Martti Korhonen /vas(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Meillä on käsittelyssä hallituksen esitys laiksi meriliikenteessä käytettävien alusten kilpailukyvyn parantamisesta ja laeiksi eräiden siihen liittyvien lakien muuttamisesta. Esittelen lyhyesti lain ja mietinnön ja siihen liittyvät lausumaesitykset sekä vastalauseen ja muutaman oman ajatukseni merenkulusta yleensä ja tähän liittyvästä aihepiiristä.

Arvoisa herra puhemies! Esityksessähän ehdotetaan säädettäväksi laki meriliikenteessä käytettävien alusten kilpailukyvyn parantamisesta. Samalla ehdotetaan kumottavaksi ulkomaanliikenteen kauppa-alusluettelosta annettu laki ja eräiltä matkustaja-aluksilta saadusta merityötulosta toimitetun ennakonpidätyksen väliaikaisesta maksuvapaudesta annettu laki. Lisäksi tehtäisiin viiteen muuhun lakiin vähäisiä muutoksia. Oikeastaan voi tiiviisti sanoa, että keskeinen uudistus esityksessä on matkustaja-alusten miehistön kustannusten tuen vakinaistaminen täysimääräisenä. Tällä tuella katettaisiin täysimääräisesti yleisesti verovelvollisten merenkulkijoiden merityötulosta toimitettu ennakonpidätys sekä työnantajan maksamat sosiaaliturva- ja vakuutusmaksut. Tämä on lain esitys sisällöllisesti tiiviisti. Valiokunta on käsitellyt tätä hyvin perusteellisesti ja tullut sille kannalle, että hallituksen esityksen perusteluista ilmenevistä syistä ja saamansa selvityksen perusteella valiokunta pitää esitystä tarpeellisena ja tarkoituksenmukaisena ja valiokunta puoltaa lakiehdotusten hyväksymistä seuraavin huomautuksin ja muutosehdotuksin:

Peruslähtökohtahan tässä on, että niin lakiesitys kuin valiokuntakin kantaa huolta suomalaisen merenkulun kilpailukyvyn parantamisesta. Se on suuren luokan kysymys. Asiantuntijakuulemisessa on todettu, että esityksessä ei ole otettu huomioon niitä lastialusvarustamoiden esityksiä, joilla lastialusten kilpailukykyä parannettaisiin kilpailijamaihin verrattuna, ja tärkeimpänä tällaisena toimenpiteenä on esitetty tonnistoverolainsäädännön uudistamista. Hallitusohjelman mukaan suomalaisen merenkulun kilpailukykyä parannetaan ja tonnistoverolainsäädäntöä uudistetaan kilpailukykyiseksi. Näin on tavoite. Meripolitiikan tavoitteena on turvata Suomen kauppalaivaston myönteinen kehitys, suomalaisten merenkulkijoiden työllisyys ja toisena isona asiana huoltovarmuus.

Kun asiantuntijoita kuultiin, asiantuntijakuulemisessa todettiin, että uudistus ei kaikilta osin täytä hallitusohjelman linjauksia. Hallitusohjelman linjaukset huomioon ottaen on erityisen hyvä, että vuonna 2008 on tarkoitus tehdä kokonaisratkaisu suomalaisen merenkulun kilpailukykyä parantavista toimenpiteistä. Siinä yhteydessä tulee pyrkiä merenkulun turvaavaan kokonaisratkaisuun. Valiokunta ehdottaa tämän vuoksi eduskunnan hyväksyttäväksi lausumaa, jotta seuraavan kerran tehtäessä kokonaisratkaisua suomalaisen merenkulun kilpailukyvyn parantamiseen liittyvistä toimenpiteistä tuen piiriin otetaan mukaan rajoitetusti myös kotimaan kabotaasiliikenne, joka toimii kansainvälisesti kilpailluilla markkinoilla, ja tähän liittyy lausumaehdotus numero 1.

Työelämä- ja tasa-arvovaliokunta on lausunnossaan taas kiinnittänyt huomiota siihen, että lakiehdotuksen tarkoittamissa kansainvälisissä sopimuksissa tai EY:n säännöksissä ei ole säädetty vähimmäispalkkatasoa. Työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan lausuntoon viitaten liikenne- ja viestintävaliokunta ehdottaa eduskunnan hyväksyttäväksi lausumaa, että EU:n piirissä tulisi luoda yhtenäiset toimivat pelisäännöt merenkulun tukemiselle ja sekamiehityksen käytölle sekä määritellä myös vähimmäispalkkataso, jota tulee noudattaa EU-maiden lippujen alla kulkevilla aluksilla, ja tähän liittyy lausuma numero 2.

Näillä kahdella lausumaesityksellä valiokunta on pannut asian eteenpäin. Tähän esitykseen liittyy, niin kuin mainitsin, vastalause. Tämä vastalause lyhyesti kuvattuna on se, että kun hallituksen esityksen tarkoituksena on turvata suomalaisten merenkulkijoiden työllisyyttä ja sitä, että alan asiantuntijuus pysyy Suomessa, ja se on se peruslähtökohta, mistä lähdettiin liikkeelle, niin vastalauseen mukaan lakiehdotuksen 3 luku romuttaa itse asiassa edellä mainitut perustellut tavoitteet. Mutta tähän vastalauseeseen palataan tässä myöhemmin. Varmaan sen esittely tulee tarkemmin. En siihen omalta kohdaltani puutu tämän enempää.

Arvoisa herra puhemies! Kun merenkulku on kokonaisuutena käsittelyssä, niin ihan muutama aivan oma näkemykseni koko asiaan. Tässä on nyt hallituksen esitys ja valiokunnan mietintö sekä vastalause, mutta kun me puhumme merenkulusta itse asiassa kokonaisuutena, ja siitä on kyllä syytä puhua, niin sieltähän nousee oikeastaan pari sellaista isoa perussyytä tähän tukipolitiikkaan liittyen, mistä syystä tukea olisi perusteltua maksaa. Kun me puhumme tukitasosta, joka tällä hetkellä on noin 30 000 euroa per merenkulkija per vuosi, niin kyse ei ole ihan pienistä rahoista. Kyse on todella suuren mittaluokan rahoista.

Sieltähän nousee oikeastaan kaksi isoa asiaa. Toinen iso asia on huoltovarmuus. No, tästä huoltovarmuudestahan voisi käydä periaatteellista keskustelua hyvinkin pitkään ja miettiä, mikä tämän päivän yhteiskunnassa huoltovarmuuden merkitys merenkulun osalta on ja mitä huoltovarmuudella sitten yleensäkin tarkoitetaan ja mihin sitä tarvitaan, jos sitä sitten tarvitaan. Mutta huoltovarmuus on se toinen perustelu, jota vahvasti käytetään, kun puhutaan merenkulun tukemisesta.

Toinen on sitten se, että laivan perässä on Suomen lippu. No, se on tietenkin se asia, johon on yhdistetty se, että kun siellä on se Suomen lippu, siellä on myös suomalainen miehistö, ja kun siellä on suomalainen miehistö ja laiva on Suomeen rekisteröitynä, niin maksetaan siitä syystä tukea, että se laiva on kotimainen, ja siihen liittyy tämä huoltovarmuusnäkökulma. Mutta tässä nyt vaan ikävä kyllä tapahtuu niin, että kun tämä laki astuu voimaan, niin tukea maksetaan, olipa sen laivan omistaja sitten aivan mistä maasta tahansa kotoisin, olkoon siellä sitten mikä miehistö sisällä tahansa, mistä maasta tahansa ne miehistön jäsenet tulevat, kun on täysin vapaata se, mistä miehistö koostuu. Tukea maksetaan, vaikka laivassa ei noudatettaisi Suomen lainsäädäntöä eikä siellä noudatettaisi työehtosopimuksia. Kyllä tässä kovin kummallisen näköiseen tilanteeseen mennään. Jos sen jälkeen puhutaan vielä siitä, mikä on se syy, että halutaan säilyttää laivat ja laivueet Suomen lipun alla, ennen kaikkea kotimainen osaaminen merenkulussa, ammattikoulutus, miehistö jne., että se osaaminen täällä säilyy, niin tämä laki kyllä astuessaan voimaan ei ihan täytä johdonmukaisesti tätä.

