Pääministeri Paavo Lipponen

Arvoisa puhemies! Saanen käyttää tilaisuutta hyväkseni ja toivottaa arvoisalle puhemiehelle ja kollegoille ja koko talolle hyvää syksyä. (Eduskunnasta: Kiitos samoin!)

Valtioenemmistöisessä pörssiyhtiö Sonera Oyj:ssä vuonna 2000 tehdyn päätöksen johdosta investoida Italiassa ja Saksan liittotasavallassa huutokaupattuihin umts- eli kolmannen sukupolven langattoman verkon rakentamislupiin on Sonera-yhtiön tämän vuoden toisen neljänneksen tuloksen yhteydessä kirjattu 4,3 miljardin euron tappio. Tappiolliseksi osoittautunut investointi on johtanut laajaan keskusteluun ja erilaisiin selvityksiin.

Hallitus on päätynyt antamaan asiasta tiedonannon, jossa käsitellään valtion omistajapolitiikkaa yleisesti sekä erityisesti Sonerassa. Hallitus jättää kunnioittaen tiedonannon kirjallisena eduskunnalle, myös ruotsinkielinen käännös on käytettävissä. Tehtäväni on tässä esitellä tämä tiedonanto.

Hallituksen aloitteesta on käynnistetty useitakin Soneraa koskevia selvityksiä. Niistä on valmistunut Sonerassa tehdyn — itse asiassa siis Soneran hallituksen oma-aloitteisesti teettämän — erityisen tarkastuksen raportti. Oikeuskansleri tekee vielä selvityksen hallituksen osuudesta umts-päätöksentekoon. Kaiken kaikkiaan hallituksella ei ole ollut eikä ole mitään salattavaa tässä asiassa. Eduskunnalla on tiedonannon valiokuntakäsittelyn yhteydessä mahdollisuus hankkia kaikki tarvitsemansa lisätieto.

Tärkein julkisuudessa esitetty kysymys on paikallaan selvittää heti alkuunsa. Mikä oli valtion eri elinten, siis eduskunnan ja hallituksen, sekä Soneran hallituksen vastuu umts-päätöksenteossa?

Vastaus tähän kysymykseen on mielestäni täysin selkeä. Eduskunta hyväksyi Soneraa koskevan strategian. Olihan poikkeuksellista, että yhtä yritystä koskeva strategia eduskunnassa käsiteltiin. Siihen kuului kansainvälistyminen riskinotto mukaan lukien. Hallitus vastaa hyväksytyn strategian toteuttamisesta. Soneran hallitus vastaa yksittäisistä investointipäätöksistä.

Soneran silloinen hallitus oli vastuussa Saksan umts-investointipäätöksestä. Tasavallan hallitus ei tätä asiaa käsitellyt. Sen sijaan hallitus vastaa Soneran hoidosta kaikkinensa. Eduskunta saa arvioida, onko Soneraa hoidettu nykyisen hallituksen toimiaikana kokonaisuudessaan valtion ja veronmaksajan etujen mukaisesti. Jotta tätä vielä vähän suomennettaisiin, todellakaan hallitus ei yritäkään saattaa eduskuntaa sellaiseen vastuuseen, joka ei eduskunnalle kuulu tässä asiassa. Hallitus vastaa täysin Soneran hoidosta eduskunnalle.

Hallitus on valmis puolustamaan harjoitettua valtionyhtiöpolitiikkaa. Valtion omistusten arvo on noussut selvästi. Valtionenemmistöisistä ja valtion osittain omistamista yrityksistä on saatu ennennäkemättömät osinko- ja myyntivoittotulot, valtionyhtiöiden työpaikkakehitys on ollut suotuisaa, ja niissä on kehittynyt maailman huippuluokan osaamista. Valtionyhtiöihin sisältyvä kansallisomaisuus tuottaa vahvan kilpailukyvyn ansiosta kansallemme tulevaisuudessakin työtä ja hyvinvointia.

Sonerassa tehty umts-investointi on osoittautunut virheeksi — sitä on turha kiistää. Tiedonannossa kuvataan perusteellisesti, miten tuohon virheratkaisuun päädyttiin. Jos kuitenkin arvioidaan valtion Sonera-omistajuuden hoitoa viime vuosina kokonaisuudessaan, etenkin ottaen huomioon yhtiön toimialan kansainvälisen kehityksen sekä osakemarkkinoiden yleisen kehityksen, on lopputulos selkeästi myönteinen.

Suomen valtio on merkittävä omistaja lähes viidessäkymmenessä merkittävässä yhtiössä, joista kaksitoista on pörssinoteerattuja. Markkina-arvoltaan suurimmat omistukset valtiolla on Fortumissa ja Sonerassa, joista valtio omistaa enemmistön. Yhteensä valtion pörssiyhtiöomistus on markkina-arvoltaan noin 10 miljardia euroa.

Valtion omistajapolitiikkaa säätelee niin sanottu valtionyhtiölaki vuodelta 1991. Siinä määritellään selvästi toisaalta valtioneuvoston ja ministeriöiden, toisaalta eduskunnan päätäntävalta. Keskeiset valtionyhtiöpoliittiset linjaukset on päätetty eduskunnassa, ja eduskunta on antanut lain edellyttämällä tavalla hallitukselle valtuudet osakkeiden myyntiin kunkin yksityistettävän valtionyhtiön kohdalla erikseen.

Valtiota sitoo osakeyhtiölaki, myös siis valtionenemmistöisissä pörssiyhtiöissä. Hallitus käyttää omistajavaltaansa yhtiökokouksissa, jotka asettavat yhtiöille hallituksen. Yhtiön hallitus ja toimitusjohtaja vastaavat yhtiökokouksen antamien toimintalinjojen puitteissa yhtiön operatiivisesta johtamisesta, yksittäiset investointipäätökset mukaan lukien.

Pörssiyhtiöiden omistamisessa ja johtamisessa tarvitaan hyvää hallintotapaa. Englanninkielisellä termillä, joka tänään esiintyy toistuvasti sekä suomalaisessa että kansainvälisessä lehdistössä, corporate governance on se, mistä puhutaan. Se on eräiden ulkomaisten suuryhtiöiden viimeaikaisten väärinkäytöspaljastusten myötä osoittautunut erittäin tärkeäksi asiaksi. Yhtiöiden hallitusten vastuuta ei voi kylliksi korostaa. Se on opittu myös tapaus Sonerasta.

Valtionyhtiöiden toimintaperiaatteet on määritelty valtioneuvoston vuonna 1999 hyväksymässä periaatepäätöksessä. Kaikkiaan kymmenen periaatetta ohjaavat kannattavuuden ja vakavaraisuuden tavoittelua, linjaavat osinkopolitiikan ja rajaavat valtion tukitoimet, antavat ohjeet toimialan muutostilanteisiin ja kansainvälistymiseen, edellyttävät hyvää henkilöstö- ja ympäristöpolitiikkaa sekä ohjeistavat valtionyhtiöiden hallinnon kehittämistä ja palkitsemisjärjestelmien käyttöä.

Valtionyhtiöiden ja valtion osakkuusyhtiöiden liikevaihto oli viime vuonna ilman Sampoa lähes 50 miljardia euroa. Yhteensä näissä yhtiöissä työskenteli 207 400 henkilöä, joista noin 80 000 ulkomailla. Osinkoa valtio sai omistamistaan osakkeista vuosina 1996—2002 yhteensä 3 809 miljoonaa euroa, siis lähes 4 miljardia euroa. Keskimääräiset vuosittaiset osinkotulot ovat viime vuosina olleet 790 miljoonaa euroa eli kymmenkertaiset verrattuna vuosien 1992—1995 keskiarvoon.

Omistamiensa osakkeiden myynnistä valtio on saanut vuodesta 1996 alkaen yhteensä 10 150 miljoonaa eli siis noin 10 miljardia euroa, josta Soneran osakkeiden myynnin osuus on 64 prosenttia. Yhtiöihinsä valtio on Arsenal pois lukien sijoittanut 90-luvulla 730 miljoonaa euroa ja nyt 2000-luvulla 530 miljoonaa euroa, mikä oli siis viime vuonna päätetty Soneran pääomitusratkaisu.

Osakemyynti- ja osinkotulot ovat näin ollen vuosina 1996—2002 olleet yhteensä 13 959 miljoonaa eli noin 14 miljardia euroa, vanhoissa markoissa ilmaisten 83 miljardia markkaa. Toisaalta näihin yhtiöihin on sijoitettu pääomasijoituksina vain 1 miljardi euroa suhteessa siis tähän 14 miljardiin euroon. Näillä tuloilla valtio on voinut lyhentää velkaansa, ja näin on saatu pelivaraa kaikkiin niihin hyviin tarkoituksiin, joita täällä eduskunnassa on esiin nostettu, ja on voitu hoitaa myöskin valtiontaloutta kestävällä tavalla.

Valtion yhtiöomistusten arvo nousi osakemarkkinoiden yleisen nousun ja ennen kaikkea Soneran osakkeiden arvon nousun myötä hyvin korkealle markkinoiden huippuvaiheessa maaliskuuhun 2000 asti, minkä jälkeen omistusten arvo on laskenut nykyiseen 10,1 miljardiin euroon. Useiden pörssinoteerattujen valtionyhtiöiden ja valtion osakkuusyhtiöiden markkina-arvo on niiden substanssiarvoa alempi.

Nyt, arvoisa puhemies, hyvät kollegat, tapaus Soneraan.

Pörssiyhtiö Sonera syntyi alun perin valtion virastosta vaiheittain vuodesta 1990 alkaen tehtyjen päätösten myötä. Soneran yksityistämisen ensimmäinen osakemyynti markkinoille toteutettiin listautumisen yhteydessä vuonna 1998. Silloin valtio sai 7 miljardin markan myyntitulon ja 1 miljardin markan ylimääräisen osingon, nykyrahassa yhteensä 1,3 miljardia euroa.

Seuraavat myynnit toteutettiin eduskunnan antamien valtuuksien puitteissa vuosina 1999 ja 2000. Jälkimmäisessä myynnissä saatiin huippuhinta 92 euroa per osake. Nythän Soneran osakkeen arvo lienee tuossa 4,5 euron vaiheilla. Yhteensä nämä kaksi myyntiä 1999 ja 2000 tuottivat valtiolle 32 miljardia markkaa. Kaikkiaan yksityistämistuloa on siis saatu Sonerasta 40 miljardia markkaa eli 6,7 miljardia euroa.

Tiedonannossa selostetaan yksityiskohtaisesti Soneran osallistumista umts-huutokauppoihin vuonna 2000. Yhtiön hallitus katsoi umts-lupien hankinnan kuuluvan keskeisenä toimintalinjana yhtiön kansainvälistymisstrategiaan. Saksan huutokauppaan lähdettäessä yhtiön hallituksessa oli tehty riskianalyysi ja rahoitussuunnitelma. Saksaa pidettiin silloin keskeisen tärkeänä langattoman viestinnän kasvumarkkinana johtuen siis siitä, että Saksan markkinat tässä suhteessa olivat alikehittyneet.

Silloisia Soneran johdon ratkaisuja arvioitaessa on otettava huomioon, niin kuin riskienhallinnan professori Vesa Puttonen huomauttaa, että yksinomaan Soneran Yhdysvalloissa ja Turkissa omistamien teleyhtiöiden osakkeiden arvo, siis Soneran omistusten arvo niissä, oli noin 60 miljardia markkaa eli kolme kertaa enemmän kuin Saksan umts-luvasta maksettu hinta.

Kun siis verrataan Soneran umts-investointia ja siitä kirjattua tappiota muun muassa sotakorvauksiin, pitää ymmärtää, ettei vielä 1990-luvun puolivälissäkään osattu edes uneksia osakemarkkinoiden synnyttävän niin suuria arvoja kuin silloin nähtiin.

Sonerassa tehdyt riskiarviot kuitenkin pettivät, niin kuin me nyt tiedämme ja niin kuin ne tekivät lähes kaikissa muissakin merkittävissä eurooppalaisissa teleoperaattoriyhtiöissä. Päivittäin saa lukea Suomen ja kansainvälisistä lehdistöstä tietoja, kuinka nämä yhtiöt nyt kamppailevat silloin syntyneiden ongelmiensa kanssa. Soneran nettovelka nousi viime vuoden elokuun lopussa 4,7 miljardiin euroon, mikä johti eduskunnan hyväksymään valtion 530 miljoonan euron pääomituspäätökseen, yhteensä muiden omistajien kanssa arvoltaan miljardi euroa.

Jo viime syksynä eduskunnassa käydyn keskustelun aikoihin oli selvää, että umts-lupien arvo laskee rajusti. Markkinatilanteen yleinen muutos ja Soneran tapaisten yhtiöiden arvonlasku yhdistettynä kolmannen sukupolven langattoman teknologian kohtaamiin vaikeuksiin lykkäsivät verkkoinvestointeja. Näin siis monien toiveissa siintänyt kolmas sukupolvi mobiili-investoinneissa ei syntynyt vielä tässä vaiheessa.

Sonerassa johtopäätökset umts-lupien arvonkehityksestä tehtiin lopulta tämän vuoden kesäkuussa. Kirjaamalla investointi kokonaan tappioksi Sonera osoitti hyvän hallintotavan mukaista varovaisuutta ja kykyä tunnustaa tosiasiat.

Umts-alaskirjaus merkitsee valtiolle arviolta 1,2 miljardin euron veromenetystä seuraavien 6—10 vuoden aikana. Kirjatessaan tämän tappion Sonera voi kuitenkin keskittyä liiketoimintaansa, parantaa kassavirtaansa ja maksaa jatkossa osinkoa valtio-omistajalleen. Myös yhtiön arvonnousulle on näin luotu paremmat edellytykset, mikä on jo näkynyt Soneran osakkeen pörssikurssin kehityksessä.

Sonera-keskustelussa on todellakin jäänyt vähemmälle huomiolle se tosiasia, että lähes kaikki vastaavat yhtiöt muissa Euroopan maissa ovat kokeneet suuria tappioita umts-lupiin tehdyistä ja muista investoinneista. Myös niiden teleoperaattoreiden, kuten Telian, jotka eivät lähteneet yhtä voimakkaasti kansainvälistymään, arvo on laskenut selvästi. Sellaiset yhtiöt kuten KPN, Deutsche Telekom ja France Télécom ovat raskaasti velkaantuneet.

Soneran nettovelka, kun muistetaan, että se oli viime vuonna syksyllä 4,7 miljardia euroa, on nyt 2,1 miljardia euroa eli alle puolet vuoden takaisesta. Yhtiön omavaraisuusasteen ennakoidaan nousevan tämän vuoden loppuun mennessä 33 prosentista 40 prosenttiin. Soneralla on kaikki edellytykset selviytyä jäljellä olevasta velastaan.

Hyvät edustajat, hallitus oli Soneran kansainvälistymisstrategian kehittymisen ja hyväksymisen aikoihin hyvin tietoinen siitä, että Sonera tarvitsee kumppanin. Toisin sanoen Soneran tuli aktiivisesti pyrkiä järjestelyihin, joilla se voisi toisaalta hyödyntää vahvaa osaamistaan ja omistuksiaan liiketoiminnan kehittämisessä ja toisaalta vähentää kansainvälistymiseen liittyviä riskejä.

Pyrkimykset löytää yhteistyökumppani eivät Soneralta kuitenkaan onnistuneet, koska muutkin teleoperaattoriyhtiöt, siis muissa maissa, joutuivat markkinoiden heikentyessä vaikeuksiin, kun taas Soneran hinta pysyi suhteellisen korkeana. Siis mahdollisten ostajien, yhteistyökumppaneiden, mahdollisuudet ostaa heikkenivät ja taas Soneran hinta pysyi korkealla, eikä tietysti ollut puhettakaan, että hallitus olisi sallinut Soneran myynnin niin sanotusti alehintaan. Vasta Soneran hallituksen ja toimitusjohtajan vaihdoksen sekä eduskunnan viime syksynä hyväksymän pääomapanostuksen jälkeen Sonera oli riittävän varteenotettava osapuoli yhteistyöneuvotteluihin.

Viime vuodenvaihteen tienoilla tein ensin yhdessä Norjan ja Ruotsin, sitten kolmikantaneuvottelujen epäonnistuttua tässä vaiheessa yhdessä Ruotsin pääministerin kanssa aloitteen neuvottelujen käynnistämisestä pohjoismaisesta telealan kumppanuudesta. Soneran ja Telian hallitusten puheenjohtajien käymät neuvottelut johtivat tulokseen, ja näiden yhtiöiden fuusio on parhaillaan meneillään.

Sonerassa on siis tehty yksi suuri virheinvestointi, joka on velkaannuttanut yhtiötä, heikentänyt sen arvoa ja vähentänyt valtio-omistajan Sonerasta saamaa tuloa. Arvioitaessa valtion omistajapolitiikkaa Sonerassa saldoksi jää kuitenkin 6 miljardin euron myyntitulo, kansainvälisiin kilpailijoihin nähden vertailukelpoinen arvonkehitys, 10 000 työpaikkaa, kilpailijoihin verrattuna huippuluokan osaaminen niin teknologiassa kuin johtamisessakin sekä liiketoiminnan kehittämisen kannalta merkittävät asemat muun muassa Turkissa ja Venäjällä. Kun Sonerasta puhutaan, olisi jo aika lopettaa sellaiset puheet, jotka leimaavat tämän yhtiön jonkinlaiseksi häviäjäksi. Sitä Sonera ei todellakaan ole ansainnut.

Soneran ja Telian fuusiossa syntyy vahva yhtiö, joka on valmis kilpailuun itäisen Euroopan ja Turkin yli 200 miljoonan ihmisen markkinoilla. Sonera-Telialla on hyvät mahdollisuudet osakkeen arvonnousuun ja osingon maksamiseen. Hallituksen ja eduskunnan tehtävänä on luoda Soneralle ja sen kumppanille mahdollisimman hyvät toimintaedellytykset. Soneran hyvä hallitus, pätevä toimiva johto ja osaava väki on sen ansainnut. Pyykki on pestävä hallituksessa, eduskunnassa ja julkisuudessa, mutta älköön heitettäkö lasta pesuveden mukana.

Arvoisa puhemies! Hallitus tekee tiedonannossa eräitä valtion omistajapolitiikkaa koskevia johtopäätöksiä. Valtiolla on hallussaan merkittävä osa kansallisomaisuutta. Sen arvosta on edelleen huolehdittava ja tavoiteltava yhtiöomistuksista hyvää tuottoa. Omistusjärjestelyjä on tehtävä yhtiökohtaisesti markkinatilanne huomioon ottaen, kotimaisen osaamisen ja työllisyyden vahvistamista silmälläpitäen, käytännönläheisesti, mieluiten laajassa yhteisymmärryksessä.

Omistajahallinnossa on edelleen selkeytettävä toisaalta sääntelyviranomaisen, toisaalta omistajan roolien eriyttämistä. Omistajahallintoa on syytä keskittää erityiseen yksikköön, joka hoitaisi kaikkia markkinaehtoisesti toimivia yrityksiä. Yritysten hoidossa — sekä omistajan toiminnassa että yhtiöiden hallituksissa — on korostettava hyvän hallinnon eli corporate governancen vaatimuksia. Valtion omistajapolitiikan yksikön ja valtionyhtiöiden hallitusten puheenjohtajien yhteydenpitoa on parannettava erityisesti omistusjärjestelyjä ja strategisesti tärkeitä investointipäätöksiä koskevissa asioissa. Omistajahallinnon kokoamisessa on kaiken kaikkiaan kysymys ennen muuta ministeriöissä kehittyneen kokemuksen ja osaamisen kokoamisesta. Keskittämisen toteutus vaatii vielä lisäselvityksiä. Hallitus ei näin ollen ainakaan tässä vaiheessa tee asiassa konkreettista esitystä.

Arvoisat kollegat, haluan tässä korostaa sitä, että vastuu valtion omistajapolitiikassa on viime kädessä hallituksella. Olisi parasta unohtaa sellaiset valtion omistajahallinnon vaihtoehdot, jotka merkitsisivät näiden asioiden siirtämistä hallituksen ulottumattomiin. Kansallisomaisuuden hoidossa vastuusuhteiden on oltava selvät.

Arvoisa puhemies! Hallitus on valmis vastaamaan eduskunnalle toiminnastaan valtion omistajapolitiikassa sekä Sonerassa.

Pääministeri Lipposen puhe on ruotsinkielisenä näin kuuluva:

Beslutet som fattades år 2000 i börsbolaget Sonera Abp med statsägd aktiemajoritet att investera i umts-licenser, dvs. utbygganden av tredje generationens mobiltelefoni som auktionerades ut i Förbundsrepubliken Tyskland och Italien, har i samband med att bolagets resultat för andra kvartalet detta år offentliggjordes bokförts som en förlust om 4,3 miljarder euro. Den förlustbringande investeringen har lett till en omfattande diskussion och olika utredningar. Regeringen har beslutat att ge ett meddelande, som behandlar statens ägarpolitik i allmänhet och särskilt Sonera.

Regeringen överlämnar högaktningsfullt det skriftliga meddelandet till riksdagen, även den svenska översättningen finns tillgänglig. Min uppgift är att här presentera meddelandet.

På initiativ från regeringen har flera utredningar om Sonera påbörjats. Av dem är rapporten om en särskild granskning — i själva verket på Soneras eget initiativ — i Sonera färdig. Justitiekanslern utreder dessutom regeringens andel i beslutsfattandet om umts-licenserna. Regeringen har inte haft och har inget att dölja. Riksdagen har möjlighet att i samband med utskottsbehandlingen av meddelandet inhämta alla ytterliga uppgifter som den behöver.

Det är på sin plats att först av allt utreda den viktigaste frågan som har ställts offentligt. Vilket är statens olika institutioners, riksdagens och regeringens, samt Soneras styrelses ansvar i beslutsfattandet om umts-licenserna?

Svaret är enligt min åsikt helt klart. Riksdagen godkände Soneras strategi. Det var ju redan exceptionellt att strategin i fråga om ett visst företag behandlades i riksdagen. Den innehöll internationell verksamhet inklusive risktagning. Regeringen svarar för genomförandet av strategin. Soneras styrelse svarar för de enskilda investeringsbesluten.

Soneras dåvarande styrelse bar ansvaret för beslutet om umts-investeringarna i Tyskland. Republikens regering behandlade inte investeringarna. Däremot svarar regeringen för Soneras förvaltning med allt som därtill hör. Riksdagen får bedöma om Sonera under den nuvarande regeringens mandatperiod i sin helhet har förvaltats i enlighet med statens och skattebetalarnas intresse. För att ytterligare förtydliga saken på ren finska, så försöker regeringen verkligen inte ställa riksdagen till svars för något som inte ankommer på riksdagen i detta fall. Regeringen svarar helt för skötseln av Sonera inför riksdagen.

Regeringen är beredd att försvara den statsbolagspolitik som har utövats. Värdet på statens innehav har ökat betydligt, dividendinkomsterna och försäljningsvinsterna från statens majoritetsägda och delvis ägda bolag har överträffat alla tidigare inkomster, med tanke på arbetsplatserna har utvecklingen i statsbolagen varit gynnsam och i bolagen har det utvecklats sakkunskap som är på toppnivå i världen. Den nationalförmögenhet som ingår i statsbolagen skapar tack vara den goda konkurrenssituationen arbete och välfärd för finländarna också i framtiden.

Soneras investering i umts-licenser har visat sig vara en felaktig lösning — det kan inte förnekas. I meddelandet ges en noggrann beskrivning av hur man kom fram till det felaktiga beslutet. Om man emellertid bedömer statens skötsel av sitt ägande i Sonera under de senaste åren i sin helhet, särskilt med beaktande av den internationella utvecklingen inom bolagets verksamhetsområde samt den allmänna utvecklingen på aktiemarknaden, är slutresultatet klart positivt.

Finska staten är en betydande ägare i närmare femtio betydande bolag, av vilka tolv är börsnoterade. De enligt marknadsvärdet största innehaven har staten i Fortum och Sonera, där staten är majoritetsägare. Sammanlagt är marknadsvärdet på statens innehav i börsbolag cirka tio miljarder euro.

Statens ägarpolitik regleras av den s.k. statsbolagslagen från 1991. I lagen regleras klart å ena sidan statsrådets och ministeriernas och å andra sidan riksdagens beslutanderätt. De viktigaste linjerna för statsbolagspolitiken har fastställts i riksdagen och riksdagen har på det sätt som förutsätts i lagen gett regeringen fullmakt att sälja aktier i varje enskilt fall som gäller privatisering av statsbolag.

Också i börsbolagen med statsägd aktiemajoritet är staten bunden av lagen om aktiebolag. Regeringen utövar sin ägarmakt i bolagsstämman, som utser bolagets styrelse. Bolagets styrelse och verkställande direktör svarar inom de ramar som uppställs av bolagsstämman för den operativa ledningen, inklusive enskilda investeringsbeslut.

I ägandet och ledandet av börsbolag krävs god förvaltningssed, på engelska corporate governance. Det har visat sig vara en mycket viktig aspekt med tanke på de avslöjanden om oegentligheter i vissa utländska storbolag som förekommit under den senaste tiden. Man kan inte nog understryka bolagsstyrelsens ansvar, det har vi också lärt oss av fallet Sonera.

Statsbolagens verksamhetsprinciper har definierats i ett principbeslut som antogs av statsrådet 1999. Allt som allt tio principer styr lönsamhets- och soliditetsmålen, drar upp riktlinjer för dividendpolitiken och gränser för statens stödåtgärder, ger anvisningar gällande förändringar inom branschen och internationaliseringsutveckling, förutsätter god personal- och miljöpolitik samt ger anvisningar om hur förvaltningen av statsbolagen kan utvecklas och om användningen av belöningssystem.

Utan Sampo uppgick statsbolagens och de statliga intressebolagens omsättning i fjol till närmare 50 miljarder euro. I bolagen arbetade sammanlagt 207 400 personer, av dessa cirka 80 000 utomlands. Åren 1996—2002 uppgick statens dividendutdelning av de aktier den ägde till sammanlagt 3 809 miljoner euro. De genomsnittliga dividendintäkterna har under de senaste åren uppgått till 790 miljoner euro, dvs. det tiodubbla jämfört med genomsnittet för perioden 1992—1995.

Från och med 1996 har staten erhållit sammanlagt 10 150 miljoner, alltså omkring 10 miljarder euro i inkomst från försäljning av aktier, varav inkomsten av försäljningen av aktierna i Sonera utgör 64 procent. Om man bortser från Arsenal har staten på 1990-talet i sina bolag investerat 730 miljoner euro och nu på 2000-talet 530 miljoner euro för kapitaliseringen av Sonera 2001.

Intäkterna av aktieförsäljning och dividendintäkterna under tiden 1996—2002 uppgår således till sammanlagt 13 959 miljoner, med andra ord runt 14 miljarder euro eller 83 miljarder mark, medan utgifterna för kapitalinvesteringar rör sig kring bara 1 miljard euro. Med hjälp av dessa intäkter har staten kunnat avkorta sina skulder, likaså har de gett spelrum för alla de goda ändamål som lyfts fram i riksdagen förutom att även statsfinanserna har blivit skötta på ett hållbart sätt.

Värdet av statens bolagsägande steg mycket högt fram till 2000 i och med den allmänna uppgången på aktiemarknaden och framför allt i och med att värdet på Soneras aktier steg. Därefter har värdet av ägandet sjunkit och är i dag 10,1 miljarder euro. Flera börsnoterade statsbolag och statliga intressebolag har ett marknadsvärde som är lägre än deras substansvärde.

Börsbolaget Sonera uppkom stegvis ur ett statligt ämbetsverk genom beslut från och med 1990. Den första aktieförsäljningen för privatiseringen av Sonera genomfördes i samband med listningen 1998. Statens intäkt av försäljningen var då 7 miljarder mark och en extra dividend om 1 miljard mark, vilket motsvarar sammanlagt 1,3 miljarder euro.

De följande försäljningarna genomfördes åren 1999 och 2000 enligt fullmakter från riksdagen. Vid den senare försäljningen erhölls rekordpriset 92 euro per aktie. För närvarande torde Soneraaktien ligga på omkring 4,5 euro. De två försäljningarna inbringade staten sammanlagt 32 miljarder mark. Som inkomster av privatiseringen av Sonera har alltså influtit sammanlagt 40 miljarder mark eller 6,7 miljarder euro.

I meddelandet redogörs i detalj för Soneras deltagande i umts-auktionerna 2000. Bolagets styrelse ansåg att förvärvet av umts-licenserna ingick som en viktig verksamhetslinje i bolagets internationaliseringsstrategi. Inför auktionen i Tyskland hade bolagets styrelse gjort upp en riskanalys och en finansieringsplan. På den tiden sågs Tyskland som en viktig tillväxtmarknad för trådlös kommunikation.

Vid bedömning av Soneraledningens lösningar vid den tiden bör man, som professorn i riskhantering Vesa Puttonen konstaterar, beakta att värdet av aktierna i de telebolag som Sonera ägde i Förenta staterna och Turkiet redan uppgick till cirka 60 miljarder mark, alltså tre gånger mera än det pris som betalades för umts-licensen i Tyskland.

När man jämför Soneras umts-investering samt den förlust som bokförts i fråga om den med bl.a. krigsskadestånden, måste man förstå att ingen ännu i mitten av 1990-talet kunde drömma om att aktiemarknaden skulle producera så stora värden.

De riskbedömningar som hade gjorts i Sonera höll dock inte streck. Detsamma gällde riskbedömningarna i så gott som alla andra betydande europeiska teleoperatörer. Varje dag får man läsa i den finska och internationella pressen om hur dessa bolag nu kämpar med de problem som då uppstod. I slutet av augusti i fjol steg Soneras nettoskuld till 4,7 miljarder euro, vilket ledde till att riksdagen godkände 530 miljoner euro för statens kapitaliseringsbeslut, tillsammans med de övriga ägarna representerande ett värde om 1 miljard euro.

Redan under debatten i riksdagen senaste höst stod det klart att värdet på umts-licenserna sjunker kraftigt. Det allmänt förändrade marknadsläget och värdesänkningen för bolag liknande Sonera i kombination med de svårigheter som tredje generationens trådlösa teknologi ställts inför medförde att nätinvesteringarna senarelades.

I juni i år konkluderade Sonera slutligen värdeutvecklingen i fråga om umts-licenserna. Genom att helt och hållet bokföra investeringen som en förlust visade Sonera försiktighet i enlighet med god förvaltningssed och förmåga att acceptera fakta.

Umts-nedskrivningen innebär att staten går miste om 1,2 miljarder euro i skatteintäkter under 6—10 år framåt. När Sonera bokfört förlusten kan bolaget dock koncentrera sig på sin affärsverksamhet, förbättra kassaflödet och i fortsättningen betala dividend till sin statsägare. På så sätt har också förutsättningarna för en ökning av bolagets värde förbättrats, vilket redan har kunnat ses i utvecklingen av börskursen för Soneras aktier.

När det gäller Soneradiskussionen har mindre uppmärksamhet fästs vid det faktum att nästan alla motsvarande bolag i andra europeiska länder har gjort stora förluster på investeringarna i umts-licenser och på andra investeringar. Även värdet på sådana teleoperatörer, t.ex. Telia, som inte lika kraftigt har gått in för en internationalisering, har sjunkit klart. Sådana bolag som KPN, Deutsche Telekom och France Telecom är kraftigt skuldsatta.

Soneras nettoskuld uppgår nu till 2,1 miljarder euro, vilket är mindre än hälften av skulden för ett år sedan. Bolagets soliditetsgrad beräknas före utgången av detta år stiga från 33 procent till 40 procent. Sonera har alla förutsättningar att klara av den resterande skulden.

Regeringen var vid den tidpunkt då Soneras internationaliseringsstrategi utvecklades och antogs väl medveten om att Sonera behöver en partner. Med andra ord var avsikten att Sonera aktivt skulle sträva efter arrangemang genom vilka bolaget å ena sidan kunde utnyttja sitt starka kunnande och sina innehav vid utvecklandet av affärsverksamheten och å andra sidan minska riskerna i anslutning till internationaliseringen.

Strävandena efter att hitta en partner lyckades inte för Soneras del, eftersom även andra teleoperatörer fick svårigheter när marknaden försvagades, medan priset på Sonera förblev relativt högt. Först efter bytet av styrelse och verkställande direktör i Sonera samt efter den kapitalinsats som godkändes av riksdagen förra hösten blev Sonera en tillräckligt beaktansvärd part för samarbetsförhandlingar.

Kring förra årsskiftet tog jag först tillsammans med Norge och Sverige och, sedan trepartsförhandlingarna strandat, tillsammans med Sveriges statsminister initiativ till förhandlingar om ett nordiskt partnerskap i telebranschen. De förhandlingar som fördes mellan styrelseordförandena i Sonera och Telia ledde till resultat och fusionen mellan dessa bolag pågår som bäst.

Sonera har gjort en stor felinvestering som har skuldsatt bolaget, försämrat dess värde och minskat den statliga ägarens inkomst av Sonera. Vid en bedömning av statens ägarpolitik i Sonera blir saldot dock en försäljningsinkomst på 6 miljarder euro, en värdeutveckling som är jämförbar med de internationella konkurrenterna, 10 000 arbetsplatser, ett kunnande som är i toppklass i jämförelse med konkurrenterna, både när det gäller teknologi och ledarskap, samt viktiga positioner med tanke på utvecklandet av affärsverksamheten bl.a. i Turkiet och Ryssland. När det talas om Sonera är det hög tid att sluta upp med sådant prat som stämplar bolaget som något slags förlorare. Något sådant har Sonera verkligen inte förtjänat.

Soneras och Telias fusion resulterar i ett starkt bolag som är klart för konkurrens på de marknader i östra Europa och Turkiet som omfattar över 200 miljoner människor. Sonera-Telia har goda möjligheter att höja aktiens värde och betala ut dividend. Det är regeringens och riksdagens uppgift att skapa så goda verksamhetsbetingelser som möjligt för Sonera och dess partner. Soneras skickliga styrelse, kompetenta operativa ledning och kunniga anställda har förtjänat detta. Byken skall tvättas i regeringen, riksdagen och offentligheten, men det gäller att inte kasta ut barnet med badvattnet.

I meddelandet drar regeringen vissa slutsatser om statens ägarpolitik. Staten innehar en ansenlig del av nationalförmögenheten. Det är viktigt att alltjämt slå vakt om värdet av denna förmögenhet och att sträva efter god avkastning på bolagsinnehaven. Ägararrangemang måste vidtas särskilt för varje bolag, marknadssituationen bör beaktas och det inhemska kunnandet samt stärkandet av sysselsättningen bör uppmärksammas. Allt detta bör ske pragmatiskt och, om möjligt, i en anda av brett samförstånd.

Inom ägarförvaltningen bör man ytterligare klarlägga skillnaden mellan de roller som å ena sidan den reglerande myndigheten, å andra sidan ägaren har. Det är skäl att koncentrera ägarförvaltningen till en särskild enhet som sköter alla de företag som drivs enligt marknadsmässiga principer. Det är viktigt att vid skötseln av företagen — i såväl ägarnas agerande som i bolagens styrelser — betona de krav som god förvaltningssed, dvs. corporate governance, förutsätter. Kontakterna mellan enheten för statens ägarpolitik och ordförandena i statsbolagens styrelser måste förbättras framför allt i ärenden som gäller ägararrangemang och strategiskt viktiga investeringsbeslut.

Vid koncentreringen av ägarförvaltningen är det primärt fråga om att sammanfatta de erfarenheter och det kunnande som har utvecklats i ministerierna. Själva genomförandet av denna process kräver ytterligare utredningar. Regeringen kommer åtminstone inte i detta skede med konkreta förslag i saken.

Jag vill här poängtera att regeringen bär i sista hand ansvaret för de frågor som hänför sig till statens ägarpolitik. Det är bäst att glömma sådana alternativ för statens ägarförvaltning som skulle innebära att denna typ av ärenden ställs utanför regeringens aktionsradie. Vid skötseln av nationalförmögenheten måste ansvarsfördelningen vara klar.

Regeringen är beredd att inför riksdagen ansvara för sin verksamhet i fråga om såväl statens ägarpolitik som Sonera.

Matti  Saarinen  /sd:

Arvoisa rouva puhemies! Sonera otti tietoisesti suuren riskin lähtiessään mukaan kolmannen sukupolven matkapuhelinverkkoa koskevaan lupahuutokauppaan. Riskit realisoituvat nyt synkällä tavalla.

Asettamalla luupin alle ainoastaan umts-kaupat sorrutaan kuitenkin helposti niin sanottuun lyhtypylväslogiikkaan. Tuohon pylvääseen on helppoa nojata, mutta siinä oleva yksittäinen lyhty valaisee suhteellisen pientä aluetta. Soneraa täytyisi katsoa kokonaisuutena eikä niin, että huomio keskitetään ainoastaan yhteen epäonnistuneeseen liiketoimeen. Se lyhty valaisee sittenkin kovin pienen alueen.

Kuten tunnettua, yhtiön historia kumpuaa Suomen ensimmäisestä lennätinlinjan rakentajasta kansainväliseksi teleyhtiöksi. Sonerassa työskentelee tuhansia huippuluokan osaajia, jotka edustavat suomalaista tietotaitoa parhaimmasta päästä. Juuri heitä on pitkälti kiittäminen siitä, että Sonera kehittyi ja kasvoi lyhyessä ajassa alansa huippuosaajaksi. Meidän onkin annettava henkilöstölle nyt työrauha. Se, että epäonnistuneita umts-kauppoja riepotellaan julkisuudessa myös asiattomin ja osin virheellisinkin perusteluin, on omiaan heikentämään yhtiön markkina-asemaa ja toimintaedellytyksiä. Täällä käytävässä keskustelussakin on aiheellista ottaa huomioon, ettemme puheillamme aiheuta Soneran tulevaisuudelle vahinkoa.

Soneran umts-kauppa ei ole puoluepoliittinen. Rajalinjaa ei ole pahemmin hallitus—oppositio-rintamallakaan. Uskoakseni huoli Soneran tulevaisuudesta on yhteinen. Siksi on hyvä, että hallitus päätti antaa eduskunnalle aiheeseen liittyvän tiedonannon. Esimerkiksi mahdollinen välikysymyskeskustelu olisi voinut olla hengeltään repivämpi.

Arvoisa puhemies! Valtionyhtiöiden hallinnointi on järjestetty siten, että kauppa- ja teollisuusministeriö vastaa oman hallinnonalansa yhtiöistä sekä valtion koko omistajapolitiikan yleis- ja kehittämisvastuusta. Muiden ministeriöiden alaisten valtionyhtiöiden hallinnoinnista vastaa kukin ministeriö itse.

Hallitusohjelmassa omistajapolitiikasta todetaan omistusjärjestelyjen osalta tarve luoda yhtenäiset periaatteet. Omistusjärjestelyjen ja hallinnoinnin yhtenäistämisessä koordinaatiovastuu on keskitetty kauppa- ja teollisuusministeriölle. Eri ministeriöiden välinen yhteistyö on lisääntynyt, mutta yhteistyö ja yhteiset toimintatavat eivät ole edenneet riittävän pitkälle.

Soneran kohdalla liikenne- ja viestintäministeriön toimintatavat poikkesivat selvästi kauppa- ja teollisuusministeriön linjasta. Liikenne- ja viestintäministeriö halusi käyttää omistajavaltaa vain yhtiökokouksissa. Muuten valtio ei pääomistajana puuttunut yhtiön hallinnointiin. Tämän mukaisesti umts-huutokaupat käsiteltiin yksityiskohtaisesti vain Soneran hallituksessa. Todettakoon esimerkkinä, että kauppa- ja teollisuusministeriön hallinnoimien yhtiöiden merkittävimmät investointipäätökset on käsitelty muun muassa hallituksen talouspoliittisessa ministerivaliokunnassa.

Hallituksen oman periaatepäätöksen mukaan "valtionyhtiön toiminnan tai kansantalouden kannalta erittäin merkittävät sijoitukset ulkomaille edellyttävät pääomistajan hyväksynnän, ennen kuin sijoituksesta lopullisesti päätetään". Soneran tapauksessa tätä periaatetta ei noudatettu. Sitä ei voi selittää yhtiön muodollisella pörssiasemalla. Pikemminkin juuri yhtiön pörssiasemasta johtuen pääomistajalta eli valtiolta olisi pitänyt saada kanta suureen investointipäätökseen. Omistajaohjauksen kannalta onkin todettava, että tilanne muuttuu oleellisesti siitä hetkestä, kun yhtiö listautuu pörssiin.

Sosialidemokraattinen eduskuntaryhmä ei myöskään hyväksy väitettä, että umts-kaupat ja niiden myötä noin 4 miljardin euron investoinnit olisivat tulleet hyväksytyiksi siinä yhteydessä, kun eduskunta käsitteli kesällä vuonna 2000 Soneran osakkeiden myyntivaltuuksien laajentamista sekä yhtiön uutta toimintastrategiaa. Investointipäätös menettelytapoineen kuuluu yksiselitteisesti yhtiön korkeimmalle johdolle, jota merkittävimmin edustavat yhtiön toimitusjohtaja ja sen hallitus. Osakeyhtiölakihan jo määrittelee varsin selkeästi yhtiömuotoisen toiminnan johto- ja vastuusuhteet. Tuota vastuuta ei voi jälkikäteen sysätä muille, ei edes eduskunnan kontolle.

Koko investointipäätöksestä on julkisuudessa esitetty erilaisia johtopäätöksiä. Yksi on hiljaisen hyväksynnän logiikka. Jos sitä sovelletaan tässä tapauksessa, niin on pakko kysyä, mitä kaikkea eduskunnalla on saatettukaan eri yhteyksissä hyväksyttää. Muistanemme, että erääseen eduskunnalle esitettyyn selontekoon oli rivien väliin muka kirjoitettu taisteluhelikopterihankinnan hyväksyminen. Moisilla konsteilla asioille eduskunnan hyväksymisen hankintaa on pidettävä huonona hallintotapana eikä sellaiseen pidä sortua vaan päinvastoin, kuten pääministerikin peräänkuulutti, pitää tavoitella hyvää hallintotapaa. Se, siis huono hallintotapa, jos mikä, nakertaa luottamusta.

Tässä asiassa, arvoisa rouva puhemies, on nimettömällä ilmiannolla myös oma roolinsa. Olkoonkin, että se ei tähän asiaan kovin oleellisesti vaikuta, niin koska nimettömien ilmiantojen määrä ja merkitys on kasvamaan päin, olisi varmaan aiheellista jossakin yhteydessä linjata myös mainitunlaisiin ilmiantoihin liittyviä suhtautumisperiaatteita.

Soneran Saksan umts-investointia lukuun ottamatta valtionyhtiöiden omistajapolitiikka on ollut menestyksellistä. Yhtiöt ovat taloudellisesti hyvässä kunnossa, niissä on hyvä ja motivoitunut henkilökunta, ja niiden tulevaisuuden näkymät ovat vahvalla pohjalla. Valtionyhtiöiden johdonmukainen kehittäminen on tehnyt eräistä niistä suuruudeltaan ja/tai kannattavuudeltaan kansainvälisestikin toimialansa huippuja.

Liikenne- ja viestintäministeriö on ollut viime aikoina kovan paineen alla. Omistajapolitiikassa se ei ole onnistunut parhaalla mahdollisella tavalla. Sen sijaan selkeästi omaan toimialaansa kuuluvassa telemarkkinoiden kehittämisessä ja niiden vapauttamisessa ministeriö on onnistunut hyvin.

Tässä yhteydessä voidaan myös kysyä, miten asiat olisivat, jos olisi noudatettu keskustapuolueen eduskuntaryhmän puheenjohtajan Mauri Pekkarisen vuoden 2000 lopulla esittämää umts-huutokauppoihin liittynyttä vaadetta, jonka mukaan "Suomen pitäisi kaikin keinoin hakea keino, jolla asettuisimme samalla viivalle muun Euroopan kanssa. Mitä Suomi siitä hyötyy, että taajuuksista ei rahasteta? Muut rahastavat, ja samassa lieassa mekin olemme." (Ed. Zyskowicz: Taas huono neuvo Pekkariselta!)

Arvoisa puhemies! Viimeaikaisten tapahtumien valossa hajautetun omistajaohjauksen politiikka on tullut tiensä päähän. Keskushallinnon kehittämisen ministeriryhmä on ehdottanut valtionyhtiöitä ohjaavan asiantuntijayksikön sijoittamista Valtiokonttoriin tai Valtion eläkerahastoon.

Sosialidemokraatit pitävät parhaana mallina sitä, jossa valtionyhtiöiden hallinnointi sijoitetaan tehtävän luonteen ja laajuuden vuoksi yhteen ja samaan yksikköön. Tällaisella järjestelyllä voidaan parhaiten hoitaa eduskunnan viitoittamat omistajapolitiikan suuret ja pidemmän aikavälin linjaukset sekä sitoa nykyistä selkeämmin yhteen yhtiöiden johtamiseen liittyvät päätösvalta- ja vastuukysymykset. Omistajapolitiikan vahvin osaaminen on tällä hetkellä kauppa- ja teollisuusministeriössä. Ministeriövetoiseen omistajaohjauksen malliin päädyttäessä se olisi siten luontevin ratkaisu. Tämän kuten muidenkin omistajapolitiikan uudistamistarpeiden osalta on kuitenkin välttämätöntä tehdä vielä kunnolliset asiantuntijaselvitykset ennen asiaa koskevia poliittisia päätöksiä. Näiden aika on viimeistään seuraavissa hallitusneuvotteluissa, joihin mennessä siis nykyisen hallituksen käynnistämien selvitysten tulee olla valmiina.

Tiedonannossaan hallitus hahmottelee omistajahallinnon keskittämistä yhteen yksikköön, johon kuuluviksi luokiteltaisiin markkinaehtoisesti toimivat yritykset. Sosialidemokraattinen eduskuntaryhmä korostaa, että markkinaehtoisuutta on tällöin pidettävä yleisnimikkeenä, joka sisältää valtioneuvoston aiemman periaatepäätöksen mukaisen jaon strategisesti tärkeisiin yhtiöihin sekä yhtiöihin, joissa valtiolla on pääasiassa sijoittajaintressi.

Valtion omistusosuuksia ja omistuksen säilyttämistä tai vahvistamista koskevassa päätöksenteossa tulee huomioida myös päätösten vaikutukset esimerkiksi maalle tärkeän korkean osaamisen tai maan alueellisesti tasapainoisen kehittämisen ja työllisyyden edellyttämät näkökohdat. Siten tiedonannossa määritelty omistajahallinnon karkea jako erityistehtäviä hoitaviin ja markkinaehtoisesti toimiviin yhtiöihin ei voi olla omistajaohjauksen koko sisältöä määrittävä periaate.

Arvoisa puhemies, aivan lopuksi: Valtion tulee jatkossakin harjoittaa määrätietoista omistajapolitiikkaa, koska sen omistamilla yrityksillä on laaja kansantaloudellinen, teollisuus- ja elinkeinopoliittinen sekä työllisyyttä ja teknologista osaamista edistävä merkitys. Ryhmämme yhtyy tiedonannossa esitettyyn toivomukseen, jonka mukaan Soneran pitäisi päästä keskittämään voimavaransa siihen, mihin pitääkin: yhtiön liiketoiminnan kehittämiseen yhtiön, sen osakkeenomistajien ja henkilöstön yhteiseksi parhaaksi.

Ehdotan, että tiedonanto lähetetään talousvaliokuntaan mietintöä varten ja että lausunnot pyydetään valtiovarainvaliokunnalta ja liikennevaliokunnalta.

Anneli  Jäätteenmäki  /kesk:

Arvoisa puhemies! Eduskunnan syysistuntokausi käynnistyy ison asian käsittelyllä. Hallitukselle on sattunut paha epäonnistuminen, ja joku voisi kuvitella, että oppositio on iloinen. Meitä tämä ei kuitenkaan hymyilytä.

Soneran Saksan-seikkailu on sen suuruusluokan menetys, että se heijastuu julkiseen talouteen vuosien päähän. Pääministerikin toi esille, että valtiolta jää 1,2 miljardin euron verosaatavat saamatta. Kysymys on Suomen taloushistorian suurimmasta virheinvestoinnista. Veronmaksajien riskillä hukatut 4,3 miljardia euroa ovat samaa suuruusluokkaa kuin sotakorvaukset aikanaan. Jos sama summa olisi käytettävissä valtion budjetissa, voitaisiin tällä määrärahalla pysyvästi parantaa palveluja.

Suurimpia maksumiehiä ovat veronmaksajat, mutta myös kymmenettuhannet piensijoittajat ovat menettäneet säästönsä Soneran osakkeiden arvon romahdettua. Veronmaksajien ja osakkeenomistajien on saatava tietää, hoidettiinko heidän omaisuuttaan asianmukaisesti ja huolella.

Keskustassa olemme pääministeri Lipposen kanssa samaa mieltä, että umts-lupainvestointi oli virhe. Sitä on turha kiistää. Olemme myös samaa mieltä siitä, että vastuu valtion omistajapolitiikassa on viime kädessä hallituksella. Mutta siihen emme pääministeriltäkään saaneet vastausta, miksi hallitus ei noudattanut omaa periaatepäätöstään ja miksi se laiminlyö valvontavelvollisuutensa.

Hallituksen kirjallisessa tiedonannossa annetaan kuva, että eduskunta olisi hyväksynyt Saksan umts-luvan oston. Tämä ei ole totta. Tällaista esitystä hallitus ei ole koskaan eduskunnalle antanut, eikä tällaista kantaa ole koskaan eduskunnassa otettu.

Tiedonannonkin mukaan Lipposen hallituksen talouspoliittinen ministerivaliokunta hyväksyi maaliskuun 7. päivänä vuonna 2000 osakkeiden myynnin ja päätti, että eduskunnalta haetaan valtuutta Soneran omistuksessa nollaan. Tämän valtuuden eduskunta hyväksyi, ei muuta.

Saksan umts-päätöksestä vastuun kärki kohdistuu kahteen suuntaan: yhtäältä omistajatahoon eli valtioneuvostoon ja erityisesti vastuuta kantavaan liikenneministeriöön sekä toisaalta liikenneministeriön valitsemaan yrityksen hallitukseen.

Omistajavaltaa valtionyhtiöissä käyttää valtioneuvosto tai ministeri, jolle valta toimialan perusteella on delegoitu. Vastuu omistajaohjauksen asianmukaisesta järjestämisestä on koko valtioneuvostolla. Lipposen hallitus on antanut 16.9.1999 omistajapolitiikkaa koskevan periaatepäätöksen, jonka Sonera-tapausta koskeva ydinkohta kuuluu: "Yhtiön toiminnan tai kansantalouden kannalta erittäin merkittävät sijoitukset ulkomaille edellyttävät pääomistajan hyväksynnän, ennen kuin sijoituksesta lopullisesti päätetään."

Miksi tätä periaatepäätöstä ei noudatettu Soneran tapauksessa? Eikö yhtiön liikevaihtoon nähden kaksi- ja puolikertainen sijoitus ollut yhtiön toiminnan kannalta erittäin merkittävä?

Valtionyhtiö Fortumin paljon pienemmät sijoitukset vietiin valtioneuvoston käsiteltäviksi. Myös Stora Enson suurinvestointi Yhdysvaltoihin tuotiin asianmukaisesti ministereiden päätettäväksi. Sen sijaan kaikkein riskialtteimmasta sijoituksesta, Soneran umts-luvasta, ei tiedonannon mukaan edes keskusteltu missään – ei koko valtioneuvostossa, ei hallituksen talouspoliittisessa ministerivaliokunnassa eikä vastuussa olevassa ministeriössäkään. Miksi ei? Juuri tähän olisi hallituksen tiedonannosta kaivattu vastausta.

Liikenne- ja viestintäministeriö on selittänyt edellä mainitun periaatepäätöksen suorastaan lainvastaiseksi katsoessaan, ettei Soneran ratkaisuja voitu lain mukaan viedä hallituksen käsittelyyn. On pakko kysyä: Pitääkö hallitus omaa periaatepäätöstään lainvastaisena? Myös oikeuskansleri joutuu ottamaan tähän asiaan kantaa, koska hänen tehtävänsä on valvoa hallituksen päätöksenteon lainmukaisuutta. Toinen selvitettävä asia on luonnollisesti se, miksi ja millä seurauksin valtioneuvoston periaatepäätöstä rikottiin jättämällä Saksan umts-päätös tuomatta hallituksen käsittelyyn, jos näin on todella menetelty.

Soneran omistajaohjauksessa ei siis ole noudatettu valtioneuvoston omia päätöksiä. Mutta ei ole myöskään noudatettu hyvää, vakiintunutta johtamiskulttuuria. Kyllä yksityiselläkin puolella jättimäisistä strategisista ratkaisuista keskustellaan pääomistajan kanssa, milloin sellainen on. Kuka tahansa ymmärtää, että Stora Enson suursijoitukseen hankittiin Suomen valtion lisäksi myös toisen pääomistajan eli Wallenbergien teollisuussuvun hyväksyntä. Sitä pidettiin luonnollisena. Suurilla omistajilla on erilainen ja suurempi vastuu yrityksensä hallinnoinnista kuin pienillä.

Toinen kysymys on sitten liikenneministerin valitseman yrityksen hallituksen ja operatiivisen johdon vastuu. Oikeudellisesti nimenomaan yrityksen hallitus ja toimitusjohtaja vastaavat yhtiölle sattuneista vahingoista, jos he ovat menetelleet huolimattomasti. Ulkopuolinen joutuu väkisinkin kysymään, tehtiinkö yrityksessä kunnollisia kannattavuuslaskelmia ja suunnitelmia, kun näin valtava virhe pääsi tapahtumaan.

On siis paljon merkkejä siitä, että Soneraa on johdettu huonosti. Yhtiön hallitus ja toimitusjohtaja eivät ole pystyneet vastaamaan liikkeenjohdollisiin haasteisiin. Riittäviä riskianalyyseja ei ilmeisesti tehty, eivätkä ne ainakaan olleet mitenkään päätöksenteon pohjana.

Oikeusministeri Johannes Koskinen on kuukausi sitten esittänyt harkittavaksi erityistilintarkastuksen tarpeellisuutta. Valiokuntakäsittelyssä tähän asiaan jouduttaneen ottamaan kantaa.

Soneran ylimmän johdon oikeudellinen vastuu ei tietenkään poista maan hallituksen poliittista ja taloudellista vastuuta omistajaohjauksen epäonnistumisesta. Lipposen hallituksen omistajaohjauksen ote on Soneran tapauksessa pettänyt täydellisesti. Olisi hallituksen kannalta pienempi synti, jos se olisi hyväksynyt Soneran umts-kaupat. Nyt hallitus olisi päässyt vain sillä, että päätös olisi todettu virheeksi, ja se olisi voinut puolustautua sillä, että niin harvat näkivät hankkeen riskit sen ajan ilmapiirissä. (Ed. Zyskowicz: Ei ainakaan kepu nähnyt!) Nyt hallitus selittää, että Soneran suurin osakkeenomistaja ei tiennyt mitään eikä halunnutkaan tietää mitään, kun Sonerassa tehtiin Suomen taloushistorian suurinta virheinvestointia. (Ed. Zyskowicz: Missä on sanottu, ettei tiedetty mitään?) Tietämättömyys ei todellakaan ole hyve tässä tapauksessa.

On turha syyttää jälkiviisaudesta tai jälkiviisastelusta meitä, jotka vaadimme asian kunnollista selvittämistä. Kun sattuu suuronnettomuus, asetetaan aina tutkintaryhmä tai tutkintalautakunta. Se pyrkii tietenkin löytämään syyt onnettomuuteen ja syyllisetkin. Mutta se tähtää myös eteenpäin: Mitä täytyy tehdä, jotta vastaavaa ei enää tapahtuisi? Saman tyyppiset tavoitteet on asetettava myös Sonera-selvitykselle. Erityisen tärkeää on selvyyden saaminen nyt, kun jättimäinen epäonnistuminen on sattunut julkisen vallan ja yhteisen talouden haltijalle.

Selvyyden saamisessa me joudumme penkomaan menneitä. Samanaikaisesti meidän on katsottava tulevaisuuteen. Ehkä olemme nyt piirun verran viisaampia kuin ennen Sonera-katastrofin ilmituloa. Valtionyhtiöiden hallinnointiin on saatava uudenlaista selkeyttä, johdonmukaisuutta ja ennen kaikkea osaamista.

Koko Lipposen hallituksen olemassaolon ajan hallituksen omistajapolitiikkaa on vaivannut ideologinen kuilu. Kun kokoomuksessa haluttaisiin kokonaan luopua valtionyhtiöistä, SDP:ssä ja vasemmistoliitossa puolestaan katsotaan, että valtio voisi ostaa lisääkin valtionyhtiöitä. Tällainen suuri erimielisyys on kahden vaalikauden ajan näkynyt valtionyhtiöitä koskevana strategian puutteena ja virheinä, jotka ovat tulleet veronmaksajille kalliiksi.

Keskustan mielestä valtionyhtiöillä on tärkeä rooli osana julkista taloutta ja Suomen kansantaloutta. Siksi viimeistään seuraavalla vaalikaudella on saatava uusi ote valtionyhtiöpolitiikkaan. Keskusta haluaa olla yhteistyössä kaikkien niiden rakentavien voimien kanssa, jotka etsivät luotettavaa ja tehokasta omistajaohjauksen mallia hyvin erilaisille valtion kokonaan tai osittain omistamille yhtiöille. Uuden valtionyhtiöpolitiikan kulmakiviä ovat nykyistä ammattitaitoisempi ja parempi asioiden hoito sekä valtionyhtiöpolitiikan keskittäminen yhteen yksikköön.

Arvoisa puhemies! Vastuunkantajia on ollut vaikea löytää Soneran ja Lipposen hallituksen virheisiin. Hallitus pyrkii siirtämään vastuun Soneran hallitukselle. Soneran entinen johto puolestaan väittää, että vastuu on eduskunnan. Mutta arvoisat edustajat, on vain yksi taho, joka lopulta päättää sen, kuka kantaa poliittisen vastuun Sonerasta. Se taho on Suomen kansa. Meidän väittelyillämme tämä asia ei näytä selviävän.

Lopuksi, arvoisa puhemies, kannatan ed. Saarisen tekemää ehdotusta valiokuntaan lähettämisestä.

Kalervo Kummola /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Pitkin kesää on keskusteltu siitä, mikä oli maan hallituksen rooli Soneran umts-kaupoissa, sekä siitä, mikä oli tiedonkulku Soneran hallituksen ja valtioneuvoston välillä. Oliko Soneralla valtio-omistajan hyväksyntä sen päättäessä miljardi-investoinnista Saksaan? Tänä päivänä meillä on käytettävissä aika lailla tarkka tieto siitä, miten asiat ovat tuolloin edenneet.

Soneran hallituksen entinen puheenjohtaja Markku Talonen kertoi 22. elokuuta Soneran välittämässä pörssitiedotteessa, että eduskunnassa alkukesästä 2000 hyväksytty Soneran toimintastrategia oli tulkittu suurimman omistajan eli valtion osoitukseksi umts-hankintojen hyväksymisestä: " - - katson, että strategia, johon kuuluivat olennaisin osin umts-toimiluvat, oli käsitelty suurimman osakkeenomistajan eli Suomen valtion toimesta liikenne- ja viestintäministeriössä, valtioneuvostossa ja eduskunnassa ja että sen toteuttamiselle ei ollut esteitä." Talonen toteaa ja tähdentää, ettei hän Soneran hallituksen puolesta kysynyt eikä "niin muodoin saanut lupaa, kieltoa tai muuta menettelytapaohjetta yhdeltäkään osakkeenomistajalta koskien Saksan umts-hanketta". Soneran hallitus teki päätöksen "tietoisena päätöksentekovallastaan ja -vastuustaan" yksimielisesti, Talonen korostaa.

Valtiota yhtiön hallituksessa tuolloin edustanut finanssineuvos Kalevi Alestalo on vahvistanut Talosen kuvauksen tapahtumista. Myös yhtiön hallituksessa varapuheenjohtajana toiminut Liisa Joronen on Talosen ulostulon jälkeen sanonut, ettei hänellä ole huomautettavaa Talosen tulkintaan. Hetken vallinnutta ristiriitaisten tietojen esiintymistä julkisuudessa olisi luonnollisesti helpottanut se, jos entinen Soneran hallituksen puheenjohtaja Markku Talonen ja entinen liikenneministeri Olli-Pekka Heinonen olisivat heti avoimesti kertoneet käsityksensä tapahtumain kulusta. Talosen kohdalla se tietysti olisi vaatinut Soneran hallituksen hyväksyntää.

Arvoisa puhemies! Valtioneuvoston syyskuun 16. päivänä 1999 tekemässä periaatepäätöksessä sanotaan, että "valtionyhtiön toiminnan tai kansantalouden kannalta erittäin merkittävät sijoitukset ulkomaille edellyttävät pääomistajan hyväksynnän, ennen kuin sijoituksesta lopullisesti päätetään". Tätä periaatepäätöstä siteerataan myös Soneran tarjousesitteessä syksyllä 99.

Valtioneuvoston nyt käsiteltävässä tiedonannossa todetaan: "Yhtiön hallitus teki asiaan liittyvät liiketoiminnalliset päätökset itsenäisesti ja valtio-omistajan lupaa kysymättä, sillä yhtiössä ymmärrettiin valtioneuvoston ja eduskunnan hyväksymän strategian sisältävän hyväksynnän tähän." Myös liikenne- ja viestintäministeriössä katsottiin, että periaatepäätöksen mukainen pääomistajan hyväksyminen oli saatu, kun valtioneuvosto ja eduskunta hyväksyivät yhtiön kansainvälistymisstrategian.

Oma kysymyksensä on, olisiko asian tuominen valtioneuvoston käsittelyyn muuttanut mitään. Valtio-omistajan sinänsä poikkeuksellinen puuttuminen asiaan olisi edellyttänyt sitä, että valtio-omistajalla olisi silloin ollut vahva ja varma näkemys tämän Soneran täysin julkisesti ilmoitetun ja eduskunnassakin hyväksytyn strategian mukaisen investoinnin epäonnistumisesta. Miten tällainen näkemys olisi voinut maan hallituksella olla? Soneran johtoa ja yhtiön hallitusta parempaa näkemystä ei silloin ollut alan asiantuntijoilla, ei muiden maiden teleyhtiöillä, ei investointipankkiireilla tai analyytikoilla, ei muiden maiden hallituksilla eikä markkinoilla. Silloisissa olosuhteissa tällainen täysin poikkeuksellinen poliitikkojen väliintulo olisi hyvin todennäköisesti romahduttanut yhtiön pörssiarvon ja joka tapauksessa aiheuttanut valtavan arvosteluryöpyn. Lopputuloksena olisi ollut suuren luokan skandaali. (Ed. Kuoppa: Mitenkäs siinä nyt kävi?)

Hyvin silloista tunnelmaa arvioi Terho Puustinen Talouselämä-lehdessä viime kuun 9. päivänä: "Nyt on helppo sanoa, että maan hallitus olisi voinut halutessaan pysäyttää Soneran ja yhtiön varatoimitusjohtajan Kaj-Erik Relanderin amokjuoksun keväällä 2000. Silloisissa olosuhteissa se olisi kuitenkin ollut suunnaton poliittinen ja taloudellinen riski. Kansainvälisille sijoittajille Sonera oli hot hot hot, sillä yhtiö oli mukana lähes kaikessa, mikä silloin oli pop: palveluliiketoiminnassa, umtsissa, Yhdysvaltojen gsm-pelissä ja Turkin mobiilissa kultakaivoksessa. Tämä kaikki teki Sonerasta Euroopan arvostetuimman teleosakkeen." Totta kai maan hallituksen olisi pitänyt tämä riski ja arvosteluryöppy ottaa, jos se olisi arvioinut, että Saksan umts-investointi epäonnistuu täysin.

Tuolloin suomalainen media seurasi aktiivisesti ja reaaliaikaisesti umts-huutokauppaprosessia. Esimerkiksi Helsingin Sanomat selosti viiden palstan jutussaan 3.5.2000 Soneran osallistumista Saksan huutokauppaan otsikolla "Saksan umts-lupia hamuaa 12 yritystä. Huutokauppapotin arvellaan nousevan 360 miljardiin markkaan". Summa todella nousi loppujen lopuksi noin 50 miljardiin euroon. Myös muissa lehdissä kerrottiin asiasta, joten se oli siis kaikkien tiedossa.

Vain kaksi viikkoa edellä mainitun Helsingin Sanomien jutun jälkeen eduskunta aloitti Soneran nollavaltuuskäsittelyn, jonka yhteydessä eduskunnalle selostettiin Soneran riskipitoista kansainvälistymisstrategiaa. Käsittelyn yhteydessä käytettiin tässä salissa yli 70 puheenvuoroa. Yksikään edustaja ei käyttänyt yhtään ainoaa puheenvuoroa, jossa olisi katsottu, että Soneran mukanaolo Saksan umts-kaupoissa voi yhtiön kannalta johtaa valtaviin taloudellisiin menetyksiin, vaikka ed. Jäätteenmäki täällä nyt viisaita puhuu jälkikäteen. (Ed. Elo: Mutta eihän umtsia mainittu hallituksen esityksessäkään!)

