1) Hallituksen esitys laiksi kokoontumislain 12 §:n
2 momentin kumoamisesta
Paula Kokkonen /kok:
Arvoisa puhemies! Kysymyksessä on kokoontumislain
12 §:n 2 momentin eli niin sanotun huvikieltosäännöksen
kumoaminen. Kumottavaksi ehdotetussa säännöksessä on
asetettu ajallisia rajoituksia yleisötilaisuuksien järjestämiselle.
Mainitun lainkohdan mukaan yleisötilaisuutta ei saa järjestää pitkäperjantain,
ensimmäisen pääsiäispäivän
... (Hälinää)
Puhemies:
Kehotan edustajia rauhoittumaan. Ed. Kokkosella on puheenvuoro.
... eikä ensimmäisen joulupäivän
aattoillasta klo 18:sta alkaen 24 tunnin aikana, ellei poliisi hakemuksesta
myönnä tähän lupaa. Yleisötilaisuuksia
koskevasta järjestämiskiellosta huolimatta tilaisuuden
voi siis järjestää poliisin erikseen
myöntämällä poikkeusluvalla.
Säännöksessä on kysymys kirkollisia
juhlapyhiä koskevasta niin sanotusta huvikiellosta. Säännös vastaa
aikanaan kumotun julkisista huvitilaisuuksista annetun lain 5 §:n
1 momenttia ja 6 §:ää.
Hallituksen esityksessä kokoontumislaiksi vuodelta
98 oli ehdotettu luovuttavaksi kirkollisia juhlapyhiä koskevista
ajallisista rajoituksista samoin kuin sunnuntaipäiviä koskeneista
rajoituksista. Rajoitukset olivat hallituksen esityksen perustelujen
mukaan johtaneet epätarkoituksenmukaisen laajaan poikkeusmenettelyyn.
Rajoituksia pidettiin vaikeasti perusteltavina myös siksi,
että esimerkiksi ravintoloiden aukioloaikaa ei enää rajoitettu
vastaavalla tavalla silloin, kun oli kyse ravintoloiden tavanomaisesta
toiminnasta, johon huvilakia ei ollut sovellettu. Kirkollisia juhlapyhiä koskeva
huvikieltosäännös palautettiin lakiin
eduskuntakäsittelyssä.
Perustuslakivaliokunta yhtyi tuolloin mietinnössään
hallintovaliokunnan lausuntoon, jossa oli esitetty rajoitusten säilyttämistä.
Hallintovaliokunnan mietinnössä perusteltiin kiellon
säilyttämistä väestön
valtaosan tuntoja syvästi vastaavana ja suomalaisen kulttuurin
vahvalla kytkennällä kristillisiin perusarvoihin.
Käytännössä kokoontumislain
12 §:n 2 momentin mukainen lupamenettely on tullut sovellettavaksi
pääsiäisenä, jolloin poliisilaitokset ovat
myöntäneet vuosittain arviolta sata lupaa yleisötilaisuuksien
järjestämiseen. Pääsääntöisesti
poliisilaitoksilta on haettu lupia elokuvien esittämiseen
joko kiirastorstaina taikka pääsiäislauantaina.
Muut lupahakemukset ovat liittyneet useimmiten joko teatteriesityksiin
taikka urheilukilpailujen järjestämiseen.
Säännöksestä puuttuvat kokonaan
poikkeusluvan myöntämisen perusteet, eikä valiokuntien kannanotoistakaan
ole saatavissa viitteitä siitä, minkälaisissa
tapauksissa lainsäätäjä on tarkoittanut
luvan myönnettäväksi ja millaisissa evättäväksi.
Lainsäätäjällä tarkoitan
luonnollisesti tätä salia. Niinpä identtisille
tilaisuuksille on esimerkiksi voitu myöntää lupa
Helsingissä ja evätä Oulussa. Yleisötilaisuuksille
ja muille vastaaville asetettavien rajoitusten tulisi yleensä perustua niistä aiheutuvaan
haittaan, vahinkoon tai muihin vastaaviin syihin. Kun tilaisuuksiin
osallistuminen on vapaaehtoista, vain sivulliset tarvinnevat suojaa.
Nyt kysymyksessä olevat pyhät ajoittuvat vuodenaikaan,
jolloin tilaisuudet järjestetään yleensä sisätiloissa
eikä niistä siten sinänsä aiheudu
yleensä häiriötä sivullisille.
Yleisötilaisuuksien järjestämiseen liittyvää nykyistä kieltoa
voidaan pitää epäjohdonmukaisena. Huvikieltosäännöksen
nojalla ei ole rajoitettu esimerkiksi ravintoloiden aukioloajankohtaa
eikä niiden tavanomaista ohjelmatarjontaa. Tällainen
tavanomainen ohjelma on voinut olla jopa eroottinen show tai muu
vastaavan kaltainen esitys, kun taas taidenäyttelyn, runomatinean
ja lasten elokuvan järjestämiseen on edellytetty
poliisin lupaa.
