Marja Tiura /kok(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tulevaisuusvaliokunta on perustamisestaan lähtien seurannut tieto- ja viestintäteknologian kehitystä ja sen vaikutuksia yhteiskuntaamme. Viime vaalikauden alussa valiokunta teki yhdessä professori Pekka Himasen kanssa selvityksen suomalaisen tietoyhteiskunnan tulevaisuuden haasteista. Tuolloin Suomi oli tietoyhteiskuntavertailuissa huipulla. Nyt kärkipaikat ovat karanneet. Tästä syystä tulevaisuusvaliokunta koki tärkeäksi esittää ajankohtaiskeskustelua Suomen tietoyhteiskunnan tilasta.

Tämän vuoden alussa julkaistiin YK:n eGovernment-tutkimus, jossa Suomen sähköiset kansalaispalvelut ja osallistumismahdollisuudet saivat huonot pisteet. Suomi sijoittui sijalle 45. Edellämme olivat muun muassa Honduras, Bhutan ja Botswana. Vertailuissa käytettävät mittarit selittävät toki osan tästä sijoituksesta, mutta vain osan. Esimerkiksi eGovernment-tutkimuksessa voimakkaasti painotettua sähköistä veroilmoitusta ei Suomessa tänä päivänä edes tarvittaisi.

Tuoreessa EU-maiden laajakaistaverkkoja koskeneessa selvityksessä Suomi sijoittui sijalle 13. Ensimmäiseksi sijoittui Ruotsi, joka on yhtä laaja ja harvaanasuttu maa kuin Suomikin. Suomi on hyvällä tasolla laajakaistan saatavuudessa, mutta nopeudessa jäämme eittämättä jälkeen Euroopan ja maailman kärjestä. Vtt:n ja Tekniikan Akateemisten Liiton tietoyhteiskuntabarometri on jo pitkään varoittanut tästä tilanteesta. Suomen erityisenä heikkoutena on ollut kilpailijamaita alhaisempi tieto- ja viestintäteknologian hyödyntäminen. Alan tutkimukseen ja koulutukseen käytetyt resurssit ovat kilpailijamaissa myös aivan eri luokkaa kuin Suomessa.

Arvoisa puhemies! Meillä on koneita ja laitteita, mutta pelkkä tekniikka ei riitä. Julkisten sähköisten sisältöjen ja palvelujen merkitys kansalaisille on ymmärretty vasta aivan viime vuosina. Kansalaiset ovat valmiita käyttämään sähköisiä palveluita. Esimerkkinä voidaan mainita pankkipalvelut ja se, että Kelan sähköisiin palveluihin tunnistauduttiin 1,4 miljoonaa kertaa vuonna 2007. Eri alojen ja toimijoiden välistä yhteistyötä sähköisten sisältöjen ja palvelujen kehittämiseksi on lisättävä, ja pienetkin innovatiiviset yritykset tulee huomioida tässä työssä.

Valtioneuvosto teki viime vuonna periaatepäätöksen tietoyhteiskunnan tavoitteista vuosille 2007—2011. Suomen hallitus on linjannut ensimmäisenä Euroopassa laajakaistatasoisen internetyhteyden järjestämisen osaksi kansalaisten peruspalveluita. Nopeat yli 100 megan yhteydet tulevat kaikkien ulottuville vuoteen 2015 mennessä. Nopeuden nosto onkin tärkeää, jotta etätyömahdollisuudet ja yritystoiminta on harvaanasutuilla seuduilla turvattu. Tämä on dynaamista tulevaisuuden aluepolitiikkaa. (Ed. Tennilä: Olisi pitänyt paljon ennen tehdä tämä päätös, jo kymmenen vuotta sitten!) Arjen tietoyhteiskunta tarkoittaa sitä, että sähköiset palvelut ovat kaikkialla meidän kaikkien käytössä. Tulevaisuusvaliokunta vieraili viime vuonna Etelä-Koreassa ja Japanissa, joissa on panostettu verkkoihin, sisältöihin ja palveluihin. Sähköiset palvelut ovat siellä jo osa arkielämää, ja tätä kohti meidän Suomessakin tulee mennä.

Arvoisa puhemies! Kuntasektorilla meillä Suomessa on tällä hetkellä käytössä arviolta 3 500 erilaista tietojärjestelmää ja valtionhallinnossa vielä enemmän. Nämä järjestelmät eivät useimmiten keskustele keskenään. Julkishallinnon tietohallintakustannukset ovat vuosittain yli 1,5 miljardia euroa, mikä on lähes yhtä paljon kuin Puolustusvoimien budjetti. Terveydenhuollon potilastietojärjestelmien ylläpito maksaa vuodessa noin 100 miljoonaa euroa, ja yli 60 prosenttia erikoissairaanhoidon työtunneista menee tällä hetkellä tiedonhallintaan. Onkin hyvä ja korkea aika, että uudistus sosiaali- ja terveydenhuollon kansallisen tason sähköisestä rekisteristä etenee. Palvelusektorin tuottavuuden parantaminen voidaan saavuttaa tieto- ja viestintätekniikkaa laajamittaisesti hyödyntämällä. Tuottavuus nousee parhaiten tietotekniikan avulla. Tätä työtä on määrätietoisesti jatkettava ja luotava yhteisiä toimivia tietojärjestelmiä.

Arvoisa puhemies! Kehitys kohti tietoyhteiskuntaa ei etene itsestään. Se vaatii määrätietoista työtä. Sähköisessä muodossa olevan tiedon hyödyntämisen taito on tulevaisuuden valttikortti. Suomen tietoyhteiskunnan on oltava jatkossakin huipputasoa ja pysyttävä huipulla.

Viestintäministeri Suvi Lindén

Arvoisa puhemies! Haluaisin ensin tähän alkuun kiittää tulevaisuusvaliokuntaa siitä, että ovat halunneet nostaa eduskuntatasolle keskustelun suomalaisen tietoyhteiskunnan tulevaisuudesta, joka on äärimmäisen tärkeä. Tänä päivänä, voidaan sanoa, hyvät teleyhteydet ja tietoyhteiskunnan sisällöt ovat muuttuneet ylellisyyshyödykkeestä välttämättömyydeksi. Kansalaisten työ ja vapaa-aika vaativat korkealaatuisia tietoliikenneyhteyksiä, ja jotta me voimme olla arjen tietoyhteiskunnan kansalaisia tasavertaisesti, tarvitsemme hyvän infrastruktuurin, tarvitsemme hyvät sähköiset palvelut ja tarvitsemme myös osaamista ja tietotaitoa niiden käyttöön.

Valiokunnan puheenjohtaja tuossa kävi lävitse näitä syitä, miksi suomalainen tietoyhteiskuntakehitys on nyt sitten ollut eräänlaisessa taantumavaiheessa. Edelleenkin olemme hyviä laajakaistan saatavuudessa, kansalaisten internetin käyttötaidoissa, valmiuksissa sähköiseen asiointiin ja panostuksissa t&k:hon.

Tämä hallitus on linjannut toimintatavakseen konkretian. Olemme ottaneet ohjenuoraksi edellisen hallituksen tietoyhteiskuntalinjaukset ja konkretiatasolla haluamme nyt saada aikaiseksi käytännön toimia siinä, miten suomalainen tietoyhteiskunta kehittyy. Meillä on arjen tietoyhteiskunnan neuvottelukunta, jota viestintäministeri johtaa, ja olemme laatineet toimintaohjelman, joka hyvin vahvasti pohjaa konkreettisiin asioihin, joita joitakin tässä nyt käyn, arvoisa puhemies, lävitse.

Ensimmäisenä tavoitteena on tietysti infrastruktuurin kehittäminen, ja valiokunnan puheenjohtaja jo tuossa kertoi hallituksen periaatepäätöslinjauksista siltä osin, millä tavalla suomalainen infrastruktuuri tulee vastaamaan niihin tarpeisiin, joita tietoyhteiskunnan kehitys edellyttää.

Sähköinen tunnistaminen on äärimmäisen tärkeä asia sähköisten palvelujen käyttöönotossa, ja siltä osin konkretiaa on tapahtumassa. Väestötietolain muutos on jo täällä talossa käsittelyssä, ja sähköinen allekirjoitus tulee tämän syksyn aikana, ja nämä mahdollistavat varman sähköisen tunnistamisen eteenpäinmenemisen. Tätä kautta monet sähköiset palvelut, kuten esimerkiksi Kelan sähköiset palvelut, ovat helpommin käyttöön otettavissa, kun meillä on monia varmoja sähköisen tunnistamisen menetelmiä toivottavasti käytössä.

Innovaatioiden ja markkinoiden kehittäminen on yksi painopistealue. Tähän taloon on tulossa keskustelun alle myös kansallinen innovaatiostrategia, joka pitää sisällään monia tärkeitä toimenpiteitä. Sisältöjen ja palveluiden kehittäminen on tietysti aivan avainasemassa. Me emme tee pelkällä infrastruktuurilla mitään, jos meillä ei ole niitä sähköisiä sisältöjä, sähköisiä palveluita.

Yksi oleellinen kysymys on tietysti julkisen hallinnon osalta tämä vuorovaikutteisuus. Tällä hetkellä Kela tarjoaa jo lähes kaikkien palveluidensa hakemisen sähköisinä. Vastavuoroisuus edellyttää sähköisen asiointitilin luomista, jota ministeri Kiviniemen johdolla valmistellaan. Tällöin myös Kelan päätökset ovat vastaan otettavissa sähköisinä. Sähköistä asiointitiliä tarvitaan kaikenlaisten viranomaispäätösten, niin kuntatason kuin valtionhallinnon päätösten, vastaanottamiseen.

Tavoitteena on myös yhteistyö yksityisen sektorin kanssa siten, että tätä sähköistä asiointitiliä voisi käyttää myös esimerkiksi sähköisten laskujen vastaanottamiseen. Yhteispalvelun kehittäminen on tärkeä asia, ja siinä yhtenä kokonaisuutena on sähköisten palvelujen saatavuus yhteispalvelukonseptin kautta.

Suomalainen tietoyhteiskunta käsitteenä hyvin usein koetaan erilliseksi asiaksi. Se ei ole arjen rutiineja, arjen toimintoja. Haluamme eräällä tavalla olla rakentamassa Suomi.fi- tai Suomi verkossa -brändiä, sitä käsitteistöä, ymmärrystä siitä, että itse asiassa kaikki, mitä sähköisten palvelujen ja asioinnin puolella tapahtuu, kuuluu tähän Suomi verkossa -kokonaisuuteen. Tietoyhteiskunta käsitteenä on ehkä monimutkainen ja vaikeampi ymmärtää, ja haluamme tällä niin sanotulla brändin luomisella tuoda sen tietoyhteiskunnan arjen jokaisen kansalaisen jokapäiväiseen asiointiin.

Osaaminen ja valmius on se kolmas tukipilari tässä kokonaisuudessa. Jos emme osaa käyttää, niin meidän on vaikea olla tietoyhteiskunnan kansalaisia. Olemme laatimassa toimenpidesuosituksia tieto- ja viestintätekniikan nykyistä huomattavasti kattavampaan käyttöönottoon kouluissa. Kotitalousvähennyksen laajentaminen tietotekniikkapalvelujen käyttöön on yksi tärkeä elementti siinä, millä tavoin myös kotitaloudet voivat halutessaan hankkia palveluita kotiin ja yhteiskunta on niitä tukemassa. Olemme luomassa atk-talkkareiden järjestelmää vähän samaan tyyliin kuin meillä olivat nämä digitalkkarit, jolloin erityisesti ikääntyvät ihmiset voivat vapaaehtoisjärjestöjen atk-talkkareita pyytää avukseen ongelmien ratkaisuun. Meillä on myös arjen tietoyhteiskuntaneuvottelukunnan lasten ja nuorten mediafoorumi, joka käsittelee internetin roolia nuorten arjessa, ja siltä osin varmasti kuullaan tässä lähiviikkoina lisää.

Ohjausta julkisella sektorilla tulee tehostaa. Se on yksi meidän painopistealueemme myös tässä koordinointityössä. Tällä hetkellä hyvin usein nämä valtionhallinnon it-hankkeet ja ministeriöitten it-tietoyhteiskuntahankkeet ovat pirstaloituneet ja tarvitsemme vahvempaa ohjausta ja koordinointia näihin asioihin.

Arvoisa puhemies! Tässä aivan lyhyesti näistä konkreettisista toimenpiteistä, mitä tällä hallituskaudella on liikkeelle saatettu ja jotka ovat jo suurelta osin käynnissä. Palaamme varmasti asiaan keskustelun yhteydessä.

Matti Ahde /sd:

Herra puhemies! Hallituksen tilinpäätöskertomusta käsitellessään tarkastusvaliokunta kiinnitti huomiota eräisiin tietohallintoyhteiskunnan tulevaisuudennäkymiä koskeviin kysymyksiin, jotka haluan tässä yhteydessä tuoda esille.

Ensinnäkin valiokunta oli huolestunut samalla tavalla kuin ministeri ja tulevaisuusvaliokunta Suomen heikentyneestä asemasta tietohallintomaana. Valiokunta pitää julkisten verkkopalvelujen ja sähköisten asiointien tilaa Suomessa huolestuttavana. Asiantuntijoiden mielestä, joita kuulimme paljon, on suurin syy ehkä se, että yksipuolisesti on kiinnitetty palvelujen sijasta huomiota tietotekniikkaan, ja se voi olla se kaikkein suurin asia. Kansalaisten näkökulma ei ole päässyt riittävästi kuvaan mukaan, kun tietohallintoa Suomessa on kehitetty julkishallinnossa. Kansalaisille ei ole kyetty tarjoamaan helppoa pääsyä julkisiin verkkopalveluihin, eivätkä sähköisen tunnistamisen menetelmät ole ainakaan vielä riittävän kehittyneitä.

Sähköisen asioinnin palvelut tuotetaan hajautetusti kunnissa ja valtionhallinnon eri virastoissa. Meiltä puuttuvat laajat portaalit, joiden kautta sähköiset palvelut löytyisivät helposti ja helpommin. Lähtökohtana tulee olla kansalaisen elämäntilanne ja paikallinen näkökulma palveluihin.

Monimutkainen teknologia ja tietoturvallisuusongelmat valiokunnan mielestä haittaavat arkista verkkopalvelujen käyttöä. Edelleen kaikilla ei ole nopeaa laajakaistaa. Vaikka oman kunnan verkkopalvelut asiantuntijakuulemisen perusteella tunnetaan parhaiten, verkkopalvelujen taso ja osallistumiskanavien sekä palvelujen tarjonta vaihtelevat suuresti kunnittain. Kansalaiset ovat hyvin eriarvoisessa asemassa. Edelleen ei tunnisteta käyttäjien ja kansalaisten todellisia tarpeita. Kansalaiset ja yritykset tarvitsevat helppokäyttöisiä, luotettavia (Puhemies: 2 minuuttia on kulunut!) ja laadukkaita julkisia verkkopalveluja ja osallistumiskanavia.

Nämä haluan saattaa sekä ministerin että tulevaisuusvaliokunnan tietoon tarkastusvaliokunnan mietinnöstä.

