Heidi  Hautala /vihr(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Käsittelyssä on hallituksen esitys, joka koskee terrorismin ennaltaehkäisyä koskevan Euroopan neuvoston yleissopimuksen hyväksymistä ja voimaansaattamista.

Tämä yleissopimus on uuden sukupolven terrorismisopimus siinä mielessä, että se ei koske varsinaisia terroristitekoja, vaan pyrkii puuttumaan jo niiden valmisteluun samoin kuin muuhun toimintaan, joka voi johtaa terrorismirikosten tekemiseen. Yleissopimus velvoittaa sopimuspuolet säätämään rangaistaviksi julkisen yllytyksen terrorismirikokseen, värväyksen terrorismiin ja koulutuksen terrorismiin.

Yleissopimusta arvioitaessa on tärkeää kiinnittää huomiota sen 12 artiklaan. Siinä edellytetään, että sopimuksen mukaisia rangaistussäännöksiä säädettäessä, täytäntöön pantaessa ja sovellettaessa kunnioitetaan ihmisoikeusvelvoitteita ja suhteellisuusperiaatetta sekä estetään mielivaltainen, syrjivä tai rasistinen kohtelu. Tätä määräystä voi pitää erityisen tarpeellisena, kun ajatellaan Euroopan neuvoston melko heterogeenista jäsenkuntaa. Todellakin tiedämme terrorisminvastaisesta taistelusta, joka varsinaisesti sai alkunsa syyskuussa 2001 nykyisessä muodossaan, että hyvin monet valtiot valitettavasti käyttävät räikeästi väärin erilaisia lakeja ja sopimuksia, jotka on säädetty sen jälkeen terrorismin torjumiseksi.

Lakivaliokunta on pitänyt tätä yleissopimusta melko onnistuneena ja tasapainoisena kokonaisuutena. Valiokunnan mielestä yleissopimus on osoitus siitä, että tehokkaita terrorismin vastaisia toimia voidaan toteuttaa ihmisoikeuksia kunnioittavalla tavalla. Ja kuten totesin, tämän toimeenpanoa Euroopan neuvoston eri jäsenvaltioissa on hyvin tärkeää seurata.

Lakivaliokunta pitää mietinnössään tärkeänä, että Suomi osallistuu kansainväliseen yhteistyöhön terrorismirikosten torjumiseksi. Siksi valiokunta puoltaa yleissopimuksen ja lakiehdotusten hyväksymistä.

Haluan kiinnittää eduskunnan huomiota myös siihen, että Euroopan komissio on muutama viikko sitten antanut ehdotuksen EU:n terrorismin puitepäätöksen muuttamisesta lähes identtisesti tämän Euroopan neuvoston terrorismin ennaltaehkäisyä koskevan yleissopimuksen mukaiseksi. Voidaan tietysti kysyä, mitä järkeä on siinä, että ensin laaditaan Euroopan neuvoston yleissopimus ja sen jälkeen lähes identtinen Euroopan unionin säädös. Luultavasti ainoa järjellinen syy tällaiseen toimintaan on se, että kaikki EU-maat eivät suinkaan ole kovin innokkaita ratifioimaan ja saattamaan voimaan näitä Euroopan neuvoston yleissopimuksia, mutta velvoite saattaa voimaan Euroopan unionissa yhteisesti päätettyjä säädöksiä on jo paljon vahvempi. Eli siitä seuraa tietty päällekkäisyys, joka muuten tuntuu kuitenkin melko turhalta tätä nimenomaista seikkaa lukuun ottamatta.

Niin kuin edellä totesin, yleissopimuksen tarkoittamat kriminalisointivelvoitteet koskevat valmistelutyyppisiä tekoja. Samantapaisia rikoksen valmistelua tai edistämistä koskevia rangaistussäännöksiä on viime vuosina otettu rikoslakiin enenevässä määrin. Näin on tapahtunut erityisesti EU:n puitepäätösten täytäntöön panemiseksi ja muiden kansainvälisten velvoitteiden voimaansaattamiseksi. Yksinomaan kansalliseen valmisteluun perustuvassa rikoslainsäädännössä on sen sijaan perinteisesti suhtauduttu pidättyväisesti valmistelutyyppisiä tekoja koskeviin rangaistussäännöksiin.

