Pääministeri Mari Kiviniemi

Arvoisa puhemies, ärade talman! Kansalaisten osallistumisessa ja yhteiskuntaan kiinnittymisessä tapahtuvista muutoksista tulee keskustella, ja muutoksiin pitää pystyä myös reagoimaan. Ei kuitenkaan niin, että ohjataan ja rakennetaan ylhäältä päin. Julkisen vallan tehtävänä on luoda edellytyksiä kansanvallan toteutumiselle.

Laskevat äänestysprosentit ja signaalit järjestötoiminnan hiipumisesta samoin kuin tiedot luottamuksen rapautumisesta yhteiskunnassa herättävät kysymyksiä demokratian tulevaisuudesta. Edustuksellisen, osallistuvan demokratian tulevaisuuden kannalta on keskeistä, kuinka uskottavana kansalaiset näkevät demokraattisen järjestelmämme ja minkälaista luottamusta instituutioihin ja eri toimijoihin kohdistuu.

Det sjunkande valdeltagandet och signalerna om att organisationsverksamheten avtar, liksom också uppgifterna om att förtroendet minskar i samhället överlag väcker frågor om demokratins framtid. Det centrala med tanke på framtiden för representativ, deltagande demokrati är hur trovärdigt medborgarna anser vårt demokratiska system vara och hurudant det förtroende som institutioner och olika aktörer åtnjuer är.

Luottamus on monissa tutkimuksissa havaittu yhdeksi suomalaisen demokratian tunnuspiirteeksi. Toisin kuin monissa muissa Euroopan maissa, tämä luottamus on Suomessa pysynyt vahvana. Vaalirahoituskeskustelu on valitettavasti rapauttanut ainakin väliaikaisesti kansalaisten luottamusta.

Demokratia on Suomessa monella mittarilla mitattuna vahva. Perusoikeusjärjestelmämme takaa kansalaisille vahvat osallistumisoikeudet. Suomalainen demokratia on edustuksellista ja osallistuvaa. Kansalaiset ottavat osaa poliittiseen päätöksentekoon muutenkin kuin vaalien yhteydessä. Suomalaiset toimivat ja vaikuttavat erilaisissa järjestöissä ja ottavat kansainvälisestikin verrattuna erittäin aktiivisesti suoraan yhteyttä virkamiehiin ja päätöksentekijöihin. Äänestysaktiivisuus on meillä edelleen verrattain korkealla tasolla etenkin eduskunta- ja presidentinvaaleissa.

Äänestysaktiivisuuden lasku on kuitenkin ollut meillä jopa nopeampaa kuin Euroopassa yleisesti. Lasku on jatkunut melko yhtäjaksoisesti jo useiden vuosikymmenien ajan. Ja vaikka suo-malaiset ovat edelleen aktiivisia yhdistystoimijoita, erityisesti monet yhteiskunnallisesti suuntautuneet järjestöt ovat huolissaan tulevaisuudestaan. Perinteisten osallistumisen ja vaikuttamisen muotojen rinnalle on toisaalta noussut uudentyyppistä, epämuodollista ja verkostoituvaa kansalaistoimintaa. Vielä on vaikea ennustaa, minkä sijan epämuodollinen kansalaistoiminta saa suomalaisessa kansalaisyhteiskunnassa.

Suomalaisen demokratian kehitykselle on leimallista osallistumisen ja yhteiskunnallisen kiinnostuksen vahva kahtiajakautuminen. Kansalaisista osa toimii aktiivisesti yhteiskunnan eri osa-alueilla, mutta merkittävä osa on syrjäytymässä kokonaan osallistuvasta kansalaisuudesta. Kärjistäen voisi sanoa, että hyvin koulutetut, hyvätuloiset ja varttuneemmat suomalaiset äänestävät ja osallistuvat edelleen aktiivisesti, kun taas nuoret, vähemmän koulutetut ja heikommassa asemassa olevat ovat jäämässä sivuun. Haasteeksi nousee myös muualta Suomeen asettuneiden osallisuuden vahvistaminen.

On hyvä tunnistaa, että eduskunnassa käsiteltävänä oleva vaalilain uudistus tähtää osaltaan vaalijärjestelmää kohtaan koetun luottamuksen ja äänestysaktiivisuuden vahvistamiseen. Tutkimukset osoittavat selkeästi, että niissä vaalipiireissä, joissa niin sanottu piilevä äänikynnys on ollut korkein, äänestysaktiivisuus on ollut matalin. Vaalien suhteellisuutta vahvistamalla voidaan varmistaa, ettei äänestäjän tarvitse kokea äänensä menevän hukkaan. Vaalikauden aikana on myös vahvistettu vaalirahoituksen avoimuutta ja valvontaa.

On myös tärkeää huolehtia, että kunta- ja palvelurakenneuudistuksessa ja kuntakoon kasvaessa kansalaisten osallistumis- ja vaikutusmahdollisuudet turvataan. Kuntalain uudistuksessa ensi hallituskaudella on yhdeksi keskeiseksi näkökulmaksi syytä nostaa kansalaisten osallistumis- ja vaikutusmahdollisuuksien toteutuminen niin syrjäseuduilla kuin suurissa kaupungeissakin. Lainsäädäntöhankkeiden valmistelun osalta valtioneuvosto on antanut viime keväänä ohjeet siitä, kuinka kansalaisia tulee kuulla.

Arvoisa puhemies! Kansalaisten osallistumisessa ja demokratiakehityksessä havaitut muutossuunnat ovat aktivoineet demokratiapoliittista keskustelua 2000-luvulla. Vanhasen ykköshallitus reagoi havaittuun muutokseen kansalaisvaikuttamisen politiikkaohjelmalla. Vuodesta 2007 yleisvastuu kansalaisvaikuttamisen edistämisestä on ollut oikeusministeriöllä, johon on perustettu uusi yksikkö koordinoimaan demokratiapolitiikan valmistelua ja edistämään kansalaisten perusoikeuksien toteutumista.

Vaalikauden aikana on valmisteltu ensimmäinen suomalainen demokratiapoliittinen asiakirjakokonaisuus, jonka pohjalta valtioneuvosto teki 4.2.2010 periaatepäätöksen demokratian edistämisestä Suomessa. Periaatepäätöksen näkökulmana on ennen kaikkea se, miten kansalaisten osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuuksia voidaan Suomessa julkisen vallan toimin vahvistaa.

Demokratiapoliittista periaatepäätöstä valmisteltaessa nähtiin tärkeäksi, että myös eduskunnalla on mahdollisuus käydä keskustelua suomalaisen demokratiapolitiikan suuntaviivoista. Osana valmisteluprosessia järjestettiin seminaari yhdessä eduskunnan perustuslakivaliokunnan kanssa. Periaatepäätökseen sisältyy linjaus, että eduskunnalle jatkossa annetaan noin kymmenen vuoden välein demokratiaselonteko. Siinä arvioidaan suomalaisen demokratian tilaa ja kehitystä sekä sitä, minkälaisia toimenpiteitä demokratian vahvistaminen jatkossa edellyttää. Ensimmäinen demokratiaselonteko on tarkoitus valmistella ensi hallituskauden aikana.

Arvoisa puhemies! Tietoyhteiskunnassa kansalaisilla on entistä paremmat mahdollisuudet informaation saamiseen ja välittämiseen. Teknologian avulla valmistelua ja päätöksentekoa on myös entistä helpompi avata kansalaisten osallistumiselle. Hallitus on asettanut tavoitteeksi, että Suomi tämän vuosikymmenen loppuun mennessä sijoittuu verkkodemokratian kymmenen kärkimaan joukkoon maailmassa. Osana valtiovarainministeriön asettamaa sähköinen asiointi ja demokratia -ohjelmaa on juuri käynnistymässä hanke valtionhallinnon, kuntien ja eduskunnan yhteisen verkko-osallistumisympäristön rakentamiseksi. Hankkeen tavoitteena on tarjota uusia kanavia kansalaisten, hallinnon ja päätöksentekijöiden vuorovaikutukselle ja yhteiselle valmistelulle.

Uusia verkkoon ja verkon ulkopuolelle rakennettavia vaikutusmahdollisuuksia kehitettäessä on huolehdittava, että kansalaisten osallistuminen ja vaikuttaminen kytkeytyvät valmistelun ja päätöksenteon prosesseihin niin, että osallistumisella on myös todellista vaikuttavuutta. Tämä edellyttää koko valmistelukulttuurin kehittämistä keskustelevaan ja vuorovaikutteiseen suuntaan.

Vaikka valmistelun avoimuutta on varmasti aiheestakin Suomessa kritisoitu, on avoimuus kuitenkin yksi suomalaisen hallintokulttuurin perusperiaatteita. Sen sijaan keskustelukulttuurissamme on varmasti parantamisen varaa. Periaatepäätökseen demokratian edistämisestä sisältyykin kirjaus muiden muassa hallituskausittain toteutettavasta kansalaisten tulevaisuuskeskustelusta, jonka johtopäätöksille myös jätettäisiin tilaa hallitusohjelmaan. Keskustelukulttuurin vahvistaminen valmistelussa edellyttää, että kansalaisilla on riittävästi tietoa osallistumisensa tueksi. Demokratian edistämisen tulee olla yhtenä tavoitteena myös viestintä- ja tietoyhteiskuntapolitiikkaa kehitettäessä.

Arvoisa puhemies! Vahva kansalaisyhteiskunta on irrottamaton osa suomalaista osallistuvaa demokratiaa. Kansalaisyhteiskunnan ytimessä ovat järjestöt, joissa suomalaiset ovat perinteisesti rakentaneet omaa ja yhteistä hyvinvointia ja kehittäneet yhteiskuntaa. Vahvan kansalaisyhteiskunnan ansiosta kansalaisten tarpeet ja näkemykset ovat välittyneet hallinnon valmisteluun ja poliittiseen päätöksentekoon. Se on puolestaan luonut edellytyksiä sille, että tehdyt päätökset ovat oikeita ja kansalaisten näkökulmasta hyväksyttäviä.

Järjestöjen kokemat toimintaympäristön muutokset herättävät huolta suomalaisen kansalaisyhteiskunnan elinvoimaisuudesta jatkossa. Julkinen valta voi osaltaan vahvistaa kansalaisyhteiskunnan toimintaedellytyksiä kehittämällä sitä koskevaa säädöspohjaa, rahoitusmekanismeja sekä esimerkiksi osallisuutta tukevaa kouluopetusta. Kansalaisyhteiskunnan muutoksen myötä haasteeksi nousee, miten julkinen valta tunnistaa uudet ja usein epämuodolliset kansalaisverkostot valmistelussa ja päätöksenteossa. Parhaillaan on käynnissä selvitystyö siitä, miten esimerkiksi yhdistyslakia tulisi uudistaa tästä näkökulmasta.

Valtioneuvosto asetti lokakuussa 2007 kansalaisyhteiskuntapolitiikan neuvottelukunta Kanen vahvistamaan julkisen vallan ja kansalaisyhteiskunnan vuorovaikutusta ja edistämään kansalaisyhteiskunnan toimintaedellytyksiä. Kanen esitysten pohjalta hallitus myös päätti iltakoulussaan 17. helmikuuta 2010 järjestöjen avustuksiin liittyvän selvitystyön käynnistämisestä sekä järjestöjen palvelutuotantoon ja verotukseen liittyvästä valmistelusta. Lisäksi hallitus linjasi, että kaikessa järjestöjen toimintaan kohdistuvassa kehittämistyössä keskeisenä tavoitteena tulee olla järjestöjen toimintaedellytysten turvaaminen ja vahvistaminen. Järjestöihin vaikuttavassa valmistelutyössä on myös huolehdittava, ettei toteutettavilla toimenpiteillä perusteettomasti heikennetä niiden toimintaedellytyksiä.

Arvoisa puhemies! Nuorten osallisuuden ja vaikutusmahdollisuuksien vahvistuminen on yksi suomalaisen demokratiakehityksen keskeisistä haasteista. Väestön ikääntyessä nuorten suhteellinen osuus esimerkiksi äänioikeutetuista laskee, minkä lisäksi nuorten alhainen äänestysaktiivisuus heikentää entisestään nuorten äänen kuulumista vaaleissa.

En av de största utmaningarna när det gäller utvecklingen av demokratin i Finland är att stärka de ungas delaktighet och deras möjligheter att påverka. När befolkningen åldras minskar de ungas relativa andel till exempel av de röstberättigade och dessutom försämrar det låga valdeltagandet bland unga deras möjligheter att göra sin röst hörd i val.

On myös havaittavissa, että nuorena omaksuttu äänestämättömyys jää tavallisesti pysyväksi ratkaisuksi. Näin yleinen äänestysaktiivisuus laskee vääjäämättä edelleen, mikäli nuoret eivät löydä äänestämistä osallistumisen ja vaikuttamisen kanavakseen. On esitetty, että jopa puolelle aikuistuvista nuorista ei rakennu osallistuvan kansalaisuuden identiteettiä. Kansainvälisissä vertailuissa korostuvat toisaalta suomalaisnuorten hyvä tiedolliset valmiudet mutta toisaalta vähäinen poliittis-yhteiskunnallinen kiinnostus. Hyvä tietotaito ei kanavoidu aktiiviseen osallistumiseen ja vaikuttamiseen.

Perusopetuksen tuntijakoa ollaan uudistamassa parhaillaan, ja tuntijakoa koskevassa työryhmäehdotuksessa osallistumisen ja vaikuttamisen taidot on nostettu yhdeksi läpileikkaavaksi teemaksi. On tärkeää, että myös opetussuunnitelmia ensi vaalikaudella uudistettaessa arvioidaan, miten kouluopetus voi nykyistä paremmin tarjota lapsille mahdollisuuden oman kansalaisidentiteettinsä rakentamiseen ja poliittis-yhteiskunnallisen ympäristön ymmärtämiseen.