Mikko Alatalo /kesk:

Arvoisa puhemies! Tietoyhteiskunnasta puhuminen erillisenä kokonaisuutena on harhaanjohtavaa. Silloin puhutaan lähinnä teknologiasta, mutta pitäisi puhua myös peruskoulutuksesta, sivistyksestä ja mielen hyvinvoinnista. Vaikka tietoyhteiskuntaa tulee näin kehittää, niin täytyy muistaa myös nämä lieveilmiöt, miten ennaltaehkäistään nuorten jumittuminen tietokoneen ääreen, miten tietokoneet ja netti olisivat jotain muutakin kuin vain pelkkää viihdettä ja miten osataan varoittaa nuoria huonoista yhteisöistä internetissä.

Koulusurmien yhteydessä on keskusteltu siitä, missä suhteessa eri asioita ja aineita koulussa pitää opettaa. Koululla on tietysti oma tehtävänsä, mutta kyllä vastuu on myös vanhemmilla. Tulevaisuusvaliokuntakin on keskittynyt pohtimaan, millaisia sivistyksellisiä taitoja meiltä tulevaisuudessa vaaditaan.

Yleisradion näen erittäin tärkeänä tekijänä, julkisen palvelun yhtiönä, joka pitää ohjelmistonsa monipuolisena ja kasvattavana. Ajankohtainen asia, joka liittyy siihen, kun tv siirtyy nettiin, on se, että internetistä ja mobiili-tv:stä ei voi tulla tekijänoikeuksista vapaata takapihaa, jossa suuret mediajätit saavat maksamatta sisällöntuottajille lähettää ihan mitä vaan, jos erikseen ei siitä makseta. Tämä on asia, joka tulee varmasti lähitulevaisuudessa olemaan esillä.

Julkista verkkopalvelua on parannettava. Palvelut ovat tärkeitä kansalaisten elämän helpottamiseksi, mutta tässä tuleekin juuri se tulppa, kuinka sähköinen asiointi esimerkiksi tuolla maaseudulla onnistuu nyt, kun markkinat ja teleyhtiöt vetävät itsensä pois sieltä. Onneksi hallitus on ilmaissut tahtonsa, että vuoteen 2015 mennessä kaikkiin vakinaisiin asuntoihin taataan internet-yhteydet ja parempina, mutta on todellakin vielä pitkä aika siihen. Kuinka tämä välikausi mennään ja miten maaseudullakin pääsee riittävän suurella kapasiteetilla internetiin?

Esko-Juhani Tennilä /vas:

Arvoisa puhemies! Nopea laajakaistayhteys on tänä päivänä jokaiselle taloudelle tarpeellinen, välttämätön, ja siten se pitää katsoa perusoikeudeksi. Nyt tässä on isoja aukkoja edelleen olemassa. Jo silloin, kun tulevaisuusvaliokunta aikoinaan näitä asioita käsitteli, koetin tuoda esille sitä ja toin esille sitä, että valtion pitää ottaa vastuu tässä asiassa. Näin ei Suomi kuitenkaan tehnyt. Ruotsi teki niin. Minä pidän hyvänä, että nyt Suomi tekee tässä linjassaan ison muutoksen ja lähtee sille Ruotsin linjalle. Myöhään se tulee, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. (Ed. Manninen: Vaikka Ruotsissa on asiat paljon huonommin!) — No, eikä ole. Te olette tällä vanhalla levyllänne. Kyllä valtion pitää se vastuu ottaa, että se laajakaista nopeana on joka puolella maata kaikkien käytettävissä. Minä en usko, ed. Manninen, tähän teidän markkinaoppiinne siitä, että operaattorit vastaavat. Eivät ne haja-asutusalueilla tee sitä koskaan.

Yksi ongelma tähän Pursiaisen paperiin minun mielestäni kuitenkin liittyy, ja se on iso ongelma, ja se on se, että kunnille ollaan panemassa kohtuuttoman iso vastuu siitä nopean yhteyden levittämisestä. Jopa 27 prosenttia tietojen mukaan pitäisi kuntien maksaa. Ainakin Lapissa tämä kaataa pahimmillaan koko hankkeen. Joku Utsjoen kunta, kaukana, köyhä ja muutoinkin — miten sillä olisi rahaa lyödä näin paljon tällaiseen hankkeeseen? Hanke pitää toteuttaa, mutta valtion pitää ottaa minun mielestäni selvästi isompi vastuu tämän nopean yhteyden saamisesta kaikkialle tähän maahan.

Tässä on liikenne- ja viestintäministeriöllä nyt iso rooli, ja minä toivon, odotan, että tämä valtion osuus kasvaa siitä, mitä siellä Pursiainen esittää, ja kuntien osuutta pienennetään niin, että se on kohtuullinen ja ottaa huomioon ne todelliset maksumahdollisuudet, mitä kunnilla on. Jos tämä kuntien varaan näin paljon lasketaan, niin taas tulee stoppi tähän välttämättömään hankkeeseen.

Marjo Matikainen-Kallström /kok:

Arvoisa puhemies! Tietoliikenneyhteiskunta tai tietoliikenneverkko, miten vaan, on hyvin poikkitieteellinen alue ja ala. Aivan kuten täällä tuli mainittua, on väärin ottaa se irti kaikesta muusta yhteiskunnasta ja yhteiskuntakeskustelusta, vaan se kuuluu kaikkialle, se ulottuu kaikkialle, se ulottuu kaikkeen toimintaan, mitä me teemme. Meidän täytyy muistaa, että se on hyvä renki, mutta huono isäntä, joten kaikkien näiden toimenpiteiden, mitä nyt tässä tehdään, täytyy pohjautua myös siihen, että me osaamme käyttää ja pystymme käyttämään tietoverkkoa sillä tavalla, että se palvelee meidän toimintojamme eikä päinvastoin, mistä meillä on ollut tässä huonojakin esimerkkejä viime aikoina.

Se tietoverkon toimivuus on a ja o. On tärkeää koko Suomessa, että se toimii sekä isoissa kaupungeissa että haja-asutusalueilla mutta myös niiden 2 000 kotitalouden kohdalla, jotka käytännössä jäävät tämän tämmöisen isomman verkon ulkopuolelle. Olen ymmärtänyt, että ministeri on ottanut tämän vakavasti ja pohtii, miten saadaan myös nämä meidän raja-alueellamme olevat alueet tämän verkon käyttöön. Nopea tiedonsiirto on sen verkon toimivuuden kannalta ja palveluiden toiminnan kannalta tärkeä asia. Jos joutuu minuuttitolkulla odottamaan aina yhden näppäimen painalluksen jälkeen, niin sitä ei kukaan sitten jaksa.

Sitten kolmas asia liittyy laitteisiin. Eli laitteiden täytyy myöskin sitten pystyä seuraamaan tätä nopeaa tiedonsiirtoa ajassa, etteivät laitekustannukset tule myöskään kohtuuttoman kalliiksi. Palveluiden sisällön ja palvelun tarjonnan pitää olla samassa ajassa.

Olen erittäin iloinen siitä, että hallitus on nyt konkreettisin toimin lähtenyt liikkeelle, ei vain erilaisin työryhmin vaan nimenomaan tekemään ja painottamaan asioita, että mennään eteenpäin, että me saisimme edes osan siitä etulyöntiasemasta, joka meillä oli aikanaan, takaisin, edes joltakin siivulta. Koulutus sekä ikäihmisille että lasten vanhemmille erityisesti, että pysymme ajassa, on tärkeää.

Jyrki Kasvi /vihr:

Arvoisa puhemies! Teknologian nopea kehitys haastaa meidät lainsäätäjät. Lakeja säädetään vasta, kun uusi teknologia on jo laajassa käytössä. Esimerkin historiasta tarjoaa sähkö, jonka varastaminen ei vuosiin ollut rikos, koska varastaminen määriteltiin laissa tavaraan kajoamisena, eikä sähkö ole tavaraa. Me olemme nyt tieto- ja viestintätekniikan suhteen samassa tilanteessa. Esimerkiksi internet-rikollisuuden ydin, identiteettivarkaus, ei ole Suomen lain silmissä rikos. Identiteetin suoja onkin nousemassa tietoyhteiskunnan keskeiseksi kansalaisoikeudeksi.

Tietoyhteiskunnan arvoista ja kansalaisoikeuksista ei ole Suomessa juuri keskusteltu. Esimerkiksi kansallisessa tietoyhteiskuntastrategiassa ei kansalaisoikeuksia mainita sanallakaan. Teknologia on vienyt kaiken huomion. Arvokeskustelua tarvitaan, sillä arvot ja kansalaisoikeudet hämärtyvät helposti digitaalissa maailmassa. Esimerkiksi viisi ihmistä vuonna 2001 tappaneiden pernaruttokirjeiden jälkeen ei vaadittu postia tallentamaan tietoja kirjeiden lähettäjistä ja vastaanottajista. Sitä olisi pidetty törkeänä luottamuksellisen viestin suojan rikkomuksena. Sen sijaan sähköpostien tunnistetietojen kerääminen on hyväksytty mukisematta.

Ubiikissa maailmassa haasteet vain kasvavat, kun emme aina edes tiedä käyttävämme teknologiaa. Jo nyt saattaa tehdä tietämättään rikoksen, kun tietokone lupaa kysymättä purkaa cd:n kopiosuojauksen tai käsipelikonsoli ottaa automaattisesti yhteyden avoimeen lähiverkkoon. Tulevaisuudessa me voimme joutua pohtimaan, kuka esimerkiksi maksaa parkkisakon, kun auto unohtaa kertoa pankille parkkiruudun kanssa sopimastaan pysäköintimaksusta.

Arvoisa puhemies! Tietoyhteiskuntakehitystä ei voi mitata vain maahan kaivetun valokaapelin määrällä. Myös tietoyhteiskunnassa ratkaisevat arvot ja kansalaisten oikeudet. Niistä meidän pitäisi nyt puhua.

Pertti Virtanen /ps:

Arvoisa puhemies! Kollegat, kansalaiset! Tietoyhteiskunnan tulevaisuuden näkymät.

Olen tulevaisuusvaliokunnan jäsen, ja Marja Tiura on ansioitunut puheenjohtaja. Esimerkiksi kun hän viittasi siihen, että pitäisi saada nämä asiat täytäntöön ja käytäntöön, niin Tampere on surkea esimerkki siitä, koska Tampere on leimautunut eTampereeksi, tietokoneen johtavaksi kaupungiksi, mutta esimerkiksi liikennevalojärjestelyissä Tampere on huono, ehkä jopa surkea esimerkki siitä, kuinka tietokonesysteemiä, tietokoneverkostoa, ei mitenkään hyödynnetä. Päinvastoin matkitaan lähinnä poliittisesti joitain Pääkaupunkiseudun liikenneratkaisuja, vaikka Pääkaupunki sijaitsee niemellä ja Tampere harjulla ja on aivan erimuotoinen ja kaikkea. Eli juuri käytäntöön on ratkaisut saatava kullekin paikkakunnalle, kullekin omakohtaiselle kunnalle.

Esimerkiksi samaan aikaan Sonera kelaa johtoja, hälytysajoneuvokeskuksissa on ongelmia, kun ne eivät toimi, sitten puheenjohtaja puhuu kiireestä ja nopeudesta. Mihin sitten muuten on kiire ja nopeus, jos ei näitä perusasioita saada toimimaan edes säädyllisesti ja kohtuullisesti? Kai tämmöinen kokonaisvaltainen ratkaisu koko maan tasolla, varsinkin tämän verkoston käyttömahdollisuuksien ollessa juuri vanhemmille, sairaille, kauempana asuville, on erittäin tärkeä. Tässä on saatava kaikki tähän ilman muuta mukaan.

Kun Kelaa aina kehutaan, niin tämähän vieraannuttaa helposti Kelaa vielä enemmän, kun se on jo muuten vieraantunut asiakkaista ja ihmisistä. Jos se jää sille ministerin esittämälle tasolle, että valmistellaan tätä pikkuhiljaa — sitä sanaa nyt ei sanottu, mutta tämä hallitus näköjään pikkuhiljaa kaikkea valmistelee — niin Kela eristäytyy vielä tylymmäksi laitokseksi sinne kaiken tietotekniikan taakse ja siellä ainakaan nämä nopeus ja kiire eivät merkitse mitään.

Kyösti Karjula /kesk:

Arvoisa puhemies! Internet on tänään ja tulevaisuudessa yhteiskunnan tiedonvälityksen selkäranka, ja siksi on korkea aika saada aikaan keskustelua siitä, luommeko kansalaisten vai kuluttajien tietoyhteiskuntaa. Jos ajatellaan menneitä vuosia, tämä teknologian voimakas korostuminen on osaltaan käytännön esimerkki siitä, mitenkä tämmöinen kuluttajalähtöinen ajattelu on hallinnut meidän tietoyhteiskuntamme kehittämistä. Nyt tästä eteenpäin meidän pitää löytää syvempi ote, joka merkitsee nimenomaan kansalaisten tietoyhteiskunnan rakentamista, ja sen yksi keskeinen lähtökohta on laajakaistaliittymän ulottuminen jokaisen kansalaisen käyttöön.

Sen lisäksi on äärimmäisen tärkeää, että me ennakoimme riittävästi niitä turvallisuusriskejä, jotka liittyvät nykyaikaisen tietoyhteiskunnan kehittymiseen. Voidaan ajatella, että jo tällä hetkellä internet-käytön laaja levinneisyys maailmassa avaa tilan erittäin merkittäville turvallisuusriskeille, ja tässä mielessä on tärkeää, että pieni Suomi käy etulinjassa myös näitten turvallisuuskysymysten kanssa.

Tähän liittyy keskeisesti lasten ja nuorten maailma. Jos milloin, niin nyt on aika arvokeskustelulle, joka juurruttaa lapsia syvemmin elämään eikä niin, että meidän lapsemme siirtyvät arvottomuudesta internetin virtuaalimaailmaan, jossa sellainen luonnollinen vastuun ottaminen kadotetaan.

Viimeisenä asiana haluan tarttua siihen, että on aika julkisen arkkitehtuurin paljon ehyemmälle toteuttamiselle, jotta saamme todella internetin palvelemaan myös eri elämänvaiheissa olevia suomalaisia ja sillä tavalla hyödyttämään aidosti koko yhteiskuntaa.

Päivi Lipponen /sd:

Arvoisa puhemies! Ed. Tiura totesi, että Suomen asema tietoyhteiskuntamittauksessa on pudonnut, ja totesi, että myös mittauksessa on ongelmia. Aivan, nimittäin Suomi on saanut miinusta siitä, että meillä ei ole käytössä sähköistä veroilmoitusta, meillä ei ole enää minkäänlaista veroilmoitusta. Suomi on myös saanut miinusta siitä, että meillä ei ole niin runsaasti kiinteitä puhelinliittymiä. Aivan, koska meillä langaton puhelin on hyvin yleinen.

Mutta jotain meillä on myös erittäin paljon, nimittäin meillä on lukematon määrä erilaisia kortteja omine numerosarjoineen ja tunnuslukuineen. Tarvitsemme yhden kortin, jolla voimme asioida turvallisesti netissä. Kortti toimisi niin pankissa kuin kirjastossa. Nyt esimerkiksi pankit myyvät omiin tunnuslukuihin perustuvaa tupas-järjestelmää. Valtionhallinnossa it-hankkeiden koordinointi ei ole toiminut, vaan jokainen on tehnyt omat ratkaisunsa.

