Pääministeri Jyrki Katainen

Arvoisa herra puhemies! Hyvät kansanedustajat! Kuten tiedämme, Suomi on vahvojen muutosvoimien keskellä. On puhtaasti meistä itsestämme kiinni, ohjaammeko me itse tulevaisuuttamme vai heittäydymmekö näiden muutosvoimien runtelemiksi.

Suomea haastaa kolme suurta muutosvoimaa. Näistä ensimmäinen on elinkeinorakenteen muutos. Meidän bruttokansantuotteemme on vuoden 2006 tasolla. Teollisuuden osuus Suomen taloudesta on laskenut kolmanneksella vuodesta 2000, ja 10 vuodessa olemme menettäneet 100 000 teollista työpaikkaa.

Toinen muutosvoima on väestön ikääntyminen. Tulevina vuosina työikäisen väestön määrä vähenee joka vuosi. Jos työikäinen väki tekee yhtä paljon työtä kuin aiemmin, myös tehdyn työn määrä kääntyy tällöin laskuun. Tiedämme, että kaikki hyvinvointi syntyy työstä. Jos emme halua tehdä työmäärää lisääviä päätöksiä, niin tällöin myös hyväksymme sen, että hyvinvoinnin taso Suomessa laskee. Me suomalaiset olemme yhdessä tehneet sopimuksen hyvinvointiyhteiskunnasta. Olemme yhdessä valinneet sen, että Suomessa jokainen lapsi saa maksuttoman peruskoulutuksen, jokainen ihminen on oikeutettu laadukkaaseen julkiseen terveydenhuoltoon ja että ikäihmisille tarjotaan tarvittavat palvelut ja hoiva.

Velkaantumisen hillitseminen luontaisesti edellyttää menosäästöjä ja verojenkin korottamisia, mutta nämä päätökset on tehtävä määrätietoisesti ja taiten. Olemme siis tilanteessa, jossa yhtäältä on puolustettava talouden uskottavuutta, hillittävä velkaantumista, mutta varottava myös ylilyöntejä.

Arvoisa puhemies! Miten näihin muutosvoimiin tulisi sitten suhtautua? Onko niin, että suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan parasta ennen -päiväys on jo mennyt? Näivettyykö Suomi? Mistä syntyy uusia työpaikkoja katoavien työpaikkojen tilalle? Voiko ylipäänsä tulevaisuuteen luottaa?

Kyllä meillä on mahdollista pärjätä myös tulevaisuudessa. On myös mahdollista, että tulevaisuuden Suomi on jopa vauraampi kuin mihin olemme parhaimpina päivinämme tottuneet. Tämä vaatii kuitenkin kykyä uudistua, kykyä muuttaa Suomea, kykyä tunnustaa se tosiasia, että elämme tällä hetkellä raskaasti yli varojemme ja että tämä tilanne ei olennaisesti muutu suhdannetilanteen parantuessa. Se vaatii kuitenkin myös kykyä tunnustaa, että suomalaiseen yhteiskuntaan liittyy myös korjattavissa olevia heikkouksia, mutta me kyllä voimme löytää ratkaisuja.

Yksikään suomalainen ei voi näiden haasteiden edessä sanoa, että "ei koske minua". Jos Suomella menee huonosti, meillä kaikilla menee ennemmin tai myöhemmin huonosti. Tämän vuoksi meiltä kysytään kykyä yhteisvastuuseen. Ei riitä, että katsoo lyhytnäköisesti vain omaa etuaan tai vastustaa omalle kohdalle osuvia muutoksia. Jos jokainen ajattelisi vain itseään eikä kokonaisuutta eli Suomea, meiltä puuttuisi yhteisvastuu tämän maan tulevaisuudesta.

Me suomalaiset olemme olleet vastaavanlaisessa tilanteessa aiemminkin. Nämä ovat niitä hetkiä historiassa, jolloin Suomi on joutunut luomaan aina nahkansa uudestaan. Kun tulevaisuus vaikuttaa epävarmalta, on kyettävä seuraamaan niitä arvoja, joihin luottaa. Me tiedämme kyllä, minkälaisten arvojen varaan Suomen tulevaa menestystä voidaan rakentaa. Kun teemme päätöksiä, jotka perustuvat kannustavuuden, avoimen kansainvälisyyden, sivistyksen, humanismin ja suvaitsevaisuuden arvoihin, pärjäämme kyllä. Näiden arvojen varaan voimme rakentaa uutta.

Arvoisa herra puhemies! Olemme siis siinä tilanteessa, jossa meidän on uudistettava suomalaisen yhteiskunnan rakenteita tai hyväksyttävä se tosiasia, että jatkossa hyvinvointimme heikkenee. Hallitus on valinnut Suomen uudistamisen tien. Hallituksen vastauksen Suomen rakenteiden uudistamiseksi voi tiivistää kahteen asiaan: työn määrän lisäämiseen ja julkisen sektorin tehostamiseen.

Tämä hallitus uskoo, että työllä on itseisarvo. Työ ei ole vain toimeentuloa tai verotulojen lähde, vaan se tuo myös elämäämme sisältöä ja merkitystä. Elämme aikaa, jolloin liian moni suomalainen joutuu kokemaan työn arvon oman työnsä menettämisen kautta. Työn menettäminen ei tarkoita vain toimeentulon heikkenemistä vaan koko oman elämänpiirin ja -tavan muuttumista. Jos uskoo työhön Suomen hyvinvoinnin lähteenä ja suomalaisten hyvinvoinnin lähteenä, on myös oltava valmis tekemään toimia, jotka lisäävät työn tekemistä. Nämä päätökset eivät aina ole helppoja, mutta jos uskoo työhön, on uskallettava käyttää sekä keppiä että porkkanaa sen määrän lisäämiseen.

Hallituksen talouspäätöksissä työn määrän lisääminen on punainen lanka koko päätöksenteon juonelle. Hallitus on sitoutunut joukkoon päätöksiä, joiden tavoitteena on lisätä suomalaisten osallistumista työmarkkinoille. Kyse on työvoiman tarjonnasta. Tätä työvoiman tarjontaa lisätään esimerkiksi pidentämällä työuria ja kannustamalla työn tekemiseen. (Mauri Pekkarinen: Miten?)

On olennaista hahmottaa, että työpaikkojen määrä Suomessa ei ole vakio. Mitä suurempi osa työikäisestä väestöstä on mukana työelämässä, sitä enemmän Suomessa on työpaikkoja. Tiedämme kansainvälisen tutkimuksen perusteella, että mitä suurempi osallistumisaste työmarkkinoilla, sitä alhaisempi on myös työttömyysaste.

Työvoiman tarjontaa lisätään laajalla toimenpidekokonaisuudella. Hallitus on esimerkiksi sitoutunut kolmikantaisesti neuvottelemaan eläkeratkaisun, joka lisäisi toteutuessaan työllisyyttä Suomessa valtiovarainministeriön arvion mukaan karkeasti 90 000 hengellä. Kotihoidon tuen jakamisen isien ja äitien kesken arvioidaan lisäävän työllisyyttä VM:n arvion mukaan karkeasti 6 000 hengellä. Asumistuessa käyttöön otettava 400 euron suojaosuus kannustaisi noin 40 000—50 000 työttömän joukkoa ottamaan vastaan osa-aikaista tai lyhytaikaistakin työtä. Työttömyysturvassa käyttöön otettava 300 euron suojaosuus koskisi vuositasolla lähes 100 000:ta työtöntä ja kannustaisi niitä meistä, joilla ei ole pysyvää työtä, mukaan työelämään. Tulevana syksynä hallitus tekee päätöksiä työvoiman tarjonnan lisäämisestä myös esimerkiksi opintoaikoja tiivistämällä ja tiukentamalla vuorotteluvapaan ehtoja.

Arvoisa puhemies! Toisaalta hallitus on tehnyt joukon päätöksiä, joiden tavoitteena on synnyttää Suomeen uusia työpaikkoja. Tämä tarkoittaa työllistämisen kustannusten ja kynnyksen alentamista, yksityisten investointien kannustamista ja myös julkisia investointeja.

Uusia työpaikkoja pyritään luomaan monin toimin. Hallitus on pyrkinyt edesauttamaan maltillisen palkkaratkaisun syntyä Suomeen esimerkiksi estämällä palkkaverotuksen kiristymisen sekä leikkaamalla väylämaksuja ja rataveroa. Neuvoteltu palkkaratkaisu alentaisi toteutuessaan työllistämisen kustannuksia ja lisäisi toteutuessaan työllisyyttä valtiovarainministeriön arvion mukaan karkeasti 15 000—20 000 hengellä.

Yhteisöverokannan leikkaus kannustaa yrityksiä investoimaan ja luomaan uusia työpaikkoja. VM:n arvion mukaan yhteisöveron alennus toisi Suomeen karkeasti noin 8 000—9 000 työpaikkaa.

Hallituksen työllisyyslisäbudjetilla potkaistaan käyntiin merkittäviä julkisia ja yksityisiä investointeja. VM arvioi, että lisäbudjetin työllisyysvaikutukset ovat noin 9 000 henkilötyövuotta vaalikauden loppuun ja yli 16 000 henkilötyövuotta vuoteen 2020 mennessä. Tämän lisäksi lisäämme resursseja Suomen Akatemialle ja Tekesille, joiden käyttämä raha toivon mukaan luo uutta työtä, uusia innovaatioita.

Kaikki nämä päätökset tähtäävät yhteen ja ainoaan tavoitteeseen: työn määrän lisäämiseen Suomessa. Näiden päätösten mittaluokkaa ei ole mitään syytä vähätellä. Samalla on pidettävä mielessä, että hallitus tekee marraskuun loppuun mennessä uusia päätöksiä sekä työvoiman tarjonnan että uusien työpaikkojen lisäämiseksi.

Toinen osa hallituksen rakennepoliittisesta ohjelmasta koskee julkisen sektorin tehostamista. Hallitus on asettanut tavoitteeksi, että kuntatalouden rakenteellinen 2 miljardin euron alijäämä kyetään purkamaan. Tämä tarkoittaa suomeksi sitä, että hallitus tekee päätökset, joilla helpotetaan suomalaisia kuntia katkaisemaan krooninen velkaantuminen. Kuntien alijäämää puretaan ottamalla käyttöön talousohjausjärjestelmä, jonka osana uudistetaan valtionosuusjärjestelmä sekä tehostetaan peruspalveluohjelmamenettelyä.

Hallitus karsii kuntien tehtäviä ja velvoitteita siten, että kuntien toimintamenoissa on mahdollista saavuttaa miljardin euron kokonaisvähennys vuoden 2017 tasolla. Kuntien velvoitteiden purkaminen vähentää kuntien työvoiman tarvetta ehkä jopa 20 000 hengellä. Tavoitteena ei kuitenkaan ole kuntatyöntekijöiden irtisanominen, vaan nimenomaan tervehdyttää kuntien taloutta siten, että irtisanomisilta voitaisiin välttyä. Tulevien neljän vuoden aikana kunnista jää eläkkeelle noin 68 000 henkilöä. Vaikka työvoiman tarve vähenisi 20 000 hengellä, kunnat joutuisivat silti palkkaamaan noin 50 000 uutta työntekijää palvelujen tuottamiseen.

Toinen osa julkisen sektorin tehostamista koskee kuntasektorin tuottavuuden parantamista. Valtioneuvoston toimivaltaa lisäämällä varmistetaan keskeisten kaupunkiseutujen yhdyskuntarakenteen eheys, alueiden elinvoimaisuuden kehittäminen ja palvelujen tehokas järjestäminen. (Sirkka-Liisa Anttila: Pelkkää sanahelinää!) Palvelutuotannon tuottavuuden lisäämiseksi hallitus käynnistää nyt syksyllä laajapohjaisen valmistelun nykyisen sosiaali- ja terveydenhuollon monikanavaisen rahoitusjärjestelmän uudistamiseksi. (Puhemies koputtaa)

Arvoisa puhemies! Yleisellä tasolla moni meistä ilmoittaa kannattavansa rakenteellisten muutosten tekemistä. Tosiasia kuitenkin on se, että jokaista uudistusta vastustaa aina pienempi tai suurempi joukko ihmisiä. Muutoksia vastustavat erityisesti ne, joita muutokset tavalla tai toisella koskettavat. Tämä on inhimillistä, vaikka muutos suhteessa nykytilanteeseen tai erityisesti tulevaisuuteemme ei olisi kovinkaan suuri.

Meidän on kaikkien tärkeää muistaa, että Suomea ei korjata vain korjaamisen ilosta. Suomea korjataan, koska yhteiskuntamme on epäkunnossa. Hallitus ei voi katsoa vain omaa lyhyttä etuaan, vaan velvollisuutemme on katsoa kokonaisuutta ja etsiä ratkaisuja. Monet työntekoa lisäävät tai julkisen sektorin tuottavuutta lisäävät päätökset tulevat kohtaamaan suurta vastustusta. Meillä ei kuitenkaan ole mahdollisuutta jättää korjaavia toimia tekemättä. Tekemättä jättäminenkin on päätös, josta joutuu kantamaan vastuun. Jos ei uskalla kohdata kritiikkiä, silloin tekemättömyys olisi paras valinta. Jos jättäisi Suomen tarvitsemat päätökset tekemättä, pitäisi olla poikkeuksellinen kyky elää soimaavan omantunnon kanssa — tai vielä parempi, jos omaatuntoa ei olisi lainkaan.

Pirkko Ruohonen-Lerner /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kuten kaikki tiedämme, Suomessa vallitsee suurtyöttömyys. Meillä on yli 300 000 työtöntä. Lisäksi piilotyöttömiä on Tilastokeskuksen heinäkuun tilastojen mukaan yli 120 000. Suuryritykset jatkavat edelleen irtisanomisia, ja meillä näyttävät kasvun mahdollisuudet olevan pk-sektorilla, joka ei elä kvartaalihuumassa. Tuoreen yritysbarometrin mukaan pienet ja keskisuuret yritykset pitävät kiinni henkilöstönsä määrästä ja uskovat tulevaisuuden kasvuun. Pk-sektorin tukeminen toisi myös tulosta. Miksei hallitus tee siirtoa tähän suuntaan, vaan hallitus edelleen jatkaa suuryritysten tukemista yritystuilla, jotka eivät kuitenkaan synnytä kasvua ja työpaikkoja? Tutkimusten mukaan ne on todettu hyvin tehottomiksi. Miksi hallitus ei muuta linjaansa tässä?

Juha Sipilä /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Arvoisa pääministeri, lähetin teille kysymykseenne vastauksen tästä meidän osinkoverouudistuksestamme. Jos teillä on siitä kysyttävää, niin mielelläni siihen vastaan.

Muutosvoimista, tilanteesta olemme samaa mieltä. Rakenteellisia uudistuksia tarvitaan. Emme vain ymmärrä, mitä siellä tekevät pakkoliitokset ja kotihoidon tuki. Näistä olemme eri mieltä. Mutta me olemme vastanneet täällä pääasiassa kysymyksiin. Toivoisimme, että myöskin te, herra pääministeri, vastaatte kysymyksiin. Onko hallitus luopunut talouspolitiikan päätavoitteestaan eli velkasuhteen taittumisesta, 1 prosentin suhteellisesta alijäämästä, työllisyysasteen nostamisesta 75 prosenttiin ja työttömyyden painamisesta 5 prosenttiin?

Muutosvoimista todellakin olemme samaa mieltä, mutta nyt pitäisi olla pääpainon siellä, mistä sitä uutta työtä syntyy. Nämä toimet, mitä sillä puolella tehdään, ovat auttamattomasti liian vähäisiä.

Lenita Toivakka /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Pääministeri korosti uudistusten välttämättömyyttä ja päätösten tärkeyttä nyt tässä vaikeassa ajassa. Eilen kuulimme täällä juhlaistunnossa, miten tärkeätä on sopiminen. Se on ollut aina tärkeätä, kun Suomi on elänyt vaikeita aikoja. Silloinkin tehtiin suuria tekoja, muun muassa kuntauudistusta saatiin eteenpäin.

Kysyisin tässä nytten edustaja Sipilältä kuitenkin — se jäi hieman aikaisemmassa keskustelussa epäselväksi — mikä on tämä keskustan oikea talouspoliittinen linja. Olemme kuulleet teidän osinkouudistuksestanne, teidän velanottonne on edelleen hieman epämääräistä meille, ja myöskin näistä rahastoasioista olemme kuulleet hyvin paljon. Mutta mikä on iso linja, miten suomalaiset siitä hyötyisivät, ja miten se on parempi kuin hallituksen linja?

Jouni Backman /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Pääministeri kävi hyvin läpi sitä laajaa kokonaisuutta, jolla hallitus reivaa Suomen kurssia nyt uusiksi. Edustaja Sipilä totesi, että keskusta on vastannut pääosin kysymyksiin. Jotkut kysymykset ovat jääneet vielä auki, ja yksi, mikä jäi ainakin toissa päivänä auki, oli vastaus siihen — kun hallitus käyttää valtion omaisuuden myyntituloja esimerkiksi infrainvestointeihin, koulutukeen ja niin edelleen — olisitteko te, kun vastustatte tätä, ottaneet vastaavan summan lisää velkaa vai leikanneet muita menoja. Jos olisitte leikanneet menoja, niin mitä menoja?

Risto Kalliorinne /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Pääministeri puhui puheessaan arvoista. Kaksi keskeistä arvoa, millä me täällä vasemmalla laidalla katsomme näitä rakenneuudistuksia ja budjettia: Kun nyt joudutaan tekemään välttämättömiä säästöjä ja rakenneuudistuksia, niin näitä säästöjä ei voi tehdä Suomen kaikista köyhimpien selkänahasta, vaan ne täytyy tehdä oikeudenmukaisesti. Toinen keskeinen arvo on se, että meidän tekemiemme veroratkaisujen täytyy olla oikeudenmukaisia. Ne eivät saa lisätä tuloeroja, niiden pitää kaventaa tuloeroja. Siihen nähden peilaamme näitä kaikkia uudistuksia ja budjetteja ja olemme tyytyväisiä, että Suomi on Euroopan ainoa maa, missä tällä hetkellä ei leikata sosiaaliturvaa eikä revitä säästöjä köyhimpien selkänahasta, ja olemme tyytyväisiä myös siihen, että osinkoverotuksen porsaanreikiä tukitaan ja sitä kautta tuloeroja kavennetaan ja aiemmat päätökset pääomaveron kiristyksestä ja solidaarisuusverosta ovat jo voimassa.

Osmo Soininvaara /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Se uusi suunta, mitä pääministeri tuossa hahmotteli, on ehdottomasti hyvä. On hyvä, että talouspolitiikassa ikään kuin lähdetään uudistamaan hyvinvointiyhteiskuntaa työn tarjontaa lisäämällä. Mutta täytyy myös sanoa, että meidän vaikeutemme ovat sitä luokkaa, että tarvitsemme ehkä tälle politiikalle sitten jossakin vaiheessa vielä jatkoa, jotta pääsisimme siihen 75 prosentin työllisyysasteeseen, joka on jokseenkin välttämätöntä, ettemme joudu menemään niitten maitten joukkoon, jotka sitten leikkaavat sosiaaliturvaa. Se tarkoittaa sitä, että meidän pitää pystyä työllistämään myös sellaista joukkoa, joka tällä hetkellä työnantajille ei ole ihan siinä niin kuin eturivissä, ihmisiä, joilla on aika huono koulutus, ja sitten pitkäaikaistyöttömien joukossa ja rakenteellisen työttömyyden sisällä on pääasiassa huonosti koulutettuja ihmisiä ja hyvin paljon sellaisia ihmisiä, joilla on (Puhemies koputtaa) joitakin puutteita terveydentilassaan.

Peter Östman /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Hallitus puhuu työn määrän lisäämisestä, ja pitkän aikavälin tavoitteena tämä on varmaan ihan hyvä, mutta huolestuttava tosiasia on, että Suomen tavaraviennin kehitystä varjostavat tällä hetkellä useat ongelmat ja yleisesti ottaen teollisuuden heikko kilpailukyky. Palkkaratkaisut yhdessä tuottavuuden kehityksen kanssa ovat merkittävin kustannuskilpailukykyyn vaikuttava tekijä. Hallitus on, saadakseen aikaan suotuisat työmarkkinaratkaisut, päättänyt yhteisöveron alennuksesta. Tämähän palvelee, niin kuin kaikki tiedämme, ensisijaisesti suurteollisuutta. Mutta työn määrän lisäämiseen on pitkä matka, koska tiedämme, että se on kuitenkin pk-sektorilla, missä uudet työpaikat syntyvät. Kysyisinkin, mitä hallitus aikoo tehdä pk-yritysten tilanteen helpottamiseksi. Onko mahdollista tehdä veronhuojennuksia muun muassa henkilöyhtiöihin?

Jyrki Yrttiaho /vr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Herra pääministeri, puheenne oli absurdi. Kannatte huolta työvoiman tarjonnasta, siis työttömyyden lisäämisestä. Kuinka paljon työttömyyttä pitäisi Suomessa lisätä, että Suomi lähtisi jälleen nousuun? (Ben Zyskowicz: Onko työn määrä vakio?) Hallitus tekee kaikkensa luodakseen työpaikkoja, näin te totesitte. Tänä vuonna budjetissa ja lisäbudjeteissa varatut työllisyysmäärärahat ovat 579 miljoonaa ja ensi vuodelle 511 miljoonaa euroa. Siis julkisin toimin työllistetään entistä vähemmän tilanteessa, jossa vienti syöksyy edelleen alas ja kotimaista kulutusta kiristetään ja tätä kautta työttömyyttä lisätään.

Arto Satonen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kyllä täytyy ihmetellä tätä edellistä puheenvuoroa. Jos verrataan niitä maita, jotka ovat meihin rinnastettavia ja ovat olleet tämän talouskriisin kurimuksessa, jos katsotaan Ruotsia ja Saksaa, niin siellä työllisyys on aivan eri tasolla kuin meillä ja siellä on myöskin aivan erilainen pohja rahoittaa hyvinvointiyhteiskunnan palveluita ja ne on nimenomaan saavutettu työn tarjontaa lisäämällä. Usein täällä väitetään, että esimerkiksi Saksassa se on tapahtunut sillä perusteella, että työntekijöiden asema on heikentynyt. Jos me katsomme niitä tilastoja oikeasti, niin toki sieltä löytyy se, että tällä hetkellä kokoaikaisessa työsuhteessa on 10 prosenttiyksikköä vähemmän kuin oli aikaisemmin. Mutta minkä takia? Koska niin moni uusi ihminen on tullut työmarkkinoille. Jos puhutaan siitä, että siellä on niitä, jotka tekevät niitä minijobeja, että heillä on köyhyysongelmia, se on totta. Joka viidennellä on, mutta 60 prosentilla työttömistä on, eli kun ihmisiä on saatu työttömyydestä työhön, niin (Puhemies koputtaa) huomattavasti on menty eteenpäin.

Jari Lindström /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Suora koppi tähän edustaja Satosen puheenvuoroon. Taloustutkija Juhana Vartiaisen tuore raportti Työvoima tehokkaaseen käyttöön väittää, että työtä syntyy, jos työvoimaa on tarjolla. Ilmarisen Jaakko Kiander ottaa kantaa hallituksen 200 000 uuden työpaikan tavoitteeseen näin: "Voisin karkeasti arvioida, että noin 100 000 maahanmuuttajaa auttaisi tämän tavoitteen saavuttamaan, Kiander laskee." Yleensä ulkomaalaisten palkkataso on alempi kuin kantaväestön. Kiander toteaa: "Kyllä tämä on maahanmuuton yksi taloudellinen logiikka, että maahanmuuttajat ovat halpaa työvoimaa ja pitävät siltä osin työvoimakustannuksia kurissa." Kysyn pääministeri Kataiselta: onko tämä logiikka myös hallituksen linja ja kanta?

Jukka Kärnä /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Työllisyysasteen nostaminen sinne 75 prosenttiin nykyisestä 68:sta on ihan oikea tavoite, ja siihen suuntaan pitää edetä.

Hieman hillitsisin niitä ihailevia katseita sinne Saksan suuntaan. 2000-luvun alussa sinne luotiin halpatyöpaikkoja, siellä useita miljoonia ihmisiä työskentelee 4—5 euron tuntipalkalla, jolla ei elä, eli sinne on luotu uusi työssä käyvien köyhien luokka. Sellainen tie ei saa olla Suomen tie.