Tämän vuoden aikana on myös laadittu arvio siitä, minkälaisia myönteisiä ja kielteisiä vaikutuksia äänioikeusikärajan laskemisella 16 vuoteen kunnallisvaaleissa voisi olla. Ikärajan laskua koskeva työryhmäraportti on parhaillaan lausuntokierroksella. Raportti tuo esiin, että äänioikeusikärajan lasku voisi osaltaan vahvistaa nuorten vaikuttamismahdollisuuksia. Ikärajan alentamisen myötä kodilla ja koululla olisi myös paremmat mahdollisuudet tukea nuorta äänestämään ensimmäistä kertaa. Jos kuitenkin tämän tuen antamisessa epäonnistutaan, äänioikeus-ikään varttuu vain entistä nuorempia, jotka kasvavat pysyvästi äänestämättömyyteen.

Arvoisa puhemies! Äänestysaktiivisuuden kehittyminen on tärkeä kysymys lähestyttäessä ensi kevään eduskuntavaaleja. Äänestysaktiivisuuden vahvistamiseksi on huolehdittava, että äänestyspaikkoja on riittävästi ja äänestysmahdollisuudet ovat riittävän monipuoliset. Äänestämisen kynnystä voidaan osaltaan madaltaa tuomalla äänestyspaikat sinne, missä kansalaiset muutenkin liikkuvat.

Myös äänestysaktiivisuuden vahvistamiseen liittyviä lähinnä viestinnällisiä toimenpiteitä ollaan jo miettimässä. Mutta ennen kaikkea kysymys on siitä, millä tavoin yhteiskunnassa saataisiin ensi keväänä aikaan laajapohjaista yhteistyötä, jonkinlaiset yhteisvastuutalkoot, korkean äänestysaktiivisuuden turvaamiseksi kaikissa väestöryhmissä.

Arvoisa puhemies! Pyydän, että puheeni ruotsinnos liitetään pöytäkirjaan.

Pääministeri Kiviniemen ilmoitus on ruotsinkielisenä näin kuuluva:

Förändringarna i medborgarnas deltagande och engagemang i samhället bör diskuteras, och vi måste reagera på förändringarna. Dock inte så att allt styrs och byggs upp uppifrån. Det allmännas uppgift är framför allt att skapa förutsättningar för förverkligandet av demokratin.

Det sjunkande valdeltagandet och signalerna om att organisationsverksamheten avtar, liksom också uppgifterna om att förtroendet minskar i samhället över lag väcker frågor om demokratins framtid. Det centrala med tanke på framtiden för en representativ, deltagande demokrati är hur trovärdigt medborgarna anser vårt demokratiska system vara och hurdant det förtroende som institutioner och olika aktörer åtnjuter är.

Förtroende är enligt många undersökningar ett framträdande drag i den finländska demokratin. Till skillnad från många andra europeiska länder har detta förtroende varit fortsatt starkt i Finland. Tyvärr har debatten om valfinansieringen, åtminstone tillfälligt, underminerat medborgarnas förtroende.

Demokratin i Finland är stark, oberoende av vilka mätare som används. Vårt system med grundläggande fri- och rättigheter garanterar medborgarna starka rättigheter att påverka. Den finländska demokratin är representativ och baserar sig på deltagande. Medborgarna deltar i det politiska beslutsfattandet också annars än vid val. Finländarna är med och påverkar i olika slags organisationer och tar även internationellt sett mycket aktivt direkt kontakt med tjänstemän och beslutsfattare. Valdeltagandet är hos oss fortfarande relativt högt, framför allt i riksdags- och presidentval.

Valdeltagandet har hos oss dock sjunkit t.o.m. snabbare än i Europa över lag. Denna utveckling har pågått relativt oavbrutet redan i flera årtionden. Och trots att finländarna fortfarande är aktiva föreningsmänniskor oroar sig framför allt många samhällsinriktade organisationer för sin framtid. Vid sidan av de traditionella formerna för deltagande och påverkan har vi fått ett nytt slags informell samhällsaktivitet i nätverksform. Än är det svårt att förutspå vilken ställning den informella samhällsaktiviteten kommer att få i det finländska civila samhället.

Typiskt för den finländska demokratins utveckling är en stark tudelning när det gäller deltagande och samhällsintresse. En del av medborgarna är aktiva inom olika samhällsområden, men en betydande andel håller på att bli helt utslagen från ett aktivt medborgarskap. Tillspetsat kan man säga att välutbildade och äldre personer och personer med goda inkomster fortfarande röstar och deltar aktivt, medan lågutbildade och yngre personer och personer i sämre ställning håller på att marginaliseras. En utmaning är också att stärka delaktigheten hos personer med utländsk bakgrund som bosatt sig i Finland.

Den reform av vallagen som behandlas av riksdagen siktar som vi vet också på att stärka förtroendet för valsystemet och höja valdeltagandet. Undersökningar visar tydligt att valdeltagandet är lägst i de valkretsar där den så kallade dolda röstspärren är högst. Genom att stärka vårt proportionella valsystem kan vi säkerställa att väljarna inte behöver uppleva att deras röst går förlorad. Under valperioden har också insynen i och övervakningen av valfinansieringen stärkts.

Det är också viktigt att se till att medborgarnas möjligheter till deltagande och påverkan tryggas under kommun- och servicestrukturreformen och i sammanslagna kommuner. En viktig synpunkt i reformen av kommunallagen under nästa regeringsperiod är tillgodoseendet av medborgarnas möjligheter att delta och påverka, både på glesbygden och i de stora städerna. När det gäller beredningen av lagstiftningsprojekt utfärdade statsrådet i våras anvisningar om hur medborgarna ska höras.

Förändringarna i medborgarnas deltagande och i demokratiutvecklingen har väckt en demokratipolitisk debatt under 2000-talet. Vanhanens första regering reagerade på förändringen genom sitt politikprogram för medborgarinflytande. Sedan 2007 har justitieministeriet det övergripande ansvaret för främjandet av medborgarinflytandet. En ny enhet har inrättats vid justitieministeriet för att samordna beredningen av demokratipolitiken och främja tillgodoseendet av medborgarnas grundläggande fri- och rättigheter.

Under valperioden bereddes det första demokratipolitiska samlingsdokumentet i Finland. Det låg till grund för statsrådets principbeslut av den 4 februari 2010 om främjandet av demokratin i Finland. Principbeslutet utgår framför allt från hur det allmänna kan stärka medborgarnas möjligheter att delta och påverka.

Vid beredningen av principbeslutet ansågs det viktigt att också riksdagen har möjlighet att diskutera riktlinjerna för den finländska demokratipolitiken. Som en del av beredningsprocessen arrangerades ett seminarium tillsammans med riksdagens grundlagsutskott. Enligt principbeslutet utarbetas för riksdagen i fortsättningen en demokratipolitisk redogörelse med ungefär tio års intervaller. I redogörelsen utvärderas demokratins tillstånd och utveckling i Finland samt vilka åtgärder som behövs för att stärka demokratin i framtiden. Avsikten är att den första demokratipolitiska redogörelsen ska beredas under nästa regeringsperiod.

I informationssamhället har medborgarna bättre möjligheter än tidigare att få och förmedla information. Med hjälp av tekniken är det också lättare än hittills att öppna beredningen och beslutsfattandet för medborgarnas deltagande. Regeringen har satt som mål att Finland före utgången av detta årtionde ska vara bland de tio främsta länderna i världen när det gäller nätdemokrati. Som en del av finansministeriets program för att påskynda elektronisk ärendehantering och demokrati inleds som bäst ett projekt med målet att skapa en gemensam miljö för deltagande på nätet för statsförvaltningen, kommunerna och riksdagen. Syftet med projektet är att skapa nya kanaler för gemensam beredning och växelverkan mellan medborgare, förvaltning och beslutsfattare.

När nya påverkansmöjligheter skapas på nätet och utanför nätet måste man se till att medborgarnas deltagande och påverkan kopplas till beredningen och beslutsfattandet på så sätt att deltagandet också har faktisk betydelse. Detta kräver att hela beredningskulturen utvecklas i en mer diskuterande och interaktiv riktning.

Även om öppenheten i beredningen säkerligen med fog har kritiserats i Finland, är öppenhet en grundläggande princip i den finländska förvaltningskulturen. Däremot kan vi säkert förbättra vår samtalskultur. I principbeslutet om främjandet av demokratin nämns bl.a. framtidsdiskussioner med medborgarna som förs varje regeringsperiod. Slutsatserna av diskussionerna ska beredas plats också i regeringsprogrammet. En starkare samtalskultur i beredningen förutsätter att medborgarna har tillräcklig information som stöd för sitt deltagande. Främjandet av demokratin ska vara ett mål också när kommunikations- och informationssamhällspolitiken utvecklas.

Ett starkt civilsamhälle är en oskiljaktig del av den finländska demokratin, som baserar sig på deltagande. Det civila samhällets kärna består av organisationer inom ramen för vilka finländare av tradition har byggt upp sin egen och vår gemensamma välfärd och utvecklat samhället. Tack vare ett starkt civilsamhälle har medborgarnas behov och ståndpunkter förmedlats till beredningen inom förvaltningen och det politiska beslutsfattandet. Detta har i sin tur skapat förutsättningar för att de beslut som fattas är riktiga och ur medborgarnas synvinkel acceptabla.

De förändringar i samhället som organisationerna upplever väcker oro för det finländska civila samhällets livskraft i fortsättningen. Det allmänna kan för sin del stärka verksamhetsbetingelserna för det civila samhället genom att utveckla lagstiftningen, finansieringsmekanismer och t.ex. sådan skolundervisning som stöder delaktigheten. I och med att det civila samhället förändras kommer det att vara en stor utmaning för det allmänna att identifiera de nya och för det mesta informella medborgarnätverken i beredningen och beslutsfattandet. För närvarande pågår en utredning om hur t.ex. föreningslagen bör förnyas med tanke på detta.

Statsrådet tillsatte i oktober 2007 en delegation för medborgarsamhällspolitik som har till uppgift att stärka samarbetet mellan det allmänna och civilsamhället och att främja det civila samhällets verksamhetsbetingelser. Utifrån de förslag delegationen lade fram beslutade regeringen i sin aftonskola den 17 februari 2010 att inleda en utredning om understöden till organisationer och att bereda frågor som gäller organisationernas serviceproduktion och beskattning. Regeringen enades också om att det viktigaste målet med allt utvecklingsarbete när det gäller organisationernas verksamhet ska vara att trygga och stärka organisationernas verksamhetsbetingelser. I fråga om det beredningsarbete som påverkar organisationerna måste man också se till att de åtgärder som genomförs inte ogrundat försämrar deras verksamhetsbetingelser.

En av de största utmaningarna när det gäller utvecklingen av demokratin i Finland är att stärka de ungas delaktighet och deras möjligheter att påverka. När befolkningen åldras minskar de ungas relativa andel till exempel av de röstberättigade, och dessutom försämrar det låga valdeltagandet bland unga deras möjligheter att göra sin röst hörd i val.

Det har också noterats att personer som inte röstar som unga vanligen inte röstar som äldre heller. Det allmänna valdeltagandet kommer således oundvikligen att fortsätta sjunka, om unga inte upplever röstandet som ett sätt att delta och påverka. Det har framförts att närmare hälften av de unga vuxna inte upplever sig vara deltagande medborgare. I internationella jämförelser framhävs dels att finländska unga har goda kunskapsmässiga färdigheter, dels att de har endast ett vagt intresse för samhällspolitik. De goda kunskaperna omsätts således inte i aktivt deltagande och aktiv påverkan.

För närvarande ses timfördelningen inom den grundläggande utbildningen över. I ett arbetsgruppsförslag om timfördelningen har färdigheter i deltagande och påverkan lyfts fram som ett genomgående tema. Det är viktigt att man också vid förnyandet av läroplanerna nästa valperiod bedömer hur skolundervisningen bättre än för närvarande skulle kunna erbjuda barnen möjlighet att skapa en egen medborgaridentitet och förstå den samhällspolitiska omgivningen.

I år har man även gjort en bedömning av hurdana positiva och negativa effekter en sänkning av rösträttsåldern till 16 år i kommunalval kan ha. En arbetsgruppsrapport om en sänkning av åldersgränsen är för närvarande ute på remiss. Enligt rapporten kan en sänkning av rösträttsåldern medverka till att stärka de ungas möjligheter att påverka. En sänkning av åldersgränsen innebär att hemmet och skolan också har bättre möjligheter att uppmuntra den unga att rösta första gången. Om man emellertid inte lyckas ge den unga detta stöd, kommer allt yngre unga att uppnå rösträttsåldern men ändå inte börja rösta.

Valdeltagandets utveckling är en viktig fråga inför riksdagsvalet i vår. I syfte att öka valdeltagandet måste man se till att det finns tillräckligt med vallokaler och att möjligheterna att rösta är tillräckligt mångsidiga. Tröskeln att gå och rösta kan delvis sänkas genom att vallokalerna placeras på ställen där medborgarna rör sig även i övrigt.

För att öka valdeltagandet överväger man redan olika åtgärder som närmast har med kommunikation att göra. Framför allt är det ändå fråga om hur vi kan skapa ett omfattande samarbete i samhället i vår, ett slags talko för gemensamt ansvar, för att säkerställa ett högt valdeltagande inom alla befolkningsgrupper.

Katri Komi /kesk(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Viime keskiviikkona 15.9. vietettiin maailmanlaajuisesti YK:n julistamaa kansainvälistä demokratiapäivää. Parlamenttienvälinen liitto Ipu rohkaisee kaikkia parlamentteja nostamaan päivän esille. Pääministerin ilmoitus vaikutusmahdollisuuksien kehittämisestä parlamenttien ja kansalaisten välillä on osoitus siitä, että Kiviniemen hallitus pyrkii kehittämään demokraattista kansalaisyhteiskuntaa.

