Liikenne- ja kuntaministeri  Paula  Risikko

Arvoisa herra puhemies! Hallituksen esityksessä esitetään muutettavaksi kolmea lakia eli ajoneuvolakia, tieliikennelakia ja autoverolakia. Lakimuutoksella uudistettaisiin ajoneuvoja koskevien säännösten ja määräysten antovaltuudet sekä tarkistettaisiin liikenne- ja viestintäministeriön sekä Liikenteen turvallisuusviraston välistä ajoneuvojen teknisten vaatimusten norminannon työnjakoa. Muiden ajoneuvojen kuin autojen ja niiden perävaunujen teknisiä vaatimuksia koskevien yksityiskohtaisten normien antovaltuudet siirrettäisiin Liikenteen turvallisuusvirastolle.

Jatkossa Liikenteen turvallisuusvirasto antaisi liikenne- ja viestintäministeriön sijasta yksityiskohtaiset tekniset määräykset moottoripyörille, mopoille, traktoreille, liikennetraktoreille, tiellä käytettäville moottorityökoneille ja polkupyörille sekä näiden ajoneuvoluokkien perävaunuille.

Ajoneuvoteknisten vaatimusten norminantovaltuuksien siirto on tarkoitus toteuttaa kahdessa vaiheessa. Nyt toteutettavaksi ehdotetussa ensimmäisessä vaiheessa autoja ja niiden perävaunuja koskevien teknisten vaatimusten antovaltuudet jäisivät pääosin ennalleen ja niistä säädettäisiin pitkälti nykyisessä laajuudessaan liikenne- ja viestintäministeriön asetuksella. Kuitenkin autojen ja niiden perävaunujen muuttamista koskevien säännösten antovaltuudet siirrettäisiin jo tässä vaiheessa kaikkien ajoneuvojen muutossäännösten antovaltuuksien siirron mukana Liikenteen turvallisuusvirastolle. Liikenteen turvallisuusvirastolle siirrettävistä teknispainotteisten vaatimusten antovaltuuksista huolimatta jatkossakin kaikkia ajoneuvoja, niiden osia ja ominaisuuksia koskevista keskeisimmistä perusvaatimuksista säädettäisiin edelleen lain tasolla.

Norminantovaltuuksien muutosten lisäksi ajoneuvolakiin toteutettaisiin eräitä muita täydennyksiä ja päivityksiä, jotka koskevat pääasiassa ajoneuvon osia ja ominaisuuksia sekä erikoiskuljetuksissa ja työmailla maansiirtoon käytettäviä ajoneuvoja. Norminantovaltuuksien päivityksen yhteydessä tieliikennelakiin tehtäisiin erikoiskuljetuksiin ja ajoneuvojen kuormaamiseen liittyviin säännöksiin tarkistuksia. Erikoiskuljetuslupaa ja erikoiskuljetusten suorittamista koskevat keskeiset säännökset lisättäisiin tieliikennelakiin. Norminantovaltuuksien tarkistukseen liittyen autoverolain 3 §:ssä oleva valtuus ajoneuvojen muutoksissa säätää osien prosenttiosuuden laskemisesta annettaisiin liikenne- ja viestintäministeriön sijasta valtioneuvostolle. Lait on tarkoitettu tulemaan voimaan ensi vuoden alusta.

Arvoisa herra puhemies! Lopuksi vielä: Näiden teknispainotteisten ajoneuvonormien siirtämisellä Liikenteen turvallisuusviraston vastuulle ja norminantovaltuuksien päivityksellä tehostettaisiin teknisten vaatimusten nopean kansainvälisen kehitystahdin myötä seuraavien kansallisten säädöstoimien toteuttamista sekä yksinkertaistettaisiin kansallisia norminantotoimia ja edistettäisiin ajoneuvovaatimusten valmistelussa vuorovaikutusta sidosryhmien kanssa. Näen ehdotetut muutokset niin viranomaisten kuin kuluttajienkin kannalta varsin toivottuina parantamaan pitkälle teknisten ajoneuvonormien hallintaa ja ylläpitämistä. — Kiitos.

