1) Ikäihmisten hyvä hoiva, monimuotoiset palvelut
ja omaishoito
Peruspalveluministeri Maria Guzenina-Richardson
Arvoisa puhemies! Vanhuspalvelulaki on ollut keskustelun aiheena
jo monen hallituksen aikana. Jyrki Kataisen kuuden puolueen hallitus
tekee vihdoin sanoista totta.
Hallitus antaa tänä syksynä eduskunnalle
kauan odotetun esityksen laiksi ikääntyneen väestön toimintakyvyn
tukemisesta sekä iäkkäiden sosiaali-
ja terveyspalveluista. Tämä vanhuspalvelulaiksikin
kutsuttu laki on historiallinen uudistus, jonka vaikutuksesta suomalainen
iäkkäiden ihmisten hoito ja hoiva siirtyy uudelle,
paremmalle aikakaudelle. Kyseessä on selkeä arvovalinta: meidän
on huolehdittava paremmin heistä, jotka ovat huolehtineet
meistä.
Vanhuspalvelulaki on huomattavan laaja kokonaisuus. Laissa on
kaksi keskeistä lähtökohtaa: 1) ikääntyneen
väestön näkökulmasta tapahtuva
palveluiden ja vaikutusmahdollisuuksien parantaminen; 2) iäkkään
henkilön näkökulmasta tapahtuva palveluiden
ja omien vaikutusmahdollisuuksien parantaminen.
Ikääntyneen väestön palveluita
koskevissa pykälissä pureudutaan laajasti vanhuuseläkkeeseen oikeutettujen
henkilöiden hyvinvointiin, terveyteen, toimintakyvyn ylläpitämiseen,
ennaltaehkäisyyn sekä mahdollisuuteen vaikuttaa
itseään koskeviin päätöksiin
sekä palveluiden kehittämiseen. Vanhusneuvostot
lakisääteistetään.
Toinen lähtökohta liittyy iäkkään
henkilön mahdollisuuteen saada laadukkaita sosiaali- ja terveyspalveluita
tarpeittensa mukaisesti niin koti- kuin ympärivuorokautiseen
laitoshoitoonkin. Iäkkäälle tulee myös
oikeus saada tarvittaessa ohjausta ja tukea palveluiden saamisessa
vastuuhenkilön avustuksella. Lisäksi laki edellyttää, että iäkästä henkilöä on
hoitamassa hänen palvelutarpeeseensa nähden riittävä ja
ammattitaitoinen henkilöstö.
Kiireelliseen hoitoon pitää päästä välittömästi ja
kiireettömien sosiaalipalveluiden piiriin viivytyksettä,
vähintään kolmen kuukauden sisällä. Palveluiden
saamiseksi ei tarvitse tehdä kirjallista hakemusta, vaan
suullinen pyyntökin on riittävä.
Kunnissa on satsattava myös moniammatillisuuteen. Iäkkäiden
palveluissa täytyy olla riittävästi asiantuntemusta
geriatriasta, turvallisesta lääkehoidosta, monialaisesta
kuntoutuksesta ja iäkkään suun terveydenhuollosta.
Suomessa on jo pitkään ollut tavoitteena päästä irti
laitosvaltaisesta hoitokulttuurista. Lain painopiste onkin kotiin
vietävissä palveluissa. Kotihoidon laatusuositusten
lisäksi laaditaan hoidon laadun ja hoitoisuuden mittareita.
Vanhuspalvelulaki lähtee siitä, että pitkäaikainen
hoito ja huolenpito voidaan toteuttaa laitoshoitona vain, jos siihen
on lääketieteelliset perusteet tai jos se on iäkkään
henkilön arvokkaan elämän ja turvallisen
hoidon kannalta muuten perusteltua. Toisaalta laki edellyttää myös,
että ympärivuorokautista hoitoa ja hoivaa tarvitseva
pääsee tehostettuun palveluasumiseen tai vanhain-kotiin
silloin, kun sellaiseen on tarve. Laki myös turvaa iäkkäille
avio- ja avopuolisoille mahdollisuuden asua yhdessä.
Pitkäaikaista hoitoa ja huolenpitoa turvaavat sosiaali-
ja terveyspalvelut on toteutettava niin kotona kuin ympärivuorokautisessa
hoidossa siten, että iäkäs henkilö voi
kokea elämänsä turvalliseksi, merkitykselliseksi
ja arvokkaaksi ja että hän voi ylläpitää sosiaalista
vuorovaikutusta sekä osallistua toimintakykyä edistävään
toimintaan.
Laissa tullaan edellyttämään kunnilta
uusien toimintatapojen käyttöönottoa
myös iäkkäiden palveluiden laadun varmistamisessa.
Hoidon laadusta on kerättävä säännöllisesti
palautetta niin iäkkäiltä itseltään,
heidän omaisiltaan kuin hoitohenkilökunnalta,
ja palautteen on ohjattava päätöksentekoa.
Vanhusten omia vaikutusmahdollisuuksia hoitoonsa vahvistetaan.
Arvoisa puhemies! Oppositio kysyy välikysymyksessään,
kuinka hallitus aikoo varmistaa riittävän rahoituksen
vanhuspalvelulain toteuttamiseen. Hallitus osoittaa vanhuspalvelulain
toimeenpanoon merkittävät taloudelliset panostukset.
Laki tulee voimaan 1.7.2013. Ensi vuodelle jo aiemmin sovitun
23 miljoonan euron valtionosuuden, vuodelle 2014 sovitun 44,5 miljoonan ja
vuodelle 2015 sovitun 72 miljoonan lisäksi hallitus osoitti
lain toimeenpanoon budjettiriihen neuvottelujen tuloksena vuosittaisen
10 miljoonan euron lisäpanostuksen. Vanhuspalvelulaki on
täysimääräisesti voimassa vuodesta
2015 alkaen, jolloin lain toimeenpanon kustannukset valtiolle ja
kunnille ovat yhteensä laskettuna 151 miljoonaa euroa vuodessa.
Myös sosiaali- ja terveydenhuollon kansallisen kehittämisohjelman
kautta tuetaan ikääntyneiden palveluiden ja omaishoidon
kehittämistä. Omaishoidon kehittämisohjelma
sisältyy Kaste-ohjelman ikäihmisten palvelujen
rakennetta ja sisältöä koskevaan osaohjelmaan.
Myös kotiin vietävien palvelujen kehittämistä tuetaan
Kaste-rahoituksella. Kaiken kaikkiaan Kaste-rahoitusta on tällä hallituskaudella
jaettavana 58 miljoonaa euroa.
Hallitus tiedostaa kuntien taloudellisen tilanteen haasteen.
Huolimatta siitä, että valtio joutuu ottamaan
7 miljardin edestä lisävelkaa, se tulee vanhuspalvelulaissa
kuntia vastaan normaalin 50 prosentin valtionosuuden sijaan 54,3
prosentin kompensaatio-osuudella. Tämä hallituksen
ratkaisu on poikkeuksellinen, ja se osaltaan korostaa hallituksen
sitoutuneisuutta lain toimeenpanoon. Pientä lisäapua
tuo myös tieto kuntien verotulojen kehityksestä.
Vanhuspalvelulaki on laaja kokonaisuus, jolla kehitetään
ikääntyneiden hyvinvoinnin edistämistä,
ennaltaehkäisyä, osallisuutta, vaikutusmahdollisuuksia
sekä koti- ja laitoshoitoa. Kotihoitoon liittyen myös
omaishoitajien asemaan on tulossa vanhuspalvelulain kautta huomattavaa parannusta.
Kun laissa edellytetty toimintakyvyn arviointi on tehty, tulee
yhdessä iäkkään henkilön
kanssa ja tarvittaessa hänen omaistensa kanssa määritellä,
millainen palveluiden ja tukitoimien kokonaisuus vastaisi parhaiten
hänen tarpeitaan. Kokonaisuuteen voi kuulua kotipalvelua,
omaishoidon tukea, suun terveydenhuoltoa tai vaikkapa apuvälinepalvelua.
Myös päihde- ja mielenterveyspalvelut voivat olla
tarpeen.
Lisäksi lain edellyttämä vastuutyöntekijä on konkreettinen
apu palveluiden koordinoinnissa esimerkiksi silloin, kun iäkästä henkilöä hoidetaan
omaishoidon tuella. Omaishoidon tuki on yksi tärkeä sosiaalipalvelun
muoto, jolla iäkkään henkilön
palveluiden tarpeeseen voidaan vastata etenkin, kun lakiehdotuksen
mukaan iäkkään henkilön palveluiden
tarpeeseen voidaan vastata laitoshoidolla vain silloin, kun se on
perusteltua iäkkään henkilön
arvokkaan elämän ja turvallisen hoidon kannalta.
Omaishoidon kehittäminen sekä omaishoitajien
jaksamisesta huolehtiminen ovat olennaisessa asemassa, kun palvelujärjestelmää kehitetään
aidosti jokaisen vanhuksen tilanteen tunnistavaksi asiakaslähtöiseksi
kokonaisuudeksi.
Sosiaali- ja terveysministeriö on myös asettanut
työryhmän, jonka tehtävänä on
laatia kansallinen omaishoidon tuen kehittämisohjelma.
Ohjelma on hyvin laaja kokonaisuus, jonka mukaisesti yhdenmukaistetaan
omaishoidon tuen myöntämisperusteet ja parannetaan
omaishoidon tuen saatavuutta ja kattavuutta. Omaishoitajan jaksamista
tuetaan kehittämällä tukipalveluita,
mahdollistamalla vapaapäivien pitäminen sekä kehittämällä säännöllisiä terveystarkastuksia.
Ohjausryhmä antaa väliraporttinsa alkuvuodesta
2013.
Hallituksen budjettiriihessä omaishoidon tukipalveluiden
määrärahoja lisättiin 10 miljoonalla eurolla
vuosittain.
Arvoisa puhemies! Välikysymyksessä tiedustellaan,
milloin hallitus aikoo toteuttaa omaishoidon tuen siirtämisen
Kansaneläkelaitoksen vastattavaksi. Vastauksena totean,
että omaishoidon tuen tai omaishoidon tukeen sisältyvän
hoitopalkkion siirtäminen Kansaneläkelaitoksen
vastattavaksi ei sisälly hallitusohjelmaan, eikä sitä ole
suunniteltu toteutettavaksi tällä hallituskaudella.
Mikäli omaishoidon tuki siirrettäisiin Kansaneläkelaitoksen
hoidettavaksi, valtion kustannukset kasvaisivat arviolta 130—163
miljoonaa euroa. Hallitus kuitenkin tunnistaa tarpeen lisätä yhdenmukaisuutta
omaishoidon tuen myöntämisperusteissa.
Arvoisa puhemies! Ikääntyneiden asumisoloja
parantamalla voidaan tukea merkittävästi iäkkään
väestön kotona asumista. Ympäristöministeriön
asettama laajapohjainen työryhmä on valmistellut
ehdotuksen ikääntyneiden asumisen kehittämisohjelmaksi
vuosille 2012—2015. Ohjelman tavoitteena on tukea kotona
asumista mahdollisimman pitkään ja edistää laitoshoidon vähentämistä,
jotta saavutetaan nykyinen kansallinen tavoite: se, että 91—92
prosenttia yli 75-vuotiaista asuu kotona. Lopullisesta ohjelmasta valmistellaan
valtioneuvoston periaatepäätös.
Suurin osa ikääntyneistä asuu ja
haluaa asua omassa kodissaan mahdollisimman pitkään.
Se on myös yhteiskunnan tavoite. Noin kaksi kolmasosaa
Suomen asunnoista on rakennettu 60—90-luvulla, jolloin
esteettömyys ei ollut vielä kovin vahvasti suunnittelun
kriteerinä. Esteettömien asuntojen tarve luo painetta
asuntojen peruskorjaamiselle, sillä kysyntään
ei pystytä vastaamaan uudistuotannolla. Onkin selvää,
että esteettömyyttä lisäämällä voidaan
tukea ikääntyneiden kotona asumista. Hallitus
avustaa erilaisin korjausavustuksin vanhusten ja vammaisten asuntojen
korjaamista, erilaisten liikkumisesteiden poistamista ja uusien
hissien rakentamista.
Selvityksien mukaan kotona asuvista yli 65-vuotiaista joka kolmas
kaatuu ainakin kerran vuodessa. Joka toinen yli 85-vuotias kaatuu
ainakin kerran vuodessa, ja jopa puolet näistä kaatuu toistuvasti.
Myös tästä syystä ikäihmisten
kotien turvallisuuteen ja esteettömyyteen tulee kiinnittää huomiota.
Arvoisa puhemies! Ongelmat vanhustenhuollossa ovat moninaiset.
Selvityksen mukaan noin 10 prosentissa vanhainkodeista ja ympärivuorokautisen
tehostetun palveluasumisen yksiköistä alitetaan
nykyisten suositusten mukainen alin hyväksyttävä 0,5:n
hoitohenkilökuntamitoitus. Siksi on tärkeää,
että hallitus asettaa nyt nollatoleranssin vanhustenhuollon
hoitajamäärän alimitoitukselle.
Budjettiriihessä tehdyn kuuden puolueen sopimuksen
mukaisesti henkilöstömäärää koskevan vähimmäissuosituksen
toteutumista aletaan seurata tehostetulla valvonnalla. Mikäli
vuoden 2014 lopussa tehtävässä seurannassa
yhdessäkään vanhainkodissa tai tehostetun
palveluasumisen yksikössä alitetaan vähimmäissuositus,
tulevat sitovat mitoitukset voimaan vuoden 2015 alusta valtioneuvoston
asetuksella. Asetukseen voidaan sisällyttää vähintään
0,5-henkilöstömitoituksen lisäksi myös
muita laatumäärityksiä.
Hoitajamitoituksen nollatoleranssin lisäksi vanhuspalvelulain
toimeenpanoa edistetään myös muilla keinoin.
Uudet kotihoidon laatusuositukset valmistuvat ensi kesään
mennessä, ja niiden toimivuudesta toteutetaan vaikuttavuusarviointi vuoden
2014 loppuun mennessä. Myös itse vanhuspalvelulaista
tehdään vaikuttavuusarviointi.
Arvoisa puhemies! Riittävän henkilöstön
turvaaminen on ydinkysymys koko vanhuspalvelulain toteutumisen kannalta.
Henkilöstön saatavuus on laaja kysymys, jossa on
kyse niin johtamisesta, työssä jaksamisesta, koulutusmääris-tä kuin
asuntopolitiikastakin. Vanhuspalvelulaki lähtee siitä,
että toimintayksikössä on oltava riittävä määrä ammattitaitoista
henkilökuntaa. Toimintaa on johdettava siten, että se
tukee laadukasta asiakaslähtöisten sosiaali- ja
terveyspalvelujen kokonaisuutta, kuntouttavan työotteen edistämistä,
eri viranomaisten ja ammattiryhmien yhteistyötä sekä toimintatapojen
kehittämistä. Hyvä johtaminen on ensiarvoisen
tärkeää, jotta henkilökunnan
työssä jaksamista voidaan parantaa.
Suomessa on tällä hetkellä noin 17 000
lähihoitajan ja noin 7 000 sairaanhoitajan tutkinnon suorittanutta,
jotka ovat syystä tai toisesta vaihtaneet toiselle alalle.
Olennainen kysymys tulevaisuuden kannalta on, kuinka edes osa heistä saadaan
palaamaan alalle. Myös tässä asiassa
toimintayksiköiden johtaminen ja työolot ovat avainasemassa.
Palvelurakenteiden ohella myös henkilöstön
tehtävärakenteita on uudistettava, jotta työskentely
vanhuspalveluissa on henkilöstölle mielekästä.
Suomessa demografinen kehitys on työmarkkinoiden ja
kansantalouden kantokyvyn kannalta epäedullinen. Työvoiman
kokonaismäärä vähenee aina 2030-luvulle
saakka siten, että vuosittain nuorisoikäluokista
työmarkkinoille tulee keskimäärin noin
6 000 henkilöä vähemmän kuin
sieltä poistuu. Emme sotien jälkeen ole olleet
vastaavassa tilanteessa, vaan olemme tottuneet työvoiman
jatkuvaan kasvuun ja suhteellisen hyvään osaavan
työvoiman saatavuuteen.
Hallitus onkin koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelmassa
vuosille 2011—2016 tehnyt päätöksen
koulutuksen aloittajatavoitteista opintoaloittain vuodelle 2016
niin, että kriittisissä henkilöstöryhmissä saadaan
lisäystä myös tämän
kautta. Päätös perustuu laajaan ennakointityöhön,
ja se pyrkii eri toimialojen väliseen tasapainoiseen työllisyyskehitykseen,
kuitenkin siten, että erityisesti hoiva-alojen osaavan
työvoiman saatavuus turvataan. Tästä on
maininta myös hallituksen ohjelmassa. Niukkenevan työvoiman
oloissa resursseja on jaettava siten, että samanaikaisesti
kyetään sekä turvaamaan kaikille kansalaisille
hyvät ja laadukkaat sosiaali- ja terveyspalvelut että vauhdittamaan
tuotannon rakennemuutosta ja lisäämään
myöskin innovaatiopotentiaalia.
Koulutuksen aloittajamäärien lisäykset
etenkin vanhuspalveluissa merkittävien lähihoitajien osalta
on merkittävä lisäys tähän,
noin 25 prosenttia. Hallitus pyrkiikin koulutuksen painopistettä siirtämällä turvaamaan
riittävän henkilöstön saatavuuden
sosiaali- ja terveydenhuollossa. Myös aikuiskoulutuspotentiaali
on tärkeä hyödyntää korkean
työttömyyden Suomessa. Tämän lisäksi
alalle paluun houkuttelevuuteen ja mahdollisiin esteisiin on kiinnitettävä huomiota.
Arvoisa puhemies! Ikääntyneistä huolehtiminen
on yksi tärkeimmistä yhteiskunnan arvopohjan mittareista.
Ikääntyneiden palveluiden laajan kirjon varmistamiseksi
tarvitaan valtion toimien lisäksi myös kuntien
ja järjestöjen sekä yksityisen sektorin
panostusta. Esimerkiksi esteettömyys ja osallisuuden lisääminen
eivät ole vain sosiaali- ja terveydenhuollon asioita. Tarvitaan hallinnonalojen
välisen yhteistyön parantamista ja sen tosiasian
tiedostamista kaikessa päätöksenteossa,
että mitä aktiivisempaa ikääntynyt
väestömme saa mahdollisuuden olla, sitä paremmin
Suomi voi laajemminkin.
Ja lopuksi, arvoisa puhemies, meillä jokaisella on
vastuumme toisista huolehtimisesta. Tämän tulee
näkyä suhteessa kaikkiin: lapsiin, nuoriin ja
iäkkäisiin ihmisiin. On upeaa, että Suomi saa
elää ajassa, jossa elämänkaari
on pidempi kuin koskaan aikaisemmin. Iäkkäät
ihmiset ovat voimavara ja rikkaus. Vanhuspalvelulailla turvataan,
että tästä meidän voimavarastamme
ja rikkaudestamme pidetään mahdollisimman hyvää huolta.
Keskustelu välikysymyksen johdosta
Ensimmäinen varapuhemies Pekka Ravi:
Kiitoksia! Sitten aloitamme keskustelun, ja ensimmäisen
puheenvuoron käyttää välikysymyksen ensimmäinen
allekirjoittaja, edustaja Juha Rehula, olkaa hyvä.
Juha Rehula /kesk:
Arvoisa herra puhemies! Aivan aluksi pitää kiittää hallitusta
ja erityisesti peruspalveluministeri Guzenina-Richardsonia hyvästä yrityksestä vanhuspalvelulain
aikaansaamiseksi.
Ikääntyvät ihmiset ovat ansainneet
tulevaisuudenturvaa tuovan lainsäädännön.
Hallitus on kuitenkin omilla toimillaan ja keskinäisellä kiistelyllään
onnistunut ohjaamaan julkisen keskustelun raiteelle, joka on haudannut
alleen lain olennaisimmat asiat, kuten sen, että lain tasolle
kirjataan kotona asumisen ja elämisen ensisijaisuus. (Sari
Sarkomaa: Niinhän ministeri juuri vastasi!)
Ikäihmisten toimintakykyä ja tervettä ikääntymistä on
tuettava ja edistettävä monipuolisilla, eri hallintorajat
ylittävillä palveluilla. Meidän on muistettava,
mistä puhutaan — kyse on ajattelevasta, tuntevasta,
itsenäisestä ihmisestä, ei järjestelmän
rattaissa olevasta kohteesta.
Me olemme yhdessä tässä maassa asettaneet kansallisen
tavoitteen. Päämääränä on
mahdollisimman monen ihmisen asuminen kotona mahdollisimman pitkään.
Kaikkien tehtävien päätösten
tulee tukea tätä tavoitetta. Valitulla polulla pitää pysyä.
Tekojen pitää olla samansuuntaisia. On etsittävä ja
luotava erilaisia välineitä tavoitteeseen päästäksemme.
Kyse on niin inhimillisestä arjesta kuin koko suomalaisen
yhteiskunnan tulevaisuuden perustasta. Ikääntyminen
ei ole sairaus, jota pitäisi hoitaa.
Ihminen on yksilö omine heikkouksineen ja vahvuuksineen.
Itse kullakin on vastuuta omasta elämästään
ja oikeus määritellä, mitä itse
haluaa, minkälaista hoitoa, hoivaa tarvitsee. Yhteiskunnan
tukea tarvitaan, kun omat voimat eivät riitä.
Arvoisa herra puhemies! Hallitus käytti arvokasta valmisteluaikaa
keskinäiseen nokkapokkaansa. Se kinasteli keskenään
sen sijaan, että olisi pitänyt luoda turvaa ja
turvallisuutta. Mikään desimaaliluku ei takaa
hyvää hoitoa. Hyvä hoito on riippuvainen
ja sidoksissa hoidon ja hoivan yksilöllisiin tarpeisiin.
Ratkaisu ei löydy tällöin kaavamaisesta
mitoituksesta. Sosiaali- ja terveysministeriössä tuijotettiin
laskinta kaksilla silmälaseilla. Lopputulemana on — näistä välihuudoistakin
pystyy päättelemään — että emme vielä tänäänkään
tiedä, mitä te hallituksessa todellisuudessa olette
päättäneet.
Kataisen hallituksen painotus on käydyn keskustelun
perusteella vanhusten laitoshoidossa. (Sari Sarkomaa: Ei pidä paikkaansa!)
Keskustan eduskuntaryhmä haluaa muistuttaa, että yhä useampi
ikäihminen voi hyvin ja jaksaa osallistua itsenäisesti
yhteiskunnan aktiviteetteihin. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen
tilastojen mukaan vuonna 2011 yli 75-vuotiaista 10 prosenttia käytti
laitospalveluja tai -asumista. Yhdeksän kymmenestä ikäihmisestämme
tarvitsee siis aivan muunlaisia päätöksiä kuin
mihin hallitus on energiansa ja ponnistelunsa painottanut.
Yhä useampi asuu ja haluaa asua kotona. 84-vuotias
rouva tai pian 100-vuotias pappa haluaa tehdä itse päivittäisen
postinhakureissunsa ja huolehtia itse omista perustarpeistaan. Hän
kaipaa silloin tällöin apua siivoukseen, lumenluontiin
tai ruohonleikkaamiseen. Hän on terve ja hyvinvoiva, valitettavasti
Kataisen hallituksen silmissä ilmeisesti aivan liian terve
tai liian vähän sairas.
Keskustan eduskuntaryhmä haluaa kehittää monipuolisia
ja arjen tarpeista lähteviä hoito- ja hoivapalveluja.
Ravinto, liikunta, liikkumisen edellytykset ja osallistuminen aktiivisena
osallistujana yhteiskunnan eri toimintoihin tukevat vireää elämää.
Kotona asuminen ja sitä tukevat palvelut, omaishoito, palveluasuminen,
tuettu palveluasuminen, vanhainkoti tai perhehoito eivät
voi olla toisistaan irrallisia vaan vaihtoehtoisia tapoja palveluja
tuotettaessa. On tilanteita, joissa laitoshoito on ainoa mahdollisuus.
Tällöin sen on oltava inhimillistä. Mikäli
kokonaisuutta ei hahmoteta kunnolla ja resursoida tarpeiden vaatimalla
tavalla, paine hoidon ja hoivan tarpeesta purkautuu aina jollakin
tavalla. Tästä luulisi olevan valtiovarainministeriönkin
kiinnostunut.
Arvoisa herra puhemies! Ikääntyvä Suomi
ei ole ongelma vaan mahdollisuus. Olemme siirtymässä kolmen
sukupolven Suomesta neljän sukupolven Suomeen. Aina vain
ilmeisemmältä näyttää,
ettei hallitus varaudu tilanteeseen.
Vaalikauden aikana hallitus vie kunnilta valtionosuusleikkauksillaan
3,4 miljardia euroa. Samaan aikaan hallituksen peruspalveluministeri antaa
tuhat ja yksi katteetonta lupausta palveluja tarvitseville ikäihmisille
ja heidän omaisilleen.
Pääministeri hehkutti hallituksen antavan
150 miljoonaa lisäeuroa vanhuspalvelulain toteuttamiseen.
Tämän saman toisti peruspalveluministeri vastauksessaan
välikysymykseen. Arvoisat ministerit, mihin teiltä unohtui
se, että leikkaatte kuntien mahdollisuuksista tuottaa palveluja
neljä vuoden aikana 3,4 miljardia? Mihin tämä unohtui?
Mitä siis todellisuudessa tapahtuu? Vai onko nyt niin,
että paljon hehkutettu uusi raha onkin korvamerkittyä,
joka kirjataan vain vanhuspalvelulain toimeenpanoon, jotta se menee myös
sinne, mihin on tarkoitettu?
Hallitus peitteli vanhuspalvelulain rahoitusvajetta kinaamalla
sitovasta henkilöstömitoituksesta. Ikäihmisten
palvelujen laatusuositukset vuodelta 2008 asettivat tavoitteeksi
0,5 hoitajaa hoidettavaa kohden ympärivuorokautisessa hoidossa.
Tuo laatusuositus on edelleen voimassa ja toteutuu suurimmassa osassa
kuntia. Keskustan lähtökohta on, että jokainen
ikäihminen ansaitsisi puolikkaan sijasta vähintään
yhden läheisen ihmisen. Keskustan eduskuntaryhmän
mielestä tätä ei ratkaista arvottomalla
kiistelyllä desimaaleista.
Keskustalle monipuoliset hoito- ja hoivapalvelut ovat arvolähtöinen
vanhuspolitiikan ydin. Haluamme kehittää vanhuspalveluja
vastaamaan ihmisten oikeita tarpeita. Keskustan mielestä jokaiselle
ikäihmiselle olisi tehtävä yksilöllinen
ei palvelusuunnitelma vaan palvelusopimus. Nykyinen kotihoitopalvelu
on usein liian kaavamaista. Asiat kyllä hoidetaan, mutta
ei asiakkaan yksilöllisistä tarpeista lähtien.
Hyvänkin suunnitelman toteutuminen jää liian
usein vaillinaiseksi.
Arvoisa herra puhemies! Keskusta pitää omaishoidon
tuen jatkuvaa kehittämistä ensiarvoisen tärkeänä.
Omaishoito on monella tapaa mielekäs ja inhimillinen tapa
hoitaa läheistään. Usein omaishoitaja
on itsekin ikääntynyt. Onkin ensiarvoisen tärkeää huolehtia
omaishoitajan jaksamisesta. Keskusta vaatii omaishoidon tuen siirtämistä Kansaneläkelaitoksen
vastuulle. Vain näin voidaan aidosti varmistaa, että jokainen omaishoitaja
saa hänelle kuuluvan tuen kotikunnastaan riippumatta tasa-arvoisesti
koko Suomessa. Omaishoidon tuen perusteet on kuitenkin sovittava
ennen Kelalle siirtämistä. Kunnat voisivat halutessaan
antaa omaishoitajalle kuntalisää samalla tavalla
kuin lasten kotihoidon tuessa on menetelty. Myös työelämää on
kehitettävä niin, että jatkossa omaishoitajuus
mahdollistuu työn joustojen kautta nykyistä paremmin.
Olisi inhimillistä, että omaishoitajan ei tarvitsisi
murehtia tuloistaan. Keskusta vetoaa jälleen peruspalveluministeriin,
että hän, että te edesauttaisitte lupaamanne
omaishoidon tuen verovapauden toteuttamista niin pian kuin se vain
suinkin on mahdollista. Vai pitääkö tässä asiassa
kääntyä valtiovarainministeriön
puoleen?
Arvoisa herra puhemies! Hyväkään
laki ei toteudu, elleivät ammattinsa osaavat hoiva- ja
hoitotyöntekijät ole motivoituneita ja jaksa työssään.
Riittävä määrä henkilöstöä on
palvelun laadun perusta. Tarvittavien eurojen ohella on huolehdittava
osaavan ja ammattitaitoisen henkilöstön saatavuudesta
ja työoloista.
Hoito- ja hoivahenkilöstökin ikääntyy.
Me kysyimme välikysymyksessämme, huolehtiiko hallitus
mitenkään siitä, miten työntekijä jaksaa. Hallituksen
jääräpäisesti eteenpäin
puskema suurkuntahanke horjuttaa osaltaan henkilöstön uskoa
ja toivoa. Sosiaali- ja terveydenhuollon ratkaisut ovat avoimina.
Koetaan epävarmuutta työpaikasta ja tulevaisuudesta.
Hallituksella ei ole suunnitelmaa siitä, miten turvataan
ammattitaitoisen henkilöstön riittävyys.
Hallitus ei myöskään tunnista erilaisten
ammattiosaajien olemassaoloa. Esimerkiksi rikkoutuneen lampun vaihtamiseen
tai lumenluomiseen ei tarvita hoitoalan koulutusta.
Ammatillinen osaaminen on kaiken perusta. Yksi kategorisen henkilöstömitoituksen
ongelmista onkin, ettei se tunnista sitä, että tarvitaan erilaisia
osaajia ikääntyvän väestön
hoivaan. Mahdollisen mitoituksen tulee olla sidoksissa hoivan ja
hoidon aitoon tarpeeseen.
Arvoisa herra puhemies! Me annamme sukupolvien välisen
lupauksen: jokaisella on oikeus arvokkaaseen vanhuuteen ja turvalliseen
ikääntymiseen. Tiedostamme yleisen taloustilanteen vakavuuden,
mutta, arvoisa hallitus, kun niukkuutta jaetaan, oikeudenmukaisuus
on entistäkin tärkeämpää.
Totuuden puhuminenkin on sallittua.
Arvoisa herra puhemies! Hallituksen vastaus ei meitä tyydytä,
joten ehdotan eduskunnan hyväksyttäväksi
seuraavaa epäluottamuslause-ehdotusta:
"Kuultuaan hallituksen vastauksen eduskunta toteaa, että hallitus
on valtionosuusleikkauksillaan vienyt pohjan kuntien mahdollisuudelta
toteuttaa vanhuspalvelulain edellyttämiä palveluja ja
turvata osaavan henkilökunnan riittävä määrä hoito-
ja hoivatyössä, eikä hallitus tämän
vuoksi nauti eduskunnan luottamusta."
Anne-Mari Virolainen /kok(ryhmäpuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Kokoomus tekee työtä sen
eteen, että jokaisesta suomalaisesta pidetään
huolta. Monella meistä on huoli lähipiirimme ikäihmisistä ja
myös omasta ikääntymisestämme.
Turvallinen ikääntyminen edellyttääkin,
että palvelut ja tukiverkot ovat kunnossa. Onkin erittäin
hienoa, että ikäihmisten arkea parantava vanhuspalvelulaki
nyt etenee.
Kuten tiedämme, Suomen väestö ikääntyy
ja laajeneva vanhusväestö tarvitsee tukea, palveluita
sekä riittävästi osaavia ja motivoituneita
työntekijöitä. Vanhuspalvelulain säätäminen
tästäkin näkökulmasta on tärkeää.
Arvoisa puhemies! Ministeri Risikko aloitti viime vaalikaudella
vanhuspalvelulain valmistelun, ja puolustimme sen toteutumista jo
hallitusneuvotteluissa, hallituksessa ja nyt täällä eduskunnassa.
Budjettiriihessä neuvoteltiin tasapainoinen ratkaisu, kiitos
siitä!
Kokoomus kantaa huolta lain sisällöstä ja
sen toimivuudesta. Haluamme tehdä laista mahdollisimman
hyvän. Viime vaalikaudella aloitetun lakihankkeen peruslähtökohta
oli vahvistaa ikäihmisten oikeutta saada palveluita. Palvelutarpeen arviointiin
oli kyllä oikeus, mutta ei ollut oikeutta saada palveluita,
joita arvioinnin perusteella katsottiin tarvittavan. Haluamme, että tämä oikeus
tarpeenmukaiseen hoivaan ja palveluihin vahvistuu tämän
lain kautta. Kun lakia vielä ministeriössä viilataan,
uskon, että saamme tänne eduskuntakäsittelyyn
varsin toimivan kokonaisuuden.
Arvoisa puhemies! Kokoomuksen eduskuntaryhmän mielestä kehittämisen
painopisteen on oltava kotihoidossa, kuntoutuksessa, omaishoidossa
sekä henkilöstön ammatillisessa osaamisessa.
Erityisen tärkeää on myös ennaltaehkäisy.
Suomessa tapahtuu vuosittain yli 7 000 lonkkamurtumaa,
joka on merkityksellisin vanhusten geriatrisista murtumista. Valitettavasti
yli 30 prosenttia näistä potilaista päätyy
laitoshoitoon ja murtumakuolleisuuttakin ilmenee. Murtuma syntyy
kaatumisen seurauksena, ja tehokkainta hoitoa olisi vanhusten toistuvien
kaatumisten ehkäiseminen. Ikäväestölle
onkin turvattava tarpeelliset kuntoutuspalvelut, jotta laitoshoitoon tai
jopa kuolemaan johtavat murtumat voidaan estää ja
potilaat pystyvät asumaan kotona mahdollisimman pitkään.
Arvoisa puhemies! Omaishoidon tuen piirissä on noin
40 000 eri-ikäistä henkilöä.
Läheistensä hoitoon ja hoivaan osallistuvien määrä on
kuitenkin huomattavasti suurempi. On todella hyvä asia,
että budjettiriihessä sovittiin omaishoidon tukipalveluihin
lisättävän 10 miljoonaa euroa. Realismia
on, että tulevaisuudessa turvaudumme yhä enemmän
omaishoitajiin, ja siksi heidän hyvinvointiinsa tulee kiinnittää erityistä huomiota.
Kaikki omaishoitajat tarvitsevat tukea jaksaakseen. Erityisesti
mahdollisuus vapaapäivien pitoon on todella tärkeää.
Viime talvena juttelin Turun Yliopistonkadulla erään
82-vuotiaan dementoitunutta vaimoaan hoitavan omaishoitajan kanssa
ja muistan hyvin selvästi, kun hän sanoi, että eniten
kaikesta hän odottaa niitä kolmea vapaapäivää,
kun rakas vaimo on intervallihoidossa. Silloin hän saa
nukkua yöt ilman keskeytystä ja jaksaa taas seuraavan
kuun sillä eteenpäin.
Osaavan hoitohenkilökunnan jaksaminen ja riittävyys
on myös kysymys, jota tulee pohtia tarkasti. On panostettava
henkilöstön koulutusmääriin,
hyvinvointiin sekä erityisesti hyvään
johtamiseen ja työn organisointiin. Tarvitaan myös avointa
ajattelua yritystoiminnan ja kolmannen sektorin osaamisen paremmaksi
hyödyntämiseksi. Kun pelisäännöt
palveluiden tuottamisessa ovat riittävät, uskon,
että myös laadukasta yritystoimintaa syntyy lisää.
Meidän tulee myös ottaa huomioon suomalaisten
yritysten vientimah- dollisuudet terveyspalveluosaamisessa, viennille
kun luodaan pohja vain toimivilla kotimarkkinoilla.
Arvoisa puhemies! Tuntuu, että välikysymyksessään
keskustapuolue vähättelee vanhuspalvelulain ja
siihen liittyvien budjettipäätösten merkitystä.
Totuus on, että lainsäädännön
tarkistamisen lisäksi palveluihin suunnataan nyt merkittävästi
valtion ja kuntien rahaa ja ikäihmiset otetaan lainsäädännöllisesti
aivan uudella asenteella huomioon. Kun laki tulee täydellä tehollaan voimaan
vuodesta 2015, panostukset ovat 151 miljoonaa euroa vuodessa. Tämä on
arvovalinta.
Tuntuu, että keskustapuolue vaatii kysymyksessään
kaikkeen hyvään hieman lisää.
Missä on keskustankin paljon peräänkuuluttama
menokuri? Entisen pääministerin Esko Ahon mukaan valtiontalouden
kestävyydestä huolehtiminen on nimenomaan sosiaalista
politiikkaa. Jos valtiontalouden tasapainosta ei huolehdita, ajautuu
se ennemmin tai myöhemmin vaikeuksiin, ja silloin kärsivät
eniten ne, jotka tässä yhteiskunnassamme ovat
kaikkein heikoimmilla. Toivoisin tämän Ahon ajattelun
saavan tässäkin salissa enemmän tilaa.
Arvoisa puhemies! Haluan lopuksi muistuttaa, että vanhenevasta
väestöstä puhutaan meillä voimavarana
liian vähän. Monet isovanhemmat hoitavat lapsenlapsiaan
ja kuljettavat heitä harrastuksiin. Työelämän
kiireissä painiville vanhemmille tämä apu
on aivan korvaamatonta. Kun isovanhempien ikääntyminen
sitten etenee ja toimintakyky heikkenee, meidän on pohdittava,
miten voisimme vuorostaan auttaa heitä, kun he tarvitsevat
apua. Kaikkea välittämistä ja palvelua
ei voi nimittäin ulkoistaa yhteiskunnalle. Ei voi olla niin,
että ainoa tapa osallistua hyvän tekoon on vain
verojen maksu.
Anneli Kiljunen /sd(ryhmäpuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Jokaisella ihmisellä pitää olla
oikeus arvokkaaseen vanhuuteen ja turvalliseen ikääntymiseen.
On hyvä, että hallitus edistää tämän
oikeuden toteutumista vihdoinkin myös vanhuspalvelulailla.
Meille sosialidemokraateille hyvä ikääntyminen
merkitsee ikäihmisen ihmisarvon kunnioittamista, mahdollisuutta osallistua,
turvallisuutta sekä hoitoa ja huolenpitoa silloin, kun
sitä tarvitaan. Siksi meidän on vahvistettava
ikääntyvien mahdollisuutta elää normaalia
elämää, normaalia arkea, liikkua, käydä harrastuksissa,
tavata ystäviä jne. Hyvän ikääntymisen
turvaamiseksi me tarvitsemme toimia yhteiskunnan kaikilla sektoreilla — niin
julkisella, yksityisellä kuin kolmannellakin — kaavoituksesta
kulttuuritoimintaan ja kaikessa siltä väliltä.
Hyvä asumisympäristö ja asuminen
ovat oleellinen osa ihmisen arkea. Siksi ikääntyminen on
huomioitava myös asuntorakentamisessa. Tarvitsemme hissejä ja
esteettömyyttä, ja asuntoja on muutettava tukemaan
kotona selviytymistä. Meidän on kehitettävä neuvontaa,
avustuksia ja lainoitusta. Apuvälineitä ja teknologiaa
on hyödynnettävä. Myös uusia
asumismuotoja on kehitettävä.
Arvoisa puhemies! Vanhuslain luonnoksen ydin on ikääntyvän
oikeuksien ja toimintakyvyn korostaminen. Esitys vahvistaa ikääntyvien
asemaa palveluiden käyttäjinä ja monipuolistaa
palveluiden sisältöä. Ikääntyvän
ihmisen ja hänen omaistensa mielipiteitä on aidosti
kuultava ja huomioitava. Myös vanhusneuvostoista tulee
lakisääteisiä, ja niillä on
vahvempi rooli vaikuttaa ikääntyviä koskevaan
päätöksentekoon. Lähtökohtana
pitää olla aina iäkkään
ihmisen yksilöllinen palvelutarve. Se voi tarkoittaa kuntoutusta, ateriapalveluja,
siivousta, sairaanhoitopalveluja. Tärkeintä on,
että ihminen saa niitä palveluja, jotka tukevat
hänen hyvinvointiaan arjessa.
Henkilöstön osaaminen, monipuolisuus ja määrä sekä hyvä johtaminen
ovat keskeisiä laadun takeita niin kotihoidossa kuin ympärivuorokautisessa
hoidossa. Siksi kuntien palveluista tulee löytyä riittävä henkilöstö,
ammattitaito ja osaaminen iäkkäiden ihmisten hoitoon.
Se on myös edellytys vanhuspalveluiden kehittämiselle.
Arvoisa puhemies! Omaishoidon on oltava aito vaihtoehto. Siihen
ei saa pakottaa puuttuvien palveluiden takia. Me tarvitsemme yhtenäiset kriteerit
ja selkeän oikeusturvan omaishoitajuuteen. On hienoa, että peruspalveluministeri
on asettanut työryhmän laatimaan kokonaisesitystä omaishoidon
parantamiseen. Tehtävä on vaativa, sillä omaishoito
koskettaa niin lapsiperheitä, aikuisia kuin ikääntyviäkin.
Meistä edustajista moni on myös kuntapäättäjä.
Meidän on turvattava kunnissamme riittävät määrärahat
omaishoitoon ja omaishoitajien tarvitsemiin tukipalveluihin. Myönteistä on,
että valtio tukee omaishoitoa lisärahoituksella.
Arvoisa puhemies! Meidän on parannettava vanhusalan
houkuttelevuutta ja turvattava riittävästi aloituspaikkoja
ja vanhustyön erikoistumislinjoja. Tarvitsemme myös
sosiaali- ja terveyspalvelujen rakenneuudistuksen, jolla turvaamme kuntatyönantajalle
enemmän resursseja henkilöstön palkkaukseen
ja hyvään mitoitukseen. Vahvemmissa kunnissa voimme
parantaa palveluprosessien vaikuttavuutta ja työolosuhteiden toimivuutta.
Vastaavasti työntekijä voi kehittää omaa
osaamistaan ja ylläpitää ammattitaitoaan. Me
sosialidemokraatit näemme kuntauudistuksen nimenomaan suurena
mahdollisuutena.
Arvoisa puhemies! Meidän vastuullamme on hyvinvointivaltion
kestävyyden turvaaminen myös tulevaisuudessa.
Siksi viimeistään nyt on otettava vakavasti paitsi
hoidon ja hoivan myös ennaltaehkäisyn, kuntoutuksen
ja esteettömyyden haasteet ja ryhdyttävä toimeen.
Terveyttä edistävään toimintaan
ja vanhustenhoitoon satsaaminen pitääkin kunnissa
ymmärtää myös pidemmän
tähtäimen taloudellisena säästönä.
Hallitus on osoittanut oman tahtotilansa satsaamalla normaalia suuremman
valtionosuuden vanhuspalvelulain toteuttamiseen. Nyt onkin tärkeää, että kunnissa
vastataan kansalaisten toiveeseen siitä, että vanhuspalvelut
saadaan toimimaan hyvin.
Arvoisa puhemies! Nyt meillä on ainutlaatuinen tilaisuus
saada aikaan hyvä ja aidosti vaikuttava laki turvaamaan
vanhusten arvokasta elämää. Sosialidemokraatit
antavat hallitukselle tässä työssä täyden
tuen ja luottamuksen.
Arja Juvonen /ps(ryhmäpuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Välikysymys vanhuspalveluista
on ajankohtainen. Hyvä vanhustenhoito, laadukkaat ja riittävät
palvelut sekä omaishoidon kehittäminen ovat myös
meille perussuomalaisille ensisijaisen tärkeitä.
Täytyy kuitenkin ihmetellä, miksi keskusta ei
tehnyt asialle mitään ollessaan vuosikausia hallituksessa
ja vieläpä pääministeripuolueena.
Huoli vanhusten ja omaishoitajien asemasta näyttää heränneen
vasta oppositiossa.
Arvoisa puhemies! Perussuomalaiset vaativat hyvin toimivia ja
laadukkaita vanhuspalveluja koko maahan. On häpeä,
että koko elämänsä yhteiskuntaa
rakentaneiden hyvinvoinnista ei huolehdita, kun he tulevat siihen
ikään, että eivät enää pysty
itsestään huolehtimaan. Kuka tässä uskaltaa
enää vanhentua ilman suurperheen tuomaa turvaa?
Me kaikki ansaitsemme inhimillisen vanhuuden, ja siksi kotihoitoon,
laitoshoitoon ja omaishoitoon on panostettava. Onko hallitus samaa
mieltä?
Perussuomalaisten mielestä koti on ihmiselle paras
paikka asua. Hallituksen linja kotihoitoon sen sijaan herättää epäilyjä,
sillä hallitus yrittää parantaa kotihoidon
laatua pelkillä suosituksilla. Kotihoidosta puuttuu työntekijöitä,
ja heidän aikansa olla vanhuksen luona on tarkoin mitoitettua.
Usein se on vain 15 minuuttia. Mitä te ehditte tehdä 15
minuutissa?
Kotihoidon rinnalle tarvitaan myös laitoshoitoa, sillä osa
ikäihmisistä ei saadusta avusta huolimatta pysty
asumaan kotona. Laitoshoitoa ei saa ajaa alas, vaan sitä on
kehitettävä. Laitoshoidon laatua, turvallisuutta
ja inhimillisyyttä tulee parantaa, sillä kipupisteitä löytyy.
Yksi räikeimmistä epäkohdista on vanhusten
ylilääkitseminen, joka on suoraa seurausta hoitohenkilökunnan
vähyydestä. Ylilääkitseminen
lisää muun muassa vanhusten kaatumistapaturmia,
joista toipuminen on aina haasteellista. Kuntoutuksen puuttuminen
jättää vanhuksen usein vuodepotilaaksi.
Arvoisa puhemies! Omaishoito on yhteiskunnalle kustannustehokasta,
ja tulevaisuudessa sen merkitys kasvaa. Nykyinen ja edelliset hallitukset
ovat kuitenkin valitettavasti olleet haluttomia kehittämään
omaishoitoa. Yhtenäiset perusteet omaishoidon tuen myöntämiseksi
puuttuvat, ja kuntien välillä voi olla suuriakin
eroja tuen saatavuudessa. Monissa kunnissa omaishoidon sopimuksia
jätetään tekemättä rahoituksen
puutteen vuoksi.
Perussuomalaiset haluavat asiaan muutoksen. Tasa-arvon toteutumiseksi
omaishoidon tuki on siirrettävä Kelan maksettavaksi.
Lisäksi mahdollisuutta omaishoidon tuen verottomuuteen
on selvitettävä. Erittäin tärkeää on
myös omaishoitajien terveydestä ja toimintakyvystä huolehtiminen.
Omaishoitajille on turvattava säännölliset vapaapäivät
ja hoidettaville tarvittaessa lyhytaikaishoito. Lyhytaikaishoidon
laatua ja toimivuutta tulee valvoa, sillä kyseessä ei
saa olla pelkkä säilöönotto.
Milloin, hyvä hallitus, laitatte omaishoitajien asiat kuntoon?
Arvoisa puhemies! Puheet hyvän ja laadukkaan hoidon
ympärillä ovat päivittäisiä,
joskaan todellista poliittista tahtoa asioiden parantamiseen ei
näytä löytyvän. Hallituksen
politikointi vanhuspalvelulailla budjettiriihen aikaan oli surullista
seurattavaa. Vaadittiin kovaan ääneen toimivaa
vanhuspalvelulakia sekä hoitajamitoituksia, ja sitten ei
enää vaadittukaan. Perussuomalaisten mielestä hoitajamitoituksen
määrittelyyn ja kustannusten selvittelyyn ei ole
kiinnitetty riittävästi huomiota. Olisi erittäin
tärkeää selvittää,
mitä hyvä hoito edellyttää.
Erityisesti on kuultava vanhuksia, heidän omaisiaan sekä hoitotyön
tekijöitä. Heidän suustaan kuuluu totuus.
Perussuomalaiset ihmettelevät, kuinka hallitus voi
tyytyä linjaamaan hoitajamitoitukseksi 0,5. Tämä luku
on todettu sosiaali- ja terveysministeriön tekemässä ikäihmisten
palvelujen laatusuosituksessa huonoksi. Mitä ihmettä,
hyvä hallitus? Tehän poljette omia ohjeistuksianne.
Arvoisa puhemies! Väestön ikääntymisestä on kyettävä kantamaan
vastuuta. Tässä kohtaa hallituksen politiikka
on kaukana vastuun ottamisesta. Tämän vaalikauden
aikana Kataisen hallitus ottaa kunnilta pois yhteensä 3,4
miljardia euroa — summan, joka vastaa 100 000:ta
henkilötyövuotta. Tämän rinnalla
muutaman kymmenen miljoonan euron lisäykset vanhuspalvelulain
toteuttamiseen tuntuvat murusilta, joiden voimalla kuntien toivotaan
selviytyvän ikääntyvän väestön
tuomista haasteista sekä tulevan vanhuspalvelulain toimeenpanosta.
Me voimme toki toivoa. Me voimme luoda positiivisia ja iloisia mielikuvia,
jopa unelmia. Pelkästään niillä ei
kuitenkaan selvitä. Todellisessa elämässä huolenpito ikäihmisistä vaatii
myös rahaa ja osaavaa työvoimaa. Ettekö te,
hallitus, ole samaa mieltä?
Arvoisa puhemies! Vanhuspalvelulain odotetaan laittavan ikääntyneen
väestön asiat kerralla kuntoon. Perussuomalaisten
mielestä toimiva laki ei voi jäädä pelkäksi
suositukseksi eikä tärkeitä lainkohtia
saa jättää hallituksen asetuksen-antovaltuuden
varaan. Näin on kuitenkin tapahtumassa, vaikka hallitus
itsekin tietää, että asetuksenantovaltuus
ei velvoita antamaan asetusta. Myöskään
suosituksilla ei ikäihmisten asioita paranneta.
Arvoisa herra puhemies! Edellä olevan perusteella perussuomalaisten
eduskuntaryhmä tekee seuraavan epäluottamuslause-ehdotuksen:
"Eduskunta katsoo, että hallitus on epäonnistunut
vanhusten hyvinvoinnin turvaamisessa eikä ole kyennyt toimillaan
parantamaan vanhuspalvelujen laatua. Näin ollen eduskunta
toteaa, että hallitus ei nauti eduskunnan luottamusta."
Anu Vehviläinen /kesk(ryhmäpuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Kun kohtaat ikäihmisen, näetkö ensin
iän vai ihmisen? Katsomme usein ikääntyneitä iän
perusteella sen sijaan, että näkisimme heidät
ihmisinä, yksilöinä, joilla on elettynä pitkä elämä iloineen
ja suruineen. Eletyt vuodet säilyvät mukana. Mukana
kulkevat kouluunmenot, ensirakkaus, lasten syntymät, työvuodet,
elämän ilo- ja kriisikohdat, mutta myös eletty
tavallinen arki. Runoilija Eeva Kilven sanoin "vanhan naisen silmänrei"istä katsoo
nuori tyttö".
On loukkaavaa, että ikäihmisiä ja
eläkeläisiä käsitellään
päätöksenteossa usein taakkana, joka romahduttaa
julkisen talouden ja aiheuttaa kestävyysvajeen. Ikääntyminen
on nähtävä myönteisenä ja
pidemmät elämänkaaret yhteiskuntamme suurena
saavutuksena. Ikäihmiset ovat tärkeä osa sukupolviemme
ketjua.
Monet ikäihmiset hoitavat ja huolehtivat läheisistään
ja lapsenlapsistaan. Veroja he maksavat miljardeja euroja vuodessa.
Saamme olla kiitollisia siitä, että Suomi selvisi
sodista, uudelleenrakennettiin ja olemme saaneet maksuttoman koulutuksen
ja monia, monia etuisuuksia, joista tämän päivän
ikääntyneet eivät voineet edes haaveilla.
Keskustan arvot hyvälle ikääntymiselle
ovat inhimillisyys, itsemääräämisoikeus,
osallisuus ja turvallisuus. Emme aseta vastakkain laitos- ja kotihoitoa.
Hoidon on oltava monimuotoista ja lähdettävä yksilöllisistä tarpeista.
Korostamme ikääntyneiden oikeutta tulla aidosti
kuulluiksi. Hyvä ja turvallinen arki on sosiaali- ja terveyspalveluiden
rinnalla esimerkiksi hiekoitettuja jalkakäytäviä tai
viihtyisiä harrastus- ja kokoontumistiloja. Terveyden ja
toimintakyvyn osana on nähtävä mielen
virkeyden merkitys. Vertaistukiryhmät ja toiminta yhdistyksissä tuovat
iloa ja mielekkyyttä arkeen. Yksinäisyyden lievittäminen
on meidän kaikkien vastuulla.
Arvoisa puhemies! Emme vieläkään
tiedä, millainen pitkään odotettu vanhuspalvelulaki täsmällisesti
tulee olemaan. Sen tiedämme, että valtion rahoitus
lain hyvään toteuttamiseen tulee olemaan riittämätön.