Suomi on vakiintunut demokratia, jossa kansalais- ja ihmisoikeuksia kunnioitetaan ja jossa ei tarvitse pelätä mielipiteensä ilmaisua. Tästä huolimatta ihmiset tuntevat, ettei heitä kuunnella. Äänestysaktiivisuus on huolestuttavan alhainen, puolueiden jäsenmäärät ovat laskeneet, eikä poliitikkoihin, meihin, luoteta.

Kansalaisten vaikutusmahdollisuudet lisääntyvät, kun uudistettu perustuslaki antaa mahdollisuuden kansalaisaloitteeseen. Myös valtioneuvoston viime keväänä antamat ohjeet lainsäädäntövalmistelusta turvaavat sen, että kansalaisjärjestöjä kuullaan valmistelun eri vaiheissa. Ministeriöiden nettisivuja on kehitetty, jotta kaikilla kansalaisilla on mahdollisuus kommentoida lainsäädäntöhankkeita.

Erityisen alhainen äänestysaktiivisuus on Euroopan unionin parlamenttivaaleissa. Euroopan unionin lainsäädännöllä on merkittävä vaikutus Suomeen ja suomalaisten elämään. Unionin lainsäädännön yksinkertaistamisen sekä turhan sääntelyn ja byrokratian karsimisen on jatkossakin oltava korkealla unionin asialistalla. Etäiseksi koetun unionin on nykyistä paremmin palveltava kansalaisiaan. EU:n on syytä keskittyä rajat ylittäviin isoihin asioihin, kuten taloustilanteeseen, ilmasto- ja ympäristöpolitiikkaan sekä rauhan ja vakauden turvaamiseen.

Lissabonin sopimuksessa säädettiin eurooppalaisesta kansalaisaloitteesta, joka mahdollistaa uuden keinon osallistua ja vaikuttaa EU:n päätöksentekoon. Kansalaisaloitteen kautta miljoona kansalaista yhdestä kolmasosasta jäsenvaltioita voi suoraan pyytää Euroopan komissiota tekemään lainsäädäntöaloitteen. Asian on toki kuuluttava EU:n toimivallan piiriin.

Keskustan eduskuntaryhmä pitää kansalaisaloitteen käyttöönottoa merkkinä unionin vahvistuvasta tahdosta löytää uusia osallistuvan demokratian muotoja. Suora demokratia täydentää edustuksellista demokratiaa. Eurooppalaisenkin demokratian kehittämisessä aktiiviset kansalaiset ovat avainroolissa — suomalaiset, jotka ovat yhteydessä edustajiinsa eduskunnassa ja Euroopan parlamentissa ja jotka esittävät uusia ratkaisuja yhteiskunnallisiin ongelmiin. Demokratia elää ja kehittyy vilkkaasta vuorovaikutuksesta äänestäjien ja päättäjien välillä. Tästä keskustan kuuluisa kenttä on oiva esimerkki.

Arvoisa puhemies! Meidän on vakavasti mietittävä, millä toimenpiteillä saavuttaisimme kansalaisten luottamuksen omiin vaikutusmahdollisuuksiinsa ja demokraattiseen päätöksentekoon. Keskusta on omalta osaltaan käynyt läpi kipeän mutta tervehdyttävän prosessin, jonka seurauksena on vaalirahoituksen avoimuus ja puolueen uudistunut poliittinen kulttuuri.

Demokratian perusperiaate on se, että kansan valitsemilla edustajilla on todellista päätösvaltaa. Eduskunnan täysistuntoja seuraamalla syntyy mielikuva, jonka mukaan kansanedustajat toimivat rooliensa vankeina. Hallitusryhmien edustajat kehuvat hallituksen esityksiä, ja oppositio puolestaan ampuu alas kaiken, mitä hallitus esittää. Pikkunäppärää sanailua esiintyy huomattavasti enemmän kuin vakavaa ja älyllistä pohdintaa.

Eduskunnan roolia hallituksen toimien valvojana ja muutosagenttina olisi hyvä pohtia. Demokraattisen parlamentin tulisi olla edustava, läpinäkyvä, saavutettava, vastuullinen ja tehokas. Kansainvälisyyteen liittyviin asioihin vaikuttamisessa on jokaisella parlamentilla parantamisen varaa, niin myös meillä. Valiokuntatyötä voitaisiin kehittää esimerkiksi budjettikäytäntöjen osalta.

Arvoisa herra puhemies! Keskustan eduskuntaryhmä ehdottaa, että eduskunta tekisi itsearvioinnin, jolla selvitettäisiin eduskuntatyön muutostarpeet. Itsearviointi tulisi käynnistää heti ensi kevään eduskuntavaalien jälkeen. Käyttöön voitaisiin ottaa Parlamenttienvälisen liiton Ipun tätä tarkoitusta varten kehittelemä työkalupakki. Ajankohta olisi otollinen. Uudet edustajat toisivat tuoretta näkökulmaa, ja senioriteettiasemasta nauttivat edustajat antaisivat käyttöömme kokemuksen äänen. Toimintatapojen uudistaminen onnistuu vain, jos kaikki kansanedustajat sitoutuvat tähän työhön.

Arvoisa herra puhemies! Demokratia on puolustamisen ja kehittämisen arvoinen asia.

Ilkka Viljanen /kok(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kansanvallan tärkein periaate on kansalaisten oikeus osallistua joko välittömästi tai välillisesti itseään koskevaan päätöksentekoon. Oikeusministeriön julkaisemassa periaatepäätöksessä demokratian edistämisestä Suomessa on ansiokkaasti arvioitu eri muutoksia, joilla voidaan parantaa kansalaisten osallistumismahdollisuuksia. Tarkastelen edustajien ja kansalaisten vuorovaikutusta ja sen lähtökohtia: mitä me kansanedustajat voimme tehdä, jotta kansalaisten näkemykset otetaan poliittisessa päätöksenteossa paremmin huomioon?

Kansalaiset osallistuvat politiikan sisältöön vaikuttamiseen etenkin puolueiden kautta. Välillinen vaikuttaminen politiikan sisältöön ja ehdokkaiden nimeäminen puolueiden kautta sekä äänioikeuden käyttäminen vaaleissa eivät kuitenkaan enää yksin vastaa kansalaisten tarpeeseen vaikuttaa yhteiskunnallisiin asioihin. Poliittinen järjestötoiminta kiinnostaa selvästi vähemmän samalla, kun äänestysaktiivisuus Suomessa on laskenut. Kansalaiset arvostavat kokemukseni perusteella nykyään enemmän sitä, että heitä aidosti kuunnellaan, kuin perinteisiä järjestötyön rituaaleja.

Kansalaisvaikuttamisen aktivointi on siis tärkeää. Avoimessa kansalaisyhteiskunnassa ihmis- ja perusoikeudet takaavat ilmaisunvapauden ja vaikuttamismahdollisuudet suoraan tai välillisesti, ja niinpä kaikkien laillisten vaikutuskanavien käyttöä tulee valtiovallan taholta edistää. Tässä yhteydessä erityisesti tietoyhteiskunnan palvelut — siis uudet osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuudet — ovat avainasemassa. Tietoyhteiskunnan palveluiden osalta kehittämisen varaa on edelleen paljon. Pidän tärkeänä, että saamme pian käyttöön toimivan ja luotettavan tavan äänestää myöskin internetin välityksellä.

Hallituksen esittämä kansalaisaloitteen käyttöönotto edustuksellisen demokratian apuna lisää vaikuttamismahdollisuuksia. Aloitteen todellinen merkitys toki määräytyy sen pohjalta, miten sitä käytetään. Uskon edelleen, että laaja-alainen, eri näkökohdat huomioon ottava kansalaisvaikuttaminen toteutuu päätöksenteossa parhaiten edustuksellisen demokratian määräajoin pidettävissä vaaleissa valittavien edustajien kautta.

Arvoisa puhemies! Kokoomuksen eduskuntaryhmä haluaa korostaa etenkin selkeiden ja riittävän kunnianhimoisten tavoitteiden sekä niiden perustelujen merkitystä kansalaisvaikuttamisen aktivoijana. Politiikka ei saa olla pelkkää virkamiesmäistä hallinnointia. Valmistelu toimii hallinnon lähtökohdista. Meillä poliitikoilla taas on asioista päättäminen ihmisten lähtökohdista. Poliittisen päätöksenteon on nautittava kansalaisten luottamusta. Jotta kansalaisten mielipiteillä on väliä, meidän pitää olla valmistelun jälkeinen suodatin. Minimivaatimus on, että päätöksen perustelut ja arvopohja ovat selkeästi kaikkien arvioitavana.

Arvoisa puhemies! Mahdollisuus äänestää ehdokasta suoraan ilman jonkin tahon säätämää etusijajärjestystä on mielestämme keskeinen kansalaisaktiivisuutta lisäävä elementti ja selvästi parempi kuin esimerkiksi julkisuudessa ajoittain esitetty, niin kutsuttu pitkien listojen vaalijärjestelmä. Niin kutsutussa suljetussa listavaalissa listalta tulevat valituiksi ne henkilöt, jotka puolue tai vaaliryhmittymä on asettanut parhaimmille sijoille. On vaikea kuvitella, että listavaali lisäisi tosiasiallisesti kansalaisvaikuttamisen mahdollisuuksia ja kiinnostusta politiikkaan.

Arvoisa puhemies! Miten me edustajat konkreettisesti kykenemme vastaamaan odotuksiin, jotka liittyvät sekä politiikan sisältöön että poliittisen osallistumisen toimintamuotoihin? Me uskomme, että tärkeimpiä ovat poliitikkojen avoimuus ja johdonmukainen ihmisten kuuntelu ja toimiminen jo asioiden valmisteluvaiheessa. Väitän, että se lisää kansalaisten luottamusta poliittiseen päätöksentekoon ja kannustaa suomalaisia osallistumaan yhteiskunnalliseen keskusteluun.

Meidän edustajien on oltava kansalaisvaikuttamisen ammattilaisia: lähtökohtaisesti nöyriä kuuntelemaan ja avoimia uusille ideoille ja asioille. Kansalaiset haluavat myös, että käyttäydymme vastuullisesti. Vaalirahoitukseen liittyneet epäselvyydet ja sen liian vähäinen avoimuus ovat heikentäneet kansalaisten luottamusta poliittiseen päätöksentekoon. Siksi on välttämätöntä, että panostamme tuon luottamusvajeen korjaamiseen.

Johannes Koskinen /sd(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Todistimme juuri naapurimaamme Ruotsin vaaleissa yli 80 prosentin äänestysaktiivisuutta. Meillä vastaavalle tasolle päästiin eduskuntavaaleissa viimeksi vuonna 1983, siis mies- tai naispolvi sitten. Vain presidentinvaaleissa pärjäämme jotenkuten pohjoismaisissa äänestysaktiivisuusvertailuissa.

Suomalainen kansanvalta sekä kansalaisyhteiskunta sikisivät samasta kansannoususta, syksyn 1905 suurlakosta. Sosialidemokraattien aloitteesta ja painostuksesta Suomi siirtyi 103 vuotta sitten yleiseen ja yhtäläiseen äänioikeuteen. Naiset saivat tunnetusti täydet valtiolliset oikeudet ensimmäisinä maailmassa. Niistä ajoista Suomi on kehittynyt aktiiviseen kansalaisuuteen, elinvoimaiseen kansalaisyhteiskuntaan ja laajaan osallistumiseen perustuvana pohjoismaisena demokratiana.

Tutkimukset kuitenkin osoittavat, ettei Suomi enää ole vahvan osallistumisen ja vaikuttamisen maa. Olemme monien mittareiden mukaan pu-toamassa kohti eurooppalaisia keskiarvoja, ja niitä keskiarvoja vielä pudottavat sitten nämä uudet demokratiat, joissa ei vielä ihan läntisen Euroopan osallistumisaktiviteetteihin ole päästy. On hyvä aika kysyä, tyydymmekö me tähän vai haluammeko me nytkin olla kehittyvän demokratian tiennäyttäjä, kuten vuosisata sitten. Sosialidemokraattien näkemys on, että monipuolinen kansalaisosallistuminen ja -vaikuttaminen on ollut Suomen vahvuus. Tavoitteena tulee olla paikka Euroopan parhaiden demokratioiden joukossa.

Suomen perustuslain mukaan julkisen vallan tulee edistää yksilön yhteiskunnallista osallistumista ja mahdollisuutta vaikuttaa omiin asioihinsa. Tämän keinoja ovat muun muassa lainsäädäntö, tutkimus, tiedontuotanto, koulutus, viestintä, kansalaisten kuuleminen ja toimivat demokratian käytännöt.

Aivan liian moni kansalainen jättää vaikuttamatta häntä itseään koskeviin asioihin. Se ei koske pelkästään äänestämistä vaan myös muita suoran vaikuttamisen keinoja. Valtuutetut, europarlamentaarikot ja kansanedustajat saadaan aina valituiksi, vaikka äänestysaktiivisuus jäisi kuinka alhaiseksi. Järjestelmän oikeutuksen, legitimiteetin, kannalta äänestysaktiivisuus on kuitenkin elintärkeä. Jos puolitoista miljoonaa äänestäjää — europarlamenttivaaleissa vielä kaksin verroin enemmän, kaksi kolmesta äänestäjästä — jättää äänestämättä ja kääntää selkänsä poliittiselle järjestelmälle, hälytyskellojen on syytä soida kuuluvasti. Kansalaisten passivoituminen vähentää poliittisen päätöksenteon uskottavuutta sekä lisää poliittisen ilmastomme ennustamattomuutta ja epävakautta.

Arvoisa puhemies! Vaalipassiivisuus on vienyt eniten vaikutusvaltaa niiltä, joiden ääni juuri eniten kaipaisi kansanvallassa vahvistusta. Äänestysaktiivisuus nousee sitä mukaa, mitä korkeammin koulutetusta henkilöstä on kysymys tai mitä enemmän hän ansaitsee. Parhaiten palkattuun kymmenekseen kuuluvat äänestivät 30 prosenttiyksikköä köyhintä kymmenestä vilkkaammin. Ylemmistä toimihenkilöistä äänioikeuttaan käyttää lähes yhdeksän kymmenestä, työntekijäammateissa vain vähän yli puolet. Tavallaan yhdellä ääntään käyttävällä on kaksinkertainen äänivalta näissä yhteiskunnan hyväosaisissa ryhmissä.

