1) Eriarvoistuminen ja pienituloisten toimeentulo
Pääministeri Alexander Stubb
Arvoisa herra puhemies! Tämä välikysymys
käsittelee erittäin tärkeää asiaa:
eriarvoisuutta sekä pienituloisten toimeentuloa — ja
sitä kautta koko suomalaisen yhteiskunnan eheyttä.
Välikysymyksessä luetellaan paljon lukuja. Tärkeämpää on
kuitenkin muistaa, että kaikkien lukujen takana on yhtä monta
ainutlaatuista elämäntilannetta. Kaikkien pitää tilanteesta
riippumatta voida kokea, että tässä maassa
on mahdollisuus yrittää sekä oikeus epäonnistua
ja elää turvallista elämää.
Siihen tarvitaan 1) yksityisen sektorin menestystä, jotta
työpaikkoja riittää, ja sitä kautta
myös resursseja yhteisen hyvän rakentamiseen,
2) julkista sektoria rakentamaan turvaverkkoja erilaisiin elämäntilanteisiin
ja 3) niin sanotun kolmannen sektorin eli järjestöjen
ja yhteisöjen työtä sekä meidän
kaikkien välittämistä toisista ihmisistä.
Mahdollisuuksien luominen tarvitsee tuekseen tasapainoisen talouden.
Vuonna 2009 Suomen bkt rojahti. Emme ole toipuneet pudotuksesta
vieläkään. Hallitus on joutunut tekemään
kipeitä päätöksiä velkaantumisen
taittamiseksi. Näin tehdään, jotta emme
eläisi tulevien sukupolvien piikkiin. Teemme näin
myös siksi, että velkaantumisen taittaminen on
edellytys kestävälle hyvinvoinnille. Ellei talouden
perusta pidä, hyvinvoinnin turvaverkot eivät auta.
Hallitus on tehnyt sopeutustoimia noin 6,5 miljardilla eurolla vuoden
2018 tasolla. Nämä toimet tuntuvat kaikkien suomalaisten
kukkarossa: sähkölaskussa, palkkakuitissa, bensapumpulla
ja kuntien palveluissa. (Kauko Tuupainen: Eläkkeissä!)
On vain yksi Suomen kansa, joka maksaa verot ja nauttii tulonsiirroista
ja palveluista. Kaikki suomalaiset joutuvat osallistumaan talouden
tasapainottamiseen tavalla tai toisella. On kuitenkin myös
niin, että jos emme tekisi näitä kipeitä päätöksiä,
velkataakan maksajiksi joutuisivat huomisen suomalaiset — omat
lapsemme ja lastenlapsemme.
Arvoisa puhemies! Vaikka talous haastaa, emme ole lannistumassa.
Hallituksen tavoitteena on avoin, oikeudenmukainen ja rohkea Suomi.
Avoin Suomi tarkoittaa muun muassa sitä, että luomme
positiivista tulevaisuudennäkymää kaikille
lapsille ja nuorille perheen asuinpaikkaan, tulotasoon tai muihin
taustatekijöihin katsomatta. Tässä on
erityisen tärkeää panostaa koulutukselliseen
tasa-arvoon ja reiluihin oppimisen mahdollisuuksiin. Suomalainen
koulutus on syystä maailmanmaineessa juuri tasa-arvoisuutensa
vuoksi. Sivistyksellä on arvo sinänsä,
ja korkeatasoisen osaamisen avulla me suomalaiset menestymme maailmalla.
Koulutus- ja osaamistason nosto onkin oleellista paitsi kansallisen
kilpailukyvyn myös eriarvoistumisen torjumisen näkökulmasta.
Jokaisella on oltava mahdollisuus osallistua opintoihin kykyjensä ja
motivaationsa perusteella taustoistaan riippumatta. Siten saavutetaan
parhaita tuloksia sekä yksilön että yhteiskunnan
näkökulmasta.
Hallitus on painottanut koulutuspolitiikassaan työtä eriarvoistumista
vastaan. Hallituksen tavoitetta on toteutettu muun muassa luomalla
aivan uudenlainen avustusmuoto koulujen välisten erojen
kaventamiseen. On haluttu tukea nimenomaan niiden koulujen toimintaedellytyksiä,
joiden sijaintialueilla koulutuksellinen huono-osaisuus on yleisintä.
(Pietari Jääskeläinen: Leikataan 1,5
miljardia!) Koulupudokkuuden vähentäminen on hyvin
tärkeää koulutus-, työllisyys-
ja eriarvoisuuden estämisen politiikkaa. Tätä hallituksessa
on pohdittu paljon, ja ensi vuoden budjettiin on tulossa useita
toimia syrjäytymisvaarassa olevien nuorien tukemiseen.
Syrjäytymisen ehkäisy on malliesimerkki siitä,
että lukujen pöytään lyöminen
ei paljon auta — tuen räätälöinti
jokaiselle sopivaksi sen sijaan auttaa. Tähän
voidaan tarvita esimerkiksi koulutusta, nuorisotyötä,
työllisyystoimia tai sosiaali- ja terveysalan osaamista,
sitä, että viime kädessä aina
löytyy se, joka tukee eteenpäin vaikeassa tilanteessa,
se, joka välittää. On tärkeää keskittyä pulmien
ennaltaehkäisyyn. Korjaavat toimet tulevat aina kalliimmiksi
sekä inhimillisesti että talouden näkökulmasta.
Arvoisa puhemies! Oikeudenmukainen Suomi tarkoittaa muun muassa
sitä, että vaikeissa mutta välttämättömissä talouden
sopeutuspäätöksissä kiinnitetään
erityistä huomiota heihin, jotka tarvitsevat eniten tukea.
Kyse ei ole pelkästään etuuksiin käytetystä euromäärästä,
vaan myös esimerkiksi siitä, että palvelut
toimivat ja ovat avoimia kaikille. Esimerkiksi paljon keskustellun
sote-uudistuksen tavoitteet ovat niin tärkeät,
ettei periksi kannata antaa, vaikkei työ aina helppoa ole
ollutkaan. Uudistuksella tavoitellaan väestön
terveyttä, hyvinvointia ja sosiaalista turvallisuutta,
sillä tavoitellaan yhdenvertaisia sosiaali- ja terveydenhuollon
palveluja koko maassa ja sillä tavoitellaan peruspalvelujen
vahvistamista sekä kustannustehokasta ja vaikuttavaa palvelurakennetta.
Yhdenvertaisten peruspalveluiden vahvistaminen koko maassa auttaa erityisesti
kaikkein vaikeimmissa elämäntilanteissa olevia.
Siksi näitä vaikeita uudistuksia tehdään.
Ei hallinnon vuoksi, ei politikoinnin takia, vaan siksi, että halutaan
turvata jokaisen oikeus hyviin palveluihin.
Välikysymyksessä nostetaan esiin lapsilisiin kohdistuva
säästö ja eläkeläisten
asema. Lapsilisäsäästö pyritään
toteuttamaan niin, että sillä olisi mahdollisimman
vähän vaikutusta lapsiköyhyyden kasvuun
ja sitä kautta lasten elämään
ja asemaan yhteiskunnassa. Lapsilisään tehtävä säästö ei
vaikuta lainkaan kaikkein pienituloisimpien perheiden taloustilanteeseen.
(Välihuutoja keskustan ryhmästä) Lapsilisän
pieneneminen lisää vastaavasti perheen toimeentulotuen määrää.
Tämä on hallituksen selkeä arvovalinta: (Välihuutoja
keskustan ryhmästä) kaikkein pienituloisimpia
suojattiin tässä ratkaisussa. (Mauri Pekkarinen:
Miten?) Lisäksi lapsiperheiden verotusta päätettiin
keventää uudella verovähennyksellä,
joka kohdentuu pieni- ja keskituloisille. Vaikeasta taloustilanteesta
huolimatta myös eläkeläisille kohdennettiin
tukea, vaikka välikysymys antaa muuta ymmärtää.
(Välihuutoja keskustan ryhmästä) Hallitus
toteuttaa eläketulovähennyksen, joka kohdistuu
useammalle eläkeläiselle kuin esillä ollut
takuueläkkeen korotus olisi kohdentanut. (Sirkka-Liisa
Anttila: Ne on ne kaikkein heikompituloiset!) Muistutan myös, että jo
vuoden 2012 alussa tehtiin perusturvan ja viimesijaisen toimeentuloturvan
korotukset työttömyysturvaan, työmarkkinatukeen,
toimeentulotukeen ja asumistukeen. Lisäksi työttömyysetuuksiin
on tehty lukuisia parannuksia, kuten 300 euron suojaosa, jonka voi
ansaita ilman, että se vaikuttaa työttömyysetuuden
määrään, sekä luopuminen
puolison tulojen huomioon ottamisesta työmarkkinatuen tarveharkinnassa.
(Markku Rossi: Keskustan esitys!)
Kuten totesin, joka ainoa suomalainen
joutuu osallistumaan talouden tasapainottamiseen. (Kauko Tuupainen:
Köyhät kyykkyyn!) Mutta on oikeudenmukaista, että vaikeissa
ratkaisuissa suojataan eniten heitä, jotka pystyvät
vähiten vaikuttamaan omaan elämäänsä.
Arvoisa puhemies! Rohkea Suomi uskaltaa tehdä valintoja,
joilla tulevaisuudennäkymiä muutetaan paremmiksi.
Meillä ei Suomena ole syytä synkistellä ja
vajota epätoivoon. Ei ole syytä panna luukkuja
kiinni ja luovuttaa. Päinvastoin: tartutaan haasteisiin
ja ratkotaan ne. Meillä on paljon vahvuuksia, kuten vahvaa
osaamista ja korkea koulutustaso, kuten hyvä infrastruktuuri, kuten
vakaa toimintaympäristö, kuten erinomainen kilpailukyky
monella mittarilla. Vahvistetaan sitä, missä olemme
jo vahvoja, ja parannetaan juoksua siellä, missä emme
ole. (Sirkka-Liisa Anttila: Miksi vienti ei vedä?)
Välikysymyksessä todetaan aivan oikein, että työllistäminen
on tehokkainta köyhyyden torjuntaa. Työ on myös
parasta sosiaaliturvaa ja syrjäytymisen ehkäisyä.
Olemme hallituksessa halunneet työllistää ja
luoda työllistämisen mahdollisuuksia asunto- ja
infraratkaisuilla koko Suomessa. (Mauri Pekkarinen: Miten on mennyt?) Näistä esimerkiksi
Länsimetron jatkon ja Pisara-radan rakentamisen kytkeminen
asuntorakentamisen lisäämiseen tarkoittaa miljardiluokan
uusia investointeja. (Välihuutoja) Valtion omaisuuden myynnistä saatavalla
1,9 miljardilla eurolla kevennetään lainataakkaa
ja panostetaan kasvuun, kuten koulutukseen ja yritysten tutkimus- ja
kehitystoimintaan. Kun autamme yrityksiä luomaan kasvua,
saamme työpaikkoja. Rakennepoliittisessa ohjelmassa on
lisäksi päätetty monista työmarkkinoiden
toimivuutta lisäävistä ja rakenteellista
työttömyyttä alentavista toimenpiteistä.
Osa toimista on tehoaan jo osoittanut, osa on tulossa eduskuntaan
tänä syksynä. Ja työ jatkuu.
Hallitus on myös vahvasti tarttunut kysymykseen, mitä voimme
työ- ja elinkeinohallinnon toimin ihan konkreettisesti
ja yritystasolla asti tehdä, että tuemme työllistämisen
ja työllistymisen mahdollisuuksia.
Meiltä on löydyttävä rohkeutta
tehdä ratkaisuja koko maan hyvinvoinnin puolesta. Se edellyttää päätöksiä,
jotka tukevat kasvua, työllisyyttä ja vakaata
taloudenpitoa. Hyvät ehdotukset eivät katso hallituksen
ja opposition välistä rintamalinjaa. Käydään
tänään keskustelu, jossa etsitään yhdessä,
rohkeasti eteenpäin katsoen ratkaisuja koko Suomen parhaaksi.
(Paavo Arhinmäki: Kyllä! Perutaan nämä leikkaukset!)
Arvoisa puhemies! Paljon tehdään, mutta paljon
on tehtävääkin. Suomen uuteen nousuun
saaminen edellyttää lisää työtä,
lisää tekoja ja lisää yhteen
hiileen puhaltamista. (Keskustan ryhmästä: Vähemmän
puhetta!) Olemme selviytyneet monista tilanteista ennenkin ja niin
selviämme myös nyt. Tilanne ei ole helppo, mutta
meillä riittää tahtoa ja kykyä viedä Suomea
yhtenäisenä ja ehyenä eteenpäin.
Me teemme sen yhdessä. — Kiitos.
Keskustelu välikysymyksen johdosta
Tuomo Puumala /kesk:
Herra puhemies! Kun jätimme tämän
välikysymyksen eriarvoistumisesta ja pienituloisten toimeentulosta,
sain ihmisiltä muutamia yhteydenottoja. Uskon niiden kuvaavan
aika hyvin tuhansien suomalaisten tuntoja.
Heidi Kokkolasta kirjoittaa tähän tapaan:
"Isä opetti aina, että kun oikein yrittää,
niin kyllä se lopulta palkitaan. En enää oikein
jaksa uskoa tähän. Me ollaan kyllä yritetty,
ja meillä on oikein yrityskin sitä varten. Kerran
se jo meni nurin, ja siitä jäi hirvittävät
velat, mutta me ei lannistuttu, tai ei ainakaan minun mieheni. Hän
perusti uuden yrityksen. Minä olen työtön
ja odotan esikoistamme. Mutta syy miksi kirjoitan: Miten te kansanedustajat
kuvittelette, että me pärjätään, jos
lapsilisistä leikataan ja kotihoidon tuesta otetaan puolet
pois? Ei minun mieheni voi jäädä kotiin
lasten kanssa. Ihan totta Tuomo, me ei meinata jaksaa enää.
Tehkää nyt hyvät ihmiset jotain!" Näin
kirjoitti Heidi.
Ja hallitushan tekee. Se käy lapsiperheiden kimppuun
ennennäkemättömällä tavalla
leikkaamalla lapsilisiä. Tilalle se tarjoaa monimutkaista verovähennysjärjestelmää,
joka ei auta kaikkein köyhimpiä, eikä se
muuten auta Heidiäkään. Ja kun Heidi
sanoo, ettei näitten leikkausten jälkeen tule
toimeen, te, arvoisa hallitus, sanotte: Mene sosiaalitoimistoon.
Sieltä saa, jos ei leikkausten jälkeen pärjää.
Hallituksen päätökset ajavat perheitä hakemaan
toimeentulotukea.
Tässä, pääministeri Stubb,
meidän arvomaailmamme eroavat dramaattisella tavalla. Me
haluamme saada ihmiset ylös, yrittämään,
tulemaan toimeen, huolehtimaan itsestään, perheestään
ja läheisistään. Eikä tässä vielä kaikki.
Tässä se on sitten järjettömyyden
huippu: Pakkokiintiöitte kotihoidon tuen eli kavennatte
perheiden valinnanmahdollisuuksia ja pakotatte suuren osan perheistä puolittamaan
tärkeän etuuden. (Timo Soini: Ei päätä eikä häntää!)
Säästöjä ei synny. Kuntien menot
kasvavat yli sadalla miljoonalla eurolla.
Onko vaihtoehtoja lapsilisän leikkaamiselle? (Keskustan
ryhmästä: On!) On. Korotetaan tupakkaveroa 31
sentillä hallituksen esitykseen verrattuna ja lapsilisien
leikkauksen voi perua saman tien. Tämä on tuntunut
kelpaavan kokoomuslaisille, täällä salissa
ainakin. Se kelpaa teille, ministeri Rinne. Kenelle se ei kelpaa?
Onko vaihtoehtoja kotihoidon tuen pakkokiintiöimiselle?
(Keskustan ryhmästä: On!) On. Perutaan se ja tehdään
yli sadan miljoonan euron kulusäästö päivähoitopuolelle.
Tuetaan perheitä ja annetaan perheiden valita itse.
Puhemies! Paperisella kirjeellä minulle kirjoittaa
Sonja tähän tyyliin (Hälinää) — kuunnelkaa
nyt Sonjaa, hyvät ystävät — "Välillä oikein hämmästelen
itsekin sitä, että olen jo eläkkeellä. Kaikki
kävi hetkessä. Huomaat sen sitten, kun tulet vanhaksi.
En minä kyllä mitään ulkomaanmatkoja
tai hienoja illallisia kaipaa. Reilu 700 euroa ei ole paljon, mutta
en tiedä, voinko pyytää sen kummempaa.
Lastenlapsille haluaisin antaa vähän enemmän."
Näin Sonja. Hän sanoo, ettei tiedä, voiko
pyytää enempää. Minä olen
sitä mieltä, että tätä maata
rakentanut ihminen ansaitsisi vähän enemmän.
Valtiovarainministeri Rinne, tietojeni mukaan teillä oli
mahdollisuus tehdä tärkeä parannus nimenomaan
kaikista pienimpiin eläkkeisiin. Mutta ei, te valitsitte
toisin. Se oli neuvottelutilanne, niin te sanotte. Vastaammeko siis
Sonjalle, että se oli neuvottelutilanne? Minä en
ainakaan haluaisi vastata näin.
Herra puhemies! Köyhyys koskettaa tavalla tai toisella
noin 800 000:ta suomalaista. Pitkäaikaisesta huono-osaisuudesta
kärsii noin 100 000 ihmistä. Työttömyyden
kurimuksessa kamppailee henkilökohtaisesti tai perheenjäsenen
kautta miljoona kansalaista. Köyhyys voi koskettaa ketä tahansa,
missä tahansa, ja se saattaa olla pienestä kiinni.
Köyhyydestä voi kärsiä yksin
elävä, yksinhuoltaja, opiskelija, omaishoitaja,
eläkeläinen, perheellinen, pätkätyöläinen,
yrittäjä tai vakavasti sairastunut. Entistä useampi
työssä käyväkin tulee taloudellisesti
vain hädin tuskin toimeen. Lyhytaikaisen työsuhteen
vastaanottaminen ei läheskään aina ole
kannattavaa. Keskusta on laskenut eduskunnan tietopalvelun avulla,
että hallituksen budjetti vie tavalliselta suomalaisperheeltä lähes
tuhat euroa ensi vuonna. (Martti Korhonen: On se uskomaton summa!)
Mutta puheita ja päivittelyjä, arvoisat kollegat,
niitä on kuultu jo tarpeeksi. (Ben Zyskowicz: Nimenomaan,
teiltä!) Siksi keskusta esittää yhtenä ratkaisuna
alueellista perustulokokeilua, mallia, jossa työn vastaanottamisesta
tehtäisiin kaikissa tilanteissa kannattavaa. Meillä on nykyään
sata erilaista Kelan hallinnoimaa sosiaalietuisuutta. Kun yhtä lisätään,
se on auttamatta toisesta pois. Tämän ovat kansalaisetkin
huomanneet, ja heidän on vaikea uskoa meidän poliitikkojen
puheita siitä, että tätä ja
tätä etuisuutta on nyt nostettu. Vaikea on uskoa,
kun eurot lompakosta ovat kuitenkin huvenneet. Meidän pitää siis
saada aikaan järjestelmätason muutoksia. Tehdään
byrokratiaviidakosta ohuempi ja koko systeemistä selkeämpi
ja läpinäkyvämpi, siis ihmisten ehdoilla
toimiva.
Arvoisat kansanedustajat, on toinenkin järjestelmätason
muutos, jolla köyhyyttä voidaan merkittävästi
vähentää. Pitkässä juoksussa
siitä voidaan päästä jopa eroon.
Nykyisessä systeemissä korotettaessa perusturvaa
korotetaan aina myös ansiosidonnaista turvaa. Eli kun korotat
perusturvaa eurolla, ansiosidonnainen turva nousee kolmella eurolla.
Kun meillä ei ole pohjatonta kassaa, ei köyhyyttä saada
tällä menolla poistettua. Osa korotuksista pitäisi
siis pystyä korvamerkitsemään niitä eniten
tarvitseville, nimenomaan perusturvan parantamiseen.
Ammattiyhdistysliikkeen aikaansaamaan kytkökseen on
yksinkertaisesti pakko puuttua, jos köyhyyttä halutaan
poistaa, ja nyt kysymys enää kuuluu, halutaanko
sitä köyhyyttä poistaa. (Ben Zyskowiczin
välihuuto) — Kuka näitä asioita vastustaa,
edustaja Zyskowicz?
Puhemies! Nykyistä poliittista keskustelua hallitsevat
termit "tuottavuus", "kannattavuus", "kilpailukyky". Vähemmälle
huomiolle tässä ajassa tuntuu jäävän
ihminen. Kovin vähän huomiota kiinnitetään
myös sellaiseen talouspolitiikkaan, jonka perimmäisenä tehtävänä on
tuottaa oikeudenmukaisuutta ja hyvinvointia. Tämä johtuu
osittain onnettomista mittareista. Bruttokansantuote on kyllä kasvanut
tasaisesti 1970-luvulta lähtien lukuun ottamatta muutamaa
notkahdusta, mutta onko ihmisten hyvinvointi, onnellisuus, tasa-arvo,
terveys, luonnon sietokyky tai alueiden välinen tasa-arvo
noussut samaa tahtia vaikkapa viimeisen 15 vuoden aikana? Väitän, että ei.
Bkt, bruttokansantuote, on siis mittarina täysin riittämätön.
Sitä kasvattaa ihan samalla tavalla alkoholin ongelmakäyttö tai
vaikkapa aseiden vienti sotatoimialueille. Keskusta ajoi uudet hyvinvoinnin
mittarit Kiviniemen hallitusohjelmaan, mutta niiden kehittäminen
jäi valitettavasti vaiheeseen. (Jouko Skinnari: Erittäin
vajaaksi! Ei kepulla ollut politiikkaa ollenkaan!) Tässä pitää nyt
päästä pikaisesti eteenpäin.
Puhemies! Kansainvälisessä vertailussa suomalaisten
tuloerot ovat yhä pienet, mutta viimeisen 15 vuoden aikana
rikkaat ovat rikastuneet köyhien köyhtyessä.
(Ben Zyskowicz: Ei ole totta!) Vaikka isänmaa on yhteinen,
on meille syntymässä kaksi eri todellisuutta,
köyhien ja rikkaiden Suomi. — Kannattaa tutustua
molempiin puoliin, myös salin oikealla laidalla.
Ihmiset ovat aiheestakin tuohtuneita lukiessaan lehdestä johtajien
avokätisistä bonus- ja optiojärjestelmistä.
Tulee mieleen Titanic ennen kohtalokkaita hetkiä. Heikoimmin
toimeentulevat on sijoitettu alimpiin kerroksiin, jotka kylmä vesi
on jo ottanut valtaansa, mutta ylimmällä kannella
on edelleen hyvät bileet, laulu raikaa ja tarjoilu pelaa.
(Mauri Pekkarinen: Se on fantastista!) Eriarvoistuminen ei kuitenkaan
ole mikään luonnonlaki. Siihen voidaan vaikuttaa
veropäätöksillä, talouskasvulla,
oikeudenmukaisilla tulonsiirroilla ja koulutuspolitiikalla täällä eduskunnassa.
Jos haluamme Suomeen uutta kasvua ja kaikki mukaan, koulutus
on keskeinen keino. Se on tehokkain eriarvoisuuden vähentäjä.
Hallitus on leikannut koulutuksesta 1 500 miljoonaa euroa, ja
minä väitän, että se on väärä arvovalinta.
Kun aloituspaikkoja leikataan kohtuuttomasti ammattikoulusta, kasvatetaan
alueiden välistä eriarvoisuutta. Menestys on silloin
kiinni postinumerosta. Kun peruskoulusta leikataan surutta, ryhmäkoot
kasvavat ja erityistä tukea tarvitsevat oppilaat jäävät
vähemmälle huomiolle. Taas eriarvoisuus kasvaa.
Kun leikataan yliopistoilta ja ammattikorkeakouluilta tällä tahdilla,
nakerretaan hyvinvointiyhteiskunnan ydintä. On vaara, että kaikista
lähtökohdista ei enää voi ponnistaa maisteriksi.
Suunnan pitää muuttua. (Timo Soini: Putkimiehiä tarvitaan!)
Lapset ja nuoret jakaantuvat entistä voimakkaammin
hyvin- ja pahoinvoiviin. Lastensuojelutoimenpiteiden kohteena on
jopa 87 000 lasta. Alle 25-vuotiaita työttömiä nuoria
Suomessa on 52 000. Syrjäytyneitä alle
30-vuotiaita on 60 000 eli peräti yhden ikäluokan
verran. Nuorisotakuun voimassaolon aikana nuorisotyöttömyys
on lisääntynyt yli 5 000:lla. Akateeminen
työttömyys on arkipäivää yhä suuremmalle
joukolle.
Koulutuksen ja kasvatuksen pitää tähdätä siihen,
että opimme ottamaan vastuun itsestämme ja läheisistämme.
Kaikki ei ole siis kiinni poliittisista päätöksistä.
Muutosta tarvitaan myös arvopuolella. Yhteiskunta ei voi
tehdä asioita kenenkään puolesta. Yhä enemmän
pitää miettiä, mitä me voimme
tehdä läheisten tai yhteiskunnan puolesta. Pienilläkin
teoilla on merkitystä.
Hyvät ystävät, mitä me kansanedustajat
sitten voimme tehdä suomalaisen yhteiskunnan ja sen eheyden
eteen? Voimme ainakin näyttää esimerkkiä.
Tästä maailmasta eivät ole puheet, joissa
vähätellään pienituloisuutta,
osoitetaan piittaamattomuutta ihmisten ahdinkoon tai pahimmillaan
osoitetaan jopa vieraantuneisuutta arjesta. Jos meininki täällä on,
että "hey, come on, kuka edes tienaa alle 2 100
euroa", niin olemme erittäin vaarallisella tiellä.
Tällä tavalla ei eriarvoisuutta vähennetä.
Tällä tavalla emme pääse köyhyydestä eroon.
Tällä tavalla emme rakenna turvallisuudentunnetta
emmekä hyvinvoivaa kansakuntaa.
Arvoisa puhemies! Meiningin pitää muuttua. (Mauri
Pekkarinen: Ja me muutamme! — Välihuutoja) Edellä esitetyn
perusteella teen seuraavan epäluottamuslause-esityksen:
"Eduskunta toteaa, että hallitus on tehnyt liian vähän
työttömyyden hurjalle kasvulle. Hallitus on kohdentanut
leikkaukset raskaina kaikkein pienituloisimpiin lapsiperheisiin
ja eläkeläisiin. Lisäksi kotihoidon tuen
pakkokiintiöimisellä rajoitetaan perheiden valinnanvapautta,
lisätään kuntien menoja ja julkisen talouden
kestävyysvaje syvenee. Hallitus vaarantaa tasa-arvoisen
koulutuksen. Tämän vuoksi hallitus ei nauti eduskunnan
luottamusta."
Anu Urpalainen /kok(ryhmäpuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Jätetty välikysymys on todellakin
hyvin aiheellinen: miten ehkäisemme eriarvoistumista ja
ratkaisemme pienituloisten ongelmia, miten pureudumme köyhyyteen?
Väitän kuitenkin, että meillä kaikilla
on yhteinen maali: jokainen meistä välittää siitä,
mitä ihmiselle tapahtuu, millaista on edustaja Puumalan
esimerkkirouvien Heidin ja Sonjan elämä ja kuinka
pystymme pureutumaan heidän esille nostamiinsa ongelmiin.
Joka päivä me kohtaamme — myös te,
jokainen tässä salissa — varsinkin päättäjinä ihmisten
ongelmia, mutta samalla on lohduttavaa tietää,
että koko ajan, joka paikassa — täällä eduskunnassa,
kunnissa, yrityksissä ja suomalaisissa kodeissa — tehdään
töitä parempien edellytysten luomiseksi.
Kokoomuksen eduskuntaryhmä katsoo, että vakaa
valtiontalous, hyvä ja tasa-arvoinen koulutus ja toimivat
palvelut juuri pitävät yhteiskuntamme oikeudenmukaisena,
ja juuri siksi on tämä vakaa taloudenhoito: kipeät
leikkaukset on tehtävä, jotta tulevaisuudessa,
tänään ja huomenna, me pystymme auttamaan
jokaista ja turvaamaan jokaisen tien eteenpäin. Laadukkaiden
palveluiden ja yhteiskunnan turvaverkon tulee kestää,
ja ne eivät kestä, jos taloutemme perusta rapautuu. Taloudesta
huolehtiminen on välttämätöntä,
jotta meillä olisi jättää seuraavillekin
sukupolville maa, jossa palvelut toimivat: neuvolaan pääsee, terveyskeskuksesta
saa lääkäriajan, lapset saavat tukea
koulussa ja laadukasta opetusta sekä mahdollisuuden harrastaa,
sekä jokainen ikäihminen saa hoivaa. Lopulta ainoastaan
terve ja vakaa julkinen talous takaa sen, että suomalaisten
tarvitsemat hyvinvointipalvelut toimivat.
Taloustalkoissa ovat olleet mukana kaikki suomalaiset: opiskelijat,
lapsiperheet, eläkeläiset, työssä käyvät
ja työttömät. Sopeutustoimet ovat näkyneet
jokaisen suomalaisen arjessa. On tärkeää pitää huolta
siitä, etteivät taloustalkoot iske liian kovasti
yksittäiseen ihmiseen eivätkä myöskään
jää turhaksi, sillä tämähän
on jatkuvaa tasapainoilua.
Paras lääke köyhyyden ja eriarvoisuuden
torjumiseksi on tietenkin uusien työpaikkojen luominen
ja työllistäminen, niin kuin välikysymyksessä on
todettu. Työn tekemisen on oltava kannattavaa, siitä me
kaikki olemme yhtä mieltä, silloinkin kun on kyseessä lyhytaikainen
tai tilapäinen työ. Käyttöön
otetut suojaosat asumistukeen ja toimeentulotukeen mahdollistavat
juuri tätä tavoitetta. Kaikki keinot, joilla työllisyyttä pystytään
lisäämään, ovat tärkeitä köyhyyden
ja eriarvoisuuden torjumisessa sekä tämän
yhteiskuntamme rakentamisessa.
Kun omat voimat eivät riitä, tarvitaan apua eteenpäin
pääsemisessä. Siksi on perusteltua käyttää yhteisiä varoja
myös elämänhallinnan tukemiseen. Esimerkiksi
tuettu työ voi olla uusi alku, josta voi ponnistaa eteenpäin.
Osallistava sosiaaliturva auttaa pitämään
jokaisen ihmisen arjen rutiineissa mukana.
Syrjäytymisen syitä on monia, se on aina inhimillinen
tragedia. Yksi syy on pikavippien aiheuttama ylivelkaantuminen.
Meidän eduskuntaryhmämme on tyytyväinen
korkokattolainsäädäntöön,
joka on suitsinut pikavippi-ilmiötä. On kohtuutonta,
että pikavippifirmat pääsivät
hyötymään ihmisten hädästä esimerkiksi
elämän kriisitilanteiden yhteydessä.
Tässä yksi esimerkki hyvästä päätöksestä.
Arvoisa puhemies! Valtaosa lapsistamme ja nuoristamme voi hyvin,
mutta ongelmat ja pahoinvointi kasaantuvat yhä enemmän
syrjäytymisuhan alla olevien harteille. Lapsen avuntarve alkaa
usein jo päiväkodissa, peruskoulussa ensimmäisillä vuosiluokilla.
Siksi riittävä tuki riittävän
varhaisessa vaiheessa on tehokkainta. Vahvuutemme on ollut, että oppimisen
ja onnistumisen ilo ei ole lapsen taustasta tai perheen varallisuudesta
kiinni. Tärkeää on se, että pystymme mahdollisimman
varhain antamaan riittävää tukea, ja
sen takia kaikki lainsäädäntö,
joka ohjaa ennalta ehkäisevään ja varhaiseen
tukeen, on paikallaan, niin kuin nyt käsittelyyn tullut
sosiaalihuoltolaki. (Tuija Brax: Tämä on tärkeä asia.
Hyvä!)
Hyvinvointimme perusta ovat laadukkaat palvelut. Palveluitamme
on uudistettava isossa mittakaavassa, juuri sitä me teemme.
Vain rakenteiden ravistelu tuo uutta tekemisen tapaa, se on juuri
se keino. (Puhemies koputtaa) Nämä ratkaisut eivät
ole yhden budjettivuoden muutoksia, vaan niillä rakennetaan
pitkälle tulevaisuuteen.
Arvoisa puhemies! Syyttely ei tässä tilanteessa
auta, olemme samassa veneessä. Haluamme etsiä ratkaisuja
yhdessä. Yhteiset perusarvot, oikeudenmukaisuus, toisista
huolehtiminen ja yhteenkuuluvuus toimivat pohjana. Olkaamme siis valmiita
rohkeisiin ratkaisuihin, tekemiseen ja kokeilemiseen niihin pääsemiseksi.
Suna Kymäläinen /sd(ryhmäpuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Sosialidemokraateille työ ja
oikeudenmukaisuus ovat keskeisiä arvoja ja politiikkamme
tavoitteita. Niiden avulla me toimimme köyhyyttä ja
huono-osaisuutta vastaan. Välikysymys eriarvoistumisesta
ja pienituloisten toimeentulosta on tärkeä Suomen
vaikeassa taloustilanteessa. Jokaisella ihmisellä on oikeus
turvattuun toimeentuloon. Pienten tuloerojen politiikka ja köyhyyden
torjuminen pitävät myös yllä yhteiskunnan
koheesiota ja turvallisuutta.
Pienituloisuus ei tilastojen mukaan ole lisääntynyt,
mutta se koskettaa ainakin yli 600 000:ta ihmistä,
ja jopa 30 000 lasta elää perheessä,
jossa on päivittäin toimeentulon ongelmia. Tilastojen
takaa on nähtävä ihmisten arki. Meidän
poliitikkojen on syytä tietää, miten
päätöksemme vaikuttavat heikoimmassa
asemassa olevien ihmisten talouteen ja päivittäiseen
elämään. Yli sukupolvien periytyvä huono-osaisuus
on ongelma, joka meidän on ratkaistava. Köyhyys
ei voi olla perintö, joka jätetään
lapsille.
Arvoisa puhemies! Työllisyyden parantaminen on välttämätöntä voidaksemme
luoda maahamme kestävää hyvinvointia
ja torjua köyhyyttä. Olemme ajaneet johdonmukaista
talouspolitiikkaa, jonka keskeisenä tavoitteena on työllisyyden
edistäminen. Tiedämme vaikean taloustilanteen,
joka vaikeuttaa työllisyyden hoitamista. Kun maailmantalouden
realiteetit puskevat päälle, työttömyyttä vastaan
pitää taistella monin tavoin. Hallitus on elvyttänyt
kotimaista työvoiman kysyntää, parantanut
yritysten rahoitusta ja keventänyt verotusta, luonut uutta
kasvua ja panostanut osaamiseen ja innovaatioihin, satsannut nopeasti
työllistäviin korjaus- ja liikenneinvestointeihin.
Paljon on tehty ja pitää tehdä, jotta työpaikkoja
edelleen syntyy ja löydämme uusia kasvun aloja.
Työstä pitää myös saada
korvaus, joka riittää omaan ja perheen elämään.
Työttömiä ei pidä syrjäyttää ja
unohtaa toimettomuuteen, vaan heidän osaamistaan ja työkykyään
on ylläpidettävä aktiivisella työvoimapolitiikalla,
koulutuksella, kuntoutuksella ja muilla palveluilla. Lyhyenkin työn
vastaanottamiseen on kannustettava, ja näin on myös
tehty sovittamalla työtuloa ja sosiaaliturvaa monin tavoin
yhteen. Perusturvaan tehtiin tuntuva tasokorotus vuoden 2012 alussa.
Myös asumistukea on parannettu sekä työn
ja perheen yhteensovittamista helpotettu. Nämä ovat
olleet demareiden keskeisiä tavoitteita.
Meille tärkeä nuorisotakuu on saatu voimaan ja
sitä vahvistetaan ja kehitetään edelleen.
Erityisen tärkeää on, että uuden
sosiaalihuoltolain myötä nuoret saavat nuorisopalvelutakuun.
Näin syrjäytymisvaarassa oleva nuori saa omatyöntekijän,
vierellä kulkijan, joka ohjaa hänet palvelutarpeen
mukaan sosiaaliseen kuntoutukseen, ryhmätoimintaan ja terveyspalveluiden
piiriin. Tavoite on parantaa nuoren valmiuksia opiskeluun ja työhön
sekä ohjata hänet pois sosiaalihuollon asiakkuudesta.
Arvoisa puhemies! Haluamme siirtää palveluiden
painopisteen ongelmien ennaltaehkäisemiseen. Parasta yhteiskuntapolitiikkaa
eriarvoisuuden vähentämiseksi on, että jokainen
lapsi saa tasa-arvoisen mahdollisuuden hyvään
ja turvalliseen lapsuuteen, varhaiskasvatukseen, esiopetukseen ja
peruskouluun. Jokainen nuori ansaitsee jatkokoulutuspaikan. Erityistukea
pitää saada mahdollisimman varhain, ja jo neuvolassa
pitää perhe kohdata kokonaisuutena. Näihin
kaikkiin asioihin olemme tällä hallituskaudella
puuttuneet: Varhaiskasvatuslaki on valmisteilla. Esi-opetuksesta
tulee kaikille lapsille velvoittava. Peruskoulun laadun kehittämiseen
ja ryhmäkokojen pienentämiseen sekä erityisopetukseen
on satsattu. Oppilas- ja opiskelijahuoltolaki on tullut voimaan,
ja peruskoulun päättävän oikeutta jatko-opintoihin
vahvistetaan.
Kipeitä leikkauksiakin on tehty. Lapsilisän leikkaaminen
ei muutu selittelemällä miksikään. On
kuitenkin sanottava, että me demarit emme kannattaneet
juustohöylää vaan mallimme oli lisän
korotus ja verotus. Näin säästö olisi
kohdistunut oikeudenmukaisemmin. Nyt leikkauksen vaikutusta lievennetään
pieni- ja keskituloisille verotuksen lapsivähennyksellä.
Lapsilisän pienennys ei vaikuta lainkaan toimeentulotukea
saavien köyhimpien perheiden taloustilanteeseen, sillä toimeentulotukilaskelmassa
lapsilisä otetaan huomioon toimeentulon määrään
vaikuttavana tulona. Lapsilisän pieneneminen lisää siten vastaavasti
perheen toimeentulotuen määrää. Kaikkein
pienituloisimpia perheitä haluttiin suojata tässä ratkaisussa.
(Välihuutoja keskustan ryhmästä)
Arvoisa puhemies! Politiikkaa tehdään ajassa. Kaikkina
aikoina on kuitenkin äärimmäisen tärkeää,
että me huolehdimme yhteisömme pienimmistä ja
vähäosaisimmista ihmisistä. Oli aika mikä tahansa,
ketään ei saa jättää.
Siihen on jokaisen ihmisen voitava luottaa. Me sosialidemokraatit
haluamme puolustaa yhteiskuntaa, jossa jokaisella ihmisellä on
oikeus hyvään elämään.
Kimmo Kivelä /ps(ryhmäpuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Jokainen meistä toivoo taloudellisesti
turvattua elämää, hyvää terveyttä ja
lähelle jonkun, joka välittää.
Kaikilla niihin ei ole mahdollisuutta. Yhdellä pettää terveys,
toinen on yksinäinen, kolmas ei löydä töitä,
ja joku on tipahtanut turvaverkkojen ulkopuolelle. Maamme niemennotkoissa
ja saarelmissa sekä lähiöissä ja rintamamiestaloissa
elää moninainen ihmisen hätä.
Yksilöllä on vastuunsa, mutta valtiovalta ei saa
kaihtaa velvollisuuttaan ihmisten viimesijaisen turvan tarjoajana.
Erityisesti taloudellisesti vaikeina aikoina valtion rooli korostuu
ja sen toimien merkitys kasvaa.
Hallitus sekä sen hännystelijät,
vihreät ja vasemmistoliitto, ovat leikanneet lapsilisiä,
matkakorvauksia, lääkekorvauksia, kotihoidon
tukea ja peruspalveluita. Kyllä tähän
kyseenalaiseen cv:hen sopii vielä valitettavasti paljon
muutakin, juuri niitä tulonlähteitä ja
palveluita, jotka vaikuttavat monien pienituloisten arkeen. Omaishoidon
tukea puolestaan ei vieläkään ole siirretty Kelan
maksettavaksi, joten moni omaistaan hoitava on yhä vailla
tukea. Samaan aikaan hallitus on jakanut yhteisiä varojamme
avokätisesti muun muassa kreikkalaisia velkoville pankeille ja
kehitysmaiden korruptoituneelle johtoportaalle. Politiikka on valintoja,
ja hallitus on osoittanut arvojärjestyksensä.
Tämä hallitus on arvohallitus. Nämä toimet
todistavat jotakin karulla tavalla hallituksen arvoista. (Välihuutoja
vasemmistoliiton ryhmästä)
Arvoisa puhemies! Hallituksella on paitsi valta päättää yhteisistä rahoistamme
myös vastuu siitä, mihin suuntaan yhteiskuntaa
kehitetään. Perussuomalaiset on erityisen huolissaan
alueellisesta eriarvoistumisesta. Miten käy harvaan asuttujen
alueiden palveluiden, turvallisuuden, lukioiden ja lähikoulujen?
Moni synnytysosasto on lakkauttamisuhan alla, pienemmät
lukiot eivät ehkä enää jatkossa
saa järjestämislupia, lähikoulut ovat
jo monissa kylissä saaneet lapun luukulle, ja poliisipartioita
saa resurssipulan takia tyytyä vain odottelemaan. Näillä näkymin
työ- ja koulumatkat tulevat pitenemään,
hoitoon pääsy on entistä pidemmän
taipaleen takana ja apua joutuu odottamaan entistä pitempään.
Perussuomalaiset on yhtä lailla huolissaan myös
kaupunkien sisäisestä asuinalueiden eriytymisestä ja
eriarvoistumisesta. Jakautuminen hyviin ja huonoihin alueisiin alkaa
näkyä rakkaassa koto-Suomessammekin, mutta hallitus
ei ole halunnut tehdä tai onnistunut tekemään
tälle asialle juuri mitään. Huono-osaisille
alueille on tyypillistä korkea työttömyys,
matala koulutustaso ja suuri maahanmuuttajien osuus. (Markku Rossi:
Ja pieni äänestysprosentti!) — Aivan
oikein, herra Rossi! — Viime aikoina ovat olleet esillä myös
koulujen eriarvoistuminen sekä terveyserot. Voimme vain
todeta, että paremmalle kotouttamispolitiikalle ja asuntopolitiikalle
on tarvetta.
Arvoisa herra puhemies! Huono-osaisuus tuskin on koskaan ihmisen
oma valinta. Moni valitsisi paremman työpaikan, jos työtä ylipäätänsä olisi
tarjolla, paremmat tulot tai paremman asuinalueen, jos se olisi
mahdollista. Perussuomalaiset ei kannata hyysäystä vaan
oikeudenmukaisuutta ja mahdollisuuksien tarjoamista ja mahdollisuuksien
tasa-arvoa. Tälläkin hetkellä moni menisi
töihin, jos työpaikka vain löytyisi.
Tosiasia kuitenkin on, että työttömiä on
paljon enemmän kuin avoimia työpaikkoja. On muistettava, että työttömyys
ei ole pelkästään taloudellinen tai toimeentulokysymys
vaan myös ihmisarvokysymys.
Hallitus on keskittynyt jakamaan juustohöy-lällä kurjuutta,
vaikka nyt pitäisi keskittyä työpaikkoja
luovaan politiikkaan. Irtisanomisilla ei tätä maata
pelasteta. Perussuomalaiset on esittänyt muun muassa eläkemaksujen
porrastamista alle 30- ja yli 55-vuotiaiden osalta, automaattista palkkatukijärjestelmää
yli
55-vuotiaille työttömille sekä mestari—kisälli-mallin
käyttöönottoa. Perussuomalainen linja
on — kuulkaa — työ, yrittäminen,
välittäminen. Toistan: työ, yrittäminen,
välittäminen. Se on perussuomalainen linja. Hallitus
ei kuitenkaan ole ottanut hyviä esityksiä kuuleviin
korviinsa.
Arvoisa herra puhemies! Perussuomalaiset katsovat, että hallitus
on kulkenut tiensä päähän. Eriarvoistumiskehitys
on syventynyt, köyhyys ja työttömyys
lisääntynyt maassamme. Siksi perussuomalaiset
esittää hallitukselle seuraavaa epäluottamuslausetta:
"Eduskunta katsoo, että hallituksen politiikka omien
kansalaisten eriarvoistumisen vähentämiseksi ja
pienituloisten aseman parantamiseksi on epäonnistunut eikä hallitus
näin ollen enää nauti eduskunnan luottamusta."
Anu Vehviläinen /kesk(ryhmäpuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Jokaisella on oikeus välttämättömään
toimeentuloon ja huolenpitoon. Julkisen vallan on edistettävä työllisyyttä ja
pyrittävä turvaamaan jokaiselle oikeus työhön.
Näin on säädetty perustuslaissamme. Lain
henki on: julkisen vallan on oltava aina heikomman puolella.
Suomi on yhä monin tavoin mitattuna yksi maailman parhaimmista
maista. OECD ja useat kansainväliset arvioinnit nostavat
meidät korkealle esimerkiksi naisten ja miesten tasa-arvossa tai
koulutus- ja oppimisvertailuissa. Tuloerot Suomessa ovat yhä kansainvälisesti
katsoen pienet.
Ulkopuoliset arviot eivät kuitenkaan kerro koko kuvaa
kansakuntamme tilasta. Vaikeutemme näkyvät monin
tavoin. Perheiden ongelmat heijastuvat lastensuojelutoimien suurena
määränä. Alkoholi kostuttaa
työikäisten arkea. Yksinelävät
sinnittelevät ja laskevat euroja. Takausvelallinen ja konkurssin
tehnyt miettii: "Selviänkö tästä koskaan?"
Vähävaraisuus ei ole luonteeltaan vain taloudellista.
Köyhyyden vanavedessä seuraa usein häpeä ja
arvottomuuden tunne. On vaikeaa riemuita luottoluokittajan kolmesta A:sta,
jos jääkaapissa ei ole ruokaa ja vuokrat ovat
maksamatta.
Arvoisa puhemies! Suomi on rikki. Rikkoutumiseen ei ole yhtä syytä eikä korjaamiseen
yhtä yksittäistä ratkaisua. Tarvitsemme
päätöksiä, jotka ovat oikeudenmukaisia,
kannustavia ja käytännössä toimivia.
Keskusta sitoutuu etsimään ratkaisuja ihmisten
toimeentulon ja osallisuuden parantamiseksi. Annamme huolenpitolupauksen siitä,
että kaikista pidetään aina huolta. Tarvitsemme
enemmän yhteisvastuuta lähimmäisistä. Meidän
on kysyttävä itseltämme, mitä juuri
minä voin tehdä lähimmäisteni
ja yhteiskunnan hyväksi. Meidän on otettava oppia
omaishoitajista. He hoitavat pyyteettömästi läheisiään.
Ilman omaishoitajia Suomi ei selviytyisi. Keskusta toistaa vaatimuksensa:
omaishoidon tuki on siirrettävä Kelan vastattavaksi.
Yhdistykset ja seurakuntien diakoniatyö tekevät
arvokasta työtä vähävaraisten
hyväksi: on ruoka-apua, tavaratoria, ystävä-
ja vertaistoimintaa. Myös yksittäiset ihmiset
tekevät paljon hyvää tekemättä siitä isoa numeroa:
kierrätetään vaatteita ja huonekaluja, annetaan
kyyti- ja asiointiapua, osallistutaan keräyksiin ja kampanjoihin.
Kaikki asiat eivät ratkea lakeja muuttamalla. Usein auttaa
terveen järjen käyttö ja halu tehdä hyvää yhteiseksi
hyväksi.
Arvoisa puhemies! Ismo Alanko lauloi aikanaan: "Kun Suomi putos
puusta, kaikki kävi äkkiä / ei
nähty itse sikaa eikä edes säkkiä."
Laulun sanat kuvastavat hämminkiämme. Emme näe kirkkaasti
sitä, missä olemme. Vastaamme usein uusiin tilanteisiin
vanhoin eväin. Erityisesti tämä pätee
työn muutokseen. Elinkeinorakenne, ammatit ja työmarkkinat
ovat murroksessa. Kokopäivätyötä on
tarjolla aiempaa vähemmän. Sosiaaliturvajärjestelmän
monimutkaisuus ja jäykkyys pyörryttävät.
Se vie ihmiseltä työhalut ja latistaa oma-aloitteisuuden.
Tarvitsemme rohkeutta uudistaa työn vastaanottamista.
Kannustinloukkuja on purettava, on luotava välityömarkkinat.
Keskusta on esittänyt, että Sitra tekisi mallin
alueellisesta perustulokokeilusta. Kokeilu toisi käytännön
tietoa siitä, voiko perustulo olla toimiva malli sosiaaliturvan
ja työn yhdistämiseen. On haettava yli puoluerajojen
nopeasti ratkaisuja työnteon kannustavuuteen ja yrittäjyyden
edistämiseen. Työllistämistukien käyttö on
tehtävä joustavammaksi. Yrittäjän
starttiraha kaipaa pikaista uudistamista. Tukiin ja yrittäjyyteen
liittyvää byrokratiaa ja moninkertaista ilmoitusvelvollisuutta
on purettava. Meillä on oltava valmiutta kokeilla uusia
toimintamalleja.
Työmarkkinajärjestöt seuraavat tarkoin,
mitä puolueissa ja eduskunnassa linjataan työstä ja työmarkkinoista.
Talous- ja työllisyystilanne on nyt niin vakava, että kaikkien
osapuolten on käytettävä energiansa uusien,
jopa radikaalien toimien hakemiseen. Kolmikannan kaikilla kannoilla on
vastuu, että Suomi nousee, saamme työttömyyden
laskuun ja ihmiset työn syrjään kiinni. Keskustassa
ymmärretään oikein hyvin, että julkinen
talous on laitettava kuntoon. (Ben Zyskowicz: Jaa, missäs
se näkyy?) Hallituksen ja keskustan linjassa on selvä ero,
edustaja Zyskowicz. Hallituksen linja on, että jokaisen,
myös kaikista pienituloisimpien, on osallistuttava talouden
tervehdyttämiseen. Keskustan mielestä kaikkein pienituloisimpia
pitää kannatella eikä heidän taakkaansa
pidä lisätä. Budjettiriihen päätökset (Puhemies
koputtaa) koskien pienituloisimpia eläkeläisiä ja
lapsiperheitä loukkaavat kansalaisten oikeudentuntoa. Julkisen
vallan on oltava aina heikomman puolella. Nyt näin ei ole.
Kannatan edustaja Puumalan epäluottamuslause-esitystä.
Katja Hänninen /vas(ryhmäpuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Maan hallituksen linja muuttui radikaalisti
viime keväänä, tarkemmin sanottuna 25.
maaliskuuta. Kun siihen saakka taloutta oli tasapainotettu säästöillä ja
veronkorotuksilla koskematta kuitenkaan kaikkein pienituloisimpien
perusturvaan, silloin hallituksen enemmistö päätti
ryhtyä leikkaamaan lapsilta, vanhuksilta, työttömiltä ja
opiskelijoilta. (Kauko Tuupainen: Miksi lähditte pois?)
Kun perus- ja ihmisoikeuksien puolustaminen kapitalismin kriiseissä vaatisi
yhteistyötä, luottamusta ja sopimuksissa pysymistä,
silloin hallitus osoitti ovea niille, jotka tekivät kolme
vuotta kompromisseja tavoitteenaan tuloerojen tasaaminen, köyhyyden
vähentäminen ja hyvinvointivaltion rippeiden turvaaminen.
Tämän vuoksi vasemmistoliitto jätti hallituksen.
Arvoisa puhemies! Eriarvoistuminen etenee laajalla rintamalla.
Lapsilisiä leikataan ja kompensoidaan monimutkaisella ja
vain osaa perheistä hyödyttävällä verovähennyksellä.
Eläkeindeksiä leikataan ja takuueläkkeen
korotus peruttiin hallituksen juupas—eipäs-väittelyssä. Kouluja
lakkautetaan ja keskitetään aina perusopetuksesta
korkeakoulutukseen asti. Viime vuonna suljettiin 40 peruskoulua,
pääasiassa pieniä kyläkouluja,
lähikouluja. (Antti Lindtman: Eikö vasemmistoliitto
ollut vielä silloin hallituksessa?)
Hallituksen vastaukset koululaisten ja opiskelijoiden eriarvoisuuteen
eivät vähennä alueellista epätasa-arvoa.
Kuntien opetustoimissa etsitään yhä miljoonien
säästöjä samalla, kun kuntien
valtionosuuksia leikataan. Esimerkiksi oppilashuoltolain uudet ja
tärkeät velvoitteet lisäävät kuntien
vastuuta, vaikka hallitus vie niiden toimintaedellytykset. Eilisen
uutisen mukaan 7—8 nuorta jää joka päivä työkyvyttömyyseläkkeelle. Eläkeläisten
määrä suhteessa työssä käyviin
kasvaa muutenkin, joten kaikki kynnelle kykenevät pitäisi
pystyä pitämään työelämässä mukana.
Kun huono-osaisuus periytyy ja terveyserojen ja tuloerojen välillä on
tutkittu yhteys, voidaan kysyä, kuinka köyhiä ja
kipeitä tämän päivän heikoimmassa
asemassa olevat nuoret ovat 20 vuoden päästä.
Jos nyt ratkomme kestävyysvajetta leikkaamalla heikoimmilta,
kaivamme entistä syvempää kestävyysvajetta
tulevaisuuteen. Lastensuojeluilmoitusten ja huostaanottojen määrän
kasvu, nuorisotyöttömyys ja yhteiskunnasta syrjäytyminen
ovat suoraa seurausta kansalaisten pahoinvoinnin lisääntymisestä.
Mitä hallitus tekee leipäjonojen ja köyhyyden kasvaessa?
Se ottaa kahdella kädellä lisää välillisten
verojen korotuksilla ja lapsiperheiltä leikkaamalla! (Välihuutoja)
Näin hallitus osoittaa solidaarisuuttaan kaikista heikoimmassa
asemassa olevia kohtaan. Suomalaisten ostovoima laskee, eikä hallituksen
budjettiesitys tätä pysäytä. Suomalaisten
työpaikkojen turvaaminen on sitä vaikeampaa, mitä enemmän
kotimaista ostovoimaa heikennetään. Eikä työpaikkojen
turvaamista helpota niiden myyminen ulkomaille. Miksi ulkomaisten
yhtiöiden kannattaa ostaa tuottavia yhtiöitä,
mutta Suomen valtion ei kannata omistaa niitä? Mielivaltaisissa
talouskurin raameissa pysyminen saa hallituksen etsimään
pikavoittoja ja syventämään siten kestävyysvajetta,
jolla perustellaan hyvinvointivaltion rakenteiden romuttaminen.
Arvoisa puhemies! Eriarvoistavan leikkauspolitiikan vaihtoehto
on työllistävä elvytyspolitiikka. Kauaskantoisia,
työllistäviä hankkeita on myös
tarjolla. Esimerkkinä mainittakoon Laguna-hanke, jossa
perustetaan hiukkasfysiikan tutkimuskeskusta mahdollisesti Pyhäjärvelle,
tiehankkeet, jotka työllistävät itse
ja parantavat teollisuuden ja muiden alojen toimintakykyä, sekä kymmenet
uusiutuvan energian hankkeet eri puolilla Suomea.
Hallitus on oikeassa siinä, että jotain kansantalouden
tasapainottamiseksi on tehtävä. Meillä on
useita keinoja kaventaa tuloeroja ja vähentää eriarvoisuutta.