Kari Rajamäki /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Uskon, että on hyvä, että tätä kokonaisuutta myös jossain välissä tarkastellaan. Valtiovarainvaliokunnan liikennejaosto tapaa puolen tunnin päästä Trafin koko johdon. Nimittäin on tullut myös esille tässä lupa- ja valvontajärjestelmässä kenties jonkun verran semmoista byrokraattista soveltamistilannetta ja muun muassa autoveron osalta nyt erittäin paljon sitä, että ihmiset eivät ole huomanneet, että perintään liittyen on ollut kovin varhainen kirje, ja sen jälkeen ei mitään perintätoimia, elikkä myös tätä järjestelmää voisi kehittää. Myöskin esimerkiksi VR:n puolella on huomattu, että asentaja, joka liikauttaakin veturia suljetulla varikkoalueella, joutuu käymään erittäin tiheissä ja laajoissa terveystarkastuksissa. Esimerkiksi maantieliikenteen raskaan kaluston tai linja-auton kuljettajien osalta vaatimukset ovat ihan toista luokkaa ja, sanotaan, järkeenkäypiä. Eli varmasti tätä kokonaisuutta, uskon, havaintojen pohjalta on myös ministerin kanssa mahdollista käydä läpi.

Kimmo Kivelä /ps:

Arvoisa puhemies! Jälleen kerranhan on kyse EU:sta tulevasta lainsäädännöstä ja sen kansallisesta soveltamisesta.

Kysymykseni koskee sitä, miksi autot ja niiden perävaunut jätetään tässä vaiheessa muutoksen ulkopuolelle. Eikö olisi tarkoituksenmukaista tehdä koko muutos kertarysäyksellä eikä jättää mitään häntiä ministeriöön? Vai halutaanko vaiheittaisella muutoksella vain turvata jatkuva lainsäädäntötyö ja siten taata veden riittävyys byrokratiamyllyssä?

Pertti Hemmilä /kok:

Herra puhemies! Tässä yhteydessä on varmaan syytä nostaa esille myöskin Trafin eli Liikenteen turvallisuusviraston nyt tällä hetkellä noudattamat käytännöt.

Nimittäin Liikenteen turvallisuusvirasto myöntää erinäisiin ajoneuvoihin erinäisiä vaatimuksenmukaisuustodistuksia, muun muassa vaatimuksenmukaisuustodistuksia, joilla on hyvin suuri arvo ja merkitys silloin, kun autoja tai ajoneuvoja rekisteröidään. Trafilla on tullut käytännöksi, että siellä arvioidaan näitten todistusten antamiseen liittyvät kustannukset aika erikoisella tavalla näin yrittäjien, autoilijoitten ja muiden yrittäjien, näkökulmasta. Monet yrittäjät ovat saaneet erittäin isoja laskuja, siis euromääräisesti isoja laskuja sen jälkeen, kun ovat muun muassa tällaisen vaatimuksenmukaisuustodistuksen Trafilta saaneet. Joskus on esimerkkejä siitä, joitakin esimerkkejä, että Trafi on laskuttanut täsmälleen samasta A-nelosesta, joka on sisällöltään aivan sama, päivämäärä vain on vaihdettu ja se diaarinumero, satoja euroja, joskus ehkä jopa tuhansia euroja samasta paperista samalle yrittäjälle uudelleen ja uudelleen.

Tämän minä halusin saattaa nyt tässä keskustelussa myöskin ministerin tietoon, että ehkä siellä Trafissa pitäisi joitain tuloskeskusteluja käydä tämän osalta.

Osmo Kokko /ps:

Arvoisa puhemies! Tämä perusajatus on tietysti aivan oikea tässä, mutta minä ihmettelen samalla tavalla kuin edustaja Kivelä, minkä tautta tästä nyt on autot ja peräkärryt jätettävä sitten tämän ulkopuolelle. Minun mielestäni Trafilla on sitä osaamista ja tietoa siinä, ja siinä suhteessa olisi nyt asia kertaheitolla laitettava järjestykseen. Toivonkin, että tätä asiaa vielä tarkasteltaisiin ja ministeri perehtyisi oikein perinpohjaisesti, kävisi keskusteluja tämän asian johdosta.

Ari Torniainen /kesk:

Arvoisa puhemies! Hallituksen esityksen mukaan ensi vuoden alusta Liikenteen turvallisuusvirasto antaisi yksityiskohtaiset tekniset määräykset moottoripyörille, mopoille, traktoreille ja liikennetraktoreille, moottorityökoneille ja polkupyörille sekä näiden ajoneuvoluokkien perävaunuille.