Aktiivisuutta ei voi ostaa, mutta sille luodaan edellytykset panostamalla toimivaan kansanvaltaan niin valtakunnallisella kuin paikallisellakin tasolla. Erityisesti on satsattava nyt nukkuviin ryhmiin: pienituloisiin, vähemmän koulutettuihin, työttömiin, nuoriin, hiljattain muuttaneisiin.

Yksi kasvatusajattelijoiden korostamista viisauksista on se, että aktiiviseen kansalaisuuteen ja demokratiaan pitää oppia. Ajatus siitä, että jokainen on tasa-arvoinen tai että jokaisella on oikeus osallistua lakien säätämiseen, ei valitettavasti ole synnynnäinen eikä itsestään selvä. Tämä korostaa kansalaiskasvatuksen merkitystä etenkin lapsena ja nuorena mutta periaatteessa koko elämän ajan.

Viimeaikaiset tutkimukset ovat osoittaneet, että nuorten politiikkatietämyksissä on isoja eroja riippuen nuoren koulutuksesta. SDP on esittänyt demokratiakasvatusta lisättäväksi jo peruskoulussa ja erityisesti ammatillisessa koulutuksessa. Lisäksi sosialidemokraattien mielestä puolueiden ja kansalaisjärjestöjen tulisi tasapuolisesti saada kertoa kouluissa nykyistä enemmän toiminnastaan ja edustamistaan mielipiteistä, sa-malla kun oppilaat myöskin oppilaskuntatoiminnan ja vastaavan kautta, itse osallistuvan havainnoimisen kautta, oppisivat demokratiaa.

Valtioneuvoston helmikuinen periaatepäätös demokratian edistämisestä Suomessa on lähtökohdiltaan hyvä. Mikäli periaatepäätöksessä listatut toimet toteutuvat konkreettisella tasolla, on se suuri askel eteenpäin demokratian edistämisen tiellä Suomessa.

Vanhasen ensimmäisen hallituksen kansalaisvaikuttamisen politiikkaohjelma raivasi tietä kattavammalle kansanvallan ja kansalaisten yhteistoiminnan vahvistamiselle. Jatkotyö on valitettavasti jäänyt pirstaleiseksi. Esimerkiksi minkäänlaisia budjettivaroja äänestysaktiivisuutta tukevaan kampanjointiin ei tällä vaalikaudella ole annettu. Äänestämisen helppouteen ja turhan jäykkyyden purkamiseen on käytännön järjestelyissä satsattava, ja siihen pääministerikin viittasi, esimerkiksi siihen, että äänestyspaikat pitäisi viedä ostoskeskuksiin ja kirjastoihin mahdollisimman matalan kynnyksen taakse.

Poliittinen toiminta, yhteiskunnallinen vaikuttaminen ansaitsee kannustusta, ei halveksuntaa. Kymmenettuhannet suomalaiset tekevät arvokasta järjestötyötä, hoitavat luottamustehtäviä ja arkipäivän yhteisöllisyyttä.

Kansalaisten kokema luottamusvaje on paikattava rehellisellä työllä, paremmilla säännöksillä ja avoimella vuorovaikutuksella. Parhaimmillaan esimerkiksi tämä vaalirahoitusjupakka johtaa rahan vallan vähenemiseen vaaleissa, kunhan vielä SDP:n ajamat kampanjakatot saadaan mukaan. Kansanvalta ei ole eliitin vaan koko kansan asia.

Veijo Puhjo /vas(ryhmäpuheenvuoro):

Herra puhemies! Nykyisen yhteiskunnan muutokset politiikassa, tiedonvälityksessä ja kansalaisten elämässä ovat kaikki isoja haasteita kansalaisten todellisten vaikutusmahdollisuuksien lisäämiselle. Samalla, kun koulutus, tieto ja tiedon saamisen nopeus yksittäisistä asioista lisääntyy, yhteiskunta monimutkaistuu ja päätöksenteon jäsentäminen isoihin ja pieniin asioihin, oikeisiin ja vääriin tai hyviin ja huonoihin valintoihin on entistä vaikeampaa.

Valtioneuvoston periaatepäätös demokratian edistämisestä Suomessa sisältää 32 toimenpide-ehdotusta. Periaatepäätöksen linjauksissa kosketellaan muun muassa edustuksellista demokratiaa ja äänestämistä. Nähdäkseni näistä tärkeimpiä ovat vaalialueuudistuksen toteuttaminen, jolla pienten vaalipiirien äänestäjät saatetaan yhtäläiseen asemaan isojen vaalipiirien äänestäjien vaikutusmahdollisuuksiin nähden.

Äänestäjien vieraantuminen eduskuntavaaleissa johtuu toki monista syistä, mutta se, että maassa on pieniä vaalipiirejä, joissa pienillä ja keskisuurilla puolueilla ei tosiasiassa ole mahdollisuutta oman kansanedustajan läpimenoon, kohtelee kansalaisia todella eriarvoistavasti. Näissä vaalipiireissä vaaliuurnille meneminen ei tunnu monistakaan ihmisistä enää niin tärkeältä.

Periaatepäätöksessä halutaan edistää myös kansalaisyhteiskunnan vahvistamista. Näissä ehdotuksissa kiinnitän huomiota ehdotukseen vahvistaa eri väestöryhmien yhdenvertaisia osallistumismahdollisuuksia ja syrjäytymisvaarassa olevien ihmisten osallisuutta. Vasemmistoliiton mielestä tämä on tärkeä yksityiskohta periaatepäätöksessä, mutta tässä muodossaan linjaus jää liian yleiselle tasolle ja ennakoi sitä, että asia kuolee hyvien toiveiden hautausmaalle.

Nuorten ja maahanmuuttajien äänestysaktiivisuuden lisäämiseksi periaatepäätöksessä on useita toimenpide-ehdotuksia. Mielestäni nuorten passiivisuuden tärkein selittäjä on kotien ja koulujen lähes täydellinen vaikeneminen poliittisesta päätöksenteosta ja vaikuttamisesta. Peruskoulussa koulutuksen järjestäjät saavat edelleen päättää, toimiiko koulussa oppilaskunta. Koululaitoksessa on vaiettu 20 vuoden ajan poliittisesta toiminnasta. Poliittisten puolueiden näkyminen on suljettu koulujen ovien ulkopuolelle. Nuorten aikuisten äänestämättä jättäminen on seurausta tästä koulutuspoliittisesta valinnasta. Vasemmistoliitto vaatii kouluihin demokratiakasvatusta ja oppilaille omia kokemuksia yhteisten asioiden hoitamisessa.

Herra puhemies! Median toiminta ja politiikan välittyminen äänestäjille henkilökeskeisen, Idols-tyyppisen julkisuuden kautta sivuutetaan periaatepäätöksessä lähes täysin. Lisäksi valtalehdistön omistuksen keskittyminen, poliittisten puolueiden lehtien kuolemat ja sittemmin muidenkin lehtien tilaajakannan hupeneminen johtavat siihen, että sähköisen ja verkkotiedonvälityksen mediat muodostavat suurelle osalle kansalaisista ainoan kuvan politiikasta ja päätöksenteosta yhteiskunnassa. Monipuolinen tiedonvälitys onkin demokratian toiminnalle välttämätön ehto. Mediamarkkinat eivät itsessään tuota monipuolista tiedonvälitystä. Siksi tarvitaan puoluelehdistön ja mahdollisesti muunkin printtimedian julkista tukea.

Oleellinen kysymys on se, miten poliittinen kansalaisyhteiskunta voidaan palauttaa yhteiskuntaan. Tässä esityksessä tähän ongelmaan ei voi antaa kattavaa vastausta, mutta pystymme parempaan demokratiaan, vaikka paluuta Svean käräjäkiville ei olekaan.

Outi Alanko-Kahiluoto /vihr(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! "Demokratia ei koskaan ole valmis." Näin sanoi ranskalainen politiikan filosofi Jacques Rancière teoksessaan Erimielisyys. Rancièren mukaan ymmärrämme demokratian merkityksen parhaiten silloin, kun jokin odottamaton muuttuu todeksi. Demokratia tapahtuu, kun aiemmin osaton, äänetön ja kasvoton saakin äkkiä äänensä kuuluviin. Demokratia on hetki, jossa osattomat vaativat osaansa julkisesta tilasta.

Arvoisa puhemies! Suomalaisen demokratian historia on lyhyempi kuin usein muistammekaan. Voimme ylpeinä todeta, että Suomi oli Euroopan ensimmäinen maa, joka antoi yleisen ja yhtäläisen äänioikeuden myös naisille. Silti vuonna 1907 äänioikeudettomien lista oli edelleen pitkä. Äänioikeus on vasta vähitellen laajentunut koskemaan myös varattomia, holhouksen alaisia, mielisairaita ja kehitysvammaisia. Viimeksi mainitut pääsivät Suomessa äänestämään ensi kerran vasta vuonna 1972.

Suomalainen demokratia ei edelleenkään ole valmis. Parhaillaan puhutaan demokratian kriisistä. Äänestysaktiivisuus laskee, ja kansalaisten luottamus poliitikkoihin horjuu. Demokratia ja politiikan tavat kaipaavat päivittämistä.

Arvoisa puhemies! Tällä vaalikaudella on otettu suuri askel poliittisen järjestelmän avoimuuden ja läpinäkyvyyden lisäämiseksi. Vihreän oikeusministerin johdolla on toteutettu mittava vaalirahoituslainsäädännön uudistus, joka tuo poliitikkojen yhteiskunnalliset kytkökset vihdoinkin päivänvaloon. Nyt tarvitaan toimia demokratian muillakin osa-alueilla. Viime aikoina on keskusteltu väitteistä, joiden mukaan tutkijoiden ja toimittajien sananvapauteen on poliittisin perustein puututtu. Nämä syytteet tai epäilyt ovat hyvin vakavia, ja ne pitää perin pohjin tutkia.

Valtion rahoittamien tutkimuslaitosten työsopimuksissa ei saa olla sananvapautta rajoittavia lausekkeita. Myös median oikeutta tarttua yhteiskunnallisesti merkittäviin teemoihin pitää puolustaa, ja yritykset kaventaa toimittajien lähdesuojaa pitää torjua. Eduskunnan työn avoimuuden lisäämiseksi vihreät ovat ehdottaneet, että valiokuntien kokouksia voitaisiin nykyistä useammin avata yleisölle. Julkisuus voisi lisätä paineita eri näkökohtien parempaan huomioon ottamiseen ja esitysten muuttamiseen silloin, kun kuulemiset siihen aihetta antavat. Esimerkiksi valiokuntakuulemiset voisivat olla avoimia silloin, kun käsitellään yhteiskunnallisesti erityisen merkittäviä asioita. Valiokuntien saamien lausuntojen olisi syytä olla julkisia heti eikä vasta asian käsittelyn päätyttyä. Valiokunnat voisivat pitää julkisesti kirjaa tapaamistaan tahoista. Tämän menettelytavan voisi myös jokainen kansanedustaja ottaa itse käyttöön. Euroopan unionissa on tällainen vapaaehtoinen lobbausrekisteri jo käytössä.

Arvoisa puhemies! Aktiivinen kansalaisyhteiskunta on demokratian perusta. Kansalaisvaikuttamisen tavat ovat viime aikoina monipuolistuneet. Enää ei toimita vain muodollisissa yhdistyksissä ja järjestöissä. Vaikuttaa voi esimerkiksi kuluttajaverkostoissa ja sosiaalisessa mediassa. Äänestäminen ei ole läheskään ainut merkittävä poliittinen teko.

Arvoisa puhemies! Suoran demokratian käytäntöjä tarvitaan täydentämään edustuksellista demokratiaa. Tällä vaalikaudella on vihreän oikeusministerin toimesta annettu esitys valtakunnallisen kansalaisaloitteen käyttöön ottamisesta Suomessa. Jos vaalien jälkeinen eduskunta esityksen hyväksyy, voi jatkossa 50 000 kansalaista saada aloitteensa eduskunnan käsittelyyn. Myös Euroopan unionissa ollaan ottamassa käyttöön kansalaisaloite. Siinä miljoona unionin kansalaista voi jättää komissiolle aloitteen lainsäädännön muuttamisesta. Brasilialaisessa Porto Alegren kaupungissa taas sovelletaan osallistuvan budjetoinnin menetelmää, jossa kansalaisista koostuvat kaupunginosaneuvostot päättävät osasta budjetin kohdentamista. Tästä voisi meilläkin ottaa oppia. Suoraa demokratiaa voisi lisätä esimerkiksi kaupunginosien tasolla, sillä kansalaiset itse tuntevat parhaiten lähipalveluidensa ja arjen toimivuuden.

Arvoisa puhemies! Demokratian toteutuminen edellyttää, että myös heikkojen ääni pääsee kuuluviin. Ei ole helppoa saada suunvuoroa julkisessa tilassa, jos on todella osaton, köyhä, syrjäytynyt, asunnoton tai osaton siinä merkityksessä, ettei kykene puhumaan vallanpitäjien kieltä. Tänä vuonna vietetään EU:n syrjäytymisen ehkäisemisen ja köyhyyden vähentämisen teemavuotta. Juuri tänä vuonna on tehtävä päätöksiä, joiden ansiosta yhä useampi osaton tulee näkyväksi ja saa äänensä kuuluviin. Demokraattinen Eurooppa ei käännä selkäänsä syrjityille väestöryhmilleen vaan tekee kaikkensa, jotta Euroopan syrjittyjen ja köyhien elinolot paranisivat. Toimiminen Euroopan unionissa tarjoaa Suomellekin mahdollisuuden demokratian soihdun kantamiseen myös valtiollisten rajojemme ulkopuolella.

