Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa rouva puhemies! On tietysti vahinko, että ministeri Backman on joutunut ottamaan oman puheenvuoropyyntönsä pois. Hänellä oli se tämän asian alkuun, mutta aika on kulunut aika pitkään siitä, kun tämä istunto alkoi.

Puhemies! Hallituksen esitys 104 Repoveden kansallispuistoksi on pitkän työn tulosta. Se on samalla osoitus yhteistyöstä ja tulos siitä keskustelusta, jota on käyty eduskunnan, erilaisen kansalaistoiminnan, virkamiesten ja viime vaiheessa myös UPM-Kymmenen kanssa ja välillä. Repoveden kansallispuisto vahvistaa ainutlaatuisen luontoalueen aseman ja tukee eteläisen Suomen metsien suojelua. Eteläisessä Suomessahan metsistä on suojeltu ainoastaan prosentin verran ja kaakkoisessa Suomessa ainoastaan puoli prosenttia.

Kansallispuistokomitea esitti jo 27.10.1976 Repoveden kansallispuiston perustamista. Tuolloin Repovesi jäi kuitenkin perustettavien kansallispuistojen ulkopuolelle, ja sittemmin alueella suoritettiin laajoja hakkuita. Kansalaisjärjestöt ja lukuisat paikalliset luonnonsuojelijat eivät kuitenkaan antaneet periksi. Vuosina 95—99 alkoi myös eduskunnassa työ Repoveden kansallispuiston puolesta. Tuolloin mukana olevia kohtasi kohtuullisen vahva vastustus myös ympäristöministeriön suunnasta. Tuolloin mukana oli nytkin paikalla oleva kansanedustaja Smeds.

Arvoisa puhemies! Vuonna 2000 eduskunta käsitteli 102 kansanedustajan allekirjoittaman aloitteen Repoveden kansallispuiston perustamiseksi. Aloitteen ensimmäinen allekirjoittaja oli ed. Rakel Hiltunen. Eduskunnan täysistunto edellyttikin 31.3.2000 maan hallituksen ryhtyvän Etelä-Suomen metsien suojeluun liittyen välittömästi toimenpiteisiin kansallispuiston perustamiseksi Repovedelle. Tuolloin tässä salissa myös äänestettiin ja kolme kansanedustajaa vastusti tuota lauselmaa, joka oli ympäristövaliokunnan ponsi.

Todellakin, puhemies, kuten jo mainitsin, 95—99 eduskunnassa alkoi tuo työ tämän hankkeen puolesta, ja ed. Smeds ainakin on niitä kansanedustajia, jotka silloin olivat vahvasti mukana. Mutta ajan mittaan ja tämän vaalikauden aikana varsin moni kansanedustaja on tässä asiassa ollut aktiivinen. Mainitsin jo ed. Rakel Hiltusen, mutta myös nytkin paikalla oleva ed. Puhakka on ollut varsin vahvasti mukana, ed. Vähänäkki, ed. Ranta, joka on työmatkalla. Siis tämä asia on ollut monen monen kansanedustajan työn kohteena. Todellakin nyt olemme saaneet tämän hallituksen esityksen käsittelyymme, ja todella kysymyksessä on yhteistyön tulos.

Kuitenkin metsäyhtiö UPM-Kymmene Oyj:n lahja 16.5.2002 valtiolle, siis 560 hehtaarin lahjoittaminen kyseisen kansallispuiston käyttöön, oli tässä vaiheessa ja lopullisesti liikkeelle paneva tekijä. Muuten olisimme joutuneet odottamaan pakkolunastushankkeen toteutumista. Tiedossammehan on, että 82 hehtaarin suuruinen, suojelun kannalta varsin keskeinen alue on valtiolle lunastamiskohteena. Tuo alueen pakkolunastuksen loppuunsaattaminen olisi myös taannut tämän 1 000 hehtaarin vähimmäispinta-alan saavuttamisen.

Asia on siis edennyt varsin nopeasti tuon UPM-Kymmene Oyj:n 16.5. tänä vuonna tekemän lahjoituksen jälkeen. Ympäristöministeriö on siis ollut varsin vakavasti edistämässä tätä hanketta. Myös ympäristövaliokunta pääsee nyt käsittelemään tätä asiaa nopeasti, ja tarkoituksenamme onkin aloittaa tämän käsittely heti torstaina eli huomenna, 12. päivä syyskuuta.

