Täysistunnon pöytäkirja 91/2013 vp

PTK 91/2013 vp

91. TIISTAINA 1. LOKAKUUTA 2013 kello 14.04

Tarkistettu versio 2.0

2) Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi ulkomaalaislain muuttamisesta ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi

 

Sisäasiainministeri Päivi Räsänen

Arvoisa puhemies! Nyt lähetekeskustelussa olevalla hallituksen esityksellä ulkomaalaislain muuttamiseksi ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi pannaan täytäntöön niin sanottu yhdistelmälupadirektiivi. EU:n alueella täytäntöön pantavan direktiivin keskeinen ajatus on se, että lupa oleskelua ja työntekoa varten on voitava saada yhden hakemuksen menettelyllä ja että laillisesti jäsenvaltiossa olevia kolmansien maiden kansalaisia on kohdeltava yhdenvertaisesti jäsenmaan omien kansalaisten kanssa. Yhdenvertainen kohtelu laajenee lähtökohtaisesti kaikkiin kolmansista maista tuleviin työntekijöihin ja merkitsee eri ulkomaalaisryhmien yhtenäisempää asemaa suhteessa toisiin ja maan omiin kansalaisiin.

Direktiivin tuomia keskeisiä muutoksia Suomen lainsäädäntöön on se, että ulkomaalaislakiin lisätään säännös neljän kuukauden enimmäiskäsittelyajasta työntekoperusteista oleskelulupaa koskeville hakemuksille. Samalla ulkomaalaislakia yksinkertaistetaan ja selvennetään lisäämällä lakiin määritelmät erilaisista työnteon perusteella myönnettävistä oleskeluluvista sekä työnteko-oikeudesta. Direktiivin myötä laillisesti maassa olevien kolmansien maiden kansalaisia on kohdeltava yhdenvertaisesti myös muun muassa tietyillä sosiaaliturvan aloilla. Sosiaaliturvan aloilla direktiivin toimeenpano aiheuttaa muutoksia kansanterveyslakiin, erikoissairaanhoitolakiin, lapsilisälakiin sekä lasten kotihoidon ja yksityisen hoidon tuesta annettaviin lakeihin. Asuntojen saantia koskevaan yhdenvertaiseen kohteluun liittyen ehdotetaan asukasvalintasäännösten osalta muutettavaksi aravarajoituslakia sekä vuokra-asuntolainoja ja asumisoikeustalolainojen korkotuesta annettua lakia.

Direktiivin tarkoittaman yhdenvertaisen kohtelun piiriin pääsemiseksi olennaista on se, onko ulkomaalaiselle myönnetty oleskelulupa. Jos lupa on myönnetty muuta tarkoitusta kuin työntekoa varten, edellyttää yhdenvertaisen kohtelun tuomien oikeuksien piiriin pääseminen erikseen myös sitä, että ulkomaalaisella on oikeus tehdä Suomessa ansiotyötä. Oleskeluluvan ja työnteko-oikeuden lisäksi olennaista täysimääräisen ja yhdenvertaisen kohtelun piiriin pääsemiseksi on työsuhteessa olo. Sosiaaliturvan piiriin pääsy edellyttää edellä kuvatusti työsuhteessa oloa tai vähintään kuusi kuukautta kestäneen työsuhteen jälkeen työnhakijaksi rekisteröitymistä.

Osaan direktiiviä täytäntöön panevista lakiehdotuksista sisältyy työsuhdevaatimuksen lisäksi työnteolle asetettavia vähimmäisedellytyksiä. Esimerkiksi muutokset lapsilisälakiin ja lakiin lasten kotihoidon ja yksityisen hoidon tuesta edellyttävät, että ulkomaalaisella pitää olla lupa työskennellä vähintään kuuden kuukauden ajan. Sillä seikalla ei ole merkitystä, onko ulkomaalaisella jatkuva vai tilapäinen oleskelulupa. Sen sijaan direktiivi mahdollistaa tiettyjä poissuljentoja luvan perusteen tai keston perusteella, ja näitä poissuljentoja Suomi myös käyttää. Merkittävimpänä on jäsenmaan mahdollisuus päättää, ettei yhdistelmälupadirektiivin sinänsä mahdollistamia etuuksia ole välttämätöntä soveltaa perhe-etuuksien osalta opiskelijana maahan tulleisiin tai henkilöihin, joilla on lupa työskennellä maassa enintään kuuden kuukauden ajan.

Esityksen suorat taloudelliset vaikutukset aiheutuvat asumisperusteisiin etuuksiin ja terveyspalveluihin oikeutettujen ja niitä käyttävien ulkomaalaisten määrän lisääntymisestä. Maahanmuuttovirasto on myöntänyt viime vuonna noin 2 500 tilapäistä oleskelulupaa työnteon perusteella. Viisumilla muuhun kuin kausityöhön tulijoiden lukumäärä on puolestaan keskimäärin noin 6 000 henkilöä vuodessa. Heistä osa on lähetettyjä työntekijöitä ja siten direktiivin soveltamisalan ulkopuolella. Samoin viisumilla tulevista sosiaaliturvan ulkopuolelle jäisivät jatkossakin ne henkilöt, jotka eivät ole Suomessa työsuhteessa, eli nykytilanteessa suuri enemmistö. Esityksen valmistelun yhteydessä tehdyn arvion mukaan direktiivin mukaisten oikeuksien piiriin tulevien määrä voikin tulevina vuosina lisääntyä kokonaisuudessaan joillakin tuhansilla henkilöillä vuosittain.