Keskusta korostaa, että lain on tuettava aiempaa linjausta
siitä, että ikäihmiset voivat asua mahdollisimman
pitkään kotona ja saada sinne tarvitsemansa hoidon
ja arjen tuen.
Vanhuspalvelulakia tulee eduskuntakäsittelyssä arvioida
eräiltä kohdin todella tarkkaan. Täyttyykö ihmisen
oikeus saada lisää laadukkaita palveluita ja tukea?
Turvaako laki hoitosuunnitelmineen hoidon tarpeen muutokset? Minkä verran
laki aiheuttaa lisäbyrokratiaa jo kuormitetulle hoiva-
ja hoitohenkilöstölle?
Omaishoitajat ja läheiset -liiton mukaan noin 150 000
ikäihmistä hoidetaan kotona omaishoidossa. Liitto
arvioi, että omaishoidolla säästetään
yhteiskunnan varoja noin 2 miljardia euroa. Omaishoito on olennainen
osa ikäihmisten hoivaa ja hoitoa. Keskustan mielestä omaishoidon
tuki on siirrettävä Kansaneläkelaitoksen
vastattavaksi, jotta omaishoitajat olisivat tuen saannin suhteen
tasavertaisessa asemassa keskenään riippumatta
kotipaikkakunnastaan.
Hallitukselta oli suuri virhe, että siltä ei
löytynyt tahtoa tehdä samaan aikaan vanhuspalvelulain
kanssa päätöstä omaishoidon
Kela-siirrosta. Arvoisa hallitus, miksi ette tehneet päätöstä tästä?
Nyt ministeri täällä omassa vastauksessaan kertoo,
että ei edes ole suunnitelmissa, ei aiotakaan edes selvittää tällaista
vaihtoehtoa. Kuka siellä jarruttaa? Ministeri Guzenina-Richardson, ikäihmisille
ja keskustalle ei riitä vastaukseksi, että olette
asettanut työryhmän, jossa kehitetään omaishoitoa
kansalliselta pohjalta. Se ei meille todellakaan riitä.
Myös omaishoidon tuen verottomuutta te olette, ministeri
Guzenina-Richardson, täällä markkinoinut
ja lupaillut, mutta missä viipyy päätös
siitä?
Omaishoidon arkea on tuettava kotipalveluilla, kuten siivous-,
kuljetus- ja asiointiavulla, hoitajan lomittamisella ja virkistyspalveluilla.
Palveluseteli, kotitalousvähennys, kotipalveluyrittäjyys
ja kolmas sektori voivat tuoda apua omais- ja perhehoitoon ja ylipäänsä kotona
asuvien ikäihmisten arkeen. Sekä maaseudulla että kaupungeissa
tarvitaan uusia malleja, esimerkiksi kylätalkkaritoimintaa
ja muita kotiin saapuvia auttavia käsiä, ikäihmisten
arjen sujumiseksi. Työssä käyvien omaishoitajien
asemaa on parannettava. Miten toimisi osa-aikainen omaishoitajuus
yhtenä mallina? Miten työssä käyvien omaishoitajien
tuki ja virkistys aidosti järjestetään?
Miten työsopimuslain muutos omaishoitoon osallistumiseksi
on käytännössä toteutunut?
Arvoisa puhemies! Lainsäätäjän
on nähtävä sinne saakka, missä lakeja
toteutetaan. Yksinkertainen neuvo meille kaikille on, että teemme ikäihmisille
sellaisen lain, jonka nojalla toivoisimme itseämme hoidettavan.
Käsi sydämelle, edustajat: oletteko varmoja, että valtio
antaa nyt riittävästi rahaa ikäihmisten
hyvään hoivaan ja että vanhuspalvelulaki
turvaa jokaiselle ihmiselle arvokkaan ikääntymisen?
Minä en ole tästä vakuuttunut, joten
kannatan edustaja Rehulan tekemää ponsiesitystä.
Erkki Virtanen /vas(ryhmäpuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Urho Kekkonen sanoi aikoinaan yöpakkashallituksen
nimityspuheestaan, että se oli huonoin puhe, minkä hän
on ikinä pitänyt, eikä asiassa auta yhtään,
että se on muiden kirjoittama. Ministeri Guzenina-Richardson, äskeinen
puheenvuoronne oli ehkä paras, jonka olette ikinä pitänyt,
vaikka se onkin koko hallituksen kirjoittama.
Puheenne osoitti vakuuttavasti, mikä on se hallituksen
yhteinen tahto, joka tarvitaan turvaamaan jokaiselle suomalaiselle
hyvä ja arvokas vanhuus ja sen edellyttämä hoiva
ja hoito. Viimeistään nyt pitäisi olla
selvää, ettei vanhuspalvelulaissa ole kysymys
vain mitoituksen desimaaleista eikä vain kotihoidon turvaamisesta
tai vain omaishoidon tuesta. Näistäkin toki on
kyse, mutta ennen kaikkea on kyse ikääntyvien
ihmisten hyvinvoinnin kokonaisuudesta.
Tämän ymmärryksen lisääntyminen
tulee todella tarpeeseen. Se asettaa oikeisiin mittasuhteisiin vanhuspalvelulaista
viime aikoina käydyn keskustelun. Pelkästä julkisuudesta
on perustellustikin voinut syntyä käsitys, että koko
lain ainoa sisältö on henkilöstömitoitus.
Toki kyse voi olla aidosta tietämättömyydestäkin;
kuinka moni tässä salissa lehterit mukaan lukien
tiesi ennen äskeistä ministerin puhetta, mitä laissa
oikeasti on tarkoitus säätää?
Arvoisa puhemies! Nostan lain kokonaisuudesta esiin vain yhden
mutta sitäkin tärkeämmän asian.
Laissa tullaan säätämään,
että kunnan on järjestettävä yhdessä ikääntyvän
henkilön kanssa hänen palvelutarpeensa kartoitus.
Sen tulosten pohjalta on laadittava palvelusuunnitelma, jossa määritetään
palvelutarpeet ja se, miten niihin vastataan. Vasemmistoliiton eduskuntaryhmä pitää
välttämättömänä,
että näin syntyvä oikeus suunnitelmaan
kirjattuihin palveluihin kirjataan erittäin vahvana myös
lain pykäliin. Tämän oikeuden toteutuminen
mittaa koko vanhuspalvelulain onnistumista merkittävästi
paremmin kuin esimerkiksi pelkkä henkilöstömitoitus-ten
toteutuminen.
Kunnat turvaavat vanhuspalveluiden saatavuuden parhaiten toteuttamalla
tulevan vanhuspalvelulain koko sisällön mahdollisimman
hyvin. On huolehdittava, että palvelutarpeen arvioinnit
tehdään kattavasti, palvelusuunnitelmat vastaavat
aidosti ikääntyvien hyvän elämän
turvaamisen tarpeeseen ja osaavia vanhushoitajia on riittävästi
huolehtimassa palvelusuunnitelmien toteutumisesta.
Arvoisa puhemies! Vanhuspalvelulaista on keskusteltu mantranomaisesti
ainakin vuodesta 2006, jolloin teimme edustaja Martti Korhosen kanssa
vasemmistoliiton ryhmäaloitteet lain säätämisestä.
Parhaan kuulemani puheenvuoron siinä keskustelussa on käyttänyt
työkseen vanhuksia hoitanut kuopiolaisrouva, joka vaalipaneelissa
kysyi, eikö Suomessa todellakaan enää pystytä pitämään
vanhuksista huolta ilman, että siitä säädetään
erillinen laki.
Valitettavasti näyttää, ettei aina
pystytä. Ongelmaksi on muodostunut erityisesti vanhusten laitoshoito.
Joko sitä ei ole tarpeeksi, tai hoitajien määrässä ja
hoidon laadussa on tingitty. Liian monessa toimipaikassa hoitajia
on liian vähän. Siksi tarvitaan myös
ohjeistavia mitoituksia. Lain kirjaukset tulevat yhdessä budjettiriihessä sovitun
vastuuttomien vanhuskuntien giljotiinin kanssa pitämään
huolen siitä, että sanktioton vastuuttomuus tältä osin
tulee päättymään.
Yhtä selvää on, että hoitajien
riittävyys ratkaistaan kuntien valtuustoissa, ei budjettiriihessä tai
täysistunnoissa. Valtiovalta voi enintään asettaa
uhkasakkoja, mutta hoitajien määristä päättävät
kuntien uudet, tulevat valtuutetut. Kyse on arvovalinnasta, ja niin
heikko ei ole yksikään kunta, ettei se halutessaan
pystyisi turvaamaan ja priorisoimaan vanhuksilleen inhimillistä hoivaa ja
hoitoa. Kunnathan saavat ensi vuonna enemmän valtionosuuksia
kuin koskaan aiemmin.
Arvoisa puhemies! Voin luvata, että jokainen vasemmistoliiton
tuleva valtuutettu sitoutuu toimimaan sen puolesta, että 31.12.2014
jokaisessa toimipaikassa on vähintään
seitsemän hoitajaa kymmentä hoidettavaa kohti.
Outi Alanko-Kahiluoto /vihr(ryhmäpuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Vihreät ovat tyytyväisiä siihen,
että laissa tullaan viimein säätämään
ikääntyneiden toimintakyvyn tukemisesta sekä palveluista.
Tuleva laki velvoittaa kuntia järjestämään
riittävät ja laadukkaat vanhuspalvelut. Hyvä laitoshoito
on tärkeää, mutta yhtä lailla tärkeää on
huolehtia siitä, ettei muiden vanhuspalveluiden tasosta
jouduta tinkimään.
Vihreät hakivat budjettineuvotteluissa välittäjänä ratkaisua,
jossa sekä korjattaisiin laitoshoidon epäkohtia
että parannettaisiin kotihoidon ja omaishoidon laatua.
Tämä tavoite saatiin läpi. Olimme myös
päättämässä tärkeistä lisämäärärahoista
omaishoitajien työn helpottamiseksi.
Arvoisa puhemies! Vihreät kannattavat vastuullista
hyvinvointipolitiikkaa. Panostaminen myös vanhuspalveluissa
ennaltaehkäisyyn ja varhaiseen tukeen on juuri sitä.
Mitä aikaisemmin ihmisen hätä tunnistetaan
ja hän saa apua, sen paremmin ihminen voi. On tärkeää,
että jokainen vanhus voi tuloistaan riippumatta luottaa saavansa
apua ja hoitoa silloin, kun hän sitä tarvitsee.
Uusi laki tuo merkittäviä parannuksia juuri
ennalta ehkäisevään hoitoon — siihen,
että vanhukset pystyvät elämään
mahdollisimman pitkään hyvää elämää omassa
kodissaan. Suurin osa vanhusten tarvitsemista palveluista on nimenomaan varhaisia
perusterveydenhuollon palveluita: kuntoutusta, terveystarkastuksia
ja lääkärikäyntejä. Jos
hoitoketjun alkupäähän panostetaan, voi
tarve laitoshoidolle lykkääntyä.
On tutkimuksellista näyttöä siitä,
että ikäihmiset hyötyvät oikea-aikaisesta
kuntoutuksesta. Kelan kuntoutuksen yläikäraja
on nyt 65 vuotta. Vihreiden mielestä sitä olisi
perusteltua nostaa ainakin 68 ikävuoteen.
Asuinympäristön esteettömyyttä pitää parantaa
sekä rakennettaessa uusia taloja että peruskorjattaessa
vanhoja. Tuettuja asumispaikkoja tulisi voida tarjota nykyistä enemmän.
Asumispaikan jonottaminen kolmekin vuotta on nykyään
tavallista, eikä näin saisi olla.
Arvoisa puhemies! Kaikille on taattava mahdollisuus osallistumiseen
ja aktiiviseen kansalaisuuteen ikään katsomatta.
Itsenäinen selviäminen sekä mahdollisuus
tehdä omaa elämää koskevia päätöksiä parantavat
iäkkään ihmisen elämänlaatua.
Hyvinvoivat vanhukset ovat voimavara, johon kuntien kannattaa
panostaa. Monissa kunnissa onkin satsattu ikäihmisille
suunnattuihin palvelukeskuksiin. Palvelu- ja virkistyskeskukset tarjoavat
erilaisia harrastus-, kulttuuri- ja liikuntapalveluita. Esimerkiksi
Helsingissä Riistavuoren palvelukeskuksessa kuntoutuksella
on iso rooli: ikäihmisten henkistä, fyysistä ja
sosiaalista vireyttä ja toimintakykyä pyritään
tukemaan ja ylläpitämään.
Toimimaton vanhustenhuolto kaatuu usein naisten päälle:
riittämättömän henkilömitoituksen
vuoksi kärsivät hoito- ja hoivatyöntekijät ovat
pääsääntöisesti naisia.
Omaishoitajien jaksamista on tuettava takaamalla heille riittävästi lomaa
ja vapaapäiviä. Nykyisellään
omaishoidon tuen myöntämisessä on kuntakohtaisia
eroja, mikä asettaa kansalaiset keskenään
epätasa-arvoiseen asemaan. Omaishoidon tukipäätösten siirtäminen
Kelan vastuulle takaisi omaishoitajille tasa-arvoisemman kohtelun
asuinpaikasta riippumatta.
Arvoisa puhemies! Huolestuttavaa vanhuspalveluitakin silmällä pitäen
on verorahojen karkaaminen hoivabisneksen myötä ulkomaille,
kun monikansalliset yhtiöt valtaavat kuntien kilpailuttamia
hoiva- ja hoitopalveluita. Hoivayhtiöitä siirtyy
jatkuvasti ulkomaisten pääomasijoittajien omistukseen.
Jo nyt kolme suurinta vanhusten asumispalveluja tuottavaa yritystä on
ulkomaalaisomistuksessa.
Hoivabisnekseen on pystyttävä puuttumaan. On
pöyristyttävää, että monikansalliset
yhtiöt pääsevät tekemään
voittoa suomalaisten terveydenhoidolla samalla, kun valtio menettää suuria summia
verotuloja, joilla juuri voitaisiin kustantaa parempia hyvinvointipalveluita.
Jos monikansalliset yhtiöt pääsevät
liikaa valtaamaan hoiva- ja hoitomarkkinoita, ne takuuvarmasti nostavat
ennen pitkää myös hintojaan.
Nykyinen järjestelmä mahdollistaa verokilpailun
kansallisten lakien avulla, ja verot tuloutetaan sinne, missä verotus
on keveintä. Tämänkaltaiselle verokilpailulle
on tehtävä loppu. EU:lle on annettava riittävästi
valtaa puuttua verokilpailuun. Vain se on riittävän
suuri toimija, jotta saamme yhteiset pelisäännöt
ja lisää avoimuutta yritysverotukseen. Verokilpailun
vaikeuttamiseksi vihreät vaativat yritysverolle vähimmäistasoa.
Arvoisa puhemies! Ennen päätöstä lain
tarkasta sisällöstä on tärkeää arvioida
lain vaikutuksia. Tarvitsemme tietoa siitä, miten laki
ja mahdolliset hoitajamitoitukset tulevat vaikuttamaan kuntiin,
kotihoidon tasoon, omaishoitajien tilanteeseen jne.
Kunnat eivät yksin selviä lain antamista uusista
velvoitteista, vaan valtion on osallistuttava niiden rahoitukseen.
Vanhuspalvelulain toteutuminen vaatii riittävän
henkilömitoituksen ja muun panostuksen niin laitoshoidon
kuin kotihoidonkin puolelle. Hoivatyön houkuttelevuutta
täytyy lisätä, sillä se on koko
toiminnan jatkuvuuden elinehto. On tärkeää,
että arvokasta hoivatyötä tekevien jaksamisesta
huolehditaan, sillä ilman heitä meillä ei
olisi vanhustenpalveluita ollenkaan.
Ulla-Maj Wideroos /r(ryhmäpuheenvuoro):
Ärade talman, arvoisa puhemies! Det intressanta med
interpellationen vi i dag diskuterar är att den anmärkningsvärt
nog stöder regeringens grundläggande värderingar
i fråga om äldreomsorgen. Det är knappast
någon hemlighet att vi som bärande princip vill
se den enskilda människans behov i alla situationer. Strukturer
behövs, men en politik som inte förmår
se individen framför systemet är en politik som
inte bara är förlegad, den är också omänsklig
och ineffektiv.
Vi vill också alla att det ska finnas tillräckligt med
kunnig och utbildad personal i vården. Trivseln på jobbet ökar
då arbetsmängden inte känns övermäktig
och personaldimensioneringen är rätt. Det är
viktigt att det på arbetsplatsen finns tid för
att faktiskt byta några vänliga ord såväl med
klienter och anhöriga som med kollegerna. Utöver
det vill vi alla utveckla alternativa vårdformer, vårdformer
som passar olika människors situation, vare sig det är
fråga om hemvård, serviceboende eller vård
på en hälsocentral.
Vår gemensamma vilja sträcker sig också till att önska
oss tillräckliga ekonomiska resurser för att se
till att vars och ens rätt till vård på bästa
sätt också kan omsättas i praktiken.
Kort och gott, vi vill att respekt för människan
ska vara det ledande ordet i vår politik.
Arvoisa puhemies! Hallitusta ja oppositiota erottavat raja-aidat
ilmenevät lähinnä näkemyksenä siitä,
miten voimme ja kykenemme saamaan aikaan sitä hyvää,
mitä haluamme toteuttaa. On myös syytä selkeästi
korostaa, että todellisuus ei todellakaan ole niin synkkä kuin
välikysymyksen tekijät haluavat väittää.
Maamme vuodeosastoilla työskentelee uskomattoman osaavaa
henkilöstöä, jota arvostetaan, ja meillä on erinomaisia
hoitokoteja ja tarpeisiin sopeutettuja kotipalveluja saatavana.
Lisäksi hallitus on päättänyt
lisätä vanhustenhoidon määrärahoja
ja edennyt suuntaan, jolla vahvistetaan ikäihmisten oikeuksia
vanhuspalvelulailla. On paikallaan tunnustaa edistysaskeleet ennen
kuin ryhdytään miettimään puutteita,
joita myös kieltämättä on. Ruotsalaisen
eduskuntaryhmän mielestä olemassa olevat epäkohdat
voidaan korjata toisaalta muuttamalla ajattelutapaamme, toisaalta
arvioimalla ja kehittämällä rakenteita.
Voimme aloittaa kysymällä itseltämme,
miksi Suomessa hoidetaan ihmisiä pidempään
sairaaloissa kuin missään muualla Euroopassa.
Eikö tämä viittaa siihen, ettemme jostakin
syystä pysty sijoittamaan ihmisiä oikeaan hoitopaikkaan? Ehkä meidän
järjestelmäämme leimaa läpeensä laitosajattelu,
vaikka itse asiassa annos avohoitoajattelua sen sijaan tekisi meille
hyvää. On myös tärkeää pitää huolta
siitä, että perusterveydenhuolto toimii optimaalisesti
ja että tiedonkulkua eri terveydenhuollon yksikköjen
välillä kehitetään.
Tässä olisikin paikallaan, että ei
pelkästään vaihdettaisi raidetta, vaan
muutettaisiin myös suuntaa. Vanhusten laitoshoitoajan minimoimiseksi
on torjuttava vanhojen ihmisten yksinäisyyttä ja
ylläpidettävä heidän toimintakykyään. Vanhusten
edellytyksiä kotona asumiseen on myös parannettava
kehittämällä palvelusetelijärjestelmää niin,
että vanhukset voivat niiden avulla ostaa ja valita palveluita
haluamallaan kielellään esimerkiksi. Kukaan ei
kiellä, että resurssit ovat tarpeen, jotta vanhustenhoito
olisi toimivaa. Samanaikaisesti meidän on syytä olla
tietoisia siitä, että toinen ajattelutapa ja uusi
suhtautuminen ei automaattisesti vaadi enemmän rahaa.
Keskusta vaikuttaa valitettavasti kiinnittävän niin
paljon huomiota rahaan, että uusi ajattelu jää kokonaan
varjoon. Oppositiota kuunnellessa saa joskus sellaisen vaikutelman,
että kuntien talous olisi yksittäinen, erillinen
ilmiö. Todellisuus on kuitenkin se, että kuntien
talous on osa koko maan taloutta, ja koko maan talous on osa Euroopan
taloutta ja globaalia taloutta. Vahva konsensus vallitsee siitä,
että talouskehityksen näkymät eivät
ole tällä hetkellä erityisen valoisat,
eikä mikään vastuullinen hallitus voi
luvata kovin paljon enemmän rahaa kunnille juuri nyt. Ratkaisuja
on haettava jostain muualta.
Ärade talman! Svenska riksdagsgruppen anser att en
bra servicenivå måste bygga på en stark offentlig
sektor som kan konkurrera med internationella bolag som gärna
vill komma in på servicemarknaden. Det är bara
med starka primärkommuner det här fungerar, så att
kommunerna faktiskt har möjlighet att välja själva,
producera eller köpa tjänster enligt sina egna
villkor. När det gäller serviceproduktionen måste
vi också kunna ge de allmännyttiga samfunden en
viktig ställning.
Om kommunerna inte har den faktiska kapaciteten att erbjuda
konkurrenskraftiga alternativ eller att i upphandlingen lägga
större vikt på kvalitetskriterierna, blir det
i sista hand invånarna som lider i form av sämre
service. Speciellt med tanke på äldrevården är
det här något att ta på allvar. För
att kunna erbjuda alternativ, behöver vi alltså starka
primärkommuner.
Ärade talman! Till sist, med den nya lagen om äldreomsorg
kommer vi att ha en mycket bra grund att bygga vidare på,
uttryckligen bygga vidare på. Samtidigt vet vi att det
bara är ett första trappsteg och för
att ytterligare stiga till en högre servicenivå måste
bygget fortsätta. Det behövs alltså uppföljning
och med största sannolikhet en revidering av lagen om några år.
Men början är bra och det arbete som gjorts är
värt beröm.
Genom att fortsätta med en politik som betonar respekten
för de enskilda människornas behov kan äldreomsorgen
bli ännu bättre i vårt land. Regeringen är
på rätt väg och åtnjuter svenska
riksdagsgruppens förtroende.
Leena Rauhala /kd(ryhmäpuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Keskusta lähestyy ikäihmisten
palveluita aivan oikeasta näkökulmasta välikysymyksessään.
Jokaisella suomalaisella tulee olla oikeus arvokkaaseen vanhuuteen,
aivan kuten kysymyksen perusteluissa todetaan. He ovat myös
oikeassa siinä, että vanhusten hyvästä hoidosta
ja asumisesta tulee keskustella kokonaisuutena. Sitä en
kuitenkaan ymmärrä, miten keskustan edustajat
voivat vähätellä hallituksen esitystä vanhuspalvelulaiksi,
kun ottaa huomioon, ettei keskusta saanut kyseistä lakia
aikaiseksi kahden edellisen hallituskauden aikana.
Välikysymyksessä todetaan, että hallitus
riitelee pilkuista, kun pitäisi puhua kokonaisvaltaisesta
hoidosta. Todellisuudessa laissa on kuitenkin laaja sisältö,
jossa huomioidaan niin vanhusten laitoshoidon kuin kotihoidonkin
tarpeet. Tämä monipuolisuus tekee laista vaikuttavan
kokonaisuuden, jonka avulla voidaan päästä hoidon
tasokkuuden ja laadun nostamiseen.
Arvoisa puhemies! Kristillisdemokraatit ovat pitäneet
tärkeänä, että vanhuspalvelut
järjestetään nimenomaan asiakkaan lähtökohdista
käsin. Tämä on myös annettavan
vanhuspalvelulain tavoite. Laissa on huomioitu palvelusuunnitelmat,
jotka on tehtävä asiakkaan palvelutarvetta aidosti
kuvaaviksi ja joissa näkyy toimintakykyä tukevat
palvelut ja hoivan muodot. Ikäihmisen pitää saada
palvelusuunnitelman mukaiset riittävät palvelut
oikeaan aikaan. Pidämme tärkeänä,
että vanhuksilla on mahdollisuus itse vaikuttaa hoitoihin
ja palveluihin ja niiden valintaan. Uutta laissa on todella hyvänä asiana
vastuuhoitajan nimeäminen, joka osaltaan tukee tavoitetta
ikäihmisen tarvetta vastaavasta ja yksilöllisestä hoidosta.
Omaishoidon tarpeet, joita keskusta peräänkuuluttaa
välikysymyksessään, sisältyvät
kyllä lainvalmisteluun. Omaishoidon tukea koskevan lainsäädännön
kehittämistä tehdään samanaikaisesti
vanhuspalvelulain kanssa. Olemme tyytyväisiä siihen,
että budjettiriihessä sovittiin 10 miljoonan euron
lisäys omaishoidon tukipalveluihin ensi vuodeksi.
KD:n eduskuntaryhmä näkee, että kunnissa tulee
ymmärtää omaishoidon inhimillinen arvo
ja että kaikki omaishoitajat todella pääsevät
tuen ja palvelujen piiriin. Tällä tavoin säästetään
myös kalliimmasta laitoshoidosta.
Me kristillisdemokraatit olemme pitäneet tärkeänä,
että lakiin tai asetukseen kirjattaisiin tarkka henkilöstömitoitus.
Me emme ole tätä tavoitetta peitelleet, emmekä peittele
sitä nytkään. Henkilöstömitoitus,
joka perustuu 0,5 hoitajaan vanhusta kohden, takaa tyydyttävän
hoidon tason ja poistaa pahimmat rimanalitukset. Hoidon hyvään
tasoon vaadittaisiin se 0,7 hoitajaa jokaista hoidettavaa kohden.
Pidän jälkimmäistä mitoitusta
tavoittelemisen arvoisena. Vaikka tämä tavoite
ei tässä laissa toteudu, pidämme kuitenkin
lain yleishenkeä ja kokonaisuutta sellaisena, että voimme
olla siihen tyytyväisiä.
Henkilöstön määrän
ja mitoituksen lisäksi henkilöstön ammattitaidolla
ja nimenomaan osaamisella taataan hoidon laatu. Laki tulee edellyttämään,
että kunnat hankkivat riittävän määrän
henkilöstöä, jolla on tarpeellista osaamista. Tämä sisältää muun
muassa gerontologiseen hoitoon ja sosiaalityöhön,
geriatriaan ja monialaiseen kuntouttamiseen liittyvän asiantuntemuksen
lisäämistä ikäihmisten hoidossa.
Pidämme siis erityisen tärkeänä,
että laadun ja osaamisen lisäämistä pidetään
esillä tätä lakia käsiteltäessä.
Hyvän hoidon lähtökohtana on hyvä johtaminen.
Me emme voi ummistaa silmiämme sille, että laitoksissa
ja muussa hoidossa on monella paikkakunnalla johtamisongelmia. Hyvällä johtamisella
voidaan saada aikaan parempaa hoitoa ja olemassa olevien resurssien
parempaa käyttöä ja kohdentamista. Tuleva
vanhuspalvelulaki sisältää myös
johtajanäkökulman ja sitä kautta ohjaa
hoidon järjestävää tahoa panemaan
työnjohdolliset asiat kuntoon.
Kristillisdemokraattinen eduskuntaryhmä näkee,
että ikäihmisten inhimillinen hoito on erittäin
tärkeä arvokysymys. Laadukkaan ja tarkoituksenmukaisen
hoidon saaminen edellyttää vanhusten ja heidän
omaistensa toiveiden kuulemista ja toteuttamista. Se vaatii myös
riittävää resursointia ja osaamisen lisäämistä johtamiseen
ja varsinaiseen hoitotyöhön. Monet niistä hyvistä tavoitteista,
joita olemme ajaneet vuosikausia, ovat nyt tässä laissa.
Tästä syystä annamme tukemme hallitukselle
ja jatkamme työtä hyvän hoidon ja arvokkaan
vanhuuden edistämiseksi.
Ensimmäinen varapuhemies Pekka Ravi:
Tässä vaiheessa myönnän
ministeri Guzenina-Richardsonille puheenvuoron, jonka jälkeen käynnistämme
debatin. — Olkaa hyvä! Mielellään
tuohon puhujakorokkeelle, ja 5 minuuttia.
Peruspalveluministeri Maria Guzenina-Richardson
Arvoisa puhemies! Edustaja Rehula, teidän puheenvuoronne
oli perin hämmentävä. Vaikutti siltä,
että te, edustaja Rehula, ette kuunnellut hallituksen vastausta,
niin monta väärää väitettä siinä oli.
Toisin kuin edustaja Rehula väitti, vanhuspalvelulaissa
painopiste ei ole laitoshoidossa, ei ole ollut missään
vaiheessa eikä tule olemaan. Hallituksen vastauksessa todettiin useaan
otteeseen, että vanhuspalvelulain painopiste on nimenomaan
kotiin vietävien palveluiden puolella. Näin on
ollut nimeämäni vanhuspalvelulakia valmistelleen
työryhmän esityksessä aivan alusta asti.
Kotiin vietävät palvelut, kuntoutus, toimivat
hoitoketjut, toimivat hoitopolut ja iäkkäiden
oman äänen kuuleminen ovat vanhuspalvelulain ydin.
Edustaja Rehula, jos teillä kuullun ymmärtämisessä on
vaikeuksia, niin edustajien pöydille on jaettu hallituksen
vastaus myöskin kirjallisena.
Edustaja Rehula totesi, että mikään
desimaali ei takaa riittäviä hoitoja. Arvoisa
edustaja Rehula, kuka niin on väittänyt? Vanhuspalvelulaki
on hyvin laaja kokonaisuus, jossa otetaan huomioon ennaltaehkäisy,
osallisuuden lisääminen, palveluiden saamisen
vahvistaminen. Laissa huomioidaan myöskin hoitohenkilökunnan
aseman parantaminen ja jaksaminen.
Edustaja Vehviläinen, te vähättelitte
Elli Aaltosen vetämän kansallisen omaishoidon
tuen työryhmän työtä. Tuo työryhmä tulee
antamaan väliraporttinsa heti ensi vuoden alussa. Minä pitäisin
sitä heidän työtään
hyvin merkityksellisenä, koska he ottavat omaishoidon tuen
ja omaishoidon siinä isona kokonaisuutena huomioon — ei niin,
että paikkaillaan laastareilla vaan katsotaan kansallisesti
kokonaisuutena tätä asiaa.
Perussuomalaisten Arja Juvonen, te totesitte, että iäkkäiden
oma ääni ja heidän omaistensa ääni
on otettava huomioon palveluissa. Tämä on kirjattuna
lakiin, ja tämä on todella tärkeä asia. Jaan
myöskin edustaja Juvosen näkemyksen siitä,
että keskustapuolueella olisi ollut mahdollisuus parantaa
niin omaishoitajien asemaa kuin säätää itse
vanhuspalvelulaki niiden kahdeksan vuoden aikana, kun te olitte
hallitusvastuussa pääministeripuolueena. (Välihuutoja
keskustan ryhmästä) Vaikka kuntavaalit lähestyvät,
on keskustan turha yrittää saada nyt Kataisen
hallituksen aikana aikaansaatua vanhuspalvelulakia näyttämään
huonolta asialta. Happamia, sanoi kettu pihlajanmarjoista.
Ensimmäinen varapuhemies Pekka Ravi:
Sitten debattiosuus, johonka voi pyytää osallistumismahdollisuutta
painamalla V-painiketta, nousemalla seisomaan. Muistutan nyt siitä,
että niitten debattipuheenvuorojen, vastauspuheenvuorojen,
maksimipituus on 1 minuutti.
Juha Rehula /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Arvoisa peruspalveluministeri, kauniita
ja lämpimiä sanoja. Tässä tulee
aivan liikuttuneeksi.
Keskustan eduskuntaryhmä kiittää siitä,
että meillä on vanhuspalvelulaki käsittelyssä,
mutta me emme voi käsittää sitä ihmisten
sumuttamista sillä, että te kehutte lakia, joka
on monipuolinen ja jonka keskeinen asia on se, että ihmisen
on hyvä asua kotona, ja te väitätte,
että vanhuspalvelut tulevat kuntoon tämän
lain kautta — kun te samanaikaisesti hehkutatte uutta rahaa
150 miljoonaa euroa vuositasolla ja toisaalla vasen käsi ottaa
800 miljoonaa kuntien edellytyksiä tuon lain toteuttamiseen.
Aivan käsittämätöntä!
Toisekseen, omaishoidon tuen kriteerit eivät yhtenäisty
sillä, että laaditaan joitakin uusia selvityksiä.
Kela-siirto on ainoa mahdollinen, ja te ilmoitatte nyt ykskantaan,
että tämä hallitus ei sitä tee.
Kiitos, arvoisa peruspalveluministeri, tästä tiedosta.
Tämä tulee teitä vielä vastaan monta
kertaa.
Anu Vehviläinen /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! On todellakin juuri niin, kuten tässä edellä Rehula
sanoi. Te löydätte tämän teidän
vastauksenne vielä monta kertaa edestänne. On
hyvä, että siinä olette rehellisiä ja toteatte,
että tämän hallituksen suunnitelmiin
ei todellakaan kuulu omaishoidon tuen Kela-siirto. Te olitte sitä mieltä vielä vaalien
alla, kaikki muut puolueet paitsi kokoomus, ja SDP:kin oikein tiukan
kannan otti kesäkuussa asiasta, mutta nyt se ei enää kuulu
edes teidän suunnitelmiinne. Jotenkin kyllä tässä kaipaan
kansalaisille, äänestäjille jonkinlaista
suojaa siitä, että mitä ennen vaaleja
puhutaan ja mitä sitten täällä halutaan
kaiken kaikkiaan sanoa.
Totean tästä raha-asiasta, että jos
150 000 ikäihmistä hoidetaan omaishoidon
tuella kotona ja arvioidaan, että se tuo yhteiskunnalle
säästöjä noin 2 miljardia euroa,
niin eikö tämä yhtään
teihin satu. Ettekö te ymmärrä sitä,
että tässä olisi myös tähän
pidempään tulevaisuuteen ja raha-asioihin ja julkiseen
talouteen myös mahdollisuuksia?
Anne-Mari Virolainen /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Keskusta peräänkuulutti
sitä, että ihminen kohdataan ihmisenä eikä vain
fyysisen iän perusteella. Siitä nimenomaisesti
tässä laissa on juuri kysymys.
Tästä on aivan varmasti tulossa tasapainoinen kokonaisuus,
jossa vahvistetaan vanhusväestön oikeutta saada
niitä palveluita, kun se yksilöllinen palvelutarpeen
analysointi on tehty. Siitä tässä on
nimenomaan kysymys. Me ymmärrämme, että on
paljon kuntakohtaisia eroja, on taloudellisia eroja ja on eroja
hoitaa näitä asioita, mutta ei meidän
tarvitse keksiä pyörää uudestaan,
vaan me voimme ottaa oppia toisista kunnista.
Minulla on kädessäni Liedon kunnan ikäpoliittinen
strategia vuoteen 2015. Me olemme tässä ottaneet
kantaa kotihoidon mallintamiseen, ei niinkään
rahalisäyksiin. Päivätoimintakeskus, joka
on budjettilisäys — sen avajaisia vietetään muuten
15.10. — on omaishoidon palveluketjujen kehittämistä,
muistiongelmaisten palveluketjuja. Kysymys on hyvin paljon myös
niistä toimintatavoista, joita kunnissa on käytössä.
Anneli Kiljunen /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Keskusta vaatii omaishoidon tukipalkkion
siirtämistä Kelaan, mutta tosiasia on kuitenkin
se, että tämä Kelaan siirto ei onnistu
ennen kuin me olemme kehittäneet valtakuntaan yhtenäiset
kriteerit. Näitä kriteereitä valmistellaan
tällä hetkellä valtakunnallisessa ryhmässä,
ja vasta sen jälkeen kun nämä kriteerit
on pystytty tekemään ja on pystytty arvioimaan tämä kokonaisuus,
pystytään katsomaan se, pystytäänkö mahdollisesti
omaishoidon tukipalkkio siirtämään Kelaan
vai onko se järkevämpi säilyttää kunnissa.
Omaishoitajien yhdenvertaisuuden näkökulmasta
pelkkä palkkio ei tuo yhdenvertaisuutta, vaan siihen liittyvät
vahvasti, liitännäisenä myös tukipalvelut,
ja tämä kokonaisuus tuo yhdenvertaisuutta. Juuri
tätä kokonaisuutta tämä omaishoidon
valtakunnallinen kehittämisohjelma tekee, ja se tulee eduskunnalle
käsittelyyn, ja siitä lähdetään
sitten lainsäädäntöä viemään
eteenpäin.
Arja Juvonen /ps (vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Vanhuslakiin oli alun perin tulossa
tämä hoitajan ilmoitusvelvollisuus, mikäli
hän kohtaa siellä hoitotyön kentällä hoidon
laiminlyöntiä tai potilaiden tai vanhusten kaltoinkohtelua.
Ymmärtääkseni tämä pykälä on nyt
poistettu sieltä lakiesityksestä, ja minä kysyisinkin,
minkä ihmeen takia, koska hoitajana kokisin, että se
valvonta on erittäin hyvää myös hoitajan
tekemänä ja että sitä mahdollisuutta
ei pitäisi viedä pois ja sitä rohkeutta
sitten ilmoittaa niistä epäkohdista.
Sitten lisäksi tästä asetuksenantovaltuudesta haluaisin
vielä kerran muistuttaa ja nostaa esille, että kun
siellä lain sisällä se asetuksenantovaltuus ei
velvoita antamaan sitä asetusta, ja kun se 0,5 ei ole ollut
koskaan aikaisemminkaan hyvä, niin kuinka se sitten nyt
tällä hetkelläkään
voisi olla hyvä. Ihan suoraan kysyn: Uskotteko te nyt,
hallitus ja peruspalveluministeri, todellakin, että vuonna
2015 tulee jonkunlainen asetus, ja miltä se tilanne näyttää sitten?
Uskotteko, että nämä asiat paranevat
nyt tässä muutaman vuoden aikana?
Annika Saarikko /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Vanhuspalveluissa ja tässä lainvalmistelussa
puhutaan aika paljon sävyllä vanhuksen selviytymisestä.
Ehkä meidän pitäisi alkaa käydä tätä keskustelua
pikemminkin hyvästä elämästä.
Suora siteeraus ministerin puheesta: "Niukkenevan työvoiman
oloissa resursseja on jaettava siten, että samanaikaisesti
kyetään sekä turvaamaan kaikille kansalaisille
hyvät ja laadukkaat sosiaali- ja terveyspalvelut että vauhdittamaan
tuotannon rakennemuutosta ja lisäämään
innovaatiopotentiaalia."
Arvoisa peruspalveluministeri, teidän puheestanne ihminen
oli aika kaukana. Minusta tämä teidän
kokonainen lakiesityksenne ja tapanne esittää se,
tämä käyty keskustelu henkilöstömitoituksesta,
kohtelee ikäihmistä ikään kuin
tuotantolaitoksen ja organisaation tapauskohtaisena kohteena, ei
ihmisenä.
Erkki Virtanen /vas(vastauspuheenvuoro):
Tämähän oli mielenkiintoinen teollisuuspoliittinen
näkemys.
Omaishoidon tukeen tarvitaan kriteerit, sellaiset kriteerit,
jotka takaavat sen, että jokaisessa Suomen kunnassa jokainen
omaishoitaja saa tukea, vaikka kunnalta rahat loppuisivatkin. Jos niitä kriteereitä
ei
ole, on järkevintä siirtää koko apparaatti
Kelalle. Mutta me olemme hallitusohjelmassa sopineet, että ne
kriteerit laaditaan, ja kun ne kriteerit laaditaan, niin ei ole
mitään perustetta siirtää omaishoidon
tuen maksattamista Kelalle, koska kyllä se Kela tarvitsee
ne kriteerit joka tapauksessa voidakseen maksaa niitä.
Kysymys on siitä, miten parhaiten tuen maksu järjestetään,
ja on pidettävä huoli, että niin käy.
Samalla kuitenkin haluan kiinnittää huomiota siihen,
että on tietysti myöskin liioittelua kuvitella,
että omaiset pystyisivät vastaamaan yksin vanhustenhoidosta.
Se alkaa olla entistä vaikeampaa, kun ne omaisetkin ovat
niin heikkokuntoisia. Siksi me tarvitsemme tämän
lain kokonaisuuden, jota nyt ollaan säätämässä.
Outi Alanko-Kahiluoto /vihr(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Vihreät ovat erittäin tyytyväisiä siihen,
että neuvotteluissa saatiin lisää määrärahoja
vanhuspalveluiden parantamiseen ja omaishoitajien aseman parantamiseen.
Mutta jos katsotaan laajasta näkökulmasta hoiva-
ja hoitopalveluita, niin kaikkein huolestuttavinta on kansalaisten
eriarvoistuminen. Esimerkiksi se, että kansainväliset
firmat valtaavat hoiva- ja hoitopalveluita, todennäköisesti
palvelut tätä kautta myös ennen pitkää kallistuvat,
verorahat karkaavat ulkomaille jne.: tämä on kaikki
pois meidän hyvinvointivaltiomme rahoittamisesta.
Olisi kiinnostavaa kuulla, miten tästä laajasta näkökulmasta
sosiaali- ja terveysministeriössä katsotaan sitä,
miten terveyspalveluita pitäisi jatkossa kehittää,
ja ennen kaikkea, miten monikanavaisuuden purku liittyy tähän
kysymykseen. Nythän kunnissa esimerkiksi makuutetaan vanhuksia
ihan väärissä paikoissa sen vuoksi, että kunnat
välttelevät omaa vastuutaan vanhuksista ja yrittävät
siirtää kustannuksia jonkun muun maksettavaksi,
mutta yhteiskunta ei tästä mitenkään
hyödy.
Astrid Thors /r(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies, värderade talman! Jag är mycket
glad för att ministern tog upp att vi ska få ansvarspersoner
i åldringsvården.
Minä tulkitsen, että ministeriö on
myöskin tutkinut Suomalaisen lääkäriseura
Duodecimin konsensuslauselmaa, jossa ehdotetaan nimenomaan näitä vastuuhenkilöitä.
Mutta tässä he ehdottavat monta muuta viisasta
asiaa ja muun muassa kuntoutusta intensiivisesti ja kohdennetusti, toteavat,
että vuodepotilailta häviää 5
prosenttia lihasvoimasta vuorokaudesta. Ehkä tämä on
syy siihen laitostumiseen, mihin edustaja Wideroos viittasi.
Onko teillä joko työryhmässä tai
nyt tarkemmassa valmistelussa suosituksia tulossa siitä,
miten nopeasti vanhusta, joka on joutunut sairaalaan, kuntoutetaan
joko sosiaalisesti, fyysisesti tai psyykkisesti? Koska tässäkin
on erittäin suuria eroja, erittäin suuria tasa-arvo-ongelmia
kuntien välillä. Jos me saamme paremman kuntoutuksen,
niin saamme myöskin sen omaishoidon ja kodinomaisen hoidon
ja ehkä pystymme välttämään
myöskin yksinäisyyttä, joka on niin monen
vanhuksen ongelma.
Elsi Katainen /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Hallitus leikkaa kunnilta miljardeja ja on
siirtämässä hoitolaskun maksuja välillisesti
vanhuksille itselleen. Hallitusohjelmaan on myöskin kirjattu,
ja ministeri Risikko viime kaudellakin teki töitä sen
eteen, että vanhusten palvelumaksuja yhdistettäisiin.
Palvelumaksujen kirjo on kuntienkin välillä hyvin
kirjava, ja kuitenkin olisi pidettävä nuo palvelumaksut
todellakin kohtuullisina, koska hallitus ei todellakaan voi välillisestikään
käydä vanhusten kukkarolla. Arvoisa peruspalveluministeri,
tämä asia lienee nyt teidän kontollanne.
Missä esitys palvelumaksujen yhdistämisestä viipyy?
Leena Rauhala /kd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Tämän lain hyvänä tarkoituksena
on nimenomaan vahvistaa iäkkään henkilön
mahdollisuutta itse vaikuttaa järjestettävien palvelujen
sisältöön ja toteuttamistapaan ja myös päättää itseään
koskevista valinnoista, että miten ja missä häntä hoidetaan.
Tämä on mielestäni erittäin
hyvä lähtökohta, erityisesti, jos ajatellaan,
että kotipalvelua vanhukset haluavat, iäkkäät
ihmiset haluavat olla kotona hoidettavana mahdollisimman pitkään.
Mutta usein ongelmaksi kotipalveluissa tulee se, että hoitajan käynnit
ovat melko hätäisiä, nopeasti suoritetaan tehtävät
ja sitten sinänsä se vanhuksen kohtaaminen, inhimillinen
kohtaaminen, saattaa jäädä. Samoin siinä saattaa
jäädä vanhuksen toimintakyvyn ja koko
tilanteen seuranta ja arviointi ja sitä kautta uudelleen
ja uudelleen sen määrittäminen, minkälaista
palvelua vanhus tarvitsee. Sen vuoksi pitäisin erittäin
tärkeänä, että kun puhutaan
mitoituksista, (Puhemies koputtaa) meillä olisi riittävästi
hoitajia kotipalvelussa.
Markus Mustajärvi /vr(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Kun arvioidaan sitä, riittävätkö kuntien
rahat välttämättömään
tulevina aikoina, pitää muistaa se, että kunnissa
kuitenkin pelataan aina yleiskatteellisella rahalla. Mutta määrärahojen
ja lainsäädännön rinnalla täytyy kyllä keskustella
hoivahenkilöstön saatavuudesta ja jaksamisesta.
Joissain kunnissa henkilöstön mitoitus on jo reilusti
päälle tuon 0,5:n, esimerkiksi 0,8, ja samaan
aikaan työntekijöitten sairastavuus voi olla reilusti
yli 10 prosenttia. Eli se kertoo vakavista ongelmista: työn
raskaudesta, siitä, että johtaminen ontuu, ja
siitä, että työssäjaksamisen
kanssa on vaikeuksia. Mutta kun hoitohenkilöstö,
muun muassa se paljon puhuttu Sari Sairaanhoitaja, yritti sitten
työtaistelutoimin parantaa työehtojaan, niin kokoomuksen
johdolla pikapikaa säädettiin lakonmurtolaki.
Lenita Toivakka /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Tapasin viikonloppuna ikäihmisiä Mikkelin
torilla, ja he olivat kyllä kovasti kiitollisia siitä,
että tämä vanhuspalvelulaki etenee. He
olivat myös kiitollisia siitä, että se
nimenomaan sisältää nyt monipuolisesti
panostuksia kotihoitoon, kuntoutukseen, omaishoitoon ja myös
laitoshoitoon, sitä unohtamatta, mutta erityisen paljon
tuli kiitosta siitä, että nyt kotipalveluihin
ja tähän ehkäisevään
ikäihmisten hoivaan tulee panostuksia.
Nythän hallitus lisää tähän
rahoitusta jo aiempaa enemmän, enemmän kuin hallitusohjelmaneuvotteluissa
sovittiin: 10 miljoonaa ensinnäkin lisää kotipalveluihin
ja vielä sitten 10 miljoonaa lisää omaishoidon
tukipalveluihin, ja nämä ovat erittäin
tärkeitä painotuksia vanhustenhoivassa, koska
varmasti kaikki haluamme kehittää palveluita siihen
suuntaan, että ehkäisemme ja vähennämme
laitoshoidon tarvetta — mikä itse asiassa oli
peruspalveluministerin asettaman työryhmänkin
tavoitteissa, että pois, irti laitosvaltaisuudesta — ja
että kykenemme auttamaan ihmisiä palveluin, asumaan
ja voimaan paremmin kotona. Toivotan nyt menestystä (Puhemies
koputtaa) sille työlle, että laki etenee pikaisesti
kunnissa ja ikäihmiset saavat hyviä palveluita.
Merja Kuusisto /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! On erittäin hyvä, että meillä on
nyt mahdollisuus keskustella täällä yhdessä ikäihmisten
hyvästä hoidosta ja palveluista sekä omaishoitajien
tilanteesta.
Vanhuspalvelulain ehkä paras sisältö on
se, että siinä kuunnellaan ihan oikeasti palveluja
tarvitsevaa ikäihmistä ja myös heidän
omaisiaan. Pidän erittäin tärkeänä,
että ikäihminen saa oman hoitajan, jonka kanssa
voidaan sitten laatia yhteinen hoitosuunnitelma, jossa sitten otetaan
huomioon kaikki ne palvelut ja tarpeet, joita ikäihmisellä on.
Erittäin hyvä on myös, että ikäihmisen omaiset
voivat olla tässä prosessissa mukana. Pidän
tätä erittäin hyvänä.
Hyvä asia on myös, että asiaa seurataan,
että kunnilla on velvollisuus seurata, että nämä hyvät
hoitosuunnitelmat tehdään ja ne toteutetaan, ja
niistä pitää sitten vuosittain kuitenkin
antaa tilastot ja kertoa, miten kunta on toiminut. (Puhemies koputtaa)
Ikäihmisiä ylipäätään
täytyy kunnioittaa, ja täytyy antaa heille se
kiitos, ja meidän täytyy olla kiitollisia siitä,
(Puhemies koputtaa) mitä he ovat elämänsä aikana
tehneet työelämässä ja vielä sitten
eläkkeelle jäätyään
seuroissa sekä auttaneet omaisiaan ja hoitaneet lastenlapsiaan.
He ovat suuri rikkaus.
Ari Jalonen /ps(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Vanhuspalvelulakia käsitellessänne
te kiistelitte kylmistä luvuista ja päädyitte sitten
kiistelyn jälkeen samaan lukuun, joka on jo nykyisinkin
voimassa. Pelkään, että tämän
kiistelyn alle te unohditte sen, että kyse on kuitenkin loppujen
lopuksi ihmisestä ja inhimillisestä tarpeesta.
Haluaisin nostaa yhden pienen vaikkakin tärkeän
ja henkilökohtaisen asian esille. Oletteko käsitelleet
lainkaan vanhuksen kaipuuta aviopuolisonsa luokse eri hoitomuodoissa,
(Välihuutoja vasemmalta) eli kun ihmiset joutuvat joihinkin
hoitopisteisiin, heillä olisi oikeus olla aviopuolisonsa
lähellä? Tämä sama asia koskee
myös vammaisia. Tämän asian takia kannattaa
pitää kyllä puheensa.
Aila Paloniemi /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Kodinomaiset hoito- ja hoivaratkaisut ovat
aivan ilmiselvästi tulevaisuuden avainasia.
Perhehoidossa perhehoitajan kodista tulee vanhuksen koti. Pysyvän
hoitajan ja perheenomaisen hoidon myötä vanhuksen
yksilölliset tarpeet voidaan huomioida hyvin. Perhehoitaja
tuntee vanhuksen elämänhistorian. Se auttaa ymmärtämään
muun muassa dementoituvan vanhuksen yksilöllistä tilannetta
ja tarpeita, ja kotiympäristö ylipäätään
ja eläminen perheenjäsenenä tukevat jokapäiväisten
arkitoimintojen säilymistä. Monet kunnat ovat
ottaneet jo tämän uuden hoitomuodon palveluvalikkoonsa,
mutta nyt, jotta perhehoitajia saataisiin lisää,
tämä välimuotoinen palvelu todella tarvitaan
meidän vanhuspalveluvalikkoomme. Nyt pitäisi saada
se perhehoitolain kokonaisuudistus aikaiseksi, jossa esimerkiksi perhehoitajien
sosiaaliturva laitetaan kuntoon.
Sari Sarkomaa /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Kokoomukselle on erittäin tärkeätä,
että me huolehdimme hyvin niistä sukupolvista,
jotka ovat tämän itsenäisen isänmaan rakentaneet.
Olemme erittäin tyytyväisiä siihen,
että vihdoin saamme vanhuspalvelulain. Se on tärkeä asia.
Epäselväksi on jäänyt se, tukeeko
keskustapuolue tätä lakia. Ymmärrän
sen, että oli harmillista, että kun oli keskustajohtoinen
hallitus useamman kauden, silloin tätä lakia ei
saatu, mutta nyt pitäisi katsoa eteenpäin ja iloita
siitä, että tämä laki on vihdoin
saatu. Keskusta ei tiennyt, otetaanko velkaa enemmän vai
vähemmän. Osaatteko te sanoa, kannatatteko tätä lakia
vai ette? Haluan kyllä yhtyä siihen, mitä peruspalveluministeri
sanoi: lukekaa, mitä ministeri sanoi. Todellakin lisäresursseja
tulee. Laitoshoitoa, omaishoitoa ja kotipalveluita, kotihoitoa kehitetään
niin, että painopisteenä ovat kotiin vietävät palvelut,
ja todellakin lisärahaa tuli omaishoidon tuen kehittämiseen
niin, että se olisi tasapuolisesti saatavilla. Eivätkö nämä ole
hyviä asioita? Annatteko te tuen tälle uudelle
laille vaiko ette?
Kimmo Tiilikainen /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Keskustalle ihmisten yhdenvertaisuus on perusarvo,
ja omaishoitajien ollessa kyseessä tuo perusarvo, yhdenvertaisuus, toteutuu,
jos omaishoidon tuen kriteerit ovat yhtenäiset sen myöntämisessä,
ja silloin täytyy Kansaneläkelaitokselle tuo omaishoidon
tuki siirtää.
