Työministeri Tarja Filatov

Arvoisa puhemies! Tämä lakiesitys on yksi osa hallituksen työllisyysohjelmaa ja pyrkii omalta osaltaan helpottamaan rakennetyöttömyyden purkamista ja auttamaan vajaakuntoisia ja pitkäaikaistyöttömiä ihmisiä löytämään niin sanottuja hieman pehmeämpiä työmarkkinoita, jotta he voisivat työllistyä. Tässä laissa on lähdetty siitä, että sosiaalinen yritys rakennetaan ennen muuta yrityspohjaiseksi, koska työpaikkojen kasvu ei varmastikaan tulevaisuudessa tapahdu julkisella sektorilla, vaan ennen muuta yrityksissä. Tavoitteena on, että jo olemassa olevat yritykset voisivat ryhtyä sosiaalisiksi yrityksiksi, jos ne päättävät työllistää 30 prosenttia yrityksen koko työntekijämäärästä pitkäaikaistyöttömiä ja vajaakuntoisia henkilöitä. Toisaalta myös kansalaisjärjestöt, jotka tällä hetkellä tekevät usein tietyntyyppistä projektitoimintaa, voisivat muuttaa oman toimintansa yritystoiminnaksi, mikäli uskovat, että sillä on pysyvämpiäkin markkinoita.

Vajaakuntoisten ja pitkäaikaistyöttömien aika suuren osan työllistymisvaikeudet ovat herkästi näkyvissä työttömyystilastoissa ja erilaisissa tutkimuksissa. Jokainen pystyy varmasti asian huomaamaan katsomalla ympärillensä omalla paikkakunnallaan ja vaikkapa haastattelemalla sosiaalitoimistojen tai työvoimatoimistojen henkilöstöä. On aika selvää, vaikkakin raakaa sanoa, että jos ihminen esimerkiksi on ollut vuoden työttömänä ja on reilusti yli 50-vuotias pitkäaikaistyötön ja hänen taustallaan on vaikkapa merkonomin koulutus ja toimistovirkailijan työ, hän ei ole samalla viivalla työhönottotilanteessa 30-vuotiaan saman koulutuksen omaavan, mutta jo muutaman vuoden työssä olleen ihmisen kanssa. Työnantajien asenteet vaikeuttavat esimerkiksi ikääntyneemmän, pitkään työttömänä olleen ihmisen työllistymistä, vaikka sinänsä saattaa olla niin, että näiden kahden ihmisen osaaminen on aivan samalla tasolla.

Mutta vaikka talous kasvaisi myönteisimpien ennusteiden mukaisesti ja työpaikkoja syntyisi samassa suhteessa, siitä huolimatta pitkään työttömänä olleiden ihmisten tilanne säilyy vaikeana, samoin kuin vajaakuntoisten. Koveneva kilpailu kansainvälisesti kiristää työnantajien työhönoton kriteereitä ja työnantajat pyrkivät välttämään kaikkia mahdollisia riskejä. Sitä kautta on arvioitavissa, että myös vajaakuntoisten ja pitkäaikaistyöttömien tilanne ei helpotu niin paljon kuin esimerkiksi ikärakenteemme saattaisi sinänsä matemaattisesti osoittaa työpaikkojen kysyntäpuolella, vaikka varmasti tulevien vuosien työvoimasta poistuva ihmisjoukko on suurempi kuin sinne tuleva ja sitä kautta työnantajatkin joutuvat jonkun verran miettimään uudelleen rekrytointikriteerejänsä.

Muutama viikko sitten julkistettiin Vaasan yliopistossa tutkimus Pohjanmaan työnantajien työllistämisasenteista. Sen tulokset kertovat oikeastaan aika oireellisesti niistä tulevaisuuden haasteista, joiden edessä olemme. Tutkimuksen kohteina olleista pohjanmaalaisista yrityksistä 40 % suhtautui hyvin kriittisesti pitkäaikaistyöttömiin. Vajaakuntoisiin yritykset suhtautuivat hieman positiivisemmin, mutta silti vain reilusti alle 30 prosenttia oli viime vuosien aikana työllistänyt vajaakuntoisia henkilöitä. Tällä lailla pyritään siihen, että meille syntyisi uusia sosiaalisia yrityksiä ja sitä kautta myös vähän uudenlaisia työmarkkinoita, joilla olisi muunkinlaisia arvoja kuin puhtaasti voimakkaat tehokkuuden arvot. Toisaalta sosiaalinen yritys voi toimia hyvinkin tehokkaasti ja hyvin kannattavasti. Se ei mitenkään tule automaattisesti suljetuksi pois. On ehkä selkeästi merkkejä näkyvissä siitä, että sosiaaliset ja ekologiset näkökohdat liiketoiminnassa huomioon ottavat yritykset voivat saada näistä näkemyksistä itselleen kilpailuetua, koska monet kuluttajat tekevät valintoja myös eettisin perustein ja haluavat olla tukemassa tietyn tyyppistä toimintaa. Tällaisessa tilanteessa sosiaalisen yrityksen status voi olla ennemminkin yritykselle ilmeinen kilpailuetu.

Myös yhteisötalouden järjestöt ovat viime vuosina luoneet monenlaisia palveluja, jotka usein rahoitetaan julkisen rahoituksen kautta ja ovat EU-varoin tuettuja projekteja. Ne ovat paikanneet monenlaista palvelutarjonnan puutetta. Monien erilaisten lähipalvelujen tarve tulee tulevaisuudessa kasvamaan väestön ikääntymisen myötä. Sitä kautta voidaan olettaa, että joillakin järjestöillä, ei varmastikaan kaikilla, jotka tällaisia projekteja ovat tehneet, mutta joillakin laajemman toimintakentän omaavilla järjestöillä, on mahdollisuus vakiinnuttaa omaa projektitoimintaansa sosiaaliseksi yritykseksi.

Sinänsä sosiaaliset yritykset ovat koko Euroopan mittakaavassa varsin uusi asia. Ihka ensimmäiset perustettiin 70-luvulla, mutta oikeastaan vasta viime vuosikymmenellä tällaisia yrityksiä tuli enemmän. Voisi sanoa, että sosiaalisista yrityksistä on myös hyvin monenlaisia käsityksiä, että melkeinpä on niin monta määritelmää sosiaaliselle yritykselle kuin on tämän tyyppistä toimintaa toteuttavia tahojakin. Sen vuoksi laissa myös määritellään se, minkälainen sosiaalinen yritys on, jotta kun puhumme tämän tyyppisestä toiminnasta, tietäisimme, mitä se sisällänsä pitää.

Tämän lakiesityksen mukaan sosiaalinen yritys toimii tavanomaisin liiketaloudellisin periaattein aivan kuin mikä tahansa kaupparekisteriin merkitty tavaroita tai palveluita markkinoille tuottava liikeyritys. Sosiaalinen yritys pyrkii voittoon ja maksaa työehtosopimuksen mukaista palkkaa työntekijöillensä. Voisi sanoa, että sosiaalinen yritys on yritys yritysten joukossa. Erityispiirre tulee siitä, että yritys työllistää vähintään 30 prosenttia työntekijöistään vajaakuntoisia ja pitkäaikaistyöttömiä.

Lisäksi yrityksen tulee olla hyväksytty työministeriön ylläpitämään sosiaalisten yritysten rekisteriin. Tämä siksi, että silloin kun yritys on sosiaalinen yritys, se voi saada hieman pitkäkestoisemman työllistämistuen kuin muut yritykset tällä hetkellä. Esimerkiksi vajaakuntoisten henkilöiden kohdalla tuo tuki olisi kolme vuotta ja pitkäaikaistyöttömän kohdalla kaksi vuotta. Sen lisäksi niin sanottu jäähysääntö, joka työllistämistuissa on, voitaisiin työvoimatoimiston harkinnalla ohittaa silloin, kun kyseessä on sosiaalinen yritys.

Tätä lakia on kritisoitu siitä, erityisesti työnantajajärjestöjen puolelta, että tähän on otettu mukaan myös pitkäaikaistyöttömät. Tässä keskustelussa on usein sanottu, että missään muualla maailmassa pitkäaikaistyöttömät eivät ole tällaisen lainsäädännön piirissä, mutta haluaisin korjata tätä käsitystä, koska se ei pidä paikkaansa. Meillä on olemassa tällainen järjestö, joka on Euroopan sosiaalisten yritysten ja työllisyysaloitteiden ja sosiaalisten osuuskuntien kattojärjestö. Sen sisällä näkyy aivan selvästi, että myös muualla työllistetään pitkäaikaistyöttömiä sosiaalisiin yrityksiin näin samoin tuin ja kriteerein. Monessa muussa maassa ei kuitenkaan käytetä sanaa pitkäaikaistyötön, vaan puhutaan laajemmin ihmisistä, joilla on heikompi työmarkkina-asetelma, mutta kohderyhmä on täysin sama.