Valiokunta on myös aikaisemmin käsitellessään tätä asiaa ed. Rakel Hiltusen allekirjoittaman lakialoitteen pohjalta, todennut tärkeyden, mikä liittyy Puolustusvoimien erityistarpeisiin. Repoveden alueellahan on Vekaranjärven varuskunnan ampuma- ja harjoitusalueen varoalue ja myöskin sen naapuruudessa on ampuma- ja harjoitusalue, joka välittömästi liittyy Repoveden alueeseen. Hallituksen tarkoituksena on, kun tämä laki on hyväksytty, liittää lakiin asetus, jolla Puolustusvoimien käytössä olevalla puiston osalla sallittaisiin Puolustusvoimien harjoitustoimintaa ottaen huomioon luontoarvot. Tämä on tärkeä asia, ja uskon, että ympäristövaliokunta paneutuu tähän asiaan, myöskin tämän asetuksen sisältöön. Siis Repoveden kansallispuistoalueen sisälle tulee myös aktiivista harjoitustoimintaa.

Erityinen kiitos asian etenemisestä on siis osoitettava hyvälle yhteistyölle kymenlaaksolaisten kansanedustajien, eduskunnan ympäristövaliokunnan, ympäristöministeriön, Kaakkois-Suomen ympäristökeskuksen, Kymenlaakson maakuntaliiton, Valkealan ja Mäntyharjun kuntien ja Kymenlaakson luonnonsuojelupiirin kesken, mutta myös muiden kansanedustajien kanssa, jotka eivät ole kymenlaaksolaisia. Muistan edelliseltä kaudelta myös ed. Nousiaisen olleen tässä aktiivisen ja nyt tietysti myös ympäristövaliokunnassa ed. Lepän, joka on naapurimaakunnasta, mutta Mäntyharju on myös oleellisesti osana tätä asiaa, ja se taas on käsittääkseni ed. Lepän oman kunnan naapurikunta.

Arvoisa puhemies! Siis lopputulosta vauhditti UPM-Kymmenen lahjoitus, joka on tietysti ollut ympäristöteko, mutta älkäämme unohtako sitä, että sillä on myös korkea kansainvälinen imagoarvo, ja uskon, että UPM-Kymmene saa kyllä lahjoituksensa korkojen kanssa takaisin tämän imagoarvon kautta.

Lopuksi, tälle alueelle on syntymässä 3 002 hehtaarin suuruinen luonnonsuojelualue, kun siihen liitetään myös tämä UPM-Kymmene Oyj:n vapaaehtoisesti suojelema erillinen osa, joka on kooltaan 1 380 hehtaaria. Näin päästään siis yli 3 000 hehtaarin alueeseen, kun tuo pakkolunastusaluekin on liitetty tähän.

Jari Leppä /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Tämä Repoveden kansallispuistohanke on pitkään ollut laajojen kansalaispiirien ja laajan yhteisymmärryksen eteenpäin siivittämä hanke, joka nyt sitten lain tasolle kohta ollaan viemässä ja käsittelyä eduskunnassa aloittamassa. Sitä mielihyvällä ja tyydytyksellä tervehdin, että näin on tapahtunut. Tämä hanke antaa myöskin omalta osaltaan lisää potkua niin retkeily- kuin matkailu- kuin muuhunkin maaseudun elinkeinotoimintaan. Tämän toivon olevan myöskin yhtenä päätähtäimenä tässä hankkeessa.

Haluan kuitenkin muistuttaa siitä asiasta, niin kuin lain perusteluissa sanotaan, että erilaiset maanhankinnat, jotka liittyvät tähän kansallispuistoon, tehdään vuotuisten määrärahojen ja muiden toteuttamiskeinojen puitteissa. Niin kuin edellisessä puheenvuorossa kuultiin, ollaan myöskin tilanteessa, jossa pakkolunastetaan yksityisen maata tämän puiston tarkoituksiin. Tässä toivon, että se suoritetaan hyvässä yhteisymmärryksessä loppuun saakka, niin että myöskin alueen yksityisten maanomistajien oma elämä ja tulevaisuus ja yrittäjänäkökulmat otetaan huomioon ja että lunastuksessa, olipa sitten kysymyksessä hinta tai vaihtomaa, kaikki asiat tulevat yhteisymmärryksessä ja yhteispelissä ja sovussa tehtyä.

Sitä hieman ihmettelen, että asian valmistelussa on kyllä mainittu kaikki muut tahot, mutta on jätetty pois kokonaan tuo yksityisen maanomistajan osuus. Kun täällä sanotaan näin, että "Valmistelun edellytettiin tapahtuvan yhteistyössä paikallistason eri osapuolten ja puolustusministeriön kanssa", niin se yksi osapuoli täältä on jäänyt mainitsematta, ja niinpä toivonkin, että valiokunta myöskin tähän kiinnittää aivan erityistä huomiota, että se puoli myöskin saadaan sulassa sovussa hoidettua.