Valiokunta kiinnittää mietinnössään huomiota siihen, että edellä kuvatun kehityskulun seurauksena rikoksen valmistelutekojen rangaistavuus näyttää muodostuneen pistemäiseksi ja kriminaalipoliittisesti arvioituna epäjohdonmukaiseksi. Tätä kuvaa se, että esimerkiksi huumausainerikoksen valmistelu ja jopa valmistelun yritys on edellisessä eduskunnassa säädetty rangaistavaksi EU:n puitepäätöksen täytäntöön panemiseksi ja toisaalta esimerkiksi sellaisten erittäin vakavien rikosten, kuten murhan tai törkeän ryöstön, valmistelua ei ole Suomen rikoslaissa säädetty rangaistavaksi. Törkeän ryöstön valmistelun rangaistavuuden osalta on tietysti aiheellista viitata ed. Hakolan ja lukuisien muiden edustajien lakialoitteeseen, josta lakivaliokunta on jo päättänyt pyytää lausunnon oikeusministeriöltä ja tulee sellaisen varmasti myös saamaan, ed. Hakola.

Lakivaliokunta on pitänyt tarpeellisena, että hallitus selvittää, ovatko rikoslainsäädäntöön nykyisin sisältyvät valmistelutyyppisiä tekoja koskevat rangaistussäännökset johdonmukaisia ja vastaavatko ne riittävästi vakavien rikosten torjunnan asettamia vaatimuksia. Valiokunta ehdottaa mietinnössään, että eduskunta hyväksyy asiaa koskevan lausuman.

Sampsa  Kataja /kok:

Arvoisa puhemies! Tässä terroristisia rikoksia koskevassa sopimuksessa on tietyllä tavalla uraauurtavaa juuri se, että tässä erotetaan toisistaan rikosten rangaistavuus ja itse teon täyttyminen. Kyse on siis puhtaasti rikosten valmistelusta. Kysymys meillä Suomessa on ajankohtainen laajemminkin, onneksi ei terroristirikosten kohdalta, mutta Liedon ryöstösuunnitelman ja koulutragedian vuoksi asiasta on meilläkin käyty laajaa ja osin perusteellistakin keskustelua. Mutta tässä yksittäisten tapausten tiivistämässä tunnelmassa helposti asioiden toinen puoli unohtuu, ja siksi lakivaliokunta on pitänyt tärkeänä, että kokonaisuus selvitetään perusteellisesti. On kuitenkin hyvä, että kysymykseen on nyt herätty, ja tämä selvittäminen ja kokonaisuuden uudelleenarviointi on välttämätöntä.

Meillä Suomessa ja Pohjoismaissa on perinteisesti suhtauduttu hyvin pidättyväisesti tähän valmistelurikosten kriminalisointiin. Kuitenkin rikosten valmistelua on jo nyt kriminalisoitu sekä EU-puitepäätösten että erilaisten kansainvälisten sopimusten johdosta, mutta myös puhtaasti kotimaisista lähtökohdista. Esimerkkeinä tästä edellisestä voi mainita vaikkapa maksuvälinepetoksen ja väärennösrikoksen, joissa rikoksentekovälineiden hankkiminenkin sinällään on jo rangaistavaa, ja, kuten puheenjohtaja Hautala totesi, huumausainerikoksen, jonka valmistelun yrityskin on rangaistavaa.

Vaikka meillä Suomessa ei ole vallalla sellaista salaliitto- tai conspiracy-oppia kuin anglosaksisissa maissa — Euroopassa Iso-Britannia ja Irlanti ovat tästä esimerkkejä — niin kyllä meilläkin jo tällainen rikoksesta sopiminen on kriminalisoitua silloin, kun se koskee valtiota vahingoittavia vakavia rikoksia, kuten valtiopetosta ja maanpetosta. Näissä jo teon suunnittelu ja kokoontuminen suunnitelman ympärille ovat rangaistavia jo nykyisessä lainsäädännössä. Mitään muita toimenpiteitä ei edellytetä.

Mutta yksi näkökulma, joka tässä tulee huomioon otettavaksi, on se, että Suomessa rikosten yritys on hyvin laajasti säädetty rangaistavaksi. Lisäksi yrityksen käsite on Suomessa laaja, esimerkiksi Keski-Eurooppaa, Saksaa selvästi laajempi, ja monesti on vaikea erottaa rikoksen valmistelua ja yritystä toisistaan. Se, missä kohtaa menee raja esimerkiksi myrkyn hankkimisen, sekoittamisen, kylvämisen, tarjoamisen ja juottamisen välillä, on joskus kriminaalipoliittisesti vaikea kysymys. Tämä itse teko ja sen täyttyminen ovat selkeämmin valmistelusta ja yrityksestä erotettavissa juuri sen perusteella, saavutetaanko valmistelussa ja yrityksissä haluttu lopputulos.

