Johannes Koskinen /sd(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Perustuslakivaliokunta ei oikeusasiamiehen vuoden 2011 kertomusta käsitellessään ottanut esille mitään erityisteemaa. Totesimme, että kertomus on hyvin ansiokkaasti kirjoitettu ja avaa laajemminkin kansalaisille näkymää laillisuusvalvontaan ja laveammin myös ihmisoikeuksien valvontaan Suomessa.

Halusimme kiinnittää erityistä huomiota kertomuksessa nyt kolmatta kertaa olevaan jaksoon, jossa on kootusti esitetty keskeisimpiä puutteita ja parannuksia perus- ja ihmisoikeuksien toteutumisessa. Tällainen jakso on hyvinkin perusteltu varsinkin sen jälkeen, kun Eduskunnan oikeusasiamiehen kanslian yhteyteen perustettiin Ihmisoikeuskeskus.

Kiitoksia. — Ihmisoikeuskeskuksen perustaminen todella samalla korostaa eduskunnan oikeusasiamiehen roolia tämmöisenä kokoavana viranomaisena, joka seuraa perus- ja ihmisoikeuksien tilannetta. Tällaisen jakson sisällyttäminen kertomukseen on hyvinkin suositeltavaa jatkossakin. Samoin kielioikeuksien toteutumista koskeva tarkastelu vuoden 2011 kertomuksen yhteydessä oli hyvinkin paikallaan.

Edelleen oikeusasiamies Jääskeläinen on käsitellyt Oikeusasiamiehen kanslian toimintatapojen muutoksia: on korostettu neuvontaa ja näitä uusia reagointikeinoja, joita lainmuutoksella on saatu. Se on myöskin oikean suuntainen kehittämislinja, että kansalaiset todella saisivat oikeutta sen kantelun kautta silloin, kun väärinkohtelua tai kyseenalaisia menettelyjä havaitaan.

Kaikkinensa perustuslakivaliokunta kannustaa tätä uudistavaa otetta, joka Eduskunnan oikeusasiamiehen kanslian työssä on ollut havaittavissa. Samoin tuo käsittelyaikojen lyhentämispyrkimys, jossa on hyvin onnistuttu mutta edelleen on paljon tehtävää, saa valiokunnan siunauksen, ja toivomme, että eduskunta kaikkinensa myös tätä linjaa tukee.

Ben Zyskowicz /kok:

Arvoisa herra puhemies! Arvoisa oikeusasiamies! Hyvät kollegat! Lainsäädäntömme mukaan oikeusasiamiehellä on erityinen tehtävä valvoa perus- ja ihmisoikeuksien toteutumista maassamme ja erityinen velvollisuus valvoa myös suljettujen laitosten osalta tätä tilannetta. Myös nyt käsittelyssä olevassa vuoden 2011 kertomuksessa on vankiloiden ja vankien ihmisoikeuksien ja perusoikeuksien toteutumista käsitelty hyvin laajasti, itse asiassa sivulta 152 aina sivulle 178, ja täällä oikeusasiamies esittää lainsäädäntöä täsmennettäväksi muun muassa vankien keskinäisten puhelujen osalta jne.

Meidän perusoikeusajattelu ja ihmisoikeusajattelu Suomessa ja Euroopassa on tietysti viime vuosikymmeninä kehittynyt. Minä myös henkilökohtaisesti pidän oikeana sitä kehitystä, jossa korostetaan, että kun joudutaan tekemään rajoituksia perus- ja ihmisoikeuksiin esimerkiksi juuri vankien osalta, niin näistä asioista pyritään säätämään riittävän täsmällisesti lain tasolla. En kannata sitä vanhaa oppia, joka perustui tämmöiseen laitosvalta-ajatteluun, että jos joku ihminen joutui vankilaan tai mielisairaalaan tai sairaalaan tai vaikkapa meni oppilaitokseen, niin sitten tämän laitoksen johtajalla oli hyvin laaja, joissakin tilanteissa jopa hyvinkin laaja valta tähän asiakkaaseen tai potilaaseen tai vankiin nähden.