Huomaan Soneran entisen toimitusjohtajan Pekka Vennamon luvanneen saunaillan sille kansanedustajalle, joka voi osoittaa vastustaneensa Saksan umts-investointeja ennen päätöksentekoa. Taitaa Pekalle tällä kertaa tulla kovin yksinäinen saunailta. (Ed. Elo: Mutta eihän se ollut eduskunnan päätettävissäkään!)

Arvoisa puhemies! Kokoomuksen eduskuntaryhmän mielestä ei voida sanoa, että eduskunta hyväksyi Soneran Saksan-investoinnit. Toisaalta on täysin kiistatonta, että eduskunnalla oli tuossa vaiheessa tilaisuus näyttää hankkeelle punaista valoa, mutta sitä ei varmasti kukaan edes ajatellut käyttää. (Ed. Kuoppa: 20 edustajaa näytti!)

Päätöksen nyt esillä olevasta yhtiön investoinnista teki nimenomaan Soneran hallitus. Sen jäsenet ja yhtiön toimiva johto toimitusjohtaja Salinin johdolla kantavat kaikissa olosuhteissa vastuun tekemästään päätöksestä. (Ed. Elo: Mikä se vastuu on?) Soneran hallitus myös vastaa investointia pohjustaneiden kannattavuuslaskelmien ja riskianalyysien riittävyydestä, siitä, olivatko ne riittäviä. Soneran hallituksen vastuu on täysin riippumatonta siitä, minkälaisia keskusteluja asiasta on pääomistajan kanssa käyty tai oltu käymättä.

Jotkut puheenvuoron käyttäjät ovat julkisuudessa väläyttäneet nykyisen liikenne- ja viestintäministerin Kimmo Sasin eroamista. Tämä olisi heidän mielestään sopiva tapa kantaa nyt tilanteesta poliittista vastuuta. Näkemys on lievästi sanottuna outo. Se tuo mieleen muinaisen historian lehdiltä tarinan, jonka mukaan huonojen uutisten tuojat teloitettiin. Ministeri Sasin roolihan Sonera-asiassa on nimenomaan selvittäjän ja jälkipyykkärin rooli. (Ed. Stenius-Kaukonen: Aivan! Minkälaisia selvityksiä!)

Kaiken kaikkiaan Sonerasta käytävässä keskustelussa on hyvä muistaa, kuten pääministerikin täällä jo mainitsi, että Sonera on vuodesta 94 tähän päivään asti tuottanut veronmaksajille eli valtiolle tuloja yli 6 miljardia euroa, jolla on lyhennetty valtion velkaa, mikä taas pienentää valtion budjetin korkomenoja noin 500 miljoonalla eurolla vuosittain.

Suomen keskusta on pitkin kesää ponnekkaasti vaatinut selvitystä Soneran umts-kaupasta ja hallituksen roolista siinä. Keskustalle, joka ainoana eduskuntapuolueena oli edustettuna Soneran hallituksessa ja muiden suurten puolueiden tapaan myös yhtiön hallintoneuvostossa, keskustalle, joka ilman kritiikkiä oli eduskunnassa hyväksymässä Soneran kansainvälistymisstrategian, totean kuitenkin korpifilosofi Konsta Pylkkäsen kuolemattomin ajatuksin: "Kaikista paras ja imelin viisauven laji on jälkiviisaus, sillä alalla saahaan eniten aikaan. Siinä on tapaus mennyttä aikakautta, mutta se kuvitellaan esiintulevaksi ja sakilla setvitään, miten olisi paras käyttäytyä. Tässä lajissa on ihminen viisaimmillaan... Jälkiviisaan silmä on somassa paikassa, se kahtoo taaksepäin ..."

Arvoisa puhemies! Sitten omistuspolitiikasta.

Erityisen tärkeä osa valtioneuvoston tiedonannosta löytyy sen viimeisiltä sivuilta: omistajapolitiikan ja ennen kaikkea omistajahallinnon kehittäminen on välttämätöntä. Se on asiakokonaisuus, joka tullaan ratkaisemaan viimeistään seuraavan hallitusohjelman kirjoittamisen yhteydessä.

Kokoomuksen eduskuntaryhmä kannattaa tiedonannossa esitettyä ajatusta omistajahallinnon keskittämisestä yhteen yksikköön, johon kootaan valtiolla oleva paras kokemus ja asiantuntemus. Samalla saadaan yhdenmukaistettua omistajaohjauksen käytäntöjä sekä toteutettua yhtenäistä, avointa ja ennakoivaa omistajalinjaa.

Tiedonanto lähtee siitä, että keskittäminen toteutettaisiin ainoastaan "markkinaehtoisesti toimivien yhtiöiden" kohdalla. Näin ollen toimialan säätelyn ja omistajahallinnon välistä yhteyttä pidetään yhä perusteltuna ja hyväksyttävänä, mikäli kyseessä on "valtion erityistehtävää hoitava yhtiö". Jako on ongelmallinen. Voidaan hyvin kysyä, mitä se tarkoittaa, tai pikemminkin, mistä erityistehtävistä suorittavista yhtiöistä nyt puhumme. Onko kyse esimerkiksi Postista? Sehän toisaalta suorittaa tiettyä kansallista erityistehtävää ja toisaalta toimii markkinaehtoisesti kilpailluilla markkinoilla.

Mikäli tiedonannossa tehty jako yhteiskunnallista erityistehtävää hoitaviin ja markkinaehtoisesti toimiviin yrityksiin hyväksytään, ei se saa tarkoittaa sitä, että tulevaisuudessakin lainsäätäjän ja omistajan intressejä hoidetaan kilpaillulla toimialalla saman katon alla.

Arvoisa puhemies! Valtioneuvoston tiedonanto lähtee nyt valiokuntakäsittelyyn. Valiokuntakäsittelyn aikana valmistuu oikeuskanslerin selvitys tapahtumain kulusta. Valiokunnat myös kuulevat tarpeelliseksi katsomassaan laajuudessa asianosaisia. Tämä on erinomainen ja tärkeä asia. Kaikkien asianosaisten avoimuus ja valmius vastausten antamiseen on enemmän kuin paikallaan. Toivomme valiokuntakäsittelyn kuitenkin etenevän ripeästi, jotta Soneran henkilökunta saisi työrauhan ja Telia-fuusio etenisi asianmukaisesti. Tämä on oleellisen tärkeää myös suomalaisen veronmaksajan sekä niiden kymmenientuhansien suomalaisten piensijoittajien kannalta, jotka omistavat Soneran osakkeita.

Matti Huutola /vas:

Arvoisa puhemies! On välttämätöntä, että valtion omistajapolitiikkaa käsitellään uudelleen eduskunnassa ja että eduskunta ei tyydy vain täysistuntokeskusteluun, vaan paneutuu asiaan myös valiokuntavalmistelussa, niin kuin ed. Saarinen sitä esittikin.

Valitettavaksi tämän tarkastelun tekee se, että samanaikaisesti käsitellään myös merkittävän valtioenemmistöisen yhtiön, Soneran, sanoisiko emämunausta, joka vaaransi koko yhtiön. Siksi heti aluksi haluan puhua Sonerasta ja vähän myöhemmin omistajapolitiikasta.

On selvää, että Soneran johto ja yhtiön hallitus ovat vastuussa päätöksistä osallistua kolmannen sukupolven toimilupahuutokauppoihin ja siitä, minkä verran siitä sitten lopulta maksettiin. Tämä tosiasia on kiistaton.

Soneran hallintoneuvoston tehtävänä oli valvoa, että yhtiön asioita hoidetaan terveiden liikeperiaatteiden mukaisesti, pidetään silmällä ennen kaikkea kannattavuutta. Soneran hallintoneuvosto näyttää seuranneen tapahtumia kuitenkin aika lailla sivusta, eikä sillä ollut merkittävää roolia umts-liiketoiminnan käynnistymisessä. Poikkeuksen tekee kuitenkin vasemmistoliittoa edustanut Erik Lindfors. Hän rohkeni arvostella Soneran järjettömän suuria suunnitelmia. Taisipa olla vielä niin, että Soneran johto ja hallintoneuvosto oikein virallisestikin nuhtelivat Lindforsia.

Vasemmistoliiton eduskuntaryhmä korostaa, että valtio-omistajan ja muiden omistajien etujen valvomiseksi on tärkeää, että yhtiön hallituksessa on riittävää osaamista, kun pörssiyhtiöissä operatiivinen päätösvalta on yhtiön johdolla ja yhtiön hallituksella. Soneran hallituksen ja johdon vaihtaminen kielii siitä, että osaaminen ei liene ollut riittävää tai sitten ne tietoisesti ottivat sellaisia riskejä, joita valtio-omistaja ja kansalaiset eivät olisi hyväksyneet.

Yhtiön hallintoneuvosto lakkautettiin, koska siinä tapahtumain kulussa, joka vaaransi koko yhtiön, hallintoneuvosto ei valvonut yhtiön asioiden hoitoa eikä antanut hallitukselle ohjeita. Soneran kohdalla hallintoneuvostolla ei ollut tehtävää eikä tarkoitusta.

Sonerasta valtion puolella vastannut liikenneministeriö ei puuttunut huutokauppatilanteeseen eikä kertonut yhtiölle valtio-omistajan näkemystä siitä, kuinka suuria riskejä valtio enemmistöosakkaana pitää järkevänä. Vasemmistoliiton eduskuntaryhmä pitää erittäin vakavana virheenä sitä, että liikenne- ja viestintäministeri ei tuonut Soneran osallistumista kolmannen sukupolven matkapuhelinlupahuutokauppoihin hallituksen laajempaan ennakkokäsittelyyn valtio-omistajan kannan määrittämiseksi. Kun silloinen ministeri Heinonen ei myöskään itse ilmaissut, että valtiolla olisi varauksellinen kanta suuriin riskeihin, hän on yhtiön ja johdon ja yhtiön hallituksen ohella vastuussa tapahtuneesta. Muiden, kuten esimerkiksi Fortumin, kohdalla valtio-omistajan kanta on määritelty valtioneuvoston periaatepäätöksen mukaisesti. Näin ei Soneran kohdalla toimittu.

Hyvät edustajat, Soneran yhteydessä toistuu tavan takaa väite, että eduskunta on hyväksynyt Soneran strategian. Jos tällä halutaan sanoa, että eduskunta olisi siunannut osallistumisen huutokauppoihin ja vieläpä toimiluvasta maksetun hinnan määränkin, niin sellainen väite on kyllä väärä. Ymmärrämme kyllä, että syylliset yrittävät livahtaa tällä verukkeella eduskunnan selän taakse.

Eduskunta myönsi kesäkuussa 2000 hallitukselle oikeuden alentaa valtion osuus Sonerassa nollaan, jotta yhtiö voisi tilaisuuden tullen liittyä johonkin toiseen telealan yritykseen. Myyntivaltuuspyyntöä hallitus perusteli sillä, että tarvittaessa alan yritykset sulautuvat yhteen muodostaen yhä suurempia kokonaisuuksia. Tätä alan yrityskoon kasvulla perusteltua fuusiotarvetta eduskunta käsitteli ja suostui siihen, että Sonera voi sulautua toisen yhtiön kanssa. Mihinkään muuhun hallitus ei eduskunnan suostumusta ja hyväksyntää pyytänyt eikä sitä myöskään saanut.

Eduskunnan antamaa myyntivaltuutta ei käytetty Soneran vahvistamiseksi sulautumisen kautta, vaan Soneran johto ja Soneran hallitus ryhtyivät tuhoisaan huutokauppakilpaan toimiluvista. Mieletön miljardien syytäminen Saksan valtion budjettiin pikemminkin hidasti kumppanin löytämistä ja heikensi Soneran asemaa yhdistymistilanteessa. Näin Sonera itse asiassa toimi päinvastoin, kuin mihin eduskunnalta oli valtuuksia pyydetty. Jos eduskunta jotakin ylipäätänsä hyväksyi, niin sen, että yhtiö hakee voimaa liitosta. Rälläys Saksanmaalla oli selvästi tämän tavoitteen vastainen.

Mitä sitten ylipäänsä tulee pörssiyhtiöiden strategioiden yksityiskohtaiseen käsittelyyn eduskunnassa, niin lainsäädäntöelin ei tähän kyllä sovellu.

Kaiken kohun keskellä on kuitenkin syytä muistaa, että Sonerassa on noin 11 000 ihmistä töissä. Siksi on tehtävä kaikki, jotta työrauha palautuu ja henkiset paineet ja yleinen epävarmuus helpottavat. Henkilökunta ei kestä sitä, että Soneran ja Telian fuusion yhteydessä tulisi lisää irtisanomisia.

Arvoisa puhemies! Valtionyhtiöillä on vuosikymmenten ajan ollut keskeinen rooli maamme elinkeinoelämän ja erityisesti teollisuuden kehittämisessä sekä työllisyyden ja alueellisen kehityksen edistäjänä. Valtionyhtiöitä on pääsääntöisesti uudistettu varsin käytännönläheisesti huomioiden muutokset toimialoilla ja markkinoilla. Tuloksia on saatu aikaan, eikä ole liioiteltua sanoa, että valtionyhtiöt ovat muodostaneet teollisuutemme ja elinkeinoelämämme tukevan selkärangan.

Monet oikeistopoliitikot tai heitä lähellä olevat tahot ja myös kokoomuksen johtokin ovat ehättäneet esittämään, että valtionyhtiöistä luovuttaisiin. Tiedän, että se sopii hyvin siihen ideologiseen linjaan. Näyttää siltä, että Soneran umts-huutokauppojen yhteydessä tapahtuneet onnettomat vahingot ovat johtaneet vaatimuksiin valtion omistuksen vähentämisestä ja jopa siitä luopumisesta kokonaan.

Eduskunnan kanta valtion omistukseen on kuitenkin varsin tuore. Eduskunta määritteli kesäkuussa 2001 sangen kattavasti valtionyhtiöiden myyntivaltuudet. Merkittävistä yhtiöistä Fortum puuttui listalta. Erikseen eduskunnassa oli vielä esillä Kemiran ja Dynean fuusio, jolle eduskunnalta ei lupaa heru. Vasemmistoliiton mielestä ei ole tarvetta eduskunnan tuoreen linjauksen muuttamiseen. Kansalaiset tuskin hyväksyvät huimia riskinottoja yhtiöissä, jossa valtio on merkittävänä omistajana, eivätkä kansalaiset hyväksy Soneran munauksen perusteluksi sitä, että "rapatessa roiskuu". Tämän sanon sen takia, kun on rakentaja ammatiltaan.

Vasemmistoliitto pitää välttämättömänä, että talouspoliittisessa ministeriövaliokunnassa määritellään edelleenkin valtio-omistajan kanta merkittäviin ratkaisuihin. Siitä huolimatta on selvää, että talouspoliittinen ministeriövaliokunta ei voi korvata yhtiön hallitusta ja toimivaa johtoa. Nykyinen eri ministeriöihin hajaantunut omistajaohjaus on syytä keskittää yhteen erilliseen yksikköön. Ulkopuolelle voisivat tällöin jäädä ne valtion kokonaan omistamat yhtiöt, joilla on jokin lakiin kirjoitettu erityistehtävä.

Vasemmistoliitto korostaa, että valittaessa yhtiöiden hallituksia on ehdottomasti painotettava sitä, että niissä on riittävä määrä hallitustyöskentelyn edellyttämää osaamista. Yhtiön hallitus on se elin, jonka pitää valvoa yrityksen toimintaa. Vasemmistoliitto pitää erittäin tärkeänä myös sitä, että työntekijöillä on edustus valtionyhtiöissä ja myös merkittävissä osakkuusyhtiöissä ja niiden hallituksissa.

Niissä osakkuusyhtiöissä, joissa vielä on hallintoneuvosto, se voi toimia kontaktipintana yritysten ja sidosryhmien välillä. Tarvetta hallintoneuvostojen lakkauttamiseenkaan ei nyt kyllä mielestäni ole. Hallintoneuvostojen rooli tulee vain selkeyttää yhtiöiden sisällä sellaiseksi, mistä johdolle on todellista apua strategioiden ja valintojen aikaan. Tällaisiakin hallintoneuvostoja on, kuten esimerkiksi Rautaruukilla.

Arvoisa puhemies! Toivon, että valiokunnassa paneudutaan huolellisesti koko valtion omistajapolitiikkaa koskeviin kysymyksiin eikä pelkästään Soneraan. Kaiken keskellä on muistettava, että Sonera on edelleen merkittävä, hyvä yhtiö, jolla on paljon työntekijöitä ja ennen kaikkea osaavat työntekijät. Työrauha on saavutettava mahdollisimman nopeasti, joten uskottavan ja totuudenmukaisen ratkaisun on tultava mahdollisimman nopeasti, olipa se sitten mitä hyvänsä.

Klaus  Bremer  /r:

Värderade talman! Revisionsverket granskade ifjol tre av statens affärsverk i en rapport som delgavs berörda utskott och ministerier. Finansutskottet bedömde rapporten innehålla så många öppna frågor, att rapporten skulle ges till riksdagen. Att statligt ägande inte är helt problemfritt har vi kunnat konstatera de senaste tiderna. Problemen gäller både statens affärsverk och statens ägarroll i aktiebolag.

Puhemies! On syytä selventää liikelaitoksen ja yhtiömuodossa toimivan organisaation rajaa. Liikelaitokset ovat monella tavalla epätyydyttäviä yritysmuotona, ja niitä on pidettävä väliaikaisena siirtymismuotona viranomaistoiminnasta varsinaiseen yritystoimintaan. Valtion liikelaitoksen tulee periaatteessa toimia markkinatalouden ehdoilla, eikä se saa vääristää kilpailua. Useissa kaupallista toimintaa harjoittavissa liikelaitoksissa valtion viranomainen toimii liikelaitoksen palkkaamana saman katon alla. Tästä mallista on päästävä eroon. Vastuuviranomaisen on oltava sektoriministeriössä, ja liikelaitokset tulee mahdollisuuksien mukaan yhtiöittää siten, että ne voivat toimia markkinoiden ehdoilla. On tärkeää, että liikelaitosten säästämiä kustannuksia viranomaistoimintojen siirtyessä sektoriministeriöön ei kirjata valtion kassaan voitoksi vaan että se varataan valtion talousarviossa yhtä riittävänä viranomaistoiminnoille ministeriössä.

Talman! Beräknandet av nyckeltalen för affärsverken bör förenhetligas så att beslutsfattarna på basis av dem kan analysera affärsverkens ekonomiska verksamhet och framgång. Då staten i sista hand är ansvarig för affärsverkets skulder bör även de högsta styrande organen ha möjlighet till ställningstaganden om investeringar och upplåning. Styrningen bör baseras på nyckeltal och gränspris. Riksdagen eller ministeriet kan då följa med utvecklingen av nyckeltalen och skrida till åtgärder om målsättningarna och gränserna märkbart överskrids åt det ena eller det andra hållet.

För affärsverken bör fastställas och i budgeten anges den genomsnittliga avkastning som krävs på det av staten investerade grundkapitalet samt den procentandel av vinsten som skall intäktföras till staten. Då kan även en preliminär målsättning för följande år ställas.

Puhemies! Tarkastusvirasto ehdottaa, että liikelaitoskonsernin avainluvut olisivat entistä vahvemmin lähtökohtana sekä tavoitteenasettelussa että seurannassa. Liikelaitoskonsernin omistuksessa voi olla osakeyhtiöitä, jotka toimivat avoimella sektorilla kilpailutilanteessa. Lainsäädäntö asettaa kuitenkin liikelaitoskonsernin tytäryhtiöt osakeyhtiökonsernin tytäryhtiöitä huonompaan asemaan. Ongelmat liittyvät rahoitukseen ja takaukseen: konsernilainat ja avustukset ovat kiellettyjä, joten liikelaitoksella ei ole aitoja vaikutusmahdollisuuksia tytäryhtiöön, vaan rooli on lähinnä omistajan. Toinen ongelma johtuu valtion suunnittelujärjestelmän julkisuudesta: kilpailijat saavat etulyöntiaseman, kun tytäryhtiöitten suunnitelmat julkistetaan osana tulosohjausta. Näihin ongelmiin tulee kiinnittää huomiota järjestelmää kehitettäessä. Konserniraportoinnin tulisi näissä tapauksissa olla kaiken raportoinnin lähtökohta. Konsernitarkastelun vahvuus tai heikkous voi johtaa epätarkoituksenmukaisiin toimintoihin, joista ei vastaa ja joita ei valvo kukaan. Nykyinen omistajaohjaus ei juurikaan kiinnitä huomiota tähän.

Talman! Valet av styrelsemedlemmar är en ytterst krävande uppgift för ägarna i ett bolag. Vid val av styrelse bör branschkunnande och sakkunskap inom företagsledning betonas i främsta rummet. Valet av styrelsemedlemmar och sökandet efter lämpliga kandidater bör organiseras affärsmässigt, systematiskt och aktivt. Ägarintresset bör synas i styrningen, inte i olika klagomål i efterskott. Det är viktigt att arbetsfördelningen mellan den anställda ledningen och staten-ägarens representanter är klar. Styrningen och ledningen av ett bolag skall inte sammanblandas med varandra. Den verkställande direktören bör därför inte sitta med i styrelsen. Den praxis som råder i flera aktiebolag, att verkställande direktören har närvaro- och yttranderätt på styrelsens möten, är en god lösning.

Ägarens och den operativa ledningens roll bör vara klarlagd och ledningen bör åtnjuta ägarens förtroende. Eftersom staten-ägaren alltid i sista hand har ansvar för framgångar och misslyckanden, bör riskbedömning och kontroll höra till de centrala uppgifterna för ägarstyrningen. Rapporteringen till ägaren måste sålunda vara tillräckligt snabb. Ägarens uppgift är att värva en kompetent ledning och övervaka och stöda denna.

Den senaste månadens politiska diskussion om statens ägarroll i Sonera har inte enbart varit negativ och efterklok. Den har också medfört värdefull erfarenhet och lärdom för framtiden. Svenska riksdagsgruppen vill understryka sin uppfattning att riksdagen endast beviljat Sonera tillstånd att operera utanför landets gränser.

Inom Sonerakoncernen gjordes många otroliga felbedömningar, varav umts-auktionen i Tyskland var bara en i raden. Staten-ägaren tog konsekvenserna därefter. Vid årsmötet 2001 avskaffades det onödiga förvaltningsrådet och både styrelsen och den verkställande direktören fick gå. Det är också befogat att säga att man på kommunikationsministeriet borde ha kunnat övervaka statens intressen bättre. Att en minister inte kan ägna halva sin arbetstid åt det är klart. Det är på tjänstemannahåll man borde ha kunnat bevaka riksdagens och regeringens intressen bättre.

Talman! I regeringens redogörelse föreslås att administrationen av statens ägande i börsbolag borde koncentreras till en enda instans. Svenska riksdagsgruppen stöder denna grunduppfattning. En av de stora utmaningarna en ägare har är, vilket inte nog kan understrykas, att få tag på affärsmässigt kunnigt folk till bolagets ledning och styrelse. Detta gäller också för staten. Genom att flytta över ägaransvaret under ett och samma tak, t.ex. till statskontoret, kunde staten locka kompetenta proffs inom företagsbranschen till denna instans.

Soneraaffären lämnar ytterligare en viktig lärdom att dryfta: varför sålde staten inte ut sitt aktieinnehav då kursen var på toppen. Våren 2000 var statens andel i Sonera värd 190 miljarder mark. Det beloppet motsvarade nästan hälften av vår statsskuld. Nämnas kan ännu att nästa års budgetförslag är endast 5 miljoner euro större. Riksdagen borde redan i december 1999 ha vågat fatta det modiga beslutet att ge regeringen fullmakt att sälja ut hela aktieinnehavet. En försäljning då skulle utöver försäljningsvinsten inneburit minskade räntekostnader på 10—13 miljarder mark per år. På den punkten finns det orsak att vara efterklok.

Puhemies! Ruotsalainen eduskuntaryhmä on pitkään esittänyt, että valtion tulisi myydä omistuksensa osakeyhtiöissä, joissa omistuksella ei ole strategista merkitystä. Viime vuosien Kemiraan, Partekiin ja Soneraan liittyvät "kaupat" tukevat tätä näkemystä. Nyt mainituissa tapauksissa valtion omistuksesta on tullut taakka yhtiöiden kehittämiselle. Valtiolla omistajana ei ole näin suuren omistuksen vaatimaa nopeaa toimintakapasiteettia. Edelleen on olemassa riski, että Soneran suurin omistaja, eli valtio ja eduskunta, vaarantaa itse syntipukin etsinnällä fuusion ruotsalaisen Telian kanssa. Kaikki tämä puhuu sen puolesta, että valtion tulisi välittömästi myydä suuret osakkuutensa osakeyhtiöissä, silloin kun myyntikurssit ovat edulliset.

Eduskunnalla ja hallituksella on kaikki syy käydä läpi se, mitä on tapahtunut Kemiraan, Partekiin ja Soneraan liittyvien viimeisimpien kauppojen yhteydessä. Tästä on paljon opittavaa. Puuttuminen nykyisiin ongelmiin on todisteena siitä, että olemme jo oppineet jotakin. Hallituksen tiedonannossa mainitut neljä toimenpide-ehdotusta ovat askel oikeaan suuntaan.

Värderade talman! Det sista på svenska ännu. Svenska riksdagsgruppen har länge påtalat att staten borde sälja ut sitt innehav i aktiebolag där ägandet saknar strategisk betydelse. De senaste årens "affärer" med Kemira, Partek och Sonera ger stöd åt denna åsikt. I de nyssnämnda affärerna har statens ägande blivit en börda för bolagens fortsatta utveckling. Staten har som ägare inte den snabba handlingskapacitet som ett så pass stort ägande kräver. Det finns fortfarande en risk för att Soneras största ägare, dvs. staten och riksdagen, själv nu med sitt syndabocksletande riskerar den förestående fusionen med svenska Telia. Allt detta talar för att staten omgående skall sälja ut sina stora aktieinnehav i aktiebolag då försäljningskurserna är fördelaktiga.

Riksdag och regering har all orsak att gå igenom det som skett i samband med de senaste affärerna med Kemira, Partek och Sonera. Här finns många lärdomar att ta. Ett bevis på att vi redan lärt oss något är att vi börjar åtgärda de existerande problemen. De fyra åtgärdsförslag som nämns i regeringens redogörelse är steg i rätt riktning.

Osmo Soininvaara /vihr:

Arvoisa puhemies! Soneran maksama jättihinta sittemmin arvottomaksi osoittautuneista umts-luvista on surullinen kertomus, jota on yhä vaikea ymmärtää. Mikä johti noin karkeaan virhearvioon? Sonera ei ollut virhearvioineen yksin. Moni muukin teleoperaattori hairahtui maksamaan taajuuksista aivan järjettömiä summia. Oli kyse kollektiivisesta virhearviosta, jossa monen toimijan harkintakyky petti yhtäaikaisesti.

Vaikka moni muukin laski väärin, ei voida sanoa, että Soneran arvio umts-tukien arvosta olisi vastannut tuon ajan yleistä käsitystä. Välittömästi tuon onnettoman umts-huutokaupan jälkeen Soneran pörssiarvo laski huomattavasti. Pörssissä toimivat analyytikot siis ainakin katsoivat jo silloin Soneran tehneen suuren luokan munauksen. Soneran päättäjät toimivat eivät tuolloin vallinneen yleisen käsityksen mukaisesti vaan sitä vastaan.

Oli vaikea ymmärtää, mihin käsitys umts-taajuuksien jättimäisestä arvosta saattoi perustua. Miten umts-verkon käyttäjiltä saataisiin koskaan perityksi sellaisia maksuja, että lupiin ja itse verkon rakentamiseen uhratut rahat saataisiin korkojen kera takaisin?

Suurin hyöty matkapuhelimesta kuluttajalle tulee itse puhelimen langattomuudesta. Tämän hyödyn kuluttaja saa jo tavallisesta gsm-puhelimesta. Kolmannen sukupolven kännyköihin saadaan teknisesti kiehtovia lisäominaisuuksia, kuten liikkuva kuva. Näistä lisäominaisuuksista on kuluttajalle kuitenkin vähemmän hyötyä kuin itse puhelimen langattomuudesta. Kun kolmannen sukupolven matkapuhelinverkon rakentaminen on useita kertoja kalliimpaa kuin oli gsm-verkon rakentaminen, on vaikea ymmärtää, miten kuluttaja saataisiin maksamaan näistä lisäominaisuuksista niin paljon, että verkon rakentaminen kannattaisi ja tämän päälle kannattaisi vielä maksaa tähtitieteellisiä summia taajuuksista. Nyt olemme tilanteessa, jossa ei olla aivan varmoja, kannattaako umts-verkkoa rakentaa, vaikka saisi taajuudet ilmaiseksi.

Umts-huutokauppoihin rahansa tuhlanneet teleoperaattorit eivät olleet ainoita telealalla täydellisiä väärinarvioita tehneitä. Soneran pörssiarvon kohoaminen 50 miljardiin euroon kertoi omaa kieltään osakesijoittajien arviointikyvystä. Tuossa ajassa oli jotain kollektiivista hulluutta. Todettakoon kuitenkin, että kun ed. Bremer neuvoi valtiota myymään silloin, kun osakekurssi on yliarvostettu, ja ilmeisesti ostamaan silloin, kun se on aliarvostettu, että jos ed. Bremer tietää, milloin pitää myydä ja ostaa, niin hän on aivan väärällä alalla.

Voimme käydä pitkää akateemista keskustelua siitä, oliko järkevää huutokaupata umts-luvat vai oliko järkevää antaa ne tiskin alta ilmaiseksi sopiviksi katsotuille operaattoreille. Selvää kuitenkin on, että kun osa EU-maista päätyi huutokaupan kannalle, oli virhe Suomelta antaa luvat ilmaiseksi. Näin päädyimme huonoimpaan mahdolliseen tilanteeseen, jossa valtio ei päässyt osalliseksi huutokauppojen tuotoista, mutta valtion omistama Sonera tuhlasi rahansa ulkomaisiin huutokauppoihin. On myös todettava, että EU-maiden yhteistyö telepolitiikassa olisi tuohon aikaan voinut olla parempaa.

Tässä yhteydessä on yritetty etsiä tahoa, joka antoi Soneralle luvat ostaa umts-oikeuksia Saksasta. Onko eduskunta kenties hyväksynyt kaupat siinä yhteydessä, kun se käsitteli valtuuksia myydä Soneran osakkeita? Tämä kysymys on aivan väärä. Eihän Soneran virhe ollut siinä, että se pyrki osallistumaan Euroopan umts-markkinoille — tästä aikomuksestahan olivat tietoisia kaikki lehtiä lukeneet kansalaiset — vaan siinä, että se ei ymmärtänyt vetäytyä kisasta, kun hinta kohosi mielettömyyksiin, kymmeniä kertoja, eräitten arvioiden mukaan yli sata kertaa, korkeammaksi kuin huutokauppojen järjestäjät alun perin itse arvioivat. Kun kysymme, kenellä on tapahtuneesta vastuu, on se tietysti niillä, joilla noiden kahden ratkaisevan viikon aikana oli päätösvalta yhtiön toimista tai mahdollisuus sen päätöksiin puuttua. Viime viikolla lehdissä oli yhden palstan uutinen, jonka mukaan Sonera on mukana ostamassa umts-lupia Latviasta. Jos hinta pysyy järkevänä, ei uutinen tätä suurempaa palstatilaa ansaitsekaan.

Mikä johti siihen, että harkintakyky petti noina kriittisinä kahtena viikkona? Liikenneministeriön selitys tapahtuneelle oli, että osakkeenomistajien ei ole syytä puuttua yrityksen johdon toimiin kuin kerran vuodessa yhtiökokouksessa. Tämä kokoomuspoliitikkojen usein toistama ajatus on kestämätön. Uskooko joku, että Wallenbergit suhtautuvat omiin yrityksiinsä samalla tavalla? En tiedä, lisääkö vai vähentääkö liikenneministerin vastuuta tapahtuneesta se, jos tämä sanoo, ettei tiennyt eikä halunnut tietää, miten hänen vastuullaan oleva yritys käytännössä toimi.

Paljon pörssikauppaa harjoittavat amerikkalaiset eläkesäätiöt voivat luottaa yritysten toimivaan johtoon ja pääomistajien suorittamaan valvontaan ja tyytyä passiivisen omistajan osaan. Pääomistaja ei voi suhtautua asiaan samalla tavalla, sillä silloinhan yhtiön johtoa ei valvo kukaan. Isännättömään rahaan sisältyy aina riskinsä. Miten isännän vastuussa oleva voi pitää kunnia-asianaan sitä, ettei vastuuta hoida? Fortum on aivan samanlainen pörssiyhtiö kuin Sonerakin, mutta sen kansainvälisiin liiketoimiin valtio omistajana suhtautuu aivan toisin. Sääteleekö Soneraa ja Fortumia eri lainsäädäntö vai eri ideologia?

Valtiolla on runsaasti rahaa kiinni pörssiyhtiöissä. Miksi valtio niitä omistaa? Telelaitosta valtio ei aikanaan perustanut tuottamaan osinkoja valtiolle, vaan jotta Suomeen saataisiin toimiva puhelinverkko. Samanlaiset teollisuuspoliittiset intressit ovat alun perin olleet takana muidenkin valtionyhtiöiden perustamisessa. Onko tätä teollisuuspoliittista intressiä enää olemassa, vai onko näillä yhtiöillä valtiolle merkitystä enää vain sijoituskohteena?

Jos — korostan siis sanaa "jos" — yhtiöt ovat pelkkiä sijoituskohteita, ne todellakin kannattaa myydä ja käyttää rahat valtion velan lyhentämiseen, tai jos välttämättä katsotaan, että valtion on hyvä omistaa sijoitusmielessä pörssiosakkeita, omistus kannattaisi tietysti hajauttaa useaan yhtiöön. Tämä pätee siis, jos näillä yhtiöillä on valtiolle merkitystä vain sijoituskohteena, kuten erityisesti kokoomus on halunnut esittää.

Arvoisa puhemies! Yhteisen omaisuuden haaskaaminen umts-taajuuksien ostamiseen järjettömään ylihintaan on ollut hirvittävä virhe, jota ei saa enää tekemättömäksi. Mitä me voimme tästä oppia?

Toivottavasti hylkäämme lopullisesti ajatuksen, että valtionyhtiöiden tulisi toimia isännättöminä, toimivan johdon pelikenttinä. Yhtiöissä pääomistajilla on vastuu yrityksen toimista. Valtion omistajapolitiikka epäonnistui tässä yksittäisessä kohdassa perusteellisesti. Yksi epäonnistumisen syistä on ollut valtion omistuksen hajauttamisessa eri ministeriöihin, jolloin riittävää yritystalouden osaamista ei ole syntynyt. Liikenneministeriön ominta aluetta alun perin on esimerkiksi tieverkon suunnittelu. Pörssipeli on sille vierasta toimialuetta. Vihreät esittävät, että valtion pörssiyhtiöiden omistus keskitetään valtiovarainministeriöön tai sen alaiseen yksikköön. Muut kuin pörssiyhtiöt, esimerkiksi Alko Oy, sijaitkoot edelleen entisillä paikoillaan.

Miksi valtiovarainministeriöön, miksi ei kauppa- ja teollisuusministeriöön? Valtiovarainministeriöön on entuudestaan keskittynyt taloudellista osaamista. Sitä paitsi me kaikki tiedämme, että valtiovarainministeriön "yrityskulttuuriin" sisältyy aimo annos tervettä epäluuloisuutta niin, etteivät kaikki kaunistelevat selitykset mene perille.

Yksi ongelma kuitenkin säilyy. Huippuyritysanalyytikoille maksetaan pankkiiriliikkeissä tähtitieteellisiä palkkoja. Miten valtio ylipäänsä pystyy tästä työvoimasta kilpailemaan?

Arvoisa puhemies! Toivon, että talousvaliokunta paneutuu tähän kysymykseen syvällisesti. Vihreä eduskuntaryhmä ottaa lopullisesti kantaa asiaan saatuaan valiokunnan selvityksen asiasta.

Sakari Smeds /kd:

Arvoisa puhemies! Yli 4 miljardin euron siirto valtioenemmistöiseltä Soneralta käytännössä Saksan veronmaksajien hyväksi hämmentää kansalaisia. Suomen hallituksen hiljaisesti hyväksyessä tapahtui valtava rahapotin siirto saksalaisen yhteiskunnan kipukohtien lievittämiseksi.

Vastuunottajia ei ole juuri löytynyt. Soneran hallituksen yritystaustaiset jäsenet eivät nyt korostakaan yritysjohtajien ylivoimaista osaamista muihin kansalaisryhmiin verrattuna. He ovat umts-investointipäätöstä tehdessään valinneet helpon tien ja menneet pääomistajan oletetun kannan taakse. Valtion edustaja Soneran hallituksessa taas pyrkii eduskunnan selän taakse.

Yhtiö vakuuttaa erityisselvityksessään, että umts-hankkeen taloudellisia ja toiminnallisia riskejä oli eri yhteyksissä käyty läpi useiden kuukausien ajan. Kaikki tehtiin osakeyhtiölain mukaisessa järjestyksessä, vakuutetaan, eikä puutteita päätöksenteossa nähdä.

Myöskään maan hallitus ei ole löytänyt toiminnastaan virhettä, vaan tiedonannossa se pyrkii vierittämään syytä eduskunnan suuntaan. Liikenneministeriö vakuuttaa, että sillä ei oikeastaan ollut mitään tekemistä umts-asioiden kanssa. Ohjeita ei ole annettu yhtiölle, asiasta ei ole informoitu yhtäkään ministerityöryhmää, eikä myöskään epävirallisia ministerineuvotteluja ole liikenneministeriön tiedossa. Soneran toimitusjohtaja oli kylläkin kerran käynyt esittäytymässä ministerille. Vastuunkantajaa ei siis löydy, ellei nyt eduskunta löydä vikaa omasta toiminnastaan.

Runsaat 20 miljardia markkaa eivät häviä kuin tyhjään ilman, että väärinarvioita olisi tehty. Kristillisdemokraattien mielestä vastuuta joutuvat kantamaan kaikki tahot, vaikka päävastuu on hallituksella.

Yksi vastuunkantajista on yhtiö ja sen hallitus. Eurooppalainen teleala sairastui saman tyyppiseen pettävien kasvuodotusten tautiin kuin mitä monien maiden rahoitussektori teki reilut kymmenen vuotta sitten. On varmaankin totta, että Soneran sisällä riskilaskelmia tehtiin pitkään, mutta nyt tiedämme, että vääristä oletuksista käsin. Alan kaikki yritykset eivät toimineet näin. Vain Soneran johto voi tietää, oliko yhtiön sisällä harkitsevia toisinajattelijoita, heitä, jotka varoittivat silloin, kun muilla ei vielä ollut valmiutta kuunnella. Pankkien henkilöstöissä heitä aikoinaan kyllä oli, unohdettuja liian aikaisin oikeassa olijoita. Sonera epäonnistui riskienhallinnassa. Maltti olisi ollut valttia. Yhtiön hallitus ei myöskään riittävällä tavalla varmistanut pääomistajan mielipidettä. Tässä on yhtiön vastuu.

Myös hallintoneuvoston roolin perään on paikallaan kysellä. Soneran yhtiöjärjestyksen mukaan hallintoneuvoston tehtävä on valvoa yhtiön asioita niin, että niitä hoidetaan terveiden liikeperiaatteiden mukaan kannattavuutta silmälläpitäen. Hallintoneuvoston tulisi myös päättää yhtiön hallitukselle annettavista ohjeista asioissa, jotka ovat laajakantoisia tai periaatteellisesti tärkeitä. Missä määrin tämä on toteutunut, ei ole käynyt ilmi. Käsittääksemme hallintoneuvoston rivijäsenet ovat olleet vain jälkikäteisinformaation varassa. Pitikö hallintoneuvoston sitten alistua tähän annettuun rooliin? Yhtiöjärjestyksen määrittelyt antaisivat ymmärtää, että hallintoneuvoston rooliksi oli ajateltu jotain jälkikäteisvalvontaa enemmän.

Entä onko yhtiön silloinen johto ylipäätään noudattanut yhtiöjärjestystä, jos miljardiluokan riski-investointi tuotiin hallintoneuvostolle tiedoksi ilman, että sillä oli tosiasiallisia mahdollisuuksia antaa yhtiöjärjestyksen edellyttämiä ohjeita asiassa?

Valtioneuvoston tiedonannossa lähdetään siitä, että eduskunta olisi keväällä 2000 yksityistämisvaltuuden myöntämisen yhteydessä hyväksynyt Soneran strategiset linjaukset, joista umts-lupien hankinta oli olennainen osa. Keväällä 2000 eduskunta — kylläkin äänestyksen jälkeen — antoi hyväksyntänsä toimenpiteille, joilla Soneralle oli tarkoitus hakea vahva kumppani markkinoilla, jotka olivat edellyttämässä suurempaa yrityskokoa ja enemmän pääomia. Tavoitteena tällä päätöksellä oli omistajan arvojen kasvattaminen ja realisoiminen. Umts-lupia ei käsitelty eduskunnassa. Mietinnössään valtiovarainvaliokunta vaati, että valtion tulee edelleen harjoittaa aktiivista omistajapolitiikkaa.

Eduskunnan tekemä virhe oli siinä, että se luotti hallituksen toimivan hyvän omistajan lailla. Annetut suuntaviivat olivat selvät. Valtion oli omistajana oltava aktiivinen, ja annetulla valtuudella tuli pyrkiä suurempaan yrityskokoon yhdentyvillä markkinoilla. Hallitus petti tämän luottamuksen. Valtuuden saatuaan Soneran aktiviteetti suuntautui muualle: kolmannen sukupolven matkapuhelinlisenssien saamiseen liki ehdoilla millä hyvänsä. Fuusiosuunnitelmat aktivoituivat vasta paljon myöhemmin, kun yhtiön omat eväät oli jo syöty. Valtio omistajana ei ole ollut aktiivinen ja ohjeita antava.

Arvoisa puhemies! Eduskunnan vastuu on siis luottamuksessa. Eduskunta luotti hallitukseen, joka ei välittänyt eikä tahtonut olla isäntä talossa, josta Suomen kansalaiset omistavat yli puolet. Hallituksen vastuu on kaikkein raskain. Sillä olisi ollut mahdollisuus käyttää omistajan ääntä. Jokainen kansalainen omalta kohdaltaan tietää, että omien varojen perään on katsottava. Jos taloyhtiössä suunnitellaan remonttia, kaikki osakkeenomistajat haluavat tietää vaihtoehdot, kustannukset ja toteuttamisen ajankohdan. Omistajan ääni kyllä kuuluu.

Kun entinen ministeri viestittää, että valtio osakkeenomistajana ei voi puuttua yhtiön hallituksen toimiin, antaa hän itse asiassa ymmärtää, että emme eläisikään markkinataloudessa. Vai onko kokoomuksen markkinatalous, jota koko vasemmisto täysin rinnoin näyttää tukevan, sellaista, jossa palkkajohtajat voivat nyhtää korkeita kokous- ja optiopalkkioita ilman, että edes varovaisesti kysäistään, mitä omistaja mahtaa haluta? Ei kai nyt sentään.

Kristillisdemokraattisella eduskuntaryhmällä on jo pidempään ollut huoli siitä, että valtionyhtiöiden ohjaus on ollut poukkoilevaa. Ryhmämme viime vuonna hyväksymien omistajapoliittisten linjausten mukaan pääomistajan täytyy olla mukana päättämässä niin yritysostoista kuin merkittävistä investoinneista. Tämä edellyttää aktiivista osallistumista yhtiöiden hallitustyöskentelyyn. Ohjeiden antaminen yhtiöiden hallinnossa toimiville valtion edustajille on hallituksen ja ministeriöiden toimivaltaan kuuluva asia.

Valtiovarainministeri on tunnetusti tarkka ja euron tunteva. Kun kristillisdemokraatit esittävät lisäpanostuksia pienituloisille tai vaikkapa työttömille ja eläkeläisille tärkeää ruuan arvonlisäverotuksen alentamista, on ministeriö eturivissä torjumassa uudistuksia, koska ne myös vähän maksavat. Oletettavaa kai olisi, että kun valtioenemmistöinen yhtiö tekee miljardi-investointeja, on samainen ministeriö tarkkana ottamassa kantaa ja valvomassa veronmaksajien etua. Voiko siis olla mahdollista, että näin ei olisi ollut? Hallitus vakuuttaa, että se ei ole osallistunut umts-päätöksiin. Soneran hallituksen jäsenistä monet taas vakuuttavat, että heille annetun tiedon mukaan pääomistajan kanta oli puoltava. Hallintoneuvoston puheenjohtaja on puhunut samaan suuntaan. Ristiriita on ilmeinen.

Arvoisa puhemies! Virheitä ja puutteita voidaan havaita jokaisen osallisen toiminnassa. Keskeisin ja ratkaisevin vastuu on kuitenkin hallituksella. Se väisteli vastuutaan ratkaisevan päätöksenteon hetkellä ja näyttää edelleen tekevän niin. Tiedonanto on pro gradu -tyyppinen esitelmä, (Puhemies koputtaa) jossa hallitus tyytyy viittaamaan jo olemassa oleviin lähteisiin ja kuvaamaan sinänsä tärkeitä historiatietoja. Syvällisten johtopäätösten osuus tässä tiedonannossa on erittäin ohut.

Raimo Vistbacka /ps:

Arvoisa puhemies! Soneran umts-seikkailussa on kysymys Suomen taloushistorian suurimmasta töppäyksestä. Asian perusteellinen selvittäminen ei ole jälkiviisastelua tai ajojahtia. Soneran umts-kaupat on tapahtuma, jossa yhdistyvät valvonnan pettäminen, yltiöpäinen riskinotto, riskienhallinnan sivuuttaminen ja valtion omistajapolitiikan epäonnistuminen. Tässä koko vyyhdissä on olennaista virhepäätöksen mittavat taloudelliset seuraamukset ja se, miten tämä kaikki on tapahtunut sekä ketkä siitä ovat vastuussa.

Soneran umts-ostojen taustalla on Soneran muuttaminen todelliseksi kansainväliseksi pörssiyhtiöksi. Soneran umts-investointien kannalta kaikki oleelliset tiedot on löydettävissä Soneran osakemyynnin tarjousesitteestä, joka on päivätty 24.9.1999. Heti tarjousesitteen kannessa on mainittu erikseen tummalla painettuna: "Sijoitusta harkitsevia pyydetään tutustumaan erityisesti kohtaan Sijoituspäätöksessä huomioon otettavia seikkoja". Sivulla 21 mainitaan: "Sonera aikoo investoida langattomien verkkojen nopeuden ja kapasiteetin parantamiseen ottamalla käyttöön laajakaistatekniikkaa, jota edustavat muun muassa gprs ja umts." On siis aivan turha puhua, etteivät nämä asiat olleet yleisessä tiedossa.

Antiesitteen alussa liikenneministeriön edustama Suomen valtio vakuuttaa sanasta sanaan: "Esitetyt tiedot vastaavat kaikilta olennaisilta osin tosiseikkoja, eikä tiedoista ole jätetty pois mitään sellaista olennaista seikkaa, jonka voidaan odottaa vaikuttavan annettujen tietojen oikeellisuuteen."

Valtioneuvosto on linjannut omistajapolitiikkaansa omassa periaatepäätöksessään 16.9.1999 seuraavasti: "Valtionyhtiön toiminnan tai kansantalouden kannalta erittäin merkittävät sijoitukset ulkomaille edellyttävät pääomistajan hyväksynnän, ennen kuin sijoituksesta lopullisesti päätetään." Ministeri Sinikka Mönkäre vei Fortumin Birka Energin 1,5 miljardin euron oston hallituksen talouspoliittisen ministerivaliokunnan päätettäväksi.

Jos Soneran valtavaa 4,3 miljardin euron umts-investointia ei ole muka päätetty valtion puolesta hyväksyä missään, niin miten kummassa valtioneuvoston periaatepäätös on sitten liitetty Soneran osakeannin tarjousesitteeseen? Onko osakkeen ostajia ja sijoittajia johdettu tietoisesti harhaan? Valtioneuvoston tiedonannossa ei missään todeta, että tarjousesitteen tiedot periaatepäätöksineen eivät olisi sanasta sanaan voimassa. Mikäli hallitus muuta väittää, se toimii oman periaatepäätöksensä ja Soneran tarjousesitteessä mainittujen vakuutuksien vastaisesti. Kysymys onkin siitä, missä tämä päätös on tehty ja ketkä ovat sen tehneet. Vetoaminen Soneran strategian hyväksymiseen eduskunnassa on mielestäni tietoista harhauttamista. Eduskunta ei päättänyt osallistumisesta umts-huutokauppoihin, vaan antoi suostumuksen Soneran osakkeista luopumiseksi. (Ed. Tennilä: Äänestyksen jälkeen!) — Senkin äänestyksen jälkeen.

Sitä paitsi päätös strategiasta ja strategiset päätökset ovat kaksi eri asiaa. Voimakas laajentuminen ulkomaille on strategiaa, mutta päätös osallistumisesta joko Britannian tai Saksan huutokauppoihin tai molempiin on strateginen päätös. Eduskunta ei ole pöytäkirjojen mukaan päättänyt siitä yhtään mitään.

Arvoisa puhemies! On tietenkin ymmärrettävää, että tällaisen kansallisen katastrofin hetkellä vastuunkantajia ei löydy. Soneran antiesite tulee jälleen avuksi. Sivulla 151 todetaan Soneran johtamisesta seuraavaa: "Soneran johtamisesta vastaavat Sonera-yhtymä Oyj:n hallitus ja toimitusjohtaja, joita valvoo hallintoneuvosto." Hallintoneuvoston vastuu valvojana on aivan yksiselitteinen, ainakin esitteen mukaan. Esitteessä todetaan: "Hallintoneuvosto voi antaa hallitukselle ja toimitusjohtajalle ohjeita asioissa, jotka ovat laajakais ... laajakantoisia tai periaatteellisesti tärkeitä." — Menee kaistat ja kannat jo sekaisin. (Ed. Pekkarinen: Mutta hyvä puheenvuoro. Se on olennaista!) — Hallintoneuvoston jäseniltä, ed. Pekkarinen, voi siis kysyä, onko muun muassa hallituksen periaatepäätöstä noudatettu ja valvottu sekä onko hallitukselle ja toimitusjohtajalle annettu ohjeita. Hallituksen periaatepäätöksen mukaan uusille toimialoille laajentuminen ja muut strategiset päätökset edellyttävät pääomistajan hyväksyntää. Onko tätä valvottu? Jos on, niin miten ja koska?

Hallintoneuvostossa on myös runsaasti jäseniä oppositiopuolue keskustasta sekä edustajat Rkp:stä ja kristillisdemokraateista. Nyt, ainakin tässä aikaisemmin, sitaateissa sanottuna, opposition pukit toitottavat kaalimaan vartijoina. (Eduskunnasta: Mitä se oli?) — Kaalimaan. — Sonera-sopasta on vastuussa tietenkin pääministeri Lipposen hallitus kokonaisuudessaan nimenomaan epäonnistuneen omistajapolitiikkansa kautta. Tästä vastuusta raskaimman osan kantavat kokoomuksen epäonnistuneet ministerit, muttei vasemmistoliittokaan vastuusta vapaudu pelkällä puhumisella tai lennättämällä leijoja Porin torilla. (Naurua — Ed. Elo: Ei se ollut torilla, se oli rannassa!)

Sonerassa petti valvonta. — Siltä näytti televisiossa, ed. Elo. — Palkitsemisjärjestelmät optioineen olivat pielessä. Miten vastuu ja valvonta toteutuvat, jos valvoja ja valvottavat hyötyvät samoista optio-ohjelmista? Johtajavalinnat menivät myös pieleen. Kannattiko Kaj-Erik Relanderille maksaa 270 000 markkaa kuukausipalkkaa uhkapelurina toimimisesta? Vastuu johtajista on heidän nimittäjillään tietysti. Myös riskienhallinta petti. Missä ovat edellytetyt riskianalyysit? Onko yhtiön hallitus nähnyt ne, ja mikä niiden sisältö on?

Kokoomuksen Nykypäivä haikaili 30.8. EU:n koordinaation perään ja mainitsee EU:n komission ja siellä istuvan teknologia-alan komissaarin Erkki Liikasen. Onkohan niin, että EU:kin pettää usein?

Arvoisa puhemies! Soneran Saksan-huutokauppojen ilmanostoisku oli kallis virhe. Kansa puhuu toreilla, sitaateissa, päästäisen aivoilla tehdyistä kaupoista. Eihän huutokauppaan osallistumisessa sinällään ole mitään pahaa, eikä se edellytä, että pitää nostaa huutonsa älyttömiin hintoihin, mutta jos niin tekee, silloin pitää huutonsa maksaa.

Budjetin ennakkotietojen mukaan nyt ei sitten ole varaa lapsilisien nostoon, Kansallisen terveysohjelman kunnolliseen rahoittamiseen, uusiin työllistämisohjelmiin, kotimaan tieverkoston parantamiseen ja pienten eläkkeiden tasokorotuksiin. Luvatut verohelpotukset jäänevät tekemättä. Näiden tarpeellisten hankkeiden sijasta Itä-Saksan teitä ja rautateitä pannaan kuntoon umts-rahoilla. (Naurua) Tähänkö puheet sotakorvausrahojen maksamisesta Lapin tuhoista kääntyivätkin? Suomalainen jokamies ja jokanainen on tämän seikkailun kustantaja ja maksaja.

Soneran pörssikurssi on pudonnut, eli yhtiön arvo on laskenut merkittävästi. Myyntivoitoista ei saada nyt pääomatuloja. Soneran maksamat osingot jäävät maksamatta, ja Soneran tuloverot romahtavat useaksi vuodeksi. Myöskin velan rahoituskulut ovat oma lukunsa. Menetetyt tappiot täytyy siirtää tuotteisiin ja hintoihin, joten puhelut pysynevät sangen kalliina. Tämä on opetus siitä, että sosialismi ei ole suinkaan kuollut. Harvojen herrojen töppäykset ja vanhojen puolueiden ja niiden myötäjuoksijoiden laiminlyönnit pistetään nyt syyttömien kansalaisten maksettaviksi, kuten pankkikriisinkin aikana.

Arvoisa puhemies! Soneran umts-epäonnistumisesta ei pidä vetää semmoista johtopäätöstä, että kaikki valtion omistus olisi pahasta. Pikemminkin on syytä painottaa tehokasta omistajapolitiikkaa, jonka toiminnan parantamiseksi olisi syytä keskittää valtionyhtiöitten hallinta yhteen paikkaan. Perussuomalaisten mielestä hallituksen tulisi myöntää epäonnistumisensa ja erota sekä maassa tulisi järjestää uudet vaalit.

Arvoisa puhemies, ihan lopuksi: Jotakin ryhdikästä tässä onnettomassa prosessissa on, ja se on se, että pääministeri Paavo Lipponen tulee itse tänne eduskunnan eteen selittämään asiaa ja ottaa siten vastuun. Tämän hän tekee ilmeisesti vieläpä ilman optioita.

Pääministeri Paavo Lipponen

Arvoisa puhemies! Hauskojakin puheenvuoroja on käytetty, mutta kyllä minä yhdessä asiassa olen samaa mieltä kuin ed. Jäätteenmäki, että olen kyllä surullinen. Siis voi tätä käsienpesua, tätä jälkiviisautta, tätä oman rinnan röyhistelyä, tätä populismia, jota täällä on harjoitettu! Kyllä pohjanoteerauksen teki ed. Jäätteenmäki antamalla sellaisen käsityksen, että ne rahat, jotka Sonera käytti umts-investointiin, olisivat olleet siirrettävissä valtion budjettiin. Tällä tavallako kansalaisia johdetaan harhaan? (Ed. Zyskowicz: Tämä on sitä reilua politiikkaa!) Tämä on sitä populismia, joka on suorastaan määritelmän mukaisesti kirjasta. Tällä tavallako tullaan keskustelemaan tänne? Tämä on tällaista käräjämentaliteettia. Kyllähän tällainen syytekirjelmän lukeminen pukee oppositiojohtajaa, mutta viekö tämä asioita yhtään eteenpäin? Ei yhtään.

Täällä käännetään asiat päälaelleen, kaikki se hyöty, mikä on saatu valtionyhtiöistä, ylivoimaisesti suurin koko Suomen taloushistoriassa, ja täällä jätetään aktiivisesti kertomatta se, että tämä niin sanotusti suurin virhe Suomen taloushistoriassa, jota verrataan sotakorvauksiin, on todella mitätön verrattuna niihin arvoihin, joita on käsitelty. (Ed. Pekkarinen: Aivan turha väheksyä tällaista tappiota!) Tämä on ollut virheinvestointi, mutta kyllä tässä joku tolkku täytyy olla, miten sitä suhteutetaan tämän päivän todellisuudessa ja taloudessa ja siinä markkinoiden myllerryksessä, jossa me olemme kaikki olleet mukana, jossa kaikki muut maat ovat olleet mukana, kaikki muut operaattorit, ja täällä me käymme tätä keskustelua ikään kuin vain jossain sisäänlämpiävässä kerhossa, kun olemme globalisoituvassa taloudessa, ja siinä on oltu mukana. Meillä on rakennettu tällainen erinomainen yhtiö kuin Sonera, sellainen se on tänä päivänä. Ei ole mitään järkeä kääntää kaikki päälaelleen sen takia, että yksi tällainen virhe, suuri sinänsä, on tehty.

Minusta nämä ovat aika vakavia asioita. Siinä mielessä, jos todella halutaan katsoa eteenpäin, nyt haluan kysyä ed. Jäätteenmäeltä, miksi te menette ministeri Johannes Koskisen selän taakse, minusta kierolla tavalla, antamalla sellaisen käsityksen, että ministeri Johannes Koskinen vaatii erityistilintarkastusta Sonerassa. Ei hän sellaista vaadi. (Ed. Pekkarinen: Hän esitti sellaista!) Jos todella nyt vaaditte erityistilintarkastusta, niin kertokaa se nyt saman tien, jotta Sonerassa tiedetään, mikä yhtiötä odottaa, (Ed. Zyskowicz: Vaatiiko kepu sitä?) koska se merkitsee ylimääräistä yhtiökokousta, ja erityistilintarkastus tarkoittaa sitä, että silloin pitää olla todella jotain vakavasti vialla yrityksessä ja väärinkäytöksiä. Tätäkö vaatii edustaja Jäätteenmäki, jolloin on mahdollista, että Soneran ja Telian fuusio voi kariutua?

Nyt pitää jo vähitellen terästäytyä tässä keskustelussa ja ymmärtää, millä arvoilla pelataan. (Ed. Pekkarinen: Ed. Jäätteenmäki saa minustakin vastata tähän!) Hallituksella ei ole mitään sitä vastaan, että kaivetaan viimeisen päälle hallituksen toiminta tässä asiassa. Sen voi valiokunta tehdä. Nyt haluan, että tehdään yksi asia selväksi: Eduskuntaa ei syyllistetä eikä syytetä eikä väitetä, että se on ollut vastuussa tästä yksittäisestä päätöksestä tai koko umtsista. (Ed. Elo: Ei pääministeri, mutta muut!) Viime syksynäkään ei varmaankaan ed. Pekkarinen ollut koskaan kuullutkaan, kun käsiteltiin pääomapanosta, siitä että umts on olemassa ja sinne on investoitu ja ne arvot ehkä tulevat alas. Tästä huolimatta, peskää kätenne, ed. Pekkarinen. (Ed. Pekkarinen: Annoitte, pääministeri, väärän todistuksen!) Minä annan vapautuksen, jos se on minun vallassani, kaikille, jotka haluavat eduskunnassa tästä vastuusta vapautua.

Ainoastaan pyydän sitä, että kun tätä asiaa käsitellään, niin tehdään se kohtuullisesti arvioiden sitä, miten kaiken kaikkiaan Soneraa on hallitus hoitanut näinä vuosina ja suhteessa siihen, mikä on ollut tilanne muissakin maissa. Kun katsotte, miten merkittävien operaattoriyhtiöiden arvot ovat pudonneet, niin se on ollut samaa luokkaa monissa merkittävissä yhtiöissä kuin Sonerassa. Mutta Sonera on tänä päivänä vahvempi kuin useimmat näistä firmoista, iskukykyinen. Me voimme täällä iloita ja riekkua sillä, että maksetaan Saksan valtion menoja, mutta mitä se Saksaa hyödyttää, jos Deutsche Telekom on kuralla ja on otettu taka-askel saksalaisen teknologian kehittämisessä tällä tavalla? Asiat pitäisi nähdä hiukan laajemmasta näkökulmasta ja viedä keskustelua eteenpäin.

Minusta se kysymys, miksi hallitus ei käsitellyt tätä asiaa, on kyllä hyvin aiheellinen. Mutta minä viittaan tässä muun muassa riskienhallinnan professorin Vesa Puttosen käsityksiin, jotka ovat todella huomionarvoisia, kun hän kiinnittää huomiota siihen, että Sonera toimii sellaisella toimialalla, joka on poikkeuksellinen. Umtsit todellakin olivat tiedossa, että siinä oltiin mukana, se oli osa Soneran kansainvälistymisstrategiaa. Jos eduskunnassa ei haluta todeta, että eduskunnassa tästä ei tiedetty mitään, niin sehän on aivan paikallaan. Ei tiedetty yhtään mitään. Kysymys näin ollen onkin siitä, että vaikka umtsissa piti olla mukana, niin ei tietenkään ollut välttämätöntä ottaa tässä yksittäisessä investointipäätöksessä sellaista riskiä. Tässä on aivan selvä kritiikin paikka, ja hallitus totta kai ottaa sen vastaan.

Jälleen kerran, vaikka tämä oli virhe, niin hallitus pyytää sitä, että koko Soneran asiaa tai yleensä valtionyhtiöpolitiikkaa arvioitaisiin kokonaisuutena, miten tässä on pärjätty, ja ennen kaikkea, että nyt ymmärrettäisiin se, että Sonera tarvitsee mahdollisuuden, fuusion pitää voida toteutua. Ei leikitä näillä asioilla.

Anneli Jäätteenmäki /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Me olemme oppositiossa, keskustassa, pääministeri Lipposen kanssa samaa mieltä siitä, että umts oli virheinvestointi. Mutta me olemme totaalisesti eri mieltä siitä, minkälaisesta rahasummasta oli kysymys. Oppositiossa olemme sitä mieltä, että kysymys oli valtavan suurista rahoista. Hallituksen valvontavelvollisuuden laiminlyönnin vuoksi verotuloja jää saamatta 1,2 miljardia euroa, pääministeri sanoi tämän puheessaan. Se on suuri summa, (ed. Gustafsson: Millä aikavälillä?) — 6—10 vuotena, senkin pääministeri sanoi puheessaan. — Sillä rahalla tehtäisiin paljon. Sitten on otettava vielä huomioon se, että tämä 4,3 miljardin investointi on aiheuttanut sen, että nyt ei tule sitten osinkotuloja, ei tule valtiolle eikä pienosakkaille. Sekin on menetys, ja se, että Sonera on sijoittanut Saksaan, se on yhteisiä rahoja, se on julkisia varoja. Ei voi sanoa, että se olisi joitakin yksityisiä varoja, vaan se on nimenomaan julkisia varoja.

Jos pääministerin mielestä 4,3 miljardia euroa ja 1,2 miljardia euroa on pieni summa, niin me olemme kyllä totaalisen erimielisiä tästä asiasta. (Ed. Zyskowicz: Ei pääministeri ole niin sanonut!)

Sitten tästä erityistarkastuksesta haluaisin sanoa, että lainaan suoraan lehteä, jossa ministeri Koskinen on sanonut: "Tämän julkisuuden jälkeen tulee seuraavassa yhtiökokouksessa väistämättä esille, onko erityistilintarkastus tarpeen." Tämä on Keskisen sanomaa, (Eduskunnasta: Koskisen!) en minä voi sitä ... — Ministeri Koskisen sanomaa. — Jos hän on sanonut jotakin väärin, niin se pitää sitten pääministerin (Välihuuto) hänet oikeustaa. (Puhemies koputtaa)

Mutta tämän asian tulee (Puhemies koputtaa) valiokunta käsittelemään, sen sanoin puheessani. (Puhemies koputtaa) Mutta vieläkin ...

... haluan todeta, että keskustan mielestä näillä rahoilla, 1,2 miljardia markkaa (Puhemies koputtaa) saamatta jääviä verotuloja, euroa, (Puhemies koputtaa) olisi ollut todella suuri raha ja tarpeen Suomen kansalaisten palvelujen parantamiseen.

Oikeusministeri Johannes Koskinen

Arvoisa puhemies! Jos ed. Jäätteenmäki lukee koko sen Helsingin Sanomien lainauksen, niin siinä edeltävässä kappaleessa sanotaan: "Oikeusministeri Johannes Koskisen mielestä Sonerassa pitäisi tehdä sisäinen tarkastus liittyen yhtiön jättimäisiin Saksan-kauppoihin." Sen jälkeen on tämä ed. Jäätteenmäen lainaama: "Tämän julkisuuden jälkeen tulee seuraavassa yhtiökokouksessa väistämättä esille, onko erityistilintarkastus tarpeen." (Välihuuto) — En ole lainkaan vaatinut. Se, mitä olen puhunut, on juuri, että tarvitaan kohdennettu erityistarkastus. Ensisijaisesti se pitää tehdä sisäisesti, ja jos jotain epäilyttävää löytyy, sen jälkeen harkitaan, mitä jatkotoimia tarvitaan. Sehän tulee esimerkiksi täällä eduskunnassa talousvaliokunnan käsiin, tarvitaanko näiden Soneran sisäisten selvitysten jälkeen jotakin muuta.

Matti  Saarinen  /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Ed. Kummolan puheenvuoron johdosta toteaisin, ettei ministeri Sasin erottaminen tässä mitään toinna, hän on tuulensuojassa. Sen sijaan valtionyhtiöitten päätöksentekojärjestelmää täytyy kyllä uudistaa. Omistajapolitiikan keskeiset periaatteet vaativat uudistusta, ja toivon todella, että hallitus ryhtyy toimenpiteisiin, että seuraavissa hallitusneuvotteluissa olisi käytettävissä sitten uudenlainen pohja, miltä ponnistetaan.

Minäkin vastaisin ed. Jäätteenmäelle, että on selvää, että voidaan tässä nyt spekuloida sillä, minkä verran valtio mahdollisesti menettää osinkotuloja tai muita vastaavia tuloja, mutta ei pidä nyt sortua siihen mainitsemaani lyhtypylväslogiikkaan, vaan tämä pitää nähdä vähän pidemmällä aikavälillä: mitä on tullut, minkälaisia odotusarvoja, miltä tulevaisuus näyttää, missä kunnossa yhtiö on jne. Tulee katsoa enemmän tulevaisuuteen kuin siihen peruutuspeiliin ja syyllisiä etsien. Kaikki tahot ovat myöntäneet, että virhe on tapahtunut, ja ennen kaikkea liikenne- ja viestintäministeriö ei noudattanut sitä valtioneuvoston periaatepäätöstä.

Kalervo Kummola /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Puolustamatta millään lailla liikenneministeriötä asiassa, mutta näistä erilaisista kulttuureista, kun ed. Saarinen kehui tuossa kauppa- ja teollisuusministeriön harjoittamaa kulttuuria, niin ei se sielläkään aina onnistu. Tietysti jo viime keväältä on muistissa Kemira ja Dynea -kaupat, joista tuli aikamoinen pannukakku, ja sitten Stora Enson alaskirjaukset.

Voisin ed. Jäätteenmäeltä kysyä, kun puheessanne totesitte erilaisista johtamiskulttuureista ja kehuitte, että kuka tahansa ymmärtää, että Stora Enson suursijoitukseen hankittiin Suomen valtion lisäksi myös toisen pääomistajan eli Wallenbergien teollisuussuvun hyväksyntä. Pidätte tätä hyvänä, oli hyväksyntä, ja kehutte tätä kauppaa. Siellä kirjattiin viime viikolla 1,1 miljardia euroa alas ja todennäköisesti joudutaan vielä 0,9 miljardia euroa kirjaamaan lisää. Se on kaksi miljardia euroa, joka on noin puolet tästä Sonera-jutusta. Tätä kauppaa te kehutte. Aikamoinen homma oli tämäkin (Puhemies koputtaa). Eivät nämä kaikki ole onnistuneet KTM:n alallakaan, mutta miten te, ed. Jäätteenmäki, pystytte (Puhemies koputtaa) tällaisia tarinoita yleensä esittämään täällä?

Matti  Huutola  /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kyllä nyt kuitenkin laajasti on kysymys koko prosessissa siitä, millä tavalla valtio käyttää valtionyhtiössään äänivaltaa ja mistä näkökulmasta. Tässä nyt Soneran sisällä on kuitenkin se tilanne, että valtio on käyttänyt merkittävästi äänivaltaa siinä yhtiössä näiden tapausten jälkeen silloin, kun osakepääoman korotusta piti tehdä, ja myös sitten arvoisa pääministeri on ollut mukana neuvottelemassa merkittävän pohjoismaisen teleyhtiön synnyttämistä.

Mikä tekee tästä asiasta nyt poikkeavan, voimakkaasti poikkeavan tapauksen, jossa kuitenkin on kysymys hyvin merkittävistä asioista koko Soneran kannalta, on se, että tällaisen ohjausvallan käyttö on ollut erittäin epämääräistä.

Osmo  Soininvaara  /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun tässä on sanottu, että valtio menettää 1,2 miljardia euroa verotuloja, kun Soneran voittoa on näin pienennetty, sehän edellyttäisi, että Sonera seuraavien kymmenen vuoden aikana tuottaisi 4 miljardia euroa voittoa ilman tätä kauppaa. Se on aika rohkea arvio, kun koko ala on joutunut kovaan kriisiin tämän tavallaan teknologisen epäonnistumisen takia. Siinä mielessä tämä keskustelu on vähän erikoista, koska kysehän on oikeastaan koko alan täydellisestä virhearviosta, jossa totta kai Soneran päättäjät olivat mukana, mutta jossa kovin moni muukin on ollut mukana. Tällähän voi olla vaikutusta Suomen teollisuuspolitiikkaan Soneran ulkopuolellakin, että siinä mielessä toivoisin tähän keskusteluun enemmän laaja-alaisuutta.

Sakari   Smeds  /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun eduskunta hyväksyi niin sanotun nollavaltuuden, siinä yhteydessä puhuttiin yritysjärjestelyistä, fuusioista, ostoista ja myynneistä tarkoituksena löytää Soneralle vahva kumppani, yhteistyöpartneri, jolla vastata muuttuvan markkinan haasteisiin. Tämä oli eduskunnan tahtotila ja tuon annetun valtuuden tarkoitus.

Soneran hallitus kuitenkin menetteli toisin, toisessa marssijärjestyksessä kuin minkä eduskunta oli ilmaissut. Se lähti hakemaan kolmannen sukupolven matkapuhelinlisenssiä. Itse asiassa fuusiosuunnitelmat käsittääkseni jouduttiin keskeyttämään ja vasta sitten, kun omat eväät yhtiössä oli syöty, palattiin fuusioon ja Telia-fuusio ajankohtaistui. Tässä on mielestäni kyllä hallituksen vastuuta. Miksi ei olisi voinut menetellä niin kuin eduskunnan tahto oli: hakea ensisijaisesti yhteistyökumppania muuttuville markkinoille?

Raimo Vistbacka /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Omassa ryhmäpuheenvuorossani käsittelin lähinnä tiedonantoon liittyvää toista osaa eli Soneran päätöksentekoa. Minua vieläkin häiritsee se, että kun tässä tarjousesitteessä luvataan sijoittajille määrättyjä asioita ja luvataan muun muassa valtioneuvoston käsittelyä jne. ja kun on kolme kertaa pienempi sijoitus, niin silloin ministeri Mönkäre vie kyllä, mutta kun on suurempi, niin sitten ... Pääministeri kyllä selvitti sitä, että eräs talousprofessori on todennut, että toimiala on poikkeuksellinen, mutta sitä ei tässä tarjousesitteessä sanota, että silloin ei viedä, kun toimiala on poikkeuksellinen. Minulla juristina jäävät joskus hieman soimaan vanhat ja samat asiat eli tässä se, että kun luvataan eikä sitten poissuljeta sitä mahdollisuutta, jonka pääministeri äsken toi esiin, ja kun kuitenkin ministeri Mönkäre vie pienemmän asian, joka koskettaa osittain saman suuntaista asiaa.

Pääministeri Paavo Lipponen

Arvoisa puhemies! Ed. Jäätteenmäki on nyt jo perääntynyt siitä, että käytettävissä olisi ollut 4,3 miljardia, siihen, että 1,2 miljardia on menetetty tappion alaskirjauksen vuoksi. (Ed. Jäätteenmäki: En ole perääntynyt!) Tämäkin vaatii kommenttinsa. Ei pidä paikkaansa, ettei Sonera kykene maksamaan osinkoa. Tämän alaskirjauksen johdosta, niin kuin sanoin puheenvuorossani, Sonera voi keskittyä liiketoimintaansa, tuottaa kassavirtaa ja maksaa osinkoa.

Nyt sitten asian toiseen puoleen, siihen, että me pidämme itsestäänselvänä, että Sonerasta saatiin niin paljon tuloa, kun osakkeita myytiin, mutta siinä oli mukana juuri se arvo, mikä Soneraan oli muodostunut merkittäviltä osin sen takia, että Sonera osallistui kansainvälistymiseen, mukaan lukien nämä umts-asiat. Kuka täällä on se, joka sanoo viimeisen sanan siihen, miten Soneran arvo muodostui? Kuka nyt on pätevä näitä laskelmia esittämään niin, että ilman muuta otetaan itsestäänselvänä tämä tulo, mikä on saatu? Eli Umts oli tärkeä, mutta siinä epäonnistuttiin, tässä yhdessä investoinnissa. Se ei sulkenut pois konsolidaatiota eli sitä, että haettiin kumppania, mutta se kumppanin haku, hyvät kollegat, se ei ollut mitenkään helppoa. Viimeinen tilanne, mihin hallitus olisi halunnut joutua, oli se, että olisi tullut syyte siitä, että myytiin alehintaan Soneraa.

Sitten vielä, arvoisa puhemies, tämä kysymys erityistilintarkastuksesta. Sonerassa on tehty erityinen tarkastus, mutta jos nyt vielä vaaditaan erityistilintarkastusta, niin silloin liikutaan sellaisella alueella, että se voi halvaannuttaa välittömästi Soneran hallituksen ja sen johdon toiminnan. Nyt pitää saada vastauksia tähän asiaan: Annammeko me työrauhan Soneralle vai emme vai lähdemmekö siitä, että poliittinen veivaaminen jättää jalkoihinsa tämän tänäkin päivänä vielä minun mielestäni kruununjalokiven suojan?

Anneli Jäätteenmäki /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Tämä on nyt kuitenkin tilaisuus, jossa hallitukselta kysellään. Lipposen hallitus on tehnyt periaatepäätöksen vuonna 99, omistajapolitiikkaa koskevan periaatepäätöksen, jossa on kirjattu, että valtionyhtiön toiminnan tai kansantalouden kannalta erittäin merkittävät sijoitukset ulkomaille edellyttävät pääomistajan hyväksynnän, ennen kuin sijoituksesta lopullisesti päätetään.

Arvoisa pääministeri, miksi tällaista pääomistajan hyväksyntää ei ole hankittu? Näin siitä huolimatta, vaikka Soneran myyntiesitteessä on sanottu, että tämä hankitaan. Tähän kysymykseen kaipaamme vastausta.

Liikenne- ja viestintäministeri Kimmo Sasi

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin haluaisin todeta, että mitä tulee vielä rahaliikenteeseen Soneran osalta, niin Soneran kassasta on maksettu todellakin 4,3 miljardia euroa Saksan ja Italian huutokauppalisensseistä, mutta ne on maksettu Soneran kassasta eikä valtion kassasta. Mitä tulee valtion kassaliikenteeseen, valtio on saanut Soneran osakkeiden myynnistä 6,6 miljardia euroa. Tämän rahan valtio on saanut, ja se on valtion kassassa, ja se on käytetty kaiken kaikkiaan hyviin menoihin.

Pyydän, että katsotte myöskin tässä tiedonannossa kohdan 3.34, jossa on Deutsche Bankin arvio teleyhtiöiden yksityistämisestä. Tämän selvityksen mukaan Suomessa on saatu 1 282 euroa per asukas yksityistämisestä tilanteessa, jossa valtion omistus on vielä 52,8 prosenttia yhtiöstä. Kun verrataan Suomea muihin maihin, arvio on se, että kun Soneralla ei ollut monopoliasemaa silloin, kun yksityistäminen tehtiin, markkina-asema huomioon ottaen Sonera nousee parhaiten yksityistetyksi teleyritykseksi Euroopassa. Sonerasta on valtio saanut enemmän rahaa kuin mikään muu maa Euroopassa. Eli lopputulos kaiken kaikkiaan, jos valtiontalouden kannalta katsotaan, on myönteinen.

Arvoisa puhemies! Täällä on useampaan otteeseen kysytty päätöksenteosta ja valtioneuvoston periaatepäätöksestä 16.9.99. Ensinnäkin haluan todeta sen, että mitä tulee Soneraan, Soneraan, koska se on noteerattu Nasdaq-pörssissä, teknologiapörssissä Yhdysvalloissa, sovelletaan Suomen ja Yhdysvaltojen lainsäädäntöä, sen lisäksi Helsingin pörssin sääntöjä ja Yhdysvaltojen Securities and Exchange Commissionin määräyksiä ja myöskin sitten tietysti osakeyhtiölakia ja valtiovarainministeriön päätöksiä ja periaatepäätöksiä. Näitä kaikkia sääntöjä täytyy soveltaa tässä tapauksessa.

Mitä tulee näihin sääntöihin, on todettava se, että sanamuodon mukainen tulkinta valtioneuvoston periaatepäätöksen kohdasta 2.6 on ristiriidassa osakeyhtiölain ja itse periaatepäätöksen muiden kohtien kanssa. Eli muistakaa: laki tulee aina ensin, sen jälkeen vasta valtioneuvoston periaatepäätökset. Haluan myös korostaa sitä, että valtioneuvoston periaatepäätöksen kohdassa 2.1 todetaan seuraavasti: "Toiminnan on tapahduttava osakeyhtiölain ja muun yleisen lainsäädännön puitteissa." Eli tämä myöhempi kohta on alisteinen tälle yleiselle säännölle.

Haluan myös todeta sen, että mitä tulee sanamuotoon, sanamuodossa on, että tarvitaan pääomistajan "hyväksyntä" eikä "lupa". Sana hyväksyntä tarkoittaa sitä, että ei tarvitse olla muodollista päätöstä vaan se antaa tietyn tulkintavallan siinä suhteessa, millä tavalla tämä hyväksyntä voi tapahtua. Näin ollen tulkinta tältä osin on ollut se, että kun vastuu päätöksestä, päätös, kuuluu yhtiön hallitukselle, se voidaan antaa ainoastaan strategian hyväksymisen yhteydessä, ja se on annettu kansainvälistymisstrategian yhteydessä, joka on käsitelty valtioneuvostossa ja myöskin eduskunnassa.

Ehkä on myöskin syytä todeta vielä se, tietyllä tavalla vasemmistoliiton logiikkaa noudattaen, että jos tätä asiaa olisi käsitelty talouspoliittisessa ministerivaliokunnassa, meillä olisi syntynyt ongelmia sisäpiirilainsäädännön osalta. Tarkoituksena oli tuolloin myydä Soneran osakkeita. Tältä osin kannattaa jokaisen teistä perehtyä myöskin rikoslain sisäpiirisääntöjä koskeviin määräyksiin, koska käsittely sisäpiiritietojen valossa olisi saattanut vaarantaa sen, että yhtiön osakkeita voidaan myydä. Mutta tässä yksinkertaisesti se lähtökohta, miten Nasdaq-yhtiön osalta tätä valtioneuvoston periaatepäätöstä on sovellettu, mutta muistakaa: lainsäädäntö tulee aina ensin.

Arvoisa puhemies! Vielä lyhyesti toteaisin sen, että oikeastaan ne ongelmat, joista nyt keskustelemme, olivat eduskunnassa keskustelussa jo syksyllä 2001 siinä yhteydessä, kun keskusteltiin osakepääoman korotuksesta. Osakepääomaa korotettiin siitä syystä, että se rahoitussuunnitelma, joka oli laadittu, ei pitänyt. Mitä sen jälkeen on tapahtunut? Sen jälkeen on hyväksytty Soneran uusi strategia, jossa oli keskeistä riskien rajoittaminen ja riskien rajoittaminen nimenomaan Saksan markkinoilla. Sen jälkeen on tehty vuoden aikana Telia—Sonera-fuusio ja yhtiöllä on uusi strategia, joka on erittäin toimiva, erittäin onnistunut strategia. Nyt viimeisessä vaiheessa heinäkuussa toisen neljännesvuosikatsauksen jälkeen tapahtui tämä alaskirjaus.

Mielestäni on erittäin hyvä, että kirjanpidossa on nyt selkeästi todettu, mikä on tämän lisenssin arvo: se on nolla. Mutta sanon, että tällä hetkellä se on arvostettu nollaan. Se ei välttämättä tarkoita sitä, että jos Sonera voi pitää tuon taajuuden, etteikö sillä 20 vuoden kuluessa voisi olla merkittävääkin arvoa. Mutta tällä hetkellä kirjanpidon varovaisuus- ja konservatiivisuusperiaatteitten vuoksi se on kirjattu nollaan, ja mielestäni hyvä näin. Mutta haluan korostaa sitä, kun tätä keskustelua käydään, muistakaa: Suomen tulevaisuus on kuitenkin informaatioteknologiassa.

Mauri  Pekkarinen  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Pääministeri Lipponen on taitava poliitikko. Hänen filosofiansa on, että hyökkäys on paras puolustus. Pääministeri Lipponen hyökkäsi ankarasti ed. Jäätteenmäen asiallista ja tasapainoista puheenvuoroa kohtaan, (Naurua) arvoisa puhemies, puheenvuoroa, jonka faktat ovat siitä tiedonannosta, minkä te, pääministeri, olette tälle talolle jakanut, tai siitä ministeri Koskisen puheesta, jota hän itse tässä äsken siteerasi. Kaiken lisäksi te onnistuitte koukkaamaan minutkin jotenkin mukaan syytettyjen penkille, (Naurua) vaikken ole käyttänyt vielä lainkaan puheenvuoroa tässä keskustelussa.

Arvoisa puhemies! Pääministeri Lipponen yrittää näillä toimilla, tällä hyökkäyksellä, peittää sen tosiasian, että hänen hallituksensa hyväksyi 16.9.1999 periaatepäätöksen, joka kertoi kaikelle kansalle, ja kirjasi sen vielä Soneran antiesitteeseen 24.9.1999. Tätä periaatepäätöstä Lipposen hallitus ei koskaan valvonut. Nyt kysyn pääministeriltä: Katsoiko se, että se investointi, mitä Sonera oli tekemässä, oli niin mitätön, että siitä syystä sen ei tarvinnut käyttää sitä puhevaltaa, minkä se tuossa periaatepäätöksessä ja tuossa antiesitteessä oli kaikelle kansalle, myös näille piensijoittajille, luvannut? Oliko se investointi niin mitätön, oliko siihen liittyvä riski niin mitätön, että siitä syystä hallituksen ei tarvinnut kajota tuohon hankkeeseen, vaikka se oli sen kaikelle kansalle luvannut? Minusta tämä on ydinkysymys. Tästä pääministeri Lipposen hallitus ja erityisesti sen liikenneministeriö kantaa rankan vastuun.

Valtiovarainministeri  Sauli Niinistö

Arvoisa puhemies! Puuttuisin kahteen tekijään tässä keskustelussa.

Ensinnäkin on puhuttu paljon siitä, erityisesti kristillisten puheenvuorossa, miksei myyty, miksei myyty. Kyllä ainakin minä olin koko ajan painostamassa, että Soneraa pitää myydä mahdollisimman äkkiä, mutta eduskuntakin epäröi aika lailla joka ainoa kerta. Itse asiassa sellainen fraasi, että kokoomusministerit mielellään myyvät kaiken, taisi syntyä siihen aikaan, kun jarruteltiin näitä myyntejä. (Ed. Elo: Kuka teki aloitteen kaiken myynnistä? Hellberg!)

Toinen näkökulma: 92 euroon sitten myytiin keväällä. Miksi hinta nousi sinne? Se nousi odotusten vuoksi, täysin hahmottamattomien, ehkä epärealististen odotusten vuoksi, joita oli ostajilla, joita muuten olivat pääasiassa amerikkalaiset sijoitusyhtiöt, siis alan kovat ammattilaiset.

Tässä on vähän sellaista henkeä, että Suomen valtio on nyt ainoa hölmö, joka teki virheen, ja kiistatta, niin kuin pääministeri totesi, tuo hankinta oli virhe. Mutta näitä hölmöjä oli siihen aikaan paljon liikkeellä. Seitsemän muuta teleyhtiötä huusi saman hinnan. Niistä viisi on valtionyhtiöitä, mutta niissä valtioissa ei tunnu syntyneen samanlaista huutoa kuin täällä.

Sitten pitää muistaa eräs asia. Siinä vaiheessa Soneran omistuksesta yli 30 prosenttia oli kovan luokan (Puhemies koputtaa) ammattilaisten käsissä, ainakin näin väitetään amerikkalaisista sijoitusyhtiöistä. (Puhemies koputtaa) Eivät he reagoineet millään tavalla, eivät silloin, kun osallistuttiin umts-huutokauppaan, mutta eivätpä huuda nyt jälkeenkään. (Puhemies koputtaa) Ehkä siellä ajatellaan, että pidetään edes se arvo, joka on jäljellä, ja yritetään kehittää sitä.

Kauppa- ja teollisuusministeri Sinikka Mönkäre

Arvoisa puhemies! Se on mielestäni nyt sanottava, että tuo valtioneuvoston periaatepäätöksessä tarkoitettu valtio-omistajan hyväksyntä voi syntyä monella tavalla. Sen päättää se ministeri, joka tuota yhtiötä valvoo. Se voi olla ministerin päätös, se voi syntyä talouspoliittisessa ministerivaliokunnassa.

Halusin sanoa edustajien Huutolan, Bremerin ja Kummolan esille ottamaan Kemira—Dyneaan ja sitä koskevaan valtion omistajapolitiikkaan sen, että ensinnäkin Kemirastahan ei päätetty eduskunnassa, vaan esitys vedettiin pois, mutta oli odotettavissa, että eduskunnalta ei ehkä tulisi hyväksyntää. Sen takia siinä valtion ylin päätöksentekijä eli eduskunta antoi viestin, käytti omistajavaltaansa, ei tapahtunut mitään suurta vahinkoa. Sellaiset järjestelyt, jotka ovat hyviä, tapahtuvat sitten aikoinaan, jos ovat tapahtuakseen.

Ed. Bremer viittasi Kone—Partek-järjestelyyn. Valtio-omistaja, valtioneuvosto, käytti siinä päättäväisesti omistajavaltaa. Viikon sisällä tuo kauppa tehtiin. En näe siinä mitään ongelmaa. Eli omistajavaltaa käytetään eri yhtiöissä eri tilanteissa, eri tavalla (Puhemies koputtaa) omistajapolitiikkaa voidaan soveltaa.

Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Kun nyt tänä päivänä tiedämme, että Soneran umts-investointi oli monumentaalinen virhe, me helposti harhaudumme ajattelemaan, että sellaiselta sen varmasti piti näyttää myös silloin kaksi vuotta sitten. Kun täällä esimerkiksi edustajat Jäätteenmäki, Vistbacka, Pekkarinen ja monet muut ovat sanoneet, että oleellista oli se valvonnan pettäminen, että valtioneuvosto ei käsitellyt tätä investointia, niin luodaan sellaista käsitystä, että jos vain valtioneuvosto olisi käsitellyt, jos liikenneministeri olisi sen sinne vienyt, niin silloinhan tämä virhe olisi vältetty.

Nyt on ymmärrettävä se, että hyvin todennäköisesti valtioneuvoston käsittely ei olisi tässä asiassa muuttanut mitään, koska silloin kaksi vuotta sitten tämä Soneran umts-investointi osana sitä kansainvälistymisstrategiaa näytti hyvin järkeenkäyvältä ja luontevalta. Jos näin ei olisi ollut, jos se ei todellakaan näyttänyt silloin luontevalta, jos se näytti jo silloin täysin järjettömältä ja älyttömältä investoinnilta, niin miksi yksikään kansanedustaja tässä eduskunnassa, kun oli tiedossa tämä umts-investointi ja kun täällä Sonerasta puhuttiin touko—kesäkuussa 2000, (Puhemies koputtaa) miksi yksikään kansanedustaja tässä salissa ei silloin kritisoinut tätä hanketta? (Ed. Puisto: Eihän se ollut meidän käsissämme!) Miksei silloin sanottu, että ei pidä mennä sinne Saksaan eikä ainakaan maksamaan sellaisia hintoja, joista julkisuudessa oli aivan oikein kerrottu? (Puhemies koputtaa) Mikseivät edustajat Pekkarinen ja Jäätteenmäki esimerkiksi täällä silloin sanoneet, että tämä on huono hanke, Soneran ei pidä tässä huutokaupassa ainakaan näillä hinnoilla olla mukana?

Mauri  Pekkarinen  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minä rohkenen väittää, että ed. Zyskowiczkaan ei tiennyt touko—kesäkuussa 2000, että täällä tapahtuva myyntivaltuuksien käsittely tulisi merkitsemään sitä, että sen jälkeen kahden kolmen kuukauden päästä Sonera tulisi maksamaan 24 miljardia markkaa niistä luvista.

Ed. Zyskowicz, ette te, en minä, eikä valtaosa, likimain kukaan meistä kansanedustajista, tiennyt eikä voinut tietää sitä. Kenen olisi pitänyt voida? Sen, ken otti vastuun seurata tämän hankkeen etenemistä eli tasavallan hallituksen ja hallituksen sisällä liikenneministeriön, jolle oli uskottu tämän asian hoito, joka vielä oli kirjattu sekä valtioneuvoston periaatepäätökseen että antiesitteeseen. Ei vika ole teidän, ed. Zyskowicz, ei minun, ei meidän tässä, kansanedustajien. Emme me voineet silloin sitä tietää, kuinka mahdottomuuksiin oltiin menemässä siinä kaupassa.

Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Kun oletan, että ed. Pekkarinenkin lukee muutakin kuin Suomenmaata ja Maaseudun tulevaisuutta, niin hän varmasti oli lukenut lehdistä, että Sonera oli ilmoittanut menevänsä mukaan Saksan umts-huutokauppaan. Lehdissä, esimerkiksi Helsingin Sanomien artikkelissa 3.5. viidellä palstalla, kerrottiin, mihinkä hinnat tulevat nousemaan. Tässä kerrottiin, että 360 miljardia markkaa tulee Saksalle tulemaan, ja loppujen lopuksi hinta nousi aika lähelle tätä. (Ed. Elo: Siltäkö pohjalta meidän olisi pitänyt tehdä päätös? Aivan naurettavaa!) Tarkoitan sitä, että kun täällä ed. Pekkarinen ja ed. Zyskowicz silloin toukokuussa ja kesäkuussa keskustelivat Sonerasta ja kun lehdissä kerrottiin, mihin Sonera on menossa, niin ed. Pekkarisella ja ed. Zyskowiczilla ja ed. Puistolla ja ed. Elolla olisi ollut siinä yhteydessä tilaisuus sanoa, että tähän ei Soneran pidä mennä, ja siinä Soneran yhteydessä puhuttaessa olisi ollut erinomainen mahdollisuus esittää kaikki se viisaus, jota nyt jälkeenpäin täällä esitetään.

En väitä, että eduskunta antoi luvan tähän umts-investointiin, mutta väitän, että jos se olisi silloin näyttänyt niin hölmöltä ja tyhmältä kuin nyt annetaan ymmärtää, niin kai edes yksi kansanedustaja (Puhemies koputtaa) olisi silloin kertonut, että tämä investointi tulee johtamaan valtaviin taloudellisiin tappioihin Soneralle.

Mauri  Pekkarinen  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minä todellakin uskon, että jos eduskunnassa olisi tiedetty se, mitä muutaman kuukauden päästä Soneran johto teki, täällä todellakin olisi ollut monta edustajaa — en väitä, että yksin keskustan ryhmästä, väitän, että monista muista ryhmistä — jotka olisivat sanoneet, että nyt stop, tällä tiellä enää ei kuljeta. Vielä muistutan, että Soneran hallitus teki 24.7. päätöksen lähteä mukaan umts-huutokauppoihin. Se on tasan tarkkaan se päivämäärä. Äsken hallitus jakoi paperin, jossa se täsmälleen tällä tavalla sanotaan.

Vielä muistutan siitä, että Saksan valtiovarainministeriö arvioi — ja jälleen kysymys on hallituksen meille jakamasta tiedonannosta — Saksan valtiovarainministeriökin itse arvioi, että näissä kaupoissa saataisiin noin viidennes siitä, mihin lopulta nämä summat tulivat nousemaan. Eikö niin, ministeri ... Niinistö? (Naurua) Anteeksi, meinasi unohtua nimi, mutta haluan vedota myöskin ministeri Niinistöön. Eikö niin?

Valtiovarainministeri  Sauli  Niinistö

Arvoisa puhemies! Alan huolestua!

Helsingin Sanomat tiesi kertoa jo toukokuussa, että summa saattaa nousta jopa yli nyt huudettujen hintojen. Mutta, ed. Mauri Pekkarinen, Sonera otti rajuja riskejä myöskin Turkissa ja Yhdysvalloissa. Ne olivat ehkä mittasuhteiltaan niitten tekoaika huomioon ottaen lähes yhtä suuria kuin tuo umts-huutokauppa. Olisitteko te myöskin niitä epäillyt? Ne sattuivat vain olemaan voitollisia. Niittenkin osalta on sanottava, että maan hallituksella ei ole ansiota niihin voittoihin, koska Sonera menetteli niitten sijoitustensa ja riskinottojensa suhteen samalla tavoin. Mutta siellä oli 60 miljardin markan riski, menestynyt riski vain.

Outi  Ojala /vas (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä on hyvin laajasti yhteisesti todettu, että virheitä tehtiin Soneran osalta, nimenomaan otettiin jättiriskejä, ja todettiin myöskin, että valtioneuvosto ei ole käsitellyt asiaa. Se, mikä on nyt ministeri Mönkäreenkin puheenvuoron jälkeen tullut selväksi, on se, että ongelmana on se, että hyvin eri tavalla käsitellään näitä asioita. On erilainen käytäntö eri ministeriöissä eri yhtiöidenkin osalta, ja ministerit itse päättävät.

Kun pääministeri sanoi, että omistajahallintoa ollaan keskittämässä, tästäkin vallitsee laaja yhteisymmärrys. Nyt vain ihmettelen, kun täällä hyvin monessa puheenvuorossa todetaan, että tämähän voidaan hoitaa seuraavissa hallitusneuvotteluissa. Jos eduskunta on tosiaan huolissaan tästä asiasta, tämän eteenpäinmenosta, toivon kovasti, että hallitus saa nämä selvitykset tehtyä ajoissa ja vielä tämä eduskunta voisi sitten valtioneuvoston avustuksella tehdä ratkaisut, jolloin omistajapolitiikka keskitetään vielä tämän hallituksen aikana. Jälkiviisautta täältä löytyy nimittäin hyvin paljon keskustankin piiristä. Muistan erittäin hyvin, miten täällä oltiin jakamassa niitä 200 miljardia sinne ja tänne, eli todellakin katsotaan, kansanedustajat, myöskin itse peiliin.

Bjarne  Kallis  /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Todella täällä voidaan olla jälkiviisaita ja on oltu jälkiviisaita. Saksan valtiovarainministeriö ennakoi kyllä 10:tä miljardia, mutta Saksan talousministeri odotti 50:tä miljardia. Kun sitten päätös oli tehty, niin ei Suomessa yksikään lehti moittinut sitä päätöstä.

Kristillisdemokraatit, ministeri Niinistö, eivät ole puheenvuorossa esittäneet kysymystä, miksei myyty. Tuo ei pitänyt paikkaansa.

Mutta meidän pitäisi keskittyä siihen kysymykseen, minkä pääministeri oikeastaan heitti, kun hän sanoi, että hallitus on valmis puolustamaan harjoitettua valtionyhtiöpolitiikkaa. Onko tämä politiikka ollut onnistunut? Kristillisdemokraatit ovat vuosi sitten esittäneet, että omistajan äänen tulee kuulua yhtiössä. Silloin kun valtio omistaa suuren osan yhtiön osakkeista, silloin yhtiön omistajan äänen tulee kuulua myöskin. (Puhemies koputtaa) Nyt ääni ei ole kuulunut. En halua sanoa, että päätös olisi ollut toisenlainen, jos ääni olisi kuulunut, mutta jos omistaa puolet yhtiöstä, (Puhemies koputtaa) silloin pitää myöskin omistajan äänen kuulua yhtiössä.

Mikko Elo /sd(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Täällä ed. Zyskowicz tunnetaan omien ministerien vankkumattomana puolustajana, mutta kyllä hän nyt menee vähän liian pitkälle, kun hän syyllistää, puhemies, eduskuntaa tällaisesta päätöksestä. Ed. Zyskowicz, te olette niin kokenut hallintoihminen, että tiedätte, että päätöksiä ei tehdä tällaisissa asioissa ilman riskianalyysiä, rahoituslaskelmia. Mitä eduskunta on tietänyt riskeistä ja rahoituslaskelmista? Ed. Zyskowicz, te olette naurettava tässä asiassa. Mitään muuta ei voida sanoa teidän päätelmistänne.

Muutenkin tuntuu siltä, että media on nyt saanut syypään ja vallan tässä asiassa. Nimittäin muistan tuossa elokuussa katselleeni ministeri Niinistön budjetti-informaatiota, ja kun häneltä kysyttiin tästä, niin ministeri Niinistö sanoi, että hän aamukahvilla lehdistä lueskeli näistä. (Ministeri Niinistön välihuuto) — Kyllä, ministeri Niinistö, te sanoitte, että te aamukahvin yhteydessä luitte lehdistä näistä asioista. — Ministeri Niinistö, mitä te todella tiesitte silloin, kun tätä päätöstä tehtiin, koska valtiovarainministeri on kuitenkin hyvin keskeisessä asemassa?

Puhemies, ihan lopuksi, kun täällä ovat esimerkiksi edustajat Kummola ja Soininvaara sanoneet, että tämä oli niin kuin maan ja maailman tapa, että tällaisia kauppoja tehtiin, niin tosiasia on, että Sonera oli pienin liikevaihdoltaan kaikista näistä teleyhtiöistä. (Puhemies koputtaa) Sonera oli ainoa pohjoismainen yhtiö, joka lähti umts-huutokauppoihin. Näin oli asiat.

Anneli Jäätteenmäki /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva Puhemies! Kun kuuntelee pääministeri Lipposta ja muita ministereitä, niin saa nyt sellaisen käsityksen, että hallitus onkin nyt sitä mieltä, että kaikki on hoidettu hyvin ja te vähättelette tappioita. (Ed. Zyskowicz: Mistäs tämmöisen käsityksen on saanut?) Keskusta on sitä mieltä, että 1,2 miljoonan euron saamatta jäänyt verotulo on suuri ja tämä veronmaksajien riskillä hukattu 4,3 miljardia euroa on myös erittäin suuri summa. Kysynkin hallitukselta, miksi te sitten erotitte Soneran hallituksen ja miksi te erotitte Relanderin, jos kaikki hoidettiin niin hyvin. Keskustan mielestä valtionyhtiöitä pitää hoitaa ammattitaidolla, siellä pitää olla parempi asioidenhoito ja valtioyhtiöpolitiikan keskittämistä yhteen yksikköön tulee harkita ja asiat pitää hoitaa niin, että valtiolle tulee osinkotuloja ja että yhtiön työntekijät voivat toimia turvatussa ja hyvässä yhtiössä.

Pääministeri Paavo Lipponen

Arvoisa puhemies! Nyt ed. Jäätteenmäki tuli viimeinkin asiaan, eli Soneralle täytyy antaa työrauha. Hallitus ei mitenkään kiistä, etteikö ollut kysymys merkittävästä virheinvestoinnista ja etteikö edessä oleva verotulojen menestys olisi merkittävä. Mutta hallitus pyytää, että hallituksen toimintaa Sonerassa arvioidaan kokonaisuutena, ja silloin pitää muistaa se, että se 6,7 miljardia euroa, mikä Sonerasta on saatu, on myöskin hallituksen valtionyhtiö Sonera -politiikan tulosta. Nämä pitää punnita keskenään, ja ilman kansainvälistymistä ja myöskin mukanaoloa näissä umts-kilpailuissa Soneran arvo ei olisi ollut niin korkealla eikä siitä olisi saatu sitä tuloa. Eli tällaista kokonaisnäkemystä hallitus kaipaa eduskunnalta, ja tähän keskusteluun olemme täysin valmiita valiokunnan kanssa.

Valtiovarainministeri  Sauli  Niinistö

Arvoisa puhemies! En minä ole noin sanonut. Ilmeisesti nyt olette jotain kolumnin kirjoittajia, kevyiden kolumnien kirjoittajia, uskonut, mutta sanoin aika sanatarkasti näin, kun kysyttiin, mitä tiedettiin, että tiesin, ja uskon, että lähes jokainen, joka asiasta oli kiinnostunut, tiesi, koska muun muassa tiedotusvälineissä oli runsaasti tietoa pitkin koko kevättä. Minusta tämä on täysin objektiivinen havainto. Tiesin kyllä ja uskon, että koko hallitus tiesi, että Sonera on puuhaamassa umts-kauppoja. Niistähän oli kymmenittäin tiedonvälitystä. Ei siinä ollut mitään uutta kenenkään kannalta.

Mutta jos sitten ajatellaan, mitä tarkkaan ottaen voitiin tietää, niin minä olen vähän ihmetellyt ed. Kalliksen käytöstä. Tehän olitte hallintoneuvostossa. Sinne tuli kesäkuussa ymmärtääkseni jokin lista siitä, että osallistutaan Saksan umts-huutokauppohin. Se oli siis pöydällä oleva asia. Ymmärrän, että hallintoneuvostolle ei kerrottu, mikä on limiitti, mikä huudetaan, mutta kysyikö sitä edes kukaan, oltiinko siitä kiinnostuneita? (Puhemies koputtaa) Tässä on nimittäin huutokauppamenettely, josta nyt jälkeen olen ymmärtänyt, että Sonera oli mukana konsortiossa, jossa oli myöskin hyvin luottamuksellinen suhde muitten kanssahuutajien kesken. Oli siis huutajaporukka, ja ilmeisesti sitä limiittiä pidettiin tavallaan kaksinkertaisena liikesalaisuutena, (Puhemies koputtaa) ei pelkästään Soneran, vaan myöskin näitten kanssahuutajien kanssa tehdyn sopimuksen perusteella varsin salaisena seikkana, (Puhemies koputtaa) ja ylipäätään harvempi huutokauppaan osallistuja huutaa etukäteen maailmalle, mitä hän aikoo maksaa.

Erkki  Pulliainen  /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Herra pääministeri on varsin monta kertaa puheenvuoroissaan viitannut tähän verosaamiseen omalla tavallaan. Kuitenkin hän on nimenomaan jättänyt tämän 1,2 miljardia euroa ilmoittamatta verosaamisena, joka on siellä taseissa. Teidän puheenvuoroissanne ei tästä puhuta yhtään mitään. Se on kokonaan out. Juuri niin kuin ed. Soininvaara totesi, tämä on eräänlainen ongelma siellä taseessa, kun te puhutte osingonmaksukyvystä jnp.

Sitten, herra pääministeri, te sanoitte hyvin mielenkiintoisen asian: " - - maksaa jatkossa osinkoa valtio-omistajalle". Siis te vedätte sen nollavaltuuden pois ikävällä tavalla, niin että se on niin kuin häipynyt. Tämä keskustelu meni siltä osin absoluuttisesti pieleen.

Antti Kalliomäki /sd(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Muistan silloin, kun Sonera meni mukaan näihin umts-huutokauppoihin, lähti siis siihen kilpailuun mukaan, seuranneeni sitä asiaa sivusta ja sillä tavalla mielenkiinnolla, että pidin sitä rohkeana, mutta en vääränä strategiana. Nyt tunnen hiukan katumusta, etten osaltani perehtynyt silloin asiaan sen paremmin. Ei se varmaan olisi vaikuttanut itse lopputulokseen, mutta on kuitenkin syytä tuntea johonkin mittaan syyllisyyttä. Mutta tässä vaiheessahan ei nyt ole kysymys enää siitä, vaan siitä, että eri tahoilla pyritään ottamaan kaikki oppi irti tästä asiasta, jotta jatkossa ei syntyisi vastaavia virheliikkeitä ja virheinvestointeja sekä yrityksessä että sen omistajatahoilla, ja siihen on nyt sitten mahdollisuus myöskin eduskunnan käsittelyssä, että asiat tehdään ripeästi ja sillä tavalla, että perehdytään loppuun saakka, mutta ei vitkutella niin, että aiheutettaisiin Soneralle enää suurempia vaikeuksia.

Juha  Korkeaoja  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä käydyssä keskustelussa on useaan otteeseen todettu, että tiedossa oli, että Sonera on menossa näihin huutokauppoihin. Näin oli ilman muuta. Jokainen meistä tiesi, että näin oltiin menettelemässä.

Oleellinen kysymys liittyy juuri siihen, mitä ministeri Niinistö totesi limiitistä, kysymys siitä, millä tavalla riski suhteutetaan yrityksen liikevaihtoon, yrityksen kantokykyyn. Tämä on minusta oleellinen osa myöskin omistajaohjauspolitiikkaa. Omistajan pitää määrittää yhtiölleen ne rajat, mihin riskinotossa voidaan mennä. Se on minusta tärkeää omistajaohjausta. Nyt näyttää siltä saatujen tietojen mukaan, että tällaista perusteellista pahimman vaihtoehdon skenaariota ei edes ole tehty, tai onko tehty, minä en sitä tiedä, mutta yleensä näin suurissa riskinotoissa sellainen tehdään (Puhemies koputtaa). Tällainen lähestymistapa olisi minusta välttämätöntä ollut tässäkin tapauksessa.

Kalervo Kummola /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Riski oli tietysti suuri, mutta sitäkin voidaan verrata eri lukuihin. Jos sitä verrataan silloiseen liikevaihtoon, se oli todella iso riski, mutta jos sitä verrataan silloiseen Soneran pörssiarvoon, niin riski oli huomattavasti pienempi.

Ed. Elolle toteaisin, että en minä kyllä maininnut mitään yleisistä maailmalla vallinneista tavoista puheessani. Ehkä olette kuunnellut jotain muuta puhetta siinä yhteydessä.

Mutta olisin vielä, rouva puhemies, todennut, että pääministeri on kaksi kertaa kysynyt ed. Jäätteenmäeltä, haluatteko erityistilintarkastuksen Soneraan. Tämä ei ole siihen vastannut, ja uskon, että tämä vaikuttaa tietysti myöskin tähän eduskuntakäsittelyyn. Mikäli Sonerassa tulee erityistilintarkastus, niin silloin on turha esimerkiksi lähteä valiokuntakäsittelyyn ennen tarkastusta. Niin kuin pääministeri kysyi, se olisi varmaan hyvä tietää, ennen kuin valiokuntakäsittely alkaa, miten tästä mennään eteenpäin.

Mauri  Pekkarinen  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Oikeastaan kommentoisin ed. Kummolalle. Olen aivan varma, että talousvaliokunta tämän asian käsittelyssä arvioi sen, mitä ministeri Koskinen on julkisuudessa esittänyt. Se tulee siinä yhteydessä pohdittua viimeistään, kun valiokunta käsittelee sitä puheenvuoroa, minkä ministeri Koskinen julkisuudessa on pitänyt.

Mitä tulee, arvoisa puhemies, vielä ministeri Niinistön aiemmin esittämään puheenvuoroon, minä vielä kertaalleen sanon, että henkilökohtaisesti olen sitä mieltä ja uskon että me aika monet jaamme sen käsityksen, että Sonera oli pitkälle menestystarina, ja se on edelleenkin mielestäni sitä, kaikkien näiden menetysten jälkeenkin se minun mielestäni on ehdottomasti sitä. Mutta tämän tunnustaminen ei millään tavalla poista sitä tosiseikkaa, että niin suuren menetyksen kokeminen, mikä nyt sitten tapahtui, on menetys, jonka anatomia, jonka tausta, jonka syntyhistoria ja johon liittyvät vastuut on pakko selvittää, jotta Sonera jatkossa pääsee uudelleen luotettavalle ja uskottavalle uralle (Puhemies koputtaa) uutta menestystä hakemaan.

Ministeri Niinistö vielä: Olihan se iso, se mitä monet muutkin yritykset tappioita kärsivät jne. (Puhemies koputtaa) Muistutan kuitenkin, että esimerkiksi Deutsche Telekomin investointi oli 20 prosenttia sen yrityksen liikevaihdosta, Soneran kohdalla 250 prosenttia yrityksen liikevaihdosta.

Valtiovarainministeri  Sauli  Niinistö

Arvoisa puhemies! Niin, tuloihin nähden ehkä, mutta varallisuuteen nähden tilanne olikin toinen. Soneralla oli huomattava määrä varallisuutta voitettuaan tässä samassa riskipelissä. Siis kyllähän lopputulos tässä on Soneran, niin kuin kutsutte, edelleenkin menestystarina siinä mielessä, että sen arvo valtio-omistajan käsissä on edelleenkin suurempi kuin silloin, kun Soneran alkujuuria perustettiin 90-luvun lopulla. Edelleenkin se on suurempi. Mutta ilmeisesti it-pelissä kävi vähän niin, että vuoroin voitettiin ja vuoroin hävittiin. Sonera voitti pari suurta riskisijoitusta, Turkissa, Yhdysvalloissa, mutta tämän se hävisi. Varmasti myöskin siihen yleiseen mentaliteettiin siinä umts-vaiheessa, jota on moneen kertaan kuvattu, että sinne vain, vaikutti myöskin aikaisempi kokemus siitä, että Sonera on menestynyt näissä riskinotoissaan huikean hyvin: kahdessa riskinotossa voittanut noin kolminkertaisen määrän siihen nähden, mitä nyt oli hävittävissä.

Esko-Juhani  Tennilä  /vas(vastauspuheenvuoro):

Rouva puhemies! Laki valtion osakkeiden hallinnasta valtionyhtiöissä määrää, että valtiolle tärkeät asiat viedään hallitukseen eli siis valtioneuvostoon. Heinosella ei ollut valinnanvaraa. Oli niin iso investointi, että se piti viedä valtioneuvoston käsittelyyn. Heinonen oli kuitenkin sivullinen kuin tönkkösuolattu silakka tynnyrissä, ei tehnyt mitään, jätti koko homman sikseen. Ei ole mahdollista todeta nyt, että ei tässä virhettä ole tullut. Virhe tuli ja valtava virhe tuli ja se tuli silloiselle kokoomuslaiselle liikenneministerille. Jos täällä yritetään sellaista ratkaisua, että jälkikäteen pitäisi siunata Heinosen toimet, ei tule onnistumaan, herra pääministeri ja muut ministerit.

Ed. Zyskowiczille totean, että eduskunta ei ole ollut yksimielinen Soneran yksityistämisestä ja maailmalle lähdön strategiasta. Täällä äänestettiin kesällä 2000. Meitä oli 20 kansanedustajaa, jotka halusimme pitää Soneran suomalaisena valtionyhtiönä ja Suomessa ja lähialueilla. Muistakaapa tämäkin.

Anneli Jäätteenmäki /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Kun täällä on nyt puhuttu tästä, tehtiinkö Sonerassa riittävä riskianalyysi, niin siihen itse asiassa hallituksen tiedonannossa vastataan, että Soneran rahoitusstrategiana oli rahoittaa umts-lisenssit myymällä hallussaan olevia 2G-osakkuuksia. Kysynkin, oliko tämä todella ainoa keino rahoittaa ja oliko tämä se riskianalyysi, mikä oli tehty, koska tämä ei todellakaan ole riittävä.

Toiseksi haluaisin todeta, kun hallituksen puolelta annetaan ymmärtää, että kaikki osallistuivat näihin huutokauppoihin: Täällä jo ed. Elo toi esille, että täytyy verrata yrityksen kokoa. Aivan oikein. Hallituksen tiedonannossa myös todetaan, että esimerkiksi Depitel vetäytyi 11.8.2000 näistä huutokaupoista, koska hinta nousi liian korkeaksi. Eli tämäkin osoittaa, että olisi Sonerallakin ollut se mahdollisuus, mutta sitä ei käytetty. (Puhemies koputtaa) Eli ei kannata antaa sellaista tietoa, että kaikki olisivat menneet sinne mukaan, koska niin ei ollut. Osa meni, osa ei mennyt ja osa vetäytyi.

Liikenne- ja viestintäministeri Kimmo Sasi

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin on syytä todeta, että kaikki merkittävät toimijat olivat huutokaupoissa osallisina. On selvää, että silloin syntyy huutokauppatilanne, kun halukkaita on enemmän kuin tarjottavia taajuuksia. Tietysti jokainen siinä matkan varrella prosessissa putoaa pois. Tänä päivänä olisimme tietysti toivoneet, että se olisi ollut Sonera, joka olisi pudonnut pois, mutta näin ei ollut.

Mitä tulee yhtiön strategiaan, se oli aivan selkeä: siirtyä pois toisen sukupolven matkapuhelinviestinnästä kolmannen sukupolven matkapuhelinviestintään ja olla yhtiö numero yksi koko maailmassa uusimmassa teknologiassa. Se oli yhtiön strategia. Tavoitteena oli juuri myös myydä toisen sukupolven lisenssejä Yhdysvalloissa ja Turkissa. Niitten arvot silloin aikoinaan riittivät aivan hyvin tähän Saksan-investointiin. Tietysti yhtiö luotti siihen. Ongelmana oli se, että näitten osakkeitten arvo hyvin nopeasti putosi syksyn aikana.

Myöskin on syytä todeta, että silloin yhtiössä verrattiin yhtiön markkina-arvoa näitten lisenssien arvoon. Saksan lisenssien arvo oli vain 11 prosenttia silloin yhtiön markkina-arvosta, Deutsche Telekomissa se oli 9, France Télécomissa 8, ja useammassa yhtiössä tuo arvo-osuus oli enemmän kuin Soneran osalta.

Sitten on myöskin syytä muistaa se, että näitä huutokauppoja käytiin Saksan lisäksi Italiassa. Puhuttiin mahdollisesti myös Ranskasta, Espanjasta, Portugalista, Sveitsistä, ja tietysti täytyy sanoa, että niitä oli noin 10 kappaletta kaiken kaikkiaan, että emme puhu vain yhdestä huutokaupasta, vaan useammasta (Puhemies koputtaa) ja niihin kantaa ottamisesta.

Jukka  Gustafsson  /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Kaikki ne puheenvuorot, joissa perätään pääomistajan vastuuta, ovat minusta oikeilla lähteillä. Minulla ei ole mitään syytä eronneen ministeri Heinosen päätä enää vaatia vadille. Hän teki oikean ratkaisun itse. Mutta muistan lukuisat kerrat, kun ministeri Heinonen totesi täällä meille eduskunnassa, että hänellä ei ole mitään intressiä, halua, olla mukana vaikuttamassa Soneran toimintaan, vaan se on hallituksen asia. Minusta tämä on nyt niin kuin ydinkysymys. Täällä on tullut monta kertaa esille, (Välihuutoja) miten ministeri Mönkäre on toiminut omien yhtiöittensä kohdalta. Mutta tämä oli kokoomuksen taholta myöskin, minusta sen voi reilusti sanoa ääneen, ideologinen näkemys minun mielestäni ministeri Heinoselta: annetaan markkinavoimien toimia, annetaan hallitukselle vastuu ja korkeintaan yhtiökokouksessa ollaan kiinnostuneita asiassa. Minusta tämä on tämän asian poliittinen (Puhemies koputtaa) kysymys ja poliittinen vastuu. Heinonen kantoi vastuunsa kuin mies, että siltä osin asia on ohi. Mutta se, että Sasi kikkailee täällä hirvittävällä määrällä juridisia näkökulmia, että on Suomen ja Yhdysvaltain (Puhemies koputtaa) kauppasopimus tai sopimus ...

...ja että sen takia ei voida tehdä mitään, niin tämä on minusta aivan tarpeetonta.

Kari Uotila /vas (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Täällä on hyvin monella suulla todettu, että on tapahtunut vakava virhe — ed. Zyskowicz totesi sen, että monumentaalinen virhe. Kyllä tietysti kansalaisten oikeustaju lähtee siitä, että jos on tapahtunut virhe, reilua on sitten jollain tavalla todeta, missä on virhe tapahtunut, missä järjestyksessä ja kuka kantaa vastuun. Tämä debatti on nyt paljastanut sen aika selkeästi. Kuten ministeri Mönkäre totesi, tämä pääomistajan hyväksymispäätös voidaan tehdä monella tavalla. Tässä tapauksessa se on tehty niin, että silloinen ministeri on itse todennut, että hän käyttää sitä valtion pääomistajan hyväksymispäätösvaltaa. Silloin minusta asia on selvä, että virhe on kyllä silloisella ministerillä aika selkeästi.

Minusta Soneran tulevaisuus, sen tilanteen rauhoittaminen ja kaikki, mitä siihen liittyy tulevaisuudessa, etenisi paljon helpommin, kun avoimesti selvitettäisiin tämä homma, todettaisiin, miten asia kulki, kuka kantaa vastuun, vaikkakaan ei pysty sillä tavalla konkreettisesti kantamaan, kun ei ole enää istuva ministeri, mutta muutoin, että se todettaisiin ja sitten (Puhemies koputtaa) jatkettaisiin Soneraa eteenpäin.

Pekka  Kuosmanen  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Soneran riskienhallinta-analyysit ja rahoituslaskelmat todella pettivät pahasti siinä mielessä, että jos Soneran liikevaihto oli sillä hetkellä 9 miljardia ja vuosituotto oli miljardi ja umts-luvan arvo oli 24 miljardia ja verkon rakentamisen arvo oli noin 25 miljardia, eli kysymys oli 25 miljardista markasta, niin jokainen meistä tietää, varsinkin me liikemiehet, että jos viisi—kuusinkertaisesti velkaa otetaan liikevaihdon verran siitä huolimatta, että taseessa on jotain ilmaa vielä lisää, niin tällaista kauppaa ei olisi missään nimessä pitänyt antaa tehdä ja omistajan olisi siihen ehdottomasti pitänyt puuttua.

Mutta nyt kysymys ministeri Sasille: Mikä tämän umts-verkon arvo nyt tällä hetkellä on? Koska siitä osa piti rakentaa 2003:een mennessä, niin voisiko Suomen hallitus neuvotella Saksan hallituksen kanssa siitä jatkoajasta, että olisi esimerkiksi 20 vuotta jatkoaikaa (Puhemies koputtaa). Sillä taajuusverkolla olisi tosi iso arvo 20 vuoden sisällä.

Markku Laukkanen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Ihmettelen, että tässä keskustelussa edelleenkin pyörii se käsitys, että eduskunta olisi hyväksynyt jonkin kansainvälisen strategian. Näin sanoi pääministeri: eduskunta hyväksyi Soneraa koskevan strategian, johon kuului kansainvälistyminen riskinotto mukaan lukien. Tätä samaa ovat täällä edustajat Zyskowicz ja Kummola monessa puheenvuorossa korostaneet. On hyvä nyt palauttaa kuitenkin fakta mieliin. Eduskunta käsitteli hallituksen esitystä eduskunnalle eduskunnan suostumuksen antamisesta Sonera Oyj:n osakkeista luopumiseen, joka ei pidä sisällään edes perusteluosassa minkäänlaista uskottavaa kansainvälistä strategiaa, ei ainakaan sillä tavoin, että siinä olisi otettu ja annettu mahdollisuus eduskunnan ottaa kantaa johonkin yksittäiseen päätökseen. Se olisi ihan mahdotonta, niin kuin edustaja Elo täällä aikaisemminkin osoitti. Eikä se kuulu edes eduskunnan rooliin. Minusta tämä on päivänselvä lähtökohta. Siksi on turhaa tätä eduskunnan hyväksymää strategiaa enää tässä keskustelussa ylläpitää ja pyörittää.

Puhemies! Täällä on avoimia kysymyksiä useita edelleenkin, mitä edustaja Jäätteenmäki on täällä monesti perännyt. Miksi hallitus poikkesi tässä tapauksessa omasta periaatepäätöksestään, jota se taas on noudattanut, kuten sanottu, (Puhemies koputtaa) Fortumin, Stora Enson, osin Kemirankin osalta? Miksi tässä poikettiin? Missä, ministeri Sasi, oli oikeuskansleri, jos mielestänne tämä periaatepäätös ei ollutkaan lainmukainen?

Lopuksi, rouva puhemies, sopii kysyä: Jos hallitus myöntää, että on tapahtunut virhe, miten hallitus (Puhemies koputtaa) aikoo sitten sen poliittisen vastuun tämän virheen osalta kantaa?

Liikenne- ja viestintäministeri Kimmo Sasi

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin täytyy todeta se, että kun hallituksen esitys nollavaltuudesta annettiin, niin siinä oli kuvattu kuitenkin yhtiön strategia ja todettu, että kyseessä on korkean riskin yhtiö, ja juuri sillä pyrittiin siihen, että löydetään kumppani, joka korkealla hinnalla ostaa, ja tietysti se oli koko kantava ajatus siinä, että pyritään nollavaltuuteen. Tietysti sikäli, mitä tulee sitten käsittelyyn, niin jos olisi strategiaan haluttu puuttua, niin ei välttämättä hylkäysesityksellä, vaan erityisesti sitten ponnella, jossa olisi selitetty, että ei yhdytä niihin perusteisiin, jotka hallituksen valtuuspyynnössä oli esitetty.

Mitä tulee sitten kysymykseen siitä, miten tämä käsittely on, niin täytyy sanoa, että valtion omistamat yhtiöt ovat hieman erilaisia. Meillä on yhtiöitä, jotka ovat noteerattuja Nasdaq-pörssissä, meillä on yhtiöitä, jotka ovat vain Helsingin pörssissä, yhtiöitä, jotka eivät ole pörssissä ollenkaan. Kuten sanottu, siellä periaatepäätöksen 2 kohdassa todetaan, että kuitenkin ensi sijassa lakia sovelletaan ja tässä tapauksessa, Soneran tapauksessa, myöskin Yhdysvaltain sääntöjä ja myöskin Yhdysvaltain pörssin sääntöjä. Kyllä lähtökohta tältä osin on se, että päätös tehdään nimenomaan yhtiön sisällä, ja kaikissa näissä roadshow’issa, joita oli käyty esittelemässä sijoittajille, (Puhemies koputtaa) lähtökohta oli se, että valtio ei puutu tähän päätöksentekoon.

Mutta oikeuskanslerihan selvittää sitten tämän menettelytavan, onko menetelty lainvastaisesti, periaatepäätöksen vastaisesti, ja oikeuskansleri antaa aikanaan tuomionsa tässä asiassa.

Klaus  Bremer  /r(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Olen ihan samaa mieltä kuin ed. Kuosmanen tässä, että kyllähän lähtökohdat umts-kaupalle olivat aivan järjettömät. Lähteä nyt pienen suomalaisen — pitää nähdä näitä suuruusluokkia — pienen suomalaisen yrityksen satsaamaan yhdelle laudalle 2,5—3-kertaisesti oma liikevaihtonsa, niin sehän on täysin järjetöntä. Mutta tällaistahan pankit ovat tehneet ennen Soneraa, lähtivät Amerikkaa valloittamaan, ja pelkäänpä, että liikenneministeriön Suomen Autokatsastus juuri on tekemässä suurin piirtein samaa lähtiessään Pietaria ja Baltian maita ja Puolaa valloittamaan. Nyt pitäisi myöskin puhua siitä omistajan intressien valvonnasta, ja kyllä me päädymme siinä liikenneministeriöön ihan selvästi, jolla muutenkin kaikki asiat tuntuvat olevan sekaisin Merenkulkulaitoksesta ja Ilmailulaitoksesta ja Finnairin tilanteesta ja monesta muusta, digi-tv-fiaskosta, puhumattakaan. Taitaa olla täysin sekaisin siellä, ja omistajanvalvontaa hoitaa liikenneministeriö tällaisessa asiassa. Johan tässä on ministeri maksanut omalla paikallaan tämän mokansa, turha tässä enää on pyörittää näitä asioita; mennään eteenpäin.

Kyösti Karjula /kesk(vastauspuheenvuoro):

Rouva puhemies! Minä odotin tältä hallituksen tiedonannolta etenemistä, selvää kannanottoa omistajapolitiikkaan ja pörssiyhtiöiden hallinnointiin. Minä olen erittäin pettynyt. Minä sain Sonera—Telia-fuusiokeskustelussa pääministerin kommentin vastaani: Kuitenkin ed. Karjula puhui valtion omistajapolitiikan epäonnistumisesta millään tavalla kertomatta, mitä hän konkreettisesti tarkoittaa. Tarkoitin juuri tätä, että meillä toimitaan, miten sattuu, eri ministeriöissä. Minä odotin, että otetaan todellinen vastuu, ratkaistaan tämä omistajapolitiikka, ja jos näin olisi, olisin valmis tukemaan hallitusta tässä tiedonannossa.

Ulla Juurola /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri aloitti täällä puheenvuoronsa siten, että kansalaisomaisuudesta huolehtii valtioneuvosto. Kyllä minun on edelleenkin vaikea ymmärtää, että kaksi ministeriötä voivat toimia niin eri tavalla kuin kauppa- ja teollisuusministeriö tai viestintä- ja liikenneministeriö, tai ministerit voivat toimia niin eri tavalla. Tässä suhteessa täällä on todistettu, miten ministeri Mönkäre on toiminut. Voiko se, että joku yritys on it-alan yritys ja on noteerattu Nasdaqissa, todellakin tehdä niin suuren eron, että silloin suurimman omistajan valtaa ei enää voisi käyttää, ei jatkossakaan? Minusta tämä on tärkeä viesti jatkossa, että Soneran tyyppinen yritys voi toimia ilman omistajan valvontaa.

Ministeri Mönkäre, sanoitte, että valvontaa voi suorittaa yksittäisministeri tai se voidaan viedä talouspoliittiseen ministerivaliokuntaan. Ikävä, että me emme nyt mitenkään saa tietää, miten oikeasti (Puhemies koputtaa) ministeri Olli-Pekka Heinonen on sitten toiminut tässä tilanteessa.

Kirsi  Ojansuu  /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tiedonannossa kerrotaan valtionyhtiön toimintaperiaatteista ja sivulla 16 sanotaan, että uusille toimialoille laajentaminen ja muut strategiset kysymykset edellyttävät pääomistajan hyväksyntää. Jälkeenpäin todetaan, että pörssiyhtiöiden osalta yleisimmin tehdään näin talouspoliittisessa ministeriövaliokunnassa, ja sitten, että Sonera on tässä suhteessa ollut poikkeusyhtiö, koska sen omistajastrategia on ollut eduskunnan käsiteltävänä. Kysyn: Koska?

Toinen kysymys: Onko hallitus — ed. Laukkanen tätä jo sivusi — sitä mieltä, että eduskunta siunasi umts-kaupat hyväksyessään Soneran osakkeiden myynnin?

Ed. Zyskowiczille, niin kuin jo ed. Tennilä sanoi: Meitä oli 20, jotka vastustivat Soneran osakkeiden myyntiä ja nimenomaan varoittivat it-alan riskeistä ja peräänkuuluttivat vastuullista, poliittista ja tiiviimpää ohjausta valtionyhtiöille. Itse esimerkiksi odotan edelleenkin Mönkäreen selontekoa valtionyhtiöiden omistajapolitiikasta.

Hannu  Aho  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun näitä puheenvuoroja kuuntelee, varsin ristiriitaisin tuntein tulee, koska hallituspuolueidenkin ryhmäpuheenvuoroissa kyllä puhuttiin aivan toisin, mitä pääministeri tiedonannossaan antoi julki. Tässä hallitus haluaa mitä ilmeisimmin vyöryttää vastuun opposition niskoille, mutta minä sanoisin, että tässä tarvittaisiin selkeää vastuunkantoa. Kuten täällä on viitattu, kyllä tässä kisassa ovat jo aikaisemminkin 15.8. hypänneet pois muutamat, joilla varmasti oli myös rahaa mutta jotka ovat todenneet, että on liian kallis. Siinäkään vaiheessa ei mikään kello kilahtanut, että nyt on niin suurista rahasummista kyse, että enää rahkeet eivät kestä. Miksi näin, ja missä oli todellinen vastuunkanto näistä asioista?

Virpa Puisto /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Yhdyn niihin puheenvuoroihin, joissa on tuotu julki se, että tämä keskinäinen syyttely ei tule johtamaan mihinkään. Ei täällä kukaan tule nousemaan ylös, ei yksikään ministeri eikä yksikään kansanedustaja sanomaan, että minä tiesin, minä olen syyllinen, minä kannan vastuun. Todellista vastuuta täällä ei kanna tästä kukaan, ja kokoomus tulee harjoittelemaan vastuunkantoa tulevaisuutta varten toivon mukaan tämän myötä.

Sen sijaan olen kiinnostunut siitä, mitä tapahtuu valtion omistajapolitiikalle. Milloin tuodaan selvitys siitä, mihin nämä keskitetään? Milloin otetaan pois liikenneministeriöstä asiat, joita katsotaan nörttilästä ja pelataan muiden rahoilla? Milloin otetaan pois viestintäministeriöltä esimerkiksi Finnairin omistusosuudet, jota nyt jaetaan osiin, jaetaan pian, myydään pian — heti, kun vakuudet vain kestävät — kaikki kannattavat osuudet ja liikennepuoli, kannattamaton, jätetään valtiolle? (Puhemies koputtaa) Kuka valvoo Sampoa jne? Mitä tapahtuu jatkossa? Se on paljon mielenkiintoisempaa. Tämä poliittinen keskustelu ei johda mihinkään. Syyllisiä ei tule, ei Nikulan kautta eikä tässä salissa.

Liikenne- ja viestintäministeri Kimmo Sasi

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin mitä tulee siihen, oliko hyväksyttyä omistajastrategiaa vai ei, tältä osin hallituksen puheenjohtaja Markku Talonen on lausunnossaan todennut, jonka hän onneksi sitten vihdoin antoi, että hän tulkitsi siten, että eduskunta oli näyttänyt selkeästi vihreätä valoa strategialle ja sen perusteella tuo päätös voitiin Soneran hallituksessa tehdä, ja eduskuntahan on maassa korkein valtiovaltaa käyttävä elin. (Välihuutoja) Tietysti valtioneuvosto oli samalla tavalla käsitellyt saman esityksen koko kokoonpanossaan kuin eduskuntakin täällä. Viittaan nyt vain siihen, mitä Soneran hallituksen puheenjohtaja tältä osin oli sanonut.

Täytyy sanoa, että mitä tulee valtionyhtiöihin, ne ovat kaikki hieman erilaisia. Täytyy sanoa, että joku periaatepäätöksen yksi yksittäinen kohta ei välttämättä sellaisenaan täysin sovellu kaikkiin yhtiöihin samalla tavalla. Tältä osin lähtökohta on liikenne- ja viestintäministeriössä ollut se, että kun strategia on hyväksytty, se riittää ja erillistä talouspoliittisen ministerivaliokunnan käsittelyä ei tarvita.

Mitä muuten tulee Stora Ensoon, käsitykseni mukaan Consolidated-kauppaa ei ole käsitelty talouspoliittisessa ministerivaliokunnassa. Mutta voitte tarkastaa sen ministeri Mönkäreeltä. Haluan vain korostaa: yhtiöitä kohdellaan hieman eri tavalla riippuen ministeristä ja ministeriöstä. Mutta sanon, että kyllä nykyinen ministeri ainakin Soneran johdon kanssa keskustelee ihan riittävän usein, että valvonta pelaa.

Valtiovarainministeri  Sauli Niinistö

Arvoisa puhemies! Täällä kovasti nyt puhutaan näistä hyväksymisistä. Minä joudun toistamaan sen, mitä olen aikaisemmin sanonut, että vanha suomalainen viisaus sanoo, että vaikeneminen on myöntymisen merkki. Jos Soneran hallituksessa on ylipäätään ajateltu, että tässä tarvitaan valtion jonkin asteinen hyväksyntä, se seikka, että asiasta on keskusteltu, siellä on ollut paikalla valtion edustaja, joka on vaiennut, on kyllä oikeuttanut Soneran hallituksen käsittämään, että vaikeneminen on myöntymisen merkki. Se on yhtä lailla vakaa sanonta kuin sitten nimenomainen myöntyminenkin.

Mutta mennään valtionomistajuuteen yleensä. Tässä törmää nyt sellaiseen sanapariin kuin "poliittinen reaaliteetti", valitettavasti, niin kuin savamaksuissakin, joissa jostakin syystä haluttiin suosia niitä eläkeläisiä, joiden eläketulo on kaikkein korkein. Silloinkin sanottiin: ainoa perustelu on ollut poliittinen reaaliteetti. Kyllä ollaan siinä tilanteessa, tämä on nyt henkilökohtainen arvioni, ei hallituksen arvio, mutta tällä kokemuksella sanoisin, että eivät asiat järjesty muuten kuin hallitusneuvotteluissa, joissa ei ole kauppa- ja teollisuusministeriä, valtiovarainministeriä vielä. (Puhemies koputtaa) Silloin se on järjestettävä. Omasta puolestani toistan sen lausuman, jonka olen jo pari vuotta sitten sanonut, että minusta on yksi lysti tai toisarvoinen kysymys, missä tällainen yksikkö on, pääasia, että sellainen olisi. (Puhemies koputtaa) Tämän olen valtiovarainministeriön puolesta lausunut, mutta ei siihenkään koukkuun ole tartuttu.

Mauri Salo /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Valtio omistaa, mutta valtio ei ohjaa. Valtio luottaa valitsemaansa hallitukseen. Niin on käynyt Sonerassa, ja niin se on luottanut myös hallituksen puheenjohtajaan, ja niin se tuntuu vieläkin luottavan, että mitä puheenjohtaja pyynnöstä todistaa, sitä käytetään täällä totuutena. Tosiasia lienee kuitenkin se, että Soneran hallitus ja maan hallitus, talouspoliittinen ministerivaliokunta, ovat käyneet enemmän keskusteluja kuin täällä on annettu ymmärtää. Ei voi olla niin, että tässä kohdin Soneran tapauksessa ainoastaan olisi Sonera saanut toimia täysin yksin. Kyllä tämä riskinotto, joka tässä nyt on tapahtunut ja jota tänä päivänä täällä siunaillaan, on ollut kuitenkin sitä luokkaa, että ei kauppiaallinen varovaisuus, ei hyvä hallinto, ei mikään anna siunausta tälle menettelylle.

Markku  Markkula  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Oppi oikeastaan koko EU:lle on varmasti sen, että umts-huutokauppoja ei olisi todella pitänyt ollenkaan tehdä. Tämä oli virhe eurooppalaiselle kilpailukyvylle, virhe teknologiakehitykselle, virhe kansalaisille. Myös Sonera olisi voinut olla oppiva organisaatio jo tuolloin vuonna 2000 ja analysoida syvällisemmin, miten huonosti USA:n gsm-huutokaupoissa silloin kuusi vuotta aikaisemmin kävi. Se todelle tuhosi USA:n gsm-operaattorimarkkinat ja muuta. Tästä olisi nyt täällä hyvä käydä syvällisempää keskustelua, mitä todella on tapahtunut, mihin valtioiden kannattaa osallistua, miten valtioiden pitää ohjata myös tervettä teleoperaattoripolitiikkaa, tervettä sisältötuotantoa. Tältä osin tässä on vielä paljon opiksi otettavaa, mutta nyt olisi ennen kaikkea syytä antaa soneralaisille rauha tehdä työtään. Siinä mielessä toivon, (Puhemies koputtaa) että ed. Anneli Jäätteenmäki todella vastaa siihen, haluaako keskusta erityistilintarkastusta vai ei. Näin te annoitte ryhmäpuheenvuorossanne ymmärtää.

Anneli Jäätteenmäki /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ensiksi kehuisin ministeri Niinistöä, että hän oli varmasti aivan oikeassa, kun sanoi, että keskittämisestä ei tule mitään, jos asianomaiset ministeriöt siitä keskenään sopivat.

Mutta olisin ministeri Niinistöltä myös kysynyt, kun pääministeri Lipponen täällä vähätteli, että 1,2 miljardin euron verosaatavat eivät ole mikään suuri summa tai että nämä veronmaksajien riskillä hukatut 4,3 miljardia euroa, joka siis on suurempi kuin sotakorvaukset aikanaan, on pieni summa: Ovatko nämä valtiovarainministerin mielestä pieniä summia, vai olisiko niin, että valtionyhtiöpolitiikkaa pitäisi tulevaisuudessa hoitaa paremmin?

Vastauksena ed. Markkulalle sanon, että kannattaa lukea minun puheeni uudelleen. Siinä on tarkalleen sanottu, mitä on sanottu.

Valtiovarainministeri  Sauli  Niinistö

Arvoisa puhemies! Minä olen teidän kanssanne ihan samaa mieltä, että nuo ovat suuria summia, mutta ne ovat pienempiä summia kuin ensinnäkin se summa, jonka valtio on saanut Sonerasta myyntien kautta, samanlaisten riskien kautta, jotka nyt aiheuttivat tämän tappion, saman tyyppisten riskien kautta. Siellähän voitettiin kaksi kertaa ja hävittiin kerran. Ne ovat myöskin pienempiä summia kuin Soneralla sillä hetkellä vuonna 2002 oli voittoja ikään kuin taskussaan eli 10 miljardia euroa suurin piirtein. Ne ovat suuria, mutta ne ovat pienempiä kuin voitot.

Tuohon 1,2 miljardiin — oikeastaan ed. Soininvaara tämän keskustelun täällä aloitti — totean, että jotta sellainen veroetu toteutuu, se vaatii todellakin 4 miljardin voiton, joka puolestaan tarkoittaa kyllä sitä, että valtion omistus väistämättä sitten noin 2 miljardilla kasvaa Sonerassa. Toivokaamme, että tuo verovähennysoikeus toimii, koska ilmeisesti lopputulos on kuitenkin valtiolle edullisempi kuin sellainen tilanne, ettei tuottaisi yhtään mitään.

Mikko Kuoppa /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä on käyty vastuusta keskustelua, ja kyllä ministeri Olli-Pekka Heinonen on siinä vastuussa. Kun häneltä tivattiin sitä, miten hän valvoo liikenneministeriön alle kuuluvaa Soneraa, hän täällä sanoi, että hän ei siihen puutu ja osakeyhtiölain mukaan vain yhtiökokouksissa pääomistaja ottaa kantaa. Hän käsi lipassa katsoi, kun nämä miljardikaupat tehtiin. Kyllä siellä on päävastuu, siitä ei pääse mihinkään.

Lisäksi haluan todeta vielä lyhyen lainauksen hallituksen esityksestä ja päätöksestä silloin, kun eduskunta tätä käsitteli: " - - että eduskunta päättäisi antaa suostumuksensa sille, että valtio voi luopua omistamistaan Sonera Oyj:n osakkeista." Täällä ei missään tapauksessa kyllä annettu umts-lupaan minkäänlaisia valtuuksia, sen ostamiseen, eikä tässä hallituksen esityksessä yhdessäkään sanassa sitä sanota. Näin ollen sitä ei pyydetty, eikä siitä näin ollen, ed. Zyskowicz, eduskunta voi vastata. Kyllä siinä on ennen kaikkea entinen ministeri Olli-Pekka Heinonen, kokoomuslainen ministeri, joka jätti valvontavelvollisuutensa tekemättä.

Olavi Ala-Nissilä /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä on aivan oikein kuulutettu valtion omistajapolitiikan uudistuksia nopeasti ja myöskin riskianalyysia. Nyt on huomionarvoista se, että umts-investointi oli alalla, jolla ei vielä ollut teknologiaa. Se oli myöskin alalla, jolla vaaditaan laaja perusasiakaskunta. Se oli myöskin alueella, jolla Sonera ei ollut tunnettu eikä ollut asiakaskuntaa. Deutsche Telekomillahan oli asiakaskunta, sillä on 30 miljoonaa asiakasta. Vodafone-Mannesmanilla on 100 miljoonaa asiakasta.

Mielestäni tällaisissa investoinneissa, kun tehdään riskianalyyseja, pitäisi lähteä nimenomaan asiakkaiden tarpeiden näkökulmasta ja katsoa, millainen riski tässä investoinnissa on. Jos näin olisi menetelty, ei olisi varmaan tätä investointia toteutettu.

Matti  Saarinen  /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Opposition puheenvuoroista heijastuu kyllä ihan väistämättä jonkinlainen poliittinen vahingonilo. Eikö keskustalle riitä, että avoimesti on tunnustettu emämoka? Yleensä suomalaiseen kulttuuriin liittyy, että jos katuu, jos tunnustaa ja myöntää virheensä, saa jollain lailla ymmärtämystä, ja jopa tuomiot saattavat lieventyä, jos epäilty tunnustaa.

Sitten kysyn, olisiko toisenlaisella menettelytavalla päädytty toisenlaiseen ratkaisuun. Ottakaa tähän kantaa. Jos vaikka valtio-omistaja olisi seurannut huutokauppoja aktiivisesti, näinhän ei kukaan ole sanonutkaan, siellä olisi pitänyt olla huutokaupoissa mukana ja sanoa jokin limiitti, milloin jätetään sikseen. Siinä mielessä tämä päitten pölkylle vaatiminen on ihan hyödytöntä. Avoimesti ovat kaikki tahot myöntäneet virheensä, ja vain parempaan tulevaisuuteen tähtäävät puheenvuorot voivat viedä Soneran asioita eteenpäin.

Matti Vanhanen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Saarinen kysyi, eikö emämokan tunnustaminen riitä. Ei se sillä tavalla riitä, että ellei tämä keskustelu selvästi johda siihen, että omistajapolitiikka jäntevöityy, niin se ei riitä.

Tämä keskustelu on tavattoman selvästi osoittanut ne erot, millä tavalla eri ministeriöt toteuttavat sitä periaatepäätöstä. Liikenneministeriössä on ollut pyrkimyksenä puuttumattomuuden periaate, (Ed. Puisto: Ja aktiivinen myynti!) ja ilmeisesti tämä sekavuus, joka omistajaohjauksessa on ollut, on ruokkinut sitä maaperää, joka lisää todennäköisyyttä siihen, että tulee ja syntyy myös virheitä. Siksi tämän tiedonantokäsittelyn lopputuloksena pitäisi olla kyllä selkeät linjaukset siitä, millä tavalla valtio huolellisena omistajana yhtiöihinsä suhtautuu ja miten tämä johtaa tältä osin käytännön muuttumiseen.

Tässä suhteessa pääministerin puhe oli myönteinen. Hän selkeästi haluaa ottaa tässä muutaman askelen taaksepäin todetessaan, että "valtion omistajapolitiikan ja valtionyhtiöiden hallitusten puheenjohtajien yhteydenpitoa on parannettava erityisesti omistusjärjestelyjä ja strategisesti tärkeitä investointipäätöksiä koskevissa asioissa". Hän selkeästi välistä tunnustaa, (Puhemies koputtaa) että ohjausta ei ollut ja sitä pitää lisätä.

Valtiovarainministeri  Sauli Niinistö

Arvoisa puhemies! Luulen, että ed. Vanhanen on aivan oikeassa, jos tästä keskustelusta todella löytyisi selvä punainen lanka siihen, miten omistajaohjaus järjestetään. Ehkä tässä tilanteessa eduskunnalla on paremmat edellytykset, kun täällä ei ole yhtään kauppa- ja teollisuusministeriä tai valtiovarainministeriä, tutkailla asiaa objektiivisemmin. Mutta tällainen poliittinen realiteetti on, että seuraaviin hallitusneuvotteluihin väistämättä tämä kysymys tulee. Ne rintamalinjat ovat hyvin voimakkaat.

Ed. Saarinen, kun kaipasitte vähän näitä erilaisia näkemyksiä, minua kiusaa sellainen näkemys tässä, että jos me olisimme onnistuneet myymään, niin kuin esimerkiksi ed. Hellberg jossain yhteydessä toivoi, mahdollisimman paljon Soneran osakkeita, enemmän kuin nyt, niin kuin minäkin olisin halunnut myydä, ja niitä amerikkalaisia omistajia olisi ollut 30 prosentin asemasta sanokaamme 60 tai 90 prosenttia, valtion pienomistajaa, minä pahoin pelkään, että tässä olisi käynyt ihan samalla tavalla. (Ed. Elo: Valtio olisi hävinnyt vähemmän!) Umtsiin olisi menty, ja vain jälkipuheet (Puhemies koputtaa) olisivat jääneet puuttumaan. Harmi, ettei ennätetty myydä.

Kari  Rajamäki  /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Soneraa ja sen valtionomistuspolitiikkaahan käsiteltiin täällä viime syksynä suunnatun osakeannin yhteydessä. Jotenkin halutaan nyt totaalisesti unohtaa se, että eduskunta on ottanut selvät kannat tässä asiassa.

Ensinnäkin eduskunta totesi valtiovarainvaliokunnan toimesta, että valtiolla tulee olla aina toimiva yhteys ainakin enemmistöosakkaana omistamansa yhtiön hallitukseen. Vielä todettiin Soneraan viitaten, että jos valtio haluaa irtaantua omistamansa yhtiön toiminnasta ja vähän niin kuin vastuusta, niin kuin nyt liikenneministeriö Soneran tapauksessa, sen pitäisi valiokunnan mielestä tapahtua mieluummin omistusta vähentämällä eikä etääntymällä yhtiön päätöksenteosta.

Tältä osinhan eduskunta edellytti, että valtioneuvoston tulisi laatia seuraavien valtiopäivien aikana pörssinoteerattuja valtionyhtiöitä koskeva omistajapoliittinen hallinnointiohjelma. Siis eduskunta on todennut suunnatun osakeannin yhteydessä Soneraa käsitellessään, että asiat eivät ole kunnossa, huomauttanut siitä ja vaatinut hallinnointiohjelmaa. Tämä on nyt aika mielenkiintoista, että (Puhemies koputtaa) tätä ei ole selkeästi tuotu hallituksen taholta esille, mihin toimenpiteisiin on ryhdytty asian suhteen.

Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Edustajat Elo, Laukkanen ja Kuoppa ainakin ovat osin käsittäneet minut väärin, joten toistan sen näkemyksen, joka liittyy eduskunnan keskusteluun touko—kesäkuussa.

Ensinnäkin, mielestäni eduskunta ei päättänyt antaa lupaa nimenomaan tähän umts-investointiin, siis ei päättänyt.

Toiseksi, sen sijaan, mitä tapahtui, oli se, että julkisuudessa oli kerrottu, että Sonera on hakemassa mukaan Saksan umts-huutokauppaan. Julkisuudessa oli kerrottu oikein, minkälaisissa hinnoissa suunnilleen liikutaan. Eduskunta keskusteli siihen aikaan Sonerasta. Jos tämä umtsissa mukana oleminen Soneran puolelta niillä hinnoilla olisi ollut niin älytöntä ja järjetöntä silloisessa valossa, kuin miltä se nyt näyttää, niin väitteeni on, että eduskunnassa joku, edes yksi, kansanedustaja olisi sanonut, että siitä mukanaolosta tulee seuraamaan Soneralle huomattavia taloudellisia menetyksiä, sinne ei kannata mennä. Mutta kukaan, kukaan kansanedustaja, eivät myöskään vasemmistoliiton sissit, sanonut, että siitä tulee seuraamaan huomattava taloudellinen menetys Soneralle. (Ed. Huotari: Kyllä sanoi!) Tämä mielestäni osoittaa sen, että (Puhemies koputtaa) se utms-investointi ei siihen aikaan ollenkaan näyttänyt niin hölmöltä, kuin miltä (Puhemies koputtaa) se nyt jälkeenpäin näyttää. (Välihuutoja) — Olen lukenut ne pöytäkirjat.

Pertti Turtiainen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On hyvä, että täältä takarivistäkin jossain vaiheessa puheenvuoroja saa.

Ed. Zyskowiczille palauttaisin mieliin kevään 2000 keskustelun ja oman puheenvuoroni, jossa hylkäysesityksen hallituksen esitykseen nähden tein ja samassa kritisoin näitä umts-kauppoja aika vakavassakin mielessä, että ne sisältävät melkoisia riskejä — sieltä löytyy. (Ed. Zyskwicz: Kuluttajan kannalta!) — Kuluttajan kannalta, kuluttaja kannalta, kyllä.

Mutta kysymys ministeri Sasille liittyen Soneran tulevaisuuteen, joka on ihan liian vähän jäänyt tässä tiedonannon sisällössä käsittelemättä, liittyy mahdollisiin tuleviin riskeihin vielä: Onko tiedossa, mitä esimerkiksi SmartTrustin ja Zedin kautta voi olla tulossa, sillä tässä ei millään tapaa viitata siihen, onko vielä jotakin muuta tulossa? Onko tässä nyt kaikki, tässä 4 miljardissa, jatkoa ajatellen? Toinen kysymys on sitten Soneran sisäinen tarkastus. Aiheuttaako se mitään toimenpiteitä?

Liikenne- ja viestintäministeri Kimmo Sasi

Arvoisa puhemies! Soneran erityistarkastus on tehty erittäin huolellisesti, siihen on käytetty useita viikkoja aikaa. Materiaali, joka on käyty lävitse, on erittäin massiivinen. Sen lisäksi myöskin yhtiön ulkoiset tilintarkastajat eli Widerin tilintarkastaja ja myöskin Valtiontalouden tarkastusvirastosta oleva tilintarkastaja ovat käyneet tämän kaiken aineiston lävitse, tehneet siitä arvion ja todenneet, että aihetta toimenpiteisiin ei ole. Minulla ainakin on täysi syy luottaa siihen, että tarkastus on riittävän kattava ja siinä on kyetty selvittämään kaikki ne väitteet, mitä on esitetty.

Mitä tulee sitten tuleviin riskeihin, niin tältä osin riskit on pyritty minimoimaan. Nimenomaan ongelma on se, että suuria menoja on ollut eräissä yhtiöissä ja eräissä toiminnoissa, mutta ne kulut on kyetty minimoimaan, ja tältä osin merkittäviä riskejä ja mitään sellaisia merkittäviä sitoumuksia ei pitäisi olla, joista pitäisi aiheutua erityisiä tappioita. Tietysti nämä riskithän joudutaan erittäin tarkasti kartoittamaan ja esittämään siinä yhteydessä, kun Sonera—Telia-fuusio toteutetaan.

Myöskin haluaisin yhden seikan ottaa tässä vielä, arvoisa puhemies, esille, joka on se, että toivottavasti moni teistä kiinnitti huomiota Ruotsin pääministerin Göran Perssonin lausumaan, jossa hän totesi, että Ruotsissa omistajapolitiikka ilman muuta lähtee siitä, että hallitus ei puutu mihinkään yksittäisen yhtiön investointeihin. Ehkä tähän saamme sitten sopeutua myöskin siinä yhteydessä, kun meillä on yhtiö nimeltä Telia-Sonera.

Maria Kaisa  Aula  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Hallituksen tiedonanto oli siinä mielessä pettymys, että olisi ollut loogisempaa, jos hallitus olisi suoraselkäisesti tunnustanut, että virhe on tapahtunut, piste. Mutta sitten se yrittää tämmöisillä knoppailuilla liittyen eduskunnan päätöksentekoon tämän nollavaltuuden ympärillä tai sitten pörssitiedotteen ympärillä ikään kuin sumuverhoa luoda oman vastuunsa ympärille.

Minusta olisi nyt ollut paljon selkeämpää, rehellisempää, suoraselkäisempää todeta vain, että virhe on tapahtunut ja mennään eteenpäin ja kehitetään Soneraa mahdollisimman loogisesti. Kyllä se, jos eduskunta siinä hallituksen esityksen nollavaltuudessa antoi todellakin strategisen vihreän valon umts-kaupoille, on ollut todella epätietoisen omistajan päätös, koska kyseisessä dokumentissa ei ole mainittu sanallakaan edes ilmaisua kolmannen sukupolven matkaviestintä. Kyllä se on aika epätietoinen päätös ollut valtioneuvostonkin muiltakin jäseniltä kuin liikenne- ja viestintäministeriltä, koska tämmöisen dokumentaation perusteella on asiaan sitouduttu.

Oikeusministeri Johannes Koskinen

Arvoisa puhemies! Ed. Rajamäki ja jotkut muutkin ovat kaivanneet tässä hallitukselta selkeämpää linjausta, miten valtionyhtiöiden kanssa pitää menetellä. Tämä tiedonannon ensimmäinen jaksohan kertoo juuri siitä. Siitä tarkemmin luettuna löytyvät myös ne tavat, joilla myös pörssiyhtiöissä omistaja, oli sitten enemmistöomistaja tai merkittävä omistaja, voi aivan luvallisesti ja laillisesti vaikuttaa pitämällä yhteyttä toimivaan johtoon ja yhtiön hallitukseen.

Jos tarkemmin lukee, niin tämä merkitsee kyllä irtiottoa sellaisesta täydellisestä puuttumattomuuspolitiikasta, jota myös on jossakin yhteydessä noudatettu. Mutta tämä on tietysti arkaluontoinen kysymys: Pörssiyhtiössä pitää hallituksen myös kohdella omistajia tasapuolisesti ja antaa vastaavia vaikutusmahdollisuuksia, keskusteluyhteyksiä myös muille omistajille.

Klaus  Hellberg  /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun ministeri Niinistö mainitsi aikoinaan helmikuussa 2000 tekemäni esityksen siitä, että nimenomaan hallitukselle annettaisiin valtuus myydä mahdollisesti kaikki Soneran osakkeet, jos se näin parhaaksi katsoo, niin totean vain sen, että näin kun olisi tehty silloin (Eduskunnasta: jälkiviisautta!) — tämä ei ole jälkiviisautta, silloin etukäteen minä ja ne parikymmentä, jotka allekirjoittivat aloitteen, varoitimme, että tässä on suuria riskejä — nyt voitaisiin ostaa Deutsche Telekomit ja Espanjan Telefónicat ja Sonera vaikka takaisin näillä rahoilla, jollei niitä olisi käytetty, niin kuin olisi tietysti pitänyt käyttää silloin, velkojen lyhennykseen. Nyt ei ole näitä rahoja. Nyt ei voida tehdä mitään. 190 miljardia markkaa katosi taivaan tuuliin. Tässä ollaan, ja jälkiviisaat ovat vauhdissa.

Markku Rossi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun eduskuntaa on vakuutettu siitä, että valtioneuvosto ei ole tehnyt päätöksiä umts-huutokauppaan menemisestä ja siitä johtuvista ratkaisuista sekä myös lisäinvestoinneista, niin eduskunnalle on kyllä tehtävä selväksi myös, miten tämä hiljainen hyväksyntä käytännössä tapahtui. Hallituksessa on tasan tarkkaan kaksi ministeriä, joita ei voida sivuuttaa, eli pääministeri Lipponen ja valtiovarainministeri Niinistö. Nyt puolustustaistelua käy kaksitoista ministeriä, Niinistö ja Lipponen puuttuvat aitiosta. Heiltä on saatava eduskunnan käsittelyn aikana selkeä vastaus siihen, olivatko he henkilökohtaisesti antamassa taustalla hyväksyntää umts-päätöksille vai ei. Tähän tarvitsemme vastauksen ainakin valiokuntien käsittelyn aikana; mieluusti sen kuulisi kyllä täältä aitiosta. Valtiovarainministeri Niinistö vartioi hyvinkin pieniä summia. Jokainen ymmärtää, että häntä ei ole sivuutettu tässä asiassa.

Riitta  Korhonen  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Laki ei kiellä olemasta tyhmä eikä tekemästä tyhmyyksiä. Siitähän tässä on kyse. Mutta täytyy muistaa se maailma, missä näitä tyhmyyksiä tehtiin. Näissä asioissa keskusta syytti silloin keväällä hallitusta Soneran myyntihötkyilystä. Tästä antoivat lausuntoja sekä ed. Pekkarinen että ed. Kääriäinen, ja tällöin oltiin tekemässä kauppaa noin 90 euron hinnalla. Tätä taustaa vasten samaan aikaan lehdessä kommentoitiin, että Soneralla on riski kapeassa johtajuudessa. Meillä on vain Relander. Entäs jos joku ostaa Relanderin, miten meidän sitten käy? Tämä oli se maailma, missä niitä päätöksiä tehtiin.

Suomi on aina ollut joukkohysterian maa: Me menemme yhden missin taakse ja yhden iskelmän taakse ja milloin minkäkin asian taakse. Tässä me menimme Soneran taakse. Aivan samalla tavalla kuin aikoinaan pankkikriisissä Suomen Pankista joku tutkija sanoi jälkikäteen, että on helpompi olla yhdessä väärässä kuin yksin oikeassa. Tämä maa on sellainen maa, että täällä on vaikeaa olla yksin oikeassa. Kun pääministerin (Puhemies koputtaa) selvitys oli todella hyvä ja asiallinen, (Puhemies koputtaa) minä toivon, että me viemme sen asiallisesti läpi, että tämä Sonera—Telia-fuusio (Puhemies koputtaa) ei kärsi.

Kyse on erikoisasioista. Umts-asia on sellainen kirjainyhdistelmä, että moniko meistä tiesi, mistä silloin puhuttiin.

Katja Syvärinen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä on paljon vängätty siitä, onko Sonera-strategialla ollut eduskunnan siunaus vai ei. Tosiasiassahan ainoa asia, josta me täällä olemme päättäneet, on Soneran myyntivaltuus. Olennaista on mielestäni se, että on olemassa pelkästään myyntivaltuus. Valtio kuitenkin omistaa edelleen Sonerasta yli puolet, ja silloin pääomistajaa pitää kuunnella näissä strategioissa ja tämän kaltaisissa päätöksissä. Sitä ei kuitenkaan ole tehnyt yhtiön hallituksen puheenjohtaja eikä silloinen liikenne- ja viestintäministeri Heinonen.

Täällä ed. Pulliainen puhui juuri siihen tapaan kuin valtio ei enää omistaisi, ja pääministeri aivan oikein viittasi, että osinkotulot edelleen tulevat valtiolle. Jos valtio myy, niin siitähän valtioneuvosto tekee erikseen päätöksen aikanaan. Tässä täytyy nyt todella katsoa rehellisesti, että ei käy niin (Puhemies koputtaa) kuin entiselle telefoonimiehelle, että häntä pannaan toiseen korvaan ja toinen kärsää käyttää.

Antti  Rantakangas  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minusta liian vähälle arviolle on jäänyt Soneran virhepäätöksen taustalla ehkä oleva optiojärjestelmä. Soneran johto ja hallituksen puheenjohtajahan kuuluivat optiojärjestelmän piiriin, ja voi kysyä, oliko tämä omalta osaltaan kannustamassa liian suuriin riskinottoihin myöskin henkilökohtaisten taloudellisten toiveitten ja tavoitteitten suhteen. Optiojärjestelmähän on erittäin huono kannustinjärjestelmä siinä mielessä, että se ei palkitse tai kerro tulosta, vaan kertoo tietyn hetken pörssikurssin ja tällä tavalla vääristää yhtiöitten pitkäjänteistä kehittämistä. Mielestäni tässä yhteydessä pitäisi arvioida myöskin valtionyhtiöitten palkitsemisjärjestelmää sillä tavalla, että koko henkilöstö saatettaisiin tulospalkkauksen piiriin, mutta ei niin, että vain johdolle suunnatut optiot olisivat se keino, mikä on huono keino, niin kuin tulokset osoittavat. Tästä pitäisi tehdä linjapäätös myöskin samassa yhteydessä.

Toimi  Kankaanniemi  /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Soneran umts-luvat Saksassa ovat voimassa, vaikka ne on kirjattu nollaan kirjanpidossa. Esitänkin kysymyksen ministeri Sasille, kun annoitte hieman ymmärtää, että niillä on jotakin arvoa. Tänään hankkimani tiedon mukaan ne pysyvät voimassa Saksassa, mikäli neljännes verkosta on rakennettu ensi vuonna ja puolet vuonna 2005. Aiotteko nyt neuvotella esimerkiksi jatkoaikaa tälle Saksan liittohallituksen kanssa, joka myyjänä oli, että ne pysyisivät voimassa, vai käykö niin, että ne todella menettävät lopullisesti täysin arvonsa? Jos palaan siihen huutokauppatilanteeseen, niin silloinhan Soneran hallitus ja valtioneuvosto tavallaan hyväksyivät sen, että noin 50 miljardin markan vastuisiin mentiin, kun ei ollut kaveria verkon rakentamiseen, ja sitouduttiin myös näihin ehtoihin rakentaa se verkko huutokauppahinnan lisäksi.

Pirkko  Peltomo  /sd(vastauspuheenvuoro):

Rouva puhemies! Olisi tietysti ollut hyvä, jos meillä olisi ollut tässä yhteydessä myös oikeuskansleri Nikulan selvitys asiasta. Olisimme voineet keskustella kummastakin selvityksestä yhtä aikaa ennen Sonera-asian valiokuntaan lähettämistä. Mutta nyt sitä ei ole. Niille, jotka sanovat, että virheet on tunnustettava, totean, että, minun mielestäni salissa on jokainen puolue sanonut jo ääneen sen voimakkaasti, että Soneran hallituksen umts-kauppa oli virheinvestointi. Minusta tämä on selkeästi tunnustettu. Mutta sen sijaan minäkin perään edelleen hallituksen oman periaatepäätöksen toteuttamista. Sen mukaan olisi pitänyt liikenne- ja viestintäministeri Heinosen tuoda Soneran umts-hanke hallitukseen ja sitä kautta asia ottaa käsiteltäväksi.

Minua myös kiinnostaa se, että kun kokoomuksen ministerit täällä puhuvat hiljaisesta hyväksynnästä, niin jättivätkö kokoomuksen ministerit Heinosen silloin aivan yksin tämän asian kanssa vai oletteko te antaneet hiljaisen suostumuksen sille, että asiaa ei tuoda hallitukseen. Tähän haluaisin vastauksen, (Puhemies koputtaa) mutta tärkeintä minusta on se, että jatkossa valtion omistajapolitiikkaa tarkastellaan uudelleen ja omistajapolitiikka keskitetään yhteen yksikköön. Omistajaohjausta ja valvontaa on tehostettava.

Erkki  Pulliainen  /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä nyt loikkaan muutamia kymmeniä puheenvuoroja taaksepäin. Kun ministeri Sasi toistamiseen kiinnitti huomiota siihen, että tämän nollavaltuutuksen yhteydessä hyväksyttiin strategia, joka velvoittaa, niin entäpäs jos nollavaltuus olisi käytetty välittömästi, ihan sillä silmänräpäyksellä heti, kun päätös oli lainvoimainen, olisi välittömästi myyty ne osakkeet? Mitä sillä strategialla oli merkitystä? Niitten koplaaminen tällä tavalla ei ole nyt kovin mahtava henkinen suoritus.

Erityistilintarkastus, jos sellaista joku vaatii, pitää kohdentaa johonkin tiettyyn epäselvään asiaan. Yleisellä erityistilintarkastuksen vaatimuksella vaarannetaan Telia-fuusion kaltaiset instituutiot perusteellisesti, kun on kysymys kansainvälisestä pörssiyhtiöstä.

Edelleen kiinnitän huomiota siihen, että meille jätetyssä Soneran hallitusten päätösten luettelossa ei puhuta riskianalyysista missään yhteydessä yhtään mitään. Jos sellaisia oli, niin niitten jättäminen pois tuosta paperista oli suuri moka.

Liikenne- ja viestintäministeri Kimmo Sasi

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin on syytä todeta, että sen tiedotteen mukaan, jonka Sonera antoi erityisestä tarkastuksesta, yhtiössä oli tehty useita riskikartoituksia näitten huutokauppojen osalta. Niitä on todellakin monta, eivätkä ne liity pelkästään Saksan huutokauppaan.

Mitä tulee sitten kysymykseen siitä, mitä näille verkkoluville tapahtuu, niin tältä osin ne tiedot pitävät paikkansa, mitä ed. Kankaanniemellä oli. Tietysti meillä on intressi siinä suhteessa, koska nämä taajuudet ovat rajattu luonnonvara ja niillä on automaattisesti arvoa tulevaisuudessa. Kyse on vain siitä, millä tavalla niitä voidaan hyödyntää. Tietysti meidän intressissämmehän on se, kun nyt umts muutenkin lykkääntyy, että Euroopassa ja erityisesti Saksassa tehtäisiin päätöksiä, joilla voitaisiin lykätä näitten verkkojen rakentamispäätöksiä. Komissiohan on näyttänyt vaalean vihreätä valoa tältä osin, että he voisivat myöskin työskennellä tämän päämäärän hyväksi. Tulemme tekemään kovasti työtä, koska uskon, että näillä luvilla, taajuuksilla, on tulevaisuudessa merkittävääkin arvoa, mutta tällä hetkellä varovaisuusperiaatteen mukaisesti kirjanpidossa on katsottu, että on parasta arvostaa ne nollaan ja sillä tavalla arvostaa ne alas asti. (Puhemies koputtaa)

Haluaisin vielä lyhyesti todeta sen, että tässä keskustelussa ehkä on se ongelma, että käymme semanttista keskustelua siitä, onko eduskunta hyväksynyt vai ei. Me tiedämme: on ollut hallituksen valtuusesitys, mitä siinä on kerrottu, ja joku on tulkinnut sitä suostumukseksi, hyväksynnäksi, joku ei. Tiedämme tosiasiat, ja oikeastaan nyt haluaisin tietää, mikä on sellaista asiaa, mitä tässä asiassa vielä pitäisi selvittää, jotta voisimme liikenne- ja viestintäministeriössä tehdä työtä (Puhemies koputtaa) tässä suhteessa. Mitä selvityksiä eduskunta vielä haluaa?

Pekka  Nousiainen  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Pitäisi selvittää ja meille antaa vastaus, miksi tätä hallituksen periaatepäätöstä ei noudatettu tässä Sonera-tapauksessa. Sehän on jäänyt tässä täysin avoimeksi, ja siihen me odotamme vastausta. Minusta selväksi on tullut se, että nollavaltuutus ei merkinnyt suostumuksen antamista umts-kauppoihin.

Minusta on selvää myöskin, että tämä passiivisuus omistajapolitiikassa ei nauti eduskunnan luottamusta eikä suostumusta. Oliko se sitten hiljaisen hyväksynnän näkökulma vai oliko se tietämättömyydestä, osaamattomuudesta ja kyvyttömyydestä arvioida näitä asioita johtuva kysymys, tämä on vakava kysymys. Minusta silloin valtiolla pitää olla resursseja palkata osaajat arvioimaan näitä riskejä, jos ministeriössä itsessään ei näitä ole sisällä.

Esa Lahtela  /sd (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Ilmeisesti suomalaisilla on Napoleon-kompleksi, ollaan tekemässä Suur-Suomea monessa mielessä, aikanaan Uralille menossa ja välillä Amerikkaa valloittamaan talousmielessä ja tässä sitten Saksan ilmatilaa valloittamassa. Tässä tapahtui virhe, niin kuin on todettu, ja Olli-Pekka Heinosenhan pitäisi kantaa vastuu, jos lenkki petti, mutta Heinonen lähti läppäsemään. Nyt pitää vain miettiä, onko sitten nykyinen maan hallitus siitä vastuussa, koska ymmärsin sillä tavalla, jotta pääministerin olisi pitänyt käyttää otto-oikeutta, tai millä nimellä sitä voisi käyttää, ottaa se juttu valtioneuvostossa käsittelyyn. Sehän olisi tarkoittanut epäluottamuslausetta ministerille. Käytäntöä en tiedä, mutta minusta Olli-Pekka Heinonen kai tässä suurin pettävä lenkki koko valtion puolen vahtiorganisaatiossa oli.

Anne  Huotari  /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Vastuun pakoilu ei lisää poliittista uskottavuutta. Niin kauan kuin kansalaisten silmissä eduskunta näyttää pakoilevan vastuuta, jos täällä ei vaadita eikä löydetä sellaista henkilöä tai tahoa, joka kantaa vastuun tässä asiassa, se on ongelma poliittisen uskottavuuden kannalta.

Ministeri Niinistö kyseli hallintoneuvoston vastuuta ja tekemisiä aikaisemmin. Sanon vain sen, että vasemmistoliiton edustajana toiminut Erik Lindfors kyseli umts-kauppojen perään ja oli hyvin kriittinen hallintoneuvostossa, ja mikä oli kohtelu hänelle? Koko hallintoneuvostothan lopetettiin, kun ministeri Heinonen halusi lopettaa lopullisesti poliittisen valvonnan Sonerassa, ja hän onnistui siinä. Nyt sitten pitää miettiä, kuka sen vastuun kantaa. Ministeri Heinonen sitä ei ilmeisesti voi kantaa muutoin kuin kertomalla, että oli ehkä virhe, että asiaa ei otettu valtioneuvoston käsittelyyn. Luulisin, (Puhemies koputtaa) että se riittäisi tällä kertaa vastuun kantoon.

Jari Leppä /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Täällä on arvioitu sitä, että tämä keskustelu saattaisi vaikuttaa Soneran tuleviin ratkaisuihin ja vaikeuttaa yhtiön pärjäämistä tulevaisuuden markkinoilla. Täytyy sanoa, että Soneran nykyinen johto on oikeastaan ainoa, joka on kantanut kunnollisen vastuun tästä asiasta. Se on reilusti alaskirjannut megaluokan virhearvioinnin ja tuonut näin julkiseen keskusteluun omalta osaltaan vastuunkannon. Sen sijaan hallituksessa selitellään ja selitellään. Eikö tämä juuri vaikeuta ja hankaloita yhtiön toimintaa? Se osoittaa vain sitä sekavuutta, joka valtion omistajapolitiikassa on. Kun vielä ed. Kummola sanoi, että olisi ollut megaluokan katastrofi, jos poliitikot olisivat puuttuneet Soneran päätöksentekoon, eikö, ministeri Sasi, tämä ollut megaluokan katastrofi näinkin, kun ei puututtu? Pääministeri Lipponenkin on moneen otteeseen kansalaisomaisuuden hoidossa peräänkuuluttanut selkeätä tehtävien ja vastuun jakoa. Nyt on sen aika. Lyökää kortit pöytään: Mitä tehdään, (Puhemies koputtaa) mitä tästä otetaan opiksi?

Bjarne  Kallis  /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Vaikka ministeri Niinistö on poistunut salista, vastaan kysymykseen, jonka hän asetti minulle toista tuntia sitten. Ilmeisesti ministeri Niinistön käytössä on hallintoneuvoston pöytäkirjat, kun hän tiesi, milloin tiedottaminen hallintoneuvostolle on ollut esillä. Mutta siitä samasta pöytäkirjasta ilmenee, että allekirjoittanut oli poistunut kokouksesta kello 10 eli ennen kuin umtseista keskusteltiin. Toivon, että ministeri Sasi toimittaa viestin ministeri Niinistölle, että läsnä oli kyllä hänen erityisavustajansa Mickelsson, joka voi vastata Niinistön kysymykseen.

Ministeri Niinistö vastasi kyllä oikeastaan välillisesti siihen kysymykseen. Hänhän kysyi, miksi ei kysytty umts-lisenssien limiittiä. On päivänselvä asia, että ei hallintoneuvostolle mitään limiittejä ilmoiteta. Ei niitä ilmoiteta kenellekään muullekaan. Mennään huutokauppaan ja varmasti on olemassa limiitti, niin kuin Iltalehti oli todennut, että Sonerassa oli ilmoitettu, että on sisäisesti päätetty limiitistä, mutta eihän sitä julkisuuteen anneta.

Liikenne- ja viestintäministeri Kimmo Sasi

Arvoisa puhemies! Haluan vielä todeta kertaalleen sen, että hallitushan on tunnustanut sen, että kyseessä oleva investointi on ollut suuri virhe. Mutta täytyy sanoa, että se virhe on havaittu vasta jälkikäteen. Etukäteen kriitikoita ei ollut. Me arvioimme, kävimme lävitse kaikki Soneraa koskevat lehtiartikkelit, ja yhdessäkään niistä ei esitetty, että huutokauppoihin ei saa mennä.

Mitä tulee herra Lindforsiin, hän on tämän huutokaupan jälkeen alkanut arvostella hallitusta, mutta ei ennen huutokauppoja, mikä on tärkeätä huomata, koska jälkiviisaus on helppo viisauden laji.

Täällä sanottiin myöskin näin, että pitäisi noudattaa valtioneuvoston periaatepäätöstä. Olen pyrkinyt selittämään, että kohdassa 2 on, että ensi sijassa noudatetaan osakeyhtiölakia. Jokaisen poliitikon pitäisi tietää, että kun meistä tehdään haastattelu ja kun yksi lause irrotetaan asiayhteydestä, saadaan täysin väärä kuva. Nyt tässä pyritään antamaan periaatepäätöksestä täysin väärää kuvaa. Pitää nähdä se kokonaisuutena, suhteutettuna myöskin amerikkalaisiin ja suomalaisiin lain säännöksiin, ja lain säännökset menevät ensin, ja siitä syystä on katsottu Soneran tapauksessa ministeriössä, että ei tarvita valtioneuvoston talouspoliittisen ministerivaliokunnan käsittelyä. Haluan myöskin muistuttaa siitä, että sama on ollut tulkinta, mitä tulee Stora Enson tapaukseen. Sitäkään tapausta (Puhemies koputtaa) ei viety talouspoliittiseen ministerivaliokuntaan.

Mikko Elo /sd(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Ed. Zyskowicz on tuonut esille kokoomuslaisen ahaa-ilmiön, kun hän on todennut, että kyllä sittenkin kaiken jälkeen eduskunnan olisi pitänyt lukea Helsingin Sanomista, että tällainen umts-investointi on tehty tai ollaan tekemässä. Tämä viittaa myöskin siihen, mitä Markku Talonen on sanonut julkisuuteen.

Itse asiassa kysyisinkin, kun ministeri Sasi puheenvuorossaan sanoi, että toiset ovat sitä mieltä, että päätös tehtiin, toiset sitä mieltä, ettei päätöstä tehty, mitä mieltä ministeri Sasi on siitä. Onko eduskunnassa tehty sellainen päätös, joka oikeutti Markku Talosen tällaiseen yhteenvetoon, että eduskunta on antanut hänelle luvan?

Puhemies! Lisäksi ministeri Niinistö väitti, että se oli joku viihdekolumni, jota hän oli lukenut, kun hän kertoi aamukahvilla lukeneensa sanomalehdestä umts-kaupoista. Minä katsoin budjetti-infon. Itse säpsähdin, kun ministeri Niinistö säpsähti, kun häneltä kysyttiin tästä. Haluan, että talousvaliokunta katsoo tämän nauhan ihan vain varmuuden vuoksi nähdäkseen, mitä ministeri Niinistö toteaa siinä.

Puhemies! Ihan lopuksi sanon vain sen, että kun täällä on sanottu, että pistetään yhteen yksikköön, yhteen paikkaan, (Puhemies koputtaa) niin miksi ei tehdä tällaista Ruotsin elinkeinoministeriötä, joka on superministeriö, joka kuitenkin, ministeri Sasi, on tehnyt erinomaisia (Puhemies koputtaa) päätöksiä eikä ole lähtenyt umts-huutokauppoihin mukaan, ja siellä ministerit osaavat asiansa vähän eri tavalla kuin Suomen ministerit.

Juha  Korkeaoja  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kokoomuksen edustajat ryhmäpuheenjohtaja Zyskowicz ja ministeri Niinistö täällä ovat koettaneet todistaa sitä, että yleisesti oli tiedossa, että huutokaupat olivat menossa ja että hinnat olivat nousemassa korkealle.

Sitten oli tämä hallituksen periaatepäätös, johon sosialidemokraatit ovat viitanneet, että heidän puolellaan heidän ministerinsä tätä toteuttivat, mutta kokoomuksen puolella ei toteutettu. Jos Niinistön logiikka pitää paikkansa, niin myös pääministerin silloin piti tietää, mitä oli tapahtumassa, ja pääministeri olisi tietysti tämän logiikan mukaan, jos se oli sosialidemokraateille tärkeätä, että tämä käsitellään laajemmin valtioneuvoston piirissä, kai voinut silloin vaatia ministeri Heinosta tuomaan tämän asian koko hallituksen käsittelyyn. Kyllä minusta tällä tavalla tätä tarkastellen vastuu on koko hallituksen tämän hiljaisen hyväksymisen muodossa.

Kalevi  Olin  /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun ministeri Sasi kysyy, mitä selvityksiä vielä pitäisi tehdä, osaltani vastaan, ettei mitään. Kyllä tämä asia, niiltä osin kuin nyt on selvitetty, on mennyt. Erityisesti korostan, puhemies, sitä, että puheet erityistilintarkastuksista ovat tässä yhteydessä vastuuttomia. Edustan myös sitä käsitystä, jota aion puheenvuorossani käsitellä enemmän, että nyt olisi viisasta katsoa tulevaisuuteen ja keskustella ja linjata valtion omistajapolitiikkaa.

Matti  Kangas  /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olemme kuulleet pääministerin selvityksen Sonerasta ja lukeneet hallituksen Sonera-tiedonantoa tänään, mutta monta kysymystä jää yhä avoimeksi ja suuret tappiot veronmaksajien maksettaviksi. Kysynkin, kuinka on mahdollista, että kokoomukselainen ministeri Heinonen antoi virkamiehelle vastuut ja oikeudet tehdä päätöksiä Sonerassa miljardien riskinotosta. Onko muissakin ministeriöissä tapana antaa oikeudet näin suuriin riskeihin ja poliittista vastuuta antaa virkamiehille? Kysynkin, ovatko virkamiehet kaapanneet poliittista valtaa eduskunnassa, kun tällaisia pääsee syntymään, vai eikö ministeri pysty valvomaan virkamiehiään?

Pekka   Nousiainen  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Vielä ministeri Sasille kysymys. Vuonna 2000 tulivat umts-kaupat. Sitten syksyllä 2001 meillä oli käsittelyssä täällä osakeantikysymys, ja silloin ministeri Heinonen lausui arvion siitä, että hän henkilökohtaisesti uskoo siihen mahdollisuuteen, että jo keskipitkällä aikavälillä markan paneminen Soneraan merkitsee euron saamista muutaman vuoden kuluessa takaisin. Miten ajattelette Heinosen arvioineen nämä riskit ja tämän tuotto-odotuksen tässä yhteydessä?

Liikenne- ja viestintäministeri Kimmo Sasi

Arvoisa puhemies! Täällä kysyttiin sitä, millä tavalla hallituksessa katsotaan eduskunnan käsittely. Täällä kohdassa 4.4 Umts päätöksentekona todetaan, että valtioneuvosto ja eduskunta olivat hyväksyneet yhtiön kansainvälistymisstrategian ja että hyväksyminen on saatu myöskin eduskunnalta ja että käsittelyä ei tarvittu enää valtioneuvostossa, kun valtioneuvosto ja eduskunta hyväksyivät yhtiön kansainvälistymisstrategian. On katsottu, että tällöin tuo strategia on hyväksytty. Tämä on suoraan siitä tiedonannosta, joka täällä on. Tietysti voidaan tulkita. Markku Talonen oli tulkinnut, että oli hyväksyntä näille yleisperiaatteille, (Ed. Puisto: Mihin hän perusti sen?) mutta voidaan tietysti keskustella siitä, missä määrin eduskunnassa arvioitiin, että tämä lupa oltiin antamassa.

Mitä tulee elinkeinoministeriöön, kannatan elinkeinoministeriön perustamista. Sehän merkitsisi Suomessa työministeriön lakkauttamista, jolloin nuo toiminnot yhdistettäisiin. Tietysti se varmasti voisi tehostaa työllisyysrahojen käyttöä, mitä ed. Elo tässä ehdotti. Mutta luulen, että se on asia, joka varmasti ei ratkea nykyisen hallituksen aikana.

Ihan vielä haluan korostaa sitä, että kenellekään virkamiehelle ministeri Heinonen ei meidän selvitystemme mukaan antanut mitään toimiohjetta. Eli oli selkeä palomuuri rakennettu siinä suhteessa, että Kalevi Alestalo, joka istui tavallaan ministeriön mandaatilla yhtiön hallituksessa, ei kertonut, mitä yhtiön hallituksessa tapahtuu, katsoi, että ne ovat yhtiön sisälle kuuluvia salaisia asioita, ja mitään toimiohjeita hänelle missään vaiheessa ei annettu.

Mitä vielä tulee ministeri Heinosen lausumaan siitä, että markka muuttuu euroksi, niin luulen, että hän tarkoitti Saksan markkoja silloin. Jos hän näin tarkoitti, silloin tämä ennuste voi toteutua.

Kalevi Olin /sd:

Arvoisa puhemies! Tämä on ollut hyvin vilkas keskustelu. Toivottavasti tässä myös on aineksia syntynyt katsoa eteenpäin. Muutoin edustan sitä näkemystä, miksi niin kuin esimerkiksi tässä Sonera-asiassa nimettömänä julkaistun nettikirjan perään lähdetään juoksemaan. Yleensä siinä olisi juridisesti aika paljon mietittävää, miten yleensä, tarkoitan yleensä, nimettömien ilmiantojen perään pitää mennä. (Ed. Pekkarinen: Oikeuskansleri lähti ensimmäisenä!) Tämä on siis kysymys, jonka pitää jäädä ilmaan.

Toisaalta, arvoisa puhemies, kun puhutaan valtion omistajapolitiikasta, ehkä tämä keskustelu osoittaa, että yksittäistapausten ympärille sitä ei pidä luoda. Kun Soneran myyntivaltuuksista keskusteltiin, siinä yhteydessä edustin itse sellaista näkemystä myös privaattikeskusteluissa, että nimenomaan ict-bisneksen, informaatio- ja kommunikaatioteknologian, korkeimman mahdollisen tällä hetkellä, liiketoiminta-alueella on todella harkittava, onko se paikka, jossa valtio on mukana. Missä se suunta on? Onko se siellä, että ollaan lähellä maksimia, 100:a prosenttia, vai onko se siellä, että ollaan 10:ssä, 20:ssä tai 0:ssa? Tämänkin keskustelun jälkeen käsitykseni on edelleen, että kyllä sinne alapäähän pitää mennä. Perustelen näkemystäni myös sillä, mihin myös ministeri Sasi mielestäni kyllä ihan asiallisesti ja perustellusti viittasi: siellä on niin monenlaiset säännökset kansainvälisessä liiketoiminnassa Nasdaq-pörssin toimialaan liittyen, ettei niitä asioita muuten edes talouspoliittisessa ministerivaliokunnassa voi käsitellä. Tämä on fakta. Poliittisella retoriikalla voidaan tulla silloin, että tiedetään jostain alueesta jotain mutta kokonaisuus ei ole hallinnassa. Se on tietenkin mahdollista.

Mutta jos ajatellaan sitä mentaliteettia, jolla tässä nyt on käyty käsiksi, niin kyllä minä kuvaisin, puhemies, että tässä on keihästys, seivästys, syyttely, tuomiot. Tämä on se mentaliteetti-ilmasto, johon meillä on kullakin oikeus ottaa kantaa. Itse edustan sitä, että sillä mentaliteetilla ei edusteta nykyaikaista liiketoimintaa. Siksi sanoin vastauspuheenvuorossani myöskin selkeästi, että puheet erityistilintarkastuksesta on ehdottomasti lopetettava. Sonera on isompi asia kuin vain tällaisten selvitysten pyyntö. Vastasin myös ministerille, että selvityksiä ainakin itse olen saanut riittävästi. Nyt on ratkaisujen aika ja erityisesti, puhemies, pitäisi tämän selonteon ... joka ei ole muuten gradutasoa. Täällä joku puhujista moitti tätä gradutasoiseksi. Minä tämän nopeasti luin lävitse, ja tämä on ihan kelpo tekstiä, ja jos tämä olisi väitöskirja — täällä on uusi tohtori, onnittelut ed. Kääriäiselle — niin kyllä tämä menisi siellä väitöskirjan osanakin, erityisesti siis koska nämä on kuvattu siten kuin asiat ovat. Se, että siitä tekstistä tehdään jotenkin erityistä mytologiaa, ei liity siihen, onko se asia väitöskirjatasoista. Asiat ovat näin kuin tässä on kerrottu.

Puhemies! Tämä viimeinen kappale 6.3 sisältää omistajahallinnon keskittämisen, ja tämä raportti, tiedonanto, päätyy sitten selkeisiin näkökulmiin, joissa verrataan sitä, mitä pitäisi tulevaisuudessa tehdä omistajapolitiikan osalta verrattuna tähän päivään. Mielestäni nämä neljä kohtaa, joissa itse asiassa on kyllä kolmen asian kokonaisuus, ovat sellaisia, joita meidän kannattaa osaltamme tukea. Siis tämä yhtiöiden luokittelu yhteiskunnallisesti erityistehtäviin liittyviksi ja markkinaehtoisiksi sekä sitten tämä paljon nyt jo puhuttanut keskitetty omistajahallinto sekä kolmantena ja neljäntenä tuo selkeä yhteistyö, ne ovat niitä kysymyksiä.

Mutta, puhemies, eräs asia on tämän keskustelun aikana myös tullut mieleeni, joka askarrutti myös viime vaalikaudella, kun käsittelimme lakeja, vaikka sitten koulutuksen uudistamisen lakeja. Tällä hetkellä meidän juridisessa valmistelussamme liikkuu valtioneuvosto käsitteenä varsin yleisesti. Saattaisi tämän asian osalta olla perusteltua harkita, palataanko siihen järjestelmään, jossa yksiselitteisemmin lainsäätäjä kertoo, tarkoittaako eduskunta valtioneuvostoa, hallitusta, vai tarkoittaako eduskunta lainsäätäjäministeriötä. Tässä on nimittäin huomattava ero, ja tämä ero on myös sen kaltainen, että valtioneuvosto-käsitteen käyttäminen voi myös asettaa ministerin vaikeaan tilanteeseen, ja se voi myöskin tehdä vastuusuhteen arvioinnin vaikeaksi paitsi operatiivisella tasolla myös tällaisen jälkiarvioinnin tekemisen tasolla, jota me nyt teemme.

Puhemies, tämä on mielestäni harkinnan arvoinen asia, ja sitten päätän siihen, että kuulun niihin puheenvuoron käyttäjiin täällä, jotka ovat vedonneet sen puolesta, että Soneralle annetaan työrauha. Tunnen Soneraa, Jyväskylässäkin Sonera on osaaja kotikaupungissani, Keski-Suomessa, maakunnassa. Siellä on muuten osaavaa väkeä. Ne ovat maailman huippuluokan osaajia kehittämistoiminnoissa, monissa muissa, ja siellä on paljon osaajia. Ei niitä osaajia voida poliittisen populismin sateenvarjon alla heittää pois, vaan se on sitä kansallisomaisuutta, (Puhemies koputtaa) henkistä osaamista, jota meidän pitää kartuttaa.

Mauri  Pekkarinen  /kesk:

Arvoisa puhemies! Soneran tie vanhasta virastomuotoisesta Posti- ja telelaitoksesta eri vaiheiden kautta nykyaikaiseksi telealan yritykseksi Sonera Oyj:ksi oli monessa menestystarina. Sen rakennuspuiksi tarvittiin useammankin hallituksen ja eduskunnan ennakkoluulottomia ratkaisuja vuosikymmenen ajan 80-luvun lopulta lähtien. Sanotut ratkaisut auttoivat osaltaan koko Suomen nousua telekommunikaation merkkimaaksi, mutta ennen muuta ne loivat edellytyksiä Soneran osaamispotentiaalin jalostamiselle ja uuden osaamisen luomiselle yritykseen.

Ennakkoluulottomuus oli pitkään valttia, mutta riskinotossa oli kuitenkin maanläheistä malttia ainakin niin kauan kuin Pekka Vennamo johti Soneraa ja hänen johtamisperintönsä tunnustettiin ja tunnistettiin yrityksessä. Soneran yksityistämisestä kuitatut miljardit valtion kirstuun vuosina 1999—2000 puhuvat onnistumisesta. Yrityksen optio- ja antijupakat veivät välillä tyylipisteitä, ja tuuliselta alkoi näyttää muutoinkin.

Mutta menestystarina muuttui varsinaiseksi menetystarinaksi, kun yltiöpäisyys sai yliotteen ja jalat nousivat maasta. Tuloksena oli holtiton riskinotto juuri silloin, kun teknokuplan puhkeaminen teki jo tuloaan. Runsaan 4 miljardin euron sijoittamisesta Saksan umts-lupiin tuli vedenjakaja, joka vasta vähitellen herätti lähes kaikki muut, muttei vieläkään pääomistajaa Suomen valtiota. Sen virallinen kanta on näihin päiviin saakka ollut, että operatiiviset ratkaisut Soneran suursijoituksessa teki yhtiön toimiva johto, että pääomistaja ei puuttunut eikä voinut puuttua yrityksen ratkaisuihin ja että arvosteleminen ylipäänsä on silkkaa jälkiviisautta, kaikki on niin kuin pitää.

Tämä oli mentaliteetti aina näihin päiviin asti. Tänään tässä keskustelussa hallitus pääministerinsä suulla tunnustaa, että virhe tuli tehtyä. Se on hyvä se, hallitus tunnustaa virheen, mutta se vieläkään ei ota minkäänlaista vastuuta siitä, mitä tapahtunut on.

Arvoisa puhemies! Mikään säädös ei meillä eikä muuallakaan sivistyneessä maailmassa estä omistajaa huolehtimasta siitä, että sen ääni kuuluu yrityksen operatiivisen johdon korviin yrityksen kannalta suurissa strategisissa, yrityksen olemassaoloon suorastaan liittyvissä ratkaisuissa. Tästä todistaa myös hallituksen tiedonanto, ainakin se versio, mikä vielä tunti kaksi ennen istunnon alkua meillä oli. Sittenhän tuli vasta uusi versio, mutta todennäköisesti se tältä osin on sama. Tuo edellinen versio sanoo näin: "Hyvään omistajahallintoon kuuluu, että vastuuministeriöllä on itsenäinen käsitys yhtiön tilasta ja merkittävistä riskeistä." Ja edelleen: "Mikään lainsäädäntö ei rajoita ministerin arviointien ja käsitysten kertomista yrityksen hallituksen jäsenenä olevalle virkamiehelle taikka niiden viestittämistä yhtiön hallitukselle."

Kaksi ja puoli kertaa eli 250-prosenttisesti yrityksen liikevaihdon mittaisten sijoitusten tekeminen omistajan lukuun oli valtavan suuri strateginen ratkaisu. Se hakee vertaa tämän maan ja koko maailmankin suurten yritysten investoinneista tällä ja muillakin toimialoilla. Valtavia olivat toki muun muassa Deutsche Telekomin umts-investoinnit. Tuon yrityksen liikevaihdosta niiden osuus oli silti vain 20 prosenttia.

Näin valtavaa riskinottoa ei kaiken järjen mukaan pitänyt tapahtua. Tästä Lipposen hallitus itse oli antanut vakuuttavalta vaikuttavan sitoumuksen. Valtioneuvosto hyväksyi 16.9.99 periaatepäätöksen, jonka tunnemme jo, mutta jonka toistan vielä: "Valtionyhtiön toiminnan tai kansantalouden kannalta erittäin merkittävät sijoitukset ulkomaille edellyttävät pääomistajan hyväksynnän, ennen kuin sijoituksesta lopullisesti päätetään." Tällä periaatepäätöksellä hallitus tunnusti aktiivisesti sille kuuluvan vastuun omistamiensa yritysten suurissa ratkaisuissa.

Todistuksena valmiudesta noudattaa tätä periaatetta tiukasti hallitus, viime kädessä liikenneministeriö, kirjautti saman lupauksen Soneran antiesitteeseen 24.9.1999 ja myös myöhempiin antiesitteisiin. Tällä periaatepäätöksellä ja antiesitteellä hallitus tuli viestineeksi myös pienomistajille lupauksen pääomistajan lujasta otteesta yrityksen suurissa ratkaisuissa. Erittäin merkittävät sijoitukset ulkomaille, erittäin merkittävät sijoitukset ulkomaille — näinhän tuo periaatepäätös sanoi: niissä valtioneuvoston ääntä piti kuuleman. Kuka tässä salissa voi vakavasti väittää, etteikö kaksi ja puoli kertaa yrityksen liikevaihdon mittainen sijoitus umts-lupiin ollut ei vain erittäin merkittävä vaan myös jättisuuri riskisijoitus?

Jos hallitus olisi noudattanut periaatepäätöstään, sen hyväksyntä tai hylkäävä kanta umts-kauppoihin olisi pitänyt saada ennen asian lopullista päättämistä. On vaikea ymmärtää täällä ministeri Sasin nyt kertomaa selitystä, että sitä periaatepäätöstä, minkä hallitus teki itse asiassa, ei voidakaan toteuttaa ja sitä ei voidakaan noudattaa. Jäi vähän se käsitys noista selityksistä, että moinen periaatepäätös on enemmän tai vähemmän ollut huijausta, että jo sen tekemisen vaiheessa hallitus olisi tiennyt, että sen periaatepäätöksen yli kulkevat jotkut muut säädökset ja että tosiasiassa sitä periaatepäätöstä ei koskaan tultaisikaan noudattamaan. Oliko kysymys tästä? Oliko periaatepäätös silmänlumetta, jota ei meinattukaan toteuttaa, mihin vähän ministeri Sasin puhe täällä viittaa, vai oliko periaatepäätös sitä, mitä valtioneuvoston periaatepäätöksen minun kokemukseni mukaan pitäisi käytännössä noudattaa?

Arvoisa puhemies! Hallituksen tiedonanto yrittää väistää sille kuuluvan vastuun sanomalla rivien välistä, että vastuu nyt oikeastaan kuuluukin eduskunnalle, Soneran omistajastrategiahan oli alkukesästä 2000 eduskunnan käsittelyssä. Hallituksen esityksen 47/2000 nimike sanoo sen selvästi, mistä oli tuolloin kysymys. Nimike kuuluu: "Hallituksen esitys eduskunnalle eduskunnan suostumuksen antamisesta Sonera Oyj:n osakkeista luopumiseksi." Juuri tuosta asiastahan me silloin keskustelimme ja päätimme. Hallituksen esitys, ministereiden puheet, siis vielä kertaalleen: yksikään asiaa esitellyt ministeri niiden kahden käsittelyn aikaan tässä salissa ei puhunut mistään umts-hankkeeseen (Puhemies koputtaa) mukaan lähtemisestä täällä käydyn keskustelun yhteydessä. Näin todella oli. Me emme tässä salissa silloin päättäneet siitä, (Puhemies koputtaa) että menisimme mukaan umts-hankkeeseen.

Hallituksen esityksen 47/2000 perusteluissa toki sanotaan, että Soneran kehitys korkealle arvioiduksi yhtiöksi merkitsee samalla ensimmäisen valtiolla olevan suuren riskin yhtiön muodostamista. (Puhemies koputtaa) Uskallan kuitenkin väittää, arvoisa puhemies, että yksikään meistä ei voinut tuolloin kuvitellakaan, että tuohon virkkeeseen nojautuen Sonera (Puhemies koputtaa) voisi tehdä tunnetut jättisijoitukset ja että tämä kaikki voisi tapahtua valtioneuvoston asiaan puuttumatta.