Elisabeth Nauclér /r(ryhmäpuheenvuoro):

Ärade herr talman! I år är det tio år sedan FN satte upp sina milleniemål och fem år sedan världens ledare vid ett toppmöte enades om att demokrati, utveckling och mänskliga rättigheter är beroende av varandra. Alla länder har förbundit sig att verka för att utveckla demokratin och att stärka rättsstaten såväl som respekten för de grundläggande rättigheterna, inklusive rätten till utveckling. Utan demokrati inga mänskliga rättigheter och utan mänskliga rättigheter ingen utveckling osv.

När vi i år firar den tredje internationella demokratidagen finns det skäl att understryka hur viktigt det är att det som brukar kallas det internationella samfundet tar sitt ansvar och föregår med gott exempel inom detta område. Vad tänker den vanlige medborgaren i Afghanistan på när någon säger det "internationella samfundet"? Uppträder vi på ett sådan sätt i länder där inte mänskliga rättigheter respekteras, demokrati inte genomförts ännu och där vi har till uppgift att medverka till att rättsstaten utvecklas? Vi bär alla ett stort ansvar i vårt internationella eller utrikespolitiska handlande.

Under senare år har vi inom utrikespolitiken hört begreppet "dignified foreign policy". Begreppet är viktigt och det är just på det sättet vi ska uppträda när det gäller att komma ur efterdyningarna av den ekonomiska recessionen. Tillväxten har varit regionalt ojämn och återhämtningen får inte ske utan att vi samtidigt beaktar klimatförändringen och energi- och råvarufrågorna.

EU har ett väsentligt ansvar i en mer och mer multipolär värld, men ett ökat ansvar har också Finland. Det finns all orsak att fundera på hur hårt vi driver kraven på att demokrati, medborgarinflytande och andra mänskliga rättigheter beaktas i våra bilaterala relationer. Är vi beredda att ställa krav på att andra stater ska respektera mänskliga rättigheter om det innebär risk för våra handelsavtal? I en värld där vi förespråkar en värdig utrikespolitik får inte begreppet "mänskliga rättigheter" bara vara ett uttryck som vi bollar med utan uppföljning. Det har blivit alltför vanligt att missbruka ordet mänskliga rättigheter, vi måste kräva respekt och uppfyllelsevilja av våra kontrahenter om vi ska kunna påverka den globala utvecklingen.

Arvoisa puhemies! Läpinäkyvyys on kunniasana, jonka tärkeyttä ruotsalainen eduskuntaryhmä haluaa korostaa. Läpinäkyvyyden ja avoimuuden myötä ihmisissä syntyy luottamus toimiamme kohtaan. He saavat tietää, mitä asioita käsittelemme, ja tämä antaa myös kansalaisille suuremman mahdollisuuden vaikuttaa politiikkaan. Suora yhteys meihin poliitikkoihin on uusi ilmiö, joka on voitu toteuttaa kaikkien sosiaalisten medioiden ansiosta. Kotisivut, blogit ja Facebook ovat hyväksi. Lähestymme niitä, joiden luottamuksen varassa olemme, mutta meillä on poliitikkoina suuri vastuu välineen käyttämisestä. Internet on rikkaus kansalaisvaikuttamiselle mutta myös vaara mielipiteen muodostuksen vinoutuessa. Olemme myös saaneet kokea vihahyökkäyksiä poliitikkoja kohtaan verkossa, mikä ei ole hyväksyttävää eurooppalaiselle demokratialle eikä maalle, jonka tulee olla esimerkkinä muille.

Under fjolårets EU-val hade svenska folkpartiet i valsamarbete med Åland en kandidat vid namn Emina Arnautovic som på valmötena förundrade sig över att finländare inte glada i hågen och mangrant går och röstar. Själv hade hon vuxit upp i ett land där man inte fick rösta fritt, utan bara för eller emot kommunistpartiets kandidater, och egentligen inte fick rösta emot. Rösträtten är en grundrättighet, men globalt sett ett privilegium som inte är förunnat alla i världen. Det ska vi hela tiden hålla i minnet.

Om vi ska ha folkomröstningar på lokal nivå, både i kommuner och i byar och stadsdelar, både rådgivande och bindande, det kan man ha olika åsikter om, men vi ska slå vakt om det intresse för möjligheten att påverka som vårt kommunala system lett till. Små enheter ger en känsla av samhörighet och ökar beredvilligheten för frivilligt arbete. Utan att ge några generella pekpinnar kan det vara viktigt att framhålla fördelen med små administrativa enheter på bekostnaden av effektivitetssträvanden som kan ha andra stora nackdelar såsom bristen på närdemokrati.

Herra puhemies! Demokratia määritellään yleensä enemmistön diktatuuriksi, mutta se on riittämätön määritelmä. Demokratiaan kuuluu myös vähemmistöjen, niiden joukossa kielellisten vähemmistöjen, huomioon ottaminen. Suomi on vähemmistöratkaisujen edelläkävijämaa, jolla on kaksi kansallista kieltä. Kotimaassa puhutun ymmärtäminen on kansalaisoikeus. Tässä salissa on simultaanitulkkausvälineet. Niitä on käytetty kaksi kertaa minun aikanani, kun YK:n pääsihteeri Ban Ki-moon ja EU-komissaari László Andor olivat täällä puhumassa, mutta tavallisesti tätä mahdollisuutta ei ole. Kosovossa on simultaanitulkkaus serbiaksi heidän lähihistoriastaan huolimatta, ja Etelä-Afrikan parlamentissa on simultaanitulkkaus 11 kielelle myös lehterillä. Maassamme ainoastaan ruotsia osaavat, ja heihin kuuluu monia ahvenanmaalaisia, eivät pysty ymmärtämään, mitä heidän kotimaansa parlamentissa sanotaan. Tätä kutsutaan demokratiavajeeksi.

Herr talman! Statsrådets principbeslut om främjandet av demokratin i Finland har lett till en ökad debatt och medvetandegjort de här frågorna. Kvar finns dock mycket att göra och då särskilt vad gäller kvinnornas rätt till medverkan i beslutsfattandet. Kvinnor framställs ofta som offer, vilket de också är, offer för våld i hemmet, offer för sexuella övergrepp i krig och de har rätt till skydd, men vi får ingen ändring på dessa områden innan vi får kvinnor in i beslutsprocessen där vardagsfrågor liksom krig och fred avgörs.

Leena Rauhala /kd(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tehokkaampaa tapaa tuhota demokratia tuskin löytyy kuin viedä äänestäjien luottamus päättäjien valinnan rehellisyyteen ja päätöksenteon riippumattomuuteen. Penseä ihan sama -asenne on valtaamassa alaa. Se passivoi äänestäjät ja johtaa käytännössä harvojen aktiivisten vallanpitoon. Näin ei tulisi olla, vaan politiikalla tulisi synnyttää arvoja, joilla luodaan yhteenkuuluvuutta ja luottamusta demokratian toteutumiseen.

Alhainen äänestysaktiivisuus kertoo selvästi siitä, että puolueet eivät tarjoa vaihtoehtoja. Arvot ja ideologiat ovat saaneet väistyä, ja tavoitteena on valta. Kuljetaan sammutetuin lyhdyin, himmeästi tuikutellen siellä, mistä ääniä tuntuu olevan saatavissa. Enää ei voi puhua edes sateenkaaresta. On vain yhtä samaa värien kakofoniaa, ruskeaa, joka ei houkuta äänestäjiä. Jopa kolme miljoonaa suomalaista ei tiedä, ketä äänestäisi. Tämä on mielestäni kansanvallan kannalta katastrofaalista. Linjattomuus johtaa poliittisen keskustelun kuolemaan. Ruotsissa nähtiin, että selvät äänestäjille esitetyt vaihtoehdot nostivat äänestysprosenttia.

Miten demokratia näkyy eduskunnassa? Eduskunnalta on viety valta siten, että hallituksen esityksiin vaikuttaminen on käytännössä mahdotonta. Näyttää siltä, että ryhmäkuri estää sen. Pitäisi olla niin, että hallitus nauttii eduskunnan luottamusta eikä toisin päin. Tilanne vie uskottavuuden kansan valitsemalta eduskunnalta. Edustajat saattavat puhua toreilla, kylläkin varmasti täydestä sydämestä, toisin kuin sitten äänestäessään ryhmäkurin alla lopulta toimivat. Jokaisen äänen tulisi kuitenkin painaa demokraattisilla vaaleilla valittua henkilöä päätöksenteossa loppuun saakka.

Arvoisa puhemies! Demokratia on väline kansan hyvinvoinnin saavuttamisessa, siinä, että yhdessä pystytään pitämään huolta heikoimmista. Tavoitteena tulee olla kaikkien hyvinvointi. Nyt suomalainen demokratia on johtamassa yhä enemmän keskiarvohyvinvointiin, jossa ääripäät ovat kaukana toisistaan. Osa voi aina vain paremmin toisten tilanteen heikentyessä. Ihmiset voivat huonommin niissä yhteiskunnissa, joissa on suuret tuloerot ja jyrkät luokkaerot, kuin niissä, joissa ollaan mahdollisimman lähellä taloudellista ja sosiaalista tasa-arvoa. Tuloerojen kasvusta seuraa sosiaalista rauhattomuutta ja negatiivinen vaikutus yhteiskunnan ilmapiiriin. Tunne yhteenkuuluvuudesta ja yhteisestä vastuusta heikkenevät. Syrjäytyneen ääni ei silloin enää kuulu.

Kristillisdemokraatteina pidämme tärkeänä sosiaalisten ja terveysongelmien ennaltaehkäisyä, varhaista puuttumista sekä syrjäytymisvaarassa olevien tukemista. Sosiaaliturvan tulee auttaa yksilöä ja yhteisöjä ihmisen omanarvontuntoa kunnioittaen ja tukien eli kannustaen omatoimisuuteen ja itsestään huolehtimiseen, mikäli mahdollista. Syrjäytymisen ehkäiseminen on demokratian vahvistamista.

Jokaisella on oikeus osallistua omista asioistaan ja omasta hyvinvoinnistaan päättämiseen joko suoraan tai välillisesti. Demokratiaan on kasvatettava, ja osallistuminen on tehtävä mahdolliseksi kaikille. Lapsille ja nuorille on tarjottava mahdollisuuksia osallistua ja vaikuttaa heidän elämäänsä koskettaviin asioihin koulussa ja harrastustoiminnassa esimerkiksi oppilaskuntatoiminnan ja nuorisovaltuustojen kautta.

Päätöksentekoon osallistumisen tulee olla esteetöntä. Se merkitsee esimerkiksi tietoa, joka on saatavilla huolimatta henkilökohtaisista aistirajoitteista tai kielitaidosta. Se merkitsee mahdollisuutta päästä kuuntelemaan fyysisten esteiden rajoittamatta julkisia kokouksia. Tarvittaessa on oltava mahdollisuus saada henkilökohtaista apua itsenäiseen päätöksentekoon, jos vamma sen estää.

Arvoisa puhemies! Kristillisdemokraatit ha-luavat korostaa kolmannen sektorin toimijoiden tärkeyttä demokratian osana. Kansalaisjärjestöt ovat ruohonjuuritason päätöksentekijöitä, käytännön toimijoita ja kanavia, joiden kautta saadaan kokemustietoa. Kansalaisjärjestöjen toiminnan tukeminen taloudellisesti ja lainsäädännöllisesti on yhä tärkeämpää myös kansallisen yhteyden tunteen luomiselle. Näiden järjestöjen kautta voimme olla myös kansainvälisesti tukemassa demokratian kehittymistä niissä maissa, joissa se vielä on puutteellista.

Pirkko Ruohonen-Lerner /ps(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kansainvälistä demokratiapäivää on YK:n rohkaisemana vietetty viime viikolla Suomessakin. Päivällä halutaan juhlistaa kansanvaltaa ja lisätä yleistä tietoisuutta demokratiakysymyksistä. Parlamenttienvälinen liitto Ipu valitsi tämän vuoden demokratiapäivän teemaksi poliittisen vastuun ja yhteyksien lujittamisen parlamenttien sekä kansalaisten välillä.

Teema on tärkeä, sillä politiikka on ollut jo pitkään kriisissä niin Suomessa kuin muuallakin. Suomen kansanvaltaisia päätöksentekorakenteita on kavennettu ensin Euroopan unioniin liittymisen ja sen jälkeen asteittain unionin laajentumiskehityksen seurauksena.

Euroopan unioni ei ole kansanvaltainen vaan byrokraattinen järjestelmä. On kestämätön tilanne, että EU-lainsäädäntö ohittaa kansallisen lainsäädännön.

Perussuomalaiset pitävät kiinni kansallisen suvereniteetin murtumattomasta periaatteesta: Vain kansalla, joka muodostaa muista kansoista erillisen kansakunnan, on oikeus vapaasti ja itsenäisesti päättää kaikista omista asioistaan. Aito demokratia on mielestämme mahdollista vain kansallisvaltioissa.

Edistämme demokratiaa kouriintuntuvimmin palauttamalla Euroopan kansoilta Brysselin byrokraateille siirrettyä valtaa takaisin kansallisvaltioille. Perussuomalaisten mielestä EU toimisi parhaiten itsenäisten kansakuntien talous- ja vapaakauppaliittona.

Arvoisa puhemies! Demokratiassa vain annetut äänet vaikuttavat. Jotta kansan ääni kuuluisi paremmin parlamentin palkeille, on äänestysaktiivisuuden vuosikymmeniä kestänyt hiipuva kehityssuunta saatava kääntymään. Kunnallisvaaleissa suunta oli oikea, ja toivon mukaan suuntaus vahvistuu tulevissa eduskuntavaaleissa. Toivottavasti jatkuvasti julkisuudessa vellovat vaalirahasotkut eivät kuitenkaan karkota äänestäjiä vaaliuurnilta.