Liikennetraktorilla tehtävät kaupalliset kuljetukset ovat liikenneluvan piirissä muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta. Tämän vuoden heinäkuun alusta siirtymäajan päättymisen jälkeen myös tavallisella traktorilla tehtävät kaupalliset kuljetukset tulivat lähtökohtaisesti liikenneluvan piiriin. Oikeastaan, milloin sitten tarvitaan liikennelupa traktorilla kuljettamiseen ja milloin tarvitaan liikennetraktori? Se, mitä saa kuljettaa traktorilla, on aiheuttanut paljon sekaannusta niin yrittäjille kuin yksityisillekin.

Arvoisa ministeri, onko tämän jälkeen Trafi se, joka tietää tarkalleen, mitä saa kuljettaa tavallisella traktorilla ja milloin sitten taas tarvitaan liikennetraktori ja millaiset ovat ne ammattipätevyydet, jotta saa kutakin kulkuneuvoa kuljettaa? Voitaisiinko tässä yhteydessä myös selventää sitä, mitä saa tehdä siis traktorilla ja milloin tarvitaan se liikennetraktori?

Mikko Alatalo /kesk:

Arvoisa puhemies! Todellakin, Liikenteen turvallisuusvirasto antaisi nyt sitten jatkossa määräykset hyvin monille kulkuneuvoille: moottoripyörille, traktoreille, liikennetraktoreille, moottorityökoneille, polkupyörille, mopoille ja ajoneuvoluokkien perävaunuille. Täytyy sanoa, että Trafin tehtävät kasvavat todella voimakkaasti, Trafi alkaa olla kuin valtio valtiossa, ja tulee kysymykseen se, mitkä ovat Trafin voimavarat. Todella minullekin on tullut sellaista tietoa, että aika kalliiksi käyvät asiakkaille nämä erilaiset asiapaperit, mitä sieltä saadaan.

Olisin kysynyt sen perään tai oikeastaan ministerille saattanut tiedoksi: Toivottavasti nyt tiedottaminen sitten myös paranee, koska minullekin on tullut muun muassa tästä liikennetraktori- ja maataloustraktoriasiasta kysymyksiä, että mitä voi ajaa, voiko ajaa myös naapuriapua ja tarvitaanko siihen erilliset luvat. Sitten myös tästä kuorma-autokuljettajan ammattitutkinnosta on tullut kysymyksiä. Esimerkiksi tämmöiset ääniteknikot, jotka ajavat myös sivuhommanaan kuorma-autoa — pitääkö heillä olla tämä koulutus? Ilmeisesti pitää olla, vaikka he tekevät päätyönään ihan muuta. Eli tämän tiedottamisen osuuden nyt pitäisi toivon mukaan tulevaisuudessa Trafissa olla tehokkaampaa, jotta kansalaiset tietäisivät, mitä tekevät, ja tekevät oikein.

Pertti Hemmilä /kok:

Arvoisa puhemies! Pari kysymystä ministerille vielä.

Nyt meillä on puhuttu paljon normitalkoista, ja siinä yhteydessä joku ministeri, taisi olla pääministeri, totesi, että meidän tulisi Suomessa säännellä ja säätää lainsäädännössä velvoitteita ja normeja vain juuri sen verran, mitä välttämättä EU vaatii. Tämä koski nyt lähinnä maa- ja metsätaloutta ja maatalousministeriötä. Mutta minua kiinnostaa nyt kuulla, onko ministeri perehtynyt tähän asiaan, mennäänkö tässä normituksessa nyt aiempaa pidemmälle eli meille tulee lisää normeja vai ollaanko normitusta vähentämässä.

Toisekseen, olen erittäin huolissani siitä, että tässä esityksessä nyt norminantojakoa muutetaan, kun aiemmin lainsäädäntöä alemmanasteiset säädökset olivat lähinnä liikenne- ja viestintäministeriön toimialaa. Nyt ne siirretään sitten Liikenteen turvallisuusvirastolle. Kun aiemmin liikenne- ja viestintäministeriö antoi asetuksia, jotka perustuivat eduskunnan säätämään lakiin ja siihen valtuutukseen, niin nyt tällä ollaan valtuutus siirtämässä sitten Liikenteen turvallisuusvirastolle. Kysyn ministeriltä: piileekö tässä hänen mielestään mitään vaaraa siitä, että Liikenteen turvallisuusvirasto ottaa liikaa valtuuksia ja valtaa käsiinsä?

