Valtiovarainministeri  Antti   Kalliomäki

Arvoisa puhemies! Hyvät edustajakollegat! Viimeisimmät talouden kasvuennusteet ensi vuodelle lupaavat tuollaista 3—4 prosentin mukavaa kasvua. Viimeisen vuoden aikavälillä on syntynyt noin 40 000 uutta työpaikkaa, työttömyys on alenemassa tasaisesti, ostovoiman kasvuennuste on mukavat 2,5 prosenttia, julkisen talouden ylijäämä ensi vuodelle lähes 2 prosenttia, vaihtotaseen ylijäämä vastaavasti noin 5 miljardia euroa, korot ovat historiallisen alhaalla, talouden vakauden ja ennustettavuuden takeina on lähes kolmivuotinen tulopoliittinen sopimus ja sen yhteydessä tehdyt valtiovallan merkittävät veropäätökset ja päätökset menojen lisäyksistä muun muassa infraan ja tutkimukseen ja tuotekehitykseen. Tätä luetteloa voisi jatkaakin.

Lasi on enemmän kuin puoliksi täynnä, soveltaakseni seuraajani sanontaa. Pullat siis hyvin uunissa. (Ed. Soini: Kyllä on hyvä olla nyt!) Kyllä ovat hyvin uunissa, mutta ovatko niin hyvin, että, kuten sanotaan, eduskuntakauden tärkeimmät päätökset voitaisiin todeta tehdyiksi tai esimerkiksi että budjetin lähetekeskustelu täällä eduskunnassa ensi viikolla voisi edetä tutun rutiinin ja kaavan mukaan, siis sillä tavalla, että oppositio haukkuu hallituksen pataluhaksi, ed. Zyskowicz vielä erikseen nostaa tikun nokkaan keskustan menneet synnit ministerikohtaisesti ja vasemmistoliitto puolestaan tekee saman sosialidemokraateille muistuttaen muun muassa varallisuusveron pahuudesta? (Ed. Gustafsson: Ette erehtynyt tällä kertaa!) Ja minä sitten vastapainoksi kehun hallituksen mittaamattomia saavutuksia. (Naurua) Tällä me saamme aikaan säihkyvän riidan, mutta sitäkö kansalaiset meiltä odottavat? (Ed. Jaakonsaari: Ei kun kissat pöydälle!) En usko, eivät varmasti odota, ja niin hyvin pullat muuten eivät olekaan uunissa. Sen haluan tässä sanoa.

Hallituksella on erittäin vaativa vaalikauden päätöstaival vielä edessään, ja vanhalla, vaikka kuinkakin koetulla lähetekeskustelun kaavalla edeten katoaa väistämättä budjetin käsittelyyn liittyvä punainen lanka. Piru tietysti asuu yksityiskohdissa, ja nekin ovat tärkeitä, mutta budjetin lähetekeskustelussa pitäisi nähdä metsä puilta. Siksi toivon, että tuon pirun esiin manaaminen jätetään valiokuntakäsittelyyn ja aloitetaan nyt ensi viikolla sen arvioinnilla, mitkä ovat tämän maan vahvuuksia, mitkä ovat heikkouksia ja tulevaisuuden suuria haasteita, ja pohditaan sitten sitä, miten hallituksen budjettiesitys vastaa näihin tuleviin haasteisiin. Siitä minusta tässä on kysymys, ja mennään sitten niihin.

Viime keväänä, siis ennen kuin hallitus oli tehnyt omat budjettipäätöksensä, Oecd ja eräät muut instituutiot arvioivat Suomen taloutta, sen näkymiä, maakatsauksissaan. Oecd päätyi siihen, että viisivuotiskaudella Suomen talous kasvaa noin 1—1,5 prosenttia, siis ei enempää. Mitä tästä seuraisi? Vastaus on erittäin ikävä: pitkän päälle tällainen kasvu johtaa väistämättä hyvinvointivaltion perusteiden murtumiseen, sen hiipumiseen ja alasajoon pala palalta, sosiaaliturvan, koulutuksen, palveluitten leikkaamiseen. Silloin johtopäätös hallituksen puolelta tämän näkymän edessä on se, että hyvinvointivaltion henkivakuutus on vahva talouden kasvu ja työllisyyskasvun ura, joka johtaa asetettuihin tavoitteisiin, ja että valtiontaloutta kyetään tässä näkymässä hoitamaan vakaasti. (Ed. Zyskowicz: Arvio on oikea!)

Mitä vahvuuksia meillä on? Mainitsen kaksi tärkeimmästä päästä.

