Peruspalveluministeri  Susanna  Huovinen

Arvoisa puhemies! Nyt sitten tähän ehkä vähän vähemmän kiiteltyyn esitykseen.

Kuten kaikki täällä tiedämme, hallitus on ollut hyvin vaikeiden päätösten edessä, ja erityisesti tämä lapsilisiin kohdistuva säästöpäätös on aiheuttanut paljon keskustelua ja myös kritiikkiä aivan aiheellisesti. Valtiontalouden kehyspäätöksen yhteydessähän päätettiin, että osana valtiontalouden menosäästöjä lapsilisiin kohdistetaan säästö, jonka myötä valtion menot alenevat 110 miljoonalla eurolla. Tämä päätös ei ollut millään tavalla helppo, kuten olen monta kertaa täällä salissa todennut aiemminkin. Kukaan ei leikkaa lapsilisää huvikseen.

Lapsilisälain muutos pyritään kuitenkin toteuttamaan niin, että sillä olisi mahdollisimman vähäiset vaikutukset esimerkiksi lapsiköyhyyden kasvuun ja sitä kautta lasten elämään ja asemaan yhteiskunnassa. Lapsilisään kohdistuva säästö ehdotetaan toteutettavaksi niin, että kaikkia lapsilisän tasoja alennettaisiin 8,1 prosentilla. Lapsiperheistä kaikkein heikoimmassa asemassa olevat yksinhuoltajaperheet saisivat kuitenkin edelleen nykyisen suuruisen yksinhuoltajakorotuksen jokaisesta lapsesta. Säästö esitetään tehtäväksi tavalla, jonka arvioidaan olevan kaikkein tasapuolisin erilaiset perhetyypit huomioiden ja joka ei vaarantaisi kaikista heikoimmassa asemassa olevien perheiden toimeentuloa. Lapsilisään tehtävä säästö ei vaikuta toimeentulotukea saavien perheiden tilanteeseen, sillä toimeentulotukilaskelmassa lapsilisä otetaan huomioon toimeentulotuen määrään vaikuttavana tulona.

Arvoisa puhemies! Tuon kehyspäätöksen jälkeen on sitten käyty pohtimaan sitä, millä tavalla mahdollisesti voitaisiin vielä tarkemmin katsoa, voitaisiinko lapsiperheiden asemaa kuitenkin jollakin muulla ratkaisulla helpottaa, jotta tämä lapsilisäleikkaus ei kohdistuisi kohtuuttomalla tavalla juuri lapsiperheisiin, ja nyt valtiovarainministeriössä on valmisteltu verotuksen lapsivähennys. Haluan sanoa, että tämä ei ole mikään aivan merkityksetön kompensaatio lapsilisiin kohdistuvaan päätökseen verrattuna. Tästä muutama konkreettinen esimerkki.

Karkeasti arvioiden näyttää siltä, että esimerkiksi kahden huoltajan 1—2-lapsisessa perheessä huoltajien tuloista riippuen tulot vähenisivät 0—8 euroa kuukausitasolla, 3—4-lapsisissa perheissä noin 10—35 euroa kuukausitasolla. Tilanteessa, jossa molemmat huoltajat saisivat täyden verohyödyn kahdesta lapsesta, kompensoisi se lähes täysin lapsilisäleikkauksen.

Tilanne yksinhuoltajan kohdalla voisi olla seuraavan kaltainen: yksinhuoltajaperheissä 1—2 lapsen huoltajan tulot vähenisivät kuukausitasolla 0—18 euroa, 3—4 lapsen yksinhuoltajalla 5—40 euroa kuukaudessa, mutta yksinhuoltajalla, jolla on 1—3 lasta huollettavanaan, tämä nyt suunniteltu, tai itse asiassa jo eduskunnan käsittelyssäkin oleva, verovähennys kompensoisi lähes täysin lapsilisäleikkauksen.

Verotuksen lapsivähennys pienentää veroja vähennyksen määrän verran. Vähennystä ei kuitenkaan voida tehdä, jos tulot jäävät niin pieniksi, ettei niistä tule maksettavaksi veroa. Raja on palkkatulon kohdalla noin 9 000 euron vuosituloissa ja etuustulon osalta noin 3 000 euron vuosituloissa. Eläketuloissa puhumme noin 11 000 euron vuosituloista. Eli tässä yhteydessä haluan oikaista sen käsityksen, joka täälläkin jossakin keskustelussa vilahti, että työtön ei hyötyisi lainkaan tästä lapsilisävähennyksestä. Tämä ei siis pidä paikkaansa. Verotuksen lapsivähennyksen voi saada moni muukin kuin palkkatyötä tekevä.

Etuustuloiksi katsotaan esimerkiksi työmarkkinatuki tai kotihoidon tuki. Työmarkkinatuki on tänä vuonna 702 euroa kuukaudessa. Se ylittää 5 kuukaudessa reilusti tuon 3 000 euron minimirajan. Alle 3-vuotiaasta kotona hoidettavasta lapsesta saadaan kotihoidon tukea, joka on kuukaudessa yhdestä lapsesta tänä vuonna 341 euroa. Koko vuonna suuruus on vähintäänkin yli 4 000 euron luokkaa. Ja tässä laskelmassa ei ole mukana hoitolisää tai kuntalisää, joita siis monissa kunnissa edelleen maksetaan, mutta silti etuustulo oikeuttaa verotuksen täyteen lapsivähennykseen.

Arvoisa puhemies! Olen täällä aikaisemminkin tämän vaikean leikkauspäätöksen yhteydessä puhunut palveluiden tärkeydestä lapsiperheiden tukemiseksi enkä voi jättää sitä mainitsematta tälläkään kertaa. Kävimmehän juuri äsken täällä useamman tunnin keskustelun sosiaalihuoltolaista, jolla nimenomaan pyritään vahvistamaan perheiden tilannetta. Palvelut ovat nähdäkseni sellainen tukiverkko, jota meidän tulee tulevaisuudessakin pikemminkin vahvistaa kuin heikentää ja siirtää, niin kuin sosiaalihuoltolaissa, palvelujen painopistettä erityispalveluista yleispalveluihin ja siihen ennaltaehkäisyyn tai varhaiseen tukeen, riippuen nyt siitä, mitä termiä täällä äsken haluttiinkaan käyttää. Näin tietenkin tavoite on se, että lapsiperheet, huolimatta tästä vaikeasta leikkauspäätöksestä, voisivat silloin, kun tilanne tulee sellaiseksi, että ilman apua ei selvitä eikä jakseta, saada palveluiden kautta siihen omaan arkeensa helpotusta. Voin todeta, että tältä osin hallitus siis jatkaa selkeää, peruspalveluita vahvistavaa linjaansa.

Puhemies! Haluan vielä tähän loppuun todeta, että olen pahoillani, että tällä kertaa en pysty jäämään tähän debattivaiheeseen. Meillä on tuolla parhaillaan meneillään sote-uudistuksen parlamentaarisen ohjausryhmän kokous, josta tänne kipitin, ja joudun menemään vähän edistämään tuotakin yhteistä asiaa, joka kyllä liittyy tietenkin myöskin tähän lapsiperheiden tilanteiden parantamiseen. Muistutan siitä, että olemme käyneet tämän lapsilisäasian tässäkin salissa useampaan kertaan läpi, muun muassa välikysymyskeskustelujen muodossa.

Markus Mustajärvi /vr:

Arvoisa puhemies! Lapsilisän tiimoilta on ennenkin käyty mielenkiintoisia poliittisia taisteluita. Vuoden 1958 eduskuntavaaleissa SKDL nousi suurimmaksi eduskuntapuolueeksi ja juuri lapsilisistä käydyn väännön ansiosta. Lapsilisien maksatus halut- tiin hallituspuolueitten toimesta keskeyttää, ja SKDL:n aloittama useamman päivän kestänyt jarrutuskeskustelu eduskunnassa sai hankkeen raukeamaan. Eduskunnassa käytävää taistelua tukivat mielenosoitukset ja kansalaistoiminta. Tuollaista taistelutahtoa soisi koko suomalaisen vasemmiston osoittavan tänäkin päivänä. Kysymys kuuluu, onko jotain oleellista unohdettu, kun vasemmiston yhteiskannatus on tänään sama kuin vuoden 1958 eduskuntavaaleissa SKDL:llä yksinään, 23 prosenttia. (Ben Zyskowicz: Oi niitä aikoja!)

Lapsilisät olivat aikoinaan monessa perheessä ainoa säännöllinen kuukausitulo. Monet äidit olivat kotona, ja isät juoksivat satunnaisten töiden perässä. Pieni mutta varma kuukausitulo antoi mahdollisuuden neuvotella kyläkauppiaan kanssa vastakirjavelan maksamiseksi. Monelle perheelle lapsilisät ovat tänäkin päivänä aivan yhtä tärkeitä kuin tuolloin, liki 60 vuotta sitten.

Arvoisa puhemies! Lapsilisiin tehtävää 8,1 prosentin leikkausta on vähätelty niin, että eihän se ole kuin muutama euro kuukaudessa ja että verotuksessa leikkausta hyvitetään, samoin kuin että toimeentulotukiasiakkaitten tilanne ei heikkene. Mutta lapsilisät ovat aivan erityinen tulonsiirto. Niillä tasoitetaan lapsiperheitten ja muiden kansalaisten välisiä tuloeroja. Yleisestä tuloerojen kaventamisesta huolehditaan progressiivisen verotuksen kautta, tai ainakin niin pitäisi tehdä.

Ensinnäkin, täytyy muistaa, että lapsilisien reaaliarvo on pudonnut merkittävästi kuluneitten vuosien aikana. Tilannetta on vaikeuttanut pelaaminen indeksiin sitomisella — tai paremminkin niin, että indeksisidonnaisuus on jäädytetty. Lapsilisien reaalinen arvo on laskenut 20 vuoden aikana noin neljänneksen.

Toiseksi, verotuksen painopisteen siirtäminen välillisiin veroihin rankaisee kaikkein eniten niitä, jotka elävät kädestä suuhun. Köyhä maksaa aina kaikesta täyden hinnan. Arvonlisäveron nosto, energia- ja polttoaineverojen toistuvat korotukset, sähkön hinta, kiinteistövero ja sairastamisen kalleus kertautuvat lapsiperheissä ja muilla pienituloisilla.

Kolmanneksi, moni nuori äiti tai isä taistelee pääsystä työmarkkinoille. Vaikka työttömyysturvaan on tehty parannuksia, niin ei se kauhean paljon lohduta sitä, joka joutuu leikkausten kohteeksi. Työttömyysturvan leikkaukset on suunnattu niille, jotka ovat tulossa työmarkkinoille ja joiden työhistoria on lyhyt, eli nuorille työnhakijoille ja työntekijöille.

Täytyy myös muistaa, että kokonaistyöttömyys sekä nuoriso- ja pitkäaikaistyöttömyys kasvavat koko ajan, ovat kasvaneet edellisen ja tämän hallituksen ajan aivan trendinomaisesti sieltä vuodesta 2011 lähtien. Entistä vähemmän on vaikeuksissa olevilla lapsiperheillä valoisia tulevaisuudennäkymiä työurien suhteen, ja jokapäiväinen leipä on epävarma. Ei ole ihme, että ihan tuoreen tiedon mukaan kotitalouksien velkaantuminen on noussut ennätyslukemiin ja maksuvaikeuksien kanssa taistelee yhä useampi kansalainen.

Oleellista ei ole poimia leikkausten ja verotuspäätösten sekamelskasta yksittäisiä osia vaan arvioida kaikkien keskeisten päätösten yhteisvaikutusta, ja se on tässä hallituksen esityksessä tyystin jätetty tekemättä. Esityksen vaikutuksia on arvioitu ylimalkaisesti yhden sivun verran. Lapsi tuntuu olevan aivan liian usein vain julkisen talouden menoerä eikä suinkaan panostus tulevaisuuteen.

Mirja Vehkaperä /kesk:

Arvostettu puhemies! Hallitus on tämän vaalikauden aikana lukuisilla toimenpiteillään kurjistanut lapsiperheiden arkea. Tämä hallituksen esitys lapsilisien leikkaamisesta on vain yksi niistä. Aivan alkajaisiksi hallitus päätti, että lapsilisän indeksijäädytys tehdään vuosille 2013—2015. Tämä oli ainoa etuus, joka jäädytettiin. Tämä on arvovalinta tämäkin. Kotihoidon tuen kiintiöittäminen on leikkaus, ja tämä lapsiverovähennyksen tekeminen on äärettömän kallis veroratkaisu tähän saumaan.

Hallituksen esitys lapsilisien leikkaamisesta yli 8 prosentilla ei ole pieni asia perheille. Kaikkein suurin merkitys lapsilisällä on juuri pienituloisten lapsiperheiden, monilapsisten perheiden sekä yksinhuoltajien arkeen.

Arvoisa puhemies! On arvovalintoja ja arvovalintoja. Me olemme vääntäneet kättä siitä, olisiko tämä lapsilisäleikkaus voitu jotenkin muuten ohittaa. Ensinnäkin 110 miljoonan euron säästöjä, kuten nyt sanotaan, kompensoidaan tällä monimutkaisella lapsiverovähennyksellä, 70 miljoonalla. Enää ei ole kovin monesta miljoonasta kyse, vaan on kyse periaatteista: keneltä leikataan tiukan talouden aikana ja olisiko voitu jollakin muulla saada nämä tarvittavat säästöt aikaan?

Keskusta on vakavissaan esittänyt moneen kertaan, että tupakkaveron nosto olisi ollut aiheellinen tässä ajassa, ja sillä näiltä lapsilisäleikkauksilta oltaisiin säästytty. (Ben Zyskowicz: Hyvä ehdotus, mutta ei ole mikään säästö!) Tänään esimerkiksi kummasteltiin sitä, että minun lapseni lauantaikarkkipussin verotus ei nouse mutta lapsilisät vähenevät rajusti. Mistä on oikein kyse hallituksessa? Tämä on erittäin poukkoilevaa politiikkaa, josta ei oikein ota kukaan selvää, mitä toisena päivänä päätetään ja mitä seuraavana, ja aidosti, mikä on kenenkin ja minkäkin arvo hallituksessa. (Ben Zyskowicz: Ette ehdottanut yhtään säästöä tilalle!)

Arvoisa puhemies! On kyse yli miljoonan lapsen etuisuudesta, yli puolen miljoonan perheen toimeentulosta. Lapsilisäköyhyyttä lisäävä esitys ei auta niitä, jotka kärsivät siitä köyhyydestä tänäkin päivänä hyvin paljon. Keskituloinen perhe menettää ostovoimaa muutenkin tulevana vuonna hallituksen esittämillä päätöksillä. Keskivertoperheen, jossa molemmat vanhemmat käyvät töissä, kiinteistövero, energiavero, polttoainevero ja niin edelleen monet monet muut nousevat. Laskimme, että 900 euroa on ostovoimasta pois välittömästi lapsiperheiden osalta.

Esitetty lapsiverovähennys, joka on sinänsä sekava ja vielä maksaa hallinnollisesti tämän verojärjestelmän muutoksen myötä toista miljoonaa euroa, toista miljoonaa euroa, on kohtuuton. (Keskustan ryhmästä: 2,5 miljoonaa!) — Siis 2,5 miljoonaa jopa. — Onko tässä mitään järkeä lisätä byrokratiaa ja ottaa rahaa niiltä, jotka sitä aidosti ja oikeasti tarvitsevat? On käsittämätöntä myöskin, että pääministeri on perustellut leikkausta sillä, että kaikilta leikataan. Ok, mutta toimeentulotukiluukulle on sitten seuraava tie, jos ja kun tämä lapsilisäleikkaus osuu äärettömän vakavasti. Tämä on aivan väärä tie, koska toimeentulotuki on viimesijaisin toimeentulo, jota ei voida kyllä suositella, ei lapsiperheille eikä muillekaan, sitä, että sinne siirretään koko ajan painetta meidän yhteiskunnassa. Kyllä sosiaaliturvan pitäisi sinänsä riittää, oli sitten kyse opiskelijoista, eläkeläisistä tai lapsiperheistä, ja sen pitäisi olla sen tasoinen, että sillä eletään.

Arvoisa puhemies! Toivon todella, että seuraavina viikkoina, kun eduskunta käsittelee hallituksen esitystä lapsilisien leikkaamisesta, asia saa huomionarvoisen kohtelun ja me löydämme yhteisymmärryksessä aivan toisen tien kuin mitä hallitus on tässä paperissansa esittänyt. Lapsilisiä ei tule leikata eikä monimutkaista lapsiverovähennystä Suomeen luoda.

Lea Mäkipää /ps:

Arvoisa puhemies! Hallituksen esittämä lapsilisäleikkaus vähentää perheille annettavaa tukea noin 110 miljoonalla eurolla, ja aiemmin hallitus on päättänyt jäädyttää lapsilisän indeksikorotukset. Alentaminen ei koske lapsilisän yksinhuoltajakorotusta. Täällä on myös sanottu, että hallitus huomioi tämän verotuksessa ottamalla käyttöön lapsivähennyksen. On kysyttävä, miksei lapsilisävähennystä poistettaisi ja annettaisi olla alkuperäisen mukaan.

Meillä Suomessa on erilaisia lapsiperheitä. On niitä, joihin leikkaukset eivät vaikuta elämiseen mitenkään, mutta ahdistavaa on todeta ne perheet, joihin muutamankin euron leikkaukset vaikuttavat hyvin negatiivisesti. Yleinen kehitys 2000-luvulla on ollut se, että etenkin lapsiperheissä tuloerot ovat kasvaneet ja lapsiperheiden suhteellinen pienituloisuus on lisääntynyt muuta väestöä nopeammin. Esityksenkin mukaan kaikkein heikoimmassa asemassa ovat yksinhuoltajaperheet, joita Suomessa on noin 150 000. Vähäinenkin tulojen lasku aiheuttaa sen, että vaatteiden ostomahdollisuudet pienentyvät ja harrastusvälineistä ja harrastuksista joudutaan luopumaan, ja vähävaraisilla lapsilla on muutenkin vaikeata osallistua koulun maksullisiin retkiin tai muihin tilaisuuksiin. Köyhyys näkyy myös siinä, että käytettyjen lastenvaatteiden etsiminen ja jopa ruuasta tinkiminen näkyy arkipäivän elämässä. Terveellisestä ruuasta tinkiminen ei ole kenenkään terveydelle hyväksi. Kasvaville lapsille terveellinen ruoka on välttämättömyys.

Näin esimerkiksi lasten syrjäytyminen yleistyy. Köyhäkin lapsi haluaisi kuulua joukkoon, mutta tässä maailmassa tuntuu, että sisäänpääsy sinne on usein ostettava. Lapsilla saattaa olla myös huoli perheen toimeentulosta, ja heille voi kasautua suurempaa vastuuta kotiasioista, muun muassa tarve ansaita lisärahaa.

Köyhyys ei näy yksistään aineellisena puutteena. Sen vaikutukset näkyvät perheen sosiaalisissa ja psyykkisissä voimissa. Parantuminen voi tapahtua hitaasti, tai pahimmillaan perhe joutuu entistä suurempiin vaikeuksiin varsinkin tänä aikana, kun työ on loppunut, asuntovelat ovat rästissä ja niin edelleen. Hyvin toimeentulevan on vaikea käsittää, että muutamat kympit ovat tärkeitä arjen pyörittämisessä. Lapsilisien leikkauksella hallitus antaa myös selkeän psykologisen viestin: lapsiin ei ole varaa investoida, lapset eivät ole riittävän korkealla arvoasteikossamme. Olisi hyvä muistaa, että lapsissa on meidän tulevaisuutemme. Meidän on yhdessä rakennettava ja varjeltava tätä tulevaisuuden voimavaraa. Vain hölmö vaarantaa oman tulevaisuutensa. Suomessa ei meillä siihen ole varaa.

Arvoisa puhemies! Lopuksi, kun puhutaan lapsilisistä — tiedän, että lapsilisiin käytetään tänä vuonna noin 1 500 miljoonaa ja maksetaan noin yhdestä miljoonasta lapsesta; yksinhuoltajia oli siis 154 000 ja perheitä 558 000 — mielestäni olisi syytä käydä joskus arvokeskustelua, tarvitsevatko ne perheet lapsilisää, joilla on esimerkiksi joku 10 000 tai vähempikin rahaa, mitä he saavat perheen käyttöön töissä. Mielestäni, kun tämä aikakausi on tämmöistä ja rahoja niukasti täälläkin jaetaan, olisi kyllä oikeudenmukaista, että ne lapset, joidenka vanhemmat tienaavat hyvin... Niillehän nämä muutamien satasten tai tuhannenkin euron vuosipalkat eivät tee mitään. Toivon, että tähänkin joskus puututtaisiin, mutta tämä on olevinansa niin arka asia, että aina sanotaan, että se on jokaisen lapsen oikeus. Moni asia on myös täällä oikeus, mutta niistä ollaan luovuttu.

Katja Hänninen /vas:

Arvoisa puhemies! Lapsissa todellakin on tulevaisuus, vaikka näyttää siltä, että Suomen hallitus on leikkauspolitiikassaan tämän unohtanut.

Vasemmistoliitto vaatii yhä lapsilisäleikkauksen perumista ja tuleekin esittämään lain hylkäämistä. Lapsilisistä leikkaaminen vähentää suhteellisesti eniten pienituloisten perheiden toimeentuloa. Lapsilisä on suomalaisen sosiaalipolitiikan kruununjalokivi. Samalla se on ollut leikkausuhkien ja -toimien kohteena koko voimassaoloaikansa. Tutkija Tapio Bergholm on todennut, että lapsilisäuudistus tasoitti huomattavasti alueellista tulonjakoa. Alun perinhän kyse oli palkkapoliittisesta ratkaisusta. Tämä historia ja sosiaalipolitiikan saavutukset tuntuvat monelta unohtuneen. 50-luvulla esitettiin runsaasti heikennyksiä lapsilisiin, mutta laaja naisten liike esti huononnukset. Lapsilisien puolesta on taisteltu ja tullaan toivottavasti yhä taistelemaan.

Voidaan sanoa, että lapsilisää leikataan monilta mutta nyt tilalle esitetty monimutkainen lapsivähennys annetaan harvoille, ja silti tämä todellinen säästö kaiken jälkeen on vain noin 40 miljoonaa. Tässä on asetettu rinnakkain myös kaksi aivan eri asiaa. Siinä, missä verotuksen tarkoituksena on osaltaan tasata tuloeroja, lapsilisät kuuluvat kaikille tuloista riippumatta. Haluankin muistuttaa, että lapsilisässä on kyse lapsen oikeudesta. Lakiesityksen perusteluissa myönnetään, että leikkaus lisää väistämättä lapsiköyhyyttä. Lapsivaikutusten arviointia on tehty kuitenkin vain siitä lähtökohdasta, että leikkaus joka tapauksessa toteutetaan. Tällaisten reunaehtojen asettaminen vie pohjan aidolta lapsivaikutusten arvioinnilta.