Valtion korvauksiin julkiselle terveydenhuollolle on vuoden 2014 talousarvioesityksessä varattu 3,4 miljoonaa euroa. Lisäksi lapsilisiin on varattu miljoona euroa ja kotihoidon tukeen 0,4 miljoonaa euroa. Huomioitavaa on, että Suomessa työskentelevien ulkomaalaisten määrän kasvu lisäisi kustannusten ohella myös verotuloja.

Arvoisa puhemies! Haluan korostaa eduskunnalle, että nyt käsittelyssä olevalla esityksellä ei siis olla muuttamassa tai helpottamassa maahantulon edellytyksiä. On huomattava myös, että esimerkiksi työvoiman saatavuusharkinta säilyy edelleenkin työntekijän oleskeluluvissa yhdistelmälupadirektiivin täytäntöönpanon jälkeen. Kuten todettua, tämän lakiesityksen tarkoitus on puhtaasti implementoida yhdistelmälupadirektiivi.

Jari Myllykoski /vas:

Arvoisa herra puhemies! On oikein varmasti ajatella niin, että ihmisiä pitää kohdella yhdenvertaisesti, mutta itse olen päällisin puolin tähän tutustunut ja koettanut selvittää itselleni, mitä tämä oikein pahimmillaan voi tarkoittaa.

Tämän direktiivin implementoinnilla Suomen osalta avaamme suomalaisen sosiaaliturvan alennusmyynnin. Tämä pahimmillaan voi johtaa täysin hallitsemattomaan kustannusten arviointiin. Tässä kun joillakin tuhansilla henkilöillä arvioidaan, että voisi näitä sosiaaliturvan piiriin tulevia tulla, niin se on täysin vailla todellisuuspohjaa.

Meillä tässä maassa, jos halutaan yhdenvertaisesti kohdella niin kolmansista maista kuin muualtakin, Euroopasta tulevia ulkomaalaisia työntekijöitä, tarkoittaa se pahimmillaan sitä, että kun työluvan ehtona on työsopimus, joka sitten vahvistetaan TEMin kaavakkeella ja työnantaja allekirjoituksellaan, niin meillä on nollatyöehtosopimus tässä maassa. En sano, että on mahdollista, että joku Suomessa toimiva yrittäjä antaa pienen vinkin puolalaiselle ja sanoo, että "maksa mulle 5 000 euroa, saat olla minulla töissä puoli vuotta nollatyöehtosopimuksella, teet tunnin viikossa, minä maksan siitä sinulle palkkaa, ja kaikki menee laillisesti, niin sinä olet sosiaaliturvan piirissä".

Tämä on niin iso, niin iso paketti, että minä toivon, että kun tätä valiokunnissa ruvetaan käsittelemään, niin tämä ehdottoman tarkkaan harkitaan. Minä olen tiedustellut tästä asiasta, että mahdollistaako tämä nollatyöehtosopimuksen käytön näissä tilanteissa ja sitä kautta sosiaaliturvan piiriin pääsemisen. En ole saanut vastausta valmistelevilta virkamiehiltä. Kukaan ei ole siis kiistänyt sitä asiaa, etteikö näin voisi olla. Minun mielestä tämä on katastrofi suomalaiselle sosiaaliturvalle.

Jos mentäisiin näitten ennusteitten mukaan, niin se varmasti olisi näin. Mutta tämä jättää sen mahdollisuuden nyt, ainakin minä toivottavasti olen totaalisesti väärässä. Mutta työluvan saannin edellytyksenä on työsopimus, ja työsopimus tehdään niillä edellä mainituilla kiemuroilla kuin sanoin, ja meillä tällä hetkellä tässä maassa on nollatyöehtosopimuksen mahdollisuus. Toivonkin, että kun tuohon nollatyöehtosopimuslakialoitteeseen haen nimiä, niin kaikki puoluekantaan katsomatta siihen riemumielin laittaisivat nimen, sillä kyllä joku vähimmäismäärä pitäisi olla, ettei tästä tule myyntituote, jota ruvetaan internetissä markkinoimaan, "tervetuloa suomalaisen sosiaaliturvan piiriin", ja sitten hinnat perään.

Eli nyt tarvitaan jämäkkyyttä, ja ehdottomasti täytyy pystyä kieltämään se, että tunnilla työtä viikossa taikka tekemättä yhtään työtä, nolla tuntia, niin kuin on... Jos nyt ajatellaan, että kun tasavertaisesti kohdellaan ihmisiä, jos suomalaiselle työntekijälle voidaan tehdä nollatyöehtosopimus, niin miksei se ole tasavertaisesti sen ulkolaisenkin sortaminen, niin sanotusti, ihan yhtä mahdollista, ja tämän avulla sitten suomalaisen sosiaaliturvan piiriin.

Toivon, että tämä herättää keskustelua ja tämä asia perin pohjin selvitetään.

