Heidi Hautala /vihr(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Hassi on siirtynyt tällä välin Euroopan parlamenttiin ja itse asiassa sen ympäristövaliokunnan varapuheenjohtajaksi oltuaan vastaavassa tehtävässä täällä meidän eduskunnassamme vielä ennen europarlamenttivaaleja. Hän teki tärkeän lakialoitteen, jossa pyritään siihen, että vuodelta 1965 peräisin olevaa kaivoslakia muutettaisiin sillä tavalla, että se olisi paremmin sopusoinnussa nykyisen ympäristölainsäädännön ja yleisen oikeuskäsityksen kanssa.

Nimittäin kaivoslaissa ei ole lainkaan minkäänlaista kaivosalueen maisemointivelvoitetta, samaan aikaan kun kaivoksen valtaajalla on erittäin laajat oikeudet kuivattaa alueita, harjoittaa koelouhintaa, syväkairausta ja monta muuta ympäristöä erittäin radikaalisti muuttavaa toimenpidettä. Kaivostyöt voivat olla pitkäaikaisia, ja tosiasiassa laissa ei ole minkäänlaisia suojaus- tai maisemointivelvoitteita, ei kaivostöiden aikana eikä niiden jälkeen.

Satun itse tästä jotakin omakohtaisesti tietämään, koska kesäpaikkani on tuolla Varsinais-Suomessa Kiskon kunnassa Aijalan kylässä, jossa vielä 70-luvulla oli kulta- ja kuparikaivos. Täytyy kyllä sanoa, että se kaivostoiminta, jota harjoitettiin menestyksellisesti vuosikymmeniä, varmasti loi työpaikkoja ja vaurautta, mutta sitten, kun se loppui, siitä jäi jälkeen aika laajat tämmöiset kuumaisema-alueet. Olen monesti ajatellut, että varmasti sieltä jotakin tällaista Tarkovskin vyöhyke-maisemaa löytyisi semmoiseen hyvin erikoisen elokuvan tuotantoon.

Mutta ed. Hassi siis esittää, että nyt kaivoslaki ei saisi enää jyrätä alleen luonnonsuojelua eikä luonnon virkistyskäyttöä ja että lakiin todellakin otettaisiin uudet määräykset siitä, että jo silloin, kun haetaan valtauslupaa kauppa- ja teollisuusministeriöltä, valtaajan pitäisi esittää suunnitelma siitä, miten alue tullaan suojaamaan ja miten se siistitään niin tutkimustöiden aikana kuin niiden jälkeenkin. Suunnitelma pitäisi esittää myös siitä, miten puusto ja kasvillisuus säilytetään, miten se uusitaan ja miten nämä toimet tehdään itse tutkimustyön kuluessa ja niiden jälkeen. Myöskin silloin, kun tehdään tällainen niin sanottu kaivospiirihakemus, vastaavanlaiset suunnitelmat pitäisi esittää suojaamisesta ja siistimisestä ja puuston ja kasvillisuuden uusimisesta, ja tämä kaikki niin kaivoksen käytön aikana kuin sen jälkeenkin.

Arvoisa puhemies! Uskon, että tällainen tarve on todella monella kaivospaikkakunnalla aivan huutava. Esitin nyt tämän oman kesämaisemani, mutta toinen on ajankohtainen esimerkki Siilinjärven kunnasta, jossa on apatiittikaivos ja siellä aikamoiset kaivosjätteet. Ne vaatisivat mitä kipeimmin maisemointia, jotta elinympäristö taas palautuisi sellaiseksi, että se on ympäristölle turvallinen ja myöskin silmälle kaunis katsoa. Siellä on syntynyt varsin outo suunnitelma, että Nilsiän kunnan alueelle Tahkovuoren huipulle kuljetettaisiin tuolta Siilinjärveltä tätä kaivosjätettä ja tällä tavalla sitten itse asiassa korotettaisiin Tahkovuori-nimistä paikallista korkeampaa kohtaa. Kun tutustuu näihin suunnitelmiin, niin voi varmasti aika nopeasti tehdä sen johtopäätöksen, että tässä todella ovat nyt insinöörit asialla. Ei heillä varmaankaan ole kovin laajaa käsitystä siitä, minkälainen ympäristövaikutusten arviointi tällaisesta suunnitelmasta pitäisi tehdä.

Mutta kaiken kaikkiaan toivon, että lähitulevaisuudessa tai viimeistään sitten, kun kaivoslaki todellakin tulee uusittavaksi, ympäristövaliokunta tekee parhaansa, että lakiin tulee ajanmukaiset määräykset maisemoinnista.