Oikeusministeri  Johannes  Koskinen

Arvoisa puhemies, ärade talman! Nyt esiteltävä hallituksen esitys uudeksi kielilaiksi korvaisi vuonna 1922 annetun kielilain, eli kyseessä on jo 80 vuotta vanha sääntely, joka peruskysymyksiltään on pyörinyt hyvin ja ilman isompia kiistoja.

Uudella lailla turvataan suomen- ja ruotsinkielisen väestön kielelliset oikeudet perustuslaissa edellytetyllä tavalla. Laki olisi kielineutraali. Kysymys ei siis ole ruotsin kielen suojelulaista, vaan kahta kansalliskieltä koskevasta sääntelystä. Laki olisi luonteeltaan yleislaki, jota täydentävät erityislainsäädäntöön sisältyvät säännökset. Siten esimerkiksi koulujen opetuskielestä, kielestä oppiaineena ja tienviittojen kielestä säädettäisiin edelleen tarkemmin erikseen.

Kielilain keskeisenä tavoitteena on perustuslaissa säädettyjen kielellisten oikeuksien toteutuminen. Esityksen lähtökohtana on, (Hälinää — Puhemies koputtaa) että asennemuutoksella, viranomaisten toiminnan suunnittelulla ja koulutuksella saavutetaan tuloksia. Hyvän hallinnon palveluperiaatteen mukaisesti viranomaisten tulisi huolehtia siitä, että yksilön kielelliset oikeudet toteutetaan ilman, että niihin tarvitsee erikseen vedota. Viranomaisen tulee sekä palvelussaan että muussa toiminnassaan osoittaa yleisölle käyttävänsä molempia kieliä asiakkaan tarpeiden mukaan.

Suomen kielellisen jaotuksen perusyksikkö olisi ehdotuksen mukaan edelleen kunta. Kielellisen jaotuksen määräytymisperusteet pysyisivät nykyisellään. Myös viranomaiset määriteltäisiin yksi- tai kaksikielisiksi vanhan periaatteen mukaan.

Uusi kielilaki koskisi pääasiassa viranomaisia, mutta kuten nykyisessä laissakin, siinä olisi myös säännös valtion liikelaitosten sekä valtion ja kuntien omistamien yhtiöiden velvollisuudesta antaa palvelua yleisölle suomen ja ruotsin kielellä. Ehdotetussa laissa on myös säännös kielellisestä palvelusta silloin, kun valtio tai kunta ostaa palveluja yksityiseltä sektorilta, eli palvelun järjestämistapa ei rajoittaisi asiakkaan oikeutta saada tuota palvelua omalla kielellään.

Kielilakiehdotuksessa ei ole erityisiä rangaistussäännöksiä tai muita sanktioita. Sen sijaan kielilain täytäntöönpanon ja soveltamisen seurannasta säädettäisiin itse laissa. Oikeusministeriöllä olisi yleisvastuu seurannasta ja valvonnasta. Tätä koskevat lisäresurssitarpeet ovat tulevissa budjeteissa varmasti esillä. Lain noudattaminen viranomaisissa kuuluisi normaalin virkamiesvastuun piiriin. Jokaisen viranomaisen tulee ehdotuksen mukaan omalla toimialallaan valvoa lain noudattamista. Siten viranomaisjohdolla olisi viime kädessä vastuu kielilain säännösten noudattamisesta omassa yksikössään.

Valtioneuvosto antaisi vaalikausittain eduskunnalle kertomuksen kielilainsäädännön soveltamisesta ja kielellisten oikeuksien toteutumisesta. Kertomuksessa käsiteltäisiin ainakin saamen ja romanin kieltä sekä viittomakieltä. Tässä olisi luontevaa käsitellä sitten myös uusia kieliryhmiä. Tunnetusti esimerkiksi venäjää äidinkielenään puhuvien osuus Suomen väestöstä on aika reippaasti kasvussa, ja myös näiden uusien kieliryhmien tilanne tulisi tässä kertomuksessa ottaa huomioon.

Esitykseen sisältyy myös laki julkisyhteisöjen henkilöstöltä vaadittavasta kielitaidosta. Kun nyt voimassa oleva laki säädettiin, julkishallinnon palveluksessa oleva henkilöstö oli määrältään suhteellisen pieni ja usein riittävän kielitaitoista. Nykyisin henkilöstön määrä on monin verroin isompi ja kielitaito vaihtelee huomattavasti. Tarkoituksena ei ole, että kielitaitovaatimuksia tiukennettaisiin kautta linjan. Sen sijaan edellytettäisiin, että viranomaisten henkilöstöllä on riittävä kielitaito viranomaisen tehtävien hoitamiseksi laissa asetettujen vaatimusten mukaisesti. Viranomaisten olisi siis koulutusta järjestämällä ja muilla henkilöstöpoliittisilla toimilla huolehdittava siitä, että sen henkilöstöllä on riittävä kielitaito, jotta kansalaisia palveltaisiin heidän omalla kielellään tämän kielilain mukaisesti.

Ärade talman! Syftet med den föreslagna lagen är framför allt att de språkliga rättigheter som grundlagen ger skall förverkligas i praktiken. Genom att stifta en ny och modern språklag kan man lägga grunden till en attitydförändring och ett utvecklingsarbete som gör att myndigheternas språkliga betjäning förbättras. En ny lag är inte i sig ett tillräckligt redskap, utan det behövs aktiv uppföljning i form av nya initiativ, utbildning och attitydfostran.

Finland har i internationella sammanhang ofta nämnts som ett mönsterland när det gäller språkliga rättigheter. Det har dock i flera sammanhang framhållits att dessa rättigheter inte alltid förverkligas i praktiken. Erfarenheterna från andra länder, t.ex. Kanada, visar att man med olika slags handlingsprogram kan nå betydande resultat.

I en allt mer internationell värld bör vi slå vakt om våra nationalspråk. Den nya språklagen skall ge en grund för ett arbete som tryggar finskans och svenskans ställning i denna utveckling.

Lyhyenä kertauksena totean vain, että Suomi usein on mainittu esimerkillisenä maana kielellisten vähemmistöjen, ennen kaikkea tietysti ruotsinkielisen vähemmistön, aseman huomioon ottamisessa, ja tästä mallimaan asemasta on syytä pitää kiinni, hakea keinoja, joilla myös käytännössä palvelu omalla kielellä hoidetaan, että se ei jää vain lainsäädännön velvoitteeksi. Tähän voidaan kehittää myös uuden tyyppisiä toimintaohjelmia. Tapasin viime viikolla Kanadan kieliasioista vastaavan ministerin, ja siellä samalla lailla on haussa uusia toimia, miten esimerkiksi uusi teknologia voi auttaa, jotta kansalaiset saavat omalla tai parhaalla kielellään palvelua mahdollisimman lavealla skaalalla.

Kansainvälistyminen ja omien kansalliskielien suojelu eivät ole toistensa kanssa ristiriitaisia asioita. Kielellisten oikeuksien toteuttaminen on otettava huomioon myös aina uusien kieliryhmien osalta, ja se ei loukkaa perinteisten kansalliskieltemme asemaa. Ylipäänsä se, että tunnustetaan kielen suuri merkitys henkilöiden elämässä ja heidän identiteetilleen, auttaa meitä myös sitten ottamaan huomioon muunmaalaisten uusien kansalaisten oikeudet ja niissä turvaamaan myös riittävän kotikielen, oman kielen, opetus.

Näissä merkeissä toivon, että eduskunnassa tämä esitys saa rakentavan ja asiallisen käsittelyn ja se perustuslakivaliokunnasta ehtisi vielä hyvin näillä valtiopäivillä suuren salin hyväksyttäväksi. Niin kuin tässä esitetään, voimaanpanolle on aikaa varattu siten, että laki tulisi voimaan vuoden 2004 alusta.

Irina Krohn /vihr:

Arvoisa puhemies! Tshekin presidentti Havel on joskus kysynyt, mitä maksaa minuutti rauhaa. Voi sanoa, että tämän dramaattisen vuosipäivän aikana on ihan hyvä lähteä miettimään, mikä on sen ydin, mitä yritetään tehdä maassa, missä on erilaisia ja erikielisiä ihmisiä, jotka ovat aikanaan historian kuluessa hyvin traumaattisesti asioista keskenään väitelleet ... mikä on tämä suomalainen ratkaisu ja miksi, niin kuin ministeri Koskinen sanoi, meidän kannattaa olla mallimaa tässä asiassa. Itse komitean jäsenenä näin työmme niin, että vastikään kaikkien puolueiden hyväksymän perustuslain, joka puhuu kahdesta kansalliskielestä, pitää muuttua myös lihaksi. Tämä kielilaki on sen ilmentymä. Tästä ajatuksesta, että on kaksi samanarvoista kieltä, seuraavat valitut linjat. Toinen vaihtoehtohan olisi se, että meillä olisi vähemmistökielen asema, joka käytännössä eristää sen kielen omaksi yksikökseen. Se turvaa tiettyjä oikeuksia, mutta tämä suomalainen malli on juuri avoimen vuorovaikutuksen malli. Minun mielestäni ruotsin historiallisista syistä vahva asema ei saa tarkoittaa vain sitä, että ruotsilla ja suomella on vahva asema, vaan sen pitää toimia veturina meidän yhteiskunnassamme, että herkemmin ja paremmin osataan ratkaista sellaisen yhteiskunnan ongelmat, missä puhutaan useita kieliä.

Itselleni hyvin keskeinen elementti tässä komiteanmietinnössä on kerran eduskuntakaudessa annettava hallituksen kertomus kielioloista, jossa on jo mainittu saamen, romanin ja viittomakielen asema. Mutta olen sitä mieltä, että eduskuntakäsittelyssä valiokunta voisi harkita, pitäisikö jo mainita esimerkiksi venäjän kielen asema. Olisi hyvä, että kun meillä on kokemusta tarkastella suomen ja ruotsin kielen asemaa erillisenä, me käyttäisimme tätä kokemusta ja ammattitaitoa tietääksemme koko maan kieliolosuhteista. Monet erikieliset palvelut eivät vaadi sitä, että kaikki osaisivat kaikkia kieliä, vaan esimerkiksi juuri Internetin aikakaudella pystymme edullisesti tuottamaan hyvin monenkielisiä palveluja.

Ollessani tulevaisuusvaliokunnan kanssa matkalla USA:ssa olin hyvin hämmästynyt, niin kuin varmaan moni muukin, että USA:ssa monessa osavaltiossa on tietoisesti toteutettu politiikkaa, että Internetiä ei ole käytetty monikielisyyden välineenä, vaan nimenomaan on haluttu, että siellä tuotettu teksti on vain englanninkielistä. Olen sitä mieltä, että meidän ei pidä ottaa tällaista periaatteellista linjaa, koska myös meidän kielemme, meidän kaikki kansalliskielemme ja vähemmistökielemme, ovat suuria kieliä maailman kielten joukossa, kieliä on niin lukemattomia.

Tämä komiteahan ei esimerkiksi perää kielipoliisia. Tämä ei ole sellainen kyttäyslaki. Kysymys on meidän keskinäisestä kunnioituksestamme ja asenteista ja halusta. Sanoin usein komiteassa, että jag har rätt till dålig svenska. Det betyder att ... Vi inte är finsk- eller svenskspråkiga, vi har alla rätt till den här gemensamma kulturarv. Om vi går bak till våra släkthistorier eller Finlands historia de är många som kunde vara svensk- eller finskspråkiga, så det är liksom om man tittar på den långa panoraman av historien.

Därför ber jag att den svenskspråkiga delen av finska samhället, jag tycker att de måste ta mera ansvar att vi finskspråkiga, som har använt timmar och timmar att lära oss den här fina språken, att vi har liksom rätt och möjlighet att använda det. Tyvärr, många gånger när vi finskspråkiga börjar prata svenska — kanske lite konstig svenska med för mycket eller för liten t eller nåt — så börjar den svenskspråkiga människan prata finska till oss. Och vi känner det att vi inte pratar tillräckligt bra. Det är liksom något, om vi vill ha de här gemensamma nationalspråk så måste det betyda det att vi umgås. Många gånger kan det vara så att jag får prata finska och den andra får prata svenska. Det kan inte vara att vi finnarna lever i en samhälle när det är alldeles tyst, vi hör ingen svenska. Jag tycker att det är den stora ansvaren som den svenskspråkiga del av samhället har nu, om vi får den här språklagen.

Sitten muutama käytännön ongelma.

Tämä kielilaki, joka tarkoittaa todella, että virkamiehiltä näitä kahta kieltä vaaditaan, ei saisi kuitenkaan tarkoittaa sitä, että tulevaisuudessa esimerkiksi maahanmuuttajille kielilain myötä tulisi ei nyt virkakielto mutta mahdottomuus. Ajatellaan kenties pakolaista, joka puhuu arabiaa ja somalia ja on ehtinyt käydä yliopistoa italiaksi ja tulee tänne ja kouluttautuu pitkälle. Voidaan ajatella, että ehkä on kohtuutonta, että jos hänet on sijoitettu vaikka Oravaisiin tai Närpiöön ja hän on siellä saanut ensimmäiseksi kielekseen Suomessa ruotsin, hänen pitäisi vielä sitten oppia suomi. Silloin tätä erivapauskäytäntöä, joka meillä on olemassa, pitää käyttää aktiivisesti ja elävästi, koska me emme saa kahdella hieman hankalalla kielellä estää näitä suuria maailmankieliä puhuvia lahjakkaita uusia suomalaisia osallistumasta yhteiskuntaan.

Sitten yksi pieni detalji, joka ei kuulunut komitean toimivaltaan, vaan kuuluu yliopistolakiin. Meidän pitää myöntää, että tähän kielellisten oikeuksien turvaamiseen sisältyy elementtejä, jotka myös herättävät ärtymystä puolin ja toisin. Yksi esimerkki on se, että me haluamme turvata ruotsin kieltä osaavan virkamiehistön määrän Suomessa ja tästä syystä on yliopistoissa omia kiintiöitä. Tällä hetkellä monen ensisijaisesti suomenkielisen oppilaan oikeustajua loukkaa se, että jos hän pyrkii yliopistoon ruotsinkieliselle puolelle, tekee kokeen ruotsin kielellä, osaa riittävän hyvin ruotsia, että vastaukset tulevat ymmärretyksi, ja saa hyvät pisteet, niin jollei hänellä ole tämän lisäksi ruotsinkielisen lukion päästötodistusta tai virkakielilautakunnan todistusta ruotsin kielen täydellisestä hallinnasta, tämä opiskelupaikka, jonka hän tulosten perusteella saisi, on ehdollinen ja hän joutuu kielikokeeseen.

Niin kuin sanoin, ajatukseni on se, että olemme sitoutuneet siihen, että me turvaamme sen, että meillä on ruotsin kielen taitoista virkamieskuntaa, emme siihen, että ruotsinkielisistä lukioista pääsisi helpommin yliopistoihin, kuten jotkut sen tällä hetkellä kokevat. Ehdotankin, että tämän lain myötä myös yliopistot harkitsisivat käytäntöä, että kielikokeen voisi suorittaa opintojen lopussa. Uskon, että jos joku, joka on siis päässyt esimerkiksi oikeustieteitä opiskelemaan ruotsinkielisen kokeen kautta, opiskelee kieltä viisi vuotta, niin kyllä hänellä on mahdollisuus siinä ajassa saada niin vankka ruotsin kielen taito ja kulttuurin tuntemus, että hän virkamiehenä tai -naisena, virkahenkilönä, pystyy palvelemaan isänmaatamme. Tämä on sinänsä pieni yksityiskohta, mutta juuri tällaisten arkipäiväisten asioiden kautta syntyy se asenne, mikä meillä on toista kieltä kohtaan.

En laajemmin sinänsä puhu koulusta, mutta lyhyesti sanon sen, että meidän pitäisi ehkä harkita myös, että syy, miksi luemme ruotsia koulussa tai suomea paikkakunnalla, missä suomi on vähemmistökieli, ei ole se, että se on vieras kieli, vaan me luemme sitä siksi, että se on toinen kansalliskieli. Meillähän äidinkielen opetus, niin kuin arvoisa puhemies varmaan hyvin tietää, on muuttunut äidinkielen ja kirjallisuuden opetukseksi. Kieli ei ole pelkkä rakenne, vaan sillä on juuret ja siivet elävässä ympäristössä. Uskon, että ruotsin kielen asema kouluissa pitäisi muuttaa vieraasta kielestä tutuksi kieleksi ja oppiaineen nimen pitäisi olla esimerkiksi ruotsin kieli ja skandinaavinen kulttuuriperintö tai jokin sellainen, että me ymmärtäisimme sen, että se on jotakin, minkä me kaikki yhdessä omistamme, vaikka tällä hetkellä satunnaisesti, johtuen isiemme ja äitiemme valinnoista, kenen kanssa kukakin on mennyt naimisiin tai kuka asuu missäkin, se iho, millä me elämme tässä maailmassa — kieli on mielestäni ihmisen henkinen iho, se on se, mitä kautta välittyy ja hän tuntee ja on vuorovaikutuksessa ympäristöön — voi nyt olla, mikä se on.

Toivon todella, että kielilain käsittelyprosessi avaa valiokuntien ja koko eduskunnan silmät sille, että me annamme tulevaisuudessa Suomessa paremmin tilaa kaikenkielisille ihmisille.