Olemme lähteneet siitä, että pitkäaikaistyöttömän kohdalla tukijakso olisi hieman lyhyempi kuin vajaakuntoisen henkilön kohdalla, koska voidaan olettaa, että se tuottavuuden alenema, jonka pitkä työttömyys on saanut aikaan, menee työtä tekemällä nopeammin ohi. Sen sijaan, jos on kyse vajaakuntoisesta henkilöstä, tuottavuuden alenema saattaa olla pysyvä.

Tällä pyritään siihen, että näitä yrityksiä syntyisi. Voisi sanoa, että suurin riski, mikä tähän lakiin liittyy, on se, että suuressa mittakaavassa kuitenkaan sosiaalisia yrityksiä ei synny, mutta se mielenkiinto, joka erityisesti vammaisjärjestöjen taholta on tätä lainsäädäntöä kohtaan, kertoisi kyllä siitä, että jonkin verran näitä sosiaalisia yrityksiä syntyisi. Haluan kuitenkin korostaa sitä, että tämä on vain yksi väline monien välineiden joukossa, ei varmastikaan mikään ihmelääke, mutta antaa mahdollisuuden niille tahoille, jotka haluavat luoda sellaisia työpaikkoja, joissa muillakin kuin 120-prosenttisilla työntekijöillä olisi mahdollisuus antaa oma panoksensa yhteiskunnan kehittämiseen.

Normaalin työllistämistukijärjestelmän kautta kestot tulevat määritellyiksi asetuksilla eli ne eivät suoraan lainsäädännöstä tule. Kyse on siis siitä, että vajaakuntoisen kohdalla tuki olisi maksimissaan kolme vuotta ja pitkäaikaistyöttömän kohdalla kaksi vuotta. Jos on yhdistelmätukikelpoinen pitkäaikaistyötön, silloin muutosta ei sinänsä tapahtuisi, mutta jos on yhdistelmätukikelpoinen ja vajaakuntoinen, silloin ensimmäisen vuoden korotettua tukea voisi saada kaksi vuotta ja sen jälkeen siis työvoimatoimiston harkinnalla.

Jos normaali yritys ryhtyy sosiaaliseksi yritykseksi, se ei saa mitään muuta erityistä tukea. Sen sijaan, jos enemmänkin yhdistyspohjalla toimiva taho, jonka tarkoituksena erityisesti on työllistää heikommassa työmarkkina-asemassa olevia ihmisiä, päättää ryhtyä yritykseksi sen sijaan, että se on nykyisin hoitanut näitä asioita esimerkiksi projektien kautta, niin se voi saada työllisyyspoliittista projektitukea tällaisen sosiaalisen yrityksen perustamiseen. Tästä on myös lehdistössä ollut jonkin verran virheellistä tietoa, koska on ymmärretty, että projektituki koskisi myös liiketoimintaa, esimerkiksi investointeja, mutta sinne se ei luonnollisestikaan ylety, vaan olisi hyvin pienimuotoista ja enemmänkin liittyy siihen, miten yritystoimintaa lähdetään liikkeelle laittamaan tai mitä erityisiä tarpeita on sen vuoksi, että työntekijä on vaikkapa vajaatyökykyinen.

Kilpailuvirasto on todennut omassa lausunnossansa, että sosiaaliset yritykset toimivat paikallisesti ja silloin, jos jotakin kilpailuvääristymää uhkaa tulla, se on paikallisesti havaittavissa. Koska tämä on uusi laki, on tärkeää, että katsomme tätä myös kilpailun näkökulmasta ja teemme arviointia siitä, syntyykö vääristäviä tilanteita, mutta itse en oikein jaksa uskoa siihen, että työvoima, joka ei ole kaikkein kilpailluinta, yhtäkkiä muodostaisi suuria kilpailuhaittoja. Voisikin kysyä, onko teoreettinen mahdollisuus kilpailun vääristymisestä tullut suomalaisessa yhteiskunnassa niin pyhäksi asiaksi ja kaiken muun ohittavaksi arvoksi, että se ylittää herkästi länsimaisissa yhteiskunnissa oikeastaan jo vuosisatoja keskeisenä olleen periaatteen, jonka mukaan pidetään huolta toisista ihmisistä. Tämä väline pyrkii olemaan yksi sellainen keino.

Mikko Kuoppa /vas(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! On tietenkin hyvä, että tällaisia erilaisia keinoja haetaan. Siinä mielessä tämä on myönteinen asia, mutta muutama kysymys heräsi.

Ministeri mielestäni sanoi, että työpaikat syntyvät yksityisissä yrityksissä. Kyllä työpaikat tänä päivänä syntyvät lähinnä julkisella puolella. Työpaikkojen lisääntyminen tapahtuu julkisella puolella, ja tästä seuraakin kysymys, voiko kunta perustaa sosiaalisen yrityksen. En ole tätä koko esitystä lukenut. Voi olla, että esityksestä se ilmenee, mutta alkutekstistä sitä ei näkynyt.

Toisena asiana huomautan vielä, että yleensä näissä sosiaalisissa yrityksissä palkkataso on vaarassa jäädä alhaiseksi, vaikka tässä puhutaan työehtosopimuksista. Jos ollaan minimipalkoilla työssä, niin palkkataso on silloin kyllä todella alhainen.

Työministeri Tarja Filatov

Arvoisa puhemies! Lyhyesti: Työpaikat ovat syntyneet viime aikoina palvelusektorille, liike-elämän palveluihin ja sosiaali- ja terveydenhuoltoon sekä esimerkiksi rakentamiseen. Mutta voisi sanoa, että sosiaali- ja terveydenhuollonkaan puolella kaikki eivät ole syntyneet julkiselle sektorille, vaan yrityksiin. Enemmänkin ajattelin asiaa tämmöisenä pitkän aikavälin tavoitteena, niinkään tällä hetkellä tapahtuvaa kehitystä, vaan sitä, mikä meillä on kymmenen vuoden aikavälillä edessämme, eli yritykset on se pääasiallisin työllistäjä suhteessa siihen kasvuun, mitä julkisellakin puolella voi tapahtua. Mutta mikään ei estä kuntaa tai seutukuntaa perustamasta sosiaalista yritystä. Itse asiassa se olisi toivottavaakin, koska monella alueella vajaakuntoisten ja pitkäaikaistyöttömien työllistymismahdollisuudet ovat muuten aika ohuet. Meillä on kuntia, jotka ovat olleet jo kiinnostuneita perustamaan tällaisia yrityksiä.

Palkkatasosta: Laissa on haluttu erityisesti säätää se, että maksetaan työehtosopimuksen mukaista palkkaa, koska jos maksettaisiin muunlaista palkkaa, niin silloin ennemminkin nämä kilpailuvääristymät olisivat todennäköisempiä kuin silloin, kun maksetaan työehtosopimuksen mukaista. On totta, että usein työllistämisprojekteissa palkkataso on alhainen, koska siellä tehdään sellaista työtä, joka ei ole muutoin tavallaan hinnan puolesta niin kilpailukykyistä. Mutta oikeastaan se riippuu toimialasta. Sosiaalinen yritys voi toimia sellaisellakin sektorilla, jolla työ on hyvin palkattua. Mutta useimmiten, jos ajatellaan palveluammatteja tai tällaisia lähipalveluita, joita projektien kautta on toteutettu, silloin kyllä palkkataso, ikävä kyllä, on ollut aika alhainen, mutta kuitenkin selvästi työehtosopimusten mukainen.

Satu Taiveaho /sd:

Arvoisa puhemies! Perustuslaki velvoittaa työnantajat ottamaan nykyistä paremmin huomioon vailla täyttä työkykyä olevien ihmisten oikeuden työhön ja yhdenvertaiseen kohteluun. On huolehdittava, että ihmisarvo toteutuu myös tämän asian osalta.

Pitkään työttömänä olleiden ja vajaakuntoisten mahdollisuudet saada työtä avoimilta työmarkkinoilta ovat varsin heikot. Vuonna 2002 Suomessa oli työvoimatoimistoissa 67 000 vajaakuntoista työtöntä työnhakijaa. Pitkäaikaistyöttömiä oli työnhakijoina 147 500, joista osa tilastoitiin myös vajaakuntoisiin. Nyt käsiteltävänä olevaan lakiesitykseen sisältyvä sosiaalisten yritysten toimintaedellytysten parantaminen merkitsee vaikeimmin työllistyvien tasa-arvon ja sosiaalisten oikeuksien lisääntymistä avaamalla heille uusia mahdollisuuksia ansiotyöhön.