Sakari Smeds /kd:

Arvoisa puhemies! Repovedestä on tässä salissa puhuttu useampaan otteeseen. Joulukuussa 2000, kun käsittelimme vuoden 2001 valtion talousarvioesitystä, eräs kansanedustaja vasemmalta totesi seuraavaa: "Nyt minä näen, että Repovedestä on vuosi vuoden jälkeen tulossa esimerkiksi näiden äänestysten kohdalla vähän samanlainen asia kuin Lehmänkurkuntie." Ja hän jatkaa: "Meitä kaikkia naurattaa tavattomasti, kun me jännitämme, miten käy tällä kerralla Lehmänkurkuntielle. Ymmärtääkseni kukaan ei ole koskaan kuvitellutkaan, että Lehmänkurkuntien määrärahat menisivät täällä läpi."

Arvoisa puhemies! Olen iloinen siitä, että pitkään puhutusta Repoveden kansallispuistohankkeesta ei tullut Lehmänkurkuntietä, siitä tuli totta hyvin hoidettuna esimerkkinä. Siitä ei tullut ikuisuushanketta, ei turhaa, van siitä tuli yksi esimerkki siitä, että yhteisten asioiden hoitamisessa yhteistyöllä voidaan saada tuloksia aikaiseksi. Alueelta Valkealasta valittuna kansanedustajana, Repoveden alueen varsin nuoresta iästä jo tunteneena voi tuntea tämän hallituksen esityksen kohdalla tyytyväisyyttä. Jokunen tunnustuksen sana on paikallaan ensinnäkin heille kaikille, jotka ovat Repoveden puolesta tehneet työtä, osa heistä jo vuosia: yksittäisille kansalaisille pohjoisessa Kymenlaaksossa, paikallisen kunnan eräille virkamiehille, luonnonsuojelujärjestöjen edustajille ja niille kansanedustajillekin, jotka Repovesi-renkaassa ovat työtä tehneet. Yhteistyöllä voimme saada tuloksia aikaan. Työtä Repoveden puolesta on tehty silloinkin, kun kansallispuistoajatukselle ei ollut kovin laajaa kannatusta. On ollut iloinen asia havaita, että Repoveden kansallispuiston ystävät ovat matkan varrella voimakkaasti lisääntyneet.

Tunnustuksen sana, reilu sellainen, on sanottava myös metsäyhtiö UPM-Kymmenelle, sillä kyllähän on näin, että metsäyhtiö UPM-Kymmenen päätös lahjoittaa 560 hehtaaria maata valtiolle on todella suuri ympäristöteko eivätkä metsäyhtiön myönteiset toimenpiteet jääneet suinkaan vain tähän, vaan kuten hallituksen esityksen perusteluista voimme lukea, vapaaehtoisin toimin yhtiö suojelee sen omaan omistukseen jääviä maita 1 380 hehtaarin osalta, joten emme puhu ihan pienestä kansallispuistokokonaisuudesta, vaan peräti noin 3 000 hehtaarin alueesta ja kokonaisuudesta.

Mielestäni tässä on toteutumassa myös eräänlainen pilottihanke, sillä tämä kansallispuistokokonaisuus on ehkä ihan vertaansa vailla suomalaisen luonnonsuojelun historiassa juuri toteutustapansa puitteissa. Itse kansallispuisto, voisi sanoa kansallispuistokokonaisuuden ydinalue, jää valtion haltuun, mutta tuon hankkeen mielekkyyttä vahvistetaan näillä yksityisen maanomistajan haltuun jäävillä alueilla, joita kuitenkin tulevat koskemaan hyvin tiukat ympäristönsuojelulliset periaatteet ja rajoitteet.

Tunnustusta voi antaa myös tasavallan hallitukselle siitä, että se on tämän esityksen tuonut sen suuntaisesti, kuten eduskunta jo joitakin vuosia sitten edellytti. Omia tuntoja peilatessa on kuitenkin todettava, että kyllähän tässä matkan varrella on tullut koetuksi niin, että ympäristöministeriössä, tai vihreän liiton ympäristöministerin aikana, ei ehkä kansallispuistoajatukselle ihan sitä täyttä tukea ja innokkuutta saanut, jota hankkeelle olisi sen alkuvaiheesta toivonut saavansa. Mutta loppu hyvin, kaikki hyvin. Tämä hallituksen esitys menee nyt valiokuntakäsittelyyn. Toivon siellä nopeaa käsittelyä.