Kuten perustuslakivaliokunnan mietinnöstä on
luettavissa, ei hallituksen esityksen hyväksymistä taikka
hylkäämistä voida luontevasti argumentoida
perustuslain säännöksillä. Sen
suuntaisia yrityksiä tosin ilmeni asiantuntijakuulemisessa.
Perustuslakikytkennät ovat heikkoja ja etäisiä,
joten asia on ratkaistava poliittisin perustein. Perustuslakivaliokunta
on päätynyt puoltamaan lakiehdotuksen hyväksymistä muuttamattomana.
Valiokunnan mietintöön liittyy vastalause.
Perustuslakivaliokunta on tästä "hyväksymistä muuttamattomana"
-suosituksestaan huolimatta kuitenkin kiinnittänyt vakavasti
huomiota siihen, että vuoden 1995 perusoikeusuudistuksessa säädetystä elinkeinovapaudesta
huolimatta majoitus- ja ravitsemusliikkeitä säännellään
edelleenkin pääosin asetuksella. Käsiteltävänä olevan
hallituksen esityksen perusteluissa mainittu kysymys ravintoloiden
ja muiden vastaavien paikkojen tavanomaisista ohjelmista on seikka, johon
on mahdollista paneutua uudistettaessa nykyistä asetuksen
tasoista sääntelyä. Kysymys yhteiskunnassa
juhlapyhien aikana voimassa olevista käyttäytymisnormeista
on kuitenkin ulottuvuudeltaan laajempi kuin vain ravintoloiden ohjelmistoon
ja yleisötilaisuuksien järjestämiseen kohdistuva.
Valiokunta pitää tärkeänä,
että hallituksen piirissä arvioidaan kokonaisvaltaisesti
ja yhtenäisistä perusteista lähtien,
millaista juhlapyhiä koskevaa erityissääntelyä tarvitaan
nykyisten myös rikoslakiin ja säädettäväksi
ehdotettuun järjestyslakiin sisältyvien säännösten
lisäksi. Arvioinnin tulee pohjautua perustuslain 11 §:n
säännöksiin uskonnon ja omantunnon vapaudesta
sekä muihin perusoikeusäännöksiin.
Valiokunta ehdottaakin hyväksyttäväksi
seuraavan lausuman asian selvittämisestä: "Eduskunta
edellyttää, että hallitus selvittää,
millaista juhlapyhiä koskevaa erityissääntelyä tarvitaan perusoikeussäännöksistä muodostuvat
lähtökohdat huomioon ottaen."
Matti Väistö /kesk:
Arvoisa puhemies! Kuten ed. Kokkonen perustuslakivaliokunnan
puheenjohtajana totesi, kyseessä on varsin uusi lainsäädäntö,
edellisen eduskuntakauden lopulla tässä salissa
päätetty. Mielestäni, ja sen myös hallintovaliokunta
asiantuntijakuulemisessa totesi, poikkeusmenettely on toiminut hyvin,
siinä ei ole ongelmaa ilmennyt. Myös perustelut
luvan myöntämiselle ovat yleensä olleet
toimivat.
Hallintovaliokunnan käsittelyssä päädyimmekin
lopulta aika tasaväkisen tuloksen jälkeen siihen,
että hallituksen esitys hylättäisiin.
Tämä kanta sisältyy hallintovaliokunnan
lausuntoon, jonka valiokunta antoi siis perustuslakivaliokunnalle.
Me katsoimme, että kristillisten arvojen kunnioittaminen
ja perinteisten arvojen säilyttäminen ja, kuten
perustuslakivaliokunta toteaa, käyttäytymisnormien
ylläpitäminen on kuitenkin erittäin tärkeää.
Tämä tuli esille myös hallintovaliokunnan
käymässä keskustelussa, jossa todettiin,
että monilta osin näitä arvoja on jo
liian paljon murennettu. Mutta loppupäätelmä oli
sitten monilla, että kun tähänkin saakka
on näitä murennettu, niin tämäkin
voidaan tehdä.
Mielestäni se, mitä perustuslakivaliokunta
perustelulausumassaan toteaa, on sinällään
hyvä, mutta tässä vaiheessa katsoisin
hallintovaliokunnankin lausuntoon liittyen, että nyt tämä ehdotus tulee
toisessa käsittelyssä hylätä.
Paula Kokkonen /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Siihen voin yhtyä, että arvoja on
jo liiankin paljon suomalaisessa yhteiskunnassa murennettu ja jonkinlainen
ryhtiliike lienee paikallaan. Mutta tämä lainsäädäntö ei
mielestäni ole se paikka, jossa tämä ryhtiliike
nyt pitäisi aloittaa. Nimittäin, vaikka hallintovaliokunnan
puheenjohtaja ed. Väistö mainitsi, että ongelmia
ei ole ollut, niin asiantuntijakuulemisessa ja perusteluissa nimenomaan
tulee esille, että ongelmia on ollut ja ongelmana on juuri
epäyhtenäinen käytäntö eri
puolilla maata. Toisaalla kaikki luvat on myönnetty ja
toisaalla taas on hyvin tiukkaa seulaa käytetty.