Anneli Kiljunen /sd:

Arvoisa herra puhemies! Lapsilisiin tehtävä leikkaus on puhuttanut paljon niin kansalaisia kuin meitä edustajiakin jo ennen tätä lähetekeskustelua. Keväällä täysistunnossa siitä keskusteltiin kehysten yhteydessä ja välikysymyskeskustelussa ja syksyllä taas budjetin yhteydessä ja jälleen viime viikolla välikysymysmuodossa. Nyt tämä paljon puhuttu esitys on siis tullut eduskunnan käsittelyyn.

Viime viikon keskustelussa väläytettiin hallituspuolueistakin lapsilisäleikkauksen perumista, jos kehyksistä löytyy tilaa eli muita vastaavansuuruisia säästöjä. Olen itsekin pohtinut tätä asiaa, sillä olen monella tapaa kokenut, että lapsiperheisiin kohdistuu nyt monta yhtä aikaa menevää vaikeaa esitystä. Näitä ovat muun muassa lapsilisäleikkaus ja lapsen subjektiivinen oikeus päivähoitoon ja varhaiskasvatukseen ja sen rajaaminen. Keskustelua käydään myös kotihoidon tasaamisesta vanhempien kesken, joka myös herättää tunteita perheissä.

Vaikken ole lapsilisäleikkausten kannattaja, näen, että kun asioista hallituspuolueiden kanssa yhdessä sovitaan, niin niistä pidetään kiinni vaikeinakin hetkinä ja aikoina tai ne yhdessä muutetaan. Kyse on luottamuksesta niin hallituksen sisällä kuin myös ulospäinkin. Mielestäni luottamusta päättäjiin tarvitaan silloinkin, kun päätökset eivät ole niitä kaikkein mukavimpia ja ovat meille joskus hyvinkin vaikeita. Tässä yhteydessä pidän vähän outona sitä, että vihreät, joita ei tällä hetkellä salissa näy ja jotka ovat sitoutuneet keväällä lapsilisäleikkauksiin, ovat nyt kuitenkin olleet irtautumassa niistä.

Arvoisa puhemies! On selvää, ettei kukaan tee leikkausta mielellään. En olisi toivonut, että sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonalalle pitää tehdä lainkaan näin isoja säästöjä, joita viime vuosina ja etenkin kevään kehyksissä on päätetty. Pikemminkin näen, että esimerkiksi lapsiperheiden palveluihin ja etuuksiin satsaaminen on järkevää ja ongelmia ehkäisevää politiikkaa. Tällaista hyvää sosiaalipolitiikkaa osoittaa juuri äsken käsittelemämme sosiaalihuoltolain uudistus.

Lapsilisä on etuus, joka maksetaan kaikille perheille ilman tuloharkintaa. Viime vuosina, kun tuloerot ovat yhteiskunnassamme kasvaneet, on myös kasvanut arvostelu lapsilisien kohdentumisesta kaikille, siis myös hyvin varakkaille perheille. Pitää kuitenkin muistaa, että lapsilisä on tulontasausta lapsiperheiden ja muiden eli lapsettomien perheiden välillä eli sen ei ole tarkoituskaan tasata lapsiperheiden välisiä tuloeroja.

Kevään kehyskeskustelussa pöydässä oli, kuten monet tietävät, vielä suurempiakin säästöpaineita lapsilisään, joten siinä mielessä 110 miljoonan euron säästö on oikeastaan, voiko sanoa, jopa torjuntavoitto. Neuvottelujen jälkeen säästö päätettiin toteuttaa kaikkiin lapsilisiin tasaisesti kohdistuvalla noin 8,1 prosentin leikkauksella. Ehkä vähän oikeudenmukaisempi, joskin lapsilisän logiikan kannalta hankalampi päätös olisi ollut lapsilisän merkittävä korottaminen ja progressiivinen verottaminen. Tällaista mallia me demarit kannatimme siinä vaiheessa, kun ylipäätään oli selvää, että lapsilisämenoista on löydyttävä säästöjä. Joka tapauksessa valittavana oli vain huonoja vaihtoehtoja. Demarit edellyttivät päätöksen yhteydessä, että leikkauksen vaikutuksia on arvioitava ja tarvittaessa tehtävä korjauksia. Siksi onkin hyvä asia, että kesäkuun minihallitusneuvotteluissa päätettiin kompensoida leikkausta kohdentamalla 70 miljoonan euron helpotus lapsiperheiden verotukseen. Lapsivähennys on kohdistettu pieni- ja keskituloisten henkilöiden verotukseen, mikä oli meille demareille erityisen tärkeää.

Näen kuitenkin ongelmana sen, että lapsilisäleikkaus lisää toimeentulotukiasiakkaiden määrää, kun meidän pitäisi sosiaalipolitiikan päätöksillä nimenomaan saada autettua ihmisiä pois toimeentulotuen piiristä. Tältä osin lakiesitys ei tue hallituksen yleistä linjausta poistaa lapsiperheköyhyyttä.

Arvoisa herra puhemies! Tosiasia on, että vieläpä enemmän kuin etuuksien taso lapsiperheiden hyvinvointiin vaikuttavat perhepalveluiden laatu ja saatavuus. Varhaiseen tukeen ja palveluihin satsaaminen on kustannustehokasta ja järkevää politiikkaa. Siksi on tärkeää, että edelleen määrätietoisesti parannamme lapsiperheiden palveluita, edistämme perhe-elämän ja työnteon yhteensovittamista ja satsaamme työllisyyspolitiikkaan. Myös varhaiskasvatuksen maksuihin on mielestäni tärkeää löytää nykyistä parempi malli, sillä maksut ovat täysimääräiset jo pienituloisilla perheillä. Korkeat päivähoitomaksut ovat myrkkyä naisten työllisyydelle, eli tarvitaan laajempaa rakennepoliittista näkökulmaa perhepolitiikkaan. Pitkällä aikavälillä kannatan lasten maksutonta varhaiskasvatusta jokaisen lapsen oikeutena. Tähän voitaisiin siirtyä vaiheittain. Ensimmäisenä askeleena voisi olla maksuton varhaiskasvatus 4-vuotiaasta alkaen.

Arvoisa puhemies! Toivon, että lapsilisän leikkaaminen ei ole pidemmän ajan trendi vaan jatkossa voimme löytää yksimielisyyden siitä, että lapsilisää kehitetään jokaiselle alle 18-vuotiaalle ja jokaiselle perheelle tuloista riippumatta kuuluvana etuutena.

Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Edustaja Vehkaperä sanoi, että 110 miljoonan euron säästö on helppo löytää muualta. Sen jälkeen hän ei ehdottanut yhtään mitään säästöä yhtään muualta. Tupakkaveron korotus on paikallaan, kannatan sitä paljon suurempanakin, mutta se ei ole mikään säästö. Ja menemättä nyt kehysmenettelyn yksityiskohtiin, on todettava, että kun lapsilisäleikkauksesta halutaan eroon tai sitä halutaan pienentää, niin pitäisi löytää tilalle vastaavat säästöt.

Herra puhemies! Täällä on yli puoluerajojen moitittu tätä verovähennysmallia, ja minäkin sitä moitin. Se on monimutkainen, se ei lapsiperheille helposti avaudu, ja sen toteuttaminen tulee näköjään vaatimaan suhteettomat it-kustannukset ottaen huomioon, että kyseessä on kolmen vuoden määräaikainen vähennys. Järkevää olisikin, että esimerkiksi lapsilisäleikkaus puolitettaisiin mieluummin ja etsittäisiin vastaavia säästöjä, uusia säästöjä, eikä mentäisi tähän monimutkaiseen verovähennysmalliin.

Johanna Ojala-Niemelä /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Lapsilisien leikkaaminen oli kaikille puolueille eri syistä vaikea päätös. SDP esitti, että lapsilisän tasoa olisi korotettu ja samanaikaisesti ne olisi laitettu verolle. Valitettavasti tämä malli ei saanut riittävää kannatusta. Tämä vaihtoehto olisi heikentänyt lapsilisän maksatuksen perusajatusta kulukorvauksena, mutta vaikeassa tilanteessa se olisi ollut mielestämme oikeudenmukaisempi vaihtoehto. Progressiivisen verotuksen avulla olisi paremmin voitu varmistaa, että säästöt kohdentuvat niihin, joilla on varaa se maksaa.

Mika Niikko /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Lapsilisien leikkaus on ennen kaikkea arvovalinta, ja hallitus on tehnyt siinä mielessä huonon arvovalinnan, koska se haluaa jälleen heikentää lapsiperheiden asemaa.

Toinen huono uutinen hallituksen puolelta oli se, että kotihoidon tuen puolittamiseen johtavat toimenpiteet tulevat näkymään hyvinkin nopeasti. On arvioitu, että päivähoitopaikkakustannusten määrä kasvaa 100 miljoonalla tai jopa 300 miljoonalla, kun otetaan muitakin kustannuksia huomioon kuin pelkästään päivähoidon kustannukset. Esimerkiksi tämä kotihoidon tuen puolittaminen on siinäkin mielessä väärin, että siinä puututaan vanhempien itsemääräämisoikeuteen ja tämmöiseen subjektiiviseen oikeuteen kasvattaa lapset haluamallaan tavalla. Siinä mielessä toivoisin kyllä hallitukselta pikkaisen inhimillisyyttä, että se antaisi edelleen niillekin vanhemmille, joilla on paremmat tulot, mahdollisuuden tienata se leipä sinne taloon. Esimerkiksi joissain perheissä miehellä on paremmat tulot, ja siinä mielessä on inhimillisempää, että se äiti on kotona. Täytyy myös muistaa se, että äiti sitä lasta imettää eikä isä.

Terhi Peltokorpi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olen erittäin iloinen siitä, että hallituspuolueissakin alkaa löytyä näkemystä siitä, että tässä asiassa pitäisi edetä samaan suuntaan kuin mitä keskustalaiset ovat esittäneet jo pitkään. Lapsilisäleikkaus pitäisi perua ja tämä sen tilalle esitetty monimutkainen verovähennysmalli ja sen toteuttaminen hylätä. Samalla säästyisivät nämä 2,5 miljoonaa, jota hallitus nyt esitti lisäbudjetissa tämän verovähennysmallin rakentamiseksi, Verohallinnolle aiheutuvien kulujen kattamiseksi.

Arvoisa puhemies! Tämä asia, jos mikä, on sellainen, joka koskettaa valtaosaa suomalaisista. Meillä on tänä vuonna alkuvuodesta ollut yli miljoona lasta, jotka saavat lapsilisää. Ymmärrän varsin hyvin sen, että hallitus löysi tässä oivallisen leikkauskohteen omasta mielestään, mutta haluan muistuttaa, että vain kerran aikaisemmin lapsilisän historiassa on tällaiseen päädytty, vuonna 95. Emme ole niin huonossa tilanteessa, että tällainen päätös pitää tänä päivänä tehdä.

Peter Östman /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä lapsilisäkeskustelussa meitä kristillisdemokraatteja häiritsee se, että olemme sekä kehysriihessä että budjettiriihessä olleet hallituspuolueista aivan yksin näitä puolustamassa, mutta julkisuudessa kuitenkin yksi jos toinen ilmoittautuu lapsiperheiden puolustajaksi. Kotihoidon tuen jakaminen isän ja äidin kesken lisää julkisen talouden kustannuksia arviolta 150 miljoonaa euroa muun muassa kasvaneina päivähoito-, investointi- ja työttömyysturvakuluina. Tarvittaviin säästöihin menokehyksissä on mahdollista päästä kohdistamalla säästöt oikein. Lapsilisäleikkauksen perumisesta aiheutuva 110 miljoonan euron menomuutos voitaisiin helposti kompensoida luopumalla 150 miljoonan euron valtiolle ja kunnille maksettavasta kotihoidon tuen muutoksesta.

Markus Mustajärvi /vr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olen edustaja Kiljusen kanssa täysin samaa mieltä siitä, että lapsilisien tulee olla universaali oikeus, se on päivänselvä asia. Mutta kun edustaja Zyskowicz aiemmassa keskustelussa jo pohjusti tätä lapsilisäkeskustelua ja hän sanoi palveluista ja etuuksista, että niitä pitää priorisoida, niin siinä tilanteessa pitää kyllä muistaa, että palveluita ei voi syödä eikä kaupan kassalla ruokaostoksia voi maksaa niillä vaan siellä tarvitaan ihan euroja. Ja kun te äsken sanoitte, että pitää esittää vastaavan kokoinen leikkaus, jos tästä lapsilisäleikkauksesta luovutaan, niin onhan siinä nyt muitakin vaihtoehtoja: on esimerkiksi se, minkälaista verolinjaa noudatetaan. Kyllä esimerkiksi yhteisöveron miljardin euron alennusta markkinoitiin niin, että se on ratkaiseva Suomen talouden dynamiikalle ja että sitä kautta ne veronalennukset tulevat moninkertaisena hyötynä takaisin, mutta eipä se siltä näytä, kun katsoo tämän päivän taloustilannetta.

Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Täällä on monessa puheenvuorossa sanottu, että tämä on hallitukselle arvovalinta. Ei ole. Hallitus on joutunut budjetin tasapainottamiseksi etsimään säästöjä vähän kaikkialta, ja kuten täällä on moneen kertaan muistutettu, indeksikorotusten pienentäminen merkitsee säästöjä, jotka kohdistuvat muun muassa eläkeläisiin, opiskelijoihin, työttömiin, sairaisiin, ja sen lisäksi vähän joka veroakin on korotettu.

Mitä sitten tulee edustaja Mustajärven puheenvuoroon näistä palveluista, niin olen todellakin sitä mieltä, että jos puhutaan vaikeuksissa olevista ihmisistä, niin palvelut ovat tärkeämpiä kuin tulonsiirrot. Esimerkiksi vaikeuksissa oleville köyhille lapsiperheille, joilla on yleensä muitakin vaikeuksia kuin tämä rahan riittämättömyys, tämä kotiin annettava apu on todellakin arvokkaampaa kuin muutaman euron korotus lapsilisään.

Vielä, puhemies, tarkistan: en ole esittänyt lapsilisäleikkauksen perumista vaan esimerkiksi sen puolittamista mieluummin kuin tämän verovähennyksen toteuttamista.

Anneli Kiljunen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Edustaja Zyskowicz on esittänyt täällä äsken, että lapsilisäleikkaus puolitettaisiin. Tämä on sinällään varmaan asia, jota me voimme pohtia, mutta on jollakin tavalla hämmentävää, kun kehyskeskustelujen yhteydessä kokoomus esitti yli 200 miljoonan euron lapsilisäleikkausta. Sosialidemokraattien työllä se saatiin leikattua siihen suuntaan, että nyt se on 113 miljoonaa, ja nyt te olette taas valmis puolittamaan tätä. Tämä on jollakin tavalla aika outoa politiikkaa ja semmoista taustatyötä, joka antaa kansalaisille aivan väärän kuvan siitä, minkälaista todellinen kokoomuslainen, oikeistolainen politiikka lapsiperheisiin kohdistuen on.

Lauri Heikkilä /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kyllä täytyy sanoa, että edustaja Mustajärvi oli aikaisemmin aika oikeassa, kun hän alustavassa puheessaan sanoi, että köyhä maksaa kaikesta täyden hinnan. Kyllä lapsiperheet monesti ovat köyhiä, jos eivät ole perineet rahaa. Jos on opiskeluvaihe taikka työttömyyttä, jota vielä saattaa olla puolisoista joko molemmilla tai toisella, niin siinä ollaan aika köyhiä ja pienet rahat ovat kyseessä, ja silloin muutamankin euron leikkaus merkitsee. Olisi odottanut, että tämä hallitus olisi pienentänyt hyväntekeväisyyttä tuonne Eurooppaan ja mieluummin antanut kotimaan lapsiperheiden pitää nykyiset lapsilisät leikkaamatta niitä. Ei myöskään olisi tarvinnut käyttää rahaa ohjelmien muutokseen lapsilisien maksatuksessa ja sitä kautta tuhlata osaa varoista turhaan tietokonebyrokratiaan. On hyvin tärkeää, (Puhemies koputtaa) että lapsilisien taso säilytetään entisellään.

Eeva-Maria Maijala /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Missä on hallituspuolueitten byrokratian purkutalkoot? Missä ne ovat? Siitähän nytten kilpaa puhutaan joka puolueessa. Erityisesti kokoomuslaiset ovat puhuneet viime aikoina niistä byrokratian purkutalkoista, ottaneet kiinni, yrittäneet panna paremmaksi kuin me. Nyt minä kyllä haastan teidät kokoomuslaiset, että ottakaa nyt tästä asiasta koppi älkääkä alkako rakentamaan byrokratiaa, sillä me aivan varmasti kyllä muistamme tämän teidän byrokratian lisäämisasian tämän vaalikauden loppuun asti. Lähestyvät ne vaalitkin, ja muistamme kyllä tämän byrokratian lisäyksen.

Jouko Jääskeläinen /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Edustaja Mustajärvi aivan oikein muisti 40-lukua. Kumpikaan meistä ei ehkä henkilökohtaisesti sitä muista, mutta juuri näinhän lapsilisät syntyivät. Se oli ensimmäinen raha monille, ja siksi lapsilisät Suomessa edelleenkin säilyvät verottomina, ja on tietty porrastus lapsiluvun mukaan, joka on todettu erittäin tärkeäksi.

Ehkä edustaja Mustajärvi hieman liioitteli kuitenkin tätä vaikutusta tänä päivänä. Sivulla 5 täällä hallituksen esityksessä kerrotaan, että se on käytettävissä oleviin tuloihin noin 1 prosentin luokkaa silloin, kun toimeentulotukivaikutus otetaan huomioon. Eli ehkä vaikutus ei ole ihan yhtä suuri kuin se 40-luvulla olisi ollut — vaikka muuten olen lapsilisien puolesta varmasti yhtä sinnikkäästi kuin edustaja Mustajärvi.

Tässä tilanteessa on kuitenkin tällä lapsiverovähennyksellä päästy siihen, että 8 prosentin leikkaus tippuu noin 3 prosenttiin. Sehän merkitsee samalla, että noin 300 000 vanhempaa — siis isää tai äitiä — jää sitten ilman sitä verovähennystä, ja tässä suhteessa panostetaan sinne keski- ja pienituloisiin päin. Siinä mielessä tässä tuskassa, jossa omalta osaltamme olemme tehneet kaiken voitavamme, on kuitenkin päästy niin pieneen vahinkoon kuin mikä tässä vaiheessa on mahdollista.

Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kylläpä oli edustaja Kiljusella epäluuloinen puheenvuoro. Ei tässä mitään peitellä eikä hämätä, siitä voitte olla aivan varma. SDP:n politiikka tässä asiassa on ollut todella poukkoilevaa, ja tulee mieleen vanha tarina hölmöläisistä ja peiton jatkamisesta. Se lapsilisäleikkaus, 110 miljoonaa euroa, joka sovittiin, olisi kokoomukselle erinomaisen hyvin käynyt. On jouduttu vaikeassa tilanteessa tekemään kipeitä leikkauksia, vaikeita päätöksiä, ja tämä oli yksi niistä. SDP vauhkoontui. Sen seurauksena sitten puheenjohtajakin vaihdettiin, ja sen seurauksena sitten Stubbin hallitusneuvotteluissa lähdettiin kitisemään jo tehdyistä säästöistä, ja siinä vaiheessa, kun haluttiin kehyksiä kiertää, sitten keksittiin tämmöinen monimutkainen verovähennys. Olen sanonut ja sanon uudelleen: on parempi pienentää tätä lapsilisäleikkausta ja vaikka puolittaa se (Puhemies: Aika!) kuin ottaa käyttöön tämä verovähennysmalli.

Johanna Ojala-Niemelä /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Edustaja Zyskowiczille: Ihan totta, kesäkuun minihallitusneuvotteluissa sovittiin leikkauksen kompensoimisesta verotuksen lapsivähennyksellä, ja tämä paljon puhututtanut lapsilisäleikkaus poiki sen, että päätöksen tulonjakovaikutukset selvitettiin — tämähän siellä on taustalla — SDP:n vaatimuksesta. Ja nyt tulonmenetystä kompensoidaan pienituloisimmille tekemällä verotukseen kohdennettu 70 miljoonan euron vähennys. Teille, kokoomukselle, olisi käynyt 250 miljoonan euron leikkaus plus vielä se, että tämä kompensaatio olisi koskenut kaikkia tuloluokkia, ei pelkästään pienituloisia. (Ben Zyskowicz: Kuka vaati mitään kompensaatiota? Ei kokoomus ainakaan!) Eli tämä on kädenojennus lapsiperheille vaikeassa taloustilanteessa.

Lasse Hautala /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Tuntuu todella mielenkiintoiselta kuunnella hallituspuolueiden sanailua lapsilisien leikkauksesta, ja tuntuu siltä, että tällä asialla ei kohta ole enää isää, ei äitiä, joten emmeköhän me voisi yhdessä sopia siitä, että tästä lapsilisien leikkauksesta voitaisiin luopua ja hakea ne säästöt sitten muilla tavoin.

Tähän kokonaisuuteen liittyy tietysti myös tämä kotihoidon tuen kiintiöinti, joka lisää kunnille merkittävät kustannukset, yli 130 miljoonaa euroa, ja muut noin 20 miljoonan kustannukset siihen päälle, niin että se on jo summana olennaisesti suurempi kuin koko lapsilisäleikkaus. Ja nyt kun tässä hallitus lähtee myös siitä, että tämä olisi kolmivuotinen leikkaus, niin hallitus työntää kädet syvälle myös seuraavan hallituksen taskuun.

Osmo Kokko /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä on ollut mielenkiintoista seurata — tulin vähän myöhästyneenä tähän keskusteluun — mitenkä hallituspuolueiden sisällä on tapahtunut tässä kädenvääntöä. Se on selvä, että jos jostakin leikataan, niin tilalle on saatava tuloja. Ja niin kuin edustaja Mustajärvi toi hyvin esiin, esimerkiksi yhteisöveron alennukset ovat omalla tavallaan olleet syömässä näitä. Mutta meillä perussuomalaisilla on tämä kehitysapumalli, jolla olisi pystytty hyvin rahoittamaan tämä, ettei olisi tarvinnut lapsilta leikata. Myös tämä tupakkavero, jota keskusta on nostanut paljon esille, on aivan kannatettava asia, ja tätä kautta olisi saatu se, että ei olisi tarvinnut leikata eikä lasten ja köyhien asemaa heikentää.