Jos johonkin vielä jatkohuomiota tulisi kiinnittää, niin ehkä näihin rajoitealueisiin, joita tämän kansallispuiston alueella tulee olemaan Valkealan varuskunnan ja Pahkajärven ampuma-alueen varoalueen johdosta. Puolustusvoimat suunnittelee oman ampumaharjoitusalueensa käytön. Useita kuukausia, ehkä vuosiakin, etukäteen on tiedossa, milloin alueella on ampumaleirejä. Näkisin, että ei ehkä olisi perusteltua, että varoalueen käyttörajoitteet tavalliselle vaeltajalle ovat voimassa 12 kuukautta vuodessa, vaan vain silloin, kun Pahkajärven ampuma-alueella on ampumatoimintaa. Tässä toivoisin siinä vaiheessa, kun käyttösuunnitelmaa tehdään, sopivaa joustoa ja harkintaa.

Arvoisa puhemies! Ehkä tähän puheen lopuksi voi todeta seuraavaa: Ilmeisesti nykyisten kansanedustajien joukosta olen se, joka ensimmäisenä on tehnyt kirjallisen valtiopäivätoimen Repoveden kansallispuiston puolesta. Sikälikin koen erityistä tyytyväisyyttä tämän hallituksen esityksen kohdalla.

Pentti Tiusanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Smedsin puheenvuoro oli hyvä. Haluaisin vielä todeta siihen, että kun totesitte Kymenlaakson luonnonsuojelupiirin, niin sen puheenjohtaja Lassi Kujala on kyllä ollut eräs henkilö, joka tässä on yhteistä työtämme tukenut, ja myöskin tämä mainitsemanne Repovesi-rengas. Täällä on tietysti kansanedustajia paikalla, ed. Puhakka muun muassa hyvin aktiivisesti ollut siinä mukana, ja kyllä koko joukko Kymenlaakson kansanedustajia, jotka tässä nyt näen, ovat hyvin olleet tukemassa tätä. Se on hieno asia. Ed. Lepän toivomus varmasti on paikallaan. Sehän on, niin kuin ed. Leppä tietää, myös valiokunnan tahdon mukaista, jonka valiokunta silloin maaliskuussa 2000 totesi.

Antero Kekkonen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Sain viestejä, että puheenvuoroani anonyymisti siteerattiin täällä. Tunnustan lausuneeni sen, mitä ed. Smeds kertoi minun sanoneen koskien Lehmänkurkuntietä. Oli tiettyjä vaaroja, että asia on muuttumassa ikuisuusaiheeksi ja sellaisenaan saattaa saada jopa vähän koomisia piirteitä tässä talossa.

Mutta jos tässä nyt se kaikkein ratkaisevin tekijä haluttaisiin hakea, niin näen niitä kaksi: tietenkin UPM-Kymmenen, joka liikautti tämän eteenpäin niin, että tuntui, enkä vähättelisi myöskään sitä, että kun suuresta puolueesta tulee ministeri, niin asiat yleensä vähän notkistuvat. Hallituksen fysionomiassahan tapahtui pieni muutos tässä viime keväänä.

Sitten aivan erityisesti pikku hajahuomio vielä koskien varoaluekysymystä. Se ymmärtääkseni on neuvoteltu varsin taitavasti.

Markku Laukkanen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Nyt kun tavallaan aletaan tässä hankkeessa olla jo maalissa, niin tietysti on hyvä jakaa ruusuja ja risujakin. Minustakin on ihan selvää, että kyllähän se UPM-Kymmenen maalahjoitus oli tässä se kuningaspultti, joka pisti asiat liikkeelle. Minulle sopii oikein hyvin, että tätä kutsutaan sitten Lex Kujalaksi tai Lex Smedsiksi, kuka teistä nyt vaan kiirehtii ensimmäisen aloitteen nimiinsä ottamaan, mutta kyllähän tämä aika mittava ja pitkäaikainen prosessi on ollut. Se on meidän aina hyvä muistaa, ja siksi en nyt hirveästi korostaisi, että on Repoveden ystävät ja sitten ne muut, ikään kuin Repovedellä olisi ollut vihollisia. On ollut vain niitä, jotka lakialoitteen yhteydessä esittivät kriittisiä huomioita juuri siitä asiasta, mihin ed. Leppä täällä tärkeällä tavalla kiinnitti huomiota, ja siksi on nyt tavattoman tärkeätä, että tämä prosessi sitten, ed. Tiusanen, valiokuntakäsittelyssä ja ennen muuta toteutuksessa saa sellaisen kohtelun, (Puhemies koputtaa) mitä todella tarkoittaa kaikkien osapuolten kanssa se yhteistyö, jossa kunnioitetaan yksityisen maanomistajan oikeuksia.

Rouva puhemies! Aivan lopuksi sanon vaan, (Puhemies koputtaa) että jos tässä olisi noudatettu erilaista politiikkaa aikanaan, niin meillä olisi Repoveden kansallispuisto jo ollut.