Meidän pitää panostaa siihen osaamiseen, laatuun, tämäntapaisiin asioihin, siihen, että meille syntyy kasvuyrityksiä ja sitä kautta niitä uusia työpaikkoja. Suomen tie ei siis saa olla Saksan tie.

Kimmo Kivelä /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Keltaisen tiiliskiven finanssipolitiikan johdantokappaleessa on kohta "Toimenpiteet mahdollisten merkittävien poikkeamien eliminoimiseksi". Tämä on poikkeuksellinen alaluku. Vastaavaa ei löydy aiemmista talousarvioehdotuksista, mutta tässä taloustilanteessa se on varsin aiheellinen. Mutta kun tämän alaluvun 13:a riviä lukee useaan kertaan, niin ei voi välttyä ajatukselta, että tämän keltaisen kirjan sisältö on vain väliaikainen. Se on menossa uusiksi joko joulukuussa tai viimeistään talvella.

Miten on, herra pääministeri, uskotteko te itsekään talousarvioesityksen sisältöön? Onko näihin kolmeen kappaleeseen kirjattu se hallitusohjelman perälauta, jonka kautta vaalilupaukset ja hallitusohjelma riputellaan kuin sahajauhokuorma rapautuville teille?

Kimmo Tiilikainen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Pääministeri Katainen, teidän hallituksenne politiikka on epäonnistunut, ette ole tavoitteitanne saavuttaneet. Velkaantumisen piti taittua, ei onnistu: 100 miljardin raja menee puhki. Työttömyyden piti painua 5 prosenttiin, ei onnistu: 300 000, jopa 400 000 ihmistä on vailla oikeaa työtä.

Te puhutte kyllä työn määrästä ja julkisen talouden säästöistä ja muutosvoimista. Mutta hallituksen ja pääministerin on itse oltava muutosvoima, sillä suunnanmuutosta Suomi kaipaa. Tuo puhe työn määrän lisäämisestä on kaunista puhetta — mutta kun työpaikat hupenevat koko ajan! Työpaikat hupenevat: eilen viimeksi 1 300 työpaikkaa hävisi. Mistä uusia tilalle? Tai te puhutte säästöistä julkisessa taloudessa — kertokaa meille, kuinka paljon kuntien pakkoliitokset tuovat säästöjä. Kertokaa meille: kun kotihoidon tuki romutetaan, tuleeko siitä lisää menoja kunnille vai vähemmän menoja kunnille? Kertokaa.

Pääministeri Jyrki Katainen

Arvoisa puhemies! Kiitoksia palautteesta. Monetkaan asiat eivät ole niin mustavalkoisia kuin täällä helposti annetaan ymmärtää — että kaikki asiat olisivat joko sataprosenttisesti hyviä tai sataprosenttisesti pahoja. Elävä elämä ei tämmöistä yleensä tunnista.

Edustaja Ruohonen-Lerner kritisoi elinkeinotukia, sitä, että ne ovat tehottomia suuryrityksille. Suurin elinkeinotuki, joka on mainittu, on energiaveroleikkuri teollisuudelle. Toiseksi suurin taitaa olla Tekesin määrärahat eli teknologian kehittäminen. Kolmas, ehkä kaikkein suurin mittakaavaltaan, on alennetut arvonlisäverokannat. Jos nämä kaikki poistettaisiin, niin luulisinpa, että sen paremmin pienet kuin suuretkaan yritykset eivät Suomessa pärjäisi. Me poistamme tehottomimpia elinkeinotukia, mutta kyllä niillä aika monella tuella on myös joku järki. Eli poistamme niitä samaan aikaan kuin alennamme yhteisöveron tasoa. Hallitus ei lähde siitä, mistä jotkut muut tuntuvat lähtevän, että valitaan joko pk-yritykset tai teollisuus. Me tarvitsemme molemmat: me tarvitsemme uudesti kehittyvän teollisuuden, ja sitten me tarvitsemme kasvavia pk-yrityksiä. Tästähän esimerkiksi ihan uutena ilmiönä on tämä startup-kehitys, joka ei vielä tuota tavattomasti työpaikkoja, mutta toivon mukaan mahdollisimman moni niistä onnistuu ja lähtee kehittymään.

Tästä velkasuhteen taittumisesta emme ole luopuneet. Se todennäköisesti tarkoittaa mittavia lisäsopeutustoimia ensi keväänä. 1 prosenttiyksikön tavoite alijäämässä sen sijaan tarkoittaisi ehkä noin 2 miljardin lisäsopeutusta sen päälle, ja se ei todennäköisesti ole fiksua. Mehän viime keväänä teimme sen ratkaisun, että lähdimme jälleen kerran tavoittelemaan tätä velkasuhteen taittamista. Viime kevään päätökset riittivät siihen, mutta maali on liikkunut huonompaan suuntaan meistä riippumattomista syistä. Kun sitä velkasuhteen katkaisua tavoitellaan edelleen, se todennäköisesti tarkoittaa mittavia lisäsopeutustoimia. Sen takia me emme ensisijaisesti nyt katso sitä 1 prosentin alijäämää, koska se todennäköisesti johtaisi entistä syvempään taantumakierteeseen.

5 prosentin työttömyys ei näytä realistiselta, se pitää tunnustaa. Hallitusohjelma tehtiin valtiovarainministeriön talousarvioennusteiden mukaan. Ne olivat synkkyys—positiivisuus-akselilla ehkä puolessavälissä, hieman synkempiä kuin valtaosa silloin Suomessa tarjotuista talousennusteista. Niin edelliset kaikki muutkin hallitukset ovat tehneet, eli valtiovarainministeriön arvioon nojattiin, mutta ne arviot ovat muuttuneet maailman muutosten seurauksena. Ei sen takia, että ne arviot olisivat olleet vääriä, vaan sen takia, että maailma ympärillä on sulanut pidempään ja syvemmin kuin mitä silloin kukaan Suomessa pystyi arvioimaan.

Tässä tulee myös tämmöinen ajallinen harha. Monesti oppositiopoliitikot sanovat, että kolmessa kuukaudessa tai puolessa vuodessa valtio voisi luoda 100 000 uutta työpaikkaa, ettei tarvitsisi leikata. Että kun tehdään tämä yksi päätös, niin sen jälkeen kaikki työpaikat syntyvät, tai sitten valtio synnyttää ne, jos ei yksityiselle sektorille synny. Tämä on tyypillinen tämmöinen poliittisen retoriikan asia, johon toivoisin, että kukaan ei syyllisty, koska se johtaa kansalaisia harhaan.

Nämä merkittävät elinkeinopoliittiset toimet — kuten nyt yhteisöveron lasku ja osinkoveron muuttaminen kannustavammaksi — tulevat toimimaan, mutta se totta kai ottaa aikaa, koska pitää olla se yrittäjä, joka uskoo omaan toimintaansa, joka saa rahoitusta, joka löytää markkinat, joka tekee tuotteet joko Suomessa tai ulkomailla. Eli me teemme näitä asioita, mutta muutos ei tapahdu yhdessä yössä.

Edustaja Yrttiaho puhui tärkeästä asiasta, työn määrästä. Tämä on semmoinen asia, joka Suomessa pitää kyllä keskustella vielä pitkään auki. Jos katsotaan vaikkapa niitä maita, joissa talous on tällä hetkellä vahvin, Ruotsia ja Saksaa, niin siellä työn tarjonta toimii Euroopassa parhaiten. Eli työpaikkojen määrä Suomessa ei ole vakio, hyvät ystävät. (Mauri Pekkarinen: Tästä me olemme pääministerin kanssa samaa mieltä!) — Kiitos tuesta, edustaja Pekkarinen. (Mauri Pekkarinen: Siihen se loppuikin!) Eli meidän pitää tehdä sekä työpaikkojen lisäämiseen mutta myös työvoiman tarjontaan liittyviä muutoksia, koska molemmat tukevat talouskasvua. Työ luo työtä. Kun ihminen menee työhön, hän saa elämälleen sisältöä, hän maksaa siitä myös veroja, ostaa ruokaa, se työllistää osittain jonkun toisen ihmisen. Eli työ luo työtä. Jos tätä ei hyväksy, silloin talouspolitiikka on todella erilaista, silloin siis ollaan todella erilaisilla linjoilla. Minä olen huomannut, että täällä on erilaisia linjoja uskossa siihen, kuinka paljon työtä arvostetaan, ja sen takia me teemme yhtä sun toista, pieniä ja suuria kysymyksiä, joilla lisätään työvoiman tarjontaa.

Eläkeratkaisu on mittaluokaltaan suurin. Palkkaratkaisu tukee tätä samaa, se tukee ostovoimaa, talouskasvua, mutta sitten on myös näitä: esimerkiksi suojaosuus työmarkkinatukeen, asumistukeen. Eli kannattaisi tehdä edes vähän työtä, koska työ luo työtä. Jos uskoo työhön, pitää uskaltaa tehdä pieniä ja suuria asioita, että saadaan työvoiman tarjontaa. Tästä näkökulmasta tämä kotitalousvähennyskin on perusteltu, (Puhemies koputtaa) anteeksi, kotihoidon tuen muutokset ovat perusteltuja. Kotitalousvähennyskin on perusteltu. (Naurua)

Pentti Kettunen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Pääministeri Katainen puhuu kauniisti, hän kuorruttaa kakun kermavaahdolla. Mutta samalla totean, että minulle on tullut se käsitys, että hallitus ei näe suuria linjoja. Hallitus harhailee niin kuin dementikko Kainuun korvessa. (Seppo Kääriäinen: Se on paha tilanne!) Ja jos ette minua, herra pääministeri, usko, niin lukekaa tämä Valtiontalouden tarkastusviraston vuosikertomus, jossa Valtiontalouden tarkastusviraston pääjohtaja puheenvuorossaan antaa ankaran arvostelun ja kritiikin hallituksen ja hallituksen johtavien ministerien toiminnalle. Lukekaa tämä ja ottakaa opiksi.

Seppo Kääriäinen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Olette nimittänyt tämän budjettikirjan ja muunkin politiikkanne "työlinjaksi". Sehän on sanana erittäin hyvä ja paljon lupaava. Suomessa on työttömiä 300 000 taikka jopa puoli miljoonaa, riippuu määritelmästä. Eilinen päivä oli juhlapäivä täällä mutta muutoin yhteiskunnassamme erittäin synkkä päivä: STX-Rauma takana, Metso, Tiimari. (Eduskunnasta: Uusikaupunki!) — Uusikaupunki pitää muistaa sivussa. — On aihetta puhua näivettymisriskistä. On aihetta puhua näivettymisriskistä, ja se on vakava paikka tälle yhteiskunnalle.

Minun kysymykseni on se, että kun ongelmat ovat järeää luokkaa, niin ovatko sitten hallituksen lääkkeet, toimenpiteet, yhtä järeää luokkaa, että selviydyttäisiin, että työpaikkoja alkaisi syntyä. Silloin kyllä katse kohdistuu nimenomaan pk-yrityksiin. Onko sinne annettu riittävästi mahdollisuuksia työllistää suomalaisia, tehdä uusia työpaikkoja suomalaisille? Onko mittaluokka teidän mielestänne riittävän järeä, herra pääministeri?

Petteri Orpo /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Hallituksen päätösten kokonaisuus, joka saatiin pari kolme viikkoa sitten aikaan ja joka itse asiassa eilen sinetöityi, kun työmarkkinajärjestöt pääsivät sopuun palkkaratkaisusta lopullisesti, on järeää luokkaa, edustaja Kääriäinen. Tässä on merkittävä neljän toimenpiteen, päätöksen, kokonaisuus: tämä elvyttävä budjetti, lisätalousarvio, rakennepaketti ja työmarkkinaratkaisu. Nämä luovat sellaisen kokonaisuuden, että oikeasti voidaan uskoa, että Suomen talous saadaan parempaan jamaan, työllisyys paranemaan ja saadaan uskoa tulevaisuuteen. Edustaja Tiilikainen, kannattaisi perehtyä näihin eikä vain yksinkertaisesti haukkua niin paljon.

Täällä on paljon erinomaisia toimenpiteitä, ja jos oikein ymmärsin edustaja Sipilän puheenvuorosta, te vastustatte lähinnä kotihoidon tuen kehittämistä ja kuntauudistusta, (Sirkka-Liisa Anttila: Ei ole kehittämistä vaan leikkaamista!) ja jos ne erot teidän talouspoliittisessa linjassanne hallituksen linjaan ovat tässä, niin kovin lähellä silloin olemme toisiamme, koska siellä on lukemattomia toimenpiteitä, joista nyt tulkitsen teidän olevan samaa mieltä.

Kimmo Tiilikainen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Pääministeri ei valitettavasti vastannut kysymykseen. Jäi nyt vielä hieman epäselväksi tämä kokoomuksen ja hallituksen linja, että kun te romutatte kotihoidon tukea, niin syntyykö siitä nyt vähemmän kustannuksia kunnille vai enemmän kustannuksia kunnille. Tähän toivon nyt kokoomukselta vastausta.

Pääministeri, lupasitte, että ensi keväänä teette lisää sopeuttamistoimia, ja viittasitte viime kevään sopeutustoimiinne. Kuitenkin viime kevään kehyspäätöksen jälkeen asiakirjoissa lukee, että tekemänne päätökset sopeuttavat valtiontaloutta 5,2 miljardilla eurolla. Nyt käsitteillä olevassa budjetissa sanotaan, että toimet sopeuttavat valtiontaloutta 4,5 miljardia. Mihin kolmen kuukauden aikana kesällä hukkaantui 700 miljoonan euron vaikutus teidän teoistanne, ja kuinka suuria sopeutustoimia uskallatte jo nyt uhata suomalaisille ensi kevääksi?

Tarja Filatov /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä taistellaan siitä, tarvitaanko työn kysyntää vai tarvitaanko tarjontaa. Varmasti tarvitaan molempia, koska ne kulkevat käsi kädessä. Kyse on kuin munasta ja kanasta: on vaikea sanoa, kumpi on ensin. Mutta hallitus on tehnyt muutakin kuin työn tarjonnan elementtejä, koska nämä yksin eivät riitä. Tarvitaan myös sellaisia olosuhteita, joissa niitä työpaikkoja syntyy muiltakin osin kuin työn tarjonnan suhteen.

Mutta kolmas tärkeä pilari, joka talouspolitiikassa on, on julkisen sektorin tuottavuuden nostaminen. Haluaisin haastaa pääministeriä miettimään sitä, mitä se tuottavuus julkisella sektorilla on. Sote-uudistus ja kuntauudistus ovat niitä isoja rakenteellisia uudistuksia, mutta kun meidän tuottavuuskäsitteemme tulevat tavarateollisuudesta ja ovat hiukan toisenlaisia kuin mitä julkisissa palveluissa tarvitaan, niin meidän pitäisi myös miettiä, mikä se oikea tuotos on. Jos kylmästi lasketaan, niin työttömyyden noustessa esimerkiksi te-toimistojen tuottavuus nousee automaattisesti, koska tulee enemmän suoritteita. Mutta se ei vielä kerro siitä, työllistyvätkö ihmiset. Tämä sama koskee terveydenhuoltoa, vanhuspalveluita, koulutusta ja montaa muuta. Usein tuottavuus on mitattavissa vasta elämänkaaren mitalla.

Kari Uotila /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Oppositio on kaksi ja puoli vuotta vaatinut vakauttavaa työmarkkinaratkaisua, rakenteellisia uudistuksia, elvytystä sellaisissa tehtävissä, jotka joka tapauksessa olisivat edessä, kuten homekoulujen korjaaminen ja niin edelleen. Nyt, kun tämä on tehty tällä isolla paketilla, on huuli pyöreänä oppositiolla (Välihuutoja) ja etsitään pikkuseikkoja ja takerrutaan niihin.

Mutta, arvoisa pääministeri, tässä on myöskin kysymys psykologiasta, ja kun viittasitte siihen, että tämä velkaantumisen taittaminen on nähtävästi aika kova haaste ja voi edellyttää lisätoimenpiteitä, niin varoittaisin oikeastaan tästä, koska nyt olisi syytä katsoa, mihin tämä paketti kokonaisuudessaan johtaa, miten se toteutetaan, minkälaisia vaikutuksia saadaan aikaan. Jos nyt lähdetään siitä, että keväällä teemme mittavia lisäsopeutuksia, veronkiristyksiä, leikkauksia, niin pelkäänpä, että sillä on tähän kansaan psykologisesti negatiivinen vaikutus, kun muutenkin ostovoima joka tapauksessa on heikkoa ja tarvittaisiin tällaista optimistista eteenpäin suuntautumista.

Christina Gestrin /r(vastauspuheenvuoro):

Herr talman! Arbetslösheten beror på många olika orsaker. Och för ungas del så handlar det ofta om att arbetsgivare inte vågar anställa i ekonomiskt osäkra tider, och det här problemet borde man försöka lösa. Det behövs säkert morötter för företagen, för arbete vet vi att det finns.

Työllisyystilanne vaihtelee myös Suomessa. On alueita Suomessa, jotka pärjäävät varsin hyvin, kuten esimerkiksi Rannikko-Pohjanmaa. Siellä myös maahanmuuttajien osuus työntekijöistä yrityksissä on suuri. Asiantuntevasta suomalaisesta ja muunmaalaisesta työvoimasta on jopa suuri pula esimerkiksi Vaasan energiaklusterissa. Olisikin mielestäni hyvä nostaa esille hyviä alueellisia esimerkkejä hyvän työllisyyden ylläpitämiselle.

Satu Haapanen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Haluan kiinnittää huomion pohjoiseen, nimittäin arktisella alueella, Barentsin alueella ja pohjoisessa jylläävät valtavat voimat. Pohjoiset alueet sisältävät todella suuria mahdollisuuksia vihreän teknologian, luonnonvarojen kestävän hyödyntämisen ja työvoiman hyödyntämisen näkökulmasta. Norjasta kuuluu selkeitä pyyntöjä: tulkaa tänne töihin. Siellä on valtava pula kaikkien alojen työntekijöistä, ja vaikka ihanteellista olisi, että työpaikat löytyisivät omasta maasta, niin tässä tilanteessa on syytä myöskin avata silmät sille, mitä lähialueilla tapahtuu. Ihmettelen, miksi suomalaiset eivät tartu tähän tilaisuuteen.

Kysynkin, arvoisa pääministeri, teiltä, missä määrin hallitus tiedostaa pohjoisen tarjoamat mahdollisuudet Pohjois-Norjassa, Barentsin alueella, Venäjällä, Pohjois-Suomessa viennin edistämisessä ja työllisyyden edistämisessä. Voisiko hallitus tukea työvoimapalveluja kehittämällä suomalaisten hakeutumista nyt töihin sinne, missä niitä töitä on, hakemaan kansainvälistä kokemusta? Meillä on muun muassa vahva ruotsin kielen taito hyvä perusta työhön siirtymiselle (Puhemies koputtaa) muille alueille.

Maria Tolppanen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minkä takia hallitus ei halua millään tavalla tukea pienyrityksiä ja ammatinharjoittajia? Tässä maassa on 180 000 ammatinharjoittajaa. Heistä 45 000 elää tällä hetkellä köyhyysrajan alapuolella, ja viimeisen puolentoista vuoden aikana 50 000 tällaista pikkuyritystä on pantu kiinni. Näitä ihmisiä auttaisi suunnattomasti se, että alvin alarajaa nostettaisiin nykyisestä 8 500 eurosta 20 000 euroon tai jopa 50 000 euroon, joka on aika monessa muussa Euroopan maassa. Silloin jos nämä pienyritykset pystyttäisiin pitämään pystyssä, ne saattaisivat mahdollisesti jopa työllistää jonkun kaverinkin siihen samaan yritykseen. Siellä on se todellinen potentiaali tähän maahan. Ne ovat niitä yrityksiä ja ne ovat niitä kädentaitajia, jotka eivät kuljeta ammattitaitoaan tämän maan rajojen ulkopuolelle.

Arja Juvonen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kuinka tehdä työnteosta innostavaa ja kannattavaa? Yli 20 vuotta hoitotyötä — Kevan eläkepäätöksen mukaan eläke alle 700 euroa. Se todella kannustaa lähtemään Norjaan töihin, niin kuin tässä edustaja edessäni kertoi.

Olen erittäin huolissani työurien pidentämisestä, sillä Suomessa on asenneongelma: on ongelmallista, että harva työnantaja haluaa palkata yli 50-vuotiaan. Mitä ihmettä me voimme tehdä tälle? Kuinka me pystymme puhuttelemaan yrityksiä, että yrittäjät, yritykset todella ottaisivat ikääntyneen työntekijän?

Olen äärettömän huolestunut kasvottomasta omistamisesta ja siitä, kuinka tuotto maksimoidaan tilanteessa kuin tilanteessa. Oletteko te, hyvä pääministeri, tietoinen todellisesta yritysten tilanteesta tällä hetkellä, vai perustuuko tämä vain arvailuihin? Onko todellisia arvioita takana? Nimittäin yritykset irtisanovat laman uhan alla työntekijöitä päivittäin ja säännöllisesti.

Maanantaina oli eduskunnassa avoimet ovet, ja ihmisten kolme suurinta huolta olivat (Puhemies koputtaa) työttömyys, nuorisotakuu ja terveyskeskukseen pääsemättömyys.

Eero Reijonen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kun kuunteli pääministerin esittelypuheenvuoroa, niin tuli semmoinen kuva, että uusia työpaikkoja syntyy kuin liukuhihnalta. Tosin totesitte, että se on VM:n arvio. Nythän on käynyt niin, että kokoomuksen suuryrityksiä suosiva yrittäjyyspolitiikka on tullut tiensä päähän. Se näkyy näistä irtisanomisista, joita on ollut viime aikoina varsin runsaasti.

Kysymys kuuluu: otatteko tosissanne tämän pk-yrittäjyyden tukemisen? Se on ainut tie menestykseen. Suomessa on kymmeniätuhansia pk-yrittäjiä, joilla on vahva tase keskustahallitusten ansiosta, (Naurua) jotka ovat nyt pitäneet kiinni työvoimastaan. Se on mahdollistanut sen, että irtisanomisia pk-sektorilla ei ole tapahtunut. Mikä on teidän näkemyksenne? Tuletteko te vastaan verotuksessa myös pk-yrittäjien suuntaan ja tuetteko rahoitusmalleja kasvuhakuisille pk-yrittäjille?

Harri Jaskari /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minä luulen kyllä, että tämä vahva tase on yrittäjien ansiota eikä keskustahallituksen ansiota. (Ben Zyskowicz: Hyvä, Harri! Kerrotaan yrittäjille, että keskusta ottaa siitä kunnian!) Kiitos näille yrittäjille lämpimästi siitä.

Kokonaisuutena voisi katsoa, kun tätä keskustelua käy, että meillä olisi ehkä todellakin vakavan keskustelun paikka talouspolitiikasta, yrittäjäpolitiikasta, kasvupolitiikasta. On aika hassu tilanne kritisoida voimakkaasti vaikka Ruotsia tai Saksaa, jotka tekevät sitä työtä, että työn tarjonta lisääntyy ja työpaikkojen määrä lisääntyy, ja ne turvaavat hyvinvointiyhteiskunnan. Emme kai me halua, että meillä on köyhiä työttömiä, vaan sellaisia ihmisiä, jotka pääsevät työn syrjästä kiinni, pääsevät maksajapuolelle tässä yhteiskunnassa.

Mutta siitä yrittäjyyspuolesta olisi kyllä hyvä keskustella myöskin laajemmin vaikka niin, että yrittäjien sosiaaliturva tulisi samantyyliseksi kuin työttömien sosiaaliturva. Eli ei pudottaisi kokonaan sosiaaliturvan ulkopuolelle, kun aloitetaan yritys. Se helpottaisi yrittäjän aloittamista ja kasvamista myöskin.

Tässä oli tämäntyylisiä esityksiä, (Puhemies koputtaa) joita voisi miettiä jatkossa.

