sairausvakuutuslakiin vastaava muutos.