Viisi hallitusryhmää lupasi ennen vaaleja,
että omaishoidon tuki siirretään Kelan
maksatukseen. Ainoastaan kokoomuksen Katainen sanoi, että ei
tipu. Nyt viisi muuta hallitusryhmää on ilmeisesti
luopunut tuosta Kela-siirrosta. Erityisesti ihmettelen SDP:n kantaa.
Teidän puheenjohtajanne Urpilainen vaati, että omaishoidon tuki
on siirrettävä Kelalle. Ryhmäpuhujanne
Kiljunen sanoi, että työryhmä selvittää ja
ehkä, ja peruspalveluministeri sanoi, että ei
tule. Siis kyllä, ehkä vai ei — mikä on
SDP:n linja? Me haluamme omaishoitajille parempia palveluita ja
jaksamiseen tukea. Mitä te tarjoatte? Ohjausryhmän väliraporttia.
__________
Puhetta oli ryhtynyt johtamaan toinen varapuhemies
Anssi Joutsenlahti.
__________
Päivi Lipponen /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Tämä on todella historiallinen
hetki. Ministeri Guzenina-Richardson on tehnyt valtavan pitkän
työn, käynyt perusteellisesti vanhuspalveluasiaa
läpi, ja häneltä on nyt tulossa laki,
jolla todellakin parannetaan sitä, että kotiin
vietävän hoidon laatu nousee, omaishoitajien asema
paranee ja myös laitoshoidossa olevat vanhukset saavat
hyvää hoitoa. Tällä hetkellä monessa
laitoksessa vanhukset joutuvat odottamaan hoivaa, henkilöstömitoitukset
ovat liian pieniä. Nyt ollaan tehty historiallinen muutos — keskustapuolue
oli kahdeksan vuotta pääministeripuolueena — nyt
on tapahtunut muutos, ja me saamme vanhuspalvelulain voimaan, ja
tästä alkavat paranemaan palvelut vanhuksille.
Pirkko Ruohonen-Lerner /ps(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Täällä on käytetty
monta hyvää puheenvuoroa siitä, kuinka omaishoidon
tuen maksatusta pitäisi uudistaa.
Kansaneläkelaitoksen tekemän selvityksen mukaan
omaishoidossa valtio säästää vuosittain laitoshoidon
kustannuksia 2,8 miljardia euroa. Tämä säästö otetaan
omaishoitajien selkänahasta. Se on väärin.
Kelalla on kaikki valmiudet kohtuullisen valmisteluajan puitteissa
ottaa omaishoidon tuen maksatukset hoitaakseen, jolloin kaikki kansalaiset,
omaishoitajat, olisivat tasa-arvoisessa asemassa riippumatta siitä,
missä kunnassa he asuvat. Kysynkin asianomaiselta ministeriltä:
milloin mahdollistetaan se, että Kela alkaisi hoitaa omaishoidon
maksattamisia, jolloin kaikki tuen saajat olisivat tasa-arvoisessa asemassa
Suomessa riippumatta siitä, missä kunnassa asuvat?
Arto Satonen /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Täällä varmaan
ollaan yhteisesti sitä mieltä, että omaishoitoon
on panostettava, millään muulla keinolla tästä ei
selvitä — ja niin myöskin hallitus tekee.
Mutta minun on kyllä hirveän vaikea ymmärtää sitä,
että täällä ei pienintäkään
luottamusta ole siihen, mitä kunnissa tehdään,
ei pienintäkään: että siellä ajatellaan
asiasta jo niin, että siellä ei osata edes laskukonetta käyttää,
että ei edes sitä ymmärretä,
että jos omaishoito on kuusi, seitsemän kertaa
edullisempaa kunnalle kuin laitoshoito, vanhainkodissakin, ettei
sitä siellä kunnissa osattaisi tehdä. Meillä ainakin
Pirkanmaalla lähes valtaosa kunnista on jo siirtynyt siihen
järjestelmään, että aina kun
omaishoito korvaa laitoshoidon, on oikeutettu omaishoidon tukeen.
Ja kun vielä saadaan nyt nämä yhteiset
valtakunnalliset kriteerit, niin kyllä kai nyt kaiken järjen
mukaan pitäisi jo tämän järjestelmän
pelata, eikä kannata kiistellä siitä, mistä luvusta
se maksetaan.
Mauri Pekkarinen /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Kehukaa vanhuspalvelulakia, mekin kehumme,
mekin olemme siihen valmiita, mutta sanokaa samalla kertaa suomalaisille,
että te leikkaatte kuntien valtionosuuksista 806 miljoonaa
euroa siitä tasosta, millä oltaisiin vuonna 2013,
jos ne vuoden 2011 perusteet olisivat edelleenkin voimassa. Näin
leikkautuu myös vanhuspalveluista selvästi enem-män
kuin erillistä rahaa vanhuspalveluun tällä ratkaisulla
tulee. Pääministeri kertoi lauantain televisiolähetyksessä muutama
viikko sitten, että kunnat saavat 150 miljoonaa euroa sellaista
rahaa, mitä aikaisemmin ei ole ollut. Voi olla, että saavat,
mutta toisaalta leikkaus vie niiltä enemmän kuin
ne saavat.
Edustaja Juvonen ja vähän muutkin, edustaja Sarkomaa
ja edustaja Lipponen, minä olin kaikki ne kahdeksan vuotta
hallituksessa kahden viimeisen hallituksen kauden ajan. Minä kerron teille,
että vuonna 2003, kun me tulimme hallitukseen, sosiaali-
ja terveystoimen valtionosuudet olivat valtion budjetissa 2,735
miljardia euroa, ja kun me teimme viimeisen budjetin, se vastaava
luku oli 5,875 miljardia euroa. Yli kaksinkertaistuivat näiden
alojen valtionosuudet noitten kahdeksan vuoden aikana. (Puhemies
koputtaa) Hakekaa Suomen historiasta vastaava kausi, (Välihuutoja)
jolloin yhtä paljon (Puhemies koputtaa) on näihin
asioihin Suomessa satsattu.
Jari Myllykoski /vas(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Kun kuuntelin peruspalveluministerin
esittämää puheenvuoroa hallituksen vastaukseksi
ja sen jälkeen edustaja Rehulan, joka oli ensimmäisenä allekirjoittajana tässä välikysymyksessä,
niin tuli eittämättä mieleen, että on
ollut aivan sama puheenkirjoittaja, puheenparret on vain käännetty
positiivisesta negatiiviseen. Ministeri kertoi, mitä laki
sisältää, mitä lakiin on liitetty
ja mitkä ovat ne perusteet, millä ja mitenkä sitä pystytään
kunnissa viemään eteenpäin. Ja kun Rehula
käyttää puheenvuoron, hän kertoo
aivan samoilla sanoilla, mitä ei ole ollenkaan tehty. Minä en
tiedä sitten, mistä se väärinymmärrys
ja tämä meidän näkemystemme niin
suuri erilaisuus johtuvat, että kun me näissä asioissa
jotakin sanomme, se täysin kiistetään
tekemättömäksi. Minä ymmärrän,
että tässä salissa tehdään
politiikkaa, mutta jonkunnäköinen kohtuus pitäisi
olla.
Ja edustaja Jaloselle: nimenomaan, tuo laki sisälsi
niitä asioita, mistä te sitä moititte.
Anneli Kiljunen /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Haluan sanoa nyt edustaja Satoselle
sen, että valitettava tosiasia kunnissa on se, että kunnat
ovat tämän määrärahasi-donnaisuuden takia yksipuolisesti
lakkauttaneet omaishoidon tukipalkkioita, yksipuolisesti myöskin
vähentäneet omaishoitajien tukipalveluja ja sitä kautta
omaishoitajien tilanne kunnissa on heikentynyt. Eriarvoisuus kunnissa
on siltä osin erilainen.
Sitten edustaja Tiilikaiselle tämän omaishoidon
tukipalkkion siirtämisestä Kelalle: Meillä on tietenkin
tahtotila siihen, että tämä yhdenvertaisuus
tukipalkkion osalta toteutuisi, ja se on mahdollista siirtää myös
Kelalle, mutta ei ehdolla millä hyvänsä.
Keskusta viime kaudella ajoi omassa esityksessään,
että omaishoidon tuki siirretään Kelalle
ja se kytketään hoitotukeen. Tämän
kytkennän seurauksena omaishoitajien tulotaso heikkenee
20 prosentilla tai 30 prosentilla riippuen siitä, miten
se lasketaan omaishoitajista. (Puhemies koputtaa) Elikkä tällaista
kytkentää me sosialidemokraatit emme missään
tapauksessa hyväksy.
Kauko Tuupainen /ps(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Eläkeläisten kattojärjestön
Eetun mielestä nykyisen voimassa olevan hankintalain mukainen
suora kilpailu soveltuu erittäin huonosti sosiaali- ja
terveyspalveluihin. Euroopan unionissa on paraikaa vireillä asiaa
ohjeistava uusi direktiivi, mikä ei velvoita sosiaali- ja
terveyspalvelujen kilpailutukseen nykyisessä laajuudessa.
Kysynkin: voiko arvoisa ministeri harkita asiaa ja esittää joustoja
hankintalain kansalliseen soveltamiseen Suomessa?
Toinen varapuhemies Anssi Joutsenlahti:
Vielä yksi puheenvuoro ennen ministerin vastausta.
Timo Kalli /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Niin kuin tuli todistettua — kun sieltä huudettiin,
että mitä keskusta teki — keskusta varasi
kunnille selvästi enemmän rahaa kuin tämä hallitus
ja keskustaa edeltäneet hallitukset. Mutta raha ei yksin
riitä, vaan jos halutaan kotihoitoa ja omaishoitoa kehittää,
se edellyttää, että resursseja ja painopistettä siirretään, mutta
sen lisäksi tarvitaan palveluhenkisyyttä johtamiseen
ja sellaista johtamista, jossa se kotihoito ja omaishoito nostetaan
siihen arvoon, että ihmiset kokevat, että he antaumuksella
ovat tekemässä sellaista työtä,
joka on ihmisarvoista, joka korostaa vanhuutta. Tässä johtamismielessä tarvitaan
uutta asennetta.
Peruspalveluministeri Maria Guzenina-Richardson
Arvoisa puhemies! Täällä salissa on
nostettu paljon sellaisia asioita esille, jotka itse asiassa sisältyvät
lakiin. Esimerkiksi edustaja Jalonen, te peräänkuulutitte,
ja minun mielestäni aivan oikeutetusti, sitä,
että meillä iäkkäät pariskunnat
saisivat asua yhdessä niin, että heitä ei
erotettaisi. Laissa on ihan oma pykälänsä,
jossa näin todetaan, eli tämä asia on
hoidossa.
Edustaja Paloniemi peräänkuulutti perhehoitolakia.
Se ei ihan varsinaisesti tähän vanhuspalvelulakiin
liity, mutta kyllä se on valmistelussa meillä sosiaali-
ja terveysministeriössä, niin kuin olen edustaja
Paloniemelle useaan otteeseen täällä salissa
jo todennut, ja myöskin tuolla käytävän puolella.
Sitten edustaja Katainen kysyi palveluasumismaksuista, ja tämä on
hyvin tärkeä asia. Meillä on nyt ensimmäinen
vaihe alkamassa valmistelussa niin, että palveluasumisen
maksuja koskevien muutosten valmistelu käynnistetään
vielä tänä syksynä. Sitten on
tulossa toinen vaihe, jossa toteutetaan terveydenhuollon yhtenäinen
maksukatto yhdistämällä kunnallisen terveydenhuollon
maksukatto ja lakisäätäisen sairasvakuutuksen
lääkekustannusten vuosiomavastuuosuus. Tämäkin
on ministeriössä aikataulutettu tulevaksi.
Sitten on kolmas vaihe, eli sosiaali- ja terveydenhuollon maksuja
koskevat säännökset kootaan samaan lakiin.
Ja kun tämä säädöshanke
on hyvin laaja ja vaativa ja ministeriössä valmisteluresurssit
ovat kuitenkin rajalliset, niin on arvioitu, että tämä koko
valmistelutyö saataisiin valmiiksi niin, että vuonna
2014 olisi eduskunnalle esitettävänä tämä iso
kokonaisuus.
Edustaja Satonen puhui hyvin viisaasti. Te nostitte esille juuri
nämä kustannusvertaukset siitä, millä tavalla
omaishoidon tukeen panostaminen kunnassa tulee edullisemmaksi kuin
se, että ei auteta omaishoitajia jaksamaan, ei niitä tukipalveluita
tuoda, ei vahvisteta näitä omaishoitajien vapaapäiviä.
Monet omaishoitajat nimittäin ihan aidosti eivät
uskalla pitää niitä vapaapäiviään,
kun pelkäävät, millä tavalla
sitten hoidettava tämän intervallijakson jälkeen
palautuu sinne kotiin hoidettavaksi. Kun näitä kustannuksia
on laskettu, niin haluan ne tässä kertoa teille
kaikille. Kun omaishoidon tuen kustannukset keskimäärin
kunnassa yhden omaishoidettavan pariskunnan kohdalla voidaan arvioida
noin 13 000 euroon vuodessa, niin samaan aikaan, kun katsotaan
laitoshoidon kustannukset vastaavasti, vanhainkotihoidon keskimääräinen
bruttokustannus on noin 55 000 euroa vuodessa, josta asiakasmaksut
kattavat keskimäärin 18 prosenttia. Eli kunnan
päättäjillä on tässä kyllä hyvin
olennainen päätäntävalta, millä tavalla
myöskin kunnassa hoidetaan omaishoidon tukipalveluita ja omaishoidon
tuen maksatusta.
Kun täällä nyt edelleen on jatkettu
sitä, että teillä ei ole luottamusta
Elli Aaltosen vetämän omaishoidon tuen kansallisen
työryhmän työhön, niin aivan
kuten täällä on salissa todettu, kyllä me
tarvitsemme ne kriteerit. Oli se maksatus missä tahansa,
niin silti me tarvitsemme yhtenäisiä kriteerejä valtakunnallisesti.
Edustaja Juvonen tiedusteli tästä hoitajien
ilmoitusvelvollisuudesta. Nyt laissa itse asiassa on huomattavasti
laajemmin otettu tämä ilmoitusvelvollisuus, niin
että se koskisi kaikkia kunnan palveluksessa olevia ihmisiä.
Jos havaitaan esimerkiksi kotihoidon puolella niin ikään,
että siellä ei ole riittävästi
tukea annettu tälle kotona asuvalle vanhukselle, niin siitä pitää esimerkiksi
poliisin, palomiesten ja muiden kunnan työntekijöiden
niin ikään tehdä se oma ilmoituksensa,
niin että ei voi laiminlyödä tältä puolelta
sitten sitä, mitä on huomioinut. Se pitää viedä eteenpäin
ehdottomasti.
Asetuksesta te kysyitte, ja meillähän on hallituksen
iltakoulussa ihan kirjallisesti sovittu siitä, että tämä asetus
tullaan antamaan. Tämä on kuuden kohdan sopimus,
jos tätä nyt voidaan sopimukseksi kutsua, ja täällä todetaan,
että vuoden 2015 alussa annetaan valtioneuvoston asetus, jossa
voidaan säätää tarkemmin muun
muassa työntekijöiden määrästä suhteessa
hoidettavien asiakkaiden määrään
ja hoitoisuuteen, työntekijöiden pätevyydestä ja
muista laatutekijöistä, joita voivat olla esimerkiksi
nuo ruokailuvälit ja ulkona käynti. Mikäli
ympärivuorokautisessa hoidossa ja hoivassa ei ole saavutettu
suositusten mukaista vähintään 0,5:n
henkilöstömitoitusta, kun sitä seurantaa
sitten 2014 tehostetusti tehdään, niin säädetään
vähimmäismitoituksesta valtioneuvoston asetuksella,
siis vähintään 0,5:n tasolla.
Itse lähden siitä, että tuohon asetukseen
täytyy kyllä saada niin paljon sellaisia elementtejä, ettei
kertakaikkisesti huono hoiva olisi enää Suomessa
ikinä, kuuna päivänä mahdollista.
Pääministeri Jyrki Katainen
Arvoisa herra puhemies! Kyllä hallitus tasapainottaa
valtiontaloutta. Me leikkaamme ja nostamme veroja yhteensä noin
5 miljardin euron edestä tällä vaalikaudella
tällä tietämällä. Me
teemme sen sen takia, että pystyisimme taittamaan valtion
ylivelkaantumiskehityksen. Tämän hetken tiedon
mukaan me siinä onnistumme. Toivon mukaan se tieto vielä pitää paikkansa
ensi keväänäkin. Osana tätä on
myös kuntien valtionosuuksien leikkaus. Ei siitä mihinkään
pääse. Ei se mikään salaisuus
ole, se on käsitelty tässäkin salissa
moneen kertaan.
Mutta kun katsomme, mitä rahoilla tehdään, niin
nyt on ensimmäistä kertaa meillä käsillä vanhuspalvelulaki,
jossa myös ohjataan lisää resursseja
nimenomaan vanhustenhuoltoon ja säädetään
sisällöllisiä tavoitteita siitä,
mikä on hyvää hoitoa ikäihmisille:
laitospalveluihin, kotipalveluihin, omaishoidon tukipalveluihin.
Eli ei siitä päästä mihinkään,
etteikö nyt olla ensimmäistä kertaa säätämässä tavoitteita
hyvästä hoidosta ikäihmisille. Otetaan
se ikäihminen yksilönä, yritetään
kartoittaa hänen tarpeensa, aivan niin kuin keskustan ryhmäpuheenvuorossa
aivan oikein todettiinkin.
Keskustan ryhmäpuheenvuoroa kun kuunteli, niin siinä oli
paljon, siis todella paljon, semmoista, minkä voi täysin
allekirjoittaa. Siinä oli hyviä tavoitteenasetantoja,
hyviä konkreettisia esityksiäkin. Mutta sitten
teillä se toinen puoli oli semmoinen, joka vei terää tästä tavoitteenasetannasta
tai aidosta mielipide-erosta, koska te sanoitte, että mitään
hyvää ei tehdä, kaikki menee väärin.
Edustaja Pekkarinen, äsken sanoitte, että te kannatatte
vanhuspalvelulakia, toisin kuin ryhmäpuheenvuorossa ja
muutamissa muissa kommenteissa on käynyt ilmi. Eli tämmöinen
ylenpalttinen oppositiohenki, että kaikki on aina väärin
ja mitään hyvää koskaan ei voi
olla, vie aidosti terää siltä kritiikiltä tai
sitten aidoilta mielipide-eroilta.
Tämän vanhuspalvelun sisältökeskustelu
ja myös kuntien velvollistaminen tässä asiassa
on mielettömän tärkeää senkin
takia, että Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen arvion
mukaan me tarvitsemme joka vuosi noin 13 000 uutta hoitohenkilöstön
jäsentä sosiaali- ja terveyspalveluihin. Eli tuommoiset 10—15 vuotta täs- tä
eteenpäin
kokonaislukumäärä on noin 230 000—235 000
uutta työntekijää, joista noin 60 prosenttia
on eläkkeelle siirtyneitä korvaavia ja 40 prosenttia
uuden hoidon tekemiseen. Jo tämä velvoittaa myös
kuntia arvioimaan, mikä on paras mahdollinen, kustannustehokkain
tapa hoitaa ikäihmisiä.
Ihan viimeinen huomio omaishoidosta. Täällä paljon
puhutaan omaishoidon tuesta, ja siinä on tietysti kaksi
osaa, niin kuin edustajat hyvin tietävät. On tämä rahallinen
tuki, johonka tämä keskustelu on nyt painottunut.
Mutta jos kysyy omaishoitajilta tai hoidettavilta, niin uskoisinpa, että vielä tätä
rahaa
tärkeämpiä ovat ne tukipalvelut. Eli
pääseekö hoitaja vapaapäivälle?
Pääseekö hoidettava kuntoutukseen senkin
jälkeen, kun hän on täyttänyt
65, jolloin Kela ei kuntoutusta korvaa? Nyt tällä lailla
pyritään säätämään
mahdollisuuksia ja asettamaan tavoitteita hyvälle kotihoidolle,
hyville omaishoidon tukipalveluille. Se tukiraha on oma asiansa,
siinä poliittisilla ryhmillä on erilaisia näkemyksiä.
Niin kuin tässä ryhmäpuheenvuorossa todettiin:
jos se vietäisiin Kelaan, kustannusarvio olisi noin 130—160
miljoonaa euroa. Jokainen voi sitten jakaa sen, kuinka paljon haluaa
painottaa tätä tai kuinka paljon haluaa painottaa
omaishoidon tukipalveluja, koska se palveluhan sille ihmisille on
kaikki kaikessa. Se rahakaan ei korvaa sitä, jos ei jaksa
hoitaa omaista, tai jos omainen, hoidettava, ei pysty pysymään
siinä kunnossa, että hoitaja jaksaa kantaa huolta.
Arvoisa puhemies! Tämä on ensimmäinen kerta,
kun me asetamme selkeitä tavoitteita ikäihmisten
hyvälle hoidolle. Teemme vielä mittaristoja hoitoisuudesta,
jolloin pystymme arvioimaan, missä resursseja tarvitaan,
ja myös haastamaan kunnat siihen parhaaseen mahdolliseen laadulliseen
kehittämiseen.
Annika Saarikko /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Täällä on nyt useissa
puheenvuoroissa viitattu keskustan kantoihin. Tulkoon selväksi
ja todettakoon, että ilman muuta keskustan mielestä on
hyvä asia, että me olemme päässeet
yhteiskunnassa tilanteeseen, jossa ikäihmisten tärkeästä asiasta
puhutaan. Pidämme myös hyvänä,
että saamme vihdoin eduskuntaan käsittelyyn lakiesityksen
hallitukselta siitä, miten vanhuksia tässä maassa
jatkossa kohdellaan.
Mutta yksi aihe, joka on ehkä jäänyt
täällä salissa aivan turhan pienelle
käsittelylle ja jonka peruspalveluministerikin ohuesti
puheessaan totesi, liittyy siihen, että Suomessa eliniänodote kasvaa.
Meillä on enemmän ikäihmisiä kuin
koskaan. 20 vuoden kuluttua meillä on tuplasti enemmän
yli 75-vuotiaita kuin nyt. Kun ajatellaan, että ihmiset
eläköityvät päälle
kuusikymppisinä, edessä on parhaimmillaan noin
25 vuotta hyvää, aktiivista elämää.
Me olemme aivan turhaan kapeutuneesti keskustelleet nyt vain laitosvuosista,
niistä elämän viimeisistä vuosista. Mikä on
ministerin ja koko hallituksen kanta: mitä hallitus ja
tämä yhteiskunta tarjoaa aktiivisen, hyvän
ikääntymisen turvaksi eläkevuosista niihin
vanhuuden viimeisiin päiviin?
Osmo Kokko /ps(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! On ollut pöyristyttävää seurata täällä,
miten keskustelu on käynyt niin entisen hallituspuolueen
kuin sitten toisten hallituspuolueiden kesken kiistelystä siitä,
että mikä on tärkeää.
On erittäin tärkeää, että vanhuspalvelulaki on,
ja siinä suhteessa hallitukselle tunnustus. Myös
hoitajamitoitukset ja muut asiat ovat tärkeitä,
ja ne täytyy olla. Mutta ennen kaikkea painotan sitä asiaa,
että tämä omaishoitosysteemi on siirrettävä Kelalle.
Ihmettelen, miksi hallitus tässä panttaa näitä asioita,
koska nyt on myös lukemilla osoitettu, että se
on kaikella tavalla inhimillistä omaisten kannalta ja myös
taloudellisesti yhteiskunnan kannalta.
Merja Mäkisalo-Ropponen /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Kotihoitoon panostaminen on tärkeää,
mutta yhteiskunnassamme hoetaan myös mantraa, jonka mukaan
kaikki ikäihmiset haluavat asua omassa kodissaan mahdollisimman
kauan, mutta kukaan ei välttämättä ole
kysynyt asiaa ikäihmisiltä itseltään.
Onneksi tuleva laki pakottaa ottamaan ikäihmisten toiveet
huomioon paremmin.
Meillä on tällä hetkellä kotona
ikäihmisiä, jotka eivät enää haluaisi
olla omassa kodissaan esimerkiksi yksinäisyyden tai turvattomuuden
takia. Tällä hetkellä meillä on
liian vähän välimuotoista asumista: senioritaloja,
tehostettua palveluasumista ja ryhmäkoteja. Monessa kunnassa kotona
asuu ihmisiä, joiden oikea paikka ei enää ole
koti, ja toisaalta laitoshoidossa on ihmisiä, joiden ei
tarvitsisi olla siellä, jos välimuotoisia hoito-
ja asumispaikkoja olisi riittävästi.
Kysynkin ministeri Kiurulta: miten saataisiin kunnat rakennuttamaan
erityyppisiä asuntoja sekä hoito- ja hoivayksiköitä ja
järjestämään palveluja omana
palvelutuotantona? Tällä hetkellä monikansalliset
yritykset ovat valtaamassa hoito-, hoiva- ja asumismarkkinat, ja
valitettavasti Ara rahoittaa näitä yrityksiä verorahoilla.
Inkeri Kerola /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Ensinnäkin sellainen asia,
että keskusta ei ole vastustanut tämän
lain sisään tuomista, kunhan vain tietäisimme,
mitä tämä laki sisältää,
ja tietäisimme sen, mitä se mummo ja pappa saa
siellä, missä hän apua tarvitsee, millaista
se apu on tämän lain tulemisen myötä.
Heitä eivät kiinnosta ne kymmenet miljoonat tai
miljardit. Heitä kiinnostaa ainoastaan se konkreettinen
apu, lisäturva, mitä tämän lain mukana
tulee.
Arvoisa herra puhemies! Varmasti monet mummot kintaalla viittaavat
tämän salin keskusteluille. He mittaavat sitä,
kuinka yhteiskunta osoittaa kunnioitustaan vanhuksia tai ikäihmisiä kohtaan
eri elämänvaiheissa.
Arvoisa puhemies! Kysymykseni kuuluu, kun tästä henkilöstöstä on
puhetta: voidaanko nuorisotyöttömyyttä millään
tavalla hyödyntää ohjaamalla lisähenkilöstöä näihin
vanhuspalveluihin, vanhusten hoivaan, nimenomaan pienemmällä koulutuksella,
pikakoulutuksella, nimenomaan niin, että nuoret tuntisivat
myös vastuunsa tästä tehtävästään?
Sanni Grahn-Laasonen /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ymmärtääkseni silloin,
kun silloinen peruspalveluministeri Paula Risikko käynnisti
tämän tärkeän vanhuspalvelulakihankkeen,
siinä keskeisenä ajatuksena oli turvata ikäihmisille
nimenomaan oikeus näihin laadukkaisiin palveluihin. Nykyäänhän
tilanne on vähän päälaellaan,
kun sosiaalihuoltolain mukaan 75 vuotta täyttäneellä on
oikeus saada se palvelutarpeiden arviointi, mutta hänellä ei
ole mitään oikeutta niihin palveluihin, joita
katsotaan, että hän kuntonsa ja toimintakykynsä mukaan
tarvitsisi.
Jossain vaiheessa tässä valmistelun myötä, kun
ministeri vaihtui, sieltä lakiluonnoksesta katosi se oikeus
palveluihin, ja haluaisin nyt varmistaa: onhan se siellä lopullisessa
luonnoksessa ihan varmasti, jotta tämä kaikkein
tärkein tavoite — että jokainen suomalainen
voi luottaa siihen, ettei häntä vanhana jätetä hoivatta,
että hänellä on niihin tärkeisiin
palveluihin oikeus — sieltä löytyy.
Jari Leppä /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Jos joku on sitoutunut omaan tehtäväänsä,
niin omaishoitaja: 24 tuntia vuorokaudessa työtä,
jossa hän on mukana vähintään sielullaan
ja sydämellään, ja lisäksi hän
yhteiskunnalle säästää erittäin
merkittävän summan rahaa joka ainoa vuosi.
Keskustan hallitustaipaleen aikana saatiin aikaan erillinen
omaishoitolaki, saatiin aikaan lisävapaapäivät
omaishoitajille. Luonteva jatko tälle kaikelle olisi nyt,
arvon ministerit, se, että se omaishoito kerta kaikkiaan,
niin kuin sen omaishoitajat itsekin haluavat, siirtyisi sinne Kelalle.
En jaksa oikein ymmärtää näitä selvityksiä, joita
täällä on kuultu, siitä, miksi
sitä ei voida tehdä.
Kun täällä sanottiin, ettei luoteta.
Keskustako ei luota kuntiin? Miten kävi esimerkiksi Vantaalla
omaishoidon rahojen kanssa? Kyllä keskusta luottaa kuntiin,
kun kunnat hoitavat sen. Sen vuoksi me, niin kuin edustaja Pekkarinen
tuossa äsken totesi, merkittävällä tavalla
panostimme kuntien mahdollisuuksiin hoitaa nämä tehtävät. Tehkää te
nyt samoin.
Mika Niikko /ps(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Edustaja Vehviläinen vaati
kuluttajansuojaa äänestäjille, koska
hallitus ei pidä vaalilupauksia nimeksikään.
Totta puhut, ja äänestäjien kuluttajansuojaa
käytetään neljän viikon päästä pidettävissä kuntavaaleissa,
eikä se lupaa hyvää teillekään,
edustaja Vehviläinen. Nimittäin taitaa olla niin,
että ainoastaan perussuomalaisilla on napit tallella takeissa
tässä salissa.
Kristillisdemokraatit ryhmäpuheessaan totesi vanhuslain
valuvian. Hyvään hoivaan ja hoitoon tarvitaan
0,7 hoitajan henkilöstömitoitus 0,5:n sijasta.
Tässä on — tai oli — se vanhuslain
ydin, jota vanhukset odottivat.
Ministeri Guzenina-Richardsson, kysyisin teiltä avauspuheenvuoron
korjausavustusosuudesta: Mainitsitte, että hallitus avustaa
korjausavustuksin vanhusten ja vammaisten asuntojen korjaamista,
liikkumisesteiden poistamista ja uusien hissien rakentamista. Miten
tämä toteutuu, sillä tämä hallitus
on leikannut asuntojen korjaus-, energia- ja terveyshaitta-avustuksia
2011 vuoden 90,5 miljoonan tasosta 40 miljoonaa euroa? (Puhemies
koputtaa) Saavatko vanhukset riittävästi hissejä kotona
asumisen mahdollistamiseksi?
Hanna Tainio /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Väestön vanheneminen on
maailmanlaajuinen trendi, ja yhä useampi tänä päivänä syntyvä tyttölapsi
elää jo vähintäänkin
100-vuotiaaksi. Mutta tärkeää ei kuitenkaan ole
pelkkä elinvuosien määrä vaan
nimenomaan niiden toimintakykyisten ja terveiden elinvuosien määrä,
ja tähän myös tuleva vanhuspalvelulaki
pyrkii vaikuttamaan.
Vaikka yhä useampi ikäihminen on terve, niin heidän
joukossaan on kuitenkin paljon niin sanottuja monisairaita, jotka
tutkimusten mukaan käyttävät säännöllisesti
paljon lääkkeitä. Keskimäärin
vanhukset, ikäihmiset, käyttävät
kuutta eri lääkettä päivittäin.
Siksi ei ole ollenkaan sama, minkälaista meidän
lääkepolitiikkamme on. Se ei saa olla pelkkää säästöpolitiikkaa,
vaan nimenomaan politiikkaa, joka auttaa näitä paljon lääkkeitä käyttäviä pitkäaikaissairaita
ikäihmisiä. Sen lisäksi on myös
tärkeää, että yhä enemmän
lisäämme tietoisuutta lääkehoidosta:
(Puhemies koputtaa) miten ne vaikuttavat ikäihmisiin. mitkä ovat
niiden sivuvaikutukset… [Puhemies antoi puheenvuoron
seuraavalle puhujalle.]
Tuomo Puumala /kesk(vastauspuheenvuoro):
Herra puhemies! Mitä meille on jäämässä käteen
tästä vanhuspalvelulaista? Minusta tuntuu, että on
pakko yhtyä siihen, mitä kokoomus tuolla käytävällä kuiskii,
että lain valmistelu on ollut sekavaa ja että se
on ainakin kaikilta osin kesken. Siihen lienee pakko yhtyä.
Kun ajatellaan tuota prosessia, joka tässä käytiin,
joka on kaiketi kaikkeudessaan aika surkuhupaisa näytelmä,
jossa 0,7:ää heitettiin ilmaan, käytiin
desimaalien kanssa paljon keskustelua, ja meille jäi käteen
se, että 2015 ehkä saatetaan kirjata lakiin nykyinen,
olemassa oleva tilanne, siis 2015 ehkä saatetaan kirjata
lakiin nykyinen tilanne.
Puhemies! Päivän uutinen on ollut siinä,
että peruspalveluministeri ei kannata Kela-siirtoa, siis
tasavertaisia ja tasapuolisia oikeuksia kaikkialle Suomeen. Salista
sitä kannatetaan, ainakin osittain, sosialidemokraattien
rivistä, mutta ministeri ei sitä kannata, koska
ei ole rahaa. Kaikilla omaishoitajilla ei saa olla eri puolilla
Suomea samat oikeudet, koska ei ole rahaa. Se on päivän uutinen,
valitettavasti.
Asunto- ja viestintäministeri Krista Kiuru
Arvoisa puhemies! Kiitän mahdollisuudesta avata hiukan
monipuolisemmin vanhusten tulevia palveluita ja niiden tarvetta,
nimittäin tosiasia on, että asuminen ja palvelut
kyllä muodostavat sellaisen kokonaisuuden, jossa molemmat
tukevat kotona asumista. Hyvillä asuinoloilla voidaan siis
vähentää myös palveluiden tarvetta.
Minusta on tärkeää lähteä siitä,
että me tulemme kaikessa toiminnassamme ottamaan huomioon,
että ikääntyneet eivät suinkaan
ole yhteiskunnan marginaaliryhmä. Kysymys on hyvin vahvasta porukasta,
1,5 miljoonaa suomalaista on vuonna 2030 yli 65 täyttäneitä,
ja on vähintäänkin ihmisoikeuskysymys,
ellei myöskin yhteiskunnan kannalta vahva ikäpolvien
välinen oikeudenmukaisuuskysymys, että jokaisella
meistä on mahdollisuus asua mahdollisimman pitkään
kotona. Tämä tulee ottaa tietenkin huomioon sekä tulevilla
hallituskausilla että tällä hallituskaudella.
Omalta osaltani olen ryhtynyt asuntoministerinä käärimään
hihoja, jotka hallitusohjelmassa jo merkiksi annettiin. Nimittäin
hallitusohjelma lähti siitä, että myös
ikäihmisten asumiseen pitää kiinnittää huomiota,
ja näin ollen olemme juuri saaneet tuutista ulos ikääntyneiden
asumisen kehittämisohjelman tämänhetkisen
vedoksen, ja se on nyt lausuntokierroksella. Minä toivon,
että kaikki edustajat kiinnittäisivät
myöskin siihen huomiota, että se on tehty erittäin
laaja-alaisesti, poikkihallinnollisesti. Ja minä pidän
sitä pohjaa nyt hyvänä. Pitää katsoa,
mitä sitten siihen vielä tarvitaan tässä poliittisessa
käsittelyssä.
Päätavoite on se, että vuosina 2012—2030
pitää tehdä se suuri muutos siihen, että ihmiset
pystyvät todella asumaan kotona. Tavoitteet, suunnitelma
ja toimet: kaikki riviin, ja sitä kautta ymmärrämme,
että tosiasiallisesti meidän 65—75-vuotiaat
elävät hyvin hyväkuntoisina ja aktiivisina
kansalaisina ja heillä on lupa odottaa tietenkin myöskin,
että asumisen tarpeisiin vastataan. Tällä hetkellähän
meidän suurin ongelma liittyy siihen, että meillä on
hyvin laitoshoitopainotteisia kuntia, mutta toisaalta tavoite on
se, että laitoshoito olisi vain noin 3 prosentin marginaalissa
jatkossa ja mahdollisimman moni pystyisi asumaan kotona. Olisi hyvä,
kun jopa 92 prosenttia yli 75-vuotiaista pystyisi asumaan mahdollisimman
kauan kotona. Tätä me tavoittelemme kaikilta osin.
Sitä kautta minusta tuo peruspalveluministerin upea, aivan
loppumetreillä oleva vanhuspalvelulaki on tärkeä etappi,
jotta tämä toteutuu.
Omalta osaltani olen valmis tekemään paljon töitä,
että tätä esteettömyyttä me
voisimme lisätä yhteiskunnassa, ja haluan teille,
kansanedustajat, numeroina kuitenkin kertoa, mistä todellisuudessa
on kysymys. Ensinnäkin meidän suuri haaste on
se, että meidän asuntokannasta kaksi kolmasosaa
on rakennettu 60—90-luvulla ja siellä on valtava
korjaustarve. Siihen aikaan ei mietitty näitä esteettömyysasioita
ihan samalla tavalla kuin nykyään, ja asuntokanta
kuitenkin uusiutuu vain noin prosentin—puolentoista luokkaa, eli
on valtava tarve parantaa esteettömyyttä asuinkannassa.
Toisaalta on huomioitava, että esteettömyys
ei ole vain sitä, että onko asuinkanta kunnossa.
Kyllä me joudumme katsomaan erityisesti kerrostaloasumisen
puolella — siis noin 39,3 prosenttia suomalaisista asuu
kerrostaloissa — siellä puolella on iso haaste
se, niin kuin edustaja Niikko totesi, mihin me voimme rakentaa uusia
hissejä. Meillä on 42 000 porraskäytävää,
jossa ei ole hissiä, ja se on aika vakava kysymys silloin,
kun me mietimme, mistä ne hissit sinne tulevat. Tätä kautta
seuraava iso ongelma on se, että suomalaisista asuu kuitenkin
kaikkein eniten ihmisiä pientalossa, ja näiden
esteettömyyskysymys ei liity vain siihen, ovatko saniteettitilat
tai ovenkarmit oikealla leveydellä, vaan kysymys on myöskin siitä,
että noin 43 prosentilla ikäihmisistä on, kuulkaa,
asuinalueellaan ruokakauppa, ja kyllä tämä kertoo
siitä, että esteettömyys lähtee
ihan näin yksinkertaisesta kaupan ja muiden palveluiden
olemisesta saatavilla.
Arvoisa puhemies! Aivan lopuksi on hyvä vielä kertoa,
minkälaisia tavoitteita on syytä panna riviin.
Ensinnäkin iso asia on se, että meidän
täytyy vauhdittaa hissien rakentamista. On selvää, niin
kuin edustaja Niikko jo totesi, että me tarvitsemme lisää resursseja.
Myöskin meidän täytyy lähteä siitä,
että muistisairaat tarvitsevat aikaisempaa enemmän
palveluasuntokantaa, ja sitä kautta Aralle pitää näitä resursseja
pitkällä aikavälillä lisätä.
Tarvitaan kuntien kokonaisvaltaisempaa suunnittelua, lisää teknologiaa,
ja vielä pitää puuttua niihin epäkohtiin,
(Puhemies koputtaa) joista äsken Mäkisalo-Ropponen
käytti hyvän puheenvuoron. Olen itse valmiina
talkoisiin. Mutta on hyvä vielä todeta, että asumisen
ja hoidon eriyttäminen (Puhemies koputtaa) ei ollut ihan
helppo kuvio, mutta ne on pidettävä erillään.
Toinen varapuhemies Anssi Joutsenlahti:
Jos ministeri Risikolle riittäisi 2 minuuttia.
Sosiaali- ja terveysministeri Paula Risikko
Arvoisa puhemies! Todella täällä on
ollut hyvä keskustelu tästä vanhuspalvelulaista.
Vanhuspalvelulain valmisteluhan aloitettiin viime hallituskaudella,
ja miksi se silloin aloitettiin? Siitä syystä,
että pelkillä suosituksilla ei pärjätä.
Meillä oli liian paljon laatupoikkeamia, ja sitten myöskin
se, että meillä oli palvelutarpeen arviointi mutta
ei oikeutta saada niitä palveluja.
Minun mielestäni tämä on erinomaisen
hyvä asia, että tämä asia on
nyt edennyt ja jokainen puolue oli sitä halukas edistämään,
myös keskusta viime kaudella. Sitten myöskin hallitusohjelmaneuvotteluissa
me saimme sovittua siihen rahoituksen. Se oli, kuulkaa, aikamoinen
voimanponnistus, kun jouduttiin keräämään
sisältä se rahoitus, ja silti kaikki puolueet
olivat sen kannalla, ja minä olen todella ylpeä siitä.
Mitä tässä nyt on tapahtunut, niin
minun mielestäni nyt erinomaisen hyvä, tasapainoinen
laki sieltä on tulossa. Aivan niin kuin peruspalveluministeri
tuolla kertoi, siellä erittäin hyviä asioita
tuodaan. Kun se tulee tänne eduskuntaan, niin voitte olla
aivan vakuuttuneita, että ne, mitä on toivottu,
siellä laissa kyllä ovat.
Tuosta Kela-asiasta haluaisin nyt vain sen verran sanoa, että omaishoidon
tuki jakaantuu palveluihin ja palkkioihin ja ensin pitää olla
ne yhtenevät kriteerit. Se on hallitusohjelmassa ihan sanottu,
että niitä yhteneviä kriteereitä tehdään. Se
vaatisi jonkin verran nyt sitten rahoitusta. Jos sitä rahoitusta
on, ilman sitä Kela-siirtoakin tämä sama
tavoite voidaan saavuttaa. Joka tapauksessa ne palvelut jäävät
sinne kuntiin, ei Kela palveluja järjestä, ainoastaan
sen palkkion maksatuksen, jos siihen mennään.
Mutta ensin meidän pitää saada ne yhtenevät
kriteerit.
Kun lääkehoidon kokonaisarvioinnista täällä kysyttiin,
niin vain totean, että lääkehoidon kokonaisarviointihan
on tärkeä, ettei ole niitä päällekkäisiä lääkkeitä.
Fimeahan on tehnyt ihan tällaisen lääketietokannan,
jossa näkyy, mitkä ovat yhteensopimattomia lääkkeitä.
Sitten vielä totean lyhyesti, että meillähän
on sosiaali- ja terveysministeriössä käynnistymässä myös
ikääntymiseen varautuminen, ohjelma kestävästi
ikääntyvälle Suomelle, jossa todella
pohditaan, mitä pitää tehdä,
että Suomi voi kestävästi ikääntyä.
Siihenkin tuli täällä kysymyksiä.
Antti Rantakangas /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Asuntoministeri Kiuru kertoi täällä hyvin
verbaalisesti ja monisanaisesti niistä visioista, mitä tulevaisuudessa pitäisi
toteuttaa, mutta te jätitte mainitsematta teidän
hallinnonalanne voimavarat.
Te jätitte mainitsematta sen, että 2011—2013 avustukset
korjaustoimintaan tipahtavat 90,5 miljoonasta eurosta 50,5 miljoonaan
euroon, 40 miljoonalla eurolla, juuri se raha, jolla voitaisiin näitten
ikäihmisten asuntoja korjata, mahdollistaa kotona asuminen
pidempään, voitaisiin rakentaa kerrostaloihin
hissejä, jolloin myöskin siellä ylemmissä kerroksissa
olevat ikäihmiset voisivat asua kotonaan. Tässä joutuu
kyllä sanomaan hyvin suoraan ja selkeästi, että puheet
ja teot ovat kahdesta eri maailmasta, aivan kahdesta eri maailmasta.
Keskustan tavoitteena on katsoa tätä ikäihmisten
palvelua kokonaisuutena. Siihen kuuluu laitoshoitoa, (Puhemies koputtaa)
mutta siihen kuuluu myös kotiin vietäviä palveluja
ja ennen kaikkea myös omaishoitoa.
Kauko Tuupainen /ps(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puheenjohtaja! En kylläkään
pyytänyt puheenvuoroa, mutta kiitoksia kuitenkin. (Välihuutoja) Äsken
jäi ministeriltä vastaamatta siihen minun kysymykseeni
tästä muuttuvasta lainsäädännöstä koskien
hankintalakeja. Jos saisi siihen vielä vastauksen jommaltakummalta ministeriltä,
niin me eläkeläiset olisimme tyytyväisiä.
Kari Uotila /vas(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Vanhuspalvelulain sisällyttäminen
hallitusohjelmaan oli vasemmistoliitolle suoranainen kynnyskysymys.
Ellei vanhuspalvelulaista olisi tullut hallitusohjelmaan päätöstä, minun
ja monen muunkin suhtautuminen koko hallitusratkaisuun olisi ehkä ollut
toisenlainen. (Mauri Pekkarinen: Rahat vietiin pois saman tien!)
Jos näin olisi käynyt, että vanhuspalvelulakia
ei olisi tullut, niin myöskin välikysymys sen puuttumisesta
olisi ollut paikallaan.
Mutta toisaalta myöskin tämä välikysymys
on antanut hyvän mahdollisuuden valottaa, mitä on tulossa,
kuinka monipuolinen ja hyvä lakikokonaisuus vanhusten palvelujen
parantamiseksi on tulossa ehkä 3—4 viikon sisällä.
Tämä on tosiaan tärkeä historiallinen
uudistus, ja minä ainakin ja vasemmistoliiton eduskuntaryhmä olemme
tosi tyytyväisiä, että tällainen
uudistus on tänne taloon tulossa. Ne pienet kehut, mitä oppositiosta
on tämän kokonaisuuden osalle tullut, mielellään
myös vastaanotetaan.
Satu Haapanen /vihr(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ihmettelen, mihin keskusta pyrkii tällä välikysymyksellään.
Nyt kun asiat ovat menossa parempaan suuntaan, niin toivoisi sitten
kaiken tuen tälle asialle. En voi välttyä siltä tunteelta,
että välikysymys tämmöisenä vain lisää turvattomuutta
ja huolta vanhusten ja heidän omaistensa keskuudessa.
Vanhuspalvelulaki on merkittävä edistysaskel vanhusten
ja myöskin omaishoitajien kannalta, vaikka ei ehkä täydellisimmillään
tällä hetkellä, mutta kuitenkin se edistää myös
omaishoitajien turvaa ja vanhusten terveyttä ja hyvinvointia.
On kuitenkin muistettava, että työ tehdään
kentällä.
Kysyisin, arvoisa peruspalveluministeri, teiltä: Millä lailla
varmistatte, että vanhuspalvelulakia noudatetaan kentällä?
Arvioidaanko lain toteutumista myöskin muiden asioiden
kuin henkilöstömitoituksen osalta? Sitten kysyisin
vielä: kerätäänkö hyviä käytäntöjä mahdollisesti,
jotta kunnissa voidaan ottaa opiksi, mitä muissa kunnissa
vanhusten eteen tehdään?
Lasse Hautala /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Kokoomuksen ryhmäpuheenvuorossa
mainittiin, että Suomen Keskusta vähättelee
vanhushuoltoon tehtäviä toimenpiteitä.
Tämä on hämmästyttävä väite,
koska kahden edellisen kauden aikana keskusta määrätietoisesti
paransi vanhushuoltoon liittyviä asioita.
Ehkä on hyvä muistuttaa tässä yhteydessä,
että ekaksi oli SDP mukana ja sittemmin oli kokoomus mukana
hallituksessa. SDP:n kanta oli se, että kuntien on osoitettava
riittävät varat ja resurssit palkkoihin ja henkilöstöön.
Kuitenkin te hallituksessa leikkaatte yli 3,4 miljardia tällä kaudella
kuntien valtionosuuksia. Eivät vanhuspalvelut voi olla
mitenkään suojassa näiltä leikkauksilta.
Peruspalveluministeri sanoi suoraan vastauksessa, että hallitusohjelmaan
ei sisälly Kansaneläkelaitoksen vastattavaksi
tätä omaishoidon tukea. Mainitaan, että "hallitus
kuitenkin tunnistaa tarpeen lisätä yhdenmukaisuutta".
Tunnistaminen ei ole vielä mikään lupaus
siitä, että asia hoituu.
Lea Mäkipää /ps(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! On todettava, että vanhuslaki on laitospainotteinen
ja kokonaisuutena ristiriitainen: teoriassa toimii muttei käytännössä.
Tavoitteena on hallituksella ja vanhuksilla, että laitospaikat
vähentyvät ja kotona asuminen lisääntyy, mutta
näin ei tule tapahtumaan. Tällä hetkellä on noin
30 000 omaishoitajaa, jotka saavat 300—700 euroa
kuukaudessa, ja lisäksi on runsaat 300 000 ihmistä,
jotka hoitavat vanhuksia, muita omaisia, vammaisia vapaaehtoisesti.
Ei voi olla mitenkään niin, että tämä vanhuspalvelulaki
on hyvä. Ihmettelen kyllä kokoomusta varsinkin, kun
ei tässä yhteydessä otettu koko omaishoitoa käsiteltäväksi
ja juuri maksatusten viemistä Kelaan, niin että omaishoito
olisi todellinen vaihtoehto. Tietääkö hallitus,
mitä on tulevaisuus vuonna 2030? Meidän väestömme
vanhentuu, ja esimerkiksi dementikoita on jo 150 000 henkilöä,
ja he vaativat lähes kaikki laitospaikkoja. Ei tätä nyt
kyllä hirveän hyvin voi kehua tätä vanhuspalvelulakia.
(Puhemies koputtaa)
Vielä pääministerille: kyllä raha
on tärkeä, se, että he saisivat omaishoidossa
muutaman satasen.
Johanna Ojala-Niemelä /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Tervehdin ilolla sitä, että vanhuspalvelulaki
saadaan viimein säädettyä. Se, mitä kunnissa
tarvitsemme, on matalan kynnyksen palveluun ohjausta yhdeltä luukulta.
Kun tulee tämmöinen tilanne, niin on paikka, mihin
tämä omainen ja vanhus voivat mennä. Siellä kartoitetaan
palvelun tarve, niin kotisairaanhoito, siivous kuin muut palvelut,
samalla asumisjärjestelyt käydään
läpi, käydään läpi
Kelan tuet, joihin tämä henkilö on oikeutettu,
apuvälinetarve. Tarvitsemme sitä, ettei vanhusta pompotella
luukulta toiselle vaan että kaikki nämä palvelut
ovat saatavissa yhdeltä luukulta.
Samalla kun laadimme tätä tiukempaa sääntelyä,
tarvitsemme myös parempaa valvontaa. Kysyisinkin ministeriltä:
koska mahdollistetaan ennakolta ilmoittamattomat käynnit
hoitolaitoksissa?
Markku Eestilä /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Kiitän ministereitä, että tämä laki
tulee nyt eduskunnan käsittelyyn.
Kotihoito toimii Suomessa hyvin, se toimii hyvin niillä resursseilla,
mitä on käytössä, mutta ainakin
itselläni on se käsitys, että kyllä nämä resurssit
ovat selvästi alimitoitetut — melkeinpä sanoisin:
joka puolella Suomea. (Mauri Pekkarinen: Niin, mutta niitä leikataan
vielä vanhastaan!) Kysynkin peruspalveluministeriltä:
kun nämä laatusuositukset kotihoidon kohdalla
otetaan esille, niin millä tavalla niissä otetaan
huomioon sairastavuusindeksi, sen lisäksi, mikä on kenties
ikäihmisten lukumäärä, koska
tämä sairastavuusindeksihän on hyvin
erilainen eri osissa maata ja käsittääkseni
se kyllä aiheuttaa hoidon tarpeeseen aika lailla muutoksia
eri maakunnissa? Tämäkin pitäisi ottaa
huomioon, kun näitä suosituksia tehdään.
Itse en kyllä ihan täysin käsitä sitä negatiivisuutta,
mitä tässä salissa on, että väheksytään vanhuspalvelulakia.
On täysin oikein, (Puhemies koputtaa) että tämmöinen
laki otetaan nyt esille ja vanhuksien oikeuksia parannetaan.
Toinen varapuhemies Anssi Joutsenlahti:
Seuraavan puheenvuoron jälkeen on ministeri Guzenina-Richardson. — Nyt
edustaja Torniainen.
Ari Torniainen /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! On tosiasia, että tarvitaan monenlaisia
vanhusten hoitomuotoja ja omais-hoito tulee nostaa sille kuuluvaan
arvoonsa.
Ministeri totesi tuossa, että hallituksen budjettiriihessä omaishoidon
tukipalveluiden määrärahoja lisättiin
10 miljoonalla eurolla vuosittain. Uskon, että omaishoitajat
haluavat nyt vilpittömästi tietää ja
kuulla, miten tämä summa jaetaan kunnille ja miten
varmistetaan, että kyseinen summa käytetään
nimenomaan omaishoidon tukipalveluihin. Pyytäisin siihen
vastausta ministeriltä.
Toinen varapuhemies Anssi Joutsenlahti:
Ministeri Guzenina-Richardson. — Jos vaikka 3 minuuttia
riittäisi.
Peruspalveluministeri Maria Guzenina-Richardson
Arvoisa puhemies! Koetan saada riittämään.