Ensinnäkin yhteistyöhön, sopimiseen, keskinäiseen luottamukseen perustuva suomalainen toimintamalli, jolla on näyttöjä: kolmikantainen järjestelmä työmarkkaosapuolten ja valtiovallan kesken, sitoutuminen sopimusyhteiskuntaan. Tämän hallituksen kokemus tulopoliittisesta sopimuksesta on yhtäällä se, että se oli menestys ja teimme oikeita toimenpiteitä, mutta toisaalta myöskin se, että sitoutumista on jatkossa vahvistettava, jotta tämä malli voisi hyvin tehokkaasti kansalaisten hyväksi toimia. Siksi hallituspolitiikan kulmakivenä myöskin vaalikauden loppuaikana tulee olemaan tämän sitoutumisen vahvistaminen. Hallitus lähtee tänä syksynä jo liikkeelle työmarkkinaosapuolten kanssa keskustelemaan, valmistelemaan ratkaisuja, joissa työmarkkinoiden toimintakykyä ja työllisyyden kasvun edellytyksiä voidaan parantaa.

Toinen vahvuus liittyy suoraan suomalaisiin itseensä, inhimilliseen pääomaan ja sen hyödyntämiseen. Tämäkin haasteena, vaikka se on vahvuus, on erittäin kova sen vuoksi, että työikäisen väestön vähentyessä tämän pääoman vahvistamisen tarve vain kasvaa. Siksi hallitus panostaa tässäkin budjettiesityksessään voimakkaasti koulutukseen, tutkimukseen, tuotekehitykseen. Lähes 100 miljoonan euron potti tulee lisäpanostuksia näihin kohteisiin.

Entä missä ovat tämän maan tulevaisuuden sudenkuopat? Missä ovat heikkoudet, haasteet, joihin hallitus tarttuu, sen on tartuttava, tässä budjettiesityksessään? Silloin kantava periaate on se, että on katsottava yli yhden budjettivuoden ja jopa yli yhden vaalikauden, jopa kahdenkin vaalikauden ylitse. (Ed. Zyskowicz: Oikein!)

Näistä haasteista otan ensimmäisenä tuottavuuden hitaan kehityksen. Tämän haasteen taustalla on se noidankehä, jossa väestön ikääntyminen johtaa työpanoksen vähentymiseen, se taas väistämättä johtaa talouden kasvun heikkenemiseen, ellei uusia lääkkeitä löydy. Vain tuottavuus voi purkaa tuon noidankehän. Meillä on tästä hyvä esimerkki Suomen historiasta. Tuottavuus on kasvanut viimeisen sadan vuoden aikana yli kymmenkertaiseksi, ja samaan aikaan suomalaisten elintaso on myöskin yli kymmenkertaistunut. Ne kulkevat täsmällisesti, kiinteästi käsi kädessä. Teknologian kehitys on ollut ratkaisevin tuottavuuden vahvistumisessa. Se on ykköstekijä tässä näkökulmassa. Siksi heikkoutta korjataan vahvuudella. Hallituksen budjettipolitiikan avainalueita todella ovat koulutus, innovaatiot, tuotekehitys, tuotantotapojen kehittäminen ja ylipäänsä teknologian hyödyntäminen sekä julkisella että yksityisellä sektorilla.

Hallituksen viimetalvisen budjetin kehyspäätöksen sisällä on linjaus tuottavuusprojektista. Sen motto voisi olla: tartu hetkeen. Suurten ikäluokkien edessä oleva eläköityminen on mahdollisuus, se ei ole siis pelkkä uhka, vaan se on suuri mahdollisuus rakentaa hallinto kestävälle pohjalle, mitä se tällä hetkellä, nykyisellään ei ole. Se periaate, että kahta eläkkeelle siirtyvää kohti tulee yksi uusi rekrytointi, ei siis ole eikä saa olla uhka vaan mahdollisuus. Se tarkoittaa kuuden vuoden kuluessa suunnitelman mukaan 17 500:ta uutta työntekijää ilman irtisanomisia ja ilman lomautuksia. On selvää, niin kuin täällä eilen sanoin kyselytunnilla, että hölmöyksiin tässä savotassa ei saa mennä. Totta kai pitää löytyä joustavuutta ja eri tilanteitten ja toimintayksiköitten etujen ja tavoitteiden huomioon ottamista. (Ed. Zyskowicz: Muistakaa tämä!)

Samanlainen momentum sisältyy tietenkin myöskin kuntapuolella kunta- ja palvelurakenneuudistukseen, jossa hallitus on liikkeellä. Sillä on vahva työryhmä, joka työssään ottaa mukaan ympäri maata alan asiantuntijoita, kuntapäättäjiä ja tavallisten kansalaisten mielipiteitä. Tämä työ jatkuu, ja keväällä teemme päätöksiä. (Ed. Zyskowicz: Näkisi vaan!) Nämä rakennepolitiikan kysymykset, sillä niitä ne ovat, eivät ehkä ole niin sanottuja pehmeitä, hyviä asioita, joita politiikassa on mieluisinta ja helpointa edistää, mutta ilman näiden etenemistä kuihtuvat myös hyvät asiat, yhteiset palvelut etunenässä.