Antti Rantakangas /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Suomessa ei kyllä ole ollut miesmuistiin tällaisia hallituksia kuin tällä vaalikaudella. Ensin hallitus päättää jotakin, hetken kuluttua se muuttaa päätöstä tai tekee uuden, sekavamman järjestelmän. Kyllähän tämä lapsilisien leikkaus ja se show, mitä siinä on käyty, joka jatkuu vielä täällä salissakin, on aivan käsittämätöntä. Samanaikaisesti ministerit kutsuvat koolle byrokratianpurkutalkoihin henkilöitä, hallituspuolueista ja parlamentaarisesti, ja toisaalta lisätään byrokratiaa, 2,5 miljoonaa täysin byrokratiaa. Eihän tässä ole mitään järkeä. Keskustan malli, joka on valtiontalouden kannalta neutraali, tarkoittaa sitä, että 31 senttiä tupakka-askiin lisää ja lapsilisäleikkauksesta luovutaan. Me vastustamme myös tätä kotihoidon tuen pakkojakamista, joka tuo 150 miljoonaa euroa kunnille lisäkustannuksia. Sekin on vastoin hallituksen periaatteita, että miljardilla kevennetään kuntien menoja.

Kaiken kaikkiaan voi sanoa, että yrittäkää nyt pystyä parempaan. Me täällä oppositiossa yritämme olla aika rauhallisesti, ettei tässä nyt tällä viikolla kaadu tämä hallitus. Mutta tulevaisuus ei kyllä oikein hyvältä näytä.

Mika Lintilä /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Nyt on pakko yhtyä puhemiehen huoleen siitä, että mihin täällä enää oppositiota tarvitsee, (Keskustan ryhmästä: Ei mihinkään!) koska hallituksen pääpuolueet ovat näin erimielisiä tästäkin asiasta.

Kyllähän tämä lapsilisien leikkaus on kova viesti yhteiskunnalle. Keskusta on esittänyt oman vaihtoehtoisen mallin, mitä tulisi tehdä: tupakkiveron korotuksella pystytään kompensoimaan tämä kokonaismäärä. Mutta kyllähän tässä hyvin mielenkiintoinen on tämä kompensointimalli, jota nyt on tähän lähdetty tekemään. Olen ollut vuodesta 2003 verojaostossa ja en muista, että näin sekavaa mallia olisi koskaan tuotu verojaostoon. Aikana, jolloinka on päinvastoin verovähennyksistä pyritty eroon, tuodaan hyvin epäselvä verovähennysmalli, joka tulee vaatimaan nyt 2,5 miljoonaa lisää rahaa alkutekijöissä. Toinen mielenkiintoinen tilanne on se, että makeisveron korotuksesta päätettiin tänään luopua. Sen hinta on 50 miljoonaa, ja jos otetaan netotettu hinta lapsilisien leikkauksesta, se on 40 miljoonaa. (Puhemies koputtaa) Eli aika ristikkäisiä viestejä tällä hetkellä hallitukselta tulee.

Markus Mustajärvi /vr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä on kyselty, että mihin oppositiota enää tarvitaan. No, punavihreä oppositio ainakin tarvitaan siitä päätellen, että kun tämä kausi alkoi, meitä oli tasan kaksi edustajaa punavihreässä oppositiossa, mutta nyt on jo yli kymmenkertainen määrä. Se osoittaa kyllä, mikä tarve tämän tyypin politiikalle on ja on ollut.

Mutta, edustaja Zyskowicz, minä muistelen, että jo yläasteella opetettiin jotain Maslow’n tarvehierarkiasta. Jos sosiaalityöntekijä Zyskowicz menee semmoiseen lapsiperheeseen, jossa ihan oikeasti nähdään nälkää, mitä luulet, minkälainen valinta siellä tehdään: jos sinä sanot, että tässä olisi lämmin ateria ja tässä olisi hyvä palvelu, niin kumpi valitaan?

Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kaiken kaikkiaan kun puhutaan vaikeuksissa olevista ihmisistä, lapsiperheistä, jotka ovat vaikeuksissa, sairaista tai eläkeläisistä, kaiken kaikkiaan minun mielestäni viime vuosina, viime vaalikaudella ja tällä vaalikaudella, on virheellisellä tavalla painotettu sitä, että leikkauksia on tehty ennen kaikkea palveluihin, siis käytännössä kuntien valtionosuuksia leikkaamalla, mutta sen sijaan tulonsiirtoihin ei ole millään haluttu koskea. Tämä edellisenä asiana ollut sosiaalihuoltolaki on hyvä askel toiseen suuntaan eli palvelujen korostamiseen.

Peruspointtini on se, että vaikeuksissa olevalle lapsiperheelle on tärkeämpää hyvät palvelut, vaikka sitten se lämmin ateria hyvänä palveluna, kuin muutama euro lisää lapsilisää. Sairaille on tärkeämpää hyvät terveyspalvelut kuin se, että muutama euro saadaan lisää sairauspäivärahaa.

Peter Östman /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Rantakangas moitti hallitusta tästä, että ensiksi tehdään päätöksiä ja sitten muutetaan ja se näyttää huonolta. Olen edustaja Rantakankaan kanssa samaa mieltä. Se muistuttaa jätevesiasetusta: ensiksi keskusta asetti lain ja nyt sitten on valmis, kun he ovat oppositiossa, muuttamaan sitä tehtyä päätöstä. Se muistuttaa myöskin näitä normitalkoita: kaksi hallituskautta meni, säädettiin melkein sata huonoa lakia, ja nyt ollaan sitten valmiit purkamaan niitä.

Anneli Kiljunen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kun lapsilisäleikkaus tehtiin, demarit vaativat, että lapsiperheisiin tulee kohdistaa vaikutusten arviointi, ja tämän vaikutusten arvioinnin seurauksena tehtiin tämä lapsivähennys, joka ei kaikilta osin ole toivottava, se on monimutkainen ja vaikea, mutta se joka tapauksessa on nyt tehty, ja tärkeää siinä on se, että se kompensoi pieni- ja keskituloisten lapsiperheitten toimeentuloa.

Toisaalta Ben Zyskowicz toi ihan oikein esiin sen, että panostuksia pitää tehdä myös palveluihin, ja näin on tehty. Mutta viime kaudella tehtiin myös palveluihin asiakasmaksutarkistukset, jotka käytännössä tarkoittavat sitä, että tällä hetkellä meillä on OECD-maiden korkeimpia asiakasmaksuja, joiden kautta perheille tulee taas lisää vaikeuksia saada näitä palveluita, ja sitä kautta, vaikka me parannamme palveluita, tosiasia on se, että kaikki ihmiset eivät tällä hetkellä saa niitä palveluita, koska asiakasmaksut ovat niin korkeita.

Katja Hänninen /vas(vastauspuheenvuoro):

Kiitoksia, arvoisa puhemies! Ihmettelen kyllä tätä kokoomuksen linjaa. Edustaja Zyskowicz, te olette myös huolissanne meidän työttömyysluvuista, niin kuin me kaikki, mutta samalla kuitenkin hallitus haluaa heikentää kotimaista ostovoimaa, kotitalouksien ostovoimaa, jolla on suuri merkitys meidän työllisyyteemme. Elikkä kyllähän se sitten myös vähentää työpaikkoja Suomesta, jos meillä ei ole ostovoima kunnossa. Siinäkin mielessä tämä leikkauspäätös on ihan käsittämätön tässä ajassa.

Täällä on tuotu ihan konkreettisia esityksiä, joilla tätä meidän tulovajetta voidaan korjata, ja toisin tähän keskusteluun myös edelleen varallisuusveron palauttamisen. Sen kautta me voisimme taata niille 50 000 lapsiperheelle, jotka elävät joka päivä toimeentulotuen varassa, että hekin saisivat nämä lapsilisät, niin kuin me muutkin.

Antti Rantakangas /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kristillisdemokraatit eivät ole olleet politiikan historiassa koskaan niin ratkaisijan paikalla kuin tänään. Edustaja Östman, jos te pidätte lapsiperheitten puolta, te ilmoitatte pääministeri Stubbille, että jos lapsilisien leikkausta ei peruta, niin te jätätte hallituksen, ja sen jälkeen uudet vaalit, parempi hallitus Suomeen ja lapsiperheitten asemaankin parempi ryhti. Te olette nyt ratkaisijan paikalla, ette koskaan ennen Suomen poliittisessa historiassa ole olleet niin tärkeällä paikalla, ja oma voima riittää. Toimikaa lapsiperheitten edun nimissä, sitä odotetaan, ja se on teille myöskin sitten profiilipaikka. Ei ole niin, että te kerrotte julkisuuteen, että mehän vastustimme, mutta kun isot puolueet päättivät toisin. Ei se näin mene. Teillä on nyt avainpaikka. On mielenkiintoista kuulla, sanotteko, että hallitus saa jäädä, jos lapsilisäleikkausta ei peruta.

Peter Östman /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Rantakankaalta erinomainen puheenvuoro. Näinhän se on, jos yksinkertaistetaan asioita, mutta olen oppinut yhden asian sinä aikana, kun minä olen toiminut politiikassa, että ensiksi tulee ajatella maan etua, sitten toiseksi puolueen etua ja vasta viimeisenä omaa etua. Tässä nyt epäilen pahoin, että tässä oli muitakin tavoitteita nyt edustaja Rantakankaalla, kun hän ehdotti tätä kristillisdemokraateille.

Jouko Jääskeläinen /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! En ryhdy edustaja Rantakangasta nyt tässä neuvomaan enkä kertomaan koko tarinaa mutta voin edustaja Rantakankaalle vakuuttaa, että kristillisdemokraatit ovat hallituksessa vahvasti vaikuttaneet asioihin ja kantavat vastuuta kodin, uskonnon ja isänmaan ja lapsiperheiden ja lapsilisien puolesta. Tätä työtä teemme niin kauan kuin meissä poliittista voimaa on, ja uskallan sanoa edustaja Rantakankaalle, että asiat olisivat ehkä hieman huonommin, jos emme olisi olemassa.

Lasse Hautala /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Lapsilisäjärjestelmä on Suomessa ollut vuodesta 1948, ja täytyy sanoa, että se on todella hieno järjestelmä. Suomen historian aikana tätä lapsilisää on leikattu vain kerran aikaisemmin, ja nyt näyttää vahvasti siltä, että hallituspuolueista löytyy sellainen yksimielisyys, että tälläkin kertaa leikkausta toteutetaan.

Hallituksen esitys lähtee siitä, että lapsilisiin tehtäisiin 110 miljoonan euron leikkaus ja sitten sitä kompensoitaisiin verovähennyksellä. Nyt valtiovarainvaliokunnassa toisen lisäbudjetin osalta on jäänyt pöydälle tämä verottajan toimintamenoihin varattu 2,5 miljoonan euron määräraha. Toivottavasti valtiovarainvaliokunnasta annetaan sellainen signaali hallituksen suuntaan, että se aikaansaisi sen, että tätä rahaa ei myönnettäisi ja voitaisiin sitten myös tämä lapsilisäleikkaus perua.

Se, että lapsilisiin tehdään 8,1 prosentin leikkaus, on ensinnäkin iso leikkaus, ja sitten toiseksi tämä verovähennys laskisi sen vaikutuksen vain 3 prosenttiin. Mutta tässä on se iso ongelma, että tämä verovähennys ei hyödyttäisi sitten sellaisia perheitä, joissa ei olisi toisella puolisolla tuloja tai sitten tulot olisivat hyvin epätasaisesti perheen sisällä jakautuneet. Tämä leikkaus tulisi vaikuttamaan siihen, että se ei olisi sosiaalisesti oikeudenmukainen, mikä lapsilisän pitäisi aina olla.

Toinen asia on sitten tämä kotihoidon tuen kiintiöinti, joka niin ikään on merkittävästi lapsiperheiden omaa päätösvaltaa heikentävä asia.

Markus Lohi /kesk:

Arvoisa puhemies! Täällä salissa on pääministerin suulla ja monen muunkin edustajan suulla perusteltu lapsilisäleikkausta sillä, että tiukassa taloudellisessa tilanteessa kaikkien pitää osallistua säästötalkoisiin. On selvää, että valtio on erittäin haastavassa tilanteessa, verotulot ovat vähentyneet, kuluja ei ole saatu kuitenkaan pienennettyä, mutta jos me katsomme hallituksen budjettiesitystä ensi vuodelle ja otamme sieltä ne leikkaukset, niin järjestään lähes kaikki leikkaukset kohdistuvat voimakkaammin lapsiperheisiin kuin muihin talouksiin. Sen takia nousee kysymys, miksi lapsiperheiltä pitää vielä tämän jälkeen erityisesti leikata, kun he osallistuvat jo säästötalkoisiin paljon voimakkaammin kuin muut taloudet. Täältä voi ottaa muun muassa nämä energiaverotuksen korotukset ja kiinteistöverojen korotukset, jotka luonnollisesti lapsiperheisiin, jotka tarvitsevat isompaa asuntoa, kohdistuvat voimakkaammin kuin muihin talouksiin.

Arvoisa puhemies! Haluan vielä ottaa esille sen, kun tässä debatissa käytiin keskustelua siitä, että lapsivähennys olisi jotenkin kädenojennus lapsiperheille. Tosiasiassahan lapsiperheet jäävät tässä kokonaisuudessa erittäin paljon miinuksen puolelle, ja se, mikä tässä on kaikista surkeinta, on tämä lapsivähennyksen monimutkaisuus, ja se asettaa perheet eriarvoiseen asemaan.

Otan käytännön esimerkin. Minulla on tuttavapariskunta, jolla on kolme lasta. Toinen heistä on keskituloinen ja juuri ja juuri tienaa sen verran, että ei saa lapsivähennystä ollenkaan hyödyntää. Toinen puolisoista lähti yliopistoon opiskelemaan. Hänellä ei ole tuloja kuin opintotuki, ja taas opintotukivähennys verotuksessa vie tulot nollaan, jolloin hänellä ei ole verotettavaa tuloa, josta hän vähentäisi tämän lapsivähennyksen, eikä hän voi sitä hyödyntää. Tämä on täysin kohtuutonta. Jos he keskimäärin tienaisivat parituhatta euroa, niin he voisivat kumpikin vähentää täyden lapsivähennyksen. Tämä on vain yksi esimerkki siitä, kuinka tämä koko vähennysjärjestelmä on täysin kohtuuton ja epäoikeudenmukainen.

Terhi  Peltokorpi /kesk:

(Ben Zyskowicz: Pönttöön menossa? Ei tämä ole mikään Helsingin kaupunginvaltuusto!) Arvoisa puhemies! — Tämä esillä oleva asia on niin tärkeä, että halusin tulla tänne eteen käyttämään puheenvuoron. Tämä todettakoon edustaja Zyskowiczille.

Arvoisa puhemies! Lapsiperheiden kustannukset tulevat ensi vuonna monella tavalla nousemaan. Energiaveroja korotetaan, kiinteistöveron ala- ja ylärajoja nostetaan, asuminen kallistuu, asuntolainan verovähennysoikeudet heikkenevät, ja lapsilisiä leikataan. Nämä kaikki ovat tietoisia päätöksiä, ja nämä ovat myös arvovalintoja. Osa mielestäni parempia ja osa huonompia.

Arvoisa puhemies! Varsin moni hallituspuolueiden kansanedustaja on todennut täällä salissa ja myös monessa paikassa julkisuudessa ja keskusteluissa ihmisten kanssa, että eihän tässä ole kysymys kuin 8 eurosta. Ensimmäisen lapsen lapsilisässä kysymys on suurin piirtein 8 eurosta, mutta viidennen lapsen lapsilisässä on kysymys jo noin 15 eurosta. Se, että todetaan, että 8 euroa ei ole mitään, kertoo siitä, missä todellisuudessa me elämme. On monia perheitä, joille 8 euroa myös on paljon. Jos lapsia on perheessä useampia, niin tämä voi tarkoittaa satasta ja suurempaakin summaa kuukaudessa perheen tuloissa. Mielestäni on erittäin tärkeää muistaa se, että kysymys on verottomasta tulosta. Jos me puhuisimme verotettavasta tulosta, niin pitäisi tienata suurempi summa, jotta käteen jäisi tämän verran.

Lapsilisä on universaali etuus, ja minä haluan puolustaa sitä. Minun mielestäni joka tapauksessa on parempi, että lapsilisää maksetaan kaikille tulotasosta riippumatta, ja en halua, että tähän ominaisuuteen lapsilisässä puututaan. Lapsilisää on pidetty eräänlaisena kulukorvauksena lapsesta aiheutuvista kuluista. Sitä ei ole siis tarkoitettu säästettäväksi, ja valtaosa suomalaisista perheistä käyttääkin lapsilisän suoraan kulutukseen. Joidenkin tutkimusten mukaan kolme neljästä perheestä käyttää lapsilisän kulutukseen. Mielenkiintoista olisi tietää, miten suureksi hallituspuolueet ovat arvioineet nyt tämän ostovoiman leikkauksen merkityksen Suomen taloudessa tulevana vuonna ja seuraavien vuosien aikana.

Lapsilisähän on reaalisesti laskenut tähänkin mennessä, koska lapsilisäindeksikorotukset tulivat voimaan vasta 2011 ja sitä ennen lapsilisän reaalinen arvo laski koko ajan. Jos verrataan vuoteen 94, niin viime vuonna lapsilisän arvo oli reaaliarvoltaan jo yli 20 prosenttia pienempi kuin mitä se oli vuonna 94 lama-aikana. (Ben Zyskowicz: Ajatella, vaikka keskusta oli pääministeripuolue!) — Ja kokoomus on ollut myös hallituksessa. — Lapsilisään ei ole tähän mennessä tehty kuin kerran reaalinen, oikea leikkaus. Me emme ole tänä päivänä niin huonossa tilanteessa, että meidän pitäisi tehdä tämä leikkaus.

Täällä hallituspuolueet ovat riidelleet tänäänkin salissa siitä, kuka teki ja mitä teki, kuka esitti mitä ja missäkin vaiheessa ja minkälaista merkitystä tämä lapsiperheiden arjessa näyttelee. Olen sitä mieltä, ja keskustan koko ryhmä vahvasti puolustaa sitä, että lapsilisiin ei puututa tällä tavalla, kuin hallitus esittää puuttuvansa, eikä luoda monimutkaista verovähennysmallia kompensoimaan lapsilisäleikkausta.

Kuten tuossa edustaja Lohi jo äskeisessä puheenvuorossaan toi esille, lapsivähennys kohdistuu epäoikeudenmukaisesti erilaisiin perheisiin. Hänen esimerkkinsä rinnalle voisin tuoda esimerkin toisesta perheestä, jossa toinen vanhempi tienaa 20 000 kuukaudessa ja toisella vanhemmalla on tuloja 2 000 euroa kuukaudessa, ja tässä perheessä toinen vanhempi saa vähennyksen. Koko perheen tulot voivat olla isommat kuin toisen perheen, jossa vähennystä ei saada, ja silti tämä isompituloinen perhe saa vähennyksen. Eli kohdentuminen on täysin epäoikeudenmukaista, ja kaiken lisäksi on käsittämätöntä, että kolmivuotiseksi tarkoitetun vähennyksen aiheuttamat kustannukset Verohallinnolle ovat lisäbudjetin mukaan 2,5 miljoonaa euroa. Täysin turhaa kaivoon heitettyä rahaa! Ja aivan kuten täällä on todettu, tämä malli vaikuttaa kyllä todellakin hölmöläisten peiton jatkamiselta: ensin leikataan ja sitten toisaalla hiukan yritetään parantaa.

Katja Taimela /sd:

Arvoisa herra puhemies! Suora lainaus sosialidemokraattien ryhmäpuheenvuorosta, kun käsittelimme välikysymystä köyhyydestä ja eriarvoisuudesta täysistunnossa 23.9.: "Lapsilisän leikkaaminen ei muutu selittelemällä miksikään. On kuitenkin sanottava, että me demarit emme kannattaneet juustohöylää vaan mallimme oli lisän korotus ja verotus. Näin säästö olisi kohdistunut oikeudenmukaisemmin. Nyt leikkauksen vaikutusta lievennetään pieni- ja keskituloisille verotuksen lapsivähennyksellä."

Uskallan todeta, että kukaan meistä ei tee säästöjä kovin mielellään, mutta meille sosialidemokraateille puolueena hyvinvointivaltio on arvokas asia, ja se mielestämme kuuluu myös lapsillemme ja lapsenlapsillemme. Pidän erittäin tärkeänä, että leikkausta voidaan kompensoida pieni- ja keskituloisille perheille suunnatulla verotuksen lapsivähennyksellä. Puolueemme perhepolitiikan kokonaisuuden ja ytimen muodostavat palvelut, tulonsiirrot sekä perheen ja työn yhteensovittaminen. Paras keino huolehtia siitä, että me saamme julkisen talouden varat riittämään palveluihin ja etuisuuksiin, jotka maksatetaan ja tuotetaan, on työllisyyden turvaaminen kaiken kaikkiaan. Palveluja ja etuuksia ei voida kovin pitkään parantaa velaksi minkään hallituksen toimesta.

Mitä tulee julkisiin palveluihin, ne tasaavat toimeentuloeroja usein tehokkaammin kuin rahalliset etuudet, se on käynyt tässä salissa tänään selväksi jo useamman kerran, ja ne myös luovat edellytyksiä toimeentulon hankkimiselle. Lasten ja perheiden kannalta toimiva palvelujärjestelmä on erityisen tärkeä, ja haluamme siirtää palveluiden painopisteen ongelmien ennaltaehkäisemiseen — siitä yhtenä loistavana esimerkkinä juuri keskustelussa ollut sosiaalihuoltolaki, joka takaa lapsiperheisiin kotipalvelua ja perhetyötä jatkossa.

Eeva-Maria Maijala /kesk:

Arvoisa puhemies! Lapset ovat kunnia eivätkä häpeä. Nämä lapsilisät ovat tärkeä asia pienituloisille ihmisille, mutta tänään ministeri sanoi pienituloisista lapsiperheistä, että jos teillä ei ole kerran riittävästi tuloja lapsilisien kautta, niin hakekaa toimeentulotukea — ei hän nyt ihan sanasta sanaan sanonut tällä tavalla, mutta kuitenkin antoi ymmärtää, että jos eivät lapsilisät riitä, niin menkää hakemaan toimeentulotukea. Se on todella törkeää, että kehotetaan ihmisiä hakemaan mieluummin toimeentulotukea. Elikkä jos millään muulla tavalla voitaisiin tämä hoitaa, niin ehdottomasti pienilläkin tuloilla on merkitystä tässä asiassa. Kyllähän toimeentulotuen pitää olla aina se vihoviimeinen asia, mistä lähdetään liikkeelle. Toisaalta on hyvän hallinnon menettelytavan vastaista, että siirretään kuntien menoiksi elikkä toimeentulotukimenoiksi asioita, mitkä ovat tällä hetkellä valtion menoja. Elikkä ehdottomasti lapsilisäleikkausasia pitäisi kyllä nytten korjata, ainakin tältäkin osin.