Elsi Katainen /kesk:

Arvoisa puhemies! Tämän yhdistelmälupadirektiivin keskeinen idea on, että EU:n ulkopuolisten maiden kansalaisille voitaisiin EU-maassa myöntää yksi yhdistetty lupa oleskelua ja työskentelyä varten. Tämän ehdotuksen tavoite vähentää byrokratiaa ja yksinkertaistaa järjestelmiä on sinänsä kannatettava. Suomen kannalta hyväksymisellä voi kuitenkin olla merkittäviä vaikutuksia sosiaaliturvajärjestelmämme perusteisiin vastoin meidän omia kansallisia tavoitteita.

Meidän sosiaaliturvajärjestelmämme on asumisperusteinen ja poikkeaa Euroopan yleisesti käytössä olevista vakuutusperusteisista järjestelmistä. Olisikin todella tärkeää ymmärtää, millaisia vaikutuksia yhdistelmälupadirektiiviehdotuksella olisi meidän omaan sosiaaliturvajärjestelmäämme. Tätä ymmärrystä tulemme varmasti hakemaan kuulemisilla muun muassa hallintovaliokunnassa esityksen käsittelyn aikana, ja todella, niin kuin edellinen puhujakin sanoi, tämä laaja-alainen ja laajavaikutteinen esitys kyllä vaatii myöskin laajan käsittelyn täällä.

Vaikutuksia sosiaali- ja terveydenhuollon lainsäädäntöön on monenlaisia. Tässä ehdotetaan muutettavaksi kansanterveyslakia, erikoissairaanhoitolakia, lapsilisälakia, lasten kotihoidon ja yksityisen hoidon tuesta annettua lakia ja asuntojen saantia koskevissa asioissa esitetään muutettavaksi aravarajoituslakia sekä vuokra-asuntolainojen ja asumisoikeuslainojen korkotuesta annettua lakia.

Myös taloudellisia vaikutuksia on. Valtion korvauksiin julkiselle terveydenhuollolle on ensi vuoden budjetissa varattu 3,4 miljoonaa euroa, lisäksi lapsilisiin on varattu miljoona euroa ja kotihoidon tukeen 400 000 euroa. Laajat vaikutukset ovat siis niin taloudellisia kuin toiminnallisiakin.

Suomen sosiaaliturvajärjestelmä takaa perhe-etuudet, julkiset sosiaali- ja terveyspalvelut sekä monia sosiaalietuuksia Suomessa pysyvästi asuville riippumatta siitä, osallistuuko henkilö työelämään vai ei. Jos esitys toteutuu, onko niin, että Suomessa ei enää voitaisi edellyttää vakinaista asumista etuuksien ja terveyspalvelujen ehtona? Pahimmillaan muutos tarkoittaisi sitä, että EU:n ulkopuolelta tulevat henkilöt saisivat laajemmat oikeudet sosiaaliturvaan kuin EU-maista tulevat työntekijät. Onko näin, arvoisa ministeri? EU:lla ei ole toimivaltaa kuitenkaan määrätä sosiaaliturvasta, vaan päätösvalta siitä kuuluu kullekin jäsenmaalle.

Arvoisa puhemies! Kuntien rahoittamien julkisten terveyspalvelujen osalta direktiivi tarkoittaisi sitä, että työntekoon oikeutetulla ja hänen mukanaan olevilla perheenjäsenillä on oikeus samoihin terveyspalveluihin samoin ehdoin kuin maassa asuvilla siinäkin tapauksessa, että heillä ei ole kotikuntaa Suomessa; EU:n ulkopuolelta maahan tulevilla muukin työnteon salliva oleskelulupa, vaikka henkilö ei ole tullut maahan työskentelytarkoituksessa tai oleskelu on lyhytaikaista.

Esityksen hyväksymisen myötä Suomeen opiskelemaan tulevalla on oikeus myös työntekoon, vaikka se ei olisikaan hänen oleskelunsa päätarkoitus. Direktiiviesityksen mukaan hän olisi siten oikeutettu täysiin sosiaalietuihin: opintotukeen, asumistukeen, kunnan tarjoamiin sosiaali- ja terveydenhuoltopalveluihin.

Tähän esitettyyn yhdenvertaiseen kohteluun liittyvät oikeudet saavutetaan jo lyhytaikaisenkin työskentelyn perusteella. Tämä tulee lisäämään sosiaaliturvaan kuuluvien lukumäärää ja näin myöskin kustannuksia. Oikeuden syntyminen perustuu kuitenkin nimenomaan tosiasialliseen ja aitoon työskentelyyn, joten muutos tarkoittaa myös verotettavaa tuloa. Onhan tosiasia myös se, että Suomi tarvitsee työperäistä maahanmuuttoa. Joillakin aloilla on työvoimapulaa.

Tämä on tietysti yksi näkökulma, mutta olisin sitä mieltä, että ne valiokunnat, jotka tätä esitystä ovat arvioimassa, tekisivät sen mahdollisimman laaja-alaisesti ja terveen kriittisesti.