Jos me katsomme, miten viime vuonna tukea maksettiin, niin viime vuonna maksettiin tukea Neste Oilille, joka nyt ei niin hirveän huonosti menestyvä firma ole, noin 7 miljoonaa euroa, italialaiselle Finnlinesille sitä maksettiin miljoona euroa, virolaiselle Siljalle 6,7 miljoonaa euroa, muistaakseni Vikingille jotakin 9,5 miljoonan euron suuruusluokkaa oleva summa. Kyllähän tästä sitten seuraa väistämättä johdonmukainen kysymys, onko tässä enää mitään järkeä, mikä järki tähän liittyy.

Kyllä tässä pakko on sanoa, kun sitä tarkastelee monestakin näkökulmasta, että johtopäätös on, että ei nyt kovin hirveästi ole järkeä tässä veronmaksajien rahojen käytössä. Voi sanoa, että tässä on tukimopo karannut täydellisesti — tai tukilaiva, mikä tahansa — käsistä. Ei enää ole kyse huoltovarmuudesta, kotimaisesta osaamisesta, kotimaisesta merenkulusta. Kyse on siitä, että yhteiskunnan piikki on nyt auki. Kun se on auki EU-tasolla, niin tässä on käynyt niin hullu tilanne kaiken kaikkiaan, viitaten vähän aiempaan keskusteluun, mitä käytiin, että EU-maat kilpailevat itsensä hengiltä nyt merenkulun kautta tietyllä lailla liittyen rahaan. Ensi vuonna ehkä tuleva tonnistoverouudistus kasvattaa laskua VM:n arvioiden mukaan, jos se otetaan käyttöön, noin 50 miljoonaa euroa eli tuki nousee noin 40 000 euroon per työpaikka. Mutta enää ei puhuta työpaikasta niin, että se on suomalainen työntekijä. Se työntekijä voi olla sitten ihan mikä tahansa.

Kyllä kaiken kaikkiaan tästä järjestelmästä pitää sanoa, että järjestelmä on kyllä tällä hetkellä täysin epäterve. Ei tämä tällainen ole enää kenenkään etu. Kun me Suomen näkökulmasta sitä katsomme, niin kysymys kuuluu, kuinka pitkälle siihen alistutaan, annetaanko rahan vaan virrata ja annetaanko piikin olla auki vai teemmekö sille asialle jotakin, mutta realiteetti on kyllä tällä hetkellä se, että Suomen omat tekemiset eivät ikävä kyllä riitä. Se pää on aukaistu ja se on auki. Se on EU-tasoista sääntelyä. Se on maapallon tasoista sääntelyä, globaalia sääntelyä, mutta kyllä tässä EU nyt menee sellaista reittiä, joka ei ole terve. Se ei tue suomalaista merenkulkua. Se ei tue huoltovarmuutta eikä tue ikävä kyllä tätä kotimaista osaamista nimenomaan merenkulun osalta, mihin tällä lakiesityksellä pitäisi pyrkiä. Se on kyllä vakava paikka tulevaisuudessa. Rahaa menee melkoinen määrä. Mitä sillä rahalla saadaan, sen on aina oltava se vastakysymys.

Inkeri Kerola /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun viime kaudella liikennevaliokunnassa myös näistä asioista keskusteltiin, niin kyllä silloinkin pidettiin tärkeänä sitä, että Suomen merialueille, pussinperällä kun sijaitsemme, tulee myös sellaista meriliikennettä, jonka kautta voimme huoltovarmuuden Suomessa turvata. Eikö parempi ole kuitenkin niin, että meillä on jonkunlainen tukijärjestelmä kuin ei tukijärjestelmää ollenkaan? Kysyisinkin, mikä on valiokunnan puheenjohtajan ratkaisu tähän ongelmatiikkaan, jota hän esitteli, kun globaaleilla markkinoilla liikumme. Meillä on merenkulussa tulossa monia muitakin kehittämisasioita, joissa meidän on konsensus löydettävä. Tämä on yksi osa-alue, mutta perästä kuuluu, tulee tonnistoveroa, tulee alusten päästöihin ym. liittyviä rajoitteita, ja nämä kaikki yhdessä tukevat sitä, että me teemme suomalaisesta merenkulusta mahdollisen mutta emme mahdotonta.

Reijo Paajanen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Hivenen valiokunnan puheenjohtajan esittelypuheenvuoroon: tukea ei makseta kuitenkaan kuin niille aluksille, jotka ovat suomalaisessa omistuksessa, joilla on Suomen lippu perässä, ei ulkomaisille, yhdellekään alukselle, mikä on äärimmäisen tärkeä asia.

Saara  Karhu /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Viime kaudella todellakin keskusteltiin tästä samasta asiasta, ja myös edellisellä kaudella tämä merenkulun tuki oli ajankohtainen. Muistaakseni tuolla edellisellä kaudella myönnettiin näitä tukia sillä tavalla, että valiokunnan annettiin ymmärtää, että suomalainen merenkulku on erittäin suuressa pulassa, jos tukia ei myönnetä, ja kun ne sitten myönnettiin, niin ne jaettiin saman tien, sama summa markkoja tuolloin omistajille. Tämä on hankala kysymys, milloin merenkulku on pulassa, milloin sen sanotaan olevan pulassa. Siitä on vähän huonoja kokemuksia tässä talossa. Mutta mielestäni kyllä tosiasia on, että jos puhutaan suomalaisesta merenkulusta, niin kyllä se tarkoittaa myös suomalaisia merenkulkijoita, suomalaista merimiesosaamista, ja jos siitä luovumme, niin että meillä on pelkästään ulkomaalaisia merenkulkijoita suomalaisilla aluksilla, minkä tämä 3. luku nyt mahdollistaa, niin menetämme kyllä valtavan osaamisen ja myös sen tärkeän huoltovarmuuden, yhden tärkeän osan. Aito kysymys on sen jälkeen, mikä on Suomen valtion intressi tukea ulkomaista merityövoimaa.

Martti Korhonen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Niin kuin puheenvuorossani sanoin, vastaus on se, että otetaan jonkunlainen ryhtiliike EU:ssa. Ei ole oikein muita vastauksia tällä hetkellä. EU-maat kilpailevat itsensä hengiltä, siitähän tässä on koko ajan kyse, ja tämä koko järjestelmä vääristyy, ja siitä tulee epäterve — tai ei tule, se on jo epäterve.

Ed. Paajaselle sanoisin, niin kuin äsken sanoin, että italialaiselle Finnlinesille maksettiin miljoona euroa viime vuonna, virolaiselle Siljalle 6,7 miljoonaa jne., näin se vaan menee, että nämä rahavirrat virtaavat sitten ulos, kun siellä on omistajana ulkomainen yritys. Se laiva on kyllä rekisteröity Suomeen, ei siinä sinänsä mitään, ja se on Suomen lipun alla oleva laiva, mutta sehän se ei tarkoita, että omistaja välttämättä on suomalainen.