Toinen asia sitten on se, että Esko Ahon hallitus joutui tekemään todella raskaana aikana kovia leikkauksia, jotka koettiin silloin välttämättömiksi, mutta lapsilisiin ei koskettu. Se oli arvovalinta. Lapsiperheiden asemaa haluttiin helpottaa, koska lapsuusympäristö muovaa niin syvällisesti ihmisen koko loppuelämää. Mutta mitkä ovat nyt arvovalinnat?

Seuraavaksi otan tässä esille tämän Santeri Alkion asian. Eli me keskustalaiset olemme tänään tässä salissa useamman kerran puhuneet lapsista ja lapsien asemasta ja siitä, kuinka tärkeitä lapset ovat. Kaikille puolueille lapset ovat tärkeitä, mutta erityisesti meille keskustalaisille lapset ja lasten asema on erittäin tärkeä asia. Kerron taustana, että Santeri Alkio, meidän oppi-isämme — yksi heistä, olennaisista tärkeistä oppi-isistä — otti monissa puheissansa esille lapset ja kodin. Esimerkiksi tämmöisen asian on Santeri Alkio sanonut: jokainen koti on maailman keskipiste. Toiseksi hän on sanonut: raha ei ole ykkösasia, mutta koteja on tuettava niin henkisesti kuin aineellisestikin; perustoimeentulo on taattava; satsaus lapsiin on satsaus koko yhteiskunnan kiinteyteen. Elikkä tässä muutamia asioita, mitä Santeri Alkio sanoi, ja kyllähän tätä kautta mietimme, että lapset ovat asia, mihin ei pidä koskea missään tapauksessa kielteisessä mielessä.

Sitten vielä näistä hallituksen byrokratianpurkuasioista: Nytten mentiin tätä asiaa edestakaisin värkkäämään ja tuli esityksenä, että on tämä lapsivähennys verotuksessa, ja sehän tarkoittaa todellakin byrokratiaa lisää, niin kuin tänään on useamman kerran tullut esille, byrokratiaa, joka maksaa 2,6 miljoonaa — 2,6 miljoonaa. Se taas lisää tehtäviä ja toimintoja sitten hallintopuolelle, mitä ei missään tapauksessa saisi tulla, kun säästöjä pitäisi saada aikaiseksi. Aina puhutaan, että hallintoa pitää keventää, mutta eihän se kevene millään muulla tavalla kuin siten, että nytten hallitus ottaisi reilusti kunnon otteen ja katsoisi, mitä ovat ne byrokratia-asiat, muutenkin hyvin laajasti, mitä olisi purettavissa, mitä asioita voisi siirtää Kelalle, mitä asioita Kelan osalta voisi yhdistää esimerkiksi te-keskuksen toimintojen kanssa — esimerkiksi työttömyyskorvaukset voisi yhdistää Kelan kautta yhteisesti hoidettavaksi. Siellä on hyvinkin paljon vielä tämmöisiä hyvin raakoja byrokratianpurkuasioita, mutta ajattelumaailman pitää lähteä kokonaan siitä, että mitään tämmöistä ylimääräistä asiaa ei pidä tehdä vaan yksinkertaistetaan selkokielisiksi nämä kaikki asiat.

Ben Zyskowicz /kok:

Arvoisa herra puhemies! Edustaja Maijalan puheenvuoro Alkioineen siitä, miten lapset ovat juuri keskustalle erityisen tärkeitä ja arvokkaita, pakotti minut sellaiseen ikävään kommenttiin, että lapset ovat ilmeisesti keskustalle niin tärkeitä, että te haluatte heille jättää mahdollisimman paljon velkaa meidän sukupolvemme jälkeen.

Mutta, puhemies, näihin eräisiin aikaisempiin puheenvuoroihin mennäkseni: Täällä edustajat Vehkaperä ja nyt myös Maijala ovat väittäneet, että joko pääministeri Stubb tai sitten ministeri, ilmeisesti ministeri Huovinen, on kehottanut vähätuloisia lapsiperheitä menemään toimeentulotukiluukulle. Näin he eivät ole tehneet, eikä tällaista väärää todistusta pidä antaa.

Pääministeri Stubb sanoi välikysymyskeskustelussa — ja ymmärtääkseni ministeri Huovinen sanoi saman asian tässä keskustelussa — että lapsilisäleikkaus ei vie sentinkään euroa kaikkein pienituloisimmilta lapsiperheiltä, koska kaikkein pienituloisimmat lapsiperheet ovat toimeentulotuen asiakkaita, ja kun toimeentulotuessa otetaan kaikki tulot, myös lapsilisät, huomioon, niin kun lapsilisä pienenee, toimeentulotuki vastaavasti suurenee. Tämä on se asia, jonka sekä pääministeri Stubb että ministeri Huovinen ovat halunneet todeta, eikä kumpikaan heistä eikä kukaan mistään hallituspuolueesta ole toivottanut lapsiperheitä toimeentulotukiluukulle.

Sivumennen sanoen on mielenkiintoista, että silloin kun lapsilisiä korotettiin, täällä pidettiin hirveä meteli yli puoluerajojen siitä, että on se niin väärin, että lapsilisien korotus otetaan toimeentulotuessa huomioon, koska kaikkein pienituloisimmat lapsiperheet eivät näin ollen välittömästi hyödy lapsilisän korotuksesta. Mutta asioilla on myös toinen puolensa. Tämä sama toimeentulotukilaskelma, jossa lapsilisät huomioidaan, tarkoittaa juuri tänä päivänä sitä, että kaikkein pienituloisimmat lapsiperheet, jotka ovat toimeentulotuen varassa, eivät myöskään kärsi, kun lapsilisiä pienennetään.

Herra puhemies! Täällä on monen suulla oppositiosta väitetty, että kyseessä on hallitukselta arvovalinta ja että hallitus aivan erityisesti haluaa ruoskia ja kiusata ja leikata lapsiperheitä ja -perheiltä. No, näinhän ei tietystikään ole. Mitään tällaista halua ei hallituksella ole, niin kuin ei halua yleensäkään ole tehdä ikäviä leikkauksia ja säästöpäätöksiä. Maan taloudellinen tilanne vain on sellainen, että nekin säästöpäätökset, jotka tällä vaalikaudella on jouduttu tekemään, ovat pientä sen rinnalla, mitä vielä ensi vaalikaudella tullaan näkemään, ja luulen, että silloin edustaja Maijala ja hänen ryhmätoverinsa ovat niitä mukana tekemässä.

Täällä edellä keskustan edustaja sanoi, että me emme ole niin huonossa tilanteessa, että tällaisia säästöjä tarvittaisiin. No, kun minä kuuntelen keskustan edustajia, kuten edustajia Sipilä, Pekkarinen, Tiilikainen, niin me olemme paljon huonommassa tilanteessa kuin missä hallituksen mielestä ollaan ja paljon suurempia säästöjä ja paljon suurempia menoleikkauksia tarvittaisiin. Yrittäkää nyt siellä ryhmässä päättää, missä tilanteessa ollaan.

Kyse ei ole siis mistään arvovalinnasta. Kyse on siitä, että hallituksen piirissä on pyritty näitä leikkauksia ja välttämättömiä säästöjä tekemään hyvin oikeudenmukaisesti ja tasapuolisesti niin, että ne koskevat lähes kaikkia ryhmiä. Ja niinhän me täällä vuoropäivinä kuulemme, että hallitus on julma milloin eläkeläisille, milloin työttömille, milloin opiskelijoille, milloin sairaille, milloin kellekin. Kyllä, esimerkiksi näiden indeksipienennysten kautta kaikkiin on jouduttu säästöpäätöksiä tekemään, ja se on vastuullisempaa politiikkaa kuin jatkuva velkaantumisen määrän pitäminen hirvittävällä tasolla, jolla se on ollut ja on valitettavasti kyllä vielä ensi vuonnakin.

Tämä vasemmistoliiton edustajan talouspolitiikka, että otetaan ilmeisesti vain kauheasti lisää velkaa, jotta ihmisille saadaan ostovoimaa, se tie on kyllä nopeasti kuljettu loppuun. Ei meille kukaan loputtomasti velkaa anna, jotta me voimme pitää huolta omien kansalaistemme ostovoimasta.

Sitten tästä verovähennyksestä. Kaikki tiedämme tämän taustan, eli Kataisen hallitus päätti 110 miljoonan euron lapsilisäsäästöstä, ja sen jälkeen Stubbin hallituksen hallitusneuvotteluissa sovittiin, että tätä säästöä kompensoidaan osalle lapsiperheistä tällaisella verovähennyksellä, jonka arvo on noin 70 miljoonaa euroa. Tämä verovähennys on huonoa veropolitiikkaa, sen kaikki voinemme yhdessä todeta. Näistä verovähennyksistä on päinvastoin pyritty eroon. Tällainen verotukseen liittyvä lapsivähennys oli olemassa, mutta noin 20 vuotta sitten siitä luovuttiin ja lapsilisiä siinä yhteydessä muistaakseni vielä erikseen korotettiin. Se on myös huonoa perhepolitiikkaa, koska, niin kuin täällä moni on sanonut, lapsilisä on tällainen universaali etuus, jolla pyritään kompensoimaan lapsista aiheutuvia lisäkuluja eikä niinkään tekemään tulonjakopolitiikkaa.

Tämä verovähennys on myös lapsiperheille vaikeampi ymmärtää kuin tuon leikkauksen pienentäminen. Ja kuten täällä on todettu, se on myös kallis. Siis varsinaiset toimeenpano- ja it-kulut näyttävät olevan yli 2,5 miljoonaa euroa. Näin ollen on tärkeätä, että hallituspuolueet yhdessä pyrkivät katsomaan, löytyisikö sellainen malli täällä eduskunnassa, jossa tästä verovähennyksestä pystyttäisiin luopumaan ja samalla sitten tätä lapsilisäsäästöä vastaavasti pienennettäisiin. Eli tätä leikkausta pienennettäisiin joko vaikkapa kaavamaisesti puolittamalla tai tekemällä sitten jopa sen kokoinen pienennys siihen lapsilisäleikkaukseen kuin mikä olisi ollut tämän verovähennyksen hintalappu eli noin 70 miljoonaa euroa. Näitä keskusteluja hallituspuolueet käyvät, ja eräänlainen takaraja näille keskusteluille on tietysti perjantai, jolloin valtiovarainvaliokunnassa jatketaan tämän lisäbudjetin käsittelyä, jossa tämä lapsivähennyksen aiheuttama it-kulu on mukana lisäbudjettiesityksenä.

Herra puhemies! Aivan lopuksi: Menemättä nyt tämän kehysmenettelyn ja kehysajattelun laajempaan tarkasteluun haluan todeta, että kaikki ne hyvää tarkoittavat ehdotukset, joissa tämä lapsilisäleikkaus kompensoitaisiin vaikkapa tupakkaveroa korottamalla, varallisuusvero palauttamalla tai yhteisöveroa korottamalla, ovat nykyisessä ajattelussa tehottomia, koska pyritään pysymään yhdessä sovituissa menokehyksissä.

Osmo Kokko /ps:

Arvoisa puhemies! Haluan täältä hallituksen esityksestä ottaa lainauksen lapsivaikutuksista: "Kun lapsilisään kohdistetaan säästötoimi, ei voida täysin välttyä sen kielteisiltä lapsivaikutuksilta sen tähden, että lapsilisään kohdistuva säästötoimi väistämättä lisää vähintään jonkin lapsiperheryhmän lapsiköyhyyttä. Lapsivaikutusten arviointia on tehty siitä lähtökohdasta, miten säästö tulee toteuttaa, jotta sillä on mahdollisimman vähäiset vaikutukset lapsiköyhyyden kasvuun ja sitä kautta lasten elämään ja asemaan yhteiskunnassa. Erityistä huomiota on kiinnitetty siihen, mikä vaihtoehto turvaa jo nyt heikommassa asemassa olevien lasten — yksinhuoltajaperheet ja monilapsiset perheet — aseman näissä asioissa."

Niin kuin täällä keskusteluissa on käyty, tämä on erittäin tärkeä asia, ja sitä rohkeutta ei ole vielä kuulunut. Kun esimerkiksi ajatellaan, että alemmalla tasolla lapsilisä on erittäin merkittävä, niin voitaisiinko sitten niiden osalta, joilla on sitä tulopuolta ja muuta, ottaa harkintaan, että lapsilisiä osittain sieltä leikattaisiin pois, koska siellä riittää sitä maksuvaraa toimia näiden asioiden puolesta? Näin ollen sieltäkin saatu voitaisiin sitten siirtää tänne alemmalle tasolle.

Arto Pirttilahti /kesk:

Arvoisa puhemies! Tämä on hyvin tuttua tälle nykyhallitukselle: ensin viedään lapsilta lelu, ja sitten kun kuuluu parkua, niin laitetaan tutti suuhun. Eli isoja leikkauksia on tehty muun muassa tiehallinnon osalta, teiden rakentamisen osalta. Sitten sinne on annettu pieni palauteosuus takaisin, ja aika moni muu esimerkki on tästä, että on aivan samantyylinen leikkaustoimenpide, ja sitten pieni tutti suuhun, kun kuuluu ääntä.

Edustaja Zyskowicz kertoi tuossa kyllä hyvin huolellisesti sen, että todellakaan nämä pienet, köyhimmät lapsiperheet eivät joudu henkilökohtaisesti niin sanotusti kustannusvastuuseen. Mutta, arvoisa edustaja Zyskowicz, kenen pussista ne maksetaan sitten, nämä köyhimpien lapsilisän menetykset? Ne maksetaan kuntien pussista. Ja te olette myös leikkaamassa kuntien toimeentulotukea yli 16 miljoonalla eurolla. Mistä se sitten otetaan tämän jälkeen, kun kunnillekaan ei tule enää valtionosuuksia tältä osalta? Ja lisäksi te leikkaatte kuntien valtionosuuksia koko hallituksen aikana noin 6 miljardilla ja olette ottaneet kuntien velvoitteita pois vain noin 350 miljoonaa. Tämähän on yksi kuntien lisävelvoite myös, nämä pienet lapsilisäosuudet. Eli kyllä tämä on aika hölmöläisten hommaa ihan selkeästi. Lapsilisäleikkauksen säästövaikutukset ovat niin kuin keisarille uudet vaatteet, ja meidän pitäisi katsoa kyllä kovasti sen lävitse.

Sitten tässä tähän liittyvässä byrokratiassa, noin 2,5 miljoonaa euroa, mikä tähän nyt ollaan tekemässä, ja tässä järjestelmässä, kuten täällä eri edustajat ovat myöntäneet, myös hallituspuolueesta, ei nyt ole hyvän hallinnon ja verolainsäädännön pohjaa lainkaan. Eli sälytetään vielä sitten tähän nämä vähennysjärjestelmät.

Tämä lapsilisäleikkaus on mielestäni peruttava kokonaan, ja kuten keskusta esitti aikanaan, nostetaan tupakkaveroa. Onko tämä yhtä helppo kuin tänään tullut makeisveron poisto? Kun vähän EU ärähti, niin sen jälkeen olimme valmiit ja hallitus oli valmis sitten muuttamaan oman näkökulmansa.

Mutta haluaisin kyllä vastauksen tähän edustaja Zyskowiczilta: onko todella näin, olenko lukenut ensimmäisen kauden kansanedustajana tätä pumaskaa oikein, että vähennys tulee myös toimeentulotuen puolelta ja tämäkin otetaan kuntalaisten selkänahasta, veronmaksajilta?

Markus Lohi /kesk:

Arvoisa puhemies! Tämä lapsilisäleikkaus ei ole pelkästään yksittäinen hallituksen säästöpäätös, vaan se on osa lapsiperheisiin kohdistuvaa hallituksen kokonaisuutta, johon siis liittyy täällä jo käsitelty lapsivähennys, jolla yritetään erittäin epäonnistuneesti kompensoida jollakin tavalla näitä menetyksiä onnistumatta siinä kuitenkaan oikeudenmukaisesti.

Sitten tähän kokonaisuuteen liittyy tietenkin myös lapsiperheisiin kohdistuva ja erittäin epäoikeudenmukainen kotihoidon tuen pakkokiintiöittäminen molemmille puolisoille, joka tosiasiassa on leikkaus ja erittäin rumalla tavalla loukkaa myös perheiden valinnanvapautta. Olen erityisesti ihmetellyt sitä, että kun aikoinaan meillä oli puolue kokoomus, joka arvosteli kovasti sääntelyä ja holhoamista yhteiskunnassa, niin nyt se on lähtenyt kannattamaan tällaista lakia, joka nimenomaan lähtee ylhäältä päin määrittelemään, kenen perheessä pitäisi jäädä milloinkin hoitamaan, ja loukkaa sitä perheen vanhempien valinnanvapautta päättää itse siitä, kuka milloinkin hoitaa perheen lapsia.

Kun me ajattelemme tätä kokonaisuutta — lapsilisäleikkausta, lapsivähennystä, kotihoidon tuen pakkopuolittamista ja sitä kautta tosiasiallista leikkausta — niin ei voi tulla mihinkään muuhun johtopäätökseen kuin siihen, että tämä on selkeä arvovalinta hallitukselta. Lapsiperheet ovat erityisesti hallituksen hampaissa, koska vaihtoehtoja tälle olisi ollut. Kuten edustaja Zyskowicz täällä mainitsi puheessaan, oli kolmekin vaihtoehtoa, miten tämä olisi voitu tehdä. Tässähän on tämä keinotekoinen menokehys, joka on estämässä järkevää lopputulosta nytten. Mutta muitakin vaihtoehtoja olisi ollut.

Me tiedämme esimerkiksi, että jos luovuttaisiin tästä kotihoidon tuen pakkokiintiöittämisestä ja samalla poistettaisiin lapsilisäleikkaus, niin vaikutukset olisivat julkiselle sektorille positiiviset. Siis säästettäisiin julkisia varoja. Sen sijaan nyt tämä hallituksen esitys on negatiivinen lapsiperheitten osalta, mutta se on negatiivinen koko julkiselle sektorille, koska kunnat joutuvat lisäämään päivähoitopaikkoja. Sen takia tässä kokonaisuudessa, voi sanoa, ei ole lapsiperheiden kannalta mitään järkeä muttei ole myöskään valtiontalouden tasapainottamisen kannalta järkeä.

Ne puheenvuorot, jotka sanovat — kuten täällä on myös pääministeri Stubb puheessaan painottanut — että kotihoidon tuen pakkokiintiöittäminen lisäisi naisten tasa-arvoa ja parantaisi heidän asemaansa työmarkkinoilla, eivät todennäköisesti tule pitämään millään tavalla paikkaansa. Ei meillä ole työpaikkoja, mihin nämä naiset menisivät käytännössä. Ja toiseksi, jos me todellisuudessa aikoisimme naisten työmarkkina-asemaa parantaa, niin me etsisimme sellaiset keinot, jotka sitä todellisuudessa tehokkaasti hoitavat, ja yksi tällainen on vanhemmuuden kustannusten tasaaminen kaikkien meidän kesken, työnantajien kesken. (Silvia Modig: Eikö tämä just tee sitä?) Se on jäänyt hoitamatta sen takia, että on ajateltu, että tämä on kolmikantakysymys tai työmarkkinakysymys. Ja hallituksella on valmiina siitä — tiedän — selvityksiä, mutta koska työmarkkinaosapuolet eivät ole innostuneita siitä, niin tätä ei tulla sen takia viemään eteenpäin.

Ruotsissa on malli, jossa kaikille työnantajille korvataan vanhemmuuden kustannukset, ja silloin nuoria naisia ei syrjitä työelämässä ja naisvaltaisten alojen kasvun jarruna ei ole se, että nuoret naiset saavat perheenlisäystä ja ovat välillä pois työelämästä luonnollisesti ja aiheuttavat sitä kautta myös työnantajalle kustannuksia.

Sen takia, arvoisa puhemies, näkisin, että jos tässä olisi toisenlaiset arvot tällä hallituksella suhtautumisessa perheisiin ja suhtautumisessa oikeasti siihen, millä saadaan naisten työmarkkina-asemaa parannettua, niin keinotkin olisivat kyllä toisenlaiset. Puheet ja teot ovat nyt ristiriidassa, ja teot paljastavat todelliset arvot.

Eeva-Maria Maijala /kesk:

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin edustaja Zyskowiczille: Lapsille ei pidä jättää velkaista Suomea, sanoitte näin. Missä on hallituksen linja tällä hetkellä? Koko ajan lisätään ja lisätään vain velkaa, mutta miten nuo toimet on tehty? Juustohöyläleikkauksia, leikkauksia sieltä ja täältä, mutta missä ovat tulot? Jos joskus niin nyt olisi hallituksen pitänyt tosissaan satsata tulojen aikaansaamiseen hyödyntämällä järkevällä tavalla Suomen luonnonvaroja, jotka ovat ympäri Suomea. Niillä olisi pystynyt tekemään vaikka ja mitä näissä asioissa, mutta niiden hyväksikäyttöön, hyödyntämiseen, Suomeen työpaikkojen saamiseen, vientitulojen saamiseen ei ole kyllä todellakaan kiinnitetty huomiota.

Nyt kun ministeri Huovinen tuli paikalle, haluan esittää teille pari kysymystä. Elikkä ensinnäkin: missä ovat teidän osaltanne byrokratianpurkutalkoot, kun näyttää siltä, että olette todellakin vain lisäämässä byrokratiaa tässä kohdassa? Toisena asiana sitten, kun oli puhe näistä toimeentulotukiasioista: kannustatteko te tällä esityksellänne pienituloisimpia lapsiperheitä hakemaan toimeentulotukea?

Sinuhe Wallinheimo /kok:

Arvoisa herra puhemies! Tässä leikkausten kompensaatioasiassa olen samaa mieltä kuin muun muassa edustajat Satonen, Sasi ja Zyskowicz. Valitussa lapsivähennysmallissa on merkittäviä ongelmia. Se poikkeaa olennaisesti viime vuosina vallalla olleesta linjasta pikemminkin yksinkertaistaa verotusta. Lisäksi se on järjestelynä kallis ja kohtalaisen byrokraattinen. Verohallinnolle aiheutuu 2,5 miljoonan euron kustannukset jo pelkästään vähennyksen laskemisesta ja maksattamisesta.

Olisikin hyvä, arvoisa puhemies, jos tätä mallia voitaisiin hallituksen piirissä uudelleen harkita. Kaikista parasta tietysti olisi se, että sille voitaisiin ylipäätään löytää joku korvaava vaihtoehto.