Suomalaiset maksavat veroja mielellään, jos he
saavat niiden vastineeksi toimivat peruspalvelut. Tuloerojen tehokkain
tasaaja on oikeudenmukainen, progressiivisesti kohdennettu verotus,
joka ottaa jokaiselta kykyjensä mukaan ja antaa jokaiselle
tarpeen mukaan. Nyt tasaverojen nostaminen vaikuttaa juuri päinvastoin
eli ottaa suhteessa eniten niiltä, joilla on vähiten.
Varakkaita suosiva, kestämätön verolinja vahvistaa
vähitellen luokkayhteiskuntaa, jossa köyhyyden
ja eriarvoisuuden kasvusta ei enää edes huolestuta.
Tämä kehitys on pysäytettävä ennen
kuin on liian myöhäistä.
Yhdenvertaisen ja tasa-arvoisen hyvinvointivaltion vihollinen
on harmaa talous. Hallitus on panostanut veronkierron estämiseen
rakennustyömailla ja pienyrityksissä. Samalla
on kuitenkin suojeltu laillista veronkiertoa, jonka merkittävin
ilmentymä on suomalaisen työn tuottamien voittojen
vuotaminen veroparatiiseihin.
Arvoisa puhemies! Hallituksen linja murentaa kansalaisten yhdenvertaisuutta
ja työntää pienituloisia entistä epävarmempaan
(Puhemies koputtaa) ja heikompaan asemaan. Tämän
vuoksi esitän seuraavaa epäluottamuslausetta:
"Välikysymystekstin ja hallituksen siihen antaman puutteellisen
vastauksen perusteella eduskunta toteaa, ettei hallitus nauti eduskunnan
luottamusta."
Outi Alanko-Kahiluoto /vihr(ryhmäpuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Vihreä eduskuntaryhmä kiittää keskustan
ja vasemmistoliiton eduskuntaryhmiä tärkeästä välikysymyksestä. Vihreä eduskuntaryhmä
osallistui
hallituksen työskentelyyn reilun kolmen vuoden ajan. Olemme
tyytyväisiä siihen, että hallitus on
toteuttanut lukuisia vihreiden ajamia parannuksia pienituloisten
asemaan. Toisaalta olemme sitä mieltä, että eräitä yksittäisiä päätöksiä kannattaa
pohtia uudelleen. Eräs näistä on välikysymyksessä esiin nostettu
kysymys lapsilisäleikkauksen mielekkyydestä ja
leikkauksen korjaaminen lapsiperheiden verovähennyksellä.
Suunniteltu verovähennys ei koske niitä pienituloisia,
joilla ei juuri ole tuloja mutta jotka eivät myöskään
saa toimeentulotukea. On kyseenalaista, että pienituloisimmat,
pätkätöitä tekevät
perheet hyötyvät lapsiperhevähennyksestä vähemmän
kuin kahden työssä käyvän vanhemman ydinperheet.
Myöskään hallituksen päätös
eläketulovähennyksestä sen sijaan, että olisi
nostettu köyhimpien eläkeläisten takuueläkettä,
ei ollut näkemyksemme mukainen. Mielestämme köyhimpiä on
autettava ensin.
Tulemme syksyn aikana eduskunnassa haastamaan hallitusta näissä asioissa.
Tässä koko vaalikautta koskevassa välikysymyksessä emme
kuitenkaan aio äänestää itse
aikaansaamiamme parannuksia vastaan. (Markku Rossi: Niinpä niin!)
Arvoisa puhemies! Vihreillä oli kevään
2011 hallitusneuvotteluissa kolme ennakkoehtoa. Yksi niistä oli
vähintään 100 euron korotus köyhimpien
perusturvaan. Perusturvan korotus toteutettiin vuoden 2012 alussa.
Samalla nostettiin myös työhistoriaan perustuvaa
ansioturvaa.
Kaikkein köyhimpien perusturva ja työttömien
ansioturva ovat etääntyneet toisistaan kohtuuttomasti.
Me vihreät esitimme hallitusneuvotteluissa, että perusturvaan
olisi tehty suurempi korotus kuin ansioturvaan. Näin perus-
ja ansioturvan välistä kuilua olisi saatu kavennettua enemmän
ja pelkän perusturvan varassa olevien ostovoima olisi tullut
lähemmäs ansiosidonnaista saavien ostovoimaa.
Emme saaneet muilta neuvottelijoilta riittävästi
tukea esityksellemme. Perusturva on edelleen riittämättömällä tasolla. Moni
perusturvan saaja joutuu siksi turvautumaan toimeentulotukeen.
Terveyden ja hyvinvoinnin laitos tekee ensi keväänä arvion
perusturvan riittävyydestä. Tämä arvio
on otettava vakavasti ja huomioitava seuraavissa hallitusneuvotteluissa.
Suurissa kaupungeissa asumisen kalleus on työttömyyden
ohella suurin köyhyyttä aiheuttava syy. Päätökset
panostuksista kohtuuhintaisten asuntojen rakentamiseen olivat kaupunkiköyhyyden
vähentämiseksi aivan välttämättömiä ja oikeita.
Arvoisa puhemies! Vaikka eräät puolueet syyllistävät
puheillaan työttömiä ja toimeentulotuen
saajia, todellisuudessa sosiaaliturvan alikäyttö on
suurempi ongelma kuin sen väärinkäyttö.
Toimeentulotuen hakeminen koetaan byrokraattiseksi ja nöyryyttäväksi,
ja siksi moni pienituloinen jättää sitä hakematta.
Pidän vastuuttomana sitä, että poliitikot
levittävät sosiaaliturvan käytöstä väärää ja
harhaanjohtavaa tietoa.
Vihreiden pitkäaikainen tavoite on ollut, että Kela
maksaisi toimeentulotuen perusosan suoraan sitä tarvitseville.
Saimme tämän tavoitteen vihdoin läpi
viime kevään neuvotteluissa. Kyse on rakenteellisesta
uudistuksesta, joka auttaa kaikkein köyhimpiä.
Kuluneen hallituskauden aikana on kevennetty kaikkein pienituloisimpien
verotusta ja korotettu suurituloisten verotusta. Vihreät
on saanut hallituskauden aikana läpi monia pitkäaikaisia tavoitteita
työn kannattavuuden parantamiseksi. Puolison tulot eivät
enää vaikuta työttömän
puolison oikeuteen saada työttömyysrahaa. Tämä on parantanut
etenkin naisten asemaa.
Vihreiden läpi ajamia uudistuksia ovat myös työttömyysrahan
ja asumistuen 300 euron suojaosat. Työtön saa
nyt ansaita 300 euroa kuukaudessa ilman, että hänen
työttömyysetuutensa pienenee. Uudistus on auttanut
työttömiä tarttumaan työtilaisuuksiin
ja kasvattanut osa-aikatyötä tekevien määrää.
Vastaava 300 euron suojaosa on vihreiden sinnikkyyden ansiosta tulossa myös
asumistukeen ensi syksynä. Vihreän eduskuntaryhmän
mielestä hallituksen kannattaisi harkita asumistuen suojaosan
voimaantulon aikaistamista. Oikeudenmukaista on sekin, etteivät
lapsen tulot tulevaisuudessa enää vaikuta perheen
asumistukeen.
Hallitus on myös ottanut käyttöön
niin sanotun pitkäaikaistyöttömän
työllistymisrahan. Pitkäaikaistyötön
saa nyt pitää työttömyysrahansa kolmen
kuukauden ajan, mikäli työllistyy yksityisen työnantajan
palvelukseen. Pitkäaikaistyöttömyys on
vuodessa selvästi kasvanut. Olisikin perusteltua, että hallitus
toteuttaisi (Puhemies koputtaa) vihreiden alkuperäisen
ehdotuksen siitä, että pitkäaikaistyöttömän
työllistymisraha koskisi myös julkisen sektorin
ja järjestöjen työpaikkoja.
Arvoisa puhemies! Ihan lopuksi: Köyhyys on usein periytyvää.
Paljon puhutaan mahdollisuuksien tasa-arvosta, kuten perussuomalaisten
ryhmäpuheessa, mutta yhteiskuntamme on siitä hyvin
kaukana. Byrokraattinen ja lannistava sosiaaliturva syrjäyttää.
Siksi pidämme keskustan avausta perustulokokeilusta erittäin
tervetulleena.
Sähköiset palvelut eivät riitä korvaamaan
(Puhemies koputtaa) räätälöityjä palveluita,
joita moni nuori tarvitsisi. Itsensä työllistävien
ja pienyrittäjien sosiaaliturvassa on paljon puutteita.
Vihreiden mielestä koulutuksesta on Suomessa säästetty
liikaa. Pidimme tärkeänä, että (Puhemies
koputtaa) hallitus perui erityisopetuksen säästöt,
ja olemme hallituksessa vastustaneet lukukausimaksujen käyttöönottoa.
Toivomme, että Suomi pitää koulutuksen
maksuttomuudesta edelleen kiinni.
Thomas Blomqvist /r(ryhmäpuheenvuoro):
Värderade talman! Interpellationen tar upp ett viktigt
problem. Låginkomsttagares försörjningsproblem är
väsentligt att tackla både under ekonomiskt bättre
och sämre tider. Välfärdssamhällets
hela idé bygger ju på att alla grupper i samhället
kan leva ett människovärdigt liv. Men när
vi diskuterar social ojämlikhet är det ändå skäl
att ge en rättvis bild av nuläget. Ledamot Puumala
och de övriga interpellanterna har valt att beskriva klyftorna
i vårt samhälle i mycket dramatiska ordval.
Det är sant att vi hela tiden måste vara
på vår vakt så att de sociala klyftorna
i samhället inte fördjupas, men det finns högst
relevanta undersökningar som inte målar verkligheten
i lika dystra färger.
Bara för en vecka sedan publicerade EU ett index för
social rättvisa där Sverige, Finland och Danmark är
i topp. EU-rapporten "Social Justice in the EU — A Cross-national
Comparison" konstaterar att de här länderna har
en jämförelsevis låg nivå av
fattigdom, arbetslöshet och diskriminering.
Arvoisa puhemies! Toinen sija EU-vertailussa ei tietenkään
merkitse sitä, että yhteiskunnassamme ei olisi
sosiaalisia ongelmia. Niitä on, ja meidän vastuumme
päätöksentekijöinä on
etsiä ja tehdä oikeita ratkaisuja niiden vähentämiseksi.
Vaikka me kaikki tiedämmekin, että budjetti, jota
nyt syksyn aikana käsittelemme täällä eduskunnassa,
sisältää myös leikkauksia ja
indeksien jäädytyksiä, joita meistä kukaan
ei toivo, väitän kuitenkin, että hallitus
on vaalikauden aikana tehnyt melko vähän hyvinvointia
heikentäviä ja aika paljon hyvinvointia parantavia
päätöksiä.
Vasemmistoliitolle haluan sanoa, että hallituksen sosiaalipolitiikan
peruslinja ei ole muuttunut puolen vuoden aikana sen vuoksi, että puolueenne
jätti hallitusyhteistyön. Hallituksen tavoitteena
on edelleen tasapainottaa alijäämän painamaa
Suomen taloutta ratkaisuilla, jotka ovat sosiaalisesti kestäviä ja
jotka eivät lisää yhteiskunnallista syrjäytymistä.
Jos emme saa talouttamme kasvamaan, seuraava hallitus joutuu — riippumatta
siitä, mitä puolueita siinä on mukana — tekemään
monia ikäviä päätöksiä.
Tämän vuoksi myös pienituloisten edun
mukaista on, että saamme kasvun liikkeelle. Mitä tulee
välikysymyksen toiseen allekirjoittajaan keskustaan, en
voi olla hämmästelemättä sitä,
miten kovaa arvostelua leikkaukset saavat osakseen, kun samalla
usein kritisoitte hallitusta siitä, että sen toimenpiteet
talouden tasapainottamiseksi ovat liian vähäisiä.
(Markku Rossi: Ne on arvovalintoja!) Tämä yhtälö ei
minun mielestäni aivan ole ratkaistavissa.
Herr talman! Det råder ingen tvekan om att vi måste
göra mer för jobben och utbildningen. Vi kommer
inte åt den växande arbetslösheten om inte
företagen vågar satsa och anställa flera.
Den kännbara sänkningen av samfundsskatten gjordes
för att stimulera företagande och därigenom förbättra
sysselsättningen. Vi ska fortsätta stödja innovationer
och inse vikten av utbildning. Jämlika förutsättningar
för utbildning är det bästa sättet
att motverka social ojämlikhet i vårt land. De
riktade satsningarna på unga som riskerar utslagning är
helt rätt politik.
För att på nytt få tillväxt
i vår ekonomi behöver vi alltså innovationer,
utbildning och företagsamhet — det finns ingen
annan väg att gå. Också Finlands Banks
chefdirektör Erkki Liikanen har nyligen, i till och med
rätt häpnadsväckande klara ordalag, uttalat
sig om villkoren för vår välfärd.
Jag tror inte att han har som mål att skrota välfärdsstaten
då han säger att vi nu måste ta ställning
till hur stor offentlig sektor vi har råd med. Vi kan inte
enbart fortsätta att bygga ut den på skuld, utan
vi måste driva igenom de strukturella reformer som behövs.
Svenska riksdagsgruppen delar hans uppfattning. Men när
reformerna drivs igenom är det vårt ansvar att
se till att de svagaste grupperna i samhället inte drabbas
för hårt. Därför har regeringen
i så gott som alla sina budgetuppgörelser under
valperioden till exempel höjt grundavdraget. Detta uttryckligen
för att låginkomsttagare ska kompenseras för
andra beslut som höjer skatter och avgifter.
Arvoisa puhemies! Hallituksen hyvinvointia ja tasa-arvoa vahvistavista
päätöksistä on myös monia
muita esimerkkejä. Olemme tyytyväisiä osatyökykyisten
työllistämisohjelmaan. Hallitukselta oli samoin
tärkeä avaus antaa työttömille
oikeus ansaita 300 euroa kuukaudessa ilman, että tämä vaikuttaa
työttömyysetuuteen. Heikon talouskasvun vuoksi
näemme valitettavasti työpaikkoja poistuvan useilta
toimialoilta. Tämä kehitys meidän on
saatava kääntymään uskottavan pitkän
aikavälin kasvupolitiikan avulla.
Leena Rauhala /kd(ryhmäpuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Kristillisdemokraattinen eduskuntaryhmä jakaa
täysin sydämin huolen väestön
eriarvoistumisesta ja erityisesti pienituloisten, toimeentulonsa
kanssa kamppailevien lapsiperheiden sekä eläkeläisten
asemasta.
Eduskuntaryhmämme pitää erittäin
valitettavana, että monet sopeutustoimista ovat rasittaneet
heikoimmassa asemassa olevien taloutta. Ei liene mikään
salaisuus, että me olisimme mieluummin palauttaneet lapsilisien
leikkauksen kuin korvanneet leikkausta lapsivähennyksellä. Lapsivähennyksessä kuitenkin
saavutettiin kristillisdemokraattien tavoite ulottaa se lapsikohtaisesti
kaksi-, kolme- ja nelilapsisiin perheisiin, sillä monilapsiset
perheet ja yksinhuoltajat kohtaavat köyhyyttä muita
enemmän. Sekään ei liene salaisuus, että kotihoidon
tuen jakaminen isälle ja äidille lisää päivähoitopaikkojen
tarvetta ja uusien laskelmien mukaan tuo 80—150 miljoonan
euron lisäkustannukset, jotka tulisi mielestämme
välttää. Meille takuueläkkeen
korotus olisi käynyt paremmin, mutta eläkevähennyksen korotus
on sekin hyvä ratkaisu.
Arvoisa puhemies! Myönteistä on, että budjettiriihessä kuitenkin
pieni- ja keskituloiset saivat helpotusta taakkaansa. Sekä lapsivähennykseen että
eläketulovähennykseen
on varattu 70 miljoonaa euroa. Kristillisdemokraatit pitävät
tärkeänä, että lasten syrjäytymisen
ehkäisyyn osoitetaan yhteensä 37 miljoonaa euroa
lisää, tämä muun muassa erityisopetukseen,
perusopetukseen sekä etsivään nuorisotyöhön.
Ansiotulon indeksitarkistuksen tekeminen kolmen alimman veroluokan
osalta on mielestämme oikein.
Ikäihmisten asemaa puolestaan parannetaan vanhuspalvelulailla,
jonka määrärahoihin on ensi vuodelle
tulossa 27 miljoonaa euroa lisäystä. Ennalta ehkäisevää näkökulmaa
ja sen myötä säästöjä niin
vanhusten kuin nuorempienkin hoidossa tuo uusi sosiaalihuoltolaki,
joka käsitellään vuoden 2015 talousarvioesityksen
yhteydessä. Lisäksi eläkeratkaisu on
syntymässä työmarkkinajärjestöjen
neuvotteluissa. Odotammekin sen vaikuttavan myönteisesti
kestävyysvajeeseen.
On väärin sanoa, että budjetti olisi
syventänyt ongelmia sinänsä tai isot
päätökset olisi siirretty seuraavalle
hallitukselle. Sote-esitys on tulossa eduskuntaan, ja siltä kristillisdemokraatteina
odotamme
paljon myös nimenomaan alueellisten ja sosiaalisten terveyserojen
pienentämisessä ja palvelujen saannin paranemisessa.
Sosiaalihuollon syvenevä yhteistyö terveydenhuollon kanssa
vapauttaa resursseja ja tuo säästöjä samoin
kuin terveydenhuollon sisäinen integraatio. Näin
voidaan ongelmat tunnistaa aikaisessa vaiheessa ja saada eriarvoistumisen
kehityskulku katkeamaan mahdollisimman aikaisessa vaiheessa oikein
mitoitetulla ja oikea-aikaisella puuttumisella ja hoidolla.
Sote-uudistuksessa pitää huomioida palvelujen
rakenne ja saatavuus eli pitää turvata, että palvelut
ovat kaikille mahdolliset saada. Erityisesti tulee kiinnittää huomiota
paljon palveluja tarvitseviin kansalaisiin, joille työkyvyttömyys ja
syrjäytyminen kasautuvat. Heille tulee lisätä mahdollisuuksia
muiden muassa mielenterveyskuntoutukseen. Näissä asioissa
päätökset tulee tehdä pitkäjänteisesti,
ei vain nelivuotisten hallituskausien sykleissä.
Arvoisa puhemies! Perimme tälle hallituskaudelle syvän
kansainvälisen talouslaman. Jos ensi vuonna työttömyys
on noin 8,5 prosenttia, lähes sama kuin 2010, selviämme
tästä lamasta vähemmin vaurioin kuin
90-luvun lamasta. Olemme toki kaikki samaa mieltä, että työpaikkoja
tulee saada enemmän.
Heikkojen taloussuhdanteiden lisäksi Suomen taloudessa
on pitkän aikavälin kestävyysvaje, suuruusluokaltaan
lähes 10 miljardia euroa. Jaamme siis täysin keskustan
esittämän huolen talouden sopeuttamistarpeesta.
Ylipäätään tämä välikysymys
kysyy kysymyksiä, joista keskusteltiin viime viikolla hallituksen
talousarvioesityksen yhteydessä. Suuntaamme kuitenkin katseemme
tulevaan. Ensi vaalikaudella budjettiraamit tulevat olemaan vielä tiukemmat.
Toivommekin, että yhdessä pystymme oikeudenmukaisia
ratkaisuja tekemään.
Puhemies Eero Heinäluoma:
Tämän jälkeen valtioneuvoston puheenvuoro,
pääministeri Stubb, 5 minuuttia.
Pääministeri Alexander Stubb
Arvoisa herra puhemies! Ensiksi haluaisin kiittää kaikista
ryhmäpuheenvuoroista. Minun mielestäni niissä oli
paljon hyviä ja rakentavia ehdotuksia.
Itse tuossa kun kaivoin erinäisiä sitaatteja,
niin edustaja Puumalan puheenvuorosta: pienillä teoilla
voidaan toimia, meidän on näytettävä esimerkkiä.
Palaan tähän hetken päästä.
Edustaja Urpalainen puhui siitä, että työ on
paras lääke sosiaaliturvaan. Olen siitä täysin
samaa mieltä. (Sirkka-Liisa Anttila: Työtä ei
kaikille ole!) Edustaja Kivelä puhui kahteen tai kolmeenkin kertaan
työstä, yrittämisestä ja välittämisestä ja totesi,
että yksilöllä on vastuu mutta myös
valtion on autettava, ja olen tässä täysin
samaa mieltä. Edustaja Kymäläinen puhui
siitä, että tässä vaikeassa
taloustilanteessa on autettu pienituloisia. Kyllä, asia
on nimenomaan näin. Edustaja Vehviläinen totesi,
että julkisen vallan on aina oltava heikomman puolella,
taisi sanoa tämän kahteen otteeseen. Tästäkin
olen samaa mieltä. (Sirkka-Liisa Anttila: Missä se
näkyy?) Edustaja Hänninen puhui yhteistyöstä,
luottamuksesta ja sopimuksessa pysymisestä — kyllä.
Ja edustaja Kahiluoto kertoi, että ei aio äänestää hallituksen luottamusta
vastaan. Eli minun mielestäni keskustelu oli kaikin puolin
hyvää.
Haluaisin kuitenkin nostaa esille yhden asian, ehkä liittyen
tuohon edustaja Puumalaisen puheenvuoroon. (Eduskunnasta: Puumalan!) — Puumalan
puheenvuoroon, pahoittelut. — Te puhuitte siitä,
että meidän on näytettävä esimerkkiä,
ja olen aivan samaa mieltä. Keskustelu eriarvoisuudesta,
pienituloisten toimeentulosta ja yhteiskunnan eheydestä on
siinä mielessä vaikea keskustelu, että kyse
on ihmisen arjesta. Minun mielestäni on erittäin
tärkeätä, että kun me käymme
täällä salissa tätä keskustelua,
niin silloin me myös kunnioitamme toinen toistamme ja me käymme
tätä keskustelua tosiasioiden ja faktojen pohjalta,
olipa sitten kyse lapsilisistä tai eläkkeistä.
Olen tästä tismalleen samaa mieltä.
Näin yleisellä tasolla toteaisin seuraavaa:
Suomi täyttää kolmen vuoden kuluttua
100 vuotta, itsenäinen Suomi, ja kyllä minun mielestäni
meillä pitää tässä salissa
olla yhteinen visio siitä, että tämä maa
on silloinkin maailman paras maa syntyä, elää ja
kuolla. Itse kun puhun Suomesta maailmalla hyvinvointiyhteiskuntana,
niin olen siitä äärimmäisen
ylpeä. Kerron meidän pohjoismaalaisesta mallistamme,
joka on avoin yhteiskunta, joka on kilpailukykyinen yhteiskunta
mutta jolla on vahva sosiaalinen turvaverkko. Loppupelissä se
keskustelu, jota me tänään tässä käymme,
liittyy nimenomaan tähän. Me olemme taanneet koulutuksen,
tasa-arvon, me olemme taanneet terveys- ja sosiaalipalvelut, ja
sen pohjalta me kaikki suomalaiset olemme varmasti valmiita maksamaan
veroja.
Meidän perusongelmamme kuitenkin on se, että meillä on
valitettavasti ollut talouden puolella seitsemän laihaa
vuotta. Tämän seitsemän vuoden aikana
meidän julkisen talouden osuus bruttokansantuotteesta pyörii
siinä 58 prosentin hujakoilla. Meidän veroaste
on noussut 46 prosenttiin, ja olemme ajautuneet tilanteeseen, jossa meidän
kestävyysvaje ei kerta kaikkiaan ole sellaisella pohjalla,
jossa hyvinvointiyhteiskunnan peruspalveluja voidaan ylläpitää samalla
tavalla kuin aikaisemmin. Eli meidän pitää miettiä keinoja,
millä tavalla me saamme sitä kakkua kasvatettua,
jotta hyvinvointiyhteiskunta pysyy eheänä.
Viimeisenä huomiona: Minä jälleen
kerran vetoan kaikkiin. Voi olla, että olen uusi tässä pääministerin
tehtävässä, mutta kyllä meidän
pitää tulla ulos tästä salista
sellaisella ajatuksella, että mikä oli se konkreettinen
toimi, jolla tässä salissa vähennettiin
eriarvoisuutta tai vähennettiin köyhyyttä.
(Anne Kalmari: Perutaan lapsilisäleikkaukset!) Mitkä ovat
ne suorat toimenpiteet? Nyt tästä jää valitettavasti
jatkuvasti kuva siitä, että me aikuiset ihmiset
olemme salissa ja riitelemme siitä, miten tämä ratkaisu
löytyisi. Kyllä Suomi on sen verran pahassa tilanteessa tällä hetkellä,
että pitäisi pyrkiä puhaltamaan yhteen
hiileen.
Puhemies Eero Heinäluoma:
Pyydän edustajia, jotka haluavat tästä aiheesta
osallistua debattiin, ilmoittautumaan nousemalla seisomaan ja painamalla
V-painiketta.
Anu Urpalainen /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! On hyvä huomata, että eri
puolilla Suomea tehdään kovasti töitä sen eteen,
että pienillä teoilla ratkotaan näitä ongelmia.
Eilen A-studiossa oli Hoivakoti kuntoon -ohjelma, jossa
hoivakodin johtaja totesi, että pienillä teoilla,
samoilla resursseilla, asenteita muuttamalla ratkotaan ongelmia
sekä tehdään parempaa huomista vanhuksille
siinä hoivakodissa.
Oli hyvä kuulla keskustan hyviä ehdotuksia. Kokeiluyhteiskuntaa
on vietävä eteenpäin, ja perustulokokeilu
on mielestäni erinomainen avaus, samoin mielestäni
se, että esimerkiksi Jyväskylässä Sitra
on toteuttanut resurssiviisauden kokeiluja. Siitä löytyy
paljon eväitä tähän uuden hyvinvointiyhteiskunnan
eväiksi.
Suna Kymäläinen /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! On todettava, että köyhyyttä on
ja työttömyyttä on. Paljon pitää tehdä,
ja paljon on myös tehty. Rehellisyyden nimissä,
arvoisa oppositio, on todettava, että ei köyhyys
ole syntynyt tämän hallituksen aikana tai tämän
hallituksen toimien johdosta. (Välihuutoja) Se ei ole poistunut,
mutta tilastojen mukaan se ei ole myöskään
kasvanut tällä hallituskaudella. (Paavo Arhinmäen
välihuuto) — Se on samalla tasolla, se ei ole
kasvanut, arvoisa Arhinmäki, vaan se on pysynyt samalla
tasolla kuin keskustan vielä johtaessa hallitusta. — Rahaa
ei ole, ja velka kasvaa. On pakko toimia, ja sellaisen, joka on
vastuussa, on pakko. Oppositiosta voi yrittää tältä todellisuudelta
silmät sulkea. (Paavo Arhinmäki: Uskomatonta puhetta!)
Mutta vaikka on leikattu, köyhyys ei ole kasvanut, mutta
sen pitää pienentyä. Tällä pohjalla
nämä tehdyt ratkaisut ovat olleet tähän
mennessä varsinkin oikeudenmukaisia, ja uusia toimia etsitään.
Kimmo Kivelä /ps(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Pääministeri aivan
oikein totesi, että kaiken pohjana on talouden perustan
pitävyys. Selvää on, että vain
toimiva talous turvaa leivän. Mutta nyt kysytään
hallitukselta erityistä herkkyyttä ja viisautta,
jotta oikeudenmukaisuus toteutuisi ja erityisesti suurimmissa vaikeuksissa
kamppailevien kansalaisten asema paranisi.
Pääministeri puhui paljon koulutuksesta kauniisti.
Aivan oikein, meidän koulutusjärjestelmämme
on hieno. Mutta milloinkaan aiemmin ei ole leikattu koulutuksesta
niin paljon kuin nyt, meidän koulutusjärjestelmämme
rapautuu. On erityisen valitettavaa, että (Puhemies koputtaa) opetusministeri
ei ole täällä paikalla.
Anu Vehviläinen /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Pääministeri, teidän
vastauksenne ei tyydyttänyt keskustaa. Haluan palata vielä näihin
budjettiriihen päätöksiin.
Kun valtiovarainministeri Rinne teki takuueläkkeeseen
10 euron korotusehdotuksen, silloin oli rahaa. Uskoisin, että valtiovarainministeri
tuntee,
onko siellä valtion budjetissa rahaa vai ei, mutta kun
budjettiriihi kokoontui, sitten ei ollutkaan rahaa. Mitenkä tämä on
mahdollista, miksi jätitte tämän takuueläkkeen
korotuksen tekemättä?
Lapsilisän osalta kysyn sitä, että kun
te teitte sen, te perustelitte sitä huhtikuussa, että on
jokaiseen satuttava, ihan jokaiseen, ja täälläkin
on ollut sama sävel. Kysyn sitä, miten te kuitenkin taas
budjettiriihessä pystyitte löytämään
70 miljoonaa euroa, jolla kompensoidaan tätä.
Sitten sen totean kyllä, että tämä on
aivan järjetön veropoliittisesti, perhepoliittisesti.
Nyt lisätalousarvio kertoo, että se tulee maksamaan
2,5 miljoonaa euroa Verohallinnolle lisää, että voidaan
tämä lapsivähennys tehdä. Miten
tämä on mahdollista, (Puhemies koputtaa) että te
olette tällaisen tehnyt? Voisitteko peruuttaa tämän?
Oras Tynkkynen /vihr(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Haluan ensinnäkin kiittää edustaja
Sipilää siitä hyvästä avauksesta,
jonka keskusta on tehnyt perustulokokeilusta. Mutta haluan nyt tässä yhteydessä kiittää
myös
edustaja Urpalaista, joka suurimman puolueen ryhmäpuheenvuoron
käyttäjänä tuki tätä ajatusta
perustulokokeilusta. Aiemminhan perustuloa ovat kannattaneet erityisesti
vasemmistoliitto ja vihreät, joten näyttää siltä,
että seuraavassa hallituksessa on ehkä useampiakin
puolueita, jotka ovat myötämielisiä tälle
perustulokokeilulle. Perustuloonhan liittyy monia kysymyksiä ja
huoliakin, ja juuri kokeilemalla voidaan saada käytännön tietoa
siitä, mikä toimii, mikä ei, miten mallia voidaan
kehittää niin, että se vaikka kannustaa vastaanottamaan
työtä mahdollisimman hyvin, vähentää työttömyyttä ja
köyhyyttä mahdollisimman tehokkaasti.
Nyt kysyisinkin, arvoisa pääministeri Stubb, teiltä,
jos olette mukana seuraavassa hallituksessa, pidättekö tätä perustustulokokeilua
harkitsemisen arvoisena. Samoin kysyisin edustaja Soinilta, kun
teidän puolueenne saattaa olla merkittävässä roolissa
seuraavassa hallituksessa: miten te suhtaudutte perustulokokeiluun?
Leena Rauhala /kd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Tuloeroja mittaava Gini-kerroin ei vuosina
2010—2012 kasvanut vaan laski ja tuloerot kaventuivat suuri-
ja pienituloisimpien kymmenysten välillä. Odotammekin
kiinnostuneina joulukuussa julkaistavia uusia tilastoja tulonjaon
kehityksestä.
Varmasti huoli lasten ja nuorten pahoinvoinnin lisääntymisestä,
perheiden köyhtymisestä, työttömien
selviytymisestä on meillä yhteinen. Syyt näihin
eivät kuitenkaan ole yksinomaan aineelliset toimeentulon
ongelmat. Esimerkiksi päihdeongelmat ovat seurausta paljosta
muustakin kuin taloudesta, eivätkä ne katso yhteiskuntaluokkaa.
Suuret säästöt julkiseen talouteen tulisivatkin
jo siitä, että päihdeongelmia saataisiin
vähenemään. Tarvitaan siis ennalta ehkäiseviä toimenpiteitä lisää.
Työttömyys pudottaa ihmisen sinänsä eriarvoiseen
asemaan ja loukkuun. Siis tässäkin tarvitsemme
lisää yritystoimintaa ja ratkaisuja nopeaan uudelleentyöllistämiseen.
Katja Hänninen /vas(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Vasemmistoliitto ei voinut jäädä hallitukseen,
jonka toimet lisäävät eriarvoisuutta
ja köyhyyttä. Perusturvan osalta lapsilisäleikkaus
on peruttava, koska tämä nyt tilalle suunniteltu
monimutkainen verovähennysmalli tulee todennäköisesti
kalliimmaksi kuin leikkausten peruminen. Köyhyyden ja eriarvoisuuden vähentämiseksi
myös indeksien jäädytys on peruttava,
muuten tuloerot kasvavat ja kotimainen ostovoima ja työllisyys
heikkenevät. Nämä ovat tosiasioita. Epäoikeudenmukaiset
leikkaukset voidaan jättää tekemättä ottamalla
käyttöön kaikista rikkaimpien maksama
varallisuusvero.
Markus Mustajärvi /vr(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Työyhteiskunnassa se, onko sinulla
työtä vai ei, määrittelee asemasi,
haluttiinpa sitä tai ei — eikä vain omaa
asemaa, vaan myöskin perheenjäsenien asemaa. Työttömyys
on kuitenkin suurin yksittäinen eriarvoisuutta lisäävä tekijä.
Perusturvan varassa eläviä kansalaisia on jo yli
200 000 eli enemmän kuin näitä,
jotka saavat ansiosidonnaista turvaa. Työttömyys
on kasvanut trendinomaisesti vuodesta 2011 lähtien, ei
siinä mitään oleellista muutosta tänä vuonna
ole tapahtunut. Tässä tilanteessa te olette vähentämässä työllisyysmäärärahoja
50 miljoonaa euroa vuodessa, näin on sovittu rakennepoliittisessa
ohjelmassa. Miten tämä on linjassa pahenevan työttömyyden
kanssa?
Thomas Blomqvist /r(vastauspuheenvuoro):
Herr talman! Välfärden byggs på arbete
och företagsamhet, och alla åtgärder
som kan främja det här är goda åtgärder.
Herra puhemies! Suomeen on syntymässä eläkeratkaisu,
mikä on hyvä asia. Tarvitsemme työuria
pidentävää uudistusta, ja toivottavasti
tähän uudistukseen sisältyy myös
toimenpiteitä, jotka parantavat työelämässä jaksamista
ja työn mielekkyyttä. Tarvitsemme enemmän
työpaikkoja ja työtä. Kysyisinkin, miten
tämä tuleva eläkeratkaisu parantaa meidän
mahdollisuuksiamme ylläpitää hyvinvointiyhteiskuntaa.
James Hirvisaari /m11(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! "Niin minä, neitonen, sinulle laulan
kuin omalle kullalleni." Suomi-neito on ahdingossa, kuten pääministerikin
mainitsi. Yhdyn täysin välikysymyksessä esitettyyn huoleen,
ja työ on tosiaan paras keino torjua köyhyyttä sekä koota
varoja sosiaaliturvan ja eläkkeiden maksamiseen. Uutta
työtä syntyy tällä hetkellä lähes
yksinomaan pk-yrityksissä, joiden toimintaa ei jostain
kummallisesta syystä ole kuitenkaan haluttu kovasti helpottaa.
Arvoisa hallitus! "Jos olis valta niin kuin on mieli." Mutta
mikä on hallituksen mieli? Valtaa olisi, mutta pystyttekö enää nykyisessä tilanteessa
tekemään tarvittavia korjausliikkeitä,
vai tarvitaanko ennenaikaiset vaalit?
Timo Soini /ps(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Haluan ottaa tässä esiin kaksi
asiaa.
Toinen on tämä kotihoidon tuen siivuttaminen.
Siis siivutetaan se kotihoidon tuki, rikotaan perheen itsemääräämisoikeutta
ja lisätään kustannuksia 100 miljoonalla.
Tässä ei ole järjen häivää.
Tiedän, että ministeri Räsänen
on tässä jäänyt vähemmistöön,
eikä hallitusta nyt varmaan tähän kristillisdemokraatit
kaada, mutta tämä on järjetöntä. Älkää tehkö tällaisia
päätöksiä. Ei tämä ole
oikeudenmukaista, eikä tämä ole kestävää.
Sitten toinen on omaishoidon tärkeä asema. Omaishoitajat
ovat pienituloisia ihmisiä, jotka hoitavat rakkaimpiaan.
Jos halutaan todellisia toimenpiteitä, niin omaishoito
Kelan maksettavaksi ja samalle tasolle kaikkialla. Nämä ovat sellaisia
pieniä askelia oikeaan suuntaan. Me perussuomalaisissa
ymmärrämme tilanteen vaikeuden. Työ ja
yrittäminen ja kakun tekeminen edellyttävät
tuon kakun jakamista, ja tällaisia asioita, jotka eivät
kaada (Puhemies koputtaa) tämän maan budjettia
mutta jotka lisäävät oikeudenmukaisuutta,
pitäisi tehdä.
Juha Sipilä /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Tämä ei ole helppo harjoitus saada
talous tasapainoon sillä tavalla, että kaikki pysyvät
mukana.
Tämä monimutkainen ja byrokraattinen sosiaaliturvajärjestelmä ei
edistä lyhytaikaista työn vastaanottamista. Tämä työttömyysturvan
300 euron suojaosa oli hyvä päätös,
ja se on pieni parannus siihen. Me tarvitsemme myös kokeiluja, niin
kuin täällä on useasta suunnasta tullut
tukea tälle esittämällemme perustulokokeilulle,
joka voitaisiin toteuttaa esimerkiksi kolmella alueella. Sitra on
esimerkiksi hyvä toimija siihen, joka voisi tehdä esityksen,
miten tämä kokeilu tehdään.
Nyt kun tässä tuntuu, että tälle
asialle on tukea, niin, arvoisa pääministeri,
olisiko mahdollista tämä kokeilu aloittaa jo ensi
vuoden alusta?
Paavo Arhinmäki /vas(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Pääministeri Stubbin puhe
oli kovin vieraantunut siitä, mikä tällä hetkellä on
pienituloisten, tavallisten ihmisten arki. Te nostitte esille sen,
että tämä keskustelu näyttää riitelyltä.
Tässä on ideologisia eroja.
Eteenpäin ei päästä, ellette
te, pääministeri Stubb, pakita lapsilisäleikkauksissa,
eläkeläisiltä, työttömiltä,
opiskelijoilta, sairailta tehtävissä indeksileikkauksissa.
Arvoisa puhemies, vihreät ovat vielä tänään
ja huomenna välitilassa, sen jälkeen he varmasti
kritisoivat ja äänestävät vastaan
näitä huonoja päätöksiä.
Jos kuunteli edustaja Kymäläisen ryhmäpuhetta,
siinä kritisoitiin näitä päätöksiä.
Ei tarvita kuin muutama sosialidemokraatti, niin nämä,
kaikkein heikoimmat päätökset, kaatuvat
täällä eduskunnassa budjettikäsittelyssä.
Eikö olisi, pääministeri Stubb, parempi,
että vetäisitte pois esitykset lapsilisien leikkaamisista
(Puhemies koputtaa) ja indeksileikkauksista?
Arto Satonen /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Kuten täällä puheista
kuultiin, köyhyyttä ja eriarvoisuutta kaikki haluavat vähentää.
Kysymys on vain siitä, miten se voidaan tehdä,
ja se tekeminen riippuu täysin siitä, miten me
taloudessa pärjäämme, mikä meidän kilpailukykymme
on. Pelkillä puheilla ei auteta ketään,
ainoastaan sillä, että meillä on varaa.
Kun me katsomme näitä Euroopan kriisimaita, ei
siellä ole haluttu leikata köyhiltä,
siellä on jouduttu leikkaamaan, kun ei ole ollut muuta
vaihtoehtoa. Nyt kun ne lähtevät nousemaan, se
tilanne vähän paranee. Eli kyllä nämä realiteetit
täytyy pitää mielessä, se on
se kaiken a ja o. En myöskään usko siihen,
että me autamme ketään vain sillä, että saa
tulonsiirtoja. Pitää olla se tie, että pääsee työharjoitteluun,
pääsee työelämään,
pääsee koulutuksen piiriin. Ja erityisesti nuoria
ja muita, jotka ovat syrjäytymisen uhan alla, pitää auttaa
tapauskohtaisesti, ei pelkästään sillä,
että antaa rahaa. Se ei mitään ratkaise,
vaan se, että on oikeasti mahdollisuus päästä eteenpäin.
Jouni Backman /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Edustaja Puumala, puhuitte hallituksen eriarvoistavasta
ja tuloeroja kasvattavasta veropolitiikasta. Tarkoititte varmaankin edellistä,
keskustajohtoista hallitusta. Tämä hallitus on
päinvastoin tehnyt edustaja Pekkarisen veropolitiikkaa,
sitä veropolitiikkaa, josta viime hallituskauden ministeri
Pekkarinen puhui mutta jota silloinen hallitus ei suostunut tekemään.
Silloinhan edustaja Pekkarinen vaati, että suurituloisten
verotusta pitää kiristää, juuri
sillä tavalla kuin tämä hallitus on tehnyt:
pääomatulojen osalta, ansiotulojen osalta ja perintöverotuksen
osalta. Ja aivan kuten silloin keskustan taholta vaadittiin, nyt
hallitus on pienentänyt pienituloisten verotusta. Pidän
erittäin hyvänä, että tämä hallitus
ei ole tehnyt nyt sitä veropolitiikkaa, jota keskusta tällä vaalikaudella
on vaatinut. Tämä hallitus ei ole suostunut nostamaan
keskustan esittämällä tavalla pienituloisia
rankaisevaa arvonlisäveroa niin paljon kuin keskusta olisi
halunnut.
Tuomo Puumala /kesk(vastauspuheenvuoro):
Herra puhemies! Oikeastaan edustaja Backman voisikin olla nyt
oikea ja hyvä henkilö vastaamaan seuraavaan kysymykseen:
Me esitimme tuolla pöntössä vähän
aikaa sitten vaihtoehdon sille, mitä lapsilisien leikkauksien
perumiselle voitaisiin tehdä. Nostettaisiin siis tupakkaveroa hallituksen
esityksen pohjan lisäksi 31 senttiä. Sille on
tullut hyväksyntää salin oikeasta laidasta,
se on käynyt teidän puheenjohtajallenne, ministeri
Rinteelle, jos olen ymmärtänyt oikein. Edustaja
Backman, nyt kysymys kuuluu tässä teille, hyväksyvätkö sosialidemokraatit
lapsilisäleikkauksen ja monimutkaisen verovähennysjärjestelmän,
joka ei auta kaikista heikoimmassa asemassa olevia ihmisiä ja
lisäksi luo byrokratiaa miljoonilla euroilla. Mitä te
olette tästä mieltä? Nyt toivoisin kyllä,
että vastaatte — nimittäin tämä on
eriarvoistavaa politiikkaa, ja siitä me olemme välikysymyksen
teille tehneet.
Jouni Backman /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Sosialidemokraatit hyväksyvät
tuloeroja kaventavan veropolitiikan, ja sen takia sosialidemokraatit
hyväksyvät tämän hallituksen
veropolitiikan linjan. Sosialidemokraatit eivät hyväksy
tuloeroja kasvattavaa veropolitiikkaa, joka oli sitä veropolitiikkaa,
jota keskusta harjoitti silloin, kun keskustalla oli mahdollisuus aidosti
vaikuttaa asioihin eikä vain puheissa. (Anu Vehviläinen:
Entä lapsivähennys?)
Mauri Pekkarinen /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Kansakunnan kyky selviytyä vaikeitten
aikojen yli on juuri niin hyvä kuin on kaikista heikoimmassa
asemassa olevien ihmisten kyky selviytyä vaikeitten aikojen
yli, ja nyt ne ratkaisut, mitä tämä hallitus
on tehnyt ja nyt tekee ensi vuoden budjetissakin, tarkoittavat sitä,
että juuri niiltä, joilla on heikoimmat edellytykset
selviytyä vaikeimman yli, otetaan nyt monelta kohtaa, sekä lapsiperheiltä että eläkeläisiltä.
Näin käy.
Mitä tulee viime vaalikauteen, viime vaalikauden aikaan
ja kahden edellisen vaalikauden aikaan kyettiin tekemään
monia ratkaisuja, jotka paransivat nimenomaan äsken kuvaamieni
kaikista heikoimmassa asemassa olevien ihmisten tilannetta. (Kari
Uotila: Lopetettiin 800 koulua!) Parannettiin lasten kotihoidon
tukea, otettiin käyttöön takuueläke
kaikista pienituloisimmille, tehtiin joukko muitakin ratkaisuja,
jotka parantavat nimenomaan kaikista heikoimmassa asemassa olevien
asemaa.
Arvoisa puhemies! Kysymykseni kuuluukin: (Puhemies: Aika on
täynnä!) miksei tämä ideologia
ja ajattelu, heikoimmasta huolenpito, näy tämän
hallituksen teoissa?
Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Kyllä on surkea maa tämä yhteinen
isänmaamme, surkea. Kyllä on surkea. Mihinkään
muuhun käsitykseen ei voi tulla, kun kuunteli esimerkiksi
edustajien Puumala ja Hänninen puheenvuoroja. Surkea maa! (Paavo
Arhinmäki: Ei ole, hallitus on surkea!) Minä olen
täysin eri mieltä. Minun mielestäni Suomi
on maailman paras maa, ja haluaisin edustaja Puumalalta esimerkiksi
kuulla, missä maassa kaikkein pienituloisimmatkin ihmiset
pystyvät elämään paremmin kuin
Suomessa. (Paavo Arhinmäki: Ruotsissa!) Tämä ei
tarkoita sitä, etteikö jatkuvasti pitäisi
pyrkiä parempaan.
Mitä sitten tulee näihin kokeiluihin: Voidaan kokeilla
erilaisia kokeiluja, mutta itse en kannata sitä, että työikäisille
ja työkykyisille ihmisille maksetaan vielä helpommin
rahaa kotiin. Minun mielestäni kannatan Paltamon mallin
mukaisia kokeiluja, joissa ihmisille tarjotaan aina työtä ja työtä vastaan
toimeentuloa eli vastikkeellista sosiaaliturvaa. Se olisi oikea
kokeilu.
Kimmo Tiilikainen /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Suomi on todellakin niin hyvä maa,
että se ansaitsisi myös toimintakykyisen hallituksen.
Pääministeri, täällä on
ehdotettu tätä alueellista perustulokokeilua.
Tuo puheenjohtaja Sipilän ehdotus on saanut laajaa kannatusta. Äsken
te sanoitte, että meidän ei pidä riidellä.
Nyt teidän oman puolueenne kaksi jäsentä kiistelee
keskenään siitä, kannattaako tällaiseen
perustulokokeiluun lähteä. Ohjeistakaa omianne.
Mutta, edustaja Backman, te jätitte vastaamatta edustaja
Puumalan selvään kysymykseen: kannattavatko sosialidemokraatit
lapsilisäleikkauksen perumista vai eivätkö kannata?
Toinen kysymys — kun nyt yhteenkin tulisi vastaus,
mutta pannaan toinenkin vielä jemmaan — miksi
tuotte kunnille yli 100 miljoonan euron lisälaskun ja viette
perheiltä valinnanvapauden (Puhemies koputtaa) omien lasten
hoitamisessa kotihoidon tukea peukaloimalla?
Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Edustaja Tiilikainen, emme me kokoomuksen
edustajat täällä riitele. Erilaisia sosiaaliturvan
kehittämisen malleja voidaan kokeilla, koska me tarvitsemme
sosiaaliturvan kehittämistä, siitä olemme
kaikki samaa mieltä. Totesin sen, että tärkeämpää mielestäni olisi
kokeilla sellaisia malleja, kuten nyt Paltamossa kokeiltiin, joissa
kaikille työikäisille ja työkykyisille
ihmisille tarjotaan työtä, kuin kokeilla sellaisia
malleja, joissa entistä helpommin työikäisille
ja työkykyisille ihmisille maksetaan rahaa kotiin siitä,
että he eivät tee työtä.
Mitä sitten tulee lapsilisiin, ministeri Rinne on jo
aikaisemmin sanonut keskusteluissa, että voidaan harkita
täällä eduskunnassa sellaista ratkaisua,
että tästä verovähennyksestä luovutaan
ja alkuperäistä leikkausta vastaavasti pienennetään. Minun
mielestäni tämä olisi viisas päätös.
Jari Lindström /ps(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Ensiksi yleensä on syy, ja
sitten on seuraus. Seuraus on se, että me pohdimme täällä ihan
aiheesta näitä erilaisia sosiaalisia malleja.
Tätä perustulomallia, mikä edustaja Puumalan
puheenvuorossa oli — sitten edustaja Tynkkynen tämän
myös nosti — olen itsekin pohdiskellut ja pyytänyt
siitä aineistoa. Se herättää paljon
kysymyksiä, mikä sen kokeilun perimmäinen
tarkoitus on. Onko se se, että nykyinen monipolvinen byrokraattinen
tukiviidakko puretaan? Sehän on kannatettavaa. Ja tämän
perustulon taso ja se, mikä on sen perustulon hintalappu, kiinnostaa.
Ja onko, niin kuin edustaja Zyskowicz sanoi, sillä perustulolla
passivoiva vai aktivoiva vaikutus? Se keskustelu pitää käydä.
Mutta sitten mennään näihin syihin, ja
syy: työttömyysluku 320 000. Ja tämä uusi
ilmiö, jälleen kerran nostan tämän:
piilotyöttömyys kasvaa. Mitä tälle
tehdään, koska siellä ovat ne syrjäytyneet
ihmiset? He ovat luovuttaneet jo.
Erkki Virtanen /vas(vastauspuheenvuoro):
Puhemies! Pääministeri Stubb, te sanoitte,
että nämä pienituloisimmat eivät
kärsi tästä lapsilisäleikkauksesta,
tästä indeksileikkauksesta, koska se kompensoidaan
toimeentulotuen perusosaa korottamalla. Pääministeri
Stubb, nyt kun te olette kuitenkin heikentämässä tätä lapsilisää tällä tavoin,
niin kompensaatioksi sidotte nämä kaikkein pienituloisimmat
tai tulottomat sinne toimeentulotukeen, joka on itse asiassa sosiaaliturvan
pahin ansiosidonnainen kannustinloukku. Ja on aika mielenkiintoista
kuulla kokoomuslaiselta pääministeriltä,
että te kannatatte tällaista kompensaatiopolitiikkaa.
Jos näiden leikkausten sijasta toimeentulotukea saavien
perusturvaa olisi korotettu eikä leikattu, niin he olisivat
päässeet pois sieltä toimeentulotuelta,
eikä se ratkaisu olisi maksanut itse asiassa hallitukselle
yhtään enempää kuin tämä ratkaisu.
Tämä on ihan älytöntä sosiaalipolitiikkaa.
Outi Alanko-Kahiluoto /vihr(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Tätä keskustelua kun kuuntelee,
niin tulee selväksi se, että vihreillä on
paljon yhteisiä tavoitteita sosiaaliturvassa keskustapuolueen
ja vasemmistoliiton ja myös perussuomalaisten kanssa. Mutta
en voi mitenkään ymmärtää kokoomuksen
riveistä jatkuvasti nousevaa työttömien,
köyhien ihmisten syyllistämistä. Sosiaaliturvan
vastikkeellisuuden lisääminen on hyvin kaukana
siitä, miten ymmärrän perusturvan tarkoituksen.
Vihreä oppositiopuolue aikoo tulevina kuukausina kyseenalaistaa
hallitusta niissä päätöksissä,
joita pidämme epäonnistuneina. Yksi niistä on
tämä lapsilisäleikkaus ja toisaalta sitten myös
se, että köyhimpien eläkeläisten
eläkettä elikkä takuueläkettä ei
nostettu vaan sen sijaan demarit valitsivat väärin,
kun pääsivät valitsemaan, ja toteuttivat
tämän eläketulovähennyksen.
Nämä kaksi ovat sellaisia päätöksiä,
joita meidän mielestämme pitäisi eduskunnassa
käsitellä uudestaan.
Sari Sarkomaa /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Kokoomuksen eduskuntaryhmän kanta
sosiaaliturvan kehittämiseen on täysin selvä.
Me haluamme, että kaikki työ kannattaa, me haluamme
kehittää suomalaista sosiaaliturvaa sellaiseksi,
että se on kannustava ja tasa-arvoinen. Me myöskin
pidämme hyvänä, että erilaisia
kokeiluja tehdään, mutta aina ensiarvoista on
se, että työ on ensisijaista ja työ kannattaisi.
Minusta on hyvä, että täällä on
sosiaali- ja terveysministeri paikalla, niin hän voisi
kertoa, miten hallitus tässä asiassa etenee, koska
siitä hyviä suunnitelmia on.
Toivoisin, että keskustan eduskuntaryhmä rehellisesti
toteaisi sen, että pelkästään
tupakkaveroa korottamalla me emme voi valtiontaloutta sopeuttaa.
(Välihuutoja keskustan ryhmästä) Niin isot
sopeuttamistoimet on tehty, että ne varmasti tuntuvat jossakin.
Me haluamme olla tasa-arvoisia niin, että ei kohtuuttomasti
oteta keneltäkään. Mutta rehellisyyden
nimessä: kertokaa, miten te tekisitte ne sopeuttamispäätökset.
Te piilottelette Sipilän säästölistaa.
Missä se Sipilän säästölista
oikein luuraa?
Juha Sipilä /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Me esitimme lapsilisäleikkaukseen
selkeän vaihtoehdon: kompensoidaan se tupakkaveron korotuksella
sillä tavalla, että nämä asiat
menevät päikseen. Me keskustelimme täällä välikysymyksen
yhteydessä tästä asiasta. Jos oikein
ymmärsin, niin kaikista muista ryhmistä paitsi
sosialidemokraateilta tuli siinä keskustelussa tukea tälle
mallille. Tämä lapsivähennystie on byrokraattinen,
se tuo lisää hallintoa. Jos oikein ymmärsin,
niin pelkästään tämä päätös
vaatii 2,5 miljoonaa euroa lisää resursseja Verohallintoon,
että tämä saadaan tehtyä. Eihän
tässä ole mitään järkeä,
kun me yritämme purkaa byrokratiaa ja normeja.
Olen samaa mieltä edustaja Zyskowiczin kanssa tästä Paltamon
täystyöllisyyskokeilusta. Siellä päästiin
17 prosentista 4 prosenttiin työttömyydessä.
Olisin kysynyt pääministeriltä, kun tästä projektista
on vasta tehty pitkä loppuraportti: oletteko valmis (Puhemies
koputtaa) laajentamaan kokeilua koko Suomeen?
Antti Lindtman /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Tämän välikysymyksen
on kirjoittanut kaksi puoluetta: keskusta ja vasemmistoliitto. Keskusta
näistä puolueista on porvaripuolue, joka, niin
kuin tässä on kuultu viime kaudella, teki suuret
veronalennukset, yhteensä noin 4 miljardia euroa, joista
eniten hyötyivät suurituloiset. Koska keskusta
on porvaripuolue, tämä on ymmärrettävää.
Sekin on ymmärrettävää, että he
haluavat asettaa köyhät vastakkain, työttömät
vastakkain. Kuten välikysymyksen ensimmäisen allekirjoittajan
puheessa kuultiin, tässä välikysymyksessä haetaan
myös sitä, että työttömät
laitetaan tappelemaan keskenään. Siis haluttaisiin
heikentää kaupanmyyjien, autonkuljettajien ja
lähihoitajien työttömyysturvaa poistamalla
kytkös siihen, kuinka valtio kohtelee erilaisia työttömiä.
Tämäkin on ymmärrettävää keskustalta,
koska se on porvaripuolue. Mutta täytyy ihmetellä,
että tässä pelissä (Puhemies
koputtaa) on Arhinmäen vasemmistoliitto mukana. Onko tämä teidän
viestinne...
Puhemies Eero Heinäluoma:
(koputtaa)
No niin, aika on täynnä!
...tänään oikeuksiensa puolesta taisteleville
Helsingin kaupungin työntekijöille?
Paavo Arhinmäki /vas(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Toivoisin, että edustaja Lindtman
lukee välikysymyksen. Emmehän me vastaa siitä,
mitä keskusta omassa puheenvuorossaan puolueen omina kantoina
kertoo. (Välihuutoja) Me olemme sitä mieltä,
että meillä pitää parantaa työttömien
perusturvaa, ja me olemme sitä mieltä, että ansiosidonnainen
työttömyysturva pitää säilyttää,
ja keskustalla on myös täysin väärä käsitys,
niin kuin myös kokoomuksella, siitä, mikä on
ansioturvan taso. Pienimmät ansiopäivärahat
lähtevät noin 800—900 eurosta kuukaudessa,
ja niistäkö pitäisi vielä leikata?