Liian helposti ja liian suuressa määrin yhteiskunnassamme on syrjäytetty oikeudesta työhön toimintarajoitteisia henkilöitä, jotka kuitenkin olisivat erilaisin tukitoimin ja järjestelyin työhön kykeneviä ja työhön halukkaita. Työelämässä mukana oleminen on tärkeä oman elämän hallinnan ja yhteiskuntaan liittymisen keino. Koko yhteiskunnan etu on osittainkin työkykyisten työllistäminen ja työkyvyn parantaminen. Sosiaalisten yritysten tukeminen on odotettu lisä hallituskauden aktiiviseen työvoimapolitiikkaan. Tärkeää on, että laki sosiaalisista yrityksistä kohdistuu myös mielenterveyskuntoutujien, kehitysvammaisten ja vammaislain piirissä olevien työmahdollisuuksien parantamiseen.

Julkisuudessa on nostettu esiin kysymys, onko sosiaalisten yritysten mukana syntymässä työmarkkinoiden jako a- ja b-toimialoihin ja a- ja b-työntekijöihin sekä vahvistuuko ammattialojen eriarvoisuus. Tämän välttämiseksi on täysin selvää, että kunkin alan työntekijöille maksetaan myös sosiaalisissa yrityksissä kunkin alan työehtosopimuksen mukaista palkkaa, kuten lakiesityksessä velvoitetaankin.

Sosiaalisten yritysten saaman tuen oikeuttamiseksi ja epäselvyyksien välttämiseksi on oltava todella selkeät säännöt siitä, että työnhakijan henkinen ja fyysinen vajaakuntoisuus on niin suuri, että hänen palkkaamisensa oikeuttaa tähän tukeen. Tämän varmistamiseksi tarvitaan yhä tiivistyvämpää yhteistyötä työvoima-, sosiaali- ja terveystoimen sektoreiden ja viranomaisten välillä. Toimintarajoitteisten työllistymisen onnistumiselle on ratkaisevaa yritysten saaman tuen lisäksi se, että pidetään huolta työelämän korkeasta laadusta, työturvallisuudesta, monipuolisesta kuntoutuksesta, työpaikkakoulutuksesta ja hyvästä työkulttuurista ja -ilmapiiristä.

Arvoisa puhemies! Laki sosiaalisista yrityksistä on hyvä ja tarpeellinen uudistus kaikkein vaikeimmin työllistyvien aseman parantamiseksi.

Riikka Moilanen-Savolainen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Kotikaupungissani Oulussa toimii nyt käsittelyssä olevan lakiesityksen ehdot täyttävä yritys. Tervatulli Oy perustettiin Oulun kuurojen yhdistyksen toimesta periaatteella "kun kukaan ei meitä auta, me autamme itse itseämme". Perustamisvuotena 1997 Oulun seudun työikäisten kuurojen työttömyys oli noin 60 prosenttia. Muun muassa kierrätykseen ja asuntorakentamiseen keskittyvä yritys on ponnistellut itsensä keskisuureksi yritykseksi. Tällä hetkellä yritys työllistää 38 ihmistä ja kuurojen työttömyysaste on saatu Oulun seudulla alle 10 prosenttiin. Hyvää tietoa antaa myös se, että Tervatulli Oy:lle myönnetyt yhdistelmätuet ovat johtaneet useimmiten pysyvään työsuhteeseen.

Hallituksen esitys sosiaalisista yrityksistä on kannatettava ja kauan odotettu. Tärkeintä on, että Suomessa opitaan uusi käsite. Se on tehty muualla Euroopassa jo useita vuosia sitten. Lakiesityksen periaate siitä, että sosiaalinen yritys toimii liiketaloudellisin periaattein kuten kaikki muutkin yritykset, helpottaa meitä hyväksymään sosiaaliset yritykset elinkeinoelämän kumppaneina. Toivon mukaan tämän lakiesityksen tultua voimaan ei yhdenkään sosiaalisen yrityksen tarvitse käydä turhauttavia kierroksia työvoimatoimistojen tai te-keskuksien luukuilla selitellen kummajaista nimeltään sosiaalinen yritys.

Arvoisa puhemies! Isovanhempani ovat kuuroja. Pappani työllisti itse itsensä puuseppänä, yksityisyrittäjänä. Mummuni työskenteli yksityisen yrityksen pesulatyöntekijänä eläkepäiviin saakka. Me jokainen tiedämme, ettei vammaisella ihmisellä ole tänä päivänä tasavertaisia mahdollisuuksia työelämässä. Ankara työttömyys ja työn kiivas tahti vaativat uusia työllistymismuotoja, välivaiheen mahdollisuuksia, lähemmäs normaaleja työmarkkinoita. Sosiaalinen yritys, jonka työntekijöillä on samat oikeudet ja velvollisuudet, aivan sama, työehtosopimuksen mukainen palkka ja aivan samanlaiset työmahdollisuudet, on uusi avaus. Lakiesityksen mukaiset yritykset eivät vääristä perinteisten yrityksien välistä kilpailua, eivät tee tarpeettomiksi toimivia työpajoja ja -keskuksia eivätkä ratkaise kaikkia työttömyyden kovia ongelmia.

Isovanhempani eivät rasittaneet kunnan sosiaalitoimea. Periaatteesta "kun kukaan ei auta meitä, me autamme itse itseämme" löytyy meille päättäjille selkeä viesti. Suomessa on liian monta esimerkiksi kuuroa, jotka kykenevät loistaviin työsuorituksiin. Turhan usein heille on annettu tyly eläkepäätös tai työttömyyskorvaus. Juuri näistä me päättäjät olemme yhteisesti huolissamme. Yhteiskunnan kannalta lakiesitys on työttömyyttä helpottava, työvoimapulaa keventävä ja taloudellisesti kestävä. Meillä on varmasti monta työhalukasta, mummuni ja pappani kaltaista kädentaitajaa, työttömänä ja turhautuneena.

Kiivasta keskustelua on julkisuudessa aiheuttanut yhteiskunnan tuki, jonka piiriin sosiaaliset yritykset tulevat kuulumaan. Palvelutyönantajien johtaja Markku Koponen ehti lausumaan, että työllistämistukiviidakkoa pitäisi ennemmin karsia kuin luoda uusia tukimuotoja. Hän on aivan oikeassa. Tästä näkökulmasta voinkin onnitella lain valmistelua, koska esityksen mukaan sosiaaliset yritykset olisivat oikeutettuja nykyisiin työllistämistukiin, mutta pidemmälle aikajaksolle. Tämä on kädenojennus sosiaaliselle yritykselle, joka työllistäessään vajaakuntoisia ottaa suuremman riskin kuin tavallinen yritys. Vajaakuntoiselle tai pitkäaikaistyöttömälle yhteiskunnan kohtuullisen pieni panostus on mahdollisuus pysyvään työpaikkaan ja on uusi ote elämään. Jos tämä halutaan katsoa taloudellisesta näkökulmasta, me kaikki säästämme jokaisen ihmisen kohdalla.

Arvoisa puhemies! Hallituksen esitys ei tässä vaiheessa ota kantaa vajaakuntoisen pysyvään tukeen, siis henkilön, jolla on vamma, sairaus tai vajavuus. Lakiesityksen mukaan sosiaalisten yrityksien rekisteriin ovat oikeutettuja vain ne yritykset, joilla on vähintään 30 prosenttia tukeen oikeutettuja työntekijöitä. On toivottavaa, että hallitus kiinnittää huomiota tulevissa esityksissään hallitusohjelman mukaisesti vajaakuntoisten asemaan sosiaalisissa yrityksissä. Vajaakuntoinen on 36 kuukauden tukijakson jälkeen yhä vajaakuntoinen, esimerkiksi kuuro, sokea tai muu aistivammainen. Työllistettyjen osuuteen tulisi lukea aina yrityksen palveluksessa olevat vajaakuntoiset, olivatpa he tuen piirissä tai eivät. Näin sosiaalinen yritys säilyttäisi oikeuden käyttää sosiaalisen yrityksen statusta ja olisi oikeutettu tukeen muiden vajaakuntoisten ja pitkäaikaistyöttömien kohdalla. Tukijakson jälkeen vajaakuntoinen olisi yhteiskunnan maksuvelvoitteista vapaa, pysyvästi työllistetty sosiaalisen yrityksen työntekijä.

Arvoisa puhemies! Toivon, että hallituksen esitys käsitellään eduskunnassa hyvässä hengessä ja laki saadaan voimaan mahdollisimman pian.

Arto Satonen /kok:

Arvoisa puhemies! Tätä hallituksen esitystä voi kaikkineen pitää varsin positiivisena. Erityisen hyvä se on vammaisten näkökulmasta. Olen henkilökohtaisesti hyvin tyytyväinen, että siinä on huomioitu myöskin kehitysvammaiset, kun olen aikoinani itse elänyt sellaisessa perheessä, jossa oli kehitysvammainen, joka pääsi aina silloin tällöin myöskin ikään kuin osallistumaan työelämään, ja se oli hyvin tärkeää henkisesti. On hyvä, että se on tässä erikseen huomioitu.