Mitä puolestaan, arvoisa puhemies, itse tähän lapsilisäleikkauksesta käytyyn keskusteluun tulee, tuntuu erityisen pahalta, että siinä on niin sanottu iso kuva aika hukassa. Totta kai lapsilisien leikkaus tuntuu ja sen tuleekin tuntua pahalta meistä kaikista, mutta samalla se kertoo olennaisen siitä, missä taloustilanteessa me tällä hetkellä olemme. Jos emme saa talouden suuntaa käännettyä ja edellytyksiä uudelle kasvulle luotua, vaarassa ovat kaikki hyvinvointipalvelut. Se koskee silloin myös monia muita perheille annettavia palveluita ja tukia. Me tarvitsemme terveen talouden, jotta me voimme jatkossakin pitää nämä palvelut, kuten peruskoulun, neuvolapalvelut, iltapäiväkerhot, kouluterveydenhuollon, nuorisotyön, lastensuojelun tai vaikkapa liikuntaseurojen tukemisen, pyörimässä.

Terve talous ei puolestaan ole mahdollista ilman, että me pyrkisimme saattamaan mittavat menomme edes pääosin mahtumaan meidän rajallisiin tuloihimme. Ylivelkaantuminen tulevien sukupolvien piikkiin on nimittäin sekin pois meidän lapsiltamme. Siksi meidän on haettava säästöjä myös näistä ikävimmistä kohteista.

Silvia Modig /vas:

Arvoisa puhemies! Edustaja Zyskowicz viittasi täällä vasemmistoliiton talouslinjaan melko harhaanjohtavasti. Emme me ole holtittomasti valmiita ottamaan syömävelkaa missään tilanteessa, mutta me näemme, että tällaisessa taloudellisessa tilanteessa leikkauspolitiikalle paljon parempi vaihtoehto olisi elvyttävä politiikka. Tähän on tultu nyt jo Euroopassa, jopa IMF:kin on todennut, että eurokriisiä hoidettiin väärin juuri liian tiukan leikkauskuripolitiikan kautta. Tämä on se, mitä vasemmistoliitto edistää. Meillä on valtavat investointivelat, teiden korjausvelkoja, homekouluja, ne ovat asioita, jotka me joka tapauksessa joudumme laittamaan kuntoon. Eikö niihin kannattaisi panostaa juuri nyt, kun tarvitaan elvytystä?

Edustaja Lohi oli huolissaan ja peräänkuulutti vaihtoehtoja sille, miten saisimme vanhemmuuden kustannukset jaettua tasaisemmin. En ymmärrä, minun mielestäni tämä kotihoidon tuen kiintiöiminen juuri on sellainen keino. Siinähän me pyrimme siihen, että molemmat vanhemmat ottaisivat yhtä paljon vastuuta, olisivat yhtä paljon pois työelämästä sen lapsen ja kodin hoitamisen takia. Tämähän pitkällä aikavälillä kyllä vaikuttaa naisen työuraan ja eläkekarttumaan. Tämä on juuri semmoinen teko, joka tekee sitä, mitä te peräänkuulutatte, edustaja Lohi.

Vasemmistoliittohan puhuu 6+6+6-mallista, joka voisi olla hallituksen seuraava askel, jossa molemmat vanhemmat saavat käyttää 6 kuukautta ja on perheen itse päätettävissä, kumpi jää kotiin viimeisiksi 6 kuukaudeksi. Yksinhuoltaja toki voisi käyttää nuo kaikki kolme kuusikuukautista.

Markus Lohi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Haluaisin vastata edustaja Modigille, että käytännön elämä on kuitenkin sen tyyppistä, että ei perheellä ole välttämättä tosiasiallista mahdollisuutta valita, kumpi puolisoista jää. Voi olla niin, että toinen puolisoista on työtön tai hän ei saa siltä alalta töitä, vaikka hakisikin. Tai jos ajatellaan vaikkapa niin, että meillä on naisyrittäjä ja mies on sellaisella alalla, jossa on työttömyyttä, niin mitä järkeä olisi, että se naisyrittäjä jäisi kotihoidon tuelle, panisi pillit pussiin siitä yrityksestä, jotta se mies pääsee sitten työttömyyskortistoon suorittamaan toista osaa siitä kotihoidon tuesta? Eihän tässä ole mitään järkeä. Ei tämä ollenkaan lisää tasa-arvoa eikä paranna naisten asemaa työmarkkinoilla, että me pakkokiintiöitämme, koska elävä elämä on kuitenkin sellaista, että ei tämä toimi näin. Jokainen perhe valitkoon itse sen tilanteen, ja luodaan mahdollisuudet sille ja hoidetaan niin, että silloin kun naiset ovat työelämässä...

Silvia  Modig /vas(vastauspuheenvuoro):

Kiitos, arvoisa puhemies! Edustaja Lohelle: Kun me tiedämme, että miesten työmarkkina-asema on vahvempi kuin naisten — miehillä on kovempi palkka, suuremmat pomopaikat työelämässä — niin silloinhan se lähtökohta rakenteellisesti on se, että luultavammin sillä miehellä on parempi edellytys jatkaa työmarkkinoilla. Eli jos te nojaatte teidän argumentointinne tähän, niin silloin te olette sitä mieltä, että tämän rakenteellisen epätasa-arvon takia meidän pitää vain tyytyä siihen, että naisen palkka on ikuisesti 80 senttiä. Ei se käy minulle.

Tulkitsenko minä oikein, kun te haluatte vaihtoehtoa, oletteko te valmiit tukemaan vasemmistoliiton 6+6+6-mallia, jossa kuitenkin kiintiöitäisiin molemmille vanhemmille sitä kodin- ja lapsenhoivan vastuuta mutta jätettäisiin kokonainen 6 kuukautta perheen itse päätettäväksi?

Anneli Kiljunen /sd:

Arvoisa herra puhemies! Palaan tuohon edustaja Zyskowiczin hyvään analyysiin, jonka hän esitti täällä aikaisemmin.

Tosiasia on todellakin se, että lapsilisäleikkauksen suhteen näiden perheiden kohdalla, jotka ovat toimeentulotuella, tämä kompensoituu toimeentulotuen kautta. Mutta se on tietenkin tavoite, ettei kukaan joudu sinne toimeentulotuelle, ja nimenomaan tämähän on se meidän perimmäinen tavoitteemme ollut kaikilla niillä perusturvaan liittyvillä korotuksilla, mitä me olemme tällä hallituskaudella tehneet.

Nyt meillä on tällä hetkellä noin 130 000 lasta, jotka elävät köyhyydessä ja joihin tämä lapsilisäleikkaus kuitenkin tavalla tai toisella tulee vaikuttamaan. Tästä syystä on kuitenkin ollut ihan hyvä, että me olemme pyrkineet hakemaan kompensaatiota, vaikka se kompensaatiotapa ei ole paras mahdollinen, mutta on kuitenkin kompensaatio, jolla tuetaan näitten pienituloisten ja keskituloisten lapsiperheitten toimeentuloa.

Mutta sitten tosiasia on myös se, mitä edustaja Zyskowicz toi esille tuossa aikaisemmin, että nyt valtiovarainvaliokunnassa etsitään erilaisia vaihtoehtomalleja ja sitä, löytyisikö mahdollisesti parempia malleja, joilla tätä asiaa voitaisiin arvioida uudestaan. Päätökset pitäisi saada tämän viikon aikana, elikkä kiirettä pukkaa senkin asian osalta.

Nyt olisin kysynyt tästä kotihoidon tuen tasaamisesta, kun sekin on ollut täällä keskustelussa. Kotihoidon tuen tasaamisen osaltahan meidän pitää pitää se tavoite, että naisten työmarkkina-asemaa parannetaan ja heidän asemaansa työmarkkinoilla muutenkin kaikilla tavoilla tuetaan. Nyt on pohdittu sitä, että jos lapsilisäleikkausta lähdettäisiinkin pohtimaan, että mistä saataisiin sille ne mahdolliset tulot, joilla voitaisiin sitten rahoittaa tämä lapsilisäleikkaus, niin yhtenä vaihtoehtona olisi kotihoidon tuen tasaamisen vaiheistaminen, ja kun se pienentää valtion menoja, niin sitä kautta me pystyisimme kompensoimaan mahdollisesti tähän lapsilisäleikkaukseenkin liittyviä rahoituksia.

Kysyisin ministeriltä: miten te muuten suhtaudutte siihen, jos kotihoidon tuen tavoitetila säilytetään mutta käytännössä sitä pystyttäisiinkin tekemään vaiheittain, jolloin käytännössä se olisi kokonaisuudessaan voimassa ehkä vuonna 2019 tai 2020?

Ben Zyskowicz /kok:

Arvoisa herra puhemies! Toivotan sote-työryhmän jäsenet tervetulleiksi saliin, niin saadaan ihan uusi kierros tähän keskusteluun. Mutta omalta osaltani tässä vaiheessa tyydyn vastaamaan minulle viime puheenvuoroissa esitettyihin kysymyksiin ja vastaväitteisiin.

Mitä edustaja Pirttilahden kysymykseen tulee, niin on luonnollisesti totta, että kun lapsilisä pienenee, niin toimeentulotuella olevien lapsiperheiden toimeentulotuki vastaavasti nousee. Tämä toimeentulotukimeno on tietysti kuntien velvoitteena, ja kunnat eivät tällaisen lakisääteisen menon edessä voi sanoa, että meiltä ei rahaa löydy.

Edustaja Lohi, tästä kotihoidon tuen uudistamisesta: Kyllä siinä todellakin parannetaan naisten työmarkkina-asemaa pitkällä aikavälillä. Onneksi te olette niin nuori mies, että te tulette tämän vielä näkemään. Väitän, että teitä seuraavat kansanedustajapolvet tulevat vielä, siis aikanaan tulevaisuudessa, ihmettelemään, että tällaistakin uudistusta on aikanaan muinoinen keskusta voinut vastustaa.

Kun kovasti keskusta perustelee vastustustaan myös sillä, että kyllä perheiden pitää saada itse päättää ja valita, niin minä olen ymmärtänyt, että keskusta kuitenkin kannattaa sitä subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajausta, että jos vanhemmista toinen tai molemmat ovat perhe-etuuksien varassa kotona, niin silloin ei ole oikeutta täysipäiväiseen subjektiiviseen päivähoitoon. Tätä kannatatte, edustaja Lohi, ja nyökyttelette. Nyt vasta-argumenttina voisi esittää, että no, missäs nyt on se perheiden valinnanvapaus. Eli tässä uudistuksessa te, edustaja Lohi, ja muut keskustan kansanedustajat hyväksytte, että perheiden valinnanvapauteen mennään sisään ja sanotaan, että kun olette kotona perhevapailla, niin teillä ei ole täyttä oikeutta subjektiiviseen päivähoito-oikeuteen. Olkaa te johdonmukaisia ja torjukaa sitten sekin uudistus, vaikka se on, totta kai, järkevä ja perusteltu.

Edustaja Maijala, te samanaikaisesti vastustatte hallituksen säästöjä ja vastustatte valtion lisävelkaantumista. Vain oppositiossa on varaa tällaiseen ylellisyyteen, että samaan aikaan ja jopa samassa puheenvuorossa voidaan vastustaa sekä säästöjä että velkaantumista.

Edustaja Modig, sanoitte, että vasemmistoliitto ei ole ottamassa lisää syömävelkaa. Teidän pitää tämä kertoa myös uudelle edustajallenne, edustaja Hänniselle, joka täällä aikaisemmin juuri kertoi, miten leikataan kaikkien tavallisten perheiden ostovoimaa, ymmärsin esimerkiksi kaupassa käymiseen käytettävää ostovoimaa, jossa ostetaan syömiseen tarvittavia elintarvikkeita. Haluan sanoa, että edustaja Hänninen nimenomaan tähän ostovoimaan eli tähän syömävelkaan halusi valtion ottavan lisää velkaa eikä olevan tätä ostovoimaa leikkaamassa. Vastaukseni teille on sama kuin hänelle, että sehän olisi aivan ihana tilanne, jos me emme joutuisi miljardien säästöillä itse asiassa tällä vaalikaudella — ja vielä tulette näkemään ensi vaalikaudella — leikkaamaan suomalaisten ostovoimaa. Mutta luuletteko, että joku loputtomiin olisi valmis rahoittamaan tätä meidän velkaantumistamme, jotta voisimme omien kansalaistemme ostovoiman säilyttää täysin ennallaan, vaikka tuo ostovoima perustuu velkaantumisen varaan?

Tällä kertaa ei muuta, herra puhemies.

Markus Lohi /kesk:

Arvoisa puhemies! Edustaja Zyskowicz otti esille perheiden valinnanvapauden ja vertasi kotihoidon tuen pakkokiintiöittämistä siihen valinnanvapauteen, rajoitetaanko subjektiivista päivähoito-oikeutta, jos toinen tai molemmat vanhemmat ovat kotona. Eihän näitä voi millään tavalla rinnastaa. Kysymyshän on kotihoidon tuessa siitä, että yhteiskunnalle syntyy sinänsä yhtä suuret kustannukset, sai vanhemmista kumpi tahansa kotihoidon tukea. Ja siinä tilanteessa perheillä on tarve järjestää hoito jotenkin. Heillähän on valinnanvapaus joko hoitaa itse kotihoidon tuen turvin tai viedä lapsi kunnalliseen päivähoitoon tai yksityiseen päivähoitoon, mitkä molemmat ovat selvästi kalliimpia vaihtoehtoja yhteiskunnalle, kun päivähoito on tuettua. Se on sinänsä tärkeää ja hyvää ja laadukasta toimintaa Suomessa, mutta yhteiskunnalle syntyy kovemmat kustannukset, jos lapsi viedään päivähoitoon. Se lähtee kummassakin tilanteessa siitä, että perheillähän on tarve järjestää lapsenhoito jotenkin. Mutta silloin, jos vanhemmista toinen tai molemmat ovat kotona, olisin ajattelemassa niin, että perheillä ei välttämättä ole tarvetta ainakaan kokoaikahoitoon. Ja siinä tilanteessa ei kysymys ole valinnanvapaudesta vaan kysymys on siitä, onko oikein, että yhteiskunnalle sysätään koko kustannus siitä päivähoidosta siinä tilanteessa, vai riittäisikö, jos vaikka olisi oikeus puolipäivähoitoon. (Silvia Modig: Se on lapsen oikeus!) Siinä tilanteessa sitten, kun esimerkiksi siirrytään työmarkkinoille, voidaan siirtyä kokopäivähoitoon. (Ben Zyskowicz: Tästä olemme samaa mieltä!)

Tässä ei ole kysymys siis valinnanvapaudesta, vaan kysymys on myös siitä, kuinka paljon kustannuksia aiheutetaan yhteiskunnalle silloin, jos ei ole tarvetta siihen. Tässä tilanteessa me olemme Suomessa ajautuneet myös osittain siihen, että vanhemmuuden vastuuta on siirretty yhteiskunnalle jossain määrin ehkä liikaakin niin, että on unohtunut se, että emme me voi ulkoistaa vanhemmuutta kellekään. Viime kädessä vastuun pitää olla vanhemmilla, mutta en tietenkään halua sanoa niin, etteikö tilanteessa, jossa tarve on aidosti päivähoidolle, siihen oikeus saisi olla. Tämän pitäisi lähteä siitä perheen tarpeesta.

Arvoisa puhemies! Ne puheet, joita täällä ovat edustajat Modig ja Zyskowicz käyttäneet kotihoidon tuen pakkokiintiöittämisen puolesta, osoittavat minusta sen, että teoriassa tämä malli saattaa kuulostaa hyvältä, mutta teillä ei ole välttämättä tuntumaa siihen lapsiperheen arkeen, joka tosiasiassa kertoo sen, että erittäin harvassa tilanteessa tällainen pakkoratkaisu on mahdollista toteuttaa. Meillä on itse asiassa ollut käytössä tämä kotihoidon tuki myös omassa perheessäni, ja minulla on erittäin monia tuttavaperheitä, jotka ovat käyttäneet sitä niin, että saattaa olla, että koko kotihoidon tuen osuuden on käyttänytkin isä, kun sillä hetkellä parempi työmarkkina-asema on ollut perheen äidillä.

Ei tämä ole niin yksinkertainen asia, että sitä lähdetään kaavamaisesti toteuttamaan. (Outi Alanko-Kahiluoto: Tutustu tilastoihin!) Oleellista on se, että perheillä on siinä tilanteessa vapaus valita, mikä siihen elämäntilanteeseen sopii parhaiten. Tämä ei paranna läheskään samalla tavalla naisten työmarkkina-asemaa kuin se, että me lähtisimme tosiasiassa työnantajatasolla ja yritystasolla katsomaan, mihin ja kenelle aiheutuvat ne vanhemmuuden kustannukset siellä työnantajapuolella, ja on tosiasia se, että moni pieni yrittäjä, vaikka kuinka ei haluaisi, tulee sortaneeksi nuoria naisia työmarkkinoilla sen takia, että kokee tämän riskiksi, jos perheeseen perheenlisäystä tulee. Tästä pitäisi päästä eroon. Kotihoidon tuen pakkokiintiöittäminen ei sitä poista, vaan sen poistaa se, (Ben Zyskowicz: Ei poista vaan vähentää sitä riskiä!) jos me jaamme tasaisesti ne kustannukset, jotka syntyvät työnantajille.

Peruspalveluministeri Susanna Huovinen

Arvoisa puhemies! Olin ajatellut keskustelun lopuksi käyttää puheenvuoron...

...mutta voin toki kommentoida tässä lyhyesti tätä nyt kuulemaani keskustelua. Pahoittelen vielä sitä, että me sote-ohjausryhmän jäsenet olimme tekemässä tuolla tähän uudistukseen liittyvää työtä emmekä koko tätä keskustelua nyt ole päässeet kuulemaan.

Ensin vastaisin edustaja Maijalan kysymykseen siitä, millä tavalla STM:n toimilla byrokratiaa puretaan. Meillähän on tuossa rakenneohjelmassa lukuisia toimia, joilla nimenomaan pyritään puuttumaan tämäntyyppisiin kysymyksiin, ja niin kuin jo aiemmassa keskusteluvaiheessa kerroin, näillä osin olemme etenemässä STM:n toiminkin varsin hyvään suuntaan. Muun muassa erilaista paperiarkistointia meidän pitää vähentää, joka tuottaa niin kunnille kuin valtiollekin ihan valtavia kustannuksia, ja voimme nykyaikana järjestää nämä monin paljon helpommin tavoin.

En oikein ymmärtänyt tätä kysymystä, kannustanko lapsiperheitä toimeentulotuelle, kun tässä ratkaisussa, josta nyt puhumme lapsilisän osalta, on nimenomaan pyritty suojaamaan kaikkein pienituloisimmat ihmiset, ne, jotka valitettavasti joutuvat olemaan toimeentulotuen varassa, ja heihin tämä leikkaus ei kohdistu, niin kuin olen monta kertaa täällä aiemminkin todennut.

Mitä tulee tähän kotihoidon tukikeskusteluun, jota täällä nyt on runsaasti käyty osana tätä perhepoliittista keskustelua, niin minä haluan vain todeta sen, että meidän on, ystävät, joitakin toimenpiteitä tehtävä hoivavastuun paremmaksi jakautumiseksi isien ja äitien kesken. Se on kaunista tavoitella, mutta jos ei mitään tehdä, niin tämä suunta menee koko ajan heikompaan. Siitä meillä on nyt tuloksia olemassa: vaikka me olemme puhuneet 20 vuotta tästä asiasta, niin koko ajan on vain hoivavastuu yhä enemmän siirtynyt äideille. Ei näin voi olla. Ei yhteiskunnallinen toimija minusta tämmöistä voi katsella sivusta ja todeta, että tähän suuntaan vaan. Pitää ryhtyä toimenpiteisiin, ja kotihoidon tuen jakaminen isien ja äitien kesken on tällainen toimi, ja se tulee ohjaamaan suuntaan, joka on parempi niin lasten kannalta kuin myös äitien ja isien kannalta.

Juha Rehula /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Tässä vaiheessa keskustelua tuskin pystyn tuomaan mitään uutta tähän käytyyn keskusteluun. Otsikkohan, sinänsä viaton otsikko, joka on hallituksen esityksessä numero 165, hallituksen esitys eduskunnalle laiksi lapsilisälain 7 §:n muuttamisesta, kuulostaa ihan normaalilta asialta.

Mutta, arvoisa puhemies, aloitan sillä, että on taitavaa, miten kokeneet edustajat tässäkin keskustelussa sujuvasti väittävät, miten oppositio toimii ikään kuin holtittomasti. Tämä lapsilisälain muutos, lapsilisien leikkaus, on tyyppiesimerkki siitä temmellyksestä, jota hallituksen sisällä me oppositiosta olemme saaneet kolme ja puoli vuotta katsella. Me emme vieläkään, jos me olemme ottaneet tosissamme ne tiedot ja ne keskustelut, joita tässä salissa on käyty, tai keskustelut ja ministeritason kommentit, joita julkisuudessa on menneen viikonkin aikana ollut, tiedä, mitä tässä on tapahtumassa. Hallitushan on käsittääkseni päättänyt, että lapsilisiä leikataan tasaisesti niin, että valtion menot vähenevät 110 miljoonalla eurolla, ja lapsilisiin kohdistuva säästö ehdotetaan toteutettavaksi siten, että kaikkia lapsilisän tasoja alennetaan.

Se, mikä tässä aiheuttaa hämmennystä ja mistä on vähintäänkin erilaisia tulkintoja, on se, että tätä ollaan kompensoimassa veromallin kautta. Tässä on muutamia isojakin periaatteellisia asioita, palaan siihen myöhemmin. Mutta onhan se lämmikettä ja pöytäkirjan kirjoittajille tekstiä, kun täällä käydään keskustelua ja esitetään väittämä siitä, että oppositio ei tässäkään kohtaa tiedä, mitä haluaa, ja yritetään väittää, että me olemme vastuuttomia tilanteessa, jossa hallituspuolueet ja hallituspuolueiden kansanedustajat varsinkin toimivat tavalla, josta ei kyllä ota selvää, mitä tässä oikein tapahtuu. On päätetty leikata, on päätetty kompensoida. On olemassa malli kompensaatiosta, joka tuntuu sellaiselta, että kukaan ei sitä kannata, se on niin epäoikeudenmukainen malli toteutuessaan sillä tavalla kuin se nyt esityksenä on. Eihän tässä ole järjen häivää. Ja sitten, ettei tämä olisi liian helppo harjoitus, kun lapsilisät ovat niin sanottua kehyksen alaista menoa ja kompensaatio tehdään verotuksesta tämän kehyksen ulkopuolella, niin tämä vain lisää tätä, voisiko sanoa, hämmennystä.

