Maija Perho /kok:

Arvoisa puhemies! Todellakin kaksi viikkoa sitten alettiin käsitellä Kansaneläkelaitoksen valtuutettujen toimintakertomusta. Olin omaa puheenvuoroani varten merkinnyt muistiin muutamia kommentteja, joiden kuulijat eivät nyt ole salissa, ja ehkä ei ole tarpeen niitä täällä esittää, mutta haluan vielä muutamaa asiaa tähdentää.

Kelan toiminnassa on tehty paljon kehittämistyötä, ja tulokset näkyvät. Tämä sähköinen asiakirjahallinto, joka mahdollistaa etuuskäsittelyn missä päin Suomea tahansa, on todellakin lyhentänyt käsittelyaikoja, ja se on erittäin myönteinen asia sinänsä. Tällä toimintamallilla on voitu turvata palvelut myöskin niissä kunnissa ja niillä alueilla, joissa on väestökatoa ja joissa toiminta olisi uhannut loppua, koska asiakaskuntaa ei enää tällä alueella olisi riittävästi oman toimiston ylläpitämiseksi.

Kehittämistoimintaa on myöskin sisällöllisesti, ja yksi tärkeimmistä on työ- ja toimintakyvyn arvioinnin uusien menetelmien sisäänajo. Tämä asiahan on yksi niitä sosiaaliturvan alueita, joista kansanedustajat saavat erittäin runsaasti palautetta. Kun on henkilöitä, joiden oma subjektiivinen kokemus on se, että he ovat työkyvyttömiä, monet hyvinkin sairaita, monisairaitakin, ja myös heitä hoitava lääkäri on antanut lausunnon siitä, että eläkepäätös olisi perusteltu, niin kuitenkin eläkepäätös saatetaan hylätä kyseisessä eläkelaitoksessa. Se saatetaan hylätä seuraavassa muutoksenhakuasteessa ja mahdollisesti myös vakuutusoikeudessa. Kuitenkin nyt tämän kokeilun myötä, kun on otettu käyttöön niin sanottu pca-malli, joka on kehitetty Isossa-Britanniassa, täsmentämällä ja syventämällä toimintakyvyn arviota on päästy siihen, että tästä pompottelusta on päästy eroon eläkkeenhakijoista osan kohdalla ja nyt pystytään tekemään tämä arvio paljon perusteellisemmin. Nyt on kysymys siitä, että tämä Kelan johdolla kehitetty malli voidaan jalkauttaa kaikkiin eläkelaitoksiin ja ennen kaikkea niin, että näitä lausuntoja antavat lääkärit voivat omaksua tämän tiedon ja taidon, jolla näitä arvioita tehdään.

Sitten eräs kehittämistoimenpide, joka tuli myös esille eilen vammaispoliittisen selonteon käsittelyn yhteydessä, on mielestäni hyvin tärkeä, ja siihen Kelan valtuutetut puuttuivat taannoisessa seminaarissaan. Katson, että meidän tehtävämme ja velvollisuutemme on patistaa muutoksiin. Kyse on siitä, että olkoon diagnoosi esimerkiksi cp-vamma, joka ei parane, kuntoutuksella pystytään ehkä osittaista toimintakykyä pitämään yllä, mutta selkeä ennuste on se, että terveydentilassa ei tapahdu parannusta, vaan ennuste on päinvastoin se, että tila voi huonontua. Tällaisissa tapauksissa ja muissa sairauksissa ja vammoissa ei pitäisi jatkaa menettelyä, että anomuksia pitää vuosittain uusia. Se on Kelan henkilöstön näkökulmasta turhaa työtä ja ennen kaikkea se on vaivalloista ja jopa nöyryyttävää itse vammaisen ja sairaan ihmisen kohdalla. Tähän pitää päästä joko muuttamalla Kelan omia ohjeita ja/tai, mikäli se on tarpeellista, myöskin näitä menettelyjä koskevaa lainsäädäntöä. Uskon, että tästä todella hyödyttäisiin hallinnon rationalisointina ja toisaalta ennen kaikkea sitten asiakkaiden tyytyväisyytenä siihen, että nämä etuudet, esimerkiksi kuntoutusetuus tai vammaistuet, voisivat häiriöttä jatkua silloin, kun ei ole mitään realistista näkymää siitä, että terveydentila voisi parantua.

Leena Rauhala /kd:

Arvoisa puhemies! Niin kuin täällä edellä ed. Perho hyvin toi esille, Kelan toiminnassa on selkeästi nähtävissä tuloksellisuutta ja toiminnan kehittymistä niin asiakaspalvelussa kuin toiminnan sisällöllisissä kysymyksissä, ja se on erittäin hyvä. On hyvä, että kertomuksessa on myös todettu, miten kehittämistä tulee jatkaa vielä, selkeyttää tätä lainsäädäntöetuusjärjestelmän sisällöllisiä kysymyksiä. Siihen valiokuntakin on kiinnittänyt huomiota ja yhtyy tähän kertomuksen sisältöön, että on edelleen tarpeen ymmärrettävyyttä parantaa. Mutta on erittäin hienoa, että Kela on toimintaansa kehittänyt.