Mitä sitten tulee pitkäaikaistyöttömiin, niin siinä mielessä kaikki toimenpiteet, joilla työttömyyttä Suomessa yritetään vakavasti alentaa, ovat tervetulleita. Se, kuinka paljon tämä todella tulee vaikuttamaan, on sitten mielenkiintoista nähdä. Kuten hallituksen esityksestä käy ilmi, Ruotsissa 1 400 henkilöä on vähän vastaavan tyyppisissä tehtävissä töissä. Meillä sitten jää nähtäväksi, kuinka paljon todella näitä sosiaalisia yrityksiä syntyy, mutta voi olla, kuten ministeri sanoi, että ainakin kun vammaisjärjestöt ovat osoittaneet kiinnostusta, niin siellä voi olla työllistämispotentiaalia.

Mitä sitten tulee tähän kilpailutilanteeseen, niin siitä täytyy kyllä se todeta, että kun ministeri sanoi niin, että olisi yllättävää, jos näistä nyt yhtäkkiä tulisikin kovia kilpailijoita, niin se varmaan onkin, mutta se kyllä riippuu aika paljon siitä, millä tasolla tämä julkinen tuki on. Ilmeisesti se tällä tasolla, jos olen oikein ymmärtänyt, ei ole niin suuri, että se kokonaan muuttaa näitä tilanteita. Mutta kun olen ollut vuosia mukana työpajatoiminnassa ohjausryhmässä puheenjohtajana Vammalassa, niin me olemme hyvin aktiivisesti toimineet sen puolesta, että tämmöistä kilpailua paikallisten yritysten välillä ei synny, vaan pyritään tekemään erilaisia töitä. Minä toivon, että tämäkin veisi siihen tilanteeseen, ja sitä voidaan sitten tosiaan paikallisesti aina katsoa ja sillä tavalla nähdä, koska ei tietenkään ole viisasta, että tässä nyt viedään leipää joltain yritykseltä ja sen yrityksen työntekijöiltä.

Pehr Löv /r:

Värderade talman, arvoisa puhemies! Först vill jag hjärtligt tacka minister Filatov för att hon och staben har fått den här lagen hit till riksdagen. Den är en mycket välkommen lag.

Ensin haluan kiittää ministeri Filatovia siitä, että hän on tässä vaiheessa saanut tämän lain tänne eduskuntaan. Se on erittäin tervetullut laki. Keskusteltiin hänen kanssaan viime kautena tästä mahdollisuudesta saada laki sosiaalisista yrityksistä, ja silloin se ei vielä ehtinyt, mutta nyt se on tosiaan tullut ja se on todella tarpeellinen.

Det är så att alla mår bra av arbete. Det här gäller i synnerhet de handikappade och förstås också de långtidsarbetslösa som ofta har ett hinder för arbete. Det är bra för alla att ha ett ändamålsenligt programnummer för dagen och jag skulle vilja påstå att arbete är den bästa tänkbara rehabilitering som finns. Känner man sig nyttig så mår man mentalt bra och då producerar man också mera. Därför är de sociala företagen ofta mycket produktiva företag.

Vi vet att skyddsarbetet inte räcker till för alla handikappgrupper, det är inte tillräckligt motiverande. Vi vet också att de sociala företagsförsök vi har haft i Finland, med EU-stöd framför allt, lever med konstgjord andning en tid men när stödet tar slut så självdör de. De kan helt enkelt inte fungera enligt företagsprinciper, de kan inte generera vinst på grund av att de har handikappade arbetstagare i sin tjänst, och det är helt förståeligt att det är på det sättet.

Det här för nu också med sig att tredje sektorn på ett aktivt sätt verkligen kan komma med som en sysselsättare och det är jag glad för för där har vi en potential med en viss form av idealism som ger en hel del till det finska välfärdssystemet.

En sak tänkte jag ändå fråga ministern i detta skede: Hur har man tänkt sig stödet till normala företag? Deras förutsättningar, möjligheter och vilja att också i framtiden sysselsätta handikappade får ju inte försämras i och med den här lagen. Det här får inte bli en sluss in i ett b-lag utan också normala företag borde härefter kunna sysselsätta handikappade och också få stöd för att kunna ta emot handikappade.

Puhemies! Työ antaa meille kaikille mielihyvää, ja vammaisille varsinkin ja pitkäaikaistyöttömille mielekäs tehtävä päiväohjelmassa on varsin kuntouttava ja tärkeä, ja se lisää mielihyvää ja kaikkea tätä. Tiedämme myöskin, että vammainen ei pysty samoihin suorituksiin, elikkä se tietää sitä, että sosiaaliset yritykset, jotka tähän asti ovat toimineet tuen varassa, ovat kuolleet kerta kaikkiaan sen takia, etteivät ole olleet kannattavia. Sen takia tarvitaan nyt tämmöinen erityislainsäädäntö, joka on varsin tervetullut.

Tässä on myöskin hyvää se, että nyt kolmannen sektorin työllistäjiä tulee mukaan. Ne ovat Suomessa erittäin suuri voimavara, mitä ei ole käytetty tällä alalla riittävästi hyväksi.

Haluaisin kuitenkin vielä kysyä ministeriltä, millä tavalla tullaan tukemaan niin sanottuja tavallisia yrityksiä ottamaan edelleen vastaan vammaisia, koska on ihan selvää, että sosiaaliset yritykset eivät tule riittämään ottamaan kaikkia vastaan. Tulevaisuudessa on erittäin tärkeätä, että myös vammaiset ja pitkäaikaistyöttömätkin voivat olla mukana myöskin niin sanotuissa normaaleissa työpaikoissa, mutta se edellyttää tiettyä tukitoimintaa näissäkin. Millä tavalla tätä nyt tullaan kehittämään, että tästä ei nyt tule putki b-joukkueeseen sosiaalisten yritysten kautta?

Tapani Mäkinen /kok:

Arvoisa puhemies! Myös minä toivon, että tämä lakiesitys saa asiallisen kohtelun eduskunnassa ja valiokuntakäsittelyssä toki. Lain tarkoitus on hyvä, ja ne henkilöt, joita lain kautta pyritään työllistämään, ansaitsevat toki erityisen huomion.

Arvoisa puhemies! Kuitenkin aivan lyhyellä tutustumisella tähän lakiesitykseen, todella lyhyellä, tässä ääneen aprikoin muutamia asioita, mitkä mieltäni oikeasti tässä asiassa askarruttavat.

On sanottu, että tämän lain tarkoitus ei ole korvata nykyisiä toimintamuotoja, kuten työpajoja, suojatyötä, kuntien ja vammaisjärjestöjen järjestämää toimintaa. Eli meillähän on olemassa työkeskuksia jne. Itsekin olen niiden palveluja käyttänyt hyödykseni, ostanut työkeskuksessa tehtyjä töitä alihankintana omaan yritykseeni. Tiedän, että siellä tehdään hyvää työtä ja kaikki on ok. Usein palvelu on ollut ehkä vähän edullisempaa kuin jostain muualta ostettu, mutta se on toinen seikka ehkä. Nyt tässä haen oikeastaan sitä, mitä uutta faktisesti siihen olemassa olevaan, jo mahdollistavaan tilanteeseen tämä lakiesitys tuo. Se tuo sen, että osakeyhtiömuotoinen yritys esimerkiksi rekisteröityy sosiaaliseksi yritykseksi ja pystyy palkkaamaan vajaakuntoisia, saa siihen tuen. Sitten toisaalta ovat pitkäaikaistyöttömät. Käsittelen tavallaan pitkäaikaistyöttömiä ja vajaakuntoisia tässä vähän eriaikaisesti. Ensiksi vajaakuntoisista.

Nimenomaan haen tässä sitä, mitä ihmeellistä ja uutta, lainausmerkeissä ihmeellistä, tämä lakiesitys sosiaalisista yrityksistä tuo tullessaan suhteessa näihin nykyisiin mahdollisuuksiin. Myöskin on se ongelma, että kun yritys rekisteröityy sosiaaliseksi yritykseksi ja palkkaa vajaakuntoisen ja saa tukea siihen lakiesityksen mukaan kolme vuotta, mitäs sitten, kun se kolme vuotta on kulunut? Ilmeisesti sitä on jotenkin harkittu. En ole niin tutustunut tähän lakiesitykseen, mutta tällä tutustumisella minun mielestäni ollaan varsin hankalassa tilanteessa yrityksen näkövinkkelistä ja toisaalta työllistetyn vajakuntoisen näkövinkkelistä. Jos se tukimuoto ei jatku, kuitenkin hän on vajaakuntoinen eikä ole verrattavissa ehkä normaaliin työntekijään. Tämä on hankala tilanne. Tässä yhteydessä kysyisinkin ministeriltä, onko tässä asiassa jotain harkintaa jo tehty.