Mutta, arvoisa herra puhemies, mitä vaikeammat ajat, sitä tärkeämmässä roolissa ovat arvovalinnat. Mitä vaikeammat ajat ja mitä pidempiä listoja joudutaan tekemään menojen vähentämiseksi ja tulojen lisäämiseksi, budjetin tasapainottamiseksi, sitä tärkeämpään asemaan nousee se, millaisin arvoin ollaan liikkeellä. Lapsilisien leikkaaminen kuuluu siihen sarjaan, jolle varmuudella olisi löytynyt vaihtoehtoja. Me olemme oppositiostakin esittäneet ilman mitään kikkailemisia vaihtoehtoja sille, että tämä lapsilisäleikkaus voidaan perua. Ei ole toistaiseksi kelvannut. Se, mikä on kelvannut, on se, että on saatu keskustelua aikaan ja hämmennystä.

Arvoisa puhemies! Tähän hämmennykseen sen lisäksi, että on käyty keskustelua siitä, miten tuo verotuksen kautta tehtävä kompensaatio oikein tapahtuisi, kyllä viikko sitten tiistaina käydyssä välikysymyskeskustelussa pääministeri eduskunnan salissa kertoi jotakin sellaista, mitä minun on edelleen erittäin vaikea ymmärtää. Arvoisa puhemies, suora lainaus pääministerin puheesta — vielä kun saan tämän laitteen auki, se tapahtuu näin:

"Välikysymyksessä nostetaan esiin lapsilisiin kohdistuva säästö ja eläkeläisten asema. Lapsilisäsäästö pyritään toteuttamaan niin, että sillä olisi mahdollisimman vähän vaikutusta lapsiköyhyyden kasvuun ja sitä kautta lasten elämään ja asemaan yhteiskunnassa. Lapsilisään tehtävä säästö ei vaikuta lainkaan kaikkein pienituloisimpien perheiden taloustilanteeseen. Lapsilisän pieneneminen lisää vastaavasti perheen toimeentulotuen määrää. Tämä on hallituksen selkeä arvovalinta: kaikkein pienituloisimpia suojattiin tässä ratkaisussa. Lisäksi lapsiperheiden verotusta päätettiin keventää uudella verovähennyksellä, joka kohdentuu pieni- ja keskituloisille."

Muutama sosiaalipoliittisesti perustavaa laatua oleva kysymys: Onko todella niin, että pääministeri Stubbin hallituksen terveiset lapsiperheille ja erityisesti niille kaikkein heikoimmassa asemassa oleville lapsiperheille ovat, että tervemenoa toimeentulotukiluukulle? Toisekseen, onko pääministeri Stubbin hallituksen viesti lapsiperheille todellakin se, että me leikkaamme tässä maassa universaalia sosiaaliturvaa, jotakin sellaista, joka kuuluu kaikille, ja sitten me teemme kompensaation verotuksen kautta? Lapsilisät ovat paljon suurimerkityksisempi sosiaaliturvan osa kuin kenties voi edes ajatella. Meillä on muutamia sellaisia koko hyvinvointiyhteiskunnan perustoihin meneviä ankkureita, joista lapsilisä on yksi, ja se ydin on se, että riippumatta siitä, mikä on tulotaso, voi kokea olevansa saman järjestelmän piirissä. Koko eläkejärjestelmä kuuluu samaan sarjaan. Lapsilisissä ollaan aivan yhteiskuntamme koheesion kannalta keskeisimmässä ytimessä.

Ei ole ihan pikku juttu, että pääministeri välikysymysvastauksessaan kertoo, että me leikkaamme mutta ollos huoleton, tämä homma tulee hoidettua muuta kautta. Toistan: Yksi, lähetettiinkö todella sellaiset terveiset suomalaisille lapsiperheille, että tervemenoa toimeentulotukiluukulle? Kaksi, ollaan perustavaa laatua olevien asioiden kanssa tekemisissä, kun ensin leikataan kaikille kuuluvaa etuutta ja sen jälkeen yritetään etsiä verotuksen kautta kompensaatiota. Tässä en siis ota edes kantaa siihen, mitä jo käsittelin puheessani, miten tuo verotuksen kompensaatio oikein toteutetaan. Me tulemme tulevaisuudessa kirjoittamaan historiaa näistä päivistä. On näköpiirissä tilanne, missä taloudellinen tilanne ei helpotu ja vaikeat ajat jatkuvat, mutta kyllä näitten listojen, joita tänä syksynä näitten säästöjen osalta ja rakennepoliittisten muutosten osalta tehdään, synkimmät kohdat ovat lapsilisien leikkaus ja kotihoidon tuen pakkokiintiöinti.

Arvoisa herra puhemies! Eihän tässä opposition näkökulmasta muuta voi kuin, yksi, edelleen toivoa, että tämä pöljistäkin pöljin lapsilisien leikkauspäätös perutaan, ja kaksi, jos ette sitä, arvoisat hallituksen edustajat ja hallituspuolueitten kansanedustajat, tee, niin tehkää nyt edes sitten sellainen kompensaatiomalli, joka toimii niin, että saman tulotason omaavat perheet eivät joudu erilaiseen asemaan riippuen siitä, minkä verran palkkaa saa isä tai minkä verran saa äiti. Nythän tuo kompensaatiomalli on sen kaltainen, että jos perheen tulotaso on 10 000, se kohtelee eri tavalla perhettä, jossa puolisot ansaitsevat 6 000 ja 4 000, kuin perhettä, jossa puolisot ansaitsevat 8 000 ja 2 000. Niin pöljä esitys meille on nyt näiltä osin tulossa. Ei tätä voi mitenkään pitää ymmärrettävänä eikä hyväksyttävänä. Ja kolme, arvoisa herra puhemies: ei voi kuin toivoa opposition näkökulmasta, että kun näitä vaikeita päätöksiä tehdään jatkossakin, kuka niitä sitten onkaan tekemässä, joku logiikka säilyisi jo ihan yleisen hyväksyttävyyden ja ymmärtämisen ylläpitämiseksi. (Silvia Modig: On ajan hermolla Rehula, kolme pointtia!)

Erkki Virtanen /vas:

Arvoisa puhemies! Olen ollut viime maaliskuun lopulta jonkinlaisessa välitilassa. Ensimmäisenä oppositiopäivänäni jouduin radiossa eduskuntaryhmien puheenjohtajien tentissä puolustamaan hallitusta opposition hyökkäilyjä vastaan nimenomaan sosiaalipolitiikan osalta ja olen jonkin verran tehnyt sitä sen jälkeenkin, koska minusta siihen päivään saakka Jyrki Kataisen hallituksen politiikka oli pääosin hyvää ja kannatettavaa. Se paransi selkeästi heikommassa asemassa olevien ihmisten asemaa. Sitten tuli kehysriihi, ja siellä tehtiin päätökset indeksien jäädyttämisestä ja tästä lapsilisäleikkauksesta, ja sen perusteella vasemmistoliitto päätti jättää hallituksen. Nyt sitten ne päätökset ovat konkretisoituneet. Täällä on samanaikaisesti sekä indeksienjäädytyslaki että tämä lapsilisälain muutos, ja tältä osin viimeistään urani hallitusta välttelevästi puolustavasta entisestä aseenkantajasta on muuttunut kyllä opposition, olkoon nyt sitten vaikka, rakkikoiraksi.

Minun on valitettavasti — tai en nyt tiedä, onko se valitettavaa — yhdyttävä edustaja Rehulan näkemyksiin tässä asiassa. (Juha Rehula: Vaihtelu virkistää!) Jostain syystä näkemyksemme ovat viime aikoina ja ehkä joskus aiemminkin olleet enemmänkin samankaltaisia, mutta siihen, mitä edustaja Rehula tuossa äsken sanoi, on pakko yhtyä. Minäkin hämmästyin, sanoisinko suorastaan pöyristyin, kuultuani siinä välikysymyskeskustelussa pääministerin puheenvuoron. Minä olin oikeastaan tyytyväinen, että sitä puheenvuoroa ei käyttänyt ministeri Huovinen, koska en oikein usko, että ministeri Huovinen olisi suostunut käyttämään sellaisen puheenvuoron. En tiedä, kuka sen oli pääministerille kirjoittanut, mutta jos pääministeri oli kirjoittanut sen itse, hän kyllä tuli osoittaneeksi, mikä sinänsä voidaan lukea myöskin lieventäväksi seikaksi, että hän ei sosiaalipolitiikan perusteista kovin paljon ymmärrä, tai sitten sen puheen kirjoittaja ei ymmärrä, tai sitten hänellä on todellakin näitten arvojen osalta aika kummallinen näkemys.

Nimittäin kyllähän se ongelma on näissä kompensaatioissa. En nyt ota kantaa tähän verotukseen. Olen ymmärtänyt, että jopa edustaja Zyskowicz on ollut sitä mieltä, että tämä veromalli ei ole oikein millään tavalla järkevä, mutta kun ei parempaakaan keksitty. Mutta sitten se, että sekä lapsilisien leikkausta että myöskin indeksien jäädyttämistä kompensoidaan toimeentulotuen kautta, on varmaankin välttämätöntä, koska muuta niin yksinkertaista ja helppoa ratkaisua olisi ehkä ollut vaikea löytää. Mutta ei sillä oikeudenmukaisuuden ja oikeudenmukaisuuteen pyrkivän sosiaalipolitiikan kanssa ole mitään tekemistä muuta kuin se hetkellinen parannus, että kun lapsilisää leikataan, universaali, perusturvaan kuuluva tuki leikataan, niin kompensaatioksi saa korotuksen toimeentulotukeen, viimesijaiseen tukeen, siihen tukeen, jota saadaan vain silloin, kun eivät enää muut tulot riitä elämiseen.

Toimeentulotukihan tarkoittaa sitä, että se myönnetään kerran kuukaudessa ja joka kuukausi joudut tekemään tilin tuloistasi ja menoistasi, jotta saat edes elämäsi perustarpeet tyydytettyä. Ja sen tilanteen ikään kuin taloudellinen parantaminen on sitten se kompensaatio, ja se kyllä tietenkin parantaa hetkellisesti ja kompensoikin muodollisesti sen leikkauksen. Mutta sitten ollaan sen kysymyksen partaalla, että kun tässäkin salissa ainakin yksi puolue, pääministeripuolue — jonka ainoa edustaja juuri poistuu salista, eipäs poistunutkaan — on nyt erityisen voimakkaasti vaatinut, että kannustinloukut pitää poistaa, niin toimeentulotuki asumistuen ohella muodostaa kaikkein pahimman kannustusloukun.

Jos nyt ne ihmiset, ne kaikkein köyhimmät, jotka saavat tämän kompensaation, pystyvät parantamaan tulojaan sen verran, että ikään kuin pääsevät tai joutuvat pois toimeentulotuelta, niin hehän menettävät sen kompensaation. Eli säilyttääkseen tämän lapsilisäkompensaation heidän tulisi, rationaalisesti toimiakseen, yrittää pysytellä sillä toimeentulotuella. (Ben Zyskowicz: No sitten ei varmaan kannata mennä töihinkään, kun menettää toimeentulotuen!) — Niin, niin. — Mutta kyllä kai meidän kaikkien pyrkimyksenä on se, että ihmiset voisivat mennä töihin tai jos he eivät saa työtä, heidän perusturvaetuutensa olisivat sellaisia, etteivät he joutuisi sinne toimeentulotuelle. Ei se toimeentulotuki ole mikään etuus, se on sosiaalihuoltoa. Se on siis hetkelliseksi tarkoitettu viimesijainen turva, ja nyt sillä sitten kompensoidaan ikään kuin pysyvästi. Tältä osin pääministerin lausuma oli kyllä vähintäänkin kummallinen. En voi ymmärtää, että ministeri tai pääministeri, joka on sitä mieltä, että meidän tulisi kannustaa ihmiset pois toimeentulotuelta, sitten toisaalta kehuu sitä, että toimeentulotuella ikään kuin kompensoidaan leikkausta.

Tässähän olisi voitu ajatella, että jos pitäisi saada tämä sama säästö aikaiseksi tai säilyttää näitten kaikkein köyhimpien tilanne ennallaan, niin jos se olisi tehty korottamalla tai pitämällä se lapsilisä ennallaan, niin se säästö olisi ollut kuitenkin ihan sama kuin se, että lapsilisä leikataan heiltä ja he sitten pääsevät ikään kuin nauttimaan enemmän toimeentulotukea. Se ei olisi maksanut valtiolle eikä kunnille yhtään sen enempää, mutta se olisi säästänyt ne ihmiset tältä jokakuukautiselta kuittisirkukselta, joka on äärimmäisen nöyryyttävää, ja ei olisi myöskään saattanut heitä siihen kannustinloukkutilanteeseen.

Minusta enempää todistetta siitä, että tämä koko ratkaisu kompensaatioineen on kestämättömällä pohjalla, ei kyllä tarvita, ja toivon hartaasti, että jos ja ehkä kun näitä leikkauksia joudutaan tekemään ja jos niitä sitten toivon mukaan myöskin jatkossa halutaan kompensoida, se kompensaatio ei kyllä tapahdu toimeentulotuen kautta, koska se on sosiaalipoliittisesti ja oikeudenmukaisuuden kannalta kaikkein typerin ratkaisu.

Arto Pirttilahti /kesk:

Arvoisa puhemies! Tämä 110 miljoonan euron säästö, mikä valtiolle tulee, on mielestäni pieni raha valtion budjetissa suhteessa siihen, mitä sitten monet perheet siitä joutuvat kärsimään ostovoimansa ja muun osalta.

Kiitän edustaja Zyskowicziä rehellisestä vastauksesta äsken, kun keskusteltiin tästä toimeentulotuesta ja myös lapsilisän suhteesta, eli etteivät kunnat voi kuin lain edessä maksaa. Näinhän se on kuntien osuus toimeentulotuen osalta.

Kuten tuossa edellä totesin, hallitus leikkaa myös toimeentulotukea. Hallituksella on myös tässä budjetissa kunnille lisävelvoitteita eri pykälillä ja myös sitten suoraan valtionosuusleikkauksia. Tuossa oman kuntani osalta laskeskelin, että varmaan tämmöisen 2—3 prosenttiyksikön verran pitäisi vielä kuntaveroa nostaa, eli kun se on 22, niin noin 25:een pitäisi nostaa tämän budjetin toimenpiteitten johdosta. Eli tämä on ihan selvää valtiontalouden pahan olon siirtoa kunnille, ja siellä joudumme kunnan tasaveroa nostamaan. Onko tämä tasaveron nostaminen nyt sitten SDP:llekään hyvä? Vaikka ei palkkaveroon kosketakaan, niin sitä kautta tämä niin sanottu valtion säästötoimenpide kuitenkin tulee veronkorotuksina.

Silvia Modig /vas:

Arvoisa puhemies! Minun on pakko mennä taaksepäin ja sanoa edustaja Lohelle, että te tuossa aikaisemmin vähättelitte niin minun kuin edustaja Zyskowiczin tuntumaa lapsiperheiden arkeen. En tiedä, mihin te perustatte tietonne siitä, miten minä arkeani pyöritän tai missä kuvioissa pyörin. En ole koskaan teitä arkeni keskellä nähnyt, edustaja Lohi, enkä usko, että teillä on minkäänlaista tuntemusta siitä, mimmoista arkea minä pyöritän tai mitä arjen muotoja minä tunnen.

En keksi mitään muuta, mihin voitte viitata, kuin sen, että en ole suurperheen vanhempi. Jos logiikkanne kulkee sitä myötä, että pitää olla suurperheen äiti, jotta täällä salissa voi keskustella tai päättää perheiden etuisuuksista tai tuista, niin jo tämä menee vaikeaksi. Eli paloturvallisuudesta päättävät vain ne, jotka ovat työskennelleet palomiehinä ennen kuin ovat tulleet eduskuntaan, urheilukysymyksissä meidän on pakko kääntyä niitten kollegojen puoleen, joilla on ammattiurheilijan tausta — menee hyvin hankalaksi.

Minun luottoni teihin, edustaja Lohi, on selkeästi paljon korkeampi kuin teillä minuun. Minä uskon, että te pystytte perehtymään kysymyksiin, vaikka ne eivät olisi joka arkipäivä teidän elämässänne läsnä. Te pystytte perehtymään niihin faktapohjaisen analyysin kautta ja tekemään siitä järkevän ratkaisun ja muodostamaan vastuullisen päättäjän mielipiteen sen perusteella. Näin minä olen yrittänyt lapsikysymyksiä lähestyä.

Haluankin sanoa teille, edustaja Lohi — te puhuitte paljon subjektiivisesta päivähoito-oikeudesta ettekä näe sen rajaamista millään tavalla ongelmallisena — että minä näen, että subjektiivinen päivähoito-oikeus on lapsen etu. Se on lapsen oikeus laadukkaaseen varhaiskasvatukseen, ei vanhemman oikeus saada lapsensa hoitoon jonnekin määräksi x, vaan lapsen oikeus laadukkaaseen varhaiskasvatukseen. Meillä on nuorisotakuut, meillä on valtava syrjäytymisongelma, se kaikki lähtee varhaiskasvatuksesta. Se on sitä aitoa ennalta ehkäisevää työtä, jolla me autamme meidän lapsia ja nuoria kasvamaan semmoiseen maailmaan ja elämään itsellensä, että syrjäytymisvaaraa ei olisi.

Markus Lohi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! En halua missään tapauksessa vähätellä kenenkään kykyä (Silvia Modig: No, älä sitten vähättele!) ja taustaa puhua näistä kysymyksistä. Totta kai jokaisella meillä on oikeus ja mahdollisuus puhua lapsiperheitten kysymyksistä. Kysymys oli vain siitä, että kun puolustellaan tilastoilla kotihoidon tuen pakkokiintiöittämistä, niin kaikki ne lapsijärjestöt, vaikkapa Mannerheimin Lastensuojeluliitto ja Väestöliitto, jotka ovat erittäin syvällä lapsiperheiden arjessa kiinni, ovat käyttäneet puheenvuoroja siitä, kuinka tosiasiassa, siis lapsiperheiden käytännössä, tämä kotihoidon tuen puolittaminen ei tule lisäämään naisten ja miesten välistä tasa-arvoa työelämässä eikä tule käytännössä aiheuttamaan sitä, että naiset siirtyisivät voimakkaammin työelämään. Tämä oli se, mitä halusin tässä puheenvuorossa tuoda esille, nimenomaan se, että se tosiasia lapsiperheiden arjessa on kuitenkin vähän eri kuin teoriassa pyörittää niitä kysymyksiä tilastojen perusteella.

Tapani Tölli /kesk:

Arvoisa puhemies! Hyvin vaikeaa näyttää olevan hallitukselle perustella lapsilisäleikkausta. Minä ihmettelen tässä erityisesti kokoomuksen näkökulmaa. Kokoomus käsittääkseni oli valmis vielä suurempiin leikkauksiin kuin mitä nyt hallitus toteuttaa. Miten te ajattelette tulevaisuutta? Lapsilisä on yksi keino siihen, millä tavalla perheet mahdollisimman hyvin selviytyvät arjesta, ja se heijastuu myös siihen, miten lapset aikanaan aikuistuessaan pystyvät ottamaan vastuun.

Tässä leikkauksessa on suuri heikko kohta myös se, että tässä ei ole tehty kunnollista vaikuttavuuden arviointia: miten tämä kohdistuu erityyppisiin perheisiin, ja mitä se käytännössä tarkoittaa. Lapsilisä on tukimuoto, joka vahvistaa perheiden selviytymistä. Käytännössä suurimmalla osalla lapsiperheistä tämä tuki menee kulutukseen, peruselämisen tarpeiden hankkimiseen. Se ei mene sijoituksiin eikä johonkin vastaavaan. Tämä on aika vakava asia, ja siksi myös se kiinnitti huomiota, että pääministeri puheessaan viittasi siihen, että ratkaisu sitten löytyy toimeentulotuesta. Se on aika hätkähdyttävää. Samassa yhteydessä pääministeri puhui arvovalinnoista. Mielenkiintoisia arvovalintoja!

Tässä yhteydessä on noussut keskusteluun myös tämä kotihoidon tuen pakkojakaminen. Kannattaa seurata, mitä tästä on sanonut esimerkiksi Mannerheimin Lastensuojeluliitto: hyvin selkeä kannanotto siihen, että tässä pitäisi kunnioittaa perheiden valinnanvapautta, että tämä pakkojakaminen ei paranna perheiden arkea. Tässä on viitattu myös tilastoihin ja haettu niistä perusteita. Entisenä päätoimisena tilastovirkamiehenä voin sanoa, että kyllä tilastoista pystyy hakemaan eri asioille perusteita mutta kyllä kannattaa kuunnella niitä, jotka ovat paljon lapsiperheiden kanssa tekemisissä ja tietävät arjen, ja Mannerheimin Lastensuojeluliitto on yksi sellainen taho, jonka sanaa tässä kannattaa kuunnella.

Olen joissakin puheenvuoroissa tämän lapsilisäkeskustelun yhteydessä viitannut siihen, että kun lapsilisäjärjestelmä otettiin käyttöön, se otettiin taloudellisesti todella vaikeana aikana. Valtion budjetti oli varmasti tiukka, mutta haluttiin, että perheet jaksavat ja pystyvät saamaan elämän perusedellytyksistä kiinni ja selviytyvät arjesta. Ja se kannatti, koska se synnytti lisäarvoa. Näin kannattaisi tehdä nytkin. Lapsilisäleikkaus on leikkaus tulevaisuuden perusteista. Kun tässä salissa monesti huomio kiinnittyy näihin todella vaikuttaviin Wäinö Aaltosen veistoksiin Työ ja tulevaisuus ja tässä keskellä on tämä Tulevaisuus-patsas, jossa tämä pieni lapsi iloisesti vilkuttaa ja rohkeasti luottaa tulevaisuuteen, niin tästä näkökulmasta meidän täytyy näitä asioita hoitaa: että lapsilla olisi tässä yhteiskunnassa hyvä tulevaisuus. He jossain vaiheessa kantavat vuorollaan vastuuta.

Outi Alanko-Kahiluoto /vihr:

Arvoisa puhemies! Tänään vähän aikaisemmin meillä oli käsittelyssä täällä salissa sosiaalihuoltolaki, josta monet edustajista kävivät pöntössä sanomassa, että he hurraisivat sille laille, ellei siitä seuraisi se, että puhemies heittää salista. Tästä sosiaalihuoltolaistahan päätettiin hallituksessa ihan viimeisissä neuvotteluissa, joissa me vihreät olimme mukana, ja olimme hirveän iloisia siitä, että voimme olla mukana hyväksymässä tämmöistä lakia, joka tulee parantamaan lapsiperheiden ja erityisesti kaikkein heikoimpien asemaa. Ministeri Huovinen sanoi tuossa yhteydessä, että säästämistä ei pidä aloittaa kaikkein heikoimmista, ja asia on juuri näin.