Ei todellakaan. Ainoa, mitä pitäisi voida harkita,
on siellä erittäin suurissa ansiopäivärahoissa,
kun tulee tämä niin sanottu taitekohta, jonka
jälkeen ansiopäivärahat alkavat kasvaa
nopeammin kuin pienet ansiopäivärahat. Olisi oikeudenmukaista, jos
tätä taitekohtaa (Puhemies koputtaa) jäädytettäisiin
tai nostettaisiin.
Antti Lindtman /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Minä kyllä käsitin,
että tämä välikysymys, joka
on tässä ja jonka olen kyllä lukenut,
on keskustalaisten ja vasemmistoliittolaisten kansanedustajien allekirjoittama.
Tämän välikysymyksen ensimmäinen
allekirjoittaja Tuomo Puumala esitti nimenomaan tätä,
että työttömät laitetaan taistelemaan
keskenään, köyhät laitetaan
taistelemaan keskenään, puheenvuorossa, jonka
käyttää eduskunnan työjärjestyksen
mukaan välikysymyksen ensimmäinen allekirjoittaja.
Nyt kysyn edustaja Arhinmäeltä: Eikö tämä olekaan
teidän yhteinen välikysymyksenne? (Välihuutoja)
Ja jos on, niin eikö teitä yhtään
hävetä olla mukana sellaisessa pelissä,
jossa porvaripuolueen mukana te olette valmis juoksuttamaan työttömiä vastakkain?
Tämäkö on teidän viestinne tänään
oikeuksiensa puolesta taisteleville Helsingin kaupungin pienipalkkaisille
työntekijöille — lähihoitajille,
raitiovaununkuljettajille — (Puhemies koputtaa) jotka ovat
nimenomaan oikeutettuja tähän (Puhemies: Jaha,
aika!) ansiosidonnaiseen työttömyysturvaan?
Paavo Arhinmäki /vas(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Tuollaiseen puheenvuoroon ei kykene kuin sosialidemokraatti.
Jokainen tässä salissa ymmärtää sen,
että välikysymyksen teksti on yhdessä kirjoitettu.
Siinä ei mainita sanallakaan ansiosidonnaista työttömyysturvaa. Ja se
puheenvuoro, jonka pitää keskustan eduskuntaryhmän
varapuheenjohtaja, kertoo hänen näkemyksistään.
Arvoisa puhemies! Ongelma on tällä hetkellä se,
että sosialidemokraatit yhdessä kokoomuksen kanssa
leikkaavat työttömien indeksikorotuksia. Te käytte
työttömien taskulla, te käytte leikkaamassa
perusturvaa. Ja tätä eivät ymmärrä ne
Palmian työntekijät, jotka tänään
taistelevat kokoomusta ja vihreiden politiikkaa vastaan: että te
teette yhteistyötä...
Puhemies Eero Heinäluoma:
(koputtaa)
Jaha, aika on tullut täyteen!
...kokoomuksen kanssa leikkaamalla työttömiltä.
Puhemies Eero Heinäluoma:
Tässä vaiheessa pääministeri
Stubb, 5 minuuttia puhuja-aitiosta.
Pääministeri Alexander Stubb
Arvoisa herra puhemies! Ehkä tuo äskeinen
sanailu oli nimenomaan esimerkki siitä riitelystä tai
mielikuvasta, jonka me aika usein tästä salista
ulospäin annamme. (Välihuutoja) Voin hyvin ymmärtää, että me
olemme asioista, edustaja Arhinmäki, eri mieltä,
ja ymmärrän hyvin, että meillä on
ideologisesti varmasti aika monenlaisiakin tulokulmia. Se voi liittyä julkisen
sektorin kokoon, se voi liittyä finanssi- ja veropolitiikkaan,
se voi liittyä tulonjakoihin. Mutta olen kuitenkin vahvasti
sitä mieltä, että Suomi on tällä hetkellä sellaisessa
tilassa ja tilanteessa, jossa meillä ei välttämättä ole tässä salissa
varaa riitelyyn, (Paavo Arhinmäki: Ei tämä ole
riitelyä!) vaan meidän on haettava yhteisiä ratkaisuja
yhteisiin ongelmiin. Esittäisin näihin edellä mainittuihin
kysymyksiin kolme huomiota.
Ensimmäinen on se, että meidän kannattaa
pitää tässäkin keskustelussa
mittakaavat mielessä. Viimeisen 30—40 vuoden aikana
Suomi on noussut tässä maailmassa top 30 -maasta
top 3 -maaksi — top 30 -maasta top 3 -maaksi — niistä 200
kansallisvaltiosta, (Mauri Pekkarinen: Ei se nyt auta tähän
tilanteeseen!) jotka tässä maailmassa ovat olemassa.
Kun me katsomme tasa-arvoa, kun me katsomme tulonjakoa, kun me katsomme
kilpailukykyä, ympäristöä, demokratiaa, vähiten
korruptoitunutta maata, mitä tahansa kansainvälistä mittaria,
me olemme erittäin korkealla näissä kaikissa.
Vaarana kuitenkin on, että jos Suomi ei uudistu, niin me
emme pysy top 3:ssa vaan me putoamme uudestaan sinne top 30:een,
ja se ei minun mielestäni olisi hyvää kehitystä.
Toinen huomio. Meidän on päästävä irti
tästä ideologisesta keskustelusta, mikä on
se paras taho hoitamaan jotain kokonaisuutta. Joskus se on yksityinen
sektori, joskus se on julkinen sektori, ja joskus se on kolmas sektori.
Näillä kaikilla on minun mielestäni erittäin
tärkeä rooli. (Anne Kalmari: Entäpä köyhyys?)
Kolmas huomio. Mitkä sitten ovat ne instrumentit, joita
me voimme käyttää? Työttömyysturva,
halusiko joku leikata sitä? Ei. Lapsilisä, halusiko
joku leikata sitä? Ei. (Välihuutoja) Eläkkeet,
halusiko joku leikata niitä? Ei. Eivät nämä ole
parannuksia, vaan ne ovat heikennyksiä, ja minkä takia
ne tehdään? Sen takia, että Suomen valtiontalous
ei tällä hetkellä ole kestävällä pohjalla.
Me ylivelkaannumme tänäkin vuonna 7,5 miljardia
euroa, ensi vuonna 4,5 miljardia euroa, ja silloin ei ole kyse siitä,
että leikkaamme hyvää hyvyyttä tai
pahaa pahuutta, vaan leikkaamme pakon edessä.
Valitettavasti, jos emme löydä yhteisiä ratkaisuja,
jotka saavat tämän maan uudelleen nousuun ja talouden
kasvuun, me voimme istua tai seistä tässä salissa
ja riidellä ad infinitum, jolloinka tilanne ei todellakaan
tule parantumaan, vaan se tulee vain ja ainoastaan heikentymään. Minä en
halua seistä tässä ja väittää,
että asiat ovat paremmin kuin ne ovat. Eivät ole.
Syy, minkä takia me teemme näitä leikkauksia,
on se, että me emme voi kasvattaa meidän lapsillemme
ja lapsenlapsillemme velkataakkaa lisää. Se on
se syy, miksi yritämme löytää hyviä ratkaisuja
tähän vaikeaan tilanteeseen. Riitelemällä ne
eivät parane.
Ehdotuksia otetaan vastaan. Minun mielestäni ne ehdotukset,
joita on esitetty, ovat tarkistelun arvoisia, kuten esimerkiksi
perustulokokeilu, mutta me tarvitsemme niihin konkretiaa.
Laila Koskela /ps(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Heikompiosaisten määrä lisääntyy
hälyttävästi. Meillä jää päivittäin
7—8 nuorta työkyvyttömyyseläkkeelle.
Taustalla on mielenterveysongelmat ja masennus. Määrä on kasvanut
koko 2000-luvun ajan. Kasvavan työttömyyden myötä myös
maksuhäiriöt lisääntyvät. Maksuhäiriöitä on
jo noin 365 000, ja näistä kaksi kolmasosaa
on miehillä.
Hoivaa ja huolenpitoa tarvitsevat vanhukset ovat pakotetut menemään
niin sanotun tehostetun palvelun koteihin, joissa heidän
eläkkeensä eivät riitä edes
välttämättömiin tarpeisiin.
Näin heidät pakotetaan menemään
sosiaaliturvan varaan. Kotona asuva aviopuoliso voi joutua kokemaan
turvattomuutta ja pelkoa yhteisen kodin menettämisestä.
Tämä ei mitenkään auta ikäihmisten
jaksamista ja edistä heidän terveyttään
ja uskoa tulevaisuuteen.
Kuuleeko hallitus näitä heikompiosaisia?
Juha Rehula /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! On hienoa, että pääministeri
meitä kerta toisensa jälkeen muistuttaa talouden
vaikeista ajoista. Itselläni on käsitys, että tässä salissa
ei ole enää montaakaan, jolla olisi näistä väärä kuva
tai sellainen kuva, että rahaa olisi käytettävissä mielin
määrin.
Te, arvoisa pääministeri, puhuitte varsinaisessa
puheenvuorossanne arvovalinnoista. Mitä tiukemmat ajat,
sitä merkityksellisempään osaan nousee
se, millaisia arvovalintoja tehdään. Meidän
mielestämme, keskustassa, kaksi arvovalintaa on tehty täysin
väärin. Kotihoidon tuen jakaminen, suomeksi sanottuna
leikkaus, on arvovalinta. Ja toinen asia: te leikkaatte lapsilisiä tavalla,
jolla te teette todellisen arvovalinnan. On olemassa vaihtoehtoja.
Te osoitatte itse sen, että on olemassa vaihtoehtoja, tekemällä tällaisen
täysin älyttömän (Puhemies koputtaa)
verokompensaation.
Pia Kauma /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Se on ihan totta, että silloin kun taloustilanne
on heikko, köyhät kärsivät kaikkein
eniten. Se ei paljon niitä ihmisiä lohduta, jotka
siellä leipäjonoissa ovat, että Suomi
kuitenkin tilastojen mukaan tällä hetkellä kuuluu
kaikkein pienimmän lapsiköyhyysriskin maihin yhdessä Norjan,
Islannin, Tanskan ja Hollannin kanssa.
Täällä esimerkiksi edustaja Alanko-Kahiluoto
kyseli sen perään, mitä kokoomuslaiset
ajattelevat tästä perustulosta. Itse olen sitä mieltä,
että edustaja Zyskowiczin esiin tuoma Paltamon malli on
hyvä esimerkki siitä, mitä toki voitaisiin
ajatella, mutta sitä suurempia tällaisia suoria
perustulomallikokeiluja en olisi valmis tukemaan.
Mutta kyllähän tämä hallitus
on tehnyt jo paljon myöskin köyhien toimeentulon
eteen: tuli esimerkiksi vanhuspalvelulaki, johon säädettiin 54,5
miljoonaa euroa tälle vuodelle, ja esimerkiksi se, että työtön
voi tienata tällä hetkellä 300 euroa
ilman, että se suoraan vähentää hänen
työttömyysturvaansa, ja esimerkkejä löytyy
lisää.
Johanna Jurva /ps(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Taloudellinen epävarmuus vaivaa monen
suomalaisen mieltä, eikä tulevaisuuskaan näytä sen
valoisammalta. Verojen korotukset yhdessä menoleikkauksien
kanssa tulevat väistämättä heikentämään
kansalaisten ostovoimaa. Työttömyys, syrjäytyminen
ja köyhyys lisääntyvät hälyttävää vauhtia.
Lapsiköyhyys on lähes kolminkertainen verrattuna
20 vuoden takaiseen, vaikka tiedossa on, että lapsuudessa koetun
köyhyyden seuraukset ovat moninaiset ja köyhyys
myös periytyy. Hyvä hallitus, eihän näin
voi enää jatkaa, vaan tarvitaan täysi
käännös suunnan muuttamiseksi. Kysynkin:
mitä toimenpiteitä hallitus aikoo tehdä lisätäkseen
kansalaisten hyvinvointia sekä osallisuutta?
Anneli Kiljunen /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Välikysymyksen perimmäiset
teemat eriarvoisuus ja köyhyys ovat erittäin tärkeitä ja
aiheellisia kysymyksiä tänä päivänä,
ja minun mielestäni meidän pitäisi puuttua
ja keskittyä tähän. Muun muassa 1990-luvun alusta
saakka lapsiperheköyhyys on kasvanut, ja tästä syystä yhtenä tavoitteena
voisi olla, että asettaisimme lapsiperheköyhyydelle
nollatoleranssin. Elikkä kaikissa niissä toimenpiteissä, joita
eduskunnassa tehdään, tavoitteena on, että lapsiperheköyhyyttä tullaan
vahvasti poistamaan.
Meillä on Suomessa tällä hetkellä noin 130 000
lasta, jotka elävät pienituloisissa perheissä,
ja heistä noin 30 000 lasta elää todellisessa
köyhyydessä, jossa elämän perustarpeetkaan eivät
ole itsestäänselvyytenä. Lapsiperheköyhyyden
perimmäisenä syynä useimmiten on työttömyys,
ja tästä syystä, kun me keskustelemme pienituloisuuden
ja köyhyyden poistamisesta, meidän pitäisi
hakea kaikki ne toimenpiteet, joilla me vahvistamme ennen kaikkea
lapsiperheiden työllisyyttä, (Puhemies koputtaa)
ja tämäntyyppisiä toimenpiteitä (Puhemies:
Nyt aika on täynnä!) pitäisi esittää.
Aila Paloniemi /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Kokopäivätyö suojasi
aikaisemmin varsinkin yksinhuoltajia köyhyydeltä kaikkein
tehokkaimmin. Nythän tuota työtä ei ole
tarjolla tällä hetkellä varsinkaan monille
yksinhuoltajille, ja hallituksen täysin epäonnistunut
perhepolitiikka syventää näiden ryhmien köyhyyttä.
Kattavalla, hyvällä perhepolitiikalla sen sijaan
voitaisiin auttaa kaikkien ryhmien hyvinvointia. Yksinhuoltajille,
varsinkin matalan koulutuksen saaneille, tarjotaan helposti vain pätkä-
ja silpputöitä epätyypillisiin työaikoihin: iltaisin, öisin,
viikonloppuisin. Moni heistä ei pysty ottamaan noita työpätkiä vastaan,
jos sellaisia tarjotaan, koska he eivät saa välttämättä lapsilleen
vuorohoitoa, he eivät saa epätyypillisiin työaikoihin
hoitoa lapsilleen. Tuo hokema työstä parhaana
sosiaaliturvana kumisee näiden ihmisten korvissa aika onttona.
Ja vielä muistutan, että minä saan
esimerkiksi jatkuvasti yhteydenottoja yksinhuoltajaperheiltä,
jotka joutuvat tekemään perheestään
lastensuojeluilmoituksen, koska heidän käytettävissä olevat
tulonsa eivät riitä jokapäiväisen
arjen pyörittämiseen. Tämäkö on
hyvinvointi-Suomen ratkaisu kaikkein heikoimpien ihmisten (Puhemies koputtaa)
asemaan ja sen parantamiseen?
Anne-Mari Virolainen /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! On aivan perusteltua, että täällä keskustellaan
eriarvoistumisen ehkäisystä ja pienituloisten
asemasta. Välikysymyksen esittäjät puhuvat
kauniisti kaikkein heikoimmassa asemassa olevista ihmisistä, mutta
te ette kertaakaan mainitse niitä ihmisiä, jotka
ovat kaikkein heikoimmassa asemassa, sitä ryhmää,
jonka ääni ei kuulu, elikkä vammaisia.
Te peräänkuulutatte täällä toimintakykyistä hallitusta.
Toivottavasti te ette moiti siitä, että ministeri
Risikko on edistänyt osatyökykyisten mahdollisuuksia
osallistua ja tehdä työtä. Toivottavasti
te ette moiti tätä hallitusta siitä,
että erityisryhmien asuntotuotanto etenee, laitosasumista
puretaan ja moniammatillisia erityispalveluita kehitetään.
Valtiontalouden tarkastusvirasto totesi vuonna 2011, että Suomeen
tarvitaan muutamia kehitysvamma-alan kuntoutus- ja resurssikeskuksia.
Nyt, kun sote-uudistus etenee, ministeri Huovinen, (Puhemies koputtaa)
mitä mieltä olette, pitääkö jokaiselle
alueelle saada (Puhemies: Nyt aika on täynnä!)
tällainen tuki- ja osaamiskeskus?
Kauko Tuupainen /ps(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Onko hallitus tietoinen, että Suomessa
on 1,1 miljoonaa kansalaista, jotka tänä päivänä elävät
niin sanotun köyhyysrajan alapuolella? Tähän
joukkoon kuuluvat Suomen työttömät ja
merkittävä osa eläkeläisistä.
Pari esimerkkiä. Työttömien peruspäiväraha viimeisen
15 vuoden aikana on jäänyt jälkeen 25 prosenttia
ja toimeentulotuki 30 prosenttia yleisen ansiotason kehityksestä.
Eläkeläiset puolestaan ovat samassa ajassa jääneet
monella tavalla jälkeen ansiotason kehityksestä.
Ansiotasohan on noussut 15 vuoden aikana 70 prosenttia, mutta eläkkeet
vain 34 prosenttia. Eli eläkeläiset ovat jääneet
jälkeen 36 prosenttiyksikköä. Tässä vastaus
edustaja Virolaiselle, ketkä tässä maassa ovat
köyhiä. Heitä ovat työttömät
ja merkittävä osa myöskin pienituloisista
eläkeläisistä.
Tarja Filatov /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Edustaja Tuupaiselle voisi sanoa, että tällä eduskuntakaudella
tämänpohjainen hallitus nimenomaan paransi työmarkkinatukea,
poisti tarveharkinnan, paransi myös pikkuisen toimeentulotukea,
elikkä siihen tuli 6 prosentin osuus ja 10 prosentin korotus
niille, jotka ovat yksinhuoltajia.
Tästä keskustelusta näkyy, että me
olemme hyvin yhtä mieltä, kun me puhumme siitä,
että taloutta pitää tasapainottaa, työllisyyttä pitää vahvistaa,
eriarvoistumista pitää ehkäistä,
mutta piru asuu yksityiskohdissa. Sitten kun me rupeamme puhumaan
näistä yksityiskohdista, millä tasapainotetaan
tai millä työllisyyttä edistetään,
niin me olemme sujuvasti eri mieltä. Hallitus on mielestäni
rakentanut kohtuullisen hyvän kokonaisuuden, ja voisi sanoa,
että erityisen kiitollinen olen siitä, että panostetaan
ennaltaehkäisyyn ja että näistä kaikista
säästötoimenpiteistä huolimatta sosiaalihuoltolakia
uudistetaan, koska se nimenomaan esimerkiksi tukee kaikkein heikoimmassa
asemassa olevia lapsiperheitä.
Kauko Tuupainen /ps(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Edustaja Filatov, nämä teidän
mainitsemanne pienet, näennäiset korotukset on
huomioitu niissä luvuissa, jotka äsken teille
kerroin, tutkimusten mukaan sekä työttömien
että eläkeläisten osalta. (Välihuutoja
vasemmistoliiton eduskuntaryhmästä.)
Tarja Filatov /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Silloin kun korotetaan 100 eurolla, se on
perussuomalaisten mielestä pieni raha, mutta jos 10 prosentilla
tuosta leikataan, se on teidän mielestänne valtaisa
summa.
Outi Alanko-Kahiluoto /vihr(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Edustaja Kau-ma, olette ymmärtänyt
perustulon jotenkin aivan perusteellisesti väärin.
Paltamon mallilla ei ole mitään tekemistä perustulon
kanssa. Siinähän työttömälle
räätälöidään
työtehtäviä, joista hän ei voi
kieltäytyä silloin, jos hän saa tietyn
työttömyysturvan. Perustulon idea sen sijaan on
se, että sovitetaan yhteen sosiaaliturvaa ja mahdollisuutta
olla aktiivinen tavalla, joka hyödyttää yksilöä itseään,
tarttua siihen työhön, joka yksilön kannalta
on mielekästä. Tällaista perustulokokeilua me
vihreät kannatamme.
Anneli Kiljunen puhui hyvin kauniisti siitä, kuinka
demarit aina asettavat köyhät etusijalle. No,
miksi sitten puolustatte lapsilisävähennyksessä sellaista
mallia, joka hyödyttää kaikkein eniten
niitä perheitä, joissa on kaksi työssä käyvää vanhempaa?
Tällaisessa tilanteessa ne pätkätyötä tekevät
vanhemmat, jotka ovat silpputöiden varassa, hyötyvät
tästä mallista paljon vähemmän.
Tämä ei ole oikeudenmukainen eikä perusteltavissa
oleva malli.
Timo Soini /ps(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Nyt kun valtiovarainministeri Rinne
tuli paikalle, haluaisin vielä kysyä tästä takuueläkkeestä:
Minun mielestäni se, jota te ajoitte, oli hyvä esitys
teiltä, ja olisimme tietysti suoneet, että se
tulee. Eikö sitä voisi korottaa ja pistää suurille ökyeläkkeille
eläkekaton? Mikä sen estää?
Pieniä vähän nostetaan ja suurilta leikataan,
eikös se olisi oikeudenmukaista?
Ihmettelen vähän tätä kuihtuvan
vasemmiston keskinäistä nokittelua. Ei se auta
työmiehen ja köyhän asiaa.
Inkeri Kerola /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Aivan ensimmäiseksi tietenkin
valtiovarainministeriltä täytyy kysyä sitä,
tiesittekö alun perin, millaiset byrokratiakustannukset
tästä lapsilisän veronkierrosta syntyvät.
Se olisi mukava kuulla, koska ne kustannukset kuitenkin ovat olemassa.
Arvoisa puhemies! Meillä olisi yksi keino, millä auttaa
esimerkiksi lapsiperheitä, joilla taloudelliset ongelmat
ovat läsnä joka päivä. Jos nuori
tienaa perheessä, hänen tulonsa vaikuttavat negatiivisesti
tuon kyseisen perheen taloudelliseen tilanteeseen.
Sitten, arvoisa puhemies, toinen asia liittyy syrjäytymiseen.
Eduskunnan tarkastusvaliokunta on tehnyt laskelmansa siitä,
millä tavalla panostamme ennalta ehkäiseviin palveluihin
nuorten kohdalla. Se summa on 230 miljoonaa vuosittain, mutta sen
sijaan maksamme jälkikäteen (Puhemies koputtaa)
toimeentulo- ja työttömyyskorvauksia lähes
700 miljoonaa. Tässä on pieni ristiriita.
Puhemies Eero Heinäluoma:
Nyt valtiovarainministeri Rinne, 2 minuuttia paikalta, sitten
peruspalveluministeri Huovinen, ja oliko sitten ministeri Räty
myös. — Olkaa hyvä.
Valtiovarainministeri Antti Rinne
Arvoisa puhemies! On taas kerran palautettava mieleen, mistä tämä kaikki
johtuu. Meillä on romahtanut 2009 bkt vajaat 10 prosenttia,
teollisuustuotanto noin 30 prosenttia, ja siitä johtuvat
meidän tämänhetkiset julkisen talouden
erittäin isot ongelmat. (Martti Korhonen: Ei se nyt ihan
näin ole! — Jouko Skinnari: Keskustalla oli oma
osuutensa!)
Haluaisin todeta myös sen, että paras keino huolehtia
siitä, että me saamme julkisen talouden varat
riittämään niihin palveluihin ja etuisuuksiin,
jotka täällä maksatetaan ja tuotetaan, on
se, että saadaan turvattua työllisyyttä.
(Martti Korhonen: Se on totta!) Me olemme kyenneet tämän
hallituksen toimesta kaikista eri lähteistä riipimään
rahaa sillä tavalla, että 118 miljoonaa euroa
tänä ja ensi vuonna käytetään
erilaisiin infrahankkeisiin, mikä tarkoittaa suoraan 3 000:ta työpaikkaa
VM:n laskelmien mukaan. (Välihuutoja keskustan ryhmästä)
Länsimetro ja Pisara-rata tuottavat yhteensä noin
20 000 työpaikkaa, ja näitten tonttivarantojen
ja rakennushankkeitten kytkeminen toisiinsa tuottaa asuntotuotannon
kautta 20 000 uutta työpaikkaa, eli siis yhteensä 40 000—50 000
henkilötyövuotta uusia työpaikkoja seuraavan
viiden vuoden aikana.
Haluan vain todeta, että näitten kautta sitä pelivaraa
pystytään saamaan. Meillä on käytännössä tilanne,
jossa palveluja ja etuuksia ei voi kovin pitkään
parantaa velaksi. Siinä tulee pää vetävän
käteen.
Peruspalveluministeri Susanna Huovinen
Arvoisa puhemies! Ehkä ihan pari huomiota ja sitten
vastaus edustaja Virolaisen kysymykseen.
Ensin haluaisin todeta sen, että mielestäni
tässä keskustelussa vähän liian
vähän on puhuttu palveluiden merkityksestä niille,
jotka ovat yhteiskunnan heikoimpia. Siksi olin erityisen iloinen,
että edustaja Filatov äsken nosti esille sosiaalihuoltolain,
jossa nimenomaan on tarkoituksena päästä siihen
tilanteeseen, että ennaltaehkäisyllä pystymme
auttamaan ihmisiä, jotka ovat vaikeimmassa tilanteessa.
On aivan totta, että liian moni suomalaisessa yhteiskunnassa
tänä päivänä jää liian
yksin, ja siksi tämän välikysymyksen
aihe ja teema on mielestäni hyvin perusteltu. Meidän
on tehtävä palvelujärjestelmän
puolella myös parempia ratkaisuja, jotta ongelmiin päästään
varhaisemmassa vaiheessa kiinni. Tähän tähtää myöskin
sote-laki, jossa yhdessä tavoittelemme nimenomaan sellaisia
oikea-aikaisia, toimivia palveluketjuja, joilla nämä ongelmat
voidaan havaita ja huomata riittävän ajoissa.
Ihmiset joutuvat aivan liiaksi edelleen näiden järjestelmien
välillä erilaisen pompottelun kohteeksi, ja se
tulee paitsi inhimillisesti kalliiksi myös taloudellisesti
tälle yhteiskunnalle aivan liian kalliiksi.
Mitä sitten tulee kotihoidon tukeen, me olemme tästä aiheesta
täällä keskustelleet viimeksi viime viikolla.
Tässä meillä on selkeästi näkemysero.
Hallitus haluaa tasata vanhemmuutta ja hoivavastuuta vanhempien
kesken, ja minä en ole valitettavasti, arvoisat opposition
edustajat, kuullut niitä vaihtoehtoja, millä tavalla
naisten työmarkkina-asemaa voidaan parantaa, eläketurvaa parantaa.
Näihin toivoisin toki niitä teidän omia vaihtoehtojanne,
jos ja kun olette tämän tasa-arvoisemman hoivavastuun
jakamisen kannalla ylipäätään.
Sitten omaishoito on tärkeä teema, mutta,
puhemies, vastaan vielä edustaja Virolaisen kysymykseen:
aivan oikein, meidän on sote-alueille kerättävä osaamista
myös vammaispalvelukysymyksissä, ja tämä tullaan
huomioimaan laissa.
Sosiaali- ja terveysministeri Laura Räty
Arvoisa puhemies! Täällä on puhuttu
paljon tärkeistä asioista, mutta nostan esille
kaksi.
Edustaja Mustajärvi käytti puheenvuoron työttömyysturvamenojen
leikkaamisesta ja siitä, (Markus Mustajärvi: Työllisyysmäärärahojen!) millä tavalla
ne kohdistuvat ja millä tavalla ne sitten kohdistuvat kaikkein
heikoimmassa asemassa oleviin. Edustaja Arhinmäki puhui
tästä samasta aiheesta myöhemmin. Tämän
hallituksen painopisteenähän on ollut kaikkein
heikoimmassa asemassa olevien tilanteen turvaaminen, (Paavo Arhinmäki:
Ei, vaan edellisen hallituksen!) ja näin olemme tehneet
myös tässä yhteydessä.
Niin kuin pääministeri Stubb täällä aikaisemmin
sanoi, me olemme olleet hyvin vaikean taloudellisen tilanteen edessä,
ja tämän varmasti allekirjoittavat kaikki täällä,
ja myös työttömyysturvamenoista on ollut
pakko leikata. Olemme kuitenkin kohdistamassa nämä leikkaukset
nimenomaan suurimpiin ansiopäivärahoihin, emme pienempiin
emmekä kaikkiin, vaan nimenomaan oikeudenmukaisuusnäkökulmasta
kaikkein suurimpiin.
Sitten muutama sana tästä keskustan esityksestä ja
monien tukemasta perustuloajatuksesta. Kiitos ensinnäkin
hyvästä avauksesta. Olemme samaa mieltä siitä,
että suomalainen sosiaaliturvajärjestelmä on
paikoin monimutkainen eikä aina kannusta työntekoon
tai ole sosiaaliturvaa tarvitsevalle kovin selkeä ja helppo.
Tästä ajatuksesta kiitän, että halusitte
lähteä konkreettisesti viemään
eteenpäin ajatusta sosiaaliturvan uudistamisesta, ja jaan
ajatuksenne siitä, että sosiaaliturvajärjestelmää on
uudistettava, ja sitä tämä hallitus on
myös tehnyt, kun suojaosa, jota täällä on
laajalti kehuttu, otettiin käyttöön.
Siinähän on paljon perustulon kaltaisia elementtejä,
joilla kannustetaan ihmisiä työntekoon ja yrittämiseen.
Haluan kuitenkin muistuttaa, että perustulo on itsessään
vain otsikko. Uskon, että tarvitaan aika paljon keskustelua
siitä, mitä se sitten todella tarkoittaisi. Uskon,
että täällä eri ihmisille perustulo
tarkoittaa hyvin erilaisia asioita. Lisäksi haluan muistuttaa,
että sosiaaliturvaan tehtävät uudistukset
ovat (Puhemies koputtaa) Suomessa perinteisesti kolmikannassa sovittavia
asioita, ja siksi alueellisen kokeilun polkaiseminen käyntiin
ilman työmarkkinajärjestöjen ja kolmikannan kanssa
keskustelua olisi mielestäni ehkä tässä vaiheessa
liian suuri askel.
Pirkko Mattila /ps(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Pääministeri Stubb,
toivottavasti kuuntelitte tarkkaan äsken, kun ministeri
Huovinen puhui, että hän on tuomassa hallitukselta
esityksen, joka vähentää luukulta toiselle
pompottelua. Nyt te totesitte puheessanne sen, että jos
lapsilisä ei riitä, niin sitten vain toimeentuloluukulle.
Onko tässä nyt mitään järkeä?
Ja kun täällä on kysytty niitä konkreettisia
esityksiä siitä, että byrokratiaa vähennetään — ja myöskin
ymmärtääkseni täällä salissa
on tänä päivänä kysytty
niin valtiovarainministeriltä kuin pääministeriltä — niin
oletteko te tietoisia siitä, kuinka paljon tämä tulee
lisäämään byrokratian kustannuksia,
kun tuotte tämän esityksen?
Lisäksi vielä: kun pyydätte niitä konkreettisia esityksiä byrokratian
vähentämiseksi, niin teiltä on tulossa
eduskunnan pöydälle todella paljon hallituksen
esityksiä, jotka tulevat varmasti tuottamaan kilpailukykyä rajoittavia
säädöksiä, ja kilpailukykyä lisäämällä ymmärtääkseni
yrityksiin luodaan työpaikkoja, ja työpaikkoja
täällä (Puhemies koputtaa) ollaan oltu
kyselemässä tänäkin päivänä.
Anne Kalmari /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ministeri Huovinen totesi, että palvelut
vaikuttavat tasa-arvoon. Näin totisesti on. Räikein
esimerkki eriarvoistumisesta on se, että Pirkanmaan sairaanhoitopiiri
esittää Kuhmoisten ambulanssin lakkauttamista
Keski-Suomesta. Ambulanssin matka tulee kestämään,
jo paikalle pääsy, lähes puoli tuntia.
Onko tämä tasa-arvoista, kun leikitään
jo ihmisten hengellä? Alueellinen epätasa-arvo
on tämän hallituksen aikana lisääntynyt
valtavasti teidän keskittämisenne seurauksena.
Pyydänkin, että otettaisiin huomioon myös
alueellinen eriarvoisuus silloin, kun puhutaan eriarvoisuudesta.
Arto Satonen /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Tähän edelliseen puheenvuoroon
on pakko todeta, että se, mihin edustaja Kalmari viittasi,
on Pirkanmaan sairaanhoitopiirin hallituksen esitys valtuustolle,
mutta tämä asia on Pirkanmaan sairaanhoitopiirin
valtuustossa maanantaina. Olen sen valtuuston puheenjohtaja ja voin
tässä ilmoittaa, että en tule kannattamaan sitä esitystä.
Toivon, että siellä on myös muita, jotka
vastaavalla tavalla asiaan suhtautuvat, mutta se kertoo kyllä siitä,
missä tilanteessa me olemme, että asiat ovat vakavia,
mutta en näe, että tästä päästä pitää lähteä liikkeelle.
Kun nyt sain puheenvuoron, niin totean samalla liittyen edustaja
Alanko-Kahiluodon puheenvuoroon, jota pidin kyllä todella
erikoisena, kun hän väitti, että me syyllistämme
työttömiä, jos me ajamme Paltamon mallia:
jos jokaiselle työttömälle, kuten Paltamossa,
tarjotaan hänen omaan osaamiseensa ja omaan kuntoonsa liittyviä työtehtäviä,
jotta hän voisi saada joitain muita työtehtäviä sen
jälkeen, niin onko se todellakin työttömien
syyllistämistä?
Kari Rajamäki /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Kansallisen eheyden ja selviytymisen kannalta
on tärkeätä, että nyt tehdään oikeita
arvovalintoja. Muun muassa sosiaali- ja terveydenhuollon julkisen
sektorin vahvuus on juuri siinä, että me emme
palaa 30-luvulle, elikkä että huutokaupataan vanhukset
halvimmalla ja niin poispäin. Tässä on
isoja linja-asioita, jotka pitää muistaa.
Sitten kyllä myös kansalaisten perusoikeuksien
vaarantuessa tämän salin ja edustuksellisen demokratian
on toimittava. Meillä on tilanne kärjistynyt lastenpsykiatriassa
ja monien erityisryhmien osalta, ja myöskin joka kolmas
pitkäaikaistyötön ja joka kymmenes eläkeläinen
joutuu jättämään lääkkeensä lunastamatta.
Nämä on Kansaneläkelaitoksessa meillä selvitetty.
Sen takia meidän on pakko puuttua näihin ja myös
arvioida sosiaaliturvan tarveharkintaisuus, on se sitten lapsilisiä tai
lääkekorvauksia. Itse asiassa myöskin
on syytä keskustan perinteiden perään
kysyä: onko oikein edelleen, niin kuin ministeri Eskelisen
luoma käytäntö on, että pääomatulot
ovat etuoikeutettuja? Pienikin palkka ja eläke pienentää etuuksia.
Ehkä meidän pitäisi arvioida uudelleen
tarvetta enemmän. (Keskustan ryhmästä: Lapsilisä ei
ole tarveharkintainen!)
Lea Mäkipää /ps(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Pääministeri ei ole paikalla, mutta
hän oikein mainitsi tästä ennaltaehkäisystä.
Mutta nyt, kun keskustellaan eriarvoisuudesta, suurena ongelmana
on se paheneva työttömyys. Sitä hallitus
ei ole saanut kuriin. On nuoriso-, sitten on pitkäaikaistyöttömyys
ja yleensä muu työttömyys, ja tämän
seurauksena on se, että joskus pitäisi käydä keskustelua,
mitä tarkoittaa ennaltaehkäisy. Tämän
valtavan työttömyyden rinnalla ei olla pystytty
keskustelemaan köyhyydestä. Mielenterveysongelmat
pahentuvat, ja mikä pahinta, myös nuorilla. Syrjäytyneitä on,
ja on paljon koulukiusattuja. Toivon, ettei enää koskaan
saisi nähdä sellaista lukua, että "minua ei
enää kiusata" ja sen jälkeen nuori päättää päivänsä.
Tällä hetkellä 20 000 käy
säännöllisesti viikoittain leipäjonossa,
yli 350 000 ihmistä on maksuhäiriössä.
Toivoisin, että nyt otettaisiin joskus keskustelu siitä,
mitä tarkoittaa, että olisi (Puhemies koputtaa)
kunnollinen ennaltaehkäisy, niin näiltä suurilta
ongelmilta ehkä vältyttäisiin.
Terhi Peltokorpi /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Virheiden tunnistamisessa on viisauden alku.
Hallitus esittää budjetissaan lapsilisäleikkausta
ja sen kompensoimiseksi monimutkaista lapsivähennystä verotukseen. Hallitus
toistaa eri ministereiden suulla kerta toisensa jälkeen,
että lapsivähennys kohdistuu pieni- ja keskituloisiin.
Otetaan esimerkiksi kaksi perhettä: Toisessa molemmat vanhemmat
tienaavat 4 000 euroa kuukaudessa, toisessa toinen vanhempi
tienaa 2 000 ja toinen 20 000 euroa kuukaudessa.
Arvoisa pääministeri Stubb ja valtiovarainministeri
Rinne, pidättekö te 22 000 euroa kuukaudessa
tienaavaa perhettä pieni- tai keskituloisena ja 8 000
euroa kuukaudessa tienaavaa perhettä suurituloisena? Tässä suurempituloisessa
perheessä nimittäin pienempituloinen vanhempi
saa vähennyksen, mutta toisessa perheessä kumpikaan
vanhempi ei vähennystä saa. Eikö olisi
viisainta peruuttaa lapsilisäleikkaus ja tämä monimutkainen
verovähennysmalli ja tunnustaa, että tuli tehtyä pieni
virhe?
Jaana Pelkonen /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Syrjäytymisen ehkäisemisessä tuen
räätälöinti jokaiselle sopivaksi
on erittäin tärkeää. Tämä on
kuitenkin vaikeaa aikana, jolloin uusavuttomuus lisääntyy
ja monella nuorella ovat peruselämänhallintataidot
täysin hukassa. Apua tarvitaan kädestä pitäen
muun muassa kaupassa käynnin ja siivouksen opetteluun ja opettamiseen.
Tässä on joka ikisellä peiliin katsomisen
paikka, ja tähän ei ole yhtä ainoaa ratkaisua.
Etsivän nuorisotyön avulla moni nuori, jolla
ei muuta tukiverkkoa elämässä ole, on
saatu onneksi takaisin yhteiskunnan rattaisiin, ja sen rahoitus
olisi myöskin saatava vakaalle pohjalle, jotta toiminnan
suunnittelu ei olisi vuodesta toiseen yhtä epävarmaa.
Tämä toivottavasti huomioidaan uutta nuorisolakia
valmistelevassa työryhmässä.
Johanna Ojala-Niemelä /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Kannan huolta ikäihmisten asumiskulujen
kasvamisesta. Moni menee suurin toivein palvelutaloon ja vuokran
lisäksi saa huomatakin pian maksavansa siivouksesta, pyykinpesusta,
sairaanhoitajan käynnistä, ateriapalveluista,
ulkoiluttamisesta. Näistä kaikista peritään
erillinen korvaus. Moni joutuukin tämän johdosta
muuttamaan pois, jos ei ole itsellä rahaa tai perikunta
ei tule niin sanotusti avuksi. Onneksi tämä eläketulovähennys
nyt auttaa osittain tähän asiaan. Harmillisesti
ministeri Viitanen ehti poistua, mutta tärkeä kysymys
olisi se, miten asumiskustannusten nousua voitaisiin hillitä ja
tätä edullista asuntotuotantoa lisätä.
Puhemies Eero Heinäluoma:
Ministeri Rinne, 2 minuuttia paikalta.
Valtiovarainministeri Antti Rinne
Arvoisa puhemies! Totean vain sen, että tässä velkaantumisen
tilanteessa oli pakko lisävelkaantumisen tasoa kyetä leikkaamaan ja
se tarkoitti sitä, että ensi vuoden budjettiin
on se noin 3 miljardia menokehyksen puolelta rahaa haettu. Tämä käytännössä tarkoittaa
sitä, kun meillä on menokehysmenettely, että jos
menoja lisää, tarkoittaa lapsilisäleikkauksen
poistamista 110 miljoonaa euroa tai indeksileikkausten poistamista
135 miljoonaa euroa, että jostain on löydettävä vastaavat
säästöt. Sitä me kyllä mietimme
hallituksessa useampaan kertaan, olisiko voitu tätä menokehystä jollakin
tavalla tässä suhteessa venyttää,
hakea oikeita ratkaisuja tämän eläkeleikkauksen
taikka lapsilisäleikkauksen uudelleenarvioimiseksi. Ei
löytynyt keinoja. Jouduttiin hakemaan tämmöisiä menettelytapoja, joissa
on eläketulovähennystä. Tulopuoli ei
ole tämän kehysmenettelyn puitteissa. Haettiin
semmoisia vaihtoehtoja, joilla pystytään helpottamaan
tätä tilannetta lapsiperheitten ja eläkeläisten
osalta. Tämä on se lopputulos, mihin päädyttiin.
Minun mielestäni tämä on parempi vaihtoehto
kuitenkin kuin se, että ei olisi tehty näitä verotukseen
liittyviä kompensaatioita näihin kahteen leikkaukseen
liittyen. Sen takia minä olen niitten takana. Jos eduskunnasta
löytyy järkevämpää mallia,
jolla siihen menokehykseen, niihin asioihin, jotka sen sisällä toimivat,
kyetään vaikuttamaan, niin ei minulla ole sitten
mitään sitä vastaan eikä hallituksella,
että näitä asioita korjataan täällä.
Mutta tähän asti ei ole löytynyt.
Pirkko Ruohonen-Lerner /ps(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Vanhempien sosioekonominen asema, koulutus
sekä taloudellinen ja terveydellinen tilanne vaikuttavat lasten
kouluttautumiseen ja hyvinvointiin. Köyhyys ja kurjuus
on sukupolvelta toiselle periytyvää, samoissa
suvuissa ja sosiaaliryhmissä kulkevaa. Eriarvoistumisen
lisääntymisen myötä sosiaalinen
kierto on vähentymässä. On ymmärrettävää,
että tässä tilanteessa tasa-arvoisten
mahdollisuuksien ihannemaana itseään pitävässä Suomessa
asiasta ei haluta puhua kovin paljoa. Eriarvoistumisen ongelmaan
ei ole kyetty puuttumaan, ei nykyisessä hallituksessa eikä sitä edeltäneissä hallituksissa,
kun tilanne on mennyt huonompaan suuntaan. Kysyn: (Puhemies koputtaa)
miksi näin on?
Mirja Vehkaperä /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Hyvä elämä koostuu
pienistä asioista. On oltava riittävästi
hoivaa ja huolenpitoa ja riittävä toimeentulo.
Arvoisa hallitus, te pahennatte lapsiköyhyyttä juuri
esitetyillä leikkauksilla. Tässä salissa
on melkein yksimielisyys siitä, että lapsilisäleikkaus
voitaisiin perua, kun kompensaatioksi voitaisiin nostaa tupakkaveroa
tai tehdä jotakin aivan muuta, arvoisa ministeri Rinne,
kuin tuo monimutkainen lapsivähennysverojärjestelmä,
joka maksaa myöskin hyvin paljon.
Arvoisa puhemies! Kun keskusta oli viimeksi hallituksessa, niin
meille arvovalinta oli se, että me pidimme tärkeänä,
että korotettiin pienimpiä äitiys-, isyys-
ja vanhempainpäivärahoja ja ne korotettiin alimman
toimeentulotuen tasolle. (Ben Zyskowicz: Työttömyysturvan!) — Työttömyysturvan
tasolle. — Nämä ovat arvovalintoja myöskin
silloin, kun meille takuueläke tuli voimaan. Näitä tekoja
(Puhemies koputtaa) me tarvitsemme, kun puhumme eriarvoisuudesta
ja köyhyydestä.
Jyrki Yrttiaho /vr(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Kun tässä puututtiin nuorisotyöttömyyteen,
viime päivinä hallituksen edustajat, erityisesti
työministeri, ovat pitäneet nuorisotyöttömyyden
kasvua hallittuna ja kohtuullisena. Kuitenkin on ylitetty jo 50 000
nuoren työttömän raja, vaikka nuorisotakuun
piti turvata nuorille työ- ja koulutuspaikka. Erityisesti nuorten
työttömyys on myöskin pitkittymässä. Yli
12 viikkoa työttöminä olleiden määrä on
kaksinkertaistunut lähtötilanteesta 2009. Sama
koskee yli 26 viikkoa työttöminä olleita
nuoria. Heidän osuutensa on myöskin niin ikään
kaksinkertaistunut. Kuitenkin työllisyysmäärärahoja
leikataan, ja varoja on satoja miljoonia edellisinä vuosina
jäänyt käyttämättä.
Miksi edelleen näin on?
Pauli Kiuru /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Paljon on tehty, paljon on tehtävissä vielä lisää.
Asia, johon haluan puuttua, on väliinputoajien valitettava
joukko. Etenen tässä yhden yksittäisen
tapauksen kautta, joka valottaa tätä ongelmaa.
Nuori nainen, 24-vuotias, menetti työpaikkansa tuotantotaloudellisista
syistä. Oli ollut ahkera työntekijä,
mutta menetti työpaikkansa. Te-toimiston kannustamana hän
haki ja pääsi avoimeen korkeakouluun opiskelemaan,
ja tavoitteena oli tietysti parantaa työllistymismahdollisuuksia.
Opiskelupaikan saaminen ja vastaanottaminen kuitenkin johtivat siihen,
että te-toimisto eväsi työttömyyskorvauksen,
koska opiskelu katsottiin päätoimiseksi. No, ei
mitään hätää, nuori
nainen päätti ottaa yhteyttä Kelaan,
jotta saisi opintotukea. Kelan mielestä hänen
opiskelunsa oli sivutoimista, ja sen takia opintotukea ei voitu
myöntää. (Puhemies koputtaa) Onko tämä ongelma
tiedossa, ja mitä suosittelette tässä tilanteessa
olevalle nuorelle naiselle?
Pauliina Viitamies /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ensinnäkin tämä keskustelu
osoittaa sen, että tälle asialle on ymmärrystä,
ja kiitos siitä keskustalle. Kiitos keskustalle myös
siitä, että olette vihdoin heränneet
tähän asiaan. (Välihuutoja keskustan
ryhmästä) Toivoisin, että se olisi tapahtunut
silloin, kun olitte hallituksessa, sillä teidän
hallituksenne jälkeen ja johdosta me olemme taloudellisesti
tässä tilanteessa.
SDP sen sijaan on tehnyt työtä eriarvoisuuden poistamiseksi
pitkään, itse asiassa yli sadan vuoden ajan, ja
jatkaa ansiokasta työtään myös
tässä hallituksessa. Tällä hallituskaudella
on tehty paljon, kuten kuulimme omassa ryhmäpuheenvuorossamme,
ja tehdään edelleenkin. Haluankin muistuttaa teitä sosiaalihuoltolaista
ja esimerkiksi panostuksista perusopetukseen ja nuorisotakuuseen.
Toki meillä on edelleen työtä tehtävänä,
ja mikäli ministeri Ihalaisella on vielä sanansa
sanottavana tässä tänään,
niin haluaisin kysyä häneltä, mitä kuuluu
nollatyösopimusten kieltämiselle.
Pietari Jääskeläinen /ps(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Eläkeläiset ovat suruissaan
hallituksen sekasortoisesta ja eläkkeitä leikkaavasta
politiikasta. Ensin tuli suru-uutinen yli miljoonalle eläkeläiselle,
kun eläkkeisiin tehtiin raju indeksileikkaus eli eläkkeet
todellisuudessa jäivät pakkasen puolelle. Sitten
annettiin ymmärtää, että takuueläkkeellä korotetaan
kaikista heikoimmassa asemassa olevien eläkeläisten
asiaa. Sekin jäi tekemättä. Eläketulovähennys
ei auta kaikkein pienituloisimpia. Hallitus lisää toiminnallaan
eläkeläisten eriarvoisuutta.
Samanlainen outo poukkoileva politiikka kohdistuu lapsiperheisiin.
Lapsilisien lähes 10 prosentin leikkaus ajaa pienituloiset
nimenomaan sosiaaliluukulle. Sekö on tarkoitus? Lisäksi
hätiköity lapsivähennys on voimassa vain
vuoteen 2017. Sen jälkeen se poistuu. Tämäkin
politiikka johtaa lapsiperheiden tulojen pienenemiseen, lisää lapsiperheiden
eriarvoisuutta.
Hallitus on toiminnallaan lisännyt pienituloisten eläkeläisten
ja lapsiperheiden ahdinkoa (Puhemies koputtaa) ja taloudellista
eriarvoisuutta. Miten hallitus poistaa tehdyt vääryydet
ja vähentää eriarvoisuutta?
Katri Komi /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Emme voi jättää asioita vain
markkinavoimien varaan, ja pitää myös muistaa
se, ettei työn tuottavuus markkinavoimien mittareilla mitattuna
kerro koko totuutta jonkin työn tärkeydestä yhteiskunnalle.
Toimeentulo-ongelmat koskettavat myös työssä käyviä.
Korkeasti koulutetutkaan eivät välttämättä tule
palkoillaan toimeen ainakaan suurimmissa kaupungeissa täällä Suomessakaan,
jossa asumiskustannukset ovat karanneet käsistä.
Tämä koskee etenkin yksin asuvia, joita on jo
yli 40 prosenttia asuntokunnista.
Työpaikkojen ja asumisen keskittämisen sijaan
meidän keskustalaisten mielestä olisi tärkeämpää hyödyntää jo
olemassa olevaa infrastruktuuria eri puolilla Suomea, käyttää mahdollisuuksia
elää, asua ja yrittää joka puolella
maata tehokkaalla tavalla. Me emme tarvitse noita nippeliuudistuksia,
joista tässäkin on paljon puhuttu, jotka lisäävät
byrokratiaa mutta joiden tosiasiallinen merkitys on hyvin ontuva.
Tarvitsemme hallituksen, joka myös toimeenpanee niitä rakenteellisia
uudistuksia, joista se on puhunut koko tämän hallituskauden.
Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Edustaja Vehkaperä kertoi,
miten viime vaalikaudella sadoilla miljoonilla itse asiassa lisättiin
tulonsiirtoja muun muassa sairaille. Edustaja Puumala kertoi, miten surkea
maa tämä Suomi on. Ehkä se kertoo siitä, että pelkästään
tulonsiirtoja lisäämällä me
emme pysty näitä köyhyyden ja pienituloisuuden
ongelmia ratkaisemaan. Kyse on elämänhallinnasta. Kyse
on ennen kaikkea palveluista.
Edustaja Alanko-Kahiluoto, en ole syyllistämässä työttömiä,
mutta olen sitä mieltä, että näiden
ihmisten oman elämänhallinnan kannalta ja myös
koko yhteiskunnan kannalta on parempi, että me pyrimme
täystyöllisyyskokeiluihin, sellaisiin tilanteisiin,
vastikkeelliseen sosiaaliturvaan, jossa ihminen sosiaaliturvaa vasten
tekee jotain, jos hän on työkykyinen ja työikäinen,
sen sijaan, että hän ei tee mitään.
Pääministeri Stubb ja valtiovarainministeri Rinne
jo perustelivat, että näitä säästöjä on
tehty välttämättömyyden pakosta.
Täällä on vaadittu miljardien säästöjen
perumista eikä ole kerrottu keskustan puolelta... (Keskustan
ryhmästä: Missä?) — No, kun
on moitittu koulutuksen säästöjä ja
muuta, ne ovat miljarditasoa. Niitä vaaditaan peruttavaksi,
mutta ei kerrota, mistä sitten säästettäisiin
sen sijaan.
Tuomo Puumala /kesk(vastauspuheenvuoro):
Herra puhemies! Ei tässä huonoksi maaksi kukaan
ole Suomea haukkunut eikä missään tapauksessa
pidä haukkuakaan, mutta se todellisuus pitää tunnustaa,
missä osa... (Ben Zyskowiczin välihuuto) — Edustaja
Zyskowicz, meidän pitää kertoa se todellisuus,
missä osa suomalaisista kansalaisista elää,
ja pitää huolta myös siitä kansanosasta,
sen takia me olemme tämän välikysymyksen
tehneet. (Ben Zyskowicz: Ai jaa!) Teidän rivinne ovat käyneet
kovin harvoiksi täällä salissa, ja ne
ovat olleet koko ajan harvoja. Uskon sen kuitenkin johtuvan päällekkäisistä menoista
eikä piittaamattomuudesta tätä välikysymystä ja
tätä aihepiiriä kohtaan. Näin
uskon ja toivon.
Pääministeri Stubb, hallitus on nyt epäonnistunut
luomaan uutta työtä, uutta talouskasvua, rakenteelliset
uudistukset ovat karilla, eriarvoisuus kasvaa, puolueet lähtevät,
ministerit vaihtuvat. Vähän tuntuu siltä,
että välillä nekään
puolueet, jotka hallitukseen ovat jääneet, eivät
kannata hallituksen esityksiä sen enempää kuin
kansalaisetkaan. Onko tätä kitkuttelua nyt syytä jatkaa vielä seitsemän
kuukautta? Itse en oikein keksinyt yhtään hyvää syytä,
miksi sitä kannattaisi jatkaa. Onko teillä laajempi
mielikuvitus?
Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Edustaja Puumala, te maalasitte omassa
puheenvuorossanne niin mustilla väreillä Suomen
nykytilannetta, että jos minä tulkitsin, että teidän
näkökulmastanne tämä yhteinen
isänmaamme on tosi surkea maa, niin en katso, että puheenvuoronne
perusteella olisi juuri toisella tavalla voinut tulkita. Kuten jo
sanoin, minun mielestäni Suomi on maailman paras maa.
Herra puhemies! Vielä tästä lapsilisästä haluan
sanoa, että ministeri Rinne, kyllä me hallituspuolueet
yhdessä yritämme täällä eduskunnassa löytää kehysten
sisältä vastaavat säästöt,
jotta tätä lapsilisäleikkausta voidaan
pienentää sen verran kuin mitä tämä verovähennysmalli
olisi sitä kompensoinut, koska leikkauksen pienentäminen
on kaikelta kannalta järkevämpää kuin
tällaisen uuden verovähennysmallin luominen.
Lopuksi demareille: älkää vastustako
tupakkaveron korotusta, koska tupakka on yksi eniten kansalaisten
terveyseroja selittävistä tekijöistä.
Kimmo Kivelä /ps(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Me perussuomalaiset olemme uteliaita
perustulon suhteen, mutta näemme äärimmäisen
tärkeäksi, että vaikeina aikoina yhteiskunnallisilla
toimenpiteillä synnytetään työpaikkoja.
Paltamon kokeilu on ollut äärimmäisen
rohkaiseva: monelle ihmiselle yhteiskunnallisilla toimenpiteillä synnytetty
työpaikka on ollut eräänlainen elämänlanka.
Kysynkin suoraan suuresti arvostamaltani työministeriltä,
joka on paitsi asiantunteva ja tarmokas myös eettisesti
korkealla moraalilla toimiva ministeri: ministeri Ihalainen, oletteko
pettynyt, kun ette ole saanut ajettua hallituksessa läpi
yksinkertaisempia ja vähemmän byrokraattisia ratkaisuja,
joilla ihmiset saataisiin työhön ja säännölliseen
elämänrytmiin kiinni?
Puhemies Eero Heinäluoma:
Ja tähän ministereiden vastauksia. Oliko pääministeri
Stubb ensin, ja sitten ministeri Ihalainen, 2 minuuttia.
Pääministeri Alexander Stubb
Arvoisa puhemies! Edustaja Puumalainen (Keskustan ryhmästä:
Puumala!) — Puumala — maalasi kyllä valitettavasti
nyt niin negatiivisen kuvan Suomesta, Suomen tulevaisuudesta ja
tästä hallituksesta, että siihen on suoraan
puututtava. Tuli jollain tavalla negatiivisuuden apostoli mieleen.