Vajaakuntoisen työllistämistä haluaisin kuitenkin myös siltä osin aprikoida ääneen, että jotta yritys voi rekisteröityä sosiaaliseksi yritykseksi, tietyn prosenttimäärän henkilökunnasta pitää olla vajaakuntoisia. Minusta se on epäkohta. Aivan kuten ed. Löv totesi, kyllä yrityksellä pitäisi mielestäni olla mahdollisuus saada tukea, jos yritys palkkaa — vaikka 10 henkilöä tai 20 henkilöä työllistävä yritys — vaikka vain yhden vajaakuntoisen. Se ei saisi olla näin kategorisesti sanottu, että jos on 10 työntekijää, niin 3:n heistä pitää olla vajaakuntoisia — jos muistan oikein, että prosentti oli 30 — yritys ei muuten täytä sosiaalisen yrityksen kriteereitä eikä sitä kautta saa tukea vajaakuntoisen palkkaamiseen. Kyllä pitää mielestäni olla mahdollisuus myöskin yhden vajaakuntoisen palkkaamiseen saada tukea. Tämä on mielestäni epäkohta.

Toisaalta pitkäaikaistyöttömien kohdalla, kun rakennetyöttömyyden torjuminen on yksi keskeisimpiä asioita hallitukselle ja koko eduskunnalle, myöskin oppositiolle, niin erilaisia ratkaisuja pitäisi pitkäaikaistyöttömyyden torjumisessa todella löytyä. Mielestäni kun tässä on esitetty sosiaalisille yrityksille ne määräajat, kun ne palkkaavat pitkäaikaistyöttömän, niin yhtä lailla kuin vajaakuntoisen kohdalla, jos joku yritys palkkaa pitkäaikaistyöttömän, vaikka vain yhden henkilön, olisi hyvä, että sekin yritys saisi tässä lakiesityksessä olevat aikarajat mahdollistavan tukipaketin. Tässä haen sitä oikeastaan, minkä takia on niin tiukasti vedetty se, että kun pyritään työttömyyden torjuntaan kovilla ja erilaisilla konsteilla, yrityksen pitää rekisteröityä sosiaaliseksi yritykseksi ja työllistää x määrä pitkäaikaistyöttömiä, jotta se saa jonkun tuen. Miksi ei voi työllistää vaikka yhden pitkäaikaistyöttömän saadakseen sen tuen, joka tässä paketissa niillä aikarajoilla ollaan tarjoamassa?

Olen myöskin miettinyt sitä, että toki pitää silkkihansikkain, jos ja kun lakiesitys hyväksytään, hoitaa markkinatilanne ja mahdollinen markkinoita vääristävä tilanne. Kyllä oikeasti kilpailutilanneasia on yrityselämässä kovaa, ja siihen voi kohdistua kritiikkiä. Jossain pienessä kaupungissa, jossa on vaikka kaksi saman alan yritystä ja toinen on sosiaalinen yritys ja toinen on ilman mitään tukia toimiva yritys, voi kyllä tulla hankalia tilanteita, ja keskustelua oikeasti saattaa tulla joillain paikkakunnilla, ja erityisesti voi nousta kova keskustelu, jos on pieni paikkakunta kysymyksessä, ja tulla ongelmia.

Arvoisa puhemies! Kuten alussa sanoin, lähtökohtaisesti suhtaudun tähän esitykseen varsin myönteisesti, mutta niin kuin sanottu, tämäkin lakiesitys pitää sisällään monia hankalia asioita ja semmoisia asioita, joihin pitää toden totta tutustua ja joita pitää aprikoida valiokunnissa. Varmasti se sen jälkeen, tutustumisen jälkeen — ehkä se jo nytkin on — havaitaan hyväksi.

Tarja Cronberg /vihr:

Arvoisa puhemies! Kuten tässä jo on tullut esille, laki on erittäin tervetullut. On hyvä, että sosiaaliset yritykset voivat vakiinnuttaa toimintansa. On myös hyvä, että nämä rinnastetaan nimenomaan normaaliin yritystoimintaan.

Kuitenkin puhumme tässä vajaakuntoisista ja vammaisista. Ajattelemme välittömästi fyysisiä vammoja. Haluaisinkin kiinnittää tässä huomiota nimenomaan mielenterveyskuntoutujien rooliin. Tässä ehdotuksessa todetaan, että mielenterveyslain mukaan kunnan tulee huolehtia alueellaan mielenterveyspalvelujen järjestämisestä osana kansanterveystyötä ja sosiaalihuoltoa, ja samalla viitataan mielenterveyskuntoutujien klubitalotoimintaan, joka antaa heille mahdollisuuden siirtyä työelämään. Mielenterveysongelmat ovat kuitenkin voimakkaasti lisääntymässä. Ne varmasti aiheuttavat erityisiä ongelmia sosiaalisissa yrityksissä. Kysyisinkin ministeriltä, miten on ajateltu mielenterveyskuntoutujien rooli sosiaalisissa yrityksissä, ja onko se jotenkin erityisesti huomioitu.

Työministeri Tarja Filatov

Arvoisa puhemies! Kun valmistelimme tätä lakia, pohdimme erityisesti mielenterveyskuntoutujien tilannetta. Se, miksi mielenterveyssyistä esimerkiksi työkyvyttömyyseläkkeellä olevat vielä jäivät tämän lain ulkopuolelle, johtuu siitä, että koska tämä kohdentuu henkilöihin, jotka ovat työttöminä, ja on yksi työllisyydenhoitoväline ja resurssit ovat rajalliset, niin olisi sinänsä hiukan ristiriitaista tästä työttömyyden hoidon näkökulmasta ottaa eläkkeellä olevia ihmisiä näiden samojen tukimuotojen piiriin. Mutta taustalla on ajatus, josko tulevaisuudessa esimerkiksi mielenterveyssyistä työkyvyttömyyseläkkeellä olevan eläkettä voitaisiinkin käyttää ikään kuin työllistämistukea. Se olisi se rahoitusjärjestely, koska silloin hän saisi paremman toimeentulon, olisi kartuttamassa meidän yhteistä hyvinvointiamme. Varsin moni työkyvyttömyyseläkkeellä oleva tekisi mielellään työtä, mutta ei vaikkapa voimakkaamman kehitysvammaisuuden tai mielenterveydellisten syiden vuoksi välttämättä jaksa sitä 100-prosenttista tai jopa 120-prosenttista työpanosta antaa, jota työnantajat tänä päivänä vaativat. Sen vuoksi tätä jatkoselvittelyä tehdään.

Ed. Löv ja muutama muukin puuttuivat tähän mahdolliseen pysyvään tukeen tai muille yrityksille suunnattuihin tukimuotoihin. Tällä hetkellähän, jos mikä tahansa yritys palkkaa pitkäaikaistyöttömän henkilön, se voi saada maksimissaan vuodeksi työllistämistuen. Jos palkkaa erityisen pitkään työttömänä olleen, joka on yhdistelmätukikelpoinen, silloin voi saada vuodeksi korkeamman yhdistelmätuen ja sen lisäksi vielä toiseksi vuodeksi työmarkkinatuen tasoisen tuen. Jos tavallinen yritys palkkaa vajaakuntoisen työntekijän, silloin vajaakuntoisen kohdalla tämä työllistämistuki voidaankin myöntää kahdeksi vuodeksi. Elikkä näissä kestoissa on variaatioita, mutta voisi sanoa, että kuitenkin käytännössä resurssien vuoksi on ollut kyse lähinnä puolen vuoden työllistämisjaksoista. Se johtuu siitä, että aikanaan esimerkiksi työvoimatoimistot, kunnat ja ne, jotka työllistävät ihmisiä, kolmannenkin sektorin toimijat, tottuivat siihen, että tukea myönnetään puoleksi vuodeksi. Nyt kun lainsäädäntö mahdollistaa pitkäkestoisemman tuen, sitä ei aina ihan täysipainoisesti osata käyttää niin pitkäkestoisena kuin mahdollisuus olisi. On harkinnassa tai valmistelussa se, olisiko mahdollista rakentaa sellainen tukimuoto, joka kohdistuisi kaikkiin yrityksiin ja olisi mahdollisesti pysyvä vajaakuntoisen henkilön kohdalla. Mutta vajaakuntoisuuttakin on niin hyvin monenlaista ja on monenlaisia työtehtäviä. Valtaosa meidän vammaisista ihmisistämme työllistyy avoimille työmarkkinoille ilman minkään sortin tukea.

Minulla itselläni on aika hullu kokemus siitä, että kun nuorena tyttönä hain yhtä kesätyöpaikkaa, haastattelun jälkeen työnantaja kysyi minulta, että niin, ei sinulla sattuisi mitään vammaa olemaan. Olin tietenkin varsin hämmästynyt siitä, minkä takia työnantaja kysyy tällaista. Sanoin ensin, että ei, ei minulla mitään, ja sitten keksin, että ai niin, minulla ei ole peukaloita, minkä jälkeen työnantaja sanoi, että erinomaista, loistavaa. Minä jouduin sitten nuorena tyttönä hakemaan työvoimatoimistosta paperin, joka kertoi, että olen vajaatyökykyinen. Tämä työnantaja sai silloin 70 prosenttia palkastani, mikä oli aika kohtuutonta, koska minä vastasin siellä työpaikassa puhelimeen eivätkä siinä peukalot haitanneet. Suu toimii aivan normaalisti.