Niinpä yrittäjiä kohdellaan hyvin
epäoikeudenmukaisesti, ja kuten totesin omassa puheenvuorossani,
on minusta hyvin erikoista, että eroottinen show on kyllä mahdollista
pitää, mutta runomatineaa ei, eikä esimerkiksi
lasten elokuvaa voi näyttää ilman lupakäytäntöä näinä tiettyinä aikoina.
Lisäksi tässä on kysymys myöskin byrokratian
purkamisesta. Me täällä yritämme saada
poliisille lisää resursseja ja miettiä,
millä tavalla poliisin resursseja käytettäisiin
rationaalisesti. Minusta tässä on yksi paikka.
Matti Väistö /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Mielestäni on kestämätön
peruste se, että jos nyt on jo liian paljon annettu periksi
lainsäädäntöasioissa tapakulttuurissa,
perinteisten arvojen säilyttämisessä ja
käyttäytymisnormeissa, niin annetaan nyt vielä mennä tämänkin.
Mielestäni näinpäin ei pidä ajatella.
Kuka uskoo, että lainsäädäntöä — harvoin
se ainakaan onnistuu — kyetään tiukentamaan,
jos joitakin vapauksia on jo annettu? Mielestäni olisi
ollut ja on syytä säilyttää tämä ja
käydä se selvitystyö, mihin perustuslakivaliokunta
lausumassaan viittaa, läpi ja arvioida sitten siltä pohjalta,
perinteiset kristilliset arvot säilyttäen ja niitä kunnioittaen,
kokonaisuus ja muuttaa myös tiukempaan suuntaan, jos on
tarvetta, niitä menettelyjä, joihin ed. Kokkonen
täällä viittasi.
Paula Kokkonen /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Toivon, että muut eivät
ymmärrä puheenvuoroani aivan yhtä yksioikoisesti kuin
ed. Väistö.
Jouko Jääskeläinen /kd:
Arvoisa puhemies! Meillä on mielenkiintoinen suuri
pieni asia käsiteltävänä: suomalaisen
byrokratian purkutalkoiden alku, liekö myöskin
loppu saman tien.
Tänään keskustelemme siis arvoista.
Päätämme niistä parin päivän
päästä tältä osin.
Kukaanhan ei voi väittää, että päättäisimme
tästä asiasta taloudellisin perustein, koska taloudellinen
vaikutus tässä asiassa on ollut lähinnä marginaalinen.
Päätämme siitä, mitä arvoja
haluamme antaa lapsillemme, minkälaisen perinnön
annamme.
Moni on arvioinut, että olemassa oleva laki on turha.
Niin voisi tietysti ajatella, ja varmaan niin ajattelee jokainen
tunteva, arvoja miettivä ihminen, joka tunnustaa ja tunnistaa
näiden juhlien merkityksen ja toimii fiksusti ilman lainsäädäntöäkin.
Jokainenhan ymmärtää ilman pykäliäkin, mikä merkitys
on tällä arvokkaalla perinnöllä, joka
meillä näissä juhlissa on.
Niin kuin kaksikin puheenvuoron käyttäjää ovat
todenneet, hallitus esitti viime keväänä,
että näiltä kolmelta keskeisimmältä kirkolliselta
juhlapäivältä poistettaisiin se erityinen
suojaus, joka niillä kokoontumislaissa on ollut. Esitystä perusteltiin
siis muun muassa turhalla byrokratialla. Voisi todeta, että muuallahan
siitä varmaankin on jo luovuttu, ja voisi perustella myös
sillä, että paljon sopimattomampaakin ohjelmaa
voidaan näinä juhlapäivinä ilman
lupaa järjestää, vaikkapa ravintoloiden
oheisohjelmaa, niin kuin valiokunnan puheenjohtaja Kokkonen äsken
totesi.
Valiokunnan mietintöön kirjoitettiin hyviä periaatteita
juhlien, ja ymmärrän niin, että erityisesti
kirkollisten juhlien, vaikka tuo sana siitä itse asiassa
poistettiin, asianmukaisesta ja arvokkaasta viettämisestä maassamme.
Kuitenkaan emme hallituksen taholta saaneet mitään
konkreettisia lupauksia asioiden korjaamisesta. Monethan näistä tämän
alan säännöksistä ovatkin eri
ministeriöiden hallinnonaloilta.
Mitään asiaa parantavaa esitystä ei
ole siis luvassa, vaikka nuo tekstin lauseet olivat kauniita ja
hyviä. Oikeastaan olisikin johdonmukaisempaa mietintötekstin
perusteella hylätä tämä lakiesitys
kuin hyväksyä se. Pääsiäinenhän
on vanha juhla, kolme ja puolituhatta vuotta vanha juhla, joka sai
alkunsa Israelin kansan vapautuksesta orjuudesta. Kaksituhatta vuotta
sitten nähtiin ja koettiin pääsiäisen
kristillinen täyttymys Vapahtajamme kuoleman ja ylösnousemuksen
kautta. Nämä elämää ja
uskoa syvästi koskettavat tapahtumat ovat olleet kansamme
ja lukemattomien yksilöiden, ihmisten, elämänvoima
vuosisatojen ajan. Tämä on todella nykyajan termiä käyttäen globaali
juhla, jokaista ihmistä koskettava juhla.