Tästä laista lapsilisän muuttamisesta voi puolestaan sanoa, että tälle varmaan kukaan tässä salissa ei hurraa. Tämän leikkauksen valmistelu on saanut jopa jo farssimaisia ja noloja piirteitä. Vihreä eduskuntaryhmä hallituksessa ollessa piti lapsilisiin kohdistuvaa leikkausta erittäin valitettavana päätöksenä, ja heti alussa totesimme, että haluamme olla mukana etsimässä tälle lapsilisäleikkaukselle vaihtoehtoa, joka ei kohdistuisi kaikkein pienituloisimpiin.

Minusta on hyvä, että tätä valmistelua on yritetty tehdä ja vaihtoehtoa lapsilisäleikkauksille on haettu. Mutta silti on rehellistä todeta se, että tämä lapsiperheiden verovähennysmalli, jonka tarkoituksena olisi peittää ikään kuin ne negatiiviset vaikutukset, jotka seuraavat tästä lapsilisäleikkauksesta, ei ole millään lailla onnistunut. Täällä on sanottu, että se on sekava ja epäoikeudenmukainen ja kohtelee perheitä epätasa-arvoisella tavalla, ja se on varmasti totta. Lisäksi voi todeta, että myös tämä malli maksaa aika paljon. Joten vihreän eduskuntaryhmän näkemys on se, että sen sijaan, että toteuttaisimme verovähennysmallin, josta me kaikki jo ennen sen hyväksymistä olemme sitä mieltä, että se on epäonnistunut ja epäoikeudenmukainen, kannattaa myöntää, että lapsilisäleikkaus on ollut virhe ja se tulee perua siten, että käytämme ne määrärahat, jotka menisivät tämän verovähennysmallin toteuttamiseen, siihen, että perumme lapsilisäleikkauksen.

Tulin tähän keskusteluun myöhässä sen vuoksi, että olin sote-ohjausryhmän kokouksessa, mutta ehdin kuulla hivenen sitä keskustelua, jota täällä käytiin myöskin kotihoidon tuen jakamisesta tasan molempien vanhempien kesken. Tahdon huomauttaa edustaja Lohelle erityisesti sen, että siinä, missä kotihoidon tukimallia ovat kommentoineet erilaiset lapsijärjestöt ikään kuin lapsen näkökulmasta, on totta myös se, että kotihoidon tukijärjestelmää ovat tutkineet ja kommentoineet myöskin köyhyystutkijat, jotka ovat kiinnittäneet erityistä huomiota siihen, että tilastollisesti kuitenkin lähes sata prosenttia kotihoidon tuesta on edelleen äitien käyttämää, ja kuten tänään Eduskunnan köyhyysryhmän järjestämässä seminaarissa todettiin, kotihoidon tuen käyttämisen kasautuminen äidille aiheuttaa sen, että kaikkein köyhimpiä meidän yhteiskunnassamme ovat ikääntyneet naiset.

Ei pidä myöskään sekoittaa toisiinsa vanhemmuuden kustannusten jakamista ja sitä, että meidän pitää pohtia kotihoidon tukijärjestelmää paitsi köyhyyden vähentämisen näkökulmasta myöskin sitten tasa-arvon näkökulmasta. Siinä, missä vanhemmuuden kustannusten tasaisempi jakaminen kaikkien työnantajien kesken parantaa erityisesti nuorten naisten uranäkymiä ja työelämän tasa-arvoa, voi sanoa, että kotihoidon tuen tasaisempi jakaminen puolestaan vähentää naisten köyhyyttä, parantaa sekin naisten uranäkymiä, mutta se myöskin parantaa tasa-arvoa perheessä.

Jos katsomme esimerkiksi sitä, miten kotihoidon tuen tasaisempi jakaminen Ruotsissa on onnistunut, niin Ruotsissa isät käyttävät huomattavasti enemmän kotihoidon tukea kuin Suomessa eikä lasten hyvinvoinnissa ole Ruotsissa tapahtunut mitään romahdusta. Pikemminkin voidaan sanoa, että lapsen etu on se, että molemmat vanhemmat ovat jo silloin, kun lapsi on pieni, sitoutuneet yhtä lailla lapsen hoitamiseen. Voidaan sanoa Ruotsin kokemuksista myöskin se, että siitä, että molemmat vanhemmat sitoutuvat lapsen hoitamiseen silloin, kun lapsi on pieni, seuraa myös se, että avioerot vähenevät ja perheiden hyvinvointi eri tavoin paranee.

Anneli Kiljunen /sd:

Arvoisa herra puhemies! Olen jo useamman kerran käyttänyt puheenvuoron lapsilisäleikkauksesta, mutta muutama sana vielä, ja sitten ennen kaikkea halusin itsekin yhtyä tähän keskusteluun kotihoidon tuen jakamisesta vanhempien kesken.

Ensinnäkin edustaja Alanko-Kahiluodolle siitä, kun sanoitte äsken, että tämä lapsivähennys, joka olisi noin 70 miljoonaa, kompensoitaisiin näillä järjestelmästä aiheutuvilla kustannuksilla: Käytännössä tämä on, voisiko sanoa, täysin mahdotonta. Ensinnäkin lapsilisäleikkaus on 113 miljoonaa ja siihen kohdistunut lapsivähennys on 70 miljoonaa, mutta tämä järjestelmä maksaa 2,5 miljoonaa, elikkä käytännössä tällä järjestelmällä ei kompensoida tätä lapsilisäleikkausta eikä myöskään sitten sitä vähennystä, jos ymmärsin teidän puheenne oikein. (Outi Alanko-Kahiluoto: Te ymmärsitte täysin väärin!) — Hyvä, no sitten se tulee varmaan korjattua tuossa, koska ihmettelin tätä puheenvuoroa, minkä takia sanoin sen tässä.

Arvoisa puhemies! Kun esitin kysymyksen ministerille kotihoidon tuen jakamisesta vanhempien kesken ja siitä, pystyttäisiinkö se tekemään mahdollisesti vaiheittain, niin olen henkilökohtaisesti sitä mieltä, että tässä kotihoidon tuen jakamisessa vanhempien kesken meillä täytyy olla tavoitteena se, että se jaetaan tasan. Mutta olen pohtinut sitä, miten se pystyttäisiin tekemään sillä tavalla, että se voitaisiin tehdä hallitusti, ja miten se voitaisiin tehdä sillä tavalla, että sitä vietäisiin vähän toisella tavalla kuin miten sitä tällä hetkellä valmistellaan.

Ensinnäkin kotihoidon tuki ja sen puolittaminen on keskusteluttanut paljon kansalaisia, ja minulla on ollut oikeastaan hyvä agenda käydä sitä keskustelua eri tasoilla ja eri ihmisten parissa tällä hetkellä. Toisaalta siellä ymmärretään, että naisten asemaa työmarkkinoilla ja yhteiskunnassa on vahvistettava ja sitä on vahvistettava myös lainsäädännöllä. Ollaan myös sitä mieltä, että isien pitäisi ottaa enemmän hoitovastuuta lapsistaan jo pienestä pitäen. Työnantajien pitäisi tukea isien vanhemmuutta, mutta äitejäkään ei saisi tässä tilanteessa syrjiä. Meillä on työelämässä paljon asenteita, joista ministeri on useampia kertoja täällä puhunut ja jotka vaikeuttavat perheen ja työelämän yhteensovittamista. Toisaalta vaikeassa talous- ja työllisyystilanteessa monet isät tekevät ylipitkiä työpäiviä turvatakseen oman työpaikkansa ja perheen toimeentulon.

Kotihoidon tukea voi saada siihen asti, kunnes lapsi täyttää kolme vuotta, edellytyksenä, ettei lapsi käytä kunnallista päivähoitoa. Kotihoidon tukea käyttävät pääsääntöisesti äidit, kuten tiedämme. Ainoastaan 5 prosenttia isistä on tällä hetkellä kotihoidon tuella. Enemmistö vanhemmista palaa työmarkkinoille reilun vuoden kotihoidon tukijakson jälkeen, joten heitä suunnitelmat kotihoidon tuen muutoksesta eivät koske siten kuten täällä on keskusteltu. Muutos koskettaa arviolta noin 15 000:ta perhettä, jotka käyttävät tämän koko tukijakson.

Mielestäni on ollut perusteltua se, että kannustetaan eri tavoin isiä ottamaan hoitovastuuta omista lapsistaan entistä enemmän. Lapsen varhainen hoito ja vuorovaikutus vahvistavat vanhemman ja lapsen keskinäistä suhdetta. Kotihoidon tasaisempi jakaminen vahvistaisi tätä tärkeää keskinäistä suhdetta molempien vanhempien osalta. On välttämätöntä muuttaa työelämän asenteita siihen suuntaan, että molemmilla vanhemmilla on oikeus jakaa lapsen varhaisia vuosia tasa-arvoisesti. Pidän valitettavana sitä, miten nihkeästi työelämä edelleen suhtautuu isiin, jotka haluaisivat olla kotona lapsiensa kanssa. Monia perheitä huolettaa myös perheen toimeentulo, sillä usein miehet ansaitsevat enemmän kuin naiset. Tämä on myös yksi syy, miksi naiset jäävät kotiin huolehtimaan perheen lapsista.

Hallitus valmistelee kotihoidon tukea ja siihen liittyvää lainsäädäntöä, joka tulisi voimaan vuonna 2015. Nyt olen omalta osaltani pohtinut sitä, voitaisiinko tämä lainsäädäntö toteuttaa vaiheittain, jolloin se tulisi voimaan täysimääräisesti esimerkiksi vuonna 2019 tai 2020. Käytännössä tämä tarkoittaisi sitä, että kotihoidon tukea voidaan käyttää vanhempainvapaan jälkeen elikkä kun lapsi on 9 kuukautta, ja sitä voi käyttää 3 vuoteen asti, elikkä tätä jakoaikaa on 27 kuukautta. Ja kun se jaetaan puoliksi, niin se on 13,5 kuukautta. Sen sijaan, että tämä kotihoidon tukijakso tulisi kerralla voimaan, se käynnistettäisiinkin vaiheittain elikkä oltaisiinkin ensiksi esimerkiksi 4 kuukautta ja sitä vietäisiin vaiheittain eteenpäin sillä tavalla, että täysimääräinen jako 13,5 kuukauteen, tukijakso molemmille vanhemmille, tapahtuisi vuonna 2020.

Tämä toisi tälle lainsäädännölle tilaa sopeuttaa tätä lakia ja perheille mahdollisuutta sopeuttaa oma taloutensa ja elämäntilanteensa, kunnille mahdollisuuden mitoittaa varhaiskasvatuspalvelut ja tehdä sitten mahdollisesti uusia investointeja sekä työelämälle ja työmarkkinajärjestöille aikaa asennemuutoksiin ja ylipäätään aikaa sopeutua tähän uuteen tilanteeseen. Voisin olettaa, että tämäntyyppinen järjestelmä antaisi vähän paremman mahdollisuuden tälle tärkeälle tavoitteelle, jotta tämä kotihoidon tuen jakaminen vanhempien kesken tasaisesti saisi paremman lopputuloksen.

Ben Zyskowicz /kok:

Arvoisa herra puhemies! Edustajat Rehula ja E. Virtanen vaikuttivat aivan vilpittömästi järkyttyneiltä siitä, mitä pääministeri oli sanonut (Erkki Virtanen: Olivat järkyttyneitä! — Silvia Modig: Aivan tolaltaan!) lapsilisäsäästön ja toimeentulotuen välisestä suhteesta. Ehkä sen vuoksi on vielä hyvä kerrata, mitä pääministeri välikysymyskeskustelussa sanoi: "Lapsilisään tehtävä säästö ei vaikuta lainkaan kaikkein pienituloisimpien perheiden taloustilanteeseen. Lapsilisän pieneneminen lisää vastaavasti perheen toimeentulotuen määrää." Hän ei siis sanonut, että tervemenoa sossuluukulle, vaan hän totesi sen kiistattoman, objektiivisen tosiasian, että kaikkein pienituloisimmissa perheissä, jotka ovat toimeentulotuen varassa, tämä lapsilisäsäästö ei vähennä perheen saamia tuloja, koska johtuen meidän toimeentulotukijärjestelmämme luonteesta tämä lapsilisäsäästö kompensoituu toimeentulotuen vastaavalla nousulla. Tämä on se, mitä pääministeri sanoi ja tarkoitti, ja mitään tämän kauhistuttavampaa hän ei sanonut.

No, mitä sitten tulee tähän koko toimeentulotukijärjestelmän ideaan ja kannustinloukkuihin, edustaja Virtanen, niin totta kai toimeentulotukijärjestelmä, joka on viimesijainen ja tarveharkintainen, tarkoittaa sitä, että jos aivan kylmästi ajatellaan ja jos lähdetään siitä, että henkilön tai perheen tarkoitus on nimenomaan saada toimeentulotukea, niin ei se kannusta tekemään yhtään mitään muuta, koska kun mitä tahansa muuta tekee, niin se vastaavasti pienentää toimeentulotukea. Esimerkiksi työhön ei kannata mennä, jos on toimeentulotuella, koska vastaavasti toimeentulotuki silloin lähtee. Tämä on osa tätä järjestelmää, eikä tässä asiassa ole mielestäni mitään erityistä sanottu.

Markus Lohi /kesk:

Arvoisa puhemies! Tässä keskustelussa lapsilisäleikkauksista ja kotihoidon tuesta on unohtunut myös se, että nykyiselläänhän, kuten täällä edellä puheenvuoroissa on käynyt ilmikin, kotihoidon tuen saaminen ei sinänsä ole sidottu siihen, että jäisi töistä pois, vaan siinä on ehtona se, että lapsi ei ole kunnallisessa päivähoidossa. On monia tilanteita, joissa saattaa olla niin, että perheen molemmat vanhemmat ovat töissä mutta eivät käytä kunnallista päivähoitoa ja kotihoidon tuen turvin järjestetään muutoin, vaikkapa isovanhempien avulla tai muutoin, se lasten päivähoito. Ja nyt herääkin kysymys, onko tässä uudistuksessa tarkoitus tästä periaatteesta lähteä irtaantumaan, ja se tuo kyllä paljon ongelmia tähän järjestelmään.

Kun täällä paikalla on ministeri, niin haluaisin kysyä ministeriltä: kun meillä oikeusjärjestyksessä on sellainen yleinen ne bis in idem -periaate, että samasta asiasta ei saa kahta kertaa rangaista, ja nyt kun me ajattelemme lapsiperheiden tilannetta, että lapsilisiä leikataan ja sitä ollaan kompensoimassa tämmöisellä lapsivähennyksellä verotuksessa ja samaan aikaan kotihoidon tuki ollaan pakkopuolittamassa, niin jos meillä on kuitenkin sellainen perhe, joka siitä huolimatta, että se ei saa kotihoidon tukea — kun toisen pitäisi käyttää, mutta se ei perheen tilanteeseen sovellu — haluaa silti itse hoitaa omat lapsensa silloin, kun nämä ovat aivan pieniä, eivät vie heitä päivähoitoon, ja toinen vanhemmista jää kotiin ilman mitään tuloja eikä pysty hyödyntämään tätä lapsivähennystä, niin onko teistä oikein se, että tältä perheeltä, joka säästää yhteiskunnan päivähoitokuluja merkittävästi, leikataan lapsilisää, otetaan kotihoidon tuki pois ja he eivät saa edes sitä lapsivähennystä hyödynnettyä, kun he eivät saa mitään tuloja?

Peruspalveluministeri Susanna Huovinen

Arvoisa puhemies! Ihan pari kommenttia nyt käytyyn keskusteluun.

Pahoittelut ensin siitä, että edustaja Kiljusen jo edellisessä puheenvuorossa esittämään kysymykseen jäi äsken vastaamatta, joten siihen vastaus ensin. Eli olisiko mahdollista, että tätä kotihoidon tuen puolitusasiaa jollakin tavalla vaiheistettaisiin? Itse olen sitoutunut siihen, että kun hallitus on tämän kotihoidon tuen puolittamisen linjannut, niin vien sitä eteenpäin tässä suunnitellussa aikataulussa ja suunnitellulla tavalla, ja siihen liittyy tietenkin myös se kysymys tästä subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajaamisesta, joka täällä on tullut esille. Nämä ovat tavallaan saman asian kaksi puolta. Ja silloin se pitäisi tietenkin, jos jonkinnäköistä uutta aikataulua tälle asialle ajateltaisiin, myöskin katsoa sitten sillä puolella, joka koskee sitä subjektiivista päivähoito-oikeutta, tämä sama kysymys, ja se kuuluu tietenkin taas opetusministeri Kiurun puolelle. Tietenkin näitä erilaisia malleja tässä voidaan harkita, mutta tässä vaiheessa olen sitoutunut viemään tätä siinä mallissa eteenpäin, jonka hallitus on yhdessä päättänyt.

Mitä sitten tulee näihin kysymyksiin siitä, että tästä keskustelusta saattaa saada sellaisen kuvan, että ikään kuin lapsen hoitamiseen ei olisi enää mitään muita tukimuotoja kuin kotihoidon tuki, niin meillä on kuitenkin tässä valtakunnassa edelleen yksityisen hoidon tuki, joka tulee hyvin avuksi esimerkiksi niissä tilanteissa, joissa esimerkiksi isovanhempi tai joku muu tulee kotiin hoitamaan lapsia, kun vanhemmat ovat töissä. Sen lisäksi me olemme tehneet jo uudistuksen, joka koskee joustavaa hoitorahaa, jolloin vanhemmat voivat esimerkiksi molemmatkin tehdä töitä osa-aikaisesti ja saada siihen tueksi sitten joustavaa hoitorahaa. Että ei tässä nyt aivan ilman tukimuotoja olla perheitä kyllä jättämässä, ja mielestäni se on virheellinen kuva, jos sellainen tästä keskustelusta syntyy.

Edustaja Tölli täällä toivoi kaikille lapsillemme hyvää tulevaisuutta. En usko, että salissa on yhtään ketään, joka olisi eri mieltä tästä asiasta. Mutta kun olemme tässä taloustilanteessa, niin on aivan selvää, että silloinhan täytyy katsoa kokonaisuuksia ja miettiä, mistä joudumme näitä säästötalkoita käymään läpi. Ja niin kuin olen kertonut moneen kertaan, niin kukaan ei lapsilisää varmasti huvikseen täällä ole leikkaamassa. Meidän pitää katsoa tätä kokonaisuutta, ja olen sitä mieltä, että tällä kompensaatiolla, jota nyt tässä suunnitellaan, pystytään kuitenkin hyvin monien perheiden ja hyvin monien vanhempien ja myös lasten kannalta tätä lapsilisäleikkausta pehmentämään.

Vesa-Matti Saarakkala /ps:

Arvoisa herra puhemies! Suomen kokonaishedelmällisyysluku on ollut vuodesta 2011 asti laskussa, mikä asettaa sekä työvoiman tarjonnan riittävyyden että selviytymisemme kansakuntana tulevaisuudessa vaakalaudalle. Syytä tälle kehitykselle voidaan etsiä hallitusten epäkansallisesta ja kapitalismia korostavasta talous- ja sosiaalipolitiikasta, mikä on johtanut nuorten suomalaisten perheen perustamisaikeiden viivästymiseen ja jopa eräissä tapauksissa kokonaan jälkikasvun hankkimisaikeista luopumiseen. Hallitusten viesti nuorille aikuisille on ollut älytön. Voidaankin siis todella ihmetellä sitä, missä nykyisen hallituksen prioriteetit oikein ovat, kun se haluaa kiihdyttää syntyvyytemme laskua leikkaamalla lapsilisiä.

Arvoisa herra puhemies! Kehitysmaaperäinen maahanmuutto ei ratkaise työmarkkinoittemme tarjonta- ja kohtaanto-ongelmia, vaan pahentaa niitä. Useiden kolmansista maista tulleiden kansalaisuusryhmien työttömyysaste on yli 50 prosenttia. Myös kaikkien ulkomaalaisten yhteenlaskettu työttömyysaste on keskimäärin lähes kolminkertainen kantasuomalaisiin nähden. Ulkomaalaisten lisääntyvä maahanmuutto ei siis tule korjaamaan suomalaisten syntyvyyden laskun aiheuttamaa väestöpyramidin vinoumaa, vaan luo vain uusia ongelmia kasvavan työttömyyden, sen lieveilmiöiden ja yhteiskunnallisten tulonsiirtojen myötä. Taloudellisen järkevyyden kannalta asiassa ei ole ainakaan mitään mieltä, ja kun tiedetään, että yhteiskunnan taloudellisen tilanteen tiukentuessa arki ja itse kunkin suomalaisen mahdollisuudet elää hyvää elämää nousevat yhteiskunnallisen keskustelun keskiöön, on hallitus linjannut Suomen yhteiskuntapolitiikkaa räjähdysalttiiseen suuntaan.

Arvoisa herra puhemies! Suomessa on nyt korkea aika modernille perhepolitiikalle, joka parantaa lapsiperheiden arvostusta ja ostovoimaa. Tämä tarkoittaisi hallituksen järjettömien lapsilisäleikkausten peruuttamista ja pikemminkin lapsilisien yleistä korotusta, jolla kompensoitaisiin lapsilisien ostovoiman 20 vuoden aikana tapahtunutta dramaattista laskua. Myös perheveromallin käyttöönottoa lapsiperheille vaihtoehtona puolisoiden yksilöverotukselle olisi ennakkoluulottomasti harkittava.

Tässä salissa ja yhteiskunnassamme yleensäkin on viime aikoina haluttu perusteluissa erilaisille uudistuksille korostaa perheitä ja lapsia, mutta tuntuu kuitenkin siltä, että yksilökeskeisyys aina yltiöyksilöllisyyteen asti on todellisuudessa monissa ratkaisuissa ajan henki. Monikulttuurisuus ja yksilökeskeisyys ovat symbioosissa keskenään. Miksi sitten perheelle yhteiskunnan perusyksikkönä ei anneta esimerkiksi verotuksessa mahdollisuutta monikulttuurisuuden nimissä? Onko perhe muka jotenkin jotakin vanhanaikaista ja taantumuksellista? Eikö perhe ole juuri yhteisöllisyyttä parhaimmillaan? Yhteisöllisyyden perään huudetaan kyllä juhlapuheissa.

Arvoisa herra puhemies! Mitä verovähennysporkkanoihin tulee, omassa asunnossaan asuvien asuntovelallisten syliin sysätään yhä enemmän jatkossa korkokuluja pienentämällä asuntolainojen korkojen verovähennystä, kun samaan aikaan hallitus edelleen antaa suuremmat verovähennykset asuntosijoittajille tulonhankkimiskulujen verukkeella. (Erkki Virtanen: Ja vuokralaiset ei saa mitään!) Tästä puuttuu oikeudenmukainen ja perusteltu linja, kun kohtelu on erilaista.