Kun me puhumme huoltovarmuudesta ja osaamisesta, niin kyllä tällä esityksellä väistämättä on se seuraus, että kumpikin puoli rapautuu, ja silloin on pakko kysyä, onko tässä mitään järkeä.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämä asiahan on varsin tuttu siltä ajalta, kun olin liikennevaliokunnassa. Tätä käsiteltiin lähestulkoon alvariinsa, ja se keskeinen asia on juuri huoltovarmuus, ja se huoltovarmuushan syntyy juuri sitä kautta, että täytyy olla todellinen vaikutusvalta sen aluksen omistajiin, jotta se huoltovarmuus voisi kriisitilanteessa toteutua. Tästähän on kysymys. Nythän me tiedämme sen, että huoltovarmuuden osalta on tämän kriittisen rajan alapuolelle aluskanta jo rahtialuspuolella mennyt, mikä on erittäin vaarallinen tilanne. Niitä on vain 55 alusta, ja 60 on pidetty siinä miniminä. Toivottavasti te käsittelitte myöskin tätä asiaa, koska huoltovarmuudesta ei lausumaehdotusta ole.

Tero Rönni /sd:

Arvoisa puhemies! Tässä voisi käyttää tänä syksynä jo monesti esiin tullutta mietelauselmaa taikka aloitusta, että tämä on historiallinen esitys. Yksikään aikaisempi hallitus ei ole tällaista tehnyt. Mutta voisin sanoa kyllä näinkin, että on Esko Ahon hallitus tehnyt ja säätänyt 1992 kaupparekisterilain, jossa tämä orjatyövoima sallittiin jo silloin, ja nyt sitä orjatyövoiman käyttöä saadaan jatkaa.

Puhemies! Pidän tätä lakiesitystä sinänsä tarpeellisena, mutta en suinkaan kannatettavana. Allekirjoitan ihan puhtaasti valiokunnan puheenjohtajan esitelmän ja hänen käyttämänsä puheenvuoron, erityisen sen loppupuolen ja siinä esitetyt kritiikit siitä, että ei tällä nyt varmasti kovinkaan syvällisesti paneuduta itsessään tähän tilanteeseen eikä tällä tätä merenkulun tulevaisuutta kovin pitkälle luotsata.

Suhtaudun yleensäkin kaikkeen tukipolitiikkaan hyvinkin varauksellisesti. Joskus, kuten tässäkin tilanteessa, se on vaan niin kuin hyväksyttävä. Tälläkin kohdalla EU on osoittanut jälleen voimattomuutensa. Pikkuasioista kyllä näperrellään ja virkamiehille ollaan kyllä antamassa jos jonkinlaista etua, kuten tänä iltana tässäkin salissa on saatu kuulla, mutta jos pitäisi jostain isommasta asiasta ja verotuksesta ynnä muista tukiasioista käydä yhteistä linjaa vetämään, niin sitä sieltä muuten ei löydy. Ei ole vielä verotuksessa mistään päästy kunnon keskusteluun.

Nytkin me olemme menettäneet viimeisen vuosikymmenen aikana näitä aluksia kauppamerenkulun puolelta ulkomaalaisiin rekistereihin, ja mikä erikoisinta, ei suinkaan mihinkään mukavuuslippujen alle, vaan siellä on suuruusjärjestyksessä Ruotsi, Viro, Alankomaat, Iso-Britannia, Saksa ja sitten on vielä semmoinen suuri merenkulkijamaa, oikein iso, tosi merenkulkija perinteikkäällä tavallaan, Luxemburg. Elikkä kyllä tässä vähän erikoiselta kuulostaa tämä koko kuvio ja tämä tukipolitiikka. Olisikohan tässä nyt EU:lla ihan oikeasti jotain tekemistä, että saataisiin tässäkin asiassa jonkinlainen järki tähän koko hommaan?

Sitten toki alus voitaisiin tietysti siirtää, jos ei mennä EU:n alueelle, mukavuuslippurekisteriin. Näitähän suomalaiset yritykset ja yhtiöt ovat jo toki pitkään käyttäneet. Suomalainen omistaja muutaman kuvion kautta löytyy sitten jostain tuolta Bahamasaarilta taikka muualta, laivan kyljessä on isolla kolme kirjainta, erään metsäyhtiön tunnukset ja merimiehinä kiribatilaisia merimiehiä 6 dollarin päiväpalkalla. Tässä oli semmoista karua kertomaa tuolta 1990-luvun lopulta, kun asuin puolisen vuotta erään merenkulun asiantuntijan kanssa samoilla kämpillä, niin hän kertoi juuri räikeimmän esimerkin.

Tällä hetkellä kuulemma tilanne ei aivan näin pahassa mallissa ole. Nyt on sinänsä aika erikoinen tilanne tällä hetkellä merenkulussa elikkä on erittäin kova kysyntä laivoista. Nyt ei romuteta vanhojakaan laivoja, vaan niitä ostavat aivan uudet laivanvarustajat, jotka sitten alkavat yrittää tehdä tiliä vähän vanhoilla vehkeillä, ja siellä pari kolme suomalaista palkataan ja sitten loppu työvoima tulee, mistä sattuu tulemaan, ja lippu on sitten jokin halpalippu.

Mutta on sitten oikein kunnon esimerkkejäkin, että on eräskin mukavuuslippualus, jonka taksa on 70 000 dollaria per päivä, elikkä on aikarahtauksessa oleva laiva, mutta silti näille matruuseille, jotka ovat siellä merimiehiä, on varaa maksaa 500 dollaria kuukaudessa. Siinä on sitten kaikki. Ei ole mitään kaksoismiehitystä eikä mitään muutakaan, vaan siihen kuuluu lomapalkat ja kaikki muut, elikkä siitä voidaan ruveta laskemaan, ja tokkopa tälläkään laivalla kovin suurta määrää tätä väkeä on. Rahtia kyllä saadaan, mutta omistajat ovat kyllä todella ahneessa tilanteessa, jossa kaikki pitää repiä. Kyse ei ole kuitenkaan suomalaisesta laivasta.

Halvimmat merimiehet, mitä on esille tullut viime kuukausien ajalta, ovat 200 dollarin kuukausipalkalla töitä tekevät kiinalaiset. Näilläkö tekijöillä sitten turvaamme meillä Suomessa merenkulun tulevaisuuden? Haluammeko todella Suomen maaperälle, jota suomalaiset alukset ovat, siis tällaista orjatyövoimaa? Miltähän tuntuu suomalaisen merimiehen Kari Kansimiehen tai Markku Matruusin työskennellä siellä aluksella, kun vieressä sattuu olemaan tällaisia työntekijöitä, jotka muutaman kymmenen prosentin palkalla hänen omastaan tekevät samoja töitä? Ei ole puhe mistään yhdenvertaisuudesta tai tasa-arvosta. Kyseessä on selkeä polkumyynnin laillistaminen, ja vetoaminen tähän vuoden 1992 kauppa-alusrekisteriin ei kyllä tässä yhteydessä toimi. Sitä lakia ei ole muuten näiltä osin koskaan tänä 15 vuoden aikana käytetty.