Jari Lindström /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Taas joudun tarttumaan tähän edustaja Jaskarin puheenvuoroon. Haluaisin kysyä pääministeriltä — ymmärrän, että teille tulee paljon kysymyksiä, äsken ainakin minulta meni ohi, vastasitteko, mielestäni ette vastannut kysymykseeni — onko hallituksen linja se, että Suomeen halutaan halpatyövoimaa. Kertokaa se ihan avoimesti, jotta tiedämme, miten suhtaudumme teidän esityksiinne.

Pääministeri Jyrki Katainen

Nyt on tilanne, että en pysty vastaamaan kahdessa minuutissa kaikkiin kysymyksiin, niin kuin hyvin tiedätte.

Aloitetaan halpatyövoimasta: Ei ole tarkoitus. Sen takia me teemme toimenpiteitä, että Suomessa olevat työikäiset ja työkykyiset ihmiset, jotka eivät ole työvoiman käytössä, tulisivat työvoimaan. Niin kuin nyt näette, meillä on lukuisia esimerkkejä siitä, millä halutaan saada työikäinen ja terve suomalainen ihminen työhön, edes osa-aikatyöhön tai väliaikaiseen työhön. Niitä toimia tässä nyt tehdään. Eli ei ole tarkoitus tuoda ulkomailta halpatyövoimaa.

Edustaja Kääriäinen kysyi, ovatko toimet riittävän mittavia. Varmaan voidaan tehdä aina enemmän, mutta jos katsoo sitä, mitä tässä nyt on tehty työvoiman tarjonnan, talouskasvun, kasvun luomiseksi, rakenteiden uudistamiseksi: Kun eläkeratkaisu syntyy, sen vaikutus on 90 000 henkeä. Kotihoidon tuen muutoksella se on pienempi, mutta silläkin saadaan semmoinen noin 6 000—7 000 ihmistä takaisin. Asumistuen suojaosuus koskettaa 40 000—50 000:ta ihmistä, toivon mukaan moni heistä saisi edes osa-aikatyötä. Työttömyysturvassa 300 euron suojaosuus koskettaa 100 000:ta. Palkkaratkaisu, noin 15 000—20 000 työntekijää lisää; yhteisöveron alennus, 7 000—9 000; ja lisäbudjetin vaikutukset vaalikauden loppuun 9 000 ja sitten vuoteen 20 mennessä 16 000. Eli aika isoja nämä ovat.

Pk-yritysten osalta: Tapasin toissa aamuna Suomen Yrittäjien työvaliokunnan. Me keskustelimme, emme veroista, heillä ei ollut suurta muutosta niihin, joitakin pienempiä, mutta ne ovat mittakaavaltaan aika pieniä, kuten henkilöyhtiöihin. Heillä oli toiveita, mutta ne ovat mittakaavaltaan pieniä, niin että niillä ei saada tuhansissa mitattavia työllisyysvaikutuksia, vaikka ne otettaisiin. He tunnustivat sen itsekin. Mutta me puhuimme koulutuksesta ja työvoiman tarjonnan lisäämisestä ja työnteon kannustavuuden lisäämisestä eli niistä toimista, mitä tässä tehdään, ehkä oppisopimuskoulutuksen reivaamisesta niin, että se on entistä kannattavampi.

Minä jatkan vielä sitten keskustan eduskuntaryhmän puheenjohtajan vastauksesta seuraavan kerran, kun saan puheenvuoron.

Tämä kotihoidon tuki: Todennäköistä on, että päivähoidon kysyntä lisääntyisi, sehän on yksi osa tätä, jolloin kustannukset kunnissa kasvavat. Toisaalta, kun ihminen menee työhön, hän maksaa palkkaveroa. Eli se yhteisvaikutus jää nähtäväksi, ja sitä ei voi sanoa, mutta niin kuin nyt olemme moneen kertaan sanoneet, hallitukselle kotihoidon tuen muutos ei ole säästötoimi, vaan sillä pyritään lisäämään työvoiman tarjontaa ja toisaalta vaikuttamaan työelämän tasa-arvon lisääntymiseen. (Markku Rossi: Kuntien menot lisääntyvät!)

Eli minä vielä sitä tähän loppuun korostan, että jos uskoo työn arvoon, jos uskoo siihen, että työllä ja vain ja ainoastaan työllä hyvinvointia ylläpidetään, me tarvitsemme lisää työpaikkoja ja lisää työvoimaa, koska tästä vuodesta eteenpäin joka ikinen vuosi Suomessa on vähemmän työikäisiä ihmisiä. Joten jos me teemme saman verran työtä joka vuosi, niin meidän verotulomme laskevat hyvin merkittävästi ja hyvinvointi laskee. (Markku Rossi: Sen voi kertoa Tiimarin myyjille!) Eli me tarvitsemme työikäiset ja terveet ihmiset työhön.

Kimmo Tiilikainen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Meillä on muutama satatuhatta ihmistä vailla työpaikkaa, vaikka olisi halukkaita, valmiita työhön tältä seisomalta ja istumalta.

Mutta, arvoisa pääministeri, kysyin tiistaina valtiovarainministeriltä ja tänään kysyin teiltä, mihin katosivat 700 miljoonan sopeutustoimet, ja toistan nyt sen kysymyksen. Kehyspäätöksen yhteydessä totesitte, että sopeutustoimet toteutetaan vuoteen 2015 mennessä ja ne kohentavat valtion rahoitusasemaa 5,2 miljardia. Nyt budjettikirja kertoo, että toimet toteutetaan edelleen vuoteen 2015 mennessä ja ne kohentavat valtion rahoitusasemaa 4,5 miljardilla. Eli 700 miljoonaa noista tehdyistä toimista, niitten vaikuttavuudesta, on kadonnut kesän aikana. Kysyn sitä, mihin se on kadonnut. Toivon saavani vastauksen, tai sitten jos vastausta ei tule, niin miksi sitä vastausta ei tule?

Pirkko Ruohonen-Lerner /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Meillähän on satojatuhansia työttömiä tällä hetkellä jonossa, ja hallitus haluaa edelleen saada kotiäidit, jotka ovat kotona hoitamassa pieniä lapsia, sinne pitkän jonon päähän. On aivan käsittämätöntä, mikä vimma hallituksella on saada lisää työttömiä kortistoihin, koska mistä niitä työpaikkoja tulee lisää, (Jouko Skinnari: Naisilla on hyvä koulutus!) vaikka lisätään tätä jonon pituutta?

Eilen oli mielenkiintoinen uutinen siitä, että hallitus suunnittelee työttömien pakkotyöllistämistä, jonkinlaista velvoitetyöllistämistä, joka vaikuttaa vähän paluulta 60—70-luvulle. Kysynkin arvoisalta pääministeriltä, minkälaisia suunnitelmia hallituksella on velvoitetyöllistettävien osalta, mistä niitä työpaikkoja hankitaan ja luodaan ja onko myös koulutettujen työntekijöitten tarkoitus mennä siivoamaan ja tiskaamaan astioita.

Kari Rajamäki /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kansallisen selviytymisen ja eheyden kannalta on kyllä nyt rehellisesti myös käytävä arvokeskustelua ja ratkaisuiden arjen vaikutuksia paremmin läpi kuin me ehkä teemme täällä.

Se on totta, kun pääministeri sanoi, että rakennemuutoksia vastustetaan aika ajoin. Niin SDP:n ajamaa peruskoulua ja kansanterveyslakiakin vastustettiin rajusti tässä salissa, ja samalla tavalla sosialidemokraatit eivät voi olla ymmärtämässä sellaista lähestymistapaa, jota edustaa se totuus, joka tulee nuorten ja imeväisten suusta, Kokoomusnuorten taholta esimerkiksi, että työehdoista sovittaisiin työpaikalla — maassa, jossa irtisanominen on helpointa ja halvinta Euroopan unionissa, palattaisiin 30-luvulle. Näissä on pakko kyllä käydä myös tätä keskustelua paremmin läpi.

Keskustalta olisin odottanut myös näihin liittyviä näkökohtia. Te yhdytte tällaisten kovien arvojen tuloon tähän työmarkkinatilanteeseen hengessänne. Olittehan te edellisessä porvarihallituksessa myymässä valtion omistusta, Kemiran tuhoamassa, kasvun eväät hävittämässä, veropohjaa murentamassa ja tekemässä myöskin tältä osin (Puhemies koputtaa) aikamoista perintöä meidän nykyiseen tilanteeseen.

Lauri Heikkilä /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Pääministeri Katainen sanoi alustuspuheessaan, että kuntien velvoitteita puretaan, että on paljon esityksiä hallituksen budjettia tehdessä tullut. Ilmeisesti tämä johtuu siitä, että valtion rahapulassa palvelut viedään kuntalaisilta etenkin syrjäisissä kunnissa ja kuntia pakotetaan pakkoliitoksiin. Toisaalta strategioissa lukee, että maa halutaan pitää kokonaan asuttuna ja hyvinvointia halutaan lisätä, ja jos katsotaan EU:n tulevia maataloussuunnitelmia, niin sieltä maaseudulta ollaan leikkaamassa vuonna 2014 noin 30 prosenttia nykyisistä maataloustuista. Miten hallitus ja pääministeri näkee, että nämä asiat auttavat sitä, että Suomi osaltaan pystyy vastaamaan maailman ruokaturvasta (Puhemies koputtaa) ja että budjetti pysyy jotenkin hallussa, ettei jouduta ostamaan velalla ruokaa ulkomailta suomalaisille?

Paula Lehtomäki /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Pääministeri Katainen, te perustelitte kotihoidon tuen leikkausta sillä, että te uskotte työn arvoon. Minä haluan korostaa sitä, että Suomen Keskusta uskoo myös kotona tehtävän työn arvoon, erityisesti silloin, kun se tapahtuu omien pienten lasten parissa.

Te itsekin myönsitte, että tämä lisää päivähoidon tarvetta eli siis lisää kuormitusta kunnille. Toisaalta te olette tänään täällä jälleen kerran todennut, että kuntien tehtäviä tullaan merkittävästi karsimaan. Eli yhdellä kädellä lisätään ja toisella karsitaan. Mutta tähän karsintaan liittyen, pääministeri, minä luulen, että hyvin monet suomalaiset olisivat pikkuhiljaa kiinnostuneita tietämään, mitä ovat ne kuntien tehtävät, joita te aiotte karsia. Mitä ovat ne palvelut, joita te aiotte viedä suomalaisilta ihmisiltä pois? Kuinka tämä miljardiluokan kuntien tehtävien karsinta oikein toteutetaan?

Jaana Pelkonen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Työnteon tulee aina olla joutenoloa kannattavampaa, ja yhteiskunta, jossa työ ei kannata, ei ole terve. Näitä kyseisiä lauseita on kuultu hoettavan ja puhuttavan jo lukuisien vuosien ajan. Nyt tilanteeseen on onneksi tulossa hieman muutosta, kun käyttöön otetaan muun muassa työttömyysturvan ja asumistuen suojaosuudet ja osatyökykyisten työllistämisohjelma. Nämä ovat erittäin tärkeitä askelia mutta eivät suinkaan yksin tee autuaaksi saati poista kaikkia ongelmia. Kysyisinkin pääministeri Kataiselta, mitkä voisivat olla seuraavia mahdollisia askelia, jotta lyhyenkin työn vastaanottaminen kannattaisi aina.

Johannes Koskinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Jatkaisin tuosta teollisuuden näivetysongelmasta, johon edustaja Kääriäinen ja muutkin ovat kiinnittäneet huomiota. Tämähän on todella kansallisesti äärimmäisen huolestuttava asia, että nämä uutiset jatkuvat, että edelleen menetetään keskeisestä perusteollisuudesta jatkuvasti työpaikkoja.

Hallitushan on esityksessään hakenut laajalti tämmöisiä välillisiä keinoja, joilla tilannetta kohennetaan verotuksen, työn saatavuuden osalta, työmarkkinaratkaisujen kautta ja niin edelleen, mutta edelleenhän sieltä puuttuu se pala, miten saadaan teollisuus- ja elinkeinopolitiikka aktiivisemmaksi, miten pystytään turvaamaan kasvavien yritysten työpaikkojen tulo Suomeen ja pysyminen Suomessa. Tässä selvästi tarvittaisiin tämmöinen rytminvaihdos. Siellä on joitakin ituja tästä kasvurahastosta ja Finnveran laventamisesta ja Teollisuussijoituksen uudesta roolista, mutta siitä puuttuu selvästi hyvin laaja pala sitä aktiivista teollisuuspolitiikkaa, josta Suomi pystyi 70-luvulla, 80-luvulla rakentamaan sen hyvinvoinnin pohjan, joka johti Nokian kaltaisiin menestystarinoihin. (Puhemies koputtaa) Kun nyt ei ole semmoista yksityistä vetovoimaa, niin julkisen vallan, valtion, pitää olla se aktiivinen moottori.

Pirkko Mattila /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olen aivan samaa mieltä pääministerin kanssa, mitä sanoitte tuossa alustuksessa, että kunnilla on liikaa tehtäviä tulopohjaan nähden, ja niitä täytyy karsia, mutta nyt ollaan menossa leikkaukset edellä. Nyt on leikattu ja leikataan valtionosuuksia kunnilta, mutta yhtään kuntien tehtävää ei ole karsittu, ei vähennetty. Eli kunnat ovat velkaantumassa edelleenkin, eikö niin? Ei kunnilla ole muuta vaihtoehtoa kuin ottaa lisää velkaa. Kysymykseni kuuluukin: kuinka pitkään arvioitte, että kuntien velkaantuminen jatkuu tällä budjetilla?

Sirkka-Liisa Anttila /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Vielä näistä kotihoidon tuen vaikutuksista. Pääministeri, te puhuitte työstä kauniisti. Täällä minusta edustaja Lehtomäki tarkensi erittäin tärkeän asian: kotona tehtävä työ on myöskin arvokasta. Mutta te unohditte sen, että noin 30 prosenttia, jopa vähän enemmän, nykyään kotona lapsia hoitavista äideistä joutuu suoraan työttömyyskortistoon, aivan suoraan sinne. Lapsi pannaan päivähoitoon, jos isä ei pysty sitä taloudellisista syistä jäämään hoitamaan. Tämäkö nyt sitten on sitä, mitä te todella haluatte?

Varsinaisesti pyysin puheenvuoron, kun te totesitte omassa ensimmäisessä puheenvuorossanne, että te lisäätte innovaatiorahoitusta. Pääministeri, mistä tulee tämmöinen tieto? Budjetin sivulla 552: 26 miljoonaa leikkauksia. Kuka on teidän puheenne kirjoittanut, kun näin väärää tietoa jaetaan?

Eero Lehti /kok(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! 40 vuotta sitten suunnilleen Suomessa oli 64 000 työtöntä ja presidentti määräsi hätätilahallituksen koolle. Samalla laskentaperiaatteella meillä taitaisi olla noin 350 000 työtöntä tällä hetkellä. Henkilökohtaisesti en tiedä mitään muuta palvelua, tuotetta tai vastaavaa, jota olisi yhtä vaikea ostaa kuin työtä. Työhön liittyy niin paljon erilaisia sidonnaisuuksia.

Osmo Soininvaara esitti kerran oivan ajatuksen, jonka hän oli ulkomailta ottanut matkaansa: jos henkilön työmarkkina-arvo ei yllä alimmalle TESin tasolle, valtio subventoi sen työn, jolloin ei synny matalapalkkatyötä mutta ihminen pääsee töihin, ja työtä, jos se on asiallista ja normaalisti hinnoiteltua, on pakko ottaa vastaan. Tässä järjestelmässä siis mennään työehtosopimusten alatasolle, mutta valtio korvaa loput.

Suomeen on syntynyt 150 000 yritystä, mutta niistä 95 prosenttia on aloittaessaan (Puhemies koputtaa) päättänyt, etteivät ota edellä mainituista syistä ketään palvelukseensa.

Merja Kuusisto /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On totta, että kunnilla on todella tiukka taloudellinen tilanne tällä hetkellä ja kaikki ennusteet näyttävät, että näin myös jatkuu tulevinakin vuosina. Sen takia on äärettömän tärkeätä, että kuntien palveluita mietitään uudelleen mutta pidetään myös huolta siitä, että peruspalvelut säilyvät ja ihmiset saavat sosiaali- ja terveydenhuollon ja koulutuspalveluita ja niin edelleen. Mutta pidän erittäin tärkeänä myös, että tämä kuntarakenneuudistus lähtee ihan oikeasti käyntiin. Tällä hetkellä ympäri Suomea on päätetty, että tehdään selvityksiä. Mutta selvitykset kestävät pitkään, ja tuntuu, että tämä kuntarakenneuudistus on vähän hitaanlainen, että siihen tarvittaisiin kyllä lisää potkua. Vain sen kautta me pystymme vastaamaan tulevaisuudessa, että meillä on hyvät, kattavat peruspalvelut koko maan alueella. Pidän erittäin tärkeänä, että täällä metropolialueella mietitään myös metropolihallintoa.

Pääministeri Jyrki Katainen

Arvoisa puhemies! Edustaja Tiilikaisen kysymykseen: Tämä ero johtuu lukuisista arviomuutoksista. Mutta kaksi ylivoimaisesti suurinta ovat tuloveroarviokertymän muutos, eli kun palkankorotukset ovat pienempiä kuin aiemmin arvioitiin, niin se vaikuttaa, ja sitten toisaalta yhteisöveron dynaamisten vaikutusten pois jättäminen. Ne ovat kaksi suurinta erää. Mutta siellä on monia muitakin tuloihin ja menoihin vaikuttavia arvioita.

No sitten tästä pk-yritysten kasvuhakuisuudesta. Niin kuin totesin, niin Suomen Yrittäjien työvaliokunnan kanssa meillä oli hyvä keskustelu. Siellä ei niinkään puhuttu mistään uusista mittavista veronkevennyksistä. Eivät he niitä ole olleet ajamassa. He ovat pääsääntöisesti oikein tyytyväisiä tähän. Yhteisöveroa on alennettu, osinkovero on entistä kasvuhakuisempi ja kannustavampi. Sitten tietysti pk-sektorilla vaikuttavat nämä kasvurahastot, jotka tullaan tekemään. Tässä muutamia esimerkkejä, mutta varmasti aina voidaan tehdä erilaisia asioita lisää.

Tästä pakkotyöllistämisestä, minkä edustaja Ruohonen-Lerner otti esille, meillä ei ole vielä täysin sisältö valmis. Ministeri Risikko ja hänen kollegansa työstävät sitä, mutta ajatus on se, että meillä olisi entistä osallistavampi sosiaaliturva, että kun saa sosiaaliturvaa, niin olisi velvollisuus tehdä edes vaikkapa tunti tai kaksi jotakin yhteiskunnassa. Se on otettu erittäin hyvin vastaan niissä kaupungeissa, joissa tätä kokeillaan, eli jälleen kerran osoitetaan se, että työn tekeminen on aina ensisijaista. Sitä kannustetaan. Jos perussuomalaiset ovat tästä eri mieltä, niin se on tietysti ihan sallittua, mutta me uskomme erittäin vahvasti tähän, että pitää olla sekä porkkanoita että keppiä, jotta ihmiset pysyvät mukana.

Tästä, mistä palveluista karsitaan, lista on työn alla. Tullaan varmasti normeja purkamaan ja joitakin palveluja ja velvoitteita karsimaan, mutta tähän työhönhän keskusta on innokkaasti ilmoittautunut mukaan. Tulee olemaan vaikeata. Tulee olemaan vaikeata meille, tulee olemaan vaikeata teille, tulee olemaan vaikeata kaikille. Mutta en usko, että on pienintäkään tarvetta mennä ihan ydinkysymyksiin. Kyllä Suomessa peruskoulu säilyy maksuttomana ja hyvänä ja terveydenhuolto ja vanhustenhuolto, mutta yhtä sun toista on pakko karsia, koska me elämme pysyvästi yli varojemme. Ja tähän palataan kyllä monta kertaa tässä salissa.

Juha Sipilä /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kiitoksia, pääministeri, vastauksesta. Velkaantumisen taittuminen jää siis ainoaksi tavoitteeksi, joka on voimassa.

Olen samaa mieltä siitä, että työpaikkojen syntyminen on kymmenen vuoden urakka mieluummin kuin kolmen kuukauden urakka, mutta töihin pitää ryhtyä heti. Tämä on se, missä olemme vaatineet niitä toimia jo kaksi ja puoli vuotta. Tämä on myöskin se meidän rahastoidea. Me näemme, että tämä on yksi keskeisimpiä ongelmia uuden suomalaisen työn syntymisessä, se kriittisen vaiheen rahoitus.

Mitä tulee työvoiman tarjontaan, niin ilman muuta työuraratkaisu on siellä se merkittävin mutta työn tarjontaan pitää tehdä paljon enemmän. Siellä on pk-yrittäjien verotuskysymyksiä, henkilöyhtiöiden verotuskysymyksiä. Todennäköisesti tämä Suomen Yrittäjien työvaliokunta otti myöskin tämän rahoituskriisin, mikä tällä hetkellä monissa yrityksissä on päällä, ainakin siellä heidän barometrissaan se nousi esille. Sosiaaliturva tulee myöskin siellä esille.

Mutta velkaa vai ei, valtionyhtiöiden myyntiä vai ei? Minä tekisin, herra pääministeri, teille ehdotuksen, että ryhdyttäisiin näissä keskusteluissa keskustelemaan myöskin valtion taseesta. Silloin me voimme keskustella siitä, rapautuuko tiestö. Esimerkiksi viime vuonna siellä on 330 miljoonaa vähennystä. Mikä on omaisuuden tila? Mikä on nettovelka, kun otetaan kassakin huomioon? (Puhemies koputtaa) Esimerkiksi, miten me voimme vastata tämmöisiin suuriin haasteisiin, kuten esimerkiksi Jäämeren radan rakentaminen? Ikinä ei budjettivaroin päästä niissä liikkeelle. Meidän pitäisi päästä enemmän keskustelemaan tulostasepoistoista ja niin edelleen.

Mika Niikko /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täytyy sen verran omalta osalta sanoa, että eivät perussuomalaiset ole sitä vastaan, että työntekoon kannustetaan kepillä ja porkkanalla. Tähän suuntaan meidän toki tulee mennä, mutta välillä tuntuu vähän harhaanjohtavalta puhua siitä, että työpaikkoja tulisi lisätä, kun tuntuu, että nämä vanhatkaan työpaikat eivät pysy. Jatkuvat irtisanomisilmoitukset ja muut kertovat siitä rakennemullistuksesta, mikä täällä Suomessa on menossa.

Kysyisin pääministeriltä: kun te käytte ahkerasti tuolla vienninedistämismatkoilla, niin olisiko mahdollista jollakin tavalla saada siihen vähän lisää momenttia, jotakin sen kaltaista, että myös muut kansanedustajat osallistuisivat näihin, koska kuten tiedetään, esimerkiksi Aasian maissa kansanedustajalla ja ministerillä on iso vaikutusvalta avata ovia yrityksille? Nyt haastaisin niin kuin hallituksen lähtemään avaamaan ovia pk-sektorin yrittäjille ja myös tämmöisille innovatiivisille toimijoille ja toivoisin tämmöistä vähän laajempaa liikkeellelähtöä.

Tytti Tuppurainen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Perussuomalaiset tuossa aivan oikein huolehtivat suomalaisista työpaikoista. Se asia huolettaa myös hallitusta. Me olemme tekemässä työn budjettia ja työn politiikkaa, mutta minulle ei ole aivan avautunut se, mitä perussuomalaiset lopultakin työstä ja työn kustannuksista ajattelevat. Täällä nimittäin aiemmin puheenjohtaja Timo Soini on vaatinut työnantajan sivukulujen alentamista, mutta sitten tällä viikolla olemme kuulleet, että pitäisikin työnantajan Kela-maksu palauttaa. Siis haluatteko te kasvattaa työn kustannuksia, vai haluatteko te leikata työn kustannuksia? Mitä te ajattelette? Hallituksella on selvä linja. Me haluamme nostaa työllisyysastetta, edistää sitä, että uusia työpaikkoja syntyy, ja sen me teemme tavalla, jolla kavennetaan myös tuloeroja.

Edustaja Sipilä, tavoite ei ole ainoastaan hillitä velkaantumista, tasapainottaa valtiontaloutta, vaan tavoite on turvata hyvinvointivaltio tuleville vuosikymmenille, ja se edellyttää sitä, että myös kaikkein heikoimmista pidetään huolta: sosiaaliturvaa ei leikata, eläkkeitä ei leikata, työttömyysturvaa ei leikata. Ne ovat osoitus siitä, että hallituksella on arvot kohdallaan.