Täällä edustaja Saarikko viittasi
tähän elin-ajanodotteeseen ja siihen todella positiiviseen asiaan,
että suomalaiset elävät entistä pidempään ja
ovat sitten rikkautena täällä niin lapsenlapsilleen
kuin muille ihmisille — tämä on erittäin hyvä asia.
Edustaja Saarikko kysyi, millä tavalla vanhuspalvelulaissa
sitten huomioidaan tämä laajempi ikääntyneen
väestön hyvinvointi ja terveyden ylläpitäminen.
Se on todellakin täällä laissa. Niin
kuin alkupuheenvuorossani totesin, tämä laki koostuu
kahdesta osasta, joista toinen puuttuu nimenomaan siihen ikääntyneen
väestön hyvinvointiin. Eli kun ihminen pääsee
työeläkeikään, vanhuseläkeikään,
niin siinä vaiheessa hän myöskin pääsee
tämän lain piiriin, ja kunnalla on hyvin laaja
velvollisuus ottaa huomioon niin järjestöt kuin
yritykset kuin sitten se oma palvelutuotantonsa ja sitä kautta
varmistaa, että siellä on terveyden edistämistä,
tätä osallisuuden lisäämistä,
kaikkia niitä mahdollisia toimia, joilla sitten pystytään
pitämään meidän iäkkäästä väestöstämme
parempaa huolta.
Tämä lakihan tulee tänne eduskuntaan
jo nyt syksyllä käsittelyyn. (Inkeri Kerola: Milloin?) Siinä mielessä on
hieman erikoista, että nyt laista, joka on tulossa ihan
tässä lähiaikoina tänne eduskunnan
käsittelyyn, keskusta tekee välikysymyksen. Ymmärrän
hyvin, että monella edustajalla olisi kova halu päästä keskustelemaan
itse lain sisällöstä ja pykälistä,
mutta niinhän tullaan tekemään. Välillä tuntuu
siltä, kun tätä keskustelua nyt täällä on
kuunnellut, että etenkin te keskustalaiset politikoitte
nyt asialla, josta te ette tiedä sisällöllisesti
tuon taivaallista, ja yritätte levittää sellaista
harhakuvaa, että kyseessä on jollain tavalla huono
laki tai sellainen laki, joka ei huomioisi niitä asioita,
joita tekin nostatte täällä esille. Toivon
kovasti, että sitten kun täällä salissa itse
laista tullaan käymään keskustelua, niin
siinä vaiheessa annatte sitten hallitukselle tunnustuksen
ja toteatte, että nämä teidän
esittämänne dubiot ja muut epäilykset
olivat turhia. Toivon todellakin, että rehteinä ihmisinä sanotte
sen sitten suoraan myöskin täällä hallitukselle,
kun tätä asiaa käsitellään
varsinaisena esityksenä.
Edustaja Mäkipää kysyi omaishoitajien
tilanteen parantamisesta. En tiedä, olitteko salissa, kun
luin tuon ensimmäisen puheenvuoron. (Mauri Pekkarinen:
Voisiko sen toistaa vielä? Tässä menisi
aika mukavasti!) Siinä painotin kyllä hyvin voimallisesti
nimenomaan omaishoitajien aseman parantamista. Tässähän
on esimerkiksi yksi konkreettinen apu tulossa lain myötä, tämä vastuuhenkilö,
joka on niin ikään omaishoitajien tukena siellä kotiin
vietävien palveluiden koordinoinnissa ja sen turvaamisessa,
että ne palvelut tulevat riittävällä tasolla,
laadukkaina ja sellaisina, että molemmat, niin omaishoitaja
kuin omaishoidettava, voivat kokea sen oman elämänsä arvokkaaksi
ja kunnioitetuksi ja jaksamisensa turvatuksi.
Edustaja Grahn-Laasonen kysyi oikeudesta palveluihin. Se on
juuri näin, niin kuin edustaja sanoi, että silloin
kun työryhmä jätti minulle oman esityksensä vanhuspalvelulaiksi,
he eivät olleet sisällyttäneet siihen
niin vahvaa oikeutta palveluihin kuin itse olisin toivonut ja moni
muukin olisi toivonut. Työryhmän esitykset ovat
työryhmän esityksiä, ja on hallituksen
tehtävä sitten parannella niitä työryhmän
esityksiä. Niin tässäkin on tehty. Oikeus
palveluihin on katsottu yhdessä oikeusministeriön
kanssa ja Eduskunnan oikeusasiamiehen kanslian kanssa niin, että se
on niin korkealla kuin vain lainsäädännöllä mahdollista
on tehdä. Ja sekin varmasti sitten täällä salikeskustelussa...
Toinen varapuhemies Anssi Joutsenlahti:
Varmaan on jo 4 minuuttiakin mennyt, kiitos!
...tulee edustajille ilmeiseksi.
Anu Vehviläinen /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Totean sen, että keskusta kannattaa
ehdottomasti vanhuspalvelulakia, mutta täällähän
ei ole edes olemassa hallituksen esitystä (Välihuutoja
vasemmalta) — meille on luvattu, että 18.10. se
tulee — joten on turha sanoa, että emme kannattaisi
sitä. Omassa ryhmäpuheenvuorossani totesin, että eduskunnassa
pitäisi niiltä osin, missä on puutteita,
sitä vielä parannella. Sekin on eduskunnan oikeus
muuten, ministeri Guzenina-Richardson.
Sitten sanon kyllä teille: älkää te
aina olko niin loukkaantunut milloin minkäkin työryhmän
puolesta, nyt Elli Aaltosen työryhmän puolesta.
Hän tekee varmasti hyvää työtä.
Viime keväänä te olitte Kivelän
työryhmän puolesta loukkaantunut. Minun mielestäni
teitä kohtaan esitetty kritiikki johtuu siitä,
että te itse olette puhunut täällä puolitoista
vuotta sekavia. Sen takia olemme joutuneet moneen kertaan teiltä kyselemään, (Välihuutoja
vasemmalta) mitä tarkoitatte, missä on esimerkiksi
omaishoidon tuen verottomuus tai tämä Kela-kysymys.
Ei se ole nyt sillä tavalla vain, että kriteerit
tehdään ja sitten kunnat hoitavat. (Puhemies koputtaa)
Sekin maksaa 150 miljoonaa euroa.
Peruspalveluministeri Maria Guzenina-Richardson
Arvoisa puhemies! Kyllä täällä nyt
edustaja Puumalalla ja edustaja Vehviläisellä ovat
puurot ja vellit menneet sekaisin. Jos täällä joku
on sekoillut, niin kyllä se on keskustapuolue, joka ei
osaa päättää kantaansa, ovatko
he tyytyväisiä siihen, että meille vihdoinkin
tulee nyt historiallinen vanhuspalvelulaki. Te puhutte ja puhutte
ja puhutte — kyllä vähemmästäkin
sanoisi, että sekavia puhutte.
Juha Rehula /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Sanoin yli kaksi tuntia sitten, että aivan
aluksi haluan kiittää hallitusta ja erityisesti
peruspalveluministeri Guzenina-Ric-harsonia hyvästä yrityksestä vanhuspalvelulain
aikaansaamiseksi.
(Välihuutoja)
Toiseksi, keskusta kannattaa vanhuspalvelulain säätämistä.
Kolmanneksi, arvoisa ministeri, te väitätte, että me
olemme tehneet välikysymyksen vaillinaisilla tiedoilla.
a) Luonnos vanhuspalvelulaista on julkinen, b) me olemme koko kesän
ja alkusyksyn seuranneet hallituspuolueitten välistä kinastelua
henkilöstömitoituksista, joka on jättänyt
varjoonsa tuon vanhuspalvelulain, jota on kauan odotettu, aivan
varjoon sen, mitä siellä nyt on ydintä.
Ja neljänneksi, tämäkin keskustelu
osoittaa, että säädetään
laki, jota me kaikki odotamme ja jota me haluamme. Ensi vuonna te
leikkaatte hallituksen toimesta 800 miljoonaa euroa niistä mahdollisuuksista,
joilla vanhuspalvelulakia pitäisi toteuttaa. Te annatte
lisää rahaa, mutta on jokseenkin pöyristyttävää,
että pääministerin suulla pitää yrittää meille
vääntää musta valkeaksi, oikea
vasemmaksi.
Jouni Backman /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Koti se on vanhainkotikin. Olen itse asunut
lapsuuteni ja nuoruuteni, 17 vuotta, vanhainkodissa, ja minun on
vaikea kuvitella parempaa kasvuympäristöä.
Myönnän, että minulle sen takia se, kun
joissakin puheenvuoroissa on jotenkin kielteinen suhtautuminen ylipäätään
siihen, että voisi olla hyvinkin kodinomaisia laitoksia,
on ihmeellinen näkökulma. Suomessa on tehty linjaus,
aivan oikein, vähentää laitospaikkojen
suhteellista osuutta, mutta olen pahoillani siitä, että se
on jossain vaiheessa ymmärretty niin, että pitää absoluuttisesti
vähentää laitospaikkojen määrää.
Kun vanhusten keskuudessa suuri ongelma on yksinäisyys,
niin olen ihmeissäni siitä, että meillä on
niin suuri vimma yksin asumiseen vanhustenhoidossa. Tämän
haluan sanoa ihan sen takia, että mielestäni siinä puheenvuorossa,
jonka edustaja Rehula käytti, ja niissä puheenvuoroissa,
joita keskustan edustajat ovat käyttäneet laitoshoidon
henkilöstömitoituksesta, on vähän
samaa sävyä. (Puhemies koputtaa) Puheenne ovat ivaa,
pilkkaa, kun puhutte desimaalikikkailusta, kun puhutaan siitä,
että pitää saada riittävästi vanhuksille
hoitajia. Kysymys ei ole desimaaleista, vaan aidosti hoitajista,
ihmisistä, jotka siellä hoitavat vanhuksia.
Timo Heinonen /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! On toisaalta valitettavaa, että tarvitaan
oma vanhuspalvelulaki siihen, että tällaisessa
maassa ikäihmiset hoidettaisiin hyvin ja he saisivat palveluja.
Mutta kun niin on, on hyvä, että sitä asiaa
nyt eteenpäin viedään. Ei varmasti tämän
lain käsittely ole ihan mennyt niin kuin Strömsössä,
mutta pääasia on, että se nyt etenee ja
se viedään maaliin.
Kysyisin ministeri Guzenina-Richardsonilta. Täällä on
vähän annettu ymmärtää,
että tuo laki on nyt jo valmis, joten kysyisin, onko se
valmis. Jos oikein olen ymmärtänyt, niin kuitenkin
sitä lakia ollaan vielä lähettämässä arviointiin THL:ään.
Minkä takia sitten tällainen arviointi tarvitaan?
Mitä ongelmia siellä laissa on, niin että ennen
kuin se eduskunnan käsittelyyn tulee, siihen täytyy
vielä oma erityinen arviointi pyytää THL:ltä?
On hyvä, että tuo vahvistus, että lakiin
kirjataan tämä kokoomuksen vahvasti esillä pitämä oikeus
palveluihin, tulee nyt alleviivattua ja kirjattua lakiin selkeästi.
Se on tärkeä lupaus ja tämän
keskustelun yksi arvokkaimpia uutisia.
Kimmo Tiilikainen /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Kokoomus, erityisesti edustaja Satonen, yritti
työntää omaishoitoa kokonaan kuntien
käsiin. Edustaja Kiljunen totesi hänelle hyvin,
että kunnat niukkojen määrärahojen
puitteissa eivät tälläkään
hetkellä pysty kaikkia omaishoitajien tukiratkaisuja tekemään tai
loppuvuodesta ei enää pystytä sopimuksia
tekemään.
Tämä pitää paikkansa. Mutta
miten tilanne muuttuu? Tilanne muuttuu katastrofaalisesti huonommaksi,
koska hallitus leikkaa kunnilta niitä tälläkin
hetkellä vähäisiä mahdollisuuksia järjestää palveluita
tai tukea omaishoitajien jaksamista. Sitä me täällä kritisoimme.
Te olette maalaamassa kaunista kuvaa ja hyvää lakia,
mutta ette anna voimavaroja sen toteuttamiseen, ette omaishoitajille
ja tokkopa kunnillekaan kotiin vietävien palveluiden tai
laitoshuollon inhimillistämiseksi.
Pirkko Ruohonen-Lerner /ps(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ministeri Guzenina-Richardson tässä totesi,
että asiat ovat hoidossa, kun laissa on pykälämaininnat.
Eli pykälät ratkaisevat ongelmat; näinkö on?
Eduskunnassa usein toistetaan hokemaa, että se, mikä säädetään,
pitää myös rahoittaa. Näinhän
se tietenkin on. Pykälät eivät ratkaise
ongelmia.
Minulla on tässä aika tuore Kuntaliiton muistio
vanhuspalvelulain pykäläkohtaisista kustannuksista.
Esimerkiksi 8 §:ssä todetaan, että pitäisi
olla lisää asiantuntemusta: farmaseutteja, fysioterapeutteja,
hammaslääkäreitä, suuhygienistejä,
ravitsemusterapeutteja, geriatrejakin, jne. Loppulasku pelkästään
tästä 8 §:stä on 55
miljoonaa euroa. Kuntaliiton laskelmien mukaan tarvittaisiin 199
miljoonaa euroa, jotta tämä laki toteutuisi, (Puhemies
koputtaa) ja nyt Guzenina-Richardson antaa vain 30 miljoonaa ensimmäisenä vuonna.
Miten on mahdollista, että laki sitten ratkaisisi ongelmat?
Miapetra Kumpula-Natri /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Tosiaan täällä on
välikysymyskeskustelu laista, joka on ihan kohta tulossa.
Me teimme välikysymystä viime kaudella, kun lakia
ei tullut, ja nyt välikysymyksen allekirjoittaja on entinen
sosiaali- ja terveysministeri, joten mukava lähtökohta.
Tämä olisi melkein voinut olla ajankohtaiskeskustelu,
tai tämän olisi voinut käydä sitten,
kun saamme tuon esityksen tänne.
Keskusta on tarkkaan kaivellut kuntien lukuja, mutta en ole
kuullut teiltä sitä kiitosta, että hallitus
todella priorisoi vanhuspalveluja. Vanhustenhoidon kuntoon laittamiseen
satsataan nyt poikkeuksellisen vahvasti, sillä valtio osallistuu historiallisen
isolla panoksella ja yli 53 prosenttia näistä kustannuksista
tulee valtion puolesta. Te tiedätte varsin hyvin, että yleinen
kuntien valtionosuusprosentti on vain hieman yli 30 prosenttia.
Näitä faktoja voi kaivella eri suunnista ihan
niin kuin haluaa. Tämä on kuitenkin hallitukselta
ollut arvovalinta siinäkin tilanteessa, kuten pääministeri
sanoi, että valtiontaloutta laitetaan kuntoon, niin kuin
tulee laittaa, ollaan vanhuksiin panostamassa ja ottamassa tosissaan
se tilanne, että heillä on myös hyvä elämä.
Muun muassa Vaasan vanhusstrategiassa painopiste on (Puhemies koputtaa)
kotona asumisessa, mutta joku sinne laitokseen joutuu, ja kuten
Backman sanoi, niin sinne pitää päästä.
Markku Rossi /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Harva hallitus ja harvat hallituspuolueiden
edustajat pystyvät moiseen sumutukseen, kun te leikkaatte
samalla valtionosuuksia, viette siis kunnilta juuri niitä rahoja, joilla
kuntien peruspalvelut, siis myös mukaan lukien vanhustenpalvelut,
hoidetaan ja turvataan. Ja kun sitten annetaan lisää hieman
toiseen paikkaan, niin sanotaan, että nyt me olemme antaneet
näin paljon. Se on Orwellin politiikkaa. Juuri näin
tapahtui kuuluisassa Orwellin kirjassa: ensin otetaan pois enemmän,
sitten annetaan vähemmän tilalle.
Arvoisa ministeri! Tiedustelen teiltä: Mitä te haluatte
vastata kuopiolaisille? Sain tiedon kaupunginvaltuuston puheenjohtajan
roolissa, että meillä ei ole enää rahaa
tehdä sitoumuksia loppuvuodeksi omaishoidon tuesta. Mitä me
sanomme heille? Kaupungin talousarvio näyttää menevän 22
miljoonaa yli muutoinkin. Eli kuntana olemme panostaneet mutta valtio
osaltaan vie pois. Miten me pystymme hoitamaan vanhukset, entä lapset
jne? Ei tätä kysymystä voi hoitaa näin,
että te sanotte, että nyt historiallisesti tehdään
uusi laki ja tällä hoidetaan kaikki kuntoon. Arvoisa puhemies!
Tämä on täyttä sumutusta.
Sinuhe Wallinheimo /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Kuinka moni varttunut suomalainen hyötyy
täällä tänään
nähdystä näytelmästä?
Puolueet käyvät kisaa siitä, kuka näyttävimmin
tuo esille omaa paremmuuttaan vanhustenhoidossa. Itse asiasta eli
vanhusten asemasta me kaikki 200 edustajaa olemme varmasti samaa
mieltä. Olemme myös samaa mieltä siitä,
että hallituksen vanhuspalvelulaki parantaa varttuneiden
suomalaisten asemaa yhteiskunnassa. Sekin on kiistatonta, että lain
toteuttamiseen myönnetään kymmeniä miljoonia
euroja tilanteessa, jossa muualla julkisella sektorilla etsitään säästöjä.
Tätä taustaa vasten hallituksen vanhuspolitiikkaan
voimme varmasti kaikki olla kohtuullisen tyytyväisiä.
Mauri Pekkarinen /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Viimeksi äsken edustaja Wallinheimo
sanoi — kaiketi televisioidaankin tämä lähetys — että tulee
yli 50 miljoonaa euroa rahaa vanhuspalveluihin. Monille katsojille
jää se käsitys, että nyt tulee
aitoa, reaalista lisää sen vanhan päälle,
mitä oli tarjolla esimerkiksi vuonna 2011, jolloin hallitus
sai vallan käsiinsä — mutta eihän
näin ole. Eihän näin ole. Kyllä yhden
sieltä ministeriaitiosta pitäisi tämän
keskustelun aikana kerran rohjeta ja tulla tuohon ja kertoa, miten
asia on. (Kari Uotilan välihuuto)
Te leikkaatte 806 miljoonaa euroa, edustaja Uotila, ja kun te
sen leikkaatte, siinä samalla tulee myös siitä valtionosuuksien
kohteesta, jota ovat vanhuspalvelut, leikattua enemmän
kuin se lisä, joka toisaalta niihin tulee, konsanaan on. Minun
puolestani vaikka koko välikysymys olisi saanut jäädä tekemättä (Välihuutoja) — kuunnelkaa
loppuun asti — ellei pääministeri olisi
televisiossa antanut sellaista todistusta, (Puhemies koputtaa) että tulee
150 miljoonaa euroa lisää sellaista rahaa, (Puhemies
koputtaa) jota aikaisemmin ei ollut. Ja se ei ole totta.
Annika Lapintie /vas(vastauspuheenvuoro):
Herra puhemies! Kyllä ihmettelen nyt keskustalaisten
puheenvuoroja. Puhutaan sumutuksesta ja siitä, että tämä laki
ei olisi tärkeä. En ymmärrä kyllä ollenkaan.
(Välihuutoja keskustasta)
On todella hyvä, että tulee tämä vanhuspalvelulaki,
ja se tulee sellaiseen tilanteeseen, jolloin — edustaja
Pekkarinenkin luetteli kaikki nämä eurot, jotka
kunnilla on ollut käytettävissä, ja edustaja
Rossi sanoi, että Kuopiossakin on ollut aikaisemmin — nimenomaan
on ollut suuria ongelmia vanhustenhoidossa: laitoshoidossa oli liian
vähän henkilökuntaa, kotipalvelussa ei
ollut henkilökuntaa. Juuri tähän tilanteeseen
tulee vanhuspalvelulaki, ja minusta on erittäin tärkeää,
että siihen tulee myös sitova subjektiivinen oikeus
hoivaan jokaiselle vanhukselle yksilöllisesti sen mukaan,
mitä hän tarvitsee, ja toivonkin, että kun
lakia kirjoitetaan, pidetään huolta myös
siitä, että tulee jonkinlainen rangaistus niille
kunnille, jotka eivät hoida tätä velvollisuuttaan.
Aila Paloniemi /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Edustaja Haapanen täällä kyseli,
mitä keskusta tavoittelee välikysymyksellään.
Yksinkertaisesti me haluaisimme nyt, että lopetettaisiin
tyhjien lupausten antaminen, tyhjät puheet. Kysymys on
sentään vanhustenhoidosta, joka on erittäin
tärkeä asia tässä yhteiskunnassa ja
yhä tärkeämmäksi tulee. Te olette
luvanneet parantaa kotihoidon palveluja, laitoshoidon palveluja
ja omaishoitoa, ja teidän pitäisi nyt varata siihen
myös ne kuuluisat resurssit. Todellakin satoja satoja miljoonia
leikkaatte koko ajan valtionosuuksista, juuri näistä peruspalveluista,
joita näillä rahoilla olisi pitänyt voida
hoitaa.
Jyväskylän kaupungin talous muuten — luen tässä tuoretta
paperia — on niin huonossa kunnossa, että kohta
henkilöstön palkkojen maksamiseen pitää ottaa
velkaa. Että ihan tältä pohjalta nämä vahvat
peruskunnat nyt porskuttavat näillä rahoilla.
Selvityksiä muun muassa omaishoidosta on tehty aivan
riittävästi. Tietoa on päätöksenteon pohjaksi.
Hallitukselta puuttuu ihan oikeasti vain tahtoa toteuttaa ne.
Ari Jalonen /ps(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Kun tätä keskustelua on
kuunneltu, niin tämä omaishoidon tuen siirto Kelalle tuntuu
olevan kaikkien muiden agendalla paitsi ministeri Guzenina-Richardsonin,
ja on hyvä, että keskustakin nyt siitä välikysymyksessä tivaa.
Tosin siihen olisivat olleet hyvät mahdollisuudet pikkasen
aikaisemmin.
Siitä, mikä täällä jossakin
aikaisemmassa puheessa oli, jäi pikkasen semmoinen aukinainen olo.
Eli kun tässä nyt toivotaan ja annetaan hyviä lupauksia,
on pikkasen epäinhimillistä ensin luvata ja ottaa
sitten pois, koska nimenomaan kunnilta nyt otetaan valtionosuuksia
pois eikä ole resursseja toteuttaa niitä lupauksia.
Esimerkiksi juuri tämä avioparien yhdessäolo
vaatii useissa paikoissa rakenteellisia muutoksia, eli rahaa, ja sitä ei
käytännössä pystytä toteuttamaan.
Toinen varapuhemies Anssi Joutsenlahti:
Ministeri Guzenina-Richardson, 2 minuuttia paikalta.
Peruspalveluministeri Maria Guzenina-Richardson
Arvoisa puhemies! Edustaja Tuupaiselle haluaisin vastata vielä tästä hankintalaista;
hän siitä kysyi. Hankintalain uudistus on vireillä,
ja se kuuluu työministeri Ihalaisen puolelle, ja siinä samassa
yhteydessä sosiaali- ja terveysministeriön viesti
työ- ja elinkeinoministeriöön on ollut,
että sgei-lainsäädäntöä täytyy
vahvistaa. Se tarkoittaa sitä, että järjestöt
saisivat oman erityisasemansa myöskin palveluiden tuottajina.
Edustaja Pekkariselle kuntien valtionosuuksista. Pääministerihän
kyllä avasi tätä asiaa jo hyvin ansiokkaasti.
(Mauri Pekkarinen: Ei alkuunkaan!) En tiedä, olitteko te
poissa salista vai oliko teillä silloin joku keskustelu
keskenään käynnissä, mutta lisäleikkauksista
huolimatta valtionosuudet kasvavat ensi vuonnakin, (Juha Rehula: Ministeri
on todella heikoilla jäillä!) tosin vain noin
runsaan prosentin, ja tämänkin takana ovat täydet
peruspalvelujen valtionosuudet, indeksikorotukset sekä väestönmuutoksista
johtuvat lisäykset, ja kun Kuntaliiton kanssa on veroennustetta
tehty, niin ennakoidaan, että verotulojen kasvu on noin
4 prosenttia, kun vähennyksiä ei tehdä ja
yhteisöveroon tehtävät muutokset kompensoidaan.
(Mauri Pekkarinen: Siis leikkaatteko vai ettekö leikkaa,
kertokaa nyt!) Toivottavasti tämä nyt teille vastasi
tuohon kysymykseen.
Sitten edustaja Heinonen. Tämä arviointi on minun
mielestäni hyvin tärkeä tehdä.
Kaikista laeistahan tehdään kustannusten vaikutusten
arviointi, ja niin kuin huomaatte täällä hallituspuolueen
edustajana, oppositio pitää aika kovaa meteliä,
ja jotta tämä meteli saataisiin vaimennettua, niin
minun mielestäni on oikein hyvä, että THL tekee
jo tässä vaiheessa oman vaikutusarvionsa, niin
että silloin kun eduskunnassa käsitellään
tätä lakia, meillä on ulkopuolinen taho,
joka toteaa, että se on hyvä laki, koska tiedän,
että sieltä tullaan tällainen lausunto
antamaan. Laki nimittäin kaikkien asiantuntijoiden mielestä on
erittäin hyvä.
Työryhmän esityksestä täällä on
moni puhunut, ja sen haluan vielä sanoa, että se
oli työryhmän esitys ja sitä on sosiaali-
ja terveysministeriössä yhteistyössä muiden
hallituspuolueiden kanssa jo muokattu ja se on muuttunut huomattavasti
siitä, mitä työryhmä on esittänyt.
Sinne on muun muassa lisätty tämä ikääntyneiden
pariskuntien oikeus asua yhdessä ja monia muita sellaisia
seikkoja, joita täälläkin on peräänkuulutettu.
Todellakin pyytäisin edustajia malttamaan mielensä.
Se laki tulee tänne kyllä tänä syksynä käsittelyyn,
ja kun sitä sitten käsitellään,
kaikilla on hyvä mahdollisuus lausua sen lain perusteella omat
näkemyksensä. Jos siinä vaiheessa eduskunta
katsoo, (Puhemies koputtaa) että laki on huono, niin siinä vaiheessa,
kun se menee valiokuntiin lausunnolle, sieltä varmasti
se palaute tulee, (Juha Rehula: Me teemme ihan mietinnön siitä!)
ja minä uskon kyllä, että tämä hallitus
on sellainen hallitus, joka myöskin kuuntelee annettua
palautettua, niin kuin on lausuntokierroksenkin palautetta kuunnellut.
Tuon ohjausryhmän esityshän lähti pitkälle
lausuntokierrokselle, ja se palaute on otettu huomioon, ja nyt meillä on
todella hyvä laki käsillä.
Annika Saarikko /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Hämmästyttää erityisesti
sosialidemokraattien suulla tehty aika vahva ja syvä kyseenalaistaminen
opposition oikeudesta tehdä välikysymys ajankohtaisesta
asiasta. Minusta se tilanne, jonka te itse toisen hallituspuolueen,
kokoomuksen, kanssa maalasitte tämän asian ympärille,
suorastaan pakotti tällaiseen keskusteluun, jossa yritettäisiin
selventää, mitä hallitus todella sopi.
Vielä tähdennettäköön,
vaikka rautalangasta, miksi tämä kysymys on tehty.
Ensinnäkin sen takia, että hallitus ei ota huomioon
omaishoitajien aseman parantamista. Toiseksi, meille jäi
epäselväksi, mitä hallitus budjettiriihessä sopi.
Ja kolmanneksi, me emme ole saaneet minkäänlaista vakuutusta
siitä, että kun teette erittäin rajuja leikkauksia
kuntien talouteen, etteikö se muka olisi vaikuttamassa
vanhuspalveluihin niin, että tätä lakia
ei välttämättä todellisuudessa
ole mahdollista toteuttaa. Hämmästelen siksi erityisen paljon
sitä, miksi te ette olisi halunneet tätä keskustelua
täällä käydä — ilmeisesti
siksi, että tämänkään
aikana me emme ole saaneet vielä vastauksia siihen, mitä todellisuudessa
on päätetty ja (Puhemies koputtaa) miten te aiotte
saada (Puhemies koputtaa) rahat riittämään,
(Puhemies koputtaa) kun valtionosuusleikkaukset ovat miljardiluokkaa.
Jouko Jääskeläinen /kd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Kun tätä keskustelua
kuuntelee, niin kuitenkin muistuu mieleen, että velkarahalla
on rahoitettu niin edellisen hallituksen toimenpiteitä kuin
niitäkin, joita nykyinen joutuu hoitamaan. Elämme
siis hyvin ahtaassa tilanteessa, ja meillä on kyllä yli
puoluerajojen oleva ongelma tämän asian hoitamisessa. Tiedämme,
että työpaikoissa pysyminen on kohtuuttoman heikkoa:
30 000 alan ihmistä on siirtynyt muille aloille.
Todetaan, että lähes puolet tehyläisistä saavuttaa
eläkeiän vuoteen 2023 mennessä. Eli todellisten
kysymysten kanssa ollaan tekemisissä.
Korostaisin sitä, mitä asiantuntijat sanovat: päätöksenteossa
pitää paremmin käyttää hyväksi asiakasrakenteen,
tuottavuuden ja hoidon laadun systemaattista arviointia ja seurantaa.
Toivonkin hallitukselta, kun näitä lukuja nyt
valmistellaan — voi olla, että sieltä tulee
useampi luku sitten loppujen lopuksi — että nämä eri
tekijät otetaan tässä huomioon niin,
että hoidon laatu ja potilaan, asiakkaan tarve kohtaavat
todellisella tavalla toisensa. (Puhemies koputtaa) Vain sitä kautta me
voimme järkevällä tavalla tästä edetä.
Pauliina Viitamies /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ei kukaan ole kyseenalaistanut sitä,
edustaja Saarikko, etteikö tätä välikysymystä olisi
kannattanut tehdä tai saanut tehdä. Päinvastoin
on erittäin hyvä asia, että hallitus
on päässyt ennen varsinaisen lain edes tänne
tuomista kertomaan Suomen kansalle ja myös keskustalaisille
siitä, minkälaisia parannuksia meidän
vanhustenhuoltoon vihdoinkin saadaan aikaiseksi. Olen aivan vilpittömästi
vakuuttunut siitä, että myös keskusta
tulee ilahtumaan tästä vanhuspalvelulain sisällöstä,
jahka pääsemme sitä täällä talossa
yhdessä käsittelemään.
Useassa keskustalaisessa puheenvuorossa on tänään
peloteltu sillä, kuinka kunnat kurjistuvat tässä tilanteessa
ja tätä lakia ei kuitenkaan voida laittaa täytäntöön.
Muistutan teitä, hyvät keskustalaiset: olette
vielä kuukauden verran Suomen kuntapuolue. Miksi ette ole
laittaneet kunnissa tätä asiaa kuntoon? Miksi
ette tehneet kunnissa niitä asioita, jotka kunnille kuuluvat?
Tämän jälkeen teidän on pakko
tehdä niissä kunnissa, vaikka ette suurin puolue
olisikaan enää.
Kimmo Tiilikainen /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Hyvä peruspalveluministeri, edustaja
Pekkarinen äsken pyysi, että joku ministeriaitiosta
rehellisesti kertoisi, kuinka paljon kuntien valtionosuuksia on
leikattu, kuinka paljon palveluiden rahoituksesta on leikattu. Te
nousitte pystyyn ja kerroitte erilaisista lisäyksistä.
Jos ette halua uskoa meidän keskustalaisten puhetta, ottakaa
oma budjettinne, sivu Y 101, siinä kerrotaan valtion toimenpiteiden
vaikutukset kuntien talouteen ensi vuonna, miinus 193 miljoonaa,
tässä teidän ikiomassa kirjassanne.
Edustaja Viitamies, keskustalaiset kuntapäättäjät
ovat vastuunkantajia ja varmasti pyrkivät vanhuspalveluita
parantamaan omissa kunnissaan, mutta jos te viette rahat, niin hyvällä tahdollako
niitä palveluita järjestetään?
Hyvällä tahdollako kotihoitaja tulee, vai ilmaiseksi?
Palvelut tarvitsevat rahoitusta, sitä me teiltä peräämme;
ei näy, vaan miinusmerkki on budjetissa.
Antti Lindtman /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Minä perään nyt
keskustalta linjaa. Kun Sipilä ei ole täällä paikalla,
hän varmaan ihmettelee, mitäköhän
Tiilikainen ja kumppanit puhuvat: Sipilä täällä viime
viikolla tyrmäsi valtion velkaantumisen. Sitten te tyrmäsitte
kaikki säästöesitykset ja vielä viime
viikon aikana esititte kahmalokaupalla lisää menoja.
Eli mikä se teidän linjanne oikein on?
Arvoisa puhemies! Täällä Saarikko
sanoi, että keskustan puheissa ihminen on lähellä ja
keskusta on määrätietoisesti puhunut
ikääntyneiden arvostuksen puolesta, ja moni varmaan
ihmettelee, että kun kaikki ovat samaa mieltä,
miksei mitään tapahdu. Siinä se onkin:
toiset puhuvat ja toiset tekevät. Jos olisitte jättäneet
tekemättä edes osan niistä 8 miljardin
veronkevennyksistä, te olisitte pystyneet hoitamaan tämän
vanhuspalvelulain jo viime hallituskaudella. Arvoisa ministeri,
tulen lähes suoraan Vantaan Simonkodin 40-vuotisjuhlasta,
jossa kerrottiin, että Euroopan ensimmäisenä maana
Suomi saa tämän lain. He sanoivat, että on
hienoa, (Puhemies koputtaa) että nyt te viette loppuun
sen, (Puhemies koputtaa) mihin edellisellä hallituksella
eivät riittäneet voimavarat.
Anu Vehviläinen /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Palautan mieleen sen, miksi tämä välikysymys
tehtiin. Se tehtiin sen takia, että keskustan mielestä teillä,
hallituksella ei ole riittävästi voimavaroja,
resursseja, osoittaa tämän vanhuspalvelulain hyvään
toteuttamiseen. Emmekä ole siitä asiasta vieläkään
vakuuttuneita, ja sen takia tämä välikysymyskeskustelu täällä käydään.
Sen lisäksi haluamme tietää sen,
miten muutoin valtio kantaa vastuunsa, kun ei ole kysymys pelkästään
vanhuspalvelulaista, on myös perusoikeuksista kysymys,
ja silloin valtio ei voi vetäytyä vastuustaan.
Ei voi sanoa, että kuntien pitää hoitaa
ja siellä teidän pitää niitä omaishoitajia
pystyä tukemaan ja huoltamaan. Perusoikeudet tarkoittaa
sitä, että myös valtiovalta osallistuu
kustannuksiin omalta osaltaan.
Ihmettelen kyllä tähän omaishoitoon
liittyen edelleenkin kriteereitä. Te laaditte kriteereitä,
ja sittenkö te, ministeri Guzenina-Richardson, paukautatte
ne kriteerit sinne kuntiin ja sanotte, että rahoittakaa
ja tehkää, kun te ette halua siirtää sitä omaishoidon
tukea Kelan vastattavaksi?
Anne-Mari Virolainen /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Nyt olisi kyllä syytä kuitenkin
iloita siitä, että me olemme saamassa hyvän
hoidon kriteerit.
Täällä puhutaan valtavan paljon hoidosta
ja siitä, pystyvätkö meidän
terveydenhuollon ammattilaiset siihen, onko heitä riittävästi
ja onko heidän osaamisensa kohdallaan. Haluaisin kyllä korostaa
myös sitä, että meidän terveydenhuollon
ammattilaiset tekevät erinomaisen innovatiivista työtä myös
ennalta ehkäisevissä toimissa.
Haluan kertoa teille esimerkin Turun kaupungista, jossa kehitetään
perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon yhteistyössä toimintamallia,
jossa ideana on poimia ikääntyneet murtumariskipotilaat,
jotta he eivät joutuisi laitoshoitoon. Heidät
ohjataan niin sanotulle kaatumisklinikalle, ja siellä tutkitaan
heidän lääkityksensä, johon edustaja
Tainio täällä viittasi, ja muutenkin
ne kodin olosuhteet, onko siellä mattoja ja kynnyksiä.
Elikkä tämä on sitä aitoa ennalta
ehkäisevää toimintaa.
Ministeriltä kysyisin: onko Kaste-ohjelmassa varmastikin
riittävästi rahoitusta, jotta ammattilaiset pystyvät
kehittämään hoitoa sellaiseksi, että kaikki
eivät tarvitsisi sitä sairaalapaikkaa ja leikkausta?
Saara Karhu /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Minä iloitsen siitä, että tämä laki
lähtee ihminen edellä; eli tässä kuunnellaan asiakasta,
kuunnellaan vanhusta. Useimmat meistä haluavat asua kotonaan
niin kauan kuin se mahdollista, ja sen täytyy olla mahdollista.
Usein pienikin apu tai tuki on tässä käänteentekevä.
Se kotona asuminen ei kuitenkaan saa sulkea pois oikeutta hyvään
laitoshoitoon, laadukkaaseen laitoshoitoon, kun sen aika tulee.
Nämä asiat menevät rinnakkain. Myös
vapauden valita pitää olla aito, tällä hetkellä se
ei ole. Monella pienituloisella ei ole esimerkiksi mahdollisuutta maksaa
palvelusetelin yli menevää omavastuuosuutta, eli
vanhukset ovat eriarvoisia. Myös pienituloisella vanhuksella
täytyy olla oikeus hyvään hoitoon.
Onkin tärkeää, että tämä vanhuspalvelulaki lähtee
nyt yksilökohtaisesti punnitsemaan kunkin vanhuksen omaa
tilannetta häntä ja hänen läheisiään
kuunnellen. Kiitän hallitusta ja ministeri Maria Guzenina-Richardsonia
siitä, että tämä laki on tässä vaiheessa.
Toivon, että kaikki täällä salissa
nyt tämän keskustelun aikana kuultu vaikuttaa
sitten siihen, että hiomme tästä parhaan mahdollisen
lain, kun tämä tulee kirjaimeksi tuonne kansiin
ja kuntien ja ihmisten noudatettavaksi. Eli laki on tärkeä ja
tulee parantamaan vanhushoidon nykytilannetta.
Arja Juvonen /ps(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! On hienoa huomata, että perussuomalaisten
eduskuntaryhmän puheenvuorosta on käyty keskustelua
täällä liittyen tähän lääkitykseen.
Voin todella kertoa teille, mitä edustaja Tainiokin sanoi
lääkityksestä: moni vanhus elää elämänsä viimeiset
vuodet lääkepöllyssä.
Siitä siirrynkin viimeisiin vuosiin. Täällä on tänään
puhuttu paljon mitoituksista, täällä on
puhuttu ennaltaehkäisystä, kuntoutuksesta, täällä on
puhuttu elämästä, mutta kukaan ei ole
vielä maininnut sanaa "kuolema" tai "saattohoito". Sosiaali-
ja terveysministeriö on tehnyt Hyvä saattohoito
Suomessa -ohjeistuksen jo muutama vuosi sitten. Siinä yhtenä kriteerinä ja
toiveena on, että jokaiseen kuntaan, kaupunkiin, kuntayhtymään
perustettaisiin ja rakennettaisiin oma saattohoito-ohjeistus alueen
asukkaille ja ihmisille.
Sama on myös saattohoitokoulutuksen kanssa: tässä ohjeistuksessa
kerrotaan, että koulutusta lisätään.
On ilo nähdä, että myös opetusministeri
on paikalla. Jos saisi kysyä, että mitä on
tulossa saattohoitokoulutukseen. Ja sitten tietysti myös
peruspalveluministeriltä tästä saattohoitoasiasta:
miten se näkyy tässä vanhuslaissa?
Jyrki Yrttiaho /vr(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Ehkä on hyvä tulla
näistä korkeista sfääreistä vähän
lähemmäs käytäntöä.
Mitä tämä 0,5:n normi, jota täällä on
paljon kiitelty, ympärivuorokautisessa hoidossa käytännössä tarkoittaa?
Se tarkoittaa, että 25 vanhuksen hoitoyksikössä on
12,5 hoitajan työpanos. Heistä aamuvuorossa on
4 hoitajaa, iltavuorossa 3, yövuorossa 1 ja 4 vapaapäivillä.
Jokainen käsittää, miten haavoittuva
tuollainen mitoitus on. Se ei ole kyllä mikään
suuri saavutus, joka olisi juhlan aihe. Miten tämä kestää 10—15
prosentin sairauspoissaoloja, jotka hoivatyössä jo
henkilöstön ikärakenteestakin johtuen
ovat kunnissa varsin tavallisia?
Ulla-Maj Wideroos /r(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Puolitoista tuntia sitten pyysin vastauspuheenvuoron,
niin että voi olla, että tämä ei
ole niin ajankohtaista, mutta sanon sen kuitenkin: Edellytys sille,
että on oikeudenmukaiset ja hyvät palvelut, ei
ole pelkästään yksi laki, vaan se, että meillä on
vahva julkinen sektori. Sen jälkeen pitää olla
tietenkin vahvat peruskunnat, ja hallitus on tekemässä siitä oman
osuutensa, mutta sitten kun mennään taas kuntatasolle,
niin tarvitaan myöskin vahvat terveyskeskukset, niin että julkinen
sektori pystyy kilpailemaan isojen yhtiöiden kanssa, kun
ne ovat tulleet markkinoille. Kysyisin ministereiltä: missä vaiheessa
voimme saada tietoa siitä, mitä mieltä hallitus
on sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä tulevaisuudessa
niin, että meillä on todella sekä vahvat
peruskunnat että vahvat terveyskeskukset ja palvelut sitä kautta
pelaavat?
Toinen varapuhemies Anssi Joutsenlahti:
Vielä kaksi puheenvuoroa ennen ministerien vastauksia.
Mika Kari /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Olen hieman hämmästyneenä kuunnellut
tätä keskustelua. Luulin, että keskustelu
vanhuspalvelulaista ja ikäihmisistä olisi pikemminkin
yhdistänyt kansanedustajia kuin erottanut näin
selkeästi hallituksen ja opposition puolueet. Sellaista
talvisodan henkeä toivon tässä keskustelussa
löytyvän yhteisen ikääntyvän väestömme
turvaksi, mutta näyttää siltä,
että työ ikääntyvien ihmisten
vanhuspalvelulain eteenpäin viemiseksi jää pelkästään
hallitukselle ja hallituspuolueille. Keskustalta olisin odottanut ehkä hieman
enemmän, onhan keskusta pitkäaikainen hallituspuolue,
toisin kuin perussuomalaiset, jotka tässä viimeisenkin
kahden tunnin ajan ovat viidellä edustajallaan tätä jytkyä täällä toimittaneet.
Haluan kiittää ministeriä erinomaisen
hienosta työstä ikäihmisten eteen. Tälle
työlle sosialidemokraatit antavat täyden tukensa.
Toinen varapuhemies Anssi Joutsenlahti:
Välikysymyksen allekirjoittaja, edustaja Rehula.
Juha Rehula /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies!
1) Kiitos laista. Se on odotettu, sitä odotetaan. Keskusta
kannattaa vanhuspalvelulain säätämistä.
2) Puheet, lupaukset eivät valitettavasti tule kohtaamaan,
ellei tässä tapahdu jotakin olennaista muutosta
lähiviikkojen ja -kuukausien aikana, puheet ja lupaukset
siitä, miten tämä laki toimeen voidaan
laittaa.
3) Välikysymyskeskustelu kannatti käydä useammastakin
syystä. Yksi niistä on se, että on ollut
mielenkiintoista kuultavaa hallituspuolueitten edustajien totaalinen
vaikeneminen henkilöstömitoituksiin liittyen.
Täällä viime viikon talousarvion lähetekeskustelussa
vielä toisenlaista ilmaa oli. (Välihuutoja vasemmalta)
4) Uutinen on ollut se, että hallitus ilmoittaa, että omaishoidon
tukea ei siirretä Kelalle. Kuitenkin todetaan, että kriteerit
laaditaan. 150 miljoonaa euroa pitäisi olla rahaa, jos
Kela-siirto tehdään. Mistä ihmeestä kunnat
nuo rahat löytävät?
5) Vastuu on maan hallituksella siitä, että me saamme
kunnon lain. Voitte olla ihan varmoja, että kunnon laille,
monipuoliselle, inhimilliselle, hoidon ja hoivan sisältävälle
laille, keskusta-oppositio varmuudella antaa tuen, mutta ei anneta katteettomia
lupauksia ja sysätä vastuuta kuntapäättäjille,
jotka ovat syyttömiä siihen, että he
eivät pysty lakia toteuttamaan.
Peruspalveluministeri Maria Guzenina-Richardson
Arvoisa puhemies! Täällä on tullut paljon
kritiikkiä siitä, millä tavalla kunnissa
saadaan rahat riittämään, ja sen vuoksi
tuossa omassa avauspuheenvuorossani totesin sen, että meillä nyt
vanhuspalvelulakiin valtionosuuksia maksetaan hyvin poikkeuksellisella
prosentilla. 54,3 prosenttia on tuo osuus, jonka valtio ottaa hoitaakseen.
Kuntien rahoitusosuus on siis 45,7, ja käytännössä tämä tarkoittaa
sitä, että kun kokonaiskustannus on yhteensä 151
miljoonaa euroa vuodesta 2015, niin kyllä se siellä kuntien
kukkarossakin tuntuu tämä valtion itselleen ottama suurempi
osuus näistä valtionosuuksista, varsinkin kun
valtio ottaa 7 miljardia euroa velkaa ja me elämme todellakin
hyvin vaikeassa taloudellisessa tilanteessa kansallisesti tällä hetkellä.
Edustaja Virolainen kysyi Kaste-ohjelmasta ja siitä,
onhan siinä sitten varattu myöskin vanhuspalveluiden
kehittämiseen rahaa. Kyllä on, ja kyllä on
ollut. Meillä on nimittäin ollut Ikäkaste-ohjelma,
jonka kautta on jo pilotoitu osia tästä vanhuspalvelulaista
alueilla, muun muassa tuon vastuutyöntekijän käyttöä,
ja ne tulokset ovat olleet erittäin hyviä. Kaiken
kaikkiaanhan meillä Kaste-ohjelmaan on tällä hallituskaudella
rahaa 58 miljoonaa euroa. Toki siitä kaikki ei tule menemään
pelkästään vanhusten palveluiden parantamiseen,
toimintatapojen kehittämiseen ja esimerkiksi järjestöjen
kanssa tehtävään parempaan yhteistyöhön.
Mutta hakuaika Kaste 2 -hankekaudelle on vasta meneillään,
eli on hyvin vaikea sanoa tässä vaiheessa, kuinka
paljon rahaa sitten viime kädessä tullaan tuosta
isosta potista vanhuspalveluiden kehittämiseen sälyttämään. Tässähän
kunnat ovat niitä aloitteentekijöitä ja omilla
hankkeillaan sitten niissä hakemuksissaan tuovat sitä rahantarvettaan
esille, ja sen mukaan niille sitä rahaa myöskin
sitten annetaan, mikäli se hanke on sellainen, että se
aidosti kehittää ikääntyneiden
palveluita eikä jää vain irralliseksi
hankkeeksi. Sen täytyy olla sellaista toimintatavan kehittämistä,
joka jää pysyväksi sinne kuntakenttään.
Edustaja Juvonen puuttui todella tärkeään
asiaan, tähän saattohoitoon. Kyllä se
näin on, että meillä saattohoitokoulutuksen
suhteen on jo saatu hyviä askeleita. Niin ikään
Etene, eettinen neuvottelukunta, on kiinnittänyt tähän
asiaan huomiota ja siihen, että meillä pitää monipuolistaa
tätä saattohoidon mahdollisuutta. Etenen viimeisimmän
selvityksen mukaan meillä on vielä eroavaisuuksia
kunnissa, mutta yhä enemmän on kunnissa panostettu
siihen, että kotiin vietävää saattohoitoa
on ollut siinä palveluvalikossa. Tämä on
minun mielestäni se tie, johon pitää pyrkiä.
Se ei ole millään muotoa laitaa, että ikääntyneet
joutuvat viimeisinä hetkinään olemaan
terveyskeskuksen osastolla, jossa mahdollisesti naapurisängyssä on
joku toinen, ja heiltä tämä yksityisyys
sitten jää puuttumaan, niin itse kuolevilta kuin
heidän omaisiltaankin.
Edustaja Wideroos kysyi tästä sosiaali- ja
terveydenhuollon isosta uudistuksesta. Se ei varsinaisesti liity
tähän vanhuspalvelulakiin suoranaisesti, mutta
välillisesti kyllä liittyy. Työryhmä sosiaali-
ja terveysministeriössä on aikataulussaan, ja
sosiaali- ja terveyspoliittiselle ministeriryhmälle ollaan
tuomassa nyt jo hyvin nopealla aikataululla tällaista väliraportin
tyyppistä esitystä, joka voidaan myöskin
ottaa sitten mukaan sinne kuntakierrokselle niin, että kunnissakin päättäjät
pääsevät katsomaan niitä parametrejä. Nyt
tässä on olennaista se, minkälaisella
väestöpohjalla saadaan minkäkinlaisia
tuloksia aikaan. 20 000 on se yhteisesti linjattu määrä,
joka on se minimi. 55 kuntaa ainoastaan Suomessa ylittää tämän
määrän. Mutta sitten pitää tietää,
että mitä jos on enemmän ja kuinka paljon
enemmän ja minkälaista vastuuta sillä pystytään
kantamaan niin, että saadaan nämä ihmisten
tärkeät palvelut turvattua kaikkialla kunnissa.
Täällä vanhuspalvelulain pykälistä moni
on kysynyt. Minulla itselläni ne pykälät
ovat tässä edessä, mutta jätän
pykälien läpikäymisen siihen varsinaiseen
käsittelyyn. Täällä edustaja
kysyi, ovatko pykälät valmiita ja miksi ne menevät
vielä sosiaali- ja terveyspoliittiseen ministeriryhmään.
Minun mielestäni on todella tärkeää,
että tässä hallituksessa kaikki kuusi
puoluetta saavat mahdollisuuden tutustua itse pykäliin,
ja meillä on ollut tapana tässä hallituksessa,
että kaikki isot lakihankkeet, kaikki merkittävät
lakihankkeet menevät sosiaali- ja terveydenhuollon puolella
tuon Sotepolin kautta.
Arvoisa puhemies! Vielä toteaisin, että kun edustaja
Saarikko totesi, että hän paheksuu, eikö täällä olisi
saanut tästä asiasta keskustella, niin minä ihmettelen
kyllä hänen reaktiotaan, koska ei yksikään
edustaja täällä ole sanonut, että ei
tästä saisi keskustella. Itse päivitin
tänään Facebookini ja totesin, että pianhan
se esitys tänne eduskuntaan varsinaisesti hallituksen esityksenäkin tulee,
mutta kyllähän tästä aiheesta
oikein mielellään keskustelee täällä salissa
jo tässä vaiheessa. Nimittäin ikääntyneiden
ihmisten palveluiden parantaminen on todellakin myöskin
arvokysymys: millä tavalla me ne järjestämme
tulevaisuudessa. Tähän kyllä kutsuisin
myöskin oppositiopuolueiden edustajat mukaan. Minä uskon,
että me saamme tästä todella hyvän
lain. Mietin vain sitten — nyt nimittäin televisiointi
on jo päättynyt — minkälainen
kuva jäi tavallisille kansalaisille siitä keskustelusta,
joka täällä hetki sitten käytiin,
kun edustajat huusivat sieltä riveiltä ja kiihdyttivät
itsensä sellaiseen kiihkoon esityksestä, jota
vielä ei ole annettu eduskunnalle (Pirkko Ruohonen-Lerner:
Entäs ministeri sitten?) mutta tullaan pian antamaan.
Toinen varapuhemies Anssi Joutsenlahti:
Ministeri Risikko.
Sosiaali- ja terveysministeri Paula Risikko
Arvoisa herra puhemies! Muutaman sanan sanon.
Niin kuin on todettu, on hyvä asia, että tämä laki
saadaan. Mutta jotta se saadaan ihan oikeasti voimaan ja toimeenpantua,
niin tarvitaan tietysti sitä rahaa ja riihikuivaa mutta
sitten myöskin tämä palvelurakenne, mihin
edustaja Widerooskin kiinnitti huomiota.
Meillähän on tällä hetkellä nyt
viisi tasoa ja niin sanottua hoivan ja hoidon porrastusta vanhustenhuollossa.
On koti, palveluasuminen, tehostettu palveluasuminen, vanhainkoti
ja terveyskeskus, ja siinä on aivan liian monta tasoa. Saattaa
nimittäin käydä niin, että vanhus
joutuu viimeisinä vuosinaan parikymmentä kertaa
vaihtamaan paikkaa niiden viimeisten viiden vuoden aikana, ja tällä palvelurakenneuudistuksella
me pyrimme juuri siihen, että se olisi se kaksitasoinen
malli eli koti ja palveluasuminen ja sinne tuotaisiin sitten ne
palvelut.
Toinen sellainen kriittinen piste kaiken kaikkiaan vanhustenhuollon
onnistumisessa on se, että ei auta, vaikka meillä olisi
kuinka hyvä laki ja vaikka olisi kuinka paljon rahaa, jos
meillä ei ole tekijöitä ja nimenomaan
osaavia tekijöitä. Meillä on arvioitu,
että 2008—2025 tarvitaan 234 000 uutta
henkilöä ja 70 prosenttia siitä selittää eläkepoistuma,
mutta sitten tämä vanhusten palvelutarpeen lisääntyminen
lisää henkilöstön tarvetta.
Meidän on pakko pitää vetovoimaisena
tämä ala, koska ei voi koskaan koneella korvata
näitä henkilöitä, motivoituneita,
osaavia henkilöitä, ja nimenomaan tällaista
moniammatillisuutta tarvitaan. Se on palkkauskysymys, se on johtamiskysymys,
se on työolosuhdekysymys, pois pätkätyöt.
Se on myös sitä, että saa tehdä sitä,
mihin on saanut koulutuksen, eli sitä osaamisen arvostamista
tarvitaan, ja kaiken kaikkiaan tämän alan yleisellä arvostuksella
on suuri merkitys.
Mielestäni tämä keskustelu on ollut
hyvää ja monipuolista ja tästä on
hyvä jatkaa.
Toinen varapuhemies Anssi Joutsenlahti:
Olemme saaneet paikalle myös opetusministerin — ministeri
Gustafsson.
Opetusministeri Jukka Gustafsson
Niin, arvoisa puhemies, onneksi hallituksessa on opetusministeri.
Ihan varmuuden vuoksi vielä totean, kun ainakin kaksi
kansanedustajaa on perännyt tästä koulutuksesta
ja osaavan työvoiman tarpeesta ja saatavuudesta, että aivan
niin kuin täällä jo ministeri Guzenina-Richardson
toi esille, niin vanhuspalveluiden osalta nämä keskeiset
opintoalat ovat lähihoitajat, sairaanhoitajat, tekniset
terveyspalvelut, farmasia ja lääkehuolto ja lääketiede.
Näistä nyt esimerkiksi lähihoitajien
koulutusta on tarkoitus kasvattaa jopa 25 prosenttia vuoteen 2016
mennessä ja suuruusluokkaa 10—15 prosenttia sitten
nämä kaikki muut.
Mutta sen lisäksi on tietysti tärkeää,
että hyödynnämme tämän
täydennyskoulutuksen. Meillä on mahdollisuus tämän
muuntokoulutuksen kautta aikuiskoulutuksessa vastata työvoimatarpeisiin.
Ylipäätänsä korostaisin sitä,
että Suomi on tämmöinen eturivin maa
tässä näyttötutkintojärjestelmän
kehittämisessä. Ajattelisin itse näin, että jos
tässä jotain akuutteja, yllättäviä tarpeita tulee,
niin meillä on tämän muuntokoulutuksen ja
näyttötutkintojärjestelmän kautta
mahdollisuus sitten saada osaavaa työvoimaa. Toki sitä on aika
paljon reservissäkin, ja korostaisin sitä, että hyvällä palkkauksella,
hyvillä työolosuhteilla ja muilla saadaan kyllä myöskin
sitten tarvittaessa työvoimaa. Mutta näistä palkoistahan
ei eduskunta päätä.
Toinen varapuhemies Anssi Joutsenlahti:
Nyt siirrytään sitten puhujalistaan.
Jyrki Yrttiaho /vr:
Arvoisa herra puhemies! Hallituksen budjettiriihessä vesitettiin
hallitusohjelman lupaus todellisesta vanhuspalvelulaista. Puolentoista
vuoden vääntö, ja niin kävi,
että kuuden puolueen hallituksessa kokoomuksen tahto toteutui,
sitovat henkilöstömitoitukset ja riittävä rahoitus
jäivät kaukaiseksi kangastukseksi.
Huoli riittävistä hoitajamääristä on
vakava ja todellinen. Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontaviraston
Valviran mukaan kanteluiden ja valvontatapausten määrät
ovat rajussa kasvussa. Vuoden lopussa ennakoidaan kaikkien aikojen ennätystä,
hyppyä 200 kantelun tasolta 350:een.
Ympärivuorokautisen vanhustenhoidon yleinen suositusmitoitus,
jonka hallitus lupaa, on 0,5 hoitajaa hoidettavaa vanhusta kohti.
Se on vähemmän kuin nyt useimmissa hoitopaikoissa. Silti
tilanne on hyvin epätasainen ja räikeitä epäkohtia
on olemassa.
Budjettiriihessä sovittiin, että kuntien toivotaan
vapaaehtoisesti pääsevän tämän
suosituksen rajoihin. Jos palvelujen resursointia ja laatua ei paranneta
ja vapaaehtoisia suosituksia toteuteta, hallitus lupaa säätää vuonna
2015 asetuksella normit.
0,5:n minimitoitus tarkoittaa, että perusasiat tulevat
hoidettua välttävästi mutta kanssakäymiseen
vanhusten kanssa ei jää aikaa. Vanhukset ovat
yksin, jos he eivät omin avuin pääse
yhteisiin tiloihin, ulkoilusta puhumattakaan. Ympärivuorokautisessa
hoidossa hoidon tarve tarkoittaa työtunteja, ei minuutteja.
On syytä muistaa, että hyvän hoidon vaatimaksi
mitoitukseksi ympärivuorokautisessa laitoshoidossa on sosiaali-
ja terveysministeriön suosituksessa määritelty
0,7—0,8 hoitajaa vanhusta kohti.
Hallitus ei kyennyt sopimaan mitään kuntia
sitovia henkilöstön lisäyksiä vanhuspalvelulakiin. Lain
toteuttamiseen ensi vuodelle on varattu vain 33 miljoonaa euroa.
Kuntaliiton mukaan tarve on 250 miljoonaa euroa, jos hoitajamitoitus
olisi ympärivuorokautisessa hoidossa edes 0,7 hoitajaa
vanhusta kohti, mikä vielä selvästi alittaa muun
muassa Ruotsin, Norjan ja Tanskan tason.
Puhemies! Hallitus todellisuudessa leikkaa rajusti kuntien valtionosuuksia,
vaikka julkisuudessa ja budjettikirjassa puhutaan 180 miljoonan lisäyksestä ensi
vuonna. Lukemaan on päädytty laskemalla yhteen
kuntien kustannusten nousua kompensoiva indeksikorotus ja väestönkasvun vaikutus.
Osa niin sanotusta kasvusta on kompensaatiota ansiotuloverotuksen
muutoksista, jotka vähentävät kuntien
verotuloja. Todellisuudessa hallitus leikkaa kuntien valtionosuuksia 1,2
miljardia euroa. Lisäksi on huomioitava kuntien yhteisöverotuottojen
pieneneminen, jota ei kokonaisuudessaan kompensoida.
Kuntien menetys neljän vuoden aikana on 4,5 miljardia
euroa. Tämä tarkoittaa kunnissa vyönkiristyksiä,
palvelujen karsintaa ja verojen ja maksujen korotuksia. Samaan aikaan
pääomatulot ovat edelleenkin kunnallisverotuksen
ulkopuolella. Tänäkin vuonna kunnat saisivat 1,5 miljardin
euron lisätulot, jos pääomatulot otettaisiin
kuntaverotuksen piiriin.
Puhemies! Tässä todellisuudessa lupaukset vanhustenhoivan
parantamisesta ovat katteettomia, vaikka hallituksen ohjelma suorastaan
vilisee lauseita väestön ikääntymiseen
varautumisesta. Ministerien nokittelussa ja budjettiriihestä käynnistyneessä vanhuspalvelusuitsutuksessa
on vakava perspektiivivirhe. Gerontologian professori Marja Jylhä tiivisti
asian tylysti: "Koska yli 90-vuotiaiden määrä kasvaa
kolmanneksella viidessä vuodessa, täytyy kaikkinainen
vanhustenhoito, kotihoito, laitoshoito, palveluasuminen ja monet
muut asiat ajatella uudelleen. Jos tällaiset kuluerät
eivät mahdu laskelmiin ja kehyksiin, niin voin vain sanoa,
ettei vanhojen ihmisten määrän kasvukaan
mahdu kehyksiin."
Puhemies! Vasenryhmä pitää keskustan
esittämää välikysymystä perusteltuna
ja perspektiiviltään laaja-alaisena; muun muassa
omaishoidon kehittämisvaatimukset ovat vasemmiston linjan mukaisia
jo useiden eduskuntakausien ajalta. Vasenryhmä yhtyy edustaja
Rehulan esittämään epäluottamuslauseeseen.
Jukka Kärnä /sd:
Arvoisa puhemies! Kun viime eduskuntakaudella aloitettua lakia
lähdettiin jatkamaan ja valmistelua jatkettiin, niin ohjausryhmän
siihen tietenkin Guzenina-Richardson perusti. Sen ohjausryhmän
keskeiset pointit olivat: Lähtökohtana pitää olla
toimintakyky, ei ikä pelkästään,
sellaisenaan. Olennaista on toisaalta iäkkään
ihmisen palvelutarve, mutta toisaalta olennaista kunnassa on laajemmin
tähän ikääntyneeseen väestöön
kohdistuva vanhuspolitiikka. Laitoskeskeisyydestä pitää päästä eroon. Palveluita
on tarkasteltava ikääntyneen omasta lähtökohdasta.
Olennaista on itsenäisen suoriutumisen tukeminen, eivät
pelkästään sote-palvelut, ja osaava ja
pätevä henkilöstö, joka katsoo
asioita eri näkökulmista, ja tietenkin laadunhallinta
ja -valvonta.
Ministeri omassa avauspuheessaan avasi minun mielestäni
todella hyvin sitä, miten tämä riittävä henkilöstö varmistetaan:
ennakointityön kautta, eli katsotaan sitä eläköitymistä,
aikuiskoulutuksen hyödyntäminen yhdessä työ-
ja elinkeinoministeriön kanssa sekä sitten alan
ulkopuolella työskentelevät. Minun mielestäni
nämä kaikki ovat hyvin huolella suunniteltuja
ja fiksusti rakennettuja, ja luotan siihen, että näitten kautta
myöskin tämä laki saadaan toimimaan. Nuo
ohjausryhmän keskeiset asiat on minun mielestäni
tänne lakiin kyllä ihan hyvin saatu kirjoitettua.
Arvoisa puhemies! Suomessa on tehty ja laitettu toimeen ja kuntoon
vuosien mittaan yhtä ja toista — esimerkiksi koulutussektorilla
peruskoulu aikoinaan rakennettiin — ja kyllä se
tähän asti on ollut sellainen kansallinen häpeä,
että ikääntyvän väestön
asioita ei ole hoidettu tarpeeksi mallikkaasti ja hyvin. Nyt kun
se laki on tehty, joka minun mielestäni on monipuolinen
ja josta huokuu vähän tällainen mahdollisimman laaja
ihmisen elämänhistorian huomioonottaminen, niin
kyllähän se täytyy sanoa, että ei
tuosta keskustan välikysymyksestä juuri puuttunut muuta
kuin heinäsirkkaparvet ja raesateet — niin huono
lakiesitys se keskustan mielestä on. Minun mielestäni
se ei ole niin huono. Kysynkin nyt keskustalta, etteihän
vain noissa moitteissa ole kysymys myöskin jonkun verran
kunnallisvaalipainotteisesta välikysymyksestä.
Toivon, ettei näin ole, koska kyllä iäkkäiden
ihmisten pärjääminen ja tulevaisuudesta
huolehtiminen on meidän kaikkien asia.
Pirkko Ruohonen-Lerner /ps:
Arvoisa puhemies! Arvokas vanhuus kuuluu kaikille. Hyvä vanhuus
on sitä, että on koti, oma turvallinen ja viihtyisä asuinpaikka.
Hyvään vanhuuteen kuuluu lisäksi hoiva
ja huolenpito, yhteys läheisiin, monipuolinen ja maistuva
ruoka sekä mielekäs harrastustoiminta vanhuksen
päivittäisen jaksamisen mukaan. Näitä asioita
varmasti meistä jokainen toivoo omalle kohdalleen. Valitettavasti tällainen
hyvä vanhuus ei monenkaan ihmisen kohdalla toteudu. Kalseat
laitokset, kiireiset hoitajat, pahimmassa tapauksessa märissä vaipoissa makaavat
ja koko yön ilman hoitoa olleet vanhukset ovat arkipäivää.
Usein suomalaisilla vangeilla on paljuselleistä huolimatta
paremmat olosuhteet kuin riittävää hoitoa
vaille jääneillä vanhuksilla. Tämä on
kaukana ihmisarvoisesta elämästä, ja
on häpeällistä, että tällaiseen
tilanteeseen on tultu hyvinvointi-Suomessa. Jotta tilannetta saataisiin
parannettua, tarvitaan sekä voimakasta tahtoa että riittävästi
rahaa.
Arvoisa puhemies! Perussuomalaisten eduskuntaryhmään
kuuluva ensimmäisen kauden kansanedustaja, sairaanhoitaja
Laila Koskela osoitti merkittävää kansalaisrohkeutta
vuonna 2006, kun kanteli silloisen työpaikkansa Koukkuniemen
vanhainkodin hoitajamääristä lääninhallitukselle.
Laila Koskelan ansiosta Koukkuniemen vanhainkoti sai huomautuksen
Länsi-Suomen lääninhallitukselta maaliskuussa
2006, mutta ennen kaikkea lääninhallitus velvoitti Tampereen
kaupungin palkkaamaan Koukkuniemeen yli 100 hoitajaa lisää.
Tämän lisäksi Koukkuniemen vanhainkodin
hoitotaso tuli nostaa sosiaali- ja terveysministeriön sekä Kuntaliiton
antamien laatusuositusten mukaisesti tyydyttävälle tasolle.
Tämän avauksen jälkeen vanhustenhoidon
tasosta on keskusteltu paljon Suomessa, mikä on hieno asia.
Arvoisa puhemies! Suomen lähi- ja perushoitajaliitto
SuPer selvitti viime keväänä vanhusten laitoshoidon
tilaa ja kysyi superilaisten kokemuksia siitä. Vanhustyö arvioitiin
vastauksissa useammin välttäväksi kuin
kiitettäväksi. Vanhustyölle annettiin
yleisarvosanaksi 7-. Ainostaan 24 prosenttia vastaajista ilmoitti,
että haluaisi läheisensä hoitoon omalle
työpaikalleen — siis vain 24 prosenttia vastaajista
ilmoitti, että haluaisi läheisensä hoitoon
omalle työpaikalleen. Tämä on aika karua
kieltä. Yleisin syy siihen, miksi läheistä ei
haluta hoitoon omalle työpaikalle, oli se, että hoitajia
on liian vähän. Tämä on kestämätön tilanne
niin vanhuksille kuin hoitajillekin, sillä hoitajat haluaisivat
toki tehdä työnsä mahdollisimman hyvin,
mutteivät yksinkertaisesti kykene työaikansa puitteissa
antamaan vanhuksille riittävästi hoivaa ja huolenpitoa.
He toimivat jatkuvasti jaksamisensa äärirajoilla.
Arvoisa puhemies! Vanhustenhoidon tulisi kaikissa tilanteissa
olla asiakaslähtöistä ja eettistä.
Kukaan ei halua sairaan äitinsä tai isänsä kärsivän
laitoshoidossa ylilääkittynä ja aliravittuna, mitkä ovat
vanhustenhoidon yleisiä ongelmia Suomessa. Mutta mikä on
se riittävä ja oikea mitoitus, jotta hoidon taso
todellisuudessa paranee? Asiantuntijoiden mukaan se riippuu hoidettavien kunnosta
ja laitoksessa olevien hoidokkien määrästä.
Onko kuitenkin kyse myös asenteesta, suhtautumisesta vanhuuteen
ja vanhuksiin? Vanhusten liikalääkitys ja makuuttaminen
kertovat, että koko suomalaisen järjestelmän
suhtautumisessa vanhuuteen on jotakin pahasti vialla. Toisin oli vielä muutama
vuosikymmen sitten, jolloin omien vanhusten hoidon laiminlyönti
olisi ollut suureksi häpeäksi koko suvulle.
Arvoisa puhemies! Myös tämän päivän
vanhukset ovat ansainneet arvokkaan elämän taipaleensa
loppuvaiheessa. Hyvinvointivaltioissa tavoitteena tulisi olla jokaisen
kansalaisen kohdalla onnellinen ja aktiivinen vanhuus, jossa tarvittava
turva ja huolenpito on taattu. Vanhustenhoitoon tarvitaan arvokkuutta.
Ikäihmisen kotona asumista on tuettava mahdollisimman pitkään, minkä takia
myös omaishoitajien asiat tulee vihdoinkin laittaa kuntoon.
Arvoisa puhemies! Näin lopuksi haluan todeta, että kannatan
edustaja Juvosen erinomaista epäluottamuslause-ehdotusta.
Annika Saarikko /kesk:
Arvoisa puhemies! Kun miestä ei voi enää jättää yksin
kotiin ja hän alkaa tarvita apua ylös nousemiseen
ja vessassa käyntiin, vaimo hakee ja alkaa saada omaishoidon
tukea. Hänestä tukiraha on osoitus siitä,
että työllä on arvoa, juuri muuta merkitystä sillä ei ole.
Omaishoito on yksinäistä. Omaishoitajien keskusteluryhmät
kiinnostaisivat, mutta tapaamisiin pääsyä on
hankala järjestää. Mies saa iloa laulamisesta,
mutta ei halua mennä musiikkiryhmään
ilman vaimoaan — vieraiden ihmisten joukkoa on vaikea hahmottaa.
Koska ryhmien on tarkoitus antaa omaishoitajille vapaa-aikaa, vaimolla
on niihin porttikielto. Mies ei lähde laulamaan. Mies tarvitsee
usein terveyskeskuksen apua, mutta ei enää selviä portaita
alas taksille. Hän kyselee, eikö lääkäri
voisi tulla kotiin vanhaa miestä katsomaan. Kotihoidon
lääkärin saadakseen pitäisi
ensin ottaa vastaan muuta apua. Ateria-automaattia tarjotaan vaimolle,
joka pitää ruuanlaitosta ja pelkää uusia
laitteita. Avuksi tarjotaan myös lääkkeiden
annostelua, vaikka vaimo on farmaseutti. Niinpä on tilattava
ambulanssi, kun haluaa päästä terveyskeskukseen.
Arvoisa puhemies! Tämä kertomus on tuoreesta
Sosiaalitieto-lehdestä, jossa hyvin ansiokkaasti käsitellään
vanhusten hoidon ja hoivan kokonaisuutta. Näin arkipäiväisistä pienistä asioista
koostuu ikäihmisten arki ja myös sen monimutkaiset
käytännönongelmat.
Minua jäi kummastuttamaan äskeisessä debattikeskustelussa
peruspalveluministerin huomio siitä, että me keskustalaiset
emme ymmärrä tuon taivaallista vanhuspalvelulaista.
Minusta ikäihmisten asioiden hoidon pitäisi pikemminkin
olla jotain sellaista, jonka me todella kaikki ymmärrämme,
jotakin niin arkijärkistä ja kaukana sivistyssanoista
ja suurista organisaatioista ja tuotantotavoitteista, että vihdoin
olisi niin, että meidän ikäihmisten hoidossa
ja hoivassa terve järki voittaisi ja ennen muuta kahteen
asiaan kiinnittäisimme huomiota: että ikäihmiset
saisivat yksilöllistä hoivaa ja että heillä olisi
itsellään oikeus määrätä ja
määritellä, kuka heitä hoitaa
ja millaisia palveluja he tarvitsevat. Aivan turhan kapeasti suhtaudumme
siihen ihmisen omaan oikeuteen ja tahtoon, miten hän tahtoo
viimeiset elinvuotensa viettää.
Arvoisa puhemies! On vielä syytä tähdentää, miksi
keskusta halusi käydä keskustelun ikäihmisten
hoivasta ja teki välikysymyksen. Ensinnäkin halusimme
nostaa omaishoidon asian yhteiseksi keskustelunaiheeksi. Minusta
siinä on onnistuttu. Täällä salissa
on käytetty tänään erittäin
paljon puheenvuoroja omaishoidon puolesta. Nyt kaipaamme tekoja
hallitukselta, emme enää vetoomuksia työryhmiin
tai kymmeneen miljoonaan. Olisi mielenkiintoista kuulla, mikä on
ministerin arvio siitä, mitä 10 miljoonalla ensi vuonna
todella ikäihmisille ja omaishoitajille ja -hoidettaville
saadaan.
Halusimme tehdä tämän kysymyksen
myös siksi, että jäi totaalisen epäselväksi,
mitä hallitus sopi. Emme ole päässeet
käsitykseen siitä, mitä perälautakirjaus
henkilöstömitoituksesta lopulta tarkoitti ja ennen
muuta onko tämän koko lain toteuttamiseen rahaa.
Kannamme syvää huolta emme kunnista vaan kuntalaisista,
jotka aivan varmasti tulevat ensi ja seuraavan vuoden aikana huomaamaan,
mitä kuntien valtionosuusleikkaukset tarkoittavat. Ei liene
turhan yksinkertaistavaa todeta, että kysymys on siitä,
että ikävät säästöpäätökset
jätettiin kuntien tehtäväksi. Kunta-asiantuntijoiden
mukaan nämä säästöpäätökset tulevat
näkymään ensimmäisenä siinä,
että avoimena olevia virkoja ei täytetä.
Samanaikaisesti me keskustelemme täällä siitä,
miten tarvitsemme lisää hoitajia hoidettaville,
ja otamme sitten rahaa pois hallituksen toimesta, niin että virkoja ei
saada täytettyä — pieni ristiriita isossa
asiassa.
Kuten aikaisemmin halusin jo tuossa debattikeskustelussa nostaa
esiin, meidän on syytä tämänkaltaisia
vanhuspalvelulain tyyppisiä suuria avauksia tehdä lainsäädännössämme
jatkossakin. Päätökset eivät
välttämättä ole näin
positiivisia — vanhuspalvelulakihan on hieno asia — vaan
me joudumme myös kohtaamaan sen ikääntyneen
Suomen tosiasian, joka tarkoittaa, että jatkossa, 20 vuoden
päästä, yli 75-vuotiaita on tuplasti
se määrä kuin nyt. Miten me hoidamme
heidät? Mikä on omaisten ja lähimmäisten
vastuu? Mistä kouluttautuneita ihmisiä alalle?
Mitä uusia ammatteja tarvitaan? Tarvitsemmeko pelkästään
sairaanhoidollisia osaajia? Mitä muuta hyvään
arkeen kuuluu? Miten kohotamme työllisyysprosenttia, tarjoamme
nuorille töitä — me emme voi hukata yhtäkään
ihmistä — niin että tämä väestön
ikääntymisen muutos Suomessa tulisi arvokkaasti
hoidetuksi?
Jouko Jääskeläinen /kd:
Arvoisa herra puhemies! Ikäihmisten hoitoon on satsattu
ja osoitettu määrärahoja ja varoja aivan
keskeisellä tavalla. Tämä on totuus kuntien
kannalta tarkasteltuna, jos vähänkin aikaperspektiiviä tässä käytämme.
On selvää, että myöskin
hoitomenetelmät ovat kehittyneet. On selvää,
että laitosvaltaisuudesta on pyritty kodinomaisuuteen.
Asiantuntijat muistuttavat, että geriatria on kehittynyt
valtavasti, se tuntee ja tietää vaivoistamme aivan
eri tavalla kuin parikymmentä vuotta sitten, ja myöskin
hoitomahdollisuudet ovat paremmat. Nämä ovat asioita,
myönteisiä asioita, jotka kannattaa muistaa silloin,
kun tätä suurta ja tärkeää kysymystä tarkastelemme.
Arvoisa herra puhemies! Vanhuspalvelulakia ollaan viimeistelemässä tilanteessa,
jossa suuret ikäluokat ovat oikeasti ikääntymässä ja
omista toimistamme johtuen nuoret ikäluokat ovat jopa kolmasosan
hauraampia. Lisäksi maaltamuutto on pitkässä prosessissaan
siinä vaiheessa, että usein sukupolvien luonnollinen
ketju ei yllä vain läpi kylän ja kaupungin,
vaan läpi Suomen. Etäisyytemme ovat liian usein
pitkiä niin maantieteellisesti kuin valitettavasti usein
myös henkisesti ja sosiaalisesti näin sukujen
ja perheiden kohdalla. Tässä tilanteessa tarvitaan
siis sekä rahaa, mistä on tänään
paljon puhuttu, että lähimmäisen rakkautta
ja välittämistä.
Haluaisin lyhyesti viitata ministerin välikysymysvastaukseen,
jossa hän aivan oikein toteaa, että vuosittain
nuorisoikäluokista työmarkkinoille tulee keskimäärin
noin 6 000 henkilöä vähemmän
kuin sieltä poistuu. Tosiasiassahan tuo ero on siinä mielessä suurempi,
että syntyneiden ikäluokkien erohan on jopa 30 000.
Ja kun muistamme, että nykyisistä ikäluokista
tarkemmin tullaan töihin kuin ehkä vanhemmista
ikäluokista, niin ero tietysti sen kautta pienenee. Mutta
kun otamme huomioon myöskin, että monien työura ei
kestä koko ikää, niin tuo 6 000
henkilöä on todennäköisesti
aika alakanttiin arvioitu. Todellinen ero työvoiman tarjonnassa
tulee olemaan paljon suurempi, ja sillä on melkoinen vaikutus sitten
myöskin ehtimiseen ja jaksamiseen.
Vuonna 2011 yli 65-vuotiaita oli 980 000, ja aivan
hetki sitten ylitettiin miljoonan raja. Vuonna 2030 arvioiden mukaan
ylittyy puolentoista miljoonan raja. Yli 85-vuotiaita, jotka ovat
hoitoennusteiden kannalta se tietty kriittinen raja, oli 119 000
viime vuonna, ja vuonna 2030 heitä on 240 000.
Nämä ovat suuria ja merkittäviä lukuja niiden
haasteiden kannalta, joita meillä ikäihmisten
hoidossa on.
Arvoisa herra puhemies! Se, mitä tänään
tarvittaisiin, on joskus myös hyvin käytännöllistä ja jopa
edullista. Tarvitsisimme mahdollisuutta tutustua vanhuuteen ja vanhenemiseen.
Kun käytössämme tänä päivänä on
synnytysvalmennuskursseja niin miehille kuin naisille, erilaisiin
oppilaitoksiin pyrkimyskursseja ja monta muuta, niin nyt tarvittaisiin
tutustu vanhenemiseen -kursseja. Niitä tarvitsisimme
silloin, kun lähellämme elävät
ovat vielä hyvässä kunnossa. Olisi hyvä tietää,
mitä vanheneminen tarkoittaa, miten erilaisiin todennäköisiin
vaivoihin ja ongelmiin tulee suhtautua ja miten voimme tukea ikääntyvää ihmistä ja
lähimmäistä.
Sitä tarvitsisimme myös me, itse kukin, ikääntyvät,
jotta osaisimme suhteuttaa omaa elämämme ja ikääntymisen
todellisuutta. Illan parin kurssilla saataisiin jo paljon aikaan,
eikä meidän tarvitsisi seurata tässä suhteessa
elämänkulkua vain ihmetellen, vaan tietäen,
miten elämä menee, minkälaisia asioita
eteen tulee. Uskaltaisin sanoa, että myös seurakunnilla
ja kolmannella sektorilla voisi olla tässä huomattavan
hyvä ja tarpeellinen toimintakohde.
Arvoisa puhemies! On monia myönteisiä kehityskulkuja.
Vanhainkotien asukasmäärä on itse asiassa
vähentynyt. Palveluasumisen määrä on lisääntynyt.
On hienoa, että omaishoidon tukea jaetaan, vaikka sen määrä suhteessa
sen tarpeeseen ja omaishoitoa tekevien määrään
on aivan liian pieni. Ja on hyvä todeta, että laitoshoidon nimikkeistä,
joita voidaan mainita viisi, tehostettu palveluasuminen on suhteellisesti
noussut eniten. Nämä ovat kaikki tekijöitä,
joissa löytyy myöskin hyviä mahdollisuuksia.
Samalla tiedämme, että työpaikoissa pysyminen
tällä alalla on aika haasteellista. Monet ovat
siirtyneet toisille aloille.
Arvoisa puhemies! Toivon, että jaksaisimme tästä asiasta
keskustella myös yli oppositio—hallitus-rajan
asiallisesti pyrkien siihen, että hoitomme huomenna, ensi
vuonna olisi parempaa kuin tällä hetkellä.
Markus Mustajärvi /vr:
Arvoisa puhemies! Keskusta on tehnyt välikysymyksen
tärkeästä asiasta, ikäihmisten
hyvästä hoivasta, monipuolisista palveluista ja
omaishoidosta, paljon enemmästä kuin pelkästään
vanhuspalvelulaista.
Suomessa on 1,5 miljoonaa eläkeläistä,
ja heidän määränsä kasvaa
nopeasti, sillä suuret ikäluokat ovat juuri jääneet
tai jäämässä eläkkeelle. Ikäihmiset
ovat oman elämänsä asiantuntijoita, vapaaehtoistyöntekijöitä,
nuorempien sukupolvien auttajia sekä omais- ja läheishoitajia.
Kun heille tulee vuorostaan avuntarve, siihen pyyntöön
tulee vastata.
Jokaisella ihmisellä on luovuttamaton oikeus ihmisarvoon
asemasta, sukupuolesta ja iästä riippumatta. Arvokas
ikääntyminen ja tasa-arvo on turvattava huolehtimalla
jokaisen ikääntyvän ja eläkeläisen
riittävästä toimeentulosta sekä laadukkaista
ja saavutettavista palveluista. Ikääntyvillä ja
vanhuksilla on oikeus valita asuinpaikkansa. Jokaisella on oikeus
hyvään, ihmisarvoa kunnioittavaan hoivaan ja hoitoon
asuipa kotona, palvelutalossa tai hoitolaitoksessa. Hoidosta ja
hoivasta huolehtiminen kuuluu yhteiskunnalle.
Arvoisa puhemies! Ylhäältä alas runnotulla kuntarakenneuudistuksella
ja karttaharjoituksilla ei ikäihmisten tarpeisiin kyetä vastaamaan. Heikkenevä kuntatalous
vaarantaa nykyistenkin palveluitten saatavuuden. Ei käy
kateeksi tulevia kunnanvaltuutettuja, ovatpa he sitten ketä hyvänsä,
kun he joutuvat kantamaan sitä vastuuta, josta valtio on
luistellut sivuun. Eivät kunnat kykene suunnittelemaan
omaa tulevaisuuttaan, jos valtio—kunta-suhdetta ei saada
vakaammalle pohjalle ja ennustettavaksi.
Edustaja Tölli kunta-alan ammattilaisena ja entisenä ministerinä muistutti
aivan oikein viimeviikkoisessa keskustelussa, mitkä ovat
valtion toimenpiteitten vaikutukset kuntien ja kuntayhtymien talouteen.
Budjettikirjan sivun Y 101 taulukon loppurivillä on miinus
193 miljoonaa euroa. Sen rahan mukaan kunnissa eletään,
eikä laskennallisten eurojen varassa.
Kaavailtu vanhuspalvelulaki esitetyssä muodossa uhkaa
jäädä kuolleeksi kirjaimeksi, jos rahoituspohjaa
ei vahvisteta. Vanhuspalveluja on kehitettävä kokonaisuutena
huomioiden koko palveluketju kotiin annettavista palveluista laitoshoitoon.
Siksi kiista desimaaleista vei itse asiasta sivuun, eikä liian
alas asetettu tavoite takaa vielä mitään.
Eräs pohjoisen kunnan johtaja kertoi esimerkin: Heidän
kunnassaan henkilöstömitoitus on jo nyt 0,8, mutta
samaan aikaan sairauksista johtuvat työntekijöitten
poissaolot reilusti yli 10 prosentin. Raskas työ vaatii
veronsa, ja hoivasektorin työntekijöitten ikärakenne
on sellainen, että poistuma sieltä tulee olemaan
raju jo lähivuosien aikana. Hoitohenkilöstön
asianmukainen koulutus, saatavuus ja työssäjaksaminen ovat
vähintään yhtä iso haaste kuin
riittävän rahoituspohjan turvaaminen.
Kun väestö ikääntyy ja hoivamenot
kasvavat tulevaisuudessa, on syytä arvioida, kuinka menojen
kasvua voidaan hillitä. Kelan tuoreen tutkimuksen mukaan
menojen kasvua hillitsee tehokkaasti omaisten ikäihmisille
antama apu. Asuinpaikka ei saa ratkaista sitä, saako hoidettava hoivaa,
mutta se ei saa ratkaista sitäkään, mikä on omaishoitajan
asema. Omaishoidon tuki tulisi siirtää Kelan maksettavaksi,
jotta kuntakohtaisesta vaihtelusta päästäisiin
asianmukaisempaan omaishoitajien kohteluun.
Aila Paloniemi /kesk:
Arvoisa herra puhemies! Hallituspuolueista sosialidemokraatit
ja kokoomus ottivat vanhukset pelinappuloiksi poliittisessa pelissä,
jonka lopputulos jäi olemattomaksi. Vääntö laitoshoidon
henkilöstömitoituksista päättyi
tulokseen, joka ei muuttanut mitään nykyisessä tilanteessa.
Kun peruspalveluministeri ensin kritisoi pelkkiä suosituksia
mitoituksista, nyt hän kehuu näitä samoja
suosituksia, jotka ovat tulossa, suurena voittona vanhustenhoidolle.
Tällaista tämä on.
Suomalaisvanhuksista vain 10 prosenttia asuu laitoksissa, loput
90 prosenttia asuu kotonaan. Osa heistä on omaishoidossa,
ja osa saa kotipalveluita. Tästä suuresta joukosta
ministerit eivät tuossa desimaaliväännössä olleet
lainkaan kiinnostuneita, eikä ministeriaitiosta myöskään myönnetty,
että hallitus leikkaa rajusti kuntien valtionosuuksista.
Koko hallituskaudella leikkaukset nousevat yli 3 miljardin euron.
Onhan ihan selvää, että nämä rahat
ovat pois myös vanhustenhoidosta, sen kehittämisestä ja
muista peruspalveluista kunnissa. Kuntien talous on jo nyt erittäin
tiukilla.
On selvää myös se tietenkin, että kaikkialla Suomessa
on pulaa pätevistä vanhustenhoivan henkilöistä.
Tämä näkyy järkyttävimmillään
siinä, että puuttuvat ihmiset yritetään
korvata lääkkeillä. Saan aika ajoin yhteydenottoja
minäkin kansalaisilta. He kertovat tokkuraisista ja liikkumattomista
omaisistaan. Syynä on usein valtava lääkemäärä,
joka vanhukselle syötetään, jonka yhteisvaikutuksista
on vaikea löytää vastuullista henkilöä.
Tarvitaan siis runsaasti lisää geriatrista osaamista,
tarvitaan asennemuutosta, tarvitaan kerta kaikkiaan hyvää johtamista
ja sitä, että henkilökunta noissa vanhusten
laitoksissa voi itsekin vaikuttaa siihen työhönsä,
sen kuvaan, ja tarvitaan tietysti myös niitä henkilöitä lisää.
Se on ihan selvä.
Tutkija Katariina Välikangas muistuttaa meitä aiheellisesti
kuitenkin siitä, että hyvää elämää ei
voi määritellä ulkoapäin. Jokainen
tietää, mikä itselle on hyväksi.
Osallisuuden, omaehtoisuuden ja itsenäisen selviytymisen
tukeminen sekä kotona että laitoksissa asuvien
vanhusten kohdalla siirtää kalliiden hoitoratkaisujen
tarvetta. Hyvä asuinympäristö vaikuttaa
myönteisesti ikääntyneiden toimintakykyyn
ja elämänlaatuun. Esteettömät
ja joustavasti muunneltavat asuntoratkaisut sekä esteettömät
elinympäristöt ovat erittäin tärkeitä.
Ne antavat iäkkäille mahdollisuuden selviytyä itsenäisesti
ja kompensoivat toimintakyvyn rajoitteita.
Väestön vanheneminen vaatii kunnilta uusia toimintatapoja
ja palvelukonsepteja. Ne eivät synny itsestään,
vaan niiden luomiseksi tarvitaan yhteistyötä kunnan
eri hallintokuntien, ikäihmisten, heidän omaistensa,
järjestöjen, seurakuntien ja vapaaehtoistyötä tekevien
sekä myös yritysten kanssa.
Ikääntyneen mahdollisuus liikkumiseen ja lihaskunnon
ylläpitämiseen pitäisi ottaa ykkösasiaksi
sekä pitkäaikaishoidossa että kotiin
annettavissa palveluissa. Tämä edellyttää hoidon
nykyistä parempaa tukemista ja todellakin uusia konsepteja
pitkäaikaishoivaan.
Professori Taina Rantanen toteaa ET-lehden haastattelussa, että koti
voi olla vanhukselle linna tai vankila. Rantanen ryhmineen selvitti
laajasti ikäihmisten liikkumista. Neuvonta lisäsi
liikunnan harrastamista, ennalta ehkäisi liikunta- ja toimintakyvyn
heikkenemistä, paransi mielialaa ja sitä kautta
jopa vähensi kotipalveluiden tarvetta. Neuvonta kuitenkin
auttoi vain heitä, joilla oli vielä itsenäistä liikuntakykyä jäljellä.
Ne vanhukset, joilla oli paljon esteitä liikkumisessa,
jotka pelkäsivät mennä ulos taikka eivät
jaksaneet yksin nostaa rollaattoria portaita alas, tarvitsivat henkilökohtaisen
ulkoiluavustajan. Rantasen tiimi päätyi vapaaehtoistyöhön
ja ryhtyi perehdyttämään eläkeläisiä auttamaan
kotona asuvia vanhuksia ulkoilussa. Näin on tehty Helsingissä myös,
että on pitkäaikaistyöttömiä kurssitettu vanhusten
ulkoiluttamiseen, ja nämä konseptit ovat toimineet
hyvin, enkä väitä, että tällä ratkaistaan
kaikkea, mutta sanon, että ihmisen aktiivisuuden tukeminen
lisäisi valtavasti elämänlaatua ja kaikkiin
tehtäviin ei tarvitse pitkää vanhustyön
koulutusta.
Sitten minä haluan vielä korostaa — josta
jo aikaisemmin tuossa puhuinkin — kodinomaisia hoito- ja
hoivaratkaisuja. Koko maassa kehitetään nyt voimakkaasti
tätä vanhusten perhehoitoa, ja uskokaa tai älkää,
siitä tulee erinomainen välimuotoinen palvelu.
Siihen on Raha-automaattiyhdistykseltä monivuotinen rahoitus,
kunnat ovat siitä kiinnostuneita, se on osa kunnan vanhuspalveluita
hyvin järjestettynä, ja se tarjoaa alkavaa muistisairautta
sairastavalle tai turvattomalle vanhukselle erinomaisen paikan elää ja asua.
Vielä lopuksi: Omaishoitajien työ pitää todellakin
vihdoin huomioida. Kyllä tuo maksatus Kelalle, yhtenäiset
kriteerit, on vihdoin saatava aikaan, ja haluan muistuttaa, että valmennettu
perhehoitaja voi myös sitten ottaa omaan kotiinsa vanhuksen
omaishoitajan vapaiden ajaksi. Vanhusten lomitus voi silläkin
tavalla järjestyä ja on jo järjestymässä.
Yksikin perhehoitaja voi lomittaa jopa 50:tä omaishoitajaa
vuodessa, joten tämä on ihan varteenotettava vaihtoehto.
Puhetta oli ryhtynyt johtamaan ensimmäinen
varapuhemies Pekka Ravi.
Hanna Tainio /sd:
Arvoisa herra puhemies! Vanhustenhuolto puhuttaa tänä päivänä,
eikä syyttä. Tuleva vanhuspalvelulaki herättää meissä kaikissa
suuria tunteita, ja jokaisella on oma näkemyksensä siitä,
minkälainen sen tulisi olla, siksi sen useista kohdista
on käyty ja käydään kiivasta
keskustelua. Julkisuudessa ikäihmisten huonosta kohtelusta
ja laiminlyönneistä on tiedetty kauan. On tullut
myös selväksi, että valtion taholta tulevat
laatusuositukset eivät ole riittäneet korjaamaan
tilannetta vaan tarvitaan lainsäädäntöä parantamaan
vanhusten asemaa.
Vanhuspalvelulaki on laaja kokonaisuus. Laissa kotiin vietävät
palvelut ovat ykkösasia ja laitokseen mennään
vain viime tingassa. Ikääntyneiden oma tahto tulee
huomioida palveluita määriteltäessä.
Hoidon laadusta saatava palaute on kerättävä säännöllisesti,
ja sen on ohjattava päätöksentekoa. Kiireiseen
hoitoon pitää päästä välittömästi
ja kiireettömien palveluiden piiriin viivytyksettä.
Palvelujen saamiseksi ei tarvitse tehdä kirjallista hakemusta,
vaan suullinen pyyntökin on sitova. Kunnissa on panostettava
erityisesti moniammatillisuuteen, ja iäkkäiden
palveluissa täytyy olla riittävästi asiantuntemusta
geriatriasta, turvallisesta lääkehoidosta, monialaisesta
kuntoutuksesta ja iäkkäiden suun terveydenhuollosta.
Ennaltaehkäisyyn, kuntoutukseen se-kä kotiin vietävien
palveluiden monitahoisuuden tarpeeseen tulee kiinnittää erityistä huomiota.
Julkisuudessa keskustelu vanhustenhuollosta on keskittynyt liiaksi
laitoshoitoon, jossa valtakunnallisen tavoitteen mukaan pitäisi
asua vain 3 prosenttia 75 vuotta täyttäneistä.
Suurin osa vanhuksista, siis 90 prosenttia, asuu kotona. Osa heistä korkeasta
iästään huolimatta on hyväkuntoisia.
He ovat yhteiskunnan aktiivisia kansalaisia ja käyttävät
itsenäisesti monia palveluita, niin kaupallisia palveluita
kuin kulttuuri- ja liikuntapalveluitakin. Osa taas pärjää huonosti
kodissaan, ja siitä huolimatta he eivät saa tarvittavia palveluita.
Tämä on se ryhmä, jota tuleva laki toivottavasti
eniten hyödyttää. Osa pystyy asumaan
kodissaan sinne tuotavien palvelujen turvin tai omaishoitajan avustuksella.
Usein omais-hoitajana toimii iäkäs puoliso, joka
itse tarvitsee myös tukea selviytyäkseen raskaasta
työtaakasta. Siksi onkin tärkeätä,
että omaishoitajien asema on nostettu esiin.
Omaishoitajat itse määrittelevät
suurimmaksi epäkohdaksi hoitotyössä sen,
ettei lakisääteisiä vapaapäiviä pysty
pitämään. Tästä kertonee
se, että osa omaishoidon tukeen varatuista määrärahoista
jää aina silloin tällöin käyttämättä,
ja tämä taas todennäköisesti
johtuu siitä, että tilapäishoitopaikkoja
ei ole riittävästi. Tässä tarvitaan
lisää joustavuutta ja uusia erilaisia vaihtoehtoja
hoidon järjestämiseksi kotona ja sen ulkopuolella. Myös
hoitajat tarvitsevat tukea ja kuntoutusta omaan jaksamiseensa.
Kehitystyötä siis tarvitaan. ja sitä varten
meillä on omaishoidon kehittämisohjelmaa valmisteleva
työryhmä, jonka toimeksianto päättyy
ensi vuoden lopussa. Työryhmän tehtävänä on
etsiä keinoja, joilla omaishoitoa kehitetään
yhdessä kuntien ja järjestöjen kanssa,
parannetaan omais-hoitajien ja hoidettavien yhdenvertaisuutta yhtenäistämällä tuen
myöntämisperusteet, lisäämällä omaishoidon
tuen saatavuutta ja kannattavuutta ja tuetaan omaishoitajien jaksamista
kehittämällä tukipalveluita, mahdollistamalla
vapaapäivien pitäminen sekä kehittämällä säännöllisiä terveystarkastuksia
sekä kehittämällä omaishoidon
tukipalveluita ja arvioimalla omaishoidon tuen verotuksen poistomahdollisuutta.
Arvoisa puhemies! Meille sosialidemokraateille laadukas vanhustenhuolto
ja tuleva vanhuspalvelulaki ovat todella tärkeitä.
Haluamme tehdä maastamme oikeudenmukaisemman, ja nämä ovat
ehdoton osa sitä. Julkinen kiistely vanhustenhuollosta
on kovin surullista. Laitoshoidossa pitää olla
riittävästi henkilöstöä,
jotta kaikille voidaan taata vähimmäisedellytykset
laadukkaaseen hoitoon ja hoivaan ja jotta henkilöstö jaksaa tärkeässä työssään.
Tarvitsemme ammattitaitoista, osaavaa ja motivoitunutta henkilöstöä,
jonka työolosuhteet ja lähijohtaminen ovat kunnossa. Ikäihmisistä suuri
osa asuu kotonaan, ja heidän oikeutensa palveluihin pitää turvata.
Omaishoitajien aseman parantaminen ja toimenpiteet heidän
jaksamisensa helpottamiseksi ovat välttämättömiä.
Tarvitsemme kaikkia näitä keinoja, jotta selviämme
tulevien vuosien hoivahaasteesta ja voimme taata kaikille inhimillisen
vanhuuden.
Elsi Katainen /kesk:
Arvoisa herra puhemies! Suomi ikääntyy, ja
hoitavien käsien tarve kasvaa kasvamistaan. Teimme tämän
välikysymyksen ikäihmisten hyvästä hoivasta,
koska keskustalle arvokkaan ja turvallisen vanhuuden takaaminen
on arvo sinänsä. Haasteiden kasvaessa nopeasti
on välttämättömän tärkeää vastata
ongelmakohtiin vielä nopeammin. Yksikään
vanhus ei saa kärsiä hoivan puutteesta, yksinäisyydestä tai
yhteiskunnan ulkopuolelle jäämisestä. Arvokas
vanhuus lähtee jokaisen ikäihmisen omista tarpeista.
Jokaisella pitää olla oikeus itse päättää omasta
hoitomuodostaan ja oikeus elää elämänsä loppuun
saakka valitsemallaan tavalla.
Viime aikoina kovasti keskustelussa ollut laitoshoito on toki
tarpeellinen mutta vain yksi vaihtoehto. Ikäihmisistämme
vain noin 10 prosenttia on laitoshoidossa. Vaikka prosenttiosuus on
pysynyt ennallaan 2000-luvulla, on hoidettavien määrä ikäluokan
kasvaessa lisääntynyt kolmanneksen. Laitoshoidossa
hoidettavien kunto on usein paljon huonompi kuin kotona asuvien vanhusten.
Tällöin myös hoitoa tarvitaan kipeämmin.
Hoitajamitoituksista puhuminen kääntyi kesän
keskusteluissa desimaalien pyörittelyyn, eikä se
saa missään nimessä olla itse tarkoitus.
Vaativaa hoitoa tarvitsevien vanhusten hoito ei kuitenkaan saa olla
mekaanista oireiden hoitoa ja päivästä toiseen
sinnittelyä hoitajienkaan osalta. Hoitajien määrästä keskustelu
onkin paikallaan. Kun yhden hoitajan ei tarvitse jakaa aikaansa
liian monen hoidettavan kanssa, rutiininomainen hoito voi muuttua
välittäväksi huolenpidoksi.
Hallitus ei päässyt sopuun hoitajien määrän kasvusta
ja lupasi vain tarkkailla asiaa kautensa lopulle saakka. Tätä asiaa
ei kuitenkaan voi lykätä liian kauas tulevaisuuteen.
Hoitajien riittävä määrä jokaisen
vanhuksen hyvinvoinnin turvaamiseksi on taattava, mutta se ei tietenkään
onnistu, jos hallitus ottaa kunnilta miljardeja ja antaa tilalle
12,6 miljoonaa.
Arvoisa puhemies! Ylivoimaisesti suurin osa ikäihmisistämme
asuu kotonaan joko kotipalvelujen tai omaishoidon turvin. Omaishoidosta
on nyt ja kerralla tehtävä oikea, todellinen vaihtoehto
laitoshoidolle. Omaishoitajat tekevät mittaamattoman arvokasta
työtä, mutta heille makset-tava korvaus ei kerro
arvostuksesta lainkaan. Omaishoidon tukea olisi korotettava.
Pienin mahdollinen kädenojennus olisi omaishoidon tuen
verovapaus. Nykyisessä tilanteessa omaishoitajien korvaus
vaihtelee kunnan tilanteesta riippuen. Hallitus on ohjelmassaan
luvannut yhtenäistää omaishoidon tuen
sen saajien kesken, ja sehän onnistuu vain Kelan kautta.
Peruspalveluministeri on moneen kertaan mainostanut hallitusohjelman
kirjauksia omaishoidon tuen verovapauden arvioinnista, ja tuen yhtenäistämisen
lupausta on tullut myös. Asiat eivät toistaiseksi
ole vielä edenneet.
Puhemies! Perhehoidon kaltaiset vaihtoehdot on otettava olennaiseksi
osaksi ikäihmisten hoidon valikoimaa. Tällä hetkellä perheissä asuu vain
noin sata ikäihmistä, vaikka moninkertainen määrä hyötyisi
asumismuodosta todella paljon. Jo nyt on huomattu, että hoitajan
kotona, oikeassa perheessä, asuminen parantaa vanhusten kuntoa
ja voimia kodikkaan ja mielekkään asumismuodon
vuoksi.
Moni vanhus asuu huonossakin kunnossa kotona vain kotiin tuotavien
palvelujen turvin. Kotona asumiseen on oltava aito mahdollisuus,
ja palvelujen on tuettava tätä niin pitkälle
kuin mahdollista. Kotipalvelun tarkoitus ei saa olla vain valmiin
ruuan asettaminen esille ja vaipan vaihtaminen ennen seuraavan hoidettavan
luo kiirehtimistä. Aitoon huolenpitoon vaaditaan jälleen
kerran aikaa. Siihen taas tarvitaan riittävästi hoitavia
käsiä. Onko hallitus siis huolehtinut siitä,
että vanhustenhoitoon koulutetaan ja myös palkataan
riittävästi osaavia hoitajia?
Hallituksen leikatessa miljardeja kunnilta tämän
hallituskauden aikana sysää se samalla pakostikin
vastuuta kunnille. Kuntien kuristettu taloustilanne ja yhä kiristyvät
vaatimukset myös vanhustenhoidon osalta ovat vaarassa johtaa
siihen, että kuntien on pakko periä nousevat kustannukset
vanhuksilta itseltään. Hallitus ei saa missään
nimessä, siis epäsuorastikaan, siirtää omaa laskuaan
vanhusten kukkarolle. Vanhusten palvelumaksujen on pysyttävä kohtuullisella
tasolla, eivätkä ne saa syödä ikäihmisen
kuukausittaista tuloa kokonaan. On siis edettävä laatu
edellä ja mielessä vanhustenhoidon koko kokonaisuus,
myös kotihoito.
Merja Mäkisalo-Ropponen /sd:
Arvoisa puhemies! Luulen ja uskon meidän kaikkien
täällä olevien olevan samaa mieltä siitä,
että vanhuspalvelulaki on hyvä asia. Mitkään
suositukset, tutkimusnäyttö tai asiantuntijalausunnot
eivät ole saaneet kuntia korjaamaan ikäihmisten
asioita kuntoon. En perustele enää lain tarpeellisuutta, mutta
nostan esille muutaman sen toteutumisen kannalta tärkeän
seikan.
Ensinnäkin nollatoleranssi henkilöstön
alimitoituksessa on hyvä asia. Suomessa on edelleen hoitoyhteisöjä,
joissa henkilöstömitoitus on alle 0,5:n, joka
on suosituksissa tyydyttävä taso. Nyt kunnilla
on mahdollisuus laittaa asiat kuntoon ja tällä tavoin
estää asetuksen voimaantulo. Mitoituksia laskettaessa
on kuitenkin pidettävä huolta siitä,
että niissä huomioidaan vain välittömään hoitotyöhön
osallistuvat henkilöt. Tiedän esimerkiksi tapauksia,
joissa 100 prosenttia hallinnollista työtä tekevät
esimiehet on laskettu mitoitukseen. Lisäksi olen törmännyt
yksityiseen hoitokotiin, jossa talonmiehen tehtäviä hoitanut henkilö oli
myöskin mukana mitoituslaskelmissa.
Kotihoitoonkin tulisi saada mitoitukset, sillä tällä hetkellä tilanne
eri kunnissa kotihoidon resursseissa vaihtelee paljon. Liian niukoilla
resursseilla ei ole mahdollista tehdä kuntouttavaa hoitotyötä,
ja tämän johdosta kotihoidon asiakkaita laitostetaan
omiin koteihinsa. Kotikäynti on usein vain muutaman minuutin
piipahdus asiakkaan luona, ja tässä ajassa kuntouttavan
hoitotyön toteutus on mahdotonta. Tutkimusten mukaan siinä vaiheessa,
kun kotona asuvan ikäihmisen ulkona liikkuminen loppuu,
otetaan pitkä askel kohti pysyvää laitoshoitoa.
Meillä on paljon kotonaan ja toki myös erilaisissa
hoitoyhteisöissä asuvia vanhuksia, jotka eivät
ole vuosikausiin päässeet käymään
ulkona. EU-direktiivit määrittelevät
jopa karjan ulkoiluttamisesta, mutta ennen tätä lakia
ikäihmisillä ei ole ollut mitään
oikeuksia.
Toisaalta henkilökunnan määrä ei
ole ratkaiseva. Vähintään yhtä paljon
merkitystä on työntekijöiden ammattitaidolla
ja osaamisella. Olen kouluttanut lähes 10 vuotta kuntouttavaa
hoitotyötä ja käynyt auditoimassa kuntouttavan
hoitotyön toteutumista kymmenissä eri hoitoyhteisöissä.
Voin todeta, että joskus huonommin resursoidussa työyhteisössä,
jossa on ammattitaitoinen ja osaava henkilöstö,
on paremmin toteutettua kuntouttavaa hoitotyötä kuin
paremmin resursoidussa työyhteisössä,
jossa on osaamisen puutteita.
Kuntouttavan hoidon puutteiden takia ikäihmiset menettävät
usein toimintakykynsä liian aikaisin. Tutkimuksissa on
todettu, että esimerkiksi muistisairautta sairastavat ihmiset
joutuvat Suomessa jopa kaksi vuotta liian aikaisin laitoshoitoon.
Tämä johtuu useista eri syistä, esimerkiksi
diagnoosin viivästymisestä ja sen johdosta asianmukaisen
lääketieteellisen hoidon laiminlyönnistä sairauksien
alkuvaiheessa, mutta kuntouttavan hoidon puutteet ovat yksi keskeisimpiä osatekijöitä.
Arvoisa puhemies! Ammattitaitoon kuuluu oikea asenne. Kirjoittaessani
pari vuotta sitten viimeisintä oppikirjaani sosiaali- ja
terveysalan vuorovaikutustaidoista tein laajan tutkimuskatsauksen
vanhusten hoitotyöstä ja erityisesti asiakkaan
ja työntekijän kohtaamisesta. Valitettavasti tänäkin
päivänä vanhustyössä on
sekä fyysistä että psyykkistä kaltoinkohtelua
työntekijöiden taholta. Fyysinen kaltoinkohtelu
on esimerkiksi kovakouraista käsittelyä ja psyykkinen
esimerkiksi ikäihmisen itkettämistä huutamalla
tai ilkeästi puhumalla. Ikäihmisiä myös
ylilääkitään esimerkiksi rauhoittavilla
lääkkeillä. Ammattitaitoinen henkilö pystyy
kohtaamaan muistisairaan ihmisen haasteellisen käyttäytymisen useimmiten
ilman rauhoittavaa lääkitystä. Henkilö,
jolla ei ole riittävää ammattitaitoa,
turvautuu helpommin rauhoittavaan lääkitykseen.
Suomessa on paljon rauhoittavien lääkkeiden takia vuodepotilaiksi
joutuneita ihmisiä.
Vanhuspalvelulaki ei pääse toteutumaan, ellei sosiaali-
ja terveydenhuollon koulutussisällöissä ja
koulutuksessa tapahdu muutoksia. Muistiliiton pari vuotta sitten
tekemän selvityksen mukaan Suomessa on oppilaitoksia, joissa
voi valmistua lähihoitajaksi tai sairaanhoitajaksi niin, että muistisairaiden
hoitotyöstä on ollut opetusta vain muutamia tunteja.
Muistisairaan ihmisen kohtaaminen vaatii erittäin paljon
erityisosaamista. Muutamalla tunnilla sitä ei voi saavuttaa. Lisäksi
tarvitaan muistisairaiden henkilöiden hoitotyöhön
erikoistuneita hoitajia, joista tällä hetkellä on
valtava puute.
Arvoisa puhemies! Tämän lain henki ei voi
toteutua, ellei koko yhteiskunnan asenneilmastossa tapahdu muutoksia.
Viime talvena Muistiliittoon tuli surullinen viesti omaiselta. Omainen kertoi
muistisairautta sairastaneen äitinsä lähteneen
keskellä päivää 20 asteen pakkasella
kesämekossa ulos. Hän harhaili 20 000
asukkaan taajamassa yli kaksi tuntia tässä vaatetuksessa
ilman, että kukaan meni auttamaan häntä.
Kun hänet lopulta löydettiin ja vietiin sairaalaan,
hän menehtyi siellä saamiinsa vammoihin. Miten
voi olla mahdollista, että kukaan ei tehnyt mitään? Vanhuspalvelulain
lisäksi tarvitsemme lisää lähimmäisestä välittämistä,
mutta sitä ei taida voida lailla säätää.
Kauko Tuupainen /ps:
Arvoisa puhemies! Olen tältä paikalta useamman
kerran todennut, että Suomessa on 1,4 miljoonaa eläkeläistä eli
25 prosenttia väestöstämme vauvasta vaariin.
Totean sen nyt myöskin tänään.
Näistä eläkeläisistä yli
65-vuotiaita on reipas miljoona. Kaikista maamme äänioikeutetuista
lähes puolet on eläkeläisiä,
eli eläkeläisiä ei ole syytä kohdella
kaltoin.
Euroopan unionin tämän vuoden pääteemaksi on
nostettu aktiivinen ikääntyminen ja sukupolvien
välinen solidaarisuus. Tämä on jäänyt
tässäkin salissa valitettavan vähälle
huomiolle. Toivottavasti meille suomalaisille ei käy samoin kuin
monille eläkeläisille ja vanhuksille Euroopassa,
missä köyhyys on muodostunut polttavaksi ongelmaksi.
Totuushan on, että taantuman tai laman ravistellessa yhteiskuntaa
vanhuusväestö jää ensimmäisenä ilman
ihmisarvoista elämää. Onneksi Suomessa
ei ole tähän vielä jouduttu, mutta esimerkiksi
Kreikassa köyhyys on monen osalta jokapäiväistä elämää.
Olen erityisesti huolissani pienten työeläkkeiden
varassa kitkuttelevista yksin asuvista naisista, jotka ovat vaarassa pudota
yhteiskunnan tukiverkkojen ulkopuolelle.
Arvoisa puhemies! Eikö ole ollut niin, että naiset
ovat jääneet hoitamaan kotiaan ja lapsiaan, huoltaneet
iäkkäitä vanhempiaan ja samanaikaisesti
työskennelleet pienipalkkaisissa ammateissa? Työnantajien
vaatiessa entistä pidempiä työuria ikääntyvät
naiset ovat irtisanottavien listojen kärkipäässä.
Kun näin on ollut ja oleva, tulee vanhuspalvelulaissa määrätä,
että elämäntyönsä tehneille
naisille — ja miksei miehillekin — taataan yhteiskunnan
toimesta inhimillinen vanhuus. Tällöin hoitajia
on oltava riittävästi vanhainkodeissa, kotipalvelujen
resursseja tulee lisätä ja kaikille omaishoitajille
on maksettava Kelan kautta kohtuullinen korvaus. Tämä siksikin,
että eläkejärjestöjen vaatimusten
vastaisesti hallitus korottaa ensi vuoden alussa myös lääkkeiden
ja ruuan arvonlisäveroa yhdellä prosenttiyksiköllä.
Arvoisa arvostamani ministeri Risikko, toistan sen, minkä päivälläkin:
eläkeläisten kattojärjestö Eetun
mielestä nykyisin voimassa oleva hankintalain mukainen
suora kilpailu soveltuu erittäin huonosti sosiaali- ja
terveyspalveluihin. Euroopan unionissa on paraikaa vireillä asiaa
ohjeistava uusi direktiivi, joka ei velvoita sosiaali- ja terveyspalvelujen
kilpailutukseen nykyisessä laajuudessa. Toivonkin, että STM,
sosiaali- ja terveysministeriö, ottaa vinkistä vaarin
ja esittää joustoja hankintalain kansalliseen
soveltamiseen.
Arvoisa puhemies! Lopuksi totean, että vanhustenhuollossa
on syytä panostaa niin johdon kuin työntekijöidenkin
peruskoulutukseen unohtamatta jatko- ja täydennyskoulutusta.
Osaavaa ja motivoinutta henkilöstä saadaan varmasti,
kun ammattikoulujen opetussuunnitelmat ajastetaan tämän
päivän tarpeisiin. Lopuksi kannatan edustaja Juvosen
tekemää epäluottamuslause-ehdotusta.
Pia Kauma /kok:
Arvoisa puhemies! On todella erinomainen asia, että vanhuspalvelulaki
on nyt tulossa. Voi sanoa, että iso kiitos ja ansio lain eteenpäin
menemisestä kuuluu varsinkin kokoomuslaiselle ministerille,
Paula Risikolle, joka on sitä vienyt aktiivisesti eteenpäin
hallituksessa.
Tuleva laki on pitkään odotettu askel oikeaan suuntaan,
koska sen avulla pystymme takaamaan vanhenevalle väestölle
nykyistä paremman hoidon. Näin tulee onneksi käymään
siitäkin huolimatta, että asian valmistelun yhteydessä juututtiin
turhaan desimaalikeskusteluun hoitajamitoituksesta. Todellisuudessahan
hoidon laatu ei riipu suoraan hoitajien määrästä vaan vanhusten
hoidon tarpeesta. Pitää tietenkin muistaa myös
se, että laitoshoito on vain yksi osa, toki tärkeä osa,
ikäihmistemme hoidosta. Tärkeää on miettiä myös,
miten tuemme vanhuksiemme asumista kotona ja millaisia henkilösatsauksia
ja myös satsauksia uuteen teknologiaan, se meiltä edellyttää.
Arvoisa puhemies! Kuntien tehtäväksi jää nyt sitten
toteuttaa tämä laki käytännön
tasolla. Kun eri puolilla Suomea aletaan nyt pohtia, mitä laki oikeastaan
edellyttää, on tärkeää pitää mielessä se,
että palvelun laatu ei parane pelkästään
kriteereitä parantamalla, vaan sillä, että luodaan ympäristö,
jossa nämä uudet kriteerit on mahdollista toteuttaa.
Esimerkiksi se, miten hyvin uusia palveluinnovaatioita tuetaan,
miten tuemme palvelusetelin käyttöönottoa
ja miten tuemme sitä, että muiden kuntien hyvistä käytännöistä opitaan,
on tärkeä asia.
Mutta käytännössä resurssikeskustelu
tarkoittaa sitä, että resursoinnin kuntien suuntaan
pitää olla riittävää.
150 miljoonan vuosittainen panostus on suuri, mutta lain tullessa
voimaan vuonna 2015 määrärahan riittävyyttä tulee
tarkastella osana palveluiden laadun paranemista. Ei voi olla niin,
että nyt kuntien tehtäviä lisätään
ilman siihen tarvittavia määrärahoja.
Kunta, joka ei pysty täyttämään
tätä velvoitetta, ei välttämättä ole
vastuuton kunta, niin kuin jostain on kuultu, vaan se voi olla kunta,
joka ei taloudellisista syistä kerta kaikkiaan kykene täyttämään
tätä velvoitetta.
Toinen tärkeä ja huomionarvoinen asia on henkilöstömitoituskeskustelu.
Nyt päädyttiin siihen, että hallitus
antaa resursseja mutta myös vahvan ukaasin, jotta kunnat
pääsevät tavoitteeseen. Täytyy
kuitenkin muistaa, että pakolla ohjaaminen ei ole perinteisesti
ollut paras tapa parantaa palveluiden laatua. Tämä on
syytä muistaa myös vuonna 2015, jos kunnat eivät
ole päässeet 0,5 prosentin hoitajatavoitteeseen.
Kuntien — varsinkin taloudellisesti heikoimmilla olevien
kuntien — kanssa on välttämätöntä käydä jatkuvaa
keskustelua vanhuspalveluiden kehittämisestä ja
antaa niille myös mahdollisuus oppia muiden kuntien käytännöistä niin,
että yhtäkkiä vuonna 2015 ei oltaisi
tilanteessa, jossa henkilömitoitukset eivät yllättäen
täyttyisikään. Yhtä lailla vuonna
2015 on edelleen syytä muistaa se, että pelkästään
hoitajatavoitteeseen pääsy ei suinkaan vielä mittaa
yleisellä tasolla vanhuspalveluiden laatua.
Arvoisa puhemies! Tällä lakihankkeella pyritään
ennen kaikkea arvokkaan ja hyvän vanhuuden takaamiseen
niille ihmisille, jotka ovat sotien jälkeen ja myöhemmin
olleet rakentamassa tätä yhteiskuntaa, jossa nyt
elämme. Tätä keskustelua kuunneltuani
ei aina siltä ole tuntunut. Täällä on
esitetty mielipiteitä, joiden mukaan laki tulee kyllä toimimaan
teoriassa mutta ei käytännössä.
Ihmettelen, mistä oppositio sen nyt jo voi tietää.
Keskustan välikysymyksestä paistaa läpi
asenne, että nyt on menty hyvään suuntaan
ikäihmisten hoivan parantamiseksi mutta ei tarpeeksi. Tämä voi
olla tottakin, mutta vanhuspalvelulain tullessa voimaan vuonna 2015
panostukset tulevat olemaan 150 miljoonan euron luokkaa vuodessa.
Erityisesti tässä taloustilanteessa se on selkeä arvovalinta,
jota ei ole syytä vähätellä.
Arvoisa puhemies! Pitää muistaa, että lapset
ja pienten lasten vanhemmat saivat subjektiivisen oikeuden päivähoitoon
jo vuosikausia sitten. Olen tyytyväinen siitä,
että nyt on viimeinkin ikäihmisten vuoro.
Kaj Turunen /ps:
Arvoisa puhemies! Luen tähän aluksi Helsingin
Sanomista 94-vuotiaan Saima Yli-Vakkurin kirjoituksen:
"Ajatelkaa, miten moni nero, taiteilija, tiedemies tai vaikuttaja
on olosuhteiden pakosta kasvanut mummonsa tai vaarinsa hoidossa
ja saanut sieltä kipinää elämäänsä.
Me emme ehkä ole neroja, mutta ajatelkaa, että meidän
hoitokodeissa tai kotihoidossa olevien joukossa on vanhuksia, joilla
on arvokkaita elämänkokemuksia. Niistä voisi
oppia jotakin.
Meille sanottiin aikoinaan, että tee tuo tai tämä.
Jos vastasi, ettei osaa, sanottiin: ’Yritä edes!’ Yrittäkää nuoret!
Tulkaa hoitamaan meitä. Me tarvitsemme nyt apuanne,
niin kuin te ehkä aikanaan tarvitsette nuorempien apua.
Työllisyys on tällä alalla taattu. Teissä syrjäytyneissäkin
voi olla käytännön lahjakkuus, joka tulee
esiin hoivatyössä.
Ajatelkaa, että tekin voisitte saada kipinää siitä.
Saattaisitte oppia jotakin, mitä ei lue kirjoissanne ja
minkä huomaisitte auttavan mahdollisten vaikeuksien uhatessa.
Nykyaika ei ole helppoa kenellekään. Autetaan
toisiamme, niin selviämme vaikeuksistamme. Me iäkkäät
olisimme tyytyväisiä, jos kokemuksiamme hyödynnettäisiin."
Tämän kirjoituksen on kirjoittanut 94-vuotias vanhus.
Tämä on ihmisläheinen ja inhimillinen kirjoitus
ilman kapulakieltä.
Millainen oli tämän vanhuksen nykyaika silloin,
kun hän oli nuori? Varmasti monin tavoin vaikeampi kuin
nykyaika tänä päivänä.
Silti hän kirjoittaa: "Nykyaika ei ole helppoa kenellekään.
Autetaan toisiamme - -." Tässä salissa
on syytetty edellisiä hallituksia ja nykyistä hallitusta
siitä, ettei vanhusten asiaa ole hoidettu. Syyttely on
mielestäni noloa ja häpeällistä,
kun pitäisi laittaa vanhusten hyvä hoito kuntoon.
Olemme kuulleet tänään täällä tilastotiedettä, euromääriä,
mutta lähes kaikissa puheissa, joita kansanedustajat ovat
täällä pitäneet, he ovat tuoneet
esille, mitä on vanhusten hyvä hoito. Tietoa siitä meiltä ei
puutu. Nyt on kysymys siitä, laitetaanko asiat nyt vihdoin
kuntoon. Vanhusten hyvä ja inhimillinen hoito ei ole rahasta
kiinni, vaan se on tahdosta kiinni. Vanhukset on laitettava etusijalle — rahaa
asian hoitamiseen on. Toistan: vanhukset on laitettava etusijalle — rahaa asian
hoitamiseen on.
Inkeri Kerola /kesk:
Arvoisa herra puhemies! Suomalaiset vanhenevat erilaisissa
ympäristöissä. Ikääntymiseen
liittyy elämänsisällön muuttumista,
monilla sairastamista. Laitoshoito tai koti, yksityinen tai julkinen:
siinä on monella päättämistä.
Oma koti on vanhenevalle ihmiselle melkeinpä poikkeuksetta
paras ja rakkain paikka. Olennaista onkin vahvistaa ensin kotihoitoa
ja sitten vasta supistaa laitoshoitoa. Nyt on liiaksi näyttöä siitä,
että laitoshoitoa ajetaan alas ja samalla riisutaan kotihoitoon
suunnattuja resursseja. Samoista työntekijöistä kilpailevat
lapsiperheet ja vanhukset. Molemmilla tahoilla tarvitaan kipeästi
joustavaa kotiapua ja erilaisiin elämäntilanteisiin.
Monen iäkkään ihmisen arki pyörii
lasten ja/tai puolison omaishoidolla, usein ilman korvausta
tuen verollisuuden vuoksi. Omaishoidon tuen tulisi ehdottomasti
olla verovapaa ollakseen jotenkin taloudellisesti vertailukelpoinen.
On laskettu, että omaistensa pääasiallisia
auttajia on noin 280 000 — eli he auttavat omaisiaan
päivittäin. Heistä kokoaikatyössä on
noin 100 000 ja osa-aikatyössä noin 20 000.
Tällä avulla on laskettu saatavan säästöä yhteiskunnalle
jopa 2,8 miljardia vuodessa. On huomattava, että tästäkin määrästä puuttuu
moni auttava käsi, joka ei ole kirjoissa eikä kansissa.
Vanhusperheisiin annettu apu jatkaa todistettavasti kotona-asumisaikaa,
säästää kustannuksia sosiaali-
ja terveydenhuoltopalveluissa sekä tukee läheisten
jaksamista hoivatyössä. Kaiken vanhuspalvelutyön
edellytys on räätälöity hoitomalli,
etenkin silloin, kun hoito ja hoiva tapahtuvat kotona. Vanhukset
ja heidän omaisensa eivät odota yhteiskunnalta
palveluviidakkoa, jonne eksyvät sekä omaishoitajat
että -hoidettavat. Tietokatkosten selvittely vie
turhaa aikaa molemmissa päissä. Etua ei ole siitäkään,
että työväki vaihtuu kunnissa niin tiuhaan,
ettei entisiin ehdi tutustua. Vanhenevilla ihmisillä samoin
kuin lapsilla tunneskaala on sellainen, että halutaan turvallinen
ja tuttu ihminen tueksi. Varma tieto siitä, että apu
on lähellä myös riskitilanteissa ja silloin
kun turvattomuus kalvaa, helpottaa hätääntyneen
vanhuksen elämää.
Järjestelmällisempi tuki vanhusten kotihoidossa
pitkäjänteisesti suunniteltuna säästää kustannuksia
ja helpottaa läheisten tuskaa, niidenkin, jotka ovat työelämässä.
Mallia kannattaa ottaa vaikkapa Tanskan kattavasta palveluverkosta.
Erilaiset hoitomallit ovat Suomen kaltaiselle pienelle maalle mahdollisuus,
eivät este.
Arvoisa puhemies! Valtionosuudet kunnille pienenevät.
Se merkitsee säästöjä joka ikisen kunnan
kukkarossa. Siksi vanhuspalvelulain mahdollisen lisähenkilöstömitoituksen
ohella koko lain toteuttamiseen tarvitaan valtiolta lisää rahaa.
Se on joka tapauksessa pieni summa Suomen yhteiskunnan rakentajille.
Kiinnostavaa olisi myös tietää, keitä vanhuspalvelulain
henkilöstömitoitukseen lasketaan. Ovatko mahdollisen asetuksenantopäivän
jälkeen siirrettävät henkilöt
kenties kotipalvelussa työskenteleviä vai ovatko
he laitossiivoojia? Avoimia kysymyksiä on liian paljon.
Peiton paikkaaminen henkilöstön sijoittamisella
toisesta palvelumuodosta toiseen ei tue vanhusten palvelutarvetta.
Erilaisia auttavia käsiä tarvitaan vanhuspalveluihin.
Uudet koulutusmuodot ovat tervetulleita. Luimme eilisenä päivänä tilaston,
jossa kerrottiin, että nimenomaan vanhuspalveluihin paikkoja
on avoinna ennätysmäärä.
Tärkeintä myös vanhuspalveluissa
on asennemuutos vanhuksia ja ikääntyviä kohtaan.
Siinä on Suomessa parantamisen varaa.
Osmo Kokko /ps:
Arvoisa puhemies! Vanhuspalveluita tulee kehittää monipuolisesti.
Ennen kuin osaamme tuottaa tarpeeksi hyviä palveluita,
meidän tulisi määrittää,
millaista on hyvä hoito. Tästä ensiluokkaista
tietoa antavat vanhukset ja heidän omaisensa sekä hoitajat.
Moni hoitaja toivookin, ettei itse ikinä joudu hoidettavaksi
vaan kaatuisi niin sanotusti saappaat jalassa. Mitä hyvä vanhustenhoito
tällöin voi olla? Vanhustenhoito ei houkuttele
jäämään alalle, sillä työ on
henkisesti ja fyysisesti rankkaa ja ala on huonosti palkattua. Työtaakka
painaakin monia työntekijöitä liiaksi.
Mielestäni olisi erittäin tärkeä ymmärtää,
että kolikolla on myös kääntöpuolensa.
Niin mukavalta kuin kotihoito monesta saattaa tuntua, se ei ole
enää mukavaa silloin, kun vanhus ei yksinkertaisesti
enää pärjää yksin asuvana.
Inhimillistä, hyvää vanhustenhoitoa on
myös se, että tunnistetaan ne henkilöt,
jotka tarvitsevat laitoshoitoa, ja ne, jotka voivat vielä asua
kotonaan. Vanhusten ei pitäisi tuntea pelkoa, sairaalloista
yksinäisyyttä, masennusta tai hämmennystä.
Tämä ei ole inhimillistä vanhenemista.
Tämän vuoksi myös laitoshoitoon on panostettava,
etenkin kunnallisella puolella.
Meillä on todella paljon vanhuksia, jotka tarvitsevat
laitoshoitoa mutta joilla ei yksinkertaisesti ole varaa yksityiseen
laitoshoitoon. Minulla onkin hyvä esimerkki lähipiiristäni.
Muistisairas 86-vuotias joutui jonottamaan Pohjois-Karjalassa 11
kuukautta, ennen kuin sai kunnallisen laitoshoitopaikan, vaikka — rehellisyyden
nimissä — hänen ei olisi kuulunut asua
yksin enää pariin viimeiseen vuoteen. Kunnallinen
laitoshoitopaikka maksaa hänelle 900 euroa kuukaudessa, kun
taas yksityisellä vastaava paikka olisi maksanut noin 4 000
euroa kuukaudessa. — Arvoisa puhemies! Kuinka monella vanhuksella
on varaa laittaa 4 000 euroa kuukaudessa pelkkään
vuokraan? Ei kovinkaan monella.
Omaishoito on valtiolle kustannustehokasta vanhustenhoitoa,
mutta sitä tulee kehittää tasa-arvon
nimissä siten, että omaishoidon tuen myöntämiseksi
määritetään yhtenäiset
perusteet ja että omaishoidon tuki siirtyy Kelan maksettavaksi.
Omaishoitajista on myös pidettävä siinä määrin
huolta, että heille turvataan ainakin säännölliset
vapaapäivät, koska heidän työnsä on
raskasta mutta arvokasta.
Katri Komi /kesk:
Arvoisa herra puhemies! Vanhuspalvelulakikeskustelun perusteella
voisi kuvitella, että laitoshoito on hallitukselle se ainoa
ja ensisijainen tie kehittää ikäihmisten
palveluita ja parantaa heidän hyvinvointiaan. Ikäihmisten
palvelukokonaisuuteen liittyy kuitenkin paljon muutakin. Keskustan
tekemä välikysymys on enemmän kuin aiheellinen.
Sitovat henkilöstömitoitukset ikäihmisten
laitoshoitoon olisivat ehdottomasti olleet tervetullut lisä vanhuspalvelulakiin,
vaikka määrällisyyshän ei sinänsä kerro
hoidon laadusta vielä paljoakaan. Mutta kauhalla ei voi
vaatia, jos on lusikalla annettu. Kun hallitus leikkaa peruspalveluista
yli 3 miljardia euroa tällä vaalikaudella, ei
kai viesti kuntiin olisi ristiriitaisempi voinut olla, mikäli
demarit olisivat saaneet läpi ajamansa mitoitukset. Olisi
ollut erittäin kyseenalaista ajaa kunnat tilanteeseen,
jossa ne mahdollisesti olisivat joutuneet riskeeraamaan ikäihmisten
koti- ja asumispalvelujen eteen tehdyn kehitystyön korotettujen
laitoshoidon mitoitusten vuoksi.
Arvoisa herra puhemies! Keskusta lähtee siitä,
että hoidon ja hoivan keskeinen kysymys on itsemääräämisoikeus.
Mahdollisuus tehdä elämäänsä,
hoitoaan ja palveluja koskevia valintoja on jokaisen täysivaltaisen
ihmisen lakisääteinen perusoikeus. Valinnanvapautta
tuetaan kehittämällä yksilöllisiä hoitovaihtoehtoja.
Lakiluonnoksessa todetaan, että palvelu on toteutettava
siten, että se mahdollistaa iäkkään
henkilön asumisen kotonaan tai kodinomaisessa ympäristössä niin
pitkään kuin on mahdollista. Laitoshuoltoa ja -hoitoa
järjestetään vain, jos iäkkään
henkilön tarvitsemia palveluja ei voida toteuttaa muulla
tavoin ottaen huomioon iäkkään henkilön
etu. Keskusta pelkää, että koska koti-
ja omaishoitoon ei käytännössä olla
tekemässä parannuksia, yhä harvempi ikäihminen
voi vanheta kotonaan, vaikka se olisi läheistenkin tahto. Omaishoidon
tuen verovapaus ja omaishoitajan mahdollisuus viikoittaiseen vapaapäivään
toisivat tilanteeseen huomattavan parannuksen. Tuen siirto Kelalle
tasa-arvoistaisi tilanteen asuinkunnasta riippumatta.
Arvoisa puhemies! Lakiehdotuksen mukaan palvelujen järjestämisessä ja
tuottamisessa on otettava huomioon iäkkään
henkilön mahdollisuus sosiaalisen vuorovaikutuksen ylläpitämiseen
ja mielekkääseen hyvinvointia, terveyttä ja toimintakykyä edistävään
ja ylläpitävään toimintaan.
Tälle kirjaukselle toivoisin paljon nykyistä enemmän
painoarvoa. Ikäihmisten kansallisesta toimenpideohjelmasta
käy ilmi, että ikäihmisten liikuntatoiminnan
koordinointi toteutuu tällä hetkellä heikosti
esimerkiksi tiedotuksen ja tukipalveluiden, kuten kuljetuksen, osalta.
Turvallisuus ja esteettömyys vaativat erityishuomiointia
ikä-ihmisten liikunnassa ja sen suunnittelussa. Kasvavat
resurssivaatimukset on huomioitava myös ministeriöiden
ja kuntien rahanjaossa. Ikäihmisten terveyttä edistävä liikunta
tulisi kirjata osaksi kuntien päätösasiakirjoja.
Ylipäätään kaikki toimintakyvyn
heikkenemistä ennalta ehkäisevä järjestetty
toiminta, oli se sitten liikuntaa, kulttuuria tai kerhotoimintaa,
on hyvin kustannustehokasta.
Tähän liittyy myös niin sanottu varhainen
tunnistaminen. Esimerkiksi muistisairaiden kohdalla meillä on
valtakunnallinen ongelma, kun muistisairauksista kärsivät
hakeutuvat hoidon piiriin liian myöhään.
Mitä varhaisemmin muistisairaus tunnistetaan, sitä pitempään
voidaan asiankuuluvalla hoidolla pitkittää henkilön
toimintakyvyn säilymistä tasolla, joka ei vaadi
ympärivuorokautista hoivaa.
Arvoisa puhemies! Työn laatu vanhuspalvelussa lähtee
ennen muuta hoitohenkilöstön hyvinvoinnista. Kun
henkilökunta voi hyvin ja työ on mielekästä,
hoitajat myös pysyvät työssään pidempään.
Hallitukselta kysyisinkin, miten te aiotte turvata ammattitaitoisen
henkilöstön riittävyyden. Vastaavatko
koulutuksen määrä ja sisällöt
hoito- ja hoivatyön vaatimuksiin? Korostetaanko koulutuksessa
riittävästi ihmisyyttä ja arvoja? Olisiko
järkeä palauttaa hoitajien rinnalle hoiva-avustajat?
He eivät voisi jakaa asiakkaille lääkkeitä mutta
voisivat huolehtia esimerkiksi ulkoilutuksista ja sosiaalisista
aktiviteeteista. Ikä-ihmisten hyvinvointia voidaan parantaa
usein juuri ikävystymiseen ja avuttomuuteen puuttumalla.
Kun elämä on aktiivisempaa, saattaa muistikin
herätä yllättävässä tilanteessa.
Ohjausryhmän muistiossa todettiin, että tavoitteena
on myös luoda perinteisen vanhainkotihoidon ja terveyskeskusten
vuodeosastoilla annettavan pitkäaikaisen laitoshoidon tilalle
uusi hoivapalvelumuoto, jossa on tarjolla asiakkaiden tarpeiden
mukaista kuntouttavaa, pitkäaikaista hoivaa, jossa hoitohenkilökunta
on paikalla ympäri vuorokauden ja jossa on lääkäripalveluita
joustavasti saatavilla. Mistä tässä on
tarkemmin kysymys, ja miten tämä aiotaan täytäntöön
panna? Entä sitten vanhusten perhehoito? Sen piirissä on
nyt noin sata ikäihmistä, ja kokemukset ovat erittäin
positiiviset. Keskusta polkaisi rahoituksellisesti ikäihmisten
perhehoidon käyntiin. Nyt kaivattaisiin siihenkin lisäsatsauksia.
Arvoisa puhemies! Vietämme parhaillaan Euroopan laajuista
aktiivisen ikääntymisen ja sukupolvien välisen
solidaarisuuden teemavuotta. Muistuttakoon tämä meitä siitä arvokkaasta
työstä, jota vanhemmat sukupolvet ovat kotimaamme
ja sen yhteiskunnan kehittämisen eteen tehneet. Valtiovallan
rooli on osoittaa tätä kunnioitusta turvaamalla
ikäihmisille arvokas vanheneminen. Kunnioitus ei vielä konkretisoidu
hoitosuosituksissa, saatikka poliittisessa debatissa. Se konkretisoituu
niissä laadukkaissa palveluissa, joiden tarjoaminen Suomessa
on kuntien vastuulla. Valtion tulee tarjota kunnille mahdollisuus tehdä palvelurakenteiden
kehittämistyötä osoittamalla luottamusta
kuntia kohtaan ja kuntatalouksien kuristamisen sijaan tarjota oikeudenmukaiset
resurssit palveluiden järjestämiseksi.
Lea Mäkipää /ps:
Arvoisa puhemies! Kun hallitus budjettiriihessään
päätti vanhuspalvelulain voimaantulosta ja sisällöstä elokuun
lopulla, silloin Aamulehti otsikoi: "Hoitajamitoitus jäi porvarien
jyrän alle". Käyköhän tässä näin?
Mutta kaikki julkisuuteen nostetut tiedonannot ja esitykset
syyllistävät meidän ikäihmisemme.
Vanhuksille uskotellaan, että he ovat taakka tälle
yhteiskunnalle, siitä huolimatta, että he ovat tehneet
pitkän päivätyön ja rakentaneet
tämän maan, tämän hyvinvointivaltion,
jonka pitää pystyä huolehtimaan jokaisesta
kansalaisestaan.
Sirkka-Liisa Kivelä arvostettuna vanhustenhoidon puolustajana
ja vanhuspalvelulain tiukkana valmistelijana toteaa: "Ikääntyneiden
ihmisoikeuksia poljetaan paikoin törkeällä tavalla
maassa, jota jotkut vielä kutsuvat hyvinvointivaltioksi.
Vaikka maassa on paljon hyvää vanhusten hoivaa,
tapahtuu aivan liian paljon sellaista, mitä ei pitäisi."
Muun muassa Suomessa vanhuksille syötetään
kaksi kolme kertaa enemmän lääkettä kuin
muissa Pohjoismaissa, ja ennen 1990-lukua valmistuneet lääkärit
eivät ole saaneet geriatrista koulutusta tai geriatrisen
lääkehoidon koulutusta, ehkä lisäkoulutus
on paikallaan. Usein vanhainkotiasiakkaat kärsivät
aliravitsemuksesta tai virheellisestä ravitsemuksesta,
ja näihin ongelmiin ei välttämättä puututa
eikä niitä tunnisteta.
Vanhuspalvelulaki ei sinänsä takaa hyvää hoitoa
tai hyvää palvelua. Hoitajakoulutuksessa tulee
entistä enemmän huomioida palvelusuuntautuneisuus,
eli vanhusten hoito kotona tai laitoksissa vaatii erilaista asennetta
kuin esimerkiksi potilashoito terveyskeskuksissa. Yhtenä tärkeänä osana
vanhustenhoidossa on kotihoito ja sen kehittäminen sekä omaishoito,
joka on selvästi edullisin hoitomuoto. Omaishoitoon odottaisi huomattavasti
parempaa satsausta, kun tulevien vuosien hoitosuunnitelmia tehdään.
Yksi parannus olisi keskustan välikysymyksessä esittämä omaishoidon
siirtäminen Kelan hoidettavaksi. Silloin ainakin päästäisiin
tasapuoliseen asioiden käsittelyyn. Kunnat eivät
määrärahan puutteeseen vedoten voisi
laistaa hoitosopimuksista.
Vanhuspalveluiden toimivuus edellyttää monen
eri sektorin yhteensovittamista. Laitoshoito, kotihoito, omaishoito:
näillä kaikilla on oma sijansa tulevaisuuden vanhushoidossa.
Kaikissa näissä on myöskin kysymys henkilökunnan
riittävyydestä. Pelkästään
laitoshoidon mitoituksellakaan ei ratkaista esimerkiksi kotihoidon
henkilökuntatarvetta. Siitä ei ole tässä vaiheessa
puhuttu vielä kovinkaan paljon.
Vaikka Sirkka-Liisa Kivelä on sanonutkin, että kuntia
pitää vaatia hoitamaan vanhuksensa kunnolla, näin
yksioikoinen asia ei ole. Kyllä valtion tulee antaa resurssit
eli rahoittaa täysimääräisesti
kunnille annettavat lisätehtävät. Mikäli
näin ei tapahdu, ollaan edelleen siinä tilanteessa,
että meillä on laki mutta sen toimivuutta ei pystytä takaamaan.
Arvoisa puhemies! Tällä hetkellä Suomessa on
runsaat 30 000 hoitajakoulutuksen saanutta henkilöä,
jotka eivät ole koulutustaan vastaavassa tehtävässä.
Onko hallituksella mitään suunnitelmia, millä tätä joukkoa
voitaisiin saada takaisin hoitotehtäviin? Onko kysymys
työn arvostuksesta, palkkauksesta vai työolosuhteista?
On selvää, että kaikki eivät
hoitoalalle sovellu, mutta siitä tuskin on kysymys näin
suuren joukon ollessa kysymyksessä. Tämäkin
on merkittävä asia silloin, jos hoitajamitoituksen
takia hoitajatarve lisääntyy.
Lopuksi kannatan edustaja Juvosen tekemää epäluottamuslause-ehdotusta.
Esko Kiviranta /kesk:
Arvoisa puhemies! Vaalikaudella tehtävät
miljardiluokan leikkaukset valtionosuuksiin tarkoittavat peruspalvelujen,
kuten vanhusväestön palvelujen, rahoituksen heikentämistä.
Vanhuspalvelulain toteutuminen vesittyy, koska hallitus ei osoita
kunnille riittävästi resursseja lain toimeenpanoon.
Hallituksen korupuheet vanhustenhuollon parantamisesta ovat ristiriidassa
varattuun budjettirahoituk-seen nähden, vai aikooko hallitus
rahoittaa vanhuspalvelulain palvelumaksuja korottamalla?
Vanhuspalvelulaissa tavoitteena on ihmisarvoinen ikääntyminen
ja tarpeenmukainen, korkealaatuinen hoito. Henkilöstön
merkitys laadukkaan palvelun tuottamisessa ikäihmisille
on ilmeinen. Vanhuksia hoitavan henkilöstön on
oltava osaavaa, ja sitä on oltava riittävästi.
Vanhuspalvelulain hoitajamitoitus nousi hallituksen budjettineuvottelujen
keskiöön. Julkisessa keskustelussa sivuutettiin
lähes kokonaan se seikka, että vanhustenhoito
ei ole pelkästään laitoshoitoa. Suurin
osa, noin 90 prosenttia, vanhuksista asuu kotonaan. Laitoshuollon
henkilöstön riittävyyden lisäksi
on huolehdittava myös kotihoidon voimavaroista.
Valtakunnallisena tavoitteena on, että 75 vuotta täyttäneistä henkilöistä vain
3 prosenttia olisi hoidossa vanhainkodeissa tai pitkäaikaisessa hoidossa
terveyskeskusten vuodeosastoilla. Ikä-ihmiset myös
itse toivovat, että saisivat asua omassa kodissaan mahdollisimman
pitkään. Ikäihmisillä tulee
olla mahdollisuus asua kotonaan vielä silloinkin, kun he
tarvitsevat apua arjessa selviytymiseen. Tämä edellyttää voimavarojen
kohdistamista kotona asumista tukeviin palveluihin. Kotihoito on
monelle vanhukselle perusedellytys kotona pärjäämiselle.
Vanhuksille on taattava oikeus hyvään kotihoitoon.
Kotipalvelujen ja kotisairaanhoidon saatavuus on turvattava. Kotihoidon
rooli vanhustenhuollossa tulee lähivuosina selvästi
kasvamaan.
Vanhustenhuollon turvaaminen edellyttää, että ammattitaitoisia
hoitajia on saatavilla riittävästi. Jo nyt hoitajista
on pulaa. Hoitohenkilöstön eläköityessä ja
palveluja tarvitsevan vanhusväestön ikääntyessä osaavasta
hoitohenkilökunnasta tulee olemaan huutava pula. Lisätarve
kohdistuu lähes täysin vanhusten hoito- ja asumispalveluihin.
Mitä hallitus aikoo tehdä, että vanhustenhoitoon
saadaan tulevaisuudessa riittäväs-ti osaavaa henkilöstöä?
Arvoisa puhemies! Vanhustenhoidon yhteydessä on syytä puhua
myös omaishoidosta. Arvioiden mukaan Suomessa on noin 300 000 omaishoitajaa,
joista vain noin 10 prosenttia on omaishoitolain mukaisen kunnallisen
omaishoidon tuen piirissä. Ilman omaishoitajia suurin osa hoidettavista
olisi jonkinlaisessa laitoshoidossa. Omaishoito on inhimillinen
vaihtoehto tuottaa ikäihmisille hoivapalveluja ja samalla
vähentää laitoshoidon tarvetta. Omaishoitoa
on kehitettävä ja omaishoitajien asemaa on parannettava. Kuntien
vaihtelevat käytännöt omaishoidon tuen myöntämisperusteissa
ja suuruudessa asettavat omaishoitajat eriarvoiseen asemaan. Yhtenäisten
kriteerien luomiseksi omaishoidon tuki on siirrettävä Kansaneläkelaitoksen
maksettavaksi. Lisäksi omaishoidon tuki on säädettävä verovapaaksi.
Hallitusohjelmaan on kirjattu omaishoidon hoitopalkkion verotuksen
poistomahdollisuuden arviointi. Mitään konkreettista
ei ole vielä tehty omaishoidon tuen verovapauden suhteen peruspalveluministerin
lupauksiksi ymmärretyistä puheista huolimatta.
Tytti Tuppurainen /sd:
Arvoisa puhemies! Pitkää ikää toivotetaan
kaikkialla, ja sitä on toivotettu aina. Siksi viime vuosikymmenten
kehityksen pitäisi tuntua suurelta menestykseltä:
ihmisten odotettavissa oleva elinikä on noussut nopeasti.
Menestyksestä uhkaa kuitenkin tulla ongelma, ellemme ryhdy
kiireesti toimeen turvataksemme ikäihmisille inhimillisen
vanhuuden.
Inhimilliseen, hyvään vanhuuteen kuuluvat perustarpeista
huolehtiminen ja henkinen hyvinvointi. Perustarpeiden osalta ikävuosien
karttuminen nostaa palveluiden ja terveydenhoidon kysymykset tärkeysjärjestyksessä
korkealle.
Yksilötasolla jokaisen on pakko tunnustaa, että vanhuus
ei tule yksin. Koko yhteiskunnan tasolla on pakko tunnustaa, että vanhustenhoito
ei tällä hetkellä ole kuin enintään
välttävällä tasolla. Moni seikka
saa pelkäämään, että ihmiset,
jotka ovat oman osansa tälle yhteiskunnalle antaneet, eivät saa
ansaitsemaansa hoitoa ja hoivaa.
Vanhuspalvelulain tavoite on taata jokaiselle ikääntyvälle
hyvä elämä ja arvokas vanhuus sekä inhimillinen
hoito. Lain hienoihin yksityiskohtiin sisältyy se, että jokaiselle
ikäihmiselle laaditaan henkilökohtainen palvelutarpeen
arviointi, jonka perusteella tehdään yksilöllinen
palvelusuunnitelma moniammatillisessa tiimissä. Erityinen
vastuutyöntekijä nimetään ikäihmisen
tueksi. Kiireellisistä palveluista on tehtävä päätös
välittömästi ja kiireettömistäkin
kolmen kuukauden sisällä. Ikäihmisen
omaa tahtoa kunnioitetaan. Vanhuspalvelulain useissa kohdissa korostetaan
ikäihmisen itsemääräämisoikeutta
sekä vaikutusmahdollisuuksia.
Vanhuspalvelulain painopiste on kotihoidossa ja kotiin vietävissä palveluissa.
Pitkäaikaiseen laitoshoitoon turvaudutaan vain lääketieteellisin perustein
tai jos se on iäkkään henkilön
arvokkaan elämän ja turvallisen hoidon kannalta
perusteltua. Tavoite, jonka mukaan ikäihmiset saavat tarvitsemansa
palvelut omaan kotiinsa, on hyvä ja kannatettava. Silti
ikäihmisistä noin joka kymmenes on pitkäaikaisessa
laitoshoidossa. Palvelutason turvaaminen riittävällä henkilökuntamitoituksella
on laatutason kannalta tarpeellista. Kun hallitus käytti
aikaansa ja poliittista pääomaansa löytääkseen
yksimielisyyden vanhuspalvelulain tarjoaman hoivan ja hoitajamitoituksen
sisällöstä, se ei todellakaan puuhaillut
pelkkien desimaalipilkkujen kanssa. Asia oli sen arvoinen, että budjettiriihikin
kannatti sitä varten pitää lämpimänä.
Arvoisa puhemies! Moni vanhusten asia edellyttää perinteistä hyvinvointipolitiikkaa,
lakeja oikeuksien turvaksi ja selvää rahaa lakien
toteuttamiseen. Uusiakin konsteja pitää silti
kehittää, pitää täydentää perinteisiä palveluita
internetin kautta ja huolehtia siitä, että ikäihmisille
on oppia ja ohjausta näiden palveluiden käyttöön,
mutta uusien avauksien ankkuriksi tarvitaan kuitenkin vahva sitoumus,
ettei niillä korvata ihmisten ihmisille antamaa palvelua.
Ihmiseltä ihmiselle -periaate liittyy myös
polttavaan kysymykseen vanhusten yksinäisyydestä.
Satojatuhansia vanhuksia elää yksin ilman yhteyttä lähimpiin
ja vain satunnaisesti ystäviä tavaten.
Periaatteessa hyvinvointivaltion koneiston pitäisi toimia
niin kuin se on ennenkin toiminut: Terveyspolitiikka otettiin haltuun
kansanterveyslailla, peruskoulu otti huomaansa oppivelvolliset
ja päiväkodit näitä nuoremmat.
Ikäihmisiä varten tarvitaan laki, joka velvoittaa
kunnat järjestämään palvelut.
Tämän lisäksi meidän on myös
jokaisen huolehdittava lähimmäisis-tämme,
vanhemmistamme, sukulaisistamme ja muista tuttavapiiriimme kuuluvista
vanhuksista.
Ikäihmisten palveluiden turvaaminen ja ikäihmisten
aseman kohottaminen ovat vaalikauden tärkeimpiä kysymyksiä,
ja mitkään lyhytnäköiset raha-argumentit
eivät saa peittää tätä perustotuutta.
Tarvitsemme ehdottomasti vanhuspalvelulain, joka turvaa jokaiselle
vanhukselle henkilökohtaisen arvioinnin perusteella oikeuden
riittäviin, hyviin palveluihin. Lakisääteinen
turva edellyttää, että kunnille annetaan
taloudelliset mahdollisuudet vastata huutoon. Tämä puolestaan
edellyttää kuntauudistusta, jonka tuloksena ovat
kuntalaisistaan huolta pitävät, vahvat peruskunnat.
Arvoisa puhemies! Peruspalveluministeri ja hallitus ovat toimillaan
ansainneet eduskunnan luottamuksen.
Maria Lohela /ps:
Arvoisa puhemies! Edustaja Turunen puhui täällä tovi
sitten asiaa. Harmi, kun niin harva oli sitä paikalla kuulemassa. Rahaa
meillä todellakin on, ja kyse on vain siitä, mihin
se käytetään. Syyttely ja historiankirjojen selaaminen
eivät todellakaan auta tässä tilanteessa.
Edustaja Juvonen keskustelun alkupuolella puheenvuorossaan korosti
ikäihmisten asemaa ja sen parantamista ja antoi keskustalle
asianmukaiset kehut asian nostamisesta esille välikysymyksen
kautta. Olen siitä samaa mieltä.
Tässä salissa on puhuttu paljon laitoshoidosta,
pitkäaikaissairaanhoidosta, palveluasumisesta, vanhainkodeista,
kotiavusta, monista yhteiskunnan järjestämistä tai
ainakin osittain rahoittamista palveluista. Suomalaiset tunnetusti
arvostavat terveyspalveluihin, hoivaan ja vanhustenhoitoon satsaamista
ja nostavat ne arvomaailmassaan hyvin korkealle. Siinä suhteessa
Suo-messa ollaan hyvin samanmielisiä. Nämä asiat nähdään
yhteisvastuullisina, ja niiden hoitamisessa halutaan puhaltaa yhteen
hiileen. Sen lisäksi, että voimme aivan asianmukaisesti
vaatia ja edellyttää yhteiskunnan hoitavan velvoitteensa, joita
me verovaroin rahoitamme, haluan nostaa esille vapaaehtoistyön,
järjestöjen tekemän työn ja
oman perheen merkityksen myös tässä käsiteltävässä kysymyksessä.
On erittäin helppoa vaatia yhteiskunnalta lisää rahaa
sinne ja lisää rahaa tänne, ikään
kuin ulkoistamme toisten tukemisen ja auttamisen kokonaisuudessaan
jollekin ulkopuoliselle ulottuvuudelle. Vastuu voidaan aina vierittää yhdeltä järjestävältä
taholta
tai toimijalta toiselle.
Kaipaisin myös ikääntyvien palveluista
ja hoivasta puhumiseen lakien säätämisen
ja suosituksen antamisen lisäksi sellaista arvokeskustelua, jossa
mietitään, mikä on perheen ja perheenjäsenten
oma rooli ja vastuu siinä, että huolehditaan siitä,
että kaikilla läheisillä on mahdollisimman
hyvä olla, myös niillä suvun ikääntyneimmillä.
Erilaisten sairauksien ja vaivojen takia on tietenkin päivänselvää,
että ihminen tarvitsee myös ammattitaitoista hoitoa
ja apua, mutta esimerkiksi kotona asuvan ikäihmisen arki
helpottuu myös siten, että me todella heitä autamme
ja kannamme vastuun lähimmäisistä arjen
pienillä teoilla. Maksamme veroja hoidon ja avun rahoittamiseksi,
mutta lähimmäisenrakkauden ja perhearvojen näkökulmasta
toisten omaehtoinen tukeminen on suorastaan välttämätöntä,
eikä sitä pidä unohtaa, vaikkemme me
voi sitä millään lakipykälällä täällä säätää.
Monessa yhteiskunnan kipukohdassa tai kriisitilanteessa olen miettinyt sitä,
kuinka moni ongelma voitaisiin välttää tai kuinka
montaa ongelmaa voitaisiin helpottaa, kun ojentaisimme auttavan
kätemme toisille silloin, kun heillä on vaikeaa.
Abstraktit käsitteet yhteiskunnan vastuusta tai palvelusuosituksista eivät
ole vastaus jokaiseen huutoon tai avunpyyntöön.
Vapaaehtoistyö, erilaisten järjestöjen
tekemä työ ja esimerkiksi kirkon diakoniatyön
rooli kaipaavat myös positiivista huomiota ja arvostusta. Omiin
korviini on kantautunut kiitosta ja kehuja ruohonjuuritason toimijoiden
työstä, jota erilaiset yhteisöt kunnan
viranhaltijoiden toiminnan ulkopuolella tekevät esimerkiksi
vanhusten hyväksi. Arjessa selviytyminen, ihmisarvoinen
elämä alusta loppuun ja tarvittavan hoidon saaminen
kulkevat useiden käsien kautta, ja näissä tavoitteissa
onnistuminen vaatii yhteistyötä, hyvää koordinaatiota
ja jokaisen oman vastuun tunnistamista ja käytäntöön
viemistä lakien ja riittävän rahoituksen
lisäksi. Haluan siis kiittää myös
ministeri Guzenina-Richardsonia ja edustaja Tuppuraista, joka juuri
poistui, siitä, että he puhuivat myös
tästä lähimmäisen vastuusta.
Lopuksi kannatan edustaja Juvosen tekemää epäluottamuslause-ehdotusta.
Timo V. Korhonen /kesk:
Arvoisa puhemies! Luin peruspalveluministerin esittämän
hallituksen vastauksen keskustan välikysymykseen. Tuo hallituksen
vastaus kuvastaa laajemminkin yhteiskunnan suhtautumista ikäihmisiin siltä osin,
että hallitus näkee ikääntyvät
ihmiset liiallisesti ehkä kulueränä yhteiskunnalle.
Omasta näkökulmastani katsottuna ikäihmiset
ovat merkittävä voimavara, yhteiskunnan rakentaja-
ja kuluttajaryhmä. Yhä enemmänhän eläkkeellä käydään
myös töissä. Eläkeläiset myös
tekevät valtavasti vapaaehtoisia työtunteja, hoitavat
lastenlapsiaan, toimivat järjestöissä jne.
jne. Tässä on tällä yhteiskunnalla
tietynlainen asennemuutoksen paikka. Ikäihmiset todella ovat
valtava voimavara tälle yhteiskunnalle. Valtaosa eläkeläisistä on
virkeitä ja ovat sitä yhä pidempään.
Käytännössähän ikäihmiset
tarvitsevat merkittävästi apua vain viimeiset
elinvuodet. Tämä suuri kuva kaiken kaikkiaan tulisi
muistaa myös vanhuspalvelukeskustelussa.
Vanhuspalvelu on tärkeä laki, mutta määrädesimaaleista
puhuminen on vienyt liikaa huomiota vanhustenhoidon muista kysymyksistä ja yleensä
siitä,
millaisia muutostarpeita tulevaisuus tuo tullessaan. Nythän
esimerkiksi yli 90-vuotiaitten osuus väestöstämme
kasvaa kolmanneksella vain viidessä vuodessa. Tämä on
erittäin hieno asia, ja siksi tätä vanhuspalvelujen
kokonaisuutta ei saisi jättää vain hoitajamitoituskeskusteluun.
Siksikin tämä välikysymys oli monella
tavalla tarpeellinen.
Ikäihmisten hyvästä hoivasta, monimuotoisista
palveluista ja omaishoidosta tulisi keskustella kokonaisuutena,
ja vanhuspalvelujen sisällöstä tulisi
siirtyä määräpuheen osalta laatukeskusteluun,
kuten professori Marja Vaarama on monessa yhteydessä todennut.
Eli henkilöstön määrän ohella
on hyvin vahvasti katsottava sitä, että hoito
ja palvelu vastaavat ikääntyvän ihmisen
tarpeita. Ihmisten tarpeethan ovat erilaisia. Eli kysymys ei ole
vain määristä, jotta kaikille suodaan ja
mahdollistetaan oikeus arvokkaaseen ikääntymiseen.
Juuri nyt pitäisi tehdä päätöksiä,
joilla ennalta ehkäistään laitoshoitoon
joutumista ja tuetaan ihmisten hyvää ja turvallista
arkea kotona mahdollisimman pitkään. Sillä tavoin
myös puretaan palveluihin kohdistuvia paineita ikääntyvässä maassamme.
Tässä omaishoitajien aseman parantaminen on aivan
avainkysymys. Omaishoidon tuki, kuten keskusta on monessa yhteydessä todennut,
on saatava verottomaksi, ja se on siirrettävä Kelan
maksettavaksi, jotta voidaan taata yhtenäiset kriteerit
koko maahan. Samalla on kehitettävä intervallihoidon
mahdollisuuksia, jotta omaishoitajien vapaapäivät
olisivat mahdollisia.
Edustaja Rehula otti esille välikysymyksessä hallituksen
linjan leikata tämän hallituskauden aikana suomalaisten
ihmisten keskeisistä kunnallisista peruspalveluista yli
3 miljardia euroa. Ikään kuin hyvityksenä hallitus
antaa jyvitettyä rahaa vanhuspalveluihin muutaman kymmenen miljoonaa
euroa. Omaishoidon tukipalvelujen parantamiseen luvataan lisää vaatimattomat
10 miljoonaa euroa. Palvelujen hoitaminen tätä kautta
on erittäin hankalaa.
Muutama sana Kainuusta, kotimaakunnastani. Kainuussa vanhuspalvelut,
myös sosiaali- ja terveydenhuolto, on hoidettu maakunnallisena ratkaisuna.
Kun tarkastelee vanhuspalveluja Kainuussa, voi sanoa, että meillä suunta
on ollut monella tavalla oikea. Kainuun mallin myötä on siirretty
vanhuspalvelujen painopistettä kotona asumista tukeviin
palveluihin. Olemme tässä palvelurakenteen muutoksessa
onnistuneet kohtuullisesti, kun huomioidaan vielä Kainuun
ikärakenne sekä sairastavuus. Tämä laajempi
maakunnallinen kokonaisuus, joka Kainuussa on ollut ilman hallituksen
jättiläiskuntahankettakin, on mahdollistanut sen,
että kuntakohtaisiin, epätarkoituksenmukaisiin
ja kalliisiin ratkaisuihin on pystytty puuttumaan ja asiakasmaksut
ja palvelujen myöntämiskriteerit on kyetty yhdenmukaistamaan.
Vanhuspalvelut on Kainuussa toteutettu seudullisesti, ja tällainen
laajempi kokonaisuus on mahdollistanut myös asiantuntijoiden
ja osaamisen jakamisen tällä alueella aivan toisella
tavalla kuntakohtaisuuteen verrattuna. Valitettavasti nämä hallituksen
valtavat valtionosuusleikkaukset ovat pakottamassa myös
Kainuuta pienentämään muun muassa omaishoidon
tukea ja vähentämään vapaapäiviä.
Tämä ei voi olla oikein.
Jussi Niinistö /ps:
Arvoisa puhemies! Tulevaisuuden haasteista suurimpia on varautuminen ikääntymisestä
aiheutuvaan
palvelutarpeen kasvuun. Vanhusten palvelut ovat tällä hetkellä paikoitellen
huonolla tolalla, joten välikysymys puoltaa paikkaansa.
Jokaiselle on turvattava arvokas vanhuus.
Kysymyksessä nostetaan aiheellisesti esille, että vanhusten
hyvästä hoidosta ja asumisesta on keskusteltava
kokonaisuutena ja kodinomaisiin hoitomuotoihin on panostettava,
olipa kyse sitten omaishoidosta, perhehoidosta tai vaikkapa monimuotoisesta
palveluasumisesta. Todellakin, omaiset ovat yhä tärkeämpi
voimavara ikääntyneiden hoidossa. Omaishoidosta
on tehtävä aito vaihtoehto.
Omaishoitajien työ vähentää oleellisesti
laitoshoidon tarvetta. Arvion mukaan omaishoidon kustannukset ovat
tehostettuun palveluasumiseen verrattuna kolme kertaa ja laitoshoitoon verrattuna
neljä kertaa edullisemmat. Omaishoito on siten yhteiskunnalle
kiistatta kustannustehokas ja potilaalle inhimillinen hoitomuoto. Tämä ei
kuitenkaan näy omaishoitajille maksettavassa rahallisessa
korvauksessa, vaan he tekevät arvokasta palvelutyötään
ympäri vuorokauden olemattoman pienellä korvauksella,
joka ei todellakaan vastaa heidän työnsä raskautta.
Lisäksi omaishoitajat ovat keskenään
eriarvoisessa asemassa, kuten täällä tänään
useaan otteeseen on todettu, sillä tällä hetkellä kunnat
päättävät itse omaishoidon tuen
myöntämisestä ja suuruudesta. Monen kunnan
talous on tiukoilla, jolloin eriarvoisuus korostuu entisestään.
Perussuomalaiset ovat jo pitkään vaatineet, että omaishoidon tuki
siirretään Kelan kontolle.
Arvoisa puhemies! Rahallisen korvauksen lisäksi meidän
on tuettava omaishoitajien jaksamista. Omaishoito on vaativaa työtä,
ja jaksaakseen omaishoitajat tarvitsevat säännöllistä lepoa ja
virkistystä. Siksi tulee huolehtia siitä, että mahdollisimman
suuri osa omaishoitajista kykenisi viettämään
vapaa-aikaa ilman huolta hoidettavan pärjäämisestä.
Tällä hetkellä monet omais-hoitajat jättävät
oikeutensa vapaaseen käyttämättä.
Usein syynä on se, että sopivaa sijaishoitopaikkaa
tai hoitomuotoa ei löydy. Erityisen hankalaksi koetaan
monesti, että hoidettava olisi hoidossa kodin ulkopuolella.
Siksi onkin tärkeää edistää sellaisia
sijaishoidon muotoja, joissa hoidettava saisi olla tutussa ympäristössä kotonaan myös
omaishoitajan vapaapäivien aikana. Käsitykseni
mukaan yksi esimerkki tällaisesta hoitomuodosta on muun
muassa Helsingin kaupungilla käytössä oleva
sijaisomaishoitajajärjestelmä. Siinä omaishoitaja
voi esittää sijaisomaishoitajaksi hoidettavalle
läheistä henkilöä.
Arvoisa puhemies! Omaishoidon lisäksi meidän
on kehitettävä vanhusten muunkinlaista kotihoitoa.
Viime aikoina keskustelu vanhustenhoidosta on keskittynyt laitoshoitoon
ja laitoshoidon hoitajamitoituksiin. Se herättää huolen
siitä, olemmeko tiellä, joka johtaa laitoshoidon
suosimiseen kotisairaanhoidon kustannuksella. Kun koulutetusta hoitohenkilökunnasta
on pula, ei saa käydä niin, että laitoshoitoon
tarvittavat hoitajat otetaan vanhusten kotihoidosta, sillä kukapa meistä valitsisi
laitoksen, jos kotonakin olisi mahdollisuus olla.
Lopuksi haluan vielä todeta, että jotta laadukas
vanhustenhoito voidaan turvata, meidän pitää huolehtia
hoitohenkilökunnan jaksamisesta. Suomen lähi-
ja perushoitajaliitto SuPerin tekemän selvityksen mukaan
yli puolet lähi- ja perushoitajista on harkinnut alan vaihtamista
ja yli kolmasosa aprikoi, pystyykö pian enää terveytensä puolesta
työskentelemään nykyisessä ammatissaan.
Hoitajat kokevat työnsä raskaaksi ja arvioivat
kiireen lisääntyneen. Tilastojen mukaan jo kymmeniätuhansia
koulutuksen saaneita hoitajia on muissa töissä.
Tällä menolla meillä ei pian ole riittävästi
hoitajia, jotka vanhuksia hoitaisivat. Henkilöstön
hyvinvointi on siis otettava vakavasti.
Arvoisa puhemies! Kannatan edustaja Juvosen tekemää epäluottamuslause-ehdotusta.
Mirja Vehkaperä /kesk:
Arvoisa puhemies! Miksi välikysymys vanhusten, ikäihmisten
hyvästä hoidosta? Keskustan eduskuntaryhmä on
huolissaan vanhustenpalveluista tulevaisuudessa. Me kaikki tiedämme
tosiasiat, että väestö ikääntyy,
huoltosuhde heikkenee ja elämme yhä pitempään
ja tarvitsemme hoitoa ja hoivaa.
Vanhuspalvelulaki, jota hallitus on pukkaamassa, on hyvä asia,
mutta: hallituksen puheet ovat ristiriidassa varattuihin ja luvattuihin
resursseihin nähden. Erityisesti sosialidemokraatit ovat halukkaina
siirtämässä vastuuta palveluiden rahoittamisesta
kunnille. Kunnat ovat epätietoisia myöskin tulevasta hallituksen
kuntarakenne- ja -karttaharjoituksesta: mitä kuntapalvelujärjestelmät
tulevat tulevaisuudessa olemaan. Samanaikaisesti hallitus vie kunnilta
3,4 miljardia euroa vaalikauden aikana näiden kaikkien
tuiki tärkeiden kuntapalveluiden järjestämisestä,
eivätkä ne vanhukset myöskään
kuntarajoja siirtelemällä ja suurkuntia tekemällä siitä nuorru
tai tule parempaan kuntoon. Minun mielestäni on oltava
riittävästi rahaa lain toteuttamiseksi, ja sitä minä myöskin
perään hallitukselta.
Olen huolissani hoiva-alan houkuttelevuudesta ja työssäjaksamisesta.
Työntekijöillä täytyy olla riittävä koulutus
ja myöskin koulutuspaikkoja ympäri Suomen hoiva-alalla.
On koulutettava täsmällisemmin työntekijöitä siihen
tehtävään, johon he ovat kouluttautumassa.
On selvästi tilausta siihen, että hoitajat tekevät
sitä työtä, mihin heidät on
myöskin palkattu. Paljon menee aikaa hallinnollisiin töihin
ja byrokratiaan.
Palvelu- ja hoitomaksut eivät saa olla este palveluiden
piirissä olemiselle vanhuksilla tulevaisuudessa. Vanhuspalvelulain
rahoitus ei voi tapahtua palvelumaksuja korottamalla ja sen kautta
lisärahoja hakemalla.
Me keskustalaiset olemme halunneet välikysymyksellä nostaa
otsikoihin kotihoivan ja kotiin vietävän palvelun
ja ennen kaikkea lisätä omaishoidon arvostusta.
Meille tärkeitä prinsiippejä tässä omaishoidon
keskustelussa ovat olleet nämä tuiki tärkeät
asiat, kuten omaishoidon tuen siirtäminen Kelan maksettavaksi
ja myöskin tuen saaminen verovapaaksi. Siirto on toteutettava
samanaikaisesti vanhuspalvelulain kanssa. Tämän Kelaan
siirron edellytyksenä ovat yleiset kriteerit koko maassa,
ja siksi se turvaa hoidon ja myöskin omaishoitajien jaksamisen.
Haluamme siksi hallitukselta vastauksen siihen, miten kehysriihessä päätetty
omaishoidon 10 miljoonan euron uusi raha käytetään.
Ei riitä, että joku työryhmä selvittää asiaa,
vaan hallituksella ja erityisesti peruspalveluministerillä on
oltava selvät suunnitelmat ja on kerrottava, mihin tämä omaishoidon
tuki erityisesti aiotaan nyt suunnata.
Haluamme viedä keskustelua olennaisempaan suuntaan — siis
keskusteluun siitä, miten vanhuspalvelut tulevaisuudessa
järjestetään — hyvään
arkeen, kotona selviytymiseen, työntekijöiden
saatavuuteen, hyviin työolosuhteisiin, kaikkeen muuhun
keskusteluun kuin siihen, että alamme kikkailla desimaalipilkkujen
kanssa siitä, miten henkilöstömitoitukset
vanhuspalveluiden järjestämisessä toteutetaan.
Me keskustassa emme tietysti halua asettaa vastakkain sitä,
että kotihoito ja laitoshoito riitelisivät toistensa
kanssa. Joskus laitoshoitoakin tarvitaan, ja sitä pitää olla,
totta vieköön, myöskin saatavilla. Meille
keskustalaisille on arvovalinta, että ihminen asuu ja elää kotonaan
niin pitkään kuin suinkin on mahdollista. Kotona
asumista tuetaan kotiin vietävillä palveluilla
ensisijaisesti.
Kimmo Kivelä /ps:
Arvoisa herra puhemies! Vanhuspalveluun ja -turvaan
liittyviä esityksiä on tehtailtu varmaan kymmenisen
vuotta. Asiasta on keskusteltu täällä ja
tämän talon ulkopuolella pitempäänkin.
Lukuisia tutkimuksiakin on tehty, ja vieläkin asia näyttää olevan
keskeneräinen.
Väistämättä tulee mieleen
kysymys: olemmeko kulttuurisesti vajonneet jo niin alas, että meidän
täytyy säätää laki,
jotta isämme ja äitimme saavat inhimillisen vanhuudenturvan?
Jälleen uusi laki, joka viittaa enemmän tai vähemmän
jo aiemmin säädettyihin sosiaaliturvaan liittyviin lakeihin,
joita on jo ihan tarpeeksi muutenkin. Toimeenpaneva kenttä ei
enää pysy mukana, kukaan ei voi enää hallita
tällaista viidakkoa. Olisiko tästä selvitty
jo olemassa olevia lakeja päivittämällä,
yhdistämällä ja vanhentuneita kumoa-malla?
Vanhuspalvelulain luonnos tuli julkisuuteen viime vuonna. Sen
havaittiin olevan heti horjuvalla pohjalla. Asiaan pitkään
vihkiytynyt tutkija Timo Karjalainen tunnisti siitä useita
kipupisteitä, kuten oikeudenmukaisuuden, rationaalisuuden
ja vanhuksen sekä hänen omaistensa ristiriidan
yhteiskunnan velvollisuuksiin ja oikeuksiin nähden.
Toivottavasti hänen ja muidenkin asiaa tutkineiden
havainnot otetaan riittävästi huomioon lain muokkaamisen
loppumetreillä. On tarvittaessa oltava rohkeutta myös
hylätä koko laki, mikäli sen oikeudenmukaisuus
häilyy ja sen aiheuttamat kustannukset saatavaan hyötyyn
nähden käyvät kohtuuttoman kalliiksi.
Arvoisa herra puhemies! On totta, että maassamme ikäihmisten
määrä lisääntyy. Tällä hetkellä meillä on
jo yli miljoona 65 vuotta täyttänyttä.
Määrä on nousevalla suoralla ja lähtee
laskuun vasta, kun veteraanisukupolven lapset, minä itse
mukaan lukien, poistuvat keskuudestamme 3—4 vuosikymmenen
kuluttua.
Mutta vouhkaaminen huoltosuhteesta, matemaattisesta lukuarvosta,
on saanut keskusteluissa aivan liikaa painoarvoa. On jopa tarkoituksellisesti
luotu mielikuvaa, että eläkkeelle siirtyvä siirtyisi
suoraan hoitojonoon. Päinvastoin, valtaosa jo nyt eläkkeelle
siirtyvistä on tervettä, elämänhaluista
ja omillaan toimeentulevaa väkeä, niin kuin näissä seuroissa
monessa puheenvuorossa on jo todistettu. Laajamittainen terveyspalveluiden
tarve ja käyttö rajoittuu pääsääntöisesti lyhyeen
vaiheeseen maallisen vaelluksen loppusuoralla.
Vääränlaista politiikkaa on myös
se, ettei hoiva- ja hoitoalalle saada riittävästi
nuorta työvoimaa eikä edes kyetä jatkokouluttamaan
yli 40 vuotta täyttäneistä, esimerkiksi
työttömäksi jääneistä naisista
ja myös miehistä, avustavaa hoitohenkilöstöä.
Meillä on vielä aikaa ratkaista tämäkin
ongelma, sillä nykymenolla tosiongelmat alkavat vasta kymmenen
vuoden kuluttua. Kirjoitettu laki ja mahdolliset siihen liittyvät
asetukset eivät muutu auttaviksi käsiksi. On otettava
käyttöön myös vanhoja käytäntöjä modernilla
tavalla. Kotihoito ja -hoiva on saatettava kunniaan. Se ei tapahdu käskemällä ja
hoitopaikkoja sulkemalla eikä kuntia yhteen liittämällä eikä varmasti
palveluja keskittämällä ja ulkoistamalla.
Vanhuudenturva voidaan toteuttaa koulutuksen, teknologian hyväksikäytön
ja riittävän rahoituksen avulla. Kansalaispalkka
ja siihen liittyvät lisät saattaisivat olla yksi
väline ja houkutin. Tätä välinettä on
mahdollista tehostaa veropolitiikalla, ihan oikealla kotitalousvähennyksellä sekä
ikääntymisen
huomioon ottavalla yhdyskunta- ja asuntopolitiikalla.
Herra puhemies! Haluan tuoda vielä yhden näkökulman
todistaakseni, miten kaikki vaikuttaa kaikkeen. Suunnitelmat kilometrikorvausten leikkaamisestakin
vaikuttavat vanhustenhoitoon. Syrjäseuduilla on paljon
esimerkiksi kodinhoitajia, jotka käyttävät
omaa autoaan. On selvää, että kunnat
eivät kykene ostamaan jokaiselle kodinhoitajalle työsuhdeautoa;
vaikeutetaan osaltaan siis tällä tavoin myös
syrjäseudulla asuvien vanhusten elämän
edellytyksiä. (Puhemies koputtaa)
Arvoisa herra puhemies! Kannatan edustaja Juvosen tekemää epäluottamuslause-ehdotusta.
Ari Torniainen /kesk:
Arvoisa herra puhemies! Ikääntyneiden hoidon
ja hoivan monimuotoisuus on arvokysymys. Ikääntyviä tulee
hoitaa kullekin soveltuvalla tavalla ja soveltuvassa paikassa. Tarvitsemme
monenlaisia ja monipuolisia palveluja: kotiin vietäviä palveluja,
ympärivuorokautista hyvää hoitoa, palvelukoteja
ja erityisesti toimivaa omaishoitoa. Kyse on suuresta ja erittäin
tärkeästä kokonaisuudesta. Pitkään
odotetun ja toivotun vanhuspalvelulain tarkoitus ja tavoitteet ovat
hyviä. Useimmat meistä haluavat asua kotona niin
pitkään kuin mahdollista. Kotona asumista on tuettava
sinne vietävillä palveluilla. Omaishoidon on oltava
aito vaihtoehto. Laitoshoitoakin tarvitaan. Sen tasosta ja riittävästä henkilöstöstä
on
huolehdittava.
Kun puhutaan vanhustenhoidosta ja vanhuspalveluista, niin valitettavasti
katseet kohdistuvat aina euroihin. Nykyinen hallitus on jo leikannut
kuntien valtionosuuksia huomattavasti enemmän kuin se nyt
on varannut vanhuspalveluiden toteuttamiseen. Kyse on itse asiassa
pääosin samoista rahoista. Kunnat joutuvat nyt
siis entistäkin tiukemmalle palvelujen järjestämisessä.
Peruspalveluministeri totesi iltapäivällä,
että hallituksen budjettiriihessä omaishoidon
tukipalveluiden määrärahoja lisättiin
10 miljoonalla eurolla vuosittain. Monia omaishoitajia kuitenkin askarruttaa
kysymys, miten hallitus jakaa nuo eurot kunnille ja miten hallitus
varmistaa niiden kohdistuvan juuri omaishoidon tukipalveluihin kunnissa,
kun kunnat joutuvat työskentelemään yhä tiukkenevassa
taloustilanteessa.
Välikysymyskeskustelussa heräsi myös
kysymys, onko hallitus itse asiassa perääntymässä hallitusohjelmansa
omaishoidon tuen kirjauksesta, joka kuuluu seuraavasti: "Omaishoitajien
ja hoidettavien yhdenvertaisuutta parannetaan yhtenäistämällä tuen
myöntämisperusteet." Nyt nimittäin peruspalveluministeri
kertoi iltapäivällä: "Hallitus kuitenkin
tunnistaa tarpeen lisätä yhdenmukaisuutta omaishoidon
tuen myöntämisperusteissa." Eikö hallitus
siis yhtenäistäkään omaishoidon
tuen myöntämisperusteita? Lisäksi hallitus
ei aio siirtää omaishoidon tukea Kansaneläkelaitoksen
vastattavaksi. Keskustan mielestä omaishoidon tuki tulee
siirtää Kelan hoidettavaksi, jotta omaishoitajat
ovat koko maassa tasavertaisessa asemassa. Entä kuka sitten
tulevaisuudessa hoitaa ikääntyviä ihmisiä?
Osaavan henkilöstön riittävyydestä on
huolehdittava koulutuksessa ja koulutustarjonnassa.
Arvoisa puhemies! Vanhusten palveluissa ja hoidossa ei ole kyse
pelkästään euroista, vaan tarvitaan myös
asenteiden muutosta. Vanhusten hoivan taso kertoo siitä,
miten arvostamme ikäihmisiä ja vanhuksia. Tässä on
parantamisen varaa varmasti vielä meillä jokaisella.
Vanhuksia ei pidä nähdä ainoastaan kulueränä,
vaan heidän elämänkokemustaan, työtään
ja kykyjään tulee siirtää eteenpäin
myös tuleville sukupolville. Jokaisella on todellakin oltava
oikeus arvokkaaseen sekä turvalliseen ikääntymiseen
ja vanhuuteen.
Arvoisa puhemies! Kannatan edustaja Rehulan tekemää epäluottamuslausetta.
Katja Taimela /sd:
Arvoisa herra puhemies! Hyvät kollegat! Alkuun kiitos
välikysymyksen jättäneille, ikäihmisten
hoivasta ei tässä salissa voida koskaan puhua
liikaa. Tämä välikysymys on hyvä mahdollisuus
käydä tätä keskustelua. Mutta
mikä tärkeintä, ikäihmisten
hoiva on politiikassa tekoja ja päätöksiä,
ei pelkkää puhetta, kuten tämä vastuullinen
hallitus on näyttänyt muun muassa vanhuspalvelulain
säätämisen myötä. Vanhuspalvelulain
myötä tulee myös lisärahaa vanhusten
palveluihin. Hallitus on tehnyt tässä vahvan arvovalintansa.
Vanhusten palveluihin halutaan lisätä rahaa jopa
tässä tilanteessa, jossa joudumme pääsääntöisesti
tekemään päinvastaisia liikkeitä eli
jakamaan aikaisempaa vähemmän rahaa erilaisiin kohteisiin.
Hallituksen uuden päätöksen perusteella
vanhuspalvelulain toimeenpanoon osoitetaan valtionosuutta 33 miljoonaa
euroa vuonna 2013, 65,9 miljoonaa euroa vuonna 2014 ja 82 miljoonaa
euroa vuonna 2015. Vanhuspalvelulain toimeenpanon kokonaiskustannus
on yhteensä 151 miljoonaa euroa vuodesta 2015, niin kuin
täällä on tänään
salissa todettu.
Arvoisa puhemies! Vanhuspalvelulain tiimoilta käyty
keskustelu on kulminoitunut hoitajamitoitukseen, ja se onkin yksi
tärkeä asia. Sen myötä hallitus
on linjannut, että henkilöstön määrän
alimitoitus ei ole hyväksyttävää.
Tämä osoitetaan selkeästi ja konkreettisesti
ilmaisemalla se vähimmäistaso, jolla henkilöstömäärän on
pakko olla kaikkialla Suomessa. On siis hyvä muistaa: se
ei ole joka paikassa edes sitä 0,5:tä. Toinen
puoli tätä henkilöstömitoitusasiaa
on se, että meidän täytyy alkaa toimenpiteisiin,
jotta meillä on tulevaisuudessakin koulutettua hoitohenkilöstöä olemassa.
Kysymys on alan houkuttelevuuden määrätietoisesta
parantamisesta, mi-kä tässäkin keskustelussa
on mainittu useita kertoja.
Vanhuspalvelulaki on kuitenkin paljon muutakin kuin vain henkilöstömitoituksia.
Se on itse asiassa hyvin monipuolinen kokonaisuus. Sen peruslähtökohtia
on, että ikäihmisen pitkäaikainen hoito
ja huolenpito on toteutettava ensisijaisesti hänen kotiinsa
tuotavilla palveluilla. Lakiehdotuksen mukaan iäkkään
henkilön palvelutarpeeseen voitaisiin vastata pitkäaikaisella
laitoshoidolla vain, jos siihen on lääketieteelliset perusteet
tai jos se on iäkkään henkilön
arvokkaan elämän ja turvallisen hoidon kannalta
muuten perusteltua. Laki lähtee siis ikäihmisen
omista tarpeista, joihin lähdetään vastaamaan
kulloinkin sopivalla palvelulla.
Arvoisa herra puhemies! Lopuksi on todettava, että henkilökohtaisesti
suhtaudun positiivisesti välikysymyksen vaatimukseen siitä,
että omaishoidon tuki siirretään Kansaneläkelaitoksen
hoidettavaksi. Pitäisin tätä oikeana
toimenpiteenä. Siksi onkin hyvä, että hallitus
on lähtenyt tätä asiaa vahvasti selvittämään.
Kansalaisia tavatessa omaishoito ja sen tukeminen ovat puhuttaneet
useasti. Tapaamani ihmiset ovat ihmetelleet tilannetta, jossa omaishoidon
tuen maksatus lakkaa sen myötä, kun kunnan siihen
budjetoimat rahat loppuvat. Näinhän käy
varsin monessa kunnassa. Täällä on tänään puhuttu,
että kunnassa on viisaita päättäjiä,
niin onkin, mutta taloudellinen tilanne on varsin mahdoton. Tätä tilannetta
on pidetty myös osassa yhteydenotoista jopa perustuslain
vastaisena.
Omaishoidon kokonaisuuteen liittyy toki monia muitakin puolia
kuin tuen maksatus. Erityisen tärkeää olisi,
että pystyisimme tavalla tai toisella tukemaan omaishoitajia
siinä, että he pystyisivät pitämään
lakisääteiset vapaapäivänsä. Ne
ovat tässä arvokkaassa työssä jaksamisen kannalta
aivan erityisen tärkeitä.
Arvoisa puhemies! Keskustelu ja teot vanhusten asianmukaisen
hoidon ja hoivan puolesta jatkukoot tässä salissa
tämänkin päivän jälkeen.
Lauri Heikkilä /ps:
Herra puhemies! Ihmisten hyvä hoiva, monimuotoiset
palvelut ja omaishoito: nämä kysymykset puhuttavat
ja vaivaavat kansalaisiamme tässä ajassa erityisen
paljon. Tiedotusvälineet luovat joka päivä uutta
epätoivoa kansalaistemme keskuuteen välittämällä työpaikkojen
lopetus- ja työntekijöiden lomautusuutisia. Nyt
olisi aika järjestää hyvät vanhustenhoidon
palvelut, vaikka näyttää siltä,
että hallitus odottaa, että aika hoitaa vanhukset.
Pitkään odotetun vanhuspalvelulain tarkoitus ja
tavoitteet ovat hyviä. Valitettavasti kokoomusjohtoinen
hallitus on ruvennut perumaan hoitohenkilökunnan tarpeellisten
mitoitusrajojen säätämistä.
Esillä ollut 0,7:n tai jopa 0,75:n hoitajan raja olisi
ollut hyvä ja kannatettava kunnollisen ikäihmisten
hoidon turvaamiseksi. Riittävällä hoitohenkilökunnan
määrällä turvataan hoidon laadun
lisäksi työntekijöiden työssäjaksaminen. Hoitajamitoituksen
yhteydessä lukumäärän lisäksi
on syytä kiinnittää huomiota siihen,
että palkatulla henkilöstöllä on
tarpeellinen koulutus ja hyvä ammattitaito. Hoitajia ei
tule korvata epäpätevillä työllistetyillä tai
alan opiskelijoilla. Myöskään vanhusten
ja sairaiden hoitoon varsinaisesti osallistumattomia osastonhoitajia
ei tule laskea mukaan hoitotyötä tekevään
henkilöstöön.
Hoitopaikoissa, etenkin vanhusten hoitopaikoissa, tarvitaan
myöskin siivoojia, iltapalan tekijöitä,
ruuan jakajia, tiskaajia, että sairaanhoitajien työpanosta
ei tarvitse käyttää niihin, kuten monessa
hoitopaikassa valitettavasti tapahtuu. Hoitajalla on oltava monialaista
ammattitaitoa, jotta hän pystyy antamaan hyvää hoitoa.
Laitoshoidon on oltava inhimillistä.
Ihmisten on saatava asua ja elää kotonaan
niin pitkään kuin mahdollista. Kotona asumista
on tuettava sinne vietävillä palveluilla. Omaishoidon on
oltava aito vaihtoehto. Omaishoito on kunnille ja kaupungeille erittäin
edullinen vanhustenhoitomuoto. Olisikin toivottavaa, että omaishoitajille
maksettaisiin kohtuullinen korvaus tästä hoitotyöstä.
Hallitus ei ole saanut aikaiseksi edes omaishoidon tuen maksattamisen
siirtämistä Kelalle, jolloin pitäisi
samalla poistaa kuntakohtaiset eriarvoisuudet omaishoitajille maksettavista palkkioista.
Arvoisa puhemies! Omaishoito tuntuu olevan asia, joka usein
unohdetaan tai sivuutetaan. Omaishoito ei ole ainoastaan yhden henkilön asia,
vaan se vaikuttaa kaikkiin perheenjäseniin. Se ei ole ainoastaan
omaishoitajan ja hoidettavan välinen elämäntapa,
vaan elämänmuutos, jonka perheenjäsenen
sairastuminen tai vammautuminen tai vanheneminen aiheuttaa. Omais-hoitajien
jaksamiseen ei ole kiinnitetty huomiota kuin korulauseissa, ja odotan
vielä hallituksen vastausta, että omaishoidon
tuki siirretään nopeasti Kansaneläkelaitoksen
vastattavaksi.
Hallitus puhuu palveluiden turvaamisesta, mutta unohtaa mainita
palveluiden saatavuuden turvaamisen. Kuntauudistuksella haetaan
vahvaa peruskuntaa, eli palvelut vain haluttaisiin keskittää kaupunkikeskustoihin.
Palveluiden turvaaminen ei riitä, jos niitä ei
ole läheltä saatavissa. Siinä eivät
vanhuspalvelulain desimaalit paljon lämmitä, kun
apua ja turvaa pitää hakea satojen kilometrien
päästä. Vanhuksia ei tule pompotella
talouden pelinappuloina, vaan heitä pitää kunnioittaa.
Ihmisellä on voitava olla mahdollisuus jäädä rakkaalle
kotipaikkakunnalleen. Myös omaiset pääsevät
vierailemaan vanhusten hoitopaikoissa paljon paremmin, jos nämä ovat
lähellä omaisiaan.
Kannatan edustaja Juvosen tekemää epäluottamuslause-esitystä.
Timo Heinonen /kok:
Arvoisa puhemies! On asioita, jotka etenevät, vaikka
niitä ei kukaan kannata, ja on asioita, jotka eivät
etene, vaikka niitä tuntuvat kaikki kannattavan. Jollain
tavalla näissä ikäihmisten hoiva-asioissa
tämä on ollut mielessä vuosien ajan.
Itse asiassa on hivenen surullistakin se, että tarvitsemme
tällaisessa maassa, jossa asumme, oman vanhuspalvelulain
sen takia, että pitäisimme hyvää huolta
ikäihmisistä ja he saisivat tarvitsemansa palvelut,
mutta kun tilanne on se, mihinkä se on mennyt, niin silloin
on ehkä tarpeen säätää vanhuspalvelulaki,
ja viime hallituskaudella kokoomus ja keskusta totesivat yhdessä ollessaan
hallituksessa, että vanhustenhoito ei maassamme ole sillä tolalla,
jolla sen pitää olla. Vanhuspalvelulakia ryhdyttiin
viime kaudella valmistelemaan, ja tehtävän sai
aivan vaalikauden lopussa itselleen silloinen peruspalveluministeri Paula
Risikko. Laki saatiinkin viime kaudella varsin hyvään
malliin, ja tällä hallituskaudella olisi enää tarvittu
itse asiassa pieniä tarkennuksia ja laki sitten voimaan.
Lopulta kuitenkin soppa alkoi kiehua aika lailla, ja välillä tuntui,
että tämän lain tärkeinkin tuntui
unohtuvan näissä keskusteluissa. Alkuperäinen
tavoite parantaa ikäihmisten palveluita hautautui minun
mielestäni yksityiskohtiin, sinänsä ihan
tärkeisiin yksityiskohtiin, ja tässä keskustelussa
unohdettiin samalla täysin palveluiden asiakkaat eli ikäihmiset.
Ei nimittäin voi olla niin, että tavoite olisi
kääntynyt päälaelleen ja voimaan
tullessaan vanhuspalvelulaki olisi jopa heikentänyt ikäihmisten
oikeutta saada palveluja. Yhteen ehdotukseen ei esimerkiksi ollut
kirjattu lainkaan kaikkien ikäihmisten oikeutta tarvitsemaansa
hoitoon ja tukeen. Laki olisi sellaisenaan keskittynyt vain erittäin
huonokuntoisiin ja unohtanut esimerkiksi omissa kodeissaan pientä apua
ja hoivaa tarvitsevat ikäihmiset kokonaan.
Aikanaan, kun kokoomuksen ja keskustan johdolla lakia valmisteltiin,
oli keskeistä nimenomaan turvata se, että ikäihmisillä tulee
olla oikeus tarvitsemiinsa palveluihin. Nykyisinhän ikäihmisillä on
oikeus palvelutarpeen arviointiin mutta ei sen jälkeen
oikeutta ja varmuutta saada niitä palveluita, joita arvioinnin
perusteella katsotaan tarvittavan. Viime hallituskaudella valmisteluun,
käsitykseen vanhuspalvelulain tarpeesta, vaikutti myös
se, että huomasimme, että arviointien perusteella
pelkillä valtakunnallisilla suosituksilla tavoitteet eivät
toteudu. Myös ikäihmisten tasa-arvon kannalta
ongelmallisia alueellisia eroja on edelleen paljon palveluiden saatavuudessa
ja laadussa.
Arvoisa puhemies! Tässä keskustelussa ajoittain
lähtökohtana ollut ikäihmisten oikeus
hyviin ja tarvitsemiinsa palveluihin oli unohtumassa. Lain valmistelussa
siis minusta mentiin liiaksi järjestelmäkeskeiselle
linjalle: määrät, mitat ja rajat ryhtyivät
hallitsemaan kokonaisuutta ikäihmisten todellisten tarpeiden
sijaan. Olenkin erityisen tyytyväinen, että vanhuspalvelulaki
pelastettiin budjettiriihessä.
Kokoomus tuki siis vahvasti vanhuspalvelulakia, mutta lain tuli
ennen muuta taata ihmisille oikeus laadukkaisiin palveluihin. Haluamme, että vanhuspalveluita
kehitetään siten, että ikäihmiset
voivat itse valita omaan elämäntilanteeseensa
parhaiten sopivan palvelumuodon. Kaikkia hoitomuotoja, niin kotihoitoa,
omaishoitoa kuin laitoshoitoakin, on siis kehitettävä,
ja painopisteen tulee olla vahvasti ennalta ehkäisevissä palveluissa
ja kotipalveluissa, jotta ikäihmiset voivat asua kotona
mahdollisimman pitkään ja tarve laitoshoitoon
vähenisi. Vanhuspalvelulaista ei siis saa missään
tapauksessa syntyä laitospalvelulakia. Vaadimme myös,
että lain toteuttamiseen ohjataan lisää rahaa
kunnille. Täällä on tänään
keskustelussa kerrottu, että taloustilanteessa valtionosuuksia
joudutaan leikkaamaan mutta kuitenkin tähän vanhuspalvelulakiin
kohdennetaan erityistä rahoitusta, ja minun mielestäni
se on tärkeä arvovalinta. Kunnille osoitetaan lisää rahaa
vanhustenhoitoon niin, että kunnilla on tosiasiallinen
mahdollisuus viedä vanhuspalvelulaki käytäntöön.
Samalla myös kunnille annetaan selkeä ukaasi:
vanhustenhoito on laitettava kuntoon tai lakia tullaan edelleen
tiukentamaan.
Arvoisa puhemies! Nyt kun vanhuspalvelulaki tulee voimaan, kuntiin
tarvitaan lisää osaavaa henkilökuntaa
mutta lisäksi myös kunnolliset tilat, tukipalvelut
ja paljon muuta, nimittäin tutkimusten mukaan vanhuspalvelujen
laatuun vaikuttavat monet eri tekijät. Henkilöstön
määrä on tärkein mutta ei ainoa
laatutekijä. Tarvitsemme siis lisää ammattitaitoisia
ja vanhustyöhön motivoituneita hoitajia ja muita
asiantuntijoita. Tarvitsemme ministeri Paula Risikon sanoin lisää sairaanhoitajia,
perus- ja lähihoitajia, geriatreja, fysioterapeutteja,
sosiaalityöntekijöitä ja sosionomeja,
hammaslääkäreitä ja suuhygienistejä,
ravitsemusterapeutteja, lääkealan asiantuntijoita.
Haluan vielä muistuttaa, että juuri henkilöstön
määrän lisääminen on
ollut koko vanhuspalvelulain keskeinen ja itsestään
selvä vaatimus vuosikausia, vanhuspalvelulain valmistelun
alusta alkaen, ja tästä ei kukaan ole ollut missään
vaiheessa tinkimässä.
Henkilöstökustannuksiin onkin nyt menossa suurin
osa lain kokonaiskustannuksista ja sen toimeenpanoon varatuista
miljoonista. Kokoomuksen esittämä ja hallitusneuvotteluissa
neuvottelema lisärahoitus ja nyt budjettiriihessä vielä lisätty
rahoitus vanhuspalvelulain toteuttamiseen tarkoittaa, että kunnille
osoitetaan lisää rahaa ja aito mahdollisuus ja
vaatimus lisätä vanhuspalvelulain resursseja sinne,
missä niitä kipeimmin tarvitaan. Tässä tärkeässä roolissa
ovat laitoshoidon rinnalla nyt siis kotipalvelu ja omaishoito.
Arvoisa puhemies! Itse toivon, että lopullisessa lakiesityksessä on
lain alkuperäinen tavoite, oikeus — alleviivaan:
oikeus — palveluihin, kirjoitettu selvästi lakiin.
Toisaalta odotan mielenkiinnolla THL:n arvioinnin tuloksia. Herääkin kysymys,
onko laki kaikilta osin valmis, jos se THL:n arvioinnissa on. Toisaalta
haluaisin myös vahvistuksen sille, että vanhuspalvelulakiin
kirjattaisiin myös kuntoutus, jota usein tarvitaan siihen,
että ihmiset voisivat mahdollisimman pitkään
asua omassa kodissa.
Arvoisa puhemies! Aivan lopuksi haluan todeta, että ei
pelkkä vanhuspalvelulakikaan tule hyvää vanhuspalvelua
ja vanhustenhoitoa turvaamaan. Tarvitsemme myös rohkeutta
uudistaa rakenteita.
Kristiina Salonen /sd:
Arvoisa puhemies! Lakiesitys vanhuspalveluista on tänä syksynä tulossa
käsittelyyn eduskuntaan ja sosiaali- ja terveysvaliokuntaan.
Keskusta ottaakin tällä välikysymyksellä varaslähdön
vanhuspalvelulain käsittelyyn. En tiedä, kuinka
järkevää se on, sillä tämän
ennakoinnin takia salissa vilisee nyt virheellisiä käsityksiä lain
sisällöstä ja tavoitteista. Se ei edistä ikäihmisten
asiaa.
Arvoisa puhemies! Hallitus sen sijaan on aidosti sitoutunut
edistämään ikäihmisten asiaa
ja työskentelemään sen puolesta, että ikäihmisille taataan
vihdoin lailla oikeus hyvään hoivaan ja palveluihin.
Uudessa vanhuspalvelulaissa turvataan ikäihmisille arvokas
vanhuus monin tavoin. Jatkossa jokaisessa kunnassa ikäihmisille
tehdään yksilöllinen ja kokonaisvaltainen
palvelutarpeen arviointi. Arvioinnin pohjalta työntekijä tekee
yhdessä asiakkaan kanssa myös palvelusuunnitelman.
Yksi lain merkittävimmistä uudistuksista on määräajan
asettaminen palvelujen järjestämisessä.
Muut kuin kiireelliset palvelut on nimittäin järjestettävä viimeistään
3 kuukauden kuluttua myönteisestä päätöksestä.
Tämän lainkohdan täyttäminen
vaatii kunnissa panostuksia vanhuspalveluihin, ja se taas johtaa
ikäihmisten palveluiden paranemiseen.
Yhteiskunnallisten velvollisuuksien kannalta merkittävä avaus
on viranomaisten ilmoitusvelvollisuus. Jos viranomainen saa tietoonsa
tai epäilee, että iäkäs henkilö on
sosiaali- ja terveydenhuollon tarpeessa eikä enää pysty
huolehtimaan itsestään, on hänen viipymättä ilmoitettava asiasta
ikäihmisten hoidosta vastaavalle viranomaiselle. Tämä velvoite
tarkoittaa silloin myös sitä, että kunnassa
on oltava luotuna toimiva järjestelmä, joka pystyy
vastaanottamaan ilmoitukset. Nämä ilmoitukset
vaativat viranomaisilta usein myös välitöntä toimintaa.
Muistisairaan hortoilu alusvaatteisillaan kaupungilla, päihtyneen
ja väkivaltaisen pojan poistaminen pelokkaan vanhuksen
kotoa tai yksinäisyydestä kärsivän
ikäihmisen säännölliset mutta
tarpeettomat vierailut terveyskeskuksen päivystyksessä ovat nyt
selkeitä syitä ilmoittaa vanhushuoltoon palvelun
tarpeessa olevasta henkilöstä. Laki antaa vahvan
viestin, että vanhusten hyvinvoinnin turvaaminen ja palvelutarpeen
havaitseminen on kaikkien yhteinen asia.
Tulevan lain myötä kunnan on myös
julkaistava puolivuosittain tiedot siitä, missä ajassa
vanhus voi saada tarvitsemansa sosiaalipalvelut. Tiedot on myös
julkaistava siten, että iäkkäällä henkilöllä on
mahdollisuus tietojen saamiseen. Tämä hoitojonojen
tilastoinnin merkitys voi olla ulkopuolisen paineen vuoksi vaikuttavuudeltaan merkittävä.
Kuntien väliset vertailut voivat olla yksi tapa vauhdittaa
hoitojonojen purkamista. Joskus poliittiset päättäjät
havahtuvat vasta silloin realiteetteihin, kun lehdet otsikoivat
naapurikunnassa hoitojonojen olevan lyhyempiä kuin omassa
kunnassa.
Myös ennalta ehkäisevä työ näkyy
tulevassa lakiesityksessä, sillä kunnan on tarjottava
erilaisia ikääntyneen väestön
hyvinvointiin, terveyteen, toimintakykyyn ja itsenäiseen
suoriutumiseen liittyviä ja niitä edistäviä neuvontapalveluja.
Lisäksi on tarjottava hyvinvointia tukevia terveystarkastuksia
ja kotikäyntejä varsinkin niille vanhuksille,
joiden tilanteeseen arvioidaan liittyvän palvelutarvetta
lisääviä riskitekijöitä.
Tämä on inhimillisesti ja taloudellisesti järkevä suunta vanhuspalveluissakin.
Keskusta nostaa välikysymyksessään
esiin myös omaishoidon. Omaishoidosta keskustelu on tärkeää,
mutta on myös muistettava, että omaishoidon kehittämissuunnitelmaa
valmistelee parhaillaan asiaan vihkiytynyt työryhmä. Työryhmän
valmistelutyö päättyy vuoden 2013 lopussa,
minkä jälkeen julkaistaan kansallinen omaishoidon
kehittämisohjelma tällä ja seuraavalla
hallituskaudella toteutettavine tavoitteineen ja toimenpiteineen.
Tavoitteenamme on kuitenkin parantaa omaishoitajien asemaa ja yhdenmukaistaa
heidän oikeuksiaan koko Suomessa. Tulemme siis palaamaan
asiaan vielä useasti työryhmän esityksen
valmistuttua.
Arvoisa puhemies! Vanhuspalvelulain voimaantulo ei suinkaan
tarkoita sitä, että koko kysymys vanhusten hoivasta
ja palveluista olisi kertaheitolla ratkaistu. Kunnissa riittää vielä monta
käytännön asiaa lain toteuttamisessa
ratkaistavaksi. Tärkeintä kuitenkin on, että laki
saadaan vihdoin aikaan, sillä lain avulla turvataan ikäihmisille
yhtäläiset oikeudet laadukkaisiin palveluihin
asuinpaikasta riippumatta. Uusi laki on tärkein askel tavoitteessamme
turvata arvokas vanhuus aivan jokaiselle.
Juha Rehula /kesk:
Arvoisa herra puhemies! Jos olisi sitä sorttia, että loukkaantuu,
niin sen olisi voinut tehdä tänään
monta kertaa eikä vähäisimpänä tilanteessa,
jossa ministeriaitiosta väitetään, että keskustan
edustajat eivät tiedä, mistä vanhuspalvelulaissa
on kysymys.
Olemme käyneet minun mielestäni jokseenkin
onnettoman keskustelun, ja itse siinä mukana olleena voin
ottaa peilin esiin. Mutta tilanteessa, jossa keskusta oppositiopuolueena
esitti selviä kysymyksiä, kerrankin esitti vaihtoehtoja
jo ennen kuin niitä edes vaadittiin, täällä useita
kertoja esimerkiksi kysyttiin keskustelun aikana, mitä mieltä keskusta
vanhuspalvelulaista on. Ja, arvoisa peruspalveluministeri, te sanotte
täällä, että me emme tiedä,
mistä me puhumme, kun me puhumme vanhuspalvelulaista. On
selvää, että meillä ei voi olla
sitä tietoa, jonka teillä kuvittelen olevan, mutta
meillä on riittävät tiedot. Meillä on
tieto siitä luonnoksesta, jonka työryhmä jätti.
Me olemme seuranneet viikkoja sitä arvotonta keskustelua,
jota on käyty henkilöstömitoituksesta.
Meillä on riittävät tiedot siihen keskusteluun,
jota eduskuntasalissa käydään sikäli
kuin, arvoisa puhemies, se tässä salissa ylipäätänsä on mahdollista.
Mutta menisivät hyvät loukkaantumiset hukkaan,
niinpä en sitä tee: se ei kannata, se ei hyödytä,
semminkin kun ollaan tilanteessa, missä on kysymys ensinnäkin
koko suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan yhdestä selviytymistarinasta,
siitä, miten me pystymme huolehtimaan ikääntyvän
sukupolven palvelutarpeesta, ja toisekseen siitä — ja
mikä kaikkein keskeisintä — miten itse
kukin tilanteessa, jossa palveluja tarvitsee, niitä myös
saa silloin, kun tarvetta on.
Miksi me jätimme, arvoisa herra puhemies, välikysymyksen?
Me jätimme sen siksi, että kun tässä maassa
aina vain useammin mahtuu julkiseen keskusteluun vain yksi asia,
ja se monta viikkoa oli hallituspuolueitten kinastelu vanhuspalvelulaissa
olevasta yhdestä kohdasta, tärkeästä kohdasta,
mikä on henkilöstömitoitus laitoshoidossa.
Vielä viime viikolla eduskunnan budjetin lähetekeskustelussa
hallituspuolueitten riveistä selkeästi näkyi
se, että oltiin erimielisiä siitä, mitä budjettiriihessä on
sovittu. Päivä hallituksen budjettiriihen jälkeen
hallitus antoi oman tiedotteensa, jossa tulkittiin edellisen päivän
päätöksiä. Onhan tämä ollut
aika erikoinen näytelmä, erikoinen näytelmä tilanteessa,
jossa paljon odotettu, kauan odotettu, vaadittu vanhuspalvelulaki
vihdoin alkaa olla siinä asennossa, että... Me
muuten, arvoisa ministeri, odotamme sitä tänne
eduskuntaan 18.10., niin kuin on luvattu, jotta meille jää valiokunnassa
riittävästi tälle asialle käsittelyaikaa.
On kyse yhdestä tämän vaalikauden suurimmista
lakikokonaisuuksista, jota ei odota vain eduskunta, vaan odottavat
ne ihmiset, jotka tämän lain piiriin tulevat.
On kysymys isosta asiasta.
Ihan varmuuden vuoksi, kun täällä on
väitetty, että keskusta ei tiedä, mistä laissa
on kysymys: Ensimmäisen kerran tässä maassa
kirjoitetaan lakiin se, että ihmisen on hyvä asua
kotona. Ensimmäisen kerran tässä maassa
kirjoitetaan lakiin, että koti on paras paikka. Ja sitten
on kirjoitettu, että jos ne keinot, jotka sen kotona asumisen
tukena ovat, eivät riitä, on muita vaihtoehtoja.
Täysin arvoton desimaalikeskustelu vei keskustelun väärälle
raiteelle tilanteessa, jossa ainakin minä olisin hallituksen
ministerinä — jos ministerinä olisin — hehkuttanut
viimeiseen asti sitä, että ihmisen on hyvä asua
kotona.
Me väitimme välikysymystekstissämme,
että Kataisen hallituksen vanhus-, ikääntymispolitiikka
on laitoskeskeistä. Jos viikkotolkulla jauhetaan yhtä desimaalin
puolikkaan pilkkua, niin eihän siitä voi tehdä muuta
johtopäätöstä kuin että se
on se hallitukselle tärkein asia. Eivät hallituksen
ministerit minun neuvojani tarvitse, mutta minusta se on iso asia,
ja kiitos hallitukselle siitä, että sellainen
esitys on tulossa.
Toisekseen — aivan keskeinen asia muuten tähän
henkilöstömitoitukseenkin liittyen — tämän
lain ydin, yksi ydin, on se, että ihmisen toimintakyky
on se, joka määrittelee palvelutarpeen. Toimintakyky.
Siitä ovat desimaalipilkun puolikkaat hyvin kaukana, kun
puhutaan ihmisen toimintakyvystä, toimintakyvystä,
joka määrittelee sen, miten pystyy arkea elämään,
ja siinä asiassa muuten on kyse paljon muustakin kuin hoitajamitoituksesta.
Eihän ikä ja ikääntyminen ole
sairaus, vaan se on päivä kerrallaan itse kullakin
tapahtuva tosiasia. Yhä useampi elää yhä pitempään
yhä vireämpänä. On kyse aivan
jostain muusta kuin siitä, missä kohdassa desimaalipilkut
ovat.
Olen saanut käydystä keskustelusta palautetta,
ja hyvä on, kun sitä tulee, joku näitä keskusteluja
seuraa. Tässä muuten kävi nyt sitten
niin, että tämä meidän täällä käymämme
debatti johti siihen, että kun meidän pitäisi
pystyä luomaan turvallisuudentunnetta ja pitäisi
pystyä aikaansaamaan lainsäädäntöä,
joka edesauttaa ihmisten jaksamista ja elämisen mahdollisuuksia,
niin me saimme omilla puheillamme aikaan sen, että ei tuo turvallisuus ole juuri
lisääntynyt.
No, yritetään vanhuspalvelulain lähetekeskustelussa päästä pidemmälle.
Itsenäisen suoriutumisen tukeminen on aivan välttämätöntä,
jos me meinaamme selvitä siitä tilanteesta, jota
meidän ei tarvitse ennustaa — me tiedämme,
mitä on tulossa. On hyvä, että palvelusuunnitelma
velvoitetaan tekemään. Me esitimme ja esitämme,
että pitäisi tehdä sopimus, koska sopimus
sitoo enemmän kuin suunnitelma. Meillä on hyviä suunnitelmia
hyllymetreittäin. Ei toivoisi kenenkään
ikääntyvän ihmisen, joka palveluja tarvitsee,
suunnitelman olevan mapissa varmuuden vuoksi — jos sitä joku
tarvitsee — vaan tarvittaisiin sopimus, jolla palveluista
sovitaan. On hyvä, että laissa tulee vastuuhenkilö jokaiselle
sellaiselle, joka palveluja tarvitsee. Se on erinomainen asia. Laadunhallinnan ja
valvonnan tehostaminen: yksi osa tulevaa vanhuspalvelulakia. Kiitos
siitä, että sellaiset kohdat ovat tulossa.
Mutta miksi me jätimme välikysymyksen? Siksi,
että meille keskustalaisille ikääntyvän
väestön palveluissa on puhe paljosta muustakin kuin
yhdestä desimaalipilkun puolikkaasta.
Arvoisa herra puhemies! Käydyn keskustelun yksi tiivistelmä on
se — vielä kerran totean — että keskusta
kannattaa vanhuspalvelulain säätämistä.