On nähtävissä, että perussuomalaisten historiallinen nousu nostattaa äänestysintoa ja supistaa nukkuvien puoluetta. Osa lähtee äänestämään perussuomalaisia, osa vastavoimaa perussuomalaisille. Se on hyvä. Demokratian kannalta on tärkeintä, että yleensä äänestetään. Jos et äänestä, sinua ei lasketa. Jokainen ääni on yhtä arvokas.

Arvoisa puhemies! Perussuomalaiset eivät usko äänestysikärajan laskemisen, äänestyskampanjoiden, sähköisen saati verkkoäänestyksen kaltaisten konstien sinällään innostavan nuoria äänestämään. Niiden sijaan puolueiden pitää pystyä tarjoamaan selkeitä, rehellisiä ja ymmärrettäviä poliittisia vaihtoehtoja. Lisäksi nuorella pitää olla kotoa, koulusta ja kansalaisyhteiskunnasta omaksuttu käsitys siitä, että äänestämällä voi vaikuttaa. Puhki kulunutta sanontaa lainaten: politiikka on yhteisten asioiden hoitamista.

Lisäksi voidakseen vaikuttaa yhteiskuntamme asioihin kansalaiset tarvitsevat tietoa siitä, miten asioita maassamme tällä hetkellä hoidetaan. Vallanpidon tulisi olla entistä läpinäkyvämpää.

Arvoisa puhemies! Suurista periaatteellisista, koko kansakuntaa koskevista kysymyksistä pitää voida järjestää sitovia kansanäänestyksiä. Sellainen olisi ehdottomasti pitänyt järjestää, kun luovuttiin omasta markasta ja kun Suomen eduskunta päätti hyväksyä EU:n perustuslain, jota häveliäästi myös Lissabonin sopimukseksi kutsutaan.

Perussuomalaiset seuraavat mielenkiinnolla oikeusministeriön käynnistymässä olevan valtiollisen kansalaisaloitehankkeen etenemistä. Tarvitsemme tulevaisuudessa suomalaisiin oloihin sopivan yhdistelmän sekä edustuksellista että suoraa demokratiaa.

Oikeusministeri Tuija Brax

Arvoisa puhemies! Oikeusministeriö nimittää aivan lähipäivinä, kunhan saamme teiltä kaikilta eduskuntaryhmiltä vielä nimet jäseniksi, työryhmän, jonka on määrä valmistella ehdotus laiksi kansalaisaloitteesta, joka nyt on jo tässä eduskunnassa sisällä olevassa perustuslakiesityksessä. Uuden perustuslain on määrä tulla voimaan 1.3.2012, ja tavoite on, että tämä kohta nimitettävä työryhmä saisi esityksensä valmiiksi sitä ennen, näillä näkymin helmi—maaliskuussa, ja sen jälkeen olisivat valmiina uuden perustuslain myötä myös tarkemmat säännöt siitä, miten jatkossa 50 000 äänioikeutettua suomalaista voi tehdä kansalaisaloitteen. Monissa ryhmäpuheenvuoroissa esillä olleet paremmat suorat vaikutusmahdollisuudet tulevat tältäkin osin nyt paremmiksi.

Aivan muutamaan hienoissa ryhmäpuheenvuoroissa olleeseen havaintoon kommentteja:

Keskustan ryhmäpuheenvuorossa esitettiin eduskunnan itsearviointiprosessia. Se kuulostaa kyllä ajatukselta, joka on hyvin lähellä sitä, mitä hallitus on esittänyt muun muassa hallituksen esityksessä lahjontarikosten tiukentamisesta. Siellä perusteluissa hallitus esittää nöyrästi, että eduskunta ottaisi harkittavakseen, että mietittäisiin myös näitä eduskunnan erilaisia työskentelytapoja, ohjeistuksia. Siinä yhteydessä voitaisiin myös vihreiden ryhmäpuheenvuorossa olleet toiveet katsoa eduskunnassa. Mutta nämä ovat juuri tyypillisiä asioita, joissa oikea toimija olisi, niin kuin keskustan ryhmäpuheenvuorossakin esitettiin, eduskunta itse.

Kokoomuksen ryhmäpuheenvuorossa peräänkuulutettiin Internet-äänestystä. Hallitus on iltakoulussa linjannut, että seuraamme Norjan kohta tulevaa kokeilua ja sen jälkeen katsomme, miten asia etenee.

SDP:n monipuolisessa puheessa puhuttiin, niin kuin monissa muissakin, koulusta, ja lopetettakoon tämä kommentti siihen, että uudes-sa esityksessä tuntijakolaiksi on suuntia siihen suuntaan, mitä muun muassa SDP on esittänyt, merkittävästi paremmin kuin koskaan aikaisemmin. Läpäisyperiaatteella sekä yhteiskunnallisten aiheiden painoarvoa kasvattaen ja valinnaisuutta kasvattaen tähän suuntaan ollaan menossa. Tältä osin olemme siis samalla asialla.

Tuomo Puumala /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Kuultiin erinomaisen hyviä puheenvuoroja koko keskustelun ajan, mistä kiitos kaikille puhujille. Olisin pureutunut hieman tähän sisältöön lyhyessä puheenvuorossani ja ennen kaikkea tähän eduskunnan budjettiprosessiin, joka itse asiassa alkoi viime viikolla, kuten kaikki tiedämme.

Eduskunnan massiivinen budjettiprosessi, noin 3 kuukautta, hieman ylikin, kestävä prosessi, pitää sisällään lukuisia puhemaratoneja täällä eduskunnan istuntosalissa ja massiivisen valiokuntakäsittelyn lukuisine kuulemisineen. Kuitenkin sen tulokset ovat kohtuullisen vaatimattomia. Tässä eduskunnan kaikista tärkeimmässä tehtävässä elikkä budjetin tekemisessä me vuosittain muutamme noin 50 miljoonaa euroa alkuperäisistä 50 miljardista eli nopeasti laskettuna noin promillen. Itse tein tuosta aiheesta tutkimuksen gradun muodossa ja syvennän sitä vielä tämän syksyn aikana kirjaksi. Olen usein ajatellut, eikö meidän vaikutusvaltamme voisi olla paljon suurempi ihan hallitus- ja oppositiorajat ylittäen täällä eduskunnassa. Ajan oloonhan meidän täytyy järjestelmiämme kehittää.

Tässä suhteessa esitänkin kysymyksen pääministeri Kiviniemelle, voitaisiinko tätä budjettiprosessia kehittää yksittäisen kansanedustajan näkökulmasta sillä tavalla, että nuo vaikutusmahdollisuudet olisivat paljon parempia. Kansainvälisiä esimerkkejä löytyy esimerkiksi Ranskasta, esimerkiksi Ruotsista, joissa valiokuntien roolia on vahvistettu ja parannettu merkittävästi. Siellä hallituksen täytyy itse asiassa jopa konsultoida asianomaisia valiokuntia tehdessään merkittäviä muutoksia budjettiin. Samoin ajattelen sitä, pitäisikö tuon budjettiprosessin myös poliittisella puolella olla koko vuoden mittainen, että se ei siis pelkästään kohdistuisi aina vain tähän syksyyn vaan sitä valmistelua tehtäisiin pitkästi ja yhdessä.

Nythän on niin, että eihän valta aina ole edes hallituksellakaan, senhän me kaikki tunnistamme, vaan asiantuntijavallan kasvamisen myötä esimerkiksi valtiovarainministeriön virkamiehet ovat hyvin keskeisessä roolissa. Kaipaan sitä, että politiikan rooli vahvistuu, koska kansalainen (Puhemies: 2 minuutin puheenvuoro on päättynyt!) valitsee nimenomaan edustajan itsellensä, ja sen takia meidän poliitikkojen ... [Puhemies sulki puhujan mikrofonin, koska puheaika ylittyi.]

Tuulikki Ukkola /kok:

Arvoisa puhemies! On kuultu hienoja puheenvuoroja ja hyvää analyysiä demokratian perusteista, mutta jos kansa olisi kuunnellut tätä, niin olisiko se ymmärtänyt yhtään mitään? Minä epäilen vähän, että me emme osaa ottaa kansalaisia huomioon siinä mielessä, että ei kansa nyt niin onnetonta ole, kuten me kuvittelemme. Ei se sure sitä, jos he eivät käy äänestämässä, eikä se sure sitä, jos mahdollisesti joku vero nousee. Kansa suree sitä, jos sen omat asiat eivät ole kunnossa. Sitä se suree, ja siihen se antaa palautetta, hyvinkin voimakasta palautetta, ja niin pitääkin antaa tälle porukalle.

Elikkä minä toivon, että tämä eduskunta ja kansanedustajat eivät ihan omaehtoisesti halvenna itseään elikkä ota surua asioista, joita ei kannata surra. Kansa ei varmasti murehdi sitä, jos joku ei käy äänestämässä. Jos joku käy äänestämässä, niin käy äänestämässä, ei siitä pitäisi niin hirviää meteliä pitää kuin me täällä pidämme.

Minulle kalskahtivat korvaan ed. Johannes Koskisen sanat, että demokratia, kansanvalta, ei ole eliitin vaan koko kansan asia. Minä en myöskään ymmärrä sitä, että meillä perustellaan presidentin valtaoikeuksia presidentinvaalien suurella äänestysprosentilla, eli että kun kansa äänestää niin aktiivisesti presidentinvaaleissa, niin totta kai presidentillä täytyy olla valtaa. Ja kun kansa äänestää eduskuntavaaleissa niin huonosti, niin mitäs valtaa eduskunnalla sitten pitää olla, ei mitään valtaa. (Ed. Rajamäki: Porvarihallituksellahan se on!)

Toisin sanoen minä en pidä siitä, että palataan vanhoihin aikoihin. Hyvä kuningas liittoutui kansan kanssa eliittiä, aatelistoa ja papistoa vastaan. Siitähän tässä keskustelussa on ollut koko ajan kysymys. Minusta se on ihan väärä periaate tutkia demokratiaa ja väärä periaate antaa demokratialle olemus, että äänestysaktiivisuus ratkaisee, onko demokratiaa vai ei.

Kari Rajamäki /sd:

Arvoisa puhemies! Kansalaisten vaikuttamismahdollisuuksissa on hyvin olennaista se, että on myös edellytykset. Se tarkoittaa koulutus- ja opetuspuolella myöskin Suomen poliittisen lähihistorian parempaa läpikäyntiä ja sitten myöskin eduskunnankin toiminnasta, kansanvallasta, enemmän tietoa siitä, mitä valintoja ja arvoja tehdään. Tältä osin me emme kyllä parlamentarismissa, hallituksen ja eduskunnan toiminnassa, ole tätä tehtävää hyvin täyttäneet. Ei tarvitse ajatella kuin sitä, miten juhannuksen alla salaa runtattiin läpi 8 miljardin euron takaussitoumuksia Suomen hallituksen taholta iltahämyssä täällä, ettei lehdistö eikä julkisuus juuri huomaa.

Tai kun eilen käsiteltiin Kelan työnantajamaksun poistoa, yli puolen miljardin laskua lapsiperheille ja eläkeläisille, niin ei tuolla mediaparvella tungosta ollut eikä eduskunta myöskään erityisesti näitten eri poliittisten suuntien mielipiteitä tiedottanut. Meillä on aikalailla Orwellin maailma, jossa valikoidaan se tieto. Politiikka viihteellistyy ja pinnallistuu, ja tämä on minusta erittäin vakava asia nimenomaan vaikuttamisen kannalta.

Sitten toinen vakava kysymys on tietysti harmaan talouden pureutuminen hallinnon ja politiikan rakenteisiin, joka on pysäytettävä. Eli edustuksellisen demokratian ja kansanvallan kannalta meillä on todella tärkeä aika putsata avoimesti pöytä myös tältä osin ja lähteä todella myöskin politiikan teossa sillä tavalla liikkeelle, että kansalaiset tietävät, miten päätökset syntyvät, keitä istuu pöydissä, joissa päätökset tehdään, millä valtakirjalla Merisalon ensimmäisessä hallituksessa esimerkiksi.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa herra puhemies! Täällä puhuttiin siitä, että eduskunnan pitäisi suorittaa itsearviointi työstään. Voimme jo nyt arvioida sitä, että valiokuntatyöskentely jää aivan liian vähälle eduskunnan erilaisissa resurssihuomioissa. Myöskin sen avoimuuden, läpinäkyvyyden, pitäisi mielestäni olla selkeämpää, eli sen pitäisi olla avointa huomattavasti enemmän kuin mitä se on.

Samoin kysymys siitä, miten asioita hoidetaan tässä salissa. Kävimme täällä aika laajan keskustelun eilen muun muassa energiaverotuksesta. Asiaa ei ollut esittelemässä valtiovarainministeri, ei myöskään ministeri Pekkarinen, joka nyt on läsnä, ei ympäristöministeri. Kysymyksessä oli siis ympäristöveroja hyvin vahvasti käsitellyt keskustelu, joka kesti kauan, mutta ministerit eivät olleet läsnä.

Myös, arvoisa puhemies, tämän valtakunnan äänestysaktiivisuudesta. Jos presidentinvaalissa on selvästi suurempi äänestysaktiivisuus kuin eduskuntavaaleissa, niin kyllä se kertoo ihmisten näkökulman niin, että heidän uskonsa eduskunnan toimintaan on heikko. Tämä eduskunta vaikuttaa välillä sellaiselta, että sen pitää nauttia valtioneuvoston, hallituksen luottamusta eikä päinvastoin, niin kuin perustuslaki sanoo ja demokratia.

Ja kun apulaisvaltakunnansyyttäjä Kalske toteaa, että Suomeen on luotu laiton rahoitusjärjestelmä ja kun vieläkään vaalirahoituksen kaikkia erilaisia osa-alueita ei ole avattu, niin kyllä siinä ihmisten luottamuksen näkökulmasta on ongelmia.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Silloin, kun käytiin hallitusneuvotteluja, käytiin suorastaan kiivas ottelu siitä, kuinka monta niin sanottua politiikkaohjelmaa tulee hallituksen ohjelmaan, ja niitä sitten joku puolenkymmentä tuli.