Kari Rajamäki /sd:

Arvoisa puhemies! Edustaja Hemmilän ja aikaisempien puheenvuorojen käyttäjien lailla ajattelen, että lakia säätävän valiokunnan eli liikenne- ja viestintävaliokunnan on syytä hahmottaa tätä kokonaisuutta. Me olemme myös valtiovarainvaliokunnan puolella joutuneet jonkin verran kosketuksiin tämän Trafi-maailman kanssa, esimerkiksi juuri äsken viittaamani suljetun varikkoalueen asentaja, jonka pitää käydä tiheissä terveystarkastuksissa ja psykologin tutkimuksissa ynnä muuta — niiden järkevyys. Samoin ammattiautoilijoilta on varsin paljon tullut näitten vaadittavien lupien ynnä muiden maksuista palautetta.

Se, mihin erityisesti on nyt kyllä syytä kiinnittää huomiota, ja se on varmasti ministerin johdolla juuri oikea tapa, on hahmottaa tämä kokonaisuus. Trafi eli suomalainen liikenneturvallisuusvirasto ja sitten meidän Liikennevirasto: mikä on tämä kokonaisuus liikennepolitiikan järjestämisessä? Ei voi olla niin, että se koordinaatio ei ole kunnossa, ja ei voi olla esimerkiksi niin, niin kuin on tapahtunut, että yhtäkkiä Trafi myöntää, huolimatta eduskunnan kannanotoista, ohi Liikenneviraston valmistelun esimerkiksi megarekkojen kokeilulupia jonnekin Kaakkois-Suomeen tai jonnekin Pohjois-Suomeen ja sen jälkeen ihmetellään, että anteeksi, kestävätkö sillat vai putoavatko sillat.

Eli tämä kokonaisuus pitää olla, eli tässä nähdään, että ei voi turvallisuudesta päättää, jollei tunne ja päätä rakenteista, ja päinvastoin. Tämä kokonaisuus on varmaan syytä, tämä napanuora, arvioida, miten se saataisiin pelaamaan.

Maria Tolppanen /ps:

Arvoisa puhemies! Juuri tätä kokonaisuutta minäkin tässä peräänkuulutan ja lähinnä perustan sen siihen, mitä Trafi tällä hetkellä jo vaatii liikennöitsijöiltä, minkälaista koulutusta ja minkälaista koulutusta omistajakuljettajille ja myöskin työntekijöille. Nämä koulutukset ovat erittäin kalliita, ja ne vievät aina yhden työpäivän. Paitsi että sieltä on ihminen pois töistä, sen lisäksi se maksaa erittäin paljon.

Siellä on myös sellaisia kummallisuuksia. Kerron lyhyen esimerkin: Ihmiseltä, joka oli omistajakuljettaja, vaadittiin, että hänen pitää mennä ensiapukoulutukseen. Hän oli käynyt ensiapukoulutuksen noin vuosi takaperin, mutta tämä koulutus ei Trafille kelvannut sen takia, koska ei voi tietää, minkälaista koulutusta sillä kurssilla annetaan. Sen jälkeen hän joutui menemään Trafin koulutukseen, ja siellä oli täsmälleen sama kouluttaja ja sama kurssi, minkä hän oli käynyt silloin vuotta aikaisemmin, mutta hän joutui maksamaan sen ja auto oli pois ajosta sen päivän, elikkä se tuo aikamoiset kustannukset.

Eli kuka valvoo sitten tätä valvojaa, ettei tämä valvominen mene aivan yli? Siinä täytyy olla jonkinlainen järki siinä toiminnassa. Pitää katsoa myöskin sitä, mikä takaa sen yrittämisen mahdollisuuden ja mikä takaa sen toimeentulon mahdollisuuden ja milloin tämä sääntely ja erilaisten valvomisten siirtäminen sinne tai tänne kasvaa esteeksi sille varsinaiselle toiminnalle, mitä esimerkiksi yrityksissä tehdään.