Joulu, jossa tästä myöskin on kysymys,
muistuttaa siitä, että sana tuli lihaksi, luomistyössä ollut
Jumalan poika tuli ihmiseksi. Ansaitsee varmaan ainakin yhden päivän
miettiä, mitä tuo tarkoitti ja tarkoittaa.
Arvoisa puhemies! Voisi todeta, että kaikkea ei voi
saada yhtä aikaa. Vapaapäivien ja levon perinne
on ollut suomalaisessa yhteiskunnassa kaikille luokille ja piireille
pitkälti kristinuskon antama sosiaalinen ulottuvuus. Haittaisiko
tuo, jos olisi pari kieltoa omaa vapauttamme rajoittamassa, kun
etu ja lahja kuitenkin ovat näin suuret? Kannatamme mietinnön
esittämiä parannuksia niihin epäkohtiin,
joita on havaittu. Valitettavasti niitä ei ole vielä tehty.
Nyt ehkä muutaman filmimetrin näkemisen merkeissä ollaan
valmiit muuttamaan lakia. Halutaan siis lisää vapautta. On
selvää, että sisäistä mielenjuhlaa
ja kristillistä vakaumusta ei voi lakipykälillä luoda,
mutta yhteiskunnan lait ovatkin tarkoitetut turvaksi niille, jotka
ovat ehkä heikkoja, opastukseksi niille, jotka eivät
toistaiseksi ymmärrä asiaa.
Toivoisin, että tätä lakiesitystä ei
hyväksyttäisi, ettei luovuttaisi jälleen
eräästä palasesta siitä, mikä historiassamme
on arvokkainta. Valitettavasti näitä luopumisen
kohtia on ollut tämänkin hallituksen taipaleen
alla. Tämä voitaisiin jättää tekemättä.
Jaakko Laakso /vas(vastauspuheenvuoro):
Rouva puhemies! Kuulun siihen sukupolveen ja myöskin
niihin aloitteentekijöihin, jotka järjestivät
mielenosoituksia, jotta niin sanottujen rukouslauantaiden tanssikielto
olisi voitu purkaa. Todellakin tällainen tanssikielto oli
voimassa vielä 60-luvun lopulla, ja vasta silloisen nuorison
aktiivisen toiminnan tuloksena tällainen relikti, jäänne,
kyettiin siirtämään historiaan. Itse
asiassa nyt tämän lain osalta on kysymys näitten
viimeisten jäänteiden purkamisesta. Täytyy
sanoa, että kyllä heikossa ovat, ed. Jääskeläinen,
kristilliset arvot, jos ne ovat poliisin lupakäytännöstä kiinni.
Jouko Jääskeläinen /kd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ei kristillinen usko tai minun vakaumukseni
ole, enkä usko, että teidänkään
vakaumuksenne on, ed. Laakso, poliisin lupakirjasta kiinni. Tässä kuitenkin
puhutaan parista päivästä yhteiskunnassamme,
joiden lepopäivä- ja vapaapäiväluonne
nousee selvästi kristillisestä uskosta. Me kaikki
yhteiskuntaluokasta ja -näkemyksestä riippumatta
olemme sen pitäneet hyvänä lahjana ja
asiana, myöskin lepopäivän luonteisena.
Ei kai tämä pieni säännös
tässä nyt kovin paljon olisi haitaksi, ed. Laakso.
Nils-Anders Granvik /r:
Värderade fru talman! Regeringens propositon nr 249/2001 är
enligt min uppfattning både dåligt motiverad och onödig.
De få begränsningar i nöjesförbudet
som föreslås att upphävas, dvs. långfredagen,
påskdagen och juldagen, har en så stark ställning
i den kristna traditionen att den borde respekteras också i
fortsättningen. Redan nu finns det alla förutsättningar
att anordna tillställningar med undantagslov. Undantagslovet
innebär en garanti för att osedliga och sårande
föreställningar inte ordnas, eftersom myndigheterna
då har möjlighet att förbjuda desamma.
Någonting som har haft en självsanerande inverkan
på programutbudet.
Då frågan behandlades i förvaltningsutskottet samlades
en bred majoritet bakom den åsikt som undertecknad förfäktade,
nämligen att lagförslaget skulle förkastas.
Ordförande Väistö framhöll samma
sak för en stund sedan. Den rätta ändringen
skulle ha varit att granska och sätta strängare regler
för det programutbud som sker nämnda dagar på restaurangerna
och därigenom åstadkomma en mera jämlik
konkurrenssituation. Vår samhällsutveckling är
inte betjänt av en utveckling som sopar undan de värdegrunder
som vårt samhällssystem bygger på.
Lagförslaget bör förkastas och regeringen
kan återkomma med justeringar i den riktning som jag ovan
nämnt, om den nuvarande situationen anses vara konkurrensförvrängande.