Sakari Smeds /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Laukkanen on puheenvuorossaan aivan oikeassa. Repovedellä on paljon ystäviä, yhdessä on tehty työtä ja aivan ratkaisevaa oli metsäyhtiö UPM:n myönteinen panos alkuvuoden osalta. Totta on myöskin se, että näiden Repoveden kansallispuiston ystävien määrä on vuosien varrella lisääntynyt. Nihkeyttä on ollut, mutta nyt olemme iloisia, kun kansallispuisto on toteutumassa.

Osmo Puhakka /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Patikointi on noussut aivan erityisesti Keski-Euroopassa suorastaan valtaisaan suosioon. Merkillepantavaa on se, että luonnossa liikkuminen on vetänyt mukaansa erittäin korkeassa iässä olevia suurin joukoin, mutta toisaalta se on myös yhdistänyt sukupolvia toisiinsa. Vastaavan tyyppinen patikoinnin yleistyminen on jo nyt, mutta ennen kaikkea tulevaisuudessa, myös Suomessa todellisuutta, minkä kansanterveydellisiä seuraamuksia voin tässä vaiheessa vain aavistella.

Nyt käsittelyyn tullut hallituksen esitys Repoveden kansallispuistosta on tässä mielessä erittäin merkittävä. Etelä-Suomen suurten asutuskeskusten välittömässä läheisyydessä Repovesi tarjoaa jylhine vaaroineen, mäntykankailla kiemurtelevine polkuineen sekä poikkeuksellisen runsaine eläin- ja kasvilajikkeineen aivan erinomaisen käyntikohteen. Samalla se tuo jo nykyisellään Kaakkois-Suomessa olevien Valkmusan ja itäisen Suomenlahden kansallispuistojen rinnalle tyystin erilaisen kohteen niin retkeilijöille, luontoharrastajille kuin koulujen opetuksellekin.

Repoveden kansallispuiston perustamista on edeltänyt niin ajallisesti kuin päätöksellisestikin pitkä ja monia neuvotteluja ja yhteistyötä vaatinut tie. Kansallispuistokomitean ehdotus vuodelta 76 oli toki lähtölaukaus hankkeelle, mutta varsinaiseksi läpimurroksi hankkeen toteutumiselle muodostui UPM-Kymmenen 560 hehtaarin lahjoitus. Haluan omalta osaltani yhtyä niihin kiitoksiin, joita tässäkin salissa on kyseiseen yhtiöön kohdistettu. Merkitystä vailla ei myöskään ollut 102 kansanedustajan allekirjoittama lakialoite puiston perustamiseksi sekä ympäristövaliokunnan vierailu kesällä 99 Repovedellä asiassa aktiivisen puheenjohtajansa johdolla.

Repoveden 1 540 hehtaarin kansallispuisto on suuri mahdollisuus, mistä erinomaisena osoituksena mainittakoon syyskesäiltojen konsertit Kuutinlahdella luonnon muovaamalla estradilla. On suoranainen ihme, mutta samalla konkreettinen osoitus kansallispuiston keskeisestä merkityksestä, kun sadoittain ja sadoittain ihmisiä vaeltaa nauttimaan musiikista ja hiljaisuudesta jylhien maisemien ja luonnon keskelle.

Arvoisa puhemies! Repoveden luokitteleminen kansallispuistoksi mahdollistaa sen polkuverkostojen sekä lepopaikkojen täydentämisen. Näiden investointien kohtuuhintaisuus johtuu pitkälti Valkealan kunnan pitkänäköisyydestä alueen ainutlaatuisen merkityksen tiedostamiseksi. Aihetta kiitokseen on siis sillekin suunnalle tänään Repoveden merkittävänä päivänä.

Pekka Nousiainen /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Kaakkoinen Suomi ja koko eteläinen Suomi ovat saamassa uuden kansallispuiston Repoveden kansallispuiston perustamisen muodossa, ja sinällään se on hyvä asia. Merkittävää tässä on tietysti se, että valtio on vuonna 91 saanut ostettua noin 500 hehtaarin alueen luonnonsuojelutarkoituksiin, sen jälkeen UPM-Kymmeneltä on ostettu maita ja ennen kaikkea, niin kuin täällä todettiin, tämä 560 hehtaarin lahjoitus muodosti sen peruskysymyksen tämän kansallispuiston perustamiselle.

Edelleen merkittävää on tietysti se, että kuten täältä ilmenee, UPM-Kymmene on perustamassa myös kansallispuiston välittömään läheisyyteen 1 380 hehtaarin suuruisen yksityisen luonnonsuojelualueen, joka täydentää tätä kansallispuistoa omalla osuudellaan. Tämä on hyvä asia, mutta ihan joitakin kysymyksiä tämän kansallispuiston perustamisen tiimoilta.