Toinen asia, mikä mielestäni on todella hyvä, on se, että kertomuksessa on vahvasti nostettu esille yli 65-vuotiaiden vaikeasti vammaisten kuntoutus, ja se, millä tavalla Kelan valtuutetut ovat sitä korostaneet ja toimineet siinä, näkyy kertomuksessa hyvin. Sitä sosiaali- ja terveysvaliokuntakin mietinnössään nosti esille, että on hyvä, että nämä kirjeet ovat menneet, ja nyt ohjeistuksia on myös tehty. Mutta valiokunnassa pidettiin erittäin tärkeänä, että näitten ohjeiden toimivuutta ja kuntoutuksen toteutumista seurataan, että viedään loppuun saakka se, mitä on Kelan valtuutettujen toivomana tehty.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! Nämä etuisuudet, niin kuin kauniisti tai hienosti sanotaan, ovat usein nimenomaan se jokapäiväinen leipä, ja ne on määritelty esimerkiksi kuntoutustukena. Ja kun tällä hetkellä ei ole olemassa sellaista käytäntöä kuin aikaisemmin, että saatettiin työkyvyttömyyseläke kirjoittaa määräajaksi, vaan se on joko—tai, sitä ei ole tai sitten se on pysyvä, ja määräaikaisen tilalla on kuntoutustuki, niin tässä tilanteessa on kyllä hiukan harmaata vyöhykettä. Sen jatkuminen ja sen äkillinen loppuminenkin ovat tekijöitä, jotka eivät välttämättä ole aina kaikissa tapauksissa edes riippuvaisia lääkäreiden ajankäytöstä tai ammattitaidosta.

Toinen asia liittyy tähän osatyökyvyttömyyseläkkeeseen. Se on Kelan ja työeläkelaitosten nimenomaan käyttämä, hyvin lisääntyvässä määrinkin käyttämä muoto. Tällöin tämä henkilö on saattanut kuitenkin käytännössä niin pitkälle menettää työkykyään, ettei jäljellä oleva työkyky mahdollista työntekoa, jolloin ainoaksi tulonlähteeksi jää tämä osatyökyvyttömyyseläke, joka on jo nimensäkin mukaisesti vähäinen. Se luo erityisiä ongelmia.

Sirpa Asko-Seljavaara /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Kun Kelan valtuutettujen kertomusta viime kerralla käsiteltiin puolitoista viikkoa sitten, niin silloin herätin sen kysymyksen, voisivatko Kelan valtuutetut nyt vakavissaan ruveta pyytämään, että Kelan palautustaksoja tarkistettaisiin, koska nyt hammaslääkärijonot ovat kasvaneet aivan kohtuuttomasti ja aika pienelläkin lisäpanostuksella voitaisiin saada ihmisiä suurissa kaupungeissa menemään yksityishammaslääkäreille. Tämä raha löytyisi helposti siten, että aivan kaikista pienimmät korvaukset jätettäisiin maksamatta. Esimerkiksi itse sain hammaslääkärin korvauksena takaisin 6 euroa 11 senttiä. Kyllä olisi riittänyt se, että olisin saanut nolla euroa ja tämä raha olisi säästynyt näihin oikeisiin korvauksiin.

Maija Perho /kok:

Arvoisa puhemies! Kun on tuoreessa muistissa eilinen keskustelu vammaispoliittisen selonteon ympärillä, niin osittain tämä ed. Tiusasen mainitsema problematiikka liittyy siihen tilanteeseen, että aivan liian usein henkilöt, joiden työ- ja toimintakyky on alentunut, tai vammaiset, joilla on korkea koulutus mutta ei täyttä työkykyä, voisivat jaksamisensa mukaan olla aktiivisesti työelämässä. Tänä päivänä meidän järjestelmiemme yhdistäminen on liian kaavamaista, liian jäykkää. Liian usein päädytään tilanteeseen, joka on joko—tai, ja pitäisi sen sijaan päästä tilanteeseen, joka voisi olla sekä—että, eli esimerkiksi osan eläkkeestään voisi viedä mukanaan työyhteisöön, mikä se sitten olisikin julkisella tai yksityisellä sektorilla, ja saada sitten sen mukaisen palkan, jota se tuntimäärä ja työpanos kohtuudella edellyttävät. Esimerkiksi tätä eläkkeiden lepäämäänjättämismahdollisuutta on käytetty äärettömän vähän, ehkä sadasosa siitä arviosta, joka aikanaan tätä lakia säädettäessä tehtiin.

Ed. Asko-Seljavaaralle sanon lyhyesti sen, että tämä sairausvakuutuskorvausjärjestelmä kaikkinensa varmaan kaipaisi remonttia. Se, mitä tietysti voidaan tehdä budjetin yhteydessä, on korottaa näitä taksoja, jos siihen löytyy yhteisymmärrys, mutta tämä laajempi remontti on sitten isomman valmistelun tulos.