Arvoisa rouva puhemies! Hallituksen esitys on käsitykseni
mukaan sekä huonosti perusteltu että turha. Esityksessä ehdotetaan,
että kokoontumislain muutamat rajoitukset kumotaan: pitkäperjantai,
pääsiäispäivä ja joulupäivä.
Näillä päivillä on niin vankka
asema kristillisessä perinteessä, että rajoituksia
näinä päivinä tulisi vastaisuudessakin
kunnioittaa. Jo nyt on mahdollista järjestää tapahtumia
erityisluvilla. Erityislupa takaa sen, ettei siveettömiä ja
loukkaavia esityksiä järjestetä. Viranomaisillahan
on mahdollisuus kieltää anomukset. Tällä on
ollut itsessään rajoittava vaikutus ohjelman tarjontaan.
Kun kysymystä käsiteltiin hallintovaliokunnassa,
suuri enemmistö oli kanssani samaa mieltä asiasta,
nimittäin, että lakiehdotus hylättäisiin. Oikea
muutos olisi ollut tarkistaa ja antaa ankarammat säännöt
ohjelmatarjonnalle mainittuina päivinä ravintoloissa
ja näin ollen päästä tasa-arvoisempaan
kilpailuasemaan. Yhteiskuntakehitystämme ei palvele kehitys,
joka sivuuttaa ne arvot, joille yhteiskuntamme on rakennettu. Lakiehdotus
tulisi hylätä, ja hallitus voi palata asiaan tarkistamalla
sitä siihen suuntaan, jonka aiemmin mainitsin, jos nykyistä kilpailutilannetta pidetään
vääristyneenä.
Tuija Brax /vihr:
Arvoisa rouva puhemies! Kuulun perustuslakivaliokunnan enemmistöön ja
olen siis sitä mieltä, että tämä lupakäytäntö on epäonnistunut
ja kohtelee todellakin eri tyyppisiä tilaisuuksia hyvin
eri tavalla. Esimerkiksi pääsiäisenä Lapin
matkailukeskuksissa minun uskonnollisia tunteitani ja käsitystäni
pääsiäisestä on jonkin verran
loukannut riehunta pubien parvekkeilla tai pubeissa laskettelukeskuksissa, se
musiikki, mitä siellä soitetaan, mutta esimerkiksi
sitä tämä laki ei koske. Vastaavasti
elokuviin menon lasten kanssa pääsiäisenä voi
estää se, että elokuvien esittäminen
on luvanvaraista. Tällä lailla ei ole osuttu niihin
tarkoituksiin, mitä on ehkä alun perin tarkoitettu,
ja asiantuntijakuulemisessa tämä kävi
hyvin esille.
Niinpä olen sitä mieltä, että perustuslakivaliokunnan
mietinnön mukaisesti hallituksen esitys on syytä hyväksyä,
mutta on myös syytä ottaa tosissaan perustuslakivaliokunnan
ponsiesitys siitä, mitkä voisivat olla ne modernit
keinot toisaalta taata uskonnon- ja sananvapaus, jota meidän kaikkien
on tietysti kunnioitettava — niin minun on kunnioitettava
niitä, joilla on eri vakaumus, kuin toivottavasti myös
minun vakaumustani kunnioitetaan — ja toisaalta meidän
on löydettävä keinoja, miten selvemmin
viestiä siitä, että muun muassa rikoslaissakin
on hyväksytty oikeushyvänä toisen uskonnollisten
tunteiden kunnioittaminen.
Mielestäni se tie, mitä tässä pitää etsiä,
on enemmänkin ehkä viestinnällinen tie,
että turhanpäiten, ilman syvempää ilmaisutarvetta,
ei pitäisi niin räikeällä tavalla
näihin muutamaan päivään, jotka
kuitenkin monelle meistä ovat tärkeitä päiviä,
tuoda röyhkeitä, loukkaavia, silmille hyppiviä elementtejä.
Sen sijaan taas elokuvateatterin suojassa lasten kanssa elokuvien
katselusta en oikein jaksa löytää kenenkään
uskonnollisia tunteita loukkaavia elementtejä.
Matti Väistö /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Varmaan on niin kuten ed. Brax totesi, että nykykäytäntö ei
ole kaikilta osin onnistunut. Edelleenkin perään
kuitenkin sitä, että jos tästä nykykäytännöstä,
sen ohjaavasta vaikutuksesta, luovutaan, niin minkä viestin
me välitämme kansalaisille tällä menettelyllä.
Mitä meillä on tarjota tilalle edes nykyisen tilanteen säilymisen
ja säilyttämisen puolesta?
Minä ainakin, arvoisa puhemies, katson, että tällä tavoin
pienin askelin murennamme sitä kokonaisuutta ja sitä perusarvomaailmaa,
joka on ollut todella suojaava, tärkeä asia suomalaisessa yhteiskunnassa.
Toivottavasti on jatkossakin.
Tuija Brax /vihr(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa rouva puhemies! Nykykäytäntö ei
ole ollut ohjaava, sen me olemme nähneet vaikka kuinka monella
kerralla. Jos tämä laki säädetään,
ei se ohjaa senkään vertaa, se on tullut nähdyksi.