Arvoisa puhemies! Minä odotin, että näitä olisi nyt esitelty valtioneuvoston taholta, niin että meillä olisi jonkinlainen katsaus siihen, mikä merkitys näillä politiikkaohjelmilla on ollut ja on oleva, kun me niistä niin kauheasti tappelimme. Meidänkin ryhmässämme neuvottelijat saivat niin sanotusti köniinsä, kun ei kaikkia niitä saatu sinne mukaan, mitä olisi haluttu.

Sitten toisekseen, mikä on gradeeraus, arvoisa rouva pääministeri? Jos meillä on äänestysprosentti eduskuntavaaleissa 67 ja naapurissa on yli 80 reippaasti, niin te käytätte ilmaisua, että meillä on verrattain korkealla. Täytyy sanoa, että tämä on hiukan kiusallista. Ja se on kiusallista myöskin siinä katsannossa, että pitkät listat tuottavat yli 80 prosentin tuloksia ja meidän henkilökeskeiset listamme (Puhemies: Tulee puolitoista minuuttia täyteen!) — niin — jotakin aivan muuta.

Pirkko Ruohonen-Lerner /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On itsestään selvää, että demokratiassa päätösvallan pitäisi olla kansan valitsemilla edustajilla. Monesti tilanne on kuitenkin se, että vaaleilla valittujen kunnanvaltuutettujen ja kansanedustajien todellista päätösvaltaa käyttää heidän sijastaan pieni eliitti. Tämän pienen eliitin jäsenet ovat usein hyviä tuttuja keskenään. Olivatpa he sitten puoluetovereita tai eivät, he sopivat keskenään siitä, miten asiat päätetään, jo ennen kuin esimerkiksi valtuuston esityslista on edes kirjoitettu. Näin uusille näkemyksille ja vastakkaisille mielipiteille ei käytännössä anneta jalansijaa. Kysynkin, ovatko arvoisat ministerit ja pääministeri tietoisia tästä suomalaisesta eliittivallasta ja siihen liittyvistä ongelmista.

Katri Komi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Tuon Braxin kommentin johdosta vielä muutama tarkentava kommentti tuosta eduskunnan itsearvioinnista, jota esitimme.

Tämän itsearvioinnin tarkoitus olisi tietenkin havaita niitä hyviä asioita, mutta samalla niitä huonoja asioita, meidän toiminnassamme olevia parannettavia kohteita, joita kansainvälisiä kriteereitä vasten olisi olemassa, jotta voitaisiin parantaa tätä meidän parlamentaarista instituutiotamme täällä Suomessa.

Siihen prosessiin tarvittaisiin tietenkin kaikkein korkeimpien elinten sitoutuminen, eduskuntaryhmien puheenjohtajiston, puhemiehistön, mielellään myös esimerkiksi pääsihteerin sitoutuminen, muuten on turha edes aloittaa tuota työtä. Ja voi olla, että jossakin työkalupakin kohdassa meillä on paljonkin kehitettävää, jossakin toisessa saatamme olla ihan maailman huippua, sen näkee sitten.

Tämä itsearviointi voitaisiin tehdä esimerkiksi ad hoc -työryhmässä, jossa olisi uusia ja vanhempia edustajia, naisia ja miehiä, kaikki puolueet tietenkin mukana. Kesto voisi olla pari kuukautta, maksimissaan kahdeksan istuntoa, ja koska nuo vaalit nyt ovat sen verran myöhään keväällä, niin ehkä järkevin ajankohta voisi olla ensi syksynä tai talven aikana vuoden kuluttua.

Ilkka Viljanen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Äänestysaktiivisuuden korottaminen nousee aika ajoin esille, ja pitää suhtautua äärimmäisellä herkkyydellä kaikkeen siihen keinovalikoimaan, mitä on mietitty.

Aika ajoin, niin kuin tänäänkin, on noussut esille myös äänestysikärajan laskeminen 16 vuoteen. Nythän seurakuntavaaleissa tällainen kokeilu on tulossa. Kun tarjotaan valtaa, niin silloin pitää myöskin käsi kädessä kulkea vastuun. Ja jos äänestysikärajaa lasketaan 18:sta 16:een, onko ministeriössä mietitty sitä, että sitä vastuuta, joka on 18-vuotiailla ja siitä ylempänä monissa yhteiskunnallisissa asioissa, sovellettaisiin myöskin sitten niihin, jotka pääsevät äänestämään 16-vuotiaina?

Johannes Koskinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kehaisin tuota demokratiaperiaatepäätöstä, mutta siinä alkupäässä on näitä kyseenalaisempia hankkeita. Ensinnäkin on tämä äärimmäisen sekava vaalijärjestelmän uudistus, joka toivottavasti täällä talossa oikenee, ja toiseksi on tämä ed. Viljasen mainitsema nuorten äänioikeusiän pudottaminen, joka on aika lailla, sanoisiko nyt, populistisista syistä tai tiettyjä ryhmiä suosien otettu tapetille. Siinä pitäisi ottaa yhteys tähän täysi-ikäisyyteen kovasti vahvemmin esille kuin mitä näissä alkuvalmisteluissa, mutta sitähän selvitetään erillisenä hankkeena.

Mutta ed. Ukkolalle: Minä puhuin tästä kansan ja eliitin vastakkaisuudesta juuri tässä maailman ja Suomen tilanteessa. Ihmiset kokevat, että poliitikot on se rälssi, joka pelaa omaa peliään, juuri sen takia, että täällä sakissa on ollut näitä väärinkäytöksen tekijöitä vaalirahoituksen ympärillä jnp. Tämmöisissä tilanteissa tarvitaan juuri sitä luottamuksen rakentamista. Tämän kaltaisia rälssiajatuksia tulee herkästi myös kunnallistasolla, mistä ed. Ruohonen-Lerner puhui, että eriytetään liikaa tämä yhteisten asioiden hoito sille pienelle porukalle, todella aktiivien joukolle, ja siellä edelleen keskittyen entistä harvemmalle luottamushenkilöiden joukolle. Tämä on epäterve kehityspiirre toimivassa kansanvallassa.

Aila Paloniemi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Poliittinen ja taloudellinen valta Suomessa keskittyy ja on keskittynyt, ja se on tosiasia. Vuoden 2004 kuntavaaleissa tehty tutkimus osoitti, että joissakin lähiöissä äänestysprosentti, erityisesti miesten äänestysaktiivisuus, jäi 17 prosenttiin. Kuinka alas äänestysprosentti oikeasti voi laskea, jotta tämän järjestelmän legitimiteetti säilyy?

Minun mielestäni valtiovallan ja puolueiden, muun muassa, on lujasti katsottava peiliin ja lähdettävä miettimään vakavammin näitä vaikuttamismahdollisuuksia, kuunneltava ja kuultava ihmisiä aidosti, otettava heidät mukaan. Osallisuudelle ja sille, että haluaa myöhemmin vaikuttaa, on rakennettava kyllä pohja jo ihan ala-asteella ja kouluissa. Myös työpaikoilla on luotava menetelmiä, joissa ihmiset saavat äänensä kuuluville. Tätä osallisuutta ei voi ostaa metritavarana kaupasta, vaan kyllä se pohja on luotava jo ihan varhain sille. Se on aivan selvää.

Tuija Nurmi /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä puhuttiin valiokuntatyön läpinäkyvyydestä, ja olen iloinen, että siitä puhutaan täällä nyt näin avoimesti, koska kun otin sitä itse esille aikoinani tuolla jaostoissa, niin asia vietiin puhemiehelle, joka silloin kaudella 1999—2003 kiivaasti kielsi valiokuntatyön avoimuuden lisäämisen.

Nykyteknologia auttaa valiokuntatyön avoimuuden lisäämisessä, jos vain poliittista tahtoa on, ja siihen on monia erilaisia vaihtoehtoja. Uskon, että silloin voidaan myös kansalaisille näyttää todeksi, mitä siellä valiokunnassa aidosti tapahtuu. Eihän sieltä tarvitse koko kokousta aina näyttää mutta esimerkiksi asiantuntijakuulemiset.

Jukka Gustafsson /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun puhumme demokratiasta ja kansalaiskasvatuksesta, niin mielelläni tuon keskusteluun mukaan meidän kirjastolaitoksemme, Yleisradiomme, ja täällä jo viitattiin peruskouluun. Olen itse kantanut myöskin huolta siitä, että esimerkiksi ammatillisessa koulutuksessa, jos sitä verrataan esimerkiksi lukiokoulutukseen, aivan liian vähän yhteiskunnallisia kysymyksiä pohditaan ja tuodaan esille. Meillä ikään kuin nuoret jaetaan kahteen kastiin. Minusta tässä pitäisi ehdottomasti tehdä myöskin ammatillisen koulutuksen sisältöjen kehittämisen suhteen enemmän. Siellä on suunnilleen yksi viikko yhteiskuntaoppia, ja se tulee yhdessä ikään kuin samaan syssyyn, ja tavallaan semmoinen tietoisuus, henkinen kasvu, ei kehity.

Minna Sirnö /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Osallistuvan ja osallistavan päätöksenteon kompastuskivi on useimmiten se, että kansa nähdään vaalikarjana ja kansa kokee itse olevansa vaalikarjaa. Niinpä esimerkiksi periaatepäätöksen 32 kohdasta vain muutama tulkitsee kansalaisuutta aktiivisena toimijana, enemmän ne ovat ehkä toimenpiteitä, joilla pyritään aktivoimaan, mutta ei niin, että se lähtökohta olisi kansalaisten aktiivisuus.

Mielestäni on oireellista, että esimerkiksi perustuslakiuudistuskeskustelun keskiössä on edustuksellisen vallan käyttäjien ja edustuksellisen demokratian osallistujien rajariidoista enemmän keskustelua kuin siitä, miten kansalaiset pääsevät vaikuttamaan omiin asioihinsa. Miten perustuslakiuudistuksessa kirjattaisiin vaikkapa tämä kansalaisaloite niin, että se aidosti aiheuttaa toimenpiteitä myös meissä edustuksellisen demokratian kohteissa?

On hienoa, että täällä on tämä demokratiatutkimus näin vahvasti otettu esille, mutta itse olen huolissani jo ensi vuonna, kun vaalien jälkeiselle tutkimukselle ei ole osoitettu budjetissa senttiäkään rahaa. Siihen ovat tähän asti yliopistot pystyneet haalimaan rahat, (Puhemies: Minuutti on kulunut!) mutta ensi vuonna näin ei ole.

Heli Järvinen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Itsekritiikki on hyvä laji, ja siksi arvostan kovasti ed. Alanko-Kahiluodon analyysiä suomalaisen demokratian kehityksestä ja muistutusta siitä, että oikeastaan kattava demokratia on vasta 40-vuotias, koska vasta 1970-luvulla vammaiset ja vajaakuntoiset saivat oikeu-den äänestää.

Itsekritiikki on paikallaan myös tässä salissa ja tässä talossa. Siksi pidän ed. Komin aloitetta tällaisesta itsetutkinnasta ja -tarkastelusta erinomaisen hyvänä. Pelkästään tänä syksynä käsittelemme 50 miljardin euron budjettia, josta eduskunnan päätösten osuus on noin 50 miljoonaa. Sama tilanne on, jos ajatellaan talousarvioaloitteita: esimerkiksi viime vuonna niitä tehtiin 1 100, näistä 1 100:sta hyväksyttiin 5. Eli on ihan aiheellista kysyä, onko tämä todella demokratiasta se hinta, joka kannattaa maksaa, vai voisiko järjestelmää jollakin tavalla tehostaa ja muuttaa.

Pääministeri Mari Kiviniemi

Arvoisa puhemies! Täällä on käytetty erittäin hyviä puheenvuoroja, ja näitä yhdistää kaikkia se, että meidän pitää pystyä parempaan tämän äänestysaktiivisuuden osalta, mutta siihen ei varmasti mitään yhtä yksittäistä keinoa ole, niin kuin monissa puheenvuoroissa täällä on tuotu esiin.

Keskustan ryhmäpuheenvuorossa oli erittäin hyvä idea tästä eduskunnan tekemästä itsearvioinnista, jolla selvitettäisiin eduskuntatyön muutostarpeet. Kannustan tämän työn organisointiin ja liikkeelle laittamiseen. Samassa yhteydessä voisi varmasti myös pohtia ja viedä eteenpäin ed. Puumalan ajatusta siitä, miten yksittäisen kansanedustajan ja eduskunnan vaikutusmahdollisuuksia tässä budjettiprosessissa voitaisiin vahvistaa.

Toisaalta on kyllä niin, että meillähän näitä talousarvioasioita pohditaan paitsi budjettimenettelyn yhteydessä myöskin kehysmenettelyssä, ja samoin sitten lisäbudjetit tuovat sen ulottuvuuden pitkin vuotta. Valtion talousarvio on eduskunnan käsissä ja voi sanoa, että peukalon alla. Olen kyllä kokenut voimakkaasti sekä ministerinä että nyt pääministerinä, että kyllä hallitus toimii nimenomaan eduskunnan luottamuksen varassa, ja se koskee myös budjetin laatimista. Vuorovaikutuksen pitää eduskuntaryhmiin olla kunnossa, mutta aina siinä varmasti on kehittämisen varaa.

Täällä todellakin nousi esille myös tämä äänestysaktiivisuus siitä näkökulmasta ed. Pulliaisen puheenvuorossa, ettemme kovin hyviä ole olleet. Voi sanoa näin, että tietenkin jos Ruotsiin verrataan, kun Ruotsi on Euroopan paras oppilas, niin emme ole siihen päässeet. Me olemme vielä verrattain hyvällä tasolla, mutta merkit siitä, että voimme luisua huonompaan tilanteeseen, ovat olemassa. Sen vuoksi tässä todellakin tarvitaan kaikkia niitä tässäkin esille tuomiani keinoja, joilla äänestysaktiivisuutta pystytään parantamaan.