Ensinnäkin, kun tämän kansallispuiston perustamisen edellytykset pinta-alan osalta ovat täyttyneet, niin tänä päivänä tietysti voisi heittää kysymyksen siitä, onko enää välttämätöntä pakkolunastaa nämä 82 hehtaaria yksityisiltä vai olisiko heillekin tarjottava mahdollisuutta perustaa yksityinen luonnonsuojelualue, jolloin he voisivat, mikäli niin haluavat, säilyttää omistusoikeuden, tietyn oikeuden maan taloudelliseen hyväksikäyttöön, mutta kuitenkin turvata siellä nämä suojelunäkemykset, mitä tämä kansallispuiston välitön läheisyys edellyttää.

Toisaalta on myöskin tämä Puolustusvoimien hallussa ollut alue, joka valtion maaomistusjärjestelyissä siirtyi Metsähallitukselle ja jonka täällä sanotaan olevan Puolustusvoimien ampuma-alueen varoaluetta. Täällä kuitenkin nyt puolustusministeriö antamassaan lausunnossa toivoo, että tämä alue ei olisi ollut kansallispuistoon sisältyvää aluetta, mutta jos kuitenkin se sinne sisältyy, niin Puolustusvoimien toimintaedellytykset ja niiden kehittäminen tulee alueella turvata.

Minusta nämä ovat niitä kysymyksiä, jotka valiokunta voi vielä käydä läpi ja täsmentää, ja ennen kaikkea nyt peräänkuulutan tätä yksityisen omistusoikeuden näkökulmaa ja yksityisten maanomistajien alueiden pakkolunastusta, onko siihen enää välttämätöntä mennä.

Lisäksi tällä alueella on ollut varsin vapaa liikkuminen ja kulkeminen, ja nyt lehdistössä olleet ennakkotiedot kertovat siitä, että merkittäviä kulkurajoituksia tänne on sitten hoito- ja käyttösuunnitelman muodossa tulossa muillekin alueille kuin pelkästään tuolle Puolustusvoimien ampuma-alueen varoalueelle. Minusta Repovesi saisi edelleenkin olla hyvin avoin ja vapaan liikkumisen alue sillä lailla, että sinne ei hoito- ja käyttösuunnitelmassa tehdä mitään erityisiä liiallisia kulkurajoituksia.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa rouva puhemies! Repoveden kansallispuisto koskee Kymenlaakson aluetta. Pohjoiskarjalaisena ihmisenä ei hirveän paljon tähän pitäisi puuttua, kun täällä kaikki kymenlaaksolaiset kehuvat, miten hyvä hanke on kyseessä. Kuitenkin ihan muutamia huomioita. Silloin aikanaan, kun ed. Rakel Hiltusen lakialoite oli täällä käsittelyssä, käytiin läpi aika hyvä keskustelu yleensä kansallispuistoista ja niiden käytöstä, ja tässäkin lienee paikallaan ja syytä muutama asia todeta.

Itse olen vähän samalla tavalla samoilla linjoilla kuin edellinen puhuja, ed. Nousiainen, siinä mielessä, että on tärkeää tässä vaiheessa evästää, ja toivon mukaan evästys menee perille kanssa, kun näitä asetuksia ja ohjeistoja ja käyttömahdollisuuksia hahmotellaan, että ne rajoitteet eivät olisi kovin isot. Sinällään kansallispuistossa ei mitään pahaa ole, mutta jos siitä tehdään hyvin tiukka ja semmoinen, jotta siellä ei voi liikkua, ihmiset eivät voi käydä katsomassa sitä luontoa, mihin se itse asiassa on tarkoitettu, silloin tässä mennään hakoteille.

Sama pätee muutenkin luonnonkäytön osalta. Nimittäin kyse on aika laajasta alueesta, 1 540 hehtaaria, ja kun tätä karttaa katsoo, niin tässä on monenlaista maastoa. On kieltämättä semmoisia seutuja, joissa varmasti on hyvin arvokasta luontoa, joka tulee säilyttää, on rantamaisemia, tuommoisia puroja, mutta sitten on kanssa metsämaata, niin kuin täällä todetaan, että on mäntykangasta. Minusta kansallispuistoa pitää kanssa käyttää järkevästi sillä tavalla, että ei sinne saa motoja viedä, mutta tietyllä tavalla myös hakkuut pitää sallia sillä tavalla, että hevospelillä ja pokasahalla voisi savottaakin tehdä. Sehän kuuluu niin kuin luontaiseen kansallismaisemaan noin perinteisesti. Todennäköisesti tälläkin alueella on — olen joskus itse nimittäin käynyt siellä varusmiesaikana — tämmöisiä taloja ollut ja siellä on eletty luonnon kanssa sopusoinnussa. Samalla tavalla näissä kansallispuistoissa pitäisi sen tyyppinen toiminta sallia.