Siinä mielessä näitä kilpailuvääristymiä saattaa syntyä sitä kautta enemmän kuin sitä kautta, että ne kohdennetaan tiettyihin yrityksiin, joiden erityisenä tehtävänä on työllistää pitkäaikaistyöttömiä. Mutta jatkotyötä tehdään ja pohditaan, olisiko mahdollista löytää sellaiset kriteerit, jotka mahdollistaisivat pidempikestoisen tuen, mutta kohdentuisivat juuri niihin vajaakuntoisiin, joilla on oikeasti tuottavuuden alenema suhteessa siihen työhön, mitä he tekevät, eikä niin, että sitä käytettäisiin tällaisena kermankuorintajärjestelmänä.

Sitten kilpailunäkökulmasta: Itse asiassa yritin sanoa sitä, että useimmiten ne, jotka näkevät nämä tuet kilpailua vääristävänä, istuvat kyllä kahdella jakkaralla, koska usein nämä samat tahot sanovat, että ei pitkäaikaistyötöntä tai vajaakuntoista voi työllistää, koska hänen tuottavuutensa on niin alhainen, että eihän sellaisen työntekijän kanssa pärjää, kun pitää maksaa työehtosopimuksen mukainen palkka. Sitten kun on olemassa tuki, joka mahdollistaisi sen tuottavuuden aleneman kompensoinnin, sitten yhtäkkiä tuet vääristävätkin kaiken kilpailun. Pitäisi oikeastaan päättää, kummasta on kysymys: täysipainoisesta työntekijästä, jolloin tuki vääristää kilpailua, vai vajaakuntoisesta tai ihmisestä, jonka tuottavuus on jostakin syystä alentunut, jolloin tuki tavallaan kompensoi sitä tuottavuuden alenemaa, mutta tässä näkemykset menevät ristiin. Oli oikeastaan aika mielenkiintoista huomata, kun lausuntoja tästä laista luki, että tuli hyvin ristiriitaista palautetta erityisesti työnantaja- ja yrittäjäjärjestöistä siinä mielessä, että esimerkiksi Teollisuus ja Työnantajat oli sitä mieltä, että on väärin kirjata lakiin, että näissä yrityksissä pitää maksaa työehtosopimuksen mukainen palkka, vaan pitäisi olla mahdollista maksaa alempaa palkkaa. Sen sijaan Suomen Yrittäjät sanoivat, että on turhaa kirjata lakiin, että siellä pitää maksaa työehtosopimuksen mukainen palkka, koska heidän mielestään pitää automaattisesti maksaa ja sitä ei tarvitse kirjata lakiin. Elikkä tämä kertoo hyvin erilaisesta ajattelusta täällä taustalla.

Näistä yrityksistä vielä: Kolmannen sektorin mukaan saaminen on varsin tärkeää, koska siellä on usein halua työllistää myös niitä kaikkein vaikeimmassa asemassa olevia. On tietenkin ymmärrettävää, että yritys, joka pyrkii toimimaan kilpailluilla markkinoilla, pyrkii mahdollisimman tuottavaan tulokseen, mutta sen sijaan järjestöillä on myös tällaista sosiaalista mieltä. Silloin, jos niiden erityistarkoitus on työllistää pitkäaikaistyöttömiä, ne voisivat saada tämän erityisen projektituen tähän toimintaansa ja yrityksen liikkeellelaittamiseen. Mutta yritysten työllistäminen on siinä mielessä ongelmallista, että siellä ei useinkaan ole sitä omaa rahaa. Jos ei se muutu yritystoiminnaksi, niin nämä ovat vaikuttavuudeltaan oikeastaan sitä kaikkein kehnointa aktiivista työllistymispolitiikkaa, koska vaikka olisi kuinka hyvä tyyppi, jos rahaa ei ole jatkotyöllistämiseen, se tuki kun loppuu, silloin loppuu myös työsuhde.

Tässä sosiaalisessa yrityksessä on oikeastaan yritetty hakea tällaista vähän siltä väliltä -ratkaisua. Elikkä tuen kesto on pidempi kuin minkä normaaliyritys voi saada, ja sitten työvoimatoimiston harkinnalla varmistetaan se, että nämä yritykset eivät kuori kermaa päältä ja poimi tavallaan kaikkein parhaita vajaakuntoisia tai kaikkein parhaimmin valmiuksin varusteltuja pitkäaikaistyöttömiä ja sitten saa hyvin pitkäkestoista tukea. Silloin kun tuottavuuden alenema on, työvoimatoimisto voi jatkon myöntää, ja vajaakuntoisen kohdalla silloin tuki olisi kuusi vuotta peräkkäin, jolloin puhutaan jo aivan eri mittaisista työllistämisjaksoista kuin tällä hetkellä. Uskon, että se auttaa ihmisiä kerryttämään tulevan ajan eläkettänsä, auttaa heitä paremman elämisen alkuun ja tuo edes hiukan pidempää suunnitteluvaihetta elämään.

Mikä sitten ehkä on se uusin idea: Olen usein sanonut, ettei tässä sinänsä mitään hirvittävän ihmeellistä ja uutta ole, mutta tämä helpottaa monen toimijan mahdollisuutta. Esimerkiksi Tervatulli Oulussa on joutunut usein kilpailemaan siitä, saako se tehdä tällaista tai tällaista, missä ne kilpailun vääristämisen rajat kulkevat ja miten verottaja suhtautuu, miten työvoimatoimisto suhtautuu. Mutta tämä turvaa sen, että kun täytetään tietyt kriteerit, silloin suhtaudutaan samalla tavoin, samanlaiset tuet ovat ikään kuin valmiiksi plakkarissa olemassa tällä yrityksellä.

Ehkä osa teistä muistaa, että silloin kun tässä talossa tehtiin naisyrittäjyyslainaa, niin sanottiin, että ei sellaista tarvita, koska tässä maassa on olemassa normaali yritystukijärjestelmä ja naiset voivat saada sieltä omaan yritystoimintaansa aivan samoin ehdoin tukea kuin tähänkin asti. Mutta kun luotiin naisyrittäjyyslaina, niin syntyi kysyntää tuolle lainalle, syntyi asiantuntijoita, jotka osasivat paremmin tukea naisten yrittäjyyttä ja tunsivat ne alat, ja sitä kautta päästiin yritystoiminnassa eteenpäin. Ehkä tässä sosiaalisessa yrittäjyydessä on hieman samasta kyse, että kun meillä on selkeä lainsäädäntö, joka määrittää, mitkä ovat oikeudet, mitkä ovat velvollisuudet, niin moni toiminta helpottuu, mutta voi syntyä myös markkinoita tämän tyyppisille yrityksille ja niiden tuotteille. Uskon, että ainakin vanhusväestön lähipalvelujen puolella kysyntää tulee tulevaisuudessa olemaan niin paljon, että meillä yhteiskuntana on ennemminkin vaikeuksia vastata niihin palveluihin, ja ei ole kyse siitä, että mentäisiin julkisen sektorin perinteiselle tontille, vaan ennemminkin voidaan tuottaa niitä täydentäviä, vähän kevyempiä palveluja, joita monet mielellänsä käyttäisivät mutta joita tällä hetkellä ei yksinkertaisesti markkinoilta ole saatavissa.

Anne Holmlund /kok:

Arvoisa puhemies! Itse suhtaudun hieman varauksellisesti tähän hallituksen esitykseen. Toivottavasti asiantuntijakuulemisten yhteydessä valiokunnassa sitten itsekin saan hiukan asian vahvistusta.

Kuitenkin yksi asia, joka minua tässä mietityttää, on vastaava, mitä ed. Mäkinen omassa puheenvuorossaan totesi, se että vajaakuntoisten osalta tukea saa ainoastaan sosiaalinen yritys. Tässä kohtaa minua on askarruttanut muun muassa se, millaista alueellista eriarvoisuutta tämä saattaa aiheuttaa. Onko tätä ministeriössä mietitty, kun ajatellaan, että pienimmillä paikkakunnilla ei välttämättä synny ollenkaan sosiaalisia yrityksiä? On oletettavaa, että suuremmilla niitä varmaankin syntyy. Jos pienemmällä paikkakunnalla halutaan työllistää vajaakuntoinen, käytännössä silloin tukimuoto ei ole käytettävissä samalla tavoin kuin sosiaalisen yrityksen osalta.