Ari Jalonen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Heti vastaus: Yhtenä yksityiskohtana on laskettu, että yleisestä arvonlisäverosta, minkä te nostitte, 1 prosentti vie 15 000 työpaikkaa. Me emme tee tämmöistä.

Mutta kuntakeskusteluun. Yhteiskuntamme makaa hyvinkin vahvasti kuntien tehtävien varassa, ja nyt ollaan katsomassa lakisääteisiä tehtäviä läpi. Samaan aikaan ilmoitetaan, että kuntien valtionosuuksia leikataan hyvinkin rankalla kädellä, joten nyt olisi aika ilmoittaa, mitkä ovat ne turhat — teidän mielestänne turhat — lakisääteiset tehtävät, mitkä voidaan poistaa. Jos sieltä poistetaan yksittäinen lakisääteinen tehtävä, siitä menee huomattava tehtäväosuus pois. Tässä tapauksessa onkin herätettävä esille keskustelu, että aiotteko te poistaa lähes kaikki kuntien lakisääteiset tehtävät, jolloin kunnat pystyvät vapaammin ja avoimemmin katsomaan sen (Puhemies koputtaa) omalle kunnalle kuuluvan sektorin, mikä kuuluu suorittaa. Samalla myös lakeja pitää muutenkin karsia, koska se määrä on kasvanut aika isoksi.

Anne Kalmari /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kokoomushallitukselle keskittäminen on ideologia. Teille laaja maa on rasite, keskustalle se on voimavara. Kysynkin: kun nyt olette kuitenkin joitakin ajatuksiamme alkaneet viedä eteenpäin, voisitteko yhä näkyvämmin ruveta panostamaan biotalouteen? Meidän mielestämme ruoka, vesi, puu, mineraalit, energia, ympäristö ja näihin liittyvät innovaatiot sekä teknologia ovat tulevaisuuden kasvualoja, joihin on herätty jo muissa maissa. Kannattaisiko meidänkin herätä tähän?

Erkki Virtanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Kettunen täällä käytti Valtiontalouden tarkastusviraston pääjohtajaa keppihevosenaan hallituksen kimppuun käynnissä. Hän siis vetosi tähän eduskunnan tänään käsittelyssä olevaan kertomukseen Valtiontalouden tarkastusviraston omasta toiminnasta. Edustaja Kettunen, oletteko te lukenut... Edustaja Kettunen ei näytä olevan paikalla, (Ben Zyskowicz: Hän on lukemassa!) mutta kun tämän pääjohtajan puheenvuoron lukee, niin sieltä ei löydy todellakaan hyökkäystä hallitusta tai sen yksittäisiä ministereitä vastaan. Siinä esitetään erittäin tärkeitä näkemyksiä erittäin ansiokkaasti, mistä hallituksen tulee ottaa oppia. Tässä kuvataan sitä ongelmaa, joka on syntynyt pitkän ajan kuluessa, kaikkien niitten hallitusten aikana, jotka tässä viime aikoina ovat toimineet. Sen vuoksi minusta on äärimmäisen murheellista, että tällaista yritystä käytetään, näin ansiokasta paperia, hyväksi puhtaan poliittisiin tarkoitusperiin.

Anne-Mari Virolainen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Sipilä, te puhuitte täällä tiistaina varsin kauniisti uudesta työstä ja siitä, että tarvitsemme t&k-panostuksia, jotta saamme satsattua kasvuun. Siitähän tässä on juuri kysymys.

Pääministeri Katainen omassa alustuksessaan varsin monipuolisesti kuvasi sitä, miten me saamme tähän maahan lisättyä työn määrää. Hän kertoi niitä pieniä ja suuria toimenpiteitä. Kysymys ei ole joko—tai, otammeko rahaston käyttöön vai emme. Kysymys on sekä—että-toimenpiteistä. On niitä pieniä toimenpiteitä sinne osatyökykyisten parantamiseksi plus suuria, joita on rakennepaketissa ja työmarkkinajärjestöjen kesken sovittu. Tukekaa tätä sillä teidän yleisesti hyväksytyllä sovittelevalla tyylillänne. Me valitettavasti joudumme välillä kuuntelemaan ryhmäpuheenjohtajaltanne hyvinkin tiukkaa kritiikkiä, joka kyllä menee aika lailla aiheen vierestä.

Se, mitä syytätte, ettemmekö arvostaisi kotona tehtävää työtä: Kysymys ei ole arvostuksesta. Kysymys on siitä, että kannamme myös huolta siitä, että nuorten naisten työmarkkina-asema säilyy, (Puhemies koputtaa) heidän palkkakehityksensä on kohdallaan ja eläkekertymät tulevat. Ei kysymys ole siitä, etteikö arvostettaisi, vaan pidämme huolta siitä, että heidän osaamisensa myös säilyy.

Tuomo Puumala /kesk(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Tässä retoriikassa, mitä pääministeriltä tulee, korostuu tämä työn tarjonta hyvin voimakkaasti. Totta kai se on tärkeä keino, mutta meillä on kuitenkin tilanne, jossa osaavaa työvoimaa, myös erittäin korkeasti koulutettua työvoimaa, tulee joka päivä markkinoille, valitettavasti ja surullista kyllä täysin hallituksen toimista riippumatta, siis joka päivä. Toisaalta mielellään kuulisin paljon enemmän ajatuksia siitä, miten te luotte uusia työpaikkoja, miltä aloilta, miten pienten ja keskisuurten yritysten tilannetta helpotetaan.

Ennen kaikkea, arvoisa pääministeri, te olette tehneet arvovalinnan, että koulutuksesta ja sivistyksestä, joka olisi se airut, jolla se työvoima voisi saada lisää koulutusta ja voisi löytää työpaikkoja, leikataan 1,5 miljardia, siis 1 500 miljoonaa, yliopistoilta, ammattikorkeakouluilta, peruskoulusta lähtien. Eikö Suomi pitäisi nostaa sivistyksellä? Ainakin kansankynttiläpuolue on aikanaan ollut tätä mieltä. Miksi nyt arvovalinta on päinvastainen, pääministeri?

Kimmo Tiilikainen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Nyt suoraan asiaan: Kiitän pääministeriä rehellisestä vastauksesta. Te kerroitte, että tuo 700 miljoonan katoaminen sopeutustoimienne vaikutuksista johtuu siitä, että yhteisöveron alennuksen dynaamisia vaikutuksia ei voida laskea ja ottaa huomioon. Kiitos, että sen myönsitte. Valtiovarainministeri Urpilainen ei suostunut asiasta tiistaina sanomaan halaistua sanaa. Mutta tämä on myös päivän uutinen, ja tämä on vakava paikka: te myönnätte, että viime kevään kehysriihen päätökset, jolloin puristitte 500 miljoonan sopeutustoimet, ovat valuneet kuin tuhka tuuleen. Kun myönnätte tämän, että viime kevään kehyspäätösten vaikutus on alle nollan, niin osaatteko jo nyt arvioida, kuinka suuria sopeutustoimia tulette ensi kevään kehysriihessä tarvitsemaan, jos miellätte omia tavoitteitanne toteuttaa?

Maria Guzenina-Richardson /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On todella hyvä, että rakenteelliset uudistukset on nyt paketissa päätetty ja ne etenevät tämän hallituksen toimesta. Viime hallituskaudella valitettavasti asian suhteen ei tapahtunut näin paljoa, ja kun huoli tavallisilla kansalaisilla tällä hetkellä on esimerkiksi sosiaali- ja terveyspalveluiden toimivuudesta, niin todellakin toivoisi, että jo viime hallituskaudella olisi päästy toden teolla tarttumaan näihin ongelmiin. (Markku Rossi: Riittäisi vaikka tällä kaudella!)

Ihmettelen kovasti tätä keskustan keskittämisretoriikkaa. Eikö se ole keskustalaisten mielestä hyvä asia, että byrokratia laitetaan yhteen paikkaan ja sitten se apu, jota ihmiset tarvitsevat arjessa palveluiden muodossa, on siellä lähellä? Tätähän hallitus on hakemassa, ja tätä kunta- ja palvelurakenneuudistuksella ollaan tekemässä.

Mutta, arvoisa herra pääministeri, tämä huoli miljardin säästöistä on ihan oikeutettu, koska vielä ei ole pystytty erittelemään ihmisille, mitä käytännössä tulee tapahtumaan, ja ehkä te (Puhemies koputtaa) pystytte nyt sitten meille kaikille kertomaan, että huolta ei ole, tämä ei ole ideologinen yksityistämisprojekti esimerkiksi. Tämä on tärkeää kansalaisten tietää, että tulevaisuudessakin meillä palvelut toimivat tasavertaisesti ja oikeudenmukaisesti.

Pirkko Ruohonen-Lerner /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Aikaisemmin perussuomalaiset ovat moneen kertaan korostaneet sitä, että hallituksen tulisi ensisijaisesti tukea pk-sektoria ja vähentää näitä tehottomiksi todettuja suuryritysten tukia. Pääministeri Katainen ilmeisesti tahallaan vastasi minulle äsken näistä yritysten verotuista, vaikka tarkoitin nimenomaan yrityksille maksettavia yritystukia.

Eilen uutisoitiin, kuinka TEM on arvioinut, että näitä tehottomia yritystukia maksetaan huomattavia summia. Esimerkiksi viime vuonna 178 miljoonaa euroa meni tukiin, joita TEM pitää tehottomana. Listalla on tehottomia yritystukia, joita maksetaan esimerkiksi Bore Ltd:lle yli 5 miljoonaa euroa, Finnlines yli 6 miljoonaa euroa, Neste Shipping liki 8 miljoonaa euroa, Tallink Silja melkein 15 miljoonaa euroa, Viking Line yli 20 miljoonaa euroa. (Puhemies koputtaa) Haluaisin kysyä pääministeriltä, miksi näihin ei puututa.

Johanna Karimäki /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Hallituksen uudistuksen suunnat ovat oikeita, koska on löydettävä uusia keinoja nousta tästä suosta, kun työttömyys kasvaa ja vienti heikkenee, mutta salissa esitetty huoli kuntataloudesta on aivan ymmärrettävä. Olisi hyvä pian päästä selvittämään, mitkä olisivat ne keinot kuntatalouden parantamiseksi ja mitkä ne tehtävät olisivat, mitä tullaan leikkaamaan. Jos mietitään 90-luvun lamaa, niin sieltä on hyvä ottaa opiksi se, että esimerkiksi lapsiperheiden ennalta ehkäisevistä palveluista ei ole järkevää leikata, niin paljon siitä ovat lapset ja nuoret joutuneet kärsimään ja syrjäytymään ja on tullut köyhyyttä.

Viime lamasta ja silloin tehdyistä toimenpiteistä voi kyllä ottaa yhden toisenkin hyvän opin. Silloin nimittäin panostettiin tieteeseen ja tutkimukseen, ja osaltaan se mahdollisti Suomen nousun. Nythän on hyvä, että yliopistoindeksien jäädytykset on peruttu, mutta kysyisin, pääministeri, teidän arviotanne, kun teillä oli erittäin hyvät muutosvoimanäkemykset: minkälaisen muutosvoiman näette tieteen ja tutkimuksen hyvällä tasolla ja sen parantamisella jatkossa?

Sauli Ahvenjärvi /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Me ymmärrämme täällä kaikki, että Suomen kansantalouden tervehtymisen kannalta pitää syntyä uutta elinkeinotoimintaa ja uusia työpaikkoja. Haluaisin tässä kuitenkin kiinnittää huomiota keskustelun terminologiaan. Pääministeri totesi tänään moneen kertaan painokkaasti, että työn määrää on lisättävä. Mitä kuulija ymmärtää, kun puhutaan työn määrän lisäämisestä? (Sirkka-Liisa Anttila: Lisää työtunteja!) Olen aistivinani lievää sekaannusta tässäkin keskustelussa. Pari päivää sitten pääministeri aiheellisesti tarkensi, että hän tarkoittaa työn määrän lisäämisellä lähinnä työvoiman tarjonnan lisäämistä. Tämä täsmennys on tarpeen. Kun tavallisessa puhekielessä sanotaan, että tarvitaan lisää työtä tai että työstä on pulaa, ei viitata työvoiman puutteeseen vaan tarjolla olevien työpaikkojen puutteeseen.

Koska kyse on näin keskeisestä asiasta, on kaikkien ymmärrettävä, mistä puhutaan. Siksi ehdotan, että lopetetaan puhe työn määrän lisäämisestä ja puhuttakoon työvoiman tarjonnan lisäämisestä, jos kerran sitä tarkoitetaan, ja erikseen sitten työn tarjonnasta, työvoiman kysynnästä ja niin edelleen.

Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Edustaja Kärnä, meillä on kyllä selvä ideologinen ero suhteessa työntekoon — hyvä, että jossakin asiassa. Te varoitatte suomalaisia Saksan tiestä, jossa ihmiset pääsevät työttömyydestä töihin pienellä palkalla, jota sitten sosiaaliturvalla jatketaan.

Eikö, edustaja Kärnä, se ole kuitenkin tämän työttömän ihmisen kannalta parempi, että hän saa työtä edes pienellä palkalla? Eikö se ole hänen elämänhallintansa kannalta parempi? Eikö se ole hänen tulevien työllistymismahdollisuuksiensa kannalta parempi? Ja eikö se ole yhteiskunnan kannalta parempi, että ihminen huolehtii pääosan tai osan toimeentulostaan omalla työllään ja vain osa perustuu kaikkien muiden ihmisten työhön, kun taas täydessä työttömyydessä koko toimeentulo perustuu muiden ihmisten tekemään työhön? Te varoitatte meitä työssä käyvistä köyhistä, mutta teille sopii ilmeisesti työssä käymättömät köyhät eli työttömät köyhät. Eikö työ ole kuitenkin aina parempi vaihtoehto kuin työttömyys?

Jukka Kärnä /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Zyskowiczin kanssa meillä on ideologinen ero, se on täysin selvä juttu. Olen jopa aika ylpeä siitä, että meillä on sellainen ero.

Kuuntelin mielelläni pääministerin vastausta siihen, luodaanko Suomeen halpatyöpaikkoja, ja vastaus oli "ei", ja se on oikea tie. Ihmisiä enemmän työmarkkinoille, se on myöskin oikea tie. Yksi keino saada ihmisiä enemmän työmarkkinoille on se, että eläköitymisikä nousee. Silloin kun uusi eläkelaki 2005 tuli voimaan, 58,1 oli eläköitymisikä. Nyt se on 60,9. Me olemme tässäkin asiassa tosi hyvällä tiellä, äärimmäisen hyvällä tiellä. Ja ne uudet työpaikat, mihin pääministerikin täällä on sanonut monta monta keinoa, tulee luoda sen osaamisen varaan. Me teemme paremmin kuin kukaan muu niitä uusia töitä, mitä luodaan uusille toimialoille, siis aitoon kysyntään perustuvia työpaikkoja uusille toimialoille.

Maria Tolppanen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ei Suomeen tarvitse luoda halpatyöpaikkoja. Suomessa on jo halpatyöpaikkoja.

Edustaja Zyskowiczille sanoisin niin, että sellaista työtä, mitä te tuossa äsken tarjositte, että jos edes pienellä palkalla saisi tehdä töitä, niin se on paljon parempi kuin olla työttömänä, (Ben Zyskowicz: Kyllä!) kutsutaan toisella nimellä myöskin orjatyöksi. Kyllä jokaisesta työstä, mitä tässä maassa tehdään, pitää maksaa sopimusten mukainen palkka. (Jouni Backman: Kyllä!) Se on ainoa oikea tie, mihin meidän on pyrittävä.

Se, että pääministeri täällä lupaa muuten 2 500 työpaikkaa kuntiin, siis päivähoitoon, koska hän sanoi, että 6 000 työpaikkaa tulee, on hieno asia. Nämä 6 000 tulevat kerrannaisvaikutuksina siitä, kun siellä päivähoidossa on ne 2 500 uutta työpaikkaa. Nimittäin se ei lisää töitä, että äidit lähtevät töihin, koska jos äidit menevät töihin, sijaiset jäävät työttömäksi. Ja kun isät tulevat kotiin, niin isien tilalle otetaan ihmisiä sinne työpaikalle taas tuuraamaan heitä. Edelleen meillä on yksi ryhmä työttömänä joka tapauksessa. Se ei tuo lisää työtä, mutta se tuo lisää työtä, että tarvitaan (Puhemies koputtaa) lisää hoitopaikkoja, se on totta. Mutta mistä rahat, herra pääministeri?

Timo Kalli /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Elävässä elämässä työn tarjontaan viime aikoina on alkanut vaikuttaa erityisesti Suomessa toimivien pankkien toimintatavan muutos. Pankkien luotonanto on vaikeutunut, marginaalit, korot ovat vaikuttaneet siihen, että erityisesti heikommassa palkkatasossa olevaa työtä ei ole voinut jatkaa, vaikka kysymys on ollut nimenomaan sopimuspalkoista. Ja kun päätöksiä pitää tehdä ajassa, tilanne on muuttunut, pankit ovat entistä kriittisempiä, eivät ota riskejä, niin sen tähden tarvitaan jonkinlainen rahasto. Eilen jo kysyin, pitääkö tämä budjettikirja sisällään joitakin toimia, joilla voitaisiin varmistaa pk-sektorin olemassa olevia ja tulevia työpaikkoja. Se edellyttää, että valtion pitää ottaa nykyistä enemmän riskiä, jotta suomalaista työtä voidaan turvata.

Kimmo Sasi /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Jos me haluamme, että suomalainen yhteiskunta selviytyy, niin meidän pitää tulevaisuudessa entistä enemmän pyrkiä siihen, että palkat ovat tuottavuussuuntautuneita, ja tässä yhteiskunnassa on vaikka kuinka paljon tehtävää, kun halutaan katsoa, mitä eduskunta haluaa, että kaiken kaikkiaan pitäisi tehdä. Me elämme vielä teollisessa yhteiskunnassa. Jos sinä olet paperimies ja sitten jäät työttömäksi, niin sitten sinä olet korvauksella etkä mene etsimään muuta työtä, ja tämä yhteiskunta ei selviydy tällä mallilla. Kaikki työ tässä yhteiskunnassa on arvokasta, ja pitää tehdä myöskin pienipalkkaista työtä, ja yhteiskunnan tehtävä on sitten pitää huolta siitä, että meillä on semmoinen sosiaaliturvajärjestelmä, joka turvaa, että jokaisella on leipä ja on myöskin asunto, ja sillä tavalla pidetään kaikista ihmisistä huolta. Mutta se, että ihminen on töissä, on kiinni elämässä ja työnteossa, pitää huolta siitä, että ei tapahdu syrjäytymistä, ja tämä muutos meidän kaikkien on ymmärrettävä.

Miapetra Kumpula-Natri /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minä pidän sitä hyvänä, että hallituksella on löytynyt tähän rakentava ote, miten kehitetään osallistuvaa sosiaaliturvaa. Jos nyt uskallan sanoa, niin siinä ei olla kaukana siitä, mikä oli hetki sitten tempputyöllistämistä tai muuta. Tahtotilaa voidaan löytää, hakea mutta ei missään nimessä sillä tavalla, että me laitamme pienpalkan tavoitteeksi, koska meillä on hirveän vähän yrityksiä, suuryrityksiä, jotka tekisivät sitä johdon karsintaa, johdon palkan karsintaa ja muita. Me olemme puhuneet tässä salissa yhteistyöhengessä mukaan lähtemisestä myös niissä rikaspalkkaisissa. Tämä oli vahva viestini tähän.

Mutta tähän liittyy paljon myös sitten kokonaisverokilpailu, mitä eri tahoilla tehdään, ja kun puhuttiin työllisyyden tarjoamisesta, niin myös siinä on se työllisyys- ja veroaste. Näillähän me puhumme. Aikaisemmin täällä Satonen juuri sanoi, että meillä on työllisyysaste alhaisempi kuin muissa Pohjoismaissa, mikä hankaloittaa tätä. Se on totta, mutta meillä veroastekin on paljon alhaisempi kuin muissa Pohjoismaissa. Nyt Ruotsi ilmoitti eilen tekevänsä ison 2 miljardin veroalen. Siellä porvarit ovat yksin hallituksessa. Siellä tehtiin suurituloisille alennus. Meillä on suurituloisille (Puhemies koputtaa) solidaarisuusvero. Mutta onko pääministerillä jo arviota tästä kokonaisveroastevertailusta, kun kuitenkin pidän Ruotsia verrokkimaana?

Risto Kalliorinne /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Itse siivoojan poikana varmasti tiedän, mitä on matalapalkkainen työ, ja tuen kyllä niitä hankkeita, mitä tällä hetkellä hallitus tekee, joissa yritetään saada työ kannustavaksi. Esimerkiksi tämä suojaosa työttömille on erittäin hyvä hanke, sillä jokaiselle työttömälle tulee kannattavaksi tehdä pientä työtä, ja se jää konkreettisesti pankkitilille ja voi auttaa työelämään pääsemisessä.

Myös nuorille annettava Sanssi-kortti, jolla tuetaan nuorten työllistymistä yhteiskunnan taholta ja tavallaan kompensoidaan sitä nuorten kokemattomuutta työelämässä, sekin on hyvä hanke. Mutta sellaista päämäärää, että me siirtyisimme kohti tämmöistä amerikkalaista yhteiskuntaa, jossa ihminen tekee kahta kolmea pienipalkkaista työtä, hyvin pitkää työpäivää hyvin epävarmoissa työolosuhteissa eikä silti saavuta edes köyhyysrajan kattavaa toimeentuloa, me emme tavoittele.

Jyrki Yrttiaho /vr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Työsuhdeturvaa heikentämällä, palkkoja alentamalla ja sosiaaliturvaa karsimalla voidaan tietenkin muuttaa työmarkkinoiden luonnetta, se on meille kaikille selvää, ja voidaan pakottaa työttömiä ottamaan vastaan entistä laajemmin pätkätöitä ja huonosti palkattua työtä, osa-aikatyötä ja niin edelleen. (Ben Zyskowicz: Onko se huono?) Tämä on se USA:n ja Thatcherin Ison-Britannian malli. Se voi kaunistaa työttömyystilastoja, mutta todellisuudessa työttömyys ei häviä. Se muuttuu aikaisempaa enemmän osittaiseksi työttömyydeksi, piilotyöttömyydeksi, samalla kun tuloerot ja eriarvoisuus kasvavat. Tämä on aivan päivänselvä seuraus tästä politiikasta. Yhdysvaltojen ja Ison-Britannian esimerkki osoittaa, että tämä ei luo mitään tasapainoista talouskehitystä. Se ei ole tasapainoa luonut kumpaankaan näistä maista, vaan molemmat joutuvat noudattamaan kriisipolitiikkaa.

Se, minkä koko budjetista voin sanoa: sieltä on siivottu kaikki elvytys pois.

Pia Kauma /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kaksi asiaa: arvonlisäveron alarajan nosto sekä toisaalta pankkivero.

Edustaja Jaskari puhui äskettäin aiheesta, joka on hyvin tärkeä tällä hetkellä, eli pk-yritysten toimintaedellytysten parantamisesta. Monet pienyrittäjät ovat nostaneet esiin sen seikan, että arvonlisäveron alaraja, joka on tällä hetkellä 8 500 euroa, on aivan liian alhainen ja se pitäisi vähintään kaksinkertaistaa, mielellään nostaa sinne 50 000 euroon. Kysyisin nyt pääministeriltä: mitä mieltä olette tästä ehdotuksesta, ja onko se toteuttamiskelpoinen?

Sitten toinen kysymys tästä pankkiverosta. Pankkiverohan otettiin käyttöön alkuvuodesta ja sillä toivottiin saatavan 170 miljoonaa euroa valtion kassaan vuosittain. Nyt jo näyttää siltä, että nämä lukemat ovat olleet aivan liian optimistisia. Ainakin 40 miljoonaa euroa on menetetty esimerkiksi Ruotsin puolelle. Tämä on myöskin vaikeuttanut tilannetta rahoitusmarkkinoilla sillä tavalla, että ne pankit, jotka eivät pysty näitä siirtoja tekemään, ovat kärsineet. Se on vääristänyt kilpailua, ja pienyritysten mahdollisuus (Puhemies koputtaa) saada rahoitusta on vaikeutunut entisestään. Toinen kysymykseni pääministerille näin ollen on: (Puhemies: Nyt aika on tullut loppuun!) mitä aiotte tehdä pankkiverolle?