Me tarvitsemme henkilön sähköisen tunnistamisen kortin. Vain sirutekniikka on riittävän turvallista. Siksi myös pankki- ja luottokortit ovat vaihtaneet magneettiraidat siruihin. Sirukortteja on nyt käytössä kuitenkin jo 200 000 kappaletta, sillä siru on lisätty vuodesta 2003 jokaiseen poliisin myöntämään henkilökorttiin. Ongelma on se, mitä täällä salissa on jo peräänkuulutettu: meiltä puuttuvat palvelut.

Minun mielestäni tähän ongelmaan täytyisi nyt erityisen tomerasti puuttua, jotta nämä sirukortit tulisivat ja niillä olisi palveluita. Jo pelkästään demokratiahaasteeseen vastaaminen edellyttää suomalaiselta yhteiskunnalta uudenlaisia mahdollisuuksia osallistua. Äänestäminen netissä on saatava mahdolliseksi, eli me tarvitsemme niin sirukorttia kuin palveluita.

Anne-Mari Virolainen /kok:

Arvoisa puhemies! Hallituksen uudet linjaukset laajakaistasta ovat hyviä sekä saatavuuden että nopeuden noston osalta. Kansalaisten kannalta kuitenkin tärkeintä on palveluiden helppokäyttöisyys ja luotettavuus. Tässä suhteessa julkiselta sektorilta odotetaan paljon. Ministeri mainitsi sähköistä asiointia vauhdittavasta hankkeesta, jolla on laaja osallistujajoukko, ja toivon todellakin, että innovatiiviset pk-yrittäjät saadaan mukaan, jotta saamme myös uudenlaista otetta näihin meidän palveluihimme.

Luin Helsingin Sanomista, että Suomen tähän asti mittavimmaksi luonnehdittu tietojärjestelmähanke on vaarassa kaatua viranomaisten yhteistyökyvyttömyyteen. Valmisteilla oleva hanke on terveydenhuollon uusi tietojärjestelmä, johon kuuluu potilasarkisto ja sähköinen reseptijärjestelmä. Hanke on vaarassa kaatua, koska viranomaiset eivät pääse sopuun siitä, kenen kehittämä tunnistusjärjestelmä otetaan käyttöön. Terveydenhuolto tarvitsee kipeästi tietoteknologiaa rengiksi.

Arvoisa ministeri! Toivon toimenpiteitänne, jotta riita ratkaistaan ja sähköinen tunnistautuminen saadaan käyttöön.

Sari Palm /kd:

Arvoisa puhemies! Ensimmäiseksi haluaisin nostaa esiin tämmöisen erityisen tärkeän ja vähän pehmeämmän arvon eli lasten ja nuorten aseman tulevassakin, tästä eteenpäin katsovassa tietoyhteiskunnassa. Turvallisuuden nostaisin siinä ensimmäiseksi ja toki koulutuksen ja eettisen kasvatuksen tietoverkoissa sitten toiseksi.

Toisaalta haluaisin esittää kysymyksen siitä, mikä on toiminnallisen verkkotodellisuuden asema. En puhu nyt siis tekniikasta, vaan siitä käytännöstä. Voimmeko me jatkossa käydä sellaista laillisuuskeskustelua siitä, voidaanko verkkoja ja siellä tapaamisia verrata torilla tapaamisiin niin, että tämä ilmassa, hengessä tapahtuva kohtaaminen on yhtä lailla kontakti kuin reaalimaailmassakin nenätysten tapaaminen? Tarkoitan tällä sitä, että meillä ei tällä hetkellä vielä lainsäädäntö riittävästi osoita sormella sitä, jos joku solvaa netissä, mutta käytännön maailmassa meillä on tästä varsin paljon lainsäädäntöä. Olemme netissä ikään kuin vielä villissä lännessä. Käyttäjäkeskeistä valvontaa on, mutta se on toisaalta vähän niin kuin vapaaehtoista.

Edelleen haluaisin korostaa verkkoturvallisuuden merkitystä toki niin teknisellä tasolla kuin sitten tällä vuorovaikutustasolla, ja täällä ed. Lipponen toikin näitä tunnistamismenetelmiä varsin hyvin esille.

Haluaisin myös tuoda tähän keskusteluun vielä näkökulman siitä, miten merkittävästä keskustelusta ja asiasta tässä on kysymys nimenomaan myös kansallisen turvallisuuden kannalta. Kun me nyt puhumme jonkin verran tästä suomalaisesta sisäpiiristä, niin on aina muistettava, että tähän verkostokeskusteluun kuuluu myös puolustuspoliittinen näkökulma.

Elsi Katainen /kesk:

Arvoisa puhemies! Keskustelualoitteessa esitetyt huolenaiheet ovat aiheellisia, ja niinpä esimerkiksi viranomaiset eivät saisi muodostaa turhia hallinnollisia rajoja sähköisten palvelujen kehittämisen ja käyttöönoton tielle. Tärkeää olisi, että suomalaiset alueet, yritykset ja kaikki ihmiset olisivat tasa-arvoisia keskenään.

Tilanne suomalaisilla laajakaistamarkkinoilla maaseutualueiden osalta on sellainen, ettei edes julkisten tahojen itsensä ostamina valokuituyhteyksiä saada vedetyiksi. Meidän pitääkin nyt tässä salissa viestintäministeri Lindénin johdolla pystyä tekemään nopeasti käytännön ratkaisuja laajakaistan kehittämisen suhteen. Niitä odottavat sekä maaseutukunnat että niiden yritykset ja myöskin operaattorit.

Ohjelmistot, joita maaseutuyritykset käyttävät taloushallinnon, laatujärjestelmien ja esimerkiksi pankkiyhteyksien käytössä, ovat ihan samoja, joita käytetään myöskin kaupungeissa ja taajamissa. Niin ovat myös niiden päivitys- ja tietoturvatarpeet. Kaikki tämä vaatii jatkossakin nopeaa ja varmaa tietoliikenneyhteyttä.

Suomen 20 suurimman kunnan ulkopuolella asuu noin 3 miljoonaa suomalaista. Ei siis ole kansantaloudellisestikaan yhdentekevää, kuinka näiden alueiden tietoliikenneyhteydet kehittyvät. Suomessa on tehty yksittäisiä kyselyjä tulevaisuuden vanhusväestöltä heidän suhtautumisestaan esimerkiksi sähköisiin tukipalveluihin. Kyselyjen tulokset ovat olleet yllättävän myönteisiä. Suuret eläköityvät ikäluokat ovat suurelta osin tottuneet jo käyttämään tietotekniikkaa työuransa aikana ja kokevat sen myönteisesti. Niinpä tietoyhteiskunnan ulottaminen maltillisesti myös sosiaali- ja terveyspalveluitten puolelle olisi todella hyvä suuntaus.

Matti Saarinen /sd:

Herra puhemies! Turha kehitystä ja sen eteenpäin menoa on vastustaa. Tietoyhteiskunta on tullut ollakseen ja kehittyäkseen, mutta millä tavalla ihminen perimänsä myötä suhtautuu ja sopeutuu tämän teknologian kehitykseen? Täällä on tänäänkin puhuttu hyvin paljon, miten sanoisin, teknologiapainotteisesti. Pitäisikö vähän ajatella sitä, että siitä ei ole kovin pitkä aika, kun ihminen on tullut puusta alas, ja silloin ei ollut tietokoneita eikä ollut tällaista verkkomaailmaa, verkkoelämää? Ymmärtääkseni se on hyvä renki mutta varsin huono isäntä. Siellä on monenlaisia ongelmia, ketä se koukuttaa, ketä se houkuttaa ja miten se vaikuttaa ihmisen psyykeen, elämänhallintaan, kaikkeen tällaiseen. Näitä, voisiko sanoa, pehmopuolen, softwaren puolen asioita tulisi meidän osata hallita ja hoitaa mielestäni nykyistä paremmin. Kyllä sitä rautapuolta, konetta ja läppäriä, on nurkat täynnä, mutta millä tavalla tämä pehmeämpi, inhimillinen puoli kulkee siellä mukana ja siihen soveltuu?

Käytän vielä yhden esimerkin. Esimerkiksi talouden hallinta, verkkoraha antaa ihan väärän tunteen ihmisen veloista ja saatavista, tuloista ja menoista. Se on ihan erilainen tilanne kuin käteisen rahan käyttäminen. Tämä pätee muuhunkin elämään. Verkkomaailmassa elämä on helposti myöskin epätodellista ja sen mukaan sitten syntyy myös vaurioita. Toivon, että nämäkin asiat tulisivat huomioon otetuiksi silloin, kun näitä asioita kehitetään. Kehitysprosessissa me olemme väistämättä mukana.

Reijo Paajanen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Kansalaisvaikuttaminen on tärkeä osa yhteiskuntaa, ja tietoyhteiskunnassa se tulee tapahtumaan kasvavassa määrin internetin kautta. Kaukana valtion päätöksentekofoorumeista asuville kansalaisille on oltava tasapuolinen mahdollisuus kysyä, ottaa kantaa, vaatia toimenpiteitä ja tuoda mielipiteitään julki ilman kohtuuttomia ponnistuksia. Myös kaupunkialueiden ulkopuolelle sijoittuneet yritykset ovat riippuvaisia laajakaistayhteyksistä. Niiden ydintoiminnot voivat lakata kokonaan ilman toimivaa ja nopeaa yhteyttä ulkomaailmaan. Esimerkiksi matkailualan yrittäjät tulevat kärsimään verkkojen alasajosta varsinkin, kun maksuliikenteessä ollaan siirtymässä kokonaan sähköiseen toimintaan.

Nyt puuhaillaan maaseudun puhelinverkkojen alasajoa. Se kääntää kehityksen huolestuttavaan suuntaan ja todella synkistää taajama-alueiden ulkopuolelle sijoittuneiden yrittäjien tulevaisuudennäkymiä. Se myös uhkaa maaseudun elinvoimaisuutta ja asettaa syrjäseutualueiden ihmiset eriarvoiseen asemaan.

Maaseudulla asuu myös paljon ikääntyviä ihmisiä ja puhelinverkon olemassaolo ehkäisee heidän syrjäytymisensä riskiä. Jos lankaverkko korvataan langattomilla yhteyksillä, on tärkeää järjestää myös niihin liittyvien laitteiden käyttöön asianomainen ikäihmisille suunnattu koulutus.

Langattomien laajakaistojen saatavuutta aiotaan edistää lähivuosina, mutta hyvin monille on epäselvää, tulevatko ne ajoissa auttamaan suunniteltua lankaverkon alasajoa. Suomalaista tietoyhteiskuntaa tulisikin kehittää tasapuolisesti eikä jättää reuna-alueita oman onnensa nojaan.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Mitä arvokkaammaksi tulee fyysinen liikkuminen moottoriajoneuvoja käyttäen, sitä arvokkaammaksi tulee sähköinen kommunikointi ja sähköiset palvelut. Arvoisa ministeri, äskeisessä puheenvuorossa olitte tässä suhteessa täysin oikeassa. Mutta tällä kertaa ei voi oikeastaan kehua ministeriä siitä, että olisitte vetänyt erikoisen hyvin viime aikoina kotiinpäin, nimittäin tätä tilaisuutta varten tutustuin hiukan tilastoihin. Arvoisassa kotikaupungissanne, jossa olette ilmiselvästi pyrkimässä valtuustoon edelleen, 1.1.2009 on tilanne, että noin puolessa kunnan pinta-alasta ei ole kattavaa langatonta nopeaa laajakaistayhteyttä, eikä edes 60 prosentilla kotitalouksista nopeaa kiinteää yhteyttä.

Mitenkä tämä on mahdollista tämmöinen kehitys? Sillä tavalla, että Ylikiiminki liittyy osaksi Oulun kaupunkia ensi vuoden alusta lukien, ja nämä tilastot koskevat Ylikiimingin aluetta. Se kuvaa havainnollisesti sitä, että jos Suomen tärkeimmässä teknologiakeskittymässä on tämän laatuinen tilanne muutaman kuukauden kuluttua, niin yhdenvertaisuusperiaate sähköisten palvelujen käytössä ja vastaanotossa ei voi toteutua. Elikkä nyt kannattaisi siellä ministeriössä ottaa aivan vakavasti nämä nopeat laajakaistayhteysasiat esille ja ruveta katsomaan Suomea sellaisesta katsannosta, että ei olla eräänlaisessa digikatvetodellisuudessa, jossa tällä hetkellä ollaan jo televisiovastaanotinten ääressä.

Tuomo Puumala /kesk:

Arvoisa puhemies! Hallitus toimii mielestäni aika hyvin uuden uusavuttomuuden torjunnassa. Nuoret oppivat kouluissa ja kotona käyttämään sujuvasti uutta tieto- ja viestintätekniikkaa. Mikä tärkeää, mikä tässäkin on tullut monta kertaa esille, meidän täytyy panostaa myös siihen, että ikäihmiset ja vanhempi väestö pysyy kehityksessä mukana. Vain siten voimme onnistua esimerkiksi erilaisten julkisten palveluiden sähköistämisessä. Tässä mielessä esimerkiksi atk-talkkarit ovat erittäin tärkeä osa, ja siinä hallitus on mielestäni onnistunut erittäin hyvin.

Myös oppilaiden ja nuorten vanhempien pitää pysyä mukana tietoyhteiskunnan kehityksessä. Vain siten he voivat valvoa ja opastaa lastensa toimintaa verkossa. Nuorten rooli ja siitä saatavat selvitykset ovat niin ikään erittäin tärkeitä.

Myöskin tieto- ja viestintätekniikan asennustöihin laajeneva kotitalousvähennys ensi vuoden budjetissa on tietoyhteiskuntakehitystä erinomaisesti tukeva ratkaisu.

Kiinnitän lopuksi huomiota kahteen asiaan, joissa mielestäni pitäisi tehdä ja voitaisiin tehdä vielä paljon paljon enemmän. Mitkä ovat tietoyhteiskunnan kehityksen tarjoamat mahdollisuudet politiikalle? Mielestäni niitä ei vielä ole riittävästi mietitty, riittävästi otettu käyttöön. Voidaanko kansalaisia aktivoida aivan uusilla tavoilla jo lähitulevaisuudessa? Tähän kaikkien puolueiden pitäisi panostaa.

Toiseksi, tiedämme, että nykyajan väyläpolitiikkaa mitä suurimmassa määrin ovat nopeat laajakaistayhteydet kaikkialla Suomessa. Miten voimme varmistaa esimerkiksi haja-asutusalueilla eri puolella Suomea kattavat tietoliikenneyhteydet? Valtiovallan pitää varmistaa riittävät siirtonopeudet ja nopeuksien nostamiskapasiteetit, kun siirrytään langattomiin yhteyksiin. Tiedämme, että tällä hetkellä esimerkiksi monet yrittäjät ovat aivan eriarvoisessa tilanteessa, kun he eivät pysty viestintäyhteyksiä siinä määrin kuin toiset yrittäjät käyttämään. Se on tasa-arvoa ja tätä päivää, että se pystytään toteuttamaan joka puolella. Mikä tältä osin on tilanne ja mitä voidaan tehdä enemmän?