Te sanoitte, että tämä hallitus on lisännyt
työttömyyttä, vähentänyt
kasvua, lisännyt köyhyyttä ja lisännyt
eriarvoisuutta. Jos hallituksella olisi kaikki keinot näiden
torjumiseen, niin varmasti jokainen hallitus Suomen historiassa
(Paavo Arhinmäki: Kyllä hallituksella keinoja
olisi, jos se vain haluaisi!) olisi pyrkinyt ne tekemään.
(Juha Rehula: Teillä on valta!)
Te kysyitte ihan suoraan, onko mitään järkeä enää tässä seitsemän
kuukautta kitkutella, ja ette löytänyt siihen
yhtään hyvää syytä.
Minä mainitsen yhden hyvän syyn, ja sen nimi on
Suomi — sen takia, että Suomella ei ole varaa
tällä hetkellä talouspoliittiseen epävakauteen
saati sitten poliittiseen epävakauteen. Tämä hallitus
on aivan varmasti viimeisen kolmen ja puolen vuoden aikana tehnyt
parhaansa sen eteen, että saamme kasvua aikaiseksi, sen
eteen, että saamme työllisyyttä aikaiseksi,
sen eteen, että voimme poistaa eriarvoisuutta ja lisätä tasa-arvoisuutta.
Tulemmeko me siinä täydellisesti onnistumaan?
Emme varmasti. Minun mielestäni on ehkä aika lopettaa
illuusio täydellisestä hallituksesta. Sellaista
ei ole, mutta minun mielestäni on erittäin tärkeätä, että seuraavan
seitsemän kuukauden aikana me panemme toimeen niitä vaikeita
päätöksiä, joita tämä hallitus
on viimeisen kolmen ja puolen vuoden aikana tehnyt. Se on yrittämistä,
se on tulevaisuudenuskon luomista, se on Suomen edun mukaista, siksi
tämä hallitus jatkaa seuraavat seitsemän
kuukautta.
Puhemies Eero Heinäluoma:
Ministeri Ihalainen, 2 minuuttia paikalta.
Työministeri Lauri Ihalainen
Arvoisa puhemies! Tästä on hyvä jatkaa.
Jos sallitte, niin sanoisin alkuun yhden asian, ja se on siis se,
että tämä Suomi on, kuulkaa, nostettu
erittäin lyhyessä ajanjaksossa köyhästä,
syrjäisestä maasta yhdeksi maailman tasa-arvoisimmaksi
yhteiskunnaksi. Tämä ei tarkoita sitä,
että meillä ei ole ongelmia. Meillä on
eriarvoisuutta, meillä on syrjäytymistä,
meillä on pulmia, mutta jotenkin tämä iso
mittakaava olisi hyvä pitää meidän
kaikkien mielissä, ja siinä saavat pisteitä kaikki.
Sitä on rakennettu yhdessä luottamuksella ja hyvällä yhteistyöllä.
Meillä on tänään julkistettu
työllisyyslukuja. Meillä on nyt 319 000
työtöntä, Tilastokeskuksen numeroissa
vähän vähempi, mutta luotan enemmän
meidän ministeriön lukuihin. Se on 31 000
vähemmän kuin kuukausi sitten. (Mauri Pekkarinen:
Entäs vuosi sitten?) Meillä 51 000 nuorta
oli viime kuussa työttömänä,
nyt 43 800. — On enempi kuin vuosi sitten, Pekkarinen, (Mauri
Pekkarinen: Juuri näin!) mutta kuitenkin tässä on
tapahtunut tällainen pieni muutos, joka kannattaa kuitenkin
tässä todeta.
Osin se liittyy myös suhdannetilanteeseen, koska päätoimiset
opiskelijathan tulevat työttömyyskortistoon ja
hakevat sitä kautta työtä. Kun nämä opiskelijat
lähtevät opiskelemaan, se vaikuttaa työllisyyslukuihin.
Mutta se ei puhu puhki sitä, etteikö tässä olisi
kuitenkin tapahtunut, ja tämä pätee myös
nuorisotyöttömyyteen. Meillä on EU:n
alueella vähiten nuoria pitkäaikaistyöttömiä.
Meidän työttömyysasteemme EU-tasolla on
kuitenkin nuorillakin kohtuullinen, ja se kesto, niin kuin täällä todettiin,
onneksi on erittäin lyhyt.
Paltamon kokeilusta: Tunnen erittäin hyvin sen, olen
tutustunut niihin raportteihin. Siinä on erittäin
hyviä ideoita. Siinä velvoitetaan osallistumaan
vastikkeen sijasta. Mutta Paltamon kokeilunkin loppuraportista käy
kuitenkin ilmi, että aika vähän nämä ihmiset
pääsivät sitten sen jälkeen
avoimille oikeille työmarkkinoille, ja se on se meidän
ongelmamme, (Ben Zyskowicz: Olivat terveempiä!) mutta ne
olivat kuitenkin ihan hyviä kokemuksia tässä mielessä.
Sitten minä sanoisin vielä yhden asian, ja
se on se, että kun tässä innokkaasti
puhutaan nyt alueellisista perustulokokeiluista, minusta olisi hyvä olla
vähän malttia ja miettiä, mitä me
tarkoitamme perustulolla, mitä tämä tulee
maksamaan, miten se soveltuu yhteen muuhun sosiaaliturvaan ja tulonsiirtoihin,
ennen kuin syöksytään johonkin alueelliseen
kokeiluun. Kannattaisi miettiä ensin nämä lähtökohdat,
ja keskusteltaisiin sitten, minkälaisia kokeiluja tässä yhteiskunnassa
tarvitaan. Minusta tuntuisi, että tämä olisi ehkä suurta
viisautta.
Nollasopimuksista: Olen tehnyt kovasti töitä sen
eteen, että tässä saataisiin kolmikantaisesti ratkaisuja
aikaan, koska onhan se nyt tässä ajassa todella
epäreilua, että meillä on tämmöisiä nollasopimuksia
tässä yhteiskunnassa. Me emme ole vain päässeet
kolmikantaisesti semmoisiin tuloksiin, joita olisin toivonut, mutta
näitäkin neuvotteluja (Puhemies koputtaa) vielä tässä jatketaan.
Jari Lindström /ps(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Kiitos ministeri Ihalaiselle vastauksesta.
Olisin kysynyt edelleen häneltä liittyen nyt näihin
syihin, eli syy on työttömyys, ja se aina johtuu
jostakin. Ei ole yhtä syytä, eikä ole
mitään taikatemppuja.
Edustaja Pauli Kiuru nosti äsken tämmöisen käytännön
esimerkin siitä, että jos meillä on joku ratkaisumalli
tai -ohjelma, niin eihän se saa johtaa siihen, että sen
mukana tulee sitten uusi ongelma, eli tämmöinen
byrokratia on ihan järjetöntä. Minun
kysymykseni kuuluu: Onko meillä ihan oikeasti keinoja puuttua
työttömyyteen, piilotyöttömyyteen,
vai emmekö pysy enää perässä?
Tämä vauhti on niin kovaa. Tämä keskustelu pitäisi
käydä tässä salissa, riittävätkö meillä keinot,
ja jokainen hyvä, viisas keino on varmaan tervetullut tähän
keskusteluun.
Kimmo Tiilikainen /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Silloin, kun Suomi nostettiin hyväksi
maaksi, luotiin lapsilisät, luotiin eläkejärjestelmä,
turvattiin koulutus jokaiselle suomalaiselle. Nyt, hyvä hallitus,
te olette kaikkia näitä asioita heikentämässä.
Pääministeri Stubb, arvostan, että halusitte itse
vastata välikysymykseemme. Toivon kuitenkin, että vastaatte
myös täällä salissa teille osoitettuihin
kysymyksiin. Te vetoatte siihen, että tiukkana aikana on
säästettävä. Kun te heikennätte
kotihoidon tukea ja estätte perheitä valitsemasta
mieluistaan hoitomuotoa, estätte monia perheitä hoitamasta
lapsia kotona, samalla käy niin, että jo ennestään
kuormitettuun kunnalliseen päivähoitoon tulee
ehkä yli 10 000 uutta lasta. Tämä ei
todellakaan säästä euroakaan, vaan tällä päätöksellä te
lisäätte kuntien menoja (Puhemies koputtaa) veronmaksajien
kustannuksella. Millä te tämän perustelette?
Tytti Tuppurainen /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Hyvä keskusta, te puhutte arvokkaasta
asiasta, mutta puhutte siitä kyllä kovin tarkoitushakuisesti.
Edustaja Puumala, te olette otsikoinut välikysymyksen eriarvoistumisella,
mutta onko teillä jäänyt huomaamatta,
että vuodesta 2007 alkaen tuloerot eivät ole kasvaneet,
vaan tuloerojen kasvu on taittunut? Siis kuilu rikkaiden ja köyhien
välillä on kuroutumassa umpeen, ei suinkaan repeämässä,
kuten te retoriikassanne annatte ymmärtää.
Tähän toki vaikuttaa taloustilanne, mutta myös
hallituksen määrätietoinen politiikka
lisätä verotuksen oikeudenmukaisuutta, kasvattaa
suurituloisten verotusta ja pienentää pienituloisten
ihmisten verotusta. Tämänsuuntaisesti vaikuttaa
myös lapsivähennys. En ymmärrä,
miksi te moititte verotuksen lapsivähennystä,
koska se lisää lapsiperheitten käteenjäävää tuloa.
Te myös sivuutatte palveluiden merkityksen, esimerkiksi
ilmaisen kouluruuan monille pienituloisille perheille, tai sosiaalihuoltolain
uudistuksen, joka tuo kotipalvelut ilman lastensuojelun asiakkuutta
lapsiperheille. Hyvä oppositio, maan hiljaisia pitää puolustaa
teoin, ei pelkin palopuhein.
Tuomo Puumala /kesk(vastauspuheenvuoro):
Herra puhemies! Edustaja Tuppurainen ja pääministeri
Stubb, tuossa omassa puheenvuorossani kerroin muutaman esimerkin
kautta yhden kansanosan tilanteesta. (Hälinää — Puhemies
koputtaa) Suomi on ehdottomasti upea ja erinomainen maa, mutta tänään
me puhumme siitä kansanosasta, jolla saattaa tuossa omassa
elämässä olla vähän
mustankin sävyjä. He eivät välttämättä tviittaa
minun tai teidän tavoin, tai heillä kaikki ei
välttämättä ole niin fantastista,
ja tänään me olemme kokoontuneet miettimään, miten
sen kansanosan tilannetta voitaisiin parantaa, ja tuossa parantamisessa
me olemme tehneet esityksiä, miten tulevaisuudessa voisimme
ehkäistä eriarvoisuuden kasvun. Olemme sanoneet,
että lapsilisien leikkaus pitäisi perua, ja olemme
esittäneet tilalle vaihtoehtoa. Olemme sanoneet, että kotihoidon
tuen pakkokiintiöiminen kaventaa perheitten valinnanmahdollisuuksia
ja tekee arjesta raskaampaa. Olemme esittäneet tilalle
vaihtoehtoa ja sanoneet, että siitä syntyy merkittävä kulusäästö.
(Puhemies koputtaa) Nyt me toivoisimme teiltä vastausta
näihin konkreettisiin kysymyksiin.
Anna Kontula /vas(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Oma kokemukseni toimeentulotuen saajana ja
leipäjonoista jätti sellaisen käsityksen,
että kaikkein pahinta ei ole se, että sitä rahaa
on vähän. Kaikkein pahinta on se, että ei
koskaan tiedä, onko sitä rahaa ensi kuussa, koska
järjestelmä on niin monimutkainen, että sitä on
mahdotonta hallita ja sen varaan on mahdotonta laskea mitään.
Ei meillä mennä enää luukulta
luukulle, kun niille luukuille ei edes pääse, ne
ovat lukuisten barrikadien ja puhelinsoittojen ja erilaisten vaihteiden
ja nettipalveluiden takana. Eivät ihmiset saa niitä palveluita,
sitä sosiaaliturvaa, joka muodollisesti heille kuuluu,
läheskään aina. Tästä syystä olen
puhunut aina lämpimästi perustulon puolesta, mutta
pitää muistaa, että perustulon pitää riittää elämiseen.
Jos perustulo säädetään liian
pienenä, siitä seuraavat ainoastaan halpatyömarkkinat
ja työssä käyvien köyhyys.
Outi Alanko-Kahiluoto /vihr(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Edustaja Tuppuraiselle: Minusta on hyvin kyseenalaista,
että pienituloisimmat, pätkätyötä tekevät
perheet hyötyvät tästä demareiden
ajamasta lapsiperhevähennyksestä vähemmän
kuin kahden työssä käyvän vanhemman
ydinperheet. Kyllä tässä nyt ihan oikeasti
pitäisi katsoa asioita sieltä pienituloisimpien
perheiden näkökulmasta. Ongelmana tässä mallissanne
ovat juuri ne perheet, jotka eivät saa toimeentulotukea
mutta elävät satunnaisilla, hyvin pienillä tuloilla
ja ovat siinä kiikun kaakun toimeentulotuen rajalla. Tässä on
se ongelma, joka pitäisi nyt tunnustaa tässä teidän
mallissanne.
Samoin minusta on suorastaan törkeää,
että tässä eläkeläisten
tapauksessa sivuutetaan täysin ne eläkeläiset,
jotka saavat pelkkää takuueläkettä.
(Paavo Arhinmäki: Tehän hyväksyitte sen budjettiriihessä!)
Eikö teidän olisi pitänyt valita takuueläkeläisten
eläkkeen nostaminen sen sijaan, että valitaan
tämä vähennysmalli? Me vihreät
tulemme kyllä tätä mallia oppositiosta
käsin kyseenalaistamaan, samoin kuin tuota valitsemaanne
lapsiperheiden verovähennysmallia.
Puhemies Eero Heinäluoma:
Ministeri Rinne, 2 minuuttia paikalta.
Valtiovarainministeri Antti Rinne
Arvoisa puhemies! Tähän takuueläkekysymykseen
totean vain sen verran, että minä olen halunnut
tehdä sekä eläkkeisiin liittyviä että lapsilisään
liittyviä korjausesityksiä budjetissa. Tähän
päädyttiin silloin, kun vihreät olivat
hallituksessa hyväksymässä budjettiesitystä,
joten minusta tämä kritiikki on sinällään
kohtuutonta vihreitten suunnasta.
Jouko Skinnari /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Toisin esiin tässä ensi
vuoden budjettiesitystä, jossa näihin tulonsiirtoihin sosiaaliministeriön
pääluokassa on 24 prosenttia valtion budjetista
eli lähes 13 miljardia. Ne ovat pääasiassa
tulonsiirtoja, jotka ne, jotka ovat esimerkiksi palkkatyössä,
maksavat, ja heillä on taas oma järjestelmänsä,
jonka he osana palkkaa maksavat.
Ja jos puhutaan yrittäjistä, ja täällä on
puhuttu aika vähän pienyrittäjistä,
yksinyrittäjistä, niin ainoat yrittäjät,
jotka saavat budjetista rahaa, ovat maatalousyrittäjät — eläkkeisiin,
koska ne ovat pieniä. Mutta ne yrittäjät,
jotka pystyvät maksamaan sitä omaa yrittäjämaksuaan
vähän, ovat hyvin pienellä eläkkeellä,
ihan samalla tavoin kuin niillekin, jotka itse 24 prosenttia palkasta
maksavat tätä työeläkettä,
se eläke voi olla vain noin 1 000 euroa, kun on
riittävästi työttömänä tai
palkka on riittävän pieni. Toisin sanoen takuueläke,
(Puhemies koputtaa) jonka veronmaksajat maksavat...
Puhemies Eero Heinäluoma:
Jaaha, nyt, arvoisa edustaja, aika on täynnä.
...kuitenkin on tässä mielessä kohtuullinen.
Olisin kysynyt hallitukselta: mitä muille yrittäjille
tehdään?
Pentti Oinonen /ps(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puheenjohtaja! Teen ihan yksinkertaisen ja lyhyen kysymyksen
pääministerille. Toivoisin, että vastaisitte.
Kun olen kuunnellut teidän puheitanne ja innostunutta kertomustanne siitä,
mitä olette tehneet köyhien hyväksi,
nyt minä ihan kysyisin yhdellä lauseella: voitteko kertoa
minulle nyt sen, miksi sitten ruokajonot pitenevät? Ne
pitenevät joka kuukausi sadoilla metreillä. Kertokaa
se minulle, ja kertokaa se Suomen kansalle.
Eeva-Maria Maijala /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Mihin on unohdettu pienituloiset vanhukset?
Meillä on todella paljon pienituloisia vanhuksia, ja minkään
laskelman mukaan heidän ei tulisi selvitä, mutta
silti he vain selviävät ja venyttävät
penniä eivätkä pyydä apua esimerkiksi
toimeentulotuen saamiseksi, vaikka olisivat siihen varmasti oikeutettuja.
Ilman näitä ihmisiä me olisimme Suomessa
muuten taloudellisesti täydellisessä pulassa.
Ihmiset muuten hoitavat naurettavan pienellä omaishoidon
tuella läheisiään. Maaseudulla nämä ihmiset
keräävät ja jalostavat luonnontuotteita.
Jätteitä ei heille juuri muodostu, ja silti he maksavat
täydet jätemaksut. Talot he lämmittävät
itse puulla, ja näiden ihmisten hiilijalanjälki on
todella pieni, ja kiinteistöverot ovat kuitenkin täydet.
Näille ihmisille, jotka elävät usein
syrjäseuduilla, ei saa tulla enää mitään
lisäkuluja, esimerkiksi autolla liikkumiseen. Nykyisiäkin
maksuja pitäisi miettiä, miten niitä voitaisiin
leikata.
Arvoisa puhemies! Miten kannustamme todella pienituloisia eläkeläisiä,
että he jaksavat yhä eteenpäin selvitä tällä tavalla?
Jari Leppä /kesk(vastauspuheenvuoro):
Herra puhemies! Edelleenkin ihmetyttää se,
miksi täällä valtiovarainministeripuolue
kiertää kuin kissa kuumaa puuroa tätä tupakkaveroasiaa.
Kertokaa nyt, ministeri Rinne, ihan suoraan se — kun kaikki
muut ryhmät ovat täällä sanoneet,
että ne kannattavat sitä tupakkaveron nostoa — SDP:n
mielipide, mikä se on.
Puhemies! Eriarvoisuutta kasvattaa myöskin se alueellinen
eriarvoistuminen, mikä nyt on tapahtunut, ja se on kiihtynyt
tämän hallituksen aikana. Siitä ei pääse
yli eikä ympäri. Yksi muoto sitä on se,
että halutaan päästä yhä enemmän
sähköisiin palvelumuotoihin, mikä on
erinomaisen hyvä asia, mutta sähköisten
palveluiden edellytys on se, että on olemassa joku alusta
sille, että pystytään ne kunnalliset
tai mitkä tahansa muut palvelut sähköisesti
tuottamaan. Ja niitä ei nyt vain ole läheskään
kaikkialla, ja maaseutu on jäänyt tässä kyllä lehdelle
soittelemaan. On aika myöskin kiinnittää huomiota
siihen, miten nämä järjestelmät
toimivat, miten ne prosessit toimivat ja että on se nettialusta,
mistä ne palvelut saadaan. Eivät ne palvelut muuten
pelitä siellä syrjäseudulla, (Puhemies
koputtaa) jos siellä ei nettiä ole.
Reijo Tossavainen /ps(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Demarit suurieleisesti julistivat, että eläkeläiset
saavat 10 euroa ylimääräisen leipäpalan
ostoon. Sekin oli liikaa, sillä demarit peruivat tuonkin
lupauksensa saatuaan siitä mediassa riittävästi
myönteistä huomiota. Sen jälkeen kehua
retosteltiin eläketulovähennyksen noston vaikutusta,
mutta senkin osalta lopputulema on hyvin karua kerrottavaa, sillä eläketulovähennyksestä
eivät
hyödy pienimpien eläkkeiden saajat laisinkaan.
Heitä on kymmeniätuhansia. Eriarvoisuus siis kasvaa.
Kysyn ministeri Rinteeltä: minne unohtuivat demareiden toitottama
oikeudenmukaisuus ja Tuppuraisen täällä mainitsemat
maan hiljaiset?
Puhemies Eero Heinäluoma:
Aika alkaa tulla täyteen. Otamme vielä muutaman
puheenvuoron, ja sitten pääministeri Stubbin vastaus.
Anu Vehviläinen /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Palaan tähän takuueläkkeeseen.
Heitä on 110 000, ja takuueläke on 743 euroa,
täysi kansaneläke on 634 euroa. Me olemme tehneet
tämän välikysymyksen muun muassa siksi,
että me emme ymmärrä sitä, miksi
te ette budjettiriihessä huomioineet näitä aivan
kaikkein pienituloisimpia eläkeläisiä,
emmekä ole saaneet täällä vastausta
siihen koko keskustelun aikana.
Ministeri Ihalaiselle haluan todeta tästä perustulokokeiluasiasta,
että on totta kai niin, että on selvitettävä,
millaisella mallilla sitä kokeilua tehdään,
että asia ei ole vain niin, että sanotaan, että kokeilu
tehdään. Keskusta on esittänyt, että Sitra laatisi
sen mallin ja sitten, kuten tässä edellä puheenjohtaja
Sipilä sanoi, tämä hallitus voisi sen jo
pistää käyntiin, tai sitten jos tämä hallitus
ei sitä ehdi tai kykene laittamaan, ei halua laittaa, seuraava
hallitus olisi se, joka toimisi tässä, että perustulokokeilu
saataisiin aikaiseksi.
Tapani Tölli /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ensinnä haluan yhtyä siihen, mitä ministeri
Ihalainen sanoi Suomen noususta ja nostamisesta hyvinvointiyhteiskuntien
joukkoon, se on ihmeellinen tarina.
Mutta, arvoisa puhemies, näissä hallituksen toimenpiteissä on
merkittäviä heikkouksia, ja yksi on vaikuttavuuden
arvioinnin puute — vaikuttavuuden arvioinnin puute: mitä se
tekee julkiseen talouteen, ja toisaalta, mitä se tekee
erityyppisiin kotitalouksiin. Tässä salissa ei
varmaan ole epäselvyyttä siitä, mikä on
julkisen talouden tila, ja me tarvitsemme toimia, joilla tämä julkisen
talouden tilanne parannetaan ja saamme kasvua aikaan, mutta mikä on
kotihoidon tuen pakkojakamisen vaikutus julkiseen talouteen, ja miten
se vaikuttaa kotitalouksiin? Se on selkeästi negatiivinen.
Miten lapsilisän leikkaus ja sen osittainen kompensoiminen
verovähennyksellä vaikuttaa ja miten muut toimenpiteet?
Tätä arviointia (Puhemies koputtaa) pitäisi
tehdä.
Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Tässä keskustelussa keskustan
edustaja Tölli on arvostellut niitä säästöjä,
jotka kohdistuvat eläkkeensaajiin, niitä säästöjä,
jotka kohdistuvat lapsiperheisiin, niitä säästöjä,
jotka kohdistuvat tavallisiin ihmisiin. Edelleen on arvosteltu koulupuolen
säästöjä, aikaisemmin on arvosteltu
kuntien valtionosuussäästöjä ja
niin edelleen. Kun nämä kaikki teidän arvostelemanne
säästöt lasketaan yhteen, niin te olette
arvostelleet satojen miljoonien eurojen säästöjä.
Sen paikkaamiseksi teillä on esittää tämä kotihoidon
tuen uudistuksen peruminen ja tupakkaveron korottaminen. Edustaja
Tölli, ei mene päittäin, ei millään.
Eli jos te olisitte rehellisiä, niin te sanoisitte, että näiden
säästöjen vastapainoksi te olette valmiita
ottamaan satoja miljoonia enemmän velkaa ensi vuonna kuin
mitä hallitus on budjetissa esittänyt. Me otamme
nyt tulevien veronmaksajien piikkiin 4,5 miljardia ensi vuonna,
eikö se riitä?
Tapani Tölli /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ei tässä, edustaja Zyskowicz,
nyt retoriikka auta. Toimenpiteet pitää arvioida:
mitä ne vaikuttavat, mitä ne vaikuttavat julkiseen
talouteen, ja mitä ne vaikuttavat kotitalouksiin? Meillä on
tämä suuri kuva samanlainen, kyllä me
olemme kokonaistilanteesta samaa mieltä. Mutta esimerkiksi
kotihoidon tuen pakkojakaminen ei julkista taloutta paranna eikä paranna
perheiden asemaa eivätkä myöskään
ne toimenpiteet, mitä olette suunnitelleet ja ajatelleet.
Kyllä me ymmärrämme syvästi
sen, että säästöjä tarvitaan,
mutta ennen muuta tarvitaan talouskasvua vauhdittavia toimenpiteitä,
ja tässä mielessä ne toimenpiteet, mitä hallitus
on esittänyt, ovat, voisiko sanoa, osittain säälittäviä.
Suna Kymäläinen /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! On hullunkurista kuunnella tätä keskustelua,
jota täällä käydään. Täällä vasemmistoliitto
ja vihreät arvostelevat hallitusta päätöksistä,
joita ovat itse olleet hallituksessa ollessaan tekemässä.
(Paavo Arhinmäki: Päinvastoin!) Lapsilisäpäätöstä tehtäessä vihreät
olivat hallituksessa. Vasemmistoliitto lähti, (Välihuutoja)
mutta vihreille lapsilisäpäätös
ei ollut mikään kynnyskysymys. Nyt kuitenkin Alanko-Kahiluoto
ilmoittaa täällä vihreiden suulla, että oppositiossa
ollessaan he tulevat vastustamaan tätä lapsilisäpäätöstä.
Kun me nyt täällä yritämme hallituksen
puolella tehdä toimenpiteitä, joilla tätä lapsilisäleikkauksen
vaikutusta vähennetään pieni- ja keskituloisten
osalta, niin nyt vastustatte tätäkin vaikutelmaa.
Minä en ymmärrä tätä vihreää logiikkaa.
Katja Hänninen /vas(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Täytyy toverille, edustajalle vieressä todeta,
että vasemmistoliitto ei ole hyväksynyt lapsilisien
leikkausta, vaan olemme lähteneet hallituksesta nimenomaan
sen vuoksi, että... (Välihuuto) — Joo,
mutta piti vain vielä oikaista varmuuden vuoksi, jos ei
se tullut selväksi.
Suurin eriarvoisuutta ja köyhyyttä lisäävä tekijä lapsilisäjärjestelmässä on
edelleen se, että toimeentulotuen varassa olevia perheitä on 50 000
Suomessa, tässä meidän hienossa maassamme,
ja he tarvitsevat joka päivä arjessa toimeentulotukea,
ja he eivät näitä lapsilisiä käytännössä saa.
Tämä epäoikeudenmukaisuus ja köyhyyttä lisäävä asia
pitäisi korjata mahdollisimman pian.
Eriarvoisuutta lisää myös tämä tuleva
päivystysasetus. Se tuolla Pohjois-Suomessa tarkoittaa sitä,
että esimerkiksi synnytyksiin joudutaan lähtemään
satojen kilometrien päähän. Tuolla ihan pohjoisimmassa
Lapissa se on jo tänäkin päivänä sitä arkea.
Tämä päivystysasetus kyllä eriarvoistaa
todella pahasti suomalaisia kansalaisia ja myös vaarantaa
ihmishenkiä. Kysyisin kyllä tästä päivystysasetuksesta:
kuka (Puhemies koputtaa) ottaa vastuun autoon syntyvistä lapsista?
Puhemies Eero Heinäluoma:
Nyt joudutaan toteamaan, että meille tulee aika täyteen.
Ikävä kyllä ihan kaikkia pyydettyjä puheenvuoroja
ei ole tähän aikaan millään
saatu mahtumaan. Kuuntelemme pääministerin puheenvuoron
ja sen jälkeen menemme puhujalistaan. — Pääministeri Stubb,
5 minuuttia puhuja-aitiosta, olkaa hyvä.
Pääministeri Alexander Stubb
Arvoisa herra puhemies! Hyvän kolmituntisen keskustelun
päätteeksi viisi huomiota, joissa kaksi konkreettista
vastausta, yksi tilannearvio ja kaksi pohdintaa tulevaisuuteen.
Ensimmäinen konkreettinen vastaus: Monessa puheenvuorossa
kysyttiin kotihoidon tuesta. Ymmärrän tulokulman
tällaisena perusvalinnanvapauden kannattajana. Haluaisin
kuitenkin korostaa sitä, että syy, minkä takia
tähän mentiin, oli tasa-arvo. Eli pyrittiin siihen,
että äidit pääsisivät
nopeammin töihin. Pyrimme myös työelämän
tasa-arvoon — ja sitä kautta ehkä sitten myös
kyseiselle henkilölle parempaa eläkettä, parempaa
ostovoimaa ja samalla korkeampaa työllisyysastetta. Ehkä tämä kotihoidon
tuki ratkaisumallina näyttää vähän
vaikealta, mutta sen kohdennetut sekä tasa-arvo- että taloudelliset vaikutukset
toivottavasti kestävät pitkässä juoksussa
päivänvalon.
Toinen kysymys, joka herätti paljon kysymyksiä ja
huomioita, liittyy lapsilisäratkaisuun. Myönnän
myös, että se päätös,
joka sitten loppupelissä syntyi, ei ole välttämättä selkeä eikä veroteknisesti
täydellinen, mutta itse ajattelisin sitä kuitenkin
niin, että kaikista tärkeintä on se lapsi tai
se perhe siinä keskiössä. Ja siinä,
riippumatta miten me laskemme, se kokonaishyöty pysyy aika
samalla tasolla. Sen takia se päätös
tehtiin. Eli lapsilisä leikkaantui 1—2-lapsisilta
perheiltä noin 0—8 euroa kuukaudessa, 3—4-lapsiselta perheeltä noin
10—35 euroa. Ja sitten jos me taas katsomme sitä verohyötyä,
joka syntyy nyt tästä ratkaisusta, niin kaksihenkisessä perheessä se
on noin plus miinus nolla eli ei tule muutosta ja nelihenkisessä perheessä se
vähentää kokonaisuutta noin 10 euroa
kuukaudessa. Yksinhuoltajaperheissä vastaavat luvut ovat
1—2-henkisessä perheessä 18 euroa alas
lapsilisien kautta ja 3—4-henkisessä 40 euroa
alas lapsilisäleikkauksessa. Ja sitten taas verokompensaatio
yksinhuoltajalle, verovähennys kompensoi kutakuinkin saman summan
1—3-henkisessä perheessä, eli se tilille jäävä raha
on kutakuinkin sama. Ei ole selkeää, sen kyllä myönnän.
Sitten yleinen huomio, joka liittyy työttömyyteen
ja työttömyyden hoitoon. Kuten työministeri
Ihalainen tuossa totesi, meillä on tämän
päivän laskelmien mukaan 319 000 työtöntä.
Se on 319 000 liikaa. Jälleen kerran haluan kuitenkin suhteuttaa
tämän tilanteen 90-luvun alkuun, jolloinka meillä työttömyys
paukahti noin 18 prosenttiin. Nyt pysytään kuitenkin
noin 8—9 prosentin hujakoilla. Työllistäminen
ei ole myöskään kehittynyt toivotulla
tavalla, ja siihen joudutaan hakemaan ratkaisuja ei vähintään
seuraavan hallituksen aikana.
Sitten kaksi tointa, joita pyrimme viemään eteenpäin
vielä tässä seitsemän kuukauden
aikana. Ensimmäinen asia, jota ei kannata unohtaa ja joka
on erittäin tärkeä myös ennaltaehkäisypuolella
ja johonka ministeri Huovinen ja ministeri Räty tuossa
viittasivat, on sosiaalihuoltolaki. Sillä tulee myös
olemaan vaikutusta, kun pyritään vähentämään
eriarvoisuutta ja lisäämään
tasa-arvoa, oikeudenmukaista yhteiskuntaa.
Viimeinen kokonaisuus, joka tällä hetkellä on totta
kai menossa ja joka liittyy eläkkeisiin, on eläkeuudistus.
Tässä olisi erittäin tärkeätä saada ratkaisu
lähiaikoina.
Eli kotihoidon tuki, lapsilisät, työttömyys,
sosiaalihuoltolaki ja eläkeuudistus.
Puhetta oli ryhtynyt johtamaan toinen
varapuhemies Anssi Joutsenlahti.
Toinen varapuhemies Anssi Joutsenlahti:
Kiitoksia ministereille. — Nyt sitten siirrymme puhujalistaan.
Jyrki Yrttiaho /vr:
Arvoisa herra puhemies! Vasenryhmä tietenkin tukee
tätä uutta yritystä kaataa tämä pääministeri
Stubbin lopun ajan hallitus. On tuttu vanha sanonta: "Kun kaikki
on politiikassa kokeiltu, kannattaa kokeilla lopulta rehellisyyttä."
Vasenryhmä varoitti koko vasemmistoa poliittisesta harharetkestä ja
vaalilupausten pettämisestä, mutta varoituksemme Säätytalon
hurmoksessa kaikuivat kuuroille korville. Yhdessä edustaja
Mustajärven kanssa löimme tuolloin lujat peruspaalut
punavihreälle oppositiolle. Silloin tuo oppositio oli kahden miehen
varassa, nyt sen voima on yli kymmenkertainen. Siis uskomaton jytky.
Puhemies! Kataisen kuuden puolueen hallitus päätti
nujertaa työttömyyden ja pudottaa työttömyysprosentin
puoleen. Mitä pidempään kokoomusjohtoinen
hallitus jatkaa, sitä kauemmas etäännytään
tuosta tavoitteesta. Laaja työttömyys, mukaan
luettuna ryhmä lomautetut, on kipuamassa yli 450 000:n.
Työttömyysprosentti on pian lähes kaksinkertainen
hallituksen asettamaan tavoitteeseen nähden. Pitkäaikaistyöttömiä on
pian 100 000. Myös nuorisotyöttömyys on
ylittänyt 50 000:n rajan. Ja vaikka täällä äsken
työministeri nosti esille näitä kausivaihteluita,
todellisuus on se, että meillä on kausivaihteluista
puhdistettu nuorisotyöttömyys kasvanut vuodessa
5 000:lla. Näin on tapahtunut, vaikka nuorisotakuun
piti turvata nuorille työ- ja koulutuspaikka. Tästä huolimatta
työllistämisvaroja leikataan 50 miljoonalla ja
niitä jää käyttämättä satoja
miljoonia euroja edellisiltä vuosilta. On selvää,
että kasvava ja pitkittyvä työttömyys
on köyhyyden ja eriarvoistumisen perussyy.
Nämä luvut osoittavat, miten harhaanjohtavia ovat
olleet hallituksen puheet työllistämisestä jakamalla
yrityksille miljardin yhteisöveroalennukset ja tekemällä reaaliansioita
alentavia tuloratkaisuja. Tänä ja ensi vuonna
reaaliansiot alenevat ja kansalaisten kulutuskyky hiipuu edelleen.
Sitä vauhdittavat eläkeindeksin leikkaukset, etuuksien
jäädytykset ja asumiskustannusten tasainen laukka
ylös sekä kuntien ahdingon kiristyminen, lomautukset
ja lopputilit valtionosuuksien leikkausten kaventaessa kuntien tulopohjaa.
Hallituksella ei ole työllisyysohjelmaa. Alun alkaen
se rakensi kasvu- ja työllisyysuskonsa suuryritysten hyväntahtoisuuden
varaan, jota päätettiin houkutella esiin historiallisen
mittavin veronkevennyksin. Työministeri Ihalainen on kyllä tehnyt
kaikkensa anellessaan näiltä tahoilta armeliaisuutta
ja yhteiskuntavastuuta, mutta suursijoittajien ja suuryritysten
hyvää tahtoa ei ole löytynyt — ja
joka sitä vielä jostain löytää, saa
sen pitää.
Puhemies! Kataisen kuuden puolueen hallituksen arvio taloudellisen
tilanteen ja eurokriisin vakavuudesta oli alun alkaen harhainen
ja väärä mutta peruslinja luunkovaa uusliberalismia
ja kokoomuslaisuutta. Kokoomus teki sen, mihin monessa EU-maassa
oikeisto ei ole kyennyt. Se sitoi uusliberalistiseen ohjelmaansa
molemmat vasemmistopuolueet, ja se sai ne nielemään myös
EU:n talouskurisopimuksen, jolla sementoitiin uusliberalismi talous-
ja yhteiskuntapolitiikan perustaksi ja toisaalta sisäisen
devalvaation politiikka toistuvien taloussopeutusten instrumentiksi
pienituloisten ja palkansaajien vyönkiristyksin ja julkisen
sektorin leikkauksin, julkisen omaisuuden myynnein ja niin edelleen.
14. joulukuuta 2012 tässä salissa talouskurisopimusta
vastaan äänestivät vain perussuomalaiset
ja vasenryhmä. Tuo sopimus merkitsee, että Suomi
vapaaehtoisesti supistaa kansallista keinovalikoimaansa etsiä ulospääsyä nykyisestä
syvenevästä kriisistä.
Brysselin ohjeistuksessa Suomi on vajonnut näivettävään
neuvottomuuteen. Jo nyt tässä eduskunnan käsittelyssä olevassa
budjettikirjassa vedotaan talouskurisopimuksen finanssipoliittisen
lain velvoitteisiin ja viitataan uusiin korjaaviin toimenpiteisiin
eli leikkauksiin lähivuosina ja jatkossa. (Puhemies koputtaa)
Hallitus tunnustaa budjettikirjassaan eurokriisin tukipäätösten
olevan Suomen valtion velkaantumisen syiden taustalla. Ja sitaatti
ihan lopuksi: "Velkakriteerin ylitys ei kuitenkaan johtane liiallisen
alijäämän prosessin käynnistämiseen,
sillä sen taustalla ovat euroalueen maiden tukemiseen liittyvät
solidaarisuusoperaatiot ja epäsuotuisten suhdanteiden vaikutus."
Siis taustalla ovat euroalueen maiden tukemiseen liittyvät
solidaarisuusoperaatiot.
Vasenryhmä kannattaa ryhdistäytyneen vasemmistoliiton
uutta, erinomaista edustaja Hännisen tekemää epäluottamuslause-esitystä pääministeri
Stubbin hallitukselle.
Toinen varapuhemies Anssi Joutsenlahti:
No niin, muutkin ryhmäpuheenvuorot ovat kyllä lähennelleet
6:ta minuuttia.
James Hirvisaari /m11:
Arvoisa puhemies! Köyhyys on keskuudessamme. Se koskettaa
niin pienituloisia, eläkeläisiä, lapsiperheitä kuin
työttömiäkin, ja viime aikojen trendien
mukaan toimeentulo-ongelmia on myös palkansaajilla ja pienyrittäjillä.
Valitettavasti eriarvoistuminen näyttää vain
lisääntyvän.
Kuten välikysymyksessä todetaan, työ on
yksi parhaista keinoista ehkäistä köyhyyttä.
Kun ihmiset tekevät työtä, valtio saa
verotuloja ja rahoitusta myös muun sosiaaliturvan, muun
muassa lapsilisien ja eläkkeiden, maksamiseen. Suomessa
on harjoitettu 1990-luvun puolivälistä lähtien työvoima-
ja sosiaalipolitiikkaa yhdistävää aktiivipolitiikkaa,
jonka seurauksena sosiaaliturvan tarveharkintaa, sanktioita ja vastikkeellisuutta
on asteittain lisätty. Tämän seurauksena
työttömyys on muuttunut rakenteellisesta ongelmasta
yksilön omiin valintoihin palautuvaksi ilmiöksi.
Viimeisimpänä tämän linjan
toimenpiteenä on nyt pilotointivaiheessa oleva Risikon,
Parpon ja Ihalaisen osallistava sosiaaliturva, jossa ideana on,
että esimerkiksi 5 prosenttia kuntien hankintojen arvosta
teetettäisiin ilmaiseksi työttömillä. Toisin
sanoen, kun nämä työt olisi kuitenkin
tehtävä, tuhotaan 5 prosentilla kuntien hankkeiden arvosta
oikeita työpaikkoja ja samalla ostovoimaa.
Hallitus näkee ongelmaksi vain syrjäytymisen,
ei sen aiheuttajia. Sen sijaan, että hallitus omilla toimillaan
turvaisi köyhille toimeentulon, heitä pyritään
vain osallistamaan. Hyvä hallitus, pelkkä osallistuminen
ei poista kenenkään köyhyyttä,
vaan sen tekee palkkatyö.
TEMin elokuun työllisyyskatsauksen mukaan meillä oli
568 000 työnhakijaa ja avoimia työpaikkoja
oli kuun lopussa yhteensä 28 700. Tuoreessa Kuntaliiton
selvityksessä todettiin, että pitkään
työttöminä olleista kahdeksalla kymmenestä on
korkea motivaatio kouluttautua tai työllistyä.
Kuten luvuista ilmenee, työpaikkoja ei vain ole olemassa.
Arvoisa puhemies! Hallituksen politiikka perustuu kahteen kovin
kiistanalaisen uusklassisen talousteorian oletukseen: liian avokätinen
ja vastikkeeton sosiaaliturva houkuttelee työttömät
vapaamatkustajiksi, ja toinen oletus on, että työpaikkoja
syntyy, kunhan työvoiman tarjontaa on riittävästi.
Itse ihmettelen suuresti, miksi näitä teorioita ei
sovelleta maahanmuuttopolitiikassa vaan ainoastaan suomalaisten
työttömien kurjistamiseen. Näyttää siltä,
että hallituksen ainoa keino työttömyyden
ja köyhyyden poistamiseen on tuoda maahan lisää köyhiä maailmalta.
Ehkä olisi jo aika herätä huomamaan,
että ei toimi.
No, mistä niitä työpaikkoja sitten
syntyy ja löytyy? Jospa vaihdettaisiinkin teoriaa? Esimerkiksi
siihen, joka toteaa, että köyhät ovat
taloudellisesti toimeliaampia kuin rikkaat ja köyhien saadessa
rahaa se palautuu useimmiten kulutukseen ja virkistää näin
vähitellen koko yhteiskunnan taloutta. Kysymys kuuluukin,
haluammeko me lisätä suomalaisen yhteiskunnan
taloudellista toiminnallisuutta. Se ainakin on jo nähty,
että nykyiset aktivointitoimenpiteet eivät aktivoi.
Pienyrittäjyyttä pidän yhtenä tärkeimmistä keinoista
poistaa työttömyyttä. Sen sijaan, että kutsumme
itsensä työllistäviä luuseriyrittäjiksi, meidän
tulisi tehdä kaikkemme pien- ja yksinyrittäjyyden
kannustamiseksi.
Yksi keino voisi olla yrittäjien arvonlisäverollisen
toiminnan alarajan 8 500 euron nosto kaikille yrittäjille
22 500 euroon, ja sen seurauksena yrittäjien perusvähennyksen
eli arvonlisäveron liukuvan alarajahuojennuksen voisi nostaa 50 000
euroon. Veronkorotusten sijaan siis voisi tarjota verojen laskua
ja muutenkin yritystoiminnan aloittamiskynnyksen madaltamista.
Arvoisa puhemies! Vaikuttaa siltä, että hallitus
on aika henkitoreissaan, kun pääministerikin jo
totesi, että enää ei ole varaa sössiä.
Kannatan edustaja Kivelän esittämää epäluottamuslausetta.
Tytti Tuppurainen /sd:
Arvoisa puhemies! Köyhän paras ystävä on
vahva valtiontalous. Tämän usein toistetun lauseen
ensiesittäjä on arvostettu vasemmistoliiton kansanedustaja
Outi Ojala. Se on ajalta, jolloin tässä yhteiskunnassa
oli nykyistä laajempi ymmärrys siitä,
mitä hyvinvointiyhteiskunnan turvaaminen ja kehittäminen edellyttävät.
Tämän sukupolven kansanedustaja saa tällaista
näkemyksellisyyttä vain kaihoten kaivata.
Ensi vuonna Suomen valtionvelka on noin 100 miljardia euroa.
Kansantuote, jonka varaan tuo velka lasketaan, on noin 200 miljardia.
Tällä velkasuhteella meillä on vielä pelivaraa,
mutta sitä pelivaraa pitää säästää tulevillekin
vuosille. Hallitus on päättänyt talouskasvua
nopeuttavista ja julkisia menoja hillitsevistä toimista,
mutta niiden vaikutukset näkyvät vasta viiveellä.
Nyt on huolehdittava, että taloutemme ei ajaudu pahenevan
kriisin kierteeseen ennen toimien vaikutusta.
Arvoisa puhemies! Julkisen talouden on oltava kestävällä pohjalla.
Valtionvelkaa ei saa kuitenkaan hoitaa kasvattamalla hyvinvointivelkaa. Heikommista
on pidettävä huolta, eikä oikeudenmukaisuus
ole kaupan. Hallituksen linja on erityisesti sosialidemokraattien
toiminnan ansiosta sovittanut yhteen taloutta ja hyvinvointipolitiikkaa.
SDP:n vaatimuksesta veronkevennykset kohdennetaan pienituloisille.
Emme toki verottamisen ilosta alenna ylimmän ansiotuloveron
rajaa. Onhan työntekijä palkkansa ansainnut. Mutta
jos jostakin on otettava, niin koetetaan katsoa veronmaksukykyä.
Palkkaverotuksessa pyritään oikeuteen ja kohtuuteen.
Sama koskee myös eläkkeensaajia. Siksi eläkkeensaajien
eläketulovähennystä kasvatetaan. Ja vielä:
verotuksen oikeudenmukaisuutta täydennetään
siten, että lapsilisäleikkausten vaikutuksia kompensoidaan
pieni- ja keskituloisille uudella lapsivähennyksellä.
Arvoisa puhemies! Kun puhutaan kaikkein heikoimmassa asemassa
olevista, ei riitä, että puhutaan verotuksesta.
Tulonsiirtojenkaan mukaan ottaminen keskusteluun ei vielä tee
kuvasta täydellistä. Hyvinvoinnin kivijalka ovat
palvelut. Näistä on pidettävä kiinni.
Siksi on hyvä, että perheiden palveluja parannetaan
sosiaalihuoltolain uudistuksella, jonka mukaan perheet voivat saada
muun muassa kotipalveluja ilman lastensuojeluasiakkuutta. Tämä helpottaa
avun vastaanottamista ja hankkimista huomattavasti.
Hallitus ansaitsee tunnustuksen työstään
vaikeina aikoina ja on eduskunnan luottamuksen arvoinen.
Kaj Turunen /ps:
Arvoisa puhemies! Ihan aluksi kannatan edustaja Kivelän
tekemää epäluottamuslausetta siitäkin
huolimatta, että edustaja Hirvisaari ehti jo sen tekemään.
Kesä tulee mieleen: joskus kesämökille
tulee epämiellyttäviä, yllättäviä vieraita.
Arvoisa puhemies! Pääministeri sanoi omassa puheessaan,
että työ on parasta sosiaalipolitiikkaa, ja nyt
kun on kuunnellut näitä puheenvuoroja täällä,
aika moni puhuu nimenomaan verotuksesta. Vaikka pääministeri
sanoi, että työ on parasta sosiaalipolitiikkaa
tai sosiaaliturvaa, niin hallitus on kuitenkin omilla päätöksillään
lisännyt talouden taantumaa, ja siksi työttömyys
on räjähtänyt käsiin. Tämä taas
on lisännyt merkittävästi eriarvoisuutta,
tuloeroja ja syrjäytymistä. On ironista, että pääministeri
sanoo työn olevan parasta sosiaaliturvaa, kun hallitus
on hoitanut työllisyyspolitiikan näin huonosti.
Arvoisa pääministeri, työ on parasta
sosiaalipolitiikkaa ja sosiaaliturvaa, jos on sitä työtä,
ja mikä merkittävintä, jos palkalla tulee
toimeen. Pääministeri kysyi myös puheessaan
konkreettisia toimia kakun kasvattamiseksi niin, että siitä riittää jakamista.
Vastauksena on isänmaallinen talouspolitiikka. Työllisyyttä hoidetaan
kotimaisen energian käyttöä edistämällä,
teollisuutemme kilpailukyvystä huolehtimalla ja yrittämisen edellytyksiä parantamalla.
Näissä asioissa hallitus onkin pahasti epäonnistunut.
Keskustan puheenvuorossa oli muutama hyvä konkreettinen
esitys, mutta iso kuva jäi epäselväksi.
En voi olla käyttämättä tilaisuutta
hyväkseni nyt kysyä, että mikä on
se keskustan vaihtoehto. Sipilä sanoi omassa debattipuheenvuorossaan,
ettei ole kovin helppo harjoitus hoitaa talous kuntoon ja huolehtia
sosiaaliturvasta. Ei näytä olevan. Edustaja Sipilä on
esittänyt lääkkeeksi espanjalaisille
veronkorotuksia. Näinkö pitäisi toimia
Suomessakin? Toivon, että Suomessa toimitaan juuri päinvastoin.
Pari päivää sitten julkisuudessa
olleen tiedon mukaan Espanjakin toimii juuri päinvastoin. Siellä ollaan
rakentamassa 6,3 miljardin elvytyspakettia perustuen pienituloisten
veronalennuksiin, ja yllätys, yllätys: 12 000
euron vuosituloja ei verotettaisi ollenkaan. Tällä haetaan
toimeentulon parantumista, työllisyyden parantumista, ostovoimaa
ja siten kulutuksen kasvua ja kokonaisuudessaan talouden kasvua.
Perussuomalaiset ovat jo aiemmin esittäneet vastaavaa
elvytystä Suomeen. Veroton tonni kuukaudessa parantaisi
juuri pienituloisten asemaa ja koko kansantaloutta. Verottomuuden olisikin
koskettava myös omaishoitajia ja työttömyyskorvauksia.
Esimerkiksi omaishoitaja, joka saa omaishoitajapalkkiota tämän
alimman mahdollisen, noin 350 euroa kuukaudessa, maksaa siitä käytännössä kolmanneksen
veroa. Esityksemme siis toisi ainakin 100 euroa kuukaudessa tälle
omaishoitajalle lisää. Työtulojen osalta 12 000
euroa vuodessa hankkivalle jäisi liki 400 euroa enemmän
käteen vuodessa.
Ehdotuksellamme olisi merkittävät positiiviset,
dynaamiset vaikutukset. Kannustinloukun poistuessa työllisyys
parantuu, kulutus kasvaa ja talous lähtee nousuun. Näin
kasvatetaan sitä kakkua, josta pääministerikin
mainitsi ja josta on palojen riitettävä kaikille.
Jokainen suomalainen, uskon niin, haluaa tulla toimeen omillaan,
myös sillä pienellä palkalla. Näin
toimien työ on parasta sosiaaliturvaa.
Anne Kalmari /kesk:
Arvoisa herra puhemies! Hyvinvointivaltiossamme asiat eivät
ole pintaraapaisun alla hyvin. Vaikka se voi tehdä kipeää ja
tuntua mustalta kokoomuskorviin, kerron, että köyhyys
tuntuu ja näkyy keskellämme leipäjonoina,
risaisina vaatteina ja lannistuneina katseina. Varattomuus syrjäyttää yhteiskunnasta.
Kierre ruokkii itseään, ja syrjäytyneen,
varattoman henkilön on miltei mahdotonta nostaa itseään
takaisin ihmisarvoiseen elämään. Juuri kaikkein
köyhimmille tulisi antaa tukea ja rahallista apua.
Nykyisen hallituksen tekemällä ansiosidonnaisen
päivärahan nostolla etenkin siellä yläpäässä viedään
varoja pois kaikkein eniten apua tarvitsevilta. Juuri kaikkein pienituloisimmat
eläkeläiset eivät hyödy eläketulovähennyksestä.
Lisään huolen nuorista, jotka kärsivät
masennuksesta, päihteitten käytöstä ja
syrjäytyvät syystä tai toisesta. Nuorisotakuu
on epäonnistunut, vaikka olisin suonut hallituksen siinä jos
jossain onnistuvan.
Lapsilisät tulevat monen lapsiperheen tarpeeseen. Niillä ostetaan
lapsille ruokaa ja vaatteita, maksetaan päivähoidosta,
harrastuksista ja kulkemisesta. Juuri kaikkein vähävaraisimmille
perheille ei korvattu lapsilisäleikkauksia. Miksi? Koska
tämä hallitus ajattelee, että on oma
vika, kun joku on itsensä tuohon tilaan laittanut. Onko työttömyys
ja vähäosaisuus oma valinta? Asia ei keskustan
mielestä ole niin. Moni yrittää kaikilla voimillaan.
Moni pienyrittäjä ja maatalousyrittäjäkin
elää yllättävän usein
köyhyysrajan alapuolella. Jos yrittäjän
itsensä maksama YEL- tai MYEL-eläkeosuus lisättäisiin
kansaneläkkeen perusosaan, köyhä yrittäjäkin,
joka on maksanut minimieläkemaksut, saisi kohtuullisen
eläkkeen eikä joutuisi turvautumaan toimeentulotukeen
ja leipäjonoihin. Kaikki eivät vain ole syntyneet kultalusikka
suussa.
Minusta hallituksen ministereiden olisi syytä tutustua
siihen, miten Suomessa eletään. Ystäväni,
joka tekee vapaaehtoistyötä heikompiosaisten parissa,
kertoo, että nyt mennään jo sillä tasolla,
että kaikilla ei ole varaa edes lääkkeisiin. Jos
ennen mietittiin "Iltis vai appelsiini", nyt mietitään
"ruoka vai lääkkeet". Kun arvonlisäveroa
ja asumiseen liittyviä kustannuksia nostetaan tasaveroilla,
pienillä tuloilla toimeentulevien ihmisten budjetti menee
sekaisin jo takuuvuokrasta. Työn puuttuminen ja epäsäännölliset
pätkätyöt vievät monen elämän
myös henkisesti kuilun partaalle. Ahneus, voiton tavoittelu
ja tehokkuusajattelu saavat jotkut unohtamaan heikot. Uusliberalistinen
maailmankuva toitottaa, että pitää pärjätä kilpailussa
ja siksi täytyy tehostaa ja saneerata väkeä pois.
Täytyy keskittää ja karsia toimintoja,
täytyy suorittaa työssä ja koulussa ja ottaa
itselle aikaa aktiiviharrastuksessa ja ummistaa silmät
muilta.
Suomen selviytymiseen yhteiskuntana vaikuttaa ihmisten yhteisöllisyys
ja tahto toimia myös toisten parhaaksi. Kun ei elä vain
omalle itselle, saa itsekin sisältöä elämään.
Julkiset toimijat eivät toki saa paeta vastuutaan, mutta
julkisten palveluiden tarve vähenee luontaisesti ihmisten
yhteistoiminnan kautta. Vapaaehtoistyötä voi tehdä kuka
tahansa iästä ja asuinpaikasta riippumatta. Meillä on
tarve tuntea itsemme osaksi ihmisenkokoista yhteisöä ja
olla itse merkityksellinen osa sitä. Jos systeemi hoitaa
-ajattelu leviää liikaa, eivät kenenkään
rahat riitä. Yhteisöjen voimaa ollaan tuhoamassa
keskittämispolitiikalla, joka ottaa köyhiltä kunnilta
pakottaakseen ne liitoksiin. Mitkään kuntarakenne-
tai sote-uudistuksetkaan tuskin riittävät, ellei
ihmisten omaa ja lähiyhteisöjen vastuuta kyetä lisäämään.
Arvoisa puhemies! Suomi jakautuu menestyjiin ja häviäjiin.
Eheyden säilyttämiseksi tarvitaan valmiutta kuunnella
toisten mielipiteitä, perustella omansa tosiasioiden pohjalta
ja vaatia muitakin tekemään samoin. Ehyessä yhteiskunnassa
vallitsee ainakin joiltain osilta yhteinen käsitys oikeudenmukaisuudesta.
Siellä tiedetään, toisin kuin ministeri,
että joku voi ihan kokopäivätyössä tienata
alle 2 600 euroa ja jopa alle 2 100 euroa. Kerronpa,
että reilusti alle tonnin kuukausituloillakin on vain elettävä.
Keskusta tekee töitä sen eteen, että se
olisi tulevaisuudessa yhä harvemman osa.