Käytännön ongelmiakin tähän rikosten kriminalisoinnin valmisteluun liittyy. Tässä valmistelurikosten rangaistukset eivät voi olla lähtökohtaisesti yhtä ankaria kuin täytettyjen tekojen. Voisi olla, että ne jäisivät tässä mielessä lieviksi, mutta koska poliisi on velvollinen puuttumaan havaitsemiinsa rikoksiin, niin tällöin olisi valmisteluunkin puututtava heti niiden ilmi tultua. Tässä on se riski, että tällainen valmistelurikosten kriminalisointi ja rangaistus jäisivät tavallaan sormen heristelyn tasolle. Eli joutuisiko tutkijapoliisi silloin paljastamaan itsensä ennen aikojaan ja jäisivätkö isot rikolliset, isot pedot, tällöin varsinaisen rysän ulkopuolelle?

Valmistelurikosten kriminalisoinnin esteenä on keskustelussa pidetty myös näytön saamisen vaikeutta. Tämä argumentti mielestäni ei ole kestävä pelkästään jo sillä perusteella, että meillä on jo nyt lukuisia tällaisia kriminalisointeja olemassa muissakin rikoksissa kuin täällä mainituissa murhissa ja ryöstöissä. Toisaalta tuomioistuinkäytäntö lopulta määrittää sen, mihin kriminalisoinnin rajat vedetään.

Arvoisa puhemies! Tämä lakivaliokunnan lausumaehdotus on varsin perusteltu. Jo pelkästään lainsäädännön johdonmukaisuus edellyttää, että rikosten valmistelun kriminalisointi selvitetään kokonaisuudessaan ja perusteellisesti.

Juha Hakola /kok:

Arvoisa puhemies! Aivan lyhyesti muutamia kommentteja. Käsittelyssä on erittäin tärkeä hallituksen esitys terrorismin ennaltaehkäisyä koskevan yleissopimuksen hyväksymisestä. Lakivaliokunta on käsitellyt asiaa mietinnössään hyvin kattavasti ja tuo samalla esille tuon sopimuksen tasapainoisuuden ja, kuten puheenjohtaja totesi, onnistuneen lopputuloksen. Turvallisen yhteiskunnan kannalta on nyt ja tulevaisuudessa erittäin tärkeää, että Suomi osallistuu aktiivisesti terrorisminvastaiseen työhön osana muuta kansainvälistä rikostorjuntaa.

Kuten lakivaliokunnan puheenjohtaja puheenvuorossaan totesi, muutamia viikkoja sitten tein yhdessä monen muun edustajan kanssa lakialoitteen törkeän ryöstön valmistelun kriminalisoinnista. Kokonaisuudessaan valmistelurikoksen kriminalisointi on ollut Suomessa poikkeuksellista ja lähtökohtaisesti ainoastaan erityisten vaarallisten rikosten valmistelu on säädetty rangaistavaksi. Tällaisia rikoksia ovat muun muassa joukkotuhonnan sekä terroristisessa tarkoituksessa tehdyn rikoksen valmistelu.

Tässä yhteydessä haluan todellakin kiittää tai ilmaista erityisen tyytyväisyyden siitä, että lakivaliokunta on mietinnössään ottanut keskeisesti kantaa siihen, ovatko rikoslainsäädäntöön nykyisin sisältyvät valmistelutyyppisiä tekoja koskevat rangaistussäännökset johdonmukaisia, vastaavatko ne riittävästi vakavien rikosten torjunnan asettamia vaatimuksia. Samassa yhteydessä on kuitenkin näkemykseni mukaan tärkeä varmistaa viranomaisen mahdollisuus pakkokeinolain mukaisten toimivaltuuksien hyödyntämiseen, mikä tarkoittaa osaltaan sitä, että rangaistustaso on oikea ja riittävä.

Mielestäni tämän esityksen ja asiakokonaisuuden hyväksyminen on erinomainen asia ja erityisen tärkeä.