Juha Rehula /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Tulkoon kertaalleen ääneen vielä sanottua, että lapsilisien tasasuuruinen leikkaus on pöljääkin pöljempi esitys ja se tulisi peruuttaa. Hallituksen tulisi vetää tämä esitys täältä pois. Vielä pöljemmäksi tämän esityksen tekee se, että tätä yritetään kompensoida perheille tavalla, jossa on kaksi eri näkökulmaa: ensinnäkin malli, jossa veromuutoksen kautta yritetään kompensoida tätä, ja sitten toinen pää on se pääministerin kehotus välikysymyskeskustelussa niille, jotka ovat toimeentulotukeen oikeutettuja, miten heidän tulisi toimia.

On tässä sen verran tapahtunut tämän iltapäivän aikana, että tämän kaupungin suurin lehti on julkaissut kello 17.14 uutisen, jossa kerrotaan seuraavaa: "Hallituspuolueiden ryhmät ovat päättäneet neuvotella torstaina uuden lapsivähennyksen kohtalosta." Voi vain toivoa, että nämä neuvottelut johtavat lopputulokseen, jossa ykköstavoitteena voisi toivoa olevan se, että koko lapsilisäpäätös peruttaisiin. Niitä vaihtoehtoja kyllä on. Ja toisekseen, kuten aiemmin jo puheenvuorossani sanoin, yritettäisiin sitten edes löytää oikeudenmukainen ratkaisu.

Arvoisa puhemies! Edustaja Zyskowicz, kyllä me olemme lukeneet saman puheen samoja rivejä, kun suora lainaus on: "Lapsilisään tehtävä säästö ei vaikuta lainkaan kaikkein pienituloisimpien perheiden taloustilanteeseen. Lapsilisän pieneneminen lisää vastaavasti perheen toimeentulotuen määrää." Lainaus pääministerin viime tiistain puheesta päättyy tähän. En minä osaa tätä mitenkään muuten lukea, nimittäin toisinpäin luettunahan tämä tarkoittaisi sitä, että teillä on kyllä tällainen mahdollisuus mutta älkää missään tapauksessa menkö sitä toimeentulotukea hakemaan. Eli kyllä tässä minusta pääministeri lähettää osalle lapsiperheitä terveisiä: tervemenoa toimeentulotukiluukulle. (Ben Zyskowicz: Höpö höpö!)

Outi Alanko-Kahiluoto /vihr:

Arvoisa puhemies! Minäkin tahdon osallistua tähän keskusteluun toimeentulotuen ja lapsilisäleikkauksen välisestä suhteesta. Mielestäni edustaja Zyskowicz nimittäin saivarteli aika vakavalla asialla. Ei nimittäin suinkaan ole niin, että lapsilisän leikkaaminen automaattisesti nostaa yhdenkään lapsiperheen toimeentulotuen määrää. Ensinnäkin lapsiperheen täytyy osata ja jaksaa toimeentulotukea hakea. Kuten on uutisoitu viime aikoina, noin puolet ihmisistä, jotka ovat oikeutettuja toimeentulotukeen, ei sitä kuitenkaan hae, koska toimeentulotuki koetaan byrokraattiseksi, hankalaksi hakea ja sosiaalitoimeen on yleensä pitkät jonot. Eli toimeentulotuki ei tule automaattisesti yhdenkään köyhän lapsiperheen tilille. Eli tarkkaan ottaen ei pidä paikkaansa se, että lapsilisäleikkaus ei vaikuta perheen tuloihin tai että köyhä lapsiperhe saisi automaattisesti toimeentulotuen, kun lapsilisää leikataan. Toivottavasti tämä nyt meni perille.

Toiseksi, pitää myöntää kuitenkin se, että kun lapsilisiä leikataan ja toimeentulotuen saajien määrä kasvaa, niin silloin lisätään myöskin köyhien määrää. Toimeentulotuki on sosiaaliturvan muodoista se viimesijaisin, kaikkein hämähäkinseittimäisin, kaikkein katiskamaisin muoto. Sen vuoksi hallituksen tavoitteena tällä kaudella on ollut se, että toimeentulotuen saajien määrä on… [Puhemies antoi puheenvuoron seuraavalle puhujalle.]

Erkki Virtanen /vas:

Arvoisa puhemies! Edustaja Zyskowiczin kuvaus siitä, mitä tapahtuu, kun toimeentulotuki muuttuu kansalaisella tai perheellä, jolta lapsilisiä on leikattu, pitää kyllä sinänsä paikkansa. Mutta se, mitä minä arvostelin, oli nimenomaan se, että pääministeri kiistatta ikään kuin puolusteli lapsilisien leikkausta sillä, että eihän siitä tarvitse välittää, kun toimeentulotuki korvaa tämän. Mekaanisesti se on näin, mutta sosiaalipoliittisesti ja oikeudenmukaisuuden kannalta se on äärimmäisen arveluttavaa. Lisäksi on syytä huomata, että siinä toimeentulotuen yläpuolella ne, jotka eivät saa toimeentulotukea mutta joiden tulot ovat noin yli 600 euroa, eivät saa minkäänlaista verovähennystä, ja joka tapauksessa he jäävät ilman edes tätä "toimeentulotuen kompensaatiota", paitsi jos he onnistuvat alentamaan tulonsa niin, että sitten pääsevät ikään kuin sen toimeentulotuen tulorajan alle. Tämä tekee sen juuri, tämän kannustavuudenkin kannalta, vähintäänkin arveluttavaksi.

Se, mikä tässä on tietenkin pääministerin esiintymisen kannalta arveluttavinta, on se, että kun hän toisaalta puhuu voimallisesti kannustinloukkujen poistamisen puolesta, niin sitten samalla hän kuitenkin toisessa yhteydessä kertoo, että no, kyllä sitä nyt tässä voidaan kuitenkin käyttää tämän leikkauksen kompensoimiseksi. Jos se leikkaus olisi jätetty tekemättä, niin itse asiassa iso osa toimeentulotuen saajista ehkä olisikin sitten jo päässyt pois sieltä tai joutunut pois. Siinä tilanteessa eivät valtion menot olisi lisääntyneet. Nehän olisivat vähentyneet. Tämä osoittaa sen, että toimeentulotuen käyttämisessä tässä tilanteessa ei ole oikein miltään kannalta mitään järkeä.

Ben Zyskowicz /kok:

Arvoisa herra puhemies! Viimeisen kerran. Pääministeri sanoi: "Lapsilisään tehtävä säästö ei vaikuta lainkaan kaikkein" — siis kaikkein — "pienituloisimpien perheiden taloustilanteeseen."

Edustaja Alanko-Kahiluoto, en saivarrellut, sen sijaan ehkä te saivartelitte. Vaikka kaikki toimeentulotukeen oikeutetut eivät hae toimeentulotukea, niin voitaneen lähteä siitä, että kaikkein pienituloisimmat lapsiperheet — siis kaikkein pienituloisimmat, joilla ei ole mitään tuloa — hakevat ja saavat toimeentulotukea. Kun he ovat toimeentulotuen asiakkaita, niin kun he hakevat seuraavan kuukauden toimeentulotukea, niin kyllä se etuuskäsittelijä, tai mikä mainitun henkilön titteli onkaan, siinä toimeentulotukilaskelmassa laskee, että lapsilisästä tulee vähemmän kuin edellisessä kuussa tuli. Ja johtuen ihan tästä toimeentulotukilaskelmasta, jossa se erotus korvataan toimeentulotukena, tällaisen lapsiperheen toimeentulotuki vastaavasti nousee sen verran kuin mitä se lapsilisä leikkaantuu.

Sen sijaan, herra puhemies, en ymmärtänyt edustaja Virtasen ajatusta siitä, että jos lapsilisiä ei lainkaan leikata eli tällaisen perheen tulo pysyy täysin ennallaan, niin se voisi päästä pois toimeentulotuelta. En ymmärrä, miten se meni, ehkä te pystytte sen minulle selittämään.

Sitten, herra puhemies, tästä kannustinloukusta. Todellakin, meillä on yhteiskunnassa kannustinloukkuja ja monessa tilanteessa ja nimenomaan kaikkein pienituloisimmilla, joilla usein samanaikaisesti sosiaalietuudet huononevat, kun tulotaso vähän nousee. Kyllä toimeentulotukijärjestelmään niitä sisältyy. Ja kun aika loppuu, niin totean vain, että se vaatisi koko toimeentulotukijärjestelmän ajattelemista ihan toisin, jotta tästä päästäisiin.

Outi Alanko-Kahiluoto /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kyllä te nyt, edustaja Zyskowicz, edelleen saivartelette tällä asialla, kun sanotte, että lapsilisäleikkaus ei heikennä kaikkein köyhimpien lapsiperheiden asemaa, koska leikkaus ei kohdistu niihin perheisiin, jotka saavat toimeentulotukea. Te ette kuitenkaan ota huomioon sitä, että siinä toimeentulotuen saajien ja muiden rajalla on paljon lapsiperheitä. Aivan kuten edustaja Virtanen sanoi, ensinnäkään kaikki ne, jotka olisivat oikeutettuja toimeentulotukeen, eivät sitä saa. Toiseksi, voidaan tehdä spekulaatioita sillä, minkälaisia erilaisia menoja, joita ei kuitenkaan toimeentulotuessa välttämättä huomioida ja jotka kuuluvat esimerkiksi harkinnanvaraisen toimeentulotuen piiriin ja niin edelleen, on perheillä, jotka olisivat oikeutettuja toimeentulotukeen. Lapsiperheillä on hyvin paljon välttämättömiä menoja, joita ei huomioida toimeentulotuen laskemisessa. (Puhemies koputtaa) Eli on puhdasta spekulaatiota sanoa, (Puhemies koputtaa) että leikkaus ei kohdistu kaikkein köyhimpiin.

Erkki Virtanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Zyskowicz, kyllä se nyt vain ratkaisee. Jos lapsilisä pysyy ennallaan eli se ei alene ja jos toimeentulotuen hakija on juuri siinä rajalla, niin kyllä se silloin pysyy sen toimeentulotuen saamisen yläpuolella (Ben Zyskowicz: Mutta eihän se ole silloin toimeentulotuen hakija!), ja silloin he jäävät ilman sitä toimeentulotukea.

Mutta siis se peruskysymys on se, että kun tätä mainostetaan ikään kuin kompensaationa, niin sen kompensaation ehtona on köyhyysloukkuun astuminen. Siitä olen kanssanne aivan samaa mieltä, että tämä koko järjestelmä pitäisi uudistaa niin, että tämä toimeentulotukiloukku poistuisi. Siis tämähän johtuu siitä, että kun lapsilisät eivät ole etuoikeutettua tuloa eli ne otetaan huomioon, toisin kuin ennen vuotta 94, niin nyt tämän seurauksena käykin sitten ensimmäisen kerran niinpäin, että se ikään kuin parantaa toimeentulotukilaisten asiaa, lainausmerkeissä. (Ben Zyskowicz: Ei, kun parantaa ihan oikeasti!)

Mauri Pekkarinen /kesk:

Arvoisa puhemies! Kyllä minusta edustaja Zyskowicz ansaitsee tunnustuksen, aivan erityisen tunnustuksen: (Naurua — Ben Zyskowicz: Mitäköhän nyt tulee?) siis ainoana hallituspuolueitten edustajana hän on istunut täällä tuntikausia...

...ja puolustanut hallituksen aivan hölmöä esitystä. (Anneli Kiljusen välihuuto) — Minä luulen, että edustaja Zyskowicz on ollut paljon enemmän äänessä kuin te. (Naurua) Minusta hän ansaitsee tästä kyllä tunnustuksen.

Mitä itse asiaan tulee, jokaiselle meistä varmasti viimeistään tämän päivän aikana on täällä käynyt täysin selväksi, että tälle esitykselle ei löydy minkäänlaisia järkiperusteita. Tämä mielestäni kertoo enemmänkin tämän hallituksen kyvyttömyydestä löytää järjellisiä ratkaisuja aika yksinkertaisiinkin asioihin. Malli, jossa ensin leikataan, sitten annetaan vähän takaisin verotuksen kautta ja yritetään sovittaa yhteen verotus ja sosiaaliturva, sosiaalipolitiikan ja veropolitiikan toimet... — Minun on pakko mennä tuonne.

Arvoisa puhemies! En ollut varma, selviänkö siinä minuutissa. — Yritys yhteensovittaa tällainen järjestely, jossa ensin siis leikataan, sitten annetaan verotuksella jollekulle takaisin ja sitten sen verotuksen kautta takaisin antaminen vielä sovitetaan sosiaalipoliittisten periaatteitten ja viimekätisen toimeentuloturvan kanssa yhteen, on kelle tahansa mahdoton yritys. Hallitus yritti tällaista mahdottomuutta, eikä se totisesti siinä ole onnistunut.

Jos hallituksen välttämättä olisi pitänyt sitten leikata jotenkin lapsilisistä, sitten suora leikkaus ja sen uljas puolustaminen, että hallitus kerta kaikkiaan haluaa nyt perhepolitiikan yhtä, sitä universaalia osaa tässä nyt leikata, ja sitten Zyskowicz tänne puolustamaan ryhdikkäästi, niin kuin hän on nyt tällaista ihan todella hölmöä esitystä joutunut puolustamaan. Paljon parempi menettelynä olisi ollut ilman muuta tällainen menettely. (Erkki Virtanen: Kaikkeen sitä hallituksessa joutuu!) — Juuri niin, kaikkeen sitä hallituksessa joutuu.

Arvoisa puhemies! Kaiken lisäksi tämä esityskokonaisuus sisältää sekä valtion että myöskin kuntasektorin kannalta monia semmoisia seikkoja, joihin nyt en tässä enempää katso aiheelliseksi kajota.

Ehkä vielä yksi huomio, jonka olin ajatellut tuolta paikan päältä kertoa, nyt saan ne kaikki yhdellä kertaa sanotuksi: Kaiken lisäksi kuuntelin tuolta työhuoneestani, kun ministeri kertoi, että tämä on niin kuin mennyt vähän väärään suuntaan, että perheet eivät hänen mielestään ole osanneet tehdä ratkaisuja siitä, miten sosiaalipolitiikan tietyt tukijärjestelyt, tässä tapauksessa kotihoidon tuki, jaetaan isän ja äidin kesken. Jatkamatta siitäkään asiasta enempää: kyllä perheet osaavat tämäntapaisissa asioissa tehdä ratkaisuja, eikä niistä tarvitse kyllä tulla sen enempää ministeriltä kuin hallitukseltakaan yleisemminkään kysymään.

Arvoisa puhemies! Tarkoitus oli ihan lyhyesti onnitella ja kiittää Zyskowiczia hänen urhoollisuudestaan, mutta vielä hivenen vakavammin: Minusta se, mitä kuulin edustaja Rehulan täällä jossakin vaiheessa sanoneen, että hallitus ensi töikseen vetäisi tämän esityksen pois ja tulisi sitten ryhdikkäästi, jos välttämättä leikata pitää, sen leikkausesityksen kanssa tänne, olisi kaikista järkevintä. Sitä tietysti en toivo, koska lapsilisän entisellään säilyttämiselle löytyy vahvat perusteet.

Juha Rehula /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Käydyn keskustelun jälkeen — tähän yhytän välikysymyskeskustelun viime viikon tiistailta mukaan — ollaan tekemässä kahta sosiaalipolitiikan kannalta erittäin arveluttavaa asiaa. Saivarrellaan nyt sitten, edustaja Zyskowicz, ihan niin kuin halutaan, mutta suorat lainaukset kertovat, mitä kokoomuslainen pääministeri täällä sanoi.

Ensinnäkin meillä on ollut periaate, että meidän ensisijaisten etuuksiemme taso sosiaaliturvassa on sellainen, että viimesijaiseksi tarkoitettua etuutta, toimeentulotukea, ei tarvita. Tämä on iso periaate. Siitä ei aina ole pystytty pitämään kiinni, mutta nyt hallituksen vastauksessa pääministerin suulla, vaikkei nyt sanota sitten tervemenoa toimeentulotukiluukulle, sanotaan kuitenkin ääneen, että tällainen mahdollisuus säilyttää tulotaso ennallaan on olemassa niillä, jotka ovat oikeutettuja toimeentulotukeen, sen jälkeen, kun lapsilisiä on leikattu. Pidän erittäin arveluttavana tätä viestiä.

Toinen samaa sarjaa oleva asia on se, että meillä on etuus, joka on kaikille sama. On aivan pöljää, että lapsilisäleikkausta ylipäätänsä ollaan esittämässä, niin kuin olen useamman kerran tänäänkin jo sanonut, mutta on yhtä arveluttavaa, että lähdetään verotuksen kautta etsimään kompensaatiota jonkun sosiaaliturvaetuuden menetykselle. Me, hyvinvointiyhteiskunta nimeltä Suomi, olemme muuten aivan fundamenteissa kysymyksissä, ja toivon, että jos ja kun näitten säästöjen tiellä joudutaan jatkamaan, sosiaalipolitiikkakin olisi mukana silloin, kun näitä ratkaisuja tehdään.

Outi Alanko-Kahiluoto /vihr:

Arvoisa puhemies! On tosiaankin merkille pantavaa, että edustaja Zyskowicz on täällä ainoana kokoomuspuolueen edustajana, ja toki ihailen teidän urhoollisuuttanne, mutta kyllä yhdyn näiden puhujien näkemyksiin, jotka ovat esittäneet, että kaikkein viisainta olisi perua lapsilisäleikkaus. Kyllä tämä kompensaation etsiminen on tosiaan saanut jo farssimaisia piirteitä, eikä se muutu siitä sen paremmaksi.

Tänään eduskunnassa järjestettiin seminaari vähimmäistoimeentulotuen kehittämisestä ja siellä tuotiin esille muun muassa se, että on ongelmallista, että toimeentulotuki on tämmöinen ruokakuntakohtainen sosiaaliturva, mikä tarkoittaa sitä, että kenenkään perheenjäsenen ei kannata tienata, koska kaikki tienestit vähentävät koko perheen toimeentulotukea. Ja toimeentulotuessahan se etuoikeutettu tulo on vain 150 euroa kuukaudessa, eli on hyvin vaikea ponnistella pois sieltä toimeentulotuen katiskasta, jos sinne koko perhe joutuu. Kyllä meidän pitäisi lainsäädännössä pyrkiä siihen, että ei lisätä niiden määrää, jotka ovat toimeentulotuen piirissä, vaan pidetään kiinni näistä universaaleista etuuksista ja myöskin sitten vähimmäisturvan riittävyydestä.

Anneli Kiljunen /sd:

Arvoisa puhemies! Vaikka nyt olen tässä loppupuolella ollut vähän hiljaisempi, kun olen kuunnellut tätä keskustelua, minusta on ollut hirveän hyvä, että kun me olemme puhuneet lapsilisästä — joka sinällään on universaali, tärkeä tuki perheille — niin samanaikaisesti me olemme keskustelleet lapsiperheitten köyhyydestä. Se on ollut ehkä se tärkein anti tässä illassa, että me olemme halunneet lähteä viestittämään siitä, että eduskunnan pitää puuttua lapsiperheköyhyyteen.

Meillä on 130 000 lasta, jotka ovat pienituloisia, meillä on 30 000 lasta, jotka elävät todellisessa köyhyydessä, joilleka arjen ruoka, vaatetus, kaikki tämmöiset, monelle perheelle itsestäänselvyydet, eivät ole millään tavalla selviä. Olen itse tehnyt toimeentulotukityötä 15 vuotta johtavana sosiaalityöntekijänä ja sosiaalityöntekijänä olen nähnyt siellä, miten vaikeissa elämäntilanteissa jotkut perheet ovat ja miten he hakevat selviytymiskeinoja siinä omassa arjessaan, jotta esimerkiksi ruoka tulee pöytään.

Kun me keskustelimme tästä toimeentulotuen tasosta, niin tämmöisen keskimääräisen lapsen ruoka-, puhtaus-, vaatetus- ja kaikki harrastemenot saisivat päivittäin maksaa noin 9—10 euroa. Elikkä kun me puhumme lapsilisän leikkauksesta, näille perheille 1—2:kin euroa on iso summa, kun joillekin, esimerkiksi meidän tasoluokallemme, 100 euroakin saattaa olla semmoinen summa, joka ei kosketa meidän arkielämäämme. Mutta näillä perheillä esimerkiksi 10-vuotiaan lapsen toimeentulotuki, lapsilisä mukaan lukien, on 278 euroa, ja siihen on sisällytetty jo lapsilisä, ja sillä kustannetaan kaikki nämä kustannukset, jotka äsken tuossa totesin.

Sen takia näkisin, että meidän tärkein tehtävämme ja viestimme varmaan on se, että meidän pitää aidosti lähteä puuttumaan ja poistamaan yhteiskunnasta lapsiperheköyhyyttä, koska se lapsiperheköyhyys luo syrjäytyneisyyttä ja eriarvoisuutta eikä anna kaikille lapsille tasa-arvoista mahdollisuutta kehittyä hyvään aikuisuuteen ja siihen, mitä me varmasti kaikki tavoittelemme.

Simo Rundgren /kesk:

Arvoisa puhemies! Kyllähän tämä keskustelu on osoittanut sen, että hallitus on tehnyt erittäin pahan virheen. Koko tässä perhepolitiikassa on lähdetty linjalle, joka ei ole kestävä. Sekä lapsilisäleikkaus että myöskin sitten kodinhoidon tuen uudelleenjärjestely ovat asioita, (Outi Alanko-Kahiluoto: Se on kotihoidon, ei kodinhoidon!) — niin, kotihoidon tuen leikkaus — jotka on kerta kaikkiaan todettava valitettavaksi ja pahaksi virheeksi.

Se on sitten johtanut seuraaviin virheaskelmiin, niin kuin tässä on edustaja Rehula siteerannut pääministerin puhetta suorasanaisesti. On käsittämätöntä, että tämä ensimmäinen virhe on saanut pääministerin sotkeutumaan sanoissaan niin, että hänen puhettaan voi aivan oikeutetusti tulkita niin, että hän ohjailee lapsilisän leikkauksesta kärsiviä perheitä toimeentuloluukulle.

Edelleen se on johtanut toiseen pahaan virheeseen, siihen, että tätä lapsilisäleikkausta on lähdetty kompensoimaan verovähennyksellä ja näin sotkettu sosiaalipolitiikka ja veropolitiikka keskenään. Ja kaiken lisäksi: jos tämä käsittämätön päätös vielä pannaan täytäntöön, se johtaa byrokratian kasvamiseen. Siinä on kyllä virkamiehillä tekemistä, miten tämä päätös sitten sovelletaan käytäntöön.

Ainoa järkevä johtopäätös näitten virheitten korjaamiseksi on se, että lapsilisäleikkaus on peruttava.