Aivan oikein, niin kuin ed. Väistökin kysyi, mikä muu
keino? Mielestäni ei voi mennä vain sen taakse,
että esittää tätä lakiesitystä hylättäväksi,
vaan yhdessä olisi oikeasti mietittävä, onko
olemassa juridisia saati hallinnollisia keinoja tähän
asiaan vai onko sittenkin kysymyksessä enemmänkin
kansalaiskeskustelun ja viestinnän paikka aivan samalla
tavalla kuin oli silloin, kun lähti liikkeelle ehkä urbaani
huhu, että päiväkodeissa ei muka enää laulettaisi
Suvivirttä, kun se loukkaa jonkun toisen uskonnollisia
tunteita. Käsittääkseni ei ensinnäkään
tällaista päiväkotia löytynyt,
ja toisekseen se keskustelu, joka käytiin tästä huhusta,
puhdisti ilmaa siten, että on päivänselvää,
että meillä on tiettyjä kansallisia kulttuuripiirteitä,
jotka ovat sallittuja.
Mutta vielä en ole kuullut konkreettista esitystä,
miten tähän lainsäädäntö tai
lupakäytäntö voisi liittyä.
Matti Väistö /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa rouva puhemies! Vielä nostan esiin sen, tapahtuuko
nyt, jos perustuslakivaliokunnan mietinnön pohjalta edetään,
ylipäätänsä yhtään mitään
sen perustelulausuman, joka sinänsä on varmaan
perusteltu, pohjalta. Mutta jos edettäisiin niin, että tässä vaiheessa
hallituksen esitys hylättäisiin ja mietinnössä perusteltaisiin
näitä hyviä näkökohtia,
mitä ed. Brax myös toi esille, ja siinä olisi
eduskunnan vahva viesti, perustelulausuma, hallitukselle, että näitä asioita
pitää kokonaisuutena tarkemmin miettiä ja
katsoa, niin päästäisiinkö sillä tavalla
ehkä paremmin eteenpäin?
Jouko Jääskeläinen /kd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Olen ed. Braxin kanssa täysin samaa
mieltä eroottisista show’ista. Onneksi ne eivät
Lapista asti kuulu Vantaalle eivätkä sikäli
häiritse.
Toteaisin tähän vakavampaan asiaan, että me kyllä nostimme
tämän kysymyksen valiokunnassa esille, onko tulossa
esityksiä. Teidän puolueenne on ollut hallituksessa,
hetki sitten olitte vielä hallituksessa, tässä olisi
ollut puoli vuotta aikaa tehdä esityksiä. Olisimme
niitä lämpimästi kiittäneet
ja kannattaneet. Kun ei ole tullut, niin meille ei nyt jää muuta
keinoa kuin esittää tätä hylättäväksi.
Jos tämä hylätään,
hallitus pika pikaa varmaan tekee uuden ja paremman esityksen ja
ehdimme sen käsitellä.
Tuija Brax /vihr(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa rouva puhemies! Niin, minä tein nimenomaan
kysymyksen ministeri Itälälle valiokunnassa, ja
hän ei tosiaan vielä pystynyt vastaamaan, mutta
kyllä tässä jo aika monta kuukautta on
oltu oppositiossa, ja se on ainakin varma, että mielestäni
oppositiosta käsin ei vain kuulu sanoa, että ei
käy, ei käy, ei käy, vaan pitää myös esittää,
mikä olisi oikea ratkaisu. Enkä vieläkään ole
kuullut järkevää rakentavaa ratkaisua,
joka perustuisi lupakäytäntöön
taikka tarkkoihin juridisiin normeihin siitä, mikä milloinkin
rikkoo uskonnollisia tunteita. Ongelma on olemassa, mutta fiksua,
rakentavaa ratkaisua en ole vielä kuullut itseltäni
enkä muiltakaan.
Kari Kärkkäinen /kd:
Arvoisa rouva puhemies! Luin ortodoksisen kirkon ja luterilaisen kirkon
lausunnot, ja niissä puhuttiin uskonnollisten tunteiden
kunnioittamisesta, ja heidän kantansa lienee asiaan aika
selkeä. He olisivat toivoneet, että nykykäytäntö olisi
voinut jatkua eikä olisi vapautettu tätä 12 §:n
2 momenttia.
Huomaan, että tämän hallituksen toimintaa ohjaavat
hyvin pitkälle markkinalähtöiset ajatusmallit,
ja osittain tämä on jatkumoa myös sen suuntaiseen
toimintaan. Edellisen kauden lopussa sama pohja vapautti sunnuntaiaukiolot
niin, että perheille jää yhä vähemmän
yhteistä aikaa. Luulen, että monien elokuvaretket
pysähtyvät tämän lain myötä siltä osin
myöskin, että myös monia vanhempia on
elokuvateattereissa töissä. Haluaisinkin kysyä,
onko tämä yhteiskunta niin hektinen ja niin välttämättä markkinalähtöinen yhteiskunta,
että se ei malta pysähtyä kolmeksi päiväksi
vuodessa, pysäyttää hivenen rattaita
ja hiljentää tahtia ja antaa ikään
kuin, niin kuin ortodoksinen kirkko toteaa lausunnossaan, pyhiä hetkiä,
hiljentymisen hetkiä ihmisille, muutakin kuin pelkästään
elokuvien tai viihdemarkkinoiden kautta.