Kuitenkin olen täältä pöntöstäkin kiinnittänyt aikaisemmin huomiota siihen, että kun me olemme halunneet eroon tämmöisestä laitosvalta-ajattelusta ja kun me olemme halunneet, että perus- ja ihmisoikeusrajoituksista aina säädetään hyvin täsmällisesti laissa, niin minun mielestäni me olemme kyllä Suomessa ja Euroopassa luultavasti laajemminkin menneet sitten taas toiseen suuntaan vähän liian pitkälle eräissä tilanteissa.

Esimerkkinä olen aikaisemmin maininnut, että rehtori — vai oliko se opettaja — sai Oikeuskanslerinvirastosta huomautuksen, kun hän jälki-istunnossa pani oppilaan kirjoittamaan tupakoinnin haitoista, kun tämä oppilas oli jäänyt kiinni tupakoinnista. Oikeuskanslerinvirasto katsoi, että kun ei laissa erikseen ollut sanottu, että jälki-istunnossa oleva oppilas, joka on jäänyt kiinni kielletystä tupakoinnista, voidaan laittaa kirjoittamaan aine tupakoinnin haitoista, kun tätä ei erikseen ollut laissa säädetty, niin tällaista oikeutta ei opettajalla ja rehtorilla ollut ja heidän katsottiin näin ollen menetelleen lainvastaisesti. No, tätä lainsäädäntöä ollaan nyt sitten tarkistamassa.

Vähän samat ajatukset tulivat mieleeni, kun luin tämän päivän Helsingin Sanomista sivun uutista, jossa kerrottiin, että umpihaalari vähensi huumeita — siis vähensi huumeita — vankiloissa. [Edustaja näyttää lehtiartikkelia]

Herra puhemies! En tiennyt, että se koskee myös yksittäisiä lehtiartikkeleita, mutta kiitos opastuksesta.

Helsingin Sanomat tietää tämän päivän numerossaan kertoa, että oikeusasiamies on joulukuussa, vuodenvaihteessa, antamallaan päätöksellä käytännössä kieltänyt vankiloita pukemasta tällaisia umpihaalareita vankien päälle tilanteissa, joissa vangit esimerkiksi palaavat lomilta ja joissa epäillään, että he ruumiinsisäisesti tuovat huumeita vankilaan. Viime vuoden aikana kävi ilmi, että noin 20 prosenttia näistä vangeista, joita epäiltiin tästä ja jotka sen vuoksi laitettiin tähän tarkkailuun, todellakin toi huumeita vankilaan. Ajatelkaa: huumeita vankilaan. Jokainen ymmärtää, miten suuria kielteisiä vaikutuksia se aiheuttaa vankiloiden elämässä. Se aiheuttaa turvattomuutta varmasti vartijoille. Se aiheuttaa turvattomuutta vangeille. Se aiheuttaa vankien keskinäisiä velkasuhteita. Se aiheuttaa kaikkea mahdollista järjestyksen ja turvallisuuden vähenemistä vankiloissa.

Eli tällainen hyvä keino oli havaittu: puetaan haalari päälle. Ei tehdä mitään Ylioppilaslehden temppua, vaan nämä vangit joutuivat sitten ilmoittamaan vartijalle, että heillä on nyt tarve ulostaa, ja silloin valvotuissa olosuhteissa tämä tapahtui ja se nielty huume saatiin tällä tavoin paljastettua. Oikeusasiamies on nyt siis ottanut sen kannan, että näitä tällaisia haalareita ei saa käyttää tässä tarkoituksessa, kun siitä ei kerta ole laissa erikseen säädetty.

Nyt on kysyttävä, onko tämä oikeusasiamiehen kanta perusteltu. Eräät vangit valittivat tästä menettelystä ja vetivät vankiloiden johtajat oikeuteen, ja Suomen oikeuslaitos totesi, että vankiloiden johtajat eivät olleet menetelleet tässä suhteessa lainvastaisesti. Mutta nyt siis oikeusasiamies pyytää tämän kuun loppuun mennessä vankiloilta selvitystä, mihin toimiin he ovat ryhtyneet oikeusasiamiehen katsottua, että ei sitä vankiparkaa saa nyt tämmöisiin haalareihin pukea, vaikka siinä on täysin erinomainen tarkoitus eli estää huumeiden kulkeutuminen vankiloiden sisään, ja vaikka on näyttöä siitä, että tämä toimii. Eli vankiloihin on nyt näiden haalareiden käyttöönoton jälkeen tullut sisään vähemmän huumeita kuin ennen tätä menettelyä.