Politiikkaohjelmien osalta toteaisin sen, että jokainen politiikkaohjelma tekee itsearviointia. Politiikkaohjelmista on myös tilattu ulkopuolinen arviointi, jota itse asiassa huomenna hallinnon ja aluekehityksen ministerityöryhmässä käsitellään. Näistä saadaan varmasti osviittaa siihen, miten me olemme onnistuneet näillä politiikkaohjelmilla viemään hallitusohjelmassakin mainittuja asioita eteenpäin. Tämä on myös sellainen itsearvioinnin paikka, jossa vahvasti pitää olla liikkeellä.

Monissa puheenvuoroissa otettiin, arvoisa puhemies, esiin myös se, että kouluissa nuorille pitäisi saada enemmän demokratiaopetusta. Varmasti nyt kun tehdään tuntijakouudistustakin, niin siinäkin yhteydessä on hyvä käydä tätä keskustelua, miten me varmistamme sen, että ei ainoastaan äänestämisestä vaan myös siitä osallistumisesta ja aktiivisesta keskustelusta, kansalaisvaikuttamisesta, tulisi ihan sieltä koulunpenkiltä lähtien olennainen osa suomalaisen nuoren ihmisen elämää, ja jos ei siitä tule, niin sitten se on tietoinen valinta, ettei kovin aktiivinen osallistuja halua olla, mutta todellakin tuntijakouudistus osaltaan tarjoaa yhden mahdollisuuden näitä asioita viedä eteenpäin.

Kimmo Kiljunen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Täällä on paljon puhuttu tästä äänestysaktiivisuudesta. On ilmaistu huoli sen suhteen. Meillähän on maita, kuten Australia, Belgia, muistaakseni myöskin Serbia, joissa on äänestyspakko, jolla pyritään lähes sataan prosenttiin. Se ei ole pohjoismainen käytäntö.

Sen sijaan, kun täällä on ehdotettu sitä, että äänestysikää lähdettäisiin pudottamaan, jotta äänestysaktiivisuutta lisättäisiin, tämähän ei välttämättä johda lainkaan sen lisääntymiseen, vaan päinvastoin nuorethan äänestävät yllättävän vähän. Puhuminen äänestysiän laskemisesta minusta on virheellinen ajattelutapa. Jos pohditaan sitä, miten nuorten tai lasten ääni kuuluisi paremmin, on paljon parempi tapa pyrkiä huomioimaan lasten ääni tämmöisessä todella demokraattisessa yhteiskunnassa niin, että kaikilla olisi äänensä kuuluvilla yhteiskunnassa. Minun ehdotukseni olisi hyvin selkeä, on se äänestysikä mikä tahansa vaikka 18:sta ylöspäin: lapsiperheille annettaisiin lapsiluvun mukaan vanhemmille oikeus lisä-ääneen. Jos on yksinhuoltaja, sillä on kaksi ääntä, jos on yksi lapsi. Jos on pariton luku lapsia perheessä, niin silloin jaettakoon vanhempien kesken se puoliksi, mutta joka tapauksessa (Puhemies: Minuutti on nyt kulunut!) tämä vahvistaisi lasten asemaa yhteiskunnassa. Lapsiperheiden ääni kuuluisi äänestyksessä toisella tavalla.

Mirja Vehkaperä /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Vuoropuhelua kansalaisten ja poliitikkojen välillä tarvitaan joka tasolla niin eduskunnasta käsin kuin paikallisdemokratiastakin katsottuna. Etenkin nuoret kansalaiset ovat tänä päivänä internetissä verkkokeskusteluissa, Facebookissa jne., ja niin pitää myöskin olla poliitikkojen ja politiikantekijöittenkin niillä areenoilla keskustelemassa omilla henkilökohtaisilla nimillään politiikasta, yhteiskunnallisesta vaikuttamisesta.

Mutta enemmän kuin tästä olen huolissani siitä, mitä tapahtuu tälle sähköiselle äänestämiselle, verkkoäänestämiselle. Nyt sitä asiaa on pyöritelty oikeastaan vuositolkulla, selvitelty, mietitty keinoja, ja moni moni maa on Suomea tässä edellä, ja niitä esimerkkejä on rutkasti. Pyörimmekö me edelleenkin ehkä kymmenenkin vuoden päässä tässä samassa tilanteessa, että selvitetään?

Ulla Karvo /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tärkeää on, että kansalaisten näkemykset tulevat huomioiduiksi etenkin poliittisessa päätöksenteossa, mutta demokratian olennaisia osia ovat oikeudenmukaisuus ja riippumaton tuomioistuinlaitos. Demokraattiselle yhteiskunnalle on tunnusomaista mahdollisuus valittaa itseään koskevista asioista. Tämä oikeusvaltioperiaate takaa sen, että parlamentin säätämien lakien noudattaminen on varmistettavissa. Myös Suomessa kuulee ikävä kyllä usein moitittavan tuomioistuinlaitosta.

Väistämätöntä on, että jotkin oikeuslaitoksen päätöksistä koetaan epäoikeudenmukaisiksi. Aina on häviäjiä ja voittajia. Mutta silloin, kun yleinen oikeustaju reagoi voimakkaasti johon-kin epäkohtaan, on siihen puututtava poliittisella tasolla. Esimerkkinä voisi mainita raiskausri-koksista annetut tuomiot. Kysyisinkin ministeri Braxilta: kuinka tähän kansalaisten reagointiin on nyt varauduttu, ja missä vaiheessa olemme menossa?

Maria Guzenina-Richardson /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ed. Kiljusen äskeinen ehdotus taisi olla hieman keskeneräinen vielä, mutta siitä olen samaa mieltä, että äänestysikärajan laskeminen ei ole se oikea toimi, jolla saadaan kansalaisia äänestämään enemmän. Uskon, että se, että me saamme demokratiaan uskon palautettua, on huomattavasti tärkeämpää. Ja näinhän se on, että demokratiaa ei voi antaa merisalojen käsiin.

Mutta varsinainen kysymys. Pääministeri totesi puheessaan, että kansalaisyhteiskunnan ytimessä ovat järjestöt, joissa suomalaiset ovat perinteisesti rakentaneet omaa ja yhteistä hyvinvointia. Siellä järjestökentässä kyllä järjestöt kantavat tällä hetkellä huolta toimintaedellytyksistään. Pääministerin mielipidettä kuulisin tähän mutta myöskin työ- ja elinkeinoministeri Pekkarisen. Nimittäin teillähän on työ- ja elinkeinoministeriössä ollut jo pitkään hautautuneena tällainen sgei-luokitus sellaisille palveluille, jotka ovat aivan erityisessä asemassa yhteiskunnan hyvinvoinnin kannalta. (Puhemies: Ja minuutti täyttyy!) Voitaisiinko katsoa, että tämä sgei-palveluluokitus otettaisiin meillä Suomessa käyttöön?

Oikeusministeri  Tuija  Brax

Arvoisa puhemies! Täällä eivät ehkä kaikki olleet paikalla, sähköisessä äänestämisessä seurataan Norjan kokeilua, ja sen jälkeen vedetään siitä johtopäätökset. Se on hallituksen yksimielinen kanta.

16-vuotiaille ei ole esitettykään eikä pohdittukaan mahdollisuutta äänestää muuten kuin kunnallisvaaleissa. Ja siitä mietinnöstä, joka löytyy oikeusministeriön sivuilta, löytyy vastaus myös mitä erinäisimpiin vastuisiin ja ikärajoihin, muun muassa siihen, että 15-vuotiaat ovat jo rikosoikeudellisesti vastuunalaisia ja voivat osallistua täysillä valtuuksilla ja vastuilla yhdistystoimintaan. Mutta siis minkään muun vaalien kuin paikallisvaalien osalta ei ole edes pohdittu äänestysikärajan alentamista. Jostain syystä tämän hankkeen vastustajat koko ajan puhuvat, ehkä tahallaankin, yleisestä äänestysiän laskemisesta. Se on aivan eri mittaluokan asia.

Rakel Hiltunen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Minä olen kyllä vähän pettynyt tähän pääministerin ilmoitukseen, kun minusta tässä on kyllä ansiokkaasti nostettu esille niitä asioita, joihinka pitää puuttua ja kiinnittää huomiota, mutta tästä puuttuvat täysin ne keinot, joihinka hallitus sitoutuu, jotta nämä asiat edistyvät. Joissakin kohdissa on mainittu työryhmiä, jatkotyötä, mutta esimerkiksi tämä ydinkysymys, kansalaisten luottamuksen aikaansaaminen päätöksentekijöitä kohtaan, puuttuu. Te mainitsitte, että vaalirahoituskeskustelu on romahduttanut tätä luottamusta, mutta ei kai se keskustelu sinänsä luottamusta romahduta. Eikö silloin pidäkin kiinnittää huomiota siihen, miksi vieläkin keskustellaan edellisten vaalien rahoituksesta? Eikö pitäisi nyt lopulta kaikki mahdollinen saada avatuksi, niin että ne kysymykset tulevat vastatuiksi? Eduskunnan työtavat (Puhemies: Minuutti on kulunut!) kyllä ovat yksi keino mutta eivät tätä luottamusta välttämättä palauta.

Markku Pakkanen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Keskustelu demokratiasta ja kansalaisvaikuttamisesta on tärkeää, ja pidänkin sitä siinä mielessä tärkeänä, että kun täällä on vaadittu kouluihin lisää opetusta, niin se on varmaan ihan paikallaan, mutta ainakaan itse 1970-luvun nuorena en kyllä mitään teiniliittopolitiikkaa kouluun kaipaa, koska se ei välttämättä vienyt kaikkia asioita ainakaan tasapuolisesti eteenpäin. Voisi myös painottaa, että demokratiakasvatusta voisi tehdä myös kotona. No, poliitikkojen on itse varmaan arvostettava erityisesti omaa työtään, mutta myös tämän talon ja puolueiden pitää muistaa omat arvonsa ja uskaltaa ajaa niitä, istutaan sitten hallituksessa tai oppositiossa.

Tuo ed. Puumalan kysymys budjettivallan ja -prosessin kehittämisestä on erinomaisen hyvä. Esitänkin pääministerille kysymyksen: voisimmeko luopua kehysbudjetointiajatuksesta ja siirtää budjettivaltaa enemmän valiokunnille?

Tuo ed. Rajamäen viittaus Merisalon ensimmäiseen hallitukseen on minusta tyylitön eikä lisää missään mielessä uskottavuutta ja politiikan tekoa.

Outi Mäkelä /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Nuorten äänestysaktiivisuuden lisääminen on tärkeä seikka, ja kun on kysytty nuorilta, mitä voitaisiin tehdä, niin nuorten mukaan tarvittaisiin lisää nuoria tai nuorten asioita ajavia ehdokkaita. Kaivataan myös politiikan tekemistä yksinkertaisemmaksi ja kiinnostavammaksi sekä politiikan ja arkielämän välisen yhteyden tekemistä näkyväksi. Olisinkin kysynyt, mitä aktivointikeinoja on ajateltu nyt tulevissa eduskuntavaaleissa nuorten aktivoimiseksi.

Sirpa Paatero /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Pääministeri ilmoituksessaan sanoo, että kansalaisjärjestöjen toimintaedellytyksiä selvitetään. Meillä on lähestulkoon 3,5 vuotta ollut kansalaisyhteiskunnan politiikkaohjelma ja kansalaisjärjestöjen neuvottelukunta. Eikö nyt olisi ollut kohtuullista, että olisi jo esittää jotakin myös tähän? Kun kuuntelen viikoittain, missä kansalaisjärjestöjen maailmassa eletään, niin siellä muun muassa verotuskäytännöt ovat entistä epäselvemmät, vaativat yhä enemmän byrokratiaa, rasittavat näin sitä kansalaisjärjestötoimijaa, joka siellä omalla vapaa-ajallaan tätä tekee.

Tähän 16 vuoden ikään. Ymmärtääkseni nuoret eivät ole sitä kannattaneet. Nuoret eivät itse halua vaan haluaisivat mieluummin toimia nuorisovaltuustojen, lasten parlamenttien, oppilaskuntien, nuorisojärjestöjen ja muiden kautta saadakseen oman äänensä kuuluville eivätkä 16 vuoden äänestysiällä.

Mauri Salo /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Vain tosiasioihin perustuva politiikka voi olla uskottavaa, ja väitän, että politiikka potee tänä päivänä uskottavuusvajetta. Kansallisen päätöksenteon ja erityisesti asioiden valmistelun tulee olla rehellistä, avointa, ja niiden tulee tulla laajalta pohjalta. Mutta on otettava huomioon valmistelussa olevat asiat, myös asioiden substanssi. Meillä on paljon asioita, jotka ovat myöskin taloudellisesti hyvin merkittäviä ja joita vaan on voitava valmistella salassa, elikkä ei täydelliseen avoimuuteen voida mennä. Kansanedustajan asemassa meidän on ansaittava kansalaisten luottamus ja herätettävä laajalti kiinnostusta yhteisiin asioihin. Sitä kautta me saamme myöskin kasvatettua äänestysintoa ja nuorten kiinnostusta politiikkaan. Vippaskonstit ikärajakikkailulla eivät auta.

Pääministeri Mari Kiviniemi

Arvoisa puhemies! Tämä valtioneuvoston periaatepäätös demokratian edistämisestä löytyy oikeusministeriön nettisivuilta. Siellä on 32 konkreettista keinoa, en käy nyt niitä läpi tässä kaikkia, siellä voi tutustua. Myöskin tässä puheessani käytiin niitä jonkin verran läpi.

Ja sitten, mitä tulee tähän järjestöjen toimintaedellytysten parantamiseen, totesin myös tässä, kun lukee tämän puheen tarkkaan, yksityiskohtaisesti sen, mitä iltakoulussa on päätetty. Ja koko tämä vaalikausi on tehty vahvaa työtä, mutta myöskin näiden selvitysten myötä päästään sitten yksi askel eteenpäin.