Marjatta  Vehkaoja /sd:

Arvoisa puhemies! Perustuslain mukaan Suomen kansalliskielet ovat suomi ja ruotsi. Periaatteellisella tasolla näiden kielten tulee siten olla keskenään tasavertaisessa asemassa. Tavoitetta on vaikea toteuttaa käytännössä, sillä ruotsinkielisten osuus väestöstä on väestörekisterin mukaan vain 5,6 prosenttia.

Uusi kielilaki on rakennettu lisäämällä vaatimuksia monella rintamalla yhtä aikaa. Vanhan alueperiaatteen lisäksi myös viranomaiset on tarkoitus määritellä yksi- tai kaksikielisiksi. Kielilain soveltamisalaa on tarkoitus laajentaa liike-elämään päin. Virastojen vastuuta kielellisten palvelujen antamisessa lisätään, henkilöstön kielitaitovaatimuksia kiristetään, säännöksiä käsittely- ja työkielestä täsmennetään, kaksikielistä informointivelvollisuutta lisätään jne.

Arvoisa puhemies! Hallituksen esitys kielilaiksi perustuu parlamentaarisen kielilakikomitean esityksiin. Kielilaki ei juuri kosketa, kuten ei kielikomiteankaan työ juuri koskettanut, muita kieliä kuin suomea ja ruotsia. Täällä jo Irina Krohn otti esille venäjän kielen aseman. Kielilaissa toki on viittauksia saamenkielisiin ja viittomakielisiin (Ed. Elo: Ja romanikielisiin!) — ja romanikielisiin — mutta varsinaisesti perinpohjaisesti heidän kysymyksensä ei tätä kautta tule esille. Näin ollen otsaketasolla voidaan sanoa, että kielilaki lupaa enemmän kuin sen sisältö ehkä on. Eduskunnallahan ei ole ollut mitään mahdollisuutta keskustella kielilakikomitean mietinnöstä erikseen, vaan on luonnollista ja luontevaa, että kommentointi tapahtuu tässä samassa yhteydessä myös siitä syystä, että nämä asiat ovat aika lailla menneet yksi yhteen nyt, kun tämä esitys on saatu.

Kielilakikomitea tuotti työnsä pohjaksi siis runsas vuosi sitten neljä laajaa taustaselvitystä, joista kaikkia ei muuten taida vieläkään olla saatavilla suomen kielellä. Komitean työtä, kuten kielilakiehdotustakin tässä, sävyttää ruotsinkielisen vähemmistön tyytymättömyys omakielisten palvelujen saatavuuteen ja ruotsin kielen laadullisesti riittämättömään taitoon. Niitä pyritään nyt erilaisilla ehdotuksilla parantamaan.

Olen tutustunut komitean mietintöön huolellisesti aikanaan ja myöskin sen taustaselvityksiin. Itsehän tulen kaksikieliseltä alueelta, ja kaksikielisyyskysymykset ovat pitkään askarruttaneet ihan käytännöllisistä syistä johtuen minua. On pakko kuitenkin todeta, että me poliitikot tunnumme puolin ja toisin harrastavan näitä kysymyksiä paljon enemmän kuin tavalliset kansalaiset. Näen selkeästi sen, että kansalaisten tasolla ongelmat eivät ole niin suuret kuin lukiessa erilaisia selvityksiä voi näyttää.

Arvoisa puhemies! Perustuslakimme viittaus julkisen vallan vastuuseen kielellisten oikeuksien vaalijana ei voine tarkoittaa, etteikö kieliryhmillä itsellään olisi mitään vastuuta asiassa. Ruotsinkielisen vähemmistön kielellisten oikeuksien toteutumisen kannalta on merkitystä sillä, miten tämä kieliryhmä ohjautuu eri tehtäviin yhteiskunnassa. Pakottaa ei tietenkään voi. Ohjaus on muita mahdollisia toimia pehmeämpi toimintamalli. En ole saanut selvyyttä siitä, mitenkä on käytetty tätä ohjausta ja mikä on vaikkapa Folktingetin strategia tässä ohjauspuolessa. Mitä tärkeämpinä omakielisiä palveluja pidetään, sitä tärkeämpi sija mielestäni ohjauksella kuitenkin pitäisi olla.

Täällä jo ed. Irina Krohn käsitteli opintokiintiöitä. Niiden perustelunahan on ollut erityisesti se, että saadaan julkiseen hallintoon lisää kielitaidon omaavia, esimerkiksi ruotsin kielen taidon omaavia, henkilöitä. Ei voi kuitenkaan jättää huomiotta sitä, että olipa henkilö suomen- tai ruotsinkielinen, koulutuksella ei suoraan ohjata sitä, minne ihminen koulutuksen jälkeen työhön lähtee. Niinpä kesällä saimme tietää kaksikielisen juristiopetuksen osalta, että tuomioistuimet esimerkiksi eivät olleet saaneet sitä lisäystä tuomarikuntaansa kuin olivat odottaneet tämän koulutuksen perusteella, vaan bisnes imi yhtä hyvin näitä ruotsin kieltä taitavia kuin tietysti suomen kieltäkin taitavia puoleensa. Tämän takia me joudumme jatkamaan sitä keskustelua, ovatko esimerkiksi kielelliset opintokiintiöt oikea keino päästä perille tässä kysymyksessä. Haluan tässä kuitenkin huomauttaa, että kielilakikomitea ei näitä kysymyksiä käsitellyt. Se oli jättänyt myös ulkopuolelle koulujen kieliopetuksen ja tällä tavalla varmasti ilmapiiriä rauhoittanut.

Arvoisa puhemies! Komitea on käyttänyt tavoitellessaan parempia kielellisiä palveluja monia toisiaan täydentäviä strategioita. Siellä on se vanha alueperiaate. Nyt uutena elementtinä tulee viranomaisten, siis yksiköiden, oma vastuu kielellisten palvelujen antamisesta. Samanaikaisesti kuitenkin lisätään myöskin esimerkiksi virkamiesten kielitaitoon liittyviä vaatimuksia. Näitä monia strategioita on käytetty turvaamaan tuo tavoite. Se, että meillä on kansalliskielet, ei tarkoita sitä, että valittavana olisi vain yksi mahdollisuus monien joukosta, vaan tässä komiteankin taustaselvityksessä selvitetään, että kansainvälisessä vertailussa kansalliskielen asema on lunastettu hyvin monenlaisin erilaisin strategioin eri maissa.

Tässä kiinnittyy huomio siihen, että kielellisesti nykyisiä parempia palveluja tavoitellaan kaksikielisten yksiköitten sijasta lisäämällä yksikielisiä yksiköitä. Johtopäätöksenä esitetäänkin sitten, että kielitaitoa pidetään yllä muilla tavoin kuin luonnollisen kanssakäymisen keinoin. Toisin sanoen, kun ei kerran ole ympäristöä, jossa molempia kieliä voisi luontevasti käyttää, niin sitten pitää istua koulunpenkillä ja saada lisää täydennyskoulutusta. Mielestäni tämä strategia on väärä. Miksi ei haluta tarttua näistä strategioista kaikkein tehokkaimpaan ja lisätä niiden kaksikielisten ympäristöjen määrää, joissa ihmiset voisivat luontevalla tavalla treenata kieltänsä? Kaksikieliset yksiköt, siellä missä ne ovat mahdollisia, olisivat mielestäni kaikkein tehokkaimpia edistämään kielitaitoa molemmin puolin.

Yksi seikka, jota ei komitea tuonut eikä tämä hallituksen esityskään lainkaan tuo esiin, on Pohjanmaalla tuttu toimintamalli, jossa osapuolet puhuvat ainakin helpoissa hallinnollisissa kysymyksissä ja palvelutilanteissa kumpikin omaa kieltään, kaikki puhuvat omaa kieltään. Sitä ei pidetä virallisesti riittävänä tapana näköjään toimia, vaikka tiedämme ihan varmasti, että puhumalla omaa äidinkieltänsä voi ilmaista itseään paljon täsmällisemmin ja sävykkäämmin kuin yrittämällä kaikin tavoin toista kieltä. Ainakin näissä olosuhteissa, joissa kahta kieltä on puhuttu vuosisadat rinnakkain, kyllä se toisen kielen passiivinen kielitaito on niin hyvä yleensä, että se riittää ottamaan ne sävyt siitä irti, vaikka ei niitä itse pysty käyttämäänkään.

Kuten sanoin, tässä lakiehdotuksessa uutena elementtinä on virastojen johdon vastuu kielellisistä palveluista. Minusta tämä on erittäin oivallinen huomio ja keino. Jaksan uskoa sen tehoon jopa siinä määrin, että minusta samanaikaisesti voitaisiin luopua virkamiesten henkilökohtaisista kielitaitovaatimuksista. On vähän erikoista, että näihin nykyisiin sen kummemmin kuin tuleviinkaan kielitodistuksiin ei tahdota luottaa, vaan niitä pitää sitten päivittää ja tavallaan osoittaa se kielitaitonsa uudelleen ja uudelleen. Kielellisten palvelujen tuottamisessa tulkkien ja kääntäjien osuutta ei mielestäni myöskään näissä esityksissä ole nähty riittävän laajasti.

Arvoisa puhemies! Yksi päähuomioista on se, että kun perustuslakimme lähtee oikeudesta omaan kieleen, niin komitea ja tämä kielilakiehdotus on laajentanut käsitettä ja puhuu oikeudesta kieleen, jota asianomainen käyttää tai jonka valitsee. Se ei ole ihan vähämerkityksinen, kun mennään yksityiskohtiin, joita en nyt lähde tässä avaamaan.

Ehkä merkillisin asiakokonaisuus, jota olen ihmetellyt niin komitean työssä kuin hallituksen esityksessäkin, liittyy siihen, että kaksikielisen ihmisen olemassaoloa ei tunnusteta, ei haluta tunnustaa. Tunnustetaan kaksikieliset alueet ja viranomaiset ja yksiköt, mutta ei henkilöitä. Tämähän on identiteettikysymys ihan samalla tavalla kuin se, että ihminen kokee olevansa suomenkielinen tai ruotsinkielinen. Mielestäni tällä kohtaa todellisuutta ei vaan haluta tunnustaa. Viittaan myöskin kielilakikomitean taustaselvitykseen. Se muistaakseni oli juuri tämä, joka koski kielen käyttötilanteita arkielämässä. Sen nimi oli "Kielen käyttötilanteista arkielämässä". Siellä hyvin tuli esille mielestäni se, että kaksikielisyys identiteettinä on todellisuutta. Pelkästään johtopäätös jätettiin tekemättä.

Arvoisa puhemies! Sen johtopäätöksen olen tehnyt nyt itse tekemällä rinnakkaislakialoitteen, joka on päivälistassa myöhemmin esillä mutta jota tämän verran lienee mahdollista tässäkin yhteydessä käsitellä. Tuon kaksikielisyyttä koskevan lisäykseni olen tehnyt pelkästään identiteetin perusteella. Monet ovat ehtineet jo kysyä minulta, mitä hyötyä siitä on. Ei sellaisilla asioilla tarvitse olla tämmöistä materialistista hyötyä välttämättä. Minusta joissakin periaatteellisissa kysymyksissä, niin kuin tässä, pitää riittää se, että kysymys on identiteetistä ja sen tunnustamisesta.

Arvoisa puhemies! Minä pidän tämän esityksen suurimpana puutteena sitä, että tämmöistä toiminnallista kaksikielisyyttä ja sen mahdollisuutta ja roolia, kun pyritään parantamaan kielipalveluja, ei ole nähty kyllin selvästi. Pelkään, että kun nämä yksityiskohdat tulevat tarkempaan käsittelyyn, ei välttämättä toteudu tämän lain tärkeä tavoite parantaa näitä kielellisiä palveluja vaan voi myöskin syntyä vastarintaa niitä kohtaan. Pelkään myös sitä, että näiden hyviksi tarkoitettujen toimenpiteiden seurauksena suomenruotsalaisuus ajautuu sittenkin enemmän museaaliseksi saarekkeeksi kuin osaksi meidän koko yhteiskuntaamme ja että syntyy tavallaan semmoinen tilanne, että kun suomenkieliseltä enemmistöltä vaaditaan enemmän kielellistä osaamista, siitä tulee enemmän tämmöinen varallaolopalvelu, kun meitä ei päästetä kaksikielisellä alueella riittävästi tekemisiin toistemme kanssa.

Toivon että tämä lakialoitteeni, sitten kun sekin käsitellään, voisi sytyttää kollegoja, mutta ymmärrän hyvin sen, että vain harvalla meistä on kokemusta asumisesta ja elämisestä kaksikielisessä ympäristössä.

Oikeusministeri  Johannes  Koskinen

Arvoisa rouva puhemies! Kaksikielisyyden tämä laki toki sallii arkisena elämäntapana, mistä ed. Vehkaoja kertoi. Sitä on vain kovin vaikea pukea lainsäännökseksi, jos haluttaisiin sitä erityisesti edistää.

Puuttuisin lähinnä siihen, mitä ed.Vehkaoja väitti, että tämä suosisi yksikielisiä yksiköitä. Näin ei ole. Täällähän perussäännös löytyy 35 §:stä: "Hallintoa järjestettäessä tulee pyrkiä yhteensopiviin aluejaotuksiin, joissa turvataan suomen- ja ruotsinkielisen väestön mahdollisuudet saada palvelua omalla kielellään samanlaisten perusteiden mukaan." Elikkä käytännössähän tämä suosii kaksikielisiä yksiköitä. Ainoastaan 6 §:stä löytyy, sen toisesta momentista, tämä poikkeussäännös, että erityisistä syistä voidaan virka-alueen kielivähemmistön tarpeita varten perustaa yksikielisiä yksiköitä tai osastoja. Se on tosiaankin poikkeava säännös, ja vaaditaan sitten painavia erityisiä syitä, jos halutaan tällaisia erillisiä yksikielisiä yksiköitä perustaa.

Marjatta Vehkaoja /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Väitteeni taustalla oli myöskin kielilakikomitean neljä selvitystä, joista tämä tavoite yksikielisten yksiköiden kautta kaksikielisyyteen tulee erinomaisen hyvin esille, eli se koskee muutakin kuin viranomaistoimintaa suoraan tai esimerkiksi valtiollista toimintaa tai kunnallista toimintaa. Siinä mielessä tietysti olin epätarkka, että tuo kohta puheenvuorossani ei liittynyt suoraan pelkästään pykälään vaan siinä oli tämä laajempi tausta.

Henrik Lax /r:

Värderade fru talman, arvoisa rouva puhemies! Regeringens förslag till reform av språklagstiftningen är ett i många avseenden intressant och tänkvärt aktstycke. Själv är jag böjd att också uppfatta det som ett uttryck för att en förändring har skett eller håller på att ske i vårt språkklimat. Jag tycker att min kollega Irina Krohns inlägg här för en stund sedan ger belägg för detta.

Som justitieminister Koskinen konstaterade är språklagsreformen en del av uppföljningen av den så kallade grundrättighetsreformen som trädde i kraft 1995. Då fastslogs det ju i moderniserad form att principen om landets två likvärdiga nationalspråk skall gälla. Numera ingår stadgandena i grundlagens 17 § och där sägs det att det allmänna skall tillgodose landets finskspråkiga och svenskspråkiga befolknings kulturella och samhälleliga behov enligt lika grund. Denna formulering lyfter fram myndigheternas förpliktelse att betjäna medborgarna jämlikt på de båda nationalspråken, vilket minister Koskinen här redan utförligt redogjorde för.

Själva beredningsprocessen uppvisar intressanta drag, också andra än dem som kollegan Marjatta Vehkaoja lyfte fram. Som ledamot Irina Krohn konstaterar har språklagskommitténs arbete präglats av en brobyggarstämning. Kommittén avgav för ett år sedan ett enhälligt betänkande i den här frågan. Kommittén hade en exceptionellt bred sammansättning och dess arbete präglades av öppenhet. Också regeringen var enhällig då den avlät lagpropositionen.

Rouva puhemies! Kielilainsäädännön uudistus johtuu, kuten kuulimme, vuonna 1995 toteutetusta perusoikeusuudistuksesta. Silloinhan uudistettiin periaate maamme kahden kansalliskielen tasavertaisuudesta ja säädettiin, että julkisen vallan on huolehdittava maamme suomen- ja ruotsinkielisen väestön sivistyksellisistä ja yhteiskunnallisista tarpeista samanlaisten perusteiden mukaan. Niin kuin myös kuulimme, samalla viranomaisten velvollisuus palvella kansalaisia molemmilla kielillä sai uuden painotuksen.

Hallituksen esitys on avoin tunnustus siitä, että molempien kotimaisten kielten ja kulttuurien vaaliminen on kansallinen etu ja voimavara nopeasti muuttuvassa maailmassa. Tämä onkin hyvä lähtökohta, kun pienten kielten asemasta Euroopan unionissa joudutaan käymään kädenvääntöä unionin laajenemisen yhteydessä.

Kahden kotimaisen kielen käyttöä koskevan lainsäädännön uudistuksen valmistelu on ollut monella tavalla mielenkiintoinen ja ajatuksia herättävä prosessi. Valmistelu on ollut poikkeuksellisen laajapohjainen. Se on myös ollut avointa ja yksituumaista. Näyttää siltä, että suomalaisen yhteiskunnan ilmapiirissä on tapahtunut tai ainakin tapahtumassa muutos. Vuosi sitten mietintönsä jättäneen kielilakikomitean työssä jäsenet käyttivät johdonmukaisesti omaa kieltä, suomea tai ruotsia, ja nähtävästi kaikki jäsenet kokivat tämän yllättävän myönteisenä harjoituksena. Olin itse komitean jäsen, mutta, ed. Vehkaoja, me emme tätä mietintöömme kirjanneet. (Ed. Vehkaoja: Olisitte voineet kyllä kirjata!) — No, parempi myöhään kuin ei milloinkaan; tuli ainakin nyt todetuksi.