Muutama kysymys: Onko todella kaikki säädettävä erikseen laissa kaikissa olosuhteissa? Esimerkiksi — en tiedä, mutta kysyn: Onko laissa erikseen säädetty, että vankilassa sellin ovi pidetään kiinni? Onko laissa erikseen säädetty, että vangin on syötävä vankilan ruokaa? Voi olla, ettei hänen tarvitse, ehkä hänellä käyvät omat kokit. Onko erikseen laissa säädetty, että vankilassa on nukuttava vankilan patjoilla ja vankilan vuodevaatteissa? Voi olla, ettei tarvitse, voi tuoda kotoa omat, en tiedä. Onko erikseen säädetty laissa oikeus määrätä televisiot ja radiot sellissä suljettavaksi johonkin aikaan, jolloin vankiloissa on hiljaisuuden aika? Onko erikseen säädetty laissa, että on käytettävä vankilan vaatteita? Voi olla, ettei tänä päivänä tarvitsekaan käyttää. Ainakaan semmoisia kunnon raita-asuja ei ilmeisesti enää käytetä.

Onko todella kaikki erikseen säädettävä laissa? Onko laissa erikseen säädettävä, että huumeiden kulkeutumisen estämiseksi vangit voidaan pukea haalareihin, joka pakottaa heidät tilanteessa, jossa he tarvitsevat vessakäyntiä, pyytämään vartijan paikalle, ja sitä kautta näihin huumeisiin päästään helpommin käsiksi? Onko parempia muut keinot? Pakottaa heidät röntgeniin; onko se terveydelle hyväksi? Pakottaa heidät syömään joitain ulostuslääkkeitä, joilla nopeutetaan? Onko se parempi? Onko siitä säädetty laissa? Onko siitä säädettävä laissa? Onko parempi, että koirat pääsevät nuuhkimaan heitä oikein tarkkaan? Onko siitä säädetty laissa? Pitäisikö siitä säätää laissa?

Eikö mitään johdu asian luonteesta? Eikö mitään tämän päivän maailmassa voida päätellä asiayhteydestä, olosuhteista? Eikö voida punnita tämän rajoituksen ja sen tarkoituksen välistä järkevää suhdetta? Näitä kysymyksiä jäin miettimään, kun luin tuon oikeusasiamiehen kannanoton, ja tässä kerrotaan, että Vankeinhoitolaitos — vai mikä Rikosseuraamusvirasto se nykyään on — nyt miettii, miten tähän pitäisi suhtautua. Onko todella niin, että terveen järjen käyttö tässä maassa erilaisissa tilanteissa on todellakin kielletty, kaikki pitää säätää laissa?

Herra puhemies! Vangit ovat tietysti valittaneet Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen tällaisesta hirvittävästä ihmisoikeusrikoksesta, ja sitä päätöstä tässä nyt odotellaan. En tiedä, mitä Euroopan ihmisoikeustuomioistuin tulee asiassa päättämään, mutta omana kantanani voin sanoa, että päätti mitä tahansa, niin minun mielestäni tämä nykyinen käytäntö vaikuttaa hyvin järkevältä ja perustellulta.

Eduskunnan oikeusasiamies Petri Jääskeläinen

Arvoisa herra puhemies! Arvoisat kansanedustajat! Ensinnäkin haluan kiittää perustuslakivaliokuntaa tuosta mietinnöstä. Me olemme perustuslakivaliokunnan toivomusten ja linjausten mukaisesti pyrkineet toimintaamme kehittämään ja tämän suuntaisesti myöskin jatkossa.

Edustaja Zyskowicz otti esille vankien kohteluun liittyviä asioita ja siinä kimmokkeena tuo vankien tarkkailuhaalareiden käyttö. Meillähän on, ihan niin kuin edustaja Zyskowicz totesi, voimassa laitosvallan kielto, joka tarkoittaa sitä, että sillä perusteella, että henkilö on siellä laitoksessa, henkilön perusoikeuksia ei saa rajoittaa, vaan näistä perusoikeuksien rajoituksista täytyy erikseen säätää lailla. Tämä on ihan selvä peruslähtökohta.