Ben  Zyskowicz  /kok:

Arvoisa herra puhemies! Edustaja Myllykosken ja edustaja Elsi Kataisen puheenvuoroja kuunneltuani tulin kyllä aika huolestuneeksi siitä, mitkä kaikki vaikutukset tällä lakiesityksellä on meidän kustannuksiimme, ja ennen kaikkea huolestuneeksi siltä osin, johtaako tämä lakiesitys ja sen hyväksyminen käytännössä siihen, että me maksamme suomalaista tunnetusti korkeatasoista ja kallista sosiaaliturvaa henkilöille, joille se tosiasiallisesti ei kuuluisi maksettavaksi. Yhdyn niihin ajatuksiin, mitä täällä on esitetty, että valiokunnat hyvin perusteellisesti paneutuvat tähän esitykseen ja hyvin huolellisesti ja tarkasti sitä tarkastelevat.

Meillä suomalaisilla minun mielestäni on taipumusta sinisilmäisyyteen sekä EU-direktiiveihin nähden että ulkomaalaisiin nähden. Kun tässä esityksessä on kyse EU-direktiivistä, joka käsittelee ulkomaalaisten oikeutta sosiaaliturvaan Suomessa, niin minä pelkään, että tämä meidän sinisilmäisyytemme tässä tilanteessa herkästi tuplaantuu. Mainitsen vain esimerkkinä, että tälläkin hetkellä me maksamme, Helsingin kaupunki, virolaisille enemmän toimeentulotukea kuin Tallinnan kaupunki. Meillä oleskelee, ainakin papereiden mukaan oleskelee, Helsingissä virolaisia, jotka ovat tulleet Suomeen aikanaan töihin, mutta työnteko on lakannut ja he saavat sen jälkeen toimeentulotukea, vaikka se olisi peruste katsoa, että heidän oikeutensa oleskella Suomessa on päättynyt. Mutta tätä tietoa ei ole maahanmuuttoviranomaisilla, koska sosiaaliviranomaiset eivät saa sitä tietoa heille antaa. — Nyt jatkan muutaman sanan pöntössä. (Puhuja siirtyi puhujakorokkeelle)

Herra puhemies! Esimerkkinä meidän sinisilmäisestä suhtautumisestamme ja suomalaisille veronmaksajille kalliiksi tulevasta suhtautumisesta ulkomaalaisten perusteettomaan sosiaaliturvaan kerroin sen, että Helsingin kaupungissa maksetaan tänä päivänä virolaisille enemmän toimeentulotukea kuin mitä Tallinnan kaupunki maksaa. Tämä johtuu tietysti siitä, että meidän toimeentulotuen taso on niin paljon parempi kuin Tallinnan toimeentulotuen taso, mutta tämä suuri tasoero myös houkuttaa väärinkäytöksiin. Niinpä meillä Helsingissä asuu, ainakin papereiden mukaan täällä asuu, virolaisia, jotka aikanaan ovat tulleet Suomeen töihin ja jääneet sitten työttömiksi ja joilla ei olisi oikeutta olla Suomessa, koska he turvautuvat toistuvasti sosiaaliturvaan. Mutta näiden virolaisten oikeutta olla Suomessa ei ole kuitenkaan evätty eli heitä ei ole maasta käännytetty, koska maahanmuuttoviranomaiset eivät tule tietämään siitä, että nämä henkilöt turvautuvat toistuvasti suomalaiseen sosiaaliturvaan, joka siis olisi peruste evätä heidän maassaolonsa.

Miksi maahanmuuttoviranomaiset eivät ole tulleet tästä tietämään? No siksi, kun tämä tietosuoja taas on niin tärkeä asia, että sosiaaliviranomaiset eivät saa oma-aloitteisesti kertoa maahanmuuttoviranomaisille, että meillä tässä ja tässä on henkilöitä, jotka jatkuvasti säännönmukaisesti turvautuvat Suomessa toimeentulotukeen ja muuhun sosiaaliturvaan ja joilla näin ollen ei olisi enää oikeutta olla Suomessa.

Jo kolmisen vuotta sitten meillä oli STM:n toimikunta, joka esitti tässä kohtaa pykälämuutosta. Tämä pykälämuutos antaisi sosiaaliviranomaiselle eli tässä tapauksessa Helsingin kaupungin sosiaalivirastolle ja sosiaalityöntekijälle niin halutessaan oikeuden, ei velvollisuutta vaan oikeuden, ilmoittaa maahanmuuttoviranomaisille tällaisista tapauksista, joissa siis käytetään käytännössä väärin suomalaista sosiaaliturvaa. Tähän työryhmään jätti yksi jäsen eriävän mielipiteensä. Nyt tämä jäsen sattuu olemaan sosiaali- ja terveysministeriössä se henkilö, jolle tämän asian valmistelu kuuluu.

Nyt arvoitus on se, onko tämä asia edennyt sosiaali- ja terveysministeriössä. Muuten yksimielinen toimikunta ehdotti pykälämuutosta — yksi jäsen oli vastaan. Arvoituksen vastaus: Ei ole edennyt. Eli me maksamme kuukaudesta toiseen, helsinkiläiset veronmaksajat, suomalaista toimeentulotukea sellaisille, käytännössä virolaisille, henkilöille, joilla ei olisi oikeutta olla maassa ja nauttia tästä toimeentulotuesta. Tämän seurauksena, kuten sanoin, meillä toimeentulotukimenot virolaisista ovat suuremmat kuin Tallinnan kaupungin toimeentulotukimenot virolaisista.