Tuottavuuteen, kasvuun ja työllisyyteen sidoksissa oleva haaste on myös investointiasteen nostaminen. Elleivät investoinnit kasva nykyiseltä tasoltaan, hiipuvat kasvun ja tuottavuuden eväät. Siksi palveluiden ja perusturvan rahoitukseen liittyvä ei mikään tuhannen taalan vaan miljardien eurojen kysymys kuuluu: miksi yritykset eivät investoi riittävästi Suomeen, vaikka keikumme kaikkien kilpailukykytestauksien kärkipäässä? (Ed. Jaakonsaari: Ja nyt vastaus!)? Ja vastaus yksinkertaisimmillaan, (Ed. Pulliainen: Harmaa talous kuriin!) ja minusta se on tärkeätä, on se, että yritys katsoo tämän päivän ohella myös tulevaisuuteen ja investoidessaan erityisesti tulevaisuuteen, jossa se odottaa sijoitukselleen tuottoa, ja tuon tuotto-odotuksen on oltava kilpailukykyinen muiden kilpailevien investointikohteiden kanssa. Tuottavuus, investoinnit, yritysten voitontavoittelu ja arkisemman kuuloiset yhteisen hyvinvoinnin rakennuspuut, siis palvelut, sosiaaliturva, koulutus, limittyvät sen vuoksi hallituksen budjettipolitiikassa toisiinsa tavalla, josta muodostuu kokonaisuus vastaamaan sekä tämän päivän että tulevaisuuden haasteita.

Kyse on silloin muun muassa osaavan työvoiman saatavuudesta, työn tarjonnan ja kysynnän tasapainosta, siihen kannustavasta maahanmuuttopolitiikasta ja työvoiman liikkuvuudesta, asumisen hinnasta siellä, missä työpaikkoja on tarjolla, ja kyse on erityisesti työttömyyden keston lyhentämisestä, siis siitä tosiasiasta, että työttömyyden puolittaminen edellyttää sen keston puolittamista. Muuta tietä tähänkään tavoitteeseen ei ole.

Toiseksi, kyse on syrjäytymisen ja köyhyyden voittamisesta laajoin yhteiskuntapoliittisin toimin, joita on jo pantu toimeen, mutta joita tarvitaan lisää. Se on paitsi inhimillinen velvollisuus ja velvoite poliittisille päättäjille myös taloudellinen välttämättömyys tälle maalle. Suomi tarvitsee kaikki henkiset ja aineelliset voimavaransa.

Näistä syistä, arvoisa puhemies, budjettiesityksen menonlisäysten erityinen painopiste on työllisyydessä. Siihen osoitettu rahoitus, toimenpidepaketti, kattaa osaltaan myös toista suurta painopistealuetta, kaikkein pienituloisimpien ihmisten aseman parantamista. Luettelematta tarkempia numeroita totean, että työmarkkinatukiuudistus, työvoimavaltaisten alojen työnantajamaksutuki, nuorten pitkäaikaistyöttömien työllistämistakuu, kotitalousvähennyksen tuplaaminen kotityön hoito- ja hoivapalveluitten osalta ja kaikkein pienituloisimpien toimeentuloa parantava erityispaketti muiden toimenpiteiden lisäksi merkitsevät yhdessä satojen miljoonien arvoista lisäsatsausta hyvinvointiyhteiskunnan perustan vahvistamiseen. Lisäksi pitkävaikutteiset lisäpanostukset liikennepuolella infraan vastaavat myös yli vaalikauden ja kahdenkin ulottuviin kasvun ja työllisyyden odotusarvoihin positiivisesti. Näissä otetaan valtiontalouden riskiä, mutta vielä, niin uskon, siedettävästi.

Hallituksen laatima kaavoitetun asuntomaan kuuden kohdan ohjelma tähtää sekin tulevaisuuteen, sen varmistamiseen, että asumisen liian korkeasta hinnasta ei synny kohtalokasta estettä työpaikkojen täytölle siellä, missä niitä eniten on tarjolla.

Arvoisa puhemies! Hallitus lähtee siitä, että budjettiesitys vahvistaa maan talouden vakautta ja ennustettavuutta luoden näin pohjaa luottamukselle, jolle hyvän taloudenpidon jatkuvuus aina perustuu. Hallitus ei esityksessään väistä sitä tosiasiaa, että talouden ja työllisyyden kriisiytymisen uhka on hyvästä kehityksestä huolimatta aina olemassa. Tämä uhka on tiedostettava ja ymmärrettävä täydellä painollaan. Se on haaste hallitukselle, eduskunnalle ja työmarkkinaosapuolille.

Puhemies! Rohkeus ja ennakkoluulottomuus viisaaseen harkintaan yhtyneinä ovat oikeat aseet juuri nyt taistelussa suomalaisen hyvinvoinnin puolesta. Suomella on hyvinvointivaltion turvaamisessa, ja se on hyvä asia, pieni etumatka moniin kilpailijamaihin nähden, mutta sen itsestäänselvään kestävyyteen uskominen olisi kuin uskoisi Zenonin paradoksiin, jossa Akilleuksen ja kilpikonnan kilpajuoksun voitti kilpikonna pienen etumatkan saatuaan. Todellisuudessa näin ei ole koskaan käynyt eikä käy. Parempi siis olla Akilleus kuin kilpikonna. Toivon sen mukaista keskustelua salissa ensi viikon aikana.