Mikko Alatalo /kesk:

Arvoisa puhemies! Edustaja Rajamäki puuttui ihan tärkeään asiaan, eli tämän koordinaation täytyisi toimia. Kyllähän ministeriön on oltava se ykkösnyrkki, joka on myös eduskunnan ja hallituksen valvonnassa, ja vasta sitten virkamiehet tekevät näitä erilaisia säädöksiä ja sääntelyä.

Itse olen kuullut ihan samaa, mitä edustaja Tolppanen kertoi, että monet kuljetusyrittäjät kokevat hieman turhauttavana, kun käydään näitä kursseja toisensa jälkeen, pienen tauon jälkeen, itsestään selviä asioita monille näille kuljettajille, jotka ovat olleet vuosia jo ammatissa. Tässä on juuri tämä byrokratian vaara, jos Trafia ei riittävästi valvota.

Toinen asia, jonka ilmeisesti taksiyrittäjät tulevat kokemaan erittäin hankalana, on tämä kilpailun avaamisasia. En tiedä, mistä sylttytehtaasta tämä on alun perin tullut, mutta sehän oli jo meillä esillä 2005, ja Ruotsissa, missä tätä dynamiikkaa haettiin, on käynyt niin, että taksien tariffit ovat 40 prosenttia Suomea kalliimpia. Tuntuu, että sieltä virkamiespuolelta erityisen paljon näitä asioita tuodaan esille ja syötetään ja varsinkin silloin, kun ministeri vaihtuu.

Mika Niikko /ps:

Arvoisa puhemies! Kun kerran tässä lain käsittelyn yhteydessä sallitaan myös pohdinta näistä ammattikuljettajien vaatimuksista, haluan tuoda myös taksiyrittäjän näkökulman esille.

Trafihan tavallaan valvoo näitten taksiluvan saajien koulutusta tai on kuulemani mukaan kilpailuttanut ne koulutukset, joissa kuljettajia koulutetaan, ja tässä talossahan on hyväksytty sitten tämmöisiä lievennyksiä, että esimerkiksi suomen kielen vaatimus ei ole sitä tasoa, että välttämättä siinä ammatissa pärjäisi.

Kuulemani mukaan useat taksiyrittäjät ovat huolissaan myös siitä, että Trafissa on niin, että niistä kokeista pääsee läpi, kunhan tarpeeksi monta kertaa menee tekemään sen saman kokeen. Elikkä nytten enää taksinkuljettajalta ei vaadita minkäännäköistä paikka- tai osoitetuntemusta, vaan he tekevät sen kokeen, vaikka kuusi kertaa saman paperin, kunnes läpäisevät sen. Tämä on kuulemani mukaan tehty helpottamaan nimenomaan maahanmuuttajien pääsyä tälle alalle, ja hyvin huomattava osa niistä, jotka taksialalla tällä hetkellä autoa ajavat, on maahanmuuttajia.

Ei siinä mitään, se on hyvä, että me luomme työpaikkoja ja muita, mutta meidän ei pidä tahallamme pilata jotain toimialaa sillä, että me laskemme rimaa tarkoituksella, ja olisinkin ministeriltä kysynyt: onko jatkossa myös taksiyrittäjällä toivoa siitä, että se ammatti pysyy arvossaan ja että Trafissa ja muualla pidetään huoli myös näiden työntekijöitten pääsyvaatimusten noudattamisesta? Kaikilla tulisi olla samanlaiset lähtökohdat sille alalle, ja siinä mielessä semmoinen vääränlainen positiivinen suhtautuminen ei ole kenenkään edun mukaista.

Pertti Hemmilä /kok:

Arvoisa puhemies! Vielä tästä Trafin toiminnasta: Minun henkilökohtainen käsitykseni — joka on kokemusperäinen, ja tiedän, että monet ammattiautoilijat yhtyvät tähän — on se, että Trafin toimintaa ei valvo kukaan. En tiedä, missä on syntynyt päätös vaatia tällainen ammattipätevyystutkinto jopa kymmeniä vuosia ammattimaisessa liikenteessä toimineilta kuljettajilta. Niillä viiden päivän kursseilla ei ole saavutettu Suomen liikenneturvallisuuden kannalta yhtään mitään edistystä. Olen aivan saletti tästä. Ne ovat ihan liirumlaarumia, joka maksaa todella paljon, mutta ne ovat hyvä bisnes näitten koulutusten järjestäjätahoille. Minulla on ihan henkilökohtainen kokemus tästä, ja voisin kertoa siitä hyvin pitkäänkin, mutta ajanpuutteen vuoksi jätän sen toiseen kertaan nyt.

Tämä ammattipätevyystutkinto maksaa. Se maksaa yritykselle vähintään 1 000 euroa, kun usein ei menetettyä työaikaa, sitä työpanosta, jonka näitten viiden päivän aikana yritys menettää, lasketa lainkaan. Sitten sen lisäksi tulevat varsinaiset kurssimaksut, jotka ovat toinen 1 000 euroa. Hyvin pienenkin yrityksen, ihan mikroyrityksen, jossa on siis enintään kymmenen työntekijää, kustannukset voivat nousta yli 10 000 euroon. Tällainen kustannusten vyöryttäminen ennestäänkin hyvin vaikeassa kilpailutilanteessa ja kannattavuuskriisissä taistelevalle alalle on aivan kohtuutonta.

Maria Tolppanen /ps:

Arvoisa puhemies! Arvoisa ministeri, oletteko tietoinen siitä, että jos henkilö on työttömänä työnhakijana työvoimatoimistossa ja on ammatiltaan autonkuljettaja, hän ei saa työpaikkaa, ellei hän hanki tätä ammattipätevyystutkintoa, ja että työttömälle työnhakijalle ei kukaan maksa tätä tutkintoa, hän joutuu maksamaan sen työttömyyspäivärahoistaan? Se raha on löydyttävä, jos hän haluaa tehdä ammattiaan vastaavaa työtä jatkossa. Tässä on kyllä semmoinen kohta, johon toivoisin, että arvon ministeri voisi puuttua. Jonkinlainen helpotus täytyy tulla ja kenties valtiolta jotakin apua siihen, että ihmiset pääsevät takaisin työelämään. Jos työpaikkoja on tarjolla, mutta niiden eteen me rakennamme tällaisia barrikadeja, ollaan kyllä aikamoisella tiellä, sellaisella tiellä, joka vie tätä maata vain entistä pahempiin syövereihin kuin missä se jo tällä hetkellä on.

Liikenne- ja kuntaministeri Paula Risikko

Arvoisa herra puhemies! Olen todella kiitollinen siitä, että tämä kirvoitti näin teidän kielenkantojanne ja tuli näin monipuolinen keskustelu. Itse asiassa tässä tuli hyvin paljon sellaisia liikennepolitiikan ja liikenneministeriön asioita, joista tällä hetkellä meillä on pöydällä asioita. Tämä itse lakiesitys on hyvin tekninen. Siinä vähän työnjakoa muutetaan, ja mielestäni ei siinä ole mitään huolta siitä, että nyt jotenkin lapsi menisi pesuveden mukaan, vaan kyllä siinä on selvästi mietitty työnjakoa paremmaksi, jotta Trafi voisi tehdä nopeammin joitakin sellaisia asioita, jotka saattavat ministeriössä viedä kauemman aikaa.

Mutta kun täällä kysyttiin, minkä tähden ei sitten kaikkia viety, ja toiset olivat sitä mieltä, että vietiin liikaa, niin tässä se tasapaino nyt sitten tietenkin onkin, että osa vietiin, osassa nyt muutettiin työnjakoa, ja nyt arvioidaan sitten, kuinka paljon tarvitaan mahdollisesti jatkossa muuta työnjakomuutosta. Mielestäni aina, jos lähdetään kansalaisesta ja yleensä näistä lupienkin ja normienannon tarvitsijoista, niin kyllä meidän pitää lähteä tietysti asiakkaasta, että asiakas saisi mahdollisimman hyvää palvelua, laadukasta palvelua ja mahdollisimman nopeasti.

No, sitten täällä tuli monia muitakin semmoisia asioita, joita te nostitte huoliksenne. Sen verran nyt sanon edustaja Alatalolle, joka täältä jo poistui, että ollos huoleton, tyttös valveill’ on, elikkä vaikka tässä nyt on vaihtunut ministeri, niin kyllä tässä ihan hereillä ollaan. Elikkä näitä asioita, mitkä siellä ovat nyt pöydällä, kyllä ihan tarkkaan harkitaan, ja aika suuri osa, yllättävän suuri osa, näistä liikennepuolen asioista tulee EU-direktiivien kautta. Ja aivan niin kuin edustaja Rajamäki tietää pitkällä kokemuksella, ne liikennepuolen asiat ovat semmoisia, että niissä ei paljon sitten sooloilla. Totta kai me pyrimme miettimään, mikä olisi kansallisesti kaikkein järkevintä.