Herra puhemies! Palautin tämän asian mieleen tässä yhteydessä, koska haluan todellakin omaltakin osaltani evästää niitä valiokuntia, jotka tätä nyt puheena olevaa hallituksen esitystä ja direktiiviä käsittelevät, että näissä asioissa ei pidä olla turhan sinisilmäinen, ei pidä olla joka asiassa luokan mallioppilas, joka toteuttaa mahdollisimman nopeasti ja mahdollisimman täydellisesti ja mahdollisimman asiakasystävällisesti kaikki ne direktiivit, jotka EU:sta tulevat. Eli realismia ja suomalaisten veronmaksajien omien etujen huomioon ottamista tämän asian käsittelyssä vaaditaan.

Raimo  Piirainen  /sd:

Arvoisa puhemies! Suomen sosiaaliturvahan on moniin muihin maihin verrattuna erittäin hyvätasoinen, ja se voi olla yksi houkutin tulla Suomeen. Tässä on tietysti hyviä lakiesityksen vaikutuksia, hyviäkin puolia, siinä mielessä, että jos täällä kerran töitä tehdään, niin täytyyhän silloin kuulua myös sosiaaliturvan piiriin ja saada sieltä sitten tietyssä tilanteessa tukea.

Tämä, minkä edustaja Myllykoski toi esille, on tietysti hyvinkin teoreettinen, mutta voi olla käytännössä ihan täysin mahdollisesti hoidettavissa tällä tavalla kuin hän esitti, ja sen takia minäkin näen tämän asian niin, että nämä valiokunnat, mitkä tähän lausunnon antavat, ja ennen kaikkea mietintövaliokunta, hallintovaliokunta, ottavat tämän nyt hyvin tarkasti tarkasteluun ja harkitsevat edelleen tätä kuutta kuukautta. Se kuusi kuukautta on kumminkin verrattain lyhyt aika. Tämä antaa sen mahdollisuuden, minkä Myllykoski toi tuossa edellä esille.

Korostan vielä, että tämä on kylläkin teoreettista, mutta niin kuin on huomattu, tätä Suomen sosiaaliturvaa käytetään erittäin monessa yhteydessä häikäilemättömästi hyväksi.

Kari Uotila /vas:

Arvoisa puhemies! Kyllähän kansainväliset velvoitteet tietenkin edellyttävät sitä, että me pistämme toimeen direktiivit, joilla yhdenvertaisuus toteutetaan. Se on ihan ilman muuta selvä juttu. Mutta kun me näitä toteutamme ja lainsäädäntöä tältä osin laadimme ja sitä käsittelemme, niin silloin on huomioitava eri maiden erot sosiaaliturvajärjestelmissä ja työmarkkinatilanne eri maissa.

Kuten tuossa edustaja Myllykoski totesi tämän karmean tilanteen, että meillä työmarkkinoilla vallitsee nollatyösopimusten mahdollisuus, joka ei ole kyllä tästä maailmasta, niin niin kauan kuin tällainen mahdollisuus on meillä työmarkkinoilla, niin se mahdollistaa mahdollisesti myöskin sitten keinottelun edustaja Myllykosken kertomalla tavalla. Kun tätä nyt valiokunnissa todella käsitellään, niin toivon, että tämä asia huomioidaan hyvin tarkasti. Mutta toistan kuitenkin sen, että kyllä sen yhdenvertaisuuden tietenkin lähtökohtaisesti pitää olla meillä tavoitteena, että se toteutuu. Mutta on huomioitava eri maiden väliset erot sekä tässä turvassa että sitten myöskin työmarkkinoilla.

Juho Eerola /ps:

Arvoisa puhemies! Oli oikein ilo kuunnella vasemmistoliiton edustaja Myllykosken äskeistä puhetta. Olen itse miettinyt ihan juuri tuota samaa. Eli tämän kyseessä olevan lain implementointi todellakin antaa mahdollisuuden siihen, että näitä nollatyöehtosopimuksia hyväksikäyttäen tuhannet ihmiset ostavat itselleen suomalaisen sosiaaliturvan. Todella hienoa, että vasemmistoliitto ja perussuomalaiset ovat maahanmuuttopolitiikassa löytäneet yhteisen sävelen.

Mielestäni meidän tulisi pitää kiinni tästä omasta asumisperusteisesta sosiaaliturvajärjestelmästämme niiltä osin kuin se on toiminut hyvin. Nyt kun tämä laki lähtee tuonne valiokuntakierroksille, niin toivon todellakin, että nämä nyt jo mainitut porsaanreiät todellakin täällä tutkitaan. Ei voi olla oikein se, että maksamme suomalaista sosiaaliturvaa henkilöille, jotka eivät ole suomalaisia, eikä etenkään, jos he eivät asu täällä. Nyt kaivataan tervettä kriittisyyttä ja nimenomaan maahanmuuttokriittisyyttä.

Noista edustaja Zyskowiczin mainitsemista virolaisista, jotka nauttivat suomalaisesta sosiaaliturvasta: kyllä he todellisuudessa jo siellä Viron puolella ovat, mutta se ei toki tietenkään estä sitä, että tuet nautitaan tältä puolelta.