Erkki  Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Kiinnitän huomiota yhteen mielestäni oikeushistoriallisesti mielenkiintoiseen yksityiskohtaan tässä mietinnössä. Nimittäin, niin kuin arvoisa valiokunnan puheenjohtajakin totesi, valiokunta on tehnyt lausumaehdotuksen, jossa todetaan näin: "Oikeusministeriössä on parhaillaan vireillä rikoslain kokonaisuudistuksen loppuunsaattamiseen tähtäävä hanke." Totta, näin hallitusohjelmassakin taidetaan todeta, että näin on ja tähän pyritään. Ja sitten valiokunta jatkaa: "Valiokunta pitää tarpeellisena, että joko sen yhteydessä tai erillisenä hankkeena selvitetään, ovatko rikoslainsäädäntöön nykyisin sisältyvät valmistelutyyppisiä tekoja koskevat rangaistussäännökset johdonmukaisia ja vastaavatko ne riittävästi vakavien rikosten torjunnan asettamia vaatimuksia." Ja sitten on toivomus tästä lausumaehdotuksesta, että eduskunta sen hyväksyisi.

Tässähän kiinnostaa erikoisesti se, että kun on kysymys oikeusministeriön hallinnonalan asiasta, asiasta, joka on kokonaisuudistuksen kohteena, niin mistä syntyy tämä lausumaehdotustarve. Elikkä jos se on syntynyt valiokunnassa käydystä valmistelevasta keskustelusta, niin, arvoisa puhemies, sehän on loistava tulos. Sehän osoittaa sen, että nämä ed. Tero Rönnin johdolla ovat erittäin korkeatasoisia oikeusoppineita, kun pystyvät tämän tasoisen johtopäätöksen luomaan. Tämähän on hieno asia kuin mikä, jossa ei ole pienintäkään moitteen sijaa. Päinvastoin, pelkkiä kehumisia. Sitten teoriassahan saattaisi olla se mahdollisuus, että näiltä vakioasiantuntijoilta, jotka edustavat oikeusministeriötä, sisäministeriötä, paikallista käräjäoikeutta ja supoa ja Asianajajaliittoa, on viuhahtanut tämän laatuinen asia, tai sitten, että alan huippuasiantuntijat professori Lahti ja professori Scheinin ovat päätyneet ehdottamaan tätä.

Olisi mukava historiankirjoitusta ajatellen ihan kuulla vaan yhdellä virkkeellä, kuka tämän keksi.

Sampsa Kataja /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ihan vaan historiankirjoituksia varten: niin yllättävää kun se saattaa ollakin, tämä kysymys nousi esille nimenomaan täältä ihmisoikeusasiantuntijapuolelta. Mutta valiokunta tähän keskusteluun lähti mukaan ajankohtaisuudestakin ehkä johtuen, ja lausumaehdotus, kuten todettu, on yksimielinen.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täsmentäen: siis toisin sanoen professori Scheinin ilmeisesti.

Heidi  Hautala /vihr:

Arvoisa puhemies! Tämä asia tarkistetaan ja kerrotaan se asian jatkokäsittelyssä, mistä tämä tuli. Mutta ihan varmasti tähän vaikutti myöskin kyllä eduskunnassa käyty keskustelu ja eduskunnan käytävillä käyty keskustelu siitä, kun oli tämä Varsinais-Suomessa tapahtunut törkeä arvokuljetusryöstö, kuinka poliisi joutui seuraamaan puskista sen valmistelua. Ja sitten toisaalta heräsi keskustelu siitä, että rikoslaissa on kyllä melkoista epäjohdonmukaisuutta, jos esimerkiksi kukkapurkkien hallussapito on kriminalisoitu, mikäli voidaan epäillä, että niitä käytetään huumausainerikoksen yritykseen esimerkiksi niin, että kasvatettaisiin jotakin tiettyjä kasveja, ja sitten tällainen arvokuljetuksen ryöstön valmisteleminen ei ole kriminalisoitu. Mutta ihan vakavasti puhuen tähän tietysti liittyy niitä näyttöongelmia. Ne eivät varmasti ole ylitsepääsemättömiä, mutta tämä on nyt semmoinen asia, jota oikeusministeriö voi pohtia tämän rikoslain kokonaisuudistuksen loppuunsaattamisen yhteydessä tai erillisenä, niin kuin valiokunta pyytää, ja eduskunta toivottavasti siihen pyyntöön yhtyy.