Arvoisa puhemies! Pyydän saada vielä viime sanoikseni ... Vai saanko?

Arvoisa puhemies! Soneran umts-ratkaisujen nyt alkaneessa eduskuntakäsittelyssä tulee saada vastaus ainakin seuraaviin kysymyksiin: Hoitivatko maan hallitus ja liikenneministeriö niille kuuluvan omistajatehtävänsä Sonerassa niin kuin olisi pitänyt? Noudattivatko maan hallitus ja liikenneministeriö valtioneuvoston 16.8.1999 hyväksymää periaatepäätöstä ja Soneran antiesitteeseen kirjattuja lupauksia, ja varmistivatko ne valtio-omistajan hyväksynnän jätti-investoinneille, ja jos eivät, niin miksi eivät? Näihin kysymyksiin, arvoisa puhemies, vastaukset eduskuntakäsittelyn aikaan tulisi saada.

Markku  Markkula  /kok:

Arvoisa puhemies! Sonera-kohu on paikannut tehokkaasti hellekesän uutisvajetta. Faktojen ohella on teeman ympärillä esitetty monenkirjavia väitteitä ja näkemyksiä, ja niin kuin ed. Olin totesi, nimettömän nettikirjan perässä ovat toimittajat ja heidän juttujensa myötä myös poliitikot juosseet.

Ikävinekin piirteineen Sonera-keskustelu voi kuitenkin olla myös hyväksi opiksi. Vielä runsaat kaksi vuotta sitten Sonerasta visioitiin uutta Nokiaa, seuraavaa uljasta teknologiayhtiötä vetämään kansantaloutemme kasvua. Toisin kävi, kipeää teki ja kalliiksi tuli, tosin ei aivan niin kalliiksi kuin usein tässäkin keskustelussa on annettu ymmärtää. Suomen valtio on saanut myös sievoisia tuloja Sonerasta ja paljon uutta teknologiaa ja uutta yritystoimintaa on luotu, edellytyksiä tulevaisuudelle on tehty.

Joka tapauksessa viileä analyysi tapauksesta sekä sen edellyttämistä johtopäätöksistä on paikallaan. Politiikan, liike-elämän ja rahoitusmaailman toimintalogiikan yhteensovittaminen erityisesti nyt verkostotalouden aikana on osoittautunut todella pulmalliseksi. Kokemukset on syytä huomioida valtionyhtiöiden tulevassa hallintomallissa. Liikkeenjohdolta, aivan oikein, odotetaan näkemyksen muodostamista markkinakehityksestä ja -suhdanteista. Muihin keskeisiin tehtäviin luetaan yleensä riskienhallinta ja yrityksen toiminnallinen johtaminen. Viimeksi mainittu pitää tietenkin sisällään myös oman organisaation toimintakyvystä huolehtimisen, panostamisen henkilöstön osaamiseen.

Totuuden nimessä on syytä muistaa, että telemarkkinoiden ylikuumeneminen oli kansainvälinen ilmiö, johon Soneran panos oli loppujen lopuksi aika vaatimaton. Euroopan maissa toteutetut toimilupien huutokauppaukset yhdessä useiden operaattoreiden liikkeenjohdollisten virhearviointien kanssa ovat nyt syösseet koko toimialan taloudelliseen kurimukseen. Varoittavia kommenttejakin toki toimilupien jaon aikana kuultiin. Ne jäivät kuitenkin valitettavan monissa maissa huomioimatta. Niinkin arvovaltaiset tahot kuin MIT:n professori Negroponte, kotimaassa useat ministerit sekä teollisuudessa muun muassa Nokia ja Elcoteqin Antti Piippo esittivät vahvoja epäilyjä huutokauppamenettelyn mielekkyydestä. Myös Sonera oli tuolloin, siis vuonna 2000, voinut olla oppiva organisaatio ja analysoida syvällisemmin, miten huonosti USA:n gsm-toimilupien huutokaupoissa kuusi vuotta aiemmin todella kävi, miten ala romahti.

Nyt jälkiviisauden valossa olisi Sonera voinut menetellä toisinkin kuin se tuolloin teki, mutta hyvä on yhtyä siihen käsitykseen, joka täällä on todettu, että nyt on annettava Soneralle ja soneralaisille työrauha. Soneralla on hyvin vankka asema kotimaan markkinoilla ja hyvä tulosparannuspotentiaali. Lisäksi umts-investointeihin liittyvä epävarmuus on poistunut.

Viime vuosien markkinoiden ylikuumeneminen, tällä kerralla telealalla, ei ollut lajissaan ensimmäinen eikä viimeinen, mutta tässä tapauksessa julkishallinnon nopeiden voittojen metsästyksellä on dramaattisesti jyrkennetty suhdannevaihteluita. Valitettavasti näin tapahtui eräällä niistä harvoista aloista, joilla eurooppalaiset ja pohjoismaiset yritykset ovat maailmanlaajuisia teknologiajohtajia. Tähän sudenkuoppaan ei kaikilta osilta Suomessa langettu, jos kohta houkutuskaan ei ollut samaa luokkaa kuin Euroopan suurissa maissa. Teknologiasektori on ollut kansantaloutemme veturi jo vuosikausia. Uutta Nokiaa ei Sonerasta tullut. Viekö se mukanaan myös koko osaamiselle ja tietämykselle rakennetun menestysstrategian? Tuskinpa vain.

Pitkäjänteinen panostus osaamiseen, tutkimukseen ja teknologiaan on pysyvästi vaikuttanut kansantaloutemme rakenteeseen ja perustaan. Yksinomaan Suomen ulkomaankaupan ylijäämä korkean teknologian tuotteissa oli Tilastokeskuksen mukaan viime vuonna 3,6 miljardia euroa. Vienti oli puolitoistakertainen tuontiin nähden. Vain harvat maat ovat yltäneet positiiviseen high tech -tuotteiden kauppataseeseen. Suomessa näin ollut jo vuodesta 95 lähtien viennin arvon kasvaessa keskimäärin 27 prosenttia vuosittain. Koko maamme ulkomaankaupan ylijäämästä korkean teknologian osuus on noussut jo kolmannekseen. Aiemmilla panostuksilla osaamiseen ja teknologiaan on luotu pysyvää, myös suhdannevaihtelut kestävää hyvinvointia Suomeen. Sonera ei dramatiikastaan huolimatta tätä jo pitkään jatkunutta kehityskulkua muuksi muuta.

Todennäköisesti suurimmat yksittäisen uhkakuvan osaamispohjaiselle menestysstrategiallemme muodostaa julkisen sektorin osuuden lasku nykyiseen neljäsosaan koko maamme tutkimus- ja kehityspanostuksesta. Pitkän tähtäimen t&k-työ on suurelta osalta julkisen sektorin varassa. Nimenomaan tällä toiminnalla luodaan edellytyksiä elinkeinoelämän innovaatioille ja myöhemmälle pitkäjänteiselle menestykselle. Julkisen sektorin riittävä t&k-panostus on siksi elintärkeää tulevalle hyvinvoinnillemme. Tämä on otettava myös tarkasteluun. Tästä kannattaisi tämänkin Sonera-tapauksen yhteydessä toki keskustella varsin syvällisesti.

Sonera-tapaus ja sen seuraukset ovat ytimeltään ennen kaikkea suurten globaaleilla markkinoilla toimivien yritysten yrityspolitiikkaa. Pieleen tämä meni ennen kaikkea siksi, että liian moni suuri eurooppalainen valtio päätti parantaa kassaansa ja kattaa velkojaan toimilupamyynnillä. Näin nuo EU-valtiot ratkaisevasti heikensivät eurooppalaisten yritysten, eurooppalaisen teknologiakehityksen ja siten koko EU:n kilpailukykyä suhteessa USA:han. Teleoperaattoreilla ei nyt ole, ei enää pariin vuoteen ole ollut eikä lähivuosina ole varaa investoida mittavia rahoja teknologiaan ja verkkoinfraan. Varaa ei ole myöskään käyttäjillä tarpeelliseen ykkösasiaan eli sisältöihin. Varaa ei ole riittävästi käytettäväksi uudenlaiseen tuotantologiikkaan ja ansaintalogiikkaan, joiden mukaan verkostotalous toimii ja joita vahvasti tulisi kehittää, jotta yritykset Euroopassa menestyisivät ja jotta EU-valtioissa olisi varaa panostaa yhä enemmän elämän laatuun.

Arvoisa puhemies! Sähköisten verkkojen ja mobiililiiketoiminnan teknologiaan, liiketoimintaosaamiseen ja sisältöjen tuottamiseen on oltava mahdollisuus investoida. Tähän on uskallettava investoida myös julkisen sektorin varoja. Näin teemme tulevaisuutta, synnytämme työpaikkoja ja tuloa tuottavia palveluita ja tuotteita. Tämä mielestäni on otettava opiksi myös tästä Sonera-tapauksesta.

Kari Uotila /vas:

Arvoisa puhemies! Pajatso on aika lailla tyhjennetty tuossa pitkässä debatissa ja näissä puheenvuoroissa. Täällä on puhuttu valtionyhtiöiden hallinnasta, roolista laajemmin, mutta täytyy tietenkin lähteä siitä, että tässä Sonera-tapauksessa koko huomio ja paine nyt keskittyy umts-virheinvestointiin.

Kun itse viime viikolla odottelin hallituksen tiedonantoa Porin ryhmäkokouksessa, viestitin myös omille ministereille siihen suuntaan, että tiedonantoa pitäisi muokata sellaiseksi, että se olisi mahdollisimman hyvä ja laadukas täällä eduskunnassa. Minulla oli sellainen käsitys, että voisi odottaa neljää erilaista vaihtoehtoa eräällä tavalla johtopäätöksiksi. Kolme niistä oli täysin epätoivottavia ja huonoja, neljäs ehkä siedettävä eduskunnan kannalta.

Ensimmäinen oli se, että tehtäisiin tiedonanto, jossa kyllä pyöriteltäisiin asioita, maailmantilannetta, taloudellista notkahdusta, it-sektorin laajaa suhdannekäännettä, valtionomistajapolitiikkaa, Soneran voittoja ja tappioita, historiaa jne., mutta ei tehtäisi eikä rohjettaisi tehdä minkäänlaisia johtopäätöksiä jatkosta eikä ennen kaikkea vastuunkannosta ja tapahtumien kulusta liittyen umts-virheinvestointiin.

Toinen vaihtoehto, jota on väläytetty Soneran vanhan johdon toimesta ja vähän liikenneministeriönkin toimesta etukäteen, oli se, että itse asiassa tiedonannon vastaanottava eduskunta on syyllinen ja eduskunnan päällehän tämä pitää kaataa, kun olemme mukamas kesällä 2000 tätä tilausvaltuutta käsitellessämme hyväksyneet strategian ja sen osana myös umts-kaupat. Tämä on täällä tänään moneen kertaan todettu, että näin ei ole käynyt. Tietysti on hyvä, että myöskin pääministeri Lipponen selkeästi esittelypuheenvuorossaan totesi, että eduskunnalle ei sellaista vastuuta langeteta, joka ei sille kuulu.

Kolmas vaihtoehto, jota odotin eräällä tavalla tiedonannon peruslinjaukseksi ja yhteenvedoksi, johtopäätökseksi, oli se, että koko hallitus on ollut tietoinen, käsitellyt asiaa ja tehnyt yhdessä virheen, ja sillä sipuli, ja seisoo sen takana ja mittauttaa luottamuksensa eduskunnan edessä. Tämä ei ollut kovin toivottava vaihtoehto hallituspuolueen kansanedustajalle, se täytyy myöntää.

Neljäs vaihtoehto, jota odotin ja joka etukäteen ajatellen johtopäätökseltään olisi ollut eniten siedettävä omasta mielestäni, oli se, että tiedonannossa kaiken sen lisäksi, mitä tietysti on tarpeellista antaa informaatiota ja linjausta myös valtionyhtiöiden jatkon suhteen, olisi selkeästi käsitelty umts-kaupan syntyhistoria ja todettu, kuka on vastuussa, missä vaiheessa virheitä tehtiin, ja ketkä tekivät virheitä. Tämä suuri kysymys tänään on täällä leijunut.

Olen pettynyt tähän tiedonantoon. Siinä on oikeastaan kaikkea näistä neljästä vaihtoehdosta, mutta ei kovin selkeästi. Siinä mielessä ensimmäinen vaihtoehto ei ole tullut kysymykseen, että vaikka tässä oikeastaan on paljon kerrottu, paljon on informaatiota, niin johtopäätökset selkeästi puuttuvat, ennen kaikkea vastuunjaon ja umts-päätöksen tekohistorian suhteen. Eduskunnan syyksi toisaalta laitetaan ja toisaalta ei laiteta. Selkeämminkin olisi voinut todeta sen, että eduskunta ei todellakaan silloin kesällä 2000 umts-kaupalle minkäänlaista vihreää valoa näyttänyt. Siinä äänestyksessä todella, mikä täällä tehtiin valtuuksien nollaan päästämisestä, ei ollut missään mielessä kysymys siitä, että ne, jotka äänestivät punaista, tai ne, jotka äänestivät vihreää, olisivat olleet umts-seikkailun takana ja toiset taas umts-seikkailua vastaan. Kysymys oli linjauksesta, siitä, pitääkö yleensä valtion omistusta näissä yhtiöissä vähentää.

Sitten hallituksen kokonaisvastuu: Tämän päivänkin keskustelun ja jo aikaisemman informaation osalta on aivan selkeästi minun ainakin sanottava, että jos silloinen ministeri Olli-Pekka Heinonen on eräällä tavalla hallituksen nimissä näyttänyt vihreätä valoa ja tehnyt pääomistajan hyväksymisvaltuudesta päätöksen, niin en minä mielelläni oman puolueeni ministereiden piikkiin tasavertaisesti tätä virhettä laittaisi. Sen vuoksi tämä on asia, joka varmasti jollain tavalla jakaa. On ihan oikein, että tässä salissa koko hallitus tunnustaa sen, että on tapahtunut virhe, on tapahtunut megaluokan virhe, mutta kuka on konkreettisesti vastuussa sen virheen tekemisestä, niin se minusta olisi selkeämmin pitänyt todeta.

Silloin eduskunnalle jää, arvoisa puhemies, tässä kyllä valiokuntakäsittelyn aikana aikamoinen duuni vielä. Valiokuntakäsittelyn aikana minusta pitää pystyä selkiyttämään nimenomaan päätöksentekoa ja vastuukysymystä umts-kaupan suhteen, samalla kun tietysti joudutaan ottamaan ja on tarpeellistakin ottaa kantaa moneen muuhunkin asiaan. Minusta se ei ole jälkiviisautta, se ei ole kiukuttelua, se ei ole yhden hallitusosapuolen mustamaalaamista. Poliittinen uskottavuus ja kansalaisten uskottavuus poliittista järjestelmää, eduskuntaa, hallitusta ja sen päätöksentekoa, kohtaan edellyttää kyllä sitä, että avoimesti asiat käydään läpi ja kun joku tekee virheen, niin se tavalla tai toisella myöskin sen tunnustaa ja sen jälkeen mennään eteenpäin.

Sonera on helmi, ja Soneralla on mahdollisuus siihen, että sillä on hyvä tulevaisuus edessä. Täytyy muistaa, että ne 10 000—11 000 työntekijää, se koko henkilöstö, eivät ole syyllisiä Soneran johdossa tehtyihin virheisiin. He tarvitsevat työrauhan, he tarvitsevat työtä. Siinä mielessä tätä ei pidä hämmentää yhtään enempää kuin on tarpeellista. Mutta on kyllä tarpeellista, että vastuukysymykset selvitetään ja katsotaan, miten se asian kulku valtioneuvoston sisällä ja yhtiössä todella kävi. Siinä on valiokunnille kyllä riittävästi purtavaa lähiviikkojen aikana. Totta kai täytyy odottaa myöskin oikeuskansleri Nikulan selvitystä ja katsoa, mitä lisäarvoa se tähän keskusteluun tuo.

Erkki  Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Vuoristorata Soneran historiassa sai uuden tarkastusaseman, kun yhtiön kirjanpidossa suoritettiin 4,3 miljardin euron alaskirjaus. Samalla varmistettiin uuden seurannan käynnistyminen, kun alaskirjauksen yhteydessä firman taseeseen jätettiin yli 1,2 miljardia euroa laskennallisia verosaatavia. Käytännössä yhtiö saa vähentää tuon rahamäärän veroista, joita aiheutuu seuraavan 6—7 vuoden aikana Suomessa syntyvistä verotettavista tuloista. Tässä suhteessa ministeri Niinistöllä oli vähän väärät tiedot. Tämän tuloksenteon onnistuttua menettäjinä ovat suomalaiset veronmaksajat. Se on silloin konkreettinen tappio. Firman taloudellinen nykytila ja osakkeiden nykyinen alhainen arvo ovat sinänsä toinen.

Arsenal-pyykkiä ei ole vielä kokonaan pesty, kun keskusteluun ilmestyy samaan suuruusluokkaan luettavissa oleva kupru. Vastuuta on sälytetty milloin millekin taholle operatiivisesta johdosta eduskuntaan. Erikoisesti Soneran hallituksen puheenjohtaja Markku Talonen on halunnut syyllistää kollektiivisesti koko eduskunnan tapahtuneesta. Olennaista onkin tarkastella, kuka tai mikä on kulloinkin halunnut mitä siinä ketjussa, joka mahdollisti Saksan umts-virheen syntymisen. Tapahtumien jälkikäteisessä arvioinnissa oikeiden johtopäätösten tekoa helpottaa, jos on osoitettavissa, että joku tai jotkut ovat voimakkaasti halunneet jotakin, joka on mahdollistanut tapahtuneen syntymisen.

Ensimmäinen kysymys tietenkin kuuluu: Mikä puolue on halunnut asianomaisessa jaossa liikenne- ja viestintäministerin salkun? Vastaus on selkeä: toistuvasti kokoomus. Tähän pakettiin on kuulunut, että Sonera Oyj:n asiat säilyvät liikenne- ja viestintäministeriöllä. Nykyinen ministeri Kimmo Sasikin jopa joutui muuttamaan kantaansa tässä asiassa tultuaan nimitetyksi liikenne- ja viestintäministeriksi. Kun ministeriö näyttää kokonaisuudessaan vihkiytyneen samaan politiikkaan, on voitu perustellusti odottaa tarkoin suunniteltua toimintastrategiaa ja -taktiikkaa.

Toinen suuren luokan kysymys kuuluu: Mikä rooli eduskunnalla on todella ollut Sonera-asioissa? Firman nimi on ilmestynyt yhtiöittämispäätöksen jälkeen päiväjärjestykseen, kun hallitus on tarvinnut joko lisää rahaa sijoitettavaksi Soneraan tai valtuutta myydä se joko osina tai kokonaan pois. Kun eduskunta on pakkotilanteessa antanut joko lisää sijoituspääomaa tai, pitääkseen hallituksen pystyssä, myöntynyt myyntivaltuuteen, bisnesmaailma on tulkinnut tällaista eduskunnan vastausta niin, että rahoilla saa tehdä mitä tahansa. Tätä päättelyä on juuri syytä tarkastella hiukan tarkemmin.

Kun eduskunta suostui laajimpaan mahdolliseen myyntivaltuuteen, se tietysti lähti siitä, että valtuutta käytetään niin, että valtio saa osakkeistaan mahdollisimman korkean hinnan, olihan Soneran pörssikurssi käväissyt varsin korkealla tasolla ja olihan Soneran osakkeita myyty kohtuulliseen hintaan aiemmin. Omistajaohjauksen kannalta tämä tarkoittaa, että omistusta piti hoitaa viimeiseen myyntihetkeen saakka turvaavasti niin, että tämä eduskunnan luonnollinen tavoite käytännössä toteutuu. Ministeriölle, joka myyntivaltuutta oli pyytänyt, sälytettiin näin merkittävä taakka. Ajatus, että se taakka voidaan kantaa katseella passiivisesti seuraamalla, on lapsellinen. Nyt tiedämme lukuisista lausunnoista, etteivät ministeriö ja ministeri tehneet käytännössä mitään. Soneran hallituksessa istunut virkamieskin saattoi siten tehdä omin päin, mitä mieleen juolahti. Tällainen toimintamalli olisi tietenkin pitänyt saattaa eduskunnan tietoon viimeistään siinä yhteydessä, kun laajaa myyntivaltuutta siltä pyydettiin. Eipäs näin tapahtunut.

Järjestelmään kuului tuolloin toinenkin hallintoelin, hallintoneuvosto, jonka olisi pitänyt ymmärtää toisaalta eduskunnan edellä mainittu tahto ja toisaalta asiantuntemuksen pohjalta esiin tulleisiin päätöksiin sisältyvä yrittäjäriski ja yrityksen varallisuus suhteessa laajentuvaan liiketoimintaan. Juuri tällaisen funktion vuoksihan hallintoneuvoston puheenjohtaja on ollut läsnä yhtiön hallituksen kokouksissa, ja niin oli 24.7.2000. Nyt tiedämme, että puheenjohtaja on ymmärtänyt asian aivan omalla tavallaan ja ministeriö toiminut aivan omalla tavallaan.

Kun liikenne- ja viestintäministeriö näyttää omaksuneen täysin ulkopuolisen aseman Sonera-tapauksen selvittelyssä, siltä näyttää unohtuneen sekin, että juuri liikenne- ja viestintäministeri käyttää ratkaisevaa puhevaltaa yhtiökokouksissa. Ministeri on näin käytännössä yksin vastuussa yhtiön hallituksen kulloisestakin kokoonpanosta. Kun ministeri näyttää omaksuneen täysin passiivisen roolin, vastuu kaatuu hänen päälleen viimeistään hallituksen jäsenten valinnan kautta. Ministeri on ilmoittanut toimineensa henkilökohtaisesti työhönottajana — "työhönottaja" tietysti lainausmerkeissä. Hänen olisi ainakin pitänyt siinä yhteydessä kertoa hallitukseen uusia jäseniä värvätessään valtioneuvoston tekemistä periaatepäätöksistä ja niiden merkityksestä päätöksenteossa. Näin ei liene kuitenkaan käytännössä tapahtunut.

Edellisen liikenne- ja viestintäministerin O-P. Heinosen vastuu tapahtuneesta on siten kiistaton. Vastuu rakentuu asioiden hoidosta toisaalta suhteessa eduskuntaan ja toisaalta omistajaohjauksessa Sonera Oyj:ssä.

Sanonkin, arvoisa puhemies, lopuksi: Voihan relander!

Bjarne Kallis /kd:

Arvoisa herra puhemies! Tätä keskustelua ei varmastikaan käytäisi, mikäli nettiin ei olisi ilmestynyt tuo nimettömien kirjoittajien kirjoittama kirja, (Ed. Elon välihuuto) eikä myöskään, mikäli Soneran hallitus ei olisi kirjannut umts-lupia tappioksi. Oletan, että minkäänlaista keskustelua umts-päätöksistä ja virheinvestoinneista ei olisi käyty. Onko hyvä, että käydään? Mielestäni on. Mutta on aivan turha olla jälkiviisas ja todeta, että "mitä minä sanoin" tai "olisi pitänyt toimia näin". Virheinvestointi on tapahtunut, ja minä olen melko varma, että olisipa hallituksen kokoonpano ollut mikä hyvänsä, samanlainen päätös olisi syntynyt, olisipa Soneran hallitus ollut minkälainen hyvänsä, samanlainen päätös olisi syntynyt. Tämän minä olen aikaisemmin todennut ja sen totean nyt. Sen takia en alkuunkaan tule puuttumaan itse päätökseen, koska oletan, että myöskin ed. Mikko Elo riippumatta siitä, missä asemassa hän olisi ollut, olisi siihen aikaan ollut samaa mieltä. Ei löytynyt ensimmäistäkään pääkirjoitusta suomalaisista sanomalehdistä, jotka olisivat moittineet umts-päätöstä lupahankinnan jälkeen, eikä eduskunnassakaan sitä moitittu ennen kuin kävi ilmi, että on syntymässä suuri virheinvestointi.

Herra puhemies! Tässä salissa käsitellään hallituksen eli valtioneuvoston roolia tässä asiassa. Hallituksen ministerit ovat koko ajan korostaneet, että heillä ei ole mitään tekemistä, hallituksella ei ole mitään tekemistä, tämän päätöksen kanssa, hallitus ei ole lainkaan osallistunut. Varmasti näin olisi oletettukin, mikäli tuo nimettömien kirjoittajien kirja ei olisi tullut nettiin. Sitten alkoi tapahtua.

Ensimmäinen, joka tuli kuoresta ulos, oli hallintoneuvoston puheenjohtaja Pauli Saapunki, joka sanoi, että totta kai oli valtion suostumus tähän kauppaan. Muutama päivä sen jälkeen Soneran hallituksen jäsenistä kolme totesi, että Soneran hallituksessa on tiedusteltu, onko valtio mukana tässä, ja on saatu myönteinen vastaus. Neljäs sanoi, että on kyllä keskusteltu, mutta ei kertonut vastauksesta yhtään mitään. Minä olen aivan varma, että jos esimerkiksi hallituksen puheenjohtaja Talonen olisi todella ollut sitä mieltä, että eduskunnan päätös oli se signaali, että valtio on mukana tässä, hän olisi siinä hallituksen kokouksessa todennut Joroselle ja muille, että eduskuntahan on näin päättänyt, valtioneuvosto on näin päättänyt, valtio on omistajana mukana. Mutta kaksi vuotta myöhemmin vasta vedetään hallitus mukaan.

Sitten ministeri Niinistö muutama päivä tuon jälkeen totesi, että no, ilmeisesti on hiljainen suostumus annettu, ja sitten tulee julkisuuteen tämä lehtien välittämä, että jos hallitus ei ole puuttunut, se on toiminut vastoin omaa periaatettaan, joka on vuodelta 1999 ja johon on usein viitattu. Tästä voi vain vetää sen johtopäätöksen, että kaikki eivät puhu totta. Joku esittää jotain totuudenvastaista; joku suoraan sanoen valehtelee. Tästä syystä tätä keskustelua myöskin käydään, tästä syystä hallitusta voidaan kritisoida. Jos hallitus ei ole puuttunut ollenkaan tähän asiaan, silloin se on siis esittänyt meille väärää tietoa. Minun on aika vaikea kuvitella, että hallitus olisi pysynyt kokonaan ulkopuolella, koska kyllä hallitus eli valtioneuvosto on pienempiinkin asioihin puuttunut. Kun toimitusjohtaja Vennamo siirsi omia Sonera-osakkeitaan muutaman kymmenentuhannen markan edestä perheenjäsenille, suurin omistaja, valtio, puuttui siihen ja erotti toimitusjohtajan. On turha sanoa, ettei hallitus olisi puuttunut Soneran asioihin; se on puuttunut niin pieneen asiaan kuin siihen, että toimitusjohtaja muutaman kymmenentuhannen markan edestä siirsi omia osakkeita perheenjäsenille.

Jos hallitus puhui totta ja jos todella on näin, että hallitus ei ole lainkaan asiaa käsitellyt, silloin voi tietenkin kysyä, miksi suurinta omistajaa ei kiinnosta yli 20 miljardin markan investointi. Eli jos vastaus on se, että hallitus puhuu totta, ei ole lainkaan käsitellyt, silloin kysymme, miksi se on antanut 20 miljardin investoinnin mennä puuttumatta siihen. Jos hallitus taas on vastoin omaa väitettään antanut tavalla taikka toisella suostumuksensa tähän, silloin se on eduskunnalle esittänyt väärää tietoa, johtanut eduskuntaa harhaan. Molemmissa tapauksissa lopputulos on se, että hallitus ei tämän jälkeen voi nauttia eduskunnan luottamusta.

Mikko Elo /sd:

Puhemies! Tarkoitukseni ei ollut puuttua ed. Kalliksen puheenvuoroon. Kun hän kuitenkin spekuloi sillä, mitä esimerkiksi allekirjoittanut olisi tehnyt, jos olisi siinä tilanteessa ollut, että päätös olisi pitänyt tehdä, haluan kyllä todeta sen, että ensinnäkin ed. Kallis on kokenut parlamentaarikko. Hän on lisäksi, jos oikein tiedän, kauppatieteiden lisensiaatti, hän tuntee liike-elämää varsin hyvin ammattinsa puolesta. Sanoisin ihan tämän päätöksenteon osalta, ed. Kallis, että jos eduskunnalle olisi annettu esitys tästä, sehän olisi ollut tietysti täällä täysistuntokäsittelyssä esittelyssä, se olisi lähetetty ilmeisesti talousvaliokuntaan ja muihin valiokuntiin niin kuin muutkin asiat, olisi kuultu asiantuntijoita, enkä, ed. Kallis, ole ollenkaan varma, että eduskunta olisi tehnyt sellaisen päätöksen. Nimittäin, ed. Kallis, eikö aika yleinen tällainen sääntö kuitenkin ole — sen verran liike-elämää minäkin tunnen, olen ollut erään puhelinyhtiön hallituksen puheenjohtaja, jossa velkaa oli suurin piirtein saman verran kuin oli liikevaihto — että liikevaihdon määrä on ilmeisesti aivan keskeinen kriteeri tässä.

Mitä sitten tulee esimerkiksi siihen, kun ministeri Niinistö täällä puhui, että pörssiarvo oli korkea, ja ministeri Sasi myöskin, pörssiarvohan on aina virtuaalinen ja pörssiarvo muuttuu joka hetki. Ei sillä perusteella voi päätöksiä tehdä. Mutta, ed. Kallis, haluaisin todeta, että kyllä tämä on tällainen kokoomuslainen kummajainen, johon Markku Talonen on sitten myöskin yhtynyt, ilmeisesti hyvin lähellä kokoomusta oleva hallituksen puheenjohtaja, jonka Olli-Pekka Heinonen nimitti puheenjohtajaksi.

Haluaisinkin lähteä ihan muutamalla sanalla arvioimaan Soneran hallituksen, hallintoneuvoston, maan hallituksen ja eduskunnan roolia tässä.

Mitä tulee Soneran hallitukseen, haluan ensinnäkin todeta, että myös minä olen sitä mieltä, että ministeri Heinonen epäonnistui hyvin pahasti nykyisenkin hallituksen osalta, ja haluan muutamalla sanalla perustella sitä. Ensinnäkin, niin kuin ed. Bremer ihan oikein totesi, on lähdettävä siitä, että hallituksen jäsenillä tällaisessa yhtiössä on asiantuntemusta yleensä ja sitten tämän alan tuntemusta. Nämä ovat ne kaksi edellytystä. Niin kuin muistatte, diplomi-insinööri Talonen ilmoitti ensimmäisinä hetkinä, kun hän tuli hallituksen puheenjohtajaksi, että hän ei osaa edes sähköpostia käyttää, ja hän niin kuin ylpeili sillä. Joku on sanonut, että Talonen puhui leikkiä. Minulla on se kuva, että Markku Talonen puhui ihan totta siinä. Markku Talonen meni sitten tähän kokoomuslaiseen harhaan, jota nyt esitetään, että eduskuntahan sen päätöksen ensin kuitenkin teki. Jokainen kansanedustaja tietää, että näin ei päätöksiä eduskunnassa tehdä, emmekä me voi sellaista vastuuta ottaa.

Esimerkiksi pääministeri Lipponen täällä totesi, että nyt on hyvä hallitus. Kun on seurannut Tapio Hintikan toimintaa, niin julkisuudessahan on lähinnä arvosteltu meitä poliitikkoja. Kun Telia-fuusiota valmisteltiin, Tapio Hintikka totesi moneen kertaan, että poliitikot pois kaikesta hallinnosta.

Puhemies! Totean jo tässä vaiheessa: Tämän samanlaisen munauksen, 24 miljardin markan munauksen, me poliitikot olisimme pystyneet tekemään, ei siinä olisi tarvittu liike-elämän edustajia tekemään tätä päätöstä. Minusta Markku Talosen ja Tapio Hintikankaan otteet eivät niin kauhean vakuuttavia ole. Nythän on käynyt sillä tavalla, että meidät poliitikot on saatu näyttämään aivan tyhmiltä, me emme ymmärrä yhtään mistään mitään. Nämä liike-elämän edustajat, kun he istuvat jossakin hallituksessa, saavat saman verran yhdestä kokouksesta palkkiota kuin me saamme kuukaudessa palkkaa täällä; nämä ovat joitakin superihmisiä, Markku Talonenkin 250 000 markkaa kuukaudessa, päätoiminen puheenjohtaja, plus optiot, ja puhemies, mielenkiintoista on, että Markku Talosella on edelleen optioita niin kuin myöskin toimitusjohtaja Relanderilla. Kyllä aika erikoiselta tämä tilanne vaikuttaa.

Se tästä hallituksen roolista ja maan hallituksen roolista ja erityisesti Olli-Pekka Heinosen roolista, joka otti, niin kuin täällä todettiin, työhönottajan roolin hallituksen jäseniä nimittäessään. Mielestäni kannattaisi myöskin pohtia — en tiedä, onko se talousvaliokunnan asia mutta ehkä koko eduskunnan asia — kuinka läheiset kytkökset näillä liike-elämän edustajilla oli kokoomuspuolueeseen, jotka Olli-Pekka Heinonen suvereenisti nimitti. Väitän, että Olli-Pekka Heinonen valitsi yksin nämä liike-elämän edustajat Soneran hallitukseen. Ainakaan minä sosialidemokraattisena kansanedustajana en ota vastuuta siitä, minkälaisia hallituksen edustajia on. Ei Olli-Pekka Heinonen, vaikka olemme samasta vaalipiiristä, koskaan käynyt minulta kysymässä, sopisiko tämmöiset valita hallitukseen. (Ed. Ala-Nissilän välihuuto) — Puhun nyt liike-elämän edustajista, ed. Ala-Nissilä, siellä oli muitakin edustajia.

Mitä tulee hallintoneuvoston rooliin — täällä on ed. Antvuorikin paikalla, joka oli silloinen varapuheenjohtaja — kun Sauli Niinistö nyt toteaa, että Soneran hallintoneuvosto oli nolla, me voimme suurin piirtein yhtyä siihen, että Soneran hallintoneuvosto oli nolla, ja ed. Antvuori saa sitten korjata tämän, jos haluaa. Mutta se johtuu kyllä, puhemies, siitä että Soneran hallintoneuvostolta oli viety kaikki valtuudet pois. Se ei nimittänyt enää toimitusjohtajaa eikä hallitusta. Soneran hallintoneuvosto oli pistetty seuraamaan asioita. Ei Soneran hallintoneuvostoa pitänyt ottaa enää vakavasti, ja sen kyllä Sauli Niinistökin tiesi, mutta hän halusi jotenkin hämätä tätä keskustelua ja viedä pois Olli-Pekka Heinosen ja kokoomusministereiden vastuuta tästä.

Puhemies! Mitä sitten tulee maan hallituksen rooliin, kyllähän Olli-Pekka Heinosen olisi pitänyt tavalla tai toisella tämä asia viedä ainakin talouspoliittisen ministerivaliokunnan käsittelyyn, minkälaiseen käsittelyyn, se on sitten toinen asia. Nyt varmasti selviää viimeistään talousvaliokunnassa se, onko tätä asiaa käsitelty. Henkilökohtaisesti en kovin paljon pane uskoani siihen, että oikeuskanslerin selvityksessä tulisi mitään kovin merkittävää esille. Uskon enemmän siihen ja toivon, että eduskunnan talousvaliokunta ja muut valiokunnat ottavat nyt sen roolin, täällä pistetään ihmiset sanomaan se, mitä he todella tietävät näistä asioista, ja sen jälkeen me sitten pystymme tekemään omia päätöksiämme.

Puhemies! Mitä sitten tulee vielä siihen, mitä pitäisi tehdä ja mitä toivoisi talousvaliokunnan, jonka puheenjohtaja ahkerasti täällä istuu, selvittävän, oma käsitykseni on se, että erityisesti tulisi selvittää riskianalyysia ja rahoituslaskelmia. Minkälaiset riskianalyysit Soneran hallituksella on ollut, kun se on tätä käsitellyt — niitähän väitetään olleen mutta niitä ei anneta julkisuuteen, näin Hintikka sanoo — ja myöskin rahoituslaskelmat? Kyllähän nämä ovat ne kaksi oleellista tekijää ja ne täytyy olla, ja jos niitä ei ole ollut, silloin tietysti joudutaan aika erikoiseen tilanteeseen.

Myöskin, kun täällä on moneen kertaan puhuttu siitä, että pitäisi sijoittaa yhteen yksikköön, kerran vielä toistan oman ehdotukseni. Toivon, että talousvaliokunta tutkii tarkkaan Ruotsin-mallin. Ruotsissa on muodostettu elinkeinoministeriö, jonka perusta voisi Suomessa olla esimerkiksi kauppa- ja teollisuusministeriö ja johon kuuluvat työllisyys-, liikenne-, viestintä-, elinkeino- ja aluepolitiikka-asiat.

Sen sanon vielä lopuksi, että Ruotsissa ministerit nimitetään vähän eri perustalla kuin Suomessa. Suomessa näyttää olevan ministereillä valmiutta siirtyä vaikka opetusministeristä liikenneministeriksi, liikenneministeristä kauppa- ja teollisuusministeriksi jne. (Puhemies koputtaa) Ruotsissa sosialidemokraattinen hallitus lähtee siitä, että siellä on kokeneita ministereitä, niin kuin Björn Rosengren tällä hetkellä, eikä, puhemies, ole sattuma se, ettei Ruotsin Telia mennyt umts-huutokauppoihin mukaan. (Puhemies koputtaa) Totean lopuksi, että Sonera oli ainoa pohjoismainen yhtiö, joka lähti mukaan umts-huutokauppoihin, ja sen takia kyllä paljon (Puhemies koputtaa) kokemattomuutta ja osaamattomuutta tähän päätöksentekoon Suomessa on liittynyt. Otettakoon se, puhemies, opiksi meille kansanedustajille.

Olavi Ala-Nissilä /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Ed. Elo vauhdikkaaseen tyyliinsä esitti ihan varteenotettavia ajatuksia. Moneen niistä voi yhtyä. Minäkin haluan saatella valiokuntakäsittelyä omalla puheenvuorollani.

Ensinnäkin valtion omistajapolitiikasta.

On selvää, että yritysten toimintaympäristö on muuttunut viime vuosikymmenen, vuosien, aikana yhä vaativammaksi globaalien markkinoiden oloissa, teknologian kehittyessä, muutosvauhdin nopeutuessa. Tämä totta kai asettaa myös valtionyhtiön ohjauksen vaativampaan tilanteeseen. Tästä syystä hajanainen valtionyhtiöomistus ja -ohjaus vaatisi nyt uudistamista ja keskittämistä. Tarvitaan vahvaa osaamista niin bisneksestä kuin muutoksestakin. On sanottu, että ne pitäisi keskittää johonkin ministeriöön. Sekin voi olla, mutta kyllä ministeriön omat tehtävät aiheuttavat aika hankalia tilanteita esteellisyystilanteiden takia. Valtioneuvoston kanslian alaisuuteen sijoittuva omistus- ja osaamisyksikkö saattaisi olla paras vaihtoehto. Siinä kannattaisi käyttää koko julkisen sektorin osaamista hyväksi, mitä on ministeriön piirissä ja ehkä myös esimerkiksi Sitran piirissä.

Hallituksellahan ei ole mitään esitystä asiasta. Hallitus ei ole myöskään esittämässä mitään työryhmää selvittämään omistajapolitiikan uudistamista. Omistajapolitiikka ehkä on jonkinlaisessa kriisissä siinäkin mielessä, että monet ministerit, Mönkärekin, näkevät valtion intressin vain sijoittajaintressinä. Voidaan hyvin ajatella, että valtiolla on, totta kai, muitakin intressejä edelleen.

Toivon, että talousvaliokunta ja ehkä sille lausuntonsa antavat valtiovarainvaliokunta ja liikennevaliokunta pohtivat myöskin tätä valtioyhtiöpolitiikkaa, jos kerran maan hallitus on sisäisesti niin ristiriitainen, että se ei pysty tässä etenemään.

Tässä on esitetty kysymyksiä, miksi hallitus ei käsitellyt tätä umts-päätöstä ja miksi ei tehty riskianalyysejä vai tehtiinkö ne. Minäkin ehkä tulen tähän, mitä ed. Elo pohti, Soneran hallituksen ja toimitusjohtajan vastuukysymykseen tietäen kuitenkin tietysti maan hallituksen vastuun, joka on keskeisin asia eduskunnassa ja tilanteessa muutoinkin. Nimittäessään Markku Talosen päätoimiseksi hallituksen puheenjohtajaksi valtio ilmeisesti halusi saada jonkinlaisen päällystakin vauhdikkaaksi osoittautuneelle toimitusjohtaja Kaj-Erik Relanderille. Tässä tehtävässä Talonen ei kyllä ihan onnistunut. Valtio-omistajan, viime kädessä valtioneuvoston, tärkeimpänä tehtävänä olikin vaikuttaa enemmistöosakkaana osaavan hallituksen valintaan Soneralle. Tässäkään ei taidettu onnistua.

Erittäin hyvä kysymys, johon ei ole vielä tullut selvyyttä, mutta valiokuntavaiheessa varmaan tulee, on se, laadittiinko Sonerassa lainkaan normaaleja investointilaskelmia umts-kaupasta, toisin sanoen voidaanko investoinnista saatavilla tuloilla koskaan maksaa siitä aiheutuneet ja vielä aiheutuvat menot. Umts-lupahan merkitsi vasta radiotaajuuksien ostoa. Lisäksi tarvitaan suuria investointeja, joiden osalta emme tiedä Soneran tarkkaa arviota. Koko Euroopan osalta Helsingin Sanomissa nämä arvioitiin 150 miljardiksi euroksi.

Oleellisempi kysymys on sitten, tehtiinkö investoinneista normaalit riskianalyysit. Tässä on viitattu, että Soneralla oli hyvä pörssiarvo. Ministeri Niinistökin puhui hyvästä pörssiarvosta ja suhteutti investointeja siihen. Minusta se ei ollut kovin hyvä lähtökohta. Sonerahan oli menossa toimialalle, jonka teknologia ei vielä toiminut, myöskin toimialalle, jolla vaadittiin laajaa perusasiakaskuntaa, ja toimialalle, jolla pitäisi olla myöskin tunnettu toimija. Sonerahan ei täyttänyt yhtäkään näistä vaatimuksista. Soneralla investointi oli noin 250 prosenttia liikevaihdosta, kun esimerkiksi Deutsche Telekomilla vain 20 prosenttia. Toisaalta Deutsche Telekomilla oli siellä valmiit asiakkaat jo olemassa markkinoilla. Myös Soneran asiakaspohja oli kapea ja ehkä parhaimmillaan pari miljoonaa asiakasta. Deutsche Telekomilla oli noin 30 miljoonaa asiakasta ja Vodafone-Mannesmannilla noin 100 miljoonaa asiakasta.

Soneran hallituksen puheenjohtaja Hintikkahan vakuuttaa, että riskianalyysit tehtiin, mutta Soneran sisältä lehdistölle tihkuneet tiedot kertovat, että Soneran omaa riskinhallintayksikköä ei olisi valjastettu lainkaan umts-riskien kartoitukseen. Tämä olisi syytä kuitenkin jälkikäteenkin käydä lävitse.

Näin jälkikäteen näyttää siltä, että Soneran johto uskoi 3G-lisenssien ostolla kertaheitolla kasvattavansa yrityksen arvoa todella suureksi, minkä vuoksi ei vaivauduttu miettimään tuottoja, joilla olisi katettu paitsi umts-lupien hinnat myös massiiviset verkostoinvestoinnit. Tavallaan oli vain pakko lähteä globaaleille markkinoille mukaan. Luotettiin siihen omaan osaamiseen.

Myöskin Soneran kirjanpidon osalta on käyty keskustelua. Muun muassa arvostettu tilintarkastaja Antti Helenius on käynyt tätä keskustelua: arvonalennukset, alaskirjaukset. Ei ole kyllä oikein suomea tämä "alaskirjaus". Saneerauskulut käsitellään kertaluontoisina erinä. Umts-investoinnin rahoituskulut on aktivoitu ja verohyöty, noin 1,2 miljardia euroa, on kirjattu saatavaksi, vaikka koko verohyödyn toteutuminen on todella enemmän kuin epävarmaa. Tässä liikutaan aivan hyvän kirjanpitotavan rajamailla. Tämä verosaatava edellyttäisi siis 4,3 miljardin tulosta nykyisillä verosäännöillä. Se ei ole kovin todennäköistä, sillä vaadittava verotettava tulos on Heleniuksen mukaan noin kaksi kertaa yhtiön vuotuinen liikevaihto.

Sitten, arvoisa puhemies, ihan vielä lopuksi optiopolitiikkaan ja hallintotapaan. Vaikka omistajat päättivät optioista, ohjelmien valmistelussa hallitus oli keskeinen. Sonera kasvatti ylimmän johtonsa optio-ohjelmaa (Puhemies koputtaa) pontevasti samaan aikaan, kun suuria investointeja tehtiin. Mielestäni — arvoisa puhemies, sen sanon viimeisenä ajatuksena eikä se ole vähäistä — Soneran optio-ohjelma saattaa olla yksi tekijä siinä, että näin surutta kasvatettiin investointeja ja yhtiötä, koska se todella hyödytti toimivaa johtoa.

Pirjo-Riitta Antvuori /kok:

Arvoisa puhemies! Vuonna 2000, jolloin Soneran umts-kaupat tehtiin, elettiin Suomen taloushistoriassa hyvin erikoista aikaa. Teknologiayritysten kehitys oli huimaa. Se näkyi jopa kaduilla. Ihmiset jonottivat tuntikausia voidakseen merkitä uusien, pörssiin listautuneiden, täysin tuntemattomienkin yritysten osakkeita.

Umts-kauppojen valmistelu Sonerassa osui keskelle tätä kuuminta it-huuman aikaa. Mitä pidemmälle vuosi 2000 kului, sen voimakkaammin alkoivat epäilijät puhua alan riskeistä, epätodellisista odotuksista ja uuden talouden vastatuulesta. Alkuvuosi oli kuitenkin Soneran kannalta vielä positiivista aikaa. Esimerkiksi arvostetuilta investointirahoittajilta kuultiin Soneran tulevaisuudesta hyvinkin optimistisia arvioita.

Vastuu toimilupakauppojen kaltaisten investointien valmistelusta ja asiaan liittyvästä päätöksenteosta on osakeyhtiölain mukaan yksiselitteisesti yhtiön hallituksella. Myös yhtiön toimivan johdon tulee kantaa tätä vastuuta. Sitä, miksei umts-kauppoja valmisteluvaiheessa käsitelty valtioneuvostossa tai Soneran hallintoneuvostossa, on tässä vaiheessa mielestäni aika turha pohtia, sillä en usko, että kenelläkään olisi tuossa tilanteessa, tuossa telealan kehitysvaiheessa, ollut uskallusta tai kykyä kieltää Soneraa osallistumasta umts-huutokauppoihin.

Arvoisa puhemies! Enemmän kuin umts-kauppoja itse epäilin, paitsi itseäni ja kykyäni pysyä mukana kehityksen kelkassa, samaan aikaan valmisteilla ollutta Soneran johdon optiojärjestelmää. Asiantuntemukseni ei olisi riittänyt toimilupakauppojen yksityiskohtien analysointiin, mutta yrityksen johtoa yksisuuntaisesti palkitsevan optiojärjestelmän näin vaarallisena. Näin, että optiojärjestelmä voi houkutella yrityksen johtoa liian suuriin riskinottoihin. Kerroin käsitykseni ja huoleni myös selvästi Soneran hallintoneuvoston kokouksessa kuin myös keskusteluissa asianomaisten ministerien kanssa. Tuolloin elettiin myös varsinaista optiohuumaa ja kritiikkini optioita kohtaan tuntui kaikuvan lähes kuuroille korville. Vaikka suunnitelluista optiojärjestelyistä tuolloin Sonerassa luovuttiinkin, on yritysjohdon optiojärjestelmissä ja Soneran optiojärjestelyissä erityisesti paljon korjaamisen varaa, koska optiojärjestelmillä on paitsi on hyvät myös nurjat puolensa.

Arvoisa puhemies! Haluan tuoda puheenvuorossani vielä esille näkökulman, joka on valtion omistajaohjauksen kannalta mielestäni ehdottomasti yksi kaikkein olennaisimmista. Toimin Soneran hallintoneuvostossa uskoen siihen, että Soneran hallituksessa istuneen liikenneministeriön virkamiehen tehtävänä oli toimia yhtiön hallituksessa valtion edustajana ja että tieto Soneran hallituksen suunnitelmista ja toimista kulki valtioneuvostolle hänen kauttaan. Se, ettei asia ehkä ollutkaan näin, on selvinnyt minulle vasta jälkikäteen.

On vaikea ymmärtää sitä, miten eri tavoin lakia voidaan tällaisessa asiassa tulkita. Hallintomenettelylakia muutettiin viisi vuotta sitten niin, että yhtiön hallituksessa istuva valtion virkamies on ministeriön virkatoimissaan esteellinen käsittelemään yhtiötä koskevia asioita. Lainoppineiden tulkintojen mukaan tämä ei kuitenkaan estä sitä, etteikö kyseinen virkamies voisi toimia yhtiön hallituksessa valtion etujen valvojana. Käytännössä tämä laintulkinta ymmärtääkseni tarkoittaa sitä, ettei Soneran hallituksessa istunut liikenneministeriön virkamies ole voinut kommentoida ja välittää Soneraa koskevia tietoja esimerkiksi ylimmälle esimiehelleen: liikenneministerille.

Käsitystäni sekavasta ja ristiriitaisia laintulkintoja sisältävästä valtionyhtiöpolitiikasta vahvisti kauppa- ja teollisuusministeriön kansliapäällikön runsaan viikon takainen haastattelu, jossa hän kertoi kauppa- ja teollisuusministeriössä olevan pysyvä käytäntö, että jopa yksityisten yritysten suurista hankkeista informoidaan hallituksen keskeisiä ministereitä. Jos yksityisomistuksessakin olevien yritysten asioita käsitellään ministerien kesken, käydään valtio-omisteisten yritysten asioita varmasti läpi vähintään yhtä tiukalla sihdillä.

Jos nämä erilaiset käytännöt johtuvat lain tulkinnanvaraisuudesta, on kyseinen lainkohta korjattava. Mielestäni ei ole oikein, että poliittiset näkemyserot valtionyhtiöiden johtamisesta ja valtio-omistajan roolista johtavat tällaisiin epäkohtiin. Poliittinen vastuu ja liiketoiminnallinen vastuu on osattava rajata yhtiöissä, joissa valtio katsoo tarpeelliseksi olla omistajana mukana. Nykyisessä järjestelmässä valtion roolin kaksijakoisuus toisaalta markkinoiden toiminnan säätelijänä ja valvojana ja toisaalta yhtenä markkinatoimijana johtaa vastuukysymyksissä juuri Soneran umts-kauppojen kaltaisiin epäselvyyksiin.

Arvoisa puhemies! On hyvä, että valtioneuvosto antoi tämän tiedonannon valtion omistajapolitiikasta heti näin syysistuntokauden aluksi. Toivon, että valtion ohjaukselle pystytään luomaan yhtenäiset säännöt, joita kaikki myös noudattavat. Itse en osaa ottaa kantaa siihen, mihin yksikköön tai ministeriöön valtionyhtiöiden omistajaohjaus olisi parasta keskittää tai onko keskittäminen ylipäätään oikea ratkaisu. Itseäni ainakin pelottavat liian suureksi kasvavat yksiköt ylipäätänsä. Voi hyvällä syyllä kysyä, onko liiallinen keskittäminen esimerkiksi pankki- ja vakuutussektoreilla riskien ja osaamisen keskittymisen suhteen lainkaan järkevää.

Arvoisa puhemies! Samalla tavoin kuin epäilen pitkälle menevän keskittämisen etuja, epäilen myös kovin yksisilmäistä valtion omistajapolitiikkaa. Niin kauan, kuin valtio on omistajana mukana liiketoimintaa harjoittavissa yhtiöissä, niin kauan valtion on mielestäni kannettava vastuuta myös muusta kuin yhtiöiden arvonkehityksestä ja tuotosta.

Mikko Immonen  /vas:

Arvoisa puhemies! Vuoden kohutuimpia taloustapahtumia olivat kolmannen sukupolven matkapuhelinluvista eli umts-luvista käydyt huutokaupat. Parhaiten huutokaupoissa onnistui Saksa, joka nettosi kuudesta umts-lisenssistä muhkeat 300 miljardia markkaa. Valtion teleyhtiö Sonera joutui pulittamaan Saksan umts-toimiluvasta 22 miljardia markkaa. Suomi itse sen sijaan luovutti luvat ilmaiseksi.

Sonera-tapaus on sen mittaluokan munaus, että sitä on kansalaisten vaikea käsittää. Kun on kysymys yhtiöstä, jossa valtion osuus on yli puolet, niin samalla osuudella munauksesta tulee myös valtion ja sitä kautta veronmaksajien tappio.

On selvää, että liiketoimintaan liittyy aina riskejä. Kaikki investoinnit eivät onnistu, ja siksi osakeyhtiö onkin jo alun perin ollut paitsi keino kerätä riittäviä pääomia johonkin ryhtymiseksi myös oivallinen tapa jakaa riskejä useamman osakkaan kesken. Kolmannen sukupolven huutokauppojen riskit olivat kuitenkin yhtiön kokoon nähden aivan liian suuret. Leikkisästi voisi sanoa, kuten täällä monesti on jo sanottu, että siinä Suomi tuli maksaneeksi Saksalle sotakorvauksia 30-vuotisesta sodasta, ellei asia olisi näin vakava.

On törkeä väite, että eduskunta olisi kesäkuussa 2000 hyväksynyt Sonera-strategian myötä myös Suomen Soneran Saksan-toimiluvista myöhemmin maksaman hinnan. Asiasta voi joko päättää tai sitten ei. Tässä tapauksessa asiasta ei todellakaan päätetty, vaan ainoastaan Soneran strategiasta. Oli iso virhe, että liikenneministeriö ei tuonut Soneran osallistumista kolmannen sukupolven matkapuhelinhuutokauppoihin hallituksen laajempaan ennakkokäsittelyyn valtio-omistajan päätettäväksi.

Viisaita oli aikanaan vähän, mutta kyllä umts-operaation riskit yleisesti tiedettiin. Houkutus vain oli liian suuri ja järki liian pieni. Tietämättömyyteen eivät asiasta vastuussa olevat voi vedota. Jo aikanaan kaksi vuotta sitten oli asiantuntijoita, kuten Telian teknologiajohtaja Juha Heinänen ja tietotekniikan professori Arto Karila muun muassa, jotka varoittivat asiasta. He pitivät umts-hankintoja järjettömänä riskisijoituksena, joka todennäköisesti kaatuu veronmaksajien maksettavaksi.

Jälkiviisaita on kesän myötä syntynyt paljonkin. Tässä jälkiviisaudessa kilpailemisessa ei ole mitään mieltä, mutta tässä kansantaloutemme mittavassa rahan hukkaamisessa on huolehdittava siitä, että ne, jotka aidosti vastuussa olivat, asetetaan myös vastuuseen. Välittömästi virheestä vastuussa olevat yhtiön toimitusjohtaja ja hallitus erotettiin. Sen sijaan yrityksen valvonnan laiminlyönyt ministeri Heinonen ehti erota ministerin paikalta eikä siksi ole enää täällä vastaajan paikalla. Aihetta Heinosen kuulemiseen kyllä on.

Arvoisa puhemies! Täällä on käyty keskustelua siitä, että ei enää tuijoteta menneeseen, katsotaan tulevaisuuteen. Kantaapa vastuun sitten eduskunta, hallitus vai joku muu, olen sitä mieltä, että kyllä meidän täytyy talousvaliokunnan osalta käydä hyvin pitkälle lävitse se, mihin tämä vastuu lopulta kaatuu, ketkä ovat viime kädessä vastuussa. Tulee mieleen viime kevään Kemira-asia talousvaliokunnassa, jolloin tietenkin hallitus otti vastuun isosta asiasta, mutta kyllä suuren poliittisen vastuun myös kantoi ministeri Mönkäre. Eli tässä mielessä ei voi sanoa niin, ettei historia tunne ministerin ottavan suuriakin vastuita.

Samalla kun Soneran tapahtumia selvitellään, täytyy kuitenkin muistaa, ettei kenenkään ole viisasta pitkittää asiaa ja pitää yhtiötä jatkuvasti otsikoissa yhtiön ja sen työntekijöiden vahingoksi. Joskus kannattaisi myös pohtia, millaisia motiiveja on ollut sillä henkilöllä tai niillä henkilöillä, jotka tekivät verkossa ilmestyneen kirjan Sonerasta. Sitä täytyy lukea todella huolellisesti, jotta erottaa, mitkä ovat ilmeisesti tosiseikkoja, mitkä kohdat henkilökohtaiseen näkemykseen perustuvia luonnehdintoja ja arviointeja. Näyttäisi siltä, että kirjoittajan motiivina ei olisi pelkästään asioiden esittely kansalaiskeskusteluun vaan ehkäpä katkeruus tai jopa koston hakeminen jostakin vääryydeksi koetusta. Oli miten oli, kirjoittelu saattaa kuitenkin myös vahingoittaa yhtiötä ja sen työntekijöitä.

On välttämätöntä oppia tästä Soneran kauppojen katastrofista. Jatkossa eivät valtionyhtiöihin nähden valtaa käyttävät voi toimia kuin lehmät kesälaitumella: tehdään mitä tehdään ja perästä ei sitten kukaan tiennyt mistään mitään eikä kenelläkään ole vastuuta, lukuun ottamatta suomalaista veronmaksajaa. Hän on se, joka varmasti ottaa vastuun. Hän tuntee vastuun jo ensi vuoden budjetissa hupenevina peruspalveluina. Jos ja kun jo etukäteen on ollut selvillä, että päätöksiä voidaan tehdä, mutta niin, että ei ole selvyyttä, kenen vastuulla ovat seuraukset, jo tämä lisää intoa vastuuttomiin ja harkitsemattomiin arviointeihin ja ratkaisuihin.

Valtioneuvoston vuonna 99 tekemän periaatepäätöksen mukaan valtionyhtiöiden tulee pyytää valtion hyväksyntä suuriin ulkomaille suuntautuviin investointeihin ennen lopullisia päätöksiä. Sonera ei kuitenkaan tiedustellut pääomistajansa hyväksyntää noin 4 miljardin euron umts-päätökseen, vaikka Soneran osakeannin myyntiesitteessä tämä periaatepäätös esiteltiinkin. Valtionyhtiöissä valtio-omistajan äänen on kuuluttava aiempaa kirkkaammin ja johdonmukaisemmin. Kokoomus, joka yrittää lakaista omaa vastuutaan maton alle, on päinvastoin luovuttamassa ja nostanut esiin ratkaisun, että jos kerran on hankalaa hoitaa valtion omistamia pörssiyhtiöitä, on ne sitten myytävä pois.

Arvoisa puhemies! Tämän tiedonannon yhteydessä eduskunnalla on hyvä mahdollisuus linjata valtion omistajapolitiikkaa. Se on kuitenkin tehtävä huolellisesti niin, että linjaus on kestävä pidemmälläkin ajalla.

Kirsi  Ojansuu  /vihr:

Arvoisa puhemies! Sonera-kauppojen jälkipyykki on ollut aikamoista vastuun pakoilun ja pallottelun sekamelskaa. Pallottelun mestareita lienevät Soneran hallituksen entinen puheenjohtaja Talonen, entinen liikenneministeri Heinonen sekä ministeriön finanssineuvos Alestalo, jotka nyt katsovat, että eduskunta olisi siunannut Soneran osallistumisen umts-kauppoihin, kun se keväällä 2000 antoi valtiolle valtuudet myydä Sonera-osakkeensa. Olen suoraan sanoen tyrmistynyt siitä, että hallitus on tiedonannossaan yhtymässä tähän tulkintaan.

Eduskunnan yhdestä päätöksestä, valtionyhtiön osakkeiden myynnistä, ei voi vetää johtopäätöksiä kokonaan toisesta asiasta eli umts-kauppoihin osallistumisesta, tai ainakin se kertoo näiden henkilöiden ja maan hallituksen alkeellisesta demokratiatajusta. Eduskunnan päätöksentekoa tulkitaan vääristellen. Kevään 2000 hallituksen esityksen perusteluosassa oli kappale Soneran tulevaisuuden haasteista ja konsolidaatiokehityksestä. Siinäkö siis se suuri kansainvälistymisstrategia, jonka eduskunta on siunannut? Jos eduskunta olisi silloin ottanut kantaa huutokauppaan osallistumiseen, olisi esittelevän ministerin pitänyt tehdä selväksi kytkös myyntivaltuuksien antamisen ja umts-kauppojen välillä. Silloin myös valiokunnat olisivat paneutuneet umts-kauppojen riskianalyyseihin. Jos oletetaan, että eduskunta olisi siunannut umts-kauppoihin osallistumisen, niin takuuvarmasti se olisi ottanut kantaa myös riskin suuruuteen. Kaiken tämän sanon siis edustajana, joka keväällä 2000 äänesti myyntivaltuuksia vastaan. Perustelunani oli tuolloin se, että myös pörssiyhtiöt tarvitsevat poliittista ohjausta. Tähän yhdyn edelleen, ja todennäköisesti joukkomme on kasvanut sitten viime keskustelun.

Entinen liikenneministeri Heinonen katsoo umts-hankintojen menneen täysin pelisääntöjen mukaan. Heinonen on kuitenkin tarjonnut julkisuuteen kahta ristiriitaista tulkintaa. Toisen mukaan eduskunta on siunannut Soneran kansainvälistymisstrategian ja sitä myötä myös huutokauppoihin osallistumisen. Toisessa kauppojen katsotaan kuuluneen yhtiön operationaaliseen päätöksentekoon. On hämmästyttävää, kuinka vastuu aina näyttää kiertävän yhtiötä valvoneen ministerin ja ministeriön. Nyt ministeri Sasi ja koko hallitus näyttävät jatkavan samaa linjaa.

Yhtiön vastuuta korostavassa tulkinnassa niin Heinonen kuin hallituskin korostavat päätösten operationaalista luonnetta. Entisen ministerin mukaan pörssiyhtiöiden suuretkin investointipäätökset kuuluvat yhtiön toimielimille. Kysymys siis kuuluu: Mihin vetää raja operationaalisen ja poliittisen sekä strategisen päätöksenteon välillä? Tätä linjanvetoa on koetettu tehdä muun muassa valtioneuvoston periaatepäätöksessä valtion omistajapolitiikasta. Toimialamuutosten osalta todetaan, että uusille toimialoille laajeneminen ja muut strategiset kysymykset edellyttävät pääomistajan hyväksyntää. Hallituksen tiedonannossa todetaan, että pörssiyhtiöissä pääomistajan kanta perustuu strategisiin kannanottoihin, jotka pörssiyhtiöiden kohdalla useimmiten käsitellään talouspoliittisessa ministerivaliokunnassa. Sitten seuraakin hallituksen uskomattomin vastuunväistö: Hallitus katsoo, että koska Soneran omistajastrategia oli eduskunnan käsiteltävänä, ei ministerivaliokunnan enää siihen tarvinnut puuttua eikä pääomistajan kantaa tarvinnut enää kysyä. Siis: umtsista ei enää tarvinnut edes puhua, koska Soneran myyntivaltuuksista päätettäessä hallituksen esityksessä esiteltiin muutamalla kappaleella myös Soneran tulevaisuuden haasteita.

Samaisessa periaatepäätöksessä todetaan myös seuraavaa: "Yhtiön toiminnan tai kansantalouden kannalta erittäin merkittävät sijoitukset ulkomaille edellyttävät pääomistajan hyväksynnän, ennen kuin sijoituksesta lopullisesti päätetään." Minusta tämä on hyvin selkokielistä tekstiä. Sijoitus oli kaikilla mittareilla merkittävä ja valtio oli Soneran pääomistaja, joten investoinnit olisivat edellyttäneet valtion hyväksyntää.

Vaikuttaa siltä, että liikenneministeriön omistajapolitiikkaa on harjoitettu kokoomuksen linjan mukaan ja valtioneuvoston periaatepäätös on sivuutettu. Valtio on toiminut passiivisena omistajana, joka ei puutu omistamiensa yhtiöiden suurimpiinkaan investointeihin. On käsittämätöntä, että valtion omistajapolitiikkaa sopeutetaan ministerin poliittiseen näkemykseen eikä yhdessä hyväksyttyihin periaatteisiin.

Arvoisa puhemies! Vielä pari sanaa toimintaperiaatteista. Kun eduskunta keväällä 2000 käsitteli Soneran osakkeista luopumista, totesin puheessani seuraavasti: "Minusta olisi huomattavasti järkevämpää käydä tämä selontekokeskustelu ensin ja pohtia sitten vasta Soneran kohtaloa. Näin merkittävissä ratkaisuissa kannattaisi edetä varovaisemmin askelin. Tämänpäiväinen menettelytapa on vähän hölmöläisten hommaa: Ensin tehdään päätöksiä ja vasta sitten keskustellaan niistä periaatteista, joilla päätökset tehdään."