Ennen kaikkea, niin kuin täällä ovat aikaisemmatkin puhujat todenneet, se Puolustusvoimien käyttö, joka siellä on Pahkajärven osalta ja laajemminkin, pitäisi sillä tavalla sallia nykymuodossaan, koska se on kuulunut sinne, eikä ole mitään syytä lähteä sitä rajoittamaan, koska se vaikuttaisi sitten todennäköisesti hyvin paljon sen Valkealan varuskunnan tulevaisuuteen kanssa jatkossa. Tiettävästi se varuskunta tulee olemaan semmoinen piste, jota on kehitetty ja joka tulee olemaan jatkossakin elinvoimainen.

Sinällään näillä eväillä toivon, jotta nämä puheet kuuluvat, vaikka ministeri ei olekaan paikalla, valtioneuvostoon asti ja sieltä ohjautuvat sitten hyvinä ohjeistuksina siten, jotta tehtäisiin tästä todellinen kansallispuisto, jossa sallitaan myös ihmisten toiminta ja mahdollisuus käydä katsomassa nättejä maisemia, joita itsekin olen aikanaan käynyt siellä katselemassa.

Seppo Lahtela /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Oikeastaan sain melko kannustavan tehtävän saapuessani puhumaan kymenlaaksolaisena edustajana kymenlaaksolaisten puhujien joukkoon tästä Repovesi-asiasta. Nämä monet hyvät havainnot, joita tässä tätä ennen olen saanut, että puhu asiaa, älä puhu pitkään ja perustele tämä asia, luovat haastetta siihen, mitä tämän puheenvuoroni sisällön pitäisi olla olemassa.

Oli myönteistä kuulla, että kollega Pohjois-Karjalasta, ed. Esa Lahtela, on kuitenkin siirtynyt maaseudun ja maan asioissa isänmaan asialle myöskin tässä Repovesi-asiassa, niin että osataan kyseenalaistaa sellaisia asioita, mitkä eivät ole kuitenkaan niin kirkkaasti selviä olemassa. Tässä menneessä nykytilassa ja oikeastaan olemassa olevassa tilassa Repovesi on vapaa ollut kulkea, liikkua, ihmisten tutustua ja nähdä. Mutta sen jälkeen, kun tämä kansallispuistolakiesitys, hallituksen esitys, tulee hyväksyttyä niin kuin se tulee todennäköisesti suurella yksimielisyydellä, niin sitten voidaan todeta, jo tämän lakiesityksen ja tämän lain perustelujen mukaan, että Repovesi ei ole vapaa eikä vapaasti kuljettavissa. Tältä osin maailma on aivan toisen tyyppinen ja toisenlainen olemassa.

Kun tätä asiaa katsotaan, niin tässä Repovesi-asiassa löytyy monia sellaisia tekijöitä, jotka omivat ja pyrkivät sanomaan, että on ollut alun perin sitä ja tätä mieltä tässä asiassa. Selvyyden vuoksi täytyy sanoa, ja toistettakoon tässä nyt vielä, ettei kenellekään jää epäselväksi, että en niin kovin kiivaasti ole ollut tätä asiaa koskaan kannustamassa. Tosin en tosissani ihan viimeisen päälle ole myöskään ollut tätä vastustamassa.

Mutta sellaisenaan tämän asian sielu ja sydän kuitenkin selkeästi johtaa Valkealaan. Ed. Smedsin puheenvuorossa tämä tuli ilmi noin puolilauseella, että kyllä aloitteen todellinen tekijä tälle Repovesi-asialle on ollut ed. Smeds. Valkealan kunnan luottamushenkilönä ja paikkakunnan virkaihmisenä Smedsin aloitteellisuus on ollut tässä asiassa erinomaista olemassa. Tätä asiaa on sitten täällä eduskunnassa voimakkaasti sivusta tukenut, tavallaan takaapäin työntänyt, ympäristövaliokunnan puheenjohtaja ed. Tiusanen. Tässä tämä oikein todellinen taistelupari lieneekin tässä asiassa olemassa. Tämä aktiivisuus, millä te olette tässä eläneet ja toimineet, on kyllä oikeastaan pitkälti hatunnoston arvoinen työ.

Mutta mitä sitten syntyy tähän ajatukseen ja näköalaan, mitä on luonnossa liikkuminen, vapaa luonto ja vapaa elämä sen puitteissa olemassa? Rouva puhemies, uskallan väittää omakohtaisesti näitä asioita syvällisesti mietiskelleenä ja asioihin syventyneenä, että perin pohjin parempaa kokemusta ja tuntumapohjaa tähän asiaan ei ole olemassa kuin se, jonka uskallan tässä jo nyt sanoa: Kun Pohjois-Vehkalahdelle syntyy Vuorilammen retkeily- ja virkistysreitti, mikä on sinne tulossa, toivon, että ei synny myöskään tämmöistä pakonomaista suojelun tarvetta, vaan syntyy kestävän kehityksen käyttömahdollisuus. Nimenomaan sillä perusteella tätä asiaa mietin, koska itse sattumalta olen sen maapohjan haltija, mihin tämä asia nyt syntyy ja näkyy. Maisema ei ole sen veroista kuin Repovedellä, mutta kuitenkin ainutlaatuista Haminan seutukunnalla olemassa.

