Oikeusministeri Johannes Koskinen

Herra puhemies! Kyseessä on Suomen uuden yhtenäisen perustuslain ensimmäinen muutos, ja lyhyt esittely on varmasti paikallaan. Kyseessä on siis first amendment, niin kuin Rapakon takana sanottaisiin.

Perustuslain kieltoa luovuttaa tai siirtää Suomen kansalainen vastoin tahtoaan toiseen maahan ehdotetaan tarkistettavaksi. Tästä ehdottomasta kiellosta on jouduttu toistuvasti poikkeamaan toimeenpantaessa rikoksentekijöiden luovuttamista koskevaa kansainvälistä ja Euroopan unionin sääntelyä. Perustuslain säännös on näin muodostunut harhaanjohtavaksi, sillä todellinen oikeustila ei enää vastaa ehdotonta Suomen kansalaisen luovutuskieltoa. Se ei vastannut sitä myöskään perustuslakia säädettäessä. Oikeastaan tässä tuntee piston sydämessään, että tuo kysymys olisi täytynyt ottaa tarkemmin fiilattavaksi jo perustuslakia säädettäessä, mutta sen jälkeinen kehitys, tiivistynyt rikosoikeudellinen yhteistyö sekä yleismaailmallisesti että Euroopan unionissa, vauhdittaa tämän muutoksen tarvetta. Ei ole perusteita sille, että Suomen kansalainen voisi käydä jossakin toisessa maassa tekemässä kohtalaisen vakavia rikoksia ja voisi sitten vapautua rikosoikeudellisesta vastuusta sillä, että palaa kotimaahansa. Pitää olla mahdollisuus joutua teoistaan vastuuseen rikosoikeudenkäyntiin toisessa maassa. Yleiset kansainväliset sopimuksethan sitten mahdollistavat henkilön palaamisen rangaistusta suorittamaan kotimaahan, jos niin tahtoo.

Samassa yhteydessä perustuslakiin tehtäisiin kaksi muuta yksittäistarkistusta, jotka koskevat eduskunnan apulaisoikeusasiamiehen sijaisen valitsemista ja Valtiontalouden tarkastusviraston pääjohtajan läsnäolo- ja puheoikeutta eduskunnan täysistunnossa. Nämä ehdotukset perustuvat uuden perustuslain seurantatyöryhmän mietintöön viime vuodelta. Sen mukaanhan vuoden 2000 maaliskuun alusta voimassa ollut uusi perustuslaki on osoittautunut toimivaksi eikä sen perusratkaisuihin kohdistu muutospaineita. Eräitä yksityiskohtia haluttiin muutettavaksi tai niiden tarkistamista harkittavaksi, ja tämä tarkistusehdotus on juuri nyt esittelyn kohteena.

Hallituksen esityksen mukaan perustuslain säännöstä Suomen kansalaisten luovuttamisesta tai siirtämisestä vastoin tahtoaan toiseen maahan muutettaisiin siten, että luovuttamisesta tai siirtämisestä voitaisiin säätää tavallisella lailla. Edellytyksenä olisi, että tällainen luovuttaminen tai siirtäminen tapahtuu rikoksen johdosta tai oikeudenkäyntiä varten taikka lapsen huoltoa tai hoitoa koskevan päätöksen täytäntöön panemiseksi. Suomen kansalainen voitaisiin luovuttaa tai siirtää vain sellaiseen maahan, jossa hänen ihmisoikeutensa ja oikeusturvansa on taattu.

Kuten viittasin, perustuslain nykyisen säännöksen mukaan Suomen kansalaista ei saa vastoin tahtoaan luovuttaa tai siirtää lainkaan toiseen maahan. Kielto on ehdoton, ja lakiehdotukset, joissa mahdollistetaan kansalaisen luovuttaminen toiseen valtioon ilman hänen suostumustaan, on hyväksyttävä perustuslain säätämisjärjestyksessä. Tällaisia poikkeuslakeja ovat muun muassa laki rikoksen johdosta tapahtuvasta luovuttamisesta Suomen ja muiden Pohjoismaiden välillä sekä laki kansainvälisen rikostuomioistuimen perussäännön voimaan saattamisesta.

Myös Euroopan unionin rikosoikeudellinen yhteistyö on johtanut laajentuneeseen mahdollisuuteen luovuttaa Suomen kansalaisia toisiin unionin jäsenvaltioihin. Tätä uutta ehdotusta koskeva lähetekeskustelu oli pari viikkoa työmatkani aikana. Ihmettelen käytyä eduskuntakeskustelua siitä, että siinä katsottiin, että tämä rikoksentekijän luovuttamismahdollisuus toisi isoja, vakavia ongelmia kansalaisten oikeusturvaan elikkä ikään kuin mielivaltaisesti voitaisiin lähettää Suomen kansalaisia muihin maihin tuomittavaksi. (Hälinää)

Tällaisessahan ei ole kysymys, mistään mielivallasta, vaan kysymys on vakavista rikoksista, joissa on mahdollisuus sitä luovuttamista pyytää ja yleensä juuri rikosoikeudenkäyntiä varten, jotta voidaan selvittää tapausten kulku, ja toisessa maassa tehdystä rikoksesta joutuu vastuuseen samoilla periaatteilla kuin omassa kotimaassaan tehdystä rikoksestakin.

Kansalaisten odotukset yleensäkin Euroopan unionin rikosoikeudelliseen yhteistyöhön ovat suuret. Tarvitaan rajat ylittävää yhteistyötä, jotta se vakava järjestäytynyt rikollisuus, joka nimenomaisesti ylittää rajat, saadaan suitsittua ja sille pitävämpiä esteitä. Yksittäisen jäsenvaltion ponnistelut ovat aika keveitä eivätkä johda tuloksiin silloin jos meillä on ylikansalliset laajat rikollisorganisaatiot, jotka pyörittävät sitten niin huumekauppaa, ihmiskauppaa kuin laajaa taloudellista rikollisuuttakin. Tarvitaan toimivia keinoja sitä vastaan, ja yksi kohta on myös, että ylimitoitetusta kansalaisten suojelusta siirrytään sellaiseen järjestelyyn, jossa yhdenvertaisemmin joutuu vastuuseen myös sellaisista rikoksista, jotka henkilö on käynyt tekemässä toisessa maassa. Pelkästään kansalaisuuteen kytkeytyvän ehdottoman luovuttamiskiellon voimassa pitämiselle ei ole asiallisesti esitettävissä sellaisia painavia perusteita kuin ehkä aiemmin, kun ihmisten kanssakäyminen yli rajojen oli huomattavasti vähäisempää.

Toisena tarkistuksena on siis apulaisoikeusasiamiehelle sijaisen määrääminen. Eduskunnan oikeusasiamiestä koskevia säännöksiä muutettaisiin ehdotuksen mukaan niin, että apulaisoikeusasiamiehelle valittaisiin myös sijainen neljän vuoden toimikaudeksi. Muutoksen tavoitteena on turvata Oikeusasiamiehen kanslian toimintakyky ja ratkaisukapasiteetti erilaisissa poikkeuksellisissa tilanteissa. Sijainen astuisi hoitamaan apulaisoikeusasiamiehen tehtäviä vain silloin, kun apulaisoikeusasiamies olisi muutoin kuin lyhytaikaisesti estynyt hoitamasta niitä, tai nimitysmenettelyn ajaksi, kun tehtävä olisi täytettävänä. Käytännössä tällaisten tilanteiden ennakoidaan jäävän melko harvinaisiksi.

Kolmas tarkistus koskee Valtiontalouden tarkastusviraston pääjohtajaa. Perustuslakiin lisättäisiin säännös, jolla mahdollistettaisiin Valtiontalouden tarkastusviraston pääjohtajan läsnäolo- ja puheoikeus eduskunnan täysistunnossa silloin, kun eduskunta käsittelee tarkastusviraston sille antamia kertomuksia. Eduskuntaan kuulumattomalla henkilöllä ei ole läsnäolo- ja puheoikeutta eduskunnan täysistunnossa, ellei asiasta perustuslaissa nimenomaisesti säädetä. Nykyisin ministereiden lisäksi vain eduskunnan oikeusasiamies ja valtioneuvoston oikeuskansleri saavat olla läsnä ja osallistua keskusteluun täysistunnossa käsiteltäessä heidän omia kertomuksiaan tai muutoin asiaa, joka on tullut vireille heidän aloitteestaan. Viime vuosien kokemukset eduskunnan oikeusasiamiehen ja oikeuskanslerin osallistumisesta täysistuntoon ovat puoltaneet tämän mahdollisuuden laajentamista Valtiontalouden tarkastusviraston pääjohtajaan. Ehkä tämä myös korostaisi tarkastusviraston kertomusten käsittelyn tarkkuutta tässä talossa. Toivottavasti näihin huolella laadittuihin kertomuksiin entistä paremmin syvennytään ja niiden käsittelyyn tulisi ikään kuin tällaista lähetekeskustelunomaista syvyyttä juuri tämän pääjohtajan läsnäolon ja keskusteluun osallistumisen kautta, voitaisiin paneutua jopa yksittäisiin tapauksiin täällä suuren salin keskustelussa ja siten antaa evästystä valiokuntakäsittelylle.

Tarkoituksenahan oli, että uutta perustuslakia ei kovin usein avattaisi, mutta näistä syistä kolmeen tarkistukseen on lähdetty. Juuri tuoreeltaan on käynnistelty keskustelua siitä, johtaako mahdollisesti Euroopan unionin perustuslaillinen sopimus sen kaltaisiin muutoksiin jäsenvaltioiden ja Euroopan unionin toimivallassa, että olisi Suomen perustuslakiin syytä kirjata nykyistä tarkemmin tai selkeämmin se Suomen ja Euroopan unionin välinen toimivallanjako, johon sopimuksen voimaan tullessa päädytään. Tätä on parempi arvioida siinä vaiheessa, kun perustuslaillisen sopimuksen sisältö on tiedossa. Pidemmällä aikavälillä on varmasti niin, että Suomen perustuslakiin tarvitaan lisää selkeyttäviä säännöksiä juuri Euroopan unionin jäsenenä toimimisesta, mutta tarvitaanko sellaisia määräyksiä jo tämän perustuslain muutoksen myötä, on tosiaankin vielä avoin kysymys, mutta sitä on hyvä samalla pohtia kun tehokkaasti pyritään vaikuttamaan myös siihen, minkälaiseksi tuon sopimuksen sisältö lähikuukausina muotoutuu.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Kiinnitän huomiota vain yhteen ainoaan asiaan, joka liittyy tähän luovuttamiseen vastentahtoisesti. Arvoisa oikeusministerikin äskeisessä puheenvuorossaan perusteli tätä perustuslain muutosta sillä, että kansainvälinen kanssakäyminen on muuttunut merkittävästi. Siis toisin sanoen se on muuttunut sen jälkeen, kun perustuslaki säädettiin voimaan tulevaksi muutama vuosi sitten. Mitä onkaan tapahtunut sen jälkeen? 11.9.2001 tapahtumat ovat merkinneet juuri päinvastaista. Nimenomaan päinvastaista. Jos sitä haluaa tilastoida, niin se näkyy lentoyhtiöitten konkursseina ja asiakaskatoina jnp. Siis toisin sanoen kysymys on aivan kokonaan jostakin muusta.

Kun arvoisa oikeusministeri hämmästelee täällä käytyjä keskusteluja, niin tämä tarkoittaa käytännössä erittäin vakavaa vetoomusta perustuslakivaliokunnalle, että se mietinnössään inhorealistisesti, rehellisesti kuvaisi ne todelliset syyt, kuvaisi myöskin sen, onko sellainen valtio tässä pääasiallisen sisällön kuvauksen ensimmäisen kappaleen lopussa oikeusturvaltaan ja ihmisoikeuksiltaan oikea valtio, joka pitää tuhansia vankeja ryhtymättä syyttämään, rikostuomioistuinmenettelyyn, ylipäätään yhtään mihinkään.

Ben Zyskowicz /kok:

Arvoisa herra puhemies! Olisin kahteen asiaan tässä yhteydessä kiinnittänyt huomiota.

Ensimmäinen on kysymys siitä, mihin oikeusministerikin puheenvuorossaan viittasi, eli tulisiko Suomen perustuslakia muuttaa EU:n uuden perustuslaillisen sopimuksen johdosta. Tämä on asia, joka tulee tietysti tarkasteltavaksi myöhemmin tarkemmin, mutta omalta osaltani korostaisin sitä, että tässä suhteessa tulisi mielestäni edetä hyvin pidättyvästi eli tekisimme perustuslakiimme muutoksia vain, jos ne todella olisivat välttämättömiä, emme omaehtoisesti kiirehtisi EU:n huomioimista perustuslakimme alkupykälissä. Kantani perustuu siihen, että mikäli me oman perustuslakimme alkupykälissä huomioisimme painavasti Suomen EU-jäsenyyden, se saattaisi antaa aiheen Euroopan tasolla sellaiseen oikeudelliseen tulkintaan, että olisimme jotenkin omaehtoisesti alistaneet oman perustuslakimme EU:n perustuslailliselle sopimukselle.

Toinen asia, herra puhemies, johon tässä yhteydessä kiinnitän huomiota ja joka ei koske varsinaisesti tätä asiaa mutta johon tämä asia antaa hyvän aiheen, on se, että olisin oikeusministeriltä kysynyt — kuten olen useasti aikaisemminkin tehnyt — miten etenee se asia, että virolaiset konnat voitaisiin luovuttaa kotimaahansa kärsimään vankeusrangaistuksia, joita heille on Suomessa tuomittu. Mehän tiedämme, että istuessaan näitä rangaistuksia Suomen vankiloissa he verkottuvat siellä suomalaisten rikollisten kanssa ja näin itse asiassa parantavat mahdollisuuksiaan jatkaa rikollista uraansa Suomessa.

Toimi Kankaanniemi /kd:

Herra puhemies! Käsittelyssä on Suomen perustuslain muutos, ja siitä tietysti voisi toivoa laajaa keskustelua tässä vaiheessa, kun se on lähetekeskustelussa, vaikka muutoskohteita tässä hallituksen esityksessä on vain kolmelta osin.

Oikeusministeri Koskinen otti tuossa äsken kuitenkin esille myös tämän laajemman asian eli mahdollisen tarpeen Suomen perustuslain muuttamiseksi sillä tavalla, että se ottaisi myös avoimesti huomioon Euroopan unionin ja sen jäsenyyden. Kun on viime aikoina käyty keskustelua ja todettu asiantuntijoiden toimesta, että noin 80 prosenttia Suomen päätösvallasta on Euroopan unionilla, ja kun nyt uuden unionin perustuslakisopimuksen mukaan muun muassa valtuutuslausekkeilla unionin viralliseksi toimielimeksi muuttuvalle Eurooppa-neuvostolle annetaan valtuus Euroopan unionin perustuslakisopimuksen muuttamiseen eräiltä osin, niin kysymys on hyvin aiheellinen. Tietysti sen asian osalta, mikä näkyy unionin perustuslakisopimuksen ensimmäisen osan artiklasta 10, jonka mukaan unionin perustuslaki on kansallisen lainsäädännön yläpuolella, mutta monien muidenkin asioiden osalta löytyy kyllä perusteita käydä keskustelua myös siitä, olisiko hallituksen syytä vakavasti ryhtyä valmistelemaan myös perustuslain muutosta siltä osin, että meilläkin rehellisesti tunnustettaisiin, että Euroopan unioni ei ole ihan mikä tahansa kansainvälinen järjestö, jollaiseksi se meillä täällä käsittelyssä vielä mielletään.

Herra puhemies! Kun tämä ei ole nyt tässä asiassa esillä ja auki, niin en siihen syvemmälle mene.

Nyt on käsittelyssä uuden perustuslain, 1.3.2000 voimaan tulleen perustuslain, ensimmäinen muutosesitys. Totean, että tarvetta eräisiin muihinkin muutoksiin tässä olisi siltä osin, mitä täällä on tehty jo aloitteita eduskunnassa ja mitä on noussut muutoin esille, olisi toivonut, että hallitus olisi sisällyttänyt myös niitä muutoksia tähän esitykseen. Mutta tässä on nyt vain nämä kolme muutosta, ja kaksi niistä on mielestäni varsin selviä, sinänsä eivät ehkä mitenkään kiireellisiä, mutta kuitenkaan eivät ongelmallisia.

Mutta tämä Suomen kansalaisten luovuttaminen ulkomaille on periaatteessa todella merkittävä asia. Samanlaista esitystä tai suurin piirtein saman sisältöistä esitystä hallitus esitti 90-luvun puolivälissä, ja tuolloin perustuslakivaliokunta, niin kuin tähän hallituksen esityksen sivulle 3 on kirjoitettu, katsoi, että kansalaisen oikeus pysyä kaikissa tapauksissa omassa maassaan on niin perustavanlaatuinen oikeus, ettei siitä poikkeamismahdollisuutta ole syytä avata perustuslaissa. Tuolloin vuonna 95, siis kahdeksan vuotta sitten, eduskunnan perustuslakivaliokunta yksimielisesti muutti hallituksen esitystä, ja eduskunta sen muutoksen yksimielisesti hyväksyi niillä valtiopäivillä, ja sitten myöhemmin se on vahvistettu, kun koko perustuslaki on uudelleen käsitelty. Eli silloin, 90-luvun puolivälissä, eduskunta, jossa meistä aika moni oli täällä mukana, vielä yksimielisesti totesi, että Suomen kansalaisuus merkitsee suomalaiselle erittäin paljon ja isänmaa on arvokas jokaiselle kansalaiselle siitä huolimatta, että häntä epäillään rikoksesta.

Nyt hallitus tarjoaa tätä muutosta eduskunnan käsiteltäväksi tavattomalla kiireellä. Tämä perustuslain muutoshan on tarkoitus saada voimaan ennen vuoden loppua, ja syy on se, että edellinen hallitus sitoutui EU:n puitepäätökseen, jolla sitouduttiin eurooppalaiseen pidätysmääräykseen ja jäsenvaltioiden väliseen luovuttamismenettelyyn, ja kun tuohon sitouduttiin, niin silloin sitouduttiin siihen, että Suomen laki on siinä muodossa ensi vuoden ensimmäinen päivä, että suomalainen, Suomen kansalainen, voidaan luovuttaa toiseen unionin jäsenmaahan.

Siis tapahtui taannoin sellainen mielestäni vakava virhe, että perustuslain vastaisesti Suomi sitoutui unionin puitepäätökseen, joka edellyttää perustuslain muuttamista, ja nyt olemme siinä tilanteessa kovalla kiireellä marraskuussa käsittelemässä näin perustavaa laatua olevaa perustuslain muutosta. Tämä on julistettava kiireelliseksi ja sitten hyväksyttävä sen myötä ennen joulua, jotta se saadaan vuodenvaihteessa voimaan.

Puitepäätökseen yhtyminenkin on tietysti tapahtunut eduskunnan tieten, ja täällä taisi tietyissä asioissa vain ed. Aittoniemi olla edellisellä kaudella tätä menettelyä vastaan johdonmukaisesti. Itsekin kritisoin tätä, minusta; Suomi on sellainen maa, jossa voitaisiin tutkia ja tuomita suomalaiset rikolliset eikä lähettää heitä muihin maihin. Mutta tällä tiellä nyt ollaan ja tätä perustellaan henkilöiden liikkuvuuden lisääntymisellä ja tosiasiallisten siteitten höltymisellä ja muilla tällaisilla hyvin abstrakteilla käsitteillä tässä hallituksen esityksessä. Kuitenkin kysymys on todella merkittävä ja vakava.

Herra puhemies! Mielestäni tähän hallituksen esitykseen liittyy sellainen puute, joka tietysti valiokunnassa on syytä erityisen vakavasti ottaa käsittelyyn. Nimittäin selkeästi ei ainakaan pykälissä ole, enkä perusteluistakaan löytänyt, sellaista säädöstä, joka ehdottomasti kieltäisi edelleenluovutuksen. Sallitaanko pieni esimerkki: Täältä Suomesta löytyy Suomen kansalainen, joka on syyllistynyt vaikkapa Englannissa johonkin rikokseen, toisessa unionimaassa, ja sitten Englanti pyytää häntä luovutettavaksi sinne. Kun Englannilla ja Yhdysvalloilla on vahvat poliittiset ja muut siteet muun muassa Irakin sodan osalta, niin jos tämä suomalainen, vaikkapa Ossi Pikkulato, olisi Osama bin Ladenin tietynlainen apuri, aivan varmasti Yhdysvallat vaatisi hänen luovuttamistaan Englannista edelleen Yhdysvaltoihin, ja jos hänet luovutettaisiin tätä kautta Yhdysvaltoihin, häntä saattaisi kohdata siellä kuolemanrangaistus. Näin tämä asia voi edetä tietyssä tilanteessa. Itse en ole varma, minkälainen rikoslainsäädäntö on eri EU-maissa, niissä EU-maissa esimerkiksi, jotka ensi vuoden vappuna tulevat unioniin jne., eli minkälaiset rangaistusasteikot ja vankilaolot jne. siellä nyt ovat eli voidaanko turvata niin, että Suomen kansalaisella olisi oman kansakunnan lainsäädännön perusteella edes kohtuullinen turva, vaikka ollaankin Euroopan unionissa ja se tietyn turvan kansalaisilleen antaa. Euroopan unionin perusoikeudet eivät vielä ole laintasoisia, tulossa vasta.

Herra puhemies! Tämä on mielestäni hyvin tärkeä kysymys kokonaisuudessaan, tämä Suomen kansalaisuuden merkitys meille suomalaisille, edelleen siitäkin huolimatta, että rikolliset täytyy tietysti saada kiinni ja varsinkin, jos on terrorismiin sotkeutunut, sitäkin varmemmin, mutta siitä huolimatta turva on kansalaiselle myös se, että hänet tutkitaan ja tuomitaan kotimaassa.

Ministerikin vielä totesi, että tässä on aina rikoksesta kysymys, mutta tänne hallituksen esityksen perusteluihin sivulle 9 on kirjoitettu, että "Näin ollen Suomen kansalainen voitaisiin velvoittaa osallistumaan toisessa maassa muuhunkin kuin rikosasian oikeudenkäyntiin". En, herra ministeri, ymmärrä, mitä tämä lause tarkoittaa. Mihin muuhun hänet voitaisiin velvoittaa kuin rikosoikeudenkäyntiin?

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! Aikaisemmissa puheenvuoroissa on tullut esille tämän asian tärkeys ja vakavuus. Tässä todettiin, että vuonna 94—95 perustuslakivaliokunnalla on ollut tiukka, selkeä kanta tässä asiassa: kansalaisten luovuttamattomuus on ollut tärkeä lähtökohta, oikeus pysyä Suomen kansalaisena Suomessa. Tähän myös ed. Pulliainen viittasi, siihen, mitä on sen jälkeen maailmassa tapahtunut. Myös ed. Kankaanniemi puheenvuorossaan viittasi siihen, että nimenomaan syyskuu 2001 on ollut tällainen muutoksen vaihe. Voisi todellakin lähteä siitä, että tämä asia katsotaan erityisen tarkoin tässä eduskunnassa ja mietitään niitä ketjutusmahdollisuuksia, joihinka myös ed. Kankaanniemi viittasi, tässä terrorisminvastaisessa taistelussa. Lakiehdotuksessa on maininta turvallisesta maasta, jossa ihmisen ihmisoikeudet ja oikeusturva on taattu, ja tämän lauseen pitävyys pitäisi katsoa hyvin tarkoin, ennen kuin lähdetään hyväksymään hallituksen esitystä.

Oikeusministeri Johannes Koskinen

Herra puhemies! Ehkä muutamaan jo tehtyyn kysymykseen ja kommenttiin vastaus ennen keskustelun jatkumista.

Ed. Pulliainen piti dramaattisena muutosta 15. syyskuuta. Varmastikin lentoliikenne rajojen yli väheni, mutta sen jälkeenkin rajat ylittävä rikollisuus on porskuttanut erityisen vahvasti Euroopassa. Sen kasvulukuja tuo terrori-isku ei lainkaan hillinnyt, pikemminkin päinvastoin.

Euroopan unionin puolella luovutuksen helpotuksista, pidätysmääräyksen kaltaisesta instrumentista, oli periaatepäätökset jo olemassa. Jonkun verran niiden käytännön käsittelyaikatauluja vauhditettiin tuon tapahtuman johdosta mutta muutoin toteutettiin jo ennen päätettyjä poliittisia linjauksia. Tätä ennen on ollut voimassa jo Pohjoismaiden luovutussopimus, elikkä nykyinen perustuslaki on sanamuodoltaan vastoin myös sitä, mikä on vuosikymmeniä ollut tilanne Pohjoismaiden välillä ja myös pidempään jo vanhan luovutussopimuksen perusteella nykyisen EU:n alueella.

Ed. Zyskowicz kyseli jälleen kerran virolaisten rikollisten luovuttamisesta Viroon. Nythän on kymmenistä henkilöistä jo tehty nämä vastentahtoiset luovutuspäätökset Suomesta, taikka tässähän ei ole kysymys luovutuksesta vaan rangaistuksen siirtämispäätöksestä. Viron hallitus, oikeusministeriö, ei ole antanut suostumusta, vaan se on auki sikäläisessä hallinto-oikeudessa. Jostakin syystä siellä mahdollistetaan niistä päätöksistä valittaminen vielä vastaanottajamaassa, mikä esimerkiksi meillä ei ole mahdollista eikä yleensäkään tämän sopimuskonstruktion puolesta ole mahdollista. Toivottavasti ihmisoikeustuomioistuimeen tehdyn valituksen tultua käsitellyksi myös tämä Viron hallituksen ratkaisutoiminta vauhdittuu ja siellä voitaisiin tarkistaa linjaa siinä, tehdäänkö niistä asioista ylipäänsä valituskelpoista päätöstä. Mutta nämä syyt ovat sitten johtaneet siihen, että heitä käytännössä ei ole vielä siirretty Viroon rangaistustaan suorittamaan vastaanottajavaltion suostumuksen puuttuessa.

Ed. Kankaanniemen puheenvuoron johdosta täytyy nyt avata vähän tätä perusproblematiikkaa. Jos edellytetään, että Suomen kansalaiset aina tuomittaisiin Suomessa myös ulkomailla tekemistään rikoksista, se jättäisi valtaosan rikoksista kokonaan tuomitsematta. Meillä ovat vain törkeimmät rikokset sellaisia, joissa on universaalisuusperiaate, että voidaan Suomessa tuomita myös maan rajojen ulkopuolella tehdyistä rikoksista. Yleensäkin rikosoikeudessa on aika vahvana se periaate jokaisessa maassa, että asia käsitellään rikoksentekomaassa, jossa on paras tieto, on todistajat paikalle saatavissa, on tehty tutkinta.

Oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin edellytykset ovat parhaat rikoksentekomaassa. Tämä on hyvin tärkeä periaate, jota sitten loukkaisi se, että on hyvin jyrkkä kansalaisten luovutuskielto. Niissäkin tapauksissa, joissa Suomessa voitaisiin käsitellä ulkomailla tehty rikos, käytännössä sen ratkaisu hyvinkin usein osoittautuisi mahdottomaksi. Paikalle ei saataisi todistajia, ei saataisi näyttöjä, ei saataisi tosiseikastoa selville. Osoittautuisi mahdottomaksi saada henkilöä rikosoikeudelliseen vastuuseen sellaisesta teosta, jonka hän vaikkapa jopa tunnustaisi, mutta siitä huolimatta ei voitaisi näistä syistä tehdä täällä ratkaisua asiassa.

Kansainvälisissä sopimuksissa mahdollistetaan juuri tämä edelleenluovutuksen kielto. Sekä itse sopimusmääräyksissä voi olla sitä koskevia kohtia että sitten, kun tehdään yksittäinen luovutuspäätös, siihen voidaan sisällyttää edelleenluovutuskielto. Näin juuri on menetelty näiden uusienkin EU-instrumenttien osalta, että on mahdollistettu eteenpäinluovuttamisen kieltäminen juuri siinä tarkoituksessa, että voidaan varmistua siitä, että tällaisesta oikeusvaltioperiaatteesta ei myöskään omien rajojen ulkopuolella luovuta asiaa käsiteltäessä.

Ehkä tuossa olivat keskeisimmät kohdat, joihin keskustelussa kaivattiin vastauksia.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Oikeusministeri Koskiselle kommenttina: Kun on kysymys perustuslain muuttamisesta ja kun viimeaikainen keskustelu lainsäädännöstä on keskittynyt mitä suurimmassa määrin tarkkarajaisuuteen ja selkeyteen — käyttääkseni näitä slangisanoja — on äärimmäisen tärkeätä, arvoisa oikeusministeri, että kun perustelee korokkeelta perustuslain muutosta, on tarkkarajainen ja selkeä ilmaisuissa. Jos te tarkoitatte jotakin kansainvälistä rikollisuutta perusteena, puhukaa silloin vain siitä älkääkä puhuko yleisellä tasolla, jolla on kaikki kansainvälinen fyysinen ja muu toimeliaisuus.

Toimi Kankaanniemi /kd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Perustuslakivaliokunta otti vuonna 95 kantaa tähän asiaan, kun se poisti sen lauseen hallituksen esityksestä. Valiokunta korostaa, "ettei tehty muutos vaikuta poikkeuslakina säädettyyn lakiin rikoksen johdosta tapahtuvasta luovuttamisesta Suomen ja muiden Pohjoismaiden välillä", eli meillä on perustuslakivaliokunnan suhteellisen tuore kanta tässä suhteessa.

Sitten totean, että meillä on menty kyllä pikkuisen rajan yli. Muistaakseni viime kaudella säädettiin laki, että Venäjällä tehdyt lapsiin kohdistuneet seksuaalirikokset voidaan tuomita Suomessa. En tiedä, miten asia on edennyt tai onko joku tapaus ollut, mutta myönnän kyllä, että ministeri on viisaampi kuin meikäläinen näissä. Ulkomailla tapahtuneitten rikosten osalta on vaikeuksia, mutta tähänkin asti on tietysti kyllä pärjätty, vaikka Suomen kansalaisilla on ollut Suomen lainsäädäntö turvanaan.

Sitten edelleenluovutuskielto: Totesitte sanatarkasti kahteen kertaan, että kansainvälisessä sopimuksessa ja jokaisessa luovutuspäätöksessä voidaan asettaa edelleenluovutuskielto. Mielestäni pitäisi nyt saada perustelut sille, miksi se ei ole perustuslaissa sellaisena kansalaisen perusturvakysymyksenä. Se on tavattoman keskeisen tärkeä asia näinä maailmanaikoina.

Oikeusministeri Johannes Koskinen

Arvoisa puhemies! Tällaisessa kansainvälisessä sopimuksessa juuri mahdollistetaan jäsenvaltiolle edelleenluovutuskiellon käyttäminen. Sen voi sitten eduskunta käytännössä ratkaista voimaansaattamislakia käsitellessään tai sitten täällä edelleen mahdollistaa sen, että yksittäistapauksessa asetetaan kielto tai suorastaan velvoitetaan edelleenluovuttamiskiellon käyttöön. Tässä mielessä aina palaa tähän taloon ja eduskuntaan, lainsäätäjän käsiin, tuo yksityiskohtaisempi sääntely.

Mitä tulee vuoden 95 tilanteeseen, silloin oli voimassa vanha perustuslaki. Meillä oli satojen pysyvien poikkeuslakien verkko, ja juuri niistä pyrittiin eroon perustuslakiuudistuksessa. Tämän jälkeen poikkeuslakeja tarvittaisiin ylipäänsä vähemmän ja silloinkin, kun niitä tehdään, ne olisivat ajallisesti tai muutoin rajattuja. Sen kanssa on ristiriidassa se, että tässä ollaan jo ennen uutta perustuslakia pysyvissä sopimuksissa, joissa mahdollistetaan kansalaisten luovuttaminen, ja uuden perustuslain aikana niitä sopimuksia on tehty ja tehdään lisää. Siinä mielessä tämä perustuslain kohta ei ole voimassa olevan oikeustilan mukainen.

Raimo Vistbacka /ps:

Arvoisa puhemies! Olen mielenkiinnolla kuunnellut sitä, millä tavoin oikeusministeri nyt arvioi sitä perusteellista pohdintaa, jota perustuslakivaliokunta ja suuri sali tekivät 95 ja sen jälkeen, kun näitä asioita on pohdittu nimenomaan luovuttamisen osalta. Niin kuin ed. Pulliainen täällä totesi, jotenkin jäi korvaan soimaan ministerin esittelypuheenvuorossaan käyttämä perustelu siitä, että kansalaisten matkustus tai liikkuminen on lisääntynyt, mikäli nyt ymmärsin oikein ministerin sanoman. Minun mielestäni me olemme nyt ehkä pikkasen liikaa taas rähmällään EU:n säännösten ja ohjeistusten edessä, eli minkä takia meidän pitää ikään kuin etukäteen ilman mitään, sitaateissa sanottuna, uhkailua tai muuta vastaavaa lähteä muuttamaan näitä säännöksiä, jotka on katsottu Suomessa ihan hyviksi?

Arvoisa puhemies! Kun arvoisa ministeri puhui koko ajan yleisellä tasolla luovuttamisesta rikoksen johdosta, jäin vain pohtimaan sitä, että monessa maassahan on kansallista lainsäädäntöä, jossa jokin sellainen teko on kriminalisoitu, jota ei ole esimerkiksi Suomessa kriminalisoitu. Tuntuu vaan oudolta, että kaikissa tilanteissa luovutusmahdollisuus olisi, mikäli olen ymmärtänyt oikein.