Anneli Kiljunen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Elämme tällä hetkellä erittäin vaikeita yhteiskunnan, teollisuuden ja työelämän murrosaikoja, ja valitettava tosiasia on, kuten täällä on todettu, että se näkyy suurina joukkoirtisanomisina, mikä on näkynyt jo yhteiskunnassa useiden vuosien aikana.

Ennen kaikkea tämä tietenkin näkyy myös kuntien taloudessa siinä, että epävarma tilanne kunnissa heikkenee. Kun siellä kunnassa esimerkiksi irtisanotaan 200 tai 600 ihmistä, niin se vääjäämättä tulee näkymään kuntien taloudessa ja kuntien toiminnassa.

Kun tähän vielä yhdistää sitten tämän yleisen julkisen talouden kestävyysvajeen ja siihen liittyvät lisävaateet esimerkiksi kuntapalveluiden kehittämisessä ja tuottavuuden vahvistamisessa, niin tämä yhtälö kuntien näkökulmasta ja siellä olevien toimintojen näkökulmasta on erittäin haastava.

Kysyisin nyt tätä asiaa, joka on täällä jo aikaisemminkin tullut esille, kun meidän täytyy vahvistaa ja kehittää meidän julkista sektoria ja palvelutuotantoa ja siltä edellytetään tuottavuutta ja tehokkuutta — kysyn pääministeriltä vielä — mitenkä te näette tuottavuuden ja vaikuttavuuden, koska pelkästään tuottavuus analysoituna ei tarkoita sitä, mikä on meidän julkisen sektorin selkeä tehtävä. (Puhemies koputtaa) Se on yhteiskunnan kivijalka. Kun siihen yhdistetään vielä vaikuttavuus, niin mitenkä me tulemme teidän mielestänne tässä yhtälössä onnistumaan?

Martti Mölsä /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Vienti ei vedä. Se on yksi suuri syy, minkä takia työttömiä syntyy.

Etelä-Euroopan tukitoimia perusteltiin sillä, että piti turvata vienti Eurooppaan ja pelastaa suomalainen hyvinvointiyhteiskunta. Herra pääministeri, tuettiinko liian pienillä summilla, kun perussuomalaiset vastustivat tätä linjaa niin voimakkaasti? Mikä on mennyt pieleen, kun hyvinvointiyhteiskunta murenee? (Eduskunnasta: Kaikki!) Millaisessa yhteiskunnassa me nyt elämme? Tähän haluaisin sillä lailla slogan-muodossa tämän mieluummin: minkälaisessa yhteiskunnassa nyt tänä päivänä elämme?

Lars Erik Gästgivars /r(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Mistä löytyy uusia työpaikkoja, sanoi pääministeri alkupuheessaan. Minä kysyn: minkä takia me suomalaiset emme ota suomalaista työtä vastaan?

Meillä on Suomessa monien mielestä paljon sellaista työtä, joka on niin huonoa, että sitä ei kannata tehdä suomalaisella työvoimalla. Tämän ilmiön näin Ruotsissa 30 vuotta sitten, mutta epäilen, että Suomella pääomaköyhänä maana ei tule olemaan varaa jatkaa tällä tiellä. Suomi on rakennettu kovalla työllä, ja sitä on jatkettava.

Anu Vehviläinen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Haluaisin palata näihin rakenneuudistuksiin ja olen aika varma, että pääministeri ajattelee sillä tavalla, että tämä eläkeuudistus on yksi keskeinen osa tätä rakennepakettia. Sen ensimmäinen edellytys oli, että saatiin tämä palkkaratkaisu aikaan, eli neuvottelut toivottavasti pääsevät käytiin, ja työmarkkinajärjestöjen pitäisi saada tulevan vuoden aikana sitten neuvottelutulos solmittua.

Itse pohdin sitä, että kun on nähty, miten vaikeita nämä palkkaratkaisut ovat — eilen saatiin päätös kahdestakympistä, kaksi vuotta keskusteltiin koulutussopimuksen sisällöstä, mitä se tarkoittaa — tämä eläkeuudistus on paljon vaikeampi asia. Siinä ei ole kysymys vain eläkeiästä. On kysymys siitä, sidotaanko eläkkeelle jääminen kokonaisuudessaan eliniän kasvuun, mitä ovat työeläkemaksut, mahdollisesti Emu-puskurit, mitä niille tehdään.

Kysyisin sitä, millä tavalla te aiotte vauhdittaa sitä, että työmarkkinajärjestöt saavat sopimuksen tästä aikaiseksi, ja annatteko te mandaatin sosiaali- ja terveysministeriölle kirjoittaa jo tämän hallituksen aikana (Puhemies koputtaa) hallituksen esityksen tästä asiasta.

Matti Saarinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! On hyvä, että näin julkisessa keskustelussa tulee esiin se, että Suomessa on kahdenlaisia työväenpuolueita: on sellaisia, jotka heikentävät ja pyrkivät polkemaan työehtoja ja työsuhdeturvaa, ja sitten on sellaisia kuin esimerkiksi sosialidemokraattinen puolue, joka pyrkii vahvistamaan ja parantamaan työsuhdeturvaa ja työehtoja. (Sari Sarkomaa: Edustaja Saarisella menevät puurot ja vellit sekaisin!)

Yhteiskunnassa on vahvoja voimia. Suomi on eräs Euroopan porvarillisimmista maista. Meillä on erittäin hyvät edellytykset luoda poliittisella voimalla halpatyömarkkinoita. Jo nyt viranomaiset lipsuvat tarveharkinnastaan. Tätä kysyin ammattiyhdistysjohtajilta.

Pääsäännönhän pitää olla, että työllään on tultava toimeen. Tämä pääsääntö on murentunut, ihmiset eivät tule enää työnteollaan toimeen. Aikaisemmin pienelläkin palkalla sai leipää ja pystyi maksamaan asumisensa. Aika on muuttunut, ja me toivomme, että ottaisimme tässä taka-askeleen, että ihminen omalla työnteollaan tulisi toimeen.

Periaatteessa edustaja Zyskowicz on siinä oikeassa, että työ on arvokasta ja että kannattaa ottaa työtä vastaan, (Puhemies koputtaa) mutta ei se voi olla päälinja eikä pääsääntö, niin kuin te painotatte. Kyllä se on marginaalinen tilanne aina ja poikkeuksellinen tilanne.

Kauko Tuupainen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Pääministeri avauspuheessaan puhui muun muassa rakenteellisista muutoksista. En ole kyllä havainnut, että niitä vakavasti oltaisiin viemässä eteenpäin.

Eräs asia minulle tuli mieleen ihan henkilökohtaisena ideana näistä muutoksista: onko hallitus, onko herra pääministeri pohtinut semmoista termiä kuin kansalaispalkka, jota maksettaisiin kaikille Suomen kansalaisille kehdosta hautaan, tietty euromäärä bruttona per kuukausi, ja samanaikaisesti voitaisiin poistaa paljon byrokratiaa aiheuttavia elementtejä sosiaalipuolella, kuten työttömyyskorvaukset, toimeentulotuki, lapsilisät, opintotuet ja monet muut tämäntyyppiset etuudet?

Pitkässä juoksussa kansalaispalkka kyettäisiin rahoittamaan muun muassa näissä toimissa työskentelevien ihmisten jäätyä eläkkeelle tai siirryttyä muihin tehtäviin eli palkkakustannuksista. Eli kansalaispalkka-asiaa olisi minusta tähdellistä ainakin pohtia. Se olisi näkyvä rakennemuutos, jonka kaltaisia hallitukselta minäkin edellytän.

Aila Paloniemi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Hallituksen rakennepaketti on kyllä mielestäni erittäin heikosti perusteltu ja hiekalle rakennettu. Oletteko ajatelleet, kuinka paljon nämä uudistukset lisäävät ihan todella kuntien kustannuksia, kuntien, joilta te olette jättimäisiä leikkauksia jo tehneet, joissa yt:t ovat menossa, monissa vahvoissa peruskunnissakin, joissa on mahdotonta enää saada rahaa riittämään edes osittain lakisääteisiin palveluihin? Tämä tilanne on ihan tosiasia, sen voi nyt jokainen tarkistaa ihan mistä tahansa. Esimerkiksi tämä kotihoidon tuen leikkaus ensinnäkään ei lisää tasa-arvoa pätkääkään, kun me kaikki tiedämme, että Suomessa eivät isät jää pienelle kotihoidon tuelle kotiin, koska se ei kannata. Pohjolaan ei kannata verrata, siellä isäkuukaudet on kiintiöity ja niistä saa ansiosidonnaisen rahan. Se on paljon suurempi kuin tämä Suomen kotihoidon tuki.

Oppivelvollisuuden mekaaninen pidentäminen ei tule auttamaan niitä 5 000:ta nuorta, jotka nimenomaan tarvitsisivat ennalta ehkäisevää tukea, räätälöityjä malleja. Tarvittaisiin satsauksia oppilashuoltoon, opinto-ohjaukseen ja muihin (Puhemies koputtaa) ennalta ehkäiseviin toimiin. (Jukka Gustafsson: Niitähän on tulossa, niitä just käsitellään eduskunnassa!) Tämäkin uudistus kuulostaa hyvältä mutta ei tule toimimaan. Pääjohtaja Pitkälä Opetushallituksessa on muuten ihan samaa mieltä tästä. Valitettavasti nämä pitäisi miettiä nyt uudestaan.

Sanna Lauslahti /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Robotit korvaavat trukkikuskit ja automaatio ja tietotekniikka toimistotyöntekijät. Jää tietenkin pohtimaan, että lyhyellä tähtäimellä tulevaisuus näyttää kovinkin hankalalle ja ankealle, mutta voisimme kääntää nämä myöskin mahdollisuuksiksi. Minkälaisia uusia liiketoiminta-alueita me voimme näillä alueilla, joita kohtaavat muutokset, luoda?

Täällä nousi edustaja Karimäellä esille tutkimuksen merkitys. Tutkimuseuro tuottaa pitkällä tähtäimellä työpaikkoja ja jopa lyhyellä tähtäimelläkin työpaikkoja ja myös hyvinvointia. Osaammeko me kohdentaa rahaa? Otetaan esimerkkinä yritystuet. Yritystuet pahimmillaan vääristävät markkinoita, kun tutkimuseurot tekevät terveitä markkinoita. Osaammeko me myös vaihtaa näiden eurojen paikkaa pussista toiseen?

Rakel Hiltunen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ei suomalainen hyvinvointiyhteiskunta ole musertumassa. Kyllä juuri nyt on hyvä, että meillä on pääministeri Kataisen kuuden puolueen moniarvoinen hallitus, joka on ottanut tiukan otteen taloudesta, vastuun sen kasvusta, työllisyydestä ja oikeudenmukaisesta hyvinvointipolitiikasta.

Mutta, arvoisa pääministeri, hyvät edustajakollegat, yhden asian minä kuitenkin haluaisin vielä nostaa esille, ja se on kyllä huoli siitä, riittävätkö sotiemme veteraanien kuntoutusmäärärahat. Tälle vuodelle eduskunta on tähän asiaan kiinnittänyt toistuvasti huomiota. Veteraanien tunnukselle "kaveria ei jätetä" rakentui koko tämä moniarvoinen hyvinvointiyhteiskunta, yhteisen vastuun pohjalle. Nyt veteraanit ovat jättämässä meitä, mutta me haluamme kuitenkin vaikuttaa siihen, että he mahdollisimman hyväkuntoisina olisivat vielä mahdollisimman pitkään keskuudessamme. Minä arvelen, arvoisa pääministeri, että tästä eduskunnassa tullaan vielä keskustelemaan.

Anne Louhelainen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Hallitusohjelman ensimmäinen lause on: "Jyrki Kataisen hallituksen tavoitteena on välittävä ja menestyvä Suomi." Menestystä ei juurikaan ole ollut havaittavissa, sen me olemme havainneet itsekin päivittäisiä irtisanomisilmoituksia lukiessamme. Entä sitten välittävä Suomi?

Omaishoito on inhimillisin ja valtiolle kustannustehokkain hoitomuoto, mutta sitä ei edelleenkään arvosteta tarpeeksi. Kansallista omaishoidon kehittämisohjelmaa valmistellut työryhmä on arvioinut, että omaishoitajien tekemä hoitotyö säästää kuntien menoja noin 1,1 miljardia euroa. Omaishoitajat tukevat työllään valtiontaloutta. Tänä vuonna ja ensi vuonna omaishoitajien tukipalveluihin on toki saatavissa 10 miljoonaa euroa, mutta oletettavaa on, että omaishoidon tuen saajien määrä tulee kasvamaan. Budjettikirjan mukaan heitä arvellaan olevan ensi vuonna 4 000 kappaletta enemmän kuin viime vuonna. Ihmettelenkin, miksi budjettikirjassa ei kuitenkaan ole omaishoitajille omaa korvamerkittyä kohtaa, mutta sieltä löytyy kuitenkin kohta (Puhemies koputtaa) "Suomen Pankin eräiden sijoitustuottojen siirto Kreikalle", joita on maksettu tässä (Puhemies: Nyt aika on tullut täyteen!) kahden vuoden aikana 78 miljoonaa euroa. Miksi ei omaishoitajille enemmän rahaa?

Markku Rossi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Eilen tässä salissa pidettiin kaksi erinomaisen hyvää yhteensovituspuheenvuoroa. Herra pääministeri, tekin puhuitte yhteisvastuullisuudesta ja reilusta meiningistä. Onko tällä hetkellä reilua meininkiä, että kunnissa ei tiedetä, mikä talouden tulevaisuudenkuva tulee olemaan? (Rakel Hiltunen: Ei koskaan tiedetä!) Me tiedämme tämän hallituksen valtionosuusleikkaukset. Esimerkiksi kotikunnassani Kuopiossa se merkitsee sitä, että meidän pitäisi kiristää verotusta noin 2 prosenttiyksiköllä. Sama pätee Siilinjärveen, entiseen kotikuntaanne, Pohjois-Savon muihinkin kuntiin ja ihan samalla lailla likipitäen koko maahan.

Nyt kun hallitus on rakentamassa myös valtionosuusuudistusta, niin olisi kyllä kuntien hyvä tietää — kun yhtä aikaa ajatte tätä rakenneuudistusta myös mahdollisesti pakkoliitostenkin kautta — mikä tämä kuntatalouden tulevaisuuden näkökulma ihan oikeasti tulee olemaan. Käykö niin, että meiltä kunnista viedään voimavarat (Puhemies koputtaa) valtiontaloudellisista syistä ja kunnat joutuvat sitten tekemään niitä supistamis- ja leikkauspäätöksiä? Tähän me haluamme myös vastausta.

Sampsa Kataja /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Reijonen puhui korvia hivelevän kauniisti yrittäjyydestä. Samaa retoriikkaa kuultiin myös puheenjohtaja Sipilältä. Toisaalta edustaja Tiilikainen puhui kadotetuista miljoonista, ja haluaisin nyt kysyä, kun meille ei ole toimitettu sitä Sipilän esityksen taustaa siitä osinkoverosta, että mihin katosi se 600 miljoonaa euroa. Hallitus esittää 900 miljoonan yhteisöveron kevennystä ja osinkoverotuksen korotusta 270 miljoonalla, mutta Sipilä haluaisi toteuttaa tämän veroneutraalisti. 600 miljoonaa euroa jäisi pois suomalaisilta työllistäviltä ja investoivilta yrityksiltä. Samaan aikaan edustaja Sipilä puhuu kauniisti siitä, kuinka yritysten rahoitusta pitäisi lisätä, (Puhemies koputtaa) mutta ottaisi valtaosan tuosta paketista pois yhteisövero- ja osinkoveromuutoksella.

Ihan kohteliaasti kysyttynä: voisitteko ystävällisesti avata, (Puhemies koputtaa) mistä tässä nyt on kyse, tahallisesta sumutuksesta vai vain lapsuksesta?

Riitta Myller /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Suomi ei todellakaan lähde nousuun halpatyöpaikkoja kehittämällä. Sen sijaan meidän on voimistettava ponnisteluja sen eteen, että todellakin saamme uudestaan kiinni siitä, mikä Suomessa toteutui 90-luvun alun jälkeen: osaamiseen ja mahdollisimman korkeaan tuottavuuteen perustuva yhteiskunta ja sen mukaisia työpaikkoja. Pohjois—Itä-Suomi-työryhmä teki paljon työtä löytääkseen näitä alueita suomalaisessa yhteiskunnassa, ja toivon, että tältä osin otetaan tarkasteluun niitä esityksiä, mitä siinä tehtiin.

Toinen asia on kokonaan se, miten kykenemme vastaamaan niihin globaaleihin tarpeisiin, mitä maailmalta löytyy. Tällä hetkellä näyttää olevan jo viriävää kasvua muun muassa Yhdysvalloissa. Miten me vastaamme tähän? Mielestäni cleantech ja siellä erityisesti ilmastonmuutokseen vastaaminen, myöskin monella tapaa ympäristökysymyksiin vastaaminen, on niitä asioita, joissa meidän pitää nyt todella pärjätä tässä globaalissa tilanteessa.

Lea Mäkipää /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Vaikeinakin aikoina on tietysti hyvä olla semmoinen positiivinen ajattelutapa. Senhän muistamme, kun jouduimme maksamaan kovat sotakorvausvelat.

Työhän antaa meille toimeentuloa ja leipää, niin kuin täällä on puhuttu, ja olen myös sitä mieltä, että terve yritys, joka pyörii ja pyörii, ei tarvitse tukia. Tietysti joskus tulee niitä muutoksia, että tarvitaan investointi- ynnä muita tukia, mutta oli kysymyksessä sitten pieni tai suuri yritys, sen pitäisi tulla omillansa toimeen. Tällä hetkellä ei valitettavasti ole näin käynyt, vaan työttömiä on tullut lisää. Pitäisi turvata nyt ainakin nämä olemassa olevat työpaikat.

Sitten tärkein: olimmepa oppositiossa tai hallituksessa, meidän pitäisi todella perehtyä, mille alalle me saisimme mahdollisia työpaikkoja, koska perinteiset metsäteollisuus ja paperiteollisuus ovat menneet Suomen ohi. Nyt jokaisella olisi se viisasten kivi kyllä hyvä olla annettavanaan.

Sitten myös vähän vierastan tätä kasvurahastoa, (Puhemies koputtaa) että jos siihen pannaan 3—5 miljardia, niin sehän tulee sitten myös valtion varoista. En ole oikein ymmärtänyt, millä tavalla tämä yritysrahasto... (Välihuutoja) Että jos vain myydään yrityksiä, niin vähän päästä voidaan sanoa, että koko Suomi myydään. Mutta yhteistyö tässä työn etsimisessä on meille tällä hetkellä erinomaisen tärkeää.

Pääministeri Jyrki Katainen

Arvoisa herra puhemies! Kiitokset keskustelusta. Ihan omana huomiona, mielikuvana, tästä keskustelusta se, että yllättävän paljon on tämmöistä niin kuin riitaisaa mieltä. Minä en ole siinä asemassa, että voisin ohjeistaa kansanedustajia, mutta minun korvaani oli yllättävän paljon semmoista riitaisaa mieltä. Sitten on tämmöistä hyvin ehdotonta mustavalkoisuutta, että kaikki asiat ovat joko mustia tai täysin valkoisia ja mitään siltä väliltä ei voi olla. Ja sitten kolmas huomio: oli tahallisia väärintulkintoja. Jokainen meistä ammattipoliitikoista tietää, että tahalliset väärintulkinnat ovat keino mustamaalata toista ja nostaa itseään. Minä en tässä syytä yhtäkään poliittista ryhmää erikseen — oli toki eteenpäin katsovia ja perusteltuja erilaisia näkemyksiä ja näin — mutta nostin tämän esille vain sen takia, että me olemme minun mielestäni niin syvässä rakennekriisissä yhteiskuntana, että mitä vähemmän noita edellä kuvattuja asioita on, sitä enemmän me pystymme oppimaan myös toisilta ja yhdessä löytämään ratkaisuja ja sitä paremmin ihmiset ymmärtävät, miksi vaikeita asioita tehdään. Tahalliset väärintulkinnat ovat juuri niitä, jotka sotkevat ihmisten mieliä. Vaikka siitä saattaisi olla lyhytjänteistä omaa poliittista hyötyä, niin ei se kyllä yhteiskuntaa rakenna.

Mutta mennään sitten enemmän asioihin.

Edustaja Ruohonen-Lerner mainitsi nämä tehottomat yritystuet. Minulle henkilökohtaisesti käy kaikkien tehottomien yritystukien poisto ja varmaan kaikille muillekin. Eihän tehottomuutta kannata sallia missään. Te mainitsitte noita yrityksiä. Minä en osaa ottaa kaikkiin niihin kantaa, mutta esimerkiksi näille laivayhtiöillehän siellä on innovaatiotukea esimerkiksi, ja muistelen, että perussuomalaisilla oli välikysymyskin telakkatuen lisäämisestä. Eli nämä laivayhtiöitten tuet ovat innovaatiotukia, joita maksetaan, että se laiva tulee sieltä telakalta ulos. Minulle sopii hyvin, ettei näitä tukia ole. Niin kuin täällä joku totesi, ei terve yritys tukia tarvitse, mutta valitettavasti telakkateollisuus on semmoinen, että se ei taida missään pyöriä ilman jonkunmoista tukea. Tällä on turvattu työllisyyttä.

Sitten tästä keskustelusta, minkälaista työtä tarvitaan ja pitääkö kaiken olla kannustavaa ja näin. Tässäkin minä varoittaisin mustavalkoisuudesta. Minä uskon, että me kaikki olemme sitä mieltä, että paras lopputulos on se, että kaikki työikäiset ja työkykyiset tekevät pysyvää työsuhdetta mahdollisimman korkealla palkalla, mutta sitten me kaikki myös tiedämme, että tämä ei ole aina mahdollista: on olemassa aina elämäntilanteita tai muita tilanteita, missä tämä ei ole mahdollista. Mutta siitä huolimatta niille ihmisille, jotka haluaisivat tehdä työtä, sen lyhytaikaisenkin työn vastaanoton pitää olla kannattavaa. Ja sitten jos tiedetään, että työtä olisi tehtävä ja sitä haluttaisiin teettää mutta siitä ei pysty maksamaan ihan niin hyvää palkkaa kuin tarve olisi, niin mites tämä asia nyt ratkaistaan: jätetäänkö työ tekemättä ja työtön työttömäksi, vai voisiko löytyä joku fiksu juttu? Eli ei tämäkään ole mustavalkoista. Minä en ainakaan usko, että kukaan haluaa, että pysyvät, hyväpalkkaiset työsuhteet pilkotaan tilapäiseksi silpputyöksi ja huonopalkkaiseksi. Ei kai niin kukaan voi ajatella? (Matti Saarinen: Kyllä voi!) Mutta etsitään se rajapinta, hiotaan se niin toimivaksi, että tämä rajapintakin toimii ja generoi enemmän työmahdollisuuksia, työn vastaanottamisen ja tarjonnan mahdollisuuksia, kaikille, koska tämä hyvinvointi tulee vain työstä.

Edustaja Pelkonen kysyi tästä, että mitä eteenpäin työn vastaanottamisessa, kannustavuudessa. Minä uskon itse, että näillä suojaosuuksilla on iso merkitys. Se ei ole pelkästään signaali, mutta se on myös signaali siitä, että kaiken työn pitää olla kannattavaa, ja sillä on taloudellinen merkitys, niin kuin edustaja Kalliorinne totesi, ihan konkreettinen.

Minusta oli positiivista myös se, että työttömien valtakunnallisen yhteistyöjärjestön puheenjohtaja Lea Karjalainen on suhtautunut erittäin positiivisesti ministeri Risikon ajatukseen osallistavasta sosiaaliturvasta. Hänen perusteensa on, että jokaisesta ihmisestä pitää välittää, ja hän nimenomaan lähtee siitä, että kysymys on pitkäaikaistyöttömille vastikkeellisuuden tarjoamisesta, siitä, että osoitetaan, että se työnteko, aktiivisuus, on hyvä asia. Eli tästä nyt tässä on kysymys. Nämä voivat olla toisenlaisia ajatuksia kuin mihin me olemme tottuneet. Mutta kun täällä alkaa viriämään aika kiva ilmapiiri, että työ on kaikkein tärkeintä, niin ei katsota ihan hirveän silleen traditionaalisesti, ahtaasti, sitä asiaa, vaan katsotaan, missä ne ongelmakohdat ovat, ja muutetaan yhteiskuntaa.

Pankkiveron tuotto laskee sen takia, että veropohja häviää. Eli enteriä painamalla voivat pankit siirtää verotettavaa varallisuuttaan Ruotsiin, ja näin on käynyt, valitettavasti. Ihan tästä kokonaisveroasteesta: nyt en muista, mikä on Suomen ja Ruotsin vertailu, mutta veikkaisin, että Suomessa se on hieman korkeampi, jonkun verrankin. Tämä tuottavuuskehitys julkisella sektorilla ei ole myöskään mustavalkoinen asia. Mutta kun meillä on eroja siinä, miten hyvää laatua saadaan samalla rahalla kuntien välillä, niin kyllä sekin kertoo jostakin. Nyt meidän pitäisi pystyä levittämään niitä parhaita käytäntöjä. Tuottavuus ei parane sillä, että lukumääräisesti pienempi joukko tekee samalla tavalla enemmän työtä. Sehän kuormittaa, ja siihen loppuu jaksaminen, mutta kun tehdään fiksummin, niin sillä voidaan pärjätä.

Ja viimeisenä tästä eläkeuudistuksesta: Me sovimme jo tuossa kehysriihen yhteydessä hallituksen sisällä, että kunhan työmarkkinajärjestöt pääsevät tästä kokonaisuudesta sopuun, niin tämä hallitus aloittaa lainsäädännön valmistelun valmiiksi, että se on seuraavalla eduskunnalla sitten pöydällä. Minä uskoisin, että he pääsevät ratkaisuun. Aikaa tässä on niin paljon kulunut ja tietoisuus lisääntynyt, mitä tässä tarvitaan. (Kauko Tuupainen: Kansalaispalkka!)

Kehitysministeri Heidi Hautala

Arvoisa puhemies! Hallituksen tavoitteena on edelleen se, että kehitysyhteistyön määrärahakehitys saavuttaa 0,7 prosentin bktl-osuuden. Hallitusohjelmassahan päätettiin, että jäädytetään kehitysyhteistyömäärärahat kuluvalle ja ensi vuodelle niin, että ne vastaavat vuoden 2012 määrärahatasoa. Tokihan tämä vaikuttaa, ja se on ristiriidassa 0,7-tavoitteen kanssa, ja vielä ristiriitaisemmalta näyttää se päätös, joka tehtiin maaliskuun kehysriihessä, että kehitysyhteistyön määrärahoja alennetaan vuoden 2012 tasoon verrattuna 29 miljoonalla eurolla vuonna 2015. Ulkoministeriö osallistuu siis kehitysyhteistyövarojenkin osalta valtiontalouden sopeutustoimiin.

Ristiriitaa hälventää kuitenkin jonkin verran se kirjaus, joka hallitusohjelmaan tehtiin, eli se, että päästöoikeuksien huutokaupasta kertyvät tulot ohjataan kehitysyhteistyöhön ja samalla kansainväliseen ilmastorahoitukseen, joka myös velvoittaa Suomea. Tällä tavalla pyritään siis kasvattamaan kehitysyhteistyön bruttokansantulo-osuutta. Näin tapahtui, huutokauppatuloja ohjattiin vuoden 2013 ensimmäisessä lisätalousarviossa kehitysyhteistyöhön 31,6 miljoonaa, ja näin tehdään tulevissakin lisätalousarvioesityksissä. Haasteena tässä nyt on kuitenkin se, että huutokauppatulot eivät ole millään tavalla ennakoitavissa. Vuoteen 2015 tehdyt leikkaukset saadaan kompensoitua huutokauppatuloilla, mutta 0,7:n tavoitteeseen on nykyhinnoilla, siis päästöoikeuksien hinnoilla, vielä paljon matkaa.

On huomattava, että nimenomaan vuosi 2015 on merkkivuosi, jolloin kansainvälisesti meidän tulisi osoittaa sitoutumisemme köyhien maiden auttamiseen. Jotta Euroopan unionissa sovittu 0,7 prosentin bktl-tavoite vuonna 2015 saavutettaisiin, tulisi päästöhuutokauppatuloja ohjata kehitysyhteistyöhön arvioiden mukaan tuona vuonna yli 400 miljoonaa euroa lisää, ja tämä taso ei kyllä nykyisillä päästöoikeuksien hinnoilla toteudu, vaikka ne ovatkin nyt hieman sieltä kuopasta jo alkaneet nousta.

Tänä vuonna kuitenkin, kiitos päästöhuutokauppatulojen, tullaan saavuttamaan 0,6 prosentin bktl-osuus. Näillä näkymin vuonna 2015 jäämme vain hieman yli 0,5 prosenttiin. Haluammeko todellakin, että tällainen laskusuunta sitten vuoden 2014 jälkeen koittaa? Mielestäni se ei ole eduksi myöskään sille, että vuosi 2015 on vuosituhattavoitteiden saavuttamisen merkkivuosi, ja monella tavalla silloin tehdään tärkeitä maailmanlaajuisia kehityspäätöksiä YK:ssa.

Haluan kiinnittää huomiota siihen, että samaan aikaan Ruotsi ja Norja ovat pitäneet ja ovat pitämässä kehitysyhteistyön sitoumuksensa 1 bktl-prosentissa. Tanska tavoittelee paluuta prosentin tasolle nykyisestä 0,8 prosentista. Suomen onkin tehtävä töitä, jotta emme lopullisesti putoa pohjoismaisesta viiteryhmästä, johon meitä verrataan ja joka antaa meille huomattavan suuret vaikutusmahdollisuudet kansainvälisessä politiikassa. Tästä syystä onkin niin, että vuoden 2015 määrärahatasoon on palattava ensi vuoden kehysriihessä.

Sitten jos katsomme talousarvioesitystä, niin voimme todeta, että se seuraa kehitysyhteistyön osalta hallituksen kehyspäätöksiä. Toisin kuin julkisuudessa annettiin ymmärtää, ei määrärahoihin ole tehty vuoden 2014 osalta enää uusia leikkauksia. Budjettiriihessä saavutettiin yhteisymmärrys siitä, että kehitysyhteistyömäärärahojen sitomisaste eli se osuus, joka on ennalta sovittu johonkin toimintaan, pidetään kehyskaudella pääsääntöisesti alle 80 prosentissa. Tästä syystä valtuuksiin esitettyä summaa tarkistettiin alaspäin 30 miljoonaa euroa vuoden 2015 osalta. Nuo valtuudet eivät siis lisää määrärahatarvetta. Ulkoministeriö ei tee näitä esityksiään valtuuksista perusteetta. Seurauksena tästä vuoteen 2015 kohdistuneesta vähennyksestä oli muun muassa se, että Suomi ei kykene sitoutumaan monivuotiseen yhteistyöhön erään merkittävän ja hyvää työtä tekevän YK-järjestön kanssa.

Vielä muutama sana siitä, mihin vuodelle 2014 esitetty 880 miljoonaa käytetään. Varainkäyttöä ohjaavat hallituksen päätökset, joiden mukaan Suomen kehityspolitiikka ja -yhteistyö on ihmisoikeusperustaista. Olin hyvin iloinen, että kehityspoliittinen toimikunta on todennut, että tässä työssä on lähdetty hyvin liikkeelle. Tavoitteena on köyhyyden poistaminen, läpileikkaavina tavoitteina sukupuolten tasa-arvo, eriarvoisuuden vähentäminen ja ilmastokestävyys. Ulkoministeriö on ohjannut hallitusohjelman mukaisesti kehitysrahoitusta erityisesti monenkeskiseen kehitysyhteistyöhön ja kansalaisjärjestöille. Suhteellisesti vähemmän varoja on ohjattu kahdenväliseen yhteistyöhön, eli käytännössä hallitustenvälisen kahdenkeskisen yhteistyön lopettaminen Latinalaisen Amerikan maiden kanssa on ollut tästä seurausta. Maantieteellisesti painotumme Afrikkaan ja Aasiaan ja niiden köyhimpiin maihin. Kohdennamme tukeamme entistä enemmän köyhimpiin maihin kuuluville hauraille valtioille kuten Somalialle, jossa tarkoituksena on keskittyä erityisesti naisten ja lasten tukemiseen. Myös Syyrian kriisi tulee vaatimaan panostuksia jatkossakin paitsi humanitaarisen kriisin vuoksi myös maan jälleenrakentamisen osalta. Uutta toimintaa aloitetaan demokratisoitumisprosessin alussa olevalle Burma-Myanmarille.

Arvoisa puhemies! Kun vuosituhattavoitteiden määräaika lähestyy vuonna 2015, on kiinnitettävä huomiota siihen, että joitakin näitä tavoitteita ei olla saavuttamassa. Suomellakin tulisi olla mahdollisuus osoittaa lisää rahaa nykyisiin määrärahoihin, joilla vuosituhattavoitteita toteutetaan. Korostan esimerkiksi äiti- ja lapsikuolleisuuden vähentämistä. Tähän vastaamiseksi Suomi kohdisti myös rahoja uudelleen ja kaksinkertaisti tukensa YK:n tasa-arvojärjestö UN Womenille ja on näin noussut järjestön merkittävimpien rahoittajien joukkoon.

Mari Kiviniemi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Mikä koskee tätä koko UM:n pääluokkaa, se on hyvä, että sellaisia ongelmia, joita tässä viime vuosina on hyvin paljon ollut, että määrärahoja on suhteessa UM:n toimintaan erityisesti edustustoverkoston osalta leikattu voimakkaasti, tällaista suuntausta ei enää olisi olemassa vaan kohtuullisen hyvin koko pääluokassa säästöistä huolimatta on pysytty tavoitteissa.

Mutta aivan niin kuin ministeri Hautala totesi, niin hallitus ei kyllä tule todellakaan pääsemään siihen tavoitteeseen. Ollaan kaukana siitä, että tuo 0,7 prosentin bkt-osuus kehitysyhteistyörahoissa tullaan saavuttamaan, ja hyvä, että ministeri sen näin tässä avoimesti tunnustaa. Oikeastaan voisikin toivoa, että koko hallitus sen ihan selkeästi ja avoimesti ja rehellisesti tunnustaisi, että sellaista näkymää meillä ei ole, että vuonna 2015 tuon 0,7 prosentin bkt-osuustavoitteen saavuttaisimme, vaikka näin pitäisi ilman muuta olla. Toivon, että hallitus ja ministeri työskentelisi siihen suuntaan, että voisimme tästä kansainvälisestä sitoumuksesta kiinni pitää.

Maria Lohela /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kehitysavussa on erityisen tärkeää sen vaikuttavuus, tuloksellisuus ja tätä kautta tietenkin uskottavuus. Suomi ulkopolitiikassaan ihan ansiokkaasti korostaa naisten aseman parantamista eri keinoin, ja kuten kaikki tiedämme, niin maailmassa on tällä saralla aivan valtavasti tehtävää. Esimerkiksi arabikevään myötä tilanne on monessa paikassa mennyt aivan päinvastaiseen suuntaan kuin varmaan kukaan uskoi tai toivoi.

Onko teillä, ministeri Hautala, jotain konkreettista uutta kerrottavaa keinoista, joilla kehitysavun kautta voidaan ponnekkaammin vaikuttaa naisten aseman parantumiseen? Sitten toinen kysymys: ottaako Suomi kehitysyhteistyöpolitiikassaan myös väestönkasvun hillitsemisen selkeämmäksi osaksi naisten aseman parantamista? Väestönkasvu paitsi vaikeuttaa naisten asemaa on monin paikoin myös kestämätöntä ympäristön kannalta.

Sofia Vikman /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kehitysyhteistyömenot ovat noin 0,55 prosenttia bkt:stä. Kehyspäätöksen mukaisesti päästökauppatulot ohjataan kehitysyhteistyöhön. Pelkkää bkt-osuutta jopa olennaisempaa on katsoa, kuinka vaikuttavia Suomen hankkeet ovat olleet. Yhä enemmän voitaisiin tehdä myös kauppaa kasvattamalla ja kaupan esteitä poistamalla. Tavoitteena on edistää kestävää kehitystä ja samalla vahvistaa suomalaisten yritysten asemia maailmalla. Talous- ja ulkosuhteet ovat yhä voimakkaammin sidoksissa toisiinsa. Kehitysyhteistyössä olisi päästävä kumppanuuteen, jossa paikalliset viranomaiset, kolmannen sektorin toimijat, yritykset sekä tavalliset ihmiset ottavat asian omakseen ja sitoutuvat tavoitteisiin yhdessä avustavan maan toimijoiden kanssa.

Eeva-Johanna Eloranta /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Sukupuolten välinen tasa-arvo ja eriarvoisuuden vähentäminen ovat tärkeitä arvoja, jotka voisivat toteutua Suomen kahdenvälisessä kehitysyhteistyössä entistä paremmin ja tuloksellisemmin. Olisikin hyvä, että ulkoasiainministeriön hankintayksiköt ottaisivat paremmin huomioon näitä ja ihmisoikeuksien toteutumista edistävät politiikat ja toimet. Tarjouskilpailuissa tulisi edellyttää riittävä osaaminen ihmisoikeusperusteissa ja sukupuolten tasa-arvoa edistävässä ja eriarvoisuutta vähentävässä kehitysyhteistyössä riittävän maakokemuksen ohella.

Ministeriön tulisikin kirjata nämä asiat ihan selkeänä tehtävänä jokaiseen toimeksiantoon tarpeeksi tarkasti. Konsultit, jotka näitä hankkeita toteuttavat, eivät kuitenkaan toteuta sellaista, mitä näissä toimeksiannoissa ei ole pyydetty tai mihin asiantuntija-aikaa ei ole budjetoitu. Kysyisinkin ministeri Hautalalta: miten näihin ollaan kiinnittämässä huomio, ja miten Suomen kahdenvälisessä kehitysyhteistyössä sukupuolten välinen tasa-arvo ja eriarvoisuuden vähentäminen voisivat toteutua vielä entistäkin paremmin ja tuloksellisemmin?

Pekka Haavisto /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On tärkeää käydä tätä määrärahakeskustelua, mutta vähintään yhtä tärkeää on katsoa aina sisältöä ja välillä sitten arvioida uudestaan, saammeko niitä tavoitteita, mitä haluamme, kehitysyhteistyömäärärahoilla.

Oma huomioni on kiinnittynyt koulutuksen rooliin. Minä puhun paljon tyttöjen koulutuksesta, peruskoulutuksesta, mutta kun katsoo kehitysmaita, niin monissa kehitysmaissa sitten, kun tullaan tähän ammattikoulutus- ja korkeakoulutusvaiheeseen, eliitti lähettää lapset ulkomaille ja eliitti uusiutuu. Mutta tuntuu, että puuttuu pätevä korkeakouluopetus, puuttuu pätevä ammatillinen opetus, ja monissa tämmöisissä korkeakouluissa kun käy, niin puuttuu myöskin tietotekniikka, jota Suomella olisi tarjota. Me voisimme luoda, auttaa kirjastoja, yliopistokirjastoja, syntymään näissä kehitysmaissa, itse asiassa aika pienin panoksin auttaa tätä maiden koulutusta myöskin suomalaisen tietotekniikkaosaamisen kautta. Onko tätä mietitty ministeriössä vakavasti, ja voisiko näistä kehitysmaiden korkeakouluista ja ammatillisista kouluista tulla tätä kautta meidän todellisia partnereitamme?

Silvia Modig /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Julkisessa keskustelussa on paljon viime aikoina puhuttu kehitysyhteistyömäärärahoista, ja minä olenkin hyvin huolissani siitä suunnasta, missä se on ensimmäisenä tarjolla säästökohteeksi, kun ruvetaan miettimään, mistä leikataan. Näin vaikka varat on jo jäädytetty vuoden 12 tasolle ja me olemme luopuneet 0,7 prosentin tavoitteesta bruttokansantuotteesta, ainakin lykänneet sitä pitkälle. Päästökaupan tulot ovat pieni apu, mutta aivan niin kuin ministeri sanoi, ne eivät ole ennakoitavissa ja ovat siten hyvin epävarma pohja, mihin rakentaa toimintaa.

Mutta kuten me tiedämme, on niin paljon globaaleja kysymyksiä tässä globaalissa maailmassa, missä eletään, kuten ilmastonmuutos, joihin meidän on mahdotonta vastata ainoastaan kansallisilla toimilla. Mitkä ovat ministerin näkemykset tähän keskusteluun, missä kehitysapurahoja pidetään vaikuttamattomina ja huonosti suunnattuina? Mitkä ovat ministerin mielestä ne tavat, miten kehittää kehitysapua edelleen niin, että siitä tulee mahdollisimman vaikuttavaa ja mahdollisimman hyvää? Ja miten nimenomaan pystyisimme edistämään täälläkin esiin tullutta kysymystä naisten aseman parantamisesta, koska me tiedämme, että kun naisten asemaa yhteiskunnassa nostetaan, me nostamme koko yhteiskunnan kantokykyä?

Juho  Eerola /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Suomen talous sukeltaa, mutta kehitysapu tuntuu olevan leikkauksista puhuttaessa sellainen pyhä asia, johon oikein kunnolla ei saisi koskea. Viimeisimpänä uutisena on kantautunut tietoisuuteen tämä Somalialle annettavan tuen lisääminen ensi vuodesta lähtien. Toki tämä Somalialle annettava vuosittainen tuki ei ole suuri menoerä valtion budjetissa, mutta periaatteellisella tasolla se kuvastaa erittäin hyvin hallituksen arvomaailmaa, joka on siis se, että muu maailma ensin ja sitten vasta suomalaiset.

Suomen talouden kasvuennusteiden jäädessä vain hallituksen toiveajatteluksi ja valtion velkaantumisen kiihtyessä kysyisin, ettekö näe toiminnassanne mitään moraalista ongelmaa siinä, että otatte velkaa suomalaisten nimiin mutta annatte nuo rahat vieraille valtioille, joissa ne useimmiten päätyvät sikäläisen valtaeliitin taskuihin ja näin ylläpitävät sitä järjestelmää, jonka tähden tätä kehitysapua yleensä joudutaankin antamaan. Oikea tapa olisi, kuten edustaja Vikman (Puhemies koputtaa) tuossa totesi, kaupan esteiden purkaminen ja paikallisen yrittäjyyden edistäminen.

Aila Paloniemi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Suomalaisilla on erittäin paljon osaamista ja annettavaa siviilikriisinhallinnassa, oikeusjärjestelmän kehittämisessä, ihmisoikeuksien vahvistamisessa ja koko siviiliyhteiskunnan rakentamisessa. Me olemme kuitenkin mahdollisuuksiimme nähden valitettavasti tällä hetkellä alisuoriutuja kansainvälisessä siviilikriisinhallinnassa. Tuossa hallituksen turpo-selonteossahan asetettiin tavoitteeksi 150 asiantuntijaa, tuollainen taso siviilikriisinhallintaoperaatioissa, mutta määrärahoja, kuten hyvin tiedämme, on vuosien saatossa leikattu aivan liikaa, eikä hallitus pysty täyttämään edes tätä omaa tavoitettaan.

Kysynkin ministeriltä: palautetaanko määrärahat tasolle, jolla mahdollistetaan 150 suomalaisasiantuntijan osallistuminen siviilikriisinhallintaan? Ja tuohon 0,7:n tavoitteeseen vielä sen verran, että nyt pitäisi kyllä ne askelmerkit sitten kehysneuvotteluissa 2014 osoittaa, millä tuohon 0,7:ään päästään. Muuten kannattaisi tunnustaa, että tuo tavoite on hylätty, mikä on erittäin valitettavaa.

Heikki Autto /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Moni edustaja on tässä perännyt, aivan oikein, vaikuttavuutta kehitysyhteistyöltä, ja siksi kysyisinkin ministerin kantaa sellaiseen näkökulmaan, että voisiko Suomi ajaa kehitysyhteistyön siirtoa EU:n toimivaltaan, jolloin kaikkien jäsenmaiden kehitysyhteistyöpanokset saataisiin koottua yhteen ja pystyttäisiin näin leveämmillä hartioilla todella nostamaan kokonaisia kansakuntia ylös niin, että ne pystyisivät auttamaan jatkossa itse itseään. EU:lla on hallussaan kauppapolitiikka ja toisaalta käytettävissään myös ulko- ja turvallisuuspoliittista voimaa todella edistää kansakuntien kehittymistä siihen suuntaan, että on mahdollista rakentaa oikeusvaltio ja vahvistaa kansakunnan omaa talouden vahvistumista niin, että kehitysyhteistyöllä saadaan kestäviä tuloksia aikaan. Puolestaan EU:n toimivallasta kansalliselle tasolle voitaisiin siirtää vaikkapa aluekehitys, joka on jäsenmaiden sisäistä toimintaa ja jonka ei mielestäni pitäisi kuulua EU:lle ensinkään.

Jukka Kärnä /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kehitysyhteistyöhön menee 1,1 miljardia, joka on iso kasa rahaa, ja toki se ei ole kuin 0,55 prosenttia siitä bruttokansantuotteesta sen tavoitteen ollessa 0,7. Tietenkin, kun ollaan ahdingossa, oma maa, niin tältä 1,1 miljardilta pitää vaatia myöskin sitten tehokkuutta ja ihmisiä pääsääntöisesti mielestäni pitää auttaa siellä heidän kotimaassaan, ettei tarvitse lähteä maailmalle sitä onnea sieltä etsimään ja turvaa etsimään kaiken kaikkiaan. Tässä muutamina menneinä takavuosina oli jonkin verran väärinkäytöksiä näissä kehitysyhteistyörahoissa, ja ne tosiaan saattoivat ajautua eliitin taskuihin. Kysynkin ministeriltä, millainen tilanne on nyt tällä hetkellä näiden väärinkäytösten osalta.

Eila Tiainen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kehityspoliittinen toimenpideohjelma on saatu aikaiseksi, ja siellä on myös linjattu demokratiatukea. Tässä salissa on 2004 perustettu tämmöinen puolueitten yhteinen demokratiajärjestö Demo, joka on tehnyt paljon yhteistyötä muun muassa Sambian ja Tansanian naisten kanssa ja Nepalissa ja Tunisiassa nuorten kanssa. Olemme vieneet sinne puolueitten työskentelyä ruohonjuuritasolle ja lisänneet yhteistyötä ja ymmärrystä demokratiakehityksestä. Nyt kuitenkaan tämä kehityspoliittinen toimenpideohjelma ja tämä linjaus ei tuo meidän mielestämme uusia työkaluja tähän työhön, mikä on todella harmittavaa. Ainoa uusi asia siellä on ministeriön sisälle perustettava kevyt demokratiaverkosto. Me katsomme myös, että tämä demokratiatuen käsittely ministeriössä on hajaantunut liian moniin käsiin ja työ ei ole sen takia kovin tehokasta. Olisimme tietenkin toivoneet omaa rahoitusikkunaa demokratiayhteistyölle, niin kuin monessa muussa Euroopan maassa on tehty.

Satu Haapanen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kehitysyhteistyön merkitys ja tarkoitus on auttaa maailman kaikista köyhimpiä ihmisiä, ja siksi kysyn: ettekö, edustaja Eerola, näe tässä ristiriitaa asettaa yksi maailman rikkaimmista maista ja maailman kaikista köyhimmät ihmiset jatkuvasti vastakkain? Minusta siinä on ongelma.

Kehitysyhteistyön merkitys on myös lieventää ympäristökatastrofien vaikutuksia ihmisten elämään ja ennaltaehkäistä konflikteja. Kysyisinkin ministeriltä: millä tavalla näette tämän konfliktinratkaisun, konfliktien ennaltaehkäisyn roolin nykyisessä Suomen kehitysyhteistyössä?

Kehitysministeri  Heidi  Hautala

Arvoisa puhemies! Edustaja Kiviniemi aivan oikein totesi, että nyt tosiaan ulkoministeriön toimintamäärärahojen sisäisillä siirroilla on saatu aikaan se, että on löytynyt 4 miljoonaa euroa edustustoverkkoon, mikä tarkoittaa sitä, että enää ei tulisi ainakaan lisää edustustojen sulkemisia.

Minusta on rehellistä todeta, niin kuin edustaja Kiviniemi toteaa, että tämä 0,7 prosentin tavoitteen saavuttaminen on vaikeaa. Sanon, että se ei ole mahdotonta, jos oivalletaan se, miten paljon meillä on kuitenkin siinä myöskin kansainvälistä mainetta pelissä. Otan vain esimerkin: kun presidentti Obama tapasi hiljattain Pohjoismaiden valtionjohtajat, siis viisi Pohjoismaata, me laskimme, että Pohjoismaiden yhteenlaskettu kehitysyhteistyöpanos on puolet Yhdysvaltain kehitysyhteistyöpanostuksesta, mikä tarkoittaa sitä, että kun teemme tiivistä yhteistyötä Pohjoismaiden kesken, meillä on hyvin samanlaiset arvot ja tavoitteet, niin me olemme iso toimija maailmalla, ja en haluaisi millään, että Suomi jää tästä viiteryhmästä pois tämän rahoituksen vähyyden takia. Siis muut ovat paljon paljon sitoutuneempia. Hallituksenvaihdokset eivät ole vähentäneet Pohjoismaiden kunnianhimoa.

Sitten tätä vaikuttavuutta ja tuloksellisuutta peräänkuulutti moni monissa puheenvuoroissa, ja kiitän edustaja Lohelaa tästä mainiosta kolmen sanan iskulauseesta: vaikuttavuus, tuloksellisuus, uskottavuus. Näin se juuri on, että sitä uskottavuutta tulee siitä, kun pystytään osoittamaan tuloksia ja että todellakin pystymme vähentämään köyhyyttä ja poistamaan maailman esimerkiksi ilmastonmuutokseen liittyviä haittoja, torjumaan sitä. Ministeriössä on kehitetty tavattoman paljon tällä kaudella sitä, miten tuloksia voidaan mitata, ja ensi vuonna hallitusohjelman mukaisesti annetaan eduskunnalle selonteko kehitysyhteistyön vaikuttavuudesta ja johdonmukaisuudesta, ja voimme palata hyvin perusteellisesti näihin kysymyksiin siinä yhteydessä.

Sitten naisten asema. Olen iloinen siitä, että eduskunnassa aina muistutetaan siitä, miten tärkeää on, että me puolustamme naisten ja tyttöjen asemaa. Tämä on yksi vahva läpileikkaava periaate kaikessa, mitä teemme. Kaikissa kansainvälisissä kokouksissa meiltä odotetaan, että me teemme työtä näiden tavoitteiden eteen ja puhumme naisten ja tyttöjen hyvinkin arkaluonteisten oikeuksien puolesta, joihin kuuluvat lisääntymisterveys ja seksuaalioikeudet, jotka eivät ole millään tavalla tällä hetkellä maailmassa menossa parempaan suuntaan.

Edustaja Eloranta puhui tarjouskilpailusta. Kyllä konsultteja sitovat kehityspoliittisen ohjelman läpileikkaavat tavoitteet, joihin kuuluu edustajan mainitsema tasa-arvo, ja tähän täytyy jatkuvasti kiinnittää huomiota, että näin todella tapahtuu.

Edustaja Haavisto peräänkuulutti korkeakouluopiskelun ja opetuksen tukemista kehitysmaissa. No, nyt on tarkoitus, että ministeri Kiuru ja ministeri Tuomioja ja minä keskustelisimme monipuolisesti siitä, miten eri toimialoilta voidaan edistää koulutusta maailmalla. On ihan selvä, että koulutus on yksi semmoinen kehitysyhteistyön ala, jonka merkitys kasvaa.

Arvoisa puhemies! Olen nyt päässyt noin puoleen näistä kysymyksistä, mutta säästänkö sitten loput?

Voin niitä edelleen kirjata.

Katri Komi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Vielä kehitysyhteistyön määrärahoista.

Tosiaankin, ei vain Suomi ole sitoutunut, vaan myös tämä hallitus on sitoutunut siihen 0,7 prosentin bktl-tavoitteeseen vuoteen 15. Kysyisin nyt, kun tuossa budjettikirjassa sanotaan, että ensi vuonna määrärahojen tasoksi on arvioitu 0,55 prosenttia bktl:stä ja ministeri puhui äsken jotakin 0,6 prosentista. Jos hän ei puhunut ensi vuoden osalta, vaan vuodesta 2015, niin silloinhan on todettava, että Suomi ei tule saavuttamaan tuota lupaamaansa tasoa. Jos hän puhui taas ensi vuodesta, niin ihmettelen, mitä on budjettikirjan painamisen jälkeen tapahtunut, että se on noussut noin reilusti.

Tosiaan kevään kehysriihessähän teitte tämän päätöksen ohjata näitä päästökauppatuloja kehitysyhteistyöhön, mutta niitten vähäisyys ei varmasti tullut ministerillekään yllätyksenä. Kaiken tämän jälkeen minun mielestäni olisi kansainvälisestikin meidän uskottavuuden kannalta reilua, että myönnettäisiin suoraan, että ei tulla siihen tavoitteeseen pääsemään. Ainakin näitten ministerin puheenvuorojen perusteella minun mielestäni tämä on selvää. Olisi rehellisempää myöntää se.

Mutta vielä kysymyksenä tästä sukupuolten tasa-arvon edistämisestä ja eriarvoisuuden vähentämisestä: On tullut ministeriölle palautetta, että jokaiseen toimeksiantoon pitäisi kirjata tarkasti näitten edistäminen, jotta todellakin nämä konsultit (Puhemies koputtaa) ja muut voisivat kirjata ne omiin tarjouksiinsa ja sitä kautta myös todella laittaa siihen aikaa ja rahaa. Mitä sanotte tähän palautteeseen?

Pirkko Ruohonen-Lerner /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Yksi Suomen kehityspoliittisen ohjelman painopisteistä on ihmisoikeusperusteisuus, kuten ministeri Hautala äsken totesi.

Suomen kehitystukisummat Vietnamiin ovat olleet mittavia ja kestäneet jo yli 30 vuotta. Vuonna 2013 Suomi tukee Vietnamin kehitystä 9,7 miljoonalla eurolla. Vietnam on vuodesta 2010 alkaen määritelty alemman keskitulotason maaksi. Maassa on edelleen kommunistinen yksipuoluejärjestelmä. (Ben Zyskowicz: Diktatuuri suomeksi!) Vietnamissa tapahtuu mielivaltaisia pidättämisiä, vangitsemisia sekä jopa pakkotyötä.

Maailmanpankki on yksi suurimmista kehitysavun rahoittajista, sen kautta Suomenkin rahoitusta liikkuu Vietnamiin. Maailmanpankki ei kuitenkaan ole ilmaissut tukeaan ihmisoikeuksien edistämiselle, mitä Human Rights Watchin asiantuntija on kritisoinut. Maailmanpankin johtokunnassa on myös suomalaisjäsen, joka hänkään ei ole nostanut ihmisoikeusasiassa ääntään.

Kysynkin arvoisalta ministeriltä: pitäisikö Suomen sitoa ihmisoikeuksien noudattaminen ja kehitysapu entistä tiukemmin yhteen esimerkiksi Vietnamin tapauksessa?

Maria Guzenina-Richardson /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Suomalaisen kehitysyhteistyön perinteet ovat todella pitkät, ja meillä on syytä olla ylpeitä siitä, että me olemme hoitaneet velvollisuutemme hyvin. Vähän huolestuttaa se henki, joka tällä hetkellä joissain piireissä vallitsee Suomessakin. Se on aika yleiseurooppalainen piirre, että se, millä tavalla me autamme kaikkein heikoimpia täällä maapallolla, olisi jollain tavalla pois meiltä. Kyllä se niin on, että jos me emme auta, niin sillä on sitten kyllä huomattavasti kalliimmat seuraukset.

Haluaisin kysyä ministeriltä tästä Syyrian tilanteesta. Vaikka nyt paljon on keskusteltu nimenomaan tästä sariini-iskusta, niin tosiasiahan on, että sota on siellä ollut vallalla jo kaksi vuotta ja tulee todennäköisesti ja valitettavasti jatkumaan vielä pitkän aikaa. Naapurivaltiot, muun muassa Turkki ja Egypti, suomalaisille tuttuja turistipaikkojakin, ovat ottaneet Helsingin kokoisen määrän sodan jaloista paenneita ihmisiä huomaansa — he asuvat siellä telttaleireillä — ja jos katsotaan, millä tavalla tämä taakka on siellä vaikuttanut näiden maiden kohdalla taloudellisesti, niin siellä ei sitä kestävyyttä enää kovin kauan tule olemaan.

Kysynkin ministeriltä: millä tavalla Suomi on valmis auttamaan? Sisäministerin puolelle kuuluvat Suomeen vastaanotettavat pakolaiset, mutta teidän puolellenne kuuluvat sitten ne pakolaiset, jotka siellä lähialueilla ovat. (Puhemies koputtaa) Millä tavalla Suomi on valmis lieventämään sitä taakkaa, joka siellä näillä naapurivaltioilla on? Siellähän on yli 2 miljoonaa ihmistä tällä hetkellä sodan jaloista paenneena naapuri-valtioihin.

Kauko Tuupainen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tuossa viime vuodenvaihteessa selvitin avustajani kanssa, onko olemassa muita vaihtoehtoja kuin riihikuivan rahan lähettäminen kehitysmaihin. Sehän nyt on suuruusluokkaa miljardi ja rapiat päälle.

Vaihtoehtojen selvittely johtui siitä, että Hesarissa oli viime vuoden lopulla maininta, että ulkoministeriön tietoon on tullut vuosittain 10 miljoonan euron kehitysavun väärinkäytökset. Täällä mainittiin somaleista jotakin — Hesarin mukaan Somalia on maailman korruptoitunein maa, ja esimerkiksi somalitaustaisissa järjestöissä on lehden mukaan puutteita kirjanpidossa ja hankkeen kuitteja on voinut puuttua aivan kokonaan. Tämähän tietysti kontrollin kannalta on suuri virhe.

Vaihtoehtoja hain sen vuoksi, että annettaisiin suomalaisille kaivattua työtä. Tiedostan, että elintarvike- ja tavara-apua voidaan sinne antaa, ja tämmöinen firma kuin Finnpartnership on tarjoamassa palveluksia, ja näitä on syytä käyttää.

Vielä lopuksi toteaisin sen, (Puhemies koputtaa) että ministeri Heidi Hautalan nimi mainittiin tässä tutkimuksessa siksi, että hän suhtautuu kehitysyhteistyöhön sillä tapaa, (Puhemies: Edustaja Tuupainen!) että tietyt riskit pitää hyväksyä. — Anteeksi!

Risto Kalliorinne /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Tuupaisen laskelma osoitti, että väärinkäytöksiä oli alle promille — tämän mukaan, mitä äsken selvititte. Mutta tämä perussuomalaisten logiikka, jonka Eerola toi esille, ei kyllä minulle avaudu, ei vuosi vuoden jälkeen, vaikka kuinka mietin tätä asiaa ja kuuntelen. Aina kun puhutaan pakolaisuudesta, niin te sanotte, että pitäisi auttaa näitä ihmisiä kotimaassaan, ja sitten kun tullaan tähän kehitysapukeskusteluun, niin se kotimaassa auttaminenkin on huono asia.

Esimerkiksi tämä somaliasia: Ei varmaan Eerola kannata, että tänne tulee somalipakolaisia, mutta ette te kannata sitäkään, että heitä autetaan heidän kotimaassaan. Miksi ette suoraan voi sanoa, että ei teitä kiinnosta pätkääkään, miten köyhille Suomen rajojen ulkopuolella käy ja mitä heille kuuluu, vaan muka esitetään jonkunnäköistä humanismia, vaikka todellinen ajatus on ihan jotain muuta?

Mutta oli minulla kysymyskin. Kun tätä lähetystöverkostoa karsitaan, niin otetaanhan siinä huomioon se, että niissä maissa, missä on vahvaa kehitysaputyötä, ne lähetystöt pidetään vahvoina?

Juho Eerola /ps(vastauspuheenvuoro):

Puheenjohtaja! Sekä edustaja Haapanen että edustaja Kalliorinne tuossa puuttuivat aikaisempaan puheeseeni, ja ei heille oikein muuta osaa vastata kuin että puolueiden linjoissa on eroa, ja näin pitääkin olla. Perussuomalaiset haluaa käyttää suomalaisten rahat suomalaisten hyväksi, ja vihreät ja vasemmistoliitto haluavat lähettää ne muualle. Hyvä, että tämä tuli selväksi.

Nykymuotoinen kehitysapu estää näitä kehitysmaita kehittymästä. Oikea tapa olisi kehittää pienyrittäjyyttä paikallisella tasolla. Kehitysmailla on valtava potentiaali, josta myös suomalaiset yritykset voisivat hyötyä. Tällä tavoin minä haluan heitä auttaa. On väärin sanoa, että en haluaisi auttaa ollenkaan. Kaupan esteitä täytyy purkaa, ja tämä yrittäjyys kehitysmaissa ei kehity yhtään mihinkään, jos länsimaista tulee ilmaista tavaraa sinne. Ei siellä kukaan viitsi mitään yrittää, jos länsimaista tulee ilmaista tavaraa koko ajan. Väestönkasvu vain lisääntyy tällä nykymallilla, ja 20 vuoden päästä on taas lisää kehitysavustettavia.

Antti Rantakangas /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ministeri Hautala vastaa myös valtion omistajapolitiikasta. Viime kuukausien aikana moni valtionyhtiö tai valtion osakkuusyhtiö on tehnyt ratkaisuja, joissa Suomesta on siirtynyt työtä ulkomaille, tai on toteutettu aika voimakkaita sopeutusohjelmia, jotka ovat merkinneet työttömyyttä. Tämä on tietyllä tavalla väärä linja, koska tällaisessa tilanteessa jokainen työpaikka on tärkeä ja meidän pitäisi pitää kiinni työpaikoista Suomessa. Toisaalta valtionyhtiöissäkin näyttää olevan se piirre, että aika hulppeita tulospalkkioita, bonuksia, siellä edelleen johdolle jaetaan. Nyt pitäisi kyllä noudattaa ääretöntä malttia ja olla esimerkki siinä, että valtionyhtiöitten johdossa tämä olisi ensinnä käytössä. Toivon, että yhtiökokouksissa otetaan tiukempi linja.

Sitten viimeisenä tapaus Fortum. Tiedän, että ministeri ei suoraan voi vastata, mutta on äärettömän surullista, jos monopolitoiminta, siirtoliiketoiminta, myydään kansainvälisille sijoittajille, koska maksajina ovat takuuvarmasti sähkönkäyttäjät. Toivon tästä ministeriltä linjaa, joka säilyttäisi suomalaisen omistajuuden.

Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Edustaja Ruohonen-Lerner täällä kiinnittikin huomiota Vietnamin saamaan kehitysapuun, ja kun itse aikanani kehitysyhteistyöministeri Satu Hassin aikaan kyselin tästä ulkoasiainvaliokunnassa, niin Satu Hassi kirjoitti jossain kirjassaan, että Zyskowicz "marisi" Vietnamin ihmisoikeuksista, muistaakseni. Suomi on antanut yli 300 miljoonaa euroa Vietnamille kehitysapua, vaikka kyseessä on ollut armoton kommunistinen diktatuuri. Tämä on mielestäni ymmärrettävissä vain siten, että minun sukupolveni eräät ministerit ja varsinkin kehitysyhteistyövirkamiehet ja mainittu ministeri Hassikin ovat viettäneet parhaat vuotensa, nuoruutensa vuodet, niin sanotuissa Vietnam-solidaarisuusliikkeissä ja heillä on ollut tämmöinen nostalginen suhde Vietnamiin.

Mutta konkreettinen kysymys: Vietnam ei suostu ottamaan vastaan omaa kansalaistaan, joka on syyllistynyt Suomessa törkeisiin rikoksiin. Miten tämä asia etenee?

Johanna Karimäki /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Emme voi sulkea silmiämme köyhimpien ihmisien äärimmäiseltä hädältä ja nälältä. Siksi on erittäin tärkeää, että tavoittelemme kansainvälistä sitoumustamme, 0,7 prosenttia bkt:stä, vuoteen 2015 mennessä näissä kehitysyhteistyön määrärahoissa. Kiitän ministeriä niistä ponnistuksista, mitä teette asian eteen. Yksi asia on tietysti tämä päästökauppatulojen saaminen, ja siinä keskeistä on se, että saadaan päästökauppajärjestelmä toimivaksi, jotta saadaan oikeasti päästökauppatuloja. Toivottavasti EU:ssa nyt päätetty backloading-järjestelmä tulee tuomaan tähän parannusta.

Esimerkiksi Afrikassa kuivuus on yksi merkittävä köyhyyttä lisäävä tekijä, ja toisaalta Afrikassa on muun muassa pohjavesivarantoja, joita nyt löydetään. Niiden hyödyntämiseen tarvitaan teknologiaa ja innovaatioita. Kysyisin ministeriltä, onko ministeriössä pohdittu, millä tavalla Suomi voisi vesiosaamisen edelläkävijämaana osallistua näiden innovaatioiden ja teknologioiden viemiseen.

Mika Niikko /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Monta asiaa olisi sanottavaa, mutta tartun nyt tähän ensinnäkin, mitä ministeri mainitsi, että 0,7:n bruttokansantuotteen osuus osoittaisi sitoutumisen köyhien maiden auttamiseen. Eihän se määrä vielä osoita yhtään mitään vaan se, miten se raha käytetään, elikkä täällä, niin kuin Kalliorinnekin väittää, että perussuomalaiset ovat vähän niin kuin semmoisia, että he eivät halua auttaa ihmisiä, ja muittenkin puheenvuoroissa on tullut, ei kysymys ole siitä. Me ymmärrämme aivan hyvin esimerkiksi, että tästä kehitysapumäärärahasta käytetään 88 miljoonaa humanitääriseen apuun, me tiedämme, että se raha menee perille. Mutta me emme ymmärrä, että 300 miljoonaa euroa menee monenkeskiseen kehitysaputyöhön tai 255 miljoonaa euroa maa- ja aluekohtaiseen työhön. Me annamme rahaa joillekin valtioille suoraan, kuten täällä tuli esille tämä Vietnamin tapaus. Meidän tulee itse käyttää sitä rahaa Kepan kautta suomalaisten kehitysapujärjestöjen toimesta, jonne nyt annamme vain 114 miljoonaa euroa.

Arvoisa ministeri, miksi ette tue enemmän suomalaista kehitysapuyhteistyötä, joka on luotettavaa ja läpinäkyvää, ja lisää panoksia sinne? (Puhemies koputtaa) Silloin te saatte myös meidän tukemme, uskoisin näin.

Mikko Alatalo /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On hyvä, että hallitus antaa ensi vuonna eduskunnalle selonteon kehitysyhteistyön vaikuttavuudesta. Erityisesti tuota avoimuutta tarvitaan siellä avustuspäässä, kun kansalaisilla on epäilyksiä siitä, miten kohdistuvat avut. Se on hyvä uutinen, jos väärinkäytökset ovat vain promillen luokkaa. Itse olin 80-luvulla erään kolmannen sektorin järjestön mukana Zimbabwessa, jossa lahjoitettiin synnytyssairaala sinne. Minusta se oli hyvin hoidettu. Siellä valvottiin, suomalaiset olivat valvomassa sitä projektia ja suomalainen lääkäri ja sairaanhoitaja paikalla, ja silloin voitiin varmistua, että se todella auttaa paikallisia ihmisiä. Jos tänä päivänä ajattelen Zimbabwea ihmisoikeuksien kannalta, niin tuntuisi aika vaikealta antaa ainakaan valtiolle rahaa, vaikka ihmisiä haluaisikin auttaa. Miten valvotaan tosiaankin, että ne rahat eivät mene valtion byrokratiaan vaan todella esimerkiksi puhtaan veden projekteihin ja lasten ja naisten lukutaidon parantamiseen?

Juuri myös kysyisin samaa, mitä tässä aiemmin kysyttiin, miten suomalaiset yritykset voisivat olla toteuttamassa kehitysavun kohteita paremmin ja myös käyttämällä alihankkijoina sitten paikallisia pienyrittäjiä. (Puhemies koputtaa) Tässä mielessä tarvitsemme ehkä uutta ajattelutapaa.

Raimo Piirainen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minunkin kysymykseni liittyy omistajaohjaukseen, kun se ministerille kuuluu. Kun tässä nyt viime aikoina on saanut kuulla hyvinkin monelta taholta, viimeksi eilen Metson osalta, valtionyhtiöitten irtisanomisista, tämmöisissä tapauksissa olisi erittäin suotuisaa, että lomautettaisiin henkilöstöä. Tällä tavalla, kun nyt näyttää kumminkin, että Euroopassa jo orastavaa kasvua on, voitaisiin ihmiset heti sitten ottaa töihin eikä antaa olla tuolla työttöminä. Sitten toisaalta myös tehtäviä siirretään koko ajan ulkomaille, ja tämähän tarkoittaa myös sitä, että kansantaloutta tällä tavalla köyhdytetään. Se toisi työtä ja hyvinvointia tähän yhteiskuntaan. Tietenkin tähän vielä yksi huomio, että näitten johtajien tulospalkkiot eivät pienene siitä, vaikka yhtiöllä menisi huonosti ja työntekijöitä irtisanotaan. Päinvastoin tulosta parannetaan sitä kautta ja johtaja nostaa hyvät palkkiot. Mitenkä meinaatte asiat hoitaa tällä, että tämä linja tulisi olemaan oikealla suunnalla?

Kalle Jokinen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Täällä kannetaan kovasti huolta kehitysyhteistyövaroista. Minä kannan huolta siitä, mitä omistajaohjauksesta vastaava ministeri tekee, jotta suomalaisilla on työtä ja yrittäjyyttä, jolla sitten nämä kehitysyhteistyövaratkin hoidetaan.

Valtion omistamat kuljetusyritykset ovat laajentaneet toimintaansa alkuperäisestä ydintehtävästään, postin kuljettamisesta ja raideliikenteestä, lähes kaikkeen kuljetustoimintaan jopa niin, että jotkut perustehtävät uhkaavat jäädä hoitamatta. Usein valtionyhtiön kuljetuksia vetävät pitkäkilpiset, ulkomaille rekisteröidyt ajoneuvot ja siellä ulkomaiset kuljettajat kabotaasisääntöjä venyttäen. Valtionyhtiöiden tulo maantiekuljetusmarkkinoille on ollut rajua hintakilpailua ja pudotuspeliä. Valtionyhtiön on helppo sitä tehdä. Valtionyhtiö ei mene konkurssiin, kotimaiset perheyhtiöt, kuljetusyhtiöt, kyllä menevät. Mitä aiotte tehdä, jotta valtion kuljetusyhtiöiden toimintatapa ei vääristä kilpailua kotimaisella kuljetusalalla?

Mauri Pekkarinen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri varmaan yrittää tehdä parhaansa myös omistajaohjauksen puolella. Kuitenkin aikamoinen turbulenssi niissä yrityksissä näyttää olevan parhaillaan ja jää vähän epäselväksi, mikä on valtion linja. Finnairia ollaan välillä myymässä, kokonaan enemmistöä pois. Välillä merkittävä osa Finnairin henkilöstöä ollaan vuokraamassa tai ostamassa ulkoa. Kemijoki on sanomassa irti suuren määrän ihmisiä ja tavallaan kaventamassa sitä liiketoiminta-aluetta, missä se toimii. Fortum suunnittelee erittäin merkittävien laivojen myymistä kokonaan ulos suomalaisesta omistuksesta ja sitä rataa. Hyvin epäselväksi jää se, mikä on valtion linja tilanteessa, jossa työllisyyden kanssa ollaan tunnetussa tilanteessa.