Tarja Filatov /sd:

Arvoisa puhemies! Tämäkin keskustelu tietoyhteiskunnasta on aika pitkälle pyörinyt näiden teknisten mahdollisuuksien tasavertaisuudessa. Se on sinänsä ymmärrettävää, koska siihen valtiovallalla on paremmin mahdollisuuksia puuttua kuin moneen muuhun asiaan. Mutta on oikeastaan surullista, että ministeri on täällä yksin tässä keskustelussa, koska meidän pitäisi osata laajentaa tietoyhteiskunta enemmän sinne sisältöpuolelle, koska lukuisat esimerkiksi eurooppalaiset tutkimukset osoittavat, että vaikkapa työelämässä tuottavuuden nousua ei nykyään enää saadakaan siitä, että meillä on uusia vimpaimia ja uutta teknologiaa, vaan siitä, että opitaan tekemään työtä uudella tavalla ja käyttämään niitä jo nyt käytössä olevia välineitä paremmin. Herkästi ajattelemme, että tulee se uusi sukupolvi, jolle tämä teknologia on ikään kuin sisäsyntyistä, mutta kun teknologia koko ajan muuttuu ja kehittyy, niin sen tehokas käyttöönotto vaatisi myös työelämässä aivan uudenlaisia kouluttautumismahdollisuuksia ja työpaikkakoulutuksen kehittämistä.

Mutta itse asiassa kaikkein eniten olisin toivonut opetusministeriä paikalle, koska uskon, että yksi sellainen iso murrostekijä nyky-yhteiskunnassa on se, että vanhemmat kokevat usein voimattomuutta suhteessa lapsiinsa, jotka ovat paljon näppärämpiä ja taitavampia näissä tietoyhteiskuntataidoissansa kuin vanhempansa. Miten me voisimme edistää sitä, että tämä sukupolvien välinen kuilu purkautuisi, jotta olisimme paremmin kasvattamassa lapsiamme myös tietoyhteiskuntakansalaisuuteen? Luulenpa, että nämä viimeaikaiset ikävät uutiset, joita meillä on ollut, ovat monen vanhemman laittaneet miettimään näitä asioita aivan uudella tavalla.

Lisäksi haluaisin oikeastaan kysyä, kun ministerin vastauspuheenvuoro on tulossa, että miten hän näkee tämän turvallisuuspuolen ja nettimaailman, koska me tiedämme maailmalta, että esimerkiksi Arizonan yliopisto on kehittänyt teknologioita, joilla voidaan hyvinkin tarkkaan valvoa erilaisia vihayhteisöjä netissä ja niiden välisiä käyttäjien yhteyksiä ja muita, mutta Suomessa näitä ei ole juurikaan otettu käyttöön. Kun me kaikessa muussa olemme niin valmiita käyttämään teknologiaa hyväksemme, niin onko meillä joku arvo- tai (Puhemies: 2 minuuttia!) ajatuksellinen este, että netin valvonnassa siihen ei olla niinkään valmiita?

Tuulikki Ukkola /kok:

Arvoisa puhemies! Suomen tietoyhteiskunnan ongelmia on kaksi. Toinen on se, että me olemme hidastelleet ja jääneet jälkeen sähköisten toimintojen, sähköisen allekirjoituksen ym. toimintojen käyttöönotossa. Tämä ei ole tämän hallituksen syy, vaan tämä on edellisten hallitusten syy. Jokainen yliopisto, jokainen sairaanhoitopiiri, jokainen terveyskeskus kehitti oman järjestelmänsä, niin yritäpä niitä sitten luoda yhteen yhtenäiseksi kokonaisuudeksi. Se on, arvoisa ministeri, tämän hallituksen tehtävä saada jotain järkeä tähän sekamelskaan, joka ei todellakaan ole tämän hallituksen syy, vaan viime vuosikymmenten ratkaisujen syy. Silloin ei tajuttu, missä mennään, ja kaikki saivat kehittää omia järjestelmiään.

Sitten toinen asia, johon haluaisin puuttua, on tämä netti. Meidän on ihan turha syyttää nettiä siitä, että se on avoin tietoverkko. Se nyt on avoin tietoverkko, ja se pysyy nyt avoinna niin kauan kuin netti ylipäätänsä on olemassa. Se, miten voitaisiin esimerkiksi estää juuri tämän tyyppiset vihasivustot, ovat estosivustot. Niitä voi jokainen ladata omille koneilleen, eivätkä lapset pääse lapset röpelöimään kiellettyjä sivustoja. Mutta en minä usko, että joku virasto Suomessa voisi tehdä niin, että ei mihinkään kukaan suomalainen pääsisi näitä lukemaan, jos vaan haluaa. Taatusti pääsee. Ei Suomen omat järjestelmät ole ainoita, vaan sivustot voidaan ladata vaikka Japanissa olevilla palvelimilla tai mistä tahansa. Tämä on tämä ongelma. Mutta netissä on muitakin ongelmia, joihin minä pyytäisin ministeriä paneutumaan, jotka ovat minun mielestäni netin käyttäjän oikeuksia loukkaavia. Sinne varastetaan kaikki tavara, mitä vaan suinkin irti saadaan, elikkä siellä ei tekijänoikeuksista piitata lainkaan. Minun mielestäni se on sellainen asia, joka pitäisi jollakin konstilla saada järjestykseen. Minulla on semmoinen paha tunne, että ei koskaan sitäkään pystytä panemaan samalla tavalla järjestykseen kuin lehtimaailmassa on pystytty laittamaan.

Viestintäministeri  Suvi  Lindén

Arvoisa puhemies! Ihan lyhyesti kommentteja joihinkin näihin kysymyksiin. Ed. Filatov otti tärkeän asian esille. Tehtäväni on koordinoida tietoyhteiskuntakehitystä tässä hallituksessa, mutten missään tapauksessa voi olla vastaamassa sosiaali- ja terveysministerin tai opetusministeriön hallinnonalan kehittämishankkeista, joita kyllä koko ajan on käynnissä. Mutta tämä koordinointi on tietysti tärkeää ja ennen kaikkea tarvitsemme myös vahvaa ohjausta juuri sen osalta, että ei tehdä päällekkäisiä asioita esimerkiksi tunnistamisessa. Meillä on yhtenäiset lähtökohdat.

Internet on maailma, joka sinällään varmasti koko ajan entistä enemmän on erilaisten tahojen, niin lainsäätäjien kuin muitten organisaatioitten mielenkiinnon kohteena sen osalta, että minkälainen maailma siellä meitä kohtaa, onko siellä samat pelisäännöt kuin fyysisessä maailmassa. Tätä keskustelua käydään, ja omalta osaltamme olemme nyt tässä kokoamassa pakettia internetin osalta siltä osin, että katsotaan, millä tavalla tätä itsesääntelyä, yhteisöllisyyttä voisimme siellä vahvistaa, onko meillä tarvetta sääntelyn muutoksiin, millä tavoin me voimme ohjeistaa ja tukea lasten vanhempia siinä, että millä tavoin internetiin tulee suhtautua, millä tavoin voidaan tukea lasten arkea siellä internetissä. Internetissä on paljon mahdollisuuksia. Se ei lainkaan ole pelkästään vihamielinen maailma niin kuin viime aikoina valitettavasti vaan on julkisuudesta saanut lukea. Tässä tehdään paljon töitä, mutta nämä ovat asioita, jotka ovat pieniä palasia ja joitten vaikutus näkyy vasta pitkän ajan kuluttua.

Tekijänoikeudet ovat tärkeä kysymys. Siltä osin tänään viimeksi teollis- ja tekijänoikeusasioiden ministerityöryhmässä tästä asiasta keskusteltiin. Siltä osin ministeri Wallin on työryhmiä perustanut ja heidän työnsä tuloksista kuullaan myöhemmin. Sisältöjen perään on täällä kovasti kuulutettu, ja kuitenkin me aina sitten käännymme tähän infrastruktuurikeskusteluun, mikä osoittaa sen, että jotta suomalainen tietoyhteiskunta voi kehittyä, me tarvitsemme tasavertaiset mahdollisuudet osallistua. Se edellyttää hyviä tietoliikenneyhteyksiä. Siltä osin hallitus on juuri jokunen viikko sitten tehnyt tärkeät periaatelinjaukset, että ensi vaiheessa 2010 yhden megabitin yleispalvelulainsäädäntö tulee voimaan ja viimeistään vuonna 2015 sitten nopeat yhteydet. Elikkä huomattavasti yhtä megaa nopeammat yhteydet olisivat kaikkien halukkaitten saatavissa.

Ed. Pulliaisen näkemykseen Ylikiimingin tilanteesta laajakaistojen suhteen en osaa ottaa kantaa. Mutta haluaisin tässä tuoda esille sen, että tällä hetkellä 96 prosenttia suomalaisista kotitalouksista on jonkinlaisen laajakaistan saavutettavissa, joko nopeamman tai hitaamman, mutta vain vähän yli 60 prosenttia kotitalouksista on hankkinut sen laajakaistan. Tässä me palaamme siihen sisältökysymykseen. Eli silloin, kun nämä hyödykkeet ovat itse kustannettavia, niin silloin mietitään, mitä lisäarvoa tästä palvelusta saadaan, ja jos meillä ei ole hyviä sähköisiä sisältöjä, julkisen hallinnon palveluja, tarvetta laajakaistan käytölle, niin sitä laajakaistaa ei hankita, vaikka se olisi saatavissa. Veikkaanpa, että Ylikiimingissä on kuitenkin langattomat laajakaistat viimeistään 2009 vuoden lopussa, jolloin Digitan 450-verkko on valtakunnallinen verkko ja kattaa 99 prosenttia koko maasta, niin viimeistään silloin, mutta ymmärrän sen, että välttämättä nämä langattomat laajakaistat eivät täytä niitä tarpeita, joita kansalaisilla tänä päivänä on. Siltä osin tämä seuraava askel elikkä valokuituun perustuvan runkoverkon aikaansaaminen tähän maahan ja sitä kautta sitten kotitalouksille mahdollisuus joko langattomaan tilaajayhteyteen tai sitten langalliseen mahdollistuu ja kohtuullisin kustannuksin.

Itse asiassa, ed. Tennilähän on nyt poistunut, mutta hän otti esille vielä tämän hallituksen periaatelinjauksen kustannusten kohdentumisen. Sen osalta voin todeta, että hallitus ei ole vielä tehnyt ratkaisuja siitä, miten mahdollisesti tämä selvitysmiehen arvioima 200 miljoonaa sitten eri tahojen välillä kohdentuu. Tässä vaiheessa liikkeellelähtö on sen suuntainen, että ensi vuoden aikana maakunnalliset liitot arvioivat omalla alueellaan ne pullonkaula-alueet, joissa sitten mahdollisesti tarvitaan yhteiskunnan tukea.

Eli tässä vaiheessa on kovin vaikea sanoa, että missä kunnassa juuri ja paljonko johonkin kuntaan sitten näitä kustannuksia kohdentuu, koska tällä hetkellä ei ole olemassa tällaista karttaa, koska näitä, sanotaanko, pullonkauloja, on kaikkialla tässä maassa, että kysymys ei ole pelkästään Lapista tai Itä-Suomesta, vaan niitä on saaristossa, niitä on keskellä Suomea. Mutta tämän 2009 vuoden selvityksen jälkeen meillä on olemassa selvä näkemys siitä, että missä ne 120 000 kotitaloutta, joita ei markkinaehtoisesti tavoiteta, missä ne ovat. Sen jälkeen voidaan arvioida sitten, onko jollekin kunnalle kohtuuton kustannus tulossa ikään kuin tämän jo tässäkin keskustelussa arkipäivän hyödykkeen, arkipäivän välttämättömän välineen, tietoliikenneyhteyden hankkimisen maksamisessa. Tämän syksyn aikana hallituksella on tarkoitus kuitenkin jonkinlainen periaatepäätös tehdä näitten kustannusten jakautumisesta, mutta ne lopulliset vasta nähdään sen jälkeen, kun tiedetään, missä nämä pullonkaulat on. Arki tietysti kertoo, ja tiedämme sen, että ongelmia on kaikkialla, mutta erityisesti tietysti siellä, missä todella pitkät välimatkat on.

Ed. Ahde kertoi tässä, mitä tarkastusvaliokunta on todennut suomalaisen tietoyhteiskuntakehityksen ongelmista. Olemme arjen tietoyhteiskuntaneuvottelukunnassa päätyneet ihan samoihin huomioihin ja sen osalta juuri nyt näitä konkreettisia toimenpiteitä viemme eteenpäin, joista, niin kuin alussa totesin, tämä sähköinen tunnistaminen on aivan oleellinen kysymys. Siltä osin ollaan tekemässä periaatepäätöstä, joka lähtee vähän eri lähtökohdasta kuin ed. Lipposen tuoma esitys siitä, että meidän pitäisi nyt sähköinen henkilökortti ottaa kaikkien käyttöön. Haluamme luoda periaatepäätöksen, joka luo toimintamallin, joka lähtee teknologiariippumattomuudesta, elikkä meillä voi olla sähköinen biometrinen tunnistus, meillä voi olla mobiilitunnistaminen, meillä voi olla se sähköinen henkilökortti, meillä voi olla tupas-koodi.

Me emme lähde määrittelemään sitä teknologiatapaa, jolla kansalainen sitten sähköisesti tunnistautuu, mutta haluamme luoda mahdollisuudet siihen, että meillä on hetu ja satu, elikkä henkilötunnus ja sähköinen asiointitunnus, eri palveluntarjoajien käytössä, jotka viime kädessä sitten yhdessä käyttäjien kanssa määrittelevät, mitä sähköistä tunnistamistapaa käytetään. Tämä sähköinen henkilökortti, (Puhemies: Aika!) arvoisa puhemies, ihan lyhyesti, on surullinen kertoma siitä, että kun yritettiin olla viisaita ja järkeviä ja luoda myös teknologiaa kiinni ja määritellä, millä tavalla sähköinen tunnistaminen tulee tapahtua erityisesti, kun siihen liittyy vielä erillisen laitteen hankkiminen, niin valitettavasti tämä metodi ei toiminut, joten tämä hallitus on nyt lähdössä luomaan toimintamallin, jonka pohjalta sitten eri toimijat itse valitsevat sen teknologian, ja käyttäjät viime kädessä tietysti ratkaisevat, millä sähköisellä tunnistautumisella haluavat sitten toivottavasti näihin runsaslukuisiin sähköisiin julkisiin palveluihin tunnistautua.

Marja Tiura /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Filatov omassa puheenvuorossaan oli aivan oikeassa siinä, että juuri näitten rajapintaongelmien takia olisi ollut hyvä, että opetusministeri, sosiaali- ja terveysministeri ja kuntaministeri olisivat myöskin olleet liikenne- ja viestintäministerin lisäksi mukana täällä keskustelemassa näistä ongelmista.

Ed. Alatalo omassa puheenvuorossaan nosti erittäin hyvin esille meidän tulevaisuusvaliokuntamme tulevaisuuden osaamis- ja yleissivistyshankkeen. Osana tätä hanketta on erittäin tärkeätä kiinnittää huomiota lasten medialukutaitoon ja sen kehittämiseen. Eli tämä sähköisen tiedon hankkiminen, tuottaminen ja sen käyttö tulisivat olla osa opetustunteja. Tässä myöskin voi sanoa, että opettajan koulutuksella on erittäin merkittävä rooli.