Me odotamme sitä, me haluamme sen, mutta me haluamme, että laki
on sellainen, että se voidaan myös toteuttaa.
Me haluamme sellaisen lain, joka voidaan myös toteuttaa.
Yksikään meistä ei päässyt
tänään keskustelussa siinä vaiheessa ääneen,
kun pääministeri kävi hehkuttamassa täällä,
taas kerran, ne omat liturgiansa siitä, että annetaan
uutta rahaa, ja sitten sen jälkeen hän rupesi
puhumaan vastuunkannosta, otti salkun ja marssi ovesta ulos.
Jos arvoisa pääministeri olisi täällä,
sanoisin: Arvoisa pääministeri, annetaan 150 miljoonaa uutta
rahaa vanhuspalvelulain toteuttamiseen, kun samanaikaisesti siltä samalta
kuntapoloiselta, joka joutuu sen vanhuspalvelulain täytäntöön panemaan,
ollaan viemässä ensi vuonna 800 miljoonaa euroa
valtionosuuksia. Ja kun tämä tapahtuu tilanteessa,
jossa niin sanotuista valtionosuuksien korvamerkinnöistä ei
ole — tänäänkään — puhuttu
puolta halaistua sanaa, niin aika erikoinen on tämä tilanne.
Sen verran on hallituspuolueen kansanedustajuudesta kokemusta,
että totta kai se on merkittävää,
että tulee uutta lisärahaa. Mutta en malta olla tässä yhteydessä kuvaamatta
tilannetta, jossa tähän maahan luotiin ensimmäisen
kerran laki omaishoitajuudesta: Kovan väännön
jälkeen Vanhasen ykköshallituskaudella — peruspalveluministerinä oli
ministeri Hyssälä — saatiin laki, kovan
väännön jälkeen 40 miljoonaa
euroa uutta rahaa. Meni kaksi viikkoa, taisi mennä kolme,
kun meidänkin maakuntalehdessä oli kahdeksan palstaa
leveä otsikko, miten XX:n kunta leikkaa omaishoitajien
palkkioista ja uusia sopimuksia ei myönnetä — tilanteessa,
jossa oli saatu omaishoitajuuteen 40 miljoonaa euroa lisää rahaa.
Voi olla, että olen nyt liian skeptinen ja tämä hallitus
on näiltä osin parempi, mutta kyllä se
siinä vaiheessa hallituspuolueen kansanedustajaa aavistuksen
verran harmitti, kun oli saatu laki — joka on muuten yksi
niitä alkulähteitä sille, että meillä vanhuspalvelulakia
ollaan säätämässä — ja
40 miljoonaa euroa uutta rahaa on iso summa, ja sitten on kahdeksan
palstaa leveä otsikko siitä, että ei
niitä omaishoitajasopimuksia tehdäkään, kun
rahat ovat loppu.
Jos puheet, tavoitteet, unelmat — me olemme kansa,
joka uskoo lakiin, me olemme kansa, joka uskoo asetuksiinkin — eivät
toteudu tilanteessa, jossa kuntien edellytykset palvelujen täytäntöönpanemiseen,
toteuttamiseen, ovat monestakin syystä vaikeita, niin minä ainakin
toivoisin, että tehtäisiin sellaista lainsäädäntöä,
joka on mahdollista myös toteuttaa. Nimittäin
tämä on sitten semmoinen asia, että kun
ollaan tuolla arjessa, ei se tavan ihminen siellä torilla
tai marketin edessä tunnista sitä, kuka on hallituspuolueen
tai oppositiopuolueen kansanedustaja, vaan hän antaa sen
suoran palautteen kansanedustajalle, että ettepähän
sitäkään hoitaneet.
Toisekseen, me laitamme kuntapäättäjät
aivan kohtuuttomaan tilanteeseen. On luotu odotus, ja voi olla,
että se ei toteudu.
Kolmantena näkökulmana: Hallitus vastaa. Hallitus
vastaa puheistaan ja hallitus vastaa laista, ja ainakin minä haluan,
että se laki, joka eduskunnan läpi menee tämän
syksyn aikana, on niin hyvä kuin se suinkin näissä oloissa
on mahdollista, mutta kyllä sen pitäisi olla realistinen,
toteutettavissa oleva.
Neljänneksi: Päivän uutinen on ollut
se, että nyt hallitus ilmoittaa peruspalveluministerin suulla,
että omaishoidon tuen maksatusta ei tulla Kelalle siirtämään.
Tämä on uutinen kaikkien niitten puheitten jälkeen,
joita on tähän asti ollut. Hallitusohjelmaan on
kirjattu omaishoidon tuen kriteerien yhtenäistäminen — korjatkaa,
jos olen väärässä — mutta
jos kriteerit yhtenäistetään, niin kuka
takaa sen, että omaishoidon tuen maksatus koko maassa on
kriteerien yhtenäistämisen jälkeen sama,
mikäli niihin jää yhtään
harkinnanvaraa? Toisekseen: Tänään on
välikysymysvastauksessa hallitus kertonut, että Kela-siirto
maksaisi 130—160 miljoonaa euroa. Missä hallituksella
on omassa kehyksessään se raha, jonka se ohjaa
kunnille, jotta nämä yhtenäiset kriteerit voivat
toteutua? Eihän tässä yhteydessä ole
eroa sillä, onko toimeenpanijana Kela vai kunnat, jos todellisuudessa
halutaan ne yhtenäiset kriteerit koko maahan.
Arvoisa herra puhemies! Hyvä arki, itsemääräämisoikeus
ja inhimillinen elämä ovat tärkeitä meille
jokaiselle. Ei ole iästä kiinni se, että haluaa
päättää siitä, mitä tekee,
mitä elämällään haluaa.
Se ei ole siitä kiinni, mitä kalenteri näyttää. Eduskunnalla
on arvovaltaa, ja, arvoisat ministerit, teillä on vielä enemmän
arvovaltaa. Teidän sanaanne luotetaan, teidän
sanaanne uskotaan. Mutta tämä tilanne, jossa on
luotu iso odotus, mutta näyttäisi ainakin tällä hetkellä siltä,
että puheet ja se käytäntö,
johon ollaan menossa, eivät kohtaa, ei ole kunniaksi meille
kenellekään.
Arvoisa herra puhemies! Ihan vielä viimeimmäksi:
Yksi osa tämän päivän keskustelua
on ollut se, että on kysytty, mitä mieltä keskusta
on, tuetaanko vanhuspalvelulain säätämistä vai
ei, mutta sitä kysymystä en ole vielä tänään
kuullut, että onko keskustalla joku oma vaihtoehto. Toteanpa
sen nyt vielä kerran eduskunnan pöytäkirjoihin:
Me haluamme, että tähän maahan säädetään
vanhuspalvelulaki. Me haluamme, että vanhuspalvelulaki
on sen sisältöinen pilkulleen ja pisteelleen,
että se on toteuttamiskelpoinen, sellainen laki, jossa
todella toteutuu se lain ydin: ihmisen on hyvä asua kotona.
Me haluamme toimivan vanhuspalvelulain, joka on muutakin kuin henkilöstömitoituksia,
joka on laki, jossa sen lain toteuttamiseen on sellaiset edellytykset,
että palvelukokonaisuus on sellainen, että kotona
asuminen on mahdollista. Meille keskustassa vanhuspalvelut ja ikääntyvän
väen palvelut ovat kokonaisuus, jossa on oltava kotona
asumista, tuettua palveluasumista, palveluasumista, laitoshoitoa, perhehoitoa,
omaishoitoa, kokonaisuus, jossa on kuljettava kohti sitä yhteistä,
kansallisesti hyväksyttyä tavoitetta, että meistä mahdollisimman moni
asuisi mahdollisimman pitkään kotona. On kysymys
monimuotoisesta hoito- ja hoivapalvelusta.
Me haluamme nostaa — ja olemme nostaneet tämänpäiväisessäkin
keskustelussa — omaishoidon tuen yhdeksi varteenotettavaksi
vaihtoehdoksi. Me olemme esittäneet ja tulemme esittämään
tuen maksatuksen siirtämistä Kansaneläkelaitokselle.
Mikäli me meinaamme selviytyä niillä rahoilla,
jotka tässä maassa on käytettävissä ikääntyvän
väestön palveluihin, meillä on oltava muutakin
kuin arvotonta kinastelua siitä, missä kohdassa
ne desimaalipilkut ovat. Toistan aiemmin sanomaani niiltä osin:
tämän päivän uutinen on se,
että hallitus on ilmoittanut, että omaishoidon
tuen maksatuksen Kela-siirtoa ei tehdä. Olen todella pettynyt,
arvoisa herra puhemies.
Aino-Kaisa Pekonen /vas:
Arvoisa herra puhemies! Alun perin pidin hieman outona ajatusta
säätää laki vanhustenhuollosta,
sillä minun mielestäni Suomen kaltaisessa hyvinvointivaltiossa
tulee hoitaa kaikki, jotka ovat hoidon tarpeessa, ikään
tai sukupuoleen katsomatta. Työelämä vanhustenhuollossa
kuitenkin osoitti lain tarpeellisuuden. Haluankin antaa kiitosta
peruspalveluministerille ja koko hallitukselle siitä, että laki
vanhuspalveluista vihdoin etenee eduskunnassa.
Oppositio sen sijaan ryöpytti niin hallitusta kuin
sen ministereitä täällä salissa
iltapäivällä. Minulle jäi hieman
epäselvä kuva siitä, ovatko opposition
edustajat lainkaan tyytyväisiä vanhuspalvelulain
etenemisestä. Ainakaan montaa positiivista asiaa ei opposition
edustajien puheissa laista löytynyt — vielä iltapäivällä;
tosin tässä edellisessä puheenvuorossa
kuulimme edustaja Rehulan suulla, kuinka hän löysi
montakin positiivista asiaa, ja varmasti me kaikki haluamme laista
sellaisen, että se voidaan toteuttaa.
Perussuomalaisten ryhmäpuheenvuorossa oli suoranaista
tykitystä vanhustenhuollon räikeimmistä epäkohdista,
eikä käy kiistäminen: olen itsekin törmännyt
tilanteisiin, joissa vanhusta on lääkitty runsaasti
tai joissa vanhus on jouduttu sitomaan vuoteeseen hänen
oman turvallisuutensa tai hoitohenkilökunnan turvallisuuden
vuoksi, ja vain, koska hoitajia ei ole ollut tarpeeksi. Puheessaan
perussuomalaiset haukkuivat menneet hallitukset ja arvostelivat
kovin sanoin nykyistä hallitusta, mutta missä oli
perussuomalaisten rohkeus puolitoista vuotta sitten keväällä vaalien
jälkeen, kun hallitusta kasattiin?
Keskustan välikysymyksessä väitetään,
että hallitus on asettanut vanhukset vastakkain, siis laitoshoidossa
olevat vanhukset vastaan itsenäisesti kotona pärjäävät
tai kotihoidossa olevat vanhukset. Väite ei pidä paikkaansa,
vaikka desimaalien pyörittely sitä ilmeisesti
keskustalle tarkoittaakin. Lain myötä terveyspalveluista
tuttu hoitotakuun periaate ulotetaan myös vanhuspalveluihin,
ja se koskee kaikkia ikäihmisiä.
Arvoisa puhemies! Vasemmistoliitolta sen sijaan löytyi
rohkeutta lähteä hallitukseen, ja me olemme seuranneet
nyt aitiopaikalta tämän vanhuspalvelulain valmistumista.
Itse olisin ilolla nähnyt hoitajamitoituksen kirjattuna
lakiin, mutta pystyn elämään tämän
kompromissin kanssa. Kunnat kautta maan ovat kovien säästöpaineiden
alla, ja arvot ovat kovat. Siksi pidän tärkeänä,
että peruspalveluministeri on antanut kunnille tiukat määräykset
noudattaa suosituksia, ja kuntien toimia todella seurataan. Toisaalta
on myös hyvä muistaa, että kuntien päättäjät
ovat avainasemassa vaikuttamassa hoitajamitoituksen toteutumiseen
kunnissa.
Puhetta oli ryhtynyt johtamaan toinen
varapuhemies Anssi Joutsenlahti.
Markku Mäntymaa /kok:
Arvoisa herra puhemies! Peilaan tätä ikäihmisten
hoivaa vanhempieni ja sen kautta myöskin omien kokemuksieni
kautta. Oma äitini sai vanhuusvuosina dementian, kuten
niin monien muidenkin äidit ovat saaneet. Isäni
hoiti äitiä kotona omaishoitajana niin kauan kuin
oma kunto antoi siihen myötä. Aika ajoin tuli
myös minulle tilanne, jolloin aika ikään
kuin palasi taaksepäin: minulle vaipan vaihtaneelle äidille
oli nyt minun toimestani vaihdettava vaippa.
Arvoisa puhemies! Kotisairaanhoidon ja kotipalvelun ja osaksi
omaisten hienolla avulla vanhempani pystyivät asumaan kotona
jonkun arvokkaan vuoden lisää. Tuli kuitenkin
aika, jolloin äiti oli vietävä vanhainkotiin
ja sieltä sitten vuodeosastolle. Isän hoitosuhde
jatkui usean vuoden ajan siten, että hän kävi
joka päivä syöttämässä äitiä tuolla
vuodeosastolla. Tekeviä käsiä ei vuodeosastolla
todellakaan ollut riittävästi, joten myös
isän apu osastolla oli paikallaan. Isäni sai asua
lopun elämästään kotona, koska
hän sitä halusi.
Arvoisa puhemies! Näillä kokemuksilla voin todeta,
että ainakin vanhempani halusivat asua kotona, aina siihen
saakka kuin se vain oli mahdollista. Vasta pakottava tarve toi äidille
laitospaikan.
Arvoisa puhemies! Tarvitaan kotihoitoa, tarvitaan laitoshoitoa,
kuntoutusta, yksilöllisesti sen mukaan, mitä vanhus
tarvitsee, ja uskon, että vanhuspalvelulaki tulee tähän
vastaamaan.
Ilkka Kantola /sd:
Arvoisa puhemies! Keskustelu vanhuspalvelujen parantamisesta
on keskustelua, jossa yhdet ihmiset keskustelevat ja toiset ihmiset
ovat keskustelun kohteita. Keskustelun kohteena ovat ihmiset, joita
sanomme vanhuksiksi tai ikäihmisiksi tai ikääntyneiksi
ihmisiksi. Kun puhumme palvelujen järjestämisestä ja
lainsäädännöstä, puhumme
rakenteista. Ihmisen hyvä tai paras on kuitenkin pyrkimysten
päämääränä,
ja rakenteet palvelevat päämäärää.
Vakuutamme eettistä velvollisuuttamme edistää vanhusten
hyvää hoitoa parhaalla tavalla. Yritämme
lailla ja rahalla luoda rakenteet, jotka auttavat ihmisiä ja
ovat mahdollisia toteuttaa.
Keskustellessamme ajattelemme ihmisiä, jotka ovat kaltaisiamme.
Yritämme eläytyä vanhuksen osaan. Tunnemme
kertomuksia, jotka valaisevat vanhenevan ihmisen todellisuutta,
niin kuin äsken edustaja Mäntymaan puheenvuorossa.
Tiedämme sen moninaisuuden, joka vanhenemisessa vallitsee.
Vanheneminen onkin itse asiassa paljon yksilöllisempi elämänmuutoksen
vaihe kuin vaikkapa lapsen kasvu avuttomasta vauvasta itsenäiseksi
ihmiseksi. Vanhenemisen myötä avuttomuus saavuttaa
meidät eri tavoin ja eri nopeudella. Niinpä vanhusten
palvelujen kehittäminen on erityisen vaativa hanke. Vanhuspalvelujen
kehittäminen on erityisen vaativaa myös eettisesti:
mitä merkitsee yksilön oikeuksien ja moraalin
kannalta se, että hänen toimintakykynsä heikkenee,
että hänestä tulee avuton, että hänen
lapsensa alkavat kohdella häntä kuin lasta?
Arvoisa puhemies! Vanhusten palveluista puhuessamme elämme
eettisen jännitteen kentässä. Me korostamme
vanhuksen oikeutta asua kotonaan mahdollisimman pitkään.
Tunnustamme varauksetta oman kodin merkityksen elämänlaadun
keskeisenä tekijänä. Olemme valinneet
strategian, joka tukee vanhuksen kotona asumista niin kauan kuin
hän siellä kohtuullisesti selviytyy.
Kun mietimme omia vanhuksiamme, mielessä herää myös
muita kysymyksiä. Kysymme, olisiko isälle tai äidille
onnellisinta, jos omat lapset tulisivat turvaksi silloin, kun ei
enää yksin pärjää.
Mietimme, mitkä ovat meidän eettiset velvollisuutemme
lapsena omia vanhempiamme kohtaan. Ovatko ne muutakin kuin veronmaksu? Onko
oikein, että avuttomaksi muuttunut omaiseni joutuu turvautumaan
vieraitten ammatti-ihmisten apuun? Eikö parhaassa tapauksessa
sukupolvien yli ulottuva rakkaus olisi oikeampi vastaus vanhusten
palvelujen järjestämiseen kuin monimutkaiset lakiin
perustuvat rakenteet?
Jokin osa sisimmässä, sydämessä tai
omassatunnossa, pohtii näitä kysymyksiä samalla,
kun järki ohjaa kehittämään
rakenteita, joiden varaan hyvä vanhustenpalvelu perustetaan.
Eettinen jännite on rakennettu sisään
meidän elämänmuotoomme. Demokraattinen
ja tasa-arvoinen pohjoismainen yhteiskuntamalli perustuu korkeaan työllisyyteen.
Työikäisen aikuisväestön ensisijainen
paikka on olla työelämässä.
Yhteiskuntamalli kestää vain tietyn määrän
työstä poissaoloa: äitiys-, isyyslomat,
hoitovapaat, sairauslomat. Työelämän
jatkuva kehitys ja entistä nopeampi muutos merkitsevät
sitä, että töistä pois jääminen
on uhka osaamisen ja ammattitaidon säilymiselle. Korkeasti
koulutetun ihmisen jäämi-nen pois työstä esimerkiksi
omien vanhempien hoitamisen takia olisi merkittävä tehokkuuden
ja tuottavuuden lasku nykyisessä elämänmuodossamme.
Me erikoistumme opiskelun, koulutuksen ja työelämän
kokemuksen kautta, ja juuri sen varassa yhteiskunnan tuottavuus,
kehitys ja talouskasvu lepäävät.
Yhtenäinen työura, silloin kun se on mahdollista,
on iso turvallisuustekijä paitsi yhteiskunnalle myös
kotitalouksille niiden pyrkiessä selviytymään
vaikkapa asuntolainoista. Kun moderni yhteiskuntamallimme on näin
rakennettu, jäävät päätoimiset
omaishoitajat tärkeäksi vaikkakin suhteellisen
pieneksi tekijäksi vanhusten palvelujen muotoutumisessa.
Vaikka sydän sanookin, että lähimmäisenrakkaus
olisi paras vastaus, niin järki tietää,
että sen lisäksi tarvitaan oikeudenmukaisia, tehokkaita
ja samalla inhimillisiä julkisia palveluja tälle
kentälle. Rakkaus, huolenpito ja välittäminen
eivät ole vastakohtia julkisille järjestelmille
ja rakenteille. Valtava määrä aitoa inhimillistä hyvyyttä voi
tulla vanhustemme osaksi myös julkisen vanhuspalvelun kautta,
kun huolehditaan henkilöstön koulutuksesta ja
ohjauksesta.
Arvoisa puhemies! Kunnat ovat avainasemassa työnantajina
ollessaan. Hyvällä, inhimillisellä ja
kunnioittavalla työkulttuurilla kunnat pystyvät
vahvistamaan työntekijöiden kykyä ja
intohimoa aitoon huolenpitoon, välittämiseen ja
rakkauteen vanhuspalvelun erilaisissa yksilöllisissä tilanteissa.
Jos taasen työnantajalta ei heru kunnioitusta työntekijöitä kohtaan,
on turha vaatia inhimillistä ja rakastavaa palvelua työntekijöiltäkään.
Kovuus ja epäinhimillisyys tarttuvat, ikävä kyllä,
mutta onneksi myös rakkaus ja kunnioitus tarttuvat. Tuleva
vanhuspalvelulaki vahvistaa omalta osaltaan vanhusten kunnioitusta.
Siksi minulla ei ole pientäkään vaikeutta
tukea hallituksen työtä tässä asiassa.
Suna Kymäläinen /sd:
Arvoisa puhemies! Olemme tänään
keskustelleet historiallisesta, kauan odotetusta lakiuudistuksesta,
vanhuspalvelulaista, jota odotetaan saliin tänä syksynä käsiteltäväksi.
Tällaisessa valtiontaloudellisessa tilanteessa valmistellaan
lakia vanhuspalveluista, se on jotakin sanoin kuvaamattoman hienoa. Edellisen
hallituksen aloittama työ vanhuspalvelulain aikaansaamiseksi
on ministeri Guzenina-Richardsonin valmistelemana vihdoin valmistumassa.
Koko vanhuspalvelulain lähtökohta on, että koti
on iäkkään ihmisen tärkein paikka.
Tämän vuoksi tulevassa vanhuspalvelulaissa kehitetään kotiin
vietäviä palveluita, jotta kotona voi asua mahdollisimman
pitkään. Ministeriön työryhmä pohtii
lain voimaantuloon saakka kotiin vietävien palveluiden
laatumääritelmiä, joista ei ole aiemmin
ollut edes laatusuosituksia. Hyvin tuetulla kotihoidolla, kotipalvelulla,
kuntoutuksella, avopalveluilla ja omaishoidon tukemisella pystytään
ennalta ehkäisemään kalliiseen laitoskierteeseen
joutumista. Valmisteilla oleva vanhuspalvelulaki vastaa myös
tarpeeseen parantaa iäkkäiden kuulemista palvelupäätöksissä.
Arvokkuus ja inhimillisyys edellyttävät iäkkään
mielipiteiden kunnioittamista sekä puolisoiden huomioimista.
Tämän päivän arvomaailmaan ei
enää sovi ajatus avioparien erottamisesta.
Kun edellytykset kotona asumiseen heikkenevät, on tärkeää tietää,
että turvallinen laitoshoito on saatavilla. Useimmat meistä,
jotka olemme käyneet vanhustenhoitopaikoissa, olemme huomanneet
suruksemme, että kaikki ei ole niin kuin pitäisi.
Kun hoitohenkilöitä on vähän,
laadun taso heikkenee vääjäämättömästi.
Ihmiset, jotka työskentelevät alalla, ovat kutsumusalalla.
Kutsumuksen toteuttaminen on vaikeaa, jos työolosuhteet
pakottavat liukuhihnamaiseen toimintaan. Laki tulee korjaamaan myös
työntekijöiden asemaa. Paitsi vanhuksista olemme
vastuussa myös työntekijöiden inhimillisistä työoloista. Varallisuudesta
huolimatta kaikki iäkkäät ansaitsevat
toimivat vanhuspalvelut ja henkilöstö kohtuulliset
työolot. Talouskriisin keskelläkin Suomella on
velvollisuus huolehtia vanhuksistaan. Vanhuspalveluiden kuntoon
saaminen hyödyttää meitä kaikkia.
Arvoisa puhemies! Yksinäisten avuksi on monissa paikoissa
löytynyt vapaaehtoisia. Nämä upeat ihmiset
ansaitsevat valtavan kiitoksen hienoudesta ja suuresta sydämestään.
Tiedän, että vapaaehtoisia toimii monissa paikoissa,
mutta saavatko he ansaitsemaansa kiitosta? Aina kuitenkin toivomme
niin sektorille kuin toisellekin lisää vapaaehtoisia.
Päätteeksi kiitän niitä vapaaehtoisia
sekä niitä vanhusten parissa työskenteleviä,
jotka kohtaavat päivästä toiseen suuren
työtaakan mutta tuskin saavat riittävästi
sydämellään aherruksestaan kiitosta.
Päivi Lipponen /sd:
Arvoisa puhemies! Suomen ikärakenne on voimakkaassa
muutoksessa. Ikäihmisten määrä tulee
kasvamaan voimakkaasti. Se tarkoittaa uusia haasteita hyvinvointiyhteiskunnalle,
sen palvelu- ja tulonsiirtojärjestelmälle. Kyse
on kuitenkin siitä, että jokaisesta suomalaisesta
on yhteisvoimin pidettävä huolta ja kannettava
vastuuta solidaarisesti yli sukupolvien.
Suomi kohtaa ikärakenteen muutoksen ensimmäisenä maailmassa.
Perässä tulevat niin Japani kuin Kiina ja Euroopan
maat. Luomme nyt uutta käytäntöä ja
standardeja.
Olemme usein kuulleet karuja kertomuksia, kuinka ikäihmiset
ovat kunnon romahtaessa jääneet oman onnensa nojaan
kotona — hälytysranneke on hälyttänyt,
mutta kukaan ei ole tullut auttamaan — tai kuinka omaishoitajat
ovat tehneet työtään vuosia ilman lepohetkeä,
ilman kunnollisia yöunia. Näitä todistuksia
kuunnellessa välillä on tuntunut, että vanhukset
pitäisi ottaa huostaan, kuten lapsiakin otetaan, hoidon
laiminlyönneissä.
Suomen taloudellinen tilanne on vaikea. Sen olemme kuulleet
tänään. Keskusta on tehnyt vanhuspalveluista
välikysymyksen ja lietsonut epäuskoa, saadaanko
vanhuspalvelulaki voimaan. On kuitenkin syytä katsoa hiukan
historiaan ja muistaa, että valtiovarainministeri Heinäluoman jättäessä pestinsä valtion
kirstu pullotti rahaa, joka oli tarkoitettu juuri puskuriksi ikärakenteen muutoksen
tuomiin haasteisiin terveydenhoidossa. Kun valtiovarainministeri
Urpilainen aloitti työnsä, tämä rahakirstu
oli tyhjä ja lisää velkaa oli otettu
surutta tulevan nousukauden uskossa, eikä tällä rahalla,
joka katosi, todellakaan saatu aikaan vanhuspalvelulakia. Luulisi
nyt, että keskusta siis tukisi hallituksen pyrkimystä eikä yrittäisi
kaataa hallitusta, joka etenee toivottuun suuntaan.
Nyt, siis taloudellisesti tiukkana aikana, joudumme tasapainottamaan
valtiontaloutta, jotta velkaantuminen pysähtyy. Se on elinehto
hyvinvointiyhteiskuntamme tulevaisuudelle. Budjetissa yritetään
myös luoda talouskasvua, jotta saadaan lisäresursseja
hyvinvointiyhteiskunnan palveluiden ja tulonsiirtojen järjestämiseen,
ja samalla hallitus yrittää kohdentaa resursseja
niin nuoriin kuin vanhuspalveluihin. Kyseessä on historiallinen
uudistus tänä vaikeana aikana, ja tästä lankeaa
kiitos niin ministeri Risikolle kuin ministeri Guzenina-Richardsonille.
Nyt aloitetaan parannustyöt niin kotiin tuotavassa hoivassa, omaishoitajien
asemassa kuin laitoshoidossa, ja tästä lähdetään
eteenpäin.
Kun kuuntelee täällä muun muassa
edustaja Rehulan puhetta, niin palautuu kyllä mieleen salikeskustelut
muutamia kuukausia aiemmin. Sieltä löytyy puhearkistosta
varmasti monta keskustan puheenvuoroa, jossa kaivattiin näitä Rehulan
mainitsemia desimaaleja ja puhuttiin niiden tärkeydestä ja
itse asiassa koko vanhuspalvelulaki leimattiin joko hyväksi
tai huonoksi juuri riippuen siitä, täyttyvätkö desimaalit.
Haluaisinkin hiukan kritisoida näkemystä, että keskustelu on
käyty juuri näiden desimaalien ympärillä ja hoitajamitoituksen
saamisesta ja se on syönyt uskottavuuden koko vanhuspalvelulailta.
Täällä on kuultu monta kertaa, että koti
on paras paikka, ja se on ihan oikea suunta tässä vanhuspalvelulaissa.
Mutta minä olen kuitenkin sitä mieltä,
koska olen ollut vuosikausia kroonikko-sairaalassa hoitajana opiskelujeni
ohessa, että ihmiset, jotka joutuvat omien voimiensa romahtaessa
laitokseen, ovat ansainneet kunniallisen hoivan, sen, että he
saavat ruokaa, pääsevät nukkumaan illalla
järkevään aikaan ja pöksyissä on kuivat
vaipat, ja jos he vielä pääsisivät
hiukan ulkoilemaan, se olisi tuskin kohtuuton toivomus. Sen takia
nämä desimaalitkin ovat tärkeitä tässä vanhuspalvelulaissa.
Ikäihmisiä on kohdeltava kunnioituksella Suomessa.
Johanna Jurva /ps:
Arvoisa herra puhemies! Vanhustenhoidon nykytila ei ole kehuttava.
Siksi onkin todella mieltä lämmittävää,
että vanhustenhoito on saanut osakseen näin paljon keskustelua
ja kauniita ajatuksia. Valitettavasti näillä kauniilla
puheilla ja ajatuksilla ei vanhustenhoidon laatua paranneta, vaan
tarvitaan todellisia tekoja.
Yksi tärkeistä teoista on turvata riittävä hoitajamitoitus
eri yksiköihin huomioiden näiden yksiköiden
erityistarpeet. Peruspalveluministeri totesi puheessaan, että 10
prosenttia vanhainkodeista ja ympärivuorokautisista yksiköistä alittaa nykyisen
suosituksen mukaisen 0,5:n henkilöstömitoituksen.
Ollaanko tällä lailla muuttamassa vain tätä 10
prosentin epäkohtaa, sillä tämän
mukaanhan 90 prosenttia vanhainkodeista ja ympärivuorokautisista
yksiköistä täyttää jo
tämän lakiin tulevan asetuksen 0,5:n henkilöstömitoituksesta?
Tarkoittaako tämä sitä, ettei selkeää parannusta
vanhustenhoitoon saada, vaan kaikki tämä puhe
jää sanahelinäksi?
Laadukas vanhustenhuolto edellyttää suurempaa
hoitajamitoitusta. Omasta kokemuksestani voin sanoa, että tällä nykyisellä mitoituksella
ei pystytä vastaamaan vanhustenhoidon haasteisiin, joita
lisääntyneet asiakasmäärät
tuovat tullessaan. Jo muutamia vuosia sitten eräässä vanhustenhoitoyksikössä meille
hoitajille tuli esimiestaholta ohjeistus, jossa annettiin lupa tai jopa
käsky laiminlyödä vanhusten aamupesuja, koska
hoitajia ei ollut riittävästi. Jouduimme tinkimään
vanhusten perushygieniasta vain ja ainoastaan sen vuoksi, että hoitajia
ei ollut riittävästi ja vain tarpeelliset toimet
ehdittiin hoitamaan.
Muutama sana vielä omaishoidon tuesta. Olen todella
pettynyt, kun kuulimme tänään ministeriltä,
ettei omaishoidon tukea tulla siirtämään Kelan
hoidettavaksi. Meillä Vantaalla on irtisanottu lukuisia
omaishoitajien sopimuksia vedoten määrärahojen
loppumiseen. Eiväthän omais-hoitajan työt
mihinkään katoa, vaikka kunta irtisanoo sopimuksen
ja lopettaa tuen maksatuksen. Tämä on mielestäni
suuri vääryys omaishoitajia kohtaan, ja tähän
tulee puuttua lainsäädännöllä. Omaishoitajat
tekevät arvokasta ja raskasta työtä,
ja he todella ansaitsevat korvauksen tekemästään
työstä. Omaishoidon tuen myöntämisperusteita
tulee yhdenmukaistaa, jotta asuinkunnasta riippumatta omaishoitajalla
on oikeus tasavertaiseen omaishoidon tukeen.
Toivon todella vilpittömästi, että tämä laki
parantaa vanhustenhoidon laatua, omaishoitajien asemaa ja auttaa
hoitajia jaksamaan työssään. Kannatan
edustaja Juvosen tekemää esitystä.
Tapani Tölli /kesk:
Arvoisa puhemies! En puutu tässä yhteydessä tarkemmin
tämän valmisteilla olevan vanhuspalvelulain sisältöön.
Totean vain, että se on tärkeä, ja on
tärkeä asia se, että meidän
vanhuspalvelu ja vanhusten hoito ja hoiva toimivat erinomaisesti.
Ne kunnat, joissa vanhuspalvelun osalta on pahimmat ongelmat, ovat loppujen
lopuksi suuret keskukset. Monet pienet, pienehköt ja keskikokoiset
kunnat hoitavat vanhuksensa hyvin. Siihen on monia syitä.
Siihen liittyy se, että monilla näillä paikkakunnilla on
melkoinen osuus vapaaehtoistoiminnalla, ja myös se, että yhteisöllisyys
on merkittävässä roolissa, ja myöskin
se, että vanhuksista halutaan oikeasti pitää huolta.
Mutta se, arvoisa puhemies, mihin aion puuttua tässä keskustelussa:
esimerkiksi pääministeri on sanonut, että kunnat
saavat uutta rahaa. Näitä sanoja on peilattava
kokonaisuutta vasten. Kuntien valtionosuuksien leikkaaminen edellisvuosien
tasosta on noin 800 miljoonaa euroa, vähän yli.
Voidaan tietysti sanoa näinkin, että euromääräisesti
valtionosuudet nyt kasvavat, ensi vuonna 180 miljoonaa. Mutta pitää katsoa,
mitä se tarkoittaa. Se on yksi luku, mutta tuon keltaisen budjettikirjan
mukaan kunta—valtio-suhde valtiontalouden näkökulmasta
muuttuu kuntien tappioksi 193 miljoonaa euroa. Samanaikaisesti kuntien
tehtävät ovat lisääntyneet.
Valtionosuuksissa on verovähennysten kompensointia, on
väestörakenteen muutos, asukasluvun muutos ja uudet
tehtävät. On totta, että tässä on
hieman lisätty tämän vanhuspalvelulain
lakiehdotuksen myötä kunnille rahaa, mutta kun
pohjana on yli 800 miljoonan euron leikkaus: älkää viitsikö puhua,
että kunnille annetaan lisää resursseja.
Syntymäpitäjästäni oli eduskunnassa
aikanaan Kusti Eskola -niminen mies 17 vuotta. Muistan, miten hän
usein käytti sanontaa "kertokaa totuus, mutta rohkaiskaa".
Kyllä on oikein sanoa, että kuntien taloudellinen
asema huononee, ja merkittävästi huononee; eikä ole
oikein sanoa, että nyt teillä on lisää rahaa,
teillä on huomattavasti lisää rahaa,
sen kuin hoidatte asianne. Kuntien toimintaedellytykset ovat merkittävästi heikenneet.
Tämä on syytä selkeästi tuoda
esille. Pitää puhua niin kuin asiat ovat, eikä pidä antaa väärää kuvaa.
Arvoisa puhemies! Lopuksi haluan nostaa esille omaishoidon kehittämisen
ja omaishoidon tuen kehittämisen merkityksen. On valitettavaa se,
että omaishoidon tuki ei nyt sitten siirry ministerin ilmoituksen
mukaan Kelalle. Miten tärkeää olisi,
että omaishoidon tuen taso nousisi ja omaishoidon tuen
verotuksessa tehtäisiin oikeita ratkaisuja! Omaishoidon
tuki on euromääräisesti pieni. Se, mitä omaishoitaja
saa kuukaudessa, ei monessa tapauksessa riitä laitoshoitoon
kuin joksikin vuorokaudeksi. Sen vaikuttavuus on todella suuri.
Miksi tätä ei kehitetä enempää?
Anneli Kiljunen /sd:
Arvoisa herra puhemies! En ajatellut tulla tänne enää sanomaan
mitään, mutta tulin, kun edustaja Rehula tuossa äsken
muisteli vanhoja ja sitten rupesi keskustelemaan myös omaishoidosta.
Olisin toivonut, että hän olisi salissa kuuntelemassa,
mutta toivottavasti hän sitten kuulee joskus.
Muistan itsekin tämän Vanhasen ensimmäisen
hallituskauden, jolloinka omaishoidon perusteita rakennettiin Suomeen,
ja täytyy myöntää, että siltä osin
omaishoito parani hyvinkin paljon. Olen itse Omaishoitajat ja läheiset
-liiton puheenjohtaja, ja minulla on ollut oikeastaan koko tämän
ajan mahdollisuus seurata omaishoidon kehittymistä eri
puolilla Suomea, ja siltä osin olen erittäin tyytyväinen
tähän vuodelta 2006 olevaan lainsäädäntöön.
Nyt kuitenkin vuosien varrella on tullut paljon ongelmia omaishoitajille,
ja liittomme teki oikeuskanslerille valituksen nimenomaan siitä, että eri
kunnat hyvin yksipuolisesti heikensivät omaishoitajien
sopimuksia, eivät tuoneet korvaavia palveluja, ei lisätty
tukipalveluja, tai sitten kun määrärahat
loppuivat kesken, uusia sopimuksia ei tehty, vaikka kriteerit olisivat
täyttyneet. Teimme tästä valituksen.
Käytännössä vastaus tuli puolisen
vuotta sitten, ja tuli selväksi, että kunnat eivät
toimi lainvastaisesti: kunnilla on oikeus yksipuolisesti irtisanoa
sopimuksia talouteen vedoten ja omaishoitajille ei tarvitse järjestää tarvittavia
palveluja. Tämä tietenkin osoittaa sen, että se
lainsäädäntö, joka vuonna 2006 tuli
voimaan, ei millään tavalla ole riittävä,
vaan me tarvitsemme paremman lainsäädännön omaishoitajien
oikeusturvan toteuttamiseksi. Siltä osin olemme varmaan
kaikki yhtä mieltä, että peruspalveluministerin
kansallinen ohjelma on tullut tarpeeseen.
Tämä omaishoitajien tilanne näkyy
vaikeana esimerkiksi työssä käyvien omaishoitajien
kohdalla. Meillä Suomessa kaikista omaishoitajista 48 prosenttia
on työikäisiä, ja kun olet omaishoitosuhteessa
ja olet työelämässä, niin sinun
täytyy luottaa siihen, että sopimukset kunnan
kanssa toimivat ja omaishoitaja voi käydä luottavaisin
mielin työssä ja sitä kautta tuoda perheeseen toimeentuloa
ja samalla myös huolehtia omasta läheisestään
ja huolehtia omasta osuudestaan tässä omaishoitosuhteessa.
Työssä käyvät omaishoitajat
joutuvat myös montaa kertaa vaikeisiin tilanteisiin sen
takia, että he saattavat joutua pois työelämästä joksikin aikaa
tämän hoidettavan elämäntilanteen
takia tai olemaan osa-aikatyössä. Sitä kautta
heidän perustoimeentulonsa heikkenee, eivätkä he
sitä kautta kerrytä itselleen myöskään
riittävää sosiaaliturvaa eivätkä myöskään
samalla lailla eläkettä kuin jos he olisivat täysipainoisesti
työelämässä.
Kun me mietimme tulevaisuudessa sitä, että meidän
pitäisi pystyä tarjoamaan omaishoitajille jatkossakin
mahdollisuus olla työelämässä tai toimia
omaishoitajana, niin pahoin pelkään, että jos
me emme pysty vahvistamaan omaishoitajuutta, meillä tulevaisuudessa
ei ole samalla lailla omaishoitajia kuin tänä päivänä meillä on.
Olisin tähän kansalliseen ohjelmaan myös
siltä osin vielä halunnut sanoa, että kun
on vaadittu, että omaishoidon tuki siirretään
Kelalle, niin hallitusohjelmaan on kirjoitettu selkeästi,
että omaishoitajien yhdenvertaisuutta parannetaan. Se tarkoittaa
näitten kriteerien muodostamista, jonka kautta sitten voidaan
kohdella yhdenvertaisesti omaishoitajia eri puolella Suomea.
Siellä on myös, että verottomuus
selvitetään. Tämän verottomuuden
osalta selvitetään myös laajasti omaishoitajien
toimeentulo. Tässä yhteydessä työryhmä pohtii
omaishoidon palkkion vaikuttavuutta muihin etuuksiin, ja se pohtii myös
palkkion verottomuutta suhteessa esimerkiksi työkyvyttömyyseläkkeeseen.
Me tiedämme, että työkyvyttömyyseläkkeellä olevat
henkilöt saavat ansaita noin 700 euroa, ja jos esimerkiksi omaishoidon tukipalkkio
ylittää tämän, se
heikentää joko työkyvyttömyyseläkettä tai omaishoidon
tukipalkkiota.
Sitten olisin ihan lopuksi sanonut vielä Rehulalle
siitä, kun hän kritisoi vanhuspalvelulakia ja vaati
palvelusopimusta. Pidän kuitenkin erittäin tärkeänä,
että kun tässä kokonaisprosessissa — joka
tässä palveluprosessissa tapahtuu, elikkä palvelutarpeen
arviointi, jossa perhe saa ohjausta, neuvontaa ja mahdollisesti
uudenlaisia verkostoja — tämä palvelutarve
arvioinnin kautta todetaan, siitä tehdään
päätös ja toteutetaan palvelusuunnitelma.
Ja tällä päätöksellä on
huomattavasti suurempi merkitys kuin pelkästään
palvelusuunnitelmalla. Siinä mielessä näen,
että tämä lainsäädäntöesitys,
joka tulee meille nyt lokakuussa käsittelyyn, tuo tämän
palveluprosessin ja palvelutarpeen arvioinnin ja palvelusuunnitelman
ja sitä kautta syntyvän päätöksen
kautta vahvempaa oikeutta ja oikeusturvaa kuin palvelusopimus.
Sanni Grahn-Laasonen /kok:
Arvoisa puhemies! Puhumme paljon Suomen ikääntymisestä,
ja tästä on syytäkin puhua, sillä se
on varmasti suurin haaste, joka kohtaa suomalaista hyvinvointiyhteiskuntaa
tulevina vuosikymmeninä. Se tulee näkymään
kaikilla tasoilla: työvoiman saatavuudessa ja kustannusten
nousuna jne. Samaan aikaan keskustelussa on tärkeätä pitää yllä sellaista
inhimillistä otetta, että ikääntyminen
ei ole kenenkään syy vaan se on vain suomalainen
väestörakenne, ja se on haaste, johon meidän
täytyy koko yhteiskuntana pystyä vastaamaan.
Sen takia onkin hienoa, että tämän
vanhuspalvelulakihankkeen lisäksi, joka on erittäin
tärkeä laki, Paula Risikon aloitteesta on nyt
aloitettu toimenpideohjelman valmistelu kestävästi
ikääntyvälle Suomelle. Siinä on
tavoitteena, jos olen oikein ymmärtänyt, hakea
keinoja, miten tämä meidän yhteiskunta
voisi olla ikäystävällinen ajatellen
kaikenikäisiä ja nähdä ikääntymisen muunakin
kuin palvelusektorin kysymyksenä eli laajemmin sitä kautta,
että se koskettelee meidän yhteiskuntaa oikeastaan
kaikilta osa-alueilta: kun tehdään kaupunkisuunnittelua,
suunnitellaan esteetöntä ympäristöä,
asumista, liikkumista, ihan tällaisia arkisiakin asioita,
mitä esimerkiksi elinkeinonharjoittajatkin voivat miettiä.
Monille muistisairaille voi olla tärkeätä se — ihan
yksinkertaisia esimerkkejä, mitä ministeri Risikkokin on
nostanut esille — että esimerkiksi tutussa lähikaupassa
on tuotteet tutuissa paikoissa. Se voi olla semmoinen arkea helpottava
yksityiskohta. Kaikkia tällaisia näkökulmia
olisi hyvä ottaa huomioon tämän tärkeän
vanhuspalvelulain ohessa.
Tosiasiahan on se, että meillä on vuonna 2040 ennusteiden
mukaan joka neljäs suomalainen yli 65-vuotias ja yli 85-vuotiaiden
osuus kolminkertaistuu. Tämä tietysti kertoo myös
hyvää kieltä siitä, miten terveyspalvelujärjestelmämme
toimii ja miten olemme onnistuneet lisäämään
ihmisten terveitä elinvuosia. Mutta samaan aikaan se tarkoittaa
kustannusten nousua. Sosiaali- ja terveysministeriö on
ennustanut, että sosiaalimenot nousevat vuoteen 2030 mennessä 6
miljardilla eurolla, ja siinä on todellista haastetta jo
nyt velkaantuneelle valtiolle, valtiontaloudelle.
Olisi tärkeää, että ennen
kuin laki tuodaan eduskunnalle, tämä arvioitaisiin,
että esimerkiksi THL voisi arvioida sen, mitkä ovat
tämän lain todelliset, aidot vaikutukset. Meidän
täytyisi saada kokonaiskäsitystä myöskin
siitä, mitkä niiden kustannusvaikutusten arvioidaan
olevan tulevaisuudessa, kun vanhusväestön määrä kasvaa
aina sinne 2030—2040 saakka. Tämä on
tärkeää myöskin sukupolvien
välisen oikeudenmukaisuuden näkökulmasta.
Erittäin hyvä asia vanhuspalvelulaissa on
se, että sitä ajatellaan nimenomaan kokonaisvaltaisesti
vanhuspalveluita kehittävänä lakina,
ei vain esimerkiksi keskitytä laitoshoivan kehittämiseen.
Meillä on iso haaste siirtää painopistettä sieltä laitoksista
sinne koteihin, kotiin vietäviin palveluihin. Tässä kokonaisuudessa
tietenkin luonnollisesti omaishoito on erittäin tärkeä kokonaisuus
sekin. Tämän lain myötä pystymme omaishoidon
tukitoimintoja lisäämään 10
miljoonalla eurolla, ja se ei koske vain vanhusväestöä vaan
kaikkia, jotka ovat omaishoidon piirissä, jos olen asian
oikein ymmärtänyt. Tämä voi olla
ensimmäinen askel siinä, että ennen kaikkea panostetaan
omaishoitajien voimavaroihin ja niihin palveluihin, mitä omaishoitajille
on tarjolla.
Tietenkin taloudellinen toimeentulo on tärkeä näkökulma
sekin, mutta kun kuulimme tänään niitä lukuja,
puhutaan 130—165 miljoonasta eurosta, mitä tämä omaishoidon
Kela-siirto kustantaisi, niin on aivan selvää,
että tässä yhteydessä sen rahoituksen
löytäminen on haastavaa. Toivottavasti joskus
tulevaisuudessa saadaan aikaan kasvua ja sitä kautta mahdollisuuksia
myös näihin hyviin uudistuksiin.
Nyt minusta on hienoa se, että me olemme lähteneet
tässä vanhuspalvelulaissa ennen kaikkea nämä vanhuspalvelut
saamaan kuntoon. Siinä erittäin tärkeätä on
se, että toteutuu nimenomaan se paljon puhuttu oikeus niihin
laadukkaisiin palveluihin, mistä minä aikaisemminkin
puhuin: siihen, että ikäihmisillä aidosti
on oikeus niihin palveluihin, joita heidän katsotaan tarvitsevan
kuntonsa ja toimintakykynsä perusteella.
Sellaisen asian vielä viimeisenä nostaisin esiin,
että tässä lakiluonnoksessa ei mielestäni ole
oikein huomioitu kuntoutusta. Ihmettelisin, minkä tähden
on näin tässä lakiluonnoksessa, minkä ainakin
viimeisimpänä olen lukenut. Kyllähän
se niin on, että me tarvitsemme niitä kuntouttavia
palveluja myös ennalta ehkäisevässä mielessä,
jotta me pystymme tukemaan sitä kotona asumista, jotta
mahdollisimman moni ikäihminen pystyisi asumaan mahdollisimman
pitkään siellä kodissa. Se on kuitenkin
myöskin suurimman osan ikääntyvistä suomalaisista
oma toive.
Vesa-Matti Saarakkala /ps:
Arvoisa herra puhemies! Jo edellinen hallitus, todennäköisesti kokoomuksen
johdolla, ajoi laatusuosituksia, uusia sellaisia, vanhustenhuoltoon.
Yksi näistä suosituksista, aika keskeinen
sellainen, oli ja on yhä edelleen sosiaali- ja terveysministeriöllä se,
että jostakin syystä laitoshoidon piirissä saisi
tämän suosituksen mukaan olla, siis ympärivuorokautisen
hoidon piirissä, vain 3 prosenttia 75 vuotta täyttäneistä vanhuksista.
Tämä on ollut sillä lailla hämmentävä linjaus,
että samaan aikaan kotihoitopuolella kehittäminen
on ollut täysin kuntien varassa, eli siltä osin
ohjaus kuntiin on ollut hyvin heikkoa. Näin ollen itse miellänkin,
että kyse on ollut ideologisesta valinnasta, jolla on haluttu
kunnallisia laitoshoitopaikkoja vähentää,
mutta samaan aikaan ne samat paikat ostetaan yksityisiltä palveluntarjoajilta,
tosin vain vähän kalliimpaan hintaan siihen nähden,
mitä se hoiva sitten on, eli yleensä se on vähän
kevyempää, mitä sillä puolella
tarjotaan.
Tutkimuksethan ovat kertoneet kaikille päättäjille
jo vuosien ajan, että tämä vanhustenhuolto on,
voisi sanoa, näistä kotimaan kysymyksistä aivan
siellä kärkipäässä,
johon on haluttu lisää rahaa. Niin kuin täällä on
kuultu, sitä nyt tulee 10+10 miljoonaa, toisella
kädellä kahmaistaan 800 miljoonaa pois. Jokainen
tietää ja ymmärtää, että se
on aika ikävää, että tällä lailla
nyt, voisi sanoa, riekutaan tällä 10 miljoonan
euron rahalla, joka tässä on muka tullut lisää,
koska mitäänhän ei ole tullut lisää,
vaan enemmän on otettu pois.
On huolestuttavaa, että hoitajat vaihtavat alaa. Usein
alanvaihdon syynä on ainakin tutkimusten mukaan se, että työ on
liian raskasta, se kuormittaa tai koetaan, että omaa työtä ei
pysty tekemään niin hyvin kuin haluaisi. Se on
valtaosalla hoitajista se syy, ei niinkään palkkaus,
vaikka sekään ei varmasti ole sellainen, etteikö sitä voisi ajatella
korotettavan noin hyvästä työstä — työstä,
jota Suomi tarvitsee.
Itse olen vahvasti mitoituksen kannalla: me tarvitsemme mitoituksia,
minimit on määriteltävä, niistä on
tietysti pyrittävä menemään
yli. Mutta se ei ole ongelma, tämä mitoitus. Siitä on yritetty
leipoa väkisin ongelmaa tässä keskustelussa,
että kun on eritasoisia hoidettavia. Se mitoitus voidaan
määritellä sille hoivayksikölle, hoitoyksikölle,
ja siellä on sitten sisällä eri osastoja,
on dementikoille ja toisaalta sitten kevyempää hoitoa
ja hoivaa tarvitseville omat osastonsa, ja se ei ole ongelma, tämä mitoitus,
koska se pystytään kyllä sitten siellä paikan
päällä katsomaan, että millä osastolla
minkäkin verran hoitajia tarvitaan. Sinänsä tästä hoitolukemasta
0,5 on jo tullut vähän vääriä käsityksiä,
koska sehän ei suinkaan tarkoita, että joka vuorossa
olisi kahta hoidettavaa kohti yksi hoitaja, vaan se jakautuu pitkälle
aikavälille eli eri vuoroihin, viikonloppuihin, viikolle
jne.
Miksi puolustan sitä, että laitoshoitoa tarvitaan
yhä jatkossakin? Siksi, että muun muassa henkilökunnalle
tehdyt kyselyt eri sairaanhoitopiireissä kertovat, että koetaan,
että esimerkiksi vanhainkodeissa on äärimmäisen
vähän sellaisia henkilöitä,
joiden hoitoisuus edellyttäisi kevyempää hoivaa.
Se on järjestään sellainen tilanne, että se
on usein se viimeinen hoitopaikka. Aina voidaan elätellä tietysti
kuntoutustoiveita, ja intervallipaikat ym. ovat hyviä,
mutta kuitenkin kunnallisesti tuotettu ympärivuorokautinen
hoito ja hoiva vanhuksille puolustaa ehdottomasti paikkaansa, ja
minun mielestäni sitä ei pidä ajaa alas.
On hyvä, että puolisot pääsevät
samaan hoitopaikkaan. Toivottavasti se, kun jo edellinen hallitus
linjasi, että samassa huoneessa ei saa olla kahta vanhusta,
ei kuitenkaan tarkoita sitä, että nyt ne mummo
ja paappa sitten erotetaan sillä lailla, että viereisissä kamareissa
sitten ollaan se loppuaika. Lupaukset jäivät lunastamatta
tällä hallituksen nyt esille tulleella lakiesityksellä, joka
myöhemmin tulee tänne varsinaisesti käsittelyyn,
ja siinä se isoin ristiriita tietysti on, että ne teot
eivät vain kykene täyttämään
näitä lupauksia eivätkä varsinkaan
niitä odotuksia, joita Suomen kansalla tätä vanhuspalvelulakia
kohtaan oli.
Keskustelu päättyi.