Kun edustaja Hemmilä käytti erittäin tärkeän puheenvuoron, kuorma-autoilijan tyttärenä ja itsekin kuorma-autoa kuljettaneena tiedän, että se ei ole mikä sattuu -peli, jonka kanssa mennään millä sattuu -osaamisella, vaan totta kai siellä pitää olla sitä ammattipätevyyttä. Mutta ovatko nämä säädökset sitten sellaisia, mitä nyt halutaan? Olin juuri Trafissa käymässä pari viikkoa sitten ja ajattelin itsekin, että pitää nyt vähän tarkastella uudelleen sitä, mitä sille voisi tehdä, koska siitä on tullut palautetta, ja Hemmilä nosti erinomaisen tärkeän asian esiin.

Haluan teille myöskin kaksi asiaa nyt ilmoittaa, joita nyt tässä selvitetään.

Täällä monikin edustaja otti puheeksi yleensäkin nämä säännökset. Nyt tehdään siis sellaista selvitystä, että kun meillä aika monesta tuutista tulee näitä erilaisia määräyksiä ja meillä liikenneyrittäjiin kohdistuu hyvin paljon erilaista lainsäädäntöä, niin olen nyt pistänyt pystyyn selvityksen sitten siitä, ovatko ne yhdessä kohtuuttomia yrittäjille. Ja nyt kun ollaan myöskin esimerkiksi taksiyrittäjille tekemässä uutta lainsäädäntöä, niin nyt pitää arvioida vähän sitä, ovatko nämä kaikki yhdessä liikaa yrittäjille, mikä vie sitten sen yrittämisen mahdollisuuden ja kannusteen, niin että tätä tarkastellaan.

Toinen selvitys, jonka olen pistänyt pystyyn, on se, että kun meille tuli tähän joukkoliikenteeseen näitä muutoksia, meillä vapautettiin kilpailulle esimerkiksi linja-autoliikennettä, niin nyt pitää kyllä sitten katsoa, että ei jää jotain katvealueita eli miten me pystyisimme koko Suomessa pitämään sen henkilöliikenteen sellaisena, että se ihan oikeasti siellä pelittää. Ja nyt kun näitä muutoksia tuli, niin nyt on jo alustavista tutkimuksista tiedossa, että kyllä syrjäseuduilla ja maakunnissa nimenomaan näitä liikenneongelmia on ja yleensäkään kaiken kaikkiaan ei liikennöinti onnistu ihan niin kuin haluttaisiin, mutta sitten suuremmissa kaupungeissa tämä kyllä pelittää.

Mutta kaiken kaikkiaan minä koen, että liikenneministeriöllä ja aikaisemmalla tehtävälläni on erittäin suuri merkitys siinä, että esimerkiksi ikäihmiset pääsevät liikkeelle. Mietitäänpä sitä, että kun me puhumme sosiaali- ja terveysministeriössä, että ikäihmisten pitäisi pysyä kotona mahdollisimman pitkään, niin totta kai tarvitaan liikennettä, että viedään palveluja. Toisaalta niiden ikäihmisten pitää päästä sieltä välillä poiskin, niin että kyllä tässä paljon tällaista synergiaa on eri ministeriöiden välillä, ja toivon, että totta kai myöskin täällä valiokunnassa sitten katsotaan näitä eri lainsäädäntöasioita, ja yhdessähän tätä tehdään. — Kiitos.

Jari Myllykoski /vas:

Arvoisa herra puhemies! Ministerin linjaukset ovat juuri oikeita, ja asioissa edetään oikein, mutta on pakko tässä kohtaa kyllä palauttaa tiettyjä asioita ja esittää nöyriä toiveita siitä varsinkin ministerin suuntaan ja ministeriön suuntaan, että voisimmeko me tehdä joitakin aktiivisia aloitteita EU:n suuntaan niin, että tällä sektorilla voitaisiin järkeistää asioita.