Paavo Arhinmäki /vas:
Arvoisa puhemies! Pääministeri Stubb puheenvuoroissaan
toisteli sitä, että nyt ei tässä salissa
pidä riidellä. Kysymys on varmaan mainostoimistoissa
keksitystä tavasta kiertää keskustelua
pikemmin kuin sentään pääministeritasolla
sellaisesta poliittisesta naiiviudesta, että kuvittelisi,
että erilaiset linjaukset, näkemykset, arvovalinnat
ja ideologiat olisivat vain riitelyä.
Arvoisa puhemies! Politiikkaan kuitenkin kuuluu aina myös
sanan säilän käyttöä,
ja siitä esimerkin toi edustaja Lindtman. Jokainen salissa
tietää, että ryhmäpuheista vastaavat
puolueet ja ensimmäisestä välikysymyspuheenvuorosta vastaa
puhuja itse. Olen itsekin ollut ensimmäisenä allekirjoittajana
välikysymyksessä. Eivät silloin sen allekirjoittaneet
puheenjohtaja Päivi Räsänen tai puheenjohtaja
Timo Soini tarkistaneet minun puheenvuoroani. Minä vastasin
siitä aivan itse. Mutta tämä tapa osoittaa
sitä huolta ja hätää, mikä on
sosialidemokraateissa näistä hallituksen tekemistä päätöksistä,
ja se on ymmärrettävää. On mahdoton
perustella sitä, että tässä tilanteessa
leikataan eläkeläisiltä, työttömiltä, opiskelijoilta,
sairailta ja lapsiperheiltä. Nämä leikkaukset
eivät poistu sillä, että rakennetaan erilaisia
verohimmeleitä, joilla hyvin satunnaisesti osalle korvataan
osa menetyksistä. (Kauko Tuupainen: Olette oikeassa!)
Arvoisa puhemies! Jos ajatellaan tilannetta eduskunnassa, vihreät,
jotka ovat nyt välitilassa, ovat budjettiäänestyksissä jo
mahdollisesti täydessä tilassa. Se, että ryhmäpuheenvuorossaan edustaja
Kymäläinen, joka toi koko ryhmänsä näkemyksen,
kritisoi voimallisesti näitä kaikkein heikoimpiin
ja köyhimpiin kohdistuvia leikkauksia, mahdollistaa sen,
että yhtenäinen oppositio vain sillä,
että muutama sosialidemokraatti äänestää aatteellisesti,
kaataa lapsilisäleikkauksen, kaataa indeksileikkaukset.
Se olisi järkevää, se olisi hyvää politiikkaa.
Arvoisa puhemies! Täällä hallituspuolueiden, erityisesti
sosialidemokraattien ja vihreiden, puheenvuoroissa kerrottiin pitkä lista
niistä hyvistä päätöksistä,
joita hallitus on tehnyt. Ne pitävät paikkansa.
Mutta niitä ei ole tehnyt pääministeri Stubbin
hallitus, ne tehtiin pääministeri Kataisen aikana
silloin, kun vasemmistoliitto oli vielä hallituksessa mukana.
Työmarkkinatuen ja peruspäivärahan nosto
100 eurolla, toimeentulotuen nostaminen, yksinhuoltajakorotuksen
nostaminen, puolison tulojen tarveharkinnasta luopuminen työmarkkinatuen
osalta, opintotuen sitominen indeksiin, nämä ovat
kaikki ratkaisuja, jotka pienensivät tuloeroja samaan aikaan,
kun isotuloisten verotusta kiristettiin ja pienituloisten verotusta
kevennettiin. 2012 Tilastokeskuksen tilastot osoittavat, että tuloerot
kääntyivät laskuun ja köyhyys
vähentyi.
Mutta, arvoisa puhemies, tämä politiikka,
jota tehtiin aina viime kevääseen asti, loppui
kehyspäätöksiin, jotka siunattiin budjettiriihessä.
Tehtiin selkeä muutos siinä poliittisessa linjassa,
jota oltiin seurattu siinä, että perusturvan varassa
elävien, kaikkein pienituloisimpien ihmisten asemaa vahvistetaan,
nyt heiltä alettiin leikkaamaan. On hienoa, että vihreät
nyt ilmoittavat äänestävänsä näitä asioita
vastaan. Mutta he olivat vain muutama viikko sitten budjettiriihessä hyväksymässä
joka
ikisen näistä esityksistä, joita he nyt
kritisoivat. On välttämättä muistettava myös
se, että kun vasemmistoliitto joutui lähtemään
hallituksesta, tai heitettiin ulos, kun emme hyväksyneet
lapsilisäleikkausta, työttömyystukeen,
opintotukeen, eläkkeisiin leikkauksia, niin silloin nimenomaan
edustaja Alanko-Kahiluoto syytti vasemmistoa laskelmallisesta politiikan
teosta, ja nyt hän vastustaa itse vain muutama viikko sitten
hyväksymiään päätöksiä.
Arvoisa puhemies! Aivan lopuksi totean sen, että täällä on
puhuttu paljon työttömyydestä ja sen
ongelmista. Se on aivan oikein, mutta ongelmia on myös
työssä käyvillä pienipalkkaisilla
ihmisillä. Tänään Helsingissä pienipalkkaiset JHL:n
työntekijät ovat joutuneet lähtemään
puolustamaan oikeuksiaan, kun kokoomus ja vihreät Helsingin
kaupungissa haluavat ryhtyä työehtosopimusshoppailuun,
haluavat leikata näiden ihmisten palkkoja, joista harva
tienaa 2 600:aa euroa. Hyvin moni tienaa alle 2 100
euroa, ministeri Räty, ja nyt heidän palkkojaan
halutaan edelleen leikata.
Toinen varapuhemies Anssi Joutsenlahti:
(koputtaa)
No niin, nyt jo 6 minuuttia on täyttynyt!
Nyt kun vihreät ovat poistumassa välitilasta,
heidän (Puhemies koputtaa) on syytä poistua myös
Helsingissä tästä välitilasta
ja kaataa tämä yhtiöittäminen.
Arvoisa puhemies! Tällä perusteella kannatan edustaja
Hännisen epäluottamuslause-esitystä.
Markus Mustajärvi /vr:
Arvoisa puhemies! Välikysymyksen teksti alkaa huolimattomalla
muotoilulla. Taloustilanne ja työttömyys ovat
heikentyneet koko kuluvan kauden ajan. Kyse ei siis ole mistään äkillisestä tähän
vuoteen ajoittuvasta ilmiöstä vaan pidempiaikaisesta trendistä,
joka on aiheutunut poliittisista päätöksistä.
Kun talous ja työllisyys takkuavat vuosien ajan, on
päivänselvää, että se
realisoituu kansalaisten toimeentulo-ongelmina. Ensinnäkin
tulonjakoon vaikuttavat hyvin monet tekijät: varallisuus,
työllisyys, palkan muodostus, pääomatulojen
kehitys, verotus ja sosiaaliturva. Mutta ennen kaikkea me elämme
työyhteiskunnassa. Se, onko sinulla työtä,
määrittelee asemasi nyt ja tulevaisuudessa. Työttömyys
on suurin eriarvoisuutta aiheuttava yksittäinen tekijä.
Vuoden aikana jonkin aikaa työttömänä olleita
oli jo 650 000. Työttömyydestä kärsivät
aina myös työttömän läheiset.
Kokonaistyöttömyys, samoin kuin pitkäaikais-
ja nuorisotyöttömyys, on heikentynyt vuodesta
2011 alkaen.
Talousennusteet ovat heittäneet miljarditolkulla jokaisessa
talousarvio- ja lisätalousarviokäsittelyssä sekä kehysratkaisussa.
Muutaman kuukauden kuluttua on aina todettu, että talouskehitys
on ollut ennakoituakin heikompaa. Passiivinen työllisyyspolitiikka,
eurokriisi sekä talouskurisopimukseen sitoutuminen, verotuksen
painopisteen siirtäminen välillisiin veroihin,
esi-merkiksi arvonlisäveron nosto, ja veropohjan rapauttaminen,
kuten miljardin euron yhteisöveron alennus ja pääomatulojen
aliverottaminen, ovat olleet tietoisia ratkaisuja, joista köyhä maksaa
aina täyden hinnan.
Arvoisa puhemies! Vasta valittu kokoomusministeri Räty
paljasti jotain oleellista omasta ajatusmaailmastaan, kun hän
arvioi pienituloisten määrää.
Tilastokeskuksen tulonjakoaineiston mukaan toissa vuonna noin kolmanneksella lasten
vanhemmista veronalaiset tulot jäivät korkeintaan
2 100 euroon kuukaudessa. Ja kun tarkastellaan keskimääräistä reaalitulojen
muutosta vuodesta 1995 vuoteen 2012, nähdään,
kuinka rajusti tuloerot ovat kasvaneet: alimman kymmenyksen tulot
ovat kasvaneet 18 prosenttia mutta samaan aikaan ylimmän
kymmenyksen tulot peräti 67 prosenttia. Samalla tarkastelujaksolla
eli vuosina 1995—2012 käytettävissä olevien tulojen
muutoksesta, tuosta potista, jonka kasvu oli kaikkiaan 38 miljardia
euroa, ylimmälle tulokymmenykselle meni 26 prosenttia eli
liki 10 miljardia euroa.
Esko Seppänen onkin tuoreessa kirjassaan "Suomen rikkaat — Kuka
kukin on" kuvannut hyvin sen, kuinka aliverotetuilla pääomatuloilla rakennettiin
Suomeen hyvätuloisten kasti, joka maksoi veroja minimaalisen
vähän tai ei maksanut veroja mihinkään
maahan. Jos pienituloisten määrää mitataan
niin, että lasketaan ne henkilöt, joiden tulot
jäävät alle 60 prosenttiin mediaanista,
niin köyhien määrä romahtaa
aina laman aikana. Siitä voi päätellä,
että se mittari ei kauhean paljon kuvaa arkielämää.
Prosenteilla ei makseta kauppavelkaa vaan euroilla.
Arvoisa puhemies! Työttömyyden kasvu aiheuttaa
yhä pahenevia ongelmia. Työttömyys johtaa
välittömästi tulojen menetykseen ja pudottaa pitkittyessään
yhä useamman perusturvan varaan. Meillä niitä,
jotka elävät työmarkkinatuella tai peruspäivärahalla,
on jo yli 200 000 ja ansiosidonnaisella turvalla olevia
on 150 000. Pitkittyvä työttömyys
johtaa herkästi terveys- ja päihdeongelmiin, syrjäytymiseen
ja ylipäätään monenlaisten ongelmien
kasautumiseen. Työttömyys pahentaa oleellisesti
myös julkisen talouden tasapainoa, sillä leikkaukset
toistuessaan aiheuttavat lisää työttömyyttä,
ja Suomessa ele-täänkin tällä hetkellä siinä tilassa,
että osin tämä on itse ruokittua työttömyyttä.
Ja vielä, arvoisa puhemies, lopuksi: Keskustan ryhmäpuheessa
sanottiin kategorisesti näin, että kun työttömyyden
aikaista perusturvaa korotetaan eurolla, niin ansiosidonnainen turva
nousee 3 eurolla. Se nyt ei vain pidä paikkansa. Tuossa
sain pari laskelmaa ja itsekin laskin sen. Jos on kyseessä esimerkiksi
2 000 euroa kuukaudessa ansaitseva henkilö ja
jos peruspäivärahaa nostettaisiin eurolla, niin
tämän 2 000 euroa työssä ansainneen
työttömyysturva kaikkinensa nousisi 55 sentillä,
ei suinkaan 3 eurolla, niin kuin keskustan ryhmäpuheessa
sanottiin.
Pauliina Viitamies /sd:
Arvoisa puhemies! Nyt meillä on käsittelyssä välikysymys,
joka on aihealueeltaan merkittävä ja tärkeä,
mutta on syytä ihmetellä, miksi sellaisesta asiasta
tehdään välikysymys, jossa tämä istuva
hallitus on ollut erityisen ansiokas. Eriarvoistumisen ja köyhyyden
vähentäminen on ollut hallituksen keskeisiä tavoitteita
koko kuluvan hallituskauden, ja niiden huomioiminen on ollut keskeistä kaikessa päätöksenteossa
ja myös poikkihallinnollisesti.
Arvoisa puhemies! Hyvinvointi-Suomeemme on päässyt
luikertelemaan eriarvoisuutta ja köyhyyttä enemmän
kuin hyvinvointivaltiossa tulisi sitä olla. Tämä hallitus
on käärinyt hihat ja ryhtynyt toimiin näiden
kitkemiseksi. Paljon on saatu aikaan, paljon on tehty toimenpiteitä,
paljon on tullut uutta ajattelua. Kaikkea ei kuitenkaan yhden hallituskauden
aikana saada valmiiksi, mutta seuraava hallitus toivottavasti jatkaa
hyvää kehitystä eriarvoisuuden ja köyhyyden
vähentämiseksi. Hyvä, että oppositiosta
sekä keskusta että vasemmistoliitto ovat hallituksen
kanssa samoilla linjoilla tässä tärkeässä asiassa.
Arvoisa puhemies! Syytös siitä, ettei hallitus olisi
tarpeeksi hyvin ottanut huomioon köyhimpiä, on
aiheeton. Tämä hallitus teki heti kautensa aluksi
historiallisen suuret korotukset työttömyysturvaan,
työmarkkinatukeen, toimeentulotukeen ja asumistukeen. Myös
vasemmistoliitto oli hallituksessa näitä päätöksiä tekemässä.
Historiallisia korotukset olivat siksi, että ne tehtiin samalla,
kun valtiontaloudessa on ollut suuret säästöpaineet.
Tuloerot ovat samalla kaventuneet. Lapsilisäleikkaukset
kohdistuvat vain suurituloisille kompensoivan veromallin myötä. Työttömän
300 euron kuukausiansion suojaosuus on saatu voimaan. Puolison tuloja
toimeentulotuen tarveharkinnassa ei enää huomioida.
Seuraavatkin askeleet on jo otettu tai ainakin askelmerkit on
luotu. Asumistuki laitetaan kokonaisuudessaan remonttiin epäkohtien
poistamiseksi. Tärkeä sosiaalihuoltolaki on saatu
vihdoin etenemään. Siinä on merkittäviä uudistuksia
siihen, että lapsiperheet saavat jatkossa tarvitsemaansa
apua hyvissä ajoin, ei vasta silloin, kun ongelmat ovat
kärjistyneet. Sote-uudistuksen maaliin saattaminen on samoin
ensiarvoisen tärkeää. Eriarvoisuus vähenee
sen myötä, kun kaikille kansalaisille saadaan
heidän tarvitsemansa sosiaali- ja terveyspalvelut riippumatta
siitä, mikä on asuinpaikka tai maksukyky.
Arvoisa puhemies! Suomi on pohjoismainen hyvinvointivaltio.
Kun huomaamme jossakin eriarvoisuutta, on siihen puututtava pikaisesti. Tämä hallitus
aloittaessaan kiinnitti eriarvoistumiskehitykseen huomiota, kääri
hihat ja ryhtyi toimeen sen kitkemiseksi, ja työ jatkuu
yhä. — Kiitos.
Kimmo Kivelä /ps:
Arvoisa herra puhemies! Elinkeinoelämän valtuuskunnan
tuoreimman arvo- ja asennetutkimuksen mukaan noin 70 prosenttia
vastaajista toteaa, että taloudellinen ja sosiaalinen eriarvoisuus
on maassamme kasvanut liian suureksi. Tämä tutkimus
on tehty aikana, jolloin kummatkin vasemmistopuolueet olivat hallituksessa.
Eipä siis ihme, että vasemmistopuolueiden kannatus
on nyt henkitoreissaan ja merkkejä kannatuksen noususta
ei ole. "Sitä saa, mitä tilaa" on hyvä tässäkin
yhteydessä sanoa.
Siviiliammattini pohjalta ymmärrän syvästi
ja läheltä, että hädällä on
aina kasvot. Ei ole vain tilastolukuja. Kaiken takana on aina elävä ihminen,
hänen ainutkertainen ja ainutlaatuinen tarinansa, usein
hiljaisia ihmisiä, jotka eivät pidä melua
elämäntilanteestaan. Hädällä on
kasvonsa. Köyhyys, pienituloisuus ja eriarvoistuminen on
karua todellisuutta. Tässä joukossa on niin pienituloisia
työssä käyviä erityisesti naisvaltaisilta
aloilta, opiskelijoita, työttömiä kuin
eläkeläisiäkin. Huolestuttava ilmiö on
myös akateemisen köyhälistön
ja pätkätyöläisten määrän
kasvu.
Perussuomalaisen ajattelun ytimessä on jokaisen ihmisen
ainutlaatuisuuden ja arvokkuuden korostaminen. "Jokainen ihminen,
jokainen ihmiselämä on arvokas" on puolueemme
tinkimätön tunnuslause. Elämä on
joukkuepeliä. Tarvitsemme yhteisvastuullisuuden ja toinen
toisemme arvostamisen henkeä. Rakentakaamme yhdessä Suomea,
jossa vahvistuisi tulevaisuudenusko.
Edustaja Zyskowicz debatissa moneen kertaan kysyi oppositiolta,
onko tämä Suomi niin huono maa sitten. Ei, Suomi
on ihana maa. Pidetään kiinni tästä hyvästä Suomesta,
ei rapauteta sitä arvovalinnoilla, koska nimenomaan tällaisena
aikana, kun taloudessa on tiukkaa, yhteisen kakun pieneneminen on
todellisuutta, tässä ja nyt kysytään
valmiutta oikeudenmukaiseen jakamiseen.
Sanoin omassa ryhmäpuheenvuorossani iltapäivällä,
että työ on myös ihmisarvokysymys. Monen
kohdalla yhteiskunnallisilla toimenpiteillä synnytetty
työpaikka on todellakin ollut elämänlanka.
Se on mahdollistanut säännöllisyyden
elämänrytmissä, antanut toimeentuloa
ja ennen kaikkea itseluottamusta. Onkin monen kohdalla mahdollistunut
se, että tukitoimenpitein rakentunut työpaikka
onkin sitten jatkunut työpaikkana jossakin toisaalla. Menemättä pitkäksi aikaa
historiaan kauas on valitettavaa, että Ahon hallituksen
aikana romutettiin niin sanottu Urpo Leppäsen työllisyyslaki.
Tuo lakihan mahdollisti työn ja elämän
syrjään pääsyn lukuisille nuorille
työttömille ja pitkäaikaistyöttömille
tukityöpaikkojen kautta.
On välttämätöntä,
että kiinnitetään huomiota vastaisuudessa
oikeudenmukaiseen tulonjakoon ja siihen henkeen, että ketään
ei jätetä. On tärkeää jo
kansakunnan eheyden ja sisäisen turvallisuutemmekin näkökulmasta,
että pidetään huolta ennen kaikkea kaikkein
heikoimmassa asemassa olevista, jokaisesta. Ihmisillä on
keskinäinen kohtalonyhteys. Laulunsanoittajamestari Repe
Helismaan sanoin: "Lyhyt matka on köyhästä rikkaaseen."
Juha Rehula /kesk:
Arvoisa herra puhemies! On ollut suorastaan lyyristä kuultavaa
tänään, miten meitä oppositiossa,
meitä välikysymyksen tehneitä, on opetettu
siinä, miten vaikeat ajat maallamme on, miten meidän
näinä vaikeina aikoina pitää ymmärtää,
että päätöksiä talouden
tasapainottamiseksi pitää tehdä. Kaunis
kiitos pääministerille siitä, että hän
tällä tavalla on meitä oppositiossa koko
tämän päivän opettanut.
Arvoisa herra puhemies! Aikana, jolloin ajat ovat vaikeat, otamme
budjettiesityksen mukaan 4,5 miljardia euroa uutta velkaa ensi vuonna,
ja kun budjetin putsaa niistä kertavaikutteisista lainanottoa
vähentävistä tekijöistä,
tuo summa on vähintään 2 miljardia euroa
suurempi, kun sen katsoo vuoteen 2016, ellei mitään
tehdä. Ei ole kenellekään epäselvää,
missä asemassa ja asennossa meidän valtiontalous
on. Sitäkin tärkeämpää silloin,
kun päätöksiä tehdään
aikana, jolloin on niukkuutta: on kyse arvovalinnoista, on kyse niistä arvoista,
joilla päätöksiä tehdään.
Eräs pahiten pääministerin puheessa
kalskahtanut kohta oli se, kun hän toisessa vastauspuheenvuorossaan
kertoi meille, että nyt pitäisi jättää ideologiat
nurkkaan tilanteessa, jossa pitää pystyä niitä päätöksiä tekemään.
On se kaunista ja hienoa kuultavaa. Hallitus on tehnyt omia arvovalintojaan.
Ei ole tänäänkään jäänyt
mitään epäselvää siitä,
miksi kotihoidon tukea leikataan, tai niin kuin virallinen termi
kuuluu, kannustetaan naisia työelämään
ja pyritään jatkamaan työuria ja pyritään
lyhentämään jaksoja, jotka ollaan oman
lapsen kanssa kotona, niin että työelämään
pääsy olisi helpompaa. Kyse on säästöpäätöksestä,
kyse on leikkauspäätöksestä,
joka vielä todellisuudessa maksaa päivähoitomenojen
kasvuna — jotakin aivan muuta kuin mitä tuolla
ratkaisulla tavoitellaan.
Toinen asia ja ydin on lapsilisät. Tämän
keskustelun jälkeen voisi sen enemmälti käytettyjä puheenvuoroja
vääristelemättä kysyä,
löytyykö tästä salista yhtään
sellaista eduskuntaryhmää, joka on tämän
budjettikirjaan sisältyvän hallituksen esityksen
takana. Lapsilisiä ollaan leikkaamassa ja toisaalta toisinpäin
ollaan väittämässä, että kyllä se
kompensaation kautta hoituu, että tuo leikkaus ei olekaan
totta. Pääministeri omassa välikysymysvastauksessaan,
jokseenkin sanatarkasti lainaten, kehotti niitä, joille
lapsilisäleikkaus aiheuttaa toimeentulo-ongelmia ja -vaikeuksia,
menemään toimeentulotukiluukulle. Olipa varsinainen
kehotus. Joko pääministeri ei ymmärrä tai
ei tiedä sitä perustaa, jolta Suomessa aikanaan
on lapsilisäjärjestelmä luotu, ja toinen asia:
niin kauan kuin minä eduskunta-aikaa muistan, täällä ovat
kaikki puolueet olleet sitä mieltä, että ensisijaisten
etuuksien tason pitäisi olla sellainen, ettei viimesijaista
etuutta, toimeentulotukea, tarvittaisi. Tänään
olemme kuulleet pääministerin suulla: menkää toimeentulotukiluukulle.
Toinen erittäin iso periaatteellinen näkökulma
on se, että etuutta leikataan ja verotuksen kautta kompensoidaan.
Keskusta ei halua sellaista sosiaalipolitiikkaa, jossa etuutta leikataan
ja kompensaatio haetaan verotuksen kautta.
Arvoisa herra puhemies! Edustaja Vehviläisen puheenvuoron
yhtä kohtaa siteeraten, Ismo Alangon sanoin, "kun Suomi
putos puusta, kaikki kävi äkkiä", tässä lähtökohtaisesti
edelleen hyvässä maassa.
Jouko Jääskeläinen /kd:
Arvoisa herra puhemies! Muutama puheenvuoro sitten todettiin, että kaiken
taustalla ovat poliittiset päätökset. Edustaja
Rehula tässä pääsi jo lähemmäksi
itse ydintä: taustalla ovat vaikeat ajat. Juuri näinhän ne
ovat sekä Suomessa että maailmantaloudessa, mutta
silti en käy arvioimaan vain yksittäisiä päätöksiä,
joita on tehty, vaan hieman haluan tarkastella tätä kokonaisuutta.
Syrjäytyminen, sehän on kuin puu, tai sitä voidaan
kuvailla puulla, kaikki lähdemme kasvamaan samasta maaperästä ja
juuresta. Näyttää siltä, että kaikki,
tai melkein kaikki, ovat vielä hyvässä jamassa
alkumetreillä. Neuvolajärjestelmämme
ylläpitää hyvää tasoa
tuossa tärkeässä elämänvaiheessa.
Mutta niin kuin tänään moneen kertaan
olemme todenneet, kaikki puun oksat eivät pääse
kasvamaan täyteen mittaansa. Kun yrittää vähän
ymmärtää tämän keskustelun kokonaisuutta
ja myöskin taustaa, voisi tiivistää sen
ajatukseen: tarvitsisimme eräänlaista neuvoloiden
ketjua halki elämän.
Lapsiköyhyys, miksi se on lisääntynyt?
Sehän on eräs syrjäytymisen elementti.
Tutkijat ovat arvioineet, että varsinkin alemman keskitulon
piiristä on siirrytty lapsiköyhyyden piiriin muun muassa
siksi, että perhetukien suhteellinen merkitys 90-luvun
alun tasosta on heikentynyt. Eli siis henkilöä kohden
laskettu tulo on heikentynyt, ja siksi tätä siirtymistä huonompaan
sosiaaliseen asemaan on jossakin määrin tapahtunut.
Arvoisa puhemies! Näitä elämänmittaisen
kulun neuvoloita tarvittaisiin siinäkin, kun murrosikää lähestyvät
nuoret kokevat entistä enemmän erimuotoista ahdistusta,
tytöt ainakin mitatusti enemmän kuin pojat. On
tosiasia, että tukiverkot raahaavat jäljessä.
Koulupudokkaat jo tunnemme ja tiedostamme, ja siinä hallitus
on tehnyt ansiokkaita päätöksiä tämän
ja ensi vuoden budjettiin. Näihin kohtiin satsataan, nämä ovat
erittäin tärkeitä panostuksia. Voi sanoa,
että 25 vuoden ikä on kriittinen kohta monelle.
Elämänura ei alakaan, menestys ei ole sama kuin
toisilla. Se on ehkä ikäryhmä, johon
erityistä huomiota tarvittaisiin.
Viime päivien uutiset kertovat, että tuhannet nuoret
aikuiset hakevat joka vuosi työkyvyttömyyseläkettä Kelalta.
Kolmella neljäsosalla hakijoista syynä ovat mielenterveysongelmat.
Alle kolmekymppisiä jää työkyvyttömyyseläkkeelle jopa
7—8 henkeä päivässä,
kun muutama vuosi sitten määrä oli 5
nuorta. Tässä on aivan todellinen kohta toimia.
Pitkittyvä työttömyys, heikoimmissa
tulonsaajaryhmissä elävien lähimmäistemme
suurempi sairastavuus, eliniänodotteen jakautuminen hyvinvoinnin
mukaan, juomishakuisuus — nekin kaikki kertovat syrjäytymisestä ja
suomalaisen elämisen tason ja ilon heikkenemisestä.
Todellakin tarvitsisimme tätä elämänikäistä neuvola-,
neuvontajärjestelmää aina seniori-iän
portaille asti, siellähän me tunnemme ajatuksen
seniorineuvoloista. Sehän on mahdollista siellä hyvien neuvojen
keralla silloin, kun kunnat ovat hereillä, ja silloin,
kun niillä on rahaa.
Arvoisa puhemies! Eräs osa tätä suurta
yhteiskunnallista keskustelua on myöskin keskustelu taloudellisen
päätöksenteon luonteesta. Tänä päivänä se
keskittyy, instituutiot ovat entistä suurempia. Jako köyhien
ja menestyjien välillä uhkaa eittämättä kasvaa,
ellei sitten sosiaalisektori sitä, valitettavasti yhä kaventuvilla
resursseillaan, jossakin määrin korjaa. Tavoitteena
pitäisi olla päätöksenteko mahdollisimman
lähellä ihmisiä, pienemmät yksiköt
ja oikeudenmukaisempi aineellisen hyvän jakaminen.
Tarvitsemme laadullisesti oikeita päätöksiä. Merkittävä tekijä on
yritystoiminta, pienyritte-liäisyys, joka juuri korjaa
niitä railoja, joita liian suurissa yksiköissä tapahtuvat
päätökset aiheuttavat. Meidän
markkinajärjestelmämme on syntynyt työllistävien
suoritusten varaan, mutta tänä päivänä lähes
300 000:sta maatalouden ulkopuolisesta yrityksestä alle
10 hengen mikroyrityksiä on 93 prosenttia. Ne työllistävät
kaikista yritysten työntekijöistä neljäsosan, 360 000
työnte-kijää. Pääosa, kaksi kolmasosaa, näistä on yksinyrittäjiä,
joiden määrä on lisääntynyt 50 000:lla.
Tänään kannattaa miettiä sitä,
että nuo yksinyrittäjät tarvitsisivat
rinnalleen toisia tekijöitä. Tämä on
eräs tärkeä näkökulma
tämän päivän välikysymykseen;
juuri työpaikka luo turvallisuutta ja toivoa yksilölle,
perheelle ja koko yhteisölle ja tuo kestävimmän
avun tämän päivän vaikeaan kysymykseen.
Toinen varapuhemies Anssi Joutsenlahti:
Ja sitten ministeri Räty puhujakorokkeelta. Vai riittääkö 2
minuuttia? — No, sitten 2 minuuttia sieltä paikalta.
Sosiaali- ja terveysministeri Laura Räty
kiitoksia, arvoisa puhemies! — Täällä on
kysytty, tietääkö tämä hallitus,
että Suomessa on pienituloisia ja heikossa asemassa olevia
ja köyhiä. Vastaus on, että todellakin
tietää. (Kauko Tuupainen: Hyvä asia!)
Siksi tämän hallituksen painopistealue on köyhien, syrjäytyneiden
ja pienituloisten aseman parantaminen sekä eriarvoisuuden
vähentäminen. Mutta juuri niin kuin edustaja Rehula
sanoi, me olemme erittäin vaikeassa taloudellisessa tilanteessa, ja
aivan niin kuin myös oppositio on edellyttänyt,
myös vaikeita taloudellisia päätöksiä on
pitänyt tehdä. Ja kun niitä päätöksiä olemme
tehneet, olemme kiinnittäneet erityistä huomiota
siihen, että ne eivät kohdistu kaikkein heikoimmassa
asemassa oleviin. Tämä on linja, jota aiomme edelleen
jatkaa.
Edustaja Jääskeläinen nosti esille
erittäin tärkeän asian äsken
puheenvuorossaan. Työkyvyttömyyseläkkeelle
siirtyy joka päivä aivan liian moni nuori mutta
myös keski-ikäinen ja vanha. Tästä syystä hallitus
on antanut 11. päivä syyskuuta eduskunnalle esityksen
siitä, että ennen työkyvyttömyyseläkkeelle
siirtymistä tulisi jokaisen henkilön kohdalla
selvittää vielä mahdollisuudet kuntoutukseen
ja paluuseen työelämään siksi,
että näemme, että työelämästä syrjäytyminen
nuorena, keski-ikäisenä tai vanhana on sekä yhteiskunnallisesti
merkittävä ongelma että myös
kyseisen ihmisen terveyden ja hyvinvoinnin kannalta erittäin
merkittävä ongelma.
Merja Mäkisalo-Ropponen /sd:
Arvoisa puhemies! Välikysymyksessä esille
nostettu asia on tärkeä, ja mielestäni
on hyvä, että eriarvoisuudesta ja köyhyydestä keskustellaan.
Väite siitä, ettei hallitus ole tehnyt asialle
mitään, on kuitenkin kovin outo. Eriarvoistumisen
lisääntyminen on tapahtunut maassamme viimeisen
yli 20 vuoden aikana jopa niin voimakkaasti, että osa tutkijoistakin
on puhunut Suomen olevan etenemässä kohti luokkayhteiskuntaa.
Myönteistä kuitenkin on se, että eriarvoistumiseen
liittyvä yli 20 vuotta kestänyt tuloerojen kasvu
on nyt lopultakin pysähtynyt. Tuloerot ovat kaventuneet
kaksi vuotta peräkkäin. Tämä ei
poista sitä tosiasiaa, että suomalaisista noin
13 prosenttia on tilastoitu köyhiksi. Köyhiä arvioidaan
olevan noin 700 000. On kuitenkin kummallista väittää,
että se olisi nykyisen hallituksen syytä, sillä pienituloisuus
ei tilastojen mukaan ole kuitenkaan lisääntynyt
määrällisesti.
Tuloerojen kaventuminen on tärkeää terveyserojenkin
kaventumisen näkökulmasta, sillä tutkimusten
mukaan sosioekonomiset erot selittävät sairastavuutta
huomattavan paljon. Köyhillä ei ole varaa elää terveellisesti.
Kunnat ovat lisäksi karsineet ennalta ehkäiseviä,
terveyttä edistäviä, kuntouttavia toimintoja,
ja näiden ei-lakisääteisten toimintojen
karsiminen on satuttanut eniten vähävaraisia kuntalaisia.
Valmistellessani tätä puheenvuoroa listasin hallituksen
tekemiä päätöksiä,
jotka ovat tähdänneet köyhyyden ja eriarvoistumisen
vähentymiseen. Löysin niitä kymmenittäin.
Valitettavasti heikko taloudellinen tilanne ja työttömyys
ovat lisääntyneet niin paljon, että näiden
toimenpiteiden vaikutukset eivät ole olleet niin nopeita
kuin olisimme toivoneet. Kuitenkin pitkästä myönteisten
päätösten listasta haluan mainita esimerkiksi
perusturvan — työttömyysturvan työmarkkinatuen,
toimeentulotuen ja asumistuen — korotukset, jotka osaltaan
ovat olleet merkittäviä päätöksiä.
Lisäksi voimaan on tullut sovitetun työttömyysetuuden
300 euron suojaosa, asumistukeen on tulossa samanlainen suojaosa
sekä muita parannuksia ensi vuonna. Kyllä nuorisotakuukin
on merkittävä uudistus. Vaikka oppositio yrittää vähätellä tämän
uudistuksen merkitystä, niin tosiasia on, että ilman
nuorisotakuuta nuorten tilanne olisi nykyistä huomattavasti
huonompi. Lisäksi kuntakokeilu on monessa kunnassa toiminut
hyvin pyrittäessä työllistämään
pitkä-aikaistyöttömiä, mutta kunnat ovat hyvin eri tavoin
hyödyntäneet kuntakokeilun tarjoamia mahdollisuuksia.
Jo tehtyjä tai ensi vuonna käynnistyviä merkittäviä työttömyyden
ja köyhyyden vähentämiseen tähtääviä uudistuksia
ovat muun muassa nuorten aikuisten osaamisohjelma, opintotuen indeksiin
sitominen, työvoimanpalvelukeskustoiminnan laajeneminen
koko maahan sekä ammatilliseen kuntoutukseen pääsyn
helpottaminen. Erityisesti nuorten kuntoutukseen pääsemistä on
helpotettu. Myös peruskoulun kehittämiseen ja
luokkakokojen pienentämiseen tähtäävät toimenpiteet
sekä uusi oppilashuoltolaki edistävät
lasten ja nuorten tasa-arvoisten oppimisedellytysten mahdollisuuksien
luomista. Nämä olivat vain muutamia esimerkkejä hallituksen
tekemistä hyvistä päätöksistä.
Arvoisa puhemies! Toimivat, riittävät ja kaikkien
saatavilla olevat julkiset palvelut ovat eriarvoistumisen vähentämisen
kannalta merkittäviä toimenpiteitä. Siksi
sote-uudistus on saatava toteutumaan, ja siksi ensi viikolla lähetekeskustelussa
oleva uusi sosiaalihuoltolaki on niin tärkeä.
Ennalta ehkäisevien sekä terveyttä ja
hyvinvointia edistävien palveluiden on aina oltava ensisijaisia,
ja tähän sosiaalihuoltolaki ohjaa nyt kuntia.
Kuntia velvoitetaan järjestämään
erityisesti lapsiperheiden ja nuorten ennalta ehkäisevät
ja varhaisen puuttumisen palvelut kuntoon.
Meillä kaikilla on toivottavasti yhteinen huoli köyhyyden
lisääntymisestä yhteiskunnassamme. Minäkin
olen erityisen huolissani köyhistä eläkeläisistä.
Mielestäni on suuri vääryys, että Suomessa
on tällä hetkellä kansaneläkkeellä olevia ikäihmisiä,
jotka joutuvat todellakin tinkimään jopa lääkkeistä ja
ruuasta. Olenkin pahoillani välikysymyksen esittäjien
tavoin siitä, ettei takuueläkkeen 10 euron tasokorotus
toteutunut. Monelle eläkeläiselle 10 euroa olisi
ollut iso raha. — Kiitos.
Kauko Tuupainen /ps:
Arvoisa puhemies! Tärkein köyhyydenpoistamisväline
on onnistunut talous- ja työllisyyspolitiikka. Kuinka hallitus
on siinä onnistunut, sen jätän kaikkien
läsnä olevien harkittavaksi. Mielestäni
hallitus ei ole siinä onnistunut. Miksi? Siksi, että talouspoliittisesti
Suomi lähenee niin sanottua suoritustilaa. Jos maamme kuuluisi
osakeyhtiölain piiriin ja työttömyys
pahenee joka kuukausi, olisi suoritustila hyvinkin lähellä.
Ykkösasia työttömyyden hoitoon on
uusien työpaikkojen aikaansaaminen. Valtiovarainministeriön
johtava virkamies Martti Hetemäki totesi järjestämässäni
talousseminaarissa Jyväskylässä viime
keväänä, että 1 prosenttiyksikön
työttömyyden lasku merkitsee yhteiskunnalle lähes miljardin
euron säästöä. Talouspoliittisesti
Suomi velkaantuu jatkuvasti lisää, onhan valtionvelan
määrä ensi vuoden lopulla vähintään
102 miljardia euroa eli yli 19 000 jokaista suomalaista kohden.
Hallituksen olisi syytä pohtia myös sosiaalisen
syrjäytymisen syitä, kuten köyhyys, terveyden
huonontuminen, asunnottomuus, ylivelkaantuminen ja äsken
mainitsemani työttömyys. Kun näitä ongelmia
kasaantuu yhdelle ihmiselle riittävästi, on seurauksena
syrjäytyminen.
Arvoisa puhemies! Työttömiä on Suomessa työllisyyskursseilla
olevat mukaan lukien yli 400 000. Tutkimuksen mukaan heidän
taloudellinen asemansa on viimeisten viidentoista vuoden aikana
heikentynyt merkittävästi. Työttömien
peruspäiväraha on jäänyt jälkeen
25 prosenttia ja toimeentulotuki 30 prosenttia yleisestä ansiotason
kehityksestä.
Työeläkkeellä olevia suomalaisia
on tällä hetkellä noin 1,5 miljoonaa.
Heidän toimeentulonsa on viimeisten vuosien aikana merkittävästi
laskenut. Viimeisten viidentoista vuoden aikana ovat palkat nousseet
70 prosenttia mutta työeläkkeet vain 34 prosenttia,
eli jälkeenjääneisyys on 36 prosenttiyksikköä.
Jälkeenjääneisyyttä lisää hallituksen
päätös leikata eläkeläisten
eläkeindeksiä 75 prosenttia, mikä aiheuttaa
noin 270 miljoonan euron loven eläkkeisiin yksityisten
eläkeyhtiöiden osalta. Valtio ei hyödy
tästä leikkauksesta yksityisten eläkeyhtiöiden
osalta senttiäkään. VERin eli Valtion
Eläkerahaston osalta säästöä on
vajaa 50 miljoonaa euroa.
Oletteko tiedostaneet, miksi Suomen leipäjonot pitenevät?
Totean, että leipäjonojen taustalla on vallitseva
köyhyys, mikä on häpeäksi jonossa oleville,
häpeä Suomelle ja häpeä meille
kaikille. Tämä häpeä on poistettava
vain poistamalla vallitseva köyhyys maastamme.
Arvoisa puhemies! Olen esittänyt "vanhassa elämässäni"
erään vielä hallituksessa olevan puolueen
puoluekokouksessa 6.—9. kesäkuuta 1996 eli 18
vuotta sitten seuraavaa: "Esitän, että Suomessa
siirrytään riittävän pitkällä aikajänteellä kansalaispalkkaan,
jonka suuruus olisi 1 000—5 000 markkaa
kuukaudessa. Palkka olisi saajalleen verotettavaa tuloa, ja sitä maksettaisiin
kehdosta hautaan. Siirtymäkauden jälkeen, esimerkiksi
vuonna 2015, kansalaisilta poistuisivat sellaiset nykymuotoiset
sosiaaliset edut kuin lapsilisät, opintotuet, asumistuet
ja niin edelleen. Kansalaispalkkaan tarvittavat miljardit saataisiin
kokoon lähinnä nykyisen kaltaisen luukkutoiminnan
poistumisen aiheuttamista säästöistä." — Näin
siis puhuin kesäkuussa vuonna 1996. Kansalaispalkka-ajatusta
tulisi mielestäni ottaa esille vaikkapa tulevissa ensi
kevään hallitusneuvotteluissa. Olen ymmärtänyt,
että kansalaispalkka saa tänä päivänä kannatusta
muutamista puolueista, joskin eri nimikkeellä. Siksikin sen
käyttöönottoa kannattaisi pohtia.
Arvoisa puhemies! Lopuksi vielä muutama sana omaishoidosta.
Omaishoidon tuella tehdyn hoitotyön laskennallinen arvo
on tällä hetkellä noin 1,7 miljardia
euroa vuodessa. Kustannukset omaishoidosta ovat noin 450 miljoonaa
euroa, ja näiden lukujen valossa totean, että omaishoidon tuki
vähentää julkisia palvelumenoja noin
1,3 miljardia euroa vuodessa. Kysynkin: eikö olisi oikein
ja kohtuullista, että omaishoidon tukea maksettaisiin kaikissa
Suomen kunnissa kaikille omaishoitajille? Tämä onnistuu
parhaiten Kelan kautta, mitä Kelan johtokin puoltaa.
Arvoisa puhemies! Kannatan edustaja Kimmo Kivelän tekemää epäluottamuslausetta.
Terhi Peltokorpi /kesk:
Arvoisa puhemies! Kataisen hallitusohjelmaan oli kirjattu: "Suomessa
kaikki ovat samanarvoisia sukupuolesta, iästä,
alkuperästä, kielestä, uskonnosta, vakaumuksesta,
mielipiteistä, terveydestä, vammaisuudesta, seksuaalisesta
suuntautumisesta tai muusta henkilöön liittyvästä syystä riippumatta."
Stubbin hallituksen ohjelmaan on kirjattu, että se jatkaa
Kataisen hallituksen ohjelmaa. Ja edelleen: "Hallitus jatkaa työtä köyhyyden,
syrjäytymisen ja eriarvoisuuden vähentämiseksi. Työn
ja sosiaaliturvan yhteensovitusta parannetaan työnteon
kannattavuuden parantamiseksi ja työllisyysasteen nostamiseksi.
Hallitus kiinnittää huomiota ja arvioi lainsäädäntötyössä ja
päätöksenteossa perheiden, erityisesti
lapsiperheiden, asemaa."
Arvoisa puhemies! Suomalaisten terveys ja hyvinvointi sekä elämän
puitteet ovat keskimäärin aiempaa paremmat. Valtaosa
kansalaisista voi hyvin ja voi toteuttaa arjessa monipuolisesti itseään
ja elää täysipainoista elämää.
Suomi ei ole siis surkea maa, ei missään tapauksessa.
Samaan aikaan kuitenkin hyvinvoinnin ja terveyden jakautuminen väestössä on
yhä epätasa-arvoisempaa ja eriarvoisempaa. Eriarvoisuus
ilmenee niin alueellisesti kuin esimerkiksi kaupunkien sisällä.
Esimerkiksi meillä täällä Helsingissäkin
alueittainen eriarvoisuus on aivan liian voimakasta.
Eri sosioekonomisten ryhmien välillä lähes kaikilla
hyvinvoinnin ja terveyden osa-alueilla on nähtävissä eriarvoisuutta.
Eriarvoisuus ilmenee myös kykynä ja mahdollisuutena
käyttää hyödykseen oman elämäntilanteen
parantamiseksi tarkoitettuja kaikille kuuluvia palveluja ja etuisuuksia.
Tässä aiemmassa keskustelussa ministerit ovat
tuoneet esille sitä, että palvelut ovat tärkeitä ja
erityisesti heikosti toimeentuleville ihmisille ne ovat tärkeitä.
Olen tästä täsmälleen samaa
mieltä, mutta muistuttaisin kuitenkin siitä, että köyhyys
ja huono-osaisuus syrjäyttävät hyvin
monella tavalla ja ne syrjäyttävät osan
ihmisistä myös palvelujen käytöstä.
He eivät osaa hakeutua palvelujen piiriin välttämättä eivätkä osaa vaatia
niitä oikeuksia. Hyvin toimeentulevat ihmiset monesti käyttävät
enemmän myös palveluja, koska he tietävät
niistä ja osaavat käyttää niitä.
Matala sosioekonominen asema näkyy tulojen pienuutena,
puutteena jokapäiväisen elämän aineellisissa
tekijöissä, kädestä suuhun elämisenä ja
varsin usein myös ongelmina arjen hallinnassa. Mitä se
arjen hallinta sitten on? Arki voi olla monesti kaaosta, jos se
ei ole hallinnassa, kaaosta, josta yritetään selviytyä vain
päivästä toiseen näkemättä minkäänlaista
valoa putken päässä. Koulutus, ammatti
ja asema työelämässä on monesti
keskimääräistä heikompi, edellytykset
pärjätä elämän kilparadalla
ovat huonot.
Kaikilla sosioekonomisilla tekijöillä on siis yhteys
hyvinvointiin, terveyteen ja kokonaisuutena elämänlaatuun.
Ei kukaan huvikseen seiso leipäjonoissa, ei kukaan huvikseen
jätä lääkkeitä ostamatta,
ei kukaan huvikseen tule poliitikolle kertomaan, että kuule,
minä en voinut mennä ostamaan niitä lääkkeitä Malmin
apteekista, koska minulla ei ollut rahaa bussilippuun. On pakko kysyä:
olemmeko me osa kadottaneet yhteyden tähän todellisuuteen,
jota moni suomalainen tänä päivänä elää?
Arvoisa puhemies! Hallituspuolueet eivät näytä havaitsevan
kaikkia näitä ongelmia, tai vaikka ongelmat on
puheiden tasolla havaittu, teot ovat olleet liian vähäisiä.
Ministerit ja hallituspuolueiden kansanedustajat ovat esimerkiksi puolustaneet
täällä salissa lukuisia kertoja viimeisten
viikkojen aikana lapsilisäleikkausta ja sitä korvaamaan
luotua verovähennystä kertomalla sen kohdistuvan
pieni- ja keskituloisiin, vaikka tämä ei edes
pidä paikkaansa. Tänään pääministeri
ja sosialidemokraatit ryhmäpuheenvuorossaan ovat kertoneet
toimeentulotuen korvaavan lapsilisäleikkauksen pienituloisille
perheille. Toimeentulotuen pitäisi kuitenkin olla viimesijainen
etuisuus. Ensisijaista pitäisi olla, että perusturva
on kunnossa ja jokaisella suomalaisella olisi mahdollisuus ja oikeus
päästä työn syrjään
kiinni ja pärjätä työtä tekemällä.
Keskustan puheenjohtaja Juha Sipilä on esittänyt
alueellista perustulokokeilua. Malli mahdollistaisi myös
sirpaleisen työn ja sosiaalietuisuuksien paremman yhteensovittamisen
ja vahvistaisi siten kykyä ponnistaa epätoivoisestakin
elämäntilanteesta ulos. Kokeilu pitäisi
aloittaa mahdollisimman pian, kun sille näyttää nyt
löytyvän myös eduskunnasta tukea yli
puoluerajojen.
Risto Kalliorinne /vas:
Arvoisa puhemies! Vasemmistolle köyhyyden kitkeminen
ja eriarvoisuuden vähentäminen ovat aatteellinen
perusta, jonka varaan koko liike rakentuu. Vasemmisto onkin pitänyt
pienituloisten puolta jo yli sadan vuoden ajan ja saanut aikaan
yhteiskunnallisen kehityksen, jonka avulla koko kansa on päässyt koulutuksen
ja terveydenhuollon piiriin ja äärimmäinen
köyhyys ja nälkä on pitkälti
kitketty maastamme. Tämän historian tiedostaen
ei ole ollenkaan ihmeellistä, että vasemmistoliiton
hallitustaival päättyi keväällä 2014,
koska emme suostuneet hyväksymään kaikista
pienituloisimpiin kohdistuvia indeksileikkauksia. Periaatteemme
eivät tälläkään kertaa
olleet myytävänä.
Tällä viikolla vasemmistoliitto ja keskusta ovat
tehneet hallitukselle välikysymyksen eriarvoistumisesta
ja pienituloisten asemasta, ja olemme saaneet sen tänne
saliin keskusteltavaksi. Tämän kautta halusimme
tuoda esille huolemme pienituloisten tilanteesta ja yritämme
saada aikaan muutosta inhimillisempään suuntaan.
Itse haluan nostaa esille kolme erilaista eriarvoisuuteen liittyvää ilmiötä eli
pienituloisimpien toimeentuloon kohdistuvat indeksileikkaukset,
joista tänään on puhetta riittänytkin,
lasten harrastusmaksujen nousemiseen liittyvän perheiden
eriarvoistumisen, josta ei olla puhuttu, ja pörssipomojen
ahneet ja kohtuuttomat palkitsemisjärjestelmät,
jotka aina ansaitsevat oman sijansa keskus-telussa.
Arvoisa puhemies! Hallituksen kehyspäätösten
seurauksena kaikkein pienituloisimpien asemaa heikennetään.
Työttömiltä, eläkeläisiltä ja opiskelijoilta
leikataan indeksistä iso osa pois. Tämä tarkoittaa
sitä, että hintojen nousua ei korvata täysimääräisesti
etuisuuksissa eli perusturvaa leikataan. Kun tämän
päälle tulevat vielä lapsilisäleikkaukset,
erityisesti pienituloiset perheet joutuvat nyt maksamaan kovan hinnan.
Myös lääkkeiden Kela-korvauksista leikataan.
Pahimmillaan kaikki nämä leikkaukset kumuloituvat yhteen
pienituloiseen lapsiperheeseen tavalla, jota ei voi hyväksyä.
Syksyn budjettiesityksessä mukana olevat monimutkaiset
uudet verovähennysjärjestelmät ovat vain
epätoivoinen yritys lepytellä leikkauksista tuohtuneita
kansalaisia, mutta ne eivät korvaa pienituloisille aiheutuvia menetyksiä.
Arvoisa puhemies! Yksi ilmiö nykyajassa on lasten ja
nuorten syrjäytyminen harrastuksista, joka on yllättävän
laaja yhteiskunnallinen asia. Lähtökohtaisesti
jokaisella lapsella tulisi olla yhtäläiset mahdollisuudet
harrastaa, mutta liian usein käy niin, ettei vähävaraisten
lapsiperheiden tai yksinhuoltajien lapsilla ole mahdollisuutta itselleen
mieleiseen harrastukseen. Tutkimusten perusteella kustannuksien
nousu on ollut viimeisen kymmenen vuoden aikana nopeaa, ja nykyisin
harrastuskulut alkavat olla liian korkeita jo keskituloisille työssä käyville
perheillekin. Harrastuksista syrjäytyminen uhkaa yhä useampia
suomalaisia lapsia ja nuoria.
Perheen taloudellisen aseman ei pitäisi määritellä lapsen
harrastamista. Lapsille on annettava tasavertainen mahdollisuus
löytää paikkansa usein niin kovin karussa
maailmassa. Hyvä harrastus voisi olla ratkaisevan tärkeä asia
lapsen tai nuoren kehitykselle, ja siksi raha ei saa olla harrastamisen
este.
Arvoisa puhemies! Kolmantena ja viimeisenä ilmiönä haluan
nostaa esille Suomessa sen, että ahneutta puhtaimmillaan
edustavat eri osakeyhtiöiden johtajien hillittömät
bonus- ja optiojärjestelmät. Yhtiöiden
johtajien bonus- ja optiojärjestelyt on kansalaisten piirissä koettu
täysin kohtuuttomina, koska palkkioista päätetään
pienessä piirissä ja varsinaisen palkan päälle
maksettavien bonusten taso nousee usein aivan käsittämättömän
korkealle tasolle. Samanaikaisesti ylimmän johdon palkitsemisjärjestelmien
yleistymisen kanssa on työmarkkinoilla kaikilta työntekijöiltä edellytetty
malttia palkkaneuvotteluissa ja onkin tehty lähes nollatason
tai oikeastaan miinusmerkkisiä yleisiä työehtosopimuksia.
Poliitikot ja elinkeinoelämä ovat perustelleet
palkkamalttia muun muassa julkisen talouden velkaantumisella ja
teollisuuden kilpailukykyongelmilla, mutta pörssipomoja
nämä tekijät eivät näytä koskettavan
ollenkaan. Pörssipomojen palkkiot eivät ole missään
linjassa yhteiskunnallisen tilanteen kanssa, ja lainsäätäjien
on tehtävä kaikki mahdollinen kohtuuttomuuksien
karsimiseksi.
Arvoisa puhemies! Lopuksi minäkin haluan esittää kannatukseni
edustaja Hännisen epäluottamuslause-esitykselle.
Harri Jaskari /kok:
Arvoisa puhemies! Olen kaikkien edellisten puhujien kanssa
täsmälleen samaa mieltä siitä,
että tämä nykymeno ei voi jatkua, liittyen
siihen, että meillä on 350 000 työtöntä.
(Inkeri Kerola: 450 000!) — Niin, se on eri tulkintojen
mukaan 350—450 000. Sanotaan myöskin,
että noin miljoonaa suomalaista koskee lähipiirin
kautta työttömyys. — Alle 28 000 vapaata
työpaikkaa oli tietyn viime tulkinnan jälkeen.
Kaikki me tiedämme myöskin, että suuri kuilu
köyhyyden ja toimeentulon välillä on
se, onko töissä vai ei. Sitten tietysti keinokysymykset
varmasti meillä, eri osapuolilla, eri henkilöillä,
eri kollegoilla, eroavat.
Tosiasia oman näkökulmani puolesta on se, että maailma
on ihan ratkaisevasti muuttunut. Meillä täytyy
olla ihan erilaiset toimenpiteet suomalaisen työllisyyden
ja sitä kautta köyhyyden vähentämiseksi.
Hyvänä esimerkkinä voi sanoa vaikka sen,
että nerous on nykyään niin paljon halvempaa
maailmalla kuin mitä se oli vielä vuosikymmen
sitten. Meillä on puoli miljoonaa turkkilaista Turkin yliopistoissa,
jotka ovat erittäin osaavia ja tekevät työt
kenties neljäsosalla siitä hinnasta, millä Suomessa
tehdään. Meidän täytyy vain
olla parempia. Meillä on miljoonia kiinalaisia, jotka tekevät
erittäin hyvää työtä.
Me emme ole missään omassa lieriössämme,
vaan meidän täytyy muuttua myöskin ajan
myötä ja olla tietyllä tavalla sekä yksilöinä että yhteisönä huomattavasti
nykyistä terhakkaampia näkemään,
mitä maailmassa tapahtuu ja miten me voimme koko Suomena
pärjätä.
Meidän täytyisi ottaa mallia siitä,
mitenkä joissakin maissa asiat on pystytty hoitamaan, ja katsoa,
olisiko meillä jotain opittavaa. USA:ssa on mielenkiintoisia
vertailuja vaikka siitä, miksi yhtäkkiä niinkin
mahtava kaupunki kuin Detroit on lähes tuhoutumassa työllisyyden
osalta ja joku toinen kaupunki on menemässä eteenpäin. Tai
siitä, miksi ihmeessä Tanskassa on pystytty pitämään
huomattavasti parempi työllisyysaste, samoin kuin Saksassa.
Se ei ole vain heidän ehkä yritystensä paremmuutta,
vaan se on myöskin järjestelmän parempaa
toimivuutta verrattuna siihen, mitä meidän puolella
on.