Kävimme tuossa lokakuun alussa merenkulun seminaarissa ja siellä tästä asiasta puhuttiin, ja kaikki yhteen ääneen, niin työnantaja- kuin työntekijäjärjestöt, kaikki toimijat koko merenkulun alalta ilmoittivat suoraan, että tämä asia ei kuulu, tämä sekamiehityskuvio ei kuulu heidän agendalleen eivätkä he ole tästä asiasta kiinnostuneita eikä ole heille tarkoituksenmukaista viedä asiaa eteenpäin. Jostain kumman syystä se täällä paperissa nyt sitten kuitenkin on. En tiedä, mistä se on tullut. Ihmettelen kyllä, miten näillä eväillä ja tällaisilla ajatuksilla voidaan ajatella, että saadaan nuoria houkuteltua merenkulun alalle. Kuka tulee tämmöiselle alalle, jos toisella puolen on tämä asiaintila? Sekamiehitys hyväksytään ilman muuta suomalaisissa aluksissa. Kukaan ei kiellä sekamiehitystä, mutta samasta työstä pitää maksaa sama palkka lähtökohtaisesti. Ei ole puhe siitä, ettei hyväksyttäisi vaikka minkä maalaista tekemään ja vaikka kuinka paljon, mutta sama työ ja sama palkka.

Vanhasen porvarihallitus tässä nyt jälleen näyttää kyntensä ja asettuu selkeästi työnantajan takuumieheksi. Kun esimerkiksi neuvottelut merimiesten palkoista ovat menossa, niin jos niistä ei sopuun päästä, on työnantajan aika helppo todeta, että jos ette sopua tee, niin jostain tuolta halpamaista tulee joku yhdistys, joka tekee sopimuksen teidän puolestanne. (Ed. Paajanen: Ei pidä paikkaansa!) Täysi mahdollisuus tähän kuvioon on olemassa. Tästä vastalauseesta, jonka olemme jättäneet ja tulemme tekemään ja jossa halutaan poistaa 6—9 § ensimmäisen lakiehdotuksen kohdalta, työoikeudellisen osuuden esittelee työasiainvaliokunnan työoikeuden huippuasiantuntija, ed. Markus Mustajärvi.

Markus  Mustajärvi /vas:

Arvoisa puhemies! Kiitoksia ed. Rönnille tuosta puheen huikeasta kliimaksista, ja kerrankin voin sanoa, että edustaja puhuu täyttä asiaa. Mutta vaikka en tämän meriliikenteen asiantuntija olekaan, niin muistelen, että aikaisempina vuosina, kun on puhuttu varustamoitten tuesta, meriliikenteen tuesta, varustamot ovat uhkailleet, että jos tukea ei tule, niin sitten ulosliputetaan. Mutta sitten kuinka kävi? Tukea kyllä tuli, mutta samaan aikaan se tuki vuoti toisesta päästä ulos osinkoina ja siitä huolimatta ulosliputettiin. Eli tämmöiset vastikkeettomat tukimekanismit ovat äärimmäisen vaarallisia.

On aina mielenkiintoista seurata varsinkin salin oikean laidan sormen heristelyä siitä, kun puhutaan vaikka työttömyysturvasta, kuinka sen pitää aina olla vastikkeellista. No, kahdeksaan vuoteen sitä työttömyysturvaa ei nyt nosteta senttiäkään. On se nyt kumma, jos se vastikkeellisuus ei sitten ulotu yrityspuolelle millään lailla. Silloin, jos on johdonmukainen, pitää olla sekä työntekijä- että työnantajapuolella vaatimassa sitä vastikkeellisuutta.

Arvoisa puhemies! Tästä työelämävaliokunnan lausunnon eriävästä mielipiteestä muutama sana. Siinä keskitytään tähän hallituksen esityksen kattavuuteen, kansallisen säätelyn mahdollisuuksiin tai oikeastaan sen kieltämiseen, sopijaosapuolten tasaveroisuuteen ja edustavuuteen, syntyvään palkkatasoon, niihin liittyviin kansainvälisiin sopimuksiin. Tässä hallituksen esityksessä on kyllä muutama ihan hyväkin kohta ja ajatus, jotka parantavat nykyistä tilannetta siinä, että siellä vakinaistetaan tiettyjä tukia samaten kuin yhdenmukaistetaan. Mutta esitys jää siltä osin vajaaksi, koska se koskee vain osaa liikennettä ja osa jää ulkopuolelle, ja näiltä osin varmaan tähän tukipolitiikkaan joudutaan palaamaan hyvinkin pian.

Vakavampi puute tai oikeastaan hyvin oleellinen valuvika on se, että se ei rajaudukaan koskemaan pelkästään näitä elinkeinopoliittisia kysymyksiä, vaan samaan aikaan siihen kytketään tämmöinen hyvin vahva työoikeudellinen sääntely. Tämä esityksen kolmas luku vaarantaa keskeiset työmarkkinoitten sopimisjärjestelmät ja pelisäännöt, ja siinä esitetään mahdollisuutta sopia toisin työehdoista, joista kansallisessa lainsäädännössä on erikseen säädetty. Tällainen kategorinen poissulkeminen ei ole millään lailla perusteltua.

Suomalaiseen sopimisyhteiskuntaan minä ainakin vielä haluan uskoa ja myöskin sen tulevaisuuteen. Vaikka se monin osin on ollutkin kankea, niin on se kuitenkin luonut vakautta ja ennustettavuutta työmarkkinoille. Suomalaisessa järjestelmässä sopijaosapuolet ovat keskenään tasaveroisia osapuolia. Se takaa aidon sopimistilanteen ja sen, että toinen osapuoli ei pääse sanelemaan. Mutta jos tämmöinen sopimisoikeus annetaan jollekin ulkomaalaiselle yhdistykselle, jonka taustoista ei välttämättä kukaan tiedä mitään, eikä edes siitä ole varmuutta, keitä se yhdistys edustaa, niin aika huono on ennuste sen suhteen, kuinka työntekijät pystyvät puolensa pitämään.

Kansainvälisissä sopimuksissa niin Kansainvälisen työjärjestön kuin Euroopan unioninkin puolelta on sovittu tietystä palkkojen minimitasosta ja työehtojen minimitasosta, mutta sinälläänhän ne eivät tässäkään takaa mitään, koska lopulta se työehtojen oleellisin asia, palkkaus, jää kokonaan auki. Ei löydy mitään vähimmäispalkkanormia, jota tullaan noudattamaan. Voi aivan hyvin syntyä tilanne, että tälle halpatyövoimalle sosiaaliseen polkumyyntiin liittyen maksetaan vain kymmenesosa siitä palkasta, mikä on käytössä Pohjoismaissa.

Hyvin vaarallinen puoli tässä hallituksen esityksessä on se, että tämä ehdotus ei takaa millään lailla suomalaisen merenkulun ammattitaidon säilymistä eikä se turvaa sitä, että tulijoita on jatkossa ja että suomalaisia uusia työntekijöitä hakeutuisi alalle. Näillä perusteilla me olemme esittäneet työelämävaliokunnassa, että tämä lakiehdotuksen kolmas luku poistetaan kokonaan, ja tähän eriävään mielipiteeseen meidän valiokunnassamme yhtyi koko vasemmisto ja kristillisdemokraattien edustaja.

Ed. Rönni viittasi täällä loistavan puheensa sisällössä myöskin niihin työreformistisiin piirteisiin, ja jos Vanhasen ykköshallituksen aikana saattoi puhua hiipivästä, hiljaisesta työreformista, niin tämän kakkoshallituksen aikana ei sitten enää mitään peitellä. Ja kun on kysytty, mitä näyttöä tämmöisestä työreformista ja sen toteuttamisesta on, muistutan teille keskustalaisten nuorten, kolmikymppisten kansanedustajien ja avustajien kirjoittamasta kirjasta "Vahvan Keskustan tie: tervetuloa 2020-luku", siellä on otsikko, jossa sanotaan yksiselitteisesti: "Suomi tarvitsee koko työreformin." Ilmeisesti työreformistien oppi on langennut hedelmälliseen maaperään. Siinä kirjassa, ed. Korkeaoja, todetaan myöskin, että paljon työreformista on jo toteutunut.

Työreformista puhuessa on se ongelma, että keskusta itse hätäpäissään ennen vuoden 1999 vaaleja lanseerasi julkisuuteen niin monta versiota työreformista, että se ei itsekään tiennyt, mistä se puhuu. Hätä oli niin kova. Mutta on paljon täsmällisempää puhua työreformihengestä, ja siitä muutama esimerkki, joita tekään, keskustan kansanedustajat, ette voi kiistää.

Ensinnäkin matalapalkkatuki. Minä puhuin täällä aiemmin siitä, kuinka tuen pitää olla vastikkeellista. Matalapalkkatukea on toista sataa miljoonaa euroa vuositasolla, ja se määräraha on muuten arviomääräraha: jos käyttöä on enemmän, niin raha löytyy kuin manulle illallinen. Tämä tuki suunnataan työnantajille vastikkeettomana tukena, ja tuen ehtona on se, että työnantaja maksaa riittävän pientä palkkaa.

Tehyssä kokoomus ja keskusta kertoivat, kuinka valtion kassasta annetaan niin ja niin paljon rahaa, jotta työntekijöitten palkkoja saataisiin nostettua. Suurin piirtein sama määrä vuositasolla kohdennetaan matalapalkkatukiin, että työntekijöitten palkka pysyisi riittävän alhaisena. (Ed. M. Korhonen: Se on uskomatonta kyllä!) Siis aivan käsittämätön järjestelmä, kun meillä on valtava määrä työntekijöitä, jotka eivät tule tänä päivänä palkallaan toimeen, ja vielä sitä köyhyyttä ylläpidetään valtion tuella. Meillä on työmarkkinatuen määräaikaistamisesta päätetty, mikä on johtanut siihen, että yli 10 000 vaikeasti työllistyvää ei ole enää työhallinnon kirjoissa ja kansissa. He eivät ole välttämättä edes toimeentulotuen piirissä.

Meillä on ollut kaksi työtaistelujen murtolakia, joista ensimmäisessä, rajavartijoitten murtolaissa edellisellä kaudella, lakon murtolain perusteeksi riittivät aivan hyvin pituushyppykilpailut, jotka järjestettiin Helsingissä. Toinen kerta oli tämä Tehyn työtaistelu. Työttömyysturvaa ei koroteta 8 vuoteen, vaikka työttömyys on suomalaisen köyhyyden suurin yksittäinen syy, ja nyt tulee sitten tämä esitys. Ei näytä pelkästään siltä, että työreformi olisi juurtunut suomalaiseen maaperään, vaan se sitten seilaa vientituotteena maailman merillä.

Reijo  Paajanen /kok:

Arvoisa herra puhemies! En voi kaikessa yhtyä edeltävän edustajan puheisiin. Tästä ei tule mitään maailmanlopun tilannetta. Tärkeää on, että meillä kauppalaivasto ja merenkulku säilyvät Suomen lipun alla.

Suomen kauppalaivaston tämänhetkinen tila ei valitettavasti ole paras mahdollinen. Aluskantamme on tosi vanhaa. Aluksia on liputettu ulos, ja varustamoja on siirtynyt ulkomaiseen omistukseen tai menee nurin. Valitettavasti valtiovalta on osasyyllinen vallitsevaan tilanteeseen, koska muun maailman tapahtumiin ei ole osattu reagoida ajoissa.

Tämä hallituksen esitys laiksi meriliikenteessä käytettävien alusten kilpailukyvyn parantamisesta on tervetullut parannustoimenpide. Järvi-Suomen alueella asuvana arvostan sekä sisä- että ulkovesillämme tapahtuvien kuljetusten ja liikennöintimahdollisuuksien parantamistoimenpiteitä. Kyseessä oleva hallituksen esitys on joiltakin osin kuitenkin puutteellinen, sillä asian valmistelussa mukana olleen työryhmän esityksiä ei otettu mukaan hallituksen esitykseen. Tämän vuoksi hallituksen esitys ei täysin vastaa sitä, mitä suomalaiset varustamot olisivat sen halunneet olevan. Esityksessä ei ole myöskään otettu huomioon niitä lastialusvarustamoiden esityksiä, joilla lastialusten kilpailukykyä parannettaisiin kilpailijamaihin verrattuna. Tähän liittyen otan esiin tonnistoverojärjestelmän. Siihen on äärimmäisen nopeasti saatava korjaus, jotta Suomen kilpailukyky säilyisi. Suurin ongelma tällä hetkellä on kilpailijamaihin verrattuna selvästi huonompi ja epäedullisempi varustamoverotus, joka estää alan kasvua ja uusinvestointeja Suomeen.

Arvoisa puhemies! Kaikesta huolimatta hallituksen esitys on askel oikeaan suuntaan. Me olemme omalla tavallamme pakkotilanteen edessä, mikäli haluamme pitää yllä edes jonkinlaiset kriteerit täyttävää omaa kauppalaivastoa. Tuohon emme kykene ilman valtiovallan tukea. Suomen aluskanta on vanha, ja useisiin keskieurooppalaisiin maihin verrattuna kauppalaivastomme joutuu toimimaan paljon kovemmissa sääoloissa. Talvella vallitseva välillä ankarakin pakkanen sekä paksu jää aiheuttavat paljon lisäkustannuksia, joita etelämpänä ei tunneta.

Viime aikoina huoltovarmuuteen liittyvät seikat ovat olleet paljon esillä. Minusta meidän on kaikesta huolimatta pidettävä huolta myös siitä, että Suomen lipun alla purjehtivien alusten avulla on mahdollista turvata ja varmistaa maamme huoltovarmuus.

Liikenne- ja viestintävaliokunta ehdottaa mietinnössään myös, että tuen piiriin otettaisiin rajoitetusti mukaan myös kotimaan kabotaasiliikenne, joka toimii kansainvälisesti kilpailluilla markkinoilla. Pidän tätä erittäin tärkeänä. Tällä hetkellä ulkomaisilla toimijoilla on Suomessa merkittävä kilpailuetu puolellaan, kun he pystyvät ikään kuin poimimaan rusinat pullasta. Alan harmonisointi EU:n tasolla on tärkeää, jotta eriarvoisuutta ei pääse syntymään. Olen ehdottomasti samaa mieltä valiokunnan puheenjohtajan kanssa siitä, että EU:n on turvattava koko sen alueella toimiva kauppalaivasto, jotta se ei kilpailuta itseään kuralle.

On myös esitetty ja kuulimme äsken, että lakiehdotus heikentää tai jopa lopettaa työt suomalaisilta merimiehiltä ja tilalle tulee orjatyövoimaa. Olen tästä asiasta eri mieltä. Suomalaiset varustamot käyttävät taatusti suomalaista työvoimaa, jos sitä suinkin vain on saatavilla. Mutta on syytä muistaa, että osaava ja ammattitaitoinen työvoima on yksi olennainen kilpailukykyyn liittyvä tekijä eikä voi olla eri pohjilla kuin Euroopassa kilpailijamailla on.

Arvoisa puhemies! Hallituksen esitys laiksi meriliikenteessä käytettävien alusten kilpailukyvyn parantamisesta pyrkii edistämään turvallista, tehokasta, turvattua sekä ympäristöystävällistä meriliikennettä. Tuella pyritään edistämään merenkulkutoimialan lujittamista sekä kilpailukykyä, jolloin siitä hyötyvät kaikki osapuolet. Suomalaisen kauppalaivaston kilpailukyvyn säilyttäminen on ensiarvoisen tärkeää. Tuen avulla on mahdollista uudistaa aluskantaa sekä parantaa alan työllisyyttä. Suomen lipun alla purjehtivien alusten osalta olen täysin vakuuttunut siitä, että tuki maksaa itsensä takaisin. Ilman tukea suomalainen tonnisto menetetään, samalla myös työpaikat ja paljon muuta. Pitää muistaa, että meriklusteri on merkittävä työllistäjä Suomessa. Sen piirissä työskentelee noin 50 000 henkeä. Suomalaisella merenkulkualalla on edessään monia kasvumahdollisuuksia, mutta kaikki riippuu täysin siitä, miten me kykenemme tekemään asian kuuluvia elinkeinopoliittisia päätöksiä.

Saara Karhu /sd:

Arvoisa puhemies! Valiokunnan puheenjohtaja Martti Korhonen esitteli aika yksityiskohtaisesti tämän hallituksen esityksen taustoja ja toteankin, että esityksellä on varmasti hyvät aikomukset turvata suomalaista merenkulkua ja suomalaisten merenkulkijoiden työllisyyttä ja säilyttää alan asiantuntijuus Suomessa. On erittäin tärkeää maamme merenkululle ja erityisesti saarivaltio-Suomelle — Suomestahan puhutaan saarena — että meidän huoltovarmuutemme tulee turvattua sitä kautta, että meillä on kotimaisen lipun alla aluksia ja niillä aluksilla kotimaisia osaajia.

Myös merenkulun koulutus ja nuorten halukkuus hakeutua merenkulun koulutukseen sanotaan turvattavan tällä hallituksen esityksellä, eli erittäin hyviä asioita on ilmassa, kun tätä esitystä on pohdittu. Mutta kyllä tilanne on se, että koko tämän kauniin kuvan siitä, mitä suomalaiselle merenkululle tapahtuu, romuttaa tämän lain 3. luku. Täytyy tässä sanoa, kun aiemmin jotkut edustajat ovat todenneet, että tämä tulee tukemaan suomalaista merenkulkua ja suomalaisia aluksia ja varustamot sen tulevat käyttämään, että todella toivon, että nämä vakuutukset tulevat pitämään paikkansa.

Todella huono esimerkki on ajalta, jolloin varustamot ovat kovaan tarpeeseen, näin valiokunnassa kerrottiin, saaneet merkittävän summan, tosin vain osan siitä summasta, minkä pyysivät. Tuolloinen valtiovarainministeri Sauli Niinistö oli kovasti tätä tukea vastaan. Hän sitten myöntyi ja hallitus myöntyi siihen, että jonkinlainen tuki maksetaan. Se oli vain osa siitä summasta, mitä pyydettiin. Oli todella aikamoinen kokemus, kun sen keskustelun ja niiden vetoomusten jälkeen, joita valiokunnassa kuultiin, tämä tuki jaettiin, käytännöllisesti katsoen suoraan sama summa osinkoina omistajille. Eli toivon todella, että tällä kertaa käy toisin. Täytyy sanoa, että kokemuksesta viisastuneena pahaa pelkään.

Tässä ed. Mustajärvi työelämä- ja tasa-arvovaliokunnasta esitteli valiokunnan omaa lausuntoa ja sen sisältämää eriävää mielipidettä. Koska tämä 3. luku on nimenomaan työoikeudellista säätelyä, niin se on pohjana myös liikenne- ja viestintävaliokunnan sosialidemokraattien, vasemmistoliiton ja kristillisdemokraattien edustajan jättämässä yhteisessä vastalauseessa. Me haluamme tämän 3. luvun poistaa tästä laista. Oikeastaan lyhyesti sanottuna tämä 3. luku mahdollistaa halpatyövoiman käytön ja se hyväksyy, suoraan sanottuna, myös työn polkumyynnin.

Kyllä ihmettelen, jos nyt sitten varustamoilla ryhdytään ihan erilaiseen logiikkaan kuin tähän asti. Uskon, että ne yrityksinä tulevat käyttämään kaikki mahdollisuudet alentaa käyttökustannuksia ja sitä kautta ne ottavat myös tämän lain tämän kohdan hyvään käyttöön. Se tulee kulminoitumaan niin, että se kyllä tekee kyseenalaiseksi ensinnäkin sen, onko suomalaisia merenkulun työpaikkoja, kannattaako suomalaisten nuorten hakeutua merenkulun alalle, kannattaako Suomessa järjestää merenkulun koulutusta.

Se pistää liikkeelle ison pallon ja sen jälkeen kysytään pian, onko meillä suomalaisia merenkulun osaajia. Kuka niitä aluksia sitten osaa hoitaa huoltovarmuustilanteessa, jos meillä ei ole omia ihmisiä sinne? Onko ulkomaalainen työvoima kriisitilanteessa jopa turvallisuusriski, jos yhteistä kieltä ei ole miehistön kesken? Näitä voi ihan oikeutetusti kysyä. Ja oikeastaan vielä yhtenä kysymyksenä: kuinka kauan Suomen valtiolla on intressejä antaa tukia aluksille, joilla on ulkomaalaista halpatyövoimaa? Ne ovat suomalaisten verovaroja.

Eli täytyy todeta, että maan huoltovarmuuden kannalta ensisijaisesti mutta toki myös merimieselinkeinon kannalta, suomalaisten merimiesten työpaikkojen kannalta tämä hallituksen esityksen 3. luku on todella pelottava. Jos ja kun se tässä salissa nyt sitten menee läpi ja nuijitaan pöytään ja hallitus jatkaa taivaltaan, neljä vuotta, kolme ja puoli vuotta on pitkä aika. Sinä aikana ehtii tapahtua hyvin paljon. Toivottavasti se tilanne ei ole sen jälkeen se, ettei meillä ole enää mitään mihin palata.

Jyrki Yrttiaho /vas:

Arvoisa herra puhemies! On vanhastaan tuttua, että aina kun työnantajat ja oikeisto puhuvat kilpailukyvyn turvaamisesta, ne kärkkyvät paitsi tukirahaa, myös työehtojen joustoja ja sopimusturvan purkamista. Niin tässäkin. Olemme saaneet käsittelyyn lakiesityksen, jota voi hyvin kutsua suomalaisen merenkulun työehtoja koskevaksi työreformiksi, Vanhasen hallituksen merityöreformiksi. Hallitus on puolestaan antanut lakiesitykselle komean nimen: laki meriliikenteessä käytettävien alusten kilpailukyvyn parantamisesta.

Laki toden totta sisältää mittavan joukon erilaisia EU:n komission antamien suuntaviivojen mukaisia tukimuotoja ja paljon rahaa. Lain julkilausuttuna tavoitteena on säilyttää Suomen lipun alla purjehtivien alusten kansainvälinen kilpailukyky. Kysymyksessä on siis laki merenkulun elinkeinopoliittisesta tukemisesta.

Tässä katsannossa on aivan outoa ja täysin tuomittavaa, että elinkeinopoliittiseen tukilakiin on sisällytetty kokonainen luku, tämä 3. luku, suomalaisen merenkulun työehtosopimusjärjestelmää aivan olennaisesti murtavia säännöksiä. Lakiesityksessä tehdään mahdolliseksi poiketa Suomen merimieslain, merityöaikalain, merimiesten vuosilomalain ja yhteistoimintalain soveltamista ja sulkea ne pois. Varustamoille ei siis luvata enempää eikä vähempää kuin oikeus olla piittaamatta suomalaisen merityöoikeuden keskeisistä lain säännöksistä.

Tässä hallituksen merityöreformissa sallitaan työnantajalle myös mahdollisuus solmia työehtosopimus ulkomaalaisia työntekijöitä edustavan ulkomaalaisen järjestön kanssa sellaisessa tilanteessa, jossa työnantaja ei ole saanut painostettua suomalaista työntekijäjärjestöä haluamaansa sopimukseen. Säännös siis tarkoittaa, että työnantaja voi valita sopimuskumppanikseen esimerkiksi Merimies-Unionin tilalle kolmansien maiden keltaisia ammattiliittoja, siis halpatyövoimalla keinottelevien varustamojen ja kansainvälisten talousrikollisten pystyyn pistämiä järjestöjä. Näiden järjestöjen edustavuudesta tai valtuutuksesta solmia työntekijöiden puolesta sopimuksia ei ota kyllä erkkikään selvää. Tästä meillä on aivan riittävästi kokemusta jopa Euroopan unionin uusista jäsenmaista. Monien äkkiä pystyyn pistettyjen järjestöjen edustavuudesta ei ole kyllä mitään takeita. Kuitenkin tässä laissa, sen 3. luvussa, nojataan tähän näkemykseen ja arvioon.

Arvoisa herra puhemies! Merityöreformi ei ole vielä kaikki tässä. Lakiesityksessä murretaan voimassa olevan kauppa-alusluettelolain säännös, jonka mukaan Suomeen suuntautuvassa liikenteessä olevien lastialusten laivaväen kokonaismäärästä vähintään puolet on oltava Euroopan talousalueen kansalaisia. Uusi laki poistaa tämän rajoituksen ja sallii miehistön palkkaamisen sataprosenttisesti kolmansista maista, halpatyövoiman maista Eta-alueen ulkopuolelta: burmalaisia, intialaisia, pakistanilaisia merenkulkijoita poljetuin työehdoin.

Kuljetustyöläisten kansainvälinen liitto Itf on vuosia, vuosikymmeniä kamppaillut merimiesten halpamyyntiä, työehtojen ja ihmisoikeuksien polkemista vastaan. Suomen Merimies-Unioni on myös johdonmukaisesti todennut tästä laista, että jos uuden lain avulla avataan kaikki portit sosiaaliselle polkumyynnille, jäävät käteen vain järjestölliset toimet.

Arvoisa herra puhemies! Pääministeri ja ulkoministeri ovat käyneet Moskovassa neuvomassa Venäjän johtoa demokratian ja ihmisoikeuksien kunnioittamisen tielle. Ensiksi kuitenkin kannattaisi lakaista omat portaat. Olemme vastikään selvinneet pakkotyölaista ja hoitajien perustuslain takaaman työtaisteluoikeuden romuttamisyrityksestä, mutta jo nyt on tulossa lisää lunta tupaan. Nyt säädetään myös siitä, että perustuslain 6 §:n yhdenvertaisuussäännöksistä ei tarvitse piitata. Työntekijöitä voidaan tämän lain mukaan syrjiä, heille voidaan maksaa ensimerkiksi, kuten täällä ed. Mustajärvi totesi, kymmenesosa siitä mitä suomalaisille merimiehille tai pohjoismaalaisille merimiehille vain ja ainoastaan kansallisen alkuperän perusteella. Kuitenkin Suomen lipun alla on voimassa Suomen lainsäädäntö. Perustuslaki velvoittaa kohtelemaan Suomen oikeudenkäyttöpiirissä olevia henkilöitä yhdenvertaisesti. Syrjintäkielto on säädetty suojaamaan työntekijän oikeuksia, mutta se velvoittaa suoraan myös työnantajaa.

Hallituksen merityöreformi sisältää siis tiivistetysti työnantajalle kolme isäntävaltaista erioikeutta. Se tarjoaa työnantajalle mahdollisuuden 1, eli suomalaisen merityöoikeuden säännöksistä poikkeamisen ja niiden poissulkemisen. Se tarjoaa työnantajalle mahdollisuuden 2, eli oikeuden solmia työehtosopimus halvimman ulkomaisen tarjouksen esittävän järjestön kanssa. Ja se tarjoaa työnantajalle mahdollisuuden 3, joka liittyy kahteen edelliseen, eli kun se voi olla välittämättä suomalaisen merenkulun työehdoista, laeista ja pelisäännöistä ja voi valita halvimman ulkomaisen sopijaosapuolen, on johdonmukaista, että työnantajalle sallitaan myös mahdollisuus palkata alukseen koko miehistö kolmansista maista, halvan työvoiman maista.

Tätäkö varten suomalaista, Suomen lipun alla purjehtivaa kauppalaivastoa on tuettava? Mitä tässä on oikeastaan suomalaista? Missä on suomalaisten merimiesten työllisyyden ja työpaikkojen turvaaminen? Missä on suomalaisen merenkulun ja osaamisen kehittäminen, johon lakiesityksen perusteluissa vedotaan? Tällä lailla ei kehitetä mitään muuta osaamista kuin suomalaisen merityöoikeuden säännösten kiertämisen osaamista.

Hallitus on antanut lakiesityksen, jossa piti säätää merenkulun elinkeinotuesta ja sen ehdoista. Nyt tästä on tullut laki sosiaalisen polkumyynnin sallimisesta ja laillistamisesta. Milloin hallitus aikoo tuoda lakiesityksen vaikeuksissa kamppailevan maatalouden tukemisesta, elinkeinotuesta, johon on kirjoitettu säännökset suomalaisesta työlainsäädännöstä ja työehtosopimuksista poikkeamisesta ja halpatyövoiman haalimisesta Kaakkois-Aasiasta? Tai milloin hallitus aikoo tuoda lakiesityksen mahdollisesta telakkatuesta, johon on liitetty säännökset halpatyövoiman riiston sallimisesta telakoillamme?

Tosin telakoiden tilannetta on pakko tarkentaa siinä mielessä, että Suomen telakoilla työskentelee jo itse asiassa neljättä vuotta tuhansia ulkomaalaisia vuokratyöntekijöitä, joiden asema on järkyttävän heikko ja työehdot alittavat alimmatkin täkäläiset sopimusminimit. Tilanne on telakoilla laiton. Tässä puhutaan laittomuuden leviämisestä aluksille, mutta laittomuus rehottaa myös jo täällä maalla. (Vasemmistoliiton ryhmästä: Maalla, merellä ja ilmassa!) — Aivan, maalla, merellä ja varmaankin pian myös ilmassa. — Tämä tilanne saa kuitenkin jatkua. Ehkäpä tämä on se telakkateollisuuden työreformi.

Kannattaa vielä muistaa, että melko tarkkaan vuosi sitten eduskunta sääti verolain, jonka mukaan ulkomaiset vuokratyöntekijät tulivat verovelvollisiksi Suomessa ansaitsemastaan tulosta heti ensimmäisestä työpäivästään lukien. Laki velvoitti työntekijöitä ja yrityksiä rekisteröitymään. Takaraja oli viime elokuun loppuun. Verottajan antaman tilaston mukaan vain 250 vuokratyöntekijää 19 000:sta oli verottajan ja valtion kutsun kuullut.

Arvoisa herra puhemies! Tätä lakiesitystä lukiessa miettii edellä kuvaamaani myös laajempaa poliittista taustaa vasten. Hallitusohjelmassa korostetaan työperäisen maahanmuuton suosimista. Jos tapa hoitaa ulkomaisen työvoiman rekrytointia on tämän lakiesityksen ja edellä kertomieni esimerkkien mukaista, on suomalainen yhteiskunta vahvasti törmäyskurssilla. Olemme lipumassa pakkolakien ja hallitsemattomien vastakkainasettelujen ja myös etnisten ristiriitojen kärjistymistä kohti, eikä kai se ole toivottava tulevaisuuden näkymä. Siksi olemme valiokunnassa ja myös täällä jatkossa sillä kannalla, että tämän lain 3. luku poistetaan. Työehtojen sääntelyn purkaminen ja toisaalta elinkeinotoiminnan tukeminen eivät kuulu yhteen.