Jos tästä kaikesta jotain hyödymme, niin toivottavasti saamme valtionyhtiöiden hoidolle sellaiset pelisäännöt, joita kaikki ymmärtävät ja noudattavat. Tämä edellyttää kuitenkin tehtyjen virheiden tunnustamista sekä vastuun ottamista. Hallituksen tiedonanto ei tässä suhteessa ole lupaava.

Vielä ihmettelen sitä, miksi tiedonanto annettiin nyt, siis ennen oikeuskanslerin selvitystä. Oikeuskanslerin selvitys antaa tiedonantoa objektiivisemman pohjan arvioida toimijoiden vastuita ja velvollisuuksia.

Toimi Kankaanniemi /kd:

Arvoisa puhemies! Kun huutokauppaan lähdetään, ennen sitä varmasti lasketaan varat, paljonko on varaa, kuinka korkealle on varaa huutaa, mietitään vastuut ja toisaalta tietysti se arvo myös, mitä ollaan huutamassa. Tämä perusasia unohtui Soneran hallitukselta, kun se lähti Saksan umts-markkinoille. Se huusi 24 miljardin markan arvosta tavaraa, lopulta ilmaa, ja samalla sitoutui — ilman, että sillä olisi ollut minkäänlaista sopimusta minkään yhteistyökumppanin kanssa — rakentamaan suunnilleen samanarvoisen verkon Saksan kilpailluille, koville markkinoille.

Oliko tällainen 50 miljardin markan arvoinen päätös operatiivinen päätös, niin kuin ministeri silloin väitti? Mielestäni se ei ollut operatiivinen päätös. Se oli jo strateginen päätös maailmanvalloitusretkillä. Kun katson, että se oli ehdottomasti strateginen päätös, niin tämän tiedonannon sivulla 36 olevat omistajaperiaatteet rikkoutuivat tältä osin. Täällähän sanotaan, että "valtio on omistajana vahvasti kiinnostunut osakkeen arvon kehityksestä ja sitoutunut sitä edistäviin strategisiin linjauksiin". Toisaalta hieman myöhemmin samassa luettelossa sanotaan, että "valtio ei omistajana puutu yksittäisiin operatiivisiin päätöksiin". Kun tässä oli kysymys strategisesta linjauksesta, päätöksestä, maan hallituksen olisi ehdottomasti pitänyt puuttua tähän asiaan, harkita päätöksen perusteita ja ennen kaikkea vaatia tarkat riskianalyysit, mihin ollaan menossa, ja asettaa myös limiitti, yläraja. Saattaa olla niin, että yläraja ei ollut edes tuossa 50 miljardin markan summassa, johon tämä vastuu nousi lopullisesti. Siitähän rakentamispuoli ei tietysti toteudu menona, kun ei pystytä rakentamaan verkkoa. Riskianalyysit ja limiitti pitää valiokunnassa hyvin tarkkaan tutkia, onko niitä ollut, kuka on ne hyväksynyt ja kuka kantaa niistä vastuun. Tässä oli kysymys todellakin ulkomaisesta sitoumuksesta, joka oli strateginen päätös.

Täällä on paljon käyty keskustelua siitä, oliko eduskunta jollakin lailla osallinen tähän päätöksentekoon. Myönnän sen, että eduskunta ei käsitellyt umts-kauppoja miltään osin. Kuitenkin eduskunta käsitteli keväällä 2000 hallituksen esityksen 47/2000 ja tämän hallituksen esityksen perusteluissa kohdassa 1.3 todetaan näin: "Sonera on suunnannut tulevaisuuden kehitystään voimakkaasti langattoman viestinnän palveluliiketoimintoihin hakeakseen operaattoriasemaansa sitoutumatonta kasvua. Samalla yhtiön tavoitteena on nousta arvoketjussa ylöspäin. Tavoitteet ovat globaalit. Maailmanlaajuisen markkina-aseman saavuttaminen - -." Näin oli hallituksen esityksen perusteluissa.

Talousvaliokunta käsitellessään asianomaista hallituksen esitystä lausunnon antamiseksi valtiovarainvaliokunnalle totesi lausunnossaan: "Sonera Oyj on valinnut laajentumisen ja kansainvälistymisen strategian, jota pidetään oikeana ratkaisuna." Eli talousvaliokunta on tämän strategian näin lyhyesti hyväksynyt, ja tämähän tuli äänestyksen jälkeen eduskunnankin päätökseksi. Toki äänestys, 159 puolesta, 20 vastaan, 20 poissa, ei erityisesti kohdistunut kansainvälistymiskysymyksiin. Itse äänestin vastaan lähinnä aluepoliittisista syistä, mutta kyllä minua aika paljon järkytti myös se, että tavoitteet olivat ja ovat globaalit, maailmanlaajuisen markkina-aseman saavuttaminen. Tämä on tietysti jälkiviisautta, koska tällaista ei löydy asiakirjoista, mutta tavoitteet olivat todella korkealla.

Valtioneuvosto, koko hallitus, on tämän hallituksen esityksen käsitellyt ja hyväksynyt nämä tavoitteet ja strategian tältä osin, ja sen osana lähdettiin välittömästi tuon eduskunnan päätöksen jälkeen maailmanvalloitusretkelle ilman mitään valtioneuvoston antamaa ohjeistusta riskien määrästä, vaikka valtio oli omistajana 53-prosenttisesti Sonerassa sillä hetkellä. Silloinhan ei olisi välttämättä tarvinnut edes 100 prosentin myyntivaltuuksia antaa eli nollaan mennä. Oli 53 prosentin osuus ja valtuudet 34 prosenttiin alentaa. Jos tuo noin 20 prosenttia olisi pantu silloin myyntiin, niin olisi saatu valtavasti rahaa valtiolle ja sitten olisi voitu myydä myöhemmin hieman lisääkin, mutta jättää mielestäni valtiolle tietty osuus. Tämä vain ei sopinut siihen pörssiyhtiön maailmanvalloitusstrategiaan, joka oli jalat irti maasta niin hallituksella kuin Soneran johdolla ennen kaikkea.

Arvoisa puhemies! Kun vastuuta kysellään, niin aivan yksiselitteistä on se, että valtioneuvosto, maan hallitus, oli välinpitämätön. Sitä ei suoraan sanoen näyttänyt kiinnostavan tämän arvokkaan yhtiön, jonka osake-enemmistö oli valtiolla, toiminta. Tämä on anteeksiantamatonta välinpitämättömyyttä ja virhe, joka on tuottanut kansantaloudelle ja myös valtiolle tavattoman suuren tappion. Siis puuttumattomuus näihin asioihin oli raskas virhe.

Yhtä raskas virhe on se, mihin ministeri Niinistö totesi, että on annettu hiljainen hyväksyminen. Se on myös asia, joka tuo valtioneuvostolle, hallitukselle, raskaan vastuun. Täällä on syytetty kokoomusta. No, kokoomuksen ministerit olivat tietysti avainasemassa, mutta vasemmisto tuki kokoomuslaista politiikkaa tässä aivan hiljaisesti, hyväksyi kaiken ottamatta minkäänlaista kantaa. Pääministeri johtaa talouspoliittista ministerivaliokuntaa. Pääministeri päättää, mitkä asiat talouspoliittisessa ministerivaliokunnassa käsitellään. Hän ei vaatinut, (Puhemies koputtaa) vaikka tiesi julkisuudenkin kautta, että tällaiset valtavat kaupat ovat käynnissä. (Puhemies koputtaa) Hänen olisi pitänyt puuttua asiaan ja ottaa se valtioneuvoston talouspoliittisen ministerivaliokunnan käsittelyyn. Siellähän ovat kaikki hallituspuolueet edustettuina.

Leena Luhtanen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ed. Kankaanniemi viittasi talousvaliokunnan lausuntoon, jonka annoimme valtiovarainvaliokunnalle silloin, kun haettiin valtio-omistuksen lupia. Totean, että eduskunta käsitteli siis valtiovarainvaliokunnan mietintöä, talousvaliokunta antoi lausunnon. Voin todeta myös jatkon tähän ed. Kankaanniemen lukemaan kohtaan "Sonera on valinnut laajentumisen ja kansainvälistymisen strategian, jota pidetään oikeana ratkaisuna". Pidän sitä vielä tänä päivänäkin oikeana.

Mutta me jatkoimme: "Valiokunta pitää tärkeänä, että yhtiön liiketoiminta voi edelleen kehittyä johdonmukaisesti käyttäen hyväksi saatavissa olevaa osaamista ja käytettävissä olevia taloudellisia mahdollisuuksia. Näin valtion omistuksen arvoa voidaan kasvattaa valtiontalouden ja koko kansantalouden hyväksi." Eli se on lausunto, hyvä, perusteellinen lausunto valtiovarainvaliokunnan mietinnön kirjoittamista varten, ja edelleenkin täyttä tavaraa.

Totean sen, että umts-kaupoista ei tietenkään silloin puhuttu, ei hallituksen esityksessä, ei valtiovarainvaliokunnan mietinnössä, ei talousvaliokunnan lausunnossa eikä yhdenkään asiantuntijan suulla — olen käynyt nämä läpi — mainittu umts-kaupoista, niin kuin ei ollut tarpeenkaan. Tämä oli kansainvälistymisen strategia, ja (Puhemies koputtaa) pääperiaatteena oli omistusosuuden laskeminen siinä vaiheessa.

Toimi Kankaanniemi /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Valiokunnan puheenjohtaja toteaa tietysti varmasti ihan niin kuin asia on, mutta se ei vähimmässäkään määrin poista sitä, että valtioneuvoston, hallituksen, oman esityksen sisältö on tämä, että tavoitteet olivat globaalit ja maailmanlaajuisen markkina-aseman saavuttaminen. Tavattoman pienelle kansalliselle yhtiölle nämä olivat kyllä niin uskomattoman suuria tavoitteita ja siihen perustuva riskinotto aivan kohtuuton. Tästä pitää vastuunkantaja löytyä.

Ihmettelen, että talousvaliokunta ei edes tätä kohtaa yhtään kritisoinut ja kyseenalaistanut. En tiedä, oliko teilläkään mitään riskianalyysejä, mihin tämä saattaa johtaa. Tietysti tämä on jälkiviisautta. On helppo sanoa, mutta eduskunnalle kuuluu jälkikäteinen valvonta, koska eduskunta ei voi pörssiyhtiön osalta tehdä etukäteen päätöksiä. Valtioneuvosto voi, koska siellä on salassapito, siellä tulevat sisäpiirisäännökset voimaan ja (Puhemies koputtaa) äärettömän ankarat rangaistukset, jos niitä rikotaan.

Seppo  Kääriäinen  /kesk:

Arvoisa puhemies! Ilman saivarteluja kysymys on siitä, että kyllä tästä maan hallitus kantaa tietenkin viimekätisen vastuun. Hyvin tärkeä kulmakivi tässä on valtioneuvoston oma periaatepäätös 16.9.99, siis kolmen vuoden takaa. Tämä periaatepäätöshän pitää tulkita niin, että se on ohje hallitukselle itsellensä toimia tiettyjen pelisääntöjen mukaisesti, mutta samalla se on myös sitten signaali ulkomaailmalle, sijoittajillekin, siitä, miten valtio hoitaa omaa omistuspolitiikkaansa.

Kyllä minusta ydinkysymys kuuluu edelleenkin pääministerin puheenvuoron jälkeen: Miksi tätä periaatepäätöstä ei noudatettu? Siihen ei ole tullut kyllä minun mielestäni avointa, konstailematonta vastausta. Monta kertaa on niin, että menettelytapavirhe johtaa myös väärään ratkaisuun, siis väärän sisältöiseen ratkaisuun. Näen asian niin, että jos umts-kysymys olisi pitänyt tuoda talouspoliittisen ministerivaliokunnan päätettäväksi jollakin muotoa; kollektiivinen harkinta on aina pitävämmällä pohjalla kuin ei mitään harkintaa hallituksen puolelta tai yhden miehen taikka naisen suorittama harkinta. Minusta tämä on aivan olennainen kysymys.

Joutuu kysymään, aiotaanko nyt tämän hallituksen puitteissa toimia, jos tämmöisiä tilanteita syntyy, kuitenkin tämän periaatepäätöksen mukaisella tavalla jatkossa? Tämmöisiä isoja asioita varmaankaan ei ole tulossa, mutta olisi hyvä tietää, onko tämä päätös nyt voimassa jatkoa silmällä pitäen. Siis: Miksi ei noudatettu? Siihen ei ole tullut mitään vastausta.

Sitten toisekseen, kyllä äärimmäisen tärkeää pohdintaa on valtion omistajapolitiikan hahmotteleminen ja nimenomaan se, pitäisikö keskittää omistajapolitiikan hoito tiettyyn yhteen paikkaan. Pääministerihän lupasi omassa puheenvuorossaan, että selvittelyä nykyhallituksenkin puitteissa vielä jatketaan. Mitään kantaa hän ei kuitenkaan ottanut. Pitää sanoa suoraan, että aikaa kannan muotouttamiseen on ollut varmasti tämä vaalikausi, ainakin tämä vaalikausi. Eduskuntakin muistini mukaan on aika monta kertaa eri mietinnöissään suorastaan edellyttänyt sitä, että tähän asiaan tulee selkeyttä. Vuosi on ollut aikaa tätä asiaa valmistella, tuoda esityksiä vaikkapa eduskunnankin puntaroitavaksi, mutta mitään ei ole kuitenkaan tapahtunut. Nythän tämä pohdinta näyttää olevan, kun puhutaan ministeriöistä, KTM:n ja valtiovarainministeriön välillä. En osaa ottaa nyt nykyseisomalla kantaa, kumminko olisi hyvä vai olisiko tehtävä jokin muu ratkaisu, mutta kyllä keskittämisajatus on ilman muuta mielestäni pitävällä pohjalla. Talousvaliokunta voisi tässä suorittaa omassa mietintötyössään luovaa työtä ja tehdä jopa ehdotuksen, jos siihen pystyy, yksimielisesti jopa, kuinka tässä pitäisi jatkossa toimia.

Sitten kolmanneksi, kyllähän tämä keskustelu, umts-tapaus kaikkineen, kertoo laajemmistakin suhtautumiseroista Suomessa valtionyhtiöpolitiikkaan. Se kertoo tietynlaisesta valuviasta näin laajan hallituksen sisällä. Vasemmistolla on oma kanta ja kokoomuksella on oma kanta. Jos hiukan näitä kantoja pelkistää, niin kokoomus haluaisi päästä melko tavalla kokonaan eroon valtionyhtiöistä ainakin pörssimaailman puolella, kun taas vasemmistossa on se suhtautumistapa, että ei näin, vaan pitää pitää valtion omistusta ja olla jopa valmis sitä lisäämään tai ostamaankin tarvittaessa tilanteen niin vaatiessa.

Suomen tapaisessa maassa on erittäinkin perusteltua, että meillä on valtion omistajuutta yritystoiminnassa. Tässä mielessä minä yhdyn pääministerin linjaukseen, kun hän puhui siitä, että valtionyhtiöpolitiikassa pitää toteuttaa yhtiökohtaisuutta, pitää olla käytännönläheisyyttä ja pitää hakea yhteisymmärrystä tehtävissä ratkaisuissa. Minusta se on semmoinen suomalainen tie valtionyhtiöpolitiikassa, ja voisin siihen kyllä omalta puoleltani yhtyä.

Kun puhutaan valloitusretkistä, joista jossakin mielessä oli kysymys tässä Saksan-tapauksessa, niin silmiini osui emerituspankinjohtaja Ahti Hirvosen kirjoitus Helsingin Sanomissa kesäviikoilta, kun hän kirjoitti: "Julkisuudessa on puhuttu päätöksen perustuneen siihen, että muutkin tekivät markkinoilla niin. Oli pysyttävä mukana kehityksessä, ja yhtiöllä näytti olevan varaa näinkin suuriin menoeriin." Hirvonen jatkaa: "Mikään näistä ei riitä varsinaiseksi perusteeksi järkevälle investoinnille." Minusta se on hyvin kiteytetty, kokemuksenkin, viisauden antamalla perusteella oikein linjattu. Näissä asioissa ei pitäisi olla huumaa, ja vaikka tämä menikin vähän jälkiviisauden tiliin, se on kuitenkin voitava sanoa. Soneran uusi johtohan otti valtaan noustessaan uuden strategian ja osoitti linjauksessaan tärkeää realismia.

Lopuksi, arvoisa puhemies, tämän asian ruotimisen yhteydessä, Soneran käsittelyn yhteydessä, pitää muistaa kuitenkin se kova tosiasia, että Sonera on hyvä suomalainen yritys. Se on erittäin hyvä ja tärkeä suomalainen yritys nyt ja jatkossa. Siellä on sitä paljon puhuttua osaamista, huippuosaamista. Siellä on maailman kärkeä. Kun nyt tätä keskustelua käydään, pitää todeta, että Soneran, sanoisiko, entisen johdon ja maan hallituksen tekemät virheet eivät tee Sonerasta mitään kelvotonta yritystä. Se on hyvä suomalainen yritys ja ansaitsee myös eduskunnalta kaiken sen tuen, mitä suinkin eduskunta pystyy vain omalta puoleltaan antamaan. Pitäkäämme huoli siitä, että Sonera on jatkossa vahva, iskussa oleva yritys. Avoin asioitten selvittely tämän tapauksen tiimoilta voi jopa olla omiaan vahvistamaan Soneraa jatkossa.

Eero Akaan-Penttilä /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kuuntelin tarkasti ed. Kääriäisen puheenvuoroa varsinkin sen takia, että hän on itse entinen kauppa- ja teollisuusministeri. Hän tiesi kyllä kokoomuksen ja vasemmiston puolesta, miten tässä asiassa olisi pitänyt ehkä toisin menetellä tai niin päin pois. Mutta minulle teidän oma mielipiteenne jäi vähän epäselväksi, ja kysyn ihan suoran kysymyksen. Meille annetussa tiedonannossa sivulla 37 toisessa kokonaisessa kappaleessa ylhäältä päin selitetään: "Koska kyseessä on pörssinoteerattu yhtiö, liikenne- ja viestintäministeriö joutui korostetusti huolehtimaan siitä, että se ei Soneran johdon kanssa keskustellessaan hanki sellaista tietoa, jonka johdosta yksityistämisen tai yrityskaupan yhteydessä meneteltäisiin vastoin sisäpiiritiedon väärinkäytön kieltoa. Yhteydenpito yhtiön hallitukseen ja toimivaan johtoon painottui siihen, että omistaja pidettiin informoituna yhtiön strategiasta." Olisin vain yksinkertaisesti kysynyt, oletteko te samaa mieltä vai eri mieltä tästä kappaleesta.

Liikenne- ja viestintäministeri Kimmo Sasi

Arvoisa puhemies! Olen arvostetun ed. Kääriäisen kanssa hyvin samaa mieltä siitä, että Sonera on erittäin hyvä yhtiö ja se on nyt aivan oikealla tiellä. Mutta kun ed. Kääriäinen tiedusteli sitä, onko hallituksessa tehty mitään omistajaohjauksen kehittämisen suhteen, niin kyllä on tehty. Meillä on keskushallinnon kehittämistä valmistellut ministerityöryhmä, jonka mietinnön piti tulla julkisuuteen jo elokuussa. Se on valmiina ja tulee nyt syyskuussa. Siellä on varsin kattavasti pohdittu sitä, mitä pitäisi tehdä valtionyhtiöitten hoitamisen suhteen. Olemme todenneet, että jääviys on kaikkein vaikeimpia, se, että elinkeinopolitiikkaa harjoitetaan samassa ministeriössä, missä on omistajaohjausta, ja että tämä erottaminen pitäisi tehdä. Tarkoitus on, että kun mietintö käsitellään ja tulee julkisuuteen syyskuussa, sen jälkeen asiasta voidaan käydä sitten varsin perusteellinen keskustelu.

Mitä tulee sitten käsittelyyn talouspoliittisessa ministerivaliokunnassa, niin jokainen kokenut poliitikko tietää, että jos on epävarma, silloin kannattaa hakea selkänojaa muista ministereistä. Mutta kyllä ihan aidosti ministeri Heinonen lähti siitä, että laki, osakeyhtiölaki, mutta myöskin pörssisäännökset edellyttävät sitä, että hallituksen käsittelyä ei näissä umts-asioissa tarvita, vaan jos strategia on hyväksytty, sillä perusteella voidaan lähteä siitä, että se riittää ja yhtiö voi itsenäisesti toimia. Muutenkin täytyy sanoa, että mitä tulee näihin pörssiyhtiöihin, tuntuu siltä, että silloin kun asiat menevät hyvin, (Puhemies koputtaa) yritysjohtajat ottavat kaiken kunnian. Sitten kun menee huonosti näissä pörssiyhtiöissä, joissa valtio on omistajana, kaikki kaadetaan poliitikkojen niskaan.

Seppo  Kääriäinen  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ex-ministerin kannattaa olla hyvin varovainen aikaisemmin johtamansa ministeriön asioista tänä päivänä. Siksi olen ollut hyvin varovainen ja maltillinen ja olen jatkossakin tämän tyyppisissä asioissa.

Keskustan kanta valtionyhtiöpolitiikkaan noin yleisesti ottaen on se, että meidän mielestämme tässä maassa tarvitaan ehdottomasti valtionyhtiöitä, mutta siinä pitää sitten toimia, sanoisiko, hyvin käytännönläheisellä tavalla, tilanteitten mukaisella tavalla. Tähän pörssiyhtiökysymykseen, mihin Akaan-Penttilä viittasi ja myös ministeri Sasi: Minä edelleenkin pitäydyn tähän valtioneuvoston periaatepäätöksen noudattamiseen enkä näe asiaa noin ahtaasta kulmasta kuin ministeri Sasi näkee. Hallituksen ministerit ovat aikamoisten salassapitovelvollisuuksien alaisia, aika ankarien sellaisten. Näen jopa välttämättömänä, että tämän tyyppisissä asioissa tapahtuu kollektiiviharkintaa maan hallituksen puolella. Näin olisi pitänyt toimia tässäkin asiassa, kuten valtioneuvoston periaatepäätöskin edellytti.

Matti Kangas /vas:

Arvoisa puhemies! Soneran ympärillä käytävä keskustelu on tärkeä, ja Soneran umts-kauppoihin liittyvä seikkailu pitää selvittää perusteellisesti. Julkisuudessa on tullut esille sellaisia väitteitä, jotka eivät pidä paikkaansa. Tänään niitä on salissa oikaistu ryhmäpuheenvuoroissa ja edustajien käyttämissä puheenvuoroissa.

Yrityksenä Sonera ei ole häviäjä, kuten täällä pääministerikin totesi, mutta puolueena kokoomus on tyrinyt pahasti. Soneran umts-kaupoista eduskunnalla ei ollut kattavaa tietoa, mikä johti siihen, että tällainen seikkailu oli mahdollinen. Jos asiaa olisi käyty eduskunnassa perusteellisesti läpi, olen varma, että se olisi kaatunut eduskuntakäsittelyssä eikä kokoomuksen haluamia valtuuksia myydä valtion omaisuutta olisi koskaan annettu. Eduskunta ei ole antanut lupaa tällaisiin kauppoihin, eikä sitä siltä koskaan ole kysytty.

Sonera-seikkailu on ollut valtava munaus, joka kaatuu veronmaksajien ja osakkeenomistajien syliin. Vahinko on ehtinyt tapahtua. Nyt pitää löytää vastuuhenkilöt ja ottaa pahasta virheestä opiksi. Katson monen muun edustajan lailla, että vastuu Soneran kriisistä on kokoomuksen silloisella liikenneministerillä Olli-Pekka Heinosella ja myös valtiovarainministeri Niinistöllä, joka siunasi koko asian vaikenemalla. Hän ei missään vaiheessa asettunut tätä menettelyä vastaan. Jäljet ovat kaikkien nähtävissä.

Täällä on sanottu, että tästä ei kerrottu eduskunnassa. Tämä ei pidä paikkaansa. Vasemmistoliitto on ollut asiaa vastaan monissa yhteyksissä. Vasemmistoliiton edustajia oli äänestämässä Sonera-asiaa vastaan, samoin hallintoneuvoston vasemmistoliittolainen jäsen Erik Lindfors varoitteli, mutta hänellä annettiin huomautus tai peräti varoitus asian ottamisesta esille. Ed. Turtiainen teki jopa eduskuntakäsittelyssä esityksen asian vetämiseksi pois ja sai äänestyksessä aloitteelleen parinkymmenen edustajan tuen.

Yhteisten pelisääntöjen mukaan tämän luokan merkittävät talouspoliittiset päätökset pitää tuoda talouspoliittiseen ministerivaliokuntaan. Sonera-asiaa ei koskaan tuotu talouspoliittiseen ministerivaliokuntaan. Onkin kysyttävä, miksi näin tehtiin. Miksei Soneraa käsitelty ministerivaliokunnassa, vaikka kysymys oli näin suuresta asiasta? Tähän varmasti meille nyt antavat vastaukset ne entiset ja nykyiset ministerit, joihin syytökset kohdistuvat.

Tämän luokan asialle pitää löytyä poliittinen vastuunkantaja. Asia pitää selvittää ja löytää asiaan liittyvät syylliset. Niitä löytyy varmaan enemmän kuin yksi tai kaksi, koska kokoomuksen lisäksi keskusta on asioista enemmän perillä kuin mitä he myöntävät. Keskustalla oli poliittisista ryhmistä ainoa oma mies Soneran hallituksessa. Teillä on täytynyt kulkea suora tieto Soneran hallituksesta puolueeseen ja ehkä laajemminkin oppositioon. Jos keskusta ja kokoomus ja kristillisdemokraatit olisivat ajoissa tulleet vasemmistoliiton edustajan Erik Linforsin linjoille, olisimme yhdessä voineet välttää miljardien eurojen tappiot. Tämä ei ole jälkiviisautta, vaan tosiasia, jonka jotkut meistä näkivät ja ennakolta yrittivät varoittaa.

Meidän ja kokoomuksen näkemyserot ovat hallitusyhteistyöstä huolimatta monessa asiassa aika huomattavat. Yksi näistä asioista on valtionyritykset ja niiden hoitaminen. Valtionyrityksiä pitää osata hoitaa, valtio voi olla omistajana yrityksissä, ja joillakin aloilla se on jopa välttämätöntä. Kaikkea valtion omaisuutta ei pidä myydä, vaan on turvattava yritysten toiminta ja kehitettävä valtion roolia omistajana. Sonera on osoitus, että näissä asioissa kokoomuksella on vielä paljon oppimista. Teillä ei ole sitä osaamista, jota valtion omistajuus yrityksissä edellyttää.

Näiden vahinkojen korjaamiseen ei pidä ottaa valtiolle lisää velkaa. Jos lainaa otetaan, se pitää käyttää perusturvan vahvistamiseen ja tukityöllistämiseen. Sairaita ja vanhuksia ja vähävaraisia eläkeläisiä ei ole varaa unohtaa Sonera-sotkujen varjolla.

Jatkossa tiedon pitää kulkea ja toiminnan pitää olla avointa ja läpinäkyvää, jotta tällaisilta katastrofeilta vältytään. Jälleen kerran tässä korostuu eduskunnan rooli ja kansanvallan kunnioitus. Jos me olisimme ajoissa käsitelleet yhdessä ja perusteellisesti Soneraa eduskunnan isossa salissa, nyt emme olisi tässä tilanteessa. Vahinko on sattunut, ja siitä pitää tehdä tarvittavat johtopäätökset puolueitten tasolla ja vastuussa olevien henkilöitten tasolla. Tätä asiaa ei voida ohittaa pelkällä olankohautuksella.

Kari Rajamäki /sd:

Herra puhemies! Soneraa on käsitelty parissa yhteydessä viime vuosien aikana täällä eduskunnassa, ja merkittävää oli tietysti tämä esillä ollut osakkeista luopuminen Soneran osalta kesällä 2000. Tältä osin siinä yhteydessä käsiteltiin puhtaasti nimenomaan osakkeista luopumista, se oli se asia, josta eduskunta teki mietinnön valtiovarainvaliokunnan toimesta talousvaliokunnan lausunnon saatuaan. Tällöin nimenomaan tältä osin aktiivisen omistajapolitiikan korostamisen kautta ja valtion omistuksen arvonnousun turvaamisen näkökulmasta tehtiin yksimielinen mietintö valtiovarainvaliokunnassa. Ainoastaan talousvaliokunnan lausunnossa oli eriävä mielipide, joka liittyi sitten siihen prosenttimäärään. Keskustapuolue olisi halunnut, että valtuus rajataan 9 prosenttiin, että valtion omistuksen pitää olla vähintään 9 prosenttia.

Sinänsä puheenjohtaja Leena Luhtanen toi täällä oikein esille, että talousvaliokunnan lähestymistapa tähän oli kyllä laajempi ja otti huomioon myöskin nimenomaan tähän liiketoiminnan kehittämiseen liittyen osaamisen korostamisen ja käytettävissä olevien taloudellisten mahdollisuuksien painottamisen, joka sinällään ehkä jäi kuitenkin lopullisessa keskustelussa liian vähälle.

Toinen asia, joka nyt nimenomaan edelleen suunnatussa osakeannissa eduskunnassa tuli voimakkaasti esille ja toki valtiovarainvaliokunnassa ja erityisesti johtamassani liikennejaostossa koko ajan on tullut esille, on tämä, mikä on Soneran rooli. Se on nyt liikenne- ja viestintäministeriön yhteydessä, ja sillähän viestitetään valtiovarainvaliokunnan käsityksen mukaan sitä, että tässä on kyseessä yhtiön toimialaan liittyvä erityisosaaminen ja asiantuntemus, joka puoltaa erityistä erikoisministeriön alaisuutta. Jos, niin kuin koko ajan ministeri Heinosen ja kokoomuksen taholta on toistettu, kyseessä on vain sijoittajaintressi, niin valtiovarainvaliokunta tähän viitaten toteaa, että silloin ministeriökytkentä on väärä. Eli tässä on myöskin arvioitava juuri tätä näkökulmaa.

Jo silloin, kun käsiteltiin suunnattua osakeantia, valtiovarainvaliokunta arvosteli selkeästi silloista ministeriön linjausta ja myöskin Soneran hallituksen valintaa huomauttamalla ministeriötä, että jatkossa on kiinnitettävä entistä enemmän huomiota siihen, että Sonera Oyj:n hallituksessa on aina yhtiön toimialan edellyttämää ja rahoituksellista asiantuntemusta. Selvemmin ei eduskunta voi lausua epäluottamusta niihin ratkaisuihin, joita oli ministeriön toimesta Soneran hallituksen valinnoissa siihen mennessä tehty.

Sitten tietysti hyvin keskeistä tässä tilanteessa nyt on kansalaisten oikeustajunkin näkökulmasta vastuukysymys, mutta ennen kaikkea on tietysti myöskin eduskunnalle tärkeätä tehdä valtion omistajapolitiikkaan liittyviä johtopäätöksiä. Tarvitaan syvää keskustelua siitä, mitä on tapahtunut ja sen selvittämistä, mutta ennen kaikkea myöskin linjauksia jatkoon. Ei voi olla niin, että hallintoneuvosto on ollut vain koriste. Kyllä hallintoneuvostolla on strategisten, keskeisten ratkaisujen osalta merkitys. Niin se on ollut tähän päivään saakka Kemirassa ja monessa muussa, niin sen on ollut tarkoitus olla Sonerassakin.

Edelleen tietysti hallitusvalinnoissa ja pääjohdon valinnoissa ministeriön vastuu on kiistaton. Kuten totesin, eduskunta tästä myöskin lausui selkeän, nuhtelevan palautteen.

Ministeriön edustajan rooli yhtiön hallituksessa ei voi olla niin, että hän edustaa vain itseään, vaan kyllä hänellä on omistajaohjaukseen liittyvä rooli. Tältä osin myöskin kyseisessä suunnatussa osakeannissa eduskunta ja valtiovarainvaliokunta kiinnittivät huomiota siihen, että valtiolla on aina oltava toimiva yhteys ainakin enemmistöosakkaana omistamansa yhtiön hallitukseen. Se on ministerin asia tässäkin tapauksessa järjestää se niin, että se toimii, kun se liikenne- ja viestintäministeriön alainen on. Jos valtio haluaa irrottautua omistamansa yhtiön toiminnasta, sen pitää valiokunnan mielestä tapahtua omistusosuuksia alentamalla eikä etääntymällä yhtiön päätöksenteosta. Selvemmin ei voisi tästäkään asiasta huomauttaa liikenne- ja viestintäministeriölle valtiovarainvaliokunnan toimesta.

Tähän liittyen osin kokoomuslaisten harmiksi — tässähän oli pientä kampitusta valtiovarainvaliokunnassa tämän lausuman läpiviemisessä — hyväksyttiin lausumaehdotus 2. Erityisesti sosialidemokraatit halusivat, että edellytetään, että valtioneuvosto laatii seuraavien valtiopäivien aikana pörssinoteerattuja valtionyhtiöitä koskevan omistajapoliittisen hallinnointiohjelman. Tämä on erittäin tärkeä ja välttämätön sen takia, että tämä asia ei ole ollut meillä kunnossa. Olen itse tätä peräänkuuluttanut monissa eri vaiheissa.

Kemiran tapauksessahan oli tilanne se, että kauppa- ja teollisuusministeriö ohi Kemiran strategisen johdon ja hallituksen rakensi strategiset johtopäätökset ja antoi itse asiassa Dynea- ym. järjestelyt liikkeelle, kun taas Soneran tapauksessa liikenne- ja viestintäministeriö ministerin johdolla käsi lipassa katseli tukevasti jalat ilmassa leijuvaa umts-seikkailua Euroopassa yhtiön johdon toimesta. Tässä on kaksi ääripäätä. Näin ei tietenkään voi olla. Tältä osin on ehdottomasti löydyttävä jotkin hallinnoinnin periaatteet, ja ne kyllä varmasti löytyvät, kun näitä asioita nyt selvitellään.

On myöskin tähän liittyen vielä huomautettava, että kun eduskunta hyväksyi viime vuoden loppupuolella noin 500 miljoonan markan määrärahan Soneran oman pääoman rahoituksen vahvistamiseksi, on myös talousvaliokunnan syytä jälkeenpäin selvittää, mitä yhtiössä tuolloin ajateltiin umts-investoinneista. Euroopan laajuisilla telemarkkinoilla ja erityisesti kolmannen sukupolven markkinoilla ei nimittäin viime vuoden ja tämän vuoden toisella neljänneksellä mielestäni kovin suurta muutosta ole tapahtunut. On aiheellista kysyä, suunniteltiinko vetäytymistä ja alaskirjausta jo tuolloin, mutta ajankohta siirrettiin sopivampaa kohtaan eduskuntakäsittelyn takia. Tähän viittaa myös ministeri Heinosen kovin aikainen ja hiljainen lähtö. Umts-investointien alaskirjauksia olisi voitu tehdä asteittain, kuten usein vaadittiinkin, koska kalliiden umts-investointien epäonnistuminen on ollut, voi sanoa, jo vajaan parin vuoden aikana jossain määrin nähtävissä.

Sosialidemokraatit peräänkuuluttavat nyt nimenomaan valtion omistajapolitiikan uudenlaisia painotuksia. Omistajapolitiikalla on monia merkityksiä: alueellisia, työllisyys-, myös osaamisen vahvistamisnäkökohtia ja strategisia painotuksia. On liian karkea jako se, että on markkinaehtoista valtion omistajuutta ja sitten joitakin strategisia etuja omaavia. Ne menevät paljon hienosyisemmin lomittain, kun ajatellaan alueellista strategista osaamista, alueellista kehitystä ja työllisyyttä. Tältä osin pidän hyvin tärkeänä pääministerin toteamusta siitä, että valtion omistajapolitiikan yksikön ja valtionyhtiöiden hallitusten puheenjohtajien yhteydenpitoa parannetaan omistusjärjestelyjä ja strategisia keskeisiä päätöksiä valmisteltaessa nimenomaan niin, että se tapahtuu yhteisesti kaikkea osaamista hyväksi käyttäen.

Liikenne- ja viestintäministeri Kimmo Sasi

Arvoisa puhemies! Haluan lyhyesti vain todeta sen, että mitä näitten lupien alaskirjaukseen tulee, niin Telefonica ja Sonera olivat ensimmäiset yhtiöt Euroopassa, jotka alaskirjasivat ne. Valitettavasti näissä asioissa joudutaan toimimaan kirjanpitolain mukaisesti ja pitää toimia kirjanpitolain mukaisesti, ja siihen eivät poliittiset suhdanteet tai eduskunnan koollaolo voi vaikuttaa.

Mitä tulee omistuksen keskittämiseen, täytyy tietysti sanoa, että kyllä lähtökohdan kai pitäisi olla se, että päätös tehdään siellä, missä on paras asiantuntemus, ja kun on teknologiayrityksestä kyse, niin kyllä kai se asiantuntemus on nimenomaan siellä yhtiössä. Mutta on täysin selvää, että omistajan pitää katsoa omistuksensa perään, ja tältä osin täytyy sanoa, että varmasti yhteistyö allekirjoittaneen ja Soneran johdon kanssa toimii erittäin saumattomasti ja hyvin tiiviisti tänä päivänä, ja uskon, että tällainen yhteistyösuhde on varsin tarkoituksenmukainen.

Kyösti Karjula /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Minusta tämä Soneran tapaus on semmoinen yhteinen harjoitus, että minusta on arvokasta, jos voidaan keskittyä yhä enemmän siihen, millä tavalla tämä auttaa meitä oppimaan, käsittelemään ja löytämään niitä toimintakäytäntöjä, millä tavalla näissä valtio-omisteisissa kansainvälistyvissä yrityksissä, jotka ovat pörssilistattuja, meidän tulee toimia.

Jos ajattelen hallituksen myyntivaltuusesitystä, siinä käsiteltiin ainoastaan Soneran myyntivaltuuksien alentamista. Siinä ei käsitelty lainkaan umts-huutokauppoja eikä edes liiketoimintariskejä. Nimittäin ministeri Heinosen esittelyssä riski esiintyi ainoastaan valtion omistajuuteen liittyvänä riskinä. Strategiassa mainittu kansainvälistyminen ei ole yhtä kuin umts-huutokaupat.

Arvoisa rouva puhemies! Minusta on erittäin olennaista tunnistaa se, mitä tarkoittaa kasvu ja kansainvälistyminen. Jos eduskunta olisi kesäkuussa 2000 tarttunut tähän, sehän olisi tarkoittanut nimenomaan sitä, että eduskunta olisi kieltänyt Soneralta esimerkiksi Zedin ja SmartTrustin kaltaiset tytäryhtiöt tai kieltänyt yhtiön osallistumisen konsolidaatiokehitykseen. Tässä mielessä minusta se oli aivan riittävä periaatteellinen päätös, että me tuimme sitä päätöstä, joka oli Soneran strategiassa. Tämän haluan, arvoisa puhemies, sanoa myös painokkaasti. Tämä kasvu ja kansainvälistyminen ei ollut kesäkuussa 2000 uusi uutinen meille kenellekään. Mutta se, jos olisi esitelty avoimesti umts-huutokaupat, niihin mahdollinen Suomen ja Soneran osallistuminen, se olisi ollut uutinen nimenomaan eduskunnan päätettävänä asiana. Minusta tässä on erittäin iso periaatteellinen kysymys. Minusta jollakin tavalla tuntuu harmilliselta se, että arvoisat ministerit kertovat, mitenkä he ovat lukeneet lehtiä, mitenkä siellä on puhuttu umts-huutokaupoista jne. Minusta tämä tuo esiin ehkä sen kaikkein vakavimman moraalisen asetelman, missä me olemme.

Jos meitä kansanedustajia pidetään vain sellaisina muodollisina toimijoina, joilleka tuotetaan ihan minkälaista informaatiota hyvänsä, ja sen jälkeen, kun vastuu realisoidaan, voidaan tämä informaatio tulkita ihan millä tavalla hyvänsä, niin minä en, arvoisa rouva puhemies, henkilökohtaisesti halua alistua tähän, vaan minä edellytän, että me liikumme niin kuin aikuisten maailmassa. Jos Suomen kannalta tehdään merkittäviä päätöksiä, mitä avoimemmin ne käsitellään tänään ja huomenna Suomen eduskunnassa, sen parempaan lopputulokseen me tulemme pääsemään. Mielestäni tässä Soneran harjoituksessa on hyvin pitkälle kysymys siitä, että puuttui realismi, puuttui etiikka, puuttui sellainen näkemys, joka on rakennettu realististen johtopäätöksien varaan. Kun nämä puuttuvat, puuttuu äärimmäisen paljon liiketoiminnan ohjaamisesta, koska todellinen liiketoimintaa edistävä rohkeus kumpuaa eettisesti korkeista arvolähtökohdista.

Jos minä ajattelen sitä, mihinkä tämä Soneran harjoitus sitten hallituksen päättämättömyyden seurauksena johti, sehän johti siihen, että yrityksen tavoitteet ja arvot, henkilökunnan, yksilöiden, tavoitteet ja arvot, ympäristön, tässä tapauksessa valtion, tavoitteet ja arvot, nehän karkasivat täysin irralleen ja erilleen toisistaan. Tämän tyyppisen yrityksen menestyminen on täysin mahdoton asia. Minä toivon, että tämä on yksi sellainen näkökohta, jota me pohdimme myös jatkossa.

Sitten haluan vielä, arvoisa puhemies, oikeastaan pariin asiaan puuttua. Ennen kaikkea, kun tämä menee talousvaliokunnan käsittelyyn, minusta on erittäin perusteltua se, että nämä Soneran riskiarviot koskien Saksan-investointeja saadaan käsittelyyn. Nimittäin pääministeri sanoi näin, että on tehty riskianalyysit, ja totesi myös, että nämä riskiarviot pettivät. Jos kerta näin on, minusta on hyvin luonnollista, että ne silloin ovat siellä talousvaliokunnan käsittelyssä ja nähtävinä. Voidaan silloin tehdä niistä ne johtopäätökset, jotka auttavat tavallaan tämän tyyppisten asioiden käsittelyä jatkossa.

Mutta viimeisenä asiana, arvoisa puhemies, ehkä kaikkein tärkeimpään, koska katsoa pitää eteenpäin ensisijaisesti. Minä olin tosiaan hyvin hämmästynyt, että tähän hallituksen tiedonantoon ei liittynyt selkeää johtopäätöstä pörssilistattujen valtio-omisteisten yhtiöiden hallinnoinnista. Minä olen useissa puheenvuoroissa, kun on Soneraakin käsitelty, tarttunut tähän asiaan. En halua politikoida tällä asialla, mutta kyllä minä joudun, arvoisa ministeri Sasi, sanomaan, että liian paljon on liikenneministeriössä tällä hetkellä asioita, joissa ei ole oikein päätä eikä häntää, liian paljon. Minä kerron esimerkkinä sen, mihin tieliikennelain sisältö päätyy, vaikka jo ennestään on poliisien puutetta Suomessa, miten valvotaan nykyistäkin lainsäädäntöä: nyt me säädämme lain, jossa määrätään kypärä- ja heijastinpakko. Minusta tämä kertoo siitä moraalisesta otteesta, että nyt yritetään syöksyä lainsäädännöllisesti sellaisille alueille, joilla ei oikeasti ole mitään merkitystä, mutta ei oteta riittävää vastuuta niistä asioista, joista nyt pitäisi ottaa.

Palaan vielä tähän valtion omistajapolitiikkaan. Minä toivon, että me löydämme tähän yhdessä ratkaisun. Minä sydämestäni toivon. Siksi sanoin jo päivällä debattikeskustelussa, että jos tiedonanto olisi pitänyt selkeän, uskottavan ratkaisun tähän omistajapolitiikkaan, niin olisin voinut harkita tämän tiedonannon puolesta äänestämistä. Nyt tämä tuntuu epäuskottavalta.

Unto Valpas /vas:

Arvoisa puhemies! Tapahtumat Soneran ympärillä kertovat karua kieltä siitä, miten valtionyhtiöitä on hoidettu liikenneministeriössä. Kysymys on myös laajemmin siitä, miten valtionyhtiöt ovat olleet omistajan ohjauksessa ja valvonnassa.

Liikenne- ja viestintäministeriön kohdalla asia on ollut täysin retuperällä. Valtuudet tehdä miljardien eurojen investointeja Saksaan on ministeriössä kuitattu hiljaisuudella. Kukaan ei aio ottaa vastuuta siellä Suomen taloushistorian suurimmasta töppäyksestä, eli valtion omistajaohjaus ei ole ollut mitenkään hallinnassa.

Pääasiana ministeriössä on ollut vain luopuminen valtion omaisuudesta. Yhtiöiden kehittäminen ja valvonta on ollut sivuseikka. Tätä samaa linjaa tuntuvat edelleen korostavan kokoomusministerit. Erityisesti ministeri Sasi on ollut innokkaasti myymässä valtionyhtiöitä. Jopa valtioneuvos Holkerin on täytynyt häntä tästä toppuutella.

Näyttää siltä, että kokoomusministereille liikenneministerin salkku on aivan liian raskas kantaa. Ministeri Sasikin haluaa keventää salkkuaan siirtämällä valtionyhtiöiden asiat ministeriöstä muualle. On outoa, jos kykenemättömien ministerien takia valtionyhtiöiden hoito pitää uudelleenjärjestää tai jos peräti sen takia ne pitää myydä.

On selvää, että päävastuu tapahtuneista Sonera-sotkuista on entisellä liikenneministerillä Olli-Pekka Heinosella. Tästä poliittisesta vastuusta ei häntä voida vapauttaa. Heinonen ei hallinnut lainkaan ministeriötään. Tästä seurasi se, että ministeriön virkamiehet ja Soneran korkein johto saivat pelata uhkapeliä valtion omaisuudella. Eduskunnan on mielestäni selkeästi osoitettava nyt, ettei näin suuria töppäyksiä voida hyväksyä ilman, että poliittinen vastuunkantaja asialle löytyy.

Nykyinen liikenne- ja viestintäministeri Sasi on osoittanut myös sen, että hän ei joko halua tai ei pysty selvittämään Sonara-asiaa. Outo selvitys, joka hänen ministeriössään tehtiin hätäisesti, sisälsi lähinnä kalenterien katselua. Mitään moitittavaa ei löytynyt. Sasin lääke valtionyhtiöille tuntuu olevan edelleen vain myydä lisää valtionyhtiöitä.

On ihmeellistä, että Sasi veivaa vastuuta myös eduskunnan niskoille eikä yritä selvittää esimerkiksi sitä, miksi valtion edustaja Soneran hallituksessa, Kalevi Alestalo, aikoinaan istui mykkänä Soneran hallituksen kokouksissa eikä mitenkään viestittänyt miljardiluokan hankkeista esimiehellensä ministeri Heinoselle. Luulisi ministeri Sasin pystyvän myös siihen, että Alestalo saataisiin kertomaan Sonera-tapahtumista nyt, kun siihen on olemassa myös lupa. Vai onko niin, että virkamies voi tehdä edelleenkin mitä haluaa tässä ministeriössä?

Eduskunnan vastuu Sonera-asiassa jää kevään ja kesän 2000 käsittelyyn ja päätöksiin. Eduskunta äänesti luvuin 159—20 hallituksen esityksen puolesta, mikä antoi hallitukselle luvan luopua valtion omistuksesta tarvittaessa kokonaan. Samoin Soneralle hyväksyttiin strategia, jossa selvästi lähdettiin ottamaan riskejä valtion omaisuudella. Umts-luvista eduskunta ei sinänsä päättänyt.

Meitä edustajia, jotka vastustimme hallituksen esitystä, oli äänestyksessä vain 20. Vasemmistoliitosta lähes puolet eli 8 edustajaa vastusti valtion omaisuuden hukkaamista. Keskusta oli yhtä edustajaa lukuunottamatta hallituksen linjoilla. On selvää, että me, jotka vastustimme yltiöpäistä hallituksen yksityistämislinjaa, emme koe olevamme vastuussa kohtalokkaista päätöksistä.

Arvoisa puhemies! Kaiken kaikkiaan koko valtionyhtiöpolitiikka näyttää olevan täysin tuuliajolla. Eri ministeriöissä on erilaisia käytäntöjä. Päälinja näyttää olevan kuitenkin kokoomuksen ajama luopuminen kaikesta valtion omaisuudesta. Eduskunta on antanut hallitukselle tämän tästä valtakirjan harjoittaa tätä valtion omaisuuden kannalta tuhoisaa politiikkaa. Vasemmistopuolueilla ei ole ollut sen paremmin kuin oppositiollakaan selvää linjaa asiassa. Eduskunta osoitti kuitenkin viimein ryhdikkyyttä Kemira-kauppojen yhteydessä ja esti täysin hataralle pohjalle suunnitellun valtion kannalta epäedullisen kaupan. Tässä asiassa kauppa- ja teollisuusministeri osoitti, etteivät sielläkään asiat ole kovin hyvässä mallissa, siksi huonosti koko kauppa oli valmisteltu.

Kaiken kaikkiaan näyttää siltä, että kokoomuksen vetämä valtionyhtiöpolitiikka on tiensä päässä. Soneran kalliit opetukset johtavat varmasti varovaisempaan linjaan valtion omistajapolitiikassa. Voidaan sanoa, että jo oli aikakin. On vain valitettavaa, että suurien vahinkojen kautta vasta asiassa on opittu — tai opitaan, näin ainakin toivon.

Paljon on puhuttu siitä, että valtion omistus pitää keskittää yhteen paikkaan tai yhteen ministeriöön. Tämä ei ole mielestäni avainkysymys. Keskittämällä riskit kasvavat, jos yksikköä johdetaan yhtä holtittomasti kuin kokoomusministerit ovat tehneet liikenne- ja viestintäministeriössä. Tarvitaan valtion omistajapolitiikan uudelleenarviointia, joka lähtee siitä, että valtiolla tulee olla myös omistusta, josta pidetään huoli. Tässä mielessä ainakin vaalien jälkeisen hallituksen tulee kirjata hallitusohjelmaansa selkeä linjaus omistajapolitiikastaan. Nykyisen hallituksen ohjelmassa valtionyhtiöistä todetaan muun muassa, että niiden myynnistä päätetään tapauskohtaisesti. Näin köykäisellä hallitusohjelmalla on toimittu, ja tulokset puhuvatkin puolestaan.

Arvoisa puhemies! Nyt pääministerin antama tiedonanto ei ole hyvä. Lähinnä tuli mieleen Sasin selvitys, kun kuunteli pääministeriä. Poliittista vastuuta tehdystä virheestä ei kukaan suostu ottamaan. Mielenkiintoista on nähdä, pystyykö eduskunta osoittamaan valiokuntakäsittelyn ja oikeuskanslerin selvityksen jälkeen myös poliittisen vastuun kantajat. Ellei näin käy, vastuu holtittomasta valtionyhtiöpolitiikasta kaatuu osittain myös eduskunnalle.

Liikenne- ja viestintäministeri Kimmo Sasi

Arvoisa puhemies! Ed. Valppaalle täytyy todeta, ettei hän ihan valppaana ole viime aikoina ollut. Ministeriön virkamies Kalevi Alestalo on antanut lausunnon sekä kirjallisesti että myöskin suullisesti, mitä tulee näihin hallituksen tapahtumiin. Hän on tullut julkisuuteen kehotuksestani ja sen jälkeen, kun Soneran hallitus antoi tästä luvan.

Olen pahoillani, että ed. Valpas erittäin voimakkaasti arvosteli sitä, että Sonerasta on saatu 6,6 miljardia euroa eli noin 40 miljardia markkaa. Hän olisi varmaan pitänyt mieluummin yhden vuoden sairaalat, päiväkodit ja muut terveydenhoitolaitokset ja palvelulaitokset kiinni kuin ottanut nämä rahat Sonerasta. Tämä on ehkä hänen arvovalintansa tässä suhteessa.

Mitä tulee sitten ministeriön tekemään selvitykseen, jotkut ovat arvostelleet tätä meidän 5.8. tekemäämme selvitystä, mutta kukaan ei ole vielä löytänyt siitä ensimmäistäkään virhettä. Se hyvin kattavasti kuvaa koko prosessin, mitä päätöksenteossa on tapahtunut. Kertokaa minulle yksikin virhe, mikä siinä ei pidä paikkaansa, mielelläni kuulen sen.

Ihan lopuksi vielä todettakoon se, että tietysti ed. Valppaan olisi pitänyt ymmärtää, että kun hallituksen esityksessä 47/2000 todettiin, että yhtiön tavoitteena on nousta arvoketjussa ylöspäin, se selkeästi tarkoittaa sitä, että yhtiö pyrki vaihtamaan 2G-lisenssinsä 3G-lisenssiin myöskin Saksassa.

Unto  Valpas  /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Sasi antoi kyllä nyt väärän todistuksen puheestani. En puhunut mitään 6,6 miljardista, joka on Sonerasta tuloutettu. En ymmärrä, mistä hän tuommoisia kuuli.

Liikenne- ja viestintäministeri Kimmo Sasi

Arvoisa puhemies! Te vain ilmoititte aina, että vastustatte osakkeiden myyntiä ja että on kauheata, että osakkeita on myyty. Tietysti niistä on nyt saatu 6,6 miljardia. Valtio ei ole joutunut maksamaan kuin 500 miljoonaa euroa, joten saldoilla ollaan 6,1 miljardia. Jos myyntejä ei olisi tapahtunut, näitä rahoja ei olisi voitu käyttää terveydenhuoltoon, sosiaalitoimeen ja muihin tarkoituksiin. Säästölista, jonka te olisitte joutuneet tekemään, olisi varsin kattava.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa rouva puhemies! Ihan alussa voisi todeta, jotta umts-kaupat ja osakkeiden myynti ovat ihan eri asioita. Niillä ei välttämättä ole kytköstä toisiinsa sinällään. Nehän voi tietysti sotkea tässä tapauksessa, mutta lisenssien ostaminen on ihan toinen juttu, jossa tehtiin virhe.

Yksi asia, joka ei ole tullut esille puheissa tänä iltana, on se näkökulma, mitä tämä kaiken kaikkiaan vaikuttaa koko eurooppalaisten kolmannen polven matkaviestinten kehittymiseen, koska jollakin tavalla kaikki ovat vähän niin kuin lyötyjä tässä vaiheessa, jotkut kun rahastivat tässä välissä. Käykö tässä sillä tavalla nyt, että Japanin ja mahdollisesti jonkun muun, vaikka Amerikan mantereella, teknologia menee eteenpäin ja me Euroopassa, isossa unionissa, mahdollisesti voimme vaikka hävitä tämän kilpailun, jota käydään maailmanlaajuisesti? Se on sen tyyppinen kysymys, johon en osaa vastata, miten siinä käy. Kuitenkin se on tärkeä sinällään, jos katsoo, mitä kolmannen polven matkaviestinten osalta yleensä tapahtuu.

Sitten itse lisenssiseikkailuun. Tässähän on, niin kuin joku vastauspuheenvuorossa totesi, jotta suomalaiset ovat aina olleet suuruudenhulluja, aina hurahdetaan johonkin päin, milloin sodissa on tehty Uralia myöten suur-Suomea ja sitten maailmalla kokeiltu siipiä eri tavoilla ja tuhrattu markkoja aikanaan ja nyt sitten euroja jatkossa ilmeisesti.

Hyvä esimerkki on Nokia. Nokia pärjäsi hyvin, ja ilmeisesti Sonera-seikkailussa on saman tyyppinen ajattelumalli, jotta me suomalaiset olemme mahtavia, me osaamme kaiken ja me valloitamme myös tämän puolen: Nokia tekee kännyköitä ja Sonera hoitaa viestintämarkat tai eurot aikanaan Euroopassa. Se on hyvä ajattelutapa, ei siinä mitään, mutta siinä kävi, niin kuin jotkut ovat todenneet, jotta silloin ei laskettu varoja ja varusteita, millä lähdetään tuonne mukaan. Siinä loppuivat rahkeet kesken, niin kuin nyt nähdään tässä.

Nyt on siitä kyse, ketkä ovat vastuunkantajia. Tänä iltana on ihan riittävästi käyty läpi sitä keskustelua. On selvä, jotta senaikainen liikenne- ja viestintäministeri Olli-Pekka Heinonen on vastuussa siitä kysymyksestä. Hän otti ja lähti. Lähtikö viisauttaan vai juovutettiinko, jotta olisi parempi lähteä, sitä en tiedä, mutta joka tapauksessa sitten, kun syytetään koko maan hallitusta, mietin, millä tavalla tekniikka toimii valtioneuvostossa. Ilmeisesti eivät pysty muut ministerit menemään väliin, jos joku ei halua ottaa jotain asiaa esille. Sehän tarkoittaisi isoa epäluottamuslausetta. Siinä vaiheessa olisi toivonut, jotta kokoomus olisi katsonut oman ministerinsä perään ja sanonut, jotta nyt on parempi, jotta Olli-Pekka siirretään muihin hommiin tai tänne eduskuntaan, jos ei muita hommia silloin ollut auki. Mutta se on ollutta ja mennyttä, ja se on jälkiviisautta. Tämä puhe ei auta yhtään, siitä ei yhtään euroa tule takaisin, se tiedetään. Ainoa on, jos tämä opettaisi tulevaisuuteen, opettaisi sen, jotta tulevia ratkaisuja ei tehtäisi tällä tavalla.

Tässähän ovat monet ryhmäpuhujat ja monet yksittäispuhujat jo käyttäneet puheenvuoroja siitä, jotta valtio-omistajuus pitäisi kohdentaa yhden ministeriön tai yhden toimijan alle, mikä se sitten onkin. Siinä on se oma vaaratekijänsä, jotta jos siitä tulee semmoinen lahtausministeriö tai lahtausorganisaatio, jossa ei ole arvopohjaa sillä tavalla, jotta valtio-omistajuudelle ei nähdä arvoa, siinä voi käydä kovin heikosti. Sen takia minä näen kuitenkin, jotta siinä pitää olla aika vahva poliittinen ohjaus, ja tietysti toivoisi, että ne ohjaajat, ketkä sitten ovatkin siinä tulevaisuudessa mukana, näkevät sen, jotta tietyissä yrityksissä valtion omistajuudella on merkitystä.

Sonerassa itse nimittäin en aikanaan nähnyt sitä sillä tavalla. Ed. Hellberg teki aloitteen siitä, jotta myydään silloin hyvän kurssin aikana Soneraa mahdollisimman paljon, vaikka kokonaan. Sehän meidän olisi pitänyt tehdä. Yhtään en ole huolissani siitä, mitä ministeri Niinistö totesi aikaisemmin, kun hän istui aitiossa, siitä jotta jos amerikkalaiset pääomasijoittajat olisivat ostaneet, todennäköisesti olisi käynyt samalla tavalla. No, se olisi ollut oikein hienoa. Siitä vaan, amerikkalaiset olisivat saaneet takkiinsa aika paljon, ja Suomen valtiolla olisi nyt varoja rakentaa ristiin rastiin verkkoja Suomenmaahan, jos semmoista poliittista tahtoa olisi löytynyt täällä, ja olisi voitu ostaa saksalaisia ja muita romahtaneita operaattoreita ympäri Eurooppaa ihan riittävästi ja ilmatilaa, että voidaan toimia. Mutta sekin on jälkiviisautta; sitä ei ole tehty. Sitä ei tehty silloin aikanaan, eikä löytynyt viisautta. Jotkut olivat sitä mieltä, että ei myydä yhtään. Mutta minä olen sitä mieltä, että silloin valtion pitää toimia samalla tavalla siinä tilanteessa, koska on menty pörssiin, kuin yksityinenkin toimii. Se katsoo, että jos on rahaa saatavissa, otetaan rahaa, jos se ei vaaranna sitten pitkässä pelissä muuta. Siinä tiedettiin, että ei vaaranna, koska me olisimme niillä rahoilla saaneet tehtyä ihan mitä vain. Olisi saatu tehtyä laajakaistaa ja kaidempaakin kaistaa, jos sitä olisi tarvittu.

Sitten valtionyhtiöiden hallinnasta jatkossa olen sitä mieltä ehdottomasti, jotta se täytyy tutkia ja tehdä sillä tavalla, jotta seuraavan hallitusohjelman yhteydessä tulee sopia pelisäännöt ja sen tyyppinen hallinto siihen, jotta siinä ovat kuitenkin poliittiset päättäjät kanssa, onko se hallitus vai johtokunta vai mikä malli se onkin, ei pelkästään sillä tavalla, jotta annetaan virkamiehille liian paljon valtaa. Kemira-kaupassa nähtiin, miten kävi, mutta onneksi tämä eduskunta sen verran ryhdistäytyi, jotta viesti oli selkeästi KTM:ään päin sillä tavalla, jotta me emme hyväksy. Nyt ainakin tämänhetkisen tiedon mukaan Kemirahan on suhteellisen hyvin pärjännyt. Dynea, joka oli vähän kuralla oleva firma, olisi kahmaissut kultakimpaleen ja saanut siitä elinvoimaa, mutta onneksi se ei toteutunut. Se on hyvä esimerkki siitä, jotta siinä poliittinen tahto ja järki voitti.

Jään odottamaan sitä, mitä valiokunta tekee. Uskon, että se tekee tarkkaa työtä ja selvittää koko jutun. Turha tässä on repostella, annetaan työrauha Soneralle, koska se on nyt kuitenkin yhä edelleen meidän enemmistöinen yhtiö.

Maria Kaisa  Aula  /kesk:

Arvoisa puhemies! Jälkiviisautta tässä Soneran Saksan-toimilupakauppoja koskevassa keskustelussa on varmasti riittämiin niin kaupan arvostelijoiden kuin puolustelijoidenkin puolella. Jälkiviisauden parhaimmistoa on mielestäni kuitenkin se tulkinta, että eduskunta olisi niin sanotun nollavaltuusesityksen perustelujen muodossa antanut valtioneuvoston omistajapolitiikan periaatepäätöksen mukaisen niin sanotun pääomistajan hyväksynnän umts-kaupoille. Näinhän valtioneuvoston tiedonannossa todetaan.

Kyseisessä asiakirjassa, hallituksen esityksessä 47/2000, ei mainita sanallakaan kolmannen sukupolven matkaviestinluvista, eikä tämä asia ollut esillä myöskään valiokuntakäsittelyssä eikä ministeri Olli-Pekka Heinosen esittelypuheenvuorossa. Tuossa asiakirjassahan on varsin yleispiirteinen esittely perustelemassa Soneran liittoutumisen ja sitä kautta kansainvälistymisen tarvetta. Nollavaltuuden ja sen perustelut eduskunta hyväksyi ja valtiovarainvaliokunta sen käsitteli, mutta ei muuta. Tätä asiaa ei tee toiseksi se, jos lehdissä on spekuloitu umts-kaupoilla samaan aikaan. Eduskunnan päätöksen perustana on aina hallituksen esitys, ja sen, mitä päätetään, tulee olla demokraattisessa järjestelmässä avoimesti kerrottuna eikä vain rivien välistä jälkeenpäin tulkittavissa.

Sinänsä kovin perusteltua ei muutoinkaan olisi ollut se, että eduskunta olisi kieltänyt tai myöntänyt huutokauppoihin osallistumisen. Ei se kuulu eduskunnan omistajapoliittiseen kompetenssiin. Eihän ongelma ollut huutokauppaan osallistuminen sinänsä vaan se, että otettiin loppusuoralla liian suuri riski lähtemällä mukaan liian korkealla toimilupahinnalla. Näin toisaalta vaarantui mainitussa strategiassa todettu päätavoite eli yhtiön osakkeen ja valtion omistuksen arvonnousun turvaaminen.

Täällä on moneen kertaan todettu, että päävastuu tästä virheinvestoinnista on Soneran hallituksella. Siksi olin perin yllättynyt siitä, että Soneran hallituksen entinen puheenjohtaja hakeutuu eduskunnan selän taakse. Jätti-investoinnin riskien arviointi suurimman omistajan eli valtion puolella olisi myös ollut paikallaan. Emme tietenkään voi tietää, olisiko se johtanut toisenlaiseen päätökseen vai ei, mutta riski olisi kuitenkin ollut paremmin tiedostettu. Onhan suurin omistaja myös suurin riskien kantaja, ja kun kerran liikenne- ja viestintäministeriössä ja hallituksessa hyväksyttiin Soneran strategia niin sanottuna suuren riskin yhtiönä, olisi voinut kuvitella, että enemmistöosakas olisi myös vahvistanut omia riskienseurantamenetelmiään ja näin turvannut oman omistuksensa arvonnousua. Osakkeen arvohan ei Saksan-kaupan jälkeen noussut vaan laski.

Liikenne- ja viestintäministeriö kuitenkin omaksui niin sanotun puuttumattomuuden periaatteen vedoten siihen, että muut, erityisesti ulkomaiset, omistajat voivat karsastaa valtion aktiivisempaa roolia Soneran omistajana. Mielestäni tämä puuttumattomuuden periaate oli kuitenkin ristiriidassa sen kanssa, että valtio oli edelleen Soneran enemmistöosakas. Tämä puuttumattomuusperiaate olisi ollut looginen siinä tapauksessa, että valtio olisi ollut selvästi vähemmistöosakas.