Minä voin jopa tehdä väitteen, että tällä hetkellä meillä ei
ole sellaista tekemisen kulttuuria, joka kannustaisi riskinottoon,
sellaista, joka kannustaisi tietynlaiseen uuden tekemiseen, ja myöskin
meidän täytyisi miettiä täällä eduskunnassa,
miten me saisimme sellaisen aikaiseksi, joka aidosti rupeaisi luomaan
uutta työtä. Vaaranahan on se, että yhä useampi
ihminen on vaarassa pudota julkisen talouden varaan, nyt jo ihan liikaa,
mikä näkyy sitten sekä valtiontaloudessa että myöskin
näinä kiristyksinä joka puolella. Meillähän
ei olisi mitään tarvetta, jos meillä olisi työllisyysaste
huomattavasti nykyistä korkeampi.
Voi sanoa, että jos emme tee nyt pikkuhiljaa jotain
radikaalimpia valintoja, olemme silloin passiivisia tulevaisuuden
suhteen. Niin kuin Peter Drucker taisi sanoa, suurin vaara ei ole
itse epävakaus vaan toimiminen siinä tapauksessa
eilisen logiikalla. Mielestäni me toimimme eilisen logiikalla
siinä, miten me yritämme ratkaista näitä asioita,
jolloin voisi olla vaikka kaksi asiaa, joista meidän pitäisi
paljon vakavammin puhua.
Meidän pitäisi puhua koko työn käsitteestä paljon
vakavammin. Meidän ei pitäisi puhua enää epätyypillisistä työsuhteista,
vaan yleensä siitä, miten päästään
työelämään kiinni, minkälaisia
työuria tehdään, miten joustetaan sosiaaliturvan
ja työn tekemisen välillä. Meillä on
tällainen vanhakantainen käsitys koko siinä asiassa, jolloin
meidän pitäisikin puhua kenties kannustavasta
perustulosta tai perustilistä. Minä näen,
että jos sellainen malli kannustaa siihen, että istutaan sohvalla,
niin se ei ole malli, joka voi yhteiskunnassa toimia, mutta jos
se kannustaa miettimään uusia ratkaisuja, tilanne
on erilainen.
Samoin meidän pitää puhua yrittäjistä ja
yrittäjien sosiaaliturvasta, koska sieltä ne työpaikat tulevat.
Voisimmeko me pikkaisen alentaa sitä kynnystä,
millä innostetaan miettimään uutta ja kenties
yrittämään ja työllistämään?
Nyt yrittäjät ovat sosiaaliturvan ulkopuolella,
ja me vain katsomme vierestä, kun nämä henkilöt
yrittävät tehdä työpaikkoja
tänne Suomeen.
Puhetta oli ryhtynyt johtamaan ensimmäinen
varapuhemies Pekka Ravi.
Hanna Tainio /sd:
Arvoisa herra puhemies! Merkittävin suomalaisia hyvä-
ja huono-osaisiin jakava tekijä on työttömyys.
Pitkittyneen työttömyyden aiheuttamat toimeentulo-ongelmat
tuovat usein mukanaan myös terveyttä haittaavia elintapoja,
mikä taas lisää sairastavuutta ja lyhentää elinikää.
Meillä Suomessa erityinen ongelma on, että terveydenhuoltojärjestelmämme, jonka
tehtävänä pitäisi olla terveyserojen
tasaaminen, todellisuudessa kasvattaa niitä entisestään.
Terveyspalvelujen saatavuus on parempi työterveyshuollossa
kuin terveyskeskuksissa, joihin työelämän
ulkopuolella olevat joutuvat jonottamaan. Myös kuntien
väliset erot kansalaisten terveydessä sekä hoitoon
pääsyssä ovat olleet pitkään
tiedossa.
Kysymys on hyvin vakavasta asiasta, ja tämän
hallitus on tiedostanut. Tämän kauden jättihanke,
sote-uudistus, on parhaillaan lausuntokierroksella, ja laki tulee
eduskuntaan tänä syksynä. THL:n tuoreessa
asiantuntija-arviossa todetaan muun muassa, että uudistus
luo edellytyksiä "parantaa peruspalvelujen saatavuutta
ja saavutettavuutta" ja "suunnata voimavaroja uudel-leen erityistason
palveluista perustason palveluihin". Uusilla sote-alueilla tulee
olemaan lain toimeenpanosta erittäin suuri vastuu. Terveyskeskuspalvelujen
saatavuus on turvattava kaikille tasavertaisesti, ja suuri laatuero
työterveyspalveluihin pitää saada kapenemaan.
Erityisen tärkeää on, että sosiaali-
ja terveydenhuolto saadaan toimimaan saumattomasti yhdessä,
jotta moniammatillista tukea voidaan tarjota sitä tarvitseville.
Sote-uudistus ei voi ratkaista kaikkia ongelmia, mutta hallitus
on tehnyt paljon muutakin. Eduskuntaan pian tuotava sosiaalihuoltolaki
tulee monella tapaa mullistamaan sosiaalihuollon kenttää ja
varsinkin lasten ja nuorten tukitoimia. Lapsille ja lapsiperheille
tullaan jatkossa tarjoamaan matalan kynnyksen palveluita, joilla
perheitä voidaan tukea hyvissä ajoin, ilman lastensuojelun
asiakkuutta. Perheiden arjen sujumista voidaan helpottaa kotipalveluilla,
joita tullaan uuden lain myötä oleellisesti lisäämään.
Kotipalveluun panostamista on toivottu asiantuntijain taholta jo
pitkään, mutta vasta nyt meillä on hallitus,
jolla riittää rohkeus tämän
toteuttamiseen.
Hallitus on myös panostanut oppilaiden tukeen perusopetuksessa.
Viime kuun alussa astui voimaan oppilas- ja opiskelijahuoltolaki,
jonka perusteella oppilailla on nyt todellakin oikeus saada niitä kuraattori-
ja psykologipalveluita, joita tähän asti on kunnissa
laiminlyöty. Myös tämä laki
vastaa asiantuntija- ja tutkimustietoon, jonka mukaan eriarvoisuus
usein alkaa tai vähintäänkin syvenee
peruskoulun aikana. Lisäksi ensi vuoden budjetissa perusopetuksen
ryhmäkokoja pienennetään ja koulupudokkaiden
tukemiseen, erityisoppilaiden aseman parantamiseen sekä perusopetuksen
laadun kehittämiseen tulee lisärahaa.
Heikko työllisyystilanne on tällä kaudella
ollut yleiseurooppalainen ilmiö. Vaikeassa taloustilanteessa
olemme tasapainoilleet velkaantumisen sekä menojen leikkaus-
ja verojen korotuspaineiden välissä. Hallitus
on kuitenkin löytänyt rahaa muun muassa liikenne-
ja infrahankkeisiin ja pk-yritysten tukemiseen sekä kannustinloukkujen
purkamiseen esimerkiksi työttömyysturvan ja asumistuen
suojaosuuksien muodossa. Erityisen merkittäviä ovat
työttömien palvelujärjestelmään
tehtävät muutokset. Me tiedämme, että työttömyys
ei tapa, mutta pitkäaikaistyöttömyys
on se, joka aiheuttaa syveneviä ongelmia ja eriarvoisuutta.
Nuorisotakuu on osoittautunut tehokkaaksi keinoksi nimenomaan nuorten
pitkäaikaistyöttömyyden hillitsemisessä.
Sosiaalihuoltolain myötä saadaan lisäksi
voimaan nuorisopalvelutakuu, jonka myötä voidaan
omatyöntekijän ja sosiaalisen kuntoutuksen avulla
auttaa niitä nuoria, joille pelkkä nuorisotakuu
ei ole riittävä tuki.
Arvoisa puhemies! Irtopisteiden ja pikavoittojen kalastelun
sijasta hallitus on sosialidemokraattisten ministereiden johdolla
tehnyt joukon historiallisia uudistuksia, joiden vaikutukset tulevat
ulottumaan paljon ensi kevättä kauemmaksi. Sote-uudistuksella,
sosiaalihuoltolailla, opiskelija- ja oppilashuollolla, nuorisotakuulla
ja moniammatillisella työttömien yhteispalvelulla parannetaan
palvelujärjestelmää, huomioidaan yksilön
omat näkemykset aikaisempaa paremmin ja kaadetaan vuosikymmeniä vanhoja
raja-aitoja eri alojen viranomaisten väliltä.
Tällä tavoin luodaan palvelujärjestelmä,
joka pystyy tarjoamaan oikeanlaista tukea ja pitkällä tähtäimellä vähentämään
eriarvoisuutta sen lisäämisen sijaan.
Pirkko Ruohonen-Lerner /ps:
Arvoisa puhemies! Näin aluksi haluan ottaa esille itselleni hyvin
tärkeän asian, josta olen keskustellut paljon
erilaisissa tilaisuuksissa ikääntyvän
väestön kanssa. Olen kohdannut erityisesti yksinäisiä ikääntyneitä naishenkilöitä,
joiden eläketulot ovat niin pieniä, että he
eivät kykene ostamaan edes lääkärin
heille määräämiä lääkkeitä.
Tätä vasten on käsittämätöntä,
kuinka meillä Suomessa voi olla joillakin kansalaisryhmillä jättieläkkeitä.
Olen ottanut tämän eläkeasian, näiden
jättieläkkeitten ongelman, esille jo edellisellä kaudella.
Tuolloin esitin ministeri Rehulalle kysymyksen siitä, eikö Suomessa
olisi jo korkea aika ottaa käyttöön eläkekattojärjestelmä,
joka naapurimaassamme Ruotsissa toimii erityisen hyvin. Tämä eläkekattojärjestelmä
on
käytössä lukuisissa muissakin Euroopan
maissa, ja se vaihtelee 2 000 euron molemmin puolin, ja
sitten Ruotsissa tämä eläkekatto on noin
3 000 euroa, Isossa-Britanniassa 3 700 euroa,
Saksassa noin 5 000 euroa.
Arvoisa puhemies! Kun jätin tämän
kirjallisen kysymyksen siitä, että Suomeenkin
olisi aika saada eläkekattojärjestelmä,
niin silloinen sosiaali- ja terveysministeri Juha Rehula keskustapuolueesta
vastasi seuraavalla tavalla, lyhyt sitaatti: "Työeläkejärjestelmän
tavoitteena on turvata työssäoloaikaiseen ansiotasoon
nähden kohtuullinen toimeentulo eläkkeelle siirryttäessä." Lisäksi
hän totesi, "ettei eläkekattoa ole syytä ottaa
käyttöön Suomessa. Eläketurvakeskuksen viimeisimmän
selvityksen mukaan ei ole noussut esiin sellaisia uusia näkökohtia,
jotka puoltaisivat eläkekattoa." On erittäin harmillista,
että eläkekatto Suomessa tuntuu olevan niin mahdoton
järjestelmä. Kuinka se ei meillä voisi
toimia, kun se toimii lukuisissa muissa maissa?
Toivoisinkin, kun seuraavaa hallitusohjelmaa kirjoitetaan, että saisimme
aikaiseksi eläkekattojärjestelmän myös
Suomessa. Se on suuri oikeudenmukaisuuskysymys, että nämä eläkkeet
olisivat tasaisempia. Alimpia eläkkeitä pitäisi
korottaa ja sitten näitä suuria eläkkeitä,
jotka ovat jopa puolen miljoonan euron luokkaa vuodessa, vastaavasti
leikattaisiin. Vaikka tämä järjestelmä olisi
hidas ja kankea, ennen kuin se voidaan toteuttaa, niin sitä suuremmalla
syyllä voidaan sanoa, että nopeasti täytyisi
tehdä tämä muutos, jotta tähän
epäkohtaan päästäisiin tarttumaan.
Arvoisa puhemies! Eduskunnan tarkastusvaliokunnassa olemme selvittäneet
nuorten syrjäytymiseen liittyviä ongelmia pitkään.
Olemme tehneet sellaisia johtopäätöksiä,
että meillä nuorten syrjäytymisen ennalta
ehkäiseviin peruspalveluihin käytetään
hieman yli 230 miljoonaa euroa vuodessa, kun taas sitten näihin
korjaaviin toimenpiteisiin käytetään
noin 700 miljoonaa euroa. On käsittämätöntä,
että ennalta ehkäisevä työ on
laiminlyöty niin monessa kunnassa ja sitten joudutaan maksamaan
siitä kallis hinta näiden korjaavien toimenpiteiden
muodossa. On tärkeää, että nuorten
syrjäytymiseen päästäisiin puuttumaan
silloin, kun heillä on kriittisiä elämänvaiheita,
erilaisia nivelvaiheita. Silloin kun he siirtyvät koulutukseen,
olisi tärkeätä, että heillä olisi
riittävästi tukea ja ohjausta, jotta he pysyisivät
(Puhemies koputtaa) mukana opiskelussa eivätkä lähtisi
huonoille poluille.
Aila Paloniemi /kesk:
Arvoisa puhemies! Pienituloisen paradoksi on se, että yksilö löytää elämälle
merkitystä köyhien yhteisöistä,
mutta rakenteelliset muutokset saavat edetä aivan rauhassa.
Eriarvoisuus lisääntyy joka sektorilla koko ajan.
Rakenteellisissa muutoksissa köyhyys tiivistyy ja köyhien
luokka ilman kelvollista yhteistä identiteettiä jää yksittäisiksi
surullisiksi kohtaloiksi. Miksei köyhyyden ja syrjäytymisen
mekanismeihin puututa? Miksi tämä hallitus vain
syventää ahdinkoa leikatessaan lapsilisiä ja
kiristäessään elämisen ja asumisen
kuluja? Miksi hallitus toistaa 90-luvun laman karmeita virheitä?
Arvoisa puhemies! Köyhien ja varakkaiden maailmat erkanevat
myös sosiaali- ja terveyspalveluissa. Jos terveyseroja
halutaan kaventaa, pitää perusterveydenhuoltoa
tarjota paljon vahvemmin esimerkiksi työttömille
ja muille työelämän ulkopuolella oleville.
Työssä käyvä enemmistö voi
käyttää laajenevaa työterveyshuoltoa, ja
heidän on mahdollista käyttää myös
yksityisiä palveluita. Varsinkin pitkäaikaistyöttömien
ja päihdeongelmaisten sekä mielenterveyspalveluita
tarvitsevien arvioidaan saavan palveluita jatkossa yhä huonommin.
On surullista, että pääministeri Stubbin
hallituksen perspektiivi ei ulotu tämän päivän
epätasa-arvoon ja syrjäytyneisiin.
Arvoisa puhemies! Suomessa työmarkkinatuelta pudotaan
yhä enemmän toimeentulotuelle. Alle 20-vuotiaiden
osuus toimeentuloasiakkaissa on kasvanut lähes kaksinkertaiseksi
hyvin lyhyessä ajassa 2000-luvun alkuun mennessä. Työttömyysturvan
sanktiot ovat purreet, eikä nuoria ole onnistuttu saattaen
vaihtamaan toisen asteen opintoihin tai saamaan elämän
syrjästä kiinni. Nuorille tarjotaan Suomessa lähinnä rangaistuksia
eikä riittävästi kuntoutusta, räätälöityjä opinpolkuja
tai oppisopimusta, jonka avulla olisi mahdollisuus päästä myöhemmin
työelämään. Minä kysyn,
miksi nuoria rangaistaan mutta ei kuulla eikä aidosti haluta
auttaa. Tästä lankeaa valtava lasku sekä inhimillisesti
että yhteiskunnalle. Nuorisotakuu valitettavasti on todistetusti
ainakin tässä alkuvaiheessa epäonnistunut
auttamaan näitä nuoria.
Köyhien lasten määrä on
moninkertaistunut Suomessa. Onkohan hallituksella tietoa, mitä kaikkea
köyhyys merkitsee esimerkiksi lapsen elämässä?
Se merkitsee usein syrjityksi ja kiusatuksi tulemista, yksinäisyyttä,
ahdistusta, oppimisen motivaation kadottamista, ruuan ja harrastusmahdollisuuksien
puutetta, huolettoman lapsuuden katoamista, joidenkin lasten kohdalla jopa
riskiä joutua kaltoin kohdelluiksi. Eikö jokaisen
sivistyneen päättäjän pitäisi
lähteä siitä, että kaikkein
haavoittuvimpia yhteiskunnan jäseniä autetaan
ensimmäiseksi, olivatpa talouden luvut mitkä tahansa?
Tämä hallitus valitettavasti vain syventää köyhyyttä ja
eriarvoisuutta näillä leikkauksillaan.
Arvoisa puhemies! Kokopäivätyö, josta
puhuin täällä jo aikaisemminkin, suojasi
ainakin aikaisemmin erityisesti yhden huoltajan perheitä köyhyydeltä varsin
tehokkaasti. Nyt tuota työtä, edes silppu- tai
pätkätöitä, ei ole samalla tavalla tarjolla
kuin aikaisemmin, ja epäonnistunut perhepolitiikka leikkauksineen
on syventänyt esimerkiksi yksinhuoltajien köyhyyttä.
Kattavalla, hyvällä perhepolitiikalla voitaisiin lisätä kaikkien
ryhmien hyvinvointia, ja väitän, että pitkässä juoksussa
tuo satsaus kyllä kannattaisi. Yksinhuoltajat, varsinkin
heikosti koulutetut, eivät todellakaan tässä yhteiskunnassa
kovin helposti saa muita töitä kuin näitä pätkä-
ja silpputöitä, ja varsin epätyypillisiin
työaikoihin vielä, kuten iltaisin, öisin,
viikonloppuisin ja niin edelleen. Monella on ongelmana se, että noihin aikoihin
ei saa lapsia hoitoon, eli vuorohoitoa ei ole riittävästi
eikä hoitoa epätyypillisiin aikoihin. Eli heidän
kohdallaan tuo hokema työstä parhaana sosiaaliturvana
kyllä jää tyhjien tynnyreitten kuminaksi.
On aivan totta, että saan varsin usein yhteydenottoja esimerkiksi
näiltä yksinhuoltajilta, jotka eivät
aina keksi, millä tavalla he selviävät
arkipäivän haasteista. Osa heistä joutuu
todellakin tekemään lastensuojeluilmoituksen,
koska heidän rahansa eivät riitä perheen jokapäiväiseen
leipään ja elämiseen.
Mielestäni tässä nyt käytetään
ihan väärää instrumenttia selviämiseen
arjesta. Kyllä tässä hyvinvointi-Suomessa
pitäisi olla paremmat ratkaisut kaikkein heikoimmassa asemassa
elävien selviämiseksi arjesta.
Aino-Kaisa Pekonen /vas:
Arvoisa puhemies! Se hallitus, jossa
vasemmistoliitto oli mukana, onnistui tiukasta taloustilanteesta
huo-limatta kaventamaan tuloeroja, ja
se olikin yk-si vasemmistoliiton tavoitteista hallituksessa. Kaikkein
pienituloisimmista ja heikoimmista on pystyttävä huolehtimaan
vaikeinakin aikoina. Kyse on arvovalinnoista: mihin rahaa halutaan osoittaa
ja keneltä halutaan leikata?
Viime keväänä hallitus muutti radikaalisti
linjaansa. Talouspolitiikka oltaisiin hyvin voitu toteuttaa niin,
että kärsijöiksi ja maksajiksi eivät olisi
joutuneet ne, jotka toimeentulonsa kanssa taistelevat eniten, siis
lapsiperheet, vanhukset, työttömät ja
opiskelijat. Mutta valitettavasti hallitus teki päätöksiä,
joiden vuoksi Suomen kansa jakautuu entistä enemmän
kahtia ja eriarvoistuminen lisääntyy. Tästä syystä vasemmistoliitto joutui
jättämään hallituksen.
Arvoisat kuulijat, lapsilisäleikkaus olisi ehdottomasti
pitänyt perua, enkä tiedä, onko se vieläkään
myöhäistä. On järjetöntä suunnitella
monimutkaista lapsiperheiden verotusmallia, kun kaikista yksinkertaisinta
ja oikeudenmukaisinta olisi ollut vain perua tehty päätös
lapsilisien leikkaamisesta.
Arvoisa puhemies! Julkinen terveydenhuoltomme on huonossa jamassa.
Jonot ovat pitkät, tekeviä käsiä ei
ole tarpeeksi. Osalle suomalaisista terveyskeskusmaksu on myös
kynnys hakeutua hoitoon. Käy niin, että hoitoon
mennään vasta, kun on pakko, usein ensiavun ja
sairaalan kautta. Niille suomalaisille, jotka eivät ole
työterveyshuollon piirissä, tulisikin järjestää maksuton
terveystarkastus tietyin väliajoin. Se maksaisi itsensä takaisin,
kun sairauksia ja vaivoja päästäisiin
hoitamaan jo varhaisessa vaiheessa.
Terveyserojen kasvu Suomessa on huolestuttavaa. Pienituloisimpien
elinikä ei ole kasvanut, vaikka se on muilla suomalaisilla
pidentynyt. Hyväosaisten ja vähäosaisten
suomalaisten elinajan erot ovat kasvaneet selvästi enemmän
kuin koulutuksen tai ammatin mukaan lasketut erot. Pienituloisin
viidennes miehistä kuolee nykyään yli
kymmenen vuotta aikaisemmin kuin parhaiten ansaitseva viidennes:
hyvätuloisimmalla viidenneksellä odotettavissa
oleva elinikä on peräti 12,5 vuotta korkeampi
kuin pienituloisimmalla viidenneksellä. Hyvätuloinen
voi satsata omaan hyvinvointiinsa: ostaa terveellisiä elintarvikkeita,
harrastaa terveyttä ylläpitävää liikuntaa
hinnasta riippumatta ja ostaa terveyspalvelut tarvittaessa yksityiseltä sektorilta.
Hyvätuloiset ovat usein työssä käyviä ja
työterveyshuollon piirissä. Silti työssäkäyntikään
ei ole aina tae siitä, että pääsee
terveystarkastukseen. Pätkä- ja osa-aikatyötä tekevälle
työntekijälle ei välttämättä tehdä terveystarkastusta
työnantajan toimesta. Ihminen voi käytännössä tehdä kymmeniäkin
vuosia töitä eri yrityksissä ilman, että hänen
terveyttään tarkastetaan. Neuvolapalvelut tavoittavat
alle kouluikäiset, koulun terveydenhuolto kouluikäiset.
Sen jälkeen terveystarkastuskutsua ei tule välttämättä mistään,
ellei ole vakituisessa työssä, opiskelija, varusmiespalveluksessa
tai äitiysneuvolan asiakas.
Arvoisa puhemies! Kotitalouksien velkaantumisaste on noussut
voimakkaasti viimeisten kymmenen vuoden aikana. Tulottomien kotitalouksien
määrä on kasvanut, ja tulottomuus on
aiempaa pitkäkestoisempaa. Uusien maksuhäiriömerkintöjen
ja luottotietorekisteriin merkittyjen henkilöiden määrä on
pitkään ollut kasvussa, ja ulosoton asia- ja velallismäärät
ovat edelleen korkealla tasolla. Lähes joka kymmenes on
saanut luottotietoihinsa maksuhäiriömerkinnän,
siis lähes kymmenesosa meistä suomalaisista. Maksuhäiriöitä oli
kesäkuun lopussa noin 365 000 suomalaisella. Maksuhäiriörekisteriin
tulee uusia nimiä yhden päivän aikana
yli sata. Aiempi maksuhäiriöennätys löytyy
vuodelta 1997, ja siihen on matkaa enää 3 000
maksuhäiriötä. Kohta olemme tilanteessa,
jossa maksuhäiriöiden määrät
ovat palanneet viime laman jälkeisten vuosien lukuihin.
Arvoisa puhemies! Hallituksen linja ei ole oikeudenmukainen.
Kannatan edustaja Hännisen tekemää epäluottamuslausetta.
Katja Taimela /sd:
Arvoisa herra puhemies! Hyvät kollegat! Aikoina, jolloin
jaetaan vain niukkuutta, korostuu toisaalta päätösten
oikeudenmukaisuus ja toisaalta se, että kaikkein heikoimmassa
asemassa olevista pidetään huolta. Näin
on tehty tällä vaalikaudella silloin, kun vasemmistoliittokin
oli hallituksessa, ja näin toimitaan edelleenkin. Hedelmällinen
yhteistyö vasemmistoliiton kanssa valitettavasti hallituksessa
päättyi. Olisin yhteisen työn toivonut
jatkuvan tämän oppositiosta kritisoimisen sijaan.
Mutta ei tämän erittäin tärkeästä asiasta
tehdyn välikysymyksen kohdalla ihmetys kohdistu tämän
enempää Vasemmistoliittoon vaan Suomen Keskustaan.
Keskusta näyttää olevan jo vaalitöissä täysillä.
Omat esitykset loistavat poissaolollaan, ellei tupakkaveron nostoa
erikseen oteta huomioon, eivätkä keskustan teot
köyhien lapsiperheiden aseman parantamiseksi aikaisemmilla
vaalikausilla vakuuta. Sen sijaan isojen päätösten
siirtämisessä seuraavalle vaalikaudelle, joka välikysymyksessä mainitaan,
keskustajohtoiset hallitukset ovat kyllä erityisesti kunnostautuneet.
Välikysymyksestä puuttuvat oikeastaan selkeät
kärkiasiat, joiden perusteella keskusta ja vasemmistoliitto
katsovat, ettei hallitus niiden mielestä nauti eduskunnan
luottamusta. Siksi minusta on erikoista, että käyttöön
on valittu näin raskas työkalu kuin välikysymys.
On suorastaan irvokasta irtopisteiden keruuta, kun välikysymystekstissä lukee:
"Hallitus vastaa tulevissa eduskuntavaaleissa vaalikauden politiikasta
suomalaisille." Ymmärrän, että tähän
saliin kuuluu politiikka, mutta tuosta lauseesta jos jostain kajastaa
politiikan irtopisteiden keruu. Köyhyys ja eriarvoistuminen
vaatii meiltä kaikilta edelleen töitä ja
tekoja, ei vain vaalikauden mittaisia lupauksia.
Arvoisa herra puhemies! Kansalaisten eriarvoistumisen sekä hyvinvoinnin
ja palvelujen epätasaisen jakautumisen on osoitettu monin
tutkimuksin lisäävän erilaisia ongelmia
yhteiskunnassamme. Hallituksen työn tärkein painopiste on
työllisyyspolitiikassa. Työn kautta meidän
on mahdollista saada ihmiset paitsi toteuttamaan itseään
myös hankkimaan toimeentulon itselleen ja läheisilleen.
Kun yhteiskunnassa tehdään töitä,
on myös mahdollista rahoittaa hyvinvointipalvelut ja tulonsiirrot
kaikille niitä tarvitseville.
Jos katsotaan hallituksen tärkeimpiä hankkeita
tällä kaudella, esim. nuorisotakuuta, hallitus on
tehnyt historiallisen paketin toimenpiteitä, jotta nuoret
eivät syrjäytyisi. Missä on ollut tuki oppositiopuolueilta?
Oppositiosta on tyydytty ihmettelemään, miten
tämä uudistus ei toimi. On alueita, missä tikkua
ei ole laitettu ristiin, jotta nämä nuorisotakuun
hyvät käytännöt saataisiin toimimaan,
ja nyt sitten kehdataan parjata sitä, että hallitus
on tämän eriarvoisuuden lisääntymisen
aiheuttanut.
Tärkeitä tekoja tällä vaalikaudella
ovat olleet myös päivän aiheeseen liittyen
muun muassa 300 euron suojaosa työttömille, työmarkkinatuen
tarveharkinnan poisto ja perusturvan korotus. Työn ohella
olennaista yhteiskunnan vähempiosaisten kannalta on saada
riittävät ja laadukkaat hyvinvointipalvelut. Vaikka
tällä kaudella on puhuttu paljon rakenteista,
on hyvä muistaa, että rakenteet ovat olemassa
vain, jotta palvelut voisivat loppujen lopuksi toimia. Se, että tällä vaalikaudella
on tartuttu palvelurakenteiden uudistamishaasteeseen, joka on laiminlyöty
vuosikymmeniä, osoittaa myös, että hallitus
pitää näitä palveluita erittäin
tärkeinä kansalaisille.
Keskeisiä lakimuutoshankkeita on tulossa vielä tällä vaalikaudella.
Haluan nostaa niistä esille sosiaalihuoltolain uudistuksen.
Se muuttaa esimerkiksi lapsiperheiden palvelujen painopistettä selkeästi
asiakaslähtöisempään ja ennalta
ehkäisevämpään suuntaan. Hyvä niin.
Olen omalla kunnallispoliitikon urallani vääntänyt
kättä lukemattomia kertoja muun muassa keskustalaisten kanssa
lapsiperheiden ennalta ehkäisevien palvelujen euroista.
Juuri sosiaalipuolen ennalta ehkäisevien rahojen kohdalla
korostuu, miten kunta voi heikossa taloustilanteessa lyhytnäköisellä leikkaamisella
säästää itselleen valtavia ongelmia
ja kustannuksia lähitulevaisuuteen. Näin on tehty,
ja niitä laskuja maksellaan vielä pitkään, valitettavasti
useassa kunnassa.
Mutta nyt siis vihdoin tehdään se, mitä kauan on
toivottu. Ihmiset haluavat kotipalveluja ja muita matalan kynnyksen
palveluja sekä oman työntekijän, jolle
samoja asioita ei tarvitse selittää yhä uudelleen
ja uudelleen. Jokainen toivoo, että asiat selvitetään
kerralla eikä juoksuteta monella eri luukulla. Sosiaalihuoltolain
muutos toteuttaa tämän toiveen.
Välikysymystekstistä on pakko lainata vielä toinen
muunneltu totuus: "Kaikista heikoimmassa asemassa olevien takuueläkkeeseen
luvattiin korotus, mutta sitä ei kuitenkaan tullut. Hallitus petti
lupauksen." Kyseinen korotus oli valtiovarainministeri Rinteen esitys,
joka ei muille hallituspuolueille valitettavasti kelvannut. On siis harhauttavaa
väittää moista.
Arvoisa puhemies! Vaikka hallitus on tehnyt työtä eriarvoistumiskehityksen
estämiseksi, meillä on silti vielä paljon
yhteistä tekemistä jäljellä.
Siihen työhön, tapahtuipa se kenen johdolla tahansa,
toivoisin meidän kaikkien täyttä tukea
puoluerajoista riippumatta.
Mika Raatikainen /ps:
Arvoisa puhemies! Tässä salissa aikaisemmin
puhuttiin Suomesta ja suomalaisuudesta, ja ainakin minä olen
ylpeä siitä, että olen Suomesta ja suomalainen.
Mutta olen myöskin ylpeä siitä, että olen
itähelsinkiläinen. Ja kun on itähelsinkiläinen,
näkee aika hyvin tätä eriarvoistumista
ihan jokapäiväisessä elämässä,
esimerkiksi Kontulassa.
Ikävä kyllä nyt kaikki viittaa siihen,
että tämä lama, mikä meillä on
nyt menossa, näyttää menevän
vielä pahemmaksi kuin 1990-luvun lama. Kotitalouksien käytettävissä olevat
tulot ovat pienemmät kuin hallituskauden alussa 2011, ja viimeksi
näin on käynyt silloin lamavuosina 90-luvun alussa,
ikävä kyllä. Eli jotenkin tuntuu vähän
siltä, että isänmaan etu ei välttämättä ole
ihan hallituksen etu. Osa hallituksesta ehti lähteä jo Brysselin
labyrintteihin, ja varmaan pitäisi tuntea jonkinnäköistä sääliä niitä kohtaan,
jotka ovat tänne jääneet sotkua korjaamaan.
Nyt pahasti kyllä näyttää siltä,
että tämä sotkun korjaaminen jää seuraavalle
hallitukselle. Toivotaan, että seuraava hallitus onnistuu
vähän paremmin kuin tämä nykyinen.
Euroopasta tuskin kukaan tulee meille mitään pelastusrenkaita
heittelemään, taloudellisessa mielessä.
Hallitus on kikkaillut monenlaisia ihmeellisiä kuvioita
lapsilisäleikkausten kanssa, ja nämä eivät
menneet kyllä oikeasti kauhean hyvin. Vasemmistoliitto
ymmärsi vaalitaktisesti lähteä pois hallituksesta,
koska jos se olisi jäänyt sinne, se ei olisi todellakaan
kauhean hyvältä tuntunut, kun katsotaan seuraavia äänestyslukuja.
Se olisi voinut olla jopa lopullinen niitti.
Hallitus leikkasi lapsilisiä, mihin perinteisesti ei
ole kajottu, ja jäädytti indeksikorotukset. Kun se
tajusi virheensä, keksittiin tämmöinen
lapsivähennys, joka on ihan kosmeettinen, keinotekoinen
korjaus, ja se on myöskin väliaikainen, sehän
loppuu jo vuonna 2017. Se ei mitenkään auta kaikkein
köyhimpiä lapsiperheitä, joilla ei ole työtuloa.
Kansa ei ole tyhmä, eikä sitä tässäkään varmaan
kyllä onnistuttu hämäämään,
onneksi. Tässä on ilmeisesti hallitus unohtanut
tämän moponvirittäjän vanhan
ohjeen, että jos mopon teho ei ole pudonnut yli kymmentä prosenttia,
niin viritys on onnistunut. Nyt tuntuu, että on pudonnut aika
paljon enemmänkin, eli viritys ei ole onnistunut, eli lapsilisäleikkaus
pitäisi ehdottomasti peruuttaa.
Rinne hallituksessa lupaili, että takuueläkkeeseen
mahdollisesti tulisi korotus, mutta se jäi ajatuksen tasolle,
valitettavasti.
Mitä tulee koulutukseen, niin koulutuksen leikkaaminen
on erittäin lyhytnäköistä. Koskaan aikaisemmin
ei ole leikattu koulutuksesta yhtä paljon kuin tällä kertaa.
Perusopetuksesta leikkaaminen johtaa suurempiin ryhmäkokoihin, mikä taas
johtaa perusopetuksen tason laskemiseen. Ammatillista koulutusta
tulee myös vaivaamaan resurssipula tulevaisuudessa, ja
ammattikouluihin kohdistuvat leikkaukset lisäävät
vääjäämättä nuorten
syrjäytymistä. Joidenkin kuntien väliset
erot yhdeksänvuotisen peruskoulun aikana voivat olla useita
satoja tunteja. Jokainen tietää, mitä se
tarkoittaa: siellä voi olla jollain koulutusta periaatteessa
yhden lukukauden verran vähemmän kuin jollain
toisella. Jos tämä ei ole eriarvoistamista, niin
ei sitten mikään.
Tässä kannattaa myöskin miettiä sitä,
että esimerkiksi pääkaupunkiseudulla
on aikamoista alueellista eriarvoistumista eri koulujen terveydenhoidon
suhteen — tai terveyden suhteen, sanotaan näin.
Koulujen väliset erot ovat kasvaneet aika hälyttävästi.
Jokainen voi itsekseen päätellä, miksi
ne ovat kasvaneet. Syitä voi olla useita. Yksi syy on varmaan
se, että meidän pitäisi estää tämä länsimaita
vaivaava tämmöinen white flight -ilmiö eli
valkoisten pako: kantaväestöä muuttaa
pois asuinalueilta, joissa maahanmuuttajien määrä on
ylittänyt tietyn kipukynnyksen, ja yleisesti tiedetään,
että tämä ilmiö lisää eriarvoisuutta
ja kustannuksia, eli pitäisi saada pidettyä porukat
kasassa, ettei tule tällaisia alueita, mistä lähtee
porukat pois.
Terveyserot, mistä täällä mainittiin
aikaisemmin, ovat Suomessa OECD-maiden huippua, mutta negatiivisessa
mielessä. Helsingin kaupungin tietokeskus julkaisi jo vuonna
2010 tutkimuksen Helsingin eri alueiden hyvinvointieroista. Esimerkiksi
20-vuotiaiden miesten elinajanodotteessa oli niin suuri ero, että 9,4
vuotta oli ero korkeimman ja matalimman elinajanodotteen välillä,
ja naisilla se oli 5,6 vuotta. Tämä oli siis vuonna
2010, ja minun tietojeni mukaan se ei ole ainakaan parantunut siitä.
Hallitus ei saa lamaantua siksi, että vaalikausi on
lähellä. Myös vaalikaudella on pienituloisten kansalaisten
yritettävä jatkaa elämäänsä ja
tulla toimeen. Hallitus ei saa unohtaa heitä siksi, että se
keskittyy säilyttämään kasvonsa
ja saamaan hyvät tulokset seuraavissa vaaleissa hinnalla
millä hyvänsä.
Lopuksi minä toivoisin, että kaikki edustajat ja
muut muistelisivat Tapio Rautavaaran laulun sanoja: "On kuollut
ontuva Eriksson, ja moni on hyvillään." Toivottavasti
kauhean moni ei ole hyvillään, jos huono-osaisilla
menee vielä huonommin kuin nyt menee. — Kiitos.
Johanna Ojala-Niemelä /sd:
Arvoisa herra puhemies! Edellinen edustaja lopetti muistelmia sitaattiin,
ja samoin itse aloitan sillä. On vanha sanonta, että "joka
vanhoja muistelee, sitä tikulla silmään".
Siitä huolimatta aion nyt vähän muistella
vanhoja ja otan pienen kappaleen vuoden 2008 aviisista. "Suomessa
köyhin kansanosa joutuu koko ajan ahtaammalle, kun sosiaaliturva
on jämähtänyt paikoilleen mutta hintataso
kohoaa vuodesta toiseen. Sosiaaliturvaan ei ole tullut muutamaa
poikkeusta lukuun ottamatta korjauksia vuoden 94 jälkeen.
Ansiotasoindeksi on kohonnut vuoden 94 jälkeen noin 60
prosenttia. Hallitus päätti sosiaali- ja terveydenhuoltomaksujen
nostamisesta. Maksut nousevat 16,6 prosenttia, ja nosto kohdistuu
lapsiperheisiin ja eläkeläisiin eli niihin, jotka
näitä palveluja käyttävät.
Sosiaaliturvaan ei ole tulossa merkittäviä muutoksia."
Tämä kirjoitus on vuodelta 2008, kun maan pääministerinä oli
Matti Vanhanen ja sosiaali- ja terveysministerinä Liisa
Hyssälä. Näin olivat asiat silloin, kun
pankkikriisi ja eurokriisi olivat vasta tulevaisuuden pahaa unta
ja Suomen julkisen talouden ylijäämä euromaiden
korkeimpia. Suomella meni hyvin. Työssä käyvien
määrä kasvoi kuten myös verotulot.
Pienituloisten arkea ei tuolloin haluttu tukea. Varaa siihen olisi ollut
paljon enemmän kuin tällä vaalikaudella.
Kun lukee vuoden 2008 valtiovarainministeriön taloudellista
katsausta, voi huomata varoituksen sanan. Kasvu on hidastumassa,
ja Suomenkin tulisi alkaa varautumaan korkeasuhdanteen taittumiseen.
Rakenteelliset ongelmat, kuten ikääntyvä väestö,
olivat hyvin tuolloin jo tiedossa. Mutta mitä tekivät
Vanhasen ja Kiviniemen hallitukset? Eivät mitään.
Päinvastoin, vuonna 2008 veroja alennettiin 330 miljoonalla
eurolla. Vielä 2009 työn verotusta kevennettiin
870 miljoonalla eurolla. Lisäksi työnantajien
Kela-maksu poistettiin ja myös näin lisättiin
kustannuksia julkiselle taloudelle. Näitä jälkiä on
nyt korjailtu SDP:n vahvalla myötävaikutuksella
tällä hallituskaudella, joten välikysymykseen
sinällään on erittäin tärkeä aihe
ja jäljet johtavat vääjäämättä niihin
kahdeksaan vuoteen, kun keskusta piteli pääministerin
salkkua tässä maassa.
Arvoisa herra puhemies! Millaista on sitten valita sen väliltä,
ostaako lapselle ruokaa vai itselleen lääkkeitä?
Millaista on miettiä, onko varaa bussilippuun, jotta pääsisi
töihin? Entä kun vanhukselta loppuvat rahat ja
asuminen turvallisessa palvelutalossa päättyy
sen vuoksi? Se, joka ei ole näitä asioita kokenut,
ei voi ymmärtää, miltä se tuntuu.
Mutta jokainen voi ymmärtää sen, että pienituloisimmat
ihmiset tarvitsevat tukea eikä köyhyys ole ihmisen
omaa syytä. Tuloerojen kasvun hillitseminen ja pyrkimys
ja halu pitää jokainen ihminen täysivaltaisena
yhteiskunnan jäsenenä on eettisen puolen lisäksi
myös avain yhteiskunnalliseen vakauteen. Köyhyyteen
voi suistua kuka vain. Sairaus, työpaikan menetys, läheisen
kuolema tai kaikki nämä yhdessä aiheuttavat
vakavan kriisin, josta osa ei pääse jaloilleen.
Yhteiskunnan tukiverkkojen on tuolloin oltava riittävän
vahvat.
Keskusta tarttuukin välikysymyksessä tärkeään,
ajankohtaiseen ja koskettavaan aiheeseen. Pienituloisten toimeentulosta
olemme kaikki huolissamme. Välikysymyksessä kuitenkin
väitetään, ettei hallitus ole toiminut
pienituloisuuden ja eriarvoistumisen vähentämiseksi.
Tästä olen eri mieltä. Se, onko tehty
tarpeeksi, on suhteellinen kysymys. Vakava taloudellinen tilanne huomioon
ottaen hallitus on tehnyt paljon, jotta pienituloisten asema ei
heikkenisi entisestään, ja merkittäviä tuloksiakin
on saavutettu. Hallitusohjelman yksi strategisista painopistealueista
on köyhyyden, eriarvoisuuden ja syrjäytymisen
vähentäminen. Tässä onkin onnistuttu.
Tilastoista sen voi lukea. Tuloerot kaventuivat vuonna 2012 edellisvuoteen
verrattuna, ilmenee Tilastokeskuksen tulonjaon kokonaistilastosta.
1990-luvun puolivälistä jatkunut pitkän
ajan nousutrendi pienituloisuudessa on siis ainakin pysähtynyt.
Tämä on merkittävä tieto, joka
kertoo, että hallituksen politiikka tuloerojen kaventamisessa
on ollut onnistunutta, mutta se ei tarkoita sitä, ettei
työtä olisi vielä tehtävänä.
Uskon, että tämä työ jatkuu.
Pirkko Mattila /ps:
Arvoisa herra puhemies! En muistele vanhoja tässä,
kuten edelliset puhujat, mutta vanhaa sanontaa kylläkin,
että "sen koti korjaa, mikä maailmalla rähjääntyy". Kodeissa
asuvat perheet, ja nyt puhutaan muun muassa tässä välikysymyksessä perheitten
toimeentulosta, lapsilisiin tehtävästä säästöstä,
joka koskettaa siis erityisesti lapsiperheitä. Tämä mahdollisesti
siirtää hakijoita luukulle, kuten täällä on
todettu. Ministeri Huovinen otti esiin sosiaalihuoltolain, jonka
tavoitteena on vähentää niitä luukkuja,
joilla tukea tarvitsevat tai muuten apua tarvitsevat ihmiset liikkuvat.
Tämä on hyvä, ja toivoisin, että hallitus
muutoinkin vähentäisi byrokratiaa näiltä osin.
Mutta siis perhe, yhteiskunnan perusyksikkö. Ollaan
herkällä ja ratkaisevallakin alueella. Perhe on
yhteiskunnan perusyksikkö, hyvinvoiva perhe on hyvinvoivan
yhteiskunnan perusta. Tarvitaan hyvä ja turvallinen arki.
Tutkimusten mukaan lapsiperheet asuvat ahtaasti, köyhyys
periytyy, lastensuojelutoimenpiteitten kohteena olevien määrä on
lisääntynyt, ja on siis syytä kysyä, missä ja
kuinka monella on se hyvä arki lapsiperheessä.
Moni arjen asia maksaa perheille. Lapsiperheen arkeen kuuluu
pesukoneen pyörimistä, ruuanlaittoa, siis sähkönkulutusta.
Arki ja sen sujuminen tarkoittaa auton käyttöä,
liikkumista harrastuksiin, kauppaan, päivähoitoon,
töihin, lääkäriinkin tarvittaessa.
Niin voi kyllä perustellusti sanoa, että useilla
hallituksen päätöksillä on perheiden
arkeen vaikutusta ja niillä on tulevaisuuteen vaikutusta.
Täällä on sivuttu myös koulutusta.
Se on tulevaisuutta, tulevaisuuteen vaikuttamista tänään. Suhtaudunkin äärimmäisen
kriittisesti koulutuksen määrärahoista
leikkaamiseen. Ammattikorkeakoulut on yhtiöitetty ja kustannukset
siirretty toki sieltä kautta valtiolle. Rahoitus on riippuvainen
opintosuoritteista, sitä tuloksellisuutta haetaan. Toivon,
että tämä ajattelu suoritteista ei siirry
tällaisenaan esimerkiksi toisen asteen ammatilliseen koulutukseen,
vaan toivon, että tuloksellisuus ajatellaan siellä aivan
toisella tavalla syrjäytymisen estämisenä ja
opiskelijoitten hyvinvointina, miten se sitten mitataan. Opintopisteet on
helpompi mitata varmaankin.
Arjen turvallisuudesta keskusteltiin hiljattain perussuomalaisten
välikysymyskeskustelussakin. Arjen turvallisuutta on myös
nimenomaan taloudellinen pohja, että tietää vaikka
niiden pientenkin tulojen säännöllisyyden,
eikä se, että kuulemme monesti epäsäännöllisistä ja
vieläpä pienistä tuloista.
Mistä tulot saamme perheisiin? Työstä ja
tulonsiirroista. Tänään keskustelemme
oikeudenmukaisista yhteiskunnallisista tulonsiirroista, lapsilisästä,
joka on suomalaisen ja sitä kautta pohjoismaisen hyvinvointimallin
menestystarina, ja toki julkiset palvelut ovat myös osa
sitä. Henkilökohtaisesti minun on kuuron yksinhuoltajaäidin
tyttärenä mahdoton kuvitella elämääni niin
tasavertaisena yhteiskunnan jäsenenä kuin nyt
koen olevani.
Entä työ? Työstä on puute.
Meillä on työnantajapula, meillä on palkanmaksajapula.
Yritykset siirtävät tuotantoaan halvemman kulurakenteen
maihin, vienti ei vedä. Olemme tietenkin myös
liian vahvan euron pakkopaidassa. Talouskehitys on heikko, näin
on todettu tuossa keltaisessa budjettikirjassa.
Mutta vielä vetoan hallitukseen byrokratian vähentämiseksi.
Kuten täällä on todettu, tämä lapsilisien
leikkaus ja siitä seuraava kompensointi aiheuttaa menoja
byrokratian lisääntyessä. Tällä hallituskaudella
ja istuntokaudella on tulossa ennätysmäärä hallituksen
esityksiä. Vuonna 94 päästiin samaan,
kuulemma, ja silloin syynä olivat muun muassa EU-lainsäädännön
kansalliset asetuspaketitkin. Toivoisin, että näitä hallituksen
esityksiä voitaisiin vielä kammata tarkalla seulalla,
mitkä niistä ovat esimerkiksi yritystoimintaa
rasittavia lisäsäädöksiä.
Todettakoon vielä sekin, että 94 myös
oltiin siinä tilanteessa, että meillä oli
lama. Nyt elämme myös taloudellista taantumaa.
Inkeri Kerola /kesk:
Arvoisa herra puhemies! Tänään kun
meillä on tämä välikysymyskeskustelu,
niin tulee mieleeni ajatus, että onko meillä kohonneen
koulutus- ja sivistystason myötä unohtunut se,
mikä Suomessa on aina ollut perinteisesti tärkeintä yhteiskunnassamme: toisesta
huolehtiminen, toisesta välittäminen ja ennen
muuta se, että ne, jotka — edesmenneen Ahti Pekkalan
sanontaa siteeratakseni — varjon puolella kulkevat, tarvitsevat
aina enemmän apua.
Tänään käsiteltävässä välikysymyksessä on kyse
eriarvoistumisesta ja erityisesti pienituloisten toimeentulosta.
Erityistä huolta meidän tulee kantaa tulevista
sukupolvista. Lapsiperheiden köyhyys on kasvanut entisestään
90-luvun laman jälkimainingeissa. Lapsiperheiden köyhyyteen
vaikuttavat työttömyys ja kohonneet asumiskustannukset.
Olisi mielestäni paikallaan arvioida myös se,
että kun postiluukusta tippuu kerta toisensa jälkeen
toinen toistaan suurempia maksuja — kuntien lähettämiä,
valtionhallinnon lähettämiä, viranomaisten
lähettämiä — niin kuinka suuri
summa näistä kertyy vielä lainsäädäntömuutosten
lisäksi maksettavia summia näihin perheisiin,
joilla rahat ovat jo entuudestaan tiukalla. Lapsuuteen panostaminen
on julkiselle taloudelle erinomainen investointi — tai
se olisi sitä. Talousnobelisti James Heckman on todennut
lasten ja perheiden tukeen käytetyn rahan tuovan yhteiskunnalle
moninkertaisen tuoton.
Perheille annettava apu on ollut viime vuosina tuskan takana — sen
tietävät monet perheet, jotka olisivat sellaista
tarvinneet. Tämä puute selittyy luonnollisesti
alenevilla valtionosuuksilla. Niitä ei ole enää ollut
kunnissa käytettävissä, ja tämän
seurauksena kunnat ovat luonnollisesti joutuneet leikkaamaan tästä kuluerästä.
Se olisi kuitenkin sitä parasta turvaa perheille arjen
jaksamisen ja taloudellisten huolien keskellä. Keskusta
on esittänyt useaan otteeseen lapsiperheiden kotipalvelun
lisäämistä. Nyt jos koskaan kotiin suunnatulle
avulle ja tuelle tuntuu olevan tarvetta. Täällä esiteltiin
sosiaalihuoltolakia äsken, mutta laki yksinään
ei riitä, tarvitaan myös taloudelliset resurssit
lain tueksi, että se apu, jota lainsäädännöllä turvaamme,
auttaisi perheitä niin kuin on tarkoitus.
Arvoisa puhemies! Hallituksen tökeröstä lapsilisäleikkauksesta
puhuttaessa kannattaa pitää mielessä kestävyysvajeen
perussyy: vähenevien lapsilukujen seurauksena syntyneet
pienenevät työikäisten ikäluokat.
Nykyisen lapsen 35—40 työvuotenaan maksamat eläkemaksut
ovat keskimäärin suuruusluokkaa 250 000—300 000
euroa. Viisilapsinen perhe lisää silloin tulevaisuuteen
noin 175—200 henkilötyövuotta ja parantaa
eläkemaksukykyä 1—1,5 miljoonan euron välillä.
Sopii varmaan kysyä, ovatko lapsiperheisiin muita enemmän
kohdistuvat leikkaukset linjassa tämän kestävyysvajeeksi
selitetyn asian kuntoonsaamisen kanssa.
Arvoisa puhemies! Eduskunnan tarkastusvaliokunta on antanut
meille, eduskunnalle, hyvät eväät siihen,
kuinka meidän tulisi hoitaa nuorten syrjäytymistä.
Sen tilaama tutkimus kertoo, että nuorten syrjäytymistä ehkäiseviin
peruspalveluihin käytettävät varat ovat
vuosittain nykyisellään 230 miljoonaa euroa ja
kuitenkin nuorten toimeentulotukeen ja nuorten työttömyysturvaan
käytettävät kulut yhteensä noin
700 miljoonaa. Tästä voimme päätellä sen,
mikä epäsuhta on ennalta ehkäisevien
ja sitten jälkihoitokustannusten välillä.
Arvoisa puhemies! Tärkeintä olisi meidän
järjestää sellaiset joustavat työmarkkinat,
jotka palvelevat tätä päivää ja
myös nuorten asennetta työelämään
tulevaisuudessa. Se olisi tärkein tehtävä tällä hetkellä.
Anneli Kiljunen /sd:
Arvoisa herra puhemies! Välikysymys on tehty tärkeästä aiheesta. Taloudellisesti
vaikeina aikoina on erityisen tärkeää,
että torjumme köyhyyttä ja huono-osaisuutta.
Valitettavasti jopa 100 000 ihmistä elää pitkäaikaisessa
ja erittäin vaikeassa köyhyydessä ja
noin 30 000 lasta elää perheessä,
jossa on toimeentulon ongelmia päivittäin. Lisäksi
on satojatuhansia ihmisiä, joiden elämää leimaa
pienituloisuus ja siihen liittyvät monet arkiset haasteet.
Lapsiperheissä pienituloisuus on oikeastaan kaikkein
ikävintä, koska sillä voi olla suuri
merkitys sille, mitä lapsi voi harrastaa ja voiko hän aina
osallistua leikkeihin ja vapaa-aikaan kavereiden kanssa. Jo tässä vaiheessa
lapsella tai nuorella voi alkaa syrjäytymisen kehitys,
kun ei voi osallistua kuten kaverit. Näissä tilanteissa
nuori voi sanoa, ettei jalkapallo tai salibandy kiinnosta, vaikka
todellisuudessa taustalla onkin se, ettei vanhemmilla ole varaa
rahoittaa sitä.
Taloudellinen asema alkaa yhä enemmän vaikuttaa
myös siihen, millaiset oppimisen edellytykset lapsella
on ja millaisen pohjan hän saa myös myöhempää elämäänsä varten.
Pienituloisuuteen yhdistyy monesti — ei missään
tapauksessa aina mutta monesti — myös perheen
muu vähäosaisuus. Vanhemmat voivat olla työttömiä, heikosti
koulutettuja, ehkä sairaita, mahdollisesti syrjäytyneitä.
Etenkin maahanmuuttajavanhempien osallisuus yhteiskunnassa voi olla
hyvin vajavaista, ja tällä on merkitys myös
lasten kasvulle ja osallisuudelle.
Arvoisa herra puhemies! Köyhyyttä ja eriarvoisuutta
me sosialidemokraatit olemme aina vastustaneet. Yksikään
perhe ei saa elää köyhyydessä.
Köyhyyden periytyminen ja ylisukupolvinen syrjäytyminen
pitää katkaista. Jokaisella lapsella on oltava
yhtäläiset mahdollisuudet kasvuun ja hyvinvointiin
sekä hyvään elämään.
Perheet tarvitsevat yhteiskunnalta kumppanuutta lasten kasvun
tukemisessa. Mitä paremmat tavalliseen arkeen keskittyvät
palvelut voimme antaa perheelle, sitä enemmän
me voimme vahvistaa lapsen kehitystä. Siksi esimerkiksi
tuleva sosiaalihuoltolain uudistus tulee olemaan merkittävä,
koska sillä palautetaan kotipalvelu myös lapsiperheiden
ulottuville ilman lastensuojelun asiakkuutta.
Aivan olennaista on lapsen laadukas varhaiskasvatus. Kansainväliset
tutkimukset osoittavat, että 2—3-vuotiaana aloitetulla
päivähoidolla on erityisen myönteisiä vaikutuksia
juuri muita heikommassa asemassa oleviin lapsiin sekä oppimisen
että sosiaalisen kehityksen kannalta. En kannata subjektiivisen
päivähoito-oikeuden rajaamista yhdeltäkään
perheeltä, sillä mielestäni lapsella
pitää olla oikeus varhaiskasvatukseen. Varhaiskasvatuksen
pitää olla laadukasta, turvallista ja monipuolista.
Sillä pitää tukea lapsen kokonaisvaltaista
kehitystä. Kannatan myös varhaiskasvatuksen maksuttomuutta.
Se turvaisi lapsille paremmat lähtökohdat koulunkäynnin
aloittamiseen, ja sillä olisi myös suuri merkitys äitien
työllistymisen kannalta. Tällä hetkellä päivähoitomaksut
ovat jo pienillä tuloilla niin korkeat, että työllistyminen
etenkin pienipalkkaiseen työhön ei aina kannata.
Arvoisa puhemies! Nostan esiin vielä eläkeläisten
aseman. Koen erittäin suurta epäoikeudenmukaisuutta
takuueläkkeen saajien osalta. Me sosialidemokraatit esitimme
takuueläkkeen pientä korotusta, joka olisi vähän
kompensoinut indeksijäädytyksen vaikutusta kaikkein
pienituloisimmille eläkkeensaajille. Tätä tavoitetta emme
saaneet läpi, mutta valopilkku tietysti on eläketulovähennyksen
korotus, jolla kuitenkin voidaan parantaa pieni- ja keskituloisten
eläkeläisten tilannetta. Tämä vähennys
vaikuttaa myös työeläkkeen saajiin.