Toinen asia, jonka olisin myös toivonut tähän toisella tai tavalla huomioitavan, on mielenterveyskuntoutujat, joita ed. Cronbergkin omassa puheessaan toi esille. Mitä yleensäkin tulee työllistymiseen, niin parhaana vaihtoehtona pitäisin ehdottomasti sitä, että vajaakuntoiset voitaisiin työllistää avoimille työmarkkinoille. Minusta tässä edelleenkin on pelko siitä, että me luomme tietyllä tavalla a- ja b-luokan työpaikat, a- ja b-luokan yritykset. Saattaa olla tietenkin, että pelko on aiheeton, ja ehkä kun tätä lakia käytännössä sovelletaan, voidaan sitten puuttua näihinkin kysymyksiin ja vielä tarkentaa myöhemmin lakiin liittyä epämääräisempiäkin ilmaisuja.

Tapani Mäkinen /kok:

Arvoisa puhemies! Ministerin sinänsä oikein hyvässä vastauspuheenvuorossa yksi asia jäi vielä mielestäni ehkä vastaamatta. Puheenvuorossani otin esille tämän tilanteen, mitä tapahtuu sen jälkeen, kun määräaika täyttyy, miten käy yritykselle ja toisaalta tälle työllistetylle?

Riikka Moilanen-Savolainen /kesk:

Arvoisa puhemies! Tässä kokoomuksen edustajat Holmlund ja Mäkinen kyseenalaistivat, mitä tämän lakiesityksen kautta saadaan uutta. Minun mielestäni tämän kautta saadaan uutta välivaihe, joka esimerkiksi pitkäaikaistyöttömille voi olla hyvinkin merkittävä. Tällä hetkellähän tiedetään, että julkisen sektorin ja ehkä yrityspuolenkin ongelmana on se, että tukijaksot ovat varsin lyhyitä ja on vaarana se, että tapahtuu tällaista ketjuttamista tai joko pieniä pätkiä työelämässä ja jälleen syrjäytyminen. Minun mielestäni tässä nimenomaan nykyistä työllistämistukea pitempi jakso auttaa pitkäaikaistyöttömien kohdalla. Vajaakuntoisista toivon, että heidän osaltaan tätä asiaa vielä mietitään ja ennakkoinformaation perusteella työministeriössä sitä pohditaan.

Kysyisin vielä ministeriltä, kun tiedän ja tekin tiedätte, että Oulussa toimii tällaiset ehdot täyttävä yritys, millä tavoin näitä nyt toiminnassa olevia sosiaalisia yrityksiä kohdellaan lain tultua voimaan lähinnä näiden tukien kohdalla. Heillä on työntekijät palkattuna, mutta ovatko he yhtä oikeutettuja näihin tukiin ja muihin?

Työministeri Tarja Filatov

Arvoisa puhemies! Tässä on tullut hyviä näkemyksiä. Itse asiassa tämän lain historiahan on, niin kuin jo sanottiin, edellisellä hallituskaudella, ja silloin lähdettiin rakentamaan sitä siitä näkökulmasta, että pyritään turvaamaan pitkäkestoisempia työrupeamia niille ihmisille, jotka ovat olleet oikeastaan kokonaan työelämän ulkopuolella. Esimerkiksi silloisen sisäministeri Itälän kanssa hyvässä yhteistyössä rakensimme tätä konseptia, mutta aika loppui kesken edelliseltä hallitukselta, ja olen itse iloinen, että voin tätä nyt esitellä, koska silloin pidin sitä hyvin tärkeänä.

Sitten tämä alueellinen tasa-arvoisuus: Voisi kysyä, mikä on alueellinen tasa-arvoisuus tällä hetkellä. En usko, että tämä laki sinänsä ainakaan vaikeuttaa alueellisen tasa-arvon toteutumista. En näkisi sitä välttämättä niin, että suurissa kaupungeissa syntyy enemmän sosiaalisia yrityksiä kuin pienillä paikkakunnilla, koska tiedän, että monessa hyvinkin pienessä kunnassa on itse asiassa sen tyyppistä toimintaa, joka voisi kehittyä sosiaaliseksi yritykseksi. Oikeastaan tunnenkin sellaisia paikkakuntia, joissa on kilpailun ja tuetun työn ja työllistymisen välillä tätä rajamuotoa haettu ja oltu sitä mieltä, että heidän toimintamahdollisuutensa paranevat, kun tällainen laki tulee.

Mitä tulee näihin jo nyt itseään sosiaalisiksi yrityksiksi kutsuviin toimijoihin, niitähän on hyvin monenlaisia. On sellaisia, jotka toimivat enemmän yrityspohjalla, mutta sitten on myös sellaisia, jotka toimivat enemmän järjestöpohjalla ja projektiluonteisesti, ja silloin jos tällainen yritys täyttää nämä kriteerit: on yritys, työllistää tietyn määrän joko pitkäaikaistyöttömiä tai vajaakuntoisia, niin silloin voi saada tämän kestoiset tuet kuin tässä laissa lähdetään. Mutta tietenkin, jos siellä on jo nyt valmiiksi ollut työntekijä, joka on ollut vaikkapa puoli vuotta työllistämistuella töissä, niin silloin se lasketaan siitä puolen vuoden alusta eikä niin, että saa kolme vuotta sen päälle, mutta voi saada tavallaan kaksi ja puoli vuotta plus kolme vuotta, jos tilanne on sellainen, että tuo tuottavuuden alenema oikeasti on olemassa ja työvoimatoimisto sen jatkon harkitsee.

Sitten, mitä ylipäätään tuen jälkeen: No, suomalaisilla varmasti tulee hyvin monenlaisia kohtaloita niin kuin työllistämistuissakin. On niitä tilanteita, että työsuhde jatkuu aivan normaalisti, vaikka ihminen olisi vajaakuntoinen, koska hän on oppinut työnsä ja on vakuuttanut työnantajan siitä, että on hyvä ja kykenevä ihminen, koska ei vajaakuntoisuus auttamatta ihmisestä tee tuottavuudeltansa alhaisempaa. Niin kuin tässä sanottiinkin, valtaosa työllistyy avoimille työmarkkinoille jo nyt ilman minkäänlaisia tukia. Tämä järjestelmä onkin enemmän tehty niille, joilla on vaikeuksia työllistyä ja jotka ehkä sitten usein työnantajankin ennakkoasenteet kohtaavat, niin kuin tämä Pohjanmaalla tehty tutkimus, josta aikaisemmin kerroin, osoittaa.

Mutta jos ajatellaan suomalaisia työmarkkinoita ja kuuden vuoden työrupeamaa, jonka tämä laki mahdollistaa vajaakuntoiselle ihmiselle, niin se on kyllä aika pitkä työsuhde. Itse en ole koskaan ollut niin pitkässä työsuhteessa. Näkisin, että se ainakin tuo vakautta näihin tilanteisiin ennemminkin kuin vaikeuttaa tilannetta, mutta kyse on varmasti myös yrityksistä. Toiset pystyvät jatkamaan työsuhdetta, vaikka tuki loppuu, mutta joissakin tilanteissa, ikävä kyllä, sitten käy niin, että samalla tavalla kuin mikä tahansa työllistämistyö päättyy, kun työnantajalla ei ole varaa pitää työntekijää jatkossa, niin tässä myös se riski on olemassa näiden tukijaksojen päättymisen jälkeen.

Nämä tavallaan antavat mahdollisuuden osalle ihmisistä olla ehkä pysyvämmin työmarkkinoilla, mutta osalle ne muodostuvat varmasti tällaisiksi läpivirtaustyöpaikoiksi. Jos ajatellaan, että esimerkiksi pitkään työttömänä ollut ihminen on kaksi vuotta töissä ja pystyy osoittamaan, että olen hyvin kykenevä, niin se pitkäaikaistyöttömyyden mukanaan tuoma ennakkoluulo hälvenee, mikä työnantajilla on, mutta myös ne ehkä työhön tarttumisen ongelmat, mitä pitkään työttömänä olleella ihmisellä on, poistuvat sinä aikana, kun tekee töitä. Olen itse usein sanonut, että jos ihmisellä on joku vamma, joka aiheuttaa vajaan työkyvyn, niin se kestää ja se tavallaan seuraa koko elämän. Mutta pitkäaikaistyöttömyyden aiheuttama tuottavuuden alenema menee ohi töitä tekemällä, se ei ole ikuista, ja sen vuoksi myöskään tuen ei tarvitse olla ikuista, mutta vajaakuntoisten kohdalla tätä pysyvääkin tukea pohditaan, miten se voitaisiin rakentaa.

Tapani Mäkinen /kok:

Arvoisa puhemies! Ed. Moilanen-Savolainen täällä totesi, että käymme keskustelua siitä, tuoko lakiesitys mitään uutta tullessaan. Siis sinänsä minä en ole halunnut leimautua näissä keskusteluissa mitenkään tämän lain vastustajaksi, vaan nostanut esiin niitä epäkohtia, mitkä tällä lyhyellä tutustumisella itselleni ovat tulleet, tai asioita, mitkä ovat tulleet mieleen, mitkä voisivat olla epäkohtia. Kun valiokuntakäsittelyssä kuulemiset ovat menossa, niin sitten varmaan sieltä tulee paljon lisää viisautta.

Arvoisa puhemies! Toteaisin vielä kuitenkin sen ääneen tässä lopuksi omalta kohdaltani, että varmasti tämän eduskuntakäsittelyn aikana itsellenikin selviää lopullisesti se, mitä vielä tässä mietin, miksi ei yrityksen, jos se haluaa työllistää kaksi, kolme, neljä, viisi, kuusi, seitsemän, minkä tahansa lukumäärän, vajaakuntoisia, pitää rekisteröityä sosiaaliseksi yritykseksi. Jollekin yritykselle se voi olla niin iso kynnys, että se ei tee sitä. Tämä voi mennä jossittelun puolelle, mutta tähän asiaan minä haen vielä vahvistusta itselleni, ja toisaalta pitkäaikaistyöttömien kohdalta. Varmasti se vahvistus tulee valiokuntakäsittelyssä.Kuitenkin nämä tuet, mitkä sosiaalinen yritys saa pitkäaikaistyöttömien ja vajaakuntoisten työllistämisessä, ovat jotain muuta kuin yritys saa, jos se ei ole sosiaalinen yritys, elikkä ne aikarajat ovat niin sanotusti paremmat. Tämä nyt on vielä, mitä minä mietin, mutta arvoisa puhemies, nämä asiat varmasti selkenevät viimeistään valiokuntakäsittelyssä.

Työministeri Tarja Filatov

Arvoisa puhemies! Aikarajat ovat pidemmät sen vuoksi, että syntyisi työpaikkoja vajaakuntoisille ja pitkäaikaistyöttömille. Sillä pyritään rohkaisemaan yrityksiä siihen, että ne pitävät huolen, että osa niiden työntekijöistä täyttää nämä kriteerit. Muutoin toki mikä tahansa yritys voi käyttää näitä samoja tukia, mutta ne ovat kestoltaan hieman lyhyemmät. Tällä pyritään synnyttämään niitä pehmeämpiä työmarkkinoita.

Anne Holmlund /kok:

Arvoisa puhemies! Ed. Moilanen-Savolaiselle toteaisin sen verran, että mielestäni on kyllä paikallaan tässä salissa suhtautua aivan kriittisestikin hallituksen esityksiin, ja suosittelen sitä myös hallituspuolueiden edustajille. Erityisesti katson aina hieman tarkemmin ja hieman tiukemmalla linssillä silloin, kun on kyse yritystoiminnasta ja on olemassa myös riski, että kilpailu jollain tavalla vääristyy. Sinänsä en kylläkään vastusta kyseistä hallituksen esitystä, mutta toivon, että tässä pikkuhiljaa selviää sellaisia kysymyksiä, mitä itselleni on jäänyt avoimeksi.

Olen aivan samaa mieltä ministeri Filatovin kanssa siitä, että pitkäaikaistyöttömän osalta työllistämistuki ei voikaan olla jatkuva, eikä sen tulekaan olla sitä, vaan pitkäaikaistyöttömän osalta periaatteessa sen esteen pitäisi poistua työn aikana tai työ ikään kuin opettaa siihen, tulee poistamaan sen, mikä on ollut aikaisemmin esteenä. Mutta sen sijaan vajaakuntoisten ja vammaisten osalta pitäisi mielestäni pyrkiä sellaiseen ratkaisuun, jossa tuki olisi pysyvä silloin, kun vamman laatu on pysyvä ja tavallaan on hyvin oletettavaa, että se tulee mukana koko elämän. Mielestäni se loisi myös tavallaan turvaa vammaiselle ja vajaakuntoiselle siinä, että hän voisi edelleen jatkaa työsuhdettaan pysyvänä, ei pelkästään niin, että hän sai sen työpaikan, joka olisi mahdollisesti kolme vuotta hänellä, vaan myös niin, että työpaikka olisi jatkuva ja mahdollisuudet siihen.

Asia, mihin itse olen törmännyt, on lähinnä sen laatuinen, että vammaisilla nuorilla on ongelmia ensimmäiseen työpaikkaansa pääsyn suhteen. Vaikka he ovat hyvin päteviä, koulutettuja, innostuneita työstään, jo pienikin vamma saattaa olla este töihin pääsylle. Sillä, että saa ensimmäisen työpaikan, ikään kuin myös lunastaa asemansa työmarkkinoilla, on ikään kuin varteenotettava työntekijä. Tämä on mielestäni sellainen kynnys, mitä pitäisi madaltaa; ja pitäisi tavallaan auttaa sen ensimmäisen työpaikan löytymistä. Se voi tietysti olla sosiaalinen yritys, mikä madaltaa tätä työpaikan löytymistä, mutta silloinkin kyllä toivon, että ei tule muodostumaan kaksijakoisuutta, että hän on sosiaalisen yrityksen työntekijä eikä normaalin yrityksen työntekijä. (Puhemies koputtaa)

Ihan lopuksi vielä se, jos saan sanoa, että hiukan minua vierastuttaa tämä nimi "sosiaalinen yritys". Onko vastakohtana sitten epäsosiaalinen yritys?

Riikka Moilanen-Savolainen /kesk:

Arvoisa puhemies! Ed. Holmlundille voisin vielä todeta, että tässä salissa on ilmeisesti tarkoitus myös näistä asioista keskustella. Toinen esittää kritiikkiä, ja toinen voi puolustaa. Minä ainakin olen tähän lakiesitykseen tutustunut niin perusteellisesti, että olen valmis tätä puolustamaan. Ed. Holmlundin puheenvuoron loppuosassa kyllä päästiin juuri siihen, mistä on kyse, eli tässä madalletaan kynnystä. Tämä on tavallisen, lainausmerkeissä normaalin yrityksen ja sosiaalisen ehkä työpajan, tuetun työllistymisen, välimaastossa, ja tämä on mielestäni juuri oikea ele siihen suuntaan, että vajaakuntoiset ja pitkäaikaistyöttömät pääsevät vapaille työmarkkinoille.

Minä vielä lisäisin ed. Mäkiselle, kun kysyitte, miksi näitä lukuja ja prosentteja on kirjattu niin tarkkaan, että mikä tahansa yritys voi kirjautua sosiaalisen yrityksen rekisteriin, jota työministeriö tulee ylläpitämään. Minun mielestäni sen ei tarvitse olla mikään suuri kynnys, kunhan täyttää nämä ehdot.

Mutta me edustajien kanssa jatkamme varmaan keskustelua valiokunnassa.

Anne Holmlund /kok:

Arvoisa puhemies! Oikeastaan vielä tuli mieleeni yksi asia. Nyt kun ajatellaan, että käytännössä sosiaaliseksi yritykseksi rekisteröityminen vaatii 30 prosentin osuuden pitkäaikaistyöttömiä ja vajaakuntoisia tai vammaisia työntekijöitä, mitä tapahtuu silloin, jos syystä tai toisesta ei ole saatavilla sellaista työvoimaa, tavallaan sosiaalisen yrityksen edellytykset tavalla tai toisella romuttuvat tai ne eivät täyty? Mitä silloin tapahtuu? Pitääkö yrityksen anoa poistoa rekisteristä, vai mitä voidaan käytännössä tehdä, jos sellaista asiantuntevaa työvoimaa ei kerrassaan ole sillä hetkellä työmarkkina-alueella?

Työministeri Tarja Filatov

Arvoisa puhemies! Tässä laissa on määritelty myös se, kuinka kauan henkilö, joka on saanut tukea, säilyy vielä sen kiintiön piirissä, jotta yritys voi olla olemassa. Se ei ole aivan päivästä kiinni, että kun tuki loppuu, sinä päivänä ei enää voida laskea kyseistä henkilöä kiintiöön, vaan voidaan laskea nämä ihmiset kiintiöön pidemmän aikaa. Sillä pyritään turvaamaan sitä, että heitä työllistettäisiin myös sen jälkeen, kun tukijakso loppuu, mikäli yrityksellä on siihen taloudelliset mahdollisuudet.

Niin kuin sanoin, pysyvää tukimallia ollaan etsimässä. Minkälainen se sitten voisi olla, onko se sosiaaliturvamaksujärjestelmän kautta tai onko se jossakin muussa? Mutta vaikeudet ovat siinä, että ihmisten tuottavuuden alenema on niin hyvin erilainen riippuen vamman laadusta. Silloin, jos tehdään pysyviä ratkaisuja, kilpailun vääristymisen uhat ovat huomattavasti suurempia kuin tällaisissa ratkaisuissa, joita tehdään kuitenkin hieman lyhyemmällä aikaperspektiivillä.

Minusta on ilahduttavaa huomata, että sillä puolella salia ollaan huolestuneita siitä, että työsuhteet eivät ole pysyviä, kun useimmiten enemmänkin on vaadittu joustoa työelämään. Sinänsä, jos täällä saisi taputtaa, melkeinpä voisin aplodit näistä puheenvuoroista antaa.