Eduskunnan hyväksymän lain mukaan vankeusrangaistuksen sisältönä on vapauden menetys, ja vankeuslaissa on vielä erikseen todettu se, että vankien oikeuksiin saa tehdä vain sellaisia rajoituksia, jotka seuraavat itse tästä vapauden menetyksestä, jotka suoraan seuraavat siitä vapauden menetyksestä. Ne ovat oikeutettuja. Kaikista muista vankien perusoikeuksien rajoituksista tulee säätää lailla. Tämä on eduskunnan säätämä, lakiin pohjautuva linjaus.

Oikeusasiamiehen tehtävänä on valvoa sitä, että lakeja noudatetaan ja perus- ja ihmisoikeudet toteutuvat. Eli vankien osalta kaikista sellaisista perusoikeusrajoituksista, jotka eivät suoraan johdu vapauden menetyksestä, on säädettävä sellaisella eduskuntalailla, joka täyttää kaikki perusoikeusrajoituksille asetettavat hyväksyttävyys-, täsmällisyys- ja tarkkarajaisuusvaatimukset. Näiden haalarien käytön osalta tällaista täsmällistä, tarkkarajaista säännöstä, joka oikeuttaisi näiden käyttöön, ei ole. Siitä voinemme olla yhtä mieltä, että tällaisten haalareiden, jotka siis on puettu vangin päälle ilman, että hän itse pystyy niitä riisumaan, ja jotka on nippusiteillä suljettu hihoista ja on umpinaiset jalat, käyttö rajoittaa kyseisen henkilön oikeuksia. Ja jos näin on, niin siitä on säädettävä lailla.

Tässähän on kysymys eristämistarkkailusta. Siitä on sinänsä olemassa säännös, että silloin, kun epäillään, että vangilla on kehossaan kiellettyjä aineita, niin hänet voidaan asettaa tämmöiseen eristystarkkailuun ja eristystarkkailun aikana valvoa teknisesti tai muulla tavoin. Miten tämä on aikaisemmin toteutettu ja miten se tänä päivänä monissa vankiloissa edelleen toteutetaan: on olemassa tämmöinen oma eristystarkkailutila, jossa on videovalvonta. Tällä tavalla huolehditaan ja valvotaan ja seurataan sitä, että tämä epäilty huumausaine, jonka vanki on kätkenyt kehoonsa, saadaan sieltä ulos. Nythän ainoa mahdollisuus, miten vanki sen pystyisi tässä piilottamaan, on se, että hän nielee uudestaan tämän nyssäkän, joka hänen sisällään on ollut ja sieltä tulee ulos.

Kun tänään Helsingin Sanomissa kerrottiin, että näillä haalareilla on saavutettu nämä kymmenen tapausta, niin tässähän ei ole yhtään mitään näyttöä siitä, ettei näillä entuudestaan voimassa olevilla eristystarkkailuhuoneessa olemisella ja siihen kytketyllä videovalvonnalla olisi ihan tätä samaa tulosta saavutettu.

Tässä taustana on tietysti se, että vankilan henkilökunnalle tämä on helpompi tapa. Kun vangille puetaan tämmöinen haalari päälle, niin silloin häntä ei tarvitse samalla tavalla valvoa siellä huoneessa tämän videovalvonnan avulla. Toki siis se videovalvontahan menee nauhalle, niin että se pystytään jälkikäteenkin katsomaan, mitä siellä on tapahtunut. Eli siis siitä, että tämä olisi jotenkin erinomaisen paljon tehokkaampi keino, ei ole yhtään mitään näyttöä. Se on vankilahenkilökunnalle helpompi, ja sen takia tämä on otettu käyttöön.

Tämä on suomalainen innovaatio. Minä olen keskustellut tästä Euroopan neuvoston kidutuksen vastaisen komitean puheenjohtajan ja jäsenten kanssa, ja heidän tiedossaan ei ole ollut, että missään muussa maassa tällaista olisi käytössä. Tämä on suomalainen innovaatio, eikä se myöskään suomalaisessa vankeinhoidossa ole osoittautunut mitenkään erityisesti... Ihan jo näiden Helsingin Sanomien tietojen mukaan oliko näitä 16 suljetusta vankilasta 11:een tilattu ja olikohan niin, että kuudessa niitä oli sitten tosiasiassa käytetty. Eli valtaosassa suljetuista vankiloista itse ovat nähneet, että ihan samalla tavalla samaan lopputulokseen päästään niillä keinoilla, eristämistarkkailulla ja siihen kytketyllä valvonnalla, jotka meidän lainsäädäntömme, eduskunnan hyväksymä laki, selvästi hyväksyy. Siinä ei ole mitään ongelmaa. Kysymys on nyt siitä, että vankeinhoitoviranomaiset itse keksivät tällaisen innovaation, tarkkailuhaalarin, ja ottivat sen käyttöön. Tähän ei ole täsmällistä tarkkarajaista valtuutusta annettu laissa.

On totta, että tämä asia on ollut rikosprosessissa vireillä, ja se on johtanut hylkäävään tuomioon vankiloiden johtoa vastaan. Kiinnitän huomiota kahteen seikkaan. Ensinnäkin siihen aikaan lainsäädäntö oli toisenlainen. Meillä ei itse asiassa ollut ollenkaan eristämistarkkailua koskevaa nimenomaista säännöstä. Nyt meillä sellainen on, ja sen sääntelyn muotoiluun tämä haalareiden käyttö ei ainakaan riidattomasti istu. Toinen on se, että se on ollut rikosprosessi, ja vaikka se ei olisikaan rikos tälle henkilökunnalle, että ne ovat näitä käyttäneet, niin se ei tarkoita sitä, että se olisi hyväksyttävää ihmisarvoisen, nöyryyttävän kohtelun kannalta taikka myöskään meidän lainsäädäntömme kannalta.

Tässä tilanteessa, kun tämä kysymys nyt on ihmisoikeustuomioistuimen arvioitavana, me emme nyt tiedä, mitä sieltä tulee, mutta jos oletetaan, että sieltä tulee langettava tuomio ja sen päälle vielä hyvityksen maksaminen, niin tämä samanlainen hyvitys, joka tulisi maksettavaksi nyt sille, jonka juttu siellä ihmisoikeustuomioistuimessa on, täytyy jokaiselle, joka tämän haalarieristämistarkkailun kohteena täällä on ollut, järjestää sitten täällä kansallisella tasolla.

Minun mielestäni nyt tässä tilanteessa, kun meidän oma kansallinen lainsäädäntömme on tässä puutteellinen ja asia on ihmisoikeustuomioistuimen arvioitavana ja on pelättävissä, että sieltä tulee langettava tuomiohyvitys määräyksineen, näiden tarkkailuhaalareiden käyttöä ei tulisi jatkaa. Jos ihmisoikeustuomioistuin tämän hyväksyy ja jos meidän kansallista lainsäädäntöämme täsmennetään siten, että näitä haalareita voidaan käyttää, niin silloinhan minulla oikeusasia-miehenä ei tietenkään ole yhtään mitään tätä vastaan.

No, tuossa edustaja Zyskowicz kyseli vielä näitä erilaisia asioita, pitäisikö näistä säätää. En nyt tiedä, tarvitseeko näihin mennä. Tämä peruslähtökohta on sillä tavalla selvä, että kaikesta siitä, mikä ei seuraa itse siitä vapaudenmenetyksestä, tulee säätää lailla. Todettakoon nyt ihan vain, että eduskunnan hyväksymän lain mukaan vangit saavat käyttää omia vaatteitaan, jollei siihen ole jotain tämmöistä erityistä vankilan järjestyksen turvallisuuteen liittyvää syytä. Tietyissä olosuhteissa vangit käyttävät sitten, tai on pakkokin käyttää, vankivaatteita. Mutta eduskunnan hyväksymä pääsääntö on se, että vangit saavat käyttää omia vaatteitaan.

Arvoisa herra puhemies! Ehkä tässä on vastaus tähän kommenttiin.