Eräs asia, joka perusteluissa nimenomaan 9 §:n perustelujen osalta on todettu: Jäin miettimään vain sitä, kun täällä puhutaan myöskin todistajien luovuttamisvelvollisuudesta, miten todistajansuojelu on järjestetty jossakin maassa, koska on aika ymmärrettävää, että nämä ovat aika usein vakavia rikoksia, joista on kyse. Jos suomalainen todistaja luovutetaan vieraaseen maahan todistelua varten, saattaa olla kyllä, että jos ei minkäänlaista pohdintaa ole suojelusta, tämä henkilö voi joutua aika vaikeaan tilanteeseen. Toisaalta voi käydä myöskin, millä lopullisesti taataan se, että tässä luovutetussa maassa turvataan ihmisoikeudet ja luovutetun oikeusturva.

Mielestäni perustuslakivaliokunnan — en tiedä, onko tämä lakivaliokunnassa — joka tapauksessa tulee hyvin tarkasti harkita näitä seikkoja, onko meillä aihetta vielä tässä vaiheessa ja näin nopealla aikataululla muuttaa voimassa olevaa lainsäädäntöä.

Oikeusministeri Johannes Koskinen

Arvoisa puhemies! Ed. Vistbacka esitti, että voisi tulla luovutetuksi sellaisesta rikoksesta, joka Suomessa ei lainkaan ole rikos. Tällainen ei ole mahdollista. Kansainvälisissä sopimuksissa ja samoin EU:n puitepäätöksessä on rajattu luovutusmahdollisuus vain osaan rikoksista luetteloperiaatteella ja joissakin sopimuksissa rangaistuksen pituuden mukaan, kuinka vakavasta teosta luonteeltaan on kysymys. Näissä on nimenomaan katsottu, että on kyse sellaisista teoista, jotka kaikissa maissa ovat rikoksia. Erityisesti se voidaan selvittää luovutusta päätettäessä.

Tämä EU-sääntely ei suinkaan ole pitkälle menevä. Se perustuu vastavuoroisuuteen. Kysytäänpä toisin päin: Pidättekö hyväksyttävänä sitä, että jonkin toisen maan kansalainen käy Suomessa tekemässä vakavan rikoksen, vaikkapa törkeän pahoinpitelyn tai raiskausrikoksen, palaa kotimaahansa ja saisi loppuelämänsä elää täysin vapaana rikosoikeudellisesta vastuusta sen takia, että palaa kotimaahansa, josta kansalaista ei luovuteta tämän oikeuskäsittelyn suorittamiseksi?

Annika Lapintie /vas:

Herra puhemies! Tämä perustuslain muuttaminen on vakava ja iso asia, enkä yhtään epäile, ettei hallituskin samaa mieltä olisi. Siitä huolimatta suhteellisen uutta perustuslakia nyt muutetaan ja ilmeisestikin vielä sellaisessa tilanteessa, että EU-maiden päämiehet aikanaan Tampereella sopivat, että terrorismia vastaan ruvetaan yhdessä taistelemaan oikein aktiivisesti, ja sitten annettiin Suomelle myös velvoitteeksi säätää näitä lakeja. Sitten kävi ilmi, että Suomen perustuslakihan on näiden kanssa ristiriidassa. Nythän olemme siinä tilanteessa, että itse asiassa hallitus on jo antanut eduskunnan käsittelyyn sen varsinaisen lain, jolla yksityiskohtaisesti säädetään tästä luovuttamisesta, ja nyt vasta tulee tämä hallituksen esitys perustuslain muuttamisesta. Tätä kyllä kovasti ihmettelen enkä halua uskoa, että kysymys olisi siitä, että hallitus ei kunnioittaisi perustuslakia.

Mutta kun tämä laki nyt on käsittelyssä eduskunnassa, niin ihmettelen vähän tätä äskeistä ministeri Koskisen vastausta, koska kyllä selvästi käy ilmi se, että jonkin teon ei tarvitse olla Suomen lain mukaan tuomittava ja rikollinen, vaan riittää, että se on tekopaikassa rikollinen, ja sitten voidaan sillä perusteella luovuttaa. Paikkansa pitivät tietenkin nämä luettelot ja nämä asiat näistä rikoksista, mutta ihan lain sanamuodon mukaan kyllä voidaan, jos hallituksen esitys hyväksytään, tulla luovutetuksi teosta, joka ei Suomessa ole rangaistava.

Olen myös aika huolissani siitä, millä tavalla käytännössä sitten virkamiehet lakia täytäntöön pannessaan toteuttavat sen, että vahtivat, että Suomen kansalaista ei esimerkiksi luovuteta kolmanteen valtioon, jossa voi olla kuolemanrangaistus, tai miten esimerkiksi 15-vuotiaan lapsen luovutuksessa katsotaan, että siinä maassa, missä oikeutta käydään, sitä käydään kielellä, jota lapsi ymmärtää, ja siellä ovat paikalla sosiaaliviranomaiset eivätkä pelkästään poliisit ja syyttäjät. Ihmettelen kyllä kovasti, miten käytännössä virkamiehet näitä sitten valvovat.

Kimmo Kiljunen /sd:

Arvoisa puhemies! Ministeri Koskinen omassa alustuspuheenvuorossaan myöskin nosti esille kysymyksen, pitäisikö Suomen perustuslaissa tavalla tai toisella tehdä myöskin viittaus Euroopan unioniin. Epäilemättä tämä keskustelu on virinnyt Suomessa sen vuoksi, että parhaillaan on käynnissä hallitustenvälinen konferenssi, joka on viimeistelemässä Euroopan unionille perustuslakia, ja se todellakin on perustuslaki nimenomaan unionin tasolla, vaikkakin Suomen tasolla, jäsenvaltion tasolla, kyseessä on kansainvälinen sopimus. Kyseessä on kansainvälinen sopimus jo pelkästään sen vuoksi, nimenomaan Suomen kannalta kansainvälinen sopimus, että me emme käsittele tätä tulevaa perustuslakia täällä eduskunnassa, kun aikanaan ratifiointiprosessi käynnistyy, perustuslain säätämisjärjestyksessä. Silti olisin sitä mieltä, että Suomessakin voitaisiin omaksua tästä Euroopan unionin perustuslaista juuri se nimi, mitä siitä käytetäänkin, eli "Sopimus Euroopan perustuslaista".