Markku  Pakkanen /kesk:

Arvoisa puhemies! Haluan tuoda muutaman asian esille tästä meriliikenteen kilpailukyvyn parantamiseksi tehdystä lakiesityksestä. Mielestäni ainakin matkustaja- ja lastialuksille noudatettavan tukijärjestelmän yhdenmukaistaminen on hyvin positiivinen asia ja sillä lailla Suomen kauppalaivaston myönteinen kehittyminen pystytään turvaamaan. Suomalaisten merenkulkijoiden työllisyys- ja koulutustilanteesta täällä on myös kannettu huolta. Mielestäni lakiesitys antaa myös siihen positiivisia signaaleja, samoin kuin huoltovarmuuteen. Merkille on kuitenkin pantava, että kokonaisuudessaan laivojen määrä tulee tulevaisuudessa toivottavasti nousemaan ja päästään sinne 60 aluksen määrään.

Huomiota tulee kiinnittää erityisesti myös tähän kotimaiseen kabotaasiliikenteeseen, joka toimii tällä hetkellä kansainvälisesti kilpailuilla markkinoilla. Tässä laissa on sekin osio mielestäni otettu hyvin esiin.

Valiokunnassa on käyty hyvin kriittinen ja asiallinen keskustelu tästä laista ja muutosehdotuksista, niin kuin täällä salissa on tänään käyty myös Kemikaaliviraston suhteen, mutta kun on kuunnellut keskustelua tästä lakiesityksestä tässä salissa, niin tämä kritiikki tuntuu mielestäni aika lailla kohtuuttomalta ja, voisiko sanoa, jossain mielessä vähän ylitseampuvalta. Merenkulun kilpailukyvyn eteen tulee kuitenkin tehdä työtä, ja väylämaksujen alennus on jo ollutkin positiivinen signaali. Hallitusohjelmaan merkattu asia, tonnistoverolainsäädön uudistus, tulee toteuttaa mahdollisimman pian.

Pertti Virtanen /ps:

Arvoisa puhemies! Ollessani edellisen kerran täällä kymmenisen vuotta sitten näitä samoja asioita, hyvinkin samankaltaisia asioita, joutui — olin työasiainvaliokunnassa silloin — käsittelemään ja pohtimaan. Kun olen katsonut näitä kannanottoja, olen kyllä sillä kannalla, mitä tässä on esitetty, varsinkin tämän 3. luvun suhteen.

Täällä lukee näitä juttuja, että merenkulun osaamisen säilyttäminen ja kehittäminen, miehistön koulutus ja kokemus jääoloissa ja Suomen karikkoisilla rannikkovesillä kulkemisesta ehkäisevät ennalta ympäristön kannalta tuhoisien onnettomuuksien syntyä jnp. Friisiläiset ainakin Jalmari Jaakkolan mukaan jo ennen viikinkejä kehittivät nämä koereittisysteeminsä Ahvenanmaan kautta Porkkalaan, ja tultiin jo sitä ennenkin, kuulemma kreikkalaiset ja foinikialaiset ovat tulleet sieltä Porkkalan kautta Saarenmaalle ja Viroon. Ne ovat olleet tosiaan ja ne ovat edelleen kurjia reittejä, mutta nykysatelliittitekniikalla ja muulla vastaavalla ei siellä montaa ihmistä tarvita hoitamaan näitä tutkia ja muita, jotka estävät tämän kaltaiset vauriot tai vahingot tai ennalta ehkäisevät. Niin että tuo kannanotto kyllä kuuluu ehkä tuonne keskiaikaakin varhaisemmalle ajalle sinällään. Vaikkakin siis asia on vakava, sen verran keventävää tässä voisi sanoa.

Muuten tosiaan, niin kuin alussa sanoin, tämä on ikuisuuskysymys, ja selkeästi nykyajan modernit Susi-Larsenit ovat shanghaiaamassa ilmeisesti Suomen vapaata kauppalaivastoa ja sen ammattitaitoisia työntekijöitä.

Lauri  Oinonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Maalle oma kauppalaivasto on eräs kansallisia tunnusmerkkejä. Sen takia tarvitaan Suomessa oma kauppalaivasto, suomalaiset osaavat merimiehet eri tehtäviin myöskin tulevaisuudessa. Tästä on pidettävä huolta. Huoltovarmuus on myös tärkeä asia. Normaalioloissa Suomi on hyvin pitkälti saari. Tämä pitää muistaa. Vaikka me olemme Suomenniemellä, niin tosiasiassa paljolti olemme saaressa tai saarella. Sen vuoksi merenkulku on välttämätöntä. Eräs perusedellytys on, kuten ed. Pakkanen täällä mainitsi, myös tämä tonnistoveron mahdollisimman pikainen toteuttaminen.

Martti Korhonen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Varmaan se näin on, niin kuin ed. Oinonen sanoi tuossa. Mutta kun tämä lakiesitys vie aivan toiseen suuntaan, niin minä tietenkin odotan, että ed. Oinonen äänestää sitten 3. luvun hylyn puolesta ja on muutoinkin opposition rintamassa tässä, koska muutoin tämä lopputulema tulee olemaan aivan toisenlainen, kuin mihin te sanoitte pyrkivänne. Sehän tämän lakiesityksen ongelma on, että lakiesityksen sanotaan olevan perusteiltaan, ja se onkin perusteiltaan, ihan hyvä, mutta toteutus johtaa siihen, että meillä ei kohta ole enää, ikävä kyllä, sitä suomalaista merenkulkijaa, eikä se ketään lohduta, jos siellä laivan perässä on lippu, mutta omistus ei ole Suomessa. Tästähän tässä on, ed. Oinonen, kyse. Nyt jollakulla, niin kuin sanoin, on mahdollisuus rahastaa suomalaista yhteiskuntaa, ja ikävä kyllä tässä nyt on tapahtumassa niin.

Pertti Virtanen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun tuo aika loppui, niin olin kanssa tätä perinnettä korostamassa. Matti Klinge aikoinaan kirjoitti kirjan nimeltään Muinaisuutemme merivallat, ja tämä on siis ollut ikuinen, tuohon edelliseen puheenvuoroon viitaten, tämä käsitys Suomen saaresta, ja se ja tämä periaatteessa Itämeren suomalaisuus ovat hallinneetkin. Itämeren suomalaisuuteen ovat liittyneet tämä laivojen kautta hallitseminen ja meren yhteydet, niin että kyllä tämä sinänsä kuuluu tähän uuteen nyt, varsinkin kun Baltian maat ja Viro ennen kaikkea ovat tässä Euroopan yhteydessä ja unionissa, ja silloin tämä kuuluu ikään kuin uudelleen kukoistukseen nostettavaan perinteeseen kauttaaltaan.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Minä uskon, että täällä tulemme vielä eduskunnassa ja tulevina aikoina eduskunnassa yleensä pohtimaan monta kertaa merenkulun kysymyksiä. Minä toivon, että äsken esittämäni puheenvuoron näkökohdat tulevat myöskin jatkossa niin painokkaasti esille, että ne voivat toteutua, ja korostan myöskin täällä aiemmin eri puheenvuoroissa tullutta teemaa: samasta työstä sama palkka.