Hallituksen linjaus Soneran omistusosuuden alentamisessa ja toisaalta puuttumattomuuden periaatteen omaksumisessa olivat mielestäni keskenään ristiriitaisia. Tähän taas ovat vaikuttaneet mitä ilmeisimmin hallituksen sisäiset erimielisyydet valtion omistuksen suuruudesta Sonerassa. Tiedonannosta käy ilmi, että maan hallitus oli hyväksynyt liittoutumiseen tähtäävän Soneran kansainvälistymisstrategian jo melkein vuosi ennen kuin se toi tämän niin sanotun nollavaltuusesityksen eduskunnalle. Tässä oltiin liian myöhässä. Jos liittoutuminen olisi onnistunut aiemmin, olisi myös tähän umts-kaupan riskinottoon ollut todennäköisesti leveämmät hartiat.

Valtiovarainvaliokunta on valtion omistajapolitiikan ristiriitaisuudesta Soneran osalta lausunut kantansa jo viime syksynä osakeannin käsittelyn yhteydessä. Silloinhan valiokunta totesi, että jos valtio haluaa irrottautua omistamansa yhtiön toiminnasta, sen tulisi tapahtua omistusosuuksia alentamalla eikä etääntymällä yhtiön päätöksenteosta. Valtiolla tulisi aina olla toimiva yhteys ainakin enemmistöosakkaana omistamansa yhtiön hallitukseen. Tästä syystä valtiovarainvaliokunta edellytti hallitukselta pörssiyhtiöiden omistajapoliittista hallinnointiohjelmaa.

Tuossa samassa yhteydessä keskustan ryhmä esitti omana kantanaan, että valtion yritysomaisuuden, erityisesti pörssiyhtiöiden omaisuuden, hoito on keskitettävä yhteen yksikköön. Samanlaisen kannanoton otti myös keskustan puoluehallitus. Tuossa kannanotossa korostettiin ministeriöistä erillistä, ammattimaisesti toimivaa yksikköä. On hyvä, että hallitus on vihdoin lähentymässä tätä linjaa, mutta tässä tarvittaisiin myös toimenpiteitä nopeasti.

Jatkossa on Soneran kokemusten pohjalta mietittävä tarkkaan, minkälainen omistusosuus pörssiyhtiössä on ylipäätään valtiolle järkevä. Nyt käytävä keskustelu on paradoksaalinen esimerkki niistä ongelmista, mitä valtion pörssiyhtiöomistukseen liittyy. Demokraattinen päätöksenteko vaatii avoimuutta, mutta mitä enemmän ja pidempään täällä Soneran asioita puidaan, sitä enemmän se aiheuttaa riskejä yhtiön osakkeen arvon kehitykselle ja siten valtion oman omistuksen arvolle. Siksi olisi hyvä käsitellä tämä tiedonanto mahdollisimman pian pois päiväjärjestyksestä. Virheet on tehty, ja niistä on otettava opiksi nimenomaan valtion omistajapolitiikan kehittämisessä, mutta käsittelyllä ei pidä vaarantaa Soneran uuden strategian mukaista etenemistä. Valtiovarainvaliokunnassa viime syksynä osakeantikäsittelyn yhteydessä sain hyvän käsityksen Soneran uuden johdon ja uuden strategian realistisuudesta.

No, kuka sitten on kärsinyt taloudellisia menetyksiä Soneran virheinvestoinneista, vai onko kukaan? Tästä kiisteltiin täällä päivällä. Olen sitä mieltä, että valtio omistajana on kyllä päässyt Sonera-kaupoilla omilleen, kun katsotaan kokonaisuus, mutta suuria menettäjiä ovat olleet suomalaiset Soneran pienomistajat, joiden osakkeiden arvo on laskenut, ja toiseksi menettäjiä ovat olleet Soneran asiakkaat ja suomalainen tietoyhteiskuntakehitys. Rankka velkaantuminen ei voi olla vaikuttamatta Soneran mahdollisuuksiin tarjota esimerkiksi nopeita tietoliikenneyhteyksiä koko maahan. Jo puolellakin tästä umts-investoinnin määrästä olisi niin sanottua laajakaistaa rakennettu Suomen maaseudulle mittavat matkat. Nyt tämä tietoliikenneyhteyksien epätasa-arvoisuus on yksi alueellista keskittymistä kiihdyttävä tekijä.

Arvoisa puhemies! Hallitus voisi nyt venkoilematta ja temppuilematta ottaa tästä asiasta vastuun, ja sen jälkeen on aika siirtää katse tulevaisuuteen. Uskon, että Soneralla on paljon mahdollisuuksia ja hyviä näkymiä edessään. Ei pidä sekoittaa kahden vuoden takaisten asioiden puintia ja tämänhetkisen Soneran toimintalinjauksia.

Marjatta Stenius-Kaukonen /vas:

Arvoisa puhemies! Hallitus myöntää, että umts-huutokauppa ja siitä maksettu hinta oli virhe, nimenomaan hinta. (Ed. Laukkanen: Loppuuko se siihen?) — Siihen hallituksen myönnöt loppuvatkin, ja se nyt vielä puuttuisi, että hallitus ei tätä myöntäisi, koska jokainen tietää ja jokainen osaa itse arvioida, että tämä oli virhe. — Kun sonerakeitto alkoi kesällä kuumentua, itseäni erityisesti kummeksutti se, että kun hallituksen varapuheenjohtaja Liisa Joronen toi esille, että pääomistajan suostumus tälle kaupalle oli heidän käsityksensä mukaan saatu — ja häntä tukivat eräät muut hallituksen jäsenet — niin tässä vaiheessa hallitus keskittyi vain todistelemaan, että minkäänlaisia yhteyksiä hallituksen ja Soneran johdon ja Soneran hallituksen kanssa ei ole ollut.

Kun kokenut, liike-elämän johdossa toiminut henkilö tuo esille, että tämä on normaali tapa, että pääomistajan hyväksyntä asialle haetaan, niin hallitus pyrki vain todistamaan, että missään tapauksessa mitään yhteyksiä ei ole ollut. Tämä on mielestäni juuri niitä seikkoja, miksi hallituksen vastuu tässä selkeästi tulee esille, että hallitus ei ole halunnut myöntää niitä virheitä, mitä tässä menettelyssä on tapahtunut. Valtioneuvoston periaatepäätöskin kaivettiin esille varsin myöhäisessä vaiheessa. Tiedonannossa on sivukaupalla selvitetty, miten olisi pitänyt valtionyhtiössä toimia, mikä on omistajan rooli erilaisissa yhtiöissä. Muutamaa kohtaa haluaisin vielä kommentoida, liittyy oikeastaan jo edelliseen.

Täällä todetaan, että "omistajan mahdollinen rooli on varsin tarkasti rajattu osakeyhtiölaissa. Käytännössä tärkeimmät omistajat käyttävät valtaansa myös yhtiökokouksen ulkopuolella. Niillä on suora edustus yhtiön hallituksessa ja säännöllinen yhteydenpito sekä yhtiön toimivaan johtoon että usein myös hallituksen puheenjohtajaan". Näinhän tämä toimii, ja tästähän juuri edellä kuvaamani tilanne oli osoitus, että tämä on normaali tapa. Hallitus yritti kiistää sen, että tällaisia yhteyksiä on.

Edelleen hallitus toteaa, että "enemmistö- tai merkittävän vähemmistöosuudenkin turvin omistajalla on aina mahdollisuus viestittää kantansa yhtiölle hallituksen jäsenen, hallituksen tai hallintoneuvoston puheenjohtajan tai toimitusjohtajan välityksellä. Hallituksen ja toimitusjohtajan asiaksi ja vastuulle jää sen arvioiminen, mikä merkitys tälle kannalle annetaan". Mielestäni tässä hallitus vierittää vastuun pois itseltään, vastuun, joka selvästi omistajapolitiikan perusteiden mukaan hallitukselle kuuluu.

Vielä kolmantena kohtana, tätä kohtaa täällä on aiemminkin keskustelussa siteerattu: Kun tätä periaatepäätöstä käydään läpi kohdassa 5 "Toimialan muutokset", todetaan, että "sen vuoksi pääomistajan hyväksyntä perustuu erilaisiin omistajastrategisiin päätöksiin tai kannanottoihin, jotka pörssiyhtiöiden osalta yleisimmin tehdään talouspoliittisessa ministerivaliokunnassa. Sonera on tässä suhteessa ollut poikkeusyhtiö, koska sen omistajastrategia on ollut eduskunnan käsiteltävänä".

Tämä on juuri hallituksen johtopäätös, jossa hallituskin hyväksyy tämän tulkinnan, että eduskunta on hyväksynyt tämän strategian ja siinä mielessä antanut siunauksen tälle umts-kaupalle. Tämä tulkinta on melkein kaikkien eduskuntaryhmien puheenvuoroissa torjuttu. Aivan merkillistä mielestäni on se, että jos hallituksen puheenjohtaja Talonen on tulkinnut, että eduskunta on huutokauppaan osallistumisen hyväksynyt, niin tämä sitten hyväksytään, että näinhän tämä sitten on. Näinhän tämä asia nimenomaan ei ole, ja onneksi juuri tässä eduskuntaryhmillä tuntuu olevan aika selkeä yhtenäinen näkemys, että tämä tulkinta on todella väärä.

Mielestäni maan hallitus menee tämän tulkinnan selän taakse, ja sitä en pidä oikeana. Liikenneministeri Olli-Pekka Heinonen on tietysti ollut tästä vastuussa, hän ei ole toiminut tämän periaatepäätöksen mukaisesti. Voi tietysti kysyä, miksi sitten kun KTM:llä on rooli yleisenä vahtina, jos näin voi sanoa, sieltä ei sitten tähän asiaan ole millään tavalla puututtu. Mutta on selvä, että liikenneministeriöllä vastuu tässä on.

Mutta mitä sen jälkeen, kun tämä soppa alkoi kuumentua, hallituksen taholta tehtiin? Vasta kun hallitus oli puun ja kuoren välissä, sen oli pakko ryhtyä toteamaan, ettei tämä nyt ihan oikein mennyt. Mutta ministeri Sasi on pyrkinyt ainoastaan todistelemaan juuri sitä, että liikenneministeriöllä ja hallituksella ei ole ollut mitään yhteyksiä Soneraan. Tämä on selkeästi vastoin niitä periaatteita, jotka tässä tiedonannossa on selvitetty, ja tätä valtioneuvoston periaatepäätöstä. Ydinkysymys, mikä täällä on moneen kertaan todettu, on se, miksi periaatepäätöstä ei noudatettu. Siitä liikenneministeriö vastasi sinä aikana, kun päätökset on tehty, mutta mielestäni ministeri Sasi vastaa myöskin siitä, että hän nyt selittää asiaa toisin kuin periaatepäätökset ovat edellyttäneet. Sen takia ministeri Sasi ei ole ollut tehtäviensä tasalla eikä ole. Tästäkin olisi syytä tehdä johtopäätöksiä.

Sonera on ollut tärkeä yritys, ja se on edelleen tärkeä yritys, ja siksi on tärkeää turvata sille toimintamahdollisuudet ja erityisesti sen hyvälle henkilöstölle mahdollisuudet jatkossa käyttää niitä tietoja, taitoja ja osaamista, mitä sillä on.

Klaus  Hellberg /sd:

Arvoisa rouva puhemies! Tässä on nyt eräänlainen jatkokertomus, joka pitkään on jatkunut ja vellonut. Sonera on tietysti surullinen tapaus monessa mielessä, mutta toivottavasti Soneran tulevaisuus kuitenkin muuttuu myönteiseksi.

Kun tein parinkymmenen muun kansanedustajan kanssa 1. päivänä maaliskuuta vuonna 2000 esityksen, että valtio luopuisi Soneran omistusosuudesta sillä lailla, että hallitus saisi lisävaltuudet tähän, niin kriteeri oli nimenomaan se, minkä voin lukea, yhden kappaleen perusteluista, jotka on tehty siis helmikuussa 2000, huomattavasti ennen sitä, kun omistusosuudesta luopuminen oli eduskunnan käsittelyssä, ja ennen umts-kauppoja:

"Markkinoilla yleisesti vallitsevan käsityksen mukaan Soneran pörssiarvosta valtaosa perustuu markkinoiden odotuksiin Soneran menestymisestä kansainvälisillä Internet-teknologian markkinoilla. Soneran korkean osaamisen tason tuntien menestyminen näillä markkinoilla on mahdollista, mutta toisaalta kilpailuun kansainvälisillä markkinoilla liittyy myös paljon epävarmuustekijöitä." Silloinhan Soneran arvo oli noin 400 miljardia markkaa ja valtion osuus siitä yli 200 miljardia markkaa. Todettakoon, että samaan aikaan Fortumin arvo oli 22 miljardia markkaa eli noin 20. osa Soneran arvosta, jossa kaikki arvo käytännössä perustui kansainvälisiin markkinoihin.

Kun pyysin allekirjoituksia muun muassa talousvaliokunnan jäseniltä, niin hallitusryhmien edustajat tulivat poikkeuksetta mukaan ja muitakin talousvaliokunnan ulkopuolelta, mutta sekä keskustan että kristillisen liiton edustajat eivät tulleet mukaan. He lähtivät siitä, että tämä on yritys, jonka arvo tulee nousemaan jatkossakin, ja se on siinä mielessä erittäin tärkeä. Nyt sitten oppositio täällä selittää, miten nämä rahat ja yhtiö on monessa mielessä hukattu.

Mutta näinhän se on, näinhän me olemme tässä tilanteessa. Tässäkin keskustelussa näkyy tämä suhtautuminen, opposition ja tiedotusvälineiden suhtautuminen, poliitikkoihin, eli nyt katsotaan, että kuitenkin kaikki umts-tappiot, mitkä ovat syntyneet, ovat poliitikkojen ja hallituksen syytä jne. Eli miksi poliitikot eivät olleet viisaampia kuin yritysjohtajat, toimittajat, analyytikot jne? Mutta näinhän historiakin todistaa, että poliitikot joutuivat aikanaan siivoamaan myös suomalaisten pankinjohtajien tyhmyydet pankkikriisin aikana.

Rouva puhemies! Minusta tässä on se ongelma, että hyvin paljon on nyt Soneran hallitus jätetty näiden vastuiden ulkopuolelle. Lähdetään siitä, että tässä yritetään nyt maan hallitus asettaa vastuuseen. Kyllähän osakeyhtiölain ja yleisen käytännön mukaan tietysti yrityselämässä yrityksen hallitus kantaa vastuun. Nyt eräät hallituksen jäsenet Sonerassa sanovat, että maan hallitus kyllä tiesi jne. Kuitenkaan sitä ei ole missään elimessä maan hallituksessa käsitelty, päinvastoin kuin käsiteltiin talouspoliittisessa ministerivaliokunnassa esimerkiksi Fortumin kauppa liittyen Birka Energin ostoon viime vuonna, joka oli sekin iso kauppa.

Mutta kokoomuslaiseen tapaan tässä kävi näin, että ministeri Heinonen antoi Soneran toimia oikeastaan täysin ilman minkäänlaista otetta ministeriön taholta. Se oli ehkä ministeriönkin näkemys, mutta se oli myös ministerin näkemys. Oli valittu hallitukseen henkilöitä, jotka hekään eivät nyt ole osoittautuneet riittävän päteviksi, mutta kuitenkin sen lisäksi ote hallitukselta puuttui täysin. Esimerkiksi muistan, että kun viime vuonna optiojärjestelyt olivat Sonerassa meneillään, niin huomattiin vaan yhtäkkiä, että oho, nehän ovat valtioneuvoston niiden ohjeiden vastaisia, miten valtionyhtiössä optiojärjestelyt pitäisi toteuttaa. Tässäkin oli täysin laiminlyöty valvonta- ja yhteydenpitovelvollisuus, jota mielestäni ministeri Heinosella tässä asiassa oli.

No, tämä tilanne on siinä mielessä tietysti nyt onneton, että me olemme tässä tilanteessa. Olemme saaneet tämän hallituksen selvityksen asiasta. Tässä nyt ei minusta ole riittävästi puututtu, ehkä määrätietoisesti, varsinkaan valtionyhtiöpolitiikkaan, varsinkaan näitten pörssinoteerattujen valtinyhtiöiden hallintoon ja siihen, miten se pitäisi jatkossa hoitaa, eli kyllä minusta valtiolla on oltava toimiva yhteys ainakin niiden yhtiöiden hallituksiin, missä omistajalla on päävastuu. Silloin täytyy olla tietysti siitä elimestä tämä yhteys, missä valtio pitää tätä hallintaoikeutta. Minusta pitää tämä hallinto saada yhteen elimeen. On aivan selvää, että näin on meneteltävä.

Tämähän tulee nyt talousvaliokunnan käsittelyyn. Talousvaliokunta on onneksi joutunut aikanaan käsittelemään vaikeita kysymyksiä, Kemiraa ja eräiden valtionyhtiöiden omistusosuuden alentamisia ja energianhankintaa jne., joten kyllä tämäkin asia varmaankin hoituu talousvaliokunnassa ja pystymme tuomaan tänne näkemyksemme siitä, miten pörssinoteerattujen valtionyhtiöiden (Puhemies koputtaa) hallintoa jatkossa hoidetaan. Mutta ongelma tässä Sonera-asiassa on, että nämä rahat, mistä nyt on ollut kysymys, ovat menneet. Täällä voidaan keskustella vaikka kuinka paljon, mutta ne ovat menneet. Nyt pitää jatkossa sitten näitä virheitä välttää ja täytyy saada toimiva strategia siitä, miten valtio toimii valtionyhtiöiden hallinnossa.

Markku Laukkanen /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Minusta on aivan selvää tämän monipolvisen keskustelun jälkeenkin, että valtiohan ei missään olosuhteissa voi vetäytyä omistajavastuusta. On erittäin hyvä, että kansleri selvittää asiaan kuuluvan juridisen puolen, mutta kansalaisten ja Soneran pienosakkeenomistajien kannalta on tavattoman tärkeää selvittää myöskin asiaan liittyvät poliittiset vastuut ja siihen liittyvä asioiden kulku.

Ministeri Sasi, nämä ikävä kyllä eivät selvinneet teidän teettämästänne selvityksestä, jossa keskityttiin lähinnä ilakoimaan sillä, etteihän kukaan tiennyt. Te ja ed. Ben Zyskowicz olette koko kesän näytelleet vain erilaisia lehtileikkeitä ja osoittaneet, että kyllähän kansanedustajien ja poliitikkojen olisi pitänyt lehtiä lukea. Mutta eihän tällä tavalla, ministeri Sasi, tämän kokoisia päätöksiä tehdä eikä lehtijuttuihin niitä asioita perusteta, vaan totta kai pitää olla pohjalla kunnolliset riskianalyysit ja kunnollinen selvitys, kun ratkaisuja tehdään. Tämä on ollut vähän ontuvaa, ja teidän selvityksenne on olennaisesti heikompi kuin tämä nyt käsittelyssä oleva hallituksen tiedonanto.

Ongelman ydinhän on mielestäni siinä, että ministeriö ja maan hallitus näyttävät olleen täysin välinpitämättömiä sen suhteen, mitä tässä tapauksessa Sonerassa tässä suuressa investoinnissa tehtiin. Kuten on käynyt ilmi, Fortumissa, Stora Ensossa ja myöskin Kemiran suhteen toimittiin täysin toisin, vaikka kyseessä oli niin ikään pörssiyhtiö ja olennaisesti pienempi ratkaisu taloudellisin arvoin mitattuna. Eli omistajavalvonta petti näihin muihin esimerkkeihin verrattuna Soneran tapauksessa täysin, ja siksi eduskunta tämän keskustelun myötä on nyt aivan oikea paikka arvioida omistajapolitiikan onnistumista.

Rouva puhemies! Maan hallitus ei pääse siis omistajavastuutaan karkuun missään oloissa. On turha levitellä käsiä ja kysellä, miksi kukaan ei varoittanut, tai ihmetellä, kuka olisi tiennyt, että näin käy, tai sanoa, että eduskunta hyväksyi hallituksen esityksen Soneran kansainvälistymisstrategiasta. Edelleenkin toistan ja alleviivaan sitä, että strategia ja näin mittava yksittäinen investointipäätös ovat todella kaksi eri asiaa, joista päätetään erikseen, ja eduskunnalta kysyttiin lupaa tähän nollavaltuutukseen myydä Soneran osakkeita, luopua valtion osakkeista kokonaisuudessaan, ja se perusteluosa, joka sitten on täällä tulkittu kansainvälistymisstrategiaksi, ei missään tapauksessa riitä siihen. Eduskunta on ensinnäkin ihan väärä paikka tekemään omistajapolitiikkaa. Hallitus ja ministeriö ovat oikeita paikkoja siihen, ei eduskunta, ja sen takia se analyysi, mikä tiedonannossa nyt ontuu vahvasti, liittyy juuri siihen, että eduskunnalle sysätään tätä vastuuta. Eduskunta antoi ikään kuin puiteluvan sille, että myydään osakkeita, ja todelliset ratkaisut, todelliset operatiiviset päätökset, syntyvät totta kai siellä, missä niiden tulee syntyä: yhtiön hallituksessa, operatiivisessa johdossa.

On selvää, että Suomen hallituksen omistajapolitiikasta vastaavana täytyy ottaa vastuu myöskin siitä, mitä valtioenemmistöisessä yhtiössä on tehty. Te olette, ministeri Sasi, valmiit ottamaan kunnian siitä, että olette tehneet hyviä kauppoja, myyneet hyvään hintaan, mutta ottakaa myös tästä. Se, että on tehty hyviä kauppoja, ei saa hämärtää tätä kokonaisuutta siitä, että on tehty yksi fundamentaalinen, massiivinen virhe.

Tuolloin elettiin it-sektorin harhaista huumaa. Monet alan asiantuntijat pitivät Soneran Saksan-sijoitusta suurena riskinä, varsinkin kun liikuttiin lainarahalla ja asioiden kuviteltiin hoituvan helposti korkealla kurssilla noteerattujen omien osakkeiden myynnillä. Näinhän ei käynyt. Matti ja Maija Meikäläisen Soneraan sijoitettujen perintörahojen korkein pörssinoteeraus on sulanut nyt 87 prosenttia. Ei pienen Suomen pienestä teleyhtiöstä kuitenkaan ollut sittenkään koko Euroopan valloittajaksi. Tuota summaa on verrattu sotakorvauksiin ja kaikkeen muuhun. Keväällä puhuttiin täällä, rouva puhemies, ydinvoiman rakentamisesta. Tällä summalla olisimme tehneet kaksi sellaista laitosta Suomeen.

Nyt hallituksen entinen ja nykyinen liikenneministeri ja pääministeri kiirehtivät todistamaan, että hallitus ei missään elimessä käsitellyt tätä asiaa, vaikka kyse oli kaksi ja puoli kertaa liikevaihtoa suuremmasta investoinnista ja vaikka aiemmin oli selvästi otettu kantaa siihen, että pitäisi vetäytyä Ison-Britannian huutokaupasta pois, ja vaikka valtiovarainministeri Sauli Niinistö käynnisti aikanaan silloisen pääjohtajan Pekka Vennamon erottamisen tämän perheen piirissä liian varhain tekemien osakekauppojen perusteella. Vennamon erohan johti myös silloisen liikenne- ja viestintäministerin Matti Auran eroon. Eli pienet asiat kyllä kiinnostivat, mutta suuret eivät.

Jos hallitus olisi käsitellyt asiaa liikenne- ja viestintäministeriössä tai jopa talouspoliittisessa ministerivaliokunnassa, niin kuin mielestäni olisi, ministeri Sasi, pitänyt tehdä, totta kai silloin vastuunkantajana viime kädessä olisi johdonmukaisesti ollut se, minkä pitää nytkin olla, eli hallitus. Nyt, kun väitetään, että näin ei ole käynyt, asia tuntuu erittäin kummalliselta. Miksi omistaja voi olla näin välinpitämätön näin mittavan kaupan suhteen, että todellakin, kuten ed. Elo on moneen otteeseen tänään sanonut, valtiovarainministeri kertoi lukeneensa kaupasta lehdestä? Eihän mikään yksityinen yritys voi näin tehdä. Voisiko UPM-Kymmenen hallitus tehdä yhtä suuren suhteellisen investoinnin ilman omistajan lupaa? Ei voisi.

On paljon puhuttu jälkiviisaudesta ja moitittu vähän eduskuntaakin siitä. On hyvä palauttaa mieleen kuitenkin keskustan eduskuntaryhmän vastalause vuoden 2001 syksyltä, jolloin useaan otteeseen muun muassa kyselytunnilla kysyttiin, miten päätös on syntynyt. Tuolloin todettiin, että "yhtiön ongelmien taustalla on myös ylimitoitettu riskinotto varsinkin umts-huutokaupoissa. Riskien poikkeuksellisen suureen mittaan nähden omistajaohjaus on ollut epäselvää ja puutteellista. Hallituksen olisi tullut määritellä Soneran kansainvälisen strategian toteutuksen osalta tarvittavien taloudellisten sitoumusten ja investointien ylärajat". Tätä ei, ministeri Sasi, koskaan tehty. Tuntuu kummalliselta, kun te edelleenkin väitätte, että pääomistaja ei millään tasolla, ei edes epävirallisesti, olisi fundeerannut näin mittavan riskisijoituksen hyviä ja huonoja puolia.

Nyt kun riskit ovat toteutuneet täysimääräisesti, nähdään, mitä kolmannen sukupolven vääristä kaupoista on seurannut: koko telealan täydellinen romahdus, jonka vaikutukset koskevat laveasti myös muita toimialoja ja josta toipuminen vie nyt useita vuosia. Kestää taas kauan, että sinänsä valmiiseen uuteen teknologiaan uskalletaan sijoittaa, ottaa käyttöön langattomuuden ja sähköisen asioinnin kiistattomia hyötyjä liiketoiminnalle. Todellisuudessa romahdus hidastaa uusimman teknologian käyttöönottoa, kehitystyötä. Kävi juuri toisin. Investointienhan piti niitä nopeuttaa.

Rouva puhemies! Lopuksi totean vielä kerran hyvin lyhyesti sen, että totta kai on selvää, että on kaikkien kannalta tärkeätä, että tämä keskustelu saadaan nopeasti päätökseen ja johtopäätökset päätökseen ja että jälleen kerran meiltä edellytetään ja odotetaan, ettemme vaaranna Soneran—Telian fuusiota. Tämä on oikea odotus. Mutta silti haluan sanoa, että tämä talo on siitä huolimatta keskusteluineen ollut enemmän oikeassa kuin kaiken maailman laurihelveet ja kaiken maailman analyytikot, jotka johtivat tavallaan sitä yleistä ilmapiiriä, jossa huumassa myöskin tämä virheratkaisu aikanaan tehtiin. Täällä sentään säilyi kriittisten kysymysten asettaminen, josta erityisesti ed. Turtiaista, jonka kanssa olin tuolloin vähän eri mieltä, on tänäkin päivänä kiittäminen.

Rouva puhemies! On hyvin tärkeätä, että tänä päivänä tässäkin asiassa me kykenemme näkemään metsän puilta.

Iivo  Polvi /vas:

Arvoisa rouva puhemies! Lähetekeskustelussa oleva valtioneuvoston tiedonanto eduskunnalle valtion omistajapolitiikasta ja Sonerasta on ajankohtainen ja välttämätön. Ajankohtainen se on erityisesti tietenkin siitä syystä, että viime aikoina Soneran umts-seikkailujen aiheuttamien menetysten ympärillä on käyty kohinaa ja menetyksistä vastuussa olevia on pyritty jäljittämään. Ajankohtainen ja tarpeellinen tuo selonteko on myös sen takia, että käynnistetään edes keskustelu ja valmistelu valtion omistajapolitiikan selkeyttämiseksi, joka jo aikaisemmin monessa yhteydessä on ollut keskustelun aiheena.

Kun tuo runsaat 60 sivua sisältävä nippu jaetaan pöydille keskustelun käynnistyessä, niin on selvää, että sitä ei kovin perusteellisesti voi eikä ehdi analysoida eikä arvioida. Mutta tässä salissahan kyllä keskustelu syntyy, kun aihe heitetään, ja sitä nyt on tässä jo useita tunteja käyty ja asiat on hyvin perusteellisesti läpi koluttu. Keskustelussa on tietenkin haettu vastuunkantajaa erityisesti Soneran umts-hankinnoista aiheutuneiden mittavien menetysten osalta. Vastuullisia ei näytä kovin helposti löytyvän eikä ilmoittautuvan.

Joissakin puheenvuoroissa ja aikaisemmissa haastattelulausunnoissa on puhuttu niin sanotun hiljaisen hyväksynnän periaatteesta. Siitä puhumalla vastuuta on pyritty ainakin osittain työntämään aina eduskunnan harteille viittaamalla muun muassa siihen, että eduskunta on hyväksynyt Soneraa koskevan strategian vuonna 2000 kesäkuussa. Kun tuohon aikaan olin parin vuoden vuorotteluvapaalla täältä eduskunnasta, niin en tuntenut silloin käytyä keskustelua muuten kuin tiedotusvälineiden välityksellä aikanaan seurasin. Sen vuoksi kaivoin nyt nuo asiakirjat. Yllätyksekseni huomasin, että sellaista strategiaahan ei eduskunta ole lainkaan käsitellyt. Se on päättänyt tosin antaa valtuudet luopua Soneran osakkeista, myydä ne kaikkikin. Näin ollen jonkin verran ihmetyttää tämä strategian käsittelystä käyty keskustelu, että se olisi jollakin tavalla eduskunnan hyväksymä. Itse en löytänyt siitä mitään viitteitä mistään asiakirjoista. Eduskunta on antanut pelkästään suostumuksen Soneran osakkeista luopumiseen. En löytänyt mistään niistä asiakirjoista edes minkäänlaista mainintaa umts-lupasijoituksista. Minusta tuon päätöksen perusteella on siten täysin mahdotonta kammeta vastuuta millään tavalla eduskunnan harteille.

Tiedonantoa esitellessään pääministeri totesi puheenvuorossaan, että Soneran hallitus oli vastuussa Saksan umts-investointipäätöksestä. Tuohon toteamukseen on täysin helppo ja syytä yhtyä. On kai itsestäänselvää, että osakeyhtiön hallitus kantaa vastuun tekemistään investointipäätöksistä. Samalla se on myös vastuussa siitä, että ne investointipäätökset perustuvat perusteellisiin selvityksiin ja asianmukaisiin riskianalyyseihin. Niitähän täällä on jossain yhteydessä jo peräänkuulutettu, että minkälaisia lienevät olleet. Eikä minusta sitä vastuuta voi kenellekään muulle edes siirtää, vaan vastuu on osakeyhtiön hallituksella.

Toinen kysymys on kokonaan se, onko Soneran enemmistöomistajan eli valtion etuja valvottu asianmukaisesti ja kenelle tuo omistajan ohjaus ja valvontavalta kuuluu. Siihenkin minusta on löydettävissä aivan yksiselitteinen ja suora vastaus. Toimialajakojen mukaan Sonera kuuluu liikenne- ja viestintäministeriön vastuualueeseen, ja valtioneuvoston periaatepäätöksessä valtionyhtiöiden toimintaperiaatteista on määritelty menettelytavoista, jotka normittavat omistajaministeriöiden toimintaa ja samalla omistajahallintoon liittyvää päätöksentekoa. Periaatepäätöksessä on muun muassa määritelty se, että ennen yhtiön toiminnan tai kansantalouden kannalta merkittävien sijoitusten toteuttamista ulkomailla on saatava pääomistajan hyväksyntä. Siellä on selvät normit ja ohjeistot olemassa. Sen vuoksi itse pidän luonnollisena, että Soneran hallitus, totta kai, on hankkinut tuon periaatepäätöksen edellyttämän luvan investointien tekemiseen näihin umts-hankintoihin.

Kun käytettävissä olevien tietojen mukaan kuitenkaan hallitus missään kokoonpanossa ei ole asiaa käsitellyt, niin on kai luonnollista, että vastuu jää ministerille, jonka tehtäväalueeseen tuo ala kuuluu. Eli kysymys on yksiselitteisesti liikenne- ja viestintäministeriöstä, ja henkilönä silloinen liikenneministeri Olli-Pekka Heinonen on se, joka on joko nimenomaisesti tai hiljaisesti hyväksymällä ratkaisut antanut tuon luvan. Tuo hiljainen hyväksyntä on todennäköinen, kun muistellaan niitä ratkaisuja, joista aikaisemmin on tehty Soneran osakeannin yhteydessä, kun korostettiin niin sanottua puuttumattomuuden periaatetta. Sinänsä on omituinen ja täysin väärä lähtökohta enemmistöomistajan näkökulmasta lähteä siitä ajatuksesta, että ei voida millään tavalla vaikuttaa yhtiön toimintaan, johonka ajatukseen ilmeisesti nykyinenkin (Puhemies koputtaa) liikenneministeri hyvinkin pitkälle nojaa. Tosin tuo tiedonanto on siinä mielessä parempi, että siinä kuitenkin jonkin verran tuodaan esille niitä tapoja, joilla enemmistöomistaja voi puuttua pörssiyhtiöidenkin toiminnan ohjaukseen ja valvontaan.

Tapio Karjalainen /sd:

Arvoisa puhemies! Nämä keskustelut täyttänevät populaarimediatapahtuman tunnusmerkit ja toiveet. Siellä on huikeat rahamäärät ja vielä tappiopuolella, tarpeeksi herroja ammuttavaksi koko poliittisen kirjon verran, syytepuolella tarpeeksi epämääräisyyttä, mahdollisuus jälkiviisauteen, ja kaikki tämä vielä tiedonvälityksen polttopisteessä, ainakin niin kauan kuin he jaksavat seurata tätä.

Tässä jos missä on ainakin itseään syytä varoittaa populismin vastenmielisimmistä puolista, ja siksi tyydyn heti aluksi toteamaan, että varsinainen asiaselvitys Soneran umts-kaupoista on vielä pahasti kesken. Siis perusteet mahdollisille juridisille tuomioille ovat olemattomat ja moraalisillekin tuomioille ohuet ja täsmentymättömät. Nyt tilaisuus on parhaimmillaan, kun käydään tulevaisuutta varten poliittista keskustelua valtionyhtiöiden ohjauksesta, sen tavoitteista ja siitä, mistä ohjataan ja miten, tärkeimpänä ohjauksen tavoitteet ja vasta niille alisteisena se, mistä ohjataan.

Aiemmin tässä salissa käydyissä valtionyhtiöiden kohtaloita koskeneissa keskusteluissa ovat olleet helposti aistittavissa odotusten ääripäät, niin nytkin. Toisessa päässä ovat olleet ne, joille valtioyhtiöt ovat liiketalouden ohella edelleen yhteiskunnallisen ohjauksen väline. Toinen ääripää näkee valtionkin yhtiöt pelkkinä rahantekokoneina tässä ja nyt, näin ennen kaikkea pörssiin menneiden ja siis sataprosenttisesta valtionomistuksesta luopuneiden yhtiöiden osalta. Siinä välissä ovat sitten toivottoman tuntuisen kompromissin hakijat, ja tuolle toivottomuudelle tuo perusteita muun muassa juuri nyt käsittelyssä oleva tapahtumasarja.

Media on toistanut jatkuvasti, että kaikki elivät Sonerankin kurssin kerran pilvien yläpuolelle nostaneen kuplan lumoissa. Tuo "kaikki" ehkä on liian vahvasti sanottu myös tätä salia ajatellen. Eduskunnankin annetaan ymmärtää siunanneen nyt hulluuksiksi todetut riskisijoitukset. Korostan muuten sanaa "nyt" ihan siitä syystä, että minulla ei ole ennustajan lahjoja enkä tiedä, mikä tämän päivän hulluuksista on ylihuomisen realismia. Tässä voisi heittää pienen toivonkipinänkin. (Ed. Saarinen: Tai päinvastoin!) Joka tapauksessa tätä siunausta ei ole tapahtunut. Se on todettu tämän keskustelun aikana, ja yhdyn siihen. Eduskunnassa esillä ollut strategia ei ole sitä säätänyt.

Kritiikki ja kriittiset kysymykset ovat paikallaan. Umts-kaupat on todettu virheeksi. Kuitenkin on syytä todeta, että tappioitten vastapuolella on myös tuloja. Tätä saldoa arvioitaessa on tullut tuota keskustelua kuunnellessa mieleen vertaus näihin Raha-automaattiyhdistyksen pelikoneisiin, joissa perusvoiton jälkeen tulee mahdollisuus tuplata ja oikean vaihtoehdon valittuaan tosiaan tuplaa tuloksen ja näin voi edetä seuraavankin vaiheen, tuplata uudelleen. Sitten jossakin vaiheessa häviääkin kaiken. Vähän sama tilanne on tässä. Mikä on se summa, minkä me olemme hävinneet? Sekö, joka oli odotuksena kuplan päällä, vai jokin sitä pienempi summa?

Maaliskuun lopulla vuonna 2000 tässä salissa käytiin keskustelua Sonera Oyj:n myyntivaltuuksista aloitteen pohjalta, jonka ensimmäisenä allekirjoittajana oli ed. Hellberg ja jonka allekirjoittajien joukossa itsekin olin. Olin silloin sillä kannalla, että noita osakkeita voidaan myydä. Kysyin, mitä menetetään Sonera-osakkeista luopumalla, ja väitin, että nykyisenkin osakkuusrakenteen vallitessa tuo ohjausvalta on mennyt. Toivoin silloin, että jos jollakulla on tuon väitteen kumoavaa tietoa, kertokoon sen. Se, mitä meillä nyt on edessämme, todistaa kyllä tuon väitteeni ainakin toistaiseksi.

Hallituksen puuttumattomuutta on perusteltu parilla syyllä: ensinnäkin, sillä ei ole pörssimaailman kirjoitettujen ja kirjoittamattomien sääntöjen mukaan mahdollisuutta yhteiskunnallisempaan rooliin, tai toiseksi, mitä sopii epäillä, sillä ei ole halua pyrkiä tällaiseen rooliin. Sitä ilmeisesti hallitukselta on puuttunut.

Sen sijaan ed. Valppaalle sanoisin, että eivät umts-kaupat ja valtion osakkeiden myynti tässä suhteessa ole yhteydessä toisiinsa. Valtiolla olisi ollut osakkeenomistajana mahdollisuus puuttua umts-kauppoihin. Kyse on halusta, ei osakemääristä.

Herra puhemies! Toivon tältä prosessilta paitsi selvyyttä menneeseen juridiikan ja moraalin osalta, ennen kaikkea tulevaisuutta varten konkreettista varmistusta mahdollisuuksille ja halulle käyttää valtioyhtiöitä oman yhteiskuntamme tarpeisiin muutoinkin kuin mahdollisten, mutta epävarmojen pelivoittojen tuojina.

Unto  Valpas  /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Karjalaiselle toteaisin, että sanoin puheenvuorossani ihan sanatarkasti näin: "Samoin Soneralle hyväksyttiin strategia, jossa selvästi lähdettiin ottamaan riskejä valtion omaisuudella. Umts-luvista eduskunta ei sinänsä päättänyt." Eli en mielestäni kytkenyt näitä asioita yhteen.

Mari  Kiviniemi /kesk:

Arvoisa puhemies! Minusta alkaa tuntua, että pajatso alkaa pikkuhiljaa tyhjentyä tämän asian tiimoilta, mutta on kuitenkin hyvä, että asiaa pohditaan ja tästä keskustellaan. Tämä on kuitenkin tärkeä tiedonanto valtion omistajapolitiikasta ja Sonerasta, ja on erittäin hyvä, että asia selvitetään perusteellisesti ja eduskunta saa kaiken mahdollisen tarvitsemansa tiedon. Perusteellinen selvitys on tarpeen jo taloudellisten tappioiden suuruudenkin vuoksi. Poliittinen vastuu puolestaan kiteytyy kysymykseen valtioneuvoston ja vastuussa olevan ministeriön roolista.

Politiikan arvostusta kasvattaisi kyllä se, että tunnustetaan tehdyt virheet ja otetaan niistä myös opiksi. Vastuun pakoilulla ja selittelyllä ei pitkälle pötkitä, mutta avoimuudella ja rehellisyydellä kyllä.

Talousvaliokunnassa meillä on edessämme iso työ etsiessämme vastauksia kysymyksiin, joita täällä keskustelussakin on esitetty. Tiedonannosta ei tyhjentäviä selityksiä ja vastauksia läheskään kaikkiin kysymyksiin löydy, ja se on osittain valitettavankin puutteellinen ja myös ristiriitainen.

Hallituksen taival valtionyhtiöiden luotsaamisessa ylipäänsä on ollut sangen takkuinen. Esimerkkejä on monia. Eduskunta on muuttanut hallituksen esityksiä muun muassa Kemijoen, Altian ja Rautaruukin valtionomisteisuuden pienentämisestä. Myös Kemiran yhdistämisyritys Dyneaan torjuttiin. Soneran umts-kaupat ovat kuitenkin kooltaan omaa luokkaansa.

Mistä tällainen kompurointi valtionyhtiöpolitiikassa sitten johtuu? Perussyy on tietenkin hallituksen valuviassa eli siinä, että hallituksessa on edustettuina puolueita laidasta laitaan. Jos oikein kärjistää, voisi sanoa, että kokoomus haluaisi myydä tuhkatkin pesästä, kun taas vasemmisto ei luopuisi mistään. Hallituspuolueiden peruslinjaukset valtionyhtiöpolitiikassa ovat melkein toistensa ääripäät.

Kun yhteinen tahto syntyy vain kivuliaitten kompromissien kautta, pitäisi hallituksen valtionyhtiöpolitiikan toteuttamisessa olla erityisen tarkkana. On mielestäni outoa, ettei Lipposen hallitus tätä ole täysin sisäistänyt. Vahvan otteen sijaan hallitus on valinnut puuttumattomuuden tien. Kukin ministeriö on saanut käytännössä toimia valtionyhtiöpolitiikassa haluamallaan tavalla. Todellista vastuuta ja otetta ei ole ollut kootusti kenelläkään. Tämä on näkynyt myös talousvaliokunnassa. Monesti on tuntunut siltä, että eduskuntaan tuodut valtionyhtiöitä koskevat esitykset ovat olleet oikeastaan vain asiaa esittelevän ministerin ja ministeriön esityksiä. Niiden takaa on tuntunut puuttuvan koko hallituksen tuki puhumattakaan hallituspuolueiden eduskuntaryhmistä.

Siksi ei ollut järin suuri yllätys, ettei Sonera-sotkullekaan vastuunkantajia ole tuntunut löytyvän. Hallituksen ministerit yksi toisensa jälkeen korostivat tietämättömyyttään, ja tässä tiedonannossa tuntuu tietynlainen vastuun pakoilu jälleen jatkuvan. Se ei anna tyhjentäviä vastauksia.

Erityisen tarkkaan on perättävä vastausta siihen, miksei valtioneuvoston periaatepäätöstä noudatettu. Periaatepäätöksen noudattamatta jättäminen tuntuu erityisen oudolta siksi, että siihen on muun muassa osakeannin yhteydessä kerrottu tukeuduttavan.

KTM:n omistajapolitiikan yksikön virkamiesmuistiossa valtion omistajaohjauksen perustasta ja välineistä vuoden 2001 lopulla todetaan yksiselitteisesti, että valtioneuvosto sitoutuu tiettyihin tavoitteisiin omistajapolitiikassaan muun muassa hallitusohjelmin ja periaatepäätöksin. Muistiossa johtopäätös on, että olennaista ei niinkään ole ohjausmallin asiallinen sisältö vaan se, että mallia noudatetaan johdonmukaisesti. Näinhän nyt ei ole käynyt. Tiedonannossa ja myös pääministerin puheessa todettiin, että valtionyhtiöiden hoidossa sekä omistajan toiminnassa että yhtiöiden hallituksessa on korostettava hyvän hallinnon eli corporate governancen vaatimuksia, mutta nämä vaatimukset eivät kuitenkaan ilmeisesti näytä toteutuvan.

Arvoisa puhemies! Sonera-tapaus johtanee vihdoin myös selkeisiin muutoksiin valtionyhtiöpolitiikan linjassa. On erittäin tärkeää, että hallituksen toimintaan omistajana luotettaisiin. Sillä pitää olla nyt nähtyä parempi ote ja yhteinen näkemys omistajaohjauksesta. Valtionyhtiöiden hallinto on myös syytä keskittää yhteen paikkaan. Eihän tämä vaatimus mikään uusi ole. Se on esitetty aina uudestaan ja uudestaan, kun valtionyhtiöasioista on eduskunnassa päätetty. Siihen on yhdytty jo lähes kaikkien puolueiden taholta, ja talousvaliokuntakin on asiasta lausunut. Toimenpiteitä tämän tavoitteen saavuttamiseksi on kyllä jo hyvin kauan odotettu.

On selvää, että valiokunnilla, ei ainoastaan talousvaliokunnalla vaan myös lausunnon antavilla valiokunnilla, on kyllä iso ja vaativa tehtävä edessään juuri sen vuoksi, että tiedonannossa on puutteita ja joudumme kuulemaan varmasti lukuisia asiantuntijoita asiasta. Vain siten saamme selvyyden tapahtumista ja voimme arvioida hallituksen toiminnan ja vihdoin päättää keskustelun tästä asiasta.

Esko-Juhani  Tennilä  /vas:

Herra puhemies! Sonera-kriisin päävastuullinen on ilman muuta aiempi kokoomuslainen liikenneministeri Olli-Pekka Heinonen. Tämä on saatava näkyviin myös sitten, kun eduskunta vastaa osaltaan hallituksen tiedonantoon. Muunlaiset päätökset täällä eivät tule ainakaan eduskunnan kaikkien jäsenten tukea saamaan. Kysymys on siitä, että Heinosen olisi pitänyt ehdottomasti puuttua ja estää Soneran johtoon nostettujen juppien täysin tolkuton huutokauppatouhu Saksassa. Jokainen kapitalisti puuttuisi palkkarenkien toimintaan, jos nämä alkaisivat puuhastella jotakin, joka on kaksi kertaa, ylikin kaksi kertaa, firman liikevaihto.

Heinosta oli velvoittamassa puuttumiseen ja Soneran umts-kauppojen estämiseen myös laki valtion osakkeiden hallinnasta valtionyhtiöissä. Siinä sanotaan yksiselitteisesti, että valtioneuvoston on käsiteltävä valtionyhtiön päätös, jossa on kyse valtion etujen turvaamisesta. Umts-huutokaupassa oli kysymys tämän mittaluokan asiasta. Rajat huudoille vaikkapa sitten olisi pitänyt ehdottomasti asettaa hallituksessa, ja Heinosen olisi siis pitänyt viedä umts-kaupat hallitukseen. Se ei ollut enää operatiivinen, pieni päätös, vaan 4 miljardin euron päätös loppujen lopuksi. Oli olemassa myös hallituksen periaatepäätös, että kun lähdetään ulkomaille valtionyhtiön toimesta, asia käsitellään etukäteen hallituksessa.

Kun talousvaliokunta käsittelee hallituksen tiedonantoa, minusta on selvästi saatava myös vastaus siihen, toimiko ministeri lain mukaan. Tältä osin odotan, että talousvaliokunta pyytää perustuslakivaliokunnan kantaa tässä kysymyksessä.

Olli-Pekka Heinosen päälle lankeaa varjoa minun näkökulmastani Sonera-prosessissa myös siksi, että hän oli viemässä loppuun Soneran yksityistämistä uusliberalistisen opin mukaisesti. Sehän oli Aura, joka aloitti tämän yksityistämisprosessin, ja Heinonen painoi sitä eteenpäin ja vei loppuunkin saakka.

On olemassa tietty yhteys yksityistämisprosessilla ja umts-kaupoilla. Se yhteys on olemassa. Jos katsotaan tarkemmin, niin juuri tähän yksityistämisprosessiin liittyy idea lähteä irti Suomesta ja maailmanvalloitus, joka minusta jo alun alkaenkin oli täysin jalat irti maasta -touhua. Kyse oli siitä, että yksityistäjien ja Soneran johdon intressit myös määrätyllä tavalla yhtyivät. Kummallekin sopi ja oli myös tarpeen pörssikurssin keinotekoinen nostattaminen. Valtion puolella haluttiin yksityistäjien taholta mahdollisimman paljon rahaa Soneran myynnistä, ja juppijohdon optiot olivat puolestaan täysin suoraan sidoksissa kurssikehitykseen. Jotta kursseja saatiin nostettua, piti olla näitä maailmanvalloituksia ja ulkomaantoimintoja.

Mikä sitten oli vaihtoehto? Osaltani toin monien vuosien ajan, kun tätä yksityistämisprosessia käsiteltiin, esille tuota vaihtoehtoa ja toin sitä esille myös keväällä 2000. Minun vaihtoehtoni oli se, että Sonera pysyy valtioenemmistöisenä yhtiönä ja toimii Suomessa ja lähialueilla. Sitä varmaan pidettiin aika vanhanaikaisena kantana jossain vaiheessa, mutta nyt sille linjalle on palattu, ja hyvä näin. Nyt Soneran linja on oikea. Valitettavasti on vain tämä valtava velka, joka seikkailuista tuli ja joka sitten pakottikin fuusioon Telian kanssa.

Kantani, että tässä Sonera-prosessin vaiheessa pysytään valtioenemmistöisenä, taustalla oli se, että minä näen, että valtionyhtiöitä tarvitaan turvaamaan televerkkojen kehitys tässä maassa. PTL loi puhelinyhteydet. Silloin ei edes keskusteltu siitä, mitä valtion pitää tehdä. Se vain rakensi ne yhteydet. Jos toimitaan markkinaperusteisesti, televerkot eivät tule koskaan kehittymään tasasuhtaisesti tässä maassa. Tarvitaan valtion suoraa vastuunottoa. Ei täällä oltu onneksi yksin: 159—20 oli äänestyksen tulos keväällä 2000. Silloin oli jo monien mielessä sitä näkymää, että ei kaikkea valtion omistamaa pidä myydä. Kun mentiin Kemira-prosessiin, siinä jo eduskunnan vasemmisto otti hyvinkin tiukan kannan. Tältä osin näen, että kehitystä on tapahtunut.

Kokoomuksen suunnalla ei. Kokoomushan on monienkin ministeriensä suulla ollut myymässä lisääkin valtionyhtiöitä. Sasi on ollut myymässä muun muassa Yleisradiota ja Finnairia. Yleisradion yksityistäminen tarkoittaisi sen loppuun saakka kaupallistamista, mikä olisi valtava takaisku suomalaiselle tiedonvälitykselle ja kansalliselle kulttuurille. Finnairin yksityistäminen taas tarkoittaisi sitä, että firma irtoaisi Suomesta, mikä taas olisi valtava takaisku aluekehitykselle. Alueen kilpailukykyä määrää hyvin paljon nykyään saavutettavuus, ja tässä lentoyhteyksillä on erittäin iso merkitys. Eivät kanna vastuuta tämmöisistä nämä kokoomuksen ministerit.

Täällä on todella vastarintaa tullut Kemiran osalta. Sitä oli jo hyvin paljon, ja KTM-ministeri joutui perumaan hankkeensa. Siinä yhteydessä minulla tuli sekin mieleen ja on tullut tämän päivän keskustelun aikanakin, onko se nyt ihan varma, että se KTM on jotakin ylen viisasta näissä yksityistämisprosesseissa tai valtionyhtiöiden johtamisessa. Kemiraahan he olivat viemässä KTM:n toimesta sellaisella firmalle, joka toimi veroparatiisissa, ja oli täysin epäeettinen ja moraaliton hanke jo lähtökohdiltaan.

Ylipäätään nyt on kuitenkin tarpeen, viimeistään nyt, vasemmiston koko voimallaan torjua näitä yksityistämishankkeita. Vasemmiston pitää minusta ylipäätäänkin ottaa selvästi kielteinen kanta kokoomuksen pyrkimyksiin jatkaa yksityistämistä ja ajaa alas valtiota, mikä on sitä uusliberalistista peruslinjaa, joka kokoomuksessa niin vahvana nykyään vallitsee. Minun näkemykseni on se, että me tarvitsemme valtionyhtiöitä ja me tarvitsemme ylipäätään vahvaa ja laaja-alaista valtiota. Muutoin eivät kansalaisten tarpeet tule koko laajuudessaan toteutumaan koskaan, eikä aluekehitys ilman valtion suoraa vastuunottoa koskaan ole tasaista.

Hannu  Aho  /kesk:

Arvoisa puhemies! Tämä koko päätöksentekoprosessi, josta tässä on tänä iltapäivänä keskusteltu Soneran yhteydessä, osoittaa kyllä sen, että tässä on vielä monia kysymyksiä tämänkin asian ympärillä selvittämättä, kuka tiesi mitäkin ja minkä verran. Minusta asian käsittely alkoi kyllä vähän erikoisesti, kun tiedonanto tästä asiasta jaettiin silloin, kun istunto on jo alkanut. Eli tämäkin osoittaa sen, että hallituskaan tästä tuskin on ollut oikein yksimielinen, mitä tässä eduskunnalle annetaan ja mitä tietoa jaetaan.

Kuitenkin tämä prosessi kokonaisuutena on varmasti mielenkiintoinen selvitettäväksi jo silläkin perusteella, kun paljon on puhuttu tästä poliittisesta päätöksenteosta, sen uskottavuudesta. Kyllä tässä nyt on malliesimerkki siitä, että jos toisinaan kielletään, toisinaan myönnetään hallituksen taholta, missä mennään, mitä tiedetään, kuka on tiennyt jotakin, niin tämä kyllä osoittaa sen, että homma ei nyt oikein ole hanskassa.

Minusta vastuu tästä virheratkaisusta, niin kuin sitä on täällä kutsuttu pääministerinkin suulla, kyllä kuuluu osaksi ja suurimmaksi osaksi hallitukselle ja ministerille. Vaikkakin Soneran hallitus vastaa suoraan tekemistään päätöksistä, niin suurimpana omistajana hallituksen on täytynyt olla tietoinen, mitä suunnitellaan, ja suurin piirtein, missä mennään. Jo noista asiakirjoista näki sen, että kun eräässä vaiheessa huutokaupasta on osa jo irtaantunut, todennut, että rahkeet eivät riitä, hinta nousee niin korkealle, niin kyllä ihmetellä täytyy, että siellä mukana olleille suomalaisille ei kenelläkään kello ole soittanut siitä, että nyt ei rahkeet riitä enää itselläkään ja tästä kaupasta ei hyvää seuraa.

Minusta on kuultu ministereiden erittäin ristiriitaisiakin kannanottoja siitä, miten tässä on menetelty, ja myöskin hallituksen eduskuntaryhmien puheenvuoroissa, kokoomusta lukuunottamatta, on kyllä irtisanouduttu aika reippaasti näistä linjauksista. Kyllä kyse on myöskin loppujen lopuksi veronmaksajien kannalta hyvin suurista rahoista ja vastuista, vaikka väitetäänkin, että ne ovat vain Soneran rahoja.

Meillä kaikilla on muistissa vielä pankkikriisi, jossa pantiin hyvinkin suurista vastuista ja herkästi rahalliseen vastuuseen niitä ihmisiä, jotka varmaankaan eivät ole tienneet sitä, mihin vastuuseen ovat joutuneet, mutta kuitenkin joutuvat henkilökohtaisesti vastaamaan. Minusta tämä on yksi asia, joka kannattaa muistaa, että silloin kun puhutaan tarpeeksi suurista rahoista, helposti liuetaan niistä vastuista, ja sitä kyllä poliittinen uskottavuus mielestäni ei kestä.

Näin valtion omistajapolitiikkaa päätöksenteon kannalta ajatellen tässä on kyllä katsottava jatkossa selkeitä vaihtoehtoja, joissa todella pystytään osoittamaan, kuka kantaa vastuuta, kuka suunnittelee ja miten ne myöskin eduskunnalle tuodaan käsiteltäväksi. On todella ihmeellistä, että pyrittiin tuomaan eduskunnan harteille vastuuta siinä mielessä, että jos puhutaan prosenteista, paljonko valtio omistaa jatkossa, niin se katsotaan tämmöiseksi strategiseksi linjaukseksi. Se ei kyllä omassa mielessäni missään vaiheessa ole edes käynyt, eikä se ole sitä kyllä ollut.

Omistajapolitiikka on äärimmäisen tärkeää. Siinä mielessä olen kyllä sitä mieltä, että valtio omistajana voi olla ihan yhtä lailla kuin joku muukin. Myöskin aluepoliittisin näkökulmin ja kannoin katsottuna se on ollut ja on tulevaisuudessakin hyvin tärkeä tekijä. Tällä konstilla pystytään kyllä takaamaan joitakin asioita, tasapuolisuutta kansalaisille, myöskin muualla kuin niin sanotusti Kehäkolmosen sisäpuolella. Siinä mielessä omistajapolitiikka valtionkin taholta on hyvin tarkasti arvioitava ja katsottava jatkossakin niin, että tässä myöskin tasapuolisuus toteutuu. Toisaalta myöskin kannattavuuden pitää olla taattu, mutta kaikkia asioita ei voida mitata rahalla aina sen maksimimuodossa.

Toivon, että tästä nähdään myöskin positiivista, näistä virheistä opitaan, mutta kyllä minä edellytän, että selkeän vastuunkannon pitää myöskin näkyä näissä tulevissa päätöksissä, kun tätä jatkossa käsitellään.

Pertti Turtiainen /vas:

Arvoisa puhemies! On hyvä asia, että on saatu käsittelyyn tämä tiedonanto valtionyhtiöiden omistajapolitiikasta ja samassa yhteydessä Sonerasta. Mutta siinä, millä tavalla tätä asiaa on päästy edustajina käsittelemään, hiukan häiritsee se tapa, että istunnon alkaessa meille jaetaan paksu tiedonantopumaska ja siltä pohjalta pitäisi perusteelliseen kannanottoon, käsittelyyn, keskusteluun pystyä sitten jaetun materiaalin perusteella. Mieluummin olisi toivonut sitä, että olisi ollut vaikka päivän väliaika tässä asian käsittelyssä.

Täällä on palattu menneisyyteen ja aina tuonne vuoden 2000 kevääseen ja sitä edeltävään keskusteluun liittyen tähän Soneran, sanotaan, omistusosuuden määrään, mikä valtiolla on. Täällä ed. Hellberg toi puheenvuorossaan esiin sen, että hän aikanaan teki aloitteen, että pitää myydä ja kiireesti myydä, mutta tässä asiassa olen ollut eri mieltä alusta asti, ja samoin ed. Tenniläkin toi esiin sen, mikä Soneran rooli tulee olemaan. Mielestäni Soneraa ei olisi pitänyt myydä kokonaan eikä myyntivaltuuksia olisi pitänyt antaa nollatasolle lainkaan. Mielestäni puhelin- ja tietoliikenneyhteyksistä huolehtiminen kuuluu valtiolle, vaikka alalla oli muutakin kilpailua olemassa kansallisesti tai kansainvälisesti.

Ruotsin valtion merkittävä omistusosuus Teliasta ei ole ongelma. Miksi sitten Soneran omistaminen on Suomessa niin ongelmallista? Eikö Soneran erityisesti pitäisi turvata suomalaisten palvelut kotimaassaan ensisijaisena tehtävänään? Sen jälkeen kun tämä on tehty, voidaan katsoa, onko rahkeita lähteä laajemmin kansainvälistymään, johonka hetken kuluttua palaan.

Edelleen kotimaan yhteyksistä huolehtiminen on haaste, joka pitäisi nopeiden ja toimivien yhteyksien osalta ratkaista nykyistä paremmin. On siis yhä syytä vaatia, että myös kansalaisten tulee saada konkreettisia palveluita esimerkiksi langattomien verkkojen osalta, joita useammankin kerran olemme esille tuoneet. Näitä palveluita voidaan kehittää ilman, että se vaikuttaisi yhtä vahvasti Soneran kilpailijoiden tilanteeseen, koska nopeita langattomia dataverkkoyhteyksiä eivät muut puhelinoperaattorit ole toistaiseksi tarjonneet. Sen sijaan kokonaisia kaupunkeja kattavien langattomien verkkoalueiden kehittämistä suunnitellaan. Nyt olisi aika astua rohkea askel ja mahdollistaa nuo nopeat langattomat yhteydet myös aktiivisesti tietoverkkoja hyödyntäville henkilöille. Kalliilla maksuilla jarrutetaan yhteiskunnan kehittymistä. Tämän vuoksi voidaankin kysyä, mikä on Soneran vastuu tämän tekniikan erittäin korkeasta hinnoittelusta. Eikö valtiolla ole pääomistajana mitään roolia ja edelleen miljardien markkojen lisäsijoituksen tekijänä, mistä päätös tehtiin, 3 miljardista aikanaan, myös siinä, että palvelut olisivat mahdollisimman hyvin kansalaisten saatavilla myös taloudellisesti mitattuina? Tässä ajatuksia Soneran toiminnan kehittämiseen liittyen.

Sitten itse Sonera-asiaan muutoin, mikä tässä tiedonannossa on osittain tuotu esiin ja osittain virheelliset investoinnit liian suurina myönnetty, mikä pääministerin esittelypuheenvuorossakin tuli julki. Mutta se, tunnustetaanko laajemmin nämä virheet, mitkä Soneran operatiivisessa toiminnassa on tehty, sitä edelleen peräänkuulutan. Siihen ei tiedonanto anna vastausta kaikilta osin. Miksi tällainen virheratkaisu ei aiheuta, niin kuin tänään debatissa kysyinkin ministeri Sasilta, miksi sisäinen selvitys ei aiheuta minkäänlaisia toimenpiteitä? Tuntuu käsittämättömältä se, että ainoastaan edellisen hallituksen vaihtaminen uuteen hallitukseen oli se, että korjaus tulee sitten Soneran toimintaan jatkoa ajatellen huomioitua tällä tavalla. Kuitenkin Soneran sisällä varmaankin on vielä henkilöitä, jotka ovat vastuussa siitä, että tämmöisiä päätöksiä tehtiin.

On esillä ollut se, että ei ole voitu vaikuttaa näihin päätöksiin hallituksen eikä liikenneministeriön taholta ja että tässä esteenä ovat osakeyhtiölaki ja pörssieettiset säännöt. Mutta siihen en kyllä yhdy, sillä ei se voi näin olla, että jokainen hallituksen jäsen henkilökohtaisesti vain edustaa sitten taustaansa, omilla ajatuksillaan ja aivoituksillaan edustaa taustaansa. Kyllä jonkinlaisen yhteyden, kytkennän, täytyy olla ja on olemassa aivan varmaan omistajatahoihin.

Täällä on keskusteltu siitä, mikä toukokuun 2000 päätös oli silloin, kun myyntivaltuuksista päätettiin. Sisälsikö se Soneran uuden strategian, kansainvälistymisen ja kasvun strategian, osalta sen, että voidaan tällaisia investointeja tehdä, mihinkä liittyvät Saksan umts-luvat. Sen myönnän kyllä, että tämmöistä yksittäistä umts-päätöstä ei tähän sisältynyt millään tavalla. En sitten tiedä, olenko niin hidasjärkinen hämäläinen, että en ymmärrä sitä, että strategia ei pitänyt sisällään tietynlaisten valtuuksien antamista niin liikenneministeriölle, Soneran hallitukselle kuin operatiiviselle johdolle, koska ilman muutahan tämmöinen uusi strategia pitää sisällään sen, että joitakin operatiivisia toimenpiteitä pitää tehdä, jotta strategia toteutuu. Minä ainakin ymmärsin niin, että se pitää sisällään myöskin melkoisia investointeja, ja siihen viittasin kriittisessä puheenvuorossani silloin aikanaan 2000 keväällä. Mutta jos olen ymmärtänyt asian väärin ja minulle vakuutetaan, niin tämä kova pää varmaan voi sitten kääntyäkin.

Tämä aika on varsin lyhyt, mutta haluaisin vielä nostaa esiin sen, mikä on Soneran sisällä tilanne tällä hetkellä ja mikä on Soneran hallituksen rooli jatkossa ja miten sisäinen selvitys käsittelee niiden johtajien optioita, jotka olivat silloin näitä ratkaisuja ja päätöksiä tekemässä. Ei voi olla oikein, että optiot laukeavat heille myönteisessä mielessä siitäkin huolimatta, vaikka he yhteiskunnan kannalta ovat tehneet melkoista vahinkoa.

Toivon sitä, että asia saa asiallisen käsittelyn valiokunnassa ja valiokunnasta tulee sellainen selvitys mietinnön muodossa, joka tyydyttää sitten meitä edustajia kaikilta osin, sillä pelkkä tiedonanto ei kyllä sitä ainakaan minun mielestäni osaltaan tuo esille. Toivon sitä vielä, että Soneran, sanotaan, nousukiito alkaa sitten tämän selvityksen jälkeen ja henkilöstö saa työrauhan ja työpaikat on turvattu Suomessa.

Mikko Kuoppa /vas:

Herra puhemies! Sonerassa on paljon osaamista ja tietämistä viestinnän eri alueilla. Sonera on ollut hyvä yhtiö ja on edelleenkin hyvä ja monella lailla erittäin kilpailukykyinen yhtiö. Sen sijaan Soneran johto johtaja Relanderin aikana kyllä teki sellaisia kupruja yhtiölle niin taloudellisessa mielessä kuin myöskin poliittisessa mielessä, että voidaan puhua täydellisestä katastrofista.

Soneran suurtappiot ovat kokoomuksen ajaman yksityistämispolitiikan surkea tulos. Päävastuu kuuluu valtio-omistajan valvontavelvollisuuden laiminlyöneelle liikenneministeriölle, jota johti Saksan umts-kauppojen aikaan kokoomuksen liikenneministeri Olli-Pekka Heinonen, ja nykyisin liikenneministeriötä johtaa saman puolueen Kimmo Sasi. Näyttää siltä, että selvitykset, joita Sasin johdolla on tehty, ovat lähinnä enemmänkin peittely-yrityksiä kuin sitä, että todella pyrittäisiin selvittämään, mitä siellä on oikein tapahtunut.

Yksityistäminen hyväksyttiin eduskunnassa enemmistön äänin: 159 puolesta, 20 vastaan. Hallituksen esitystä eduskunnassa ei hyväksytty yksimielisesti, toisin kuin useissa täällä käytetyissä puheenvuoroissa on annettu ymmärtää. Muun muassa ed. Kummola kokoomuksen ryhmäpuheenvuorossa pyrki tuomaan esille, että eduskunta oli tässä asiassa yksimielinen. Sitä suurempi ihmetys on Soneran hallituksen entisen puheenjohtajan Markku Talosen väite, että eduskunta olisi antanut valtuudet Saksan umts-luvan hankkimiseen. Väite on mielestäni siinä mielessä perätön, että hallituksen esityksessähän tätä ei sanottu, puhuttiin kyllä strategiasta ja riskeistä, mutta ei siitä, että tämän tyyppisiä umts-lupia olisi voitu hankkia, ja ennen kaikkea siitä, millä hinnalla näitä lupia voidaan ostaa. Sehän on vanha sanonta Suomessa, että eihän se ole hullu, joka paljon pyytää, vaan se on se hullu, joka paljon maksaa. Tässä on nimenomaan tapahtunut niin, että kilpailuvietti on sokaissut ne, jotka siellä huutokaupassa ovat mukana olleet. Se on ollut vääränlainen kilpailuvietti, joka siellä on saanut vallan.

Haluan muistuttaa mieleen sen, mitä hallituksen esityksessä silloin, kun se eduskuntaan tuli, hallituksen esitys 47/2000 vp, esitettiin: "Edellä lausutun perusteella ehdotetaan, että eduskunta päättäisi antaa suostumuksensa sille, että valtio voi luopua omistamistaan Sonera Oyj:n osakkeista." Elikkä se päätös on aivan selväsanainen, että voidaan luopua vain Soneran osakkeista. Kuten jo mainitsin, myöskään perusteluissa ei puhuta umts-luvista, ei sanallakaan. Mutta on selvää, kuten täällä jo ed. Turtiainenkin totesi, että puhuttiin kyllä uudesta strategiasta ja tietenkin jotain se merkitsee. Mutta siinä ei myöskään sanottu sitä, kuinka monella miljardilla eurolla näitä lupia voidaan ostaa.

Tässä edelleenkin taas kääntyy katse silloisen liikenneministerin Heinosen suuntaan, joka useaan otteeseen eduskunnassa vakuutti, että valtio omistajana, suurimpana omistajana, ei voi puuttua Soneran tekemiin päätöksiin. Ihmettelen sitä, koska jos yksityinen kapitalisti omistaa yli puolet firman osakepääomasta, niin hän taatusti käyttää omistajanvaltaa yrityksessä. Jos eivät sen hallituksen jäsenet tai toimitusjohtaja toimi niin kuin pääomistaja haluaa, niin heidät vaihdetaan alta aikayksikön. Siitä on lukuisia esimerkkejä myöskin Suomen yrityselämässä. Heidät todella vaihdetaan nopeasti. Tässä tapauksessa valtio ei käyttänyt tätä valvontavelvollisuutta, jota myöskin laki edellyttää käytettävän. Tässä tapauksessa entinen liikenneministeri Olli-Pekka Heinonen ja kokoomuspuolue eivät voi kyllä vastuutaan välttää.

Tämä oli todella kallis lasku Soneralle. Se oli kallis lasku myöskin suomalaisille veronmaksajille. Eivät tässä myöskään veronmaksajat kokonaan välty kustannuksilta. Näin ollen tämä yltiöpäinen yksityistäminen, mitä muiden muassa nykyinen liikenneministeri Kimmo Sasi kannattaa, ei mielestäni vastaa kyllä suomalaisten etua eikä se vastaa myöskään monta kertaa näitten yritysten etua eikä myöskään yritysten henkilökunnan etua.

Edelleenkin haluan korostaa sitä, että Sonerassa on edelleenkin paljon osaamista ja tietoa ja taitoa, mutta se pitää saada sillä tavalla toimimaan, että se toimii sen yhtiön hyväksi eivätkä pelkät kasinopelurit vain pääse pelaamaan sitä hyvää henkilöstöosaamista, joka yrityksessä on.

Jari Leppä /kesk:

Herra puhemies! Valtioneuvoston omistajapolitiikkaa ja Soneraa koskevan tiedonannon eduskuntakäsittelyssä täytyy olla ensisijaisesti kyse valtion omistajaohjauksen kehittämisestä, liiketaloudellisista virheistä oppimisesta ja liikenne- ja viestintäministeriön poliittisen vastuun selvittämisestä Soneran umts-kaupoissa.

Kun Sonera kirjasi heinäkuussa arvottomiksi yhteensä 4,3 miljardin euron arvoisat umts-sijoitukset Saksassa ja Italiassa, ei vastuuta voida enää väistää. Ei voida todeta, että maan hallitus ei puutu yhtiön operatiivisen johdon toimintaan. Virheinvestointien myötä Soneran toimitusjohtaja on vaihtunut, edellinen liikenne- ja viestintäministeri on siirtynyt Yleen ja hallintoneuvosto on lakkautettu, mutta vastausta vaille on edelleen jäänyt, kuinka paljon valtion omistajapolitiikan täydellinen epäonnistuminen Soneran kohdalla oli ylipäätään mahdollista.

Maan hallituksen harjoittama valtionyhtiöpolitiikka on ollut sattumanvaraista ja linjatonta. Se näyttää harjoittavan erilaista käytäntöä yhtiöstä ja vastuuministerien näkemyksistä ja taustapuolueesta riippuen. Soneran mittavia umts-kauppoja ei selvitysten mukaan hallitus eikä liikenne- ja viestintäministeriö käsitellyt lainkaan. Linja oli aivan toinen Stora Enson tapauksessa, jonka Yhdysvaltain-investointeja käsiteltiin kauppa- ja teollisuusministeriössä ja niistä annettiin lausunto.

Hallituksella näyttää olevan kaksi omistajapoliittista linjaa: joko ollaan täysin tietämättömiä operatiivisen johdon toiminnasta tai valtio-omistajan kanta tärkeisiin investointeihin tuodaan esille. Sonera-tapauksen myötä linjattomuus on edelleenkin valitettavasti korostunut, ja onpa täällä jopa vaadittu valtionyhtiöistä kokonaan luopumistakin.

Arvoisa puhemies! Valtioneuvoston tiedonannossa todetaan: "Vaikka suurenkaan omistajan ei tule puuttua yksittäisiin liiketoiminnallisiin päätöksiin, se voi tuoda esiin näkemyksensä ja käsityksensä yhtiön strategiasta ja riskinotosta." Edelleen: "Hyvään omistajahallintoon kuuluu, että vastuuministeriöllä on itsenäinen käsitys yhtiön tilasta ja merkittävistä riskeistä." Kysymys kuuluu: Miksi Soneran tapauksessa vastuuministeriön ja yhtiön yhteydenpito ei toiminut? Oliko kyse osaamattomuudesta vai haluttomuudesta vastuulliseen valtionyhtiöpolitiikkaan? (Eduskunnasta: Molemmista!) — Näin saattaa olla.

Suomalaisille on tärkeää, että valtionyhtiöitä hoidetaan ja kehitetään ammattitaitoisesti, totta kai. Hallituksella on valtionyhtiöpolitiikassaan paljon parannettavaa. Linjan tarkistaminen on aloitettava sen oman periaatepäätöksen noudattamisesta, jonka mukaan yhtiön toiminnan ja kansantalouden kannalta erittäin merkittävät sijoitukset ulkomaille edellyttävät pääomistajan hyväksynnän ennen kuin sijoituksesta lopullisesti päätetään.

Pääministerikin tänään totesi puheessaan, että Sonera on alaskirjauksessaan tunnustanut virheensä ja toiminut näin hyvän tilinpidon mukaisella tavalla, aivan niin kuin kuuluikin. Siitä ei ole mitään huonoa sanottavaa. Mutta kuinka on maan hallituksen laita? Miksi valtioneuvosto ei noudata oman omistajastrategiansa periaatteita? Kysymyksiä on paljon, vastauksia vähemmän.

Edelleen pääministeri tänään pohti kansallisomaisuuden hoitoa ja tehtävien selkeyttä ja vastuunjakoa. Näin ei kuitenkaan Soneran osalta näytä tapahtuneen.

Tässä keskustelussa on noussut esille hiljaisen hyväksynnän periaate. Olisi erittäin mielenkiintoista tietää, minkälaiset periaatteet hiljaiselle hyväksymiselle hallitus on laatinut. Niitä ei ole tänään esille tullut, vaikka moneen kertaan ne ovat esillä puheissa olleet.

Valtion osallistuminen yritystoimintaan on talouden toimintaympäristössä tapahtuneista muutoksista huolimatta edelleen järkevää ja kannatettavaa. Valtion on hyvä olla mukana vahvistamassa Suomen teollista pohjaa ja osallistua uusteollistamiseen erityisesti hankkeissa, joilla on esimerkiksi teknologian tai alueellisen kehityksen näkökulmasta merkitystä. Esimerkiksi bioteknologiassa ja uuden energiateknologian kehittämisessä Sitran tai Tekesin ohella valtio voisi olla nykyistä enemmän mukana käynnistämässä yrityksiä, joihin muuten voi olla markkinoilta aluksi vaikea saada pääomaa ja toimijoita.

Arvoisa puhemies! Valtion omistajaohjauksen ja osaamisen keskittäminen yhteen yksikköön on perusteltua kansallisomaisuuden arvon kehittämiseksi. Valtion omistajaohjauksen keskittämisessä on tärkeää huomioida, että omistajaohjaus on selvästi erillään yhtiöitä koskevasta regulaatiosta. Valtionyhtiöiden hoidossa on kuitenkin oltava selkeä poliittinen vastuu. Sitä ei auta hämärtää. Keskittämällä omistajaohjausta ja sitä myötä ammattitaitoa ja osaamista erilliseen omistajayksikköön ja harjoittamalla linjakasta omistajapolitiikkaa on tulevaisuudessa vältettävissä Soneran kaltaiset karkeat virheinvestoinnit ja mahdollista luoda luottamuksellinen pohja valtionomistajuudelle.

Keskustelun nopeatahtinen osuus päättyy.

Petri  Salo  /kok:

Arvoisa herra puhemies! Minun mielestäni on sen sijaan hyvin epämukavaa, että näin istuntokauden alussa joudumme käsittelemään valtioneuvoston tiedonantoa, koska ymmärrän niin, että meillä on vielä paljon säätämättä tärkeitä lakeja ja tämä epäonnistuminen, mikä kesän aikana on tapahtunut, vie aikaa meidän lainsäädäntötyöltämme. (Eduskunnasta: Se on tärkeä asia!) Tämä keskustelu on kuitenkin omiaan haittaamaan yrityksen ja nimenomaan pörssiyhtiön kehittämistä, kansainvälistymistä ja strategiaa ja saattaa pahimmillaan vaikeuttaa Sonera—Telia-fuusiota, ja silloin me eduskunnassa teemme suuren hallan myöskin itse yhtiölle ja valtion omistukselle.

Niin kuin olemme täällä kuulleet, monethan ovat vastustaneet julkisesti Soneran kansainvälistymistä ja valtion omistuksen pienentämistä siinä. Mutta mielenkiintoista on ollut myös kuulla samoilta henkilöiltä, että jälkeenpäin he ovat piikitelleet, miksi emme silloin, kun Soneran kurssi oli korkea, myyneet kaikkea Soneraa ja lyhentäneet sitä kautta valtion velkaa. Kyllä Sonera on kuitenkin ollut meille kultakimpale. Aika vähän tässä salissa on käyty keskustelua siitä, että veronmaksajien kassaan on tuloutettu 40 miljardia markkaa nimenomaan siitä strategiasta, että Sonera kansainvälistyi, lähti kehittämään toimintojaan, sen arvo nousi ja osattiin myydä oikealla hetkellä. Tämä 40 miljardia markkaa on enemmän tuloutettua veronmaksajien kassaan kuin kaikista muista valtionyhtiöistä yhteensä, eli kysymyksessä on ollut aika vakavarainen ja hyvä yhtiö myöskin meidän omistajien kannalta.

Se, että umts-seikkailussa epäonnistuttiin, oli yksi kansainvälisen strategian virheistä, kuten tänään tiedonantokeskustelussa kuulimme. USA:ssa saatettiin onnistua, onnistuttiin toisessakin paikassa, mutta Saksassa ja Italiassa sen sijaan epäonnistuttiin. Mikä on näitten umts-kauppojen arvo tulevaisuudessa? Saammeko ne vielä hyödynnettyä rahaksi myöhemmin, siitä on myöskin käyty vähän keskustelua tässä salissa. Luulen, että koko tätä keskustelua ei olisi käyty, mikäli alaskirjausta ei olisi tehty nimenomaan juuri tässä vaiheessa. Jos se olisi tehty noin vuoden päästä, tämä keskustelu käytäisiin luultavasti vasta ensi kesänä.

Samoin täällä annetaan hyvin rohkeasti ymmärtää, että kysymyksessä on ollut veronmaksajien raha, jota on käytetty tällaiseen kansainväliseen riskinottoon. Itse asiassa Soneran rahahan on kuitenkin ollut yhtiön rahaa. Siitä noin puolet omistavat tietenkin riskisijoittajat ja eläkevakuutusyhtiöt jne. Avoimesti on kuitenkin tiedonannossa kerrottu, että kysymyksessä on virhe, ja se on suoraa puhetta se.

Sonerallahan oli myöskin oma hallintoneuvostonsa, jolla oli omat määräykset siitä, kuinka sen tulee valvoa valtion ja veronmaksajien etua. Hyvin vähän tässä salissa on käyty keskustelua siitä, toimivatko hallintoneuvoston jäsenet parhaan tiedon, taidon ja osaamisen mukaan. Heillä, jos kellään, oli ensisijaisesti ja parhaat tiedot siitä, mitä nämä riskit todella ovat, minkä hintaisia ne ovat, ja he olisivat voineet halutessaan ottaa koska tahansa tämän asian myöskin omaan päätöksentekojärjestelmäänsä.

Ei sitä viisautta kuitenkaan ollut myöskään täällä eduskunnassa. Luulen, ettei meistä kukaan olettanut 20. päivänä kesäkuuta vuonna 2000, että nyt me joko annamme luvan tai emme anna lupaa umts-hankintoihin. Joka tapauksessa me kävimme strategiakeskustelua, kansainvälistymiskeskustelua. Yhteensä lähetekeskustelussa ja palautekeskustelussa tässä salissa käytettiin 72 puheenvuoroa. Yksikään niistä puheenvuoroista ei edes sisältänyt umts-sanaa. Samanaikaisesti julkisuudessa lehdissä käytiin hyvin voimakasta umts-keskustelua ja kerrottiin myöskin siitä, että Sonera on mukaan menossa, mutta meillä kansanedustajillakohan siinä vaiheessa ei ollut ymmärrystä siitä, minkälaisiin kansainvälisiin riskeihin ja strategiaan me menemme mukaan, koska emme osanneet umts-sanaa edes käyttää. (Ed. Laukkasen välihuuto) — Ed. Laukkanen, samanaikaisesti monet kansalaiset tekivät kilometrin mittaisia jonoja Helsingissä ja pyysivät saada Saunalahden osakkeita. Tällainen oli ajan ilmiö. Luulen, ettei sellaista viisautta olisi ollutkaan. Mielestäni se on ihan perustavaa laatua oleva virhe, jos kansanedustaja sanoisi täällä, että tiedän, että nyt mennään väärään suuntaan, tämä toiminta pitää lopettaa ja pysäyttää. Sen olisi voinut myöskin eduskunta pysäyttää. Näin ei myöskään tehty.

Tietenkin keskeisen vastuun tästä asiasta kantaa Soneran hallitus, sen toimitusjohtaja ja hallitus. Hallituksen kokouksessa on muuten mukana ollut myöskin opposition edustaja jokaisessa kokouksessa, hallintoneuvoston puheenjohtaja Pauli Saapunki. Uskon, että jos joku eduskuntaryhmä on ollut tiedoiltaan ja taidoiltaan kaikkein pisimmällä tässä salissa siinä asiassa, mitä Sonerassa tapahtuu, se on nimenomaan ollut keskustan eduskuntaryhmä. (Välihuuto) — Tietoa on ollut, mutta onko ollut tietoa myöskin silloin sanoa, että meidän ei kannata lähteä tämän tyyppiseen hankkeeseen?

Arvoisat edustajat, hiljaisesta hyväksynnästä on paljon puhuttu. Se on tietenkin vaikenemista, ja vaikeneminen on monesti myöntymisen merkki. Väitän vaan, että oma osuutemme kuuluu meille eduskunnallekin siinä ajassa, missä tätä päätöstä tehtiin. Jos meillä olisi ollut halua, kykyä, osaamista, näkemystä, me olisimme voineet pysäyttää myöskin umts-seikkailut. (Eduskunnasta: Liikenneministeriö olisi voinut pysäyttää!) — Myös liikenneministeriö olisi voinut. (Eduskunnasta: Miksei pysäyttänyt?) — Ei kellään ollut sitä osaamista, mitä siihen aikaan tarvittiin. Nyt me jälkiviisastelemme ja haemme, mitä olisi sinä aikana pitänyt tehdä, koska meillä kellään ei ole oikeaa vastausta.

Pekka  Nousiainen  /kesk:

Arvoisa puhemies! Ed. Petri Salo aloitti puheenvuoronsa sillä, että on epämukavaa käsitellä näin syysistuntokauden alussa heti Soneraa koskevaa kysymystä. Näin se on todettu myöskin opposition puolella, että tämä ei ole ollut mikään ilonaihe vaan yhteinen kansallinen pettymys ja suru siitä, että senkin menestystarinan kokenut Sonera on joutunut tähän alennuksen tilaan, mihin se on käytännössä joutunut.

Lisäksi, ed. Salo, sanoitte, että Sonerasta on tullut myyntituloja 40 miljardia markkaa. Mutta niin kuin te hyvin tiedätte, myyntitulothan eivät tule sitä varten, että ne välittömästi voidaan tuhlata tappiollisiin ja mittaviin virheinvestointeihin. Kyllähän niillä on ollut tarkoitus kehittää yhtiön toimintaa, sen laatua ja laajuutta ja myöskin tätä yhteistä kansallisvarallisuutta, joka valtionyhtiöllä meidän yhteisenä yhtiönämme on. Ei tämä ole mikään peruste sille, että myyntituloja on sieltä kertynyt.

Sonera on ollut kesän aikana uutisissa. Kaikki tietävät tänä päivänä Sonerasta sen, mikä on kerrottu. Ikävää tässä uutisoinnissa oli kaksi asiaa, ensinnäkin tietysti umts-kaupoissa tapahtunut virheinvestointi ja siitä aiheutunut tappiokirjaus, joka on kansantaloudelle suuri menetys ja jolla on suuri merkitys ja joka tulee olemaan valtiolle ja yhteiskunnalle verotulojen menetyksenä yli miljardi euroa tulevina vuosina. Tuolla rahalla olisi voitu tehdä paljon peruspalvelutuotannon hyväksi.

Mutta ehkä suurempi ongelma tässä kesän uutisoinnissa oli se, että vastuullinen ministeri ja hänen edeltäjänsä olivat täysin tietämättömiä tehdyistä investoinneista ja myöskin osoittivat sen, että liikenne- ja viestintäministeriössä on ollut suurta päättämättömyyttä valtion omistajaohjauksen hoidossa. Tämä jos mikään on ollut aiheuttamassa epäluottamusta poliittiseen järjestelmään. Tästä minusta täällä eduskunnassa on hyvin selkeästi sanouduttava irti, ja käyty keskustelu minusta on osoittanut sen, että kun eduskunta hyväksyi Sonerasta luopumisen valtion osalta, se ei merkinnyt sitä, että tässä olisi hyväksytty tämä huutokauppajärjestelmä ja investoinnit umts-markkinoilla. Tämä on ollut esillä täällä hyvin monissa puheenvuoroissa, ja minusta tämä on hyvin selkeästi tullut esille.

Toinen kysymys, mikä on täällä ollut esillä, on valtioneuvoston periaatepäätöksen noudattaminen omistajapolitiikkaa koskevissa kysymyksissä silloin, kun tehdään mittavia, kansallisesti merkittäviä investointeja ulkomaille, ja valtioneuvoston periaatteena on ollut, että suurimman omistajan hyväksyminen näille toimille on tullut saada. Näin Soneran tapauksessa ei ole tapahtunut, ja minusta tänäkin päivänä jäi ministeri Sasin selvitys siitä, miksi näin ei ole tapahtunut, vaille uskottavuutta, vetoaminen pörssiyhtiöön ja osakeyhtiölainsäädäntöön.

On selvää se, että suurin omistaja ja merkittävät omistajat haluavat ohjata sijoituksia ja yhtiön toimintaa, ja näin pitää olla myöskin valtionyhtiöpolitiikassa. Valtio ei voi olla passiivinen sivustakatsoja omien yhtiöidensä suhteen, ja siinä mielessä koko omistajaohjausjärjestelmä on ollut ontuva ja epäonnistunut, ja ennen kaikkea siitä meidän nyt on hallitus asetettava vastuuseen, joskin pääministeri tiedonannossaan totesi, että virhe on tapahtunut.

Tämä asia tulee nyt käsitellyksi, ja ennen kaikkea talousvaliokunta tulee tätä valmistelemaan, kuulemaan asiantuntijoita ja laatimaan asiasta mietintönsä. Minä toivon, että siinä valiokunta linjaa jo suuntaa uuden omistajapolitiikan osalta, ja myöskin minusta hyvin voi ottaa kantaa mahdolliseen ratkaisuun siitä, millainen periaatepäätöksen tulisi olla valtionyhtiöpolitiikassa ja valtioneuvoston taholla. Konkreettisesti nämä tulevat muotoutumaan tietysti hallitusneuvotteluissa ja hallitusohjelmassa, mutta kyllä tähän nyt täytyy selvyys saada, koska valtionyhtiöt ovat keskeinen osa meidän kansallisvarallisuuttamme. Minusta valtionyhtiöpolitiikkaa tulee jatkaa. Ne ovat suomalaisessa järjestelmässä olleet keskeinen alueellista tasapainotusta tuova voimavara, ja niitä on käytetty hyvin monilla tavoin tämän yhteiskunnan kehittämiseksi. Valtionyhtiöt ovat keskeinen resurssi, ja niin ne saavat olla myöskin tulevaisuudessa.

Arvoisa puhemies! Minusta tämä keskustelu on osoittanut sen, että meillä myöskin valtionyhtiöissä edustautuminen valtiovallan taholta on jäänyt osittain vastuuttomaksi. Jos ministeri ei kanna vastuuta ja hallitus ei kanna vastuuta, niin ei myöskään tietysti se siellä hallinnossa edustava virkamies kanna vastuuta, ja tämä edustautuminen ja järjestelmä pitää myöskin miettiä uudelleen, olkoonkin että siellä on kysymyksessä pörssisäännökset, on kysymyksessä esteellisyydet monissa tapauksissa. Tuossa yksikössä, johon valtion omistajapolitiikka ja omistajuus tullaan kokoamaan, tulee olla sitten selkeät vastuusäännökset ja näkemykset, miten edustus valtionyhtiössä hoidetaan.

Kimmo  Kiljunen /sd:

Arvoisa puhemies! Jossain määrin yllätyin ed. Petri Salon puheenavauksesta, kun hän hetki sitten totesi, että on huono käydä tämä eduskuntakeskustelu nimenomaan sen vuoksi, että Soneran—Telian fuusiohanke saattaa ajautua vaikeuksiin ja ylipäätään Soneran tulevan kehityksen kannalta täällä tehtävät huomiot ovat ongelmallisia.

Joutuu tietysti kysymään heti perään, että emme kai me täällä eduskunnassa ole syyllisiä siihen, että nämä vaikeudet ovat tässä käsillä, vaan luonnollisesti Soneran johto viime kädessä joutuu kantamaan tästä vastuuta ja on omalla tavallaan tietysti kantanutkin vastuuta. Johto on keskeiseltä osin vaihdettu, kuten hyvin tiedämme.

Arvoisa puhemies! Tässä keskustelussa, jota täällä on tänään käyty, on paljon pohdittu niitä miljardeja, jotka tässä on ikään kuin menetetty, ja epäilemättä tämä umts-kauppa on ollut kupla ja virheinvestointi, kuten pääministeri omassa puheenvuorossaan ja useat kansanedustajat myöskin omissa puheenvuoroissaan ovat tuoneet esille.

Mutta ehkä olennaisinta ei ole pohtia sen virheen suuruusluokkaa, vaan pohtia niitä syitä, jotka ovat ajaneet tähän virheeseen. Itse näkisin tässä vähintään kahdella tasolla ongelmia, jotka meidän on syytä rekisteröidä, kun pohdimme eteenpäin valtion omistajapolitiikkaa.

Ensimmäinen taso luonnollisesti lähtee liikkeelle siitä, mikä on valtion intressi olla yrityksissä omistajana. Täällä on monissa puheenvuoroissa viitattu siihen, että Soneran kohdalla ja eräiden muidenkin yhtiöiden, ennen kaikkea pörssiyhtiöiden kohdalla, valtion intressi on ainoastaan sijoittajaintressi. Sijoittajaintressi tarkoittaa siis sitä, että ollaan kiinnostuneita ainoastaan siitä tuotosta, joka sijoitetulle pääomalle saadaan.

Arvoisa puhemies! Minä kysyisin: Onko meillä yhtään ainutta yhtiötä, johon valtio olisi mennyt mukaan tai joka olisi perustettu valtion toimesta sen vuoksi, että valtion primääri intressi on sijoittajaintressi? Minä väittäisin, että ei ole yhtä ainutta. Joka ikisessä valtionyhtiössä perusmotiivi valtion osallistumiseen yhtiön toiminnassa omistajana on kokonaan muualla kuin sijoittajaintressissä. Intressit saattavat olla hyvinkin moninaisia, saattavat liittyä aluepolitiikkaan, saattavat liittyä työllisyyteen, saattavat liittyä kansallisen omistusrakenteen kehittämiseen, kansallisen yritystoiminnan kehittämiseen, saattavat liittyä palvelurakenteen kehittämistavoitteisiin, lukuisiin muihin yhteiskunnallisiin tavoitteisiin, jotka ovat olleet motiiveina taustalla valtionyhtiöitä rakennettaessa ja kehitettäessä.

Jos me katsomme nimenomaan sitä perusongelmaa, mikä tässä on taustalla, tätä valvonnan pettämistä, niin liikenneministeriössä nimenomaan lähtökohtana on ollut korostaa vain sijoittajaintressiä. Epäilemättä tämä on ollut yksi keskeinen osatekijä, joka on johtanut siihen, että valvonta omalla tavallaan tässä tapauksessa petti ja petti pahan kerran. Tässä on syytä nähdäkin, missä se osoite on. Se ei ole välttämättä koko hallituksessa eikä missään tapauksessa myöskään eduskunnassa. Me olemme tietenkin siunanneet tämän yleisstrategian, jolla Soneraa yhtenä valtionyhtiöistä on kehitetty, mutta viimekätinen valvontavastuu on tietysti ollut liikenneministeriössä, ja todellisen vastuun luonnollisesti näistä virheistä kantaa itse Soneran johto: silloinen hallitus ja toimiva johto.

Mutta tämä perusongelma valtionyhtiöitä kehitettäessä jatkossa, että me korostaisimme ainoastaan sijoittajaintressiä, on ongelmallinen peruslähestymistapa. Jos siitä on kiinni, niin itse asiassa valtion omistusta yrityselämässä ei tarvittaisi lainkaan. Kun sitä tarvitaan, sitä tarvitaan nimenomaan näistä laajemmista yhteiskuntapoliittisista lähtökohdista, ja kun ne ovat esillä, niin silloin me joudumme tietysti arvioimaan koko omistajastrategiaa, sen kehittämistä, toisista lähtökohdista kuin sijoittajaintresseistä.

Arvoisa puhemies! Tässä on myöskin toinen ongelmatausta, joka on syytä kirjata ylös. Se liittyy niihin motiiveihin, joilla näihin tietyssä määrin ylilyönteihin tässä kansainvälistymisstrategiassa on ajauduttu. Ne liittyvät johdon palkitsemisjärjestelmiin. Sonera on klassinen esimerkki yrityksestä, jossa näemme, että nimenomaan optiojärjestelmä on erinomaisen sopimaton palkitsemisen muoto sekä julkisissa valtion yrityksissä että, kuten laajemmin olemme nyt jo havainneet kansainvälisestäkin keskustelusta, myöskin yksityisellä puolella. Optiojärjestelmät, osakekurssien kautta hankittavat palkkiot, olivat eräänä osatekijänä, keskeisenä motiivina, sekä näihin mielettömiin investointeihin, joihin ajauduttiin Soneran osalta, että ennen kaikkea Soneran tytäryhtiöiden osalta, joissa yrityksen toimivalla johdolla oli keskeinen rooli.

Julkisuudessa on ollut esillä spekulaatiota siitä, että tässä prosessissa olisi myöskin ei ainoastaan käytetty olemassa olevia laillisia mahdollisuuksia vaan olisi ollut myöskin — on pohdiskeltu niitäkin asioita — toimittu vastoin lakia. Minusta olisi tähdellistä tämän laajan julkisen keskustelunkin vuoksi se, että Sonerassa toimeenpantaisiin erityistilintarkastus. Se olisi tarkoituksenmukaista tässä vaiheessa, koska on kuitenkin olemassa niin paljon kysymyksiä, joihin ei välttämättä ole saatu vastauksia, ei ainakaan täysin uskottavia vastauksia ole saatu siinä prosessissa, jossa Soneran johdon itsensä toimesta suoritetaan tilannearviota. Tämän vuoksi riippumattomalla taholla tehtävä erityistilintarkastus minusta olisi erinomaisen tarkoituksenmukainen.

Arvoisa puhemies! Viimeiseksi vielä optioista sen verran, että erittäin hälyttävää on ollut tämä: Jos Soneran nykyisessä johdossa on lähdetty pohtimaan optiovaihtoehtoja, joutuu vakavasti kysymään sitä, mihin pohjautuu tässä tilanteessa optioihin rakennettu palkitsemisjärjestelmä suhteessa tulevaisuuteen, pohjautuuko se siihen, että eduskunta, valtio, osallistui antipäätökseen ja nosti itse asiassa Soneran jaloilleen viime vuoden lopulla, vai perustuuko se niihin ansioihin, joita yritysjohdolla tulee olemaan, kun Soneran kurssi nostetaan kertakaikkiselta pohjatasolta edes jossain määrin ylöspäin — tässäkin suhteessa on itsestäänselvää, että pohja on tietyssä mielessä saavutettu — vai pohjautuuko se siihen, että tämä Telia-fuusiohanke on nostamassa myöskin Soneran arvoa. Siinäkään eivät välttämättä itse Soneran johdon omat ansiot ole niitä keskeisimpiä.

Tämä on hyvä esimerkki jälleen kerran siitä, että meidän pitäisi kerta kaikkiaan selkeyttää perusasennoitumisemme optioiden kaltaisiin palkitsemisjärjestelmiin, jotta emme jatkossa ajautuisi saman tyyppisiin vaikeuksiin kuin nyt on ajauduttu.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! En voi olla tekemättä sellaista johtopäätöstä, että ed. Kiljunen haluaa ajaa Telia-fuusion karille kerta kaikkiaan. Äskeisestä puheenvuorosta poimin tämän arvelun tueksi pari näkökohtaa:

Kun hän vaatii yleistä erityistilintarkastusta, joka tarkoittaa siis totaalista erityistilintarkastusta, se on sellainen signaali jo vaatimuksena, että asiat ovat todella päin seiniä Sonerassa. Eli olisi ollut parempi, että olisitte edes yksilöinyt, että tämä kohta on nyt pielessä.

Toinen asia: Te sanoitte, että jos menee kiville, niin se on sitten johdon asia ja vastuu jnp. Arvoisa ed. Kiljunen, tällaisessa asiassa, kun asia on nyt eduskunnan arvioitavana, olennaista on, miltä asia näyttää. Se näyttää siltä, että eduskunta on töpeksinyt. Ei se ole silloin enää sen johdon asia.

Kimmo  Kiljunen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! En voi reagoida ed. Pulliaisen puheenvuoroon kuin kysymällä, onko ed. Pulliaisella näkemys, että Soneralla asiat ovat erinomaisen hyvin tällä hetkellä. Jos tämä näkemys on, niin silloin tietysti ei ole tarkoituksenmukaista erityistilintarkastuksiin ryhtyä, mutta minulla on se käsitys, että koko suomalainen yhteiskunta käy keskustelua tällä hetkellä siitä, miten Sonerassa asiat on hoidettu.

Kun on olemassa selkeitä epäilyksiä siitä, että myöskin lain kirjaimen tuolla puolella tapahtuneita operaatioita on tehty, niin minusta olisi erinomaisen tähdellistä, että tämä myöskin prosessina selvitettäisiin. Vai haluatteko te rakentaa Telia-fuusion jonkinlaiseen sen tyyppisen höyhenlinnan varaan, jonka takana on kuitenkin aineksia, joista me emme tällä hetkellä tiedä, mutta ehkä myöhemmin tiedämme ja olemme uudelleen saman tyyppisessä keskustelussa kuin juuri nyt?

Mauri   Pekkarinen  /kesk:

Arvoisa puhemies! Sen 7 minuutin lisäksi jäi jotain sanottavaa, ja erityisen selkeästi lisäsanottavaa syntyi sen jälkeen, kun tämän illan aikana on ollut tilaisuus seurata, mitä tiedotusvälineet ovat tästä iltapäivästä kertoneet.

Arvoisa puhemies! Minun sanomani on, että pääministeri Lipponen on tällaisten tilanteitten ja tilaisuuksien hallitsemisen mestari. Kuultuaan ryhmäpuheenvuorot hän tuli foorumille, hän oli provosoitunut, kävi korkeilla kierroksilla ja hyökkäsi rajusti keskustan ryhmäpuheenvuoron käyttäjän päälle. Minkä jälkeen? Sen jälkeen, kun hän oli kuullut ryhmien puheenvuorot, joista ryhmien puheenvuoroista yhtä lukuunottamatta kaikki muut olivat keskeisessä asiassa eri mieltä kuin hallituksen alkuperäinen tiedonanto oli ollut. Alkuperäinen tiedonanto pyrki sälyttämään vähintäänkin rivien välistä syyn näistä umts-seikkailuista eduskunnan harteille luomalla käsitystä ja kuvaa siitä, että sen strategiapaperin kautta, joka oli jollakin tavalla täällä käsittelyssä, nimenomaan näiden myyntivaltuuksien käsittelyn liitteenä tavallaan siellä kaukana jossakin, eduskunta olisi jollakin lailla tähän sitoutunut. Kaikki muut paitsi kokoomuksen eduskuntaryhmä sanoutuivat tästä asiasta selvästi irti.

Minä ymmärrän, että se oli pääministerille kovaa kuultavaa. En hirveän korkealle arvosta sitä, että hän käytti helpointa tietä välttyä siltä keskustelulta, joka väistämättä olisi seurannut näiden ryhmäpuheenvuorojen jälkeen. Hän provosoitui, hän käänsi keskustelun siihen kysymykseen, että keskustan ryhmäpuheenvuoron käyttäjä, puheenjohtaja Jäätteenmäki, oli puhunut jotain kohtuuttomuuksia ja tolkuttomuuksia. Se on taitavaa politiikkaa, se on ansiokasta retoriikkaa, mutta se on ennen kaikkea medialle erittäin vaatelias asia kyetä näkemään tällaisen politiikan, tällaisen toimintatavan läpi. En tietystikään käy antamaan medialle mitään arvosanoja. On itsemurha poliittisesti antaa medialle tämmöisestä toiminnasta arvosanaa, mutta omassa itsessäni minulla kyllä on käsitys siitä, millä tavalla media meni tähän helppoon.

Mitä pääministerin kovan kritiikin kohteeksi joutunut keskustan ryhmäpuheenvuoron käyttäjä sanoi kahdesta asiasta? Minä tunnistin kaksi asiaa, jotka erityisesti olivat pääministerin tähtäimellä. Toinen oli se, että hänen mielestään ed. Jäätteenmäki oli vaatinut erityistilintarkastusta, ja toinen väite oli se, että ed. Jäätteenmäen mukaan veronmaksajat ovat tässä menettäneet niin ja niin paljon rahaa. Katsotaan, mitä ed. Jäätteenmäki näistä asioista sanoo. Minulla on hänen puheenvuoronsa niin kuin hän täällä sanoi. Ensimmäisenä kysymys erityistilintarkastuksesta, josta ed. Jäätteenmäki sanoi seuraavalla tavalla: "Oikeusministeri Johannes Koskinen on kuukausi sitten esittänyt harkittavaksi erityistilintarkastuksen tarpeellisuutta. Valiokuntakäsittelyssä tähän asiaan jouduttaneen ottamaan kantaa."

Arvoisa puhemies! Minun puheenvuorossani ei tällaisia asioita ole ollut, mutta tämä on aika luonnollinen toteamus, minkä puheenjohtaja Jäätteenmäki on sanonut. Jos tasavallan oikeusministeri julkisuudessa esiintyy ja vaatii tällaista, on se nyt erityinen ja erikoinen valiokunta, jos ei se ensimmäisenä halua kuulla tällaista ministeriä, joka on julkisuuteen tämmöisen vaatimuksen esittänyt. Pidän huolen omalta osaltani siitä, että kun tämän asian käsittely eduskunnan valiokunnassa alkaa, suositan keskustalaisille valiokuntaryhmän jäsenille, että he todella menettelevät näin, kutsuvat ensimmäisenä oikeusministeri Johannes Koskisen kuultavaksi valiokunnan kokoukseen. Mitä oikeusministeri, oikeuden tärkein vaalija tässä maassa, pohjimmiltaan tarkoitti, kun hän tämän tapaisia puheli? Sanon "puheli", koska muuta käsitettä ei oikeastaan kannata loppujen lopuksi hänen puheenvuorostaan käyttää.

Kaiken lisäksi se, että täällä pääministeri kauhistui tähän tapaan näihin asioihin, ihmetyttää senkin takia, että hänen täytyi tietää se, mitä sosialidemokraattien omassa ryhmässä sen ryhmän jäsenten keskuudessa tästä asiasta ajatellaan. Jollei hän tiennyt, toivon mukaan hän äsken kuuli, mitä ed. Kiljunen sanoi. Ei tuo ollut mitään viittaamista ministeri Koskisen puheenvuoroon, tuo oli eksplisiittinen vaatimus siitä, miten pitää menetellä. Miten te, ed. Kiljunen, pärjäätte teidän ryhmänne puheenjohtajan ja pääministerin kanssa tuommoisten puheiden jälkeen? Hänenhän pitäisi kauhistua ja olla täällä edusmiehensä kautta kauhistumassa tuon tapaisia puheita. Jos joku johdonmukaisuus olisi siinä toiminnassa, millä hän on käsitellyt tässä tapauksessa oppositiopuolueen edustajaa, erityinen velvoite hänellä kai olisi kovistella teitä, ed. Kiljunen, mutta te olette erityiskohtelussa. (Ed. Kiljunen: Mistä te sen tiedätte?)

Toinen väite, minkä pääministeri täällä esitti, koski sitä, että ed. Jäätteenmäki on puhunut miljardeista, joita veronmaksajat ovat menettäneet. Ed. Jäätteenmäki viittasi siihen 1,2 miljardin euron menetykseen verosaatavissa, mikä toteutuu tämän hankkeen myötä, tämän ratkaisun myötä, tavalla taikka toisella. Nyt minä pyydän, että jos on joku, joka pystyy todistamaan, että näin ei käy, niin hän tulisi tänne saliin ja kertoisi, miksi näin ei käy. Kaiken lisäksi se, mitä nimenomaan itse yhtiössä alaskirjauksia jouduttiin tekemään, niin niiltä osin kuin valtio omistaa Soneraa, siltä prosenttiosuuden osalta se, mitä ed. Jäätteenmäki on täällä sanonut, minusta pitää tasan tarkkaan paikkansa. Siihenkin mielellään kuulisi, kuka voi väittää, että näin ei ole. Jos sinä omistat jonkin yrityksen ja se sinun yrityksesi menettää vaikkapa miljoona markkaa, niin kyllä se minun mielestäni on sinun pussistasi poissa, jos ei suoraan, niin välillisesti. (Ed. Väistö: Kyllä!) Sen varallisuussuureen, joka sinulla on, arvosta häipyy tietty määrä pois, ja kun se häipyy, sinä menetät sen.

Arvoisa puhemies! Nämä kaksi esimerkkiä ovat vaan esimerkkinä sen takia, että sellainen retoriikka, mitä täällä tänään iltapäivällä näyteltiin, ei minusta ole hirveän arvokasta retoriikkaa. Toisaalta tämä kertoo siitä, mihin ne, jotka ovat vaatineet tämän asian perusteellista eduskuntakäsittelyä, ovat tukeneet vaatimuksensa. Heitä on ei vain keskustaoppositiossa vaan muuallakin, ja he ovat olleet kaikesta päättäen oikeassa. Hallituksen johto ei kestä kunnollista, asiallista keskustelua tästä kysymyksestä, kun se pyrkii tuota pikaa vetämään tämmöisen sumuverhon, jonka läpi ei asiallista asiaa kunnolla pitkään aikaan pystynyt täällä tänä iltapäivänäkään käsittelemään. Pystyi sen jälkeen käsittelemään, kun median kiinnostus alkurytäkkään oli jo ohitse ja kun siitä alkurytäkästä tuli se tämän päivän julkisuus, mikä tämän päivän aikana on julkisuuteen kerrottu. Näin ovat henkilökohtaiset tuntemukset ja vähän pettyneet tuntemukset siitä, mitä tuossa iltapäivän aikaan tapahtui ja nyt jo seitsemän minuuttia tässä esitin.

Arvoisa puhemies! Palaan vielä uudelleen, kun iltapäivällä en siihen kunnolla aikaa saanut, siihen kysymykseen, minkä ministeri Sasi täällä nosti esille, koska se mielestäni on kysymys, josta en tiennyt ennen tämän istunnon alkua, että se voisi nousta sellaiseen rooliin. Mutta sen jälkeen, mitä ministeri Sasi täällä sanoi, se mielestäni nousee väistämättä tärkeään rooliin, hänen kertomansa täällä tänä iltapäivänä.

Ministeri Sasin väitehän oli se, että juu, periaatepäätös 16.9.99 tuli kyllä kirjoitettua ja päätettyä ja vielä näihin antiesitteisiinkin kirjoitettua, mutta oikeastaan se, mitä tuli päätettyä, ei jellaa, ei toimi, ei voi olla lainvoimainen tai sitä ei voi noudattaa, koska on olemassa erikseen joitakin muita säädöksiä, jotka jollakin tavalla käyvät sen periaatepäätöksen yli. Kysyn vielä kertaalleen: Oliko tuo tietoista huijausta kirjoittaa tällainen periaatepäätös, jolla ei koskaan muka olisi ollutkaan mitään merkitystä, vai onko niin, että tämä on myöhempien aikojen selitys? Minä väitän, että kysymys on myöhempien aikojen selityksestä. Aidosti se periaatepäätös pitää sisällään sen mahdollisuuden, mitä periaatepäätökseen on kirjoitettu, sen mahdollisuuden, että sen pohjalta pääomistaja arvioi asian silloin, kun yritys on tekemässä mammuttisuuria ratkaisuja ulkomaille, sijoituksia ulkomaille, niin kuin tässä tapauksessa oli kysymys. Tosin periaatepäätöksessä puhutaan vain erittäin suurista ratkaisuista. Tässä tapauksessa kysymys oli kuitenkin jättisijoituksesta, jättimäisen suuresta riskisijoituksesta ulkomaiseen hankkeeseen, jolla ei vielä hankittu mitään fyysistä hyvää, vaan ainoastaan tämmöinen aineeton lupa, jolla toki oli tietyssä tilanteessa tietty substanssinsa, mutta ei kohta sen jälkeen.

Minusta, arvoisa puhemies, on tarpeen myös tämän kysymyksen arviointi, mikä oli tuon periaatepäätöksen todellinen tarkoitus, oliko sitä edes tarkoitettu oikeaksi ja aidoksi. Ei ole kovin hyvä, jos sitä sellaiseksi ei ollut tarkoitettu. Mutta jos se oli aidoksi periaatepäätökseksi, jota noudatetaan, tarkoitettu, johon hallitus oli sitoutunut, niin sen jälkeen nousee kysymys: Miksi hallitus sitten ei noudattanut tätä itse hyväksymäänsä periaatepäätöstä? Oliko sen mielestä investointi niin pieni, että siitä syystä ei sitä tarvinnut noudattaa, vai kävikö niin, että huolimattomuus, löysäkätisyys, oli syy siihen, että sitä investointia ei koskaan otettu pääomistajan pöydissä esille ja arvioitu kriittisesti, niin kuin aikanaan oli päätetty?

Arvoisa puhemies! Palaan vielä siihen, mihin lopettelin tuossa iltapäivällä. Soneran umts-ratkaisujen nyt alkaneessa eduskuntakäsittelyssä tulee siis saada vastaus ainakin seuraaviin kysymyksiin: Hoitivatko maan hallitus ja liikenneministeriö niille kuuluvan omistajaohjaustehtävän Sonerassa niin kuin olisi pitänyt? Toiseksi, noudattivatko maan hallitus ja liikenneministeriö valtioneuvoston 16.9.99 tekemää periaatepäätöstä ja Soneran antiesitteisiin kirjattua lupausta ja varmistivat valtio-omistajan hyväksynnän jätti-investoinnille, ja jos eivät, niin miksi eivät?

Kun vaadin vastauksia näihin kysymyksiin, en siis tee sitä väittäen, että minähän varoitin. Minä en varoittanut. Vaadin vastauksia siksi, että valtion on palautettava uskottavuutensa ja luotettavuutensa suurtenkin yritysten merkittävänä omistajana. Tieto siitä, miten pääomistajan, valtion, virheet umts-ratkaisuissa syntyivät, vastuun ottaminen tunnistetuista virheistä ja toimet, joilla vastaavilta vältytään jatkossa, luovat parhaimmillaan uuden luottamuksen ja menestyksen perustaa sekä Sonerassa että muissa valtion omistamissa yhtiöissä ja yrityksissä.

Arvoisa puhemies! Toivon, että eduskunta käsittelee tämän asian ripeästi, minusta se on oikeutettu toive, mutta samalla tekee sen huolella ja samalla ottaa nämä uudet asiat, jotka ministereiden puheenvuoroissa tulivat esille, aivan erityiseen syyniin.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Aivan lyhyesti kommenttina ed. Pekkarisen puheenvuoroon näkökohta, jota hän ei nyt tuonut esille. Se on se, että kun on kysymys tästä periaatepäätöksestä, joka toistuu keskustelun kohteena lähes jokaisessa puheenvuorossa, niin tässä rupeaa horjumaan jo usko tähän valtioneuvostokoneiston toimintaan siinä, että eikö oikeuskansleri selvitä näin olennaista asiaa, että luodaan joku oikeusperusteinen menettely, muka, menettely, joka ei kuitenkaan sitten oikeusoppineen ministerin Sasin mukaan olekaan sitä. Tässä on klikannut pahemman kerran. Tämä on asia, joka valiokunnan ehdottomasti pitää selvittää.

Mauri  Pekkarinen  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Pulliainen on kyllä aivan tavattoman oikeassa tässä analyysissaan, minkä teki. Nyt ei voi minun mielestäni olla mahdollinen sellainen lopputulos, että toisaalta se, mitä ministeri Sasi täällä kertoi, että on periaatepäätös, joka ei todellisuudessa ole yhtään mitään, olisi totta samanaikaisesti kuin se, että oikeuskanslerin silmien läpi on valtioneuvoston periaatepäätökseksi kirjattu ainakin kaiken järjen mukaan sillä hetkellä aidosti noudatettavaksi ja toteutettavaksi tarkoitettu periaatepäätös. Jommassakummassa falskaa, kummassa päässä, siihen varmasti oikeuskanslerikin omalta osaltaan vastaa, ja se vastaus kiinnostaa varmaan meitä kaikkia.

Hannes Manninen /kesk:

Herra puhemies! Tiedonantopuheessaan pääministeri Lipponen totesi vastuiden valtion eri elinten ja Soneran hallituksen välillä umts-päätöksenteossa olevan selvät. Hän sanoi vastuusta seuraavaa: "Eduskunta hyväksyi Soneraa koskevan strategian. - - Siihen kuului kansainvälistyminen riskinotto mukaan lukien. Hallitus vastaa hyväksytyn strategian toteuttamisesta. Soneran hallitus vastaa yksittäisistä investointipäätöksistä."

Kaikki eduskuntaryhmät yhtä lukuunottamatta ovat täällä yhtäpitävästi todenneet — ja tähän yhdyn — että eduskunta ei ole hyväksynyt Soneran strategiaa. Ihmettelenkin, että pääministeri on mennyt tällaisen väitteen taakse. Asiahan tuli julkisuuteen siten, että Soneran hallituksen puheenjohtaja Talonen esitti ensimmäisenä väitteen, että lupa umts-investointeihin on tullut sillä, että eduskunta on hänen mielestään hyväksynyt Soneran kansainvälistymisstrategian. Välittömästi ministeri Sasi meni Talosen selän taa, ja näin ristikkäin sitten pyrittiin todistamaan tämä totuudeksi.

Ei tarvitse paljon mielikuvitusta, kun ajattelee asian syntyä, että tämä kirjoitettu juoni on syntynyt kokoomuksen puoluekammareissa. Ihmettelen vain sitä, että pääministerikin lankesi tähän ansaan.

Meille edustajille on tänään jaettu myöskin liikenneministeriön muistio 5.8.2002. Siitä ilmenee, että valtioneuvostossa on käsitelty, talouspoliittisessa ministerivaliokunnassa erityisesti, Soneran omistajastrategiaa otsikkotasollakin useita kertoja ja Soneran uutta toimintastrategiaa myöhemmin eduskuntakäsittelyn jälkeen omana otsikkonaan. Sen sijaan eduskunnalle lähetetyssä esityksessä ei puhuta mitään strategiasta, ainoastaan myyntivaltuuksista. Siinä paperissa on kiistämättä yhdessä kappaleessa puhuttu riskeistä ja korkean riskin yhtiöstä, kansainvälistymisestä jne. Mutta ei kai se ole voinut olla eduskunnan hyväksyntä tälle strategialle, sillä ajatelkaapa vastaavasti: Jos eduskunta olisi todennut, että Sonera ei saa kansainvälistyä eikä kasvaa, niin olisihan se ollut tosi kummallinen päätös, kun sitä paitsi Sonera oli jo kasvanut ja kansainvälistynyt, perustanut tytäryhtiöitä koko ajan. Ei kysymys ollut mistään uudesta strategiasta. Kysymys oli vain osakkeiden myyntivaltuuksista, niin kuin hallituksen päätösesityksessä aivan selkeästi myöskin todettiin.

Edelleen, jos tarkastelee tätä pääministerin lausumaa tarkemmin, voi olla perustellusti hyvin eri mieltä myös muilta osin. Nimittäin pääministerihän toteaa tässä, että kun eduskunta oli hyväksynyt strategian, niin hallitus vastaa hyväksytyn strategian toteuttamisesta. Ei mielestäni valtioneuvosto vastaa strategian toteuttamisesta, se valvoo, että strategia toteutuu. Soneran hallituksen tehtävä on vastata varsinaisen strategian toteuttamisesta, joka toteuttaminen-sana tarkoittaa käytännön toimenpiteitä niin, että strategian päämäärät saavutetaan. Näin ollen tässäkin mielessä pääministerin lausuma on lievästi ilmaistuna vähintäänkin epätarkka ja johtuu siitä, että strategian hyväksymisvastuu on siirretty sellaiselle tasolle, jolle se ei kuulu ja jossa sitä ei ole hyväksytty, eli eduskunnalle. Sen lisäksi tietysti Soneran hallitus vastaa myöskin investointipäätöksistä, ainakin suurehkoista investoinneista. Kyllä kai sielläkin, ainakin tämän paljon puhutun kirjan mukaan, melkoisilla valtuuksilla myöskin yksittäiset henkilöt tekivät merkittäviäkin investointipäätöksiä.

Arvoisa puhemies! On selvää, kun ryhdytään tarkastelemaan vastuukysymyksiä, että oikeudellinen vastuu tapahtuneesta on ennen kaikkea Soneran hallituksella ja toimitusjohtajalla. Siksi olisi tärkeää tietää, millaiseen valmisteluun, riskianalyysiin ja kannattavuuslaskelmiin hallituksen päätös perustui. Saksan umts-luvasta maksettu hintahan oli noin kaksi- ja puolikertainen yhtiön liikevaihtoon verrattuna, ja sehän oli vasta lupa rakentaa kolmannen sukupolven matkapuhelinverkko. Rakentamiseen olisi tarvittu vielä miljardeja euroja. Herääkin kysymys siitä, miten tällainen investointi on saatu laskelmilla tuottavaksi maassa, jossa yhtiöllä ei ollut asiakaskuntaa asiallisesti ottaen.

Selvästi on myöskin sanottava tietysti se, että asioita jälkikäteen arvioitaessa on aina otettava huomioon päätöksentekohetken tilanne ja olosuhteet. Elettiinhän tuolloin kiistämättä huumassa ja mukana huutokaupassa oli muitakin yhtiöitä. Tällöin on kuitenkin muistettava, että monien muiden yhtiöiden riskit suhteessa yrityksen kokoon olivat huomattavasti pienemmät kuin Soneran. Saksan puhelinyhtiöllä oli myös suuri asiakasjoukko valmiina. Näin ollen selitys, että olihan siellä muitakin, on ymmärrettävä, mutta sitä ei voi pitää kuitenkaan riittävänä.

Arvoisa puhemies! Pääministeri Lipponenhan toisaalta ilmoitti, että valtioneuvosto ottaa tässä asiassa vastuun. En tiedä, mitä hän tällä vastuulla käytännössä tarkoitti ja mitä se vastuun ottaminen tässä asiassa sitten käytännössä tulisi merkitsemään. On vain todettava se, että hallituspuolueista ainakin sosialidemokraatit ja vasemmistoliitto selvästi sanoutuivat irti pääministerin tiedoksiannosta, aivan samalla tavalla kuin oppositiopuolue keskusta. Siinä varmasti pääministerillä riittää pohdittavaa ja muullakin hallituksella, mitä tällainen vastuunotto sitten käytännössä merkitsee. Selvää on myöskin se, että sitä, mikä on tapahtunut, ei muuksi voi enää muuttaa eikä asiaa kannata tarpeettomasti pitkittää eikä myöskään syytä asiaa käsitellä niin, että se kohtuuttomasti vaikeuttaa Soneran tulevaisuutta puhumattakaan Soneran ja Telian tulevasta liitosta.

Mutta toisaalta vetoamalla tähän kysymykseen ei voida välttää sitä, että asia selvitetään asianmukaisella tarkkuudella ja vaativuudella ja että kun se on tehty, asiassa pannaan sen jälkeen kirjan kannet kiinni, ellei ole havaittu mitään sellaista, joka vaatii jatkotoimenpiteitä. Näin ollen mielestäni on hyvä, että asia on nyt eduskunnan käsittelyssä. Se tulee saattaa ripeästi loppuun ja tulee tehdä ne johtopäätökset, joihin asia antaa aihetta, ja ennen kaikkea siitä on tietysti otettava opiksi, millä tavalla asioita pitää jatkossa hoitaa, ja myöskin se, että asioita hoidetaan sillä tavalla kuin valtioneuvosto on itse sopinut tai eduskunta linjannut niissä tapauksissa, joissa eduskunta mahdollisesti on päätöksiä tehnyt.

Luulen, että tämä käsittely kyllä omalta osaltaan puhdistaa asiaa ja ilmapiiriä tämän asian tiimoilta, sillä kysymys on niin merkittävästä ja mittavasta asiasta, ettei sitä voi vaieten sivuuttaa eikä vaieta myöskään sen vuoksi, että pääministeri katsoo, ettei ole sopivaa tästä asiasta keskustella, varsinkaan arvostella sitä.

Mauri  Pekkarinen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Aivan lyhyesti. Juuri näin kuin ed. Manninen tässä puhui: mahdollisimman nopeasti pitää pystyä siivoamaan pöytä Soneran uuden menestyksen tieltä, ja näin uskon, että tähän kaikki poliittiset ryhmät tässä talossa ovat valmiita sitoutumaan.

Haluan tässä vielä kertaalleen sanoa sen ääneen, että keskustan eduskuntaryhmä ei ole ollut eikä ole vaatimassa erityistilintarkastusta, jos siitä nyt jotain epäselvyyttä on ollut. Vielä kertaalleen totean, että meidän ryhmäpuheenvuorossamme viitattiin oikeusministeri Koskisen puheenvuoroon, ja ministeri ei saa mitä tahansa puhella. Hänen puhelunsa on varmaan katsottava sitten valiokunnassa, niin kuin aiemmin jo tuossa sanoin.

Seppo Lahtela /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Tuntuu siltä, että paras keskustelu on salissa käyty ja keskustelu on hiipumassa, koska kuultuani vain ed. Pekkarisen ja ed. Mannisen puheenvuoron tuntuu niin, että tämä on kuitenkin aika kevyesti käsitelty aihe ja varsinaista syytösten kohdetta ei oikein tunnu löytyvän tähän asiaan.

Herra puhemies! Eduskunnan puolustusvaliokunta palasi juuri iltamyöhällä Baltian-kiertueeltaan Latviasta ja Virosta. Siellä keskustelussa nousi esille sellainen asia, että jos heillä olisi valtiontaloudessa hoidettavana vain Sonera-luonteisia asioita ja sosiaali- ja terveystoimen asioita, niin kovin helppoa tämä olisi olemassa. Siinä mielessä tämä on nähtävä sellaisena asiana, ettei tämä nyt niin valtava, maailmaa kaatava asia ole olemassa. Koska ne rahat on hankittu ja menetetty, niin jossakin ne ovat olleet olemassa.

Mutta mitä tulee asian suuruusluokkaan, niin oman vähäisen ikäni puitteissa, vajaassa 60 vuodessa, on tapahtunut kolme merkittävää asiaa, taloudellisesti kolme suurta asiaa. Suomi maksoi sotakorvaukset, jotka olivat järisyttävää luokkaa, samaa suuruusluokkaa kuin nämä Sonera-rahat. Suomi maksoi myöskin pankkituen, joka oli samaa suuruusluokkaa, vähän isompi kuin tämä. Sotakorvauksilla luotiin pohja Suomen teollisuudelle, nousulle, ahkeruudelle, ja sillä näytöllä me pärjäämme maailmassa sellaisissakin ylivoimaisissa tehtävissä, joissa muilla ei ole onnistumisen mahdollisuuksia. Myöskin pankkituen osalta on nähtävissä, että Suomi osoitti sen, että kannetaan yhteisvastuuta, hoidettiin maan talous sellaiseen järjestykseen ja niin vastuuta kantaen, että teollisuus, työpaikat ja yhteiskuntajärjestys säilyivät siinä, koska vaihtoehtona sillekin olisi ollut tuhon tie. Siltä osin, vaikka tämä asia on samaa suuruusluokkaa näiden kahden ison asian kanssa, niin nämä rahat ovat kuitenkin olleet olemassa. Ne on menetetty, ja nyt vain haetaan syyllistä siihen, kenen syystä ne on menetetty ja kuka on vastuullinen tässä asiassa olemassa.

Mielestäni sillä asialla, onko vastuullinen hallitus, liikenneministeriö vaiko Soneran hallitus, ei liene suurta merkitystä, koska kaikki herrat ovat samassa veneessä ja ovat olleet yhteisesti viemässä tätä asiaa eteenpäin. Jos siinä yhteydessä, kun niitä kauppoja on tehty, olisi kysytty viisaita neuvoja osakkeenomistajilta, eduskunnalta tai yleensä niiltä kansalaisilta, jotka kantaa asioihin ottavat, niin tiettävästi enemmistö olisi saattanut olla sitä mieltä, että riskiä pitää ottaa, kansainvälistyä pitää, eteenpäin pitää mennä. (Ed. Manninen: Mutta ei tarvitse tyhmyyksiä tehdä!)

Herra puhemies! Niin kun ed. Manninen sanoi, ei tarvitse tyhmyyksiin sortua eikä tarttua eikä sitten vielä niitä puolustella. Mielestäni tämä asia on siinä yhteydessä saanut todellisen poliittisen pelin merkityksen, kun tästä asiasta nousi häly. Sitä hälyä kehiteltiin koko kevättalven ja kesän ajan. Sen hälyn myötä liikenne- ja viestintäministeri Sasi ilmoitti, että hallituksen parissa ei ole asiasta koskaan keskusteltu, ei ole tiedetty siitä, ja siitä puuttui vain se sivulause, että olisi sanottu: eikä ole ymmärrettykään, mistä on kysymys olemassa. Tähän samaan kuoroon pääministeri Lipponen Kotkassa puhuessaan yhtyi niin, että ei ole mitään tietoa, ei ole oltu matkassa eikä tunneta koko asiaa.

Mielestäni siinä vaiheessa tässä asiassa syntyi sellainen poliittinen kehrä ja peli, että siitä ei pelkillä puheilla ja selvityksillä täällä eduskunnassa läpi päästä. Tämän asian tuntee Suomen kansa perin juurin, perimmäisiä pohjia myöten niin, että kaikki nämä selitykset ovat tyhjän päällä. Mielestäni tässä alkoikin kertyä jo sellainen potti tähän kasaan, että todellinen vastuu saattanee tulla eduskunnan rivijäsenille, jotka äänestäessään tässä asiassa, antaessaan hallitukselle kyytiä ja lähtöä, vastaavat maan tulevaisuudesta ja politiikasta sekä tulevista vaaleista. Ei se kyllä, herra puhemies, kovin miellyttävältä tai epämiellyttävältä edes siinä vaiheessa tuntunut, kun mietti tätä asiaa, tuleeko näin käymään ja tapahtumaan.

Mutta se, mikä tästä potista, pelistä, kaatoi osan pois ja päästi ikään kuin veneen kuiville, oli kokoomuksen eduskuntaryhmän kesäkokous. Siellä valtiovarainministeri Niinistö joukkoineen todisteli, että onhan se hiljainen tieto ollut olemassa tässä asiassa. Vaikka virallisesti ei ole käsiteltykään, niin on ymmärretty ja tiedetty. Mielestäni silloin tästä poliittisesta pelistä karkasi ote ainakin rivikansanedustajan puheenvuorosta.

Mutta kuitenkin, kyllähän näissä käräjissä käydään nyt sellaista kansan syvien myötätuntojen puhdistamisoperaatiota, missä tulee selvyys myöskin siitä, kenen on vastuu ja kenen olisi tullut ottaa vastuuta tässä asiassa. Jos näistä asioista opitaan, opitaan niin, että tulevissa valtion sijoituksissa ja valtionyhtiön omistajapolitiikassa tulee sellaiset lääkkeet, että näiltä vastaavilta tapauksilta vältytään, niin ehkä tämä asia on kuitenkin ollut tälle isänmaalle siunaukseksi siinä mielessä, että pahempaa ei ole päässyt käymään.

Herra puhemies! Näin lyhyesti todeten voisin nähdä ja ymmärtää yhtyen varmasti moniin niihin kuulemattomiin puheenvuoroihin, joita täällä päivän aikana on pidetty, että vastuuta on jonkun kannettava, on kannettava herrojen ja rouvien. Kansalle on tästä asiasta vastattava viimeistään tulevissa eduskuntavaaleissa.

Unto Valpas /vas:

Arvoisa puhemies! Täällä on usealta taholta tänään väitetty, etteivät Soneran rahat ole mitenkään veronmaksajien rahoja, vaan Soneran omia. Tätä en oikein ymmärrä. Tästä väitteestä herää kysymyksiä: Eivätkö Soneran omistajat ainakin osittain ole veronmaksajia? Eikö eduskunnan viime vuonna myöntämä 3 miljardin markan satsaus Soneraan ollut veronmaksajien rahoja? Eikö täällä paljon puhuttu 1,2 miljardin verotulojen menetys koske myöskin veronmaksajia? Toisaalta umts-seikkailujen takia Sonera on velkaantunut. Velka tuo kuluja yhtiölle muun muassa korkokuluina. Tämä tuntuu varmasti Soneran palvelujen hinnoittelussa. Eivätkö Soneran palvelujen käyttäjät ole veronmaksajia, jotka joutuvat maksumiehiksi tästä seikkailusta?

Arvoisa puhemies! Ministeri Sasi ei halua kantaa vastuutaan eduskunnan edessä. Se on täällä tänään tullut selväksi. Sasin ylimielisyyttä eduskuntaa kohtaan osoittaa myös se, että hän ei näin suuren asian käsittelyn aikana viitsi olla edes paikalla. Hänhän on nyt kuitenkin asiasta vastaava ministeri.