Sitten toinen asia, joka ed. Virolaisen puheenvuorossa nousi täällä erittäin hyvin esille, on se, että valitettavasti on todettava, että julkinen sektori on suhtautunut varsin näköalattomasti tietotekniikkaan. (Puhemies: Minuutti!) Meillä on yli 8 000 tietojärjestelmää tällä hetkellä, ja ne eivät valitettavasti keskustele keskenään. Meillä ter-veydenhuollon ammattilaiset kuluttavat aikaansa sihteeritehtäviin, jotka eivät heille ensisijaisesti kuulu.

Kyösti Karjula /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Arvostan sitä, että ministeri Lindén on tässä keskustelussa mukana, mutta kuulun myös niihin edustajiin, jotka kyllä peräänkuuluttavat vähän laajempaa osallistumista näin tärkeään yhteiskunnalliseen aiheeseen. Meidän pitää nähdä selkeämmin se, että viimeisen kymmenen vuoden aikana tehtyjen julkisen sektorin ohjelmistoinvestointien tuottavuushyöty on negatiivinen. Minusta tämä on semmoinen asia, jonka pitää havahduttaa hallitus, meidät kaikki suomalaiset päätöksentekijät todella siihen arviointiin, mikä on valtion vastuu vauhdittaa rakentavalla tavalla myös julkisen puolen tietoyhteiskuntakehitystä.

Jyrki Kasvi /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämä keskustelu on ollut varsin ongelmalähtöistä. Etenkin lapset ja netti on koettu suorastaan tulenaraksi yhdistelmäksi. Ehkä pitäisi ennemmin nähdä se mahdollisuutena. Tulin tänne Figman, Suomen peliohjelmisto- ja multimediayhdistyksen, tilaisuudesta, jossa olin puhumassa siitä, miten perheet pelaavat yhdessä. Tunnen monia perheitä, joissa perheenjäsenet, lapset ja vanhemmat, pelaavat esimerkiksi nettipeliä yhdessä myös silloin, kun esimerkiksi vanhemmat sattuvat olemaan työmatkalla ulkomailla, jolloin eräskin puoliso sanoi: "En edes huomaa, että mieheni ei ole kotona."

Pulmana tässä on se, että vuosi sitten havaittiin europarlamentissa, että kun lapsilla ja nuorilla on ongelmia netin kanssa, niin viimeinen taho, jonka puoleen he kääntyvät, on omat vanhemmat, koska he kokevat, että omat vanhemmat ymmärtävät sitä maailmaa niin heikosti, että heidän arvostelukykyynsä ei voi luottaa. Tämä on ehkä meille se suurin haaste. Meidän tulee jollain tavalla sivistää meidän vanhempiamme, jotta he pystyvät olemaan aikuisia ja vanhempia myös netissä, mutta onneksi heillä jokaisella on kotona hyvä opas: oma lapsi.

Pertti Virtanen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Mikä odottaa netissä? Kaikkea löytyy. Kyllä lapsille koulussa se tietotaito opetetaan ja sitten kaverit, että he pääsevät mihin vaan. Sen takia ne sisältöjutut ovat kova juttu ja tärkeä kaikille ministereille. Mutta nyt demokratiaa poljetaan rankasti, koska peräkammarin pojat ja kaikki muut, me saamme nauttia netistä niin, että se ohittaa kaikki sensuurit ja muut, me saamme kaikki unelmamme toteuttaa tällä hetkellä netissä, me, joilla ovat tietoyhteydet kunnossa, mutta nyt demokraattisesti lyödään koko ajan niitä, jotka asuvat syrjäseuduilla ja eivät saa näitä mahdollisuuksia. Sensuuri ja nämä muut laahaavat aina jäljessä, ja niitä minä en kyllä kovasti mitenkään kannata. Mutta se, että nämä sisällöt, kaikkia ministeriöitä tarvitaan. Niistä on puhuttava rehellisesti ja opetettava kouluissa lapset käyttämään, tajuamaan sen, mitä ne itsekin rahoittavat. Opettajat, ressukatkaan, eivät tajua, mihin he lapsia opettavat, kun he opettavat pääsyn, tietotaidon joka paikkaan lähes.

Tarja Filatov /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Kasville: Minä en kokenut tätä keskustelua ikään kuin nettikielteisenä tai uhkina, vaan me kaikki tiedämme sen, että netissä on hyvää ja siellä on pahaa, ja usein suomalainen keskustelu on ongelmalähtöistä. Minusta, jos me kavennamme tasavertaisuuden siihen, että on tekninen mahdollisuus kaikilla, joka on samanlainen, mutta sitten osaaminen on hyvin erilaista, niin ei se ole aitoa tasavertaisuutta. Ei se tekniikan mahdollisuus tuo sitä tasavertaisuutta, vaan vasta se, että me osaamme käyttää ja hyödyntää tätä teknologiaa.

Uskon, että esimerkiksi tällä hetkellä monet vanhemmat, jotka arvostavat nettiä ja pitävät sitä äärimmäisen tärkeänä välineenä ja näkevät sen myös hyvänä kasvuympäristönä, kokevat voimattomuutta. Niin kuin ed. Kasvikin sanoi, se sukupolvien välinen kuilu vanhempien ja lasten välillä on liian suuri. Jos lapset eivät pysty vanhemmiltansa kysymään asioita tai vanhemmat eivät pysty neuvomaan, niin siinä on yksi riski, että myös vanhemmuus katoaa. Sen vuoksi olisi äärimmäisen tärkeätä, että me miettisimme yhdessä, mitkä ovat ne tahot, jotka voisivat antaa tätä vanhemmuuskasvatusta näissä asioissa. Koulu kyllä aika pitkälle tällä hetkellä vastaa siitä, että lapset oppivat. Mutta itse olen huomannut, että kun joissakin kouluissa on vaikkapa vanhempainiltoja, joissa yleensä käydään aika vähän, niin jos siellä on nettikeskusteluja tai käydään läpi sellaisia asioita, jotka liittyvät nettimaailmaan ja vanhemmuuteen, niin ne ovatkin yhtäkkiä täynnä, (Puhemies: Minuutti on kulunut!) jolloin itse toivoisin, että meillä olisi enemmän näitä mahdollisuuksia.

Oiva Kaltiokumpu /kesk:

Arvoisa puhemies! Täällä ainakin ed. Saarinen ja ed. Filatov ovat tuoneet esille, miten tärkeää on myös pohtia netin vaikutusta tai tiedonsiirron vaikutusta perheisiin ja lapsiin. Vanhemmuus on heikentynyt ja yhteisöllisyys yhteiskunnassa. Sitä voi kuvata sellaisella esimerkillä, että kun aiemmin lapsilla ei ollut mahdollisuutta kysyä tietoverkoista erilaisia asioita, mikä lapsia kiinnostaa, he kysyivät vanhemmiltaan ja vanhemmat vastasivat. Vaikkapa nyt jos kysyttäisiin, mitä väkivalta on, niin jos sen esittää vanhemmalle, vanhempi voi selittää lapselle, että pitää asettua väkivallan kohteen asemaan, niin ymmärtää väkivallan merkityksen. Mutta kun kysyy sitä netistä, niin netti tuo kaiken väkivallan sieltä ja siellä vähemmän sanotaan tai selitetään väkivallan sisältöä. Sen vuoksi meidän pitäisi palauttaa yhteiskunnan, nimenomaan perheiden ja lasten tulevaisuuden vuoksi ja sisäisen turvallisuuden säilyttämiseksi laaja-alainen näkemys myös tietoverkon ja tietoyhteiskunnan kehittämisasioissa.

Toinen näkökulma on se, että kun Suomessa siirretään päätösvaltaa alueille, alueellistetaan, toisaalta on uusi aluehallintouudistus, niin samaan aikaan eri viranomaiset, verottaja, ulosotto, syyttäjä, oikeuslaitos ja te-keskukset yksittäisesti siirtävät omia virkamiehiään, keskittävät ne maakuntakeskuksiin, kaupunkeihin. Satakunnassakin muun muassa maakuntaliitto on vastustanut jokaisen yksikön siirtämistä, keskittämistä, ja kaikessa me olemme hävinneet. Kun täällä arvosteltiin Kelaa, niin Kelaa voi pitää kuitenkin esimerkillisenä toimijana, joka on alueellistanut toimipisteille näitä lupapäätöksiä. Esittäisin kyllä semmoisen vakavan toivomuksen, että Suomessa pohdittaisiin myös tätä poikkihallinnollista viranomaistoiminnan palvelujen järjestämistä myös niillä paikkakunnilla, joissa näitä pisteitä on, eikä kerättäisi pois näitä ihmisiä, keskitettäisi niitä.

Tommy Tabermann /sd:

Herra puhemies! Minun on pakko kyllä tunnustautua vähän toisinajattelijaksi tässä asiassa. En ole koskaan oikein pitänyt tästä käsitteestä "tietoyhteiskunta". Se on jotenkin jo käsitteenä kertomus meistä, siitä, että me hurahdamme jotenkin tekniikka- ja muka-tietouskovaisiksi. Tätä kuvastaa myöskin hyvin meidän suuri ylpeilymme aihe, koululaitos, jossa Pisa-tutkimus on ollut sellainen rehvastelun aihe tässä pitkään. Me näemme nyt sitten, opettiko se meitä rakastamaan ja kunnioittamaan toisiamme. Ei opettanut. Netti on vain väline. Se ei sinänsä tee mitään. Sellaista kaistaa ei ole keksitty, ei ole olemassa eikä tulla keksimäänkään, joka pitää lasta kädestä, vanhusta kädestä, joka suutelee, jonka kautta voi suudella, olla lähellä. Nämä ovat meidän suurimpia puutteitamme, ei suinkaan kaistojen puute vaan läheisyys, hellyys ja sivistys.

Tämä sivistys, siinä ed. Alatalo puhui asiaa, kun hän puhui Yleisradion asemasta, joka tulee korostumaan tässä. Samaan aikaan me näemme sen kehityksen, että muut sisällöntuottajat menevät yhä kevyempään, jopa sairaalloiseen suuntaan, kuten kaikki pudotuspelit, joita voimme seurata televisiosta, osoittavat.

Mitä tietoon tulee, me kaikki luimme vähän aikaa sitten Turun yliopiston tutkimuksen, jonka mukaan kolme neljästä aikuisesta suomalaisesta ei tiedä edes, mikä on oppositio tai mitkä puolueet istuvat hallituksessa. Veikkaanpa, että sama porukka pystyy aakkosjärjestyksessä luettelemaan BB-talon asukkaat. Tämä ei meitä sinänsä, tämä väline, auta.

Sitten vielä tästä, mistä ed. Ukkolakin viimeksi puhui, tekijänoikeuksista. Ilman tekijöitä meillä ei ole sisältöä, ja siksi niitä oikeuksia on kunnioitettava.

Sanna Lauslahti /kok:

Arvoisa puhemies! Ed. Tabermann käytti koskettavan puheenvuoron. Usein meiltä alkaa unohtua se, että eivät ne koneet ole vain koneita varten, vaan meidän täytyy elää ihmisiä varten ja koululaitoksessakin täytyy mieluummin arvioida, miten eheitä ihmisiä me pystymme kasvattamaan ja rakentamaan siellä kouluissa, kuin sitä, kuinka monta tietokonetta per nenä kouluissa on, koska se ei välttämättä johda siihen, että meidän lapsemme ovat onnellisia.

Tämä onkin se keskustelu, kun puhutaan tietoyhteiskunnasta. Usein se johtaa siihen, että lähdetään oikeastaan mittaamaan, kuinka monta laitetta missäkin luokassa on. Usein tämä kunnissa on jopa johtanut siihen, että opetuksesta ja ihmisistä on lähdetty säästämään koneiden takia. Sehän ei missään tapauksessa saa tapahtua. Joissakin palveluissa näin tulee tapahtumaan, mutta kun on kysymys ihmisiin liittyvästä kontaktista ja siitä, että on vuorovaikutusta, niin tällöin täytyy todella arvioida, mikä on tosiasiallinen tarve koneille, jos rahasta on niukkuutta.

Pakko todeta kuitenkin se, että pelejä ja värkkejä meiltä löytyy. Niitä löytyy meiltä joka puolelta. Niitä löytyy meidän pöydiltämmekin tällä hetkellä. Kysymys on sitten vain siitä, että niitä ei osata käyttää. Rahaa palaa, rahaa palaa jatkossakin satoja miljoonia euroja. Neljän vuoden aikana, 2008—2011, rahaa menee 0,9 miljardia euroa valtionhallinnon hankkeisiin. Ed. Karjula, valtionhallinto tekee kyllä rahallisia isoja satsauksia seuraavina vuosina. Huoli onkin sitten, kun lähdetään katsomaan, miten Valtiontalouden tarkastusvirasto on puuttunut johtamiseen ja koordinointiin. Huolestuttaa se, osataanko niitä rahoja käyttää oikein, käykö niin, että niitä heitellään ja tehdään hankkeita, joista ei ole lopputuloksena yhtikäs mitään.

On tosiasia, että sähköisiä kanavia täytyy saada lisää. Kela on yksi hyvä esimerkki: sinne sopivat erinomaisesti sähköiset hankkeet.

Erkki Virtanen /vas:

Arvoisa puhemies! 1990-luvun alussa oli helppoa tämän tietotekniikan kanssa, kun PC Toolsilla pystyi tekemään suunnilleen kaiken muun mahdollisen DOS-maailmassa paitsi keittämään kahvia. Nykyisin ei tee mielikään mennä sinne koneitten sisälle. Siitä huolimatta minusta tuntuu, että maailmankuvani ei ole kaventunut. Olen saanut tietoa tästä teknisestä kehittymättömyydestäni huolimatta aivan riittävästi.

Sen sijaan se ongelma on minun mielestäni siinä, että sen tiedon saanti ja tiedon hallinta, se tiedon ymmärtäminen, on internetin tuomien mahdollisuuksien myötä kasvanut semmoiseen mittaan, että tulee mieleen tämä vanha, tai ei nyt niinkään vanha, puolalainen sosiologi Zygmunt Bauman, joka totesi, että miten voi olla mahdollista, että jos markkinoitten vapaus on lopulta voittanut, niin tunnemme silti itsemme entistä voimattomammiksi.

Kun tässä katsannossa viitataan niihin tapahtumiin, jotka viime aikoina ovat olleet nuorten ja lastenkin kohdalla aika akuutteja, kun viitataan myöskin tietotekniikan kehittymiseen, niin minäkin kaipaisin sitä, mitä täällä jo ed. Filatov ja muutama muukin kaipasi. Tänään sosiaali- ja terveysvaliokunnassa professori Matti Rimpelä käytti aika vaikuttavan puheenvuoron kehitysyhteisöistä ja arvioi, että aika iso osa niistä ongelmista, joita olemme esimerkiksi nuorten osalta nähneet, johtuu siitä, että me olemme pirstoneet huolenpitäjät erilaisiin lokeroihin: koulutoimeen, sosiaalitoimeen, mihin tahansa toimeen, jotka eivät seurustele keskenään eivätkä oikeasti yhdessä mieti, mitä pitäisi tehdä. Tästä syystä kannustan hallitusta myöskin tietotekniikan osalta yhteistyöhön.

Lopuksi, arvoisa puhemies, kun katselen edessäni olevaa uutta tietotekniikan saavutusta, tätä meidän uutta tietojärjestelmäämme tässä salissa, niin kyllä ihmettelen, miksei siitä voi lukea esimerkiksi lakiesitysten sisältöjä, jotka edelleen kannetaan paperisina tänne pöydille.

Hannakaisa Heikkinen /kesk:

Arvoisa puhemies! Hallitus linjasi vastikään, että nopeiden laajakaistayhteyksien, vähintään 100 megabitin yhteyksien, tulisi olla vuoden 2015 loppuun mennessä lähes kaikkien suomalaisten saatavilla eli vähintään 2 kilometrin päässä tilaajasta. Välitavoitteena on vähintään 1 megan yhteys vuoden 2010 loppuun mennessä.

Tällä hetkellä yksi merkittävimmistä yrittämisen ja etätyön esteistä maaseudulla ovatkin tietoliikenneyhteydet. Tähän nähden hallituksen päätös on hyvin merkityksellinen juuri maaseudun elinmahdollisuuksien turvaamiseksi. Tehokasta tiedonsiirtoa edellyttävät yritystoiminnan lisäksi etätyö, suuressa murroksessa ja kasvussa oleva maatalous, sähköinen asiointi sekä sosiaali- ja terveyshuollon palvelujen käyttö.

Sonera ja Elisa kertoivat viime viikolla tukevansa valtion hanketta ulottaa 100 megan laajakaistaverkko koko maahan. Sonera tähtää Digitan langattoman 450-verkon laajentamiseen, ja vastaavasti Elisan tavoitteena on 3G-verkon laajentaminen lähivuosina koko Suomea kattavaksi. Langattomat verkot eivät kuitenkaan ole maatilojen ja yritysten kannalta ongelmattomia, sillä kannanotoissa on tullut ilmi, että esimerkiksi 450-verkko ei täytä maaseutuyritysten tarpeita siirtonopeuden, -varmuuden kuin ei myöskään tietoturvan osalta. Lisäksi tietooni on tullut muun muassa se, että Sonera on kieltäytynyt myymästä nopeampaa yhteyttä etätyöstä haaveilevalle, vaikka paluumuuttaja olisi valmis itse maksamaan ja vetämään tarvittavan kaapelin.

Arvoisa puhemies! Vuoteen 2015 on vielä aikaa, ja työtä on tehtävä sekä yhteyksien pelattava maaseudulla siihenkin saakka. Operaattorien antamat aikataulut ovat epävarmoja ja melko löyhiä, sekä vuoden 2010 loppuun mennessä luvattu megan yhteyskään ei tuo helpotusta monellekaan maaseutuyrittäjälle tai etätyötä tekevälle. Millä pelisäännöillä siis eletään ja yritetään maaseudulla siihen saakka?

Outi Mäkelä /kok:

Arvoisa puhemies! Tietoyhteiskunnan kehittyminen ja aktiivinen kehittäminen avaa aivan valtavan paljon mahdollisuuksia, toki riskejä, tarvetta pelisääntöjen laatimiseenkin. Mutta kuten ed. Kasvi edellä totesi, näen myös itse tietoyhteiskunnan ehdottomasti enemmän mahdollisuutena kuin uhkana. Toivottavasti myös tätä keskustelua seuraa netissä moni ja tämä eduskuntatyö saa sitä kautta entistä avoimemman muodon.

Edellytykset kehitykselle pitää saada kuntoon, niin kuin täällä on tänään todettu. Sähköinen asiointi vaatii sähköisen allekirjoituksen, ja ed. Tiura otti erittäin tärkeän asian esiin: kunnilla on käytössä niin paljon erilaisia järjestelmiä, jotka eivät kommunikoi keskenään, että sille asialle on jotain tehtävä. Myös viranomaisten tietotaito verkkoympäristöjen hyödyntämisessä paitsi rikollisuuden ehkäisemiseksi myös sosiaalisen työn osalta ja tiedonvälityksen sekä tiedon ja oikeiden tahojen löytämisen osalta on tärkeää. Toimenpiteitä tarvitaan ja tarvitaan rohkeutta.

Ed. Erkki Virtanen otti erittäin tärkeän asian esiin. Mielestäni on käsittämätöntä, että täällä kirjoitamme kynällä paperille ja saman voisi aivan hyvin tehdä tietokoneella täältä omalta pöydältä. Kytkennätkin ovat jo valmiina. En ymmärrä sitä, miksi täällä salissa ei voi käyttää tietokonetta.

Ville Niinistö /vihr:

Arvoisa puhemies! Haluaisin kolmesta eri näkökulmasta lähestyä aihetta, ja kaksi ensimmäistä liittyy kilpailun toteutumiseen tietoyhteiskunnassa.

Tässä on tullut useammankin puhujan suusta sanottua se, että meillä on ollut ehkä hiukan naiivia markkinauskoa, mikä on liittynyt tähän tietoverkkoyhteyksien saatavuuteen koko maassa, ja on erittäin hyvä, että hallitus nyt on havainnut, että tällainen yleispalveluvelvoite tarvitaan, jotta aidosti voidaan saada riittävät yhteydet joka puolelle maata, ja siinä on todellakin syytä korostaa, että on kysymys kansalaisten perusoikeudesta. Jotta voi aktiivisesti toteuttaa kansalaisuuttaan ja osallistua yrityselämään ja elämän edellytykset ovat koko Suomessa yhtä suuret, niin on selvää, että tämä yleispalveluvelvoite pitää olla ja tätä ei voi jättää pelkästään markkinoiden hoidettavaksi. Tärkeintä on nyt, että hallitus asettaa meille selkeät väliportaat, että tavoite myös saavutetaan ja että viranomaisvaltuudet myös varmistavat, että tämä tavoite tulee saavutettua.

Toisaalta haluan myös tuoda esille sen, että ohjelmistopuolellakin meillä on ollut ongelmia kilpailun toiminnassa, joka liittyy siihen, että meillä on ollut erilaisia järjestelmäriippuvuuksia, ohjelmistoriippuvuuksia, jotka ovat suosineet suuria yrityksiä, erityisesti markkinajohtaja Microsoftia monissa asioissa, kun on tehty jopa sellaista lainsäädäntöä, joka on perustunut ohjelmistoihin, jotka ovat Microsoft-pohjaisia, ja tämän tyyppisiä. Pitää varmistaa, että kilpailu toimii, että on erilaisilla toimijoilla tilaa ja että myös avoimen lähdekoodin toimijoilla on tilaa, jotta aidosti tietoyhteiskunta kehittyy siinä moniulotteisuudessaan, mitä se todellisuudessa on. Myös julkisissa hankinnoissa, kun pyritään lyömään järjestelmiä yhteen suuremmiksi, on riski, että harvat markkinatoimijat tulevat ikään kuin korvaamattomiksi, ja silloin myös hintakehitys voi karata käsistä. Tässä ministeriön pitää olla tarkkana.

Kolmas näkökulma, jonka haluan nostaa esille, on tärkeä periaatteellinen kysymys kansalaisten perusoikeuksista bittien maailmassa. Meidän fyysisessä ympäristössämme meille on itsestäänselvää, että ensiksi arvioidaan, mitkä ovat kaikkien perusoikeudet, ja sitten kun puhutaan esimerkiksi rikollisuuden torjunnasta, arvioidaan, ovatko toimet oikeasuhtaisia, ettei tarpeettomasti rajata lainkuuliaisten kansalaisten oikeuksia. Tämän saman lähestymistavan pitää, totta kai, toimia myös tietoyhteiskunnassa ja verkoissa, ettei meille tule tällaista, mitä tässäkin keskustelussa on hiukan havaittavissa: Jos ei ymmärretä, että tekniset ratkaisut voivat itse asiassa rajoittaa muittenkin ihmisten mahdollisuuksia käyttää nettiä kuin niitten, jotka voivat käyttää sitä rikolliseen tarkoitukseen, se tarkoittaa samaa kuin fyysisessä ympäristössä kiellettäisiin esimerkiksi tiettyjä kokoontumispaikkoja.

Meidän pitää todellakin tiedostaa se, mihin tämän tyyppinen valvontalainsäädäntö vie, että se ei tarpeettomasti rajaa ihmisten perusoikeuksia. Tämän tyyppistä arvokeskustelua me tarvitsemme Suomessa ja ylipäätään (Puhemies: 2 minuuttia kulunut!) Länsi-Euroopassa. Viittaan tässä myös esimerkiksi terrorismin torjunnassa käytettäviin lainsäädäntökeinoihin, esimerkkinä Ruotsin fra-laki, jossa myös suomalaisten tulee miettiä, miten meillä vaikka pk-yritykset voivat suojautua ja tiedostaa, että heidän yhteyksiään ulkomaille voidaan tätä kautta myös valvoa.

Tuula Peltonen /sd:

Arvoisa puhemies! Ajankohtaiskeskustelun aihe on suomalaisen tietoyhteiskunnan tulevaisuuden näkymät, ja mielestäni tietoyhteiskunnan tulee tukea kaikella tavalla kansalaisten, ihmisten, kommunikointia ja vuorovaikutusta, niin kuin täällä ed. Tabermann jo hyvin omassa puheenvuorossaan esitti. Kommunikaation tulee olla myös luotettavaa ja turvallista.

Täällä on puhuttu paljon internetin vaaroista lastenkasvatuksen suhteen, ja se on aihe, josta varmasti tuleekin puhua enemmän. Mielestäni meiltä puuttuu edelleenkin systemaattisuus internetpalvelujen valvonnassa. Näitten tietenkin surullisten Kauhajoen tapahtumien jälkeen poliisiviranomaiset totesivat, ettei poliisilla ole riittävästi pääsyä internetiin työpaikoillaan. Se ei varmasti kuitenkaan tuo turvallisuutta, jos kaikki poliisimme istuvat päätteiden edessä etsimässä rikollisia, mutta joku järjestelmä tähän valvontaan tulisi kehittää.

Kuitenkin mielestäni kommunikaatiomuotojen kehittämistä tietoyhteiskunnassa tulee muutoinkin miettiä kuin internetin suhteen. Täällä salissa on tänään ollut tuolla lehterillä näkyvissä eräs kommunikaatiomuoto viittomakielen muodossa, ja minun mielestäni myös tietoyhteiskuntaan kuuluvat myös nämä kommunikaatiomuodot ja vaihtoehtoiset muodot ja niiden pohtiminen.

Hannakaisa Heikkinen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On juuri niin kuin ed. Tabermann sanoi: lapsemme horjuvat Pisan huipulla. Eikä työelämässäkään ole kaikki kohdallaan. Siitä kertoo muun muassa se, että työelämästä jää vuosittain 4 000 ihmistä sairaseläkkeelle masennuksen takia.

Eilen vuorineuvos ja professori Kari Neilimo painotti sosiaali- ja terveysministeriön Masto-hankkeen kutsuseminaarissa, että yrityksen keskeinen menestystekijä on hyvä johtaminen. Yritys on samanaikaisesti niin liikeyritys kuin ihmisten yhteisö, ja yrityksen menestymisen välttämätön ehto on, että näiden kahden edellä mainitun välillä vallitsee tasapaino. Neilimo puhui samassa yhteydessä myös niin sanotuista ihmiskasvoisista markkinatalousyrityksistä, jotka tulevaisuudessa tiedostavat entistä paremmin arvot, yhteiskuntavastuunsa ja hyvän johtajuuden edellytykset. Tämäkin on hyvä muistaa tässäkin keskustelussa.

Marja Tiura /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Lauslahdelle haluan sen verran kommentoida, että todellakaan kyse ei ole siitä, kuinka paljon valtio investoi, julkishallinto investoi, näihin tietoteknologiaa koskeviin järjestelmiin ja laitteisiin. Yli 1,5 miljardia euroa investoidaan näihin eli yhtä paljon kuin puolustusbudjetti käytännöllisesti katsoen meillä. Ongelma on se, että meillä on 8 000 erilaista järjestelmää, jotka eivät keskustele eivätkä toimi keskenään. Tämä on se suurin ongelma eli se, millä tavalla nämä järjestelmät saadaan kommunikoi-maan keskenään ja toimimaan oikealla tavalla.

Ed. Outi Mäkelälle haluan kommentoida sen verran, että aivan totta on, että salijärjestelmä täällä ei toimi. Meillä olisi kaikki piuhat ja ropelit ja mahdollisuudet täällä, mutta täällä talossa on monta muutakin ihmeellistä asiaa. Nimittäin kun ajatellaan, että meillä on kommunikaattorit kaikilla täällä talossa käytössä, niin on kyllä perin kummallista, että esimerkiksi meille ei pystytä suoraan kalentereihin ajamaan tietoa tällä hetkellä esimerkiksi täysistunnoista ja valiokuntien kokouksista. Eli liikkeelle voisi lähteä myöskin eduskunnan tietohallinnosta monellakin tavalla.

Sanna Lauslahti /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Tiura osui aivan oikeaan. Meillä on mittavat investoinnit valtionhallinnon puolella tulossa, ja kysymys onkin siitä, mitä niillä saadaan tosiasiassa aikaiseksi. Tässä on yksi kysymys ihan ministerille tähän asiaan liittyen. Minä en tiedä, mitä ministeri tietää tästä: Sisäasiainministeriön alle on perustettu Hallinnon tietotekniikkakeskus Haltik, ja se on aloittanut toimintansa, ja pikkuisen on tullut huhuja siitä, että se toiminta ei olisi lähtenyt kovinkaan hyvin käyntiin; tältä osin voidaan olla huolissaan. Jos näin on, niin tähän tilanteeseen pitäisi puuttua mahdollisimman nopeasti, koska meillä investoinnit ovat huipussaan seuraavina vuosina.

Tuulikki Ukkola /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tietotekniikalla on tietenkin monenlaisia vaikutuksia. Ed. Niinistö, olitte siinä oikeassa, että kun jokainen hankki oman järjestelmän, niin se ehkä tuli edulliseksi, kun saattoi kilpailuttaa. Mutta sitten meillä on, kuten ed. Tiura sanoi, 8 000 erilaista järjestelmää, jotka eivät keskustele keskenään, mutta joitten pitäisi keskustella. Eihän tietotekniikka ole itseään varten, sehän on meitä varten eikä mitään tekniikan ihmelapsia varten, jotka saavat tehdä omia sovellutuksiaan.

Toinen asia, mihin haluan kiinnittää huomiota, on, kun edustaja, kuka se nyt oli, minä en muista, ed. Heikkinen muistaakseni, toi esille laajakaistapalvelut ja niitten merkityksen. Siinäkin on Suomi kyllä nyt jotenkin hoiperrellut. Vaikka olen markkinatalouden kannattaja, niin voin kyllä kysyä Suomen kansan puolesta, oliko nyt viisasta, että kaikki 4 tai 3 operaattoria rakensivat oman järjestelmänsä ensiksi puhelimiin, sitten laajakaistoihin. Olisiko sittenkin tämä Ruotsin-malli tullut Suomelle ja Suomen kansalaisille (Puhemies: Minuutti kulunut!) edullisemmaksi? Siitä huolimatta kysyn näin, vaikka kannatan markkinataloutta sydämestäni.

Jyrki Kasvi /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Näistä investoinneista, on hyvä, että ne nostetaan esille. Julkishallinnon puolellahan on niin sanottu tuottavuusparadoksi tietotekniikkainvestoinneissa. Sama tapahtui teollisuudessa 1980-luvulla. Ihmeteltiin, miksi monessa teollisuuslaitoksessa, jossa investoitiin tietotekniikkaan, tuottavuus laski. Kun sitä analysoitiin, kävi ilmi, että vain niissä laitoksissa, joissa toimintatapoja, prosesseja, oli muutettu samalla, kun investoitiin tietotekniikkaan, tuottavuus oli noussut. Tässä on minun mielestäni julkishallinnossa epäonnistuttu. Me emme ole rohjenneet käyttää tätä teknologiaa toimintatapojen uudistamiseen.

Lopuksi haluan yhtyä tähän kuoroon, joka ihmettelee eduskunnan tietojärjestelmien jälkeenjääneisyyttä ja käyttöpolitiikkaa. Oli tänne tullessa aikamoinen järkytys, kun kuulin, että edes valiokunnan kokouksessa ei voi ottaa tietokonetta esille. Siihen mennessä olin tottunut aina kokouksissa siihen, että kaikki ottivat tietokoneensa esille ja ne kytkettiin yhteiseen hubiin, josta jokainen pystyi heittämään, mitä ajattelee eli mitä on tietokoneen ruudulla, kaikkien muiden luettavaksi. Me olemme nyt 5—10 vuotta muuta yhteiskuntaa jäljessä.

Kari Rajamäki /sd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Puuttuisin ed. Kasvin tänään ja vähän aikaisempinakin aikoina esittämiin näkökohtiin. Toivon, että asenteet ovat nyt muuttuneet. Helmikuussa 2007 esitin tietotekniikkapäivillä verkkouhkien yhteydessä sisäministerinä, että poliisille annettaisiin mahdollisuus muun muassa peitetoimin osallistua verkossa käytävään keskusteluun vakavan rikollisuuden, muun muassa pedofilian, tunnistamiseksi ja torjumiseksi. Tällöin tuli varsinaista jääviimaa vastaani. Minä toivon, että nyt ymmärretään, että poliisin toimivaltuudet internetympäristön valvomiseksi ja keinot rikoksista epäiltyjen paljastamiseksi saadaan paremmin kulkemaan lainsäädännössä tekniikan kehityksen myötä ja että tietoverkoissa tapahtuva rikollisuuden torjunta edellyttää nyt kyllä myös uusiin uhkakuviin liittyvää parempaa tiedonvaihtoa viranomaisten välillä. Mutta myöskin ministeripuolella toivoisin, että teleyritykset ja verkkopalveluja tuottavat yritykset saataisiin myös ottamaan vastuuta viestinnän valvonnasta. Tämä on hyvin laaja asia, josta toivon mukaan nyt rehellisesti ja rohkeasti keskustellaan. Silloin se keskustelu valitettavasti tyrehtyi aika tyrmäävään vastaanottoon.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Ukkola hämmästeli ja ihmetteli aivan oikeaa asiaa tästä monen toimijan kulttuurista, kun on päällekkäistä investointia päällekkäisen investoinnin päällä. Tähän on vastattava vaan siltä ajalta, jolloinka tämä keskustelu käytiin nykyisessä liikenne- ja viestintävaliokunnassa, että liikenne- ja viestintäministeriön kansliapäällikön Harri Pursiaisen taholta vaadittiin henkeen ja vereen saakka tällaista päällekkäistä, päällekkäistä, päällekkäistä, muka sillä tavalla syntyy aitoa kilpailua. Ei sellaista mitään koskaan syntynyt.

Jari Leppä /kesk:

Herra puhemies! Palaan vielä tähän tekniikkakysymykseen, joka on mielestäni ihan perustellusti hallinnut tätä keskustelua. On nimittäin kuitenkin niin, että ei meillä ole osaamistarvetta, jos ei ole tekniikkaa saatavilla. Se on vaan näinpäin. Siksi on perusteltu tämä hallituksen uusi linjaus, jossa yleisen palveluvelvoitteen piiriin nyt saatetaan vihdoin viimein nämä laajakaistapalvelut. Toivon, että tässä asiassa voidaan edetä huomattavasti nopeammin kuin tämä asetettu tavoite on. Tarvetta sille on vaikka kuinka paljon. Kaikki tiedämme ne pullonkaulat, jotka siellä ovat.

Kun koko tähän tietoyhteiskuntajärjestelmään mentiin, niin kyllä se aika lailla kaaosmaisesti tapahtui. Puheenjohtaja, ed. Tiura, täällä hyvin kuvasi sen, että on 8 000 erilaista järjestelmää, jotka eivät seurustele keskenään. Tämä on vain yksi esimerkki siitä, mitä kaikkea on tapahtunut. Eli se sokea luottaminen siihen, että markkinavoimat kyllä hoitavat tämän asian, ei vaan ole perusteltu. Siksi on erittäin hyvä, että on palattu tähän lähtöpisteeseen ja tämä yleispalveluvelvoite asetetaan, se on selvä.

Puhemies! Toinen asia, joka täällä on esille tullut, on ne erilaiset pelisäännöt, joilla tässä avoimessa verkkoyhteisössä käydään. Ihmettelen, miksi tällaisessa yhteisössä ei voi olla samanlaisia sääntöjä kuin on vaikkapa muualla lehdistössä tai muualla julkisessa sanassa. Mikä ero näillä kahdella asialla on? Miksi siellä ei voi olla sääntöjä? Miksi siihen ei voida puuttua? Miksi annetaan erilaisten järjestelmien ja ohjelmien ylläpitäjien pitää vallalla sellaisia täysin vahingollisia, haitallisia, rikollisia sivustoja? Miksi ei niitä saada pois sieltä? Se on käsittämätöntä. Pelisääntöjen pitää olla sellaiset, että tällaista ei hyväksytä myöskään avoimessa verkkomaailmassa, kun sitä ei hyväksytä missään muuallakaan.

Lenita Toivakka /kok:

Arvoisa puhemies! Arvoisa ministeri! Olisin oikeastaan tähän samaan asiaan puuttunut, jonka ed. Leppä nosti esille, ja kaipaisin pelisääntöjä myöskin näihin avoimiin keskustelupalstoihin, mitä netissä on hyvinkin paljon. Siellähän voi täysin vapaasti kommentoida, syyttää, jopa herjata ja esittää valheita toisista ihmisistä. Niihin puututaan aika laiskasti, ei välttämättä ollenkaan, koska näiden tietojen oikeellisuutta on vaikea tietää, mutta niistä väitteistä saattaa kuitenkin olla aika paljon haittaa yksittäisille ihmisille. Näitä samoja pelisääntöjä kaipaisin myös näille keskustelupalstoille ja sitä, miten näitä voitaisiin valvoa tai näiden sivustojen järjestäjää velvoittaa valvomaan niitä paremmin.

Toinen asia, mistä on puhuttu paljon, on tämä nettiturvallisuus ja tämä sukupolvien välinen kuilu tässä asiassa. Vanhemmat eivät todellakaan näissä sisältöasioissa lapsia kykene juuri opastamaan, ja lapset löytävät yksin sinne nettiin ja kulkevat siellä yksin. Järjestöthän, kuten muun muassa MLL, tarjoavat vanhemmille mediakasvatusta, mutta tämähän on täysin vanhempien oman aktiivisuuden varassa, tarttuvatko he tällaisiin tilaisuuksiin. Tätä koulutusta pitäisikin varmaan viedä juuri vanhempainiltoihin, erilaisiin paikkoihin, mistä vanhemmat sen helposti saavat, koska he eivät välttämättä aktiivisesti lähde tällaista koulutusta itse etsimään, tai meidän pitäisi jonkunlainen kampanja suunnata, että vanhemmat heräisivät ja todella tarttuisivat tähän ongelmaan, koska siitähän on kyse, miten kodissa näitä asioita lapsille opetetaan. Se on hyvä maailma, kun sitä oppii oikein käyttämään.

Janne Seurujärvi /kesk:

Arvoisa puhemies! Suomi valitsi 1990-luvun lopulla tietoliikenneyhteyksien kehittämisessä markkinaehtoisen linjan pitkälti taloudellisista syistä. Meillä yhteyksien rakentaminen jäi siis pääasiassa operaattoreiden vastuulle, ja tämä on näihin päiviin asti jakanut maata pääasiassa kysynnän ja tarjonnan lakien mukaisesti. Suurten kaupunkikeskusten palvelutaso on sekä yritys- että yksityisasiakkaiden osalta huippuluokkaa. Myös maakunta- ja kuntakeskusten palvelu on hyvää tasoa. Sen sijaan haja-asutusalueiden osalta on kärsitty heikkotasoisista yhteyksistä.

Mihin tämä eriytymiskehitys on sitten johtanut? Arjen tietoyhteiskunnan ongelmia voi hyvin kuvata muutamalla esimerkillä kotipuolestani Inarista. Paikallisen matkailukeskuksen latukahvilan pitäjällä käy sesonkiaikana päivässä tuhat asiakasta, joista merkittävä osa maksaa ostoksensa kortilla. Yhteysongelmien takia maksupääte ei aina suostu varmentamaan ostoksia, ja munkkikahvien kanssa kassalla jonottavien matka pysähtyy teknisiin vaikeuksiin. Vanha käsimankeli on pelastanut pulasta näihin päiviin asti, mutta sekin mahdollisuus on poistumassa vuodenvaihteessa.

Toisen matkailuyrittäjän elinkeinotoimintaa on haitannut näihin päiviin asti matkapuhelimen heikko kuuluvuus sekä nopean laajakaistayhteyden puute. Molemmat ongelmat ovat kuitenkin korjaantumassa uuden 3G-linkkimaston avulla. Matkapuhelinyhteyksien ongelmat ovat haittana yritystoiminnalle sekä isona puutteena myös arjen turvallisuudelle. Naapuripitäjässä Utsjoella oltiin puolestaan viime kesänä monta viikkoa ilman tietoliikenne- ja puhelinyhteyksiä salaman aiheuttaman vahingon takia. Normaalisti netissä myytävät Tenojoen kalastusluvat piirusteltiin tuona aikana vanhan hyvän ajan malliin ruutupaperille.

Arjen tietoyhteiskuntaongelmat ovat siis hyvin arkisia, kuten edelliset esimerkit hyvin kuvaavat. Meillä haja-asutusalueilla laajakaista-asioiden järjestäminen vuoteen 2010 mennessä on laskettu pitkälti Digitan 450-verkon varaan. Olisin halunnut kysyä ministeriltä: Pitääkö tämä aikataulu koko maan kattavan 450-verkon toteutumisesta vuoden 2009 loppuun mennessä, ja kuinka on laita toisen kaistan saamiseksi tälle verkolle, joka nostaisi yhteysnopeutta 2—3 megabittiin sekunnissa? Se olisi huomattavan merkittävä parannus haja-asutusalueiden laajakaistapalveluille.

Anne Kalmari /kesk:

Arvoisa puhemies! Parhaimmillaan tietoyhteiskunta lisää tasa-arvoisuutta sekä alueellisesti että väestöryhmittäin. Esimerkiksi 81-vuotias, lähes sokea äitini varmasti seuraa tätä keskustelua netistä, sikäli kuin laajakaistayhteydet hänellä toimivat. Hän voi myös lukea sanomalehtiä puhesyntetisaattorin avulla, ja kun tässä on tullut viestiä siitä, että vanhemmat ihmiset eivät tähän pystyisi, niin jos minun lähes sokea äitini pystyy, tuon ikäinen, niin kyse on vain asenteesta.

Mutta toinen asia onkin sitten, ovatko nämä hyvät palvelut kaikkien saavutettavissa. Siitä on tässä informaatiota tullut, mutta haluan vielä kerran nostaa sen asian esille. Minulle on turha tulla kertomaan siitä, kuinka langattoman verkon toimivuus on samaa luokkaa kuin kiinteän laajakaistan, ennen kuin se on käytännössä osoitettu. On myös itsestäänselvää, että käyttäjille ei saa koitua ylimääräisiä kustannuksia, jos lankaverkot rullataan, jos esimerkiksi pöytäpuhelimiin vaaditaan heikon kuuluvuuden alueella ulkoantenni. Ylehän maksoi satelliittiboksit silloin, kun siirryttiin digiaikaan, ja minusta on itsestäänselvää, että puhelinyhtiöitten täytyy maksaa kaikki ylimääräiset viritykset, joita kuuluvuus ja laajakaistayhteydet vaativat. Toivottavasti ministeri pitää tästä kiinni.

Toinen asia sitten onkin, mitä palveluita me esimerkiksi valtion puolella tuemme ja samaten kuntapuolella. Yksi surkuhupaisimpia esimerkkejä on tällaiset seutuintrat, mitä on tehty. On luotu yhteinen verkko, mihin ei kenellekään ole todellista tarvetta, ja näin kaikki kunnat kokevat vaan raskaaksi ylläpitää tällaista verkkoa ja lisätä samat tiedot, jotka jo yhteen kertaan muualla ovat, tänne intraan. Voisivat käyttää kuulemma sähköpostiakin sitä kautta, mutta kun se on niin vaivalloista, niin kukaan ei jaksa. Esimerkiksi Mavin toiminta sähköiseen palveluun siirtymisessä on loistoesimerkki siitä, miten huonosti järjestelmiä voidaan luoda ja pitkällä viipeellä.

Eli yhdyn ed. Tiuran näkemyksiin siitä, että meidän pitää miettiä, mitä palveluita kannattaa järjestää, ja poistaa päällekkäisyyksiä. Tämä oli tämä ydin tässä asiassa. (Puhemies: 2 minuuttia on kulunut!)

Vielä haluaisin todeta sen, että vaikka viranomaisvalvontaakin tuonne verkkoon on lisättävä, niin entistä helpommaksi pitää tehdä tällainen nuorten "kilauta kaveri hoitoon" tai tämän tyyppinen systeemi, koska nuorilla siellä verkossa on aikaa ja he parhaiten löytävät nämä poikkeavat käyttäytymiset.

Timo V.  Korhonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Hallitusta on syytä kiittää ja ministeriä on syytä kiittää tehdystä laajakaistastrategiasta. On nimittäin tärkeää, että nyt sitten myönnetään myös se, että laajakaistayhteydet kaiken kaikkiaan ovat välttämätöntä peruspalvelua ja ilman valtion toimia ei synny alueellista tasa-arvoista viestintäinfraa. On hyvä ymmärtää se, että esimerkiksi haja-asutusalueen yritystoiminnan on voitava elää täsmälleen samalla sekunnilla maailman metropolien kanssa, ja sitten se, mistä paljon on puhuttu, että tulevaisuudessa hyvinvointipalveluitten rooli rakentuu hyvin pitkälle näitten nopeitten tietoliikenneyhteyksien varaan.

Sinällään tuossa laajakaistastrategiassa yhden megabitin sekuntinopeustavoite on monella tavalla melko vaatimaton. Kainuussa jo 98 prosentilla talouksista on Wimaxin kautta tuo vastaava nopeus. Näkisinkin, että nyt olisi tavoiteltava valokuidun vetämistä kaikkiin halukkaisiin talouksiin ilman laajakaistastrategian kahden kilometrin rajoitetta. Eli tätä varten olisi nyt selvitettävä rahoitusmahdollisuudet niin, etteivät kotitaloudet itse tai sitten ennen kaikkea Pohjois- ja Itä-Suomessa kunnat joutuisi kohtuuttomiin tilanteisiin, ja tämä tietysti edellyttää valtion ja operaattoreitten merkittävää osuutta myös rahoituksessa.

Näen tietysti myös niin, että nyt on mahdollisimman nopeasti teetettävä suunnitelmat, joitten mukaan muuta infran rakentamista voitaisiin hyödyntää näitten valokuitujen vetämisessä. Mutta kaiken kaikkiaan toivoisin, että tässä nyt mahdollisimman nopeasti tavoitellaan sitä, että valokuidut ovat kaikkien talouksien käytettävissä.

Marja Tiura /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Kalmarilla oli erittäin hyviä näkökulmia juuri tähän arjen tietoyhteiskuntaan ja sen toimivuuteen ja näihin sovelluksiin ja siihen, millä tavalla esimerkiksi ikäihmisten osalta tätä tietoteknologiaa voidaan hyödyntää.

Mutta haluaisin nostaa tässä aivan uuden näkökulman myöskin keskusteluun, ja se on se, että meillä on erittäin paljon tällä hetkellä yhteisillä verovaroilla tuotettua yleishyödyllistä tietoa, joka tällä hetkellä on kansalaisille maksullista. Esimerkiksi Ilmatieteen laitos, Tilastokeskus ja Maanmittauslaitos tuottavat paljon sellaista tietoa, jota kansalaiset ja yritykset voisivat hyödyntää myös kaupallisten tietoteknisten sovellusten tuotannossa. Esimerkiksi Yhdysvalloissa on mahdollista käyttää tätä tietoa ilmaiseksi, ja monet hyvät innovaatiot juuri ovat syntyneet näiden kautta.

Haluaisinkin nyt kysyä ministeri Lindéniltä, onko kenties mietitty saman kaltaista avoimuutta näiden tietojen osalta meillä täällä Suomessa. Uskon, että siinä olisi paljon uusia innovaatioita meille suomalaiseen yhteiskuntaan myöskin saatavilla.

Jyrki Kasvi /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä on puheenvuoroissa vaadittu teletoimijoita vastuuseen nettisivujen ja keskustelujen valvonnasta. Oletteko itse asiassa miettineet, mitä se käytännössä tarkoittaisi? Se tarkoittaisi ennakkosensuurin ulkoistamista yksityisille yrityksille, ja mikä on kansalaisen oikeusturva, jos viranomaisena toimii pörssiyhtiö? Hyvän esimerkin tarjoavat kirjastoissa ja kouluissa käytetyt nettisuodattimet, joiden toiminta on yksityisten yritysten liikesalaisuus. Kukaan ei tiedä, mitä ne itse asiassa suodattavat. Tähänkö haluttaisiin mennä? Sitä paitsi siitä olisi käytännössä enemmän haittaa kuin hyötyä, koska kustannukset yritykselle olisivat suuret, nämä keskustelut siirtyisivät ulkomaalaisille palvelimille ja tässä kävisi helposti niin, että hyvää tarkoittava laki kääntyisi itseään vastaan. Kävisi niin kuin tässä surullisen kuuluisassa lapsipornosuodatuksessa, joka vain helpottaa lapsipornon löytämistä netistä sen sijaan, että se estäisi sitä.

Viestintäministeri  Suvi  Lindén

Arvoisa puhemies! Tässä on paljon asioita. Jostakin päästä on aloitettava. Jos itse asiassa jatkaisin tästä, mihin ed. Kasvi päätti, surullisen kuuluisasta lapsipornon suodattamisesta.

Olen edelleenkin sitä mieltä, että on erittäin tärkeää, että internetissä estetään ja suodatetaan sellaisia asioita, jotka ovat rikoslain mukaan rikollista, pitävät sisällään rikollisia sisältöjä. Siltä osin haluaisin todeta, että vaikka semmoinen mielikuva on, että internet on vapaa villi länsi, niin kyllä siellä periaatteessa kuitenkin tietyt rikoslainsäädäntöön liittyvät asiakysymykset pitävät paikkansa. Miksi herjauksesta ei sitten lähdetä oikeutta hakemaan keskustelupalstalla olevan aineiston johdosta, se on sitten taas asianosaisten asia. Mutta sinällään olen saanut lehdistä lukea, että myös näitä oikeudenkäyntejä on käynnissä. Eli periaatteessa ei netissä saa herjata eikä loukata niin kuin ei fyysisessäkään ympäristössä. Se, miksi oikeudenkäyntejä ei sitten ole, on oma sessionsa.

Täällä on keskusteltu edelleenkin hyvin paljon nyt tästä infrastruktuurista ja tästä laajakaistaperiaatepäätöksestä. Ensiksikin haluaisin todeta tästä Digitan 450-verkon roolista tässä kokonaisuudessa, että se on tietysti aivan oleellinen, koska heillä on valtakunnallinen verkkotoimilupa ja vuoden 2009 loppuun mennessä lupaehtojen mukaan heillä täytyy olla valtakunnallinen verkko olemassa. Kaikkien saamiemme tietojen mukaan näin on. Juuri olemme saaneet Viestintävirastosta selvityksen, että meillä on mahdollisuus haja-asutusalueilla lisätä taajuutta, antaa uusia taajuuksia, jolloin tätä nopeutta voidaan sitten nostaa 2 megaan. Eli tämä prosessi on käynnissä ja tulee varmasti helpottamaan myös näitä yhteysnopeuksia.

Ed. Timo Korhonen täällä kiinnitti huomiota siihen, miksi ei mennä suoraan valokuituihin, miksi on 1 megabitin vaatimaton tavoite yleispalveluksi. Tämä johtuu juuri siitä, että yleispalvelua täytyy tarjota kaikkialla tässä maassa ja meillä tämä on periaatteessa taattavissa ainoastaan Digitan 450-verkolla, palvelu koko valtakunnassa. Meillä on alueita muun muassa Kainuussa, missä Wimaxilla saadaan langattomissa yhteyksissä nopeampia yhteyksiä, mutta jos yleispalvelussa lähdetään koko maasta, niin meillä valitettavasti on se tilanne, että vain 450-verkon 1 mega ja tulevaisuudessa ehkä 2 megaa on se nopeus, joka voidaan tässä vaiheessa taata.

Meillä on tavoite tietysti mennä nopein askelin, ja yritämme tietysti nopeuttaa tätä aikataulua valokuidun osalta. Mutta sellainen tieto meillä on olemassa tällä hetkellä ainakin — toivottavasti se muuksi muuttuu — että suomalainen teleurakointi ei pysty nopeammin toteuttamaan tätä suurta hanketta, ja sen vuoksi tavoitetaso on vuodessa 2015, vaikkakin tämä ehkä joiltakin osin nopeutuu. Mutta se on viimeistään silloin. Eli kyllä yritetään toimia niin nopeasti kuin vain on mahdollista.

Täällä edustajat Ukkola ja Pulliainen ovat kritisoineet sitä aikaisempaa viestintäpolitiikan linjausta, että markkinavetoisesti verkkoja syntyy. Haluaisin puolustaa tätä linjausta, koska sen johdosta suomalaiset veronmaksajat ovat säästäneet huomattavan määrän resursseja suunnattavaksi ehkä joihinkin muihin toimintoihin. Puutteita on joka puolella. 95 prosenttia tästä nopeasta valokuituyhteydestäkin arvioidaan syntyvän juuri markkinavetoisesti, eli kun on kysyntää, on tarjontaa. Kysymys on nyt tässä valtion periaatelinjauksessa siitä, että nämä loput 4 prosenttia, vajaat 5 prosenttia, noin 120 000 taloutta, ovat sellaisia, joita eivät teleoperaattorit sitten tavoita. Tämän 4 prosentin hoitaminen maksaa noin 200 miljoonaa.

Täällä ed. Korhonen esitti, että vedetään se valokuitu sitten kotiin saakka. Kustannusarvio silloin tämän 4 prosentin osalta on 800—900 miljoonaa euroa. Kustannukset nousevat huomattavasti, ja lähtökohdan mielestäni pitää olla se, että myös asiakkaat sitoutuvat ja kunnat sitoutuvat tähän prosessiin.

Turkin presidentin Abdullah Gülin vierailu

Toinen varapuhemies:

Arvoisat kansanedustajat! Ilmoitan, että Turkin presidentti Abdullah Gül seurueineen on saapunut seuraamaan täysistuntoa. Eduskunnan puolesta lausun arvoisat vieraat tervetulleiksi eduskuntaan. (Suosionosoituksia)

Arvoisa puhemies! Siis infrastruktuuri on äärimmäisen tärkeä siinä, että näitä sähköisiä palveluja otetaan käyttöön, mutta täällä on jo peräänkuulutettu, että nyt jollakin tavalla sitten me olisimme kovin suurissa ongelmissa sen suhteen, että näitä nopeita yhteyksiä ei ole kaikkialla. Tällä hetkellä 70 prosenttia suomalaisista laajakaistayhteyksistä on 1 megan yhteyksiä, joilla pystytään kuitenkin, sanotaanko, kohtuulliset peruspalvelut hoitamaan. Mutta kun kehitys on nopeaa ja tarpeet kasvavat, niin tähän tulee vastaamaan sitten tämä nopeampi, valokuituun perustuva runkoverkko.

Edustajat Ukkola ja Pulliainen nostivat esiin myös tämän, miksi on monta toimilupaa. Kaikki tutkimukset tukevat sitä lähtökohtaa, että jotta meillä on hyvät markkinat ja kohtuuhintaiset palvelut, tarvitaan kahdesta kolmeen teleoperaattoria. Aikoinaan Suomessa myönnettiin neljä umts-lupaa, joista kolme tällä hetkellä on ikään kuin voimassa. Kolmen yhtiön voimin tähän maahan sitten 3G-verkkoa rakennetaan. Olisi aivan erilainen linjaus, jota tuskin todennäköisesti EU:ssa kilpailulainsäädännön näkökulmasta ei edes hyväksyttäisi, jos meillä olisi vaan yksi verkko ja sitten palveluoperaattoreita verkossa.

Tässä yhteydessä haluaisin tuoda esimerkkinä nyt sen keskustelun, joka käydään Digitan maanpäällisen televisioverkon osalta. Meillä on yksi toimija, yksi verkko-operaattori, Digita, ja useita yhtiöitä, jotka käyttävät verkon palveluja ja jotka ovat muun muassa valittaneet useaan kertaan Viestintävirastoon siitä, että Digitan toimiessa ainoana verkkona, monopolitilanteessa, nämä palvelukustannukset ovat aivan liian korkeat. Kyllä meillä ongelma olisi, jos meillä olisi ainoastaan yksi verkko ja sitten palvelun tarjoajia verkossa. Kaikkialla Euroopassa on se tilanne, että on useita verkkoja ja sitä kautta nämä markkinat saadaan toimimaan. Siitä hyötyvät viime kädessä kuluttajat niin edullisina laajakaistoina kuin puhelinpalveluinakin.

Sitten jos vielä menen tähän sisältöpuoleen sen osalta, että kun meille sitten näitä nopeita yhteyksiä tulee, niin toivottavasti myös kysyntä näihin sähköisiin palveluihin lisääntyy, jota kautta sitten tulee hyötyä niistä nopeista kymmenistä, jopa sadoista megoista, koska tällä hetkellä valitettavasti vaan pääsääntöisesti suomalaiset lähettävät sähköpostia ja lataavat musiikkia ja katselevat ehkä jonkin verran leffoja, sitäkin hyvin vähäisesti. Eli tällä hetkellä meillä on hyvin vaatimatonta tämä sähköisten palvelujen käyttö. Toisaalta niitä myöskään ei valtavasti ole tarjolla, mutta tämä on tämä muna—kana-ilmiö, että tarvitaan molemmat, tarvitaan sekä sisällöt että sitten tämä infrastruktuuri, että niitä voidaan käyttää.

Tähän haluaisin sitten liittää tämän keskustelun tästä tuottavuudesta, jota haetaan tieto- ja viestintäteknologian hyväksikäytöllä, toisaalta käyttöönotolla. Meillä on maa pullollaan erinomaisia innovaatioita ja pilottikokeiluita siitä, miten sähköistä teknologiaa voidaan paremmin hyväksi käyttää erilaisissa terveydenhuollon, sosiaalitoimen palveluissa. Mutta sen jälkeen, kun nämä pilotit on kokeiltu, näitä asioita ei oteta käyttöön. Ne siirretään ö-mappiin ja hyväksi havaituiksi kokeiluiksi. Eli me tarvitsemme myös sitten näitä prosessien muutoksia ja toiminnan muutoksia ja käyttöönottoa, jotta me sitä tuottavuutta saamme.

On myös tietysti se näkökulma, että meillä jo on tällä hetkellä paljon ohjelmia, jopa puhelimia, jotka ovat pullollaan erilaisia mahdollisuuksia, joita ei tehokkaasti käytetä. Eli me pystymme tätä omaa tuottavuuttammekin lisäämään käyttämällä tehokkaasti niitä ohjelmia, jotka meillä on jo tarjolla.

Sen verran vielä, jos puhemies sallii, näistä sisällöistä ja moderoinnista, joihin ed. Kasvikin puuttui. Olisi kohtuutonta varmasti — ja se keskustelu jo aikaisemmin käytiin tässä talossa — jos keskustelupalstan ylläpitäjillä olisi päätoimittajan vastuu. Jos näin linjattaisiin, niin se kyllä loisi aivan kohtuuttoman tilanteen näille keskustelupalstojen ylläpitäjille ja kyllä se tappaisi aika suuren osan näistä keskusteluista verkossa, mitkä sinällään varmasti ovat ... (Ed. Rajamäki: Kyse oli vähän laajemmasta internetin valvonnasta!) — joo, kyllä — mutta täällä ed. Lauslahti muistaakseni puuttui tähän moderointiin siltä osin, että kannustaa pitää näitä toimijoita, yhteisöjä, yhteisöllisyyteen, parempaan moderointiin ja ennen kaikkea siihen, että näistä, sanotaanko, vahingollisista sisällöistä, jotka eivät sinällään täytä rikoslain tunnuspiirteitä, sitten ilmoitetaan ja niihin puututaan ja niitä paheksutaan. Näin ollen saadaan itsesääntelyn kautta sitten parempia ja turvallisempia sisältöjä.

Internet on maailma, joka on meidän jokaisen arjessa, ja mielestäni, niin kuin ed. Kasvi ja ed. Filatov totesivat, se on meille myös suuri mahdollisuus. Sitä ei pidä pitää uhkana, päinvastoin mahdollisuutena. Mutta meidän täytyy myös sitten luoda ne pelisäännöt, joilla ihmiset voivat turvallisesti luottaa internetissä toimimiseen, oman tiedon liikkumiseen siellä, oman identiteetin säilymiseen, sen pyhyyteen.

Lopuksi haluaisin todeta, että vaikka tämä hallitus aloitti ikään kuin tietoyhteiskuntaprojektinsa edellisen hallituksen viitoittamilla linjoilla, niin meillä on tarkoituksena tämän vaalikauden lopussa uudistaa kansallinen tietoyhteiskuntastrategia, jossa yhteydessä myös nämä kansalaisoikeudet varmasti aivan eri ulottuvuudessa tullaan sitten tähän strategiaan kirjaamaan. Toivottavasti siltä osin sitten menemme suurin askelin eteenpäin.

Omalta osaltani haluan kiittää tästä mielenkiintoisesta keskustelusta, ja hyvin tarkkaan tulemme analysoimaan tämän keskustelun sisällöt ja ryhtymään niihin toimenpiteisiin, joita täällä on viitoitettu.