Toinen kysymys on toki se, että olen tähän
asti pitänyt Suomea kristillisenä yhteiskuntana
ja sen poliittisia puolueita näitä arvoja kunnioittavina. Kolmen
eduskuntavuoden aikana olen joutunut toteamaan, että ainakin
hallituspuolueiden keskuudessa ollaan valmiita heittämään
kristillinen yhteiskuntapohja aika pitkälti romukoppaan.
Kun hallitus trendikkäästi haluaa olla niin
moniarvoinen, on se kuitenkin omalla tavallaan mielestäni
hyvin rasistinen, kun se on poistamassa viimeisetkin kristillisen
yhteiskunnan rippeet. Osaksi valtakulttuuria ollaan nostamassa jatkuvasti
uusia alakulttuureita. Onko kenelläkään huolta
kansamme yhteisistä arvoista, joihin kansakuntamme enemmistö sitoutuu,
yli 80 prosenttia suomalaisista? Tätä haluan kysyä.
Tuija Brax /vihr(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa rouva puhemies! Poistamassa viimeiset kristillisen
kulttuurin rippeet? Ihan oikeasti maailmasta löytyy harvoja
näin yhtenäiskulttuureja, näin saman
värisiä, näin samassa kirkossa käyviä ihmisiä,
näin samalla arvopohjalla vaeltavaa kansaa kuin Suomen
kansa. On aivan uskomatonta silloin kutsua sitä, että kun
yksittäinen lupajärjestelmä, jossa ei
ole ollut käytännössä päätä eikä häntää,
poistetaan, se merkitsisi kristillisen kulttuurin rippeiden poistamista.
Jaakko Laakso /vas(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Olen aivan samaa mieltä ed. Braxin
kanssa. Tämän lain hylkääminenhän
merkitsisi sitä, että nykyinen lupakäytäntö jatkuisi
eli nykyinen käytäntö jatkuisi eli mikään
ei muuttuisi. Kaikki tilaisuudet, joihin lupia on haettu, ovat saaneet
luvan. Mikään ei muuttuisi. Tämä on
se vaihtoehto, mitä nyt tämän lain hylkääjät
tässä esittävät.
Täytyy myös ihmetellä ed. Kärkkäistä.
Kun te tässä kysymyksessä nyt seuraatte
kirkon lausuntoja, miksette parisuhdelain käsittelyn yhteydessä seurannut
kirkon lausuntoja?
Paula Kokkonen /kok:
Arvoisa puhemies! En halua toistaa sitä, mitä olen
aiemmin tässä jo sanonut. Sanon vain ed. Kärkkäiselle,
että ei minun mielestäni tämän
lain myötä Suomen talous nouse tai kaadu. Tällä ei
ole mitään merkitystä siihen.
Tällä lailla ei myöskään
päätetä suomalaisten arvoista. Me keskustelimme
kyllä perustuslakivaliokunnassakin hyvin laajasti arvoista
ja totesimme, että tällä lausumalla juuri
haluamme kiinnittää hallituksen huomiota siihen,
että asia edellyttää jatkokäsittelyä.
Tämä laki ei velvoita ketään
osallistumaan minkäänlaisiin tilaisuuksiin. Jokainen
voi itse edelleenkin valita, mihin osallistuu ja mihin ei. Ainakaan
minun vakaumuksestani ei päätä poliisi
tässä maassa.
Pentti Tiusanen /vas:
Arvoisa rouva puhemies! Mielestäni ed. Kärkkäinen
puhui alkuosassa puheenvuoroaan ihan asiaa, kun hän puhui hektisyydestä ja
yhteiskunnan jatkuvasta pyörän pyörittämisestä.
Ihan vakaumuksesta riippumatta: Kyllä tämäkin
yhteiskunta on aivan liikaa sellainen, jossa ihmisen asema on kuluttajan
asema ja liikkeellä pitää olla ja pelin
pelata vuorokauden läpi 365 päivää vuodessa.
Siinä mielessä olisi ihan koko tämän
yhteiskunnan hyvinvoinnin kannalta tärkeätä,
että olisi myös hiljaisia päiviä, päiviä,
jolloin ihmiset voivat pysähtyä, ei niin, että aina
ollaan menossa.
Se loppuosa, arvoisa ed. Kärkkäinen, jossa nostitte
nämä alakulttuurit: Mielestäni se on
vähän huonoa, jos siinä viitataan parisuhdelakiin
ja sen onnistuneeseen käsittelyyn eduskunnassa.
Kari Kärkkäinen /kd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ed. Laakso viittasi parisuhdelakiin. Minä en
viitannut. Tässä on paljon tapahtunut tällä kaudella
asioita, joissa ei ole kuultu kirkon lausuntoja, ei ortodoksisen
eikä luterilaisen kirkon lausuntoja.
Ed. Laaksolle vielä tarkennan sen, että kirkon lausunnossahan
puhuttiin asuinkumppanuusmallista, tällaisesta belgialaisesta
mallista. Toivon, että sen tarkennatte myös itsellenne.
Elikkä sitä vaihtoehtomalliahan me juuri ajoimme,
jos muistatte.
Päivi Räsänen /kd:
Arvoisa puhemies! Ed. Kokkonen piti puheenvuorossaan merkittävänä ongelmana
tämän hetken epäyhtenäistä käytäntöä lupamenettelyjen
suhteen. Mutta eikö toinen mahdollisuus olisi ohjeistaa
viranomaisia niin, että lupahakemuksia käsiteltäisiin
entistä yhtenäisemmin riippumatta siitä,
missä päin Suomea lupia haetaan? Toisaalta ajattelen,
että ehkä tässä suhteessa voitaisiin
sallia myös alueellista vaihtelua. Se, mikä tuntuu
sopivalta Helsingissä, saattaa olla kenties perusteltua
rajoittaa jollakin toisella paikkakunnalla.
Keskustelussa on niin ed. Kokkosen kuin ed. Braxinkin puheenvuoroissa
vedottu siihen, että esimerkiksi eroottinen show voidaan
järjestää ravintolassa pitkäperjantaina,
vaikka jollekin toisen tyyppiselle tapahtumalle joudutaan hakemaan
lupaa. Kun tällainen ilmeinen ristiriita todetaan, eikö tässäkin
tilanteessa toinen mahdollisuus olisi pohtia niitä keinoja,
joilla esimerkiksi pitkäperjantai tai jouluaatto voitaisiin
rauhoittaa tämän tyyppisiltä esityksiltä myös
ravintoloissa?
Lopuksi totean, arvoisa puhemies, että ed. Kärkkäinen
oli mielestäni analyysissään siinä suhteessa
oikeassa, että tätä lakia ohjaavat markkinalähtöiset
tavoitteet.
Paula Kokkonen /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Sisäasiainministeriö oli ohjeistanut
tämän asian, mutta siitä huolimatta käytäntö on
ollut epäyhtenäinen, eikä eduskuntakaan
ole silloin, kun hyväksyi muutama vuosi sitten tämän
lain, antanut minkäänlaisia ohjeita siitä,
miten käytäntöä yhtenäistettäisiin.
Tämä on johtanut ristiriitaisiin ratkaisuihin
kentällä.
Ed. Räsäselle toteaisin edelleen, kun hän
katsoi, että eri puolilla maata voi olla erilaisia näkemyksiä siitä,
mikä on sopivaa, että uskoisin, että ihmiset
itse pystyvät tämän myöskin
ratkaisemaan: ovat menemättä tilaisuuksiin, joita
eivät pidä sopivina.
Kannattaa vielä todeta, niin kuin tässä joku edustajista
totesi aiemmin, että tämä on jäänyt kuolleeksi
kirjaimeksi. Siitä syystä tämä on
syytä kumota. Mutta kiinnitän edelleen huomiota
siihen, että meidänkin mielestämme hallituksen
pitäisi kokonaisvaltaisesti miettiä tämä asia
uudelleen.
Tuija Brax /vihr(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa rouva puhemies! Ensinnäkin itse kyllä käytin
esimerkkinä sitä, että keskellä päivänvaloa
ladun varressa keväthangilla törmää lasten
kanssa hiihtäessä hyvinkin härskiin menoon,
siitä vain ladun varrelle mennessä. En puhunut
ravintoloista; niihinhän voi mennä sisälle,
jos haluaa.
Vielä kysyn ed. Räsäseltä,
että jos kerta pitää antaa joku ohje,
niin kovin mielelläni näkisin sen ohjeen. Siitähän
tässä se ongelma juuri on, että sen kaltaista
normistoa ei kukaan ole pystynyt kirjoittamaan, jossa olisi joku
tolkku, jota voisi pokalla lukea, saati että sitä vielä voisi
samalla tavalla koko valtakunnassa soveltaa. Haluaisin nyt nähdä konkreettisen
esityksen siitä, millä tavalla paremmin lainsäädännöllä lupaperusteita voitaisiin
kirjoittaa niin, että näitä nykyisiä ongelmia
ei enää olisi. En vieläkään
ole sellaista nähnyt.
Pekka Ravi /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Kun ed. Räsänen puheenvuorossaan
penäsi sääntelyn tarvetta ravintolaesitysten
suhteen, haluan huomauttaa hänelle, että kun lukee
perustuslakivaliokunnan mietinnön, niin juuri tämä asia
on mietinnössä tunnistettu, koska kyseessä on
asetuksen tasoinen sääntely. Lausuma lähtee
nimenomaan siitä, että kammataan koko tämä kirjava
säädöskenttä läpi ja
katsotaan, mihin toimenpiteisiin on tarpeellista ryhtyä.
Yleiskeskustelu päättyy.