Ikäihmisten tilanteet ovat hyvin erilaisia, ja etuuksien
tarve vaihtelee paljon. Eläkeläisten taloudellista
asemaa pitääkin seurata tarkasti ja ottaa viestit
toimeentulon vaikeuksista vakavasti. Olennaista on myös
se, miten ikäihmisten palvelut toimivat, sekä se,
että kaikilla on tasa-arvoiset mahdollisuudet saada tarvittavat
palvelut tuloistaan huolimatta. Vanhuspalvelulaki ja tuleva sosiaalihuoltolaki
ovat tärkeitä uudistuksia. Pidän myös
välttämättömänä,
että Kansallisen omaishoidon kehittämisohjelman
pohjalta ryhdytään välittömästi
lainsäädäntötoimiin, jotta omaishoitajien
asemaa ja palveluiden saamista voidaan parantaa.
Anne Louhelainen /ps:
Arvoisa puhemies! Tämä välikysymys
koskee pienituloisten asemaa ja eriarvoistumista. Eduskunnan sisäisen
tietopalvelun selvityksestä ilmenee, että verottajan verotilastojen
mukaan vuonna 2012 päätoimesta palkkaa sai alle
2 100 euroa kuukaudessa noin 35 prosenttia päätoimisista
palkansaajista. Lisäksi kotitalouksien käytettävissä olevat
tulot ovat pienemmät kuin hallituskauden alussa 2011. Näin
ei ole käynyt sitten 90-luvun laman. Elämme siis erittäin
huolestuttavassa tilanteessa, ja siitä me olemme varmasti
kaikki samaa mieltä tässä salissa.
Arvoisa puhemies! Viime viikolla keskustelimme täällä ensi
vuoden budjetista, ja tämä aihe jatkaa hieman
samalla linjalla, sillä nimenomaan tämän
hallituksen talouspolitiikka on täynnä valintoja,
jotka vielä entisestään kurjistavat suomalaisen
pienituloisen elämää. Toisinkin voisi
nimittäin valita, ja vielä tämän
syksyn aikana on mahdollisuus kuunnella myös opposition
ehdotuksia ja muuttaa tehtyjä valintoja suomalaisten hyväksi.
Esimerkiksi lapsilisäleikkaus on hallitukselta uskomaton
arvovalinta, samoin kotihoidon tuen jakaminen molempien vanhempien
kesken. Jo perhepolitiikka itsessään on perheiden ostovoimaa
kurjistavaa. Sen päälle tulevat vielä kaikki
muut välttämättömien kulutushyödykkeiden
veronkiristykset, sähkö- ja bensaveron nosto sekä peruspalvelujen
heikennykset. Kuntien peruspalvelut, joista kuntien talousahdingon
myötä väistämättä joudutaan
leikkaamaan, ovat nimenomaan pienituloisille tärkeitä.
Heille yksityinen lääkäriasema ei ole
vaihtoehto, samoin kuin työttömälle työterveyshuolto
ei ole vaihtoehto. Eläkeläiselle ne lähellä olevat
palvelut ovat tärkeimpiä. Valitettavan usein myös
ruoka-apujonot ovat kohta monille se lähin ruokakauppa.
Arvoisa puhemies! Työllistäminen on tehokkainta
köyhyyden torjuntaa, todetaan tässä välikysymyksessä.
Kun budjetin lähetekeskustelussa puhuimme työllisyydestä,
olin ministerin lisäksi ainut, joka otti esille vammaisten
työllisyyden. Haluaisin myös tässä keskustelussa
nostaa esille tämän tärkeän
asian eli vammaisten ja osatyökykyisten aseman yhteiskunnassamme.
Vammaisten ihmisten yhteiskunnallisesta asemasta ja elinoloista
tiedetään melko vähän. Eikö sitä uskalleta
tarkastella, koska tiedetään, että siellä olisi
korjattavaa paljon, todella paljon? Tiedetään kuitenkin,
että vammaiset ihmiset ovat keskimääräistä huonommin
koulutettuja, työhönosallistumismahdollisuudet
ovat vähäisiä ja toimeentulo on todella
niukkaa. Suurin osa vammaisista kuuluu siis nimenomaan pienituloisten
joukkoon.
Arvoisa puhemies! Vammaisten henkilöiden työllistyminen
on usein vaikeampaa kuin muiden kansalaisten. Itsensä työllistäminen
on myös vammaisille ja osatyökykyisille vaihtoehto
työllistymiseen. Invalidiliitto ja muut järjestöt
ovatkin esittäneet toimenpiteitä, joilla vammaisyrittäjyyttä voitaisiin
edistää. Invalidiliitto on todennut myös,
että vammaiset elävät jo nyt muita niukemmin
ja ovat usein köyhyysrajan alapuolella. Siksi olisi entistä tärkeämpää jatkaa
ahkerasti työtä osallistumisesteiden poistamiseksi.
Myös moni vammainen kuuluu siihen takuueläkeläisten
joukkoon, joka hetken sai elätellä turhia toiveita
pienestä tasokorotuksesta. Luopuessaan tästä hallitus
teki jälleen yhden valinnan, joka ei suosinut pienituloisia.
Arvoisa puhemies! Meillä on maassamme voimavara, jonka
arvostus ja tukeminen on täysin ala-arvoista. Siksi myös
nämä ihmiset kuuluvat usein pienituloisiin ja
kohtaavat eriarvoisuutta. Puhun omaishoitajista ja samalla myös
heidän hoidettavistaan.
Omaishoidon tuen määrä vaihtelee
kunnittain. Lisäksi se tuntuu olevan monille kunnille se ensimmäinen,
josta leikataan. Poliittista tahtoa omaishoidon siirtämiseksi
Kelan vastuulle tuntuisi löytyvän, mutta tätä ei
ole saatu aikaan. Lisäksi tuo pieni omaishoidon tuki määritellään
ansiotuloksi, josta joutuu maksamaan veroa. Tosin joillekin työikäisille
se voi olla ainoa tulo, joka kartuttaa tulevaa eläkettä.
Olisiko kuitenkin mahdollista, että jatkossa omaishoitopalkkiota
ei verotettaisi, jos omaishoitaja on vain pienen eläketurvan
varassa? Omaishoitajat säästävät
kuntien hoitomenoja vuosittain lähes 3 miljardin euron
arvosta. Vanhuusväestön osuus kasvaa, ja omaisten
hoitopanosta tarvitaan jatkossa entistä enemmän.
Omaishoidettavat eivät aina ole vanhuksia, vaan moni
vanhempi hoitaa kotonaan myös vammaista lastaan. Perheissä saattaa
olla myös muita lapsia. Tilanne voi ajaa perheen niin taloudelliseen
ahdinkoon kuin myös henkisen ja fyysisen jaksamisen ahdinkoon.
Kuntien peruspalvelujen alasajo on kuitenkin heikentänyt
myös vammaisten palveluita. Näin ei missään
nimessä saisi tapahtua. Näissäkin asioissa
kuntien toiminta saattaa vammaiset eriarvoiseen asemaan kuntien taistellessa
talousahdinkonsa kanssa.
Arvoisa puhemies! Kannatan edustaja Kivelän esittämää epäluottamuslausetta.
Reijo Tossavainen /ps:
Arvoisa herra puhemies! Jos vertaillaan puolueiden vaalilupausten ja
käytännön politiikan välisiä eroja,
niin kisan voittaa yleensä vasemmistoliitto, mutta nyt
ykkönen on demarit. Eduskuntavaalien alla ja niiden jälkeenkin
demareiden slogan on ollut "työ ja oikeudenmukaisuus".
Kun asiaa arvioidaan sivusta nähtynä, niin kyseessä on
lähinnä hirtehishuumori. Vaalien alla julkaistiin
demareiden vaalimainoksia, joissa puheenjohtaja Jutta Urpilaisen
kuvan ja allekirjoituksen kera vakuutettiin, että tähän
maahan luodaan 100 000 työpaikkaa. Todellisuus
on täysin toisinpäin, sillä maastamme
on hävinnyt lyhyen ajan sisällä 100 000 työpaikkaa.
Arvoisa puhemies! Entä lupaus oikeudenmukaisemmasta
politiikasta? Siltäkin osin lupaukset ja käytännön
teot ovat rajussa ristiriidassa. Otan niistä vain yhden
esimerkin, eläkkeet. Demareiden kannatus on vahvinta eläkeläisten
keskuudessa. Tästä syystä puolueen johdossa
päätettiin, että nyt on lupausten ja
kasvojenkohotuksen aika. Siksi suurieleisesti julistettiin, että eläkeläiset
saavat 10 euroa kuukaudessa ylimääräisen leipäpalan
ostoon. Demarit peruivat tuonkin lupauksensa saatuaan siitä ensin
mediassa riittävästi myönteistä julkisuutta.
Sen jälkeen kehua retosteltiin eläketulovähennyksen
noston vaikutusta, mutta senkin osalta lopputulema on hyvin karua
kerrottavaa.
Kaikista näistä tempuista huolimatta eläkkeet pienenevät
kaikissa tuloryhmissä. Kymmenientuhansien alle 10 000
euroa vuodessa saavien eläkkeet laskevat noin 70 euroa
vuodessa eläkkeiden indeksileikkauksen vaikutuksesta. Sen
sijaan suomalaisten keskimääräistä eläkettä saavien
eläketulot jäävät 12 euroa pienemmiksi
indeksileikkurin ja eläketulovähennyksen yhteisvaikutuksesta.
Näin ollen demareiden lupaus oikeudenmukaisuudesta on vain
härskiä poliittista peliä, koska kaikkein
pienituloisimpia eläkeläisiä rangaistaan
kaikkein eniten.
Edellä on vain osatotuus eläkeläisten
kurjasta arjesta. Kun kaikki hinnat nousevat, niin käytännön
eläminen on eläkeläisille jatkossa selvästi vaikeampaa.
Toki köyhien kurittaminen on johdonmukaista kokoomuslaista
politiikkaa, mutta että myös demarit ovat samaa
mieltä, se tulkoon mahdollisimman monen eläkeläisen
tietoon ennen eduskuntavaaleja.
Arvoisa herra puhemies! Maamme on historian pahimman laman keskellä.
Tämä lama on siis jopa pahempi kuin 30-luvun lama
tai 90-luvun hurja notkahdus tai 1800-luvun nälkävuodet.
Nykyinen lama johtuu osin kansainvälisestä kehityksestä.
Se taas johtuu pääosin Euroopan unionin toimimattomuudesta
ja euron pakkokahleesta. Meillä kuitenkin kehitys on ollut
muita maita huomattavasti takaperoisempaa, joten syyttävän sormi
osoittaa hallituksen ja hallituspuolueiden suuntaan.
Tässä tilanteessa maassa on Stubbin ja Rinteen
hallitus, joka aikoo hoitaa vain välttämättömät
juoksevat asiat. Jos vaalit ovat ajallaan, niin käytännössä maa
ajelehtii hallitsemattomasti jopa ensi syksyyn saakka, sillä vaalienjälkeinen uusi
hallitus pääsee tositoimiin vasta kesän
jälkeen.
Maamme tarvitsee vahvan ja toimintakykyisen hallituksen mahdollisimman
pikaisesti. Toivottavasti se on kolmen ison puolueen hallitus, sillä nyt
vaaditaan järeitä toimia tämän
maan pelastamiseksi.
Lasse Hautala /kesk:
Arvoisa herra puhemies! Tänään, kun
välikysymyskeskustelu eriarvoistumisesta ja pienituloisten
toimeentulosta lähti liikkeelle pääministeri
Stubbin puheenvuorolla, hän totesi, että hallitus
on ratkaisuja tehdessään toiminut oikeudenmukaisesti
ja rohkeasti. Olen tästä eri mieltä.
Mielestäni hallitus on toiminut epäoikeudenmukaisesti
erityisesti toteutettaessa lapsilisäleikkausta ja toiseksi
epäoikeudenmukaisesti kohdellut eläkkeellä olevia.
Kun Stubb mainitsi, että hallitus on ollut päätöksissään
rohkea, mielestäni hallitus on ollut päätöksissään
uhkarohkea, koska se tekee sellaisia ratkaisuja, jotka ovat koko
yhteiskunnan kannalta eriarvoistavia.
Kesäkuun lopussa valtiovarainministeri Rinne lupasi
10 euron korotuksen takuueläkkeeseen. Tämä hänen
antamansa lupaus lämmitti pienellä eläkkeellä olevia.
Ilo oli kuitenkin ennenaikainen. Budjettiriihessä elokuussa
hallitus linjasi, että tämä 10 euron
korotus ei tule toteutumaan. Tämän sijalle tuli
eläketulovähennys, joka ei tule hyödyttämään
nimenomaan näitä pienimmällä eläkkeellä olevia.
Toiseksi hallitus leikkaa lapsilisiä. Sen lieventäväksi
menettelyksi hallitus esittää verovähennystä.
Tämä hallituksen esitys on ensinnäkin äärimmäisen
monimutkainen ja myöskin toteutuksen osalta kallis. On
arvioitu, että tämä järjestelmä tulee
maksamaan noin 2,5 miljoonaa euroa. Kun kyseessä on määräaikainen
järjestelmä, niin on aivan tarpeetonta lähteä toteuttamaan
tällaista verovähennysmenettelyä. Sitten
toiseksi tämä ei tule auttamaan pienituloisempia,
niin kuin täällä monissa puheenvuoroissa
on tänään todettu. Tuntui hämmästyttävältä,
että pääministeri Stubb antoi neuvoksi
nimenomaan näiden pienituloisimpien osalta, että sijalle
tulisi sitten hakea toimeentulotukea.
Toinen perheitä koskeva hallituksen esitys on se, että kotihoidon
tuki pakkokiintiöidään perheen äidin
ja isän välillä. Kokoomus on aikaisemmin
julistautunut puolueeksi, joka on kunnioittanut yksilönvapautta
ja näin ollen myöskin perheiden omia ratkaisuja.
Nyt tilanne kuitenkin on toinen. Uudenlainen politiikantekomalli
näyttää tarkoittavan sitä, että perheiden
tulee olla hiljaa ja hallitus tietää, mikä perheille
sopii parhaiten. Tämä kotihoidon tuen pakkokiintiöinti
on Kuntaliiton arvioiden mukaan hinnaltaan noin 130 miljoonan euron
arvoinen, eli kunnille tulee lisää kustannuksia
noin 130 miljoonaa. Kuitenkin hallituksen ministerit ja erityisesti
kokoomusministerit pitäessään tuolla
maakunnissa juhlapuheita siellä peräänkuuluttavat
kuntien tehtävien vähennystä ja normien
purkua, mutta tässäkin tilanteessa toimitaan juuri
päinvastoin.
Nyt kun tämä talousarvio on siirtynyt valiokuntakäsittelyyn
ja kun tänään kuultiin eri puolilta salia
käytettyjä puheenvuoroja, niin tuntui siltä,
että nämä kaikki asiat ovat sellaisia,
että eri puolueista, myös hallituspuolueista,
löytyy toisenlaisia ajatuksia siihen, että näitä ei
tulisi toteuttaa. Siksi onkin tärkeää,
että valiokuntakäsittelyissä näille
hallituksen linjauksille tulisi sellaisia ratkaisuja, että ainakin
nämä asiat tulisi poistettua ensi vuoden talousarvioesityksestä.
Tällä voitaisiin edes hieman lieventää yhteiskunnan eriarvoistumista
ja helpottaa pienituloisten ihmisten toimeentuloa.
Mirja Vehkaperä /kesk:
Arvoisa puhemies! Köyhyyttä on monenlaista:
aineellista, henkistä, taloudellista mutta myös
alueellista. Tänään tässä salissa
on puhuttu erittäin paljon juuri toimeentulosta, joka on
monen ihmisen arjessa läsnä. Pienituloinen ei
elä kvartaalitaloudessa. Kestävyysvaje tai raamibudjetti
on kaukana siitä todellisuudesta, jonka kanssa eletään. Pienituloisten
arkea leimaa se, että joka päivä täytyy
selvitä eteenpäin: mistä asunnon maksamiseen
rahat, mistä ruokaa, riittääkö raha
lasten tai omaan harrastukseen ja niin edelleen? Se on arjessa selviytymistä.
Me voimme tehdä politiikassa paljon köyhyyden
poistamiseksi ja eriarvoisuuden voittamiseksi. Tulonsiirrot ja verotus
ovat kaksi politiikan keinoa, joita tämä sali
voi käyttää. Ne ovat arvovalintoja osaltansa,
vaikka elämmekin tiukan euron aikaa. Hallitus on tehnyt
nyt ensi vuoden budjettiesityksen, ja voidaan kyseenalaistaa monta
päätöstä sen puitteissa, että mikään
raamibudjetti ei aseta meille tiukkoja ehtoja silloin, kun joudumme
tekemään arvovalintoja lapsiköyhyyden
poistamisen eteen, tai silloin, kun puhumme eläkeläisten
takuueläkkeen nostosta.
Minä kyseenalaistan ehdottomasti hallituksen tekemät
arvovalinnat ja pidän niitä huonoina etenkin lapsilisäleikkauksen
kohdalla. Se lisää lapsiköyhyyttä ja
sitä, miten arjessa selvitään. Lapsilisäleikkaukselle
olisi totta vieköön ollut toinenkin vaihtoehto,
joka on tässä salissa tämänkin
päivän aikana kummunnut esiin, tupakkaveron nosto
esimerkiksi, tai joku muu, jonka hallitus olisi voinut miettiä.
Ministeri Rinne on itsekin moittinut sitä mallia, jolla
lapsilisäleikkaus pyritään kompensoimaan
perheille lapsiverovähennyksenä, joka on monimutkainen
ja byrokraattinen ja maksaa myöskin toista miljoonaa euroa.
Lapsilisäleikkaus voidaan siis perua, jos tahtoa ja tietoa
on, sitä toivon vielä hallituksen pohtivan.
Toinen räikeä esitys lapsiperheiden osalta
on kotihoidon tuen kiintiöittäminen molemman vanhemman
kesken. Tämä ei ole — kuten ministeri
Huovinen täällä tänään
todisti — mikään tasa-arvokysymys, vaan
tämä on selvä heikennys perheiden elämäntilanteista
kumpuaviin lastenhoitomahdollisuuksiin. Kotihoidon tuen kiintiöittäminen
on leikkaus ja heikennys ja suora arvovalinta siinä, miten
lasten ja perheiden arkea kunnioitetaan tässä talossa
hallituksen toimesta.
Kun keskusta oli viimeksi hallituksessa, me arvotimme niin — silloinkin
oli tiukan euron aika — että pienimmät äitiys-,
isyys- ja vanhempainrahat nostettiin alimman työttömyyspäivärahan
tasolle. Se oli arvovalinta, jonka me halusimme tehdä,
jotta äidit, isät, vanhemmat, pystyvät pitämään
aidosti näitä vanhempainvapaita ja se on yksi
mahdollisuus. Keskustan toimesta, yhteistyössä muun
hallituksen kanssa, luotiin myöskin takuueläke,
josta olen itse hyvin ylpeä.
Minä ja sadat muut, eläkeläiset varmastikin, Suomessa
odottivat hallitukselta myöskin kädenojennusta
takuueläkkeen nostoon. Siihen olisi ollut mahdollisuus,
mutta kuten kuulimme, se on neuvottelukysymys.
Arvoisa puhemies! Työ on parasta sosiaaliturvaa, minä allekirjoitan
tämän lauseen täysin. Meillä on
yli 300 000 työtöntä ja nuorisotyöttömyys
erityinen ongelma, kuten koko Euroopassa. Parasta taetta hyvän
toimeentulon hankkimiseksi on suomalainen työ, jonka eteen
eduskunnan, maan hallituksen on tehtävä lujasti
töitä. Vain työllä Suomi nousee
ja ihmisten köyhyys poistetaan.
Mika Niikko /ps:
Arvoisa puhemies! Tänään on jo pitkälle
toistasataa puheenvuoroa käytetty vähävaraisen
ihmisen puolesta. Pääministeri on puolustanut,
kuten kokoomuksen muissakin puheenvuoroissa on puolustettu, vähävaraista
ihmistä "velaksi emme voi elää, ja on
tehtävä rohkeita päätöksiä"
-retoriikalla, ja vihreä vasemmistosiipi on kosiskellut
kansaa eroamalla hallituksesta.
Kyllä muuttui laulu niin vasemmistolla kuin vihreilläkin,
kun Audi-kyydit loppuivat. Porvareiden tarjoama kyyti kelpasi, mutta
vaalien lähestyessä tulivat äänestäjät
mieleen. Hyvä niin, että tuli, mutta eniten ihmettelen
sitä, missä kuorossa vihreät laulavat,
kun eivät äänestä oppositiossa
hallitusta vastaan. Vihreästä puolueesta onkin
tullut oikea välitilapuolue, jollaista aikaisemmin ei ole
vielä nähtykään. Saavutus sekin.
Arvoisa puhemies! Oppositiota on moitittu tänään
siitä, etteivät he näe Suomessa mitään
hyvää. Oppositiota on syytetty riitelystä.
Mielestäni välikysymykseen on aihetta, sillä hallitus
ei kuuntele vaihtoehtoja. Jos vaihtoehdon esittämistä kutsutaan
riitelyksi, ollaan lähellä itänaapurin
politiikkaa, jossa on kulloinkin vallalla vain yksi totuus.
Arvoisa puhemies! Mikä on totuus hallituksen johdonmukaisuudesta?
Esimerkiksi kotihoidon tuen jakaminen puoliksi isän ja äidin
kesken on perusteluja vaille. Ministeri Huovinen tänään täällä perusteli
kotihoidon tuen jakamista "vanhemmuutta tasataan, ja äitien
pitää päästä töihin" -retoriikalla.
Ikään kuin isät eivät välittäisi
lapsistaan ja osallistuisi lastensa kasvatukseen. Tällä pakkolailla,
jossa perheiden itsemääräämisoikeuteen
puututaan, vahingoitetaan perheiden taloutta pysyvästi.
Ei äitejä töihin pakottamalla mitään
lisätä, ei ainakaan vanhemmuuden valinnanvapautta,
vaan kuntien menoja. Kotihoidon tuen jakaminen lisää päivähoitomenoja
arviolta 250—300 miljoonaa euroa. Lisäksi kun
me tiedämme, että hallitus on suunnitellut leikkaavansa
ja on leikannut kunnilta kuntaosuuksia yhteensä 6,9 miljardia
euroa vuodesta 2012 aina vuoteen 2017 asti, niin on kestämätöntä lisätä kuntien
taakkaa tämänkin johdosta.
Arvoisa puhemies! Huono-osaisuuden ja eriarvoisuuden kasvu on
Suomessa kaikkien nähtävissä. Ihmisten
oikeudenmukaisuuden tunne kasvaa, ja yhteiskunta jakautuu voimakkaasti
hyvinvoiviin ja syrjäytyneisiin.
Arvoisa puhemies! Köyhyys on syventynyt THL:n ja OECD:n
raporttien mukaan. Tänään täällä salissa
on monesti mainittu sosialidemokraattien puolelta, että pienituloisuus
ei ole kasvanut. Jostain syystä me kuitenkin jatkuvasti saamme
kuulla yt-neuvotteluista ja työttömyydestä,
ja ainakin näiden perheiden kohdalla tämä on
täyttä totta. Lisäksi tämä köyhyyden
syventyminen näkyy siinä, että yksinasuvat
ja tuensaajat, erityisesti nuoret, ovat pitkään
tukien piirissä. Toimeentulotukiasiakkaiden tukijaksot
ovat pidentyneet viime aikoina huomattavasti. Heikoin lenkki putoaakin
kyydistä niin koulutuksen kuin työmarkkinoiden
osalta. Voidaankin siis todeta, että yksilöihminen,
jos kuka, on tärkeä ja hänen eteensä pitäisi
tehdä toisenlaista lainsäädäntöä.
Arvoisa puhemies! Vielä sana nuorisotyöttömyydestä.
Hallituksella on sinänsä aivan hyvä ohjelma,
nuorisotakuu. Kuitenkin tänäänkin olemme
kuulleet, että nuorisotakuun aikana nuorisotyöttömyys
on kasvanut 5 000 henkilöllä viime vuodesta.
Siinä mielessä toivon hallitukselta pikaisesti
uudenlaisia lähestymistapoja nuorten työllisyyden
ja syrjäytymisen ehkäisemiseksi. Ei riitä selitys
siitä, että Etelä-Euroopassa on huonompi
tilanne kuin Suomessa. Etelä-Euroopassa ei vielä osata
piilottaa nuorisoa erilaisiin kursseihin ja tilastoihin, kuten jossain
muussa maassa. Mutta kuitenkin siitä huolimatta Euroopan
unioni ottaa pian mallia Suomen nuorisotakuuohjelmasta. Sinänsä siinä on
paljon hyviä elementtejä, mutta rehellisyyden
nimissä täytyy tunnustaa, jos jokin osio ei toimi,
ja tehdä korjaavat toimenpiteet pikaisesti. — Kiitos.
Markus Lohi /kesk:
Arvoisa puhemies! Nostan esiin kolme eriarvoistumiseen liittyvää asiaa.
Ensinnäkin ministeri Huovinen perusteli täällä kotihoidon
tuen pakkokiintiöittämistä sillä,
että sillä parannetaan naisten työmarkkina-asemaa.
Luulisin, että arvoisa ministeri ei itsekään
usko, että naisten työmarkkina-asema juurikaan
paranee tällä uudistuksella.
Olen sen sijaan harmissani, että kotihoidon tuen puolittamisessa
tosiasiassa käy niin, että perheiden kasvatusvastuuta
ollaan yhä enemmän siirtämässä kodeilta
päiväkodeille ja kouluille. Voisi sanoa, että tänä aikana
hieman liikaakin on ehkä sitä ilmiötä,
että vanhemmat ovat helposti sysäämässä vastuutaan
opettajille ja päiväkodin henkilöstölle,
ja silloin monesti unohtuu kuitenkin se, kenellä ensisijainen
vastuu on lasten kasvattamisesta. Edelleen sen pitää olla
lasten vanhemmilla, vanhemmuutta ei voi ulkoistaa yhteiskunnalle.
Mikä sitten parantaisi naisten työmarkkina-asemaa?
Yksi aivan keskeinen väline olisi vanhemmuuden kustannusten
tasaaminen. Tässäkin asiassa on harmi, että hallitus
on menossa kolmikannan selän taakse siinä mielessä,
että tiedän, että tätä asiaa
on selvitetty hallituskauden aikana mutta se on jäänyt
pöydälle. On perusteltu, että asiaa ei
viedä eteenpäin sen takia, että kolmikanta,
työmarkkinaosapuolet, ei ole päässyt
asiasta yhteisymmärrykseen. Tämä olisi
asia, joka ehdottomasti tulisi meidän täällä eduskunnassa päättää ja
edistää sitä, että ne kustannukset,
jotka syntyvät lapsista ja perheenlisäyksestä työnantajille,
tasattaisiin kaikkien työnantajien kesken.
Muistan itse omalta yrittäjäuraltani tilanteita, joissa,
naisvaltaisella alalla kun olin töissä, työntekijät
olivat useimmat naisia, sain onnitella työntekijää perheenlisäyksestä ja
vilpittömästi olin onnellinen siitä,
että tällainen iloinen perhetapahtuma on tapahtumassa
ja tulossa, josta koko yhteiskunta hyötyy, ja samaan aikaan
alkoi tietenkin mielessäni pyöriä, miten
saan sijaisen hommattua ja miten työt järjestetään
ja niin edelleen. Tämän siinä mielessä ymmärrän,
että jokaisella yrittäjällä varmasti,
joka on alalla, jolla työskentelee paljon naisia, on sama
tilanne, että he joutuvat hieman väkinäisesti
hymyillen onnittelemaan, kun työntekijä tulee
kertomaan tällaisesta iloisesta perhetapahtumasta.
Sen takia olisi tärkeää, että me
yhteiskunnassa ymmärtäisimme, kuinka meidän
naisvaltaisten alojen kasvun kannalta on tärkeätä,
että me jaamme ne kustannukset, jotka työnantajalle
syntyvät, kaikki yhdessä. Me kaikki siitä hyödymme, että meillä väestörakenne
on terve, meillä on tulevaisuudessakin eläkkeen
maksajia, ja tämän takia tämän
asian soisi menevän eteenpäin. Naisyrittäjäjärjestöhän
tässä on ollut erityisen aktiivinen, ja heillä on
laskelmiakin, jotka kyllä ovat oikeansuuntaisia, siitä,
mitkä ovat kaiken kaikkiaan ne kustannukset, jotka tästä asiasta syntyvät.
Tämähän on ratkaistu Ruotsissa tietyllä tavalla,
ja me voisimme hakea sieltä ehkä mallia, mutta
voisimme ratkaista myös ihan omalla tavallamme. Jos kaikki
kustannukset jaettaisiin meille kaikille, niin on arvioitu, että se
olisi noin 5 euroa kuukaudessa meiltä. Itse maksaisin mielelläni
sen, jos tietäisin, että samalla tämä on
asia, joka ratkaistaan niin, että naisvaltaiset alat eivät kärsi
ja nuoria naisia, jotka ovat siinä iässä,
että perhe lisääntyy, ei syrjittäisi
työelämässä.
Arvoisa puhemies! Haluan ottaa vielä esille yhden asian,
joka liittyy eriarvoisuuteen ja eriarvoistumiseen. Se on alueellinen
tasa-arvo. Olen erittäin huolissani ollut siitä,
että pikkuhiljaa vuosien varrella valtion työpaikat
erityisesti ovat siirtyneet tänne etelään
pääkaupunkiseudulle. Se on omiaan tänne
siirtämään myös yksityistä tuotantoa
ja luomaan tänne kysyntää ja palveluita,
ja sitä kautta muuttoliike vain voimistuu.
Tässä matkan varrella meillä on ollut
erittäin hyviäkin esimerkkejä siitä,
kuinka voidaan, jos halutaan, silloin kun valtion tehtäviä uudelleenorganisoidaan,
siirtää työpaikkoja myös maakuntaan.
Tällainen alueellistaminenhan ei tarkoita sitä,
että lähdemme ikään kuin haulikolla
ampuen joka paikalle jokaista toimintaa sijoittamaan, hajasijoittamaan,
vaan se tarkoittaa sitä, että hyödynnetään
kunkin alueen omat vahvuudet. Me tiedämme, että meillä on
eri alueilla erilaisia vahvuuksia. Toisilla alueilla on esimerkiksi
metsäteollisuus ja metsään liittyvä tutkimusvahvuus,
ja tietyillä alueilla meillä on vahvoja ict-osaajia
ja niin edelleen.
Pyritään näiden vahvuuksien ympärille
kasaamaan myös valtion keskeistä hallintoa niin,
että sitä sijoitetaan eri puolille maata. Sitä kautta omalta
osaltaan olemme torppaamassa sitä, voi sanoa, vahingollista
kehitystä, joka on keskittämässä Suomea
ja myös estämässä sitä,
että emme pysty käyttämään
kaikkia Suomen voimavaroja tulevaisuudessa hyväksi.
Ritva Elomaa /ps:
Arvoisa puhemies! Eriarvoistuminen ja köyhyys ovat
ajankohtaisia asioita, joista on hyvä käydä perusteellista
keskustelua. Talouden alamäen seurauksena yhä useampi suomalainen
on vajonnut köyhyysrajan alapuolelle. Työttömien
lisäksi virallisen köyhyysrajan rikkojia löytyy
paljon myös muista väestöryhmistä,
kuten esimerkiksi eläkeläisten ja opiskelijoiden
joukosta.
Muun muassa eläkekatto pitäisi ottaa käytäntöön
ja käyttöön. Jos ajatellaan valtionyhtiöiden maksamia
jättieläkkeitä ja -bonuksia, niin ei
ole ihme, että ihmiset ajattelevat, että oikeudenmukaisuus
ei toteudu Suomessa. Köyhyys koskettaa monia, ja sen taustalla
vaikuttavat lukuisat tekijät, kuten maailman ja Suomen
taloudellinen tilanne, sattuma ja hallituksen päätökset.
Haluan alleviivata viimeksi mainitun merkitystä. Hyvinvointivaltiossa
hallitus ei voi vain pelata rikkaiden pussiin vaan pitää tarjota
auttavaa kättä myös vähäosaisille
kansalaisille erityisesti vaikeina aikoina.
Hallitus on kohdistanut kuluneella vaalikaudella leikkauksia
esimerkiksi tärkeisiin peruspalveluihin, lapsilisiin ja
kotihoidon tukeen. Koulutukseen kohdistuvat leikkaukset saavat kyllä ihokarvat
melkein pystyyn, jos ajattelemme esimerkiksi tulevaa lukiouudistusta.
Edellä mainitut asiat koskettavat eniten juuri vähemmän
varoissa olevaa kansaa. Leikkauksien lisäksi hallitus on
säännöstään ohittanut
hyvät mahdollisuutensa tehdä konkreettisia parannuksia
vähävaraisten arkeen. Tästä yksi
esimerkki on omaishoitajien asema, josta on käyty keskustelua
myös täällä eduskunnassa. Omaishoitajat
tekevät pyyteetöntä työtä läheistensä eteen
pienellä korvauksella tai kokonaan ilman korvausta. Heidän
asenteestaan vallan kahvassa kiinni pitävien tulisi ottaa
mallia. Omaishoitajien aseman parantaminen olisi yksi erittäin
kustannustehokas konkreettinen keino parantaa pienituloisten asemaa
Suomessa.
Kuntien väliset palveluerot kasvavat, mutta hallitus
ei tunnu välittävän. Julkisen sektorin
tasapainottavaa roolia kaivattaisiin tässäkin
asiassa. Esimerkiksi sosiaali- ja terveydenhuollon palvelut sekä koulutus-
ja liikuntapalvelut sisältävät valitettavan
tuntuvia kuntakohtaisia eroja. Hallituksen kasvukeskuksia suosiva
politiikka on yksi syy näiden erojen taustalla. Tuntuu,
ettei syrjäseudun suomalainen ole Stubbin muotitietoisen hallituksen
listalla kovin korkealla. Alueelliset erot korostuvat vain entisestään
myös köyhyyden osalta, jos jatketaan vain suuriin
ja kasvaviin kuntiin keskittyvää politiikkaa.
Heikoin tarvitsee eniten tukea. Tämä pätee
niin yksilöiden kuin kuntienkin kohdalla.
Työ on ratkaisu köyhyyteen liittyviin ongelmiin.
Työnhakijoiden määrä suhteessa
avoimiin työpaikkoihin on hälyttävän
heikko. Viennin merkitys on työpaikkojen suhteen merkittävä, mutta
olisin toivonut hallituksen näkevän myös kotimarkkinoiden
tarjoamat mahdollisuudet. Esimerkiksi pienyrittäjien kynnystä palkata
työvoimaa voisi madaltaa verotuksella ja työllistämiseen
liittyviä maksuja ja byrokratiaa helpottamalla. Nykyinen
elinkeinopolitiikka ei ole onnistunut luomaan tarpeeksi työpaikkoja.
Tuntuu, että aktiivisten toimien sijaan keskitytään
ruikuttamaan huonoa taloudellista tilannetta. Toimettomuus ja heikko
päätöksentekokyky ovat hallituksen suurimpia
heikkouksia. Todellisia rakenteellisia ratkaisuja vallitseviin ongelmiin
saamme näemmä odotella vasta seuraavalla hallituskaudella.
Sääli vain, että tehokasta peliaikaa
todellisten ongelmien ratkomiseksi on haaskattu neljä vuotta
sekavaan politikointiin.
Esimerkiksi kansalaisten maksuhäiriöt ja ulosotot
lisääntyvät koko ajan. Tämä tilanne
ajaa monet umpikujaan ja ahdinkoon. Usein alkusyy ongelmiin voi
olla todella pieni, mutta tämä ongelma voi johtaa
hyvin epätoivoisiin tekoihin.
Jos on nyt seurannut tätä keskustelua tänään täällä salissa,
niin on huomannut muun muassa yhden seikan, että hallituspuolueiden
ja juuri hallituksesta lähteneiden puolueiden edustajien
puheissa ovat eläkeläisten asiat nousseet esiin
vihdoin ja viimein, mutta vaaleihin onkin todennäköisesti
enää seitsemän kuukautta.
Arvoisa puhemies! Hallitus on jättänyt köyhyyteen
ja eriarvoistumiseen liittyvät ongelmat ratkaisematta.
Näin ollen välikysymys tästä aiheesta
on paikallaan. Kannatan edustaja Kivelän tekemää epäluottamuslausetta
hallitukselle. — Kiitos.
Ari Torniainen /kesk:
Arvoisa puhemies! Käsittelyssä oleva välikysymys
on tämän vaalikauden yksi tärkeimmistä asioista.
Heikko taloustilanne ja työttömyys tiputtaa yhä useampia suomalaisia
köyhyyteen. Köyhyydessä lasketaan elävän
jo noin 800 000 suomalaista. Pitkään jatkuvasta
huono-osaisuudesta, kuten pitkäaikaistyöttömyydestä ja
asunnottomuudesta, kärsii noin 100 000 ihmistä.
Yli 20 000 suomalaista hakee ruokansa viikoittain leipäjonosta.
Yksi merkki heikosta taloustilanteesta on maksuhäiriöisten
määrän lisääntyminen.
Nyt maksuhäiriörekisterissä on jo 365 000
suomalaista. Se on aivan liian paljon.
Suomi on hyvä maa, mutta silti köyhyys koskettaa
aivan liian monia, muun muassa eläkeläisiä,
lapsiperheitä ja yksineläjiä sekä opiskelijoita.
Eläkeläisten väliset tuloerot ovat jatkuvasti kasvaneet.
Asumis- ja ruokakustannukset ovat jatkuvasti kasvaneet, ja köyhyysriski
on koskettanut yhä useampia eläkeläisiä.
Pienituloisten eläkeläisten määrä on
noussut, ja monien köyhyydestä on tullut entistä pysyvämpää.
Tässäkään asiayhteydessä ei
voi olla ottamatta esille omaishoidon arvostuksen nostamista oikealle
tasolle. Omaishoitajat tekevät todella arvokasta työtä,
siksi sitä pitää myös oikeasti
arvostaa ja luoda sille yhtenäiset valtakunnalliset kriteerit.
Omaishoidon tuki tulee myös siirtää Kelan
maksettavaksi.
Suomen talous- ja työllisyystilanne on todella huolestuttava.
Aivan liian moni on vailla työtä. Työ on
tärkeä ihmisen elämää ja
elintasoa tasapainottava sekä nostava tekijä.
Siksi työllisyyteen on kiinnitettävä vielä nykyistäkin
paljon enemmän huomiota. Työllisyyttä on
saatava parannettua. Keskusta on esittänyt työllistämistoimina
muun muassa ensimmäisen työntekijän palkkatukea,
ansiosidonnaisen päivärahan määräaikaista
maksamista yrittäjäksi ryhtyvälle työttömälle
ja mahdollisuutta maksaa työntekijän irtisanomiskorvaus
alkupääomana mahdolliseen uuteen yritykseen. Puheenjohtaja
Sipilä on esittänyt myös perustulokokeilua
muutamalla alueella. Nämä kaikki esitetyt mallit
ovat kokeilemisen arvoisia ehdotuksia nykytilanteessa.
Arvoisa puhemies! Julkisen vallan pitää olla heikomman
puolella. Keskusta on esittänyt muun muassa lapsilisien
leikkauksen perumista ja osoittanut, miten sen kustannukset voitaisiin kompensoida
yksinkertaisesti. Nyt hallitus on kyhäämässä monimutkaista
ja ongelmallista verovähennysjärjestelmää paikkaamaan
leikkauksia.
Keskusta on esittänyt myös kotihoidon tuen pakkokiintiöimisen
perumista, koska pakkopuolitus nostaa kuntien päivähoitomenoja
entisestään. Keskustan esittämä alueellinen
perustulokokeilu sai tänään laajaa kannatusta
täällä salissa usean puolueen taholta.
Toivon lämpimästi, että hallitus edes
harkitsisi näitä esitettyjä vaihtoehtoja.
Vastuu kanssaihmisten hyvinvoinnista on meillä jokaisella,
mutta jos ihminen ei itse jaksa nousta ylös tai ei muuten
saa apua, niin valtion turvaverkon on tuettava ihmistä.
Ketään ei saa jättää yksin.
Lea Mäkipää /ps:
Arvoisa puhemies! Köyhyys ja pienituloisuus kytkeytyvät
olennaisesti työttömyyteen. Työttömyys
on muuttunut suhdannetyöttömyydestä rakennetyöttömyydeksi. Enää ei
monikaan odota parempia aikoja ja talouden nousua vaan yrittää sopeutua
pätkätöiden, alipalkkauksen ja työttömyyden
jatkuvaan kierteeseen. Pitkittynyt työttömyys
ja pätkätyöt johtavat köyhyysloukkuun,
josta on vaikea nousta.
Lapsiperheiden köyhyys on kolminkertaistunut 90-luvun
puolivälistä. Köyhissä perheissä asuu
150 000 alle 18-vuotiasta. Tämä on hyvin huolestuttava
kehitys. Köyhyydellä on kokonaisvaltainen vaikutus
ihmiseen. Se voi olla syrjäytymispolun alkupää.
Tutkimuksen mukaan materiaalista puutetta suurempi negatiivinen
vaikutus aiheutuu lapsille köyhyyteen liittyvästä negatiivisesta
leimasta — leimasta, joka voi aiheuttaa sosiaalisia ongelmia,
huonompaa itsetuntoa ja mielenterveysongelmia.
Yleensä lapset eivät itse huomioi toisten
erilaisuutta, kuten köyhyyttä, negatiivisesti.
Valitettavasti leimaamista ja erilaisuuden korostamista tekevät
vanhemmat. Suomessa suvaitsemattomuus kasvaa kaikenlaista erilaisuutta
kohtaan, johon myös köyhyys luetaan. Syitä on
monia. Tie parempaan ja suvaitsevampaan yhteiskuntaan on kiemurainen.
Materialistinen maailma painottaa arvoja, jotka ovat hyvin vahingollisia.
Kun yhteiskunnasta on hävinnyt yhteisöllisyys,
jokainen ponnistelee omillaan tai ihan lähipiirin tukemana
ja olemme myös menettäneet suuren voimavaran.
Hyvinvointivaltion kehitysmallissa yhteisön oma vastuu
on hävitetty. Nyt on aika kaivaa entisen elämäntavan
hyviä puolia esille. Meillä on käyttämättömänä resurssina
laajeneva hyväkuntoisten eläkeläisten
joukko. Myös työttömien aktivointi tarvitsee
muutosta. Jos talouden pohja rapautuu, myös etuisuuksien
vastikkeettomuudesta ja vastikkeellisuudesta tulee keskustella.
Yhteisöllisyyden kehittämisellä myös
hyvin ja huonommin pärjäävien välisiä raja-aitoja
saadaan kaadettua.
Lapsiperheiden taloutta voi äkillisesti heiluttaa työttömyys,
jolloin perhe joutuu esimerkiksi asuntolainojensa kanssa vaikeuksiin.
Asuntojen hintakehitys on kääntynyt laskuun, ja
voi olla, että pakon edessä asuntoaan myyvä ei
saa edes omiaan pois. Monilla rakennemuutospaikkakunnilla asunnot
eivät mene kaupaksi lähes mistään hinnasta.
Toiselle paikkakunnalle töihin muuttava maksaa korkeaa
vuokraa ja oman tyhjän asunnon lainoja — tilanne
on mahdoton. Tämä on arkea jo sadoille suomalaisille.
Mistä löytää uskoa tulevaisuuteen?
Köyhyyteen liittyy monia ilmiöitä:
huono-osaisuutta, pitkittynyttä työttömyyttä,
syrjäytymistä, alkoholismia, mielenterveysongelmia
ja muita sairauksia. Nämä asiat pitkittävät
myös köyhyysloukuissa selviämistä ja
sosiaalituen tarvetta. Taloudellinen köyhyys on jatkuva
rasite, josta pääsemiseksi tarvitaan vahvoja tukitoimia. Pelkät
tulonsiirrot ja sosiaaliset edut eivät ole ratkaisu. Ne
eivät tervehdytä, vaan ovat ensiapu ja välttämätön
toimeentulon turvaaja hätätilanteessa.
Tämänkään hallituksen ministerit
eivät välttämättä köyhyydestä tiedä.
Jollekin pienituloinen on 3 000 euroa ansaitseva, ja toisen
ministerin mukaan Suomessa ei edes köyhiä paljon
ole. Virallisen määritelmän mukaan pienituloinen
on henkilö, jonka kotitalouden tulot kulutusyksikköä kohden
ovat vähemmän kuin 60 prosenttia keskitulosta.
Tämä on noin 1 150 euroa kuukaudessa
yhden hengen taloudessa asuvalle. Tämä vain tiedoksi
hallitukselle. Tämän määritelmän mukaan
Suomessa on yli puoli miljoonaa köyhää.
1990-luvun lama jätti suuria arpia kymmenientuhansien
yrittäjien ja pois potkittujen elämään.
Suomi pelasti ensisijaisesti pankit, konkurssiin ajetuista yrittäjistä vielä tänä
päivänä osa
elää ulosottoloukussa ilman mitään
toivoa paremmasta, ja monet yrittäjät päätyvät
itsemurhaan. Meillä ei ole tähän enää varaa.
Nyt Suomen toivona ovat pk-yrittäjät ja heidän
kykynsä työllistää. Riskien
ottamisella on välillä kova hinta, ja tilipussi
jää usein pieneksi. Jotta köyhyyttä voidaan
torjua, tarvitaan työtä. Mutta kuinka luodaan
se uskallus yrittäjille, että he voivat ottaa
riskejä ja suuria lainoja? Kuinka tämä hallitus
aikoo paremmin turvata myös pk-yrittäjän
asemaa, ettei tässä EU:n ja euron sekamelskassa
tule uutta hallitsematonta konkurssiaaltoa? Kun hallitus on pelastanut
maailman ja Euroopan köyhiä pankkeja ja valtioita,
(Puhemies koputtaa) on meille suomalaisille täysin oikeutettua
vaatia myös suomalaisten etujen turvaamista. Työtä työttömille — työllä parhaiten
torjutaan köyhyyttä. Entä lupaus pitää yrittäjistä huolta?
Osmo Kokko /ps:
Arvoisa puhemies! Tutkimusten mukaan vanhempien köyhyys
altistaa lapset pahoinvoinnille. Tämä on erityisen
huolestuttavaa siksi, koska lapsiperheiden suhteellinen köyhyys
on lisääntynyt merkittävästi.
Pienituloisissa kotitalouksissa asuvien lasten osuus kaikista on
kolminkertaistunut 15 vuodessa. Yksinhuoltajien lapsista jopa joka
neljäs on köyhä, ja yksinhuoltajaperheiden
osuus lisääntyy jatkuvasti. Perusta aikuisiän
hyvinvoinnille luodaan lapsuudessa. Myöhemmät
ongelmat, kuten lasten huostaanotot, mielenterveysongelmat, rikollisuus,
kouluttamattomuus ja toimeentulo-ongelmat, kärjistyvät
vanhempien toimeentulo-ongelmien lisääntyessä.
Arvoisa puhemies! Suomessa on tilastojen mukaan yli 700 000
ihmistä, jotka jäävät köyhyysrajan
alapuolelle. Meillä köyhyysraja on 1 170
euron kuukausitulot. Tämän alle jäävät etenkin
alle 25-vuotiaat nuoret sekä yli 75-vuotiaat ikäihmiset.
Hälyttävää tässä on
se, että vuonna 1990 pienituloisia oli 395 000,
nyt siis 700 000. Silti hyvinvoinnin väitetään
kasvaneen. Jokin aika sitten eräänkin nykyisen
ministerin suusta pääsi lipsahdus, mikä paljasti
sen, että pienituloisuutta ei tunnisteta.
Arvoisa puhemies! Taantuma ja työttömyys ovat
myös nostaneet maksuhäiriöiden määrää. Suomen
Asiakastieto onkin arvioinut, että maksuhäiriöiden
määrässä rikottaneen tänä syksynä 90-luvun
laman jälkeinen ennätys.
Vaikka ajat ovat huonot ja etenkin pienituloisilla on euro tiukalla,
silti jälleen kerran hallituksen tekemät veronkorotukset
ja säästöt kohdistuvat erityisesti pienituloisiin.
Ajoneuvo- ja polttoaineveroa korotetaan, sähkö-
ja muita energiaveroja korotetaan, asuntolainan korkovähennysoikeutta
rajoitetaan edelleen siten, että vuonna 2015 enää 65
prosenttia korkomenoista on vähennyskelpoisia, kun vielä vuoteen
2011 saakka korkomenoista oli vähennyskelpoisia 100 prosenttia.
Tämän lisäksi hallitus toteuttaa lapsilisän
leikkauksen ja indeksikorotuksen, kotihoidon tuen sekä matka-
ja lääkekorvausten leikkauksen. Politiikka on
valintoja, ja hallituksen arvomaailma on kyllä tullut tällä hallituskaudella selväksi.
Arvoisa puhemies! Kannatan edustaja Kivelän tekemää epäluottamuslause-esitystä.
Laila Koskela /ps:
Arvoisa puhemies! Kysymys suomalaisten tuloeroista, eriarvoisuudesta
ja köyhyydestä on vakava ja tärkeä.
Onko tämä hallitus vastannut työttömien
ja nuorten lapsiperheiden ja vanhusten hätään?
Pienituloiset ovat tällä hetkellä työllistämis-
ja sosiaaliturvaviidakon keskellä vailla riittävää tukea,
jonka avulla heille tarjottaisiin mahdollisuus työelämään
ja näin täysivaltaiseen jäsenyyteen suomalaisessa yhteiskunnassa.
Hallituksen ajamat toimenpiteet eivät ole tuoneet tarpeeksi
uusia työpaikkoja, eikä köyhyys ole poistunut,
päinvastoin. Työtuloja syntyy lisää vain,
mikäli rahoitusta ja verohelpotuksia ohjataan sellaisiin
toimenpiteisiin, joilla kannustetaan työhön kykeneviä mielekkääseen
ja pitkäkestoiseen työntekoon.
Hallitus leikkaa lapsiperheiltä 70 miljoonaa euroa.
Tämä koskee kipeästi lapsiperheisiin
ja heidän toimeentuloonsa. Tämä on osaltaan
kasvattamassa eriarvoisuutta. Lasten ja nuorten elämä rakentuu
kaverisuhteiden kautta. Syntyy köyhyyden kierre siihen
usein liittyvine toivottomuuden tunteineen, josta ei näytä olevan
ulospääsyä. Köyhyys on myös
usein periytyvää.
Hyvin huolestuttavaa on perheväkivallan lisääntyminen.
Vuonna 2011 tehdyn tutkimuksen mukaan perheväkivallan aiheuttamat
kustannukset olivat vuosittain noin 90 miljoonaa euroa. Tämä heijastuu
monina ongelmina lasten hyvinvoinnin kannalta ja aiheuttaa vakavaa
eriarvoisuutta mutta myös psyykkisiä, jopa fyysisiä ongelmia.
On myös todella huolestuttava suuntaus, että turvakotiasiakkaina
ovat yhä enenevässä määrin
ikäihmiset turvakotipaikkoja tarvitsevien joukossa.
On järkyttävän huolestuttavaa, ettemme
pysty takaamaan turvallisia elinoloja kaikkein heikoimmille, lapsille, äideille,
vammaisille, vanhuksille, siis kaikille heille, jotka ovat puolustuskyvyttömiä.
Kannatan edustaja Kivelän esittämää epäluottamuslausetta
hallitukselle.
Esko Kiviranta /kesk:
Arvoisa puhemies! Leikkaukset, lomautukset, irtisanomiset,
taloutemme heikentynyt tilanne, eurokriisi ja työttömyyden
kasvu tuntuvat suomalaisten arjessa. Hyvinvointierot ovat kasvussa,
eriarvoisuus lisääntyy, keskittyy tietyille alueille,
ja heillä, joilla oli ennenkin vaikeaa, menee yhä huonommin. Pienituloisten
ostovoima on nyt koetuksella. Se, että osalla suomalaisista
menee nyt todella heikosti, on meidän kaikkien huoli. Kotimaisen
kulutuksen ja uuden kasvun käynnistämiseen tarvitsemme
koko Suomea, kaikkia suomalaisia. Kun meistä huono-osaisimmat
voivat hyvin, me kaikki voimme hyvin. Heikoimmista on pidettävä huolta.
Tämä on arvokysymys.
Hallitus ei ole toimillaan helpottanut kaikkein vaikeimmassa
tilanteessa olevien suomalaisten arkea. Tällä hallituskaudella
leikkausten alle ovat joutuneet erityisesti kuntien valtionosuudet. Suurin
osa suomalaisten peruspalveluista tuotetaan kunnissa. Kuntien rahoituksen
leikkaukset ovat jo näkyneet monessa kunnassa peruspalvelujen
tason laskuna, opettajia on jouduttu lomauttamaan, terveyskeskusmaksuja
nostamaan ja päiväkotiryhmien kokoja kasvattamaan.
Tästä huolimatta kunnilta leikkaamista jatketaan
yhä uusien velvoitteiden säätämistä unohtamatta.
Keskittämispolitiikka ja kuntien valtionosuuksien leikkaukset
kasvattavat entisestään hyvinvointieroja Suomessa.
Toisen asteen koulutuksen leikkaukset ja lukioverkoston keskittäminen
aiheuttavat alueellista eriarvoisuutta. Valtion tulisi helpottaa
kansalaisten pääsyä peruspalvelujen pariin,
ei vaikeuttaa sitä.
Suomen kasvun ja hyvinvoinnin lähtökohta ja edellytys
on pitkään ollut laadukas ja maksuton koulutus.
Pienen kansan on luotettava työvoiman laatuun, ei määrään.
Meillä ei ole varaa kouluttaa vain rikkaiden perheiden
lapsia. Lapsilisien leikkaukset ja epämääräinen
lapsilisien verovähennysjärjestelmä sekä kotihoidon
tuen pakkokiintiöittäminen vaikuttavat konkreettisesti pienituloisten
lapsiperheiden toimeentuloon. Muutokset paitsi heikentävät
lapsiperheiden asemaa myös tuovat uusia kuluja valtiolle.
Verosta tehtävä vähennys on huono lapsilisäleikkausten hyvittämistapa,
sillä se merkitsee käytännössä kaikkein
vaikeimmassa asemassa olevien perheiden leikkausten jäämistä täysimääräisiksi.
Arvoisa puhemies! Pitkään jatkunut köyhyys johtaa
ongelmien kasautumiseen. Tulot vaikuttavat niin koulutukseen kuin
terveydentilaankin sekä päihde- ja mielenterveysongelmiin.
Tehokkain keino pitkäaikaistyöttömyyden
ja pitkäaikaisen köyhyyden estämiseen
on ennaltaehkäisy. Tasavertainen pääsy
laadukkaiden peruspalvelujen piiriin on taattava asuinpaikasta tai
tulotasosta riippumatta. Emme saa kaikesta huolimatta vaipua synkkyyteen.
Suomi on aina noussut vaikeista olosuhteista, ja se tulee nousemaan tälläkin
kertaa. Nyt tarvitaan uudenlaista ajattelua, uusia kokeiluja ja
ennakkoluulottomien ideoiden testausta.
Tärkeintä on saada työllisyys nousuun.
Työn vastaanottamisen tulisi aina olla kannattavaa, eikä työn
vastaanottaminen saisi vähentää ihmisen
kuukausituloja. Keskusta on valmis uudistamaan suomalaista yhteiskuntaa
niin, että työtä riittää tulevaisuudessa,
ja niin, että kaikkein heikoimmista pidetään
aina huolta.
Kannatan edustaja Puumalan esittämää epäluottamuslausetta.
Mikael Palola /kok:
Arvoisa puhemies! Tässä välikysymyksessä esitettyyn
huoleen köyhyyden ja eriarvoisuuden lisääntymisestä on
näin hallituspuolueen edustajanakin hyvin helppo yhtyä.