Anne Louhelainen /ps:

Arvoisa puhemies! Pääministeri Katainen totesi 17.9. istunnossa: "Esimerkiksi ulkomaalaisen väestön tulo Suomeen keskipitkällä aikavälillä lisää talouskasvua ja sitä kautta työpaikkoja."

Tällä hallituksen esityksellä toimeenpannaan EU:n yhdistelmälupadirektiivi, joka helpottaisi ulkomaisen työntekijän pääsyä myös suomalaisen, aiemmin pelkästään asumisperustaisen, sosiaaliturvan piiriin. On oletettavissa, että maassa lyhytaikaisesti työskenteleville työntekijöille kuuluva oikeus asumisperusteisiin etuuksiin ja terveyspalveluihin lisää Suomessa työskentelyn vetovoimaisuutta jossain määrin. Esityksessä myös todetaan, että on perusteltua arvioida, että direktiivin mukaisten oikeuksien piiriin tulevien määrä voi joidenkin vuosien aikavälillä lisääntyä joillakin tuhansilla henkilöillä vuodessa. Tältä osin on huomioitava, että myös mahdollisuudet ja motivaatio järjestelmän väärinkäytöksiin voivat lisääntyä sosiaaliturvaan pääsyn helpottuessa.

Sosiaaliturva Suomessa on ollut hyvinvointivaltiomme perusta ja kansalaisten turva. Toivonkin, että meillä on mahdollisuus ylläpitää jatkossa sosiaaliturva edelleen.

Arvoisa puhemies! Onkin erikoista, että tässä hallituksen esityksessä myönnetään, että myös varsin vähäinen ja lyhytaikainen työskentely voi avata pääsyn sosiaaliturvaan, mikä saattaa pitkällä aikavälillä lisätä sellaisten maahantulijoiden määrää, joiden tavoitteena on hyötyä Suomen korkeatasoisista sosiaalietuuksista ja -palveluista. Ratkaisuksi tähän ongelmaan esitetään tarkkaa poikkihallinnollista seurantaa, mutta onko kuitenkaan realistista ja mahdollista, että tällaista seurantaa pystyttäisiin toteuttamaan? Onko hallituksella mitään konkreettisia toimenpiteitä, joiden avulla järjestelmämme väärinkäyttöä pystyttäisiin estämään, ja miten varmistetaan, että sosiaaliturvamme kestää nämä paineet, jotka erityisesti lyhytaikaisten ulkomaalaisten työntekijöiden määrän lisääntymisestä aiheutuvat, varsinkin kun esityksessä todetaan, ettei varsinaista seurantajärjestelmää ole sen tilastoimiseksi, kuinka pitkäksi ajaksi kolmannen maan kansalaiset keskimäärin jäävät maahan?

Väestötietojärjestelmän mukaan Suomessa asui vuoden 2012 lopussa vakinaisesti yli 195 000 ulkomaan kansalaista. Maahanmuuttovirasto on vuosina 2011 ja 2012 myöntänyt muita kuin turvapaikkahakemuksiin liittyviä ensimmäisiä oleskelulupia 17 000—18 000 henkilölle vuodessa. Osa näistä henkilöistä jää pysyvämmin hakeakseen jatko-oleskelulupaa ja aikanaan mahdollisesti pysyvää lupaa ja Suomen kansalaisuutta. Lisäksi esityksessä todetaan, että tilapäisillä ja lyhytkestoisilla luvilla maassa oleskelevat henkilöt ovat tyypillisimmin sellaisia, joiden pääsy asumisperusteisen sosiaaliturvan piiriin laajenee direktiivin myötä verrattuna nykyiseen säätelyyn.

Arvoisa puhemies! Direktiivin yhdenvertaisen kohtelun piiriin kuuluvat oleskeluluvan haltijoiden lisäksi muutkin henkilöt, joille on myönnetty pääsy jäsenvaltioon työntekoa varten. Kysymykseen tulevat siis viisumin tai viisumivapauden nojalla maassa oleskelevat silloin, kun heidän maahantulonsa tarkoitus on ollut työnteko. Jälleen huolestuttavaa on, että viisumitilastoista ei ole kuitenkaan mahdollista erottaa niitä tapauksia, joissa viisumi on myönnetty työntekoa varten.

Vuonna 2012 te-toimistot tekivät yhteensä 3 827 ensimmäisen työntekijän oleskeluluvan osaratkaisua. Eniten lupia haettiin puutarha- ja maataloustyöhön, hitsaajiksi tai keittiöhenkilökunnaksi. Jatkoluparatkaisuja tehtiin puolestaan melkein 5 000 kappaletta, joista tärkeimmät ammattialat olivat kuljetus ja siivous. Tähän liittyen on pakko ottaa esille harmaa talous ja viitata kuljetusalaan, sillä suurin yksittäinen viisumin nojalla työtä tekevien ryhmä eli venäläiset kuljetusalan työntekijät, joiden työnantajalla ei kuitenkaan tavallisesti ole toimipaikkaa Suomessa, olisi lukumäärältään ulkoasiainministeriön arvion mukaan 5 000—6 000 välillä vuodessa.

Viisumivapaasti maahan tulevien osalta ongelmana on se, että maahantulon edellytykset tutkitaan vain rajatarkastuksessa, eikä maahantulon tarkoitus ole jälkikäteen yksinkertaisesti todettavissa samalla tavalla kuin viisumin tai oleskeluluvan haltijoiden kohdalla. Lisäksi osa viisumivapaussopimuksista sulkee pois työntekoa varten tapahtuvan maahantulon. Rajavartiolaitos tilastoi ulkorajan ylitykset kansallisuuksittain lukumääräisesti, mutta maahantulon tarkoituksista ei ole saatavissa tilastoajoa.

Jos viisumivapaus EU:n ja Venäjän välillä toteutuu, tilannetta on yhdenvertaisen kohtelun toteuttamisesta siihen mennessä saatujen kokemusten valossa arvioitava uudelleen. Mielestäni sitä olisi syytä arvioida jo nyt valiokuntakäsittelyssä, arvoisa puhemies, joten tässä esityksessä on todellakin vakavasti otettavia ja selvitettäviä asioita. Kuten edustaja Myllykoski, myös minä jaan toiveen siitä, että tämä esitys käsitellään valiokunnissa erityisellä huolella.

Eero Lehti /kok:

Arvoisa herra puhemies! Tarkastusvaliokunnassa käsiteltiin lähinnä virolaisten yritysten toimenpiteitä ja rekisteröitymistä, palkanmaksua ja veron keräämistä varsin perusteellisesti ja päädyttiin sitten tällaiseen tunnisteeseen, jota täytyy työmaalla käyttää, mutta jos ei ole työssä, niin tätä tilannettahan ei synny.

Tietosuojalakia aikanaan, yli 30 vuotta sitten, suunniteltaessa oletettiin, että yksityinen sektori yhdistää tietokoneella eri rekistereitä. Näin lakiin tuli aika ankara este tämäntapaiselle työlle rekistereiden yhdistämisestä, ja siitä lähtien se on vaikeuttanut myös julkista sektoria. Minun mielestäni se tietosuojalaki pitäisi käsitellä uudestaan ja mieltää siten, että julkinen sektori on yksi, joka hallitsee yhtä rekisteriä, vaikka ne olisivat sitten eri rekistereissä, jolloin tämä ristiinajaminen ja seuranta olisi myös ulkolaisen työvoiman osalta huomattavasti helpompaa.

Puhemies Eero Heinäluoma:

Ministeri Räsänen, 5 minuuttia puhuja-aitiosta.

Sisäasiainministeri Päivi Räsänen

Arvoisa herra puhemies! Tässä on todellakin kyseessä monimutkainen lainsäädäntö, joka kytkeytyy monen ministeriön hallinnonalalle ja jossa eurooppalaista lainsäädäntöä yritetään yhteensovittaa suomalaisen asumisperusteisen sosiaaliturvan kanssa. Siksikin on todella tärkeää, että myös valiokunnissa huolella tätä esitystä tutkitaan, jotta sinne ei jäisi sellaisia porsaanreikiä, jotka olisivat omiaan aiheuttamaan niitä uhkakuvia, joita täälläkin on esitetty.

Edustaja Myllykoski esitti kysymyksen koskien nollatyöehtosopimuksia, että voisivatko ne ikään kuin mahdollistaa sitten tämän lainsäädännön perusteella sosiaaliturvan piiriin pääsemisen. Korostan sitä, että tällä esityksellä ei olla muuttamassa tai helpottamassa maahantulon edellytyksiä eli ei myöskään muuteta työluvan myöntämisen ja oleskeluluvan saamisen perusteita, ja työluvan saaminenhan edellyttää turvattua toimeentuloa. Sen vuoksi minun ymmärtääkseni tässä ei ole mahdollisuutta siihen, että yksi tunti viikossa voisi mahdollistaa sen, että henkilö pääsee tämän lainsäädännön piiriin.

Täällä edustaja Elsi Katainen kysyi myös siitä, saavatko tämän lakiesityksen perusteella kolmansien maiden kansalaiset paremmat etuudet kuin EU-kansalaiset. Tämäkään ei mielestäni pidä paikkaansa, vaan tässä pyritään nimenomaan yhdenvertaiseen tilanteeseen.

On oletettavissa, että maassa lyhytaikaisesti työskenteleville työntekijöille kuuluva oikeus asumisperusteisiin etuuksiin ja terveyspalveluihin lisää Suomessa työskentelyn vetovoimaisuutta jonkin verran. Siksi on perusteltua arvioida, että direktiivin mukaisten oikeuksien piiriin tulevien määrä voi joidenkin vuosien aikavälillä lisääntyä joillakin tuhansilla henkilöillä vuodessa.