Mutta, arvoisa puhemies, kysymys siitä, pitäisikö meidän perustuslaissamme olla viittaus unioniin, on relevantti. Sen tekee juuri ajankohtaiseksi tämä perustuslakikeskustelu unionin tasolla, mutta kuten ed. Kankaanniemi täällä toi esille, on itsestäänselvää, että merkittävä osa lainsäädännöstä, meitä sitovasta lainsäädännöstä, tehdään tänä päivänä eurooppalaisella tasolla, ylikansallisen toimijan Euroopan unionin toimesta, jossa me suomalaiset tietysti olemme mukana päättäjinä, päätöksentekijöinä, ja on kyse uuden tyyppisestä kansainvälisestä järjestöstä. Vaikka tämä on kansainvälinen sopimus, niin Euroopan unioni ei ole perinteinen tyypillinen kansainvälinen järjestö, vaan sillä on sui generis -luonne, ainutlaatuinen luonne. Se ainutlaatuinen luonne tulee tietenkin siitä, että tämä on globaalitasolla ensimmäinen esimerkki järjestelmästä, jossa käytetään ylikansallista valtaa, ylikansallista sekä lainsäädäntövaltaa että myöskin tuomiovaltaa. Tämän sui generis -luonteen perusta on tietenkin siinä, että tässä on kyse jaetusta suvereeniteetista. Tietysti viimekätinen toimivallan anto unionille tapahtuu jäsenvaltioiden tasolla. Tämä niin sanottu kompetenssi-kompetenssi tässä on taustalla, mutta sillä toimivallalla, joka unionille on annettu, unioni on tässä suhteessa suvereeni lainsäätäjä ja juuri siltä osin se on myöskin suvereeni tuomiovallan käyttäjä.

Arvoisa puhemies! Juuri tämän vuoksi pidän hieman yllättävänä sitä, että meidän perustuslaissamme ei tähän liittyen mainintoja ole. Ongelmana ei ole se, mihin ed. Kankaanniemi täällä viittasi, että unionin lainsäädäntö käy suomalaisen kansallisen lainsäädännön edellä. Tämähän on ollut jo lähtökohta 1953, kun Hiili- ja teräsunioni perustettiin, ja 1958, kun Euroopan talousyhteisö käynnistyi. On ollut lähtökohtana koko ajan eurooppalaisessa integraatiossa se, että kun luodaan tämmöinen ylikansallinen toimija, niin sen lainsäädäntövalta ja sen toimeenpanovalta käy ylitse kansallisen lainsäädännön. Muutenhan, arvoisa puhemies, tällä ylikansallisella toimijalla ei olisi merkitystä. Sen merkitys on juuri nimenomaan siinä, että se ylittää niissä kysymyksissä, joissa toimivalta on annettu, kansallisen lainsäädännön. Tilanne ei ole tässä suhteessa muuttunut, ja sen vuoksi tämä paine tehdä maininta perustuslakiimme ei ole uusi, mutta asetelma on kuitenkin sen kaltainen, että meidän täytyisi tunnistaa minun näkemykseni mukaan myöskin omassa perustuslaissamme tämä uuden tyyppinen vallankäyttömuoto, ylikansallinen vallankäyttömuoto, jossa Suomi on aidosti mukana.

Kari Uotila /vas:

Arvoisa puhemies! Vielä näihin perusteluihin, joita täällä ministeri Koskinen esittelypuheenvuorossaan toi esiin ja joita myöskin on kirjattu tähän ehdotukseen: Kyllähän tietysti paljon on muuttunut vuoden 95 jälkeen ja on olemassa Euroopan unionin neuvoston puitepäätös ja myöskin tämä kansainvälinen rikostuomioistuin on tullut jne.

Mutta jotenkin tässä kuitenkin paistaa se, että ei tarpeeksi avoimesti kerrota, että on paljon muutakin tapahtunut, kuten syyskuun 11. päivä, jonka jälkeen monet periaatteet ovat kyllä joutuneet maailmassa kyseenalaisiksi. Minusta olisi rehellisempää kyllä tässä yhteydessä, jos se millään tavalla asiaan liittyy, tuoda esiin myös se, että kysymyksessä on myöskin niin sanottu terrorisminvastainen taistelu ja siihen liittyvät yhteystyökuviot myöskin luovutusasioiden osalta. Tietysti tässä on ihmisoikeuksien toteutumisen kannalta kohta, jossa todetaan "jossa hänen ihmisoikeutensa ja oikeusturvansa on taattu". On tietenkin tärkeä asia, millä se voidaan taata, että luovutus todella kaikissa olosuhteissa ainoastaan ja vain tapahtuu maahan, jossa nämä keskeiset oikeudet on taattu.

Ed. Pulliainen muun muassa viittasi siihen, mitä guantanamon tukikohdassa tapahtuu tällä hetkellä perusoikeuksille niiden vankien osalta, joita siellä säilytetään, kun oikeutta kai jollain tavalla käydään. Ne toimet ovat hyvin kyseenalaiset suomalaisen ja eurooppalaisenkin oikeustajun kannalta.

Oikeusministeri Johannes Koskinen

Arvoisa puhemies! Meillä on muutamia tapauksia, että Suomessa on henkilö tehnyt murhan — tai kun asia on jäänyt tarkemmin tutkimatta, saattaa olla tappo tai murha, mutta joka tapauksessa surmannut toisen henkilön — ja ennen kuin rikosta on ehditty selvittää, henkilö on palannut kotimaahansa ja se kotimaa ei ole koskaan luovuttanut henkilöä, vaikka kuinka hyvät näytöt syyllisyydestä on osoitettu. Tällaisia maita on Pohjois-Afrikassa; saattaa olla muuallakin.

Tämän keskustelun pohjalta herää kysymys, pidättekö tätä oikeana, että henkilö tekee vakavan rikoksen muussa kuin omassa kotimaassaan, sen jälkeen palaa kotimaahansa, ja kun on ehdoton luovutuskielto, ei koskaan vastaa teoistaan.

Euroopan unionin kohdalla, jossa on asetettu peruskriteerit oikeusvaltion toiminnasta ja demokratiasta ja on yhdenmukaistettu lainsäädäntöä esimerkiksi prosessioikeuden osalta ja kaikki jäsenmaat ovat Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen valvonnan alaisena, on katsottu, että pitää mennä pidemmälle, niin että tällä yhteisellä alueella, missä on yhteiset työmarkkinat, yhteiset kaupan ja vapaan liikkumisen alueet, voidaan ja pitää mennä eteenpäin myös rikosoikeuden alalla, jolloin sillä alueella tehdyistä rikoksista joutuu vastuuseen eikä voi mennä rajojen taakse piiloon vastuuta.

Minusta tämä on niin itsestäänselvää, että ei tarvitsisi perustella, mutta tässä salissa täytyy näemmä sitä koettaa nyt juurta jaksain selvittää. Kun me annamme ihmisille oikeuksia yli rajojen, annamme vapaampia mahdollisuuksia toimia yli rajojen, siitä pitää seurata myös vastuu, että joutuu vastuuseen laittomista teoistaan, rikoksista. Tässä on vielä vaatimaton tämä eteneminen. EU:n pidätysmääräyksessä, joka on siis yksinkertaistettu luovutussopimus, on nimenomaan lueteltu vain sellaisia vakavimpia rikoksia, jotka kaikissa jäsenmaissa ovat rangaistavia tekoja, eikä jouduta soveltamaan tätä pidätysmääräystä sellaisiin tekoihin, jotka luovuttavassa maassa eivät olisi lainkaan rangaistavia.