Ja kuten täällä on useissa eri puheenvuoroissa
esitetty, me elämme nyt täällä Suomessa
hyvin vaikeita taloudellisia aikoja, ja tästä johtuvat ongelmat
tulevat hyvin lähelle varmasti meitä kaikkia.
Kaikkien meidän lähipiirissä — perheessä,
suvussa, ystävien joukossa — on niitä, jotka
ovat tämän taloustilanteen myötä menettäneet
oman työnsä ja joutuneet sitä kautta
myös taloudellisiin vaikeuksiin. Me kaikki, joilla on vielä työtä,
toistaiseksi pärjäämme, mutta ne, jotka
työn ovat menettäneet tai muuten pienten tulojen
varassa elävät, ovat vaikeuksissa. Tästä meidän
kaikkien on syytä olla huolissaan.
Tätä taustaa vasten on helppo todeta, että me emme
täällä Suomessa ole onnistuneet huolehtimaan
kilpailukyvystämme ja julkisen talouden hoidosta. Emme
ole onnistuneet pitämään kaikkia tasapuolisesti
vauhdissa ja kyydissä mukana. Olisiko hallitus voinut tehdä asioita
paremmin ja onnistua paremmin? Olisi varmasti, ja siksi hallituksessa
valittuja toimintatapoja, keinoja ja niitä valintoja on
syytä jatkuvasti tarkastella kriittisestikin, ja kaikkia
päätöksiä ja tehtyjä valintoja
on myös voitava korjata, jos ja kun aihetta ilmenee.
Edustaja Tölli muun muassa otti tuossa päivällä keskustelussa
esiin päätösten vaikuttavuuden arvioinnin.
Pidän tätä esitystä erittäin
hyvänä ja kannatettavana. Olisi hyvä,
että me tietäisimme päätöksiä tehdessämme,
miten ja millä tavalla ja missä laajuudessa päätökset
vaikuttavat, ennen kuin teemme lopullisia päätöksiä.
Kuten täällä salissa on useissa eri
puheenvuoroissa myös nostettu esille, suomalainen työelämä ja
työmarkkinat ovat muuttuneet ja muuttumassa. Meidän
rakenteemme eivät ole pysyneet tässä muutoksessa
mukana, ja siksi meidän tulisikin yhdessä pohtia
työn käsitettä, työmarkkinoita
ylipäätänsä, kokonaan uudelta
pohjalta. Meidän olisi hyvä löytää uudenlaista
tapaa yhdistää työttömyysturvaa
ja palkkatyötä nykyistä joustavammin
ja löydettävä tähän
parempia malleja. Se 300 euron työttömyysturvan
suojaosa on yksi hyvä askel tähän suuntaan.
Täällä on myös esitetty
erilaisia malleja perustulomallin toteuttamiseksi. Varmasti tätäkin
on syytä meidän harkita ja pohtia. Itse pidän
kuitenkin tärkeänä, että näissäkin
pohdinnoissa on syytä varmistaa, että se työn
tekeminen on aina kannattavaa ja näillä malleilla
kannustetaan työn tekemiseen ja itsensä työllistämiseen.
Elämälle luodaan perusta lapsuudessa, ja siksi kaikenlaiset
toimet, jotka heikentävät lapsiperheiden asemaa
ja hankaloittavat vanhempien arvokasta kasvatustyötä,
ovat valitettavia ja lähtökohtaisesti väärin.
Siksi minustakin tuntuu kauhean pahalta, että täällä on
esitetty myöskin leikkauksia lapsilisiin. Minä toivon,
että hallitus onnistuu vielä löytämään
keinoja, joilla näitä suunniteltuja leikkauksia
voitaisiin tavalla tai toisella vielä ainakin pienentää.
Kannatan myös kansalaisten valinnanvapautta. Siksi
minäkin vierastan kotihoidon tuen kiintiöimistä,
tai pakkojakamista, äitien ja isien kesken. Toisaalta minä ymmärrän
hallituksen tavoitteen ja näkemyksen siitä, että työelämässä tarvitaan
sekä miehiä että naisia ja kotona tarvitaan sekä isää että äitiä.
Minun on myös hyvin helppo yhtyä siihen huoleen,
joka myös tuossa välikysymyksessä nousi
esille. Meillä on lastensuojelutoimenpiteiden piirissä iso
joukko lapsia ja nuoria. Taustalla on monenlaisia ongelmia, mutta
oman työnikin kautta tiedän, että hyvin
usein sieltä löytyy vanhempien päihdeongelmia,
ja siksi pidän hyvänä, että peruspalveluministeri
Huovinen on tähän asiaan kiinnittänyt
huomiota ja lähtenyt etsimään uudenlaisia
keinoja puuttua myös tähän ongelmaan.
Eeva-Maria Maijala /kesk:
Arvoisa puhemies! Santeri Alkio testamenttasi omalle puolueelleen
seuraavalla tavalla: "Älkää unohtako köyhän
ihmisen asiaa." Urho Kekkonen jätti myöskin samat
sanat perinnöksi erottuaan Maalaisliitosta tultuaan valituksi
presidentiksi eli "älkää unohtako köyhän
ihmisen asiaa". Uskon, että nämä sanat
velvoittavat kaikkia päättäjiä puoluekannasta
riippumatta. Kaikki me haluamme poistaa niin aineellista kuin henkistä köyhyyttä maastamme.
Keinot vain ovat meillä erilaiset.
Pienituloiset eläkeläiset ovat eräs
kaikkein heikoimmassa ja haavoittuvimmassa asemassa oleva ihmisryhmä maassamme.
Mietitäänpä, millaista on elää todella
kaikkein pienimmillä eläketuloilla. Pienet eläkkeet,
todella pienet eläkkeet — nämä ihmiset
ovat nöyriä eläjiä. He venyttävät
pennejä, siis senttejä, eivätkä pyydä apua,
vaikka olisivat siihen oikeutettujakin. Ilman näitten ihmisten
aikanaan tekemää työpanosta olisimme
muuten todella pulassa.
Erityisesti takuueläkettä koskevassa päätöksessä näkyy
onneton arvovalinta. Viime hallituskaudella haluttiin parantaa erityisesti
kaikkein huonoimmassa asemassa olevien eläkeläisten asemaa
luomalla erityinen takuueläke. On hyvä, ettei
järjestelmää ole kumottu, mutta miksi
eläkevähennyksen ulkopuolelle jätettiin
kaikkein pienimpien eläkkeitten saajat? Takuueläkkeen
korotus olisi tarvittu, mutta budjettiriihessä se lopulta hylättiin,
siis taloudellisesti kaikkein heikoimmassa asemassa olevat ihmiset.
Ovatko demarit ja kristillisdemokraatit ylpeitä hallituksen
linjasta?
Takuueläkkeen korotus 10 eurolla kuukaudessa maksaisi
suunnilleen 13 miljoonaa euroa. Kuten muun muassa Eläkeliiton
puheenjohtaja on todennut: "Kyse ei siis ole rahasta vaan tahdosta, sillä sehän
olisi voitu hoitaa vaikka eläketulovähennykseen
varatun määrärahan puitteissa." Kunnallisveron
eläketulovähennyksen korotuksella hallitus kaiketi
halusi korvata jo aiemmin sopimaansa 1 prosenttiyksikön
indeksileikkausta pientä eläkettä saaville.
Kaikkein vähätuloisimmat eläkeläiset,
yli 100 000 eläkeläistä, jäivät
nyt kuitenkin täysin tämän hyvityksen
ulkopuolelle.
Entä kuinka paljon omaishoitajat, jotka usein myös
ovat erittäin pienituloisia, paikkaavat hyvinvointivaltiomme
tukiverkkoa? Paljonko hoitopaikkojen kustannukset olisivat yhteiskunnalle,
jos jokainen omainen jättäisi sairaan läheisensä makaamaan
vuodeosastolle? Ihmiset hoitavat naurettavan pienellä omaishoidon
tuella omaisiaan. Heillä on halua auttaa ja selvitä eteenpäin toisesta
lähimmäisestä välittämällä.
Nämä ihmiset ovat usein todella
pienituloisia ja samalla uskomattomia selviytyjiä. Oikeudenmukaisuus vaatii,
että omaishoidon tuki siirrettäisiin Kelalle ja
kaikille taattaisiin yhtäläinen oikeus kunnon tukeen
asuinkunnan taloudellisesta tilanteesta riippumatta.
Arvoisa puhemies! Erityisesti maaseudulla elää paljon
vanhuksia, joilla on ainoina tuloinaan pieni maatalouseläke
ja kansaneläke. Ihmiset pitävät tupaa
lämpimänä lämmittämällä omilla
puillaan, he keräävät marjat, pyytävät
kalat ja kasvattavat omassa puutarhassaan syötävää.
Jätteitä ei juuri muodostu, kun kaikki käytetään
järkevästi hyväksi. Silti he maksavat jätteiden keräilystä,
lähes tyhjien pussien hakemisesta. Nämä ovat
ihmisiä, joiden hiilijalanjälki on todella pieni,
ja he pitävät yhteiskuntaamme pystyssä.
Jätehuollon kustannuksissa tulisi huomioida heidän
tilanteensa, että jätettä ei juurikaan
tule, ja mitoittaa maksut todellisen palvelutarpeen mukaisiksi.
Nämä maan hiljaiset, eläkeläiset,
ovat kasvattaneet etelän kaupunkien nyt työikäiset,
ei nyt ihan kaikkia mutta hyvin suuren osan kuitenkin etelän
kaupunkien työikäisistä, ja samalla ihmetellään,
miten maan hiljaisten nykyisillä verotuloilla voitaisiin
ylläpitää heidän palveluitaan
syrjäseudulla. Olemmeko todella maksaneet heidän kunniavelkansa?
Minkään laskelman mukaan heidän ei tulisi
selviytyä, ja silti he selviävät siellä eteenpäin.
Toivottavasti he myös jaksavat jatkaa tätä selviytymistään
eteenpäin. Ilman heidän työpanostaan
ja toimintamalliaan ei meidän yhteiskuntamme pysyisi pystyssä.
Puhetta oli ryhtynyt johtamaan toinen
varapuhemies Anssi Joutsenlahti.
Lauri Heikkilä /ps:
Arvoisa puhemies! Edustaja Maijala puhui lämpimästi
ja asiallisesti omaishoidon tuesta. Hallituksen tulisikin lisätä omaishoitajille
tukea, koska yhä enemmän omaisten hoitoa pyritään
siirtämään lasten ja puolisoiden hoidettavaksi,
jotta hoitopaikkoja vapautuu.
Edustaja Puumalan välikysymys, eriarvoistuminen ja
pienituloisten toimeentulo, on erittäin ajankohtainen.
Kyllä nyt on jo korkea aika kiinnittää huomio
työttömyyden ja siitä johtuvan köyhien
määrän kasvuun yhteiskunnassamme. Tämä tilanne
pitää saada muuttumaan parempaan päin
viivytyksettä.
Kelan maksamat työttömyyskorvaukset kasvoivat
viime vuonna 18,5 prosenttia. Yhteensä Kela maksoi vuonna
2013 työttömyyskorvauksia 1 683 miljoonaa
euroa. Tämän vuoden heinäkuussa työttömiä oli
258 000, työvoiman ulkopuolella olevista 1 275 000:sta
oli piilotyöttömiä 148 000.
Tänään ministeri Ihalainen mainitsi työttömiä olevan
319 000. Viime kuukausina työttömyyden
kasvu on ollut voimakasta sekä työttömien
määrässä että työttömyyden
hoitamiseen tarvittavien tukirahojen määrässä.
Pitkäaikaistyöttömiä on
esimerkiksi Espoossa 70 prosenttia enemmän kuin vuosi sitten
ja Helsingissä kesäkuun lopussa 53 prosenttia
enemmän kuin vuotta aiemmin. Nykyisin työllistymiseen
ei auta enää pääkaupunkiseudulle
muuttaminenkaan. Virosta pääkaupunkiseudulle töihin pendelöi
viikoittain 100 000 henkilöä, mikä osaltaan
kasvattaa pääkaupunkiseudun työttömyyttä.
Kannattaakin jo harkita maalle muuttoa, koska siellä asunnot
ja asumiskulut ovat pienemmät, kunhan katsoo, että palveluja
on riittävän lähellä.
Herra puhemies! Millä toimilla työttömyyden kasvu
voidaan pysäyttää? Edustaja Viitamies syyllisti
tänään, että edellinen hallitus
ei tehnyt työttömyyden voittamiseksi mitään.
Pääministeri Stubb sanoi tänään,
että "jos hallituksella olisi keinot", niin ilmeisesti
asiat olisivat jo kunnossa. Oppositiosta voin kysyä, kenellä ne
vaikuttamisen keinot sitten ovat hallussa, jolleivät ne
ole hallituksella.
Tätä lamaa on verrattu 90-luvun lamaan. Voin helposti
sanoa, että nyt on paljon pahempi tilanne, koska Suomen
liityttyä EU:hun ja euroon olemme menettäneet
keinot ja luvat oman maan työttömyyden hoitoon.
Nykyisin kuntien ja valtion isommat urakat täytyy kilpailuttaa
EU:n alueella olevien yrittäjien kesken. Kun tarjouskilpailun
voittaa toisessa EU-maassa kirjoilla oleva yritys, niin se voi tuoda
työvoimankin tullessaan ja kotimaiset työttömät
ovat edelleen kuntien ja valtion harteilla.
Edustaja Sasikin sanoi jo viime viikolla: "Rahan työntäminen
elvytyshankkeisiin ei auta." Tässä on karu totuus,
että ulkomailla kirjoilla olevan, ulkomaista työvoimaa
käyttävän yrityksen tehdessä työt
verorahatkin jäävät saamatta ja kunnat
ja valtio saavat aloittaa seuraavan projektin lainarahalla. 90-luvulla
vielä noin 30 prosenttia projektirahoista kertyi kunnille
ja valtiolle takaisin veroina. Lisäksi työttömyyskorvauksen maksamiselta
vältyttiin, kun työt tehtiin kotimaisella työvoimalla
eivätkä he olleet kortistossa kuittaamassa.
Herra puhemies! Nyt Suomi on tilanteessa, että emme
reilun 5 miljoonan kansan varoilla kykene työllistämään
EU:n kymmeniä miljoonia työttömiä.
He tulevat kyllä mielellään meille töihin,
kun meillä entisenä hyvinvointivaltiona on korkeampi
palkkataso kuin monissa heikommissa EU-maissa. Me tarvitsemme uusia
päätöksiä, että voimme
vuosittain antaa EU:lle lisää köyttä, kun
he vaativat meitä maksamaan sitä ja tätä.
Viimeisen 20 vuoden aikana maamme hallitukset ovat toimineet
harkitsemattomasti, kun poliitikot ovat väijyneet itselleen
EU:n huippupalkkaisia virkoja palkkioksi toiminnastaan EU:n hyväksi.
90-luvun lopulla europarlamentaarikkomme lauloivat lähes
kuorossa torilla, että emme aja Suomen etua vaan me ajamme
siellä EU:n etua. Viimeisen 10 vuoden aikana tämä laulu
on loppunut ja osa parlamentaarikoistamme ymmärtää jo
vähän ajatella suomalaistenkin etua ja mahdollisuuksia
ottaessaan mustan auton kyytiä Brysselin auringossa.
Juha Rehula /kesk:
Arvoisa herra puhemies! Hallitukselle on tehty välikysymys
eriarvoistumisesta ja pienituloisten toimeentulosta. Ollaan siinä osassa
yhteiskuntaa, käsitellään niitten ihmisten
toimeentuloa ja arjessa selviytymistä, joilla ei ole vahvoja
etujärjestöjä, niitä ihmisiä,
joitten äänen kuuluminen on poliittisten päättäjien
tekojen varassa — poliittisten päättäjien tekojen
varassa. Ollaan tässä aihepiirissä, ja
kuten tänäänkin keskustelussa on useita
kertoja puhuttu, ollaan arvovalintojen kanssa tekemisissä. Ollaan
arvovalintojen kanssa tekemisissä silloin, kun on rahaa,
jota jakaa, ja erityisesti aikana, jolloin joudutaan 1) miettimään,
miten nykyisistä euroista saadaan enemmän irti,
ja 2) puuttumaan niihin tasoihin, joihin on totuttu. Kyse on arvovalinnoista.
En tässä puheenvuorossa mene sen syvemmälle
tehtyihin arvovalintoihin, mutta kaksi on pakko mainita.
Toinen on se, että tässä kokonaisuudessa,
jossa me otamme edelleen valtiona miljardiluokassa olevaa velkaa,
on tehty päätös esimerkiksi kotihoidon
tuen pakkokiintiöinnistä, joka käytännössä on
leikkaus kotihoidon tuen tasoon, ja erityisesti tässä välikysymyskeskustelussa
keskustelluista lapsilisistä. Se on arvovalinta, että on puututtu
lapsilisiin. Samoin on arvovalinta se, että kun on päädytty
kompensaatioiden tielle, kompensaatio tehdään
verotuksen kautta.
Arvoisa herra puhemies! Täällä keskustelun eräässä vaiheessa
siteerattiin itseni allekirjoittamaa paperia vuodelta 2011. Se liittyi
kirjalliseen kysymykseen eläkekatoista. Oli hyvä,
että se asia tuli aihepiirinä täällä esiin.
Meidän koko sosiaaliturvassamme on joitakin elementtejä,
joilla on ihmisten ymmärrystä ja jotka tukevat
ihmisten sitoutumista ja sitä, että hyväksytään
se, että meillä maksetaan ja etuuksia saadaan.
Näitä elementtejä meidän sosiaaliturvassamme
ei ole monta. Yksi on lapsilisät, kaikki saavat tulotasosta
riippumatta, ja toinen on eläkejärjestelmä, jossa
me kaikki olemme saman järjestelmän piirissä.
Hieman on titteli neljässä vuodessa vaihtunut,
mutta olen edelleen samaa mieltä siitä, että en
pidä eläkekattoa kannatettavana, koska koko yhteiskunnan
eheyden kannalta on merkityksellistä, että kaikki
työeläkevakuutetut ovat saman järjestelmän
piirissä. On nimittäin täysin selvää, että jos
me asettaisimme katon X tuhanteen euroon, he, joilla sitä rahaa
hieman enemmän on, osaisivat oman eläketurvansa
järjestää, minkä jälkeen
he oikeutetusti ja ymmärrettävästi kysyisivät,
miksi me olemme rahoittamassa tätä järjestelmää,
kun emme me tästä mitään saakaan. Koko
sosiaaliturvassa on kaksi sellaista asiaa, jotka pitävät
tätä koko systeemiä koossa.
Sitten, arvoisa herra puhemies, aikana, jolloin niitä arvovalintoja
tehdään ja pohditaan ja kun rahaa on niukalti,
pitää kyetä pohtimaan tulevaa. Tämän
hallituksen saldo sosiaaliturvan selkeyttämisessä on
laihahko. Kiitokset 300 euron suojaosuudesta. Työtön
voi ansaita 300 euroa kuussa menettämättä työttömyysetuutta.
Se on sensuuntaista toimintaa, jota pitäisi pystyä tekemään
enemmän.
Sosiaaliturvan viidakon perkuussa on olemassa esimerkkejä toimista,
esimerkiksi perhe-käsitteen selkeyttäminen, jotka
eivät välttämättä maksaisi
yhtään mitään mutta jotka olisi
välttämätöntä tehdä.
Puheenjohtaja Sipilän tekemä esitys perustulokokeilusta
on tähän samaan maastoon menevä esitys.
Me tarvitsemme aloitteellisuutta, jolla tähdätään
siihen, että sosiaaliturva ja työ pystytään
yhteensovittamaan. Sekin on arvovalinta, ollaanko tällaiseen
valmisteluun valmiita, ja se on arvovalinta, puhutaanko järjestelmistä vai
siitä, miten yksittäinen ihminen tulee toimeen.
Me tarvitsemme järjestelmiä, mutta hyväkään
järjestelmä ei tässä monimutkaistuvassa maailmassa
ole sen tae, että meillä oikeudenmukaisuus koko
maassa toteutuu, ellei katsota myös sen yksittäisen
ihmisen kannalta, niin kuin tämän välikysymyksen
osalta, niin ensimmäisen allekirjoittajan kuin monien muidenkin
puheenvuorojen osalta, on tapahtunut.
Simo Rundgren /kesk:
Arvoisa puhemies! Eduskunnan käsiteltävänä on
nyt Suomen Keskustan ja Vasemmistoliiton yhteinen välikysymys,
jossa nostetaan esiin eriarvoistumiskehitys Suomessa. Puhumme usein
nykyisin syrjäytyneisyydestä. Itse nostaisin tässä yhteydessä reilusti esiin
käsitteen "köyhyys". Köyhyysrajaksihan muodostuu
nettotulotaso silloin, kun se on alle 60 prosenttia kansalaisten
keskimääräisestä tulotasosta.
Tällä hetkellä noin 800 000
suomalaista on tulotasoltaan köyhyysrajan alapuolella.
Tämä määrä on ollut
Suomessa kasvussa. Jokaiselle on selvää, että arkielämässä käytettävien
tulojen määrä on yksi keskeinen osa ihmisen
tunnetta, olenko yhdenvertainen. Siis eriarvoisuuskokemus liittyy,
halusimmepa taikka emme, usein aineelliseen hyvinvointiin. Yksiselitteisesti
on niin, että hallituksen tulisi omilla toimenpiteillään
edistää kansalaisten yhdenvertaisuutta ja pyrkiä estämään
eriarvoisuuden lisääntymistä. Tässä mielestäni
on olennaisen tärkeää kiinnittää huomiota
hallituksen tekemiin päätöksiin, kuten
lapsilisien leikkaamispäätökseen ja kotihoidon
tuen pakkosäästöpäätökseen.
Ne kertovat hallituksen ideologiasta.
Edustaja Rehula kiinnitti täällä aiemmin
iltapäivällä vakavasti jo huomiota siihen,
miten pääministeri kommentoi tätä kohtaa
välikysymyksen vastauspuheenvuorossaan. Nyt on suora sitaatti:
"Lapsilisän pienentäminen lisää vastaavasti
perheen toimeentulotuen määrää."
Siis ei millään lailla ongelma, toimeentulotuella
voidaan korvata. Yhdyn edustaja Rehulan ihmettelyyn, tämä on
nimittäin merkittävä sosiaalipoliittinen linjaus.
Hallitus ei pidä ongelmana, jos sen päätökset
ajavat ihmisiä toimeentuloluukulle kunnissa. Tämä linjaus
kertoo enemmän kuin tuhat sanaa siitä, mikä on
oikeastaan Stubbin hallituksen suhtautuminen ihmisiin, joille lapsilisällä on merkitystä.
Hallituksen esittämä verovähennyskompensaatio
on erittäin huono tapa yrittää korjata
tätä pahaa virhettä, jonka hallitus on
tehnyt.
Stubbin vastauksessa toistui se, että joka ainoa suomalainen
joutuu osallistumaan talouden tasapainottamiseen. Sehän
tarkoittaa sitä, että kaikkein köyhimmiltäkin
otetaan, toisin sanoen köyhyysrajan alapuolella oleviltakin,
ja työnnetään yhä uusia ihmisiä sen
rajan alapuolelle. Keskusta ei voi hyväksyä tällaista
politiikkaa, siksi olemme tehneet välikysymyksen.
Eriarvoistumisen toinen perussyy on työn puute, siis
työttömyys, palkkatyön puuttuminen. Työtähän
Suomessa varmasti on, mutta palkkatyötä ei ole
riittävästi. Muutama luku työministeriön
tilastoista: työttömiä työnhakijoita
319 433, työllisyyspalveluissa — siis
tukityöt, työvoimakoulutus, erilaiset sijoitukset
toimenpiteille — 116 899 henkilöä,
työkyvyttömyyseläkkeellä 8 488
henkilöä, yhteensä noin 450 000
ihmistä. Työtä vailla — siinä on
vielä muitakin tekijöitä — on
yhteensä 17,5 prosenttia työvoimasta.
Ja piilotyöttömyyskin otetaan huomioon. Siis piilotyöttömäksi
luetaan työvoiman ulkopuolella oleva henkilö,
joka haluaisi ansiotyötä ja olisi työhön
käytettävissä kahden viikon kuluessa mutta
ei ole etsinyt työtä viimeisen neljän
viikon aikana. Piilotyöttömyyden syitä ovat
työnhausta luopuminen tai muut syyt, kuten opiskelu, lastenhoito
tai terveydelliset syyt. Piilotyöttömiksi laskettiin
elokuussa 149 000 ihmistä. Erityisesti piilotyöttömyys
on kasvanut hurjasti viime vuoden elokuun 116 000:n luvusta
kuluvan vuoden elokuun 149 000:een, jossa on siis kasvua
28 prosenttia. Yhteensä työttömiä ja
piilotyöttömiä oli siis elokuussa 346 000.
Työttömien ja piilotyöttömien
määrä on näin ollen 13 prosenttia
koko työvoimasta. Tämä on huimasti enemmän
kuin Tilastokeskuksen virallinen 7,4 prosentin työttömyyslukema.
Tässäkään ei ole vielä kaikki.
Työttömien ja piilotyöttömien
lisäksi on koko joukko niin sanottuja alityöllisiä.
Alityölliseksi luokitellaan henkilö, joka tekee
osa-aikatyötä, koska kokoaikatyötä ei
ollut tarjolla, joka tekee lyhennettyä työviikkoa
työnantajan toimesta tai jolla ei ollut tarjolla työtä tilausten
tai asiakkaiden vähyyden tai lomautuksen takia. Siten alityöllinen
on työllinen, joka itse haluaisi tehdä enemmän
töitä. Alityöllisistä ei ole
saatavilla kuukausitason tilastoa, mutta vuonna 2013 heitä laskettiin
olevan keskimäärin 119 000 henkilöä.
Näin Tilastokeskuksen luvuista laskettuna työtä vailla
on noin 465 000 henkilöä, ja tämä luku
on koko työvoimasta 17,5 prosenttia.
Myös pitkäaikaistyöttömyys
on ollut jatkuvassa kasvussa. Nyt sen on laskettu olevan 91 900,
mikä on 15 900 enemmän kuin vuotta aikaisemmin.
Ikääntyvien työttömyys on kasvussa.
TEMin mukaan yli 50-vuotiaita oli elokuussa työttömänä 116 900
eli 10 000 enemmän kuin vuotta aikaisemmin ja
yli 55-vuotiaita oli työttömänä 82 100,
mikä on 6 600 enemmän kuin vuosi aikaisemmin.
Lukuja riittäisi vielä lisääkin,
mutta nämä kertomani luvut osoittavat, että hallitus
on epäonnistunut surkeasti luomaan sellaisen taloustilanteen,
joka olisi parantanut työllisyyttä. Suomen valtiontalouden
kurjaan tilaan ei tarvitse etsiä syytä kauempaa
kuin juuri tästä massatyöttömyydestä,
jossa Suomen kansa tällä hetkellä vaeltaa.
Nämä ihmiset eivät pysty maksamaan veroja.
He joutuvat turvautumaan juuri siihen Stubbin mainitsemaan viimesijaiseen
toimeentulotukeenkin, eivät tietenkään
kaikki heistä, mutta monet joutuvat siihen turvautumaan
työttömyyden vuoksi.
Tämä ketju pitää Suomen
valtion velkakierteen yllä ja johtaa eriarvoistumiskehityksen
kasvuun. Pahinta on se, että Suomessa ei tiedosteta, kuinka
vakavaan tilanteeseen maamme on joutunut. Työttömyys
on massatyöttömyyttä. Se koskettaa kaikkia
tuloryhmiä. Se koskettaa kouluttamattomia ja koulutettuja.
Mistä esimerkiksi nykyään ammattikoulusta,
ammattikorkeakoulusta valmistunut nuori tai yliopistosta valmistunut maisteri
saa työpaikan? Lähes kaikki organisaatiot ovat
nyt yt-neuvottelujen piirissä. Ne eivät voi palkata
uusia työntekijöitä.
Siis nyt tarvitaan talouspolitiikassa todella isoja ratkaisuja,
joilla pystytään luomaan sellaisia toimenpiteitä,
joilla tämä aivan mahdottomaksi ajautunut tilanne
Suomessa voidaan kääntää parempaan
suuntaan.
Toinen varapuhemies Anssi Joutsenlahti:
Suositus myös täällä salissa
pyydetyistä puheenvuoroista on se 5 minuuttia. Nyt meni
pari ja puoli minuuttia ylitse.
Tapani Tölli /kesk:
Arvoisa puhemies! Suomi on hyvä maa, yksi maailman
parhaita. Tämä on syytä todeta, koska
tässä keskustelussa päivällä tuli
esille se, että väitettiin, että välikysymyksen
esittäjät haukkuvat Suomea, että Suomi
on kurja, tai mitä laatusanoja käytettiinkään.
Ei ole siitä kysymys, vaan Suomea johdetaan nyt huonosti,
ja voi sanoa, että niistä arvovalinnoista, joita
hallitus on tehnyt, välikysymyksen esittäjät ovat
eri mieltä.
Niin ikään päivällä nousi
esille se, että Suomen nousu hyvinvointiyhteiskuntien joukkoon on
melkoinen menestystarina ja suuri ihme. Sodan jälkeen 45—46
Suomessa bruttokansantuote Ruotsiin verrattuna oli noin puolet,
ja sen jälkeen käynnistyi, tai niihin aikoihin,
valtava kasvu. Mutta mitä tuona aikana muuta tapahtui?
Silloinhan syntyivät suuret ikäluokat. Se oli
lasten ja nuorten aikaa, se voimakkaan kasvun aika, ja silloin otettiin
käyttöön lapsilisät. Ei otettu
sen takia, että oli suuri ylijäämä tai
jakovara, jota ruvettiin jakamaan, vaan otettiin sen takia, että perheet
saisivat otteen elämästä ja selviytyisivät.
Investoitiin tulevaisuuteen sen takia, että syntyisi jakovaraa
ja syntyisi ylijäämää. Se investointi
tulevaisuuteen kannatti, ja tässä olisi oppimista
nykypäivän päättäjilläkin.
Tutkitusti on todettu se, että heikoimmassa asemassa
ovat yhden tulonsaajan lapsiperheet ja pienellä eläkkeellä olevat.
Sen verran vielä siihen menneisyyteen, että kun
Suomi aikanaan nousi, se nousi osaamisella, yrittämisellä ja
kansallisten voimavarojen yhdistämisellä. Silloin ponnisteltiin
yhdessä. Siitä on oppimista nytkin. Pääministeri
Stubb vetosi yhteistoimintaan ja yhteistyöhön.
Se on aivan oikein, mutta se ei tarkoita sitä, että kaikki
se, mitä hallitus suunnittelee, vain kuitattaisiin — varsinkin
jos todetaan, että arvovalinnat eivät ole kohdallaan.
Nyt ne toimenpiteet, mihin tässä on puututtu eriarvoistumisessa,
ovat vakavia. Lapsilisistä on nyt puhuttu, miksi leikattiin
ja miksi niin paljon. Se sitten yritetään korvata
sekavalla verovähennyksellä. Kokonaistalouden
kannalta se on aika erikoinen ratkaisu. Tietysti ymmärrän
sen, että ollaan kehyksen orjia tietyllä tavalla,
mutta ei kehyksen tarvitse olla niin pyhä, ettei pystytä kokonaistaloudellista
vaikutusta katsomaan.
Sitten tämä kotihoidon tuen pakkojakaminen, pakkokiintiöinti.
Tässä yhteydessä, kun puhutaan julkisen
talouden tasapainosta ja säästöistä, tämä on
aika erikoinen. Erityisesti minä olen ihmetellyt kokoomusta,
joka erityisesti korostaa valinnanvapautta. Nyt sitten pakotetaan
perhe tekemään ratkaisu viran puolesta. Tämän
kustannusvaikutus on noin 130 miljoonaa euroa. Tässä tilanteessa
ei säästetä vaan kuitataan, että kyllä se passaa,
lisää kustannuksia. Toinen, jonka se aiheuttaa,
on melkoinen tulonleikkaus monille perheille, koska jos on se tilanne,
niin kuin tässä tuli esille, että voi
olla yrittäjäperhe, niin ei ole vaihtoehto se,
että se jaetaan.
Tässä kaiken kaikkiaan voi todeta, että hallitus
on melkoisesti vieraantunut arkitodellisuudesta. Niiden toimenpiteiden,
mitä nyt tässä kokonaisuudessa ollaan
tekemässä, vaikutus on keskivertoperheeseen noin
1 000 euron luokkaa. Päivällä jo
viittasin siihen, että pitäisi tehdä perusteellisempi
vaikuttavuuden arviointi silloin, kun lähdetään
toimenpiteitä tekemään, mitä nämä toimenpiteet
vaikuttavat yksilöihin, kotitalouksiin ja mitä ne
vaikuttavat julkiseen talouteen, ettei käy sillä tavalla
julkisen talouden näkökulmasta, että säästetään
kustannusvaikutuksista piittaamatta. Yksi puhutteleva esimerkki
aivan toiselta toimialalta on tämä pankkivero,
jonka vaikutus oli melkoisen kielteinen. Näistä olisi oppimista.
Meidän pitäisi budjettitaloudessa kiinnittää huomiota
paljon enemmän vaikuttavuuden arviointiin, ettei tehdä hölmöjä ratkaisuja.
Arvoisa puhemies! Tämä kritiikki ei tarkoita sitä,
ettei meidän pitäisi tehdä yhteisesti
ja rakentaa yhteistä. Nyt on yhteisten ponnistusten aika, mutta
ei pidä tehdä lyhytjänteisiä,
lyhytnäköisiä irtiottoja, joilla on enemmän
kielteisiä vaikutuksia. Eriarvoistuminen on todellinen
ongelma ja huoli siitä todellinen. Jos erityisesti leikataan
tulevaisuudesta eli lapsiperheistä, leikataan silloin yhtä keskeistä peruspilaria.
Vesa-Matti Saarakkala /ps:
Arvoisa herra puhemies! Keväällä nähtiin
joukkopako hallituksesta, kun vasemmistoliitto otti hatkat ja sen
perään myös kapteeni Katainen heitti
pyyhkeen kehään. Uppoavan laivan jätti
niin ikään kuntaministeri Virkkunen, ja valtiovarainministeri
Urpilainen heitettiin yli laidan. Nyt pelastusveneensä laskivat
vihreät, kun hallitus myönsi luvan Fennovoimalle.
Vaikka Kataisen sixpack-hallituksen alkuperäisestä kokoonpanosta
jäljellä on enää seitsemän
ministeriä ja Suomi-laiva seilaa ilman kompassia keskellä talouden
myrskyjä, uusi kapteeni Stubb vakuuttaa alemmilla kansipaikoilla
mukana matkustaville kansalaisille kaiken olevan kunnossa. Yhteinen
matkamme kuulemma jatkuu suunnitellusti kotisatamaan.
Mitä miettivät matkustajat, kun miehistön
jäsenistä 13 on todennut tehtävänsä mahdottomaksi
ja jättänyt laivan rajuilman yltyessä?
On aivan oikein ja vastuullista vaatia, että laiva rantautuisi nyt
lähimpään satamaan, sillä vuotava
paatti pitää korjata. Tarvitaan uudet vaalit ja
uusi kurssi Suomi-laivalle. Emme tarvitse toimitusministeriötä näpertelemässä ja
keikaroimassa.
Suomen eurojäsenyys on kaikkien talouden ongelmien äiti,
koska vientimme ei vedä liian kalliista valuutan arvosta
johtuen. Suuri julkinen sektori ei saa tarpeeksi verotuloja, joten
veroja, maksuja ja taksoja korotetaan. Tämä lisää inflaatiota,
joka syö pienet palkankorotukset ja hyydyttää kotimaisen
kulutuskysynnän. 1990-luvulla alkanut tuloerojen raju kasvattaminen
näkyy nyt siinä, ettei ostovoimaisia kuluttajia
löydy riittävästi, koska vauraus on kasaantunut
ja köyhyys lisääntynyt. Kun matalista
koroista huolimatta kysyntä tyrehtyy, päädytään
lopulta deflaatioon, joka tarkoittaa hintojen mutta samalla myös omistusten
arvojen alenemista. Vähemmällä saa silloin
enemmän. Mutta entä jos ei ole sitä vähääkään?
Arvoisa puhemies! Ensi vuonna Suomi tulee rikkomaan EU:n talouskurisopimusta,
jonka mukaan valtionvelka ei saa ylittää 60:tä prosenttia bruttokansantuotteesta
eikä julkisen talouden rakenteellinen alijäämä saa
olla yli prosenttia. Edessä ovat rajut leikkaukset, sillä Suomen
valtion tämän vuoden yli 7 miljardin euron velkaantuminen
ei ole tilapäistä eli suhdanteellista. Ensi vuoden
kaavailut alle 5 miljardin euron velkaantumisesta ovat täyttä toiveajattelua.
Luottoluokituksemme tulee laskemaan, jos nykyhallitus jatkaa katkeraan
loppuun asti.
Suomi tarvitsee kovan luokan uudistukset, joilla elinkeinoelämä tehdään
kilpailukykyiseksi muun muassa arvonlisäverovelvollisen
liiketoiminnan alarajaa nostamalla, lisätyöllistävien
ja osinkoa nostamattomien pk-yritysten yhteisöveron poistamisella
ja 1 000 euron kuukausittaisella työtuloverovapaudella.
Energiaveroja on laskettava. Julkisen sektorin osalta tarvitaan
kovimmissa palkkaluokissa jopa palkkojen leikkaamista, tai muuten
yt-neuvottelut lisääntyvät. Kun Suomelta
puuttuu itsenäinen rahapolitiikka, silloin työllisyyden
kannalta ratkaisevat asiat tapahtuvat vääjäämättä työmarkkinapöydissä.
Valtiovalta ei vain voi tulla enää työntekijöitä vastaan
veroporkkanoilla, koska ne on jo syöty.
Arvoisa puhemies! Eräs taloustutkija sanoi minulle,
että toivottavasti Suomen heräämiseen ei
tarvita seinään törmäystä.
Hän itse ennusti, että nykymenolla tällainen
törmäys on varma. Vain terve kansantalous voi
taata pienituloisimpien väestöryhmien, kuten opiskelijoiden,
työttömien ja eläkeläisten,
sosiaalietuudet ja taata riittävät peruspalvelut.
Lama-aikana joudutaan aina tekemään leikkauksia,
mutta leikkaukset on kohdennettava oikeudenmukaisesti. Erityisen
lyhytnäköistä on leikata lapsiperheiltä,
koska Suomi tarvitsee lapsia. Maahanmuutolla ei saada aikaan kestävää väestöpolitiikkaa.
Sauli Ahvenjärvi /kd:
Arvoisa puhemies! Me olemme tässä salissa
jokseenkin yksimielisiä siitä, että eriarvoistumiskehitystä ja
huono-osaisuuden lisääntymistä vastaan
suomalaisessa yhteiskunnassa on taisteltava. Ainoastaan keinoista ja
käytettävistä resursseista on havaittavissa
jonkinlaisia näkemyseroja. Se periaate olisi näinä taloudellisesti
ahtaina aikoina pidettävä mielessä, että ongelmat
pahenevat, jos harjoitetaan liian lyhytnäköistä politiikkaa.
Tämä tarkoittaa käytännössä esimerkiksi
sitä, että lapsiperheiden huono-osaisuus tulee
vielä pahempina ongelmina vastaan joidenkin vuosien viiveellä.
On muistettava, että laadukkaat koulu- ja päivähoitopalvelut,
lastensuojelu ja lapsiperheiden tuki eri muodoissaan ovat sijoitus
tulevaisuuteen. Tältä osin voidaan joitakin hallituksen
päätöksiä kieltämättä kritisoida.
Kotihoidon tukeen ja lapsilisiin tehdyt muutokset eivät
ole mielestäni olleet onnistuneita, tämä on
rehellisyyden nimissä todettava.
Arvoisa puhemies! Haluan tässä vielä kiinnittää huomiota
yhteen huono-osaisuutta aiheuttavaan yhteiskunnalliseen ongelmaan,
joka koskettaa myös valtavan suurta joukkoa lapsia ja lapsiperheitä.
Ongelman nimi on päihteiden väärinkäyttö.
Mielestäni meidän olisi määrätietoisesti ryhdyttävä taistelemaan
tätä jopa yli 10 miljardia euroa vuosittain yhteiskunnan
voimavaroja nielevää kansallisongelmaa vastaan.
Kuka pystyy edes mittaamaan sen piilevän huono-osaisuuden ja
onnettomuuden määrän, jonka alkoholiongelmat
aiheuttavat suomalaisissa perheissä? Olisi jo korkea aika
käynnistää kansallinen ohjelma alkoholin
kokonaiskulutuksen laskemiseksi ja alkoholin aiheuttamien välittömien
ja välillisten haittojen vähentämiseksi.
Tupakoinnin haittojen vähentämisessä me
olemme onnistuneet kohtalaisen hyvin, mutta paljon on toivomisen
varaa alkoholin väärinkäyttöä ja
alkoholihaittoja vastaan käytävän taistelun
tuloksissa. Tämä asia saa niin vähän
huomiota osakseen, että me emme vielä selvästikään
tajua tämän kansallisen onnettomuuden todellista
laajuutta ja luonnetta.
Harry Wallin /sd:
Arvoisa herra puhemies! Opposition tekemä välikysymys,
eriarvoistuminen ja pienituloisten toimeentulo, on ihan paikallaan,
koska se on todellisuutta tänäkin päivänä.
Erityisesti paheksuin tai ihmettelin edustaja Puumalan puheenvuoroa,
joka oli mielestäni populistisin, mitä olen eduskunta-aikanani
kuullut. Sitä voi verrata vuoden 1999 vaalien alla olleeseen
erään keskustalaisen istuvan kansanedustajan tv-mainokseen,
jossa hän mustavalkoisella filmillä tv-mainoksessa
seisoi haalarit päällä kotitilallaan
ja Atrian karja-auto vei viimeisen mullin teuraaksi ja hän
kertoi, että tämäkin on Lipposen hallituksen
syytä. Sen vaalin jälkeen hän tippui
eduskunnasta.
Arvoisa puhemies! Kuten pääministeri täällä totesi
hyvin sopuisasti, me olemme kaikki samassa veneessä, ja
täällä olevat puolueet ovat olleet kaikki
hallituksessa, puhemiestä lukuun ottamatta.
Toinen varapuhemies Anssi Joutsenlahti:
SMP:n aikana ollaan oltu kyllä.
Niin, ennen vanhaan joo. Anteeksi.
Eli kyllä on helppo osoitella sormella, missä syylliset
ovat. Ne ovat me kaikki. Jos vähän kaivelee menneitä,
Matti Vanhasen toisen hallituksen aikaansaannoksia vuodelta 2008:
Silloin Suomessa oli velkaa vain 30 prosenttia bruttokansantuotteesta,
noin 50 miljardia euroa, ja mitä Matti Vanhasen porvarihallitus
teki? Se alensi tuntuvasti hyvätuloisten verotusta, mihin
meidän ryhmäpuheenjohtajamme Jouni Backman viittasi
täällä käydyssä debatissa.
Sen seurauksena valtio aloitti velkaantumisensa, ja ensi vuoden
budjetin jälkeen olemme velkaa 102 miljardia. Eli jos näitä syyllisiä lähdetään
etsimään, niin niitä kyllä löytyy
meistä kaikista ryhmistä. Sen takia mielestäni
työministeri Ihalainen, valtiovarainministeri Rinne ja
pääministeri Stubb olivat hyvin asialinjalla ja
kertoivat sen tosiasian, missä ollaan.
Tämä lapsilisäleikkaus, 7 euroa kuukaudessa, on
mielestäni saanut kyllä kohtuuttoman suuren arvon
tässä salissa. Miettikää sitä.
Henkilökohtaisesti minulla on kolme lasta, kaikki ovat
kohtuullisen hyvätuloisia, kahdeksan lastenlasta, ja koskaan
me emme ole keskustelleet tästä 7 euron leikkauksesta,
koska heille on paljon tärkeämpää se,
että heidän lapsensa saavat subjektiivisen oikeuden
päivähoitoon. Heidän lapsillaan, niin kuin
kaikilla muillakin lapsilla, on oikeus opetukseen, joka on ilmaista,
ja jokainen lapsi voi opiskella niin pitkälle kuin kyvyt
riittävät, ilmaiseksi, ja se on aika harvinaista
tämän ajan Euroopassa.
Eli mielestäni pitäisi antaa arvoa enemmän näille
palveluille kuin 7 euron lapsilisäleikkaukselle. Myönnän
kyllä sen, että se kaikista pienituloisimmassa
perheessä tulee olemaan kipeä leikkaus, mutta
niin kuin täällä on moneen kertaan todettu,
se aiotaan nyt sitten toimeentulonormien kautta kyllä palauttaa
näille perheille.
Suurin köyhyyttä aiheuttava seikka on mielestäni
kuitenkin työttömyys ja elinkustannusten nousu.
Jokainen täällä oleva puolue on ollut
mukana nostamassa polttonesteiden hintoja, sähköveroa,
arvonlisäveroa, jotka kaikki ovat tasaveroja ja siirtyvät
hintoihin. Sen takia eläkeläisillä on tiukkaa,
koska elinkustannukset nousevat joka kuukausi.
Se, mikä minua täällä ihmetytti,
kun en saanut puheenvuoroa päivällä,
on se, että kukaan ei kiinnittänyt huomiota pienituloisten
perheiden lasten harrastusten kalleuteen. Se jäi. Esimerkiksi entinen
urheilu- ja kulttuuriministeri Arhinmäki ärhenteli
täällä kyllä monesta muusta
asiasta, mutta hän ei tähän puuttunut,
vaikka hän mielestäni aloitti sen työn
ihan hyvin. Eli pienituloisten perheiden lasten harrastus on mahdotonta
näillä maksuilla, mitä urheiluseurat
vaativat, ja mistään ei tule tukea. On lahjakkaita,
hyviä nuoria ja lapsia, jotka olisivat hyviä urheilussa,
mutta eivät voi harrastaa sitä perheen vähätuloisuuden vuoksi.
Jos miettii näitä yhteiskunnan ongelmia, uskon,
että tämä 7 euron lapsilisäleikkaus
ei ole tällä hetkellä se polttavin. Myönnän
tämän kotihoidon tuen ratkaisun ongelmallisuuden,
mutta pitäisi ajatella vähän laajemmin,
ja hämmästelen kyllä keskustan käyttämiä puheenvuoroja
täällä, kun he takertuvat tähän
7 euron lapsilisäleikkaukseen.
Mikael Palola /kok:
Arvoisa puhemies! Vaikka itsekin suhtaudun hyvin kriittisesti
lapsilisien leikkaukseen ja kotihoidon tuen jakamiseen, en silti
voi allekirjoittaa sitä täällä esitettyä väitettä,
että me hallituspuolueiden edustajat olisimme täysin
arjesta irtaantuneita. Päinvastoin minä uskon
ja tiedän, että meidän hallituksessa on
aito huoli ja aito pyrkimys myös huolehtia heikoimmista.
Tästä on minusta hyvä osoitus se, että tänne
on tulossa meidän käsittelyymme sosiaalihuoltolaki,
jossa on nimenomaan haettu keinoja muun muassa lapsiperheiden tilanteen
vahvistamiseen ennalta ehkäisevillä palveluilla.
Samoja elementtejä on myös varhaiskasvatuslaissa.
Meillä on käynnissä myös sote-uudistus,
jossa pyritään varmistamaan, että meillä olisi
jatkossakin Suomessa palveluita, koska hyvillä palveluilla
me voimme hyvin tärkeältä osin tukea
heikommassa asemassa olevia ja myöskin lapsiperheitä.
Simo Rundgren /kesk:
Arvoisa puhemies! Olen kiinnittänyt tässä keskustelussa
huomiota aiemmin kahteen eriarvoisuutta luovaan isoon kysymykseen
elikkä tähän köyhyyskysymykseen
ja sitten työttömyyteen. Kolmas asia, johon haluan
kiinnittää huomiota tässä keskustelussa, on
alueellinen eriarvoisuus. Ja nyt myönnän, että en
käsittele muiden maakuntien näkökulmasta vaan
pelkästään oman maakuntani Lapin näkökulmasta
tätä asiaa. Lappi on oma lukunsa. Voidaan kysyä,
miten niin, eikö se ole niin kuin muutkin maakunnat, vain
yksi ohjelma-alue Euroopan unionin ohjelmapolitiikassa. Mutta jotta tämän
ymmärtäisimme, niin kerron nyt tässä kiteytetysti,
miten lainsäädäntö tässä maassa
on luotu niin, että se ottaa huomioon sen, että Lappi on
oma lukunsa.
Lähdetään liikkeelle poronhoitolaista.
Lappi on poronhoitoaluetta — joka ulottuu kyllä hieman
myös Pohjois-Pohjanmaan alueelle. Se tarkoittaa sitä,
että meillä on 200 000 poroa, joista jokaisen
joku lappilainen ihminen omistaa. Koko Euroopan unionin alueella
vain täällä ja Ruotsin tuntureilla harjoitetaan
vastaavaa elinkeinoa kaikkine siihen liittyvine hyvineen ja ristiriitoineen.
Toinen laki, joka on tässä otettava, joka
koskee poroelinkeinoa myöskin, on porotilalaki, joka aikoinaan
mahdollisti monille poromiehille sen, että voisi rakentaa
kotinsa laidunmaittensa lähistölle, ja myöskin
sen, että nuori sukupolvi voisi kasvaa tähän
elinkeinoon kiinni.
Kolmas, joka koskee sitten paljon laajempaa näkökulmaa
mutta rajattua aluetta, on luontaiselinkeinolaki. Se laajensi tilojenhankkimismahdollisuuden
myös porotalouden ulkopuolisille ihmisille.
Lapin ihmisillä on historian saatossa muodostuneita
erityisiä oikeuksia käyttää ympäröivää luontoa.
Nämä historialliset erityisperusteiset oikeudet — ovat
perustuslain suojaamia muuten — liittyvät kalastukseen,
metsästykseen, jopa polttopuunotto-oikeuteen. Jokaisella
lappilaisella on vapaa metsästysoikeus valtionmailla oman
asuinkuntansa alueella. Tätä hyödynnetään
kaikkialla maakunnassa, esimerkiksi tässä kohta
käynnistyvässä hirvijahdissa. Muualla
kirjoilla olevat serkkumme suorittavat lisämaksun osallistuessaan meidän
kanssamme seurojen yhteisiin hirvijahteihin valtionmailla. Samalla
tavalla on tilanne maalinnunpyynnin suhteen. Luonto on järjestänyt
asian niin, että Lappi ainoana maakuntana omistaa Atlanttiin
laskevan Tenon lohijoen ja Itämereen juontavan lohiväylän
Tornion-Muonionjoen.
Metsätaloudessa on Lapissa sovellettu omaa Lapin lakia,
joka on mahdollistanut metsän uudistamisen alueilla, joilla
se ei olisi ollut järkevää ilman erityispanoksia.
Näin on menneinä vuosikymmeninä syntynyt
työtä ja myös yksityismetsätalouteen
tulovirtoja.
Tunnettua on myös se, että esimerkiksi maidontuotannossa
pohjoinen tuki ottaa huomioon Lapin olosuhteet ja siksi tukiprosentit
ovat siellä paljon korkeammat.
Kokonaan oma lukunsa on kolmen pohjoisimman kunnan ja Vuotson
alueen niin sanottu saamelaisalue. Perustuslakimme antaa vaaleilla
valituille saamelaiskäräjille siellä aivan
poikkeuksellisen laajan sananvallan alueen asioihin. Lausunnonantomahdollisuus
koskee käytännössä kaikkea alueella
tapahtuvaa toimintaa, ja näyttää siltä,
että käytännössä saamelaiskäräjien
lausunto painaa myös todella paljon, jopa enemmän kuin
kuntien kannanotot. Lapissa on siis Euroopan unionin ainoaksi luokiteltu
alkuperäiskansamme. Tuskinpa 1970-luvulla toimineet lappilaiset
kansanedustajat lainkaan oivalsivat, mihin saamelaisrekisterin summittainen
kerääminen tulisi neljä vuosikymmentä myöhemmin
johtamaan. Silloisesta eksoottisesta saamelaisasiasta on muodostunut
ILO-prosessin myötä melkoinen painajainen pohjoisimman
Lapin ihmisille.
Missään muussa maakunnassa ei myöskään valtio
ole suurin maanomistaja. Metsähallituksella ja Lapilla
on tästä syystä aivan erityinen viha-rakkaussuhde.
Sotien jälkeisillä jättisavotoilla
maksettiin kohtuuttoman suuria sotakorvauksia itänaapurille
mutta samalla työllistettiin maakunnan väkeä ja
lukematon määrä niin sanottuja lentojätkiä, joista
osa löysi pysyvänä tulevaisuutensa Lapissa.
Keskustelu Metsähallitus-laista ja äskeisestä pääjohtajavalinnasta
osoittavat, miten kuuma asia metsävaltio yhä meillä Lapissa
on, eikä ihme ollenkaan, sillä onhan suurimmalla
maanomistajalla aina ollut keskeisin sanottavansa koko alueen kehittämiseen.
Tämä koskee nykyään metsätalouden
lisäksi myös matkailua ja kaivostoimintaa.
Lapin maakunnan rajoittuminen lännessä Ruotsiin,
pohjoisessa Norjaan ja idässä Venäjään on
oma tarinansa. Raja-aluetta koskevat monet poikkeussäännöt,
esimerkiksi verotuksen osalta. Myöskin kahden valtion mahdollisuuksien
hyödyntäminen on nokkelalle aina tarjonnut etuja. Raja
on kuitenkin pohjimmiltaan kiusankappale.
Kun kaiken tuon lisäksi totean, että missään muussa
maakunnassa ei kirkonkylien keskimääräinen
välimatka ole 60—80 kilometriä, alamme ymmärtää,
että Lappi on oma lukunsa. Jo pelkästään
välimatkojensa vuoksi Lappiin ei voida soveltaa samoja
keskittämiskriteereitä kuin muuhun maahan. Viimeksi
tämän on myöntänyt opetusministeri
Kiuru todetessaan, että lukiokoulutuksen järjestämisessä Lapissa
voidaan poikkeuksellisesti edetä kuntakohtaisella järjestämislupalinjalla.
Lappi on oma lukunsa. Tämä meneillään
oleva kehitys kuitenkin näyttää johtavan
siihen, että Lapistakin tulee vain yksi Euroopan unionin
ohjelma-alue toisten lukemattomien erilaisten ohjelma-alueitten
rinnalle.
Lapin läänin lakkauttaminen näyttää osoittautuvan
virheeksi. Elyt ja avit ovat vain valtion etäispäätteitä,
eikä siellä enää ole persoonallista maaherran
persoonaan sitoutunutta vanhaa läänin ja alueen
puolustajaa, niin kuin ennen aikaan oli. Elyjen ja avien keskittäminen
Pohjois-Suomessa yhteen keskukseen, Ouluun, näyttää olevan
meneillään, ja tämä luo valmiudet
sille kehitykselle, että tämä Lapin erityisasema — joka Suomessa
on tunnustettu näissä lukuisissa laeissa, joista
vain osan nyt kerroin — näyttää olevan päättymässä.
Lappi on oma lukunsa, ja jos tämä erityisasema
ja sen tunnustaminen poistuu, niin ihmisten todellinen eriarvoistuminen
tuossa maakunnassa tulee johtamaan aivan erikoisiin tilanteisiin.
Siinä todella saattaa käydä niin, että maakunnasta
tulee yhtäältä cityvihreitten erämaa,
joka on vain lomailukohde tai luonnon katselemisen kohde, tai toisaalta
kaivosyhtiöitten tämmöinen — todellakin
se vaara on, ääritapauksessa — temmellyskenttä,
joka jättää pahat jäljet. Lappi
voi menestyä vain, jos tämän maakunnan
erityisluonteet tunnustetaan ja niille vahvuuksille rakennetaan.
Muuten siellä asuvien ihmisten eriarvoisuus todellakin
kasvaa, mikä oli tämän päivän
keskustelun teema.
Toinen varapuhemies Anssi Joutsenlahti:
Ja jälleen päästiin 7,5 minuuttiin.
Keskustelu päättyi.