Tältä osin on huomioitava, että myös mahdollisuudet ja motivaatio järjestelmän väärinkäytöksiin voivat lisääntyä sosiaaliturvaan pääsyn helpottuessa. Sen vuoksi tilanteen kehittymistä on todellakin poikkihallinnollisesti huolellisesti seurattava, ja jos henkilön oleskeluluvan perusteena oleva työsuhde päättyy ennenaikaisesti, niin juuri tuon olosuhdemuutoksen tulisi johtaa harkintaan, oleskeluluvan mahdolliseen peruuttamiseen, jolloin tietenkin myös katkeaa oikeus siihen sosiaaliturvaan, ja tämä (Ben Zyskowicz: Saavatko oleskelulupaviranomaiset siitä tiedon?) — juuri olin, edustaja Zyskowicz, siihen tulossa — edellyttää viranomaisten keskinäisen tiedonvaihdon parantamista nykyisestä, ja olen vahvasti sitä mieltä, että — edustaja Zyskowicz otti esimerkiksi tämän EU-kansalaisten kohdalla, ja tämä direktiivihän koskee kolmansien maiden kansalaisia, mutta aivan sama ongelmatilanne näissä molemmissa voi eteen tulla — tässä suhteessa tulisi olla mahdollista nimenomaan maahanmuuttoviranomaisten ja poliisiviranomaisten ja sosiaalityöntekijöiden keskinäisen tiedonvaihdon helpottaminen. Tämä on ollut sisäministeriön kanta ja tämä on ollut niin poliisihallinnon kuin maahanmuuttoviranomaisten ihan julkinen näkemys. Toivon, että myös siellä valiokunnissa otetaan tähän kantaa.

Täällä kyseltiin viisumilla ja viisumivapaasti maahan tulevien ulkomaalaisten sosiaaliturvasta. Viisumin perusteella tai viisumivapaasti maassa työskentelevät ovat siis kokonaisuudessaan yhdenvertaisen kohtelun piiriin tuleva uusi ryhmä. Viisumilla muuhun kuin kausityöhön tulijoiden lukumäärä on keskimäärin noin 6 000 henkilöä vuodessa, ja näistä osa on lähetettyjä työntekijöitä ja siten tämän direktiivin soveltamisalan ulkopuolella. Lisäksi sosiaaliturvan ulkopuolelle jäisivät jatkossakin edellä mainitusta ryhmästä ne henkilöt, jotka eivät ole Suomessa työsuhteessa, eli nykytilanteessa suuri enemmistö. Viisumilla tai viisumivapaasti maahan työhön tulevien oleskelu on niin lyhytaikaista, että turvautuminen sosiaaliturvaetuuksiin tai terveyspalveluihin on huomattavasti vähemmän todennäköistä kuin taas oleskeluluvan haltijoilla. Vuositasolle suhteutettuna heidän aiheuttamiensa kustannusten voidaan olettaa vastaavan vain korkeintaan joidenkin satojen maassa vakinaisesti asuvien kustannuksia.

Arvoisa puhemies! Korostan vielä sitä tärkeää asiaa, niin kuin monen edustajan puheenvuorossa, että oleskeluluvan myöntämisedellytyksiin ei siis tule tämän lainsäädännön myötä muutoksia, lupaharkinnan sisältö ei muutu ja viranomaisten väliset toimivallat eivät muutu, mutta viranomaisten on tehtävä enemmän yhteistyötä sen varmistamiseksi, että hakemus tulee ratkaistuksi neljässä kuukaudessa, mitä direktiivi edellyttää, ja toki tätä viranomaisten yhteistyötä tarvitaan jatkossa entistä enemmän näiden väärinkäytösten ennalta ehkäisemiseksi.

Jari Myllykoski /vas:

Arvoisa herra puhemies! Ministeri varmasti tuntee asian paremmin kuin edustaja Myllykoski, mutta en välty siltä ristiriidalta, mikä tähän tulee ja millä lailla sitä voidaan käsitellä, koska tämä avaa... Itse asiassa ministeri hyvin puheenvuorossaan toi esille: "turvattu toimeentulo". Meillä tässä maassa, vaikkapa valtionyhtiö Alkossa, on ihmisiä, joilla on kymmenen tuntia viikossa oleva työsopimus, enkä usko, että sillä nyt on turvattua toimeentuloa. Onko nyt niin, että tämä lainsäädäntö vahvistaa ulkomailta tulevan työsuhteisen työntekijän asemaa eriarvoisesti kuin Suomessa työskentelevän työntekijän työsuhdeturva? Tämä on nyt niin ristiriitainen direktiivin implementointi, että näin rivikansanedustajaa huimaa, mutta kun tietää ja on tuolta ammattiyhdistysliikkeestä tullut tähän, niin kyllä tämä mielestäni antaa sen mahdollisuuden. Jos halutaan, ja kun varmasti niin tehdään, niin pystytään ainakin estämään, että tämä nollatyöehtosopimusproplematiikka voisi toteutua siinä kauhukuvassaan, mitä tällä hetkellä se antaa olettaa.

Puhemies Eero Heinäluoma:

Ministeri Räsänen, 2 minuuttia paikalta.

Sisäasiainministeri Päivi Räsänen

Arvoisa puhemies! Vastaan tähän edustaja Myllykosken kysymykseen. Työluvan ja oleskeluluvan saamisen edellytyksenä tarkoitettu "turvattu toimeentulo" tarkoittaa sen suuruista ansiotuloa, että henkilö ei voi turvautua toimeentulotukeen eli että hän ei voi hakea toimeentulotukea. Se on edellytyksenä näiden oleskelulupien saamiseen. Tässä tarkoitetaan nimenomaan tämän suuruista turvattua toimeentuloa, ja sitähän ei tällainen edustajan kuvaama nollatyöehtosopimus tuo.

Keskustelu päättyi.