Niin kuin viittasin, jo silloin 95, kun perusoikeusuudistusta tehtiin, oli olemassa kansainväliset sopimukset, joissa Suomi valtiona sitoutui luovuttamaan myös kansalaisiaan oikeudenkäyntiä varten. Mutta silloin oli yleinen tapa, meidän suomalainen omaperäinen valtiokäytäntö, että on olemassa pysyviä poikkeuslakeja elikkä pysyvästi tehdään aukko perustuslakiin ja sen mukaisesti kansainväliset sopimukset jatkuivat voimassa ollen. Tästä nimenomaan haluttiin eroon eduskunnan yksimielisillä päätöksillä perustuslakiuudistuksen yhteydessä, niin että minimoidaan näiden poikkeuslakien käyttö ylipäänsä ja silloinkin, kun käytetään, ei olisi pysyviä poikkeuksia, pysyviä aukkoja perustuslaissa, sen perusoikeusjärjestelmässä.

Tämän vuoksi tämä asia olisi pitänyt oikeastaan hoitaa jo silloin perustuslakiuudistuksessa, mutta kun sitä ei silloin kirjoitettu toisin, niin nyt on korkea aika, kun kansainvälisten sopimusten joukko on laajenemassa, kirjoittaa myös perustuslaki siten, että asioita voidaan säätää tavallisella lailla tarkkaan vaalien sitä ja huolta pitäen siitä, että oikeusvaltiotakeet, oikeusturvajärjestelmän suoja, pitävät myös luovutuksen kohteena olevassa valtiossa. Nämä seikat huomioon ottaen eduskunnan käsissä on sitten lailla säätää niistä poikkeuksista, niistä mahdollisuuksista, milloinka kansalainen kuitenkin voidaan luovuttaa toiseen maahan. Korostan: Erikoisoikeudenkäyntejä varten rikoksen johdosta tai lapsenhuoltotapauksissa ei suinkaan toimita siten, että lopullisesti heilutettaisiin rajalla kättä eikä tänne ole palaamista, vaan kysymys on oikeudenkäynnistä siellä, ja näiden samojen maiden kanssa on sopimukset, joiden mukaan henkilö halutessaan pääsee kotimaahan suorittamaan esimerkiksi vankeusrangaistuksen, jos sellaiseen tuomitaan.

Toimi Kankaanniemi /kd:

Herra puhemies! Ministeri Koskinen oli perustuslakivaliokunnan jäsen vuonna 95, kun perustuslakivaliokunta yksimielisesti oli vastakkaista mieltä kuin ministeri Koskinen tänään. Myönnän, että maailma on muuttunut ja Suomi on muuttunut ja Suomen kansalaisuus on näköjään menettänyt likipitäen kokonaan merkityksensä ja unionikansalaisuus on se, joka ratkaisee tässäkin asiassa. Mutta edelleen kannan huolta muun muassa tästä edelleenluovutuksen ongelmasta, joka ei ratkea itse perustuslaissa.

Ministeri Koskinen, kyllä minun mielestäni meidän on tunnustettava, että perustuslailla ja tavallisella lailla on merkittävä ero edelleen ja tulee olla. Tietyt perusoikeudet kansalaisille pitää turvata nimenomaan perustuslaissa. Tässä on nyt siitä kysymys, turvataanko vaiko ei, ja jos ei turvata perustuslailla vaan tavallisella lailla, jota voidaan hyvin helposti täällä ja nopeasti ja yksinkertaisesti muuttaa, mihin se sitten johtaa. Tässä jää edelleen hyvin hataralle pohjalle perustelut, kun puhutaan vaan, että ihmiset eivät enää ole oikeastaan mihinkään kiintyneitä. Eivät todella olekaan, valitettavasti, mutta kannattaisi ehkä meidän lainsäätäjinä pohtia tätä asiaa kuitenkin hieman syvällisemmin kuin hallituksen esityksessä on tehty.

Annika Lapintie /vas:

Herra puhemies! Ministeri Koskinen käytti tässä esimerkkinä tapausta, jossa pohjoisafrikkalainen henkilö on tehnyt murhan tai tapon Suomessa, enkä minä nyt oikein ymmärrä, miten Suomen perustuslain muuttaminen tähän liittyy. Mahtaako se näihin tilanteisiin auttaa yhtään mitenkään, että sieltä sitten Suomeen luovutettaisiin?

Edelleenkin kyllä tässä jää suuri vastuu toteuttaville virkamiehille ja hallitukselle valvoa, miten näitä säännöksiä noudatetaan, millä tavalla sitten tarkistetaan, valvotaan ja vahditaan se, että kun Suomen kansalainen, luovutetaan oikeudenkäyntiin johonkin valtioon — esimerkiksi 15 vuotta täyttänyt lapsi, niin kuin tämän hallituksen esityksen mukaan voidaan tehdä — siellä todella sitten noudatetaan hänen kannaltaan tällaisia oikeusturvan takaavia oikeudenkäyntimenettelyitä. Miten on esimerkiksi silloin, jos Suomen kansalainen ei haluakaan lähteä? Käytetäänkö samoja menetelmiä kuin nykyään ulkomaan kansalaisilla, jotka eivät halua lähteä Suomesta? Huumataanko nämä Suomen kansalaiset sitten vähän ennen oikeudenkäyntiä?

Lyly Rajala /kd:

Arvoisa puhemies! Olen ministeri Koskisen kanssa ehdottomasti samaa mieltä, että ulkomaalaisen rikollisen täällä tekemät rikokset tulee saattaa vastuuseen, samalla tavalla myöskin Suomen kansalaisen muualla tekemät rikokset. Tämä tosin hämmentää. Olemme täällä kansan edustajia. Olen lähes varma, että suuri osa Suomen kansasta ei tiedä, mitä perustuslakivaliokunta asiasta pohti vuonna 95.

Sen sijaan suurempi osa Suomen kansaa tietää, että meille tuli uusi, juuri ensimmäistä kertaa muutoksen alla oleva perustuslaki, joka tuli voimaan 1. maaliskuuta 2000. Koska tämä on ensimmäinen kerta, kun sitä ollaan muuttamassa, varmasti kansalaisille... Tuossa viime viikonloppuna juuri tuolla kotikonnuilla oli tällaisia EU-keskusteluja, joissa oli asiantuntijoita Brysselistä ynnä muualta. Suurta ihmetystä aiheuttaa nimenomaan se, että kaikki tapahtuu näin yhtäkkisellä, nopealla aikataululla. Suomi on kuin sylikoira. Kaikki tapahtuu, kun EU antaa ohjeet. Se tässä suurta hämmennystä tuolla kansalaisten keskuudessa aiheuttaa, että nimenomaan perustuslakiin ollaan tekemässä muutosta.