Se, että komitea päätyi kauttaaltaan yksimieliseen ehdotukseen, oli kuitenkin paljolti sen puheenjohtajan, korkeimman hallinto-oikeuden presidentin Pekka Hallbergin taitojen ansiota. Aivan niin kuin eräs komitean jäsen totesi — lainaan hänen sanojaan: "Oli suuri taidon osoitus päästä yksimielisyyteen asiassa, josta olisi helposti voinut saada aikaan repivän kansallisen riidan."

Hallituksen esitys on johdonmukainen kokonaisuus. Jos siitä ruvetaan palasia irrottamaan tai sitä aletaan vesittää, se helposti hajoaa käsiin. Oman kieliryhmäni eräät edustajat ovat kiirehtineet kiihkeästi arvostelemaan lakiesitystä hampaattomaksi ja vaatineet siihen erillisiä rikosoikeudellisia seuraamuksia sekä kieliturva-asiamiehen viran perustamista Kanadan esikuvan mukaisesti. Itse en yhdy näihin vaatimuksiin. Kun maamme tilannetta vertaa Kanadaan, on hyvä muistaa, että sikäläinen kielilainsäädäntö luotiin vasta 30 vuotta sitten aivan erilaisissa olosuhteissa kuin meillä 80 vuotta sitten. Myös ylimpien lainvalvojien, oikeusasiamiehen ja oikeuskanslerin, asema on meillä Pohjoismaissa vahvempi kuin useimmissa muissa maissa. Onkin luonnollista, että kansalaisten perusoikeuksien toteutumista valvotaan Suomessa heidän toimestaan.

Kaiken kaikkiaan hallituksen yksimielinen esitys on vilpitön ja rakentava yritys varmistaa, että yhtä lailla suomenkieliset kuin ruotsinkielisetkin suomalaiset voisivat tulla toimeen omalla kielellään myös silloin, kun he ovat kotipaikkakunnallaan vähemmistönä.

Vaikka hallituksen esityksellä ei sinänsä luoda uusia oikeuksia, perustuslaissa vahvistettujen kielellisten oikeuksien turvaaminen edellyttää kuitenkin, että maassa on myös riittävä ruotsin kielen osaamisen varanto. Tässä mielessä hieman huolestuttaa se keskustelu, jota on käyty toisen kotimaisen kielen asemasta kouluopetuksessa. Ehkä tässäkin yhteydessä kannattaa kysyä: Haluammeko me suomalaiset todella etäännyttää maatamme pohjoismais-skandinaavisesta kulttuuripiiristä, vai olisiko sittenkin viisaampaa yhdessä muiden Pohjoismaiden kanssa puolustaa pieniä kieliämme, joiden elintila alkaa käydä yhä ahtaammaksi?

Fru talman! Lagen är som sagt ett uttryck för en genuin vilja att korrigera de missförhållanden som vidlåder vår åttio år gamla språklagstiftning. I en rättsstat av EU-snitt är det ett måste att lag och verklighet fås att stämma överens med varandra.

En av de springade punkterna för att lagen skall få avsedd effekt är att det i landet finns och framöver skapas tillräckligt med faktisk kunskap i svenska. Det här är något som också undervisningsmyndigheterna har anledning att beakta. Som tur är har många finskspråkiga finländare i dag, här håller jag med ledamot Marjatta Vehkaoja, ett ansenligt passivt kunnande i svenska, som kan aktiveras om de rätta betingelserna skapas. Och jag medger att den svenska befolkningen har ett stort ansvar här.

Somliga har ropat på straffsanktioner för att garantera att lagen efterlevs. Språklagskommittén liksom regeringen föreslår i stället att regeringen under varje riksdagsperiod till riksdagen skall avge en berättelse om bland annat tillämpningen av språklagstiftningen samt om andra saker som minister Koskinen redogjorde för. Det är ett klokt förslag som ger goda möjligheter att systematiskt följa upp lagens syfte och korrigera brister som konstaterats. I samma riktning verkar förslaget att ge justitieministeriet ansvaret för att den nya lagstifningen följs upp.

Fru talman! I framtiden kommer sannolikt allt fler statliga och kommunala verksamheter som idag tillgodoser medborgarnas grundläggande behov att organiseras om och föras över på olika slags bolag. Detta kan leda till svårigheter för staten och kommunerna att garantera att de grundlagsfästa medborgerliga rättigheterna tillgodoses, och det här gäller också de språkliga rättigheterna. I regeringens proposition har problemet uppmärksammats och klara förbättringar föreslagits i förhållande till nuvarande situation. Frågan har trots det av förståeliga skäl inte kunnat ges någon slutgiltig lösning utan riksdagen och regeringen måste söka nya lösningar för att medborgarnas behov skall kunna tryggas under ändrade förhållanden också i framtiden.

I fråga om koncessionsbelagda verksamheter kan en framkomlig väg för samhället att trygga de grundlagsenliga medborgerliga rättigheterna vara att i koncessionsvillkoren ange hur de skall uppmärksammas. Det gäller i varje fall för regeringen och riksdagen att i samband med beredningen och behandlingen av olika lagförslag vara uppmärksam på att de grundlagsfästa rättigheterna inte åsidosätts.

Exempel på aktuella frågor med koppling till dessa rättigheter och språklagstiftningen är regleringen av telekommunikationsmarknaden och genomförandet av det nationella hälsovårdsprojektet. Det är därför viktigt att också grundlagsutskottet yttrar sig om dessa frågor innan de avgörs här i riksdagen.

Rouva puhemies! Kuten sanottu, julkisen vallan toimintojen uudelleenjärjestelyt asettavat tulevaisuudessa uusia haasteita julkiselle vallalle, jotta se pystyisi takaamaan kansalaisten perusoikeuksien toteutumisen myös uusissa oloissa. Ajankohtaisia tällaisia asioita, joilla on kytkentöjä perusoikeuksiin, ovat muun muassa televiestintämarkkinoiden sääntely ja Kansallisen terveysprojektin toteuttaminen. Näihin liittyy myös kielellisiä näkökohtia, joiden turvaamista ei välttämättä ole pystytty ennakoimaan nyt käsiteltävässä hallituksen esityksessä. Sen vuoksi onkin tärkeää, että myös perustuslakivaliokunta pääsee tutkimaan tällaisia hankkeita, ennen kuin niistä tehdään lopullisia päätöksiä eduskunnassa.

Rouva puhemies! Minä toivon kielilaille sopuisaa käsittelyä eduskunnassa.

Pehr Löv /r:

Värderade fru talman, arvoisa rouva puhemies! Modersmålet är en del av en människas identitet och personlighet. Människan är en social varelse och levande kommunikation är en förutsättning för hennes existens och livskvalitet.

Finland har enligt grundlagen två nationalspråk, finska och svenska. Tvåspråkigheten upplevs enligt många undersökningar som positiv av en stor majoritet i Finland. Tvåspråkigheten berikar vår kultur och är en nationalrikedom som förbättrar landets konkurrenskraft inom alla discipliner i en öppen och globaliserad värld. Dessutom finns det numera en mängd små språk i Finland som ger en kulturmångfald som också bör högaktas, trots att dessa språk inte har officiell, rättslig ställning. För att en människa skall kunna utvecklas måste hon kunna använda sitt modersmål i sin närmiljö och i kontakten med myndigheterna i samhället.

De språkliga rättigheterna har varit relativt goda enligt den tidigare lagen från 1922, men klara brister har förekommit i servicetillgången på svenska. En modernisering och ett förtydligande av bestämmelserna var av nöden. Språklagskommittén gjorde ett bra arbete som direkt har överförts till den lag som vi nu har på våra bord i riksdagen.

Den nya lagen innehåller klara förbättringar då den förutom offentliga myndigheter förpliktigar statliga affärsverk och bolag där stat och kommun har bestämmanderätt att fungera på båda nationalspråken. I kontakt med en tvåspråkig myndighet skall man alltid kunna tala sitt eget språk utan att man begär det. Denna bestämmelse har också förtydligats. Informationsskyldighet på båda språken ingår som en naturlig del förstås. En klar förbättring är också rätten till avgiftsfri tolkning när myndigheterna inte klarar språket själva.

Jag önskar här framhålla hur viktigt det är att sjuka och handikappade får service på sitt modersmål. Vård på ett främmande språk innebär en försämrad vårdkvalitet, långsammare läkning och därmed också högre kostnader. Behovet av vård på modersmålet accentueras vid intellektuellt handikapp, hög ålder och demens. Bevakningen av vård på modersmålet är synnerligen viktig nu när hälso- och sjukvårdsinstitutioner tycks undergå en centraliseringsprocess.

Av erfarenhet vet vi att lagen inte fungerar utan en ordentlig uppföljning. Enligt lagen skall regeringen avge en berättelse om verkställigheten för varje period. Det är bra och torde tillsammans med uppbackning av medierna tillräckligt bevaka implementeringen av lagen. I berättelsen skall finska, svenska, samiska, romani och teckenspråket omnämnas. Teckenspråket är förresten modersmålet för de döva och de flesta hörselskadade. Serviceutbudet för denna handikappgrupp behöver en utveckling och bland annat utbildningen av teckenspråkstolkar är alltför liten i Finland.

Talman! Jag sällar mig till den grupp som tror att en polisiär kontroll av lagens tillämpning med straffbestämmelser snarare skulle skada viljan att ge service på modersmålet. Tvåspråkigt medborgarskap enligt ledamot Vehkaojas lagmotion tror jag inte skulle ge något mervärde. Bland annat skulle det leda till statistiskt felaktig minskning av den svenskspråkiga befolkningens andel i Finland och svårigheter i att bestämma en kommuns språkliga status och samtidigt en minskning av statsbidrag för tvåspråkig service i kommunerna.

Talman! Jag hoppas att språklagen får en snabb och saklig behandling i riksdagen.

Arvoisa puhemies! Uusi kielilaki on varsin tervetullut, sillä vanha laki vuodelta 1922 ei ole kaikin osin pystynyt takaamaan ruotsinkielisiä palveluja kaikissa viranomaisissa. Modernisointia ja täsmennyksiä on nyt tehty oikealla tavalla ja lakiin on myöskin kytketty seurantamenetelmä. Hallitus antaa kertomuksen lain soveltamisesta joka neljäs vuosi, mikä on hyvä. Toivon, että lakiehdotus saa nopean ja asiallisen käsittelyn eduskunnassa.

Ännu, fru talman, ledamot Krohn lyfte fram en viktig synpunkt. Ledamot Krohn, som själv talar en mycket bra svenska, har alldeles rätt i att vi skall tillåta dålig svenska och finska. Vi måste känna glädje och stimulans när någon vill utveckla sin svenska. Skulle jag t.ex. personligen inte ha fått förståelse för min dåliga finska, hade jag fått flytta från Finland. Mod och tolerans är två viktiga nyckelord i språkinlärningen. Vi finlandssvenskar får inte heller visa undfallenhet utan aktivt använda vårt modersmål i alla sammanhang och därmed hjälper vi också andra språkgrupper att använda svenska språket i Finland.

Marjatta Vehkaoja /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minusta oli ed. Löviltä melko köykäinen heitto väittää, että kaksikieliseksi rekisteröiminen heikentäisi ruotsinkielisten palveluja. Ensinnäkin, ei ole mitään täsmällistä tietoa siitä, miten kaksikielisyys jakautuu nyt ruotsinkielisiksi tai suomenkielisiksi rekisteröityjen piirissä. Toiseksi, korostaisin, että pitää nähdä myöskin se lisäarvo tai -etu, mikä olisi löydettävissä juuri ed. Lövin toivomaan asiaan, nimittäin palvelujen saantiin sillä kielellä, joka on asiakkaan kieli. Meillä on ongelmaa siinä, että nämä eivät nyt löydä toisiaan kaksikielisellä alueella välttämättä, ja siinä järjestelyssä tästä rekisteröintitavasta voisi olla jopa erittäin paljon lisähyötyä, tässä tapauksessa vähemmistökielen ihmisille.

Enkä voi olla lopuksi, arvoisa puhemies, samaa mieltä lainkaan siitä, että meidän pitää hymistellä sen osalta, että meille (Puhemies koputtaa) kelpaa huono suomen tai ruotsin kieli. Jälleen palaan ed. Lövin mainitsemaan: huonolla kielellä ei voida antaa (Puhemies koputtaa) hyvälaatuista palvelua, siis esimerkiksi sosiaali- ja terveydenhuollossa. Tarvitaan hyvää kielitaitoa.

Peruspalveluministeri  Eva  Biaudet

Arvoisa puhemies! Olen aito kaksikielinen suomenruotsalainen ja koen, että se on hyvin elävä osa minun identiteettiäni. Mielestäni on kuitenkin suuri merkitys sillä, että tällä hetkellä esimerkiksi Pääkaupunkiseudulla kaksikielisestä perheestä olevat lapset suurimmaksi osaksi tekevät valintoja hakeutua ruotsinkieliseen kouluun, koska siellä tarjotaan äidinkieltä sekä suomen kielellä että ruotsin kielellä. Se tarjoaa heille mahdollisuuden rakentaa voimakasta kahden äidinkielen rinnakkaista kehittämistä, silti suomenruotsalaisen identiteetin piirissä. Jos valitsee suomenkielisen koulun, sitä mahdollisuutta ei ole olemassa. Rekisteröinti on sen vuoksi hyvin tärkeä, että jotta voisimme esimerkiksi suunnitella ruotsinkielisten koulujen mitoitusta, silloin ruotsin kielen tarve ja ruotsinkielisten palvelujen tarpeen arviointi riippuu hyvin paljon siitä, miten hyvin rekisteröinti on onnistunut. Jos rekisteröinti tapahtuisi kaksikieliseksi, silloin ei voisi tietää tulevaa mitoitusta.

Pehr Löv /r (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Tuo oli ihan hyvä puheenvuoro, ja voin jatkaa oikeastaan suoraan siitä.

Rekisteröinti tosiaan on tärkeä. Minä en sanonut, että palvelut suoraan sen kautta huononisivat, vaan nimenomaan rekisteröinnin kautta, koska jos vähemmistö on pienempi ja valtionapu pienempi, silloin palvelutkin pienenevät sen kautta, totta kai. Näinhän se toimii käytännössä.

Sitten huonosta ruotsin ja suomen kielen taidosta: Sanoisin näin, että jos olemme ymmärtäväisiä, on minusta paljon parempi, että joku yrittää. Yrittämällä kyllä pystyy, jos vielä käyttää kehon kieltä hyväkseen, aika paljon pärjäämään. Tietysti vaatimus pitää olla hyvä kielen taito, mutta kyllä tahto on myös erittäin tärkeä tälläkin alalla.

Mikko Elo /sd:

Fru talman! Jag vill börja på svenska. Först så vill jag säga att riksdagsledamot Löv, liksom de flesta svenskspråkiga riksdagsledamöter här, underskattar sina egna kunskaper i finska. Som vi såg så talar ledamot Löv utomordentligt bra finska, så jag vet inte hur det kommer sig att ledamot Löv, ofta också de flesta svenska riksdagsledamöter, säger att "jag talar dålig finska" fast finskan är väldigt bra, nästan lika bra som svenskan förresten.

Puhemies! Kun tässä tulee ehkä vähän tällaiseen kontroverssiin, ristiriitaiseen, näkemykseen ainakin ruotsalaisen ryhmän kanssa, haluan ensinnäkin todeta taustastani sen, että tulen täysin suomenkielisestä kodista, olen opiskellut ylioppilaaksi kahdeksan vuotta ruotsia, sitten opiskellut yliopistossa vajaat viisi vuotta pohjoismaista filologiaa, käytännössä ruotsin kieltä, vähän tanskaakin, ja ollut seitsemäntoista vuotta ruotsin ja englannin kielen opettajana, opettanut insinöörejä ammattikorkeakoulussa ja sitten diplomi-insinöörejä Tampereen teknillisessä korkeakoulussa. Halusin sanoa tämän taustaksi, jotta ei kukaan nyt saisi sitä käsitystä, että tässä puhuu oikea ruotsin kielen vihollinen numero yksi, koska ei sitä lue viittätoista vuotta ruotsia ja opeta seitsemäätoista vuotta, jos ei ole siitä kiinnostunut.

Puhemies! Kuitenkin tähän kielilakiin. Varsinaisesti minulla ei ole huomautettavaa kielilakiin kovinkaan paljon. Sitä kyllä vähän jään ihmettelemään, mitä esimerkiksi selonteko vaalikausittain tulee antamaan. Niin kuin me olemme nähneet nämä selonteot, ainakin minulle jää kysymysmerkiksi se, mutta se on nyt seuraavan vaalikauden asia, kun me ensimmäisen selonteon saamme. Ehkä se oli vain tällainen jonkin näköinen markkeeraus, että ainakin joitakin muutoksia kielilakiin on nyt saatu aikaan.

Puhemies! Kielilakiin liittyvässä lainsäädännössä luvataan myöskin tiukentaa kielitaitovaatimuksia. Kysymys vaan herää siitä, miten tämä tavoite sitten tullaan saavuttamaan. Mielestäni se on nyt eduskunnan ja myöskin hallituksen todella suuri kysymys, miten me menemme eteenpäin tästä. Kyllä me laissa voimme helposti sanoa, että tiukennetaan kielitaitovaatimuksia ja uudistetaan niitä.

Puhemies! Tässä yhteydessä haluan sanoa niin kuin Radio Vegalle päivällä, ehkä jotkut ruotsinkielisen ryhmän jäsenet ovat sen kuulleet, että tässä on tulossa jonkinlainen paperitiikeri, joka on mielestäni enemmänkin Rkp:n poliittinen manifestaatio, mutta hyvä niin, kun ei siitä mitään haittaakaan meille kenellekään täällä ole.

Puhemies! Nimittäin haluan todeta pohjaksi sille, mitä totesin, että minun mielestäni tässä on kysymys Rkp:n poliittisesta manifestaatiosta.

Rkp:n puoluehallitus on 7.12.1998 tehnyt seuraavat vaatimukset. Kohta 2: "Kielilaki on vanhentunut ja tulee uudistettavaksi." — Se oli siis 98 muutamaa kuukautta ennen viime vaaleja. — Kohdassa 3 Rkp toteaa: "Rkp pitää ruotsin säilyttämistä suomenkielisen peruskoulun ja lukion pakollisena kielenä erittäin tärkeänä."

Puhemies! Tämä on heijastunut tällä vaalikaudella muun muassa suhtautumisessa rakennekokeiluun. Ministeri Raskin työtä on yritetty vaikeuttaa kaikin tavoin, ja ehkä palaan tähän vähän myöhemmin.

Puhemies! Sen lisäksi minulla on tässä myöskin Henrik Laxin johtaman Svenska Finlands folktingin manifesti, jossa on kuusi erilaista pilaria, niin kuin herra Lax ja hänen ystävänsä ovat todenneet. Lainaan vain kolmea tästä, aivan lyhyesti. Ensimmäinen: "On olemassa vaara, että ruotsin kieli Suomessa voi muuttua sekakieleksi. Tämä olisi vakava takaisku koko Suomelle. Vahvat ruotsinkieliset koulut estävät parhaiten tällaisen kehityksen."

Puhemies! Olen aikaisemminkin puhunut tästä vaarasta. Se vaara on selvästi olemassa. Ruotsin kieli myös ruotsinkielisten keskuudessa on muuttunut entistä enemmän sekakieleksi, ja mitä kauemmaksi mennään todella ruotsinkielisestä alueesta, sitä suurempi se vaara on. Jos ajatellaan vaikka sellaisia paikkoja kuin minun kotikaupunkini Pori, jossa on enää 0,4 prosenttia ruotsinkielisiä, Kotka, Tampere, Oulu jne., missä on siis ruotsinkielisiä kouluja, puhumattakaan siitä, puhemies, että myöskin Helsingissä suurin osa lapsista puhuu kuitenkin suomea välitunneilla, niin kyllä tässä on todella suuri vaara, että kieli on suomea ja ruotsia. Minun mielestäni on meidän kaikkien yhteinen tehtävämme, että ruotsin kieli säilyy ruotsin kielenä Suomessa, ei kehity miksikään sekakieleksi. Tässä manifesti on aivan oikeassa.

Puhemies! Sitten toinen kohta. Tämä oli siis kaksi ja puoli kuukautta ennen viime vaaleja: "Tulevissa hallitusneuvotteluissa sitoudumme parantamaan hallinnon ja oikeuslaitoksen virkamiesten kielitaitoa, jotta kielilain säännökset saadaan vastaamaan todellisuutta. Nämä toimet edellyttävät muun muassa virkamiesten nykyisten kielikokeiden uudistamista."

Puhemies! Tässäkin nousee muutamia kysymyksiä. Riittääkö pelkkä uudistaminen? Mielelläni kuulisin nyt esimerkiksi ed. Laxin ja muitten mielipiteen siitä, miten tämä uudistaminen sinänsä tulee vaikuttamaan virkamiesten kielitaitoon. Miten se tullaan käytännössä toteuttamaan? Tullaanko toteuttamaan sama taso vai korkeampi taso, ja miten se saavutetaan?

Puhemies! Ihan lopuksi lainaus neljännestä pilarista: "Tulevissa hallitusneuvotteluissa sitoudumme kehittämään suomenkielisten koulujen pakollista ruotsin kielen opetusta - -." Lainaus loppuu siihen. Se lause sinänsä jatkuu. Svenska Finlands folkting on ottanut kantaa tähän pakolliseen ruotsin kieleen hyvin voimakkaasti.

Itse asiassa näihin manifestin kaikkiin muihin kuuteen pilariin voin yhtyä paitsi tähän pakolliseen ruotsin kielen opetukseen. Jos katsotaan vähän, mitä historia meille opettaa, niin 60-luvun lopulle asti, kun meillä oli oppikoulu ja kansakoulu, niin loppuvaiheessakin 20—25 prosenttia ikäluokasta luki ruotsia, muut eivät lukeneet. Kun peruskoulu toteutettiin, kaikki lukivat eli kaikki lukevat tälläkin hetkellä ruotsia muutaman vuoden ajan yläasteella. Nyt herää tietysti kysymys, joka mielestäni on olennainen: Onko tämä taannut entistä paremmat palvelut ruotsinkielisille? Meillä on runsaan 30 vuoden kokemus. Ed. Lax ja kaikki muut ovat täällä hyvin huolissaan siitä, miten nämä palvelut hoidetaan. Onko tapahtunut parannusta, vai onko tapahtunut huononnusta? Nyt on koko ikäluokka lukenut ruotsia, mutta osaako koko ikäluokka ruotsia? Haluaisin siihen ainakin jonkinlaisen vastauksen myöskin.

Oma kantani, puhemies, on se, että enemmän pitäisi käyttää porkkanaa kuin keppiä. Pitäisi palkita siitä, että opiskelee ruotsia, että osaa ruotsia, nimenomaan tästä osaamisesta, se on tärkeintä, ei pelkästä opiskelusta kannata paljon palkita.

Puhemies! Minun käsitykseni on se, että esimerkiksi palkkauksessa voitaisiin nykyistä paljon merkittävämmin ottaa huomioon se, että on opiskellut ruotsia ja muita kieliä, osaa niitä, on erilaisia todistuksia, eritasoisia todistuksia. Mutta ehdotukseni on se, että palkkauksessa se pitäisi, esimerkiksi virkamiesten palkkauksessa, merkittävästi enemmän kuin tällä hetkellä ottaa huomioon. Olen aivan varma, että tämä porkkana edesauttaisi niitä henkilöitä, jotka tarvitsevat ruotsia työssään, myöskin sitä oppimaan todella hyvin.

Puhemies! Toinen ehdotus opetuksen kehittämiseksi: Usein haukutaan vaan meitä kielten opettajia, että me emme innosta opiskelijoita riittävästi ja saa heitä sitä kautta oppimaan. Ehkä ruotsin kielessä saattaisi olla eräs kuitenkin se, että yritettäisiin saada riikinruotsalaisia ihmisiä opettamaan tänne, koska kuitenkin riikinruotsi on tietynlainen normi, olkoonkin että suomenruotsi on ihan hyväksyttävää sinänsä, kun se ei ole sekakieltä. Mutta joka tapauksessa tämä saattaisi saada oppilaat myöskin kiinnostuman entistä enemmän ruotsin kielestä.

Puhemies! Minun käsitykseni on myöskin se, että tämä vapaaehtoiseksi tekeminen ei suinkaan heikentäisi ruotsinkielisten asemaa. Siinä minä olen kyllä sitä mieltä, että Rkp ja Folktinget ovat väärillä jäljillä. Kaikessa muussa minä yhdyn teidän näkemyksiinne mutta tässä en yhdy. Väitän kyllä sen perustuvan aika pitkään kokemukseen opettajana. Tietysti ed. Lax ja jotkut muut voivat vastata, että opettaja ei ole ollut riittävän innostava eikä saanut riittävän hyviä tuloksia, mutta minulle tuli oppilaita, jotka olivat jo aikaisemmin lukeneet monta vuotta, ja ihmettelin, mitä he oikein olivat puuhailleet ruotsin kielen tunneilla, kun he eivät oikeastaan mitään käytännössä osanneet.

Puhemies! Vielä haluaisin sanoa pari teesiä. Ensimmäinen on se, että meidän kaikkien kansanedustajien pitää pitää huolta vähemmistöistämme, joita on useita, esimerkillisellä tavalla. Niin kuin ministeri Koskinen jo viittasi, esimerkiksi Euroopan neuvosto on hyvin usein antanut tunnustusta siitä tavasta, millä Suomi on hoitanut vähemmistöjen asemaa. Meidän pitää kehittää elävää ja todellista kaksikielisyyttä.

Mutta, kolmanneksi, meidän pitää myöskin ottaa huomioon suomenkielisen enemmistön mielipide ruotsin kielen asemasta. Kun ed. Lax totesi ainakin ruotsinkielisessä osassaan, että kieli-ilmasto on parantunut huomattavasti, niin en tiedä, saako Henrik Lax samaa postia kuin minä saan, mutta kyllä valtava määrä tulee myöskin toisenlaista postia. Se heijastuu myöskin käytännön opetustilanteissa ja oppimistilanteissa. Kun Henrik Lax sanoo, että tämä etäännyttää meitä pohjoismaisesta kulttuuriperinnöstä, kyllä tietysti etäännyttää. Jos lähdettäisiin siitä, että esimerkiksi ylioppilaat tulisivat toimeen ruotsalaisten kanssa hyvin sujuvasti, oikein hyvä tietysti olisi näin. Mutta minulla on kyllä se kuva, että suomalaiset ylioppilaat mieluiten puhuvat englantia ruotsalaisten ikäistensä kanssa, kun he ovat heidän kanssaan. Ruotsalaisethan osaavat englantiakin paremmin kuin me osaamme, koska se on heille ensimmäinen ja tärkein kieli koulussa.

Puhemies! Ihan lopuksi vielä haluan sanoa suomenkielisenä, että meidän, siis suomenkielisen enemmistön, asia on päättää pakollisuudesta samalla, kun me turvaamme ruotsinkielisten nykyiset tai jopa paremmat palvelut ruotsin kielellä, heidän äidinkielellään. Kun täällä on esimerkiksi viitattu Kanadaan, ministeri Koskinen ja eräät edustajatkin, tässähän oli Hufvudstadsbladetissa maanantaina pitkä artikkeli Kanadan käytännöstä. Todettakoon nyt kuitenkin pari eroa. Ensimmäinen ero on se, että Kanadassa molemmat kielet ovat suuria maailmankieliä eli englanti ja ranska. Kanadassa on 8,9 miljoonaa ranskankielistä 32 miljoonasta eli 23 prosenttia, pikkuisen erilainen tilanne.

Fru talman! Det är riktigt att vi reformerar och förnyar vår språklag som härstammar från 1922. Lagen kan lätt bli en papperstiger om man inte anslår tillräckliga resurser för att uppfylla de krav som man ställer i lagstiftningen. Vårt mål bör vara att bevara och utveckla levande tvåspråkighet i Finland. Det är också viktigt att upprätthålla en hög kunskapsnivå i svenska bland de finskspråkiga. Det händer dock inte bäst genom obligatorisk svenskundervisning, det bästa alternativet är att göra svenskan till ett valbart ämne i finska skolor. Det är den finskspråkiga majoritetens sak att avgöra vilka språk man vill studera samtidigt som man vill tillfredsställa den språkliga minoritetens behov av betjäning på eget modersmål.

Henrik Lax /r (vastauspuheenvuoro):

Rouva puhemies! Vain pari asiaa: Olen iloinen siitä, että ed. Elo myös haluaa vaalia puhdasta ruotsin kieltä ja ruotsin taitoa Suomessa. Tähän haluan todeta: Hyvin keskeinen elementti meidän yhteiskunnassamme, jotta tämä onnistuisi, on se, että myös ruotsinkielinen väestö arjessaan kokee, että ruotsin kielellä on statusta. Siihen voivat ed. Elo ja kaikki muut ed. Irina Krohnin peräänkuuluttamalla tavalla vaikuttaa.

Talman! Sedan är jag naturligtvis mycket glad att ledamot Mikko Elo förenar sig om det mesta i Folktingets manifest som publicerades före senaste riksdagsval. Det är kanske inte så underligt för samtliga partiledare hade möjlighet att uttala sig om detta offentligt och ingen tog avstånd från det. Sedan vill jag säga några ord. Ehkä lausun ne suomeksi.

Miksi vahva ruotsinkielinen koulu on niin tärkeä? Koska suurin osa ruotsinkielisestä väestöstä asuu alueella hyvin hajautettuna kielellisenä vähemmistönä eli suomen kieli dominoi, se vallitsee heidän ympärillään, ja silloin kun meillä ei ole Kanadan tai muiden maiden tapaan erillistä territoriota, erillistä aluetta, jolla kieli vallitsisi, koulu, yksikielinen, ruotsinkielinen koulu, edustaa osaa tätä territoriota — ja jotkut muut instituutiot myös.

Marjatta Vehkaoja /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Haluan ensiksi todeta, että olen kyllä samoilla linjoilla ed. Elon kanssa siinä, että esitys voi jäädä manifestaatioksi, jolla ei pystytä lunastamaan kaikkea, mitä kielilaissa on ajateltu.

Mutta sitten näihin strategioihin, mitä ed. Elo otti myös esille. Hän käsitteli riikinruotsin ja suomenruotsin välistä suhdetta muun muassa. Nyt kielilakikomitean taustaselvityksessä tuli aika hyvin esille se, että suomenkielisten läsnäolo ruotsinkielisissä kouluissa alkaa mennä jo niin pitkälle, että se häiritsee ikään kuin puhtaan ruotsin kielen olemista siellä. Pidetään suotuisampana, että otetaan vaikutteita riikinruotsista kuin suomen kielestä, mikä tulee ilmi esimerkiksi niin, että kielletään oppilaita puhumasta välitunnilla suomen kieltä näissä tapauksissa. Se nyt ei vielä mitään, mutta minulle on olennaisempi viesti, että historian pitkässä juoksussa — olen niin ymmärtänyt — on ollut aina ja tulee myös olemaan jatkossa niin, että kielet ottavat toisiltaan kaiken aikaa vaikutteita. Suomen kieli on muuttunut erittäin paljon sen takia matkan varrella, että olemme olleet kosketuksessa ruotsinkielisten kanssa. Varmasti ruotsin kieleenkin (Puhemies koputtaa) on tullut sanoja suomen kielestä. Tämä minun mielestäni täytyy myöskin ymmärtää, ja sitten vielä, kun näitä suomenkielisiä ...

Sanon tämän loppuun, jos sallitaan. — Kaksikieliset koulut ovat tätä kautta oikeastaan jo tulleet, että te olette hyväksyneet suomenkielisiä henkilöitä sinne oppimaan.

Mikko Elo /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Itse asiassa haluan puhua tästä ruotsin kielen horjumisesta ja ruotsin kielen heikkenemisestä täällä Suomessa. Kyllä tämä on suuri kysymys, mihin ed. Vehkaoja viittaa, eli suomenkielisten käyminen ruotsinkielisissä kouluissa. Henkilökohtaisesti olen suhtautunut siihen myönteisesti, koska olen sitä mieltä, että ne, jotka esimerkiksi suorittavat ylioppilastutkinnon suomalaisista kodeista ruotsinkielisissä kouluissa, ovat ruotsin kielen taitajia, he ovat todellisia taitajia. Minusta sitä pitää kuitenkin tukea kaikin keinoin, olkoonkin että vaara tällaiseen sekakieleen on olemassa. Kyllä sillä on myös paljon positiivisia puolia.

Margareta Pietikäinen /r:

Fru talman! Förslaget till en ny språklag har beretts på ett exemplariskt sätt. Man har hört och beaktat olika parter och intressenter och därigenom fått fram ett förslag som har ett brett stöd. Den nya lagen förtydligar gällande bestämmelser och praxis på ett förtjänstfullt sätt.

I förslaget till ny språklag föreslås att det under varje riksdagsperiod avges en rapport där lagens anda och uppfyllelse utvärderas — det här är bra, eftersom det är viktigt att språklagen regelbundet följs upp. Samtidigt medför förfarandet att en allmän medvetenhet om det tvåspråkiga Finland hela tiden förstärks.

Puhemies! Keskustelussa on myöskin noussut esille kaksikielisyys, ja jatkan tällä teemalla. Kaksikielisyys, mitä se oikein merkitsee? Kaksikieliset henkilöt eivät välttämättä samaistu molempiin kieliryhmiin, ja he valitsevat useimmiten toisen kielistä pääkielekseen. Kaksikielisyys voidaan määritellä lukuisin eri tavoin: ensin opitun kielen perusteella, kotona eniten käytetyn kielen perusteella; jommankumman kielen sanavaraston perusteella; kieliryhmään samaistumisen perusteella jne. Tämä määritelmä tutkijoitten mukaan ei ole yksiselitteinen, samoin kuin eivät myöskään yksilöiden perusteet yhden tai useamman kielen valitsemisesta omaksi kielekseen. Vain harvoilla on loppujen lopuksi täysin yhdenvertaiset valmiudet muussa kielessä kuin äidinkielessä. Henkilön niin kutsutun pääkielen ollessa Suomessa ruotsin kieli on tärkeää, että henkilö myös rekisteröidään ruotsinkieliseksi.

Ruotsinkieliseksi rekisteröiminen tekee viranomaisille mahdolliseksi laatia suunnitelmia ruotsinkielisten tarpeiden, esimerkiksi koulun ja päivähoidon, varalle. Rekisteröinti tekee myös mahdolliseksi määrien laskemisen. Tämä on tullut jo aikaisemmin esille tässä keskustelussa. Olen siis ed. Vehkaojan kanssa jyrkästi eri mieltä.

Kaksikielisyys ei saa muodostua tavaksi marginalisoida ruotsinkielisten informaation tarvetta. Se, että henkilö hallitsee kaksi kieltä, ei tee äidinkielellä annettavan informaation tarvetta vähemmän tärkeäksi. Väärinkäsitysten vaara kasvaa aina vastaanottajan joutuessa tulkitsemaan eli purkamaan ilmoituksia muulla kielellä kuin äidinkielellään. Uusi kielilaki korostaa aivan oikein yksilön oikeutta valita kieli, suomi tai ruotsi, jota haluaa käyttää asioidessaan valtion viranomaisten ja kaksikielisten kunnallisten viranomaisten kanssa. Monille kaksikielisille tämä on tärkeää sen vuoksi, että eräissä tapauksissa käytännön asioiden hoitaminen saattaa olla helpompaa toisella kielellä. Kielellisen vähemmistön koolla on lisäksi merkitystä kuntien kielelliselle asemalle. Kieltä koskevat tiedot väestörekisterissä ovat perustana kuntien jakamiseen yksi- tai kaksikielisiin.

Fru talman! Det är viktigt att stöda minoritetsspråk. Om språkskydd inte tillämpas, är ett minoritetsspråk, som alltid är under stark press från ett starkt majoritetsspråk, hotat. Finland är ett gott exempel för många andra länder och språkliga minoriteter. Det här borde vi alla vara stolta över.

Fru talman! Jag vill fortsätta på svenska och kort kommentera ett par inlägg i debatten.

Riksdagsledamot Vehkaoja tog i sitt anförande liksom i en parallellmotion som har inlämnats upp de tvåspråkigas ställning. Jag vill börja med att påpeka att jag var en av grundarna och också första ordförande för Föreningen för tvåspråkiga familjer i Finland, och det här skedde i början av 90-talet. Jag kan säga att de slutsatser om tvåspråkigheten som riksdagsledamot Vehkaoja kom med är i huvudsak alla sådana där de verkliga sakkunniga, dvs. de faktiskt tvåspråkiga familjerna, är av helt avvikande åsikt.

När det gäller tvåspråkighet och registrering av personer som tvåspråkiga kom jag in på frågan redan i början av mitt inlägg. Här är den stora frågan: Vem skulle i så fall registrera sig som tvåspråkig? Är det barnen från tvåspråkiga familjer, är det personer som i sitt arbetsliv använder de båda språken, är det personer som själva tycker att de behärskar två språk? Frågan är mycket oklar vilket också språkforskarna konstaterat. Det är i det stora hela en omöjlighet att ta ställning till vem som är tvåspråkig. Skall det vara kriterier utifrån eller personens egen åsikt om sin tvåspråkighet som gäller?

Jag vill säga det att ha en tvåspråkig familj och jobba och prata på två språk är en positiv sak i sig. Men om språket används så att man väljer bort det andra språket så då går det snett. För det är faktiskt så, som jag tidigare kom fram med, att kommunernas och myndigheternas statistik är avgörande för serviceutbudet. Mängden svensk service som skall finnas i samhället, kommunen, radion, tv:n, och i alla offentliga sammanhang grundar sig på ett beräknat antal personer som behöver service också på det mindre använda språket. Därför skulle det vara en olycka om man skulle gå in för en tredje kolumn, dvs. tvåspråkighet.

Sedan föreslår riksdagsledamot Vehkaoja att man i kontakten med myndigheterna kunde gå över till ett språkförfarande där den ena talar finska och den andra svenska. Det här skulle betyda i de flesta fall ett klartecken för att tjänstemannen, läkaren, juristen, barnskyddets tjänsteman i kommunen, socialarbetaren och polisen i de flesta fall skulle använda finska. Klienten, patienten eller den anklagade skulle få använda sitt modersmål svenska. Det här tycker jag är ett bottennapp när det gäller förslag. Man kan bara föreställa sig vilka stora missförstånd som kunde ske, vilken djungel av problem som skulle uppstå, inte minst för att många är måna om att betona och tro att man förstår och klarar sig. Det här skulle vara en fullständigt oacceptabel situation.

Sedan kommer riksdagsledamot Vehkaoja också med förslaget att man alldeles speciellt skulle beakta de tvåspråkigas kultur. Min uppfattning är att det som är rikedomen i bland annat min egen tvåspråkiga familj är att mina barn har möjlighet att utnyttja ett brett kulturutbud med litteratur och kamratkontakter likaväl på finska som på svenska. Inte behövs det ett speciellt utbud för de tvåspråkiga. Betydelsen för dem är ju att de kan utnyttja vartdera.

Vi skall inte skapa någon ny kultur. Däremot skall vi beakta de tvåspråkigas behov och då tänker jag till exempel på de svenska skolorna som på ett alldeles utmärkt sätt, som jag tidigare förde fram, har tagit i beaktande att barn från tvåspråkiga hem har ett speciellt behov av att exempelvis få fördjupa sig i den andra språkgruppens litteratur. Tyvärr har den modermålsinriktade undervisningen i det andra hemspråket inte kommit i gång i finska skolor på det sättet vi inom Föreningen för tvåspråkiga familjer hade hoppats.

Sedan alldeles kort avslutningsvis en kommentar till riksdagsman Elos inlägg. Jag vill konstatera att när det gäller undervisningen i svenska och finska i våra skolor, så är det här viktigt och inte enbart för finlandssvenskarna utan för hela landets bästa. Jag tycker att riksdagsman Elo drar fel slutsatser när han tycker att situationen när det gäller svenska språket i Finland har försvagats. När vi ser på statistiken är tillströmningen till de svenska skolorna i vårt land betydligt större än man någonsin hade kunnat tro för tio år sedan.

Marjatta Vehkaoja /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Aloitan toteamalla, että ed. Margareta Pietikäisen puheen pohjanoteeraus oli ehkä se, että hän mainitsi, ettei pidä luoda uutta kaksikielistä kulttuuria. Tähän kohtaan haluan sanoa, että meillä on pitkä traditio, jossa olemme tehneet esimerkiksi samoissa järjestöissä ja yhdistyksissä työtä kulttuurin saralla. Yritin tätä selvittää tätäkin päivää varten ja aikaisemminkin. On ikävää, ettemme saa tietoa esimerkiksi yhdistysrekisteristä siitä, paljonko meillä on tätä kaksikielistä perimää.

Toinen seikka, johon kiinnitin huomiota ed. Pietikäisen puheessa, oli, että hän referoi väärin ehdotukseni toimimisesta kahdella kielellä viranomaisen kanssa. Ehdotukseni koski pelkästään suullista käsittelyä, ja ehdotuksessani mainitaan tarkasti, että se olisi mahdollista ainoastaan, milloin osapuolet ovat menettelytavasta yksimielisiä. Kysymys ja idea siinä on vain se, että se voisi olla laillinenkin menetelmä. Tällaista puolta voidaan lain avulla joko tukea tai sitten ei.

Arvoisa puhemies! Sitten rekisteröintiin. Ed. Pietikäinen tietää täysin hyvin, että se argumentti, jonka hän esitti kaksikieliseksi rekisteröimistä vastaan, ei pidä, koska tänä päivänäkään rekisteröinti suomen- tai ruotsinkieliseksi ei vastaa täysin todellisuutta. Siinä on ylimerkintää puolin tai toisin tai alimerkintää. (Puhemies koputtaa) Elikkä tänäkin päivänä kyseessä on ihmisen oma käsitys asiasta. Minä tiedän itse — tulen isosta perheestä — että veljeni perheessä toinen lapsi on taatusti suomenkielinen ja toinen taatusti ruotsinkielinen (Puhemies koputtaa), mutta molemmat esiintyvät rekisterissä ruotsinkielisinä.

Margareta  Pietikäinen  /r(vastauspuheenvuoro):

Fru talman, alldeles kort: När det gäller tvåspråkiga föreningar, som är en helt annan sak än det som jag tog upp i mitt inlägg, så är det helt klart att det finns tvåspråkiga föreningar som har ett viktigt ändamål. Föreningen för tvåspråkiga familjer — Kaksikielisten perheiden yhdistys är givetvis en tvåspråkig förening.

Kun ed. Vehkaoja puhui siitä pykälästä omassa lakialoitteessaan, joka koskee viranomaisten ja henkilön keskusteluja, ja puhui suullisesta käsittelystä, niin en nähnyt tarpeelliseksi mainita, että tässä oli nyt suullisesta käsittelystä kyse. Minusta ongelma ei ole mitenkään pienempi, monta kertaahan on näin, että kun kirjallisesti näkee ja saa aikaa lukea tekstin, se on jopa helpompaa.

Kolmanneksi vielä rekisteröinnistä: Totta, todella asia on näin, että moni jopa myöhemmin muuttaa lastensa rekisteröinnin, ja se on ihan hyvä asia, (Ed. Vehkaoja: Se on pelkkä oma käsitys!) jos käytäntö osoittaa, että lapsi käy koulua ja hänen käsityksensä on, että hän on suomenkielinen tai ruotsinkielinen.

Christina   Gestrin  /r:

Värderade talman! Språklagstiftningskommittén har gjort ett omsorgsfullt och förtjänstfullt arbete. Språklagen baserar sig på grundlagens stadganden om att Finlands nationalspråk är finska och svenska. Språklagen är en positiv lag som ger språkgrupper rättigheter, utan att för det frånta rättigheter av någon annan. Språklagen är en viktig lag för både finsk- och svenskspråkiga. Språkminoritetens ställning och rättigheter är desamma oberoende av om majoritetsspråket eller det enda språket i ett ämbetsdistrikt är finska eller svenska. Förslaget till ny språklag skall svara mot den verklighet finlandssvenskarna lever i idag.

Arvoisa puhemies! Kielilaki on yhteinen tahdonilmaisu, joka asettaa vaatimuksia viranomaisille ja vahvistaa kielelliset oikeudet. Oikeus oman kielen käyttämiseen omassa maassa on sanoinkuvaamattoman arvokas asia. Se, että kielienemmistö tukee kielivähemmistön oikeutta oman kielen täysimittaiseen käyttämiseen, tuo jo sinänsä lisäarvoa. Uskallan olettaa, että me suomenruotsalaiset olemme erityisen tarkkaan seuranneet ja pohtineet kielilain sisältöä, sillä se vaikuttaa niin voimakkaasti meidän jokapäiväiseen elämäämme.

Kielilakikomitea ei ole muuttanut vanhan kielilain perusperiaatteita. Uuden lain tarkoitus onkin vastata nykyisin vallitsevia oloja ja haasteita. Suurin suomenruotsalaisia kohdannut muutos 1900-luvun loppupuolella on johtunut muuttoliikkeestä. Vaikka suomenruotsalaisten määrä ei ole merkittävästi muuttunut, niin suhteellinen osuus on vähentynyt suomenkielisiin nähden monissa kunnissa erityisesti Pääkaupunkiseudulla. Monet suomenruotsalaiset elävät kovin kaksikielisessä tai suomenkielisessä ympäristössä, ja usein vaaditaankin ylimääräisiä ponnistuksia ja myös rohkeutta oman kielen käyttämiseen viranomaisten kanssa asioitaessa. Emme saa unohtaa, että kaikki eivät ole kaksikielisiä siitä huolimatta, että he asuvat kaksikielisissä kunnissa, vaan että monet ruotsinkieliset ovat yksikielisesti ruotsinkielisiä ja että he ovat oppineet tai oppivat suomea koulussa. Monet alle kouluikäiset lapset ymmärtävät pelkästään ruotsia.

Värderade talman! Den nya lagen förutsätter ett aktivare grepp av myndigheterna. De skall på eget initiativ se till att språkliga rättigheter förverkligas och jag hoppas att det här också leder till att den svenskspråkiga befolkningen själv utnyttjar den rätt de har att använda sitt eget språk mera än idag. Det stämmer att det är ett problem att många inte utnyttjar sin rätt, att man så lätt i ett sällskap övergår till att tala finska genast när det kommer en finskspråkig person med, precis som ledamot Irina Krohn sade. Där får vi se oss själva i spegeln.

De här förbättringarna, dvs. det att man automatiskt skall få service på svenska, skall gälla alla olika sorters myndighetsutövning, såväl information, blanketter som andra kontakter. Men det skall också gälla viktiga vardagliga funktioner som skola, hälsovård, rådgivning och annan service. Det är också viktigt att språkbilden syns på gatan, att det finns en tvåspråkig gatubild och språkbild överlag i Finland. Särskild uppmärksamhet kommer man att måsta fästa vid språkkraven då myndighetsuppgifter köps av den privata sektorn.

Den nya lagen har kritiserats för att den inte innehåller sanktioner. Inom Sfp har vi inte ansett det nödvändigt att ta i bruk nya sanktioner. Men lagen skall noggrannt övervakas och en nyhet är att regeringen och riksdagen under varje valperiod skall få en redogörelse över tillämpningen av språklagen. Justitieministeriet skall övervaka att lagen följs och varje myndighet skall övervaka sitt verksamhetsområde. Likaså iakttas liksom annars bestämmelserna om straff, dvs. vid uppsåtligt brott mot språklagen aktualiseras tjänstemannalagen och i sista hand bestämmelserna i strafflagen. Justitieombudsmannen och justititekanslern kommer också fortsättningsvis att stå för den högsta laglighetsövervakningen.

Slutligen vill jag kommentera riksdagsledamot Vehkaojas lagmotion om att få registrera sig som tvåspråkig. Jag tycker inte att det finns något motiv eller behov att krångla till befolkningsregistret genom att föra in en svårdefinierbar tvåspråkighetsregistrering. Jag tror att detta förslag skulle försvåra myndigheternas möjligheter att kunna avgöra på vilket språk personen skall betjänas. En tvåspråkig registrering skulle försvåra planeringen av kommunal service såsom dagvård och undervisning. Jag är också rädd för att situationer skulle uppstå där en myndighet skulle utgå från att den tvåspråkiga behärskar båda språken lika bra, vilket inte alls behöver vara fallet.

Slutligen var jag lite ouppmärksam, men jag hörde att ledamot Vehkaoja sade någonting om att finlandssvenskheten håller på att bli museal, att den här språklagen leder till det eller något i den här stilen. Där tror jag faktiskt att hon har fel. Jag tror att den här språklagen uttryckligen kan hjälpa och bidra till att vi har en levande tvåspråkighet och en levande finlanssvenskhet också i framtiden. Den som i dagens läge känner till verkligheten i Svenskfinland kan åtminstone inte kalla den för museal såsom den är idag med den mängd, för att ta ett exempel, föreningar och all annan verksamhet, för att inte tala om vardagen med barn och hem och all den service som man i dagens läge får och skaffar sig genom alla nätverk som finns i den finlandssvenska verkligheten.

Marjatta Vehkaoja  /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kaksikieliseksi rekisteröinti on identiteettikysymys ihan samalla tavalla kuin se, onko ihminen suomen- vai ruotsinkielinen. Sillä, että rekisteröityisi kaksikieliseksi, ei ole suoraa vaikutusta siihen, mitä kieltä henkilö käyttää viranomaisissa esimerkiksi. Kielilakihan on kirjoitettu niin, että henkilö voi ja saa itse valita kielensä, eikä kukaan tänä päivänäkään tule nimenomaan sitä tilannetta tsekkaamaan, millä kielellä kyseinen henkilö on väestötietolain mukaisesti rekisteröitynyt, vaan hän voi tilannekohtaisesti valita oman kielensä viranomaisissa tämän kielilainkin mukaan. Siis olen halunnut alleviivata sitä, että kysymys on pelkästään oikeudesta identiteettiin, ja sen takia tätä merkintää pidän tärkeänä.

Maria Kaisa  Aula  /kesk:

Arvoisa puhemies! Olin Suomen keskustan edustajana tässä jo mainostetussa kielilakikomiteassa ja senkin perusteella ajattelin muutaman sanan tästä nyt eduskuntaan tulleesta kielilakiesityksestä sanoa.

Olen tyytyväinen siitä, että ehdotus uudeksi kielilaiksi on nyt annettu, niin että tämä eduskunta sen, toivon mukaan, ehtii käsitellä loppuun. Tämähän on annettu periaatteiltaan hyvin sen mukaisena kuin komitea sitä ehdotti. Olin komiteatyön johtopäätöksissä ja olen edelleenkin sitä mieltä, että nyt tehty ehdotus on realistinen ja tasapainoinen. Eihän tämän kielilakiuudistuksen sinänsä voi sanoa tuovan joitakin erityisiä uusia oikeuksia, vaan enemmänkin tavoite on juuri se, että vanhat, entiset ja myöskin uudessa perustuslaissa vahvistetut yksilön oikeudet julkiseen palveluun omalla äidinkielellä suomeksi ja ruotsiksi toteutuvat käytännössä. On kyse myös ylipäätään hyvän hallinnon ja palvelun laadun turvaamisesta suomeksi ja ruotsiksi, koska on selvää, että esimerkiksi tuomioistuimissa sekä terveys- ja sosiaalipalveluissa taatusti laatu kärsii, jos asiakas ei tule ymmärretyksi.

Vanha kielilaki oli myös sinänsä jo aika mutkikas ja epäselvä. Siitä oli vaikea kenenkään yksilön saada selvää omista oikeuksistaan. Viranomaisissakin sen soveltaminen oli ehkä jollakin tavalla rutinoitunut passiiviseksi kaksikielisyydeksi. Se oli myöskin rakenteeltaan hyvin viranomaislähtöinen. Siksi onkin minusta tärkeä periaatteellinen näkökohta, mikä uudessa kielilaissa on omaksuttu, että se on kirjoitettu nyt aikaisempaa selvästi vahvemmin yksilön oikeuksien vahvistamisen näkökulmasta ja lähtien siitä, että viranomaisella on aktiivinen velvollisuus kahden kielen, suomen ja ruotsin kielen, käyttöön ja myös velvollisuus tehdä kaksikielisyyttä näkyväksi. Uskon, että tämä parhaimmillaan tulee kohottamaan, voisi sanoa, kielitietoisuutta Suomessa, sitä että myöskin yksikielisesti suomalaiset huomaavat paremmin suomen ja ruotsin kielen olemassaolon. Samalla tämä parhaimmillaan, kun se lisää tätä aktiivisuutta, kaksikielisyyden näkymistä, voi myös vahvistaa, ja uskonkin, että se vahvistaa, elävää kaksikielisyyttä ja erilaisuuden hyväksymistä parhaimmillaan.

Minusta on tärkeää myös muistaa se, että kielilaissahan on puhe sekä suomenkielisten että ruotsinkielisten oikeuksista. Puutteita palveluitten saannissa omakielisinä on ollut ruotsinkielisten mahdollisuuksissa saada palveluita suomenkielisillä alueilla, mutta myöskin on ollut puutteita siinä, miten suomenkieliset ovat saaneet palveluita yksikielisesti ruotsinkielisillä alueilla. Tietysti käytännössä määrällisesti tällä kielilailla on suurempi merkitys ilman muuta Suomen ruotsinkieliselle väestölle.

Vielä muutama sana Suomen ruotsinkielisen väestön määrästä. Muistelen, että kielilakikomiteassa meillä oli taustatietona erilaisia väestötutkimuksia, joissa arvioitiin, miten nämä osuudet kehittyvät. Kyllä näitten tutkimusten mukaan Suomen ruotsinkielisten määrä säilyy suurin piirtein nykyisellä tasolla lähivuosikymmeninä. Ei tässä määrällisesti ole mitään suuria vaihteluita tulossa, mutta hyvin suuri haaste yksilön oikeuksien näkökulmasta on ruotsinkielisen väestön maantieteellinen hajautuminen, mihin ed. Gestrinkin viittasi, koska komiteassakin saatujen tietojen mukaan nykyisin jo joka toinen Suomen ruotsinkielisistä asuu kaksikielisellä paikkakunnalla tai tyystin suomenkielisessä ympäristössä ja myöskin tietysti kaksikielisiä perheitä on aikaisempaa enemmän. Tästä näkökulmasta on tärkeää, että lisätään kielitietoisuutta eri puolilla Suomea ja myöskin ihan kuntatasolla. Tietysti tämä lisää tarvetta erityisesti valtion viranomaisissa koko maassa aktiiviseen ruotsin kielen taitoon, mutta myöskin tämä lisää tarvetta siihen, että täytyy aika luovasti ja ennakkoluulottomasti miettiä niitä muotoja, millä sitten ruotsinkielisiä palveluita tarjotaan yksikielisesti suomenkielisillä alueilla näille yksilöille, joille pitäisi antaa mahdollisuuksia toimia ja elää omalla äidinkielellään.

Täällä on puhuttu paljon ruotsin kielen taidon parantamisesta viranomaisissa, ja on ehdottomasti tärkeää, että ruotsin kielen taidosta tulee elävämpää ja käytännössä toimivampaa. Mutta jos ajatellaan sitten ruotsinkielisen henkilön palveluita, vaikkapa poliisipalveluita, täysin suomenkielisellä alueella, niin jos henkilö joutuu vaikka poliisin sakottamaksi tai johonkin muuhun vastaavaan tilanteeseen, tämä lakihan ei edellytä, enkä usko, että on realististakaan edellyttää, että jokainen poliisi osaisi niin hyvin ruotsia, että pystyisi palvelemaan eri puolilla maata, vaan enemmän ja aktiivisemmin minusta on käytettävä tulkkauspalveluita, myöskin niin, että ruotsinkieliset uskaltavat niitä vaatia. Monesti on varmaan niin, että vähän aristellaan vaatia omakielistä palvelua tai ajatellaan, että kyllähän tässä nyt jotenkin auttavasti pärjäillään puolin ja toisin. Mielestäni tulkkauspalveluitten järjestämisessä eri puolilla Suomea, varsinkin kun on kysymys valtion palveluista, tulisi niitä toimintatapoja, miten se tehokkaasti tarjotaan, kehittää. Samoin tulisi valtion palveluissa tutkia muitakin järjestämistapoja, erilaisia call center -ajattelutapoja, että ruotsinkielistä palvelua olisi puhelimitse saatavissa koko valtakunnan tasolla, ja myöskin Internetin käyttöä niin, että tietoja, lomakkeita ja neuvontaa olisi saatavilla joka puolella Suomea.

Jos sitten ajatellaan tätä kaksikielisyyden asiaa, sanotaanko, perussuomenkielisen näkökulmasta käytännössä, niin voi sanoa, että yleisimminhän tähän törmää varsinkin, jos ajatellaan yliopisto-opiskelijoita, siinä vaiheessa, kun suoritetaan valtion niin sanottu kielikoe, joka sitten on ollut se sertifikaatti erilaisiin valtion julkisiin virkoihin. Kyllähän tähän mennessä realiteetti ja tosiasia on ollut se, että kielitaito on ollut hyvin passiivista; se on joskus suoritettu pari—kolmekymppisenä, ja sen jälkeen paperi on laitettu pöytälaatikkoon ja otettu sieltä esille aina silloin, jos virkaa haetaan. Tämä todistus ei aina suinkaan ole ollenkaan kuvannut käytännön kielitaitoa. Tässä asiassa minusta on tärkeää, että eri viranomaiset, valtio ja kunnat työnantajina, jatkossa suhtautuisivat aktiivisemmin ja kannustavammin työntekijöittensä ruotsin kielen ja myöskin toisaalta suomen kielen opiskeluun, täydennyskoulutukseen, ja myöskin, että palkkauksessa voitaisiin tätä kielitaitoa huomioida. Mielestäni aina ei myöskään ole ratkaisevaa se, onko kielitaito täydellinen siinä valintahetkellä, vaan voitaisiin myös lähteä siitä, että virkaan valittu henkilö velvoitetaan tietyn määräajan kuluessa vahvistamaan sen kielen taitoa, mikä on jäänyt heikommalle. Mielestäni näissäkin asioissa pitäisi soveltaa elinikäisen oppimisen periaatteita.

Mitä tulee sitten koulujen kieliopetukseen, niin siihenhän komiteassa tietoisesti ei otettu kantaa vaan se jää opetusviranomaisten päänvaivaksi. Mutta tuskin tämä uusi laki ja aktiivinen ote kaksikielisyyteen kuitenkaan vähentää käytännön ruotsin taitojen tarvetta. Minusta kouluopetuksen puolella olennaisinta on motivaation herättäminen. Siinä olen samaa mieltä ed. Krohnin kanssa, joka aikaisemmin puhui siitä, että ruotsin kielen opetuksen sisältöjä tulisi laventaa puhtaasta kieliopetuksesta pohjoismaisten kielten ja kulttuurien suuntaan, koska suomalaisten pohjoismainen identiteetti on kuitenkin varsin vahva. Suomalaisistahan, jos kysytään, ovatko he pohjoismaalaisia vai eurooppalaisia, suuri enemmistö ilmoittaa olevansa pohjoismaalaisia ensisijaisesti. Tätä minusta pitäisi käyttää enemmän hyväksi motivaation ja mielenkiinnon herättämisessä, ja samoin tulisi harrastaa enemmän aktiivista verkostoitumista suomen- ja ruotsinkielisten kuntien ja koulujen kesken, kielikylpyhankkeita ja myöskin sitä, että ruotsinkieliset kulttuuri-instituutiot, kuten vaikkapa teatterit, kiertäisivät enemmän myöskin ihan puhtaasti suomenkielisillä alueilla.

Arvoisa puhemies! Muutama sana sitten ruotsin ja suomen elikkä kansalliskielten lakiuudistuksen vaikutuksista muihin maamme kielioloihin. Näen, että kielilain uudistaminen antaa tukea myöskin esimerkiksi saamenkielisten oikeuksien turvaamiseen. Jo kielilakikomitean työn aikana tässä lakiuudistuksessa määritellyt lähestymistavat ja käytännön ratkaisut antoivat tukea myös saamen kielilain uudistamistyölle, joka on ollut myöskin parhaillaan meneillään. Toivon, että myös nämä saamen kielen asemaa parantavat ehdotukset saataisiin mahdollisimman pian tänne eduskuntaan ja käytäntöön. Saamen kielen oikeuksien käytännön toteutumisen kannalta rahoitus ja määrärahakysymykset ovat hyvin tärkeitä. Toivon, että niihin jatkossa myös kiinnitetään huomiota erityisesti siinä vaiheessa, kun käsitellään tulevaa niin sanottua kielikertomusta, Suomen kielioikeuksien tilasta, joka tähän uuteen lainsäädäntöön sisältyy. Sitäkin kautta tämä uusi laki on omiaan vahvistamaan myös muiden äidinkielten, erityisesti perustuslaissa mainittujen äidinkielten: saamen kielen ja viittomakielen, asemaa.

Hyvin usein, arvoisa puhemies, semmoiset suomalaiset, jotka eivät niin myönteisesti suhtaudu kaksikielisyyteen tai ruotsin kielen asemaan, käyttävät perusteena sitä, että kun Ruotsissakaan ei suomen kielelle anneta tarpeeksi arvoa, niin sitten ei Suomessakaan tarvitsisi ruotsin kielelle antaa näitä mahdollisuuksia. Nämä nyt eivät ole ihan toisiinsa verrattavia asioita, mutta minusta tämä uusi kielilaki antaa myös mahdollisuuksia Suomelle näyttää mallia Ruotsiin päin ja osoittaa, millä tavalla kieliasioita tulisi käsitellä, ja antaa selkänojan myös vauhdittaa suomen kielen aseman vahvistamista Ruotsissa. Tämän kielilakikomitean työn aikana varsinkin sen puheenjohtaja oli hyvin aktiivisesti yhteydessä Ruotsiin ja teki tärkeää työtä ruotsalaisten päättäjien ja poliitikkojen mielipiteitten ja asenteitten muokkaamisessa.

Arvoisa puhemies! Ihan viimeiseksi muutama sana lakiehdotuksen kustannuksista. Jossain määrin varmasti nämä uudistukset lisäävät kustannuksia erityisesti tuomioistuimissa, jonkin verran varmasti myös kuntatasolla, ministeriöissä, mutta toisaalta on tilanne sekin, että nykyisillä voimavaroilla nämä perustuslain mukaiset oikeudet eivät myöskään toteudu, että on kyse ennemminkin siitä, että haetaan tosiaan perustuslain takaamien oikeuksien käytännön toteuttamista. Toisaalta tämä lakiehdotus toteutuessaan myös jakaa kustannuksia toisella tavalla, koska tämä korostaa valtionhallinnon ja erityisesti ministeriöiden käännöstyön ja tiedottamisen tarvetta, jolloin voi olla, että se vähentää sitten paikallishallinnossa, kunnissa ja maakuntatasolla, tämmöistä päällekkäistä työtä ja on siinä mielessä, jos ajatellaan paikallishallinnon näkökulmasta, hyvä uudistus.

Mutta varmasti on jatkossa tarpeen sitten, kun aikanaan uudistetaan esimerkiksi kuntien valtionosuusjärjestelmää ja vastaavia, joissa näitä kielioloja otetaan huomioon, miettiä, millä tavalla nämä järjestelmät niin ruotsin kielen kuin saamen kielenkin osalta rakennetaan semmoisiksi, että nämä erikieliset palvelut ovat myös kuntien mahdollista käytännössä järjestää.

Tuija Brax /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Ed. Aula sanoi jotakuinkin kaiken, mitä olin ajatellut itse sanoa, joten voin poistaa itseni listalta tämän jälkeen.

Mutta vielä korostaisin tätä viimeistä asiaa, että kuinka suuri syy meillä on tuudittautua siihen uskoon, että budjettiriiheltä oikeasti löytyy poliittista halua ja valmiutta pitää lupaukset. Käytännössä monet jopa meistä juristeista eivät puhu alkuunkaan riittävän hyvää ruotsia, vaikka meillä se pölyttynyt todistus siellä onkin. Itse todennäköisesti juuri ja juuri siitä selviäisin, mutta en ole siitä ihan varma. Tämän takia meidän täytyy suhtautua tulkkien ja kääntäjien palkkaamiseen erittäin paljon positiivisemmin kuin tähän asti, ja meidän täytyy myös muun muassa maksusitoumuskäytäntöjä osata katsoa eri tavalla silloin, kun on sosiaali- ja terveyspalveluista kysymys. Esimerkiksi synnyttäminen tai vaikea sairaus, kuoleman kohtaaminen, monet hyvin lähelle ihmistä tulevat tilanteet pitää voida kokea ja kohdata omalla äidinkielellään. Jos palvelua tosiasiassa ei saa omassa kunnassa, silloin pitää myös maksusitoumukset ja kuljetusjärjestelyt ottaa käyttöön.

Jouni  Lehtimäki  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olin kokoomuksen edustajana kielilakikomiteassa enkä lähde toistamaan niitä hyviä johtopäätöksiä, jotka edustajat Lax ja Aula toivat esiin. Haluan kuitenkin itsekin painottaa sitä yhtä lopputulosta, joka ehkä on jäänyt hiukan toteamatta. Mehän päädyimme siihen, että tulkkaus tosiaankin on yksi keino turvata kielioikeudet. Tämän takia näen, aivan samoin kuin ed. Aula, erittäin tärkeänä sen, että erilaisia tulkkausvaihtoehtoja, tulkkausmahdollisuuksia luodaan, koska, niin kuin sanoin ja niin kuin komiteakin totesi, tulkkaus on yksi keino turvata eri väestöryhmien kielioikeudet.

Mikko Elo /sd(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Kun ed. Aula toisti ed. Krohnin esityksen siitä, että pitäisi enemmän pohjoismaista kulttuuria ja taideperintöä ottaa huomioon ruotsin kielen opetuksessa, täytyy ensinnäkin muistaa se, että opetukseen on varattu hyvin pieni määrä. Kyllähän itse asiassa koko ruotsin kielen opetus on suomalaisissa kouluissa aina lähtenyt siitä, että se integroidaan kulttuurin opettamiseen. Sitä paitsi pohjoismainen kulttuurihan on meille suomalaisille kuitenkin hyvin läheinen ja me tiedämme myös yhteiskunnalliset asiat aika hyvin. Vielä esimerkiksi, kun yliopistoissa opiskellaan ruotsin kieltä, pohjoismaista filologiaa, niin kuin sen nimi on, niin meillä oli esimerkiksi approbaturia varten 4 000 sivua ruotsinkielistä kirjallisuutta, jokaista arvosanaa varten, eli 12 000 sivua kaiken kaikkiaan laudatur-arvosanaa varten oli opiskeltava ruotsinkielistä kirjallisuutta ja sen lisäksi norjaa ja tanskaa, niin että sanoisin, että aika paljon kulttuuria ainakin yliopistotasolla opiskellaan.

Marjatta Vehkaoja /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Keskustelu on nyt tullut hyvin mielenkiintoiseen vaiheeseen. Itsekin muistaakseni sanoin ensimmäisessä puheenvuorossani, että tämä tulkkien ja kääntäjien osuus on näissä ehdotuksissa jäänyt tavallaan liian vähälle huomiolle. Sehän olisi mitä mainioin täsmäase nimenomaan niissä tilanteissa, kun vähemmistökielinen henkilö asuu alueella, jossa oikeastaan hän on lähestulkoon kielensä kanssa yksin. Mutta jäin odottamaan ed. Aulan puheenvuorosta analyysiä, kun se muuten oli niin analysoiva puheenvuoro, juuri siitä, että eikö sitten, kun käytetään näin monipuolisia aseita ja täsmäaseita näin paljon, olisi kenties jopa pärjätty semmoisella asetelmalla, että olisi valittu alueperiaate ja sitten tällainen henkilökohtainen tulkkausperiaate. Nyt näen, että ongelmaksi voi muodostua se, että tässä vaatimuksia esitetään yhdenaikaisesti lisättäväksi niin monissa eri kysymyksissä. (Puhemies koputtaa) Viittaan vielä siihen, että kun nyt pannaan työnantajien vastuulle katsoa, että kielelliset palvelut sujuvat, niin tällä kielitodistuksella ei voi ...

... tulevaisuudessa olla enää samaa arvoa kuin sillä tähän saakka on ollut.

Jouni  Lehtimäki  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Komitea pohti alueperiaatetta ja päätyi kuitenkin siihen, että kielioikeus on yksilön oikeus. Lähdimme siitä, että yksilön asuinpaikkaa ei voi säätää lailla, ja tämän takia luovuimme alueperiaatteesta. (Ed. Brax: Hyvä niin!) Mutta alueperiaatteesta luopuminen ei kuitenkaan tarkoittanut sitä, että luovuimme siitä lähtökohdasta, että tulkkaus on keino turvata oikeuksia, mutta alueperiaate syrjäytyi yksilöperiaatteen takia.

Maria Kaisa  Aula  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Aivan kuten ed. Lehtimäki sanoi, kyllähän molemmat periaatteet ovat tässä lomittain: yksilön oikeus on johtavana, mutta on tietysti säilytetty se ajatus, miten määritellään kuntia yksikielisiksi ja kaksikielisiksi, joissa tulevat palvelut vahvempina, niin että kaksikielisissä kunnissa tulee viranomaisilla olla molempien kielten taitoja. Jos ajatellaan alueperiaatetta, niin erityisesti tässä on vahvistettu valtion viranomaisten velvollisuuksia kyetä palvelemaan molemmilla kielillä eri puolilla maata. Minusta se on ihan myönteinen ja tärkeä uudistus juuri ottaen huomioon erikielisten yksilöiden hajautuminen. Mutta kyllä tässä yksilöperiaate on johtavana, mutta eri keinoilla pitää hakea realismia ja tasapainoa, niin ettei turhaan taata sellaisia oikeuksia, joita ei kuitenkaan käytännössä kyetä tarjoamaan, jolloin täytyy ottaa käyttöön tulkkaus- ja käännöspalveluita.

Klaus  Hellberg  /sd:

Arvoisa rouva puhemies! Minusta hallituksen esitys eduskunnalle uudeksi kielilaiksi on johdonmukainen kokonaisuus. Esityksen mukaanhan kielilaki on Suomen kansalliskieliä suomen ja ruotsin kieltä koskeva yleislaki. Tällä kielilailla, jolla korvataan vanha, vuonna 1922 annettu kielilaki, turvataan suomen- ja ruotsinkielisen väestön kielelliset oikeudet perustuslailla edellytetyllä tavalla. Se turvaa tiettyjä oikeuksia ja luo paremmat pelisäännöt kuin nyt voimassa oleva kielilaki ja on siinä mielessä erittäin tarpeellinen laki, ja on hyvä, että me nyt vihdoin olemme tämän eduskunnan käsittelyyn saaneet.

Tässä on minusta varsin kiihkottomasti ja asiallisesti käsitelty tätä uutta kielilakiesitystä, ja se on varmasti kunniaksi eduskunnalle tällaisen ilmapiirin aikana, jolloin kaikenlaisia ylilyöntejä yleensä yli kulttuuri-, rotu- ja kielirajojen kansainvälisesti tapahtuu, mutta myös valitettavasti meillä Suomessa. E-mailissakin on kansanedustajille lähetetty tekstiviestejä, joissa häpäistään maamme ruotsinkieliset sotiemme veteraanit, eli siinä mielessä tässäkin ammutaan aika rajusti yli, ja teksti oli nimenomaan tarkoitettu tämän kielilain käsittelyn yhteyteen. Kyllä on hyvä, että meillä täällä eduskunnassa pystytään asiasta kiihkottomasti ja asiallisesti keskustelemaan ja siinä mielessä viemään eteenpäin asiaa, joka on erittäin tärkeä kaikille ihmisille, nimittäin äidinkielen asemaa. Kun meillä Suomessa on molempia kotimaisia kieliä, suomen ja ruotsin kieltä, omaavia ihmisiä, niin siinä mielessä tämän käsittely on erittäin tärkeää. Miten sitä viedään täällä meillä eteenpäin, on tietysti hyvin tärkeä asia.

Molempien kotimaisten kielten ja kulttuurien vaaliminen nopeasti muuttuvassa maailmassa on minusta kansallinen etu. Voimme tietysti keskustella — ed. Mikko Elo sen usein tuo esille — pakosta ja vapaaehtoisuudesta. Tietysti on aina helppo ja hyvä puhua vapaaehtoisuuden puolesta. Pakko on aina monessa mielessä kielteinen sana, mutta pitää myös ymmärtää, mistä on kysymys. Kun lapset alkavat opiskella elämää varten, niin minusta on tärkeää, että silloin heitä pyritään myös ohjaamaan. Silloin on minusta tärkeää, että otetaan huomioon myös se, missä maailmankolkassa elämme, täällä skandinaavisessa Pohjoismaassa. Minusta pitäisi tehdä kaikkemme, että emme etääntyisi pohjoismaisesta elämänmuodosta ja yhdessäolomahdollisuudesta. Se on minusta äärettömän tärkeää, ja sen takia tarvitsemme ruotsin kielelle myös kohtuullisen vahvan aseman Suomessa.

Nythän on trendi puhtaasti englannin kieleen. Englannin kieli on vallannut sellaisella voimalla hyvin lyhyessä ajassa aseman, että esimerkiksi kun nykyään perustetaan yrityksiä, ei löydy enää oikeastaan suomenkielisiä ja ruotsinkielisiä yrityksiä, vaan kaikkien yritysten nimet tuppaavat olemaan englanninkielisiä. Tässä olisi pieni pohtimisen paikka, miten tämä vaikuttaa meidän identiteettiimme. Ymmärrän tämän tietysti tässä globaalissa maailmassa, että kun yritys toimii kansainvälisillä markkinoilla, nimen on oltava ymmärrettävä, mutta onko se nyt tarpeellista, että lähes kaikkien yritysten nimet alkavat olla englanninkielisiä. Mainostekstit, iskulauseet ja monet muut ovat nykyään hyvin vahvasti ainoastaan englanninkielisiä. Siinä mielessä on valitettavaa, että olemme ajautuneet tällaiseen tilanteeseen.

Paljon on myöskin puhuttu siitä, että motivaatio tietysti ruotsin kielen oppimiseen on varsin matalalla. No, saattaa olla näin määrätyillä paikkakunnilla, missä ei ruotsin kieltä varsinaisesti tarvita. Näin varmasti on. Juuri englannin kielen vahvan trendin ansiosta näin tietysti on monessa mielessä, mutta minusta meidän ei tässä pitäisi antaa periksi. Mitään sellaista syytä minusta ei ole, että annetaan periksi. Minä olen myös sitä mieltä, että ruotsin kielen osaamista pitää palkita myöskin palkkauksessa jne. Se on erittäin tärkeää ja varmaan nostaa myöskin sen asemaa. Onhan nyt erilaisia virka- ja työehtosopimuksia, missä näin määrätyissä tehtävissä todetaankin.

Tässä ehdotuksessa lähdetään myös siitä, että valtioneuvostolle ehdotetaan säädettäväksi velvollisuus vaalikausittain antaa eduskunnalle kertomus kielilainsäädännön soveltamisesta ja kielellisten oikeuksien toteutumisesta. Näitä selontekojahan me silloin tällöin saamme. Ne eivät vielä ainakaan toistaiseksi mitään ihmeellistä uutta ole antaneet. Mutta kyllä minusta on hyvä, että vaalikausittain nyt voitaisiin tämän kielilainsäädännön uudistamisen myötä ainakin lähteä siitä, että jonkinlainen kertomus saataisiin eduskunnalle siitä, miten asia myös käytännössä on edennyt, koska kyllähän täällä on tuotu esille se, että käytännössä tietysti asiat eivät aina ole niin yksinkertaisia kuin täällä lakia säätäessämme kuvittelemme. Usein tarvitaan enemmän rahaa, mitä on arvioitu. Se on syytä tietysti tässäkin yhteydessä ottaa esille, että kyllä se, että näitä tiettyjä oikeuksia ruotsinkielisille turvataan, edellyttää sitä, että myös taloudellisesti tämä asia otetaan huomioon.

Arvoisa puhemies! Enligt propositionen är språklagen en allmän lag som gäller Finlands nationalspråk, finska och svenska. Genom den nya språklagen tryggas den finsk- och svenskspråkiga befolkningens språkliga rättigheter på det sätt som anges i grundlagen. Jag är av den åsikten att den här regeringspropositionen är en helhet som tryggar vissa rättigheter och också ger vissa spelregler. Jag hoppas att ärendet i utskottsbehandlnigen förs positivt framåt.

Ulla-Maj  Wideroos  /r:

Värderade fru talman! Jag tycker att några talare här har glömt att språklagen faktiskt gäller de båda nationalspråken och inte bara det ena, nämligen både finska och svenska. Men vi får ha överseende med det.

Ärade talman! Det känns ändå bra att få stå här och säga till några få lyssnare att såväl språklagskommittén som regeringen har gjort ett mycket bra arbete och den nya språklagen är välkommen. Vi har länge levt med en gammalmodig lag som har fungerat dåligt i praktiken och dessutom ansetts vara svårtolkad. Finland är ett modernt land som behöver en modern språklag och det är viktigt att det råder ett brett samförstånd kring en sådan fråga som språklagen. Det har det gjort hittills och jag är övertygad om att samma samförstånd råder också framöver.

I det här sammanhanget är det viktigt att konstatera att förslaget inte utvidgar de språkliga rättigheterna. Så har inte heller varit avsikten, utan meningen är att modernisera och förtydliga bestämmelserna. Till exempel ändras inte bestämmelserna om när en kommun är tvåspråkig eller enspråkig.

Däremot innehåller förslaget stadganden om att den enskilda individen inte skall behöva begära att de språkliga rättigheterna förverkligas. Myndigheten skall själv se till att den språkliga betjäningen och de språkliga rättigheterna förverkligas. Om detta är en utmaning för kommuner med finskspråkig majoritet så är det minsann också en utmaning för kommuner med svenskspråkig majoritet.

Arvoisa puhemies! Tuntuu hyvältä sanoa tältä paikalta, että sekä kielilakikomitea että hallitus ovat tehneet varsin hyvää työtä. Uusi kielilaki on tervetullut. Olemme eläneet pitkään vanhanaikaisen lain kanssa, joka on toiminut huonosti käytännössä ja jota on lisäksi pidetty vaikeatulkintaisena. Suomi on nykyaikainen maa, joka tarvitsee nykyaikaisen kielilain. On tärkeää, että tällaisesta asiasta kuin kielilaista vallitsee laaja yhteisymmärrys. Näin on ollut tähän saakka, ja olen vakuuttunut, että sama yhteisymmärrys vallitsee myös tulevaisuudessa.

Tässä yhteydessä on tärkeää todeta, että tämä ehdotus ei laajenna kielellisiä oikeuksia. Tämä ei ole ollut tarkoituskaan, vaan tavoitteena on säännösten nykyaikaistaminen ja selkeyttäminen. Esimerkiksi säännöksiä siitä, onko kunta kaksikielinen vai yksikielinen, ei muuteta. Sen sijaan ehdotukseen sisältyy säännöksiä siitä, ettei yksilön tarvitse pyytää kielellisten oikeuksien toteuttamista. Viranomaisten tulee itse huolehtia kielellisen palvelun ja kielellisten oikeuksien toteuttamisesta. Jos tämä on haaste kunnille, joissa on suomenkielinen enemmistö, se on myös haaste kunnille, joissa on ruotsinkielinen enemmistö.

Fru talman! Det är bra att det klart sägs ut att språklagen också gäller i samband med att tjänster flyttas från myndigheterna till affärsdrivna verk och bolag. Den enskilda individen har också i sådana fall rätt till service på sitt eget språk. Det är viktigt att myndigheterna och statliga affärsverk också utåt visar att de betjänar på både svenska och finska. Alltså att de aktivt utåt visar att det finns beredskap till god språklig betjäning.

I motiveringarna till lagen sägs att "Båda nationalspråken och möjligheten att använda dem skall synas tydligt hos myndigheterna i gatubilden och också i myndigheternas namnpraxis, brev och publikationer." Det följande som jag nu säger kan tyckas vara en liten detalj men det handlar åtminstone om ett stort symbolvärde. Posten har halsstarrigt gått in för att ha endast ett enspråkigt finskt logo. Jag anser att detta inte är förenligt med andan i språklagen.

I motiveringarna till språklagen sägs: "När det allmänna överför uppgifter på enskilda skall det genom bestämmelser och speciallagstiftning tillses att de myndighetsuppgifter som hör till basservicen fortfarande sköts på båda nationalspråken. Som exempel kan nämnas posten och bilbesiktningen." Detta tillsammans med skyldigheten att det skall synas att man betjänar på båda språken borde också få posten att inse sitt ansvar, dvs. att man inte kan sätta in reklam och annonser i Hufvudstadsbladet eller Vasabladet med ett finskt logo.

Talman! Förslaget till en ny språklag är bra och jag är övertygad om att den efter en grundlig behandling i riksdagen också kan godkännas som sådan.

Marjatta Vehkaoja /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Oli ihan oikein, että ed. Wideroos sanoi, että kielelliset oikeudet eivät niinkään tässä muutu, mutta hän olisi voinut ehkä tunnustaa sen, että velvollisuudet kyllä lisääntyvät nimenomaan enemmistökielisten puolella. Sehän on tässä näkyvillä, mutta siihen ollaan valmiita vapaaehtoisesti.

Toinen seikka, mihin hän puuttui puheessaan, oli palvelujen yksityistäminen. Mielestäni tässä yhteydessä meidän pitäisi ehdottomasti nähdä jo se uhka, että tämä tulee lisäämään yksikielisiä ratkaisuja. Minä pelkään, että vapaaehtoisesti taas elinkeinoelämä ei ota, jos ei se sovi heidän pirtaansa, tätä kaksikielistä; jos siitä tulee taakka, sitä taakkaa vältetään osittamalla toiminnat kielellisiin lohkoihinsa. Ajattelen tässä nyt sosiaali- ja terveydenhuollon palveluja. Hyvin todennäköisesti voi juuri sellainen suuntaus voimistua. (Puhemies koputtaa) Ei minulla ole sitä vastaan mitään, mutta totean sen nyt tässä.

Tapio Karjalainen /sd:

Arvoisa puhemies! Keskustelun tässä vaiheessa voi viitata jo edellisiin puheenvuoroihin ja voi todeta, että sellaista henkistä nyökyttelyä oli helpointa harrastaa edustajien Krohn ja Elo pääpuheenvuoroissa.

Tämän kielilainsäädännön lähtökohta on turvata perinteisten kielten asema. Näinhän tuossa johdannossa lähdetään liikkeelle. Kuitenkin on syytä todeta, että yhteiskunnallinen tilanne, johon kielilainsäädännönkin tulee vastata, edellyttää enemmän kuin pelkästään huolta suomen ja ruotsin kieltä käyttävien asemasta. Varsinkaan kielilakia ei voida tulkita leimallisesti jommankumman puolesta, ei edes ruotsin puolesta kannanotoksi.

Suomessa on 4,8 miljoonaa suomenkielistä, 92 prosenttia, 290 000 ruotsinkielistä, 5,6 prosenttia, ja sen lisäksi 100 000 sellaista, joilla on joku vieras kieli äidinkielenään. Myönnän tässä, että ruotsinkielinen perinne ja kulttuuri on enemmän kuin tuo ruotsinkielisten osuus, ja siitä on syytä huolehtia suuremmalla osuudella kuin pelkästään nuo prosentit kertovat. Mutta toiselta osaltaan tuo tilasto kertoo, että me emme elä enää edes Suomessamme kaksikielisessä, vaan monikielisessä ympäristössä. Tuon lisäksi, halusimmepa tai emme, olkoon se hyvä tai paha, englannin kieli sävyttää yhä useamman suomalaisen arkipäivää tämän kielilainkin yli. Elämme yhä enemmän ei pelkästään täällä Suomessamme vaan EU:ssa ja yleensä globalisoituvassa maailmassa. Tähän tilanteeseen suomalaisten ja Suomen tulee sopeutua uuden kielilain raameissa ja toivottavasti sen tukemanakin. Testiinhän tämä sopeutuminen tulee kielilain 4 §:ssä mainituissa erityislaeissa ja niiden soveltamisessa, siis siinä tilanteessa, jossa Suomessa asuvien ja asioivien yksilöiden käytännön kohtelusta päätetään.

Kysymys ruotsin asemasta oppiaineena on muuten syytä käydä läpi paitsi kielipoliittisena symbolina, myös käytännön oppimis- ja opiskelutulosten, opetusresurssien kannalta, koulun arkielämän kannalta. Kannatan ruotsinkielen pakollisuudesta oppiaineena luopumista ja tässä, kun huomaan, että ed. Bremer on paikalla, totean, että hän käytti tässä taannoin ruotsinkielisenä aiheesta mielestäni ansiokkaan puheenvuoron, johon oli helppo yhtyä.

Bjarne Kallis /kd:

Arvoisa rouva puhemies! Yleisesti todetaan, että kaksikielisyys on kansallinen rikkaus. Olen täysin vakuuttunut, että näin on ja sen takia kaksikielisyyttä tulisi kaikin tavoin edistää. Mielestäni kieli-ilmasto on muuttunut viime vuosina parempaan suuntaan. Ilkeämieliset ja loukkaavat ilmaisut toisesta kieliryhmästä ovat selvästi vähentyneet. Kanssakäyminen toisen kieliryhmän edustajien kanssa on lisääntynyt, virkanimityksissä kieliaidat on kaadettu, ja varmasti joitakin kymmeniä vuosia sitten olisi ollut lähes mahdotonta ajatella, että korkeimman oikeuden presidentiksi olisi valittu ruotsinkielinen, Puolustusvoimain komentajaksi ruotsinkielinen, presidentinvaaleissa hyvin tasaisesti kamppaili presidentin asemasta, presidentin virasta, ruotsinkielinen. Kaikki nämä ovat osoituksia siitä, että suhtautuminen toiseen kieliryhmään on muuttunut myönteisempään suuntaan. On kouluja, joissa saman katon alla toimii ruotsinkielinen osasto, suomenkielinen osasto, on päiväkoteja, joissa toimii ruotsinkielinen osasto ja suomenkielinen osasto. Tämä on erittäin myönteinen asia.

Vaikka kehitys on mennyt myönteisempään suuntaan, esiintyy tietenkin epäkohtia. Yleisesti ottaen ruotsinkieliset, ainakin vanhempaan ikäluokkaan kuuluvat, kokevat, että palvelutaso on huonontunut varsinkin kaupan alalla ja hallinnon puolella. Iäkkäämpi väki on sitä mieltä, että aikaisemmin saatiin näitä palveluja paremmin omalla äidinkielellä. Tähän tietenkin pitää puuttua.

Kielipoliisia ei missään nimessä tarvita, mutta epäkohtiin pitää aina puuttua. Ei ole kuitenkaan yhdentekevää, miten näihin epäkohtiin puuttuu, ei ole myöskään yhdentekevää, mihin kaikkiin puututaan. Mielestäni pikkuasioihin ei tarvitse puuttua. Pikkuasiana mainitsen esimerkiksi kuulutukset eduskuntatalossa. Kun aika usein kuulemme esimerkiksi, että "Ulkoasiainvaliokunta kokoontuu, päätösvalta välttämätön", niin tämä tulee vain suomen kielellä. Minä en edellytä, että ruotsin kielellä kuulutettaisiin, koska jokainen tässä talossa, joka osallistuu näihin kokouksiin, ymmärtää. Mutta muistan kyllä, kun kesällä oli vieraita muista Pohjoismaista — ministereitä ja kansanedustajia — ja istuimme tuolla kabinetissa ja tuli kuulutus, että eduskunnan työmaalla suoritetaan räjähdys silloin ja silloin, niin eivät nämä pohjoismaalaiset, ruotsalaiset, norjalaiset, tanskalaiset ymmärtäneet yhtään mitään ja pelästyivät valtavasti, kun räjähdys sitten suoritettiin. No, ei tästäkään syystä tarvitsisi aina kuuluttaa ruotsiksi, että nyt tapahtuu räjähdys.

Kun sanon, että pikkuasioihin ei kannata puuttua, niin tarkoitan myöskin sellaisia tapauksia, että ei välttämättä kaksikielisen kansanedustajan tarvitse kaikkia puheita pitää molemmilla kielillä. Minä hyvin harvoin tai aivan liian harvoin, joskus omasta mielestäni liian harvoin, puhun täältä korokkeelta ruotsia. Puhun ruotsia silloin, kun tiedän, että kuulijakunnassa on henkilöitä, jotka eivät suomea ymmärrä. Nyt minä tiedän, että jokainen salissa istuva ja jokainen, joka tämän puheen kuulee, ymmärtää suomea ja sen takia en tänään tässä puheessa käytä ruotsin kieltä. Mutta jos tämä televisioitaisiin (Naurua) ja television ääressä olisi kuulijoita, jotka eivät ymmärrä suomea, niin tietenkin suomen kaksikielisimmän puolueen edustajana käyttäisin molempia kieliä.

Arvoisa rouva puhemies! Tämä hallituksen esitys on hyvä, vaikka se ei nyt tuo mitään varsinaista uutta. On tässä kuitenkin joitakin uusia asioita. Uusi asia on tämä valtioneuvoston velvollisuus antaa vaalikausittain eduskunnalle kertomus siitä, miten kielilainsäädäntöä on sovellettu. Uutta on myöskin se, että viranomaisille siirtyy velvollisuus huolehtia siitä, että kielelliset oikeudet toteutuvat, mutta mielestäni kaikkein suurin uutuus ja myönteinen sellainen on tuo, miten viranomaisen kielellinen asema määräytyy. Esimerkiksi viranomainen, jonka virka-alueeseen kuuluu niin suomenkielisiä kuin ruotsinkielisiä tai kaksikielisiä kuntia, on kaksikielinen.

Mutta vaikka on kaksikielinen viranomainen, niin viranomaisen ei tarvitse antaa palvelua toisella kielellä yksikielisessä kunnassa. Otan esimerkin ympäristökeskuksesta. Jos ympäristökeskukseen kuuluu niin suomen- kuin ruotsinkielisiä kuntia ja ruotsinkielinen asioi viranomaisessa asiassa, joka koskee suomenkielistä kuntaa, niin hän ei saa eikä hänellä ole oikeutta saada palvelua ruotsin kielellä.

Nyt tämä ehkä kuulostaa vähän oudolta, mutta jos minä annan ihan konkreettisen esimerkin. Länsi-Suomen ympäristövirasto on kaksikielinen virasto, mutta kun se antaa esimerkiksi Pietarsaaressa asuvalle ruotsinkieliselle asiakirjan asiasta, joka koskee Kaustisen kuntaa, joka on yksikielinen kunta, niin silloin tämä ruotsinkielinen saa sen asiakirjan vain suomen kielellä. Minä ymmärrän kyllä hyvin, että ruotsinkielinen ei välttämättä saa paljon irti tekstistä, joka kuuluu esimerkiksi näin: "Hankealueen vesien puhdistus toteutetaan sarkaojien lietealtailla päisteputkilla ja lietteenpidättimillä sekä valunnan säädöllä laskeutusaltailla ja pintavalutuskentällä." Hyvä jos suomenkielinen ymmärtää, ja kun tämä ruotsinkielinen haluaa tämän asiakirjan omalla äidinkielellään, niin hänellä ei ole oikeutta sitä saada. Mutta sitten kun uusi kielilaki on astunut voimaan, silloin hänellä on oikeus saada tämä ruotsin kielellä, koska kaksikielinen viranomainen on kaksikielinen koko virka-alueellaan riippumatta siitä, onko kunta sitten yksikielinen tai kaksikielinen.

Gunnar  Jansson  /r(vastauspuheenvuoro):

Fru talman! Jag skall visa prov på den teori som kollegan Bjarne Kallis förde fram, men jag är inte säker på att min bevisning fungerar. Om jag förstod riksdagsledamot Kallis rätt så sade han att han använder finska språket när alla förstår finska och finska och svenska när det inte är säkert att alla gör det, och att det här är ett intryck som tidigare kanske hade en annan natur när man uppfattade situationen som bättre.

Jag har till det första påståendet två kommentarer. Enligt min mening har språket två funktioner. Ena funktionen är att visa sin, dvs. talarens identitet och den andra är att kommunicera med någon människa. Det blev oklart för mig om ledamot Kallis avsåg bägge funktionerna, både den identitetsbevarande funktionen och kommunikationen. Jag förstod saken på det sättet att han snarast avsåg den senare, enbart kommunikationen, vilket jag tycker att är lite torftigt i ett tvåspråkigt land.

Den andra korta kommentaren är, ifall det var bättre förr. Jo, förr fanns det få tjänstemän och de hade bra språkkunskaper. Nu finns det många tjänstemän, men få har så bra språkkunskaper och det är ju den verkligheten vi behöver möta.

Bjarne  Kallis  /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Olen johdonmukainen ja käytän nyt suomen kieltä, kun tiedän, että ed. Gunnar Jansson ymmärtää, jotta myöskin ed. Karjalainen ja muut puhtaasti suomenkieliset ymmärtäisivät.

Minun identiteettini on ilman muuta suomenruotsalainen. Minä käytän tämän salin ulkopuolella hyvin paljon ruotsia, varmasti enemmän ruotsia kuin suomea, kun asioin kaupoissa, kun asioin virastoissa. Mutta sanon, että tässä salissa, kun tiedän, että on henkilöitä, jotka eivät täydellisesti ymmärrä ruotsia, käytän suomen kieltä, ettei tarvitsisi molemmilla kielillä puhua. Minusta se on kohteliasta heitä kohtaan. Mutta identiteettini on suomenruotsalainen, ja salin ulkopuolella käytän ruotsia erittäin paljon.

Marjatta Vehkaoja  /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olisin mennyt ed. Kalliksen ensimmäiseen puheenvuoroon. Hän sanoi, että ruotsin kielen taito on meidän maassamme heikentynyt. Minä pyytäisin pikkuisen lisää perustelemaan sitä, kun kuitenkin meillä ruotsin kieltä opetetaan, niin kuin ed. Elo totesi, koko kansakunnalle, mitä aikaisemmin ei tehty, mihin hän perusti sen väitteensä.

Sitten, arvoisa puhemies, toinen seikka: Millä hän perusteli väitteensä, kun hän käytti esimerkkiä Länsi-Suomen ympäristökeskuksesta, kun ainakin uudessa kielilaissa asioivan henkilön etu on aina katsottava, kun viranomainen valitsee asiointikieltä? Pidän kyllä sinänsä ikävänä, että tässä dominanssiperiaate edelleen vallitsee eli että yhteisymmärrysidea, jonka toin omassa lakialoitteessani esille, ei ole ensisijainen. Näkisin, että tämä (Puhemies koputtaa) ongelma tulee nyt nimenomaan kielilaissa korjatuksi, mitä ed. Kallis ensiksi väitti.

Bjarne  Kallis  /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Minähän totesin, että uudessa kielilaissa tämä tulee korjatuksi.

Mitä sitten tulee väitteeseen, että olisin sanonut, että aikaisemmin osattiin paremmin suomea, sitä en sanonut. Sanoin, että vanhempi väestö kokee, että ruotsinkielisiä palveluja saatiin aikaisemmin paremmin. Se varmasti johtui siitä, että käytettiin ruotsin kieltä selvästi enemmän. Ruotsinkieliset eivät osanneet suomea ja käyttivät ruotsin kieltä asioidessaan virastoissa. Toivoisin todella, että kaikki ruotsinkieliset käyttäisivät ruotsin kieltä asioidessaan virastoissa ja kaupoissa. Silloin myöskin palvelutaso paranisi. (Välihuuto) — No, eduskunnassakin silloin, kun on tarvetta, mutta ei ylilyönteihin pidä mennä.

Ola Rosendahl /r:

Arvoisa rouva puhemies, värderade fru talman! Jag förenar mig i hög grad med riksdagsledamot Irina Krohns syn på att våra två språks betydelse är stor för den kulturella identiteten i vårt land. Det fyrspråkiga Schweiz har förliknats vid ett hus med fyra fönster. De ger utblick mot fyra kulturer och det kommer in mera ljus. Så är det också hos oss, två eller flera språk ger mera ljus än ett språk.

Det har framhållits att lagförslaget inte innebär några utvidgningar i de språkliga rättigheterna för individen. Men förslaget förtydligar och uppdaterar i alla fall det rådande rättsläget. Genom en ny, smidig och lättläst språklag som är lättare att tolka kan myndigheterna ges en uppfattning om vad en språkligt jämlik service innebär i praktiken. Individen skall inte behöva begära att dessa rättigheter beaktas. Språket har så stor betydelse för individens möjlighet att fungera i samhället att myndigheterna självmant skall sörja för den språkliga betjäningen. Det är tanken i lagen. Det är viktigt att alla medborgare har möjlighet att tala sitt eget språk i offentliga sammanhang och få olika tjänster på sitt språk.

Lagförslaget fyller i alla väsentliga avseenden de krav som internationella konventioner ställer, men ännu viktigare är det att lagens krav uppfylls också i praktiken.

Arvoisa rouva puhemies! Kielilaissa säädetään julkisen vallan vastuusta, siitä, että kielelliset oikeudet toteutuvat. Julkisen vallan on perustuslain mukaan huolehdittava maan suomen- ja ruotsinkielisen väestön sivistyksellisistä ja yhteiskunnallisista tarpeista samanlaisten perusteiden mukaan. Viranomaisten on vaalittava maan kieliperinnettä sekä edistettävä kansalliskielten käyttöä. Yleistä kielilakia täydennetään erikoislainsäädännöllä. Tässä lakipaketissa on kymmenen erikoislakia. Viranomaisten tulee huolehtia molempien kieliryhmien tarpeista yhteiskunnan eri lohkoilla, kuten teattereissa, radiossa ja tv:ssä, kirjastotoiminnassa, urheilussa, liikenteessä, opetuksessa sekä sosiaali- ja terveydenhuollossa.

Voin suluissa kertoa, että esimerkiksi opetuksessa, kun itse aloitin suomeksi fysiikan opinnot, oli erittäin vaikea ymmärtää sanaa "suluissa", joka on matematiikassa aika yleinen sana mutta jota ei opetettu koulussa. Toinen tällainen vaikea termi oli kimmomoduuli. Oli aika vaikeata ruveta opiskelemaan suomeksi, koska meidän tiedekunnassamme ei opetettu fysiikkaa ruotsiksi.

Erikoistoimenpiteisiin on ryhdyttävä, jos kielelliset, sivistykselliset tai yhteiskunnalliset edut ovat uhattuja. Onhan kaksikielisyys Suomen yhteiskunnan ja kulttuurin erikoispiirre, joka on puolustamisen arvoinen. Kysymys on oikeussuojasta koko laajuudessaan. Toimivalla kielilainsäädännöllä edistetään parempaa hallintoa ja myös parempaa hyvinvointia.

Värderade fru talman! Myndigheternas språkliga ställning bör klart bestämmas i lag. Då tjänster flyttas över från myndigheter till affärsdrivande verk och bolag måste den språkliga service som tidigare har varit lagstadgad för motsvarande myndighet också tryggas. Statliga affärsverk och bolag där staten eller kommunen har bestämmanderätt bör betjäna och informera allmänheten på båda språken. Detta gäller också service som sköts av enskilda bolag, organisationer och stiftelser samt personer som på uppdrag av myndigheter tillhandahåller tjänster för allmänheten. Ansvaret ligger hos uppdragsgivaren att se till att den som tar emot uppdragen förbinder sig till denna språkliga betjäning.

Tjänstemannakårens språkkunskaper räcker för närvarande inte till för att uppfylla de lagstadgare skyldigheterna. Myndigheterna bör förpliktas att se till att både deras personal och de som anställs har tillräckliga språkkunskaper för att sköta de uppgifter som lagen förutsätter.

Arvoisa rouva puhemies! Tavoitteena on laki, joka takaa jokaiselle perustuslain suoman oikeuden käyttää omaa kieltään, joko suomea tai ruotsia. Tässä korostuu koko julkisen vallan, ei ainoastaan valtion ja kunnan, virkamiesten velvollisuus toimia siten, että yksilön perusoikeus toteutuu kansalliskielten osalta. Lähtökohtana pitää olla, että jokaisella on kielestä riippumatta oikeus hyvään hallintoon ja oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin sekä että kielelliset oikeudet taataan ilman, että sitä erikseen pitää pyytää. Tarkoitus on säätää minimivaatimustasosta, mutta mikään ei estä parempaa kielellistä palvelua viranomaistoiminnassa tai palveluissa.

Fru talman! För att riksdagen skall kunna följa med hur språklagstiftningen efterföljs är det ändamålsenligt att regeringen varje valperiod avger en berättelse om hur de språkliga rättigheterna förverkligas i praktiken. Rapporten bör öppet reflektera de verkliga språkliga förhållandena och bör även fungera som en impuls för framtida lagstiftning genom att påvisa eventuella brister och behov i språklagen. Laglighetsövervakningen bör vara den normala för sådan övervakning och sanktionerna bör vara de som tillämpas på tjänstefel i allmänhet.

Klaus Bremer /r:

Arvoisa rouva puhemies! Keskustelun aikana olen vähän ihmetellyt ed. Vehkaojan vähättelyä siitä, että viranomaisille ja viranhaltijoille esitetään uudessa kielilakiehdotuksessa entisestään kiristettyä ruotsin kielen taitovaatimusta. Minusta ed. Vehkaoja kannatti aivan selvästi tulkkausta jonkinlaisena yleisperiaatteena.

Ed. Vehkaoja, kuulimme tulkkauksen äsken ed. Janssonin mielipiteestä, ja on pakko todeta, että vaikka tulkkaus oli hyvä, se ei ollut sanatarkka, siinä oli vivahde- ja sävyeroja, siinä oli tunnelmaeroja, jotka muuttavat sanoman luonnetta ja merkitystä vastaanottajalle. Kuvitelkaapa kriittinen ympäristö, käräjäoikeus esimerkiksi, jossa syytetyn puolustusta, puolustuspuhetta, joudutaan tulkkaamaan, koska lautamiehet ja tuomari eivät hallitse syytetyn äidinkieltä riittävän hyvin. Saako hän oikeutta tällaisessa ympäristössä tulkkauksen avulla? Ei varmasti saa.

Marjatta Vehkaoja /sd:

Arvoisa puhemies! On mieluinen aihe, minkä ed. Bremer nyt otti esille, syystä, että minä en usko, että kielitaitovaatimuksiakaan asettamalla voidaan päästä siihen tavoitteeseen, minkä ed. Bremer otti esiin. Siihen voidaan päästä vain niin, että äidinkieleltään samankieliset henkilöt pääsevät keskustelemaan tämän asian. Me emme voi näille numeroille, arvoisa ed. Bremer, mitään. Ruotsin kieltä äidinkielenään puhuvia on vain 5,6 prosenttia. He asuvat osittain hajallaan. Kysymys on siitä, miten me paikkaamme siltä osin sitä vajetta, kun palveluja eivät voi antaa saman äidinkielen omaavat henkilöt. Silloin pitää tyytyä näihin vähemmän täydellisiin ratkaisuihin. Mutta tulkkaus tässä oli varmasti parempi kuin mihin useimmissa tapauksissa päästään hyvänkään kielenopetuksen jälkeen. Kiitoksia siitä!

Klaus Bremer /r:

Arvoisa puhemies! Tyydyn tähän ed. Vehkaojan vastaukseen, jossa hän selkeästi myöntää, että tulkkauksella ei voida kaikkia asioita hoitaa vaan on aivan välttämätöntä, että viranomaistaholta ja viranhaltijataholta voidaan antaa täydellistä kielellistä vastapalvelua ja asioiden hoitoa.