Arvoisa puhemies! Kysynkin ministeriltä: Onko hallituksella tähän talouden tilanteeseen istuvaa pohdintaa ollut siitä, mitkä valtionyhtiön roolit oikein voisivat olla? Mikä on se virallinen linja, mitä hallitus siellä ajaa? Missä tapauksissa valtio voisi satsata ja käyttää näitä yhtiöitä kenties paremman työllisyyden aikaansaamisessa? Mitkä ovat ne yhtiöt, joissa kenties voitaisiin luopuakin omistajuudesta (Puhemies koputtaa) ja sieltä saatuja tuloja käyttää sitten muuhun talouden pyörien pyörittämiseen? Linjan selkeyttämisen aika totisesti näissä asioissa on.

Kehitysministeri  Heidi Hautala

Arvoisa puhemies! Minä ehdottaisin nyt näin — olen tästä myös edustaja Pekkarisen kanssa vähän keskustellut — että jos eduskunta toivoo, niin minulle sopisi erittäin hyvin, että käymme vaikka ajankohtaiskeskustelun omistajaohjauspolitiikasta, koska näitä kysymyksiä on hyvin paljon. Viime viikolla aloitimme keskustelua ylimmän johdon palkitsemisesta, mutta nyt tämä tunti, joka on varattu ulkoministeriön pääluokalle, ei mitenkään riitä näiden laajojen kysymysten kattamiseen. Minä pyydän ymmärrystä sille, että nyt puhutaan UM:n pääluokasta. Ehkä seuraavaan budjettikäsittelyyn itse asiassa pitäisi varata omistajaohjaukseen oma aikansa.

Kyllä. Vastaan kysymyksiin mahdollisuuksien mukaan. Niitä tuli kiitettävän paljon.

Minä aloitan tästä ajattelusta, että nykymuotoinen kehitysapu ei toimi, että nyt tarvitaan jotain aivan muuta tilalle. Tällaista keskusteluahan tässä erityisesti perussuomalaisten taholta on tullut. Toisaalta myöskin muut edustajat ovat korostaneet sitä, että kehitysyhteistyön rinnalle pitäisi ottaa yhä enemmän sitä, että edistetään ihmisten mahdollisuuksia luoda elinkeinoja kaupankäynnin keinoin kaupan esteitä madaltamalla, ja näitäkin ajatuksia myös esimerkiksi edustaja Eerola esitti. Minä sanoisin, että nämä eivät ole vastakkaisia, mutta meidän täytyy rakentaa polkuja tämmöisestä lahjamuotoisesta avusta, jolla edistetään ihmisten perustarpeiden tyydyttämistä, puhtaan veden saantia, köyhyyden vähentämistä ja tämäntyyppisiä asioita, siihen, että heillä on mahdollisuus luoda elinkeinoja ja syntyy työpaikkoja.

Minä uskon, että me olemme ulkomaankauppaministeri Stubbin kanssa päässeet hyvään alkuun. Vaikka nyt sitten pitkästä aikaa taas nämä kauppa ja kehitys ovat eri ministerien vastuulla, niin me olemme miettineet todella paljon käytännössä sitä, kuinka näitä polkuja voidaan luoda, ja olemme jopa tehneet sitten yhteisen matkan Afrikkaan, Sambiaan ja Tansaniaan, missä näitä mahdollisuuksia pohdittiin suomalaisten yritysten ja myös muuten kansalaisjärjestöjen kanssa.

Minä ehkä pyytäisin nyt hiukan ymmärrystä sille, että kehitysyhteistyö on pitkäjänteistä toimintaa. Meidän julkilausuttu tavoite on se, että meidän kumppanimaat vapautuvat apuriippuvuudesta, ja se on myös heidän oma tavoitteensa. Voidaan myöskin luoda exit-strategioita, niin kuin edustaja Zyskowicz Vietnamin — edustaja Zyskowicz, koska te aina otatte esille tämän Vietnamin, niin minä haluaisin, että kuuntelette ihan hetken aikaa. (Ben Zyskowicz: Kyllä, kyllä!) Meillä on nyt tilanne se, että Vietnamin apua ollaan ajamassa alas. Vietnamista on tullut alemman keskitulon maa. Maailmassa on paljon paljon köyhempiä maita. Olemme täysin samaa mieltä siitä, että siellä rajoitetaan kansalaisvapauksia. Olen itsekin käynyt tapaamassa erään poliittisen vangin puolisoa, joka on hyvin suurissa vaikeuksissa. Olen myös ottanut Vietnamin ulkoministerin kanssa puheeksi tämän täällä paljon keskustelua herättäneen palautustapauksen. Mitä muuta voimme tehdä, niin siihen voidaan varmaan palata.

Minä olen erittäin iloinen siitä, että myös perussuomalaiset kiinnittävät huomiota tähän tuloksellisuuteen, siihen, että rahojen pitää mennä perille sinne, minne ne on tarkoitettu. Tulen tekemään parhaani, että vakuutan teidät siitä, (Puhemies koputtaa) että niillä rahoilla todella tehdään sitä, mitä niillä aiotaan. Sen takia Suomi myöskin esimerkiksi edistää kaikessa korruptionvastaista toimintaa ja pyrkii kehittämään eri kumppanimaiden verohallintoa, (Puhemies koputtaa) että ne voivat kerätä omia veroja, että ne voivat pitää omien kansalaistensa hyvinvoinnista huolta.

Hyvät edustajat, myös kehitysapu ja kehitysyhteistyö muuttuvat kaiken aikaa, ja minä uskon, (Puhemies koputtaa) että ne varsin hyvin pystyvät puolustamaan paikkaansa tänä päivänä.

Lea Mäkipää /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin edustaja Kalliorinteelle: älkää murehtiko, me olemme köyhien ystäviä niin lähellä kuin kaukanakin, käytännössä.

Arvoisa puhemies! Ulkoasiainvaliokunta on mielestäni lausunnossaan ottanut osuvasti kantaa, että kehityspolitiikka on kiinteä osa ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa. Köyhyys ja kansalaisoikeuksien puute olivat osatekijöitä Pohjois-Afrikan kansannousujen taustalla, näinhän se on ollut.

Edelleen vaikuttavuuden lisääminen ja tuloksellisuuden parantaminen, samoin läpinäkyvyys on ensiarvoisen tärkeätä, ja määrärahojen nosto ei yksistään paranna asiaa. Kehitysapukohteiden määrä, jota nyt on leikattu, on aivan oikein. Toiminnan kartoitus ja seuraaminen on oikea askel. Ihmisoikeudet on nostettu aivan oikein tässä kehitysyhteistyön perustaksi. Naiset ja lapset ovat vailla oikeuksia, heillä on vain velvoitteita, niin että siihen on (Puhemies koputtaa) paljon kiinnitettävä huomiota, samoin kuin maakaappauksiin paikalliselta väestöltä. Eli näitä kaikkia hyviä asioita. Myönnän, että meillä on ehkä erilaisia painotuksia, (Puhemies koputtaa) me emme ole näitä vihamiehiä.

Jari Lindström /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Puutun kuitenkin tähän omistajaohjausasiaan. Ottakaa tämä nyt enemmän sitten evästyksenä.

Mielestäni valtion omistajaohjauksen painopistettä on muutettava ja tarkennettava. Valtionyhtiöiden strategisina linjauksina on oltava myös työpaikkojen tuottaminen, työllisyyden turvaaminen Suomessa ja pitkäaikainen kannattavuus. Vaikka kyseessä olisikin pörssiyhtiö, on valtion omistajana vaalittava sellaisen toimintakulttuurin kehittymistä, joka myös näkee työpaikkojen säilyttämisen ja kasvattamisen yrityksen tehtäväksi. Yrityksen pitää olla kannattava, mutta sen ei tarvitse olla kvartaalitalouden rahatekokone, vaan pitkällä tähtäimellä kansainvälisesti pärjäävä vastuullinen yhtiö. Yhtiö ei missään nimessä saa olla sellainen, joka sanoo ihmisiä irti varmuuden vuoksi ja perustelee sitä tuotannollisilla ja taloudellisilla syillä. Ministeri Hautala, pitäisikö teidän mielestänne omistajaohjauspolitiikassa ottaa jatkossa paljon vahvemmin huomioon myös alue- ja työllisyyspoliittiset vaikutukset?

Pekka Haavisto /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun edustaja Niikko täällä ihmetteli, miksi monenkeskiseen apuun pannaan rahoja, niin maailmassa ei olisi Unicefiä eikä UNDP:tä eikä muuta, jos maat eivät tukisi näitä YK-järjestöjä. Kyllähän ne tekevät todella tärkeää työtä, esimerkiksi puhtaan juomaveden, lastensuojelun osalta Unicefin työ on kaikkien tunnustamaa.

Mutta minun kysymykseni liittyy kehitysyhteistyöhön siltä osin, että Suomeen on nyt pakolaisten mukana tullut aika suuria ryhmiä. Meillä on täällä paljon somaleita, meillä on itse asiassa aika suuri joukko burmalaisia, meillä on Sri Lankan tamileita, ja monet näistä ihmisistä, kun oman maan tilanne rauhoittuu, suunnittelevat joko paluumuuttoa tai sitä, mitä voisivat tämän oman maansa eteen täältä Suomesta käsin tehdä. Olen tavannut paljon tämmöisiä turhautuneita maahantulijoita, jotka ajattelevat, että heitä ja heidän järjestöjään voisi käyttää tässä kehitysyhteistyössä paremmin hyväksi ja ehkä pedata sitä, että osa näistä ihmisistä olisi valmis palaamaan omaan kotimaahansa. Mitä tämä budjetti tarjoaa tältä osin?

Timo Heinonen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Omistajaohjaus on ministeri Hautalan alaisuudessa. Omistamme yli puolet Finnairista, ja Finnair kuitenkin koko ajan ulosliputtaa suomalaista hyvää, osaavaa, koulutettua henkilökuntaa ja käyttää vuokratyövoimaa jo kahdeksasta eri maasta.

Millä tavalla, arvoisa ministeri, olette valvonut sitä, että EU:n ulkopuolisen työvoiman tarveharkintaa Finnair noudattaa palkatessaan ulkomaalaista työvoimaa, kun samaan aikaan Suomessa koko ajan syntyy uusia työttömiä lentoemäntiä, stuertteja ja pursereita? Onko lain ja kotimaisen työmarkkinatilanteen mukaista palkata valtiolliseen lentoyhtiöön ulkomaista työvoimaa, kun Suomessa on työttömiä lentoemäntiä ja stuertteja ja valtionyhtiö tekee heitä koko ajan lisää?

Lauri Heikkilä /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä budjettikirjassa on määritelty Suomen kehitysyhteistyö siten, että se perustuu kehitysmaiden määrittämiin kehitystarpeisiin, maiden omiin kehityssuunnitelmiin ja -tavoitteisiin ottaen huomioon myös muun muassa avunantajayhteistyön toiminnan sekä Suomen omat kehityspoliittiset linjaukset.

Olisin kysynyt ministeriltä, mitkä ovat nämä Suomen kehityspoliittiset linjaukset silloin, kun tukea annetaan semmoiseen maahan — kun tässä ovat esimerkkinä olleet nämä, missä diktaattorit ja muut hallitsevat — ja miten varmistetaan, että siellä maassa niitten köyhien asemaa tulee autettua. Ja myöskin olisin kysynyt sitä, mitä edustaja Autto toi esille, että hallintoa pitäisi siellä pystyä muokkaamaan niin, että myöhemmässä vaiheessa kehitysmaat voisivat itse auttaa itseään ja hankkia työpaikkoja ja parantaa kansalaistensa asemaa. Mitkä ovat nämä Suomen periaatteet, millä rahaa jaetaan?

Aila Paloniemi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Haluan todeta perussuomalaisten edustajille tästä yrittäjyydestä, että yrittäjyyden ja yksityisen sektorin kehittäminen on ollut erittäin tärkeässä roolissa Suomen kehityspolitiikassa. Sitä vahvistettiin viime kaudella, ja olen niin iloinen, että tällä kaudella tuo vahvistuminen jatkuu edelleenkin, ja siitä kiitos ministeri Hautalalle.

Kehitysrahoittaja Finnfund tekee erinomaista työtä juuri köyhimpien maiden yksityissektorin yrittäjyyden kehittämisessä ja auttaa suomalaisia toimijoita etabloitumaan kehitysmaihin: lääketehtaita, ympäristöprojekteja, vesiosaamista, kaikenlaista cleantechiä, koulutusta, metsäprojekteja, jotka ovat erittäin tärkeitä eroosion välttämiseksi ja sademetsien hakkaamisen lopettamiseksi. Kaikki tämä, kokonaisuus, tuottaa erittäin hyvää tulosta, ja se on myös evaluoitu moneen kertaan, niin että voi ihan katsoa näitä tuloksia, että se ei ole hukkaan heitettyä rahaa. Kysyisin ministeriltä, koska monet Finnfundin hankkeet liittyvät nimenomaan ilmastonmuutoksen torjuntaan: Onko näihin hankkeisiin saatavissa jostakin lisää rahoitusta? Me olemme keskustelleet tällaisista innovatiivisista rahoituslähteistä. (Puhemies koputtaa) En puhu suoraan budjetista vaan nyt vähän muista lähteistä. Onko se mahdollista, tai onko siinä edetty?

Ari Jalonen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Heinonen nosti tuon Finnair-kysymyksen esille, joten en toista sitä, mutta ilmailun alalla mennään minunkin kysymyksessäni.

Finavia on muuttamassa aluelennonjohtoa keskittämällä sitä, ja tässä on turvallisuutta heikentäviä esimerkkejä. Tiedän, että tämä ei koske suoraan, mutta omistajaohjauksen kautta. Tämähän on minun mielestäni ainakin varsin huonoa alueellistamispolitiikkaa, ja tässä esimerkissä Suomen etu on moneltakin kannalta kyseenalainen, joten olisiko syytä muuttaa omistajaohjausta niin, että otetaan nimenomaan edustaja Lindströmin esille nostama Suomen etu aina ensisijaisesti esille — totta kai myös niin, että yhtiön etu toteutuu?

Sitten kehitysyhteistyörahoihin. Mielestäni Kirkon Ulkomaanavun (Puhemies koputtaa) verotuksen kautta voisi ja se pitäisi laskea kehitysyhteistyörahoihin kuin myös rauhanturvaamistyön osat, esimerkiksi lääkintätoiminta. Näin ollaan paljon lähempänä sitä 0,7:ää, mitä monet tavoittelevat.

Katri Komi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kun suomalaisia alkaa olla mitä useammassa, mitä kaukaisemmassa maassa töissä joko yrityssektorilla, itse yrittäjinä tai kansainvälisissä järjestöissä töissä, niin miten näette, onko meillä täällä kotimaassa riittävä tieto siitä, keitä meillä on ja missä meillä on ja minkälaista osaamista meillä on? Pystymmekö me hyödyntämään heidän osaamistaan kehitysyhteistyössä Suomen osalta tai sitten yleensäkin ottaen näiden kohdemaiden kestävässä kehityksessä tai vaikkapa siinä pk-yritystoiminnan kehittämisessä näissä maissa?

Ja vielä: Miten me voisimme suomalaisten yritysten sitä vapaaehtoista tukea, jota he haluavat antaa tai antavat tänä päivänä kehitysmaihin, kokonaisuudessaan paremmin hyödyntää järkevämmin, jotta se olisi todella hyödyllistä eikä vain yksittäisiä kohteita? Hehän olisivat varmaan myös valmiita kehittämään pk-sektoria näissä maissa, jos siihen järkeviä malleja löytyisi.

Kehitysministeri Heidi Hautala

Arvoisa puhemies! Erittäin runsaasti erittäin hyviä ja tärkeitä kysymyksiä. Minä teen parhaani. Saanko kuitenkin sanoa, että Finavian omistajaohjaus on ministeri Kyllösellä, että se ei senkään puolesta ihan istu tähän keskusteluun? Mutta toistan, että nämä omistajaohjaukseen liittyvät kysymykset ovat varmasti sitten kyselytunnilla taikka toisessa yhteydessä ajankohtaisia.

Syyriasta kysyttiin. Se on todella hyvin ajankohtainen ja polttava kysymys. Varmasti kyseessä on toisen maailmansodan jälkeen suurin humanitaarinen katastrofi, ja myöskin Suomi on kantanut tässä omaa vastuutaan. Tämän vuoden loppuun mennessä tulemme antaneeksi 16 miljoonaa humanitaarista apua, mikä on aika iso osa. Se on varmasti lähes viidennes tai kuudennes humanitaarisen avun koko budjetista. Sen lisäksi olemme ryhtyneet tukemaan jo alustavasti Syyrian jälleenrakennusta, koska totta kai sielläkin tuhottuja kouluja ja leipomoita ja sairaaloita pitää saada kuntoon, vaikka emme voi olla vakuuttuneita siitä, että siellä rauha koittaisi kovin nopeasti.

Niin kuin tässä todettiin, niin Syyrian pakolaisia on runsaasti maan ulkopuolella. Muistaakseni kaksi miljoonaa syyrialaista on paennut, ja Suomi avustaa humanitaarisella avulla suomalaisten järjestöjen kautta, esimerkiksi Punaisen Ristin ja Kirkon Ulkomaanavun kautta, muun muassa Jordaniassa ja Libanonissa olevien pakolaisleirien syyrialaisia. Olen itse käynyt al-Zaatarin leirillä Jordaniassa ja näin, miten iso tehtävä on leirin johtajalla, joka on yhtäkkiä saanut 120 000 ihmisen keskikokoista kaupunkia vastaavan väestön vastuulleen tietämättä, kuinka kauan he joutuvat siellä olemaan.

No, sitten tästä pakolaiskysymyksestä. On aivan totta, että se on sisäministerin asia, mutta hallituksen asiaan vähänkään osallistuvien ministerien kesken on käyty nyt viime päivinä hyvin kiinteitä neuvotteluja tästä kysymyksestä, ja uskon, että hallitus pystyy hyvin pian tekemään päätöksen siitä, että otamme Syyrian pakolaisia tänne. Toivon, että siinä yhteydessä muistetaan paitsi UNHCR:n eli YK:n pakolaisjärjestön lisäkiintiön ottaminen myöskin mahdollisuus perheenyhdistämisiin, esimerkiksi niiden syyrialaisten, jotka siis jo ovat täällä Suomessa.

Edustaja Haavisto otti puheeksi nämä Suomessa olevat kehitysmaiden diasporat, ja on aivan totta, että esimerkiksi Somalian tapauksessa on erittäin mahdollista nyt tehdä yhteistyötä somalidiasporan kanssa, jotta he osallistuvat tämän oman maansa uuteen alkuun ja jälleenrakennukseen. Minun mielestäni ihan parhaita esimerkkejä, joka on herättänyt kansainvälistä kiinnostusta kaikissa konferensseissa, missä Somaliaa on käsitelty ja missä olemme olleet mukana, on se, että Suomi on tukenut terveysalan koulutuksen Suomessa saaneiden somalien työtä Somalimaassa ja Puntmaassa niin, että he ovat olleet kouluttamassa siellä terveydenhoitoammattilaisia, rakentamassa terveydenhuoltojärjestelmiä, ja tätä on tehty yhteistyössä kansainvälisen maahanmuuttojärjestön IOM:n kanssa. Aiomme laajentaa tätä, koska tulokset ja kokemukset ovat niin hyviä, ja aivan samanlaista yhteistyötä voidaan varmasti tehdä myös Burma-Myanmarin toki paljon pienemmän diasporan kanssa.

Täällä myös viitattiin keskustelussa siihen, että nyt on tullut ilmi, että Suomi aikoo voimakkaasti kasvattaa tukeaan Somalialle. Pitää paikkansa. On tehty päätös siitä, että apu kaksinkertaistetaan jo ensi vuonna. Me etsimme parhaillaan sellaisia rahoituskanavia, joihin voimme luottaa. Tämmöisiä mekanismeja tehdään tällä hetkellä Maailmanpankissa, Afrikan Kehityspankissa ja YK:ssa, ja varmasti löydämme sieltä semmoisia kanavia meidän tuelle, jotka voidaan osoittaa mahdollisimman suoraan Somalian vasta työtään käynnistävälle hallitukselle, jotta samalla sitten olemme rakentamassa Somalian uutta valtiota. Mutta toki jatkamme myös suomalaisten järjestöjen ja Suomen somalijärjestöjen tukemista, eli kun täällä peräänkuulutettiin Kepan kautta tapahtuvaa työtä, niin Kepa on varsin monta vuotta jo tehnyt tiivistä yhteistyötä esimerkiksi somalijärjestöjen kanssa, jotta heillä on mahdollisuus osallistua kansalaisjärjestökehitysyhteistyöhön.

En huomannut aikaisemmin vastata edustaja Autolle, joka esitti sitä, että olisiko siinä ajatusta, että kehitysyhteistyö keskitettäisiin Euroopan unionille ja sitten joitakin muita tehtäviä EU:lta siirrettäisiin kansallisvaltioiden eli jäsenvaltioiden vastuulle. No, Euroopan unionilla on todella merkittävää kehitysyhteistyötä, mutta pidän kyllä erittäin hyvänä sitä, että jäsenvaltiot myöskin täydentävät sitä omalta osaltaan, ja sanoisin, että jos haluamme maksimoida oman vaikutusvaltamme, emme ainoastaan rahallista vaikutusvaltaamme vaan ihan myöskin sitä, miten osallistumme kehityspolitiikan muovaamiseen EU:ssa ja sen jäsenmaiden kanssa, niin minusta tämä on hyvä ratkaisu, että Euroopan kehitysrahasto Euroopan komission alaisuudessa toimii. Me jäsenvaltioiden kehitysministerit saamme siitä jatkuvasti tietoa, miten sitä tehdään, ja sitten teemme omaa kahdenvälistä työtämme syvässä yhteistyössä samanhenkisten maiden kanssa.

Täällä oli puhetta myös siitä demokratiatuesta. Minä ymmärrän hyvin, että puolueiden kehitysyhteistyöjärjestö Demossa ollaan ehkä vähän pettyneitä siihen, että ei ole nyt saatu tällaista omaa budjettimomenttia demokratiatuelle ja että tämä työ on hajaantunut eri puolille ulkoministeriötä. Voin kuitenkin sanoa, että tämä on uusi painotus ja sitä jatkuvasti parannetaan. Se, että se on hajaantunut eri puolille ulkoministeriötä, tarkoittaa myöskin sitä, että me hyvin vakavasti haluamme tukea eri tavoin demokratiakehitystä, ja tässä sitten vastaisin siihen kysymykseen, miten sitten toimitaan tällaisissa diktatuurimaissa, autoritaarisesti hallituissa maissa, joissa kansalaisilla ei välttämättä ole täysiä oikeuksia esimerkiksi poliittiseen toimintaan. Demokratiatuki on juuri sellaisessa tilanteessa hyvä. Sitä voidaan kanavoida järjestöille mutta myöskin sitten sillä tavalla, (Puhemies koputtaa) että voidaan valtioiden välisesti tehdä hankkeita, jotka parantavat esimerkiksi paikallistason demokratiaa ja yleensä kansalaisten osallistumista päätöksentekoon.

Aivan lopuksi, arvoisa puhemies, haluan vain todeta näistä prosenteista, että nyt ehkä se päätieto, joka kannattaa eduskunnassa noteerata, on se, että päästöhuutokauppatulojen ansiosta vuonna 2013 prosentti tulee olemaan 0,6, mutta sitten näillä näkymin se laskee. Haluammeko nyt todella sitten raportoida tämmöistä laskevaa käyrää, se on aika paljon eduskunnan käsissä. Niin kuin varmasti monet edeltäjäni, minäkin odotan, että eduskunta paneutuu tähän vakavasti ja tukee Suomen pyrkimyksiä, jotta niistä ei tarvitse luopua. Se olisi suuri kansainvälinen vahinko, jos tulisi tietoon, että me olemme luopuneet tästä 0,7:stä. Nimittäin maailman ongelmien ratkaiseminen tulee valitettavan kalliiksi, enkä oleta, että sen hintalappu tulee lähivuosina yhtään halpenemaan. Siitä huolimatta on tietysti yhtä tärkeää, että koko ajan kiinnitämme näihin tuloksiin huomiota ja saadun palautteen perusteella sitten muutetaan, lisätään kaupan ja kehityksen yhteyksiä ja niin edelleen. Tässä Suomella on hyviä välineitä.