Meillä on 18-vuotiaita ammattiautoilijoita, jotka ovat 16-vuotiaasta asti tehneet ammattia kaivurinkuljettajana. Heillä on yrityksessä sukupolvenvaihdos tulossa, ja isä jo toivoo, että no nyt, kun poika täyttää 18 vuotta, niin hänen ei enää tarvitse kuljettaa sitä kaivuria sinne työmaalle. Mutta Suomen ottaessa haltuun viimeisen EU-lainsäädännön se tarkoitti sitä, että tälle isälle tuli kolme vuotta kakkua lisää. Poika ei voikaan ammattikuljettajan statuksella viedä sitä kaivuria, jota hän voi 16-vuotiaana siellä työmaalla ajaa ja sen kanssa toimia, ei voikaan kuljettaa sinne työmaalle.

Meillä on tässä kulttuurissa niin paljon tehtävää, ja nyt toivoisinkin, että vaikka ministeri on täältä pois lähtemässä, niin korva vielä kuulisi, että haastaisimme EU:ta siitä. Me podemme koko ajan nuorisotyöttömyyden ongelmia, ja me tuomme niitä esiin. Tällä karkasi taas kolmen vuoden päähän yrittäjäperheissä olevilta nuorilta ammattiautoilijan status, elleivät he sitten armeijan kautta ota sitä samalla kertaa mukaansa. Meidän on pakko reagoida siihen, että työn tekemisen mahdollisuuksia ei saa estää EU-byrokratian ja -säädösten kautta tulevalla lainsäädännöllä kotimaisessa liikenteen harjoittamisessa. Meidän on pakko reagoida tässä maassa, joka on pitkien matkojen maa. Me olemme aivan erilainen kuin Keski-Eurooppa. Kun meillä liikutaan eri lailla, meillä liikenteenharjoittajien toiveet, ammattitaito ovat jo vanhastaan korkealla pohjalla, niin emme me tarvitse sellaisia rajoitteita, joita EU:sta tulee tiheällä alueella olevien liikenteenharjoittajien osalta.

Toivonkin, että nämä seikat huomioitaisiin. Jos se ei juuri nyt tähän sovellu, niin josko kuitenkin 18-vuotias henkilö Suomessa, jolla luonnollisesti on jo ammatillinen liikenteen harjoittaminen ehkä ollut poikkeusluvan kautta mopokortilla, nuori suomalainen, voi ajaa raskaampaa ajoneuvoa kuin ehkä 21-vuotias ajokorttinsa perusteella, kun se on traktorin perässä. Onko sillä suurta eroa, etteikö hän voisi ajaa myös rekkaa tai kuorma-autoa ammatikseen?

Pertti Hemmilä /kok:

Arvoisa puhemies! Meidän on Suomessa syytä olla äärimmäisen huolestuneita siitä, onko meillä tulevaisuudessa enää ammattimaisessa liikenteessä kuljettajia. Tämä 21 ikävuoden vaatimus, jotta voi saada kuorma-autoajokortin, on kyllä ihan älytön, ja se ei vastaa tulevaisuudessa niihin tarpeisiin, mitkä meillä yhteiskunnassa on, mutta aika näyttää.

Mutta minä haluaisin vielä — erittäin hienoa, että ministeri on aitiossa kuuntelemassa — yhden huolenaiheen nyt lausua täältä, ja tämä koskee tätä norminantojaon uudistamista. Elikkä valtuussäännöksiä muutetaan niin, että Liikenteen turvallisuusviraston määräyksillä asetettaisiin jatkossa yksityiskohtaiset tekniset vaatimukset koskien polkupyöriä ja vastaavia muita moottorittomia ajoneuvoja, L-luokan ajoneuvoja — eli moottoripyöriä ja mopoja — ja T-luokan traktoreita ja muita ajoneuvoja, liikennetraktoreita, moottorityökoneita sekä näihin ajoneuvoluokkiin kuuluvien ajoneuvojen perävaunuja. Nyt annetaan kyllä Trafille valtuudet antaa teknisiä määräyksiä, ja nyt toivon, että olisi sitten Trafilla joku valvoja, joka valvoisi, ettei siellä käytetä mielivaltaa, mikä valitettavasti välillä tulee mieleen, kun näitä Trafin määräyksiä on seurannut.