Tämän pohjalta näissä kansallispuistoissa on erinomaiset uhkat siitä, mitä se sisältö pitää sisällänsä. Kun täällä on muutamassa puheenvuorossa tullut esille Valkmusan kansallispuisto Pyhtäällä, niin kyllä paikkakunnan asukkaiden näkemys siinä asiassa on sellainen, että niin kauan kuin se oli vain sitä korpialuetta, lintujen ja kurkien pesimäaluetta, alueella oli luonnonrauha. Mutta sen jälkeen, kun sinne tuli kansallispuisto, se luonnonrauha on myös sitten kadonnut sieltä paikalta.

Nämä ovat niitä aiheita, joita pitää kyllä myöskin sitten miettiä, kun käyttösuunnitelmaa Repovedellekin laaditaan, onko tämä kansallispuistostatus sille asialle eduksi vaiko haitaksi, haitaksi sellaisenaan, että paikallisten asukkaiden yksityistieoikeudet lakkaavat, paikallisten liikkujien, marjastajien marjastus- ja liikkumisoikeus rajoittuu vielä siitäkin, mitä se tällä kertaa siellä Puolustusvoimien ampuma-alueella on olemassa.

Tässä, mitä ed. Esa Lahtela puhui, mielestäni erinomaisen hyvin tuli pohdittua se pohjoiskarjalainen näkemys siitä, mikä merkitys on Suomen tärkeimmän varuskunnan, Karjalan Prikaatin, ampuma- ja harjoitusalueella ja mikä on Itäisen Maanpuolustusalueen Pahkajärven kovapanosampuma-alueen käyttö, mitkä ovat sen käytön rajoitukset ja miten se niveltyy tähän Repoveden kansallispuistoalueeseen, mikä hallituksen esityksen takasivulla on olemassa. Niin kuin tästä kartasta aika selkeästi pystyy yksinkertainenkin lukija ymmärtämään, valtaosahan tästä alueesta on olemassa kovapanosampuma-alueen varoaluetta.

Tältä osin sanonkin sen vastaisen varalle, kaiken varalta, että tässä on uhka olemassa, että sen jälkeen, kun tälle syntyy tämä kansallispuistostatus, syntyy myöskin sellaisia paineita ja tavoitteita, että Puolustusvoimien ampumakäyttöä pyritään rajoittamaan, jos ei suorastaan estämään, niin kuitenkin vähän kerrassaan pyritään siitä hiivuttamaan tämä sotaväen osuus, tämä maanpuolustuksen merkitys ja isänmaan tulevaisuuden turvaaminen ampumaharjoittelun muodossa entistä kovemmilla, vahvemmilla aseilla. Tämä ei saa muodostua uhkaksi myöskään tulevaisuudessa tälle aiheelle. Aseistus kovenee, varoaluevaatimukset kovenevat, ja tämä asia olisi nähtävä myöskin valiokuntakäsittelyssä niin, että siihen ei jää sellaista aukkoa, sellaista porsaanreikää, missä sotaväelle joskus tulee noutaja siinä asiassa.

Ed. Nousiainen mielestäni erinomaisen hyvin käsitteli myöskin sitä näkemystä, mikä on uhka, että alueella on tämmöinen pakkolunastuksen vaara olemassa. Siihen liittyen aika hyvin perusteluissa sanotaan: "Repoveden kansallispuistoa on tarkoitus jatkossa laajentaa hankkimalla siihen liitettäväksi soveliaita alueita." Tässä on peitetysti se asia nähtävissä, että valtiontalouden sallimissa puitteissa rahojen riittäessä, niin minä ainakin luen tätä asiaa, kaikilla niillä alueilla, missä joku kuikka lentää taikka muuten kirkuu, on tämmöinen pakkolunastuksen vaara olemassa liittyen siihen aiheeseen, miten Repoveden alla voidaan tätä asiaa tehdä ja nähdä.

Arvoisa puhemies! On hyvä nähdä, että salin väki on hereillä ja innokkaasti vilkuttaa tälle asialle ja näkee varmaan tämän asian hyvänä ja myönteisenä kaiken kaikkiaan.

Sitten, jos ajatellaan vielä sitä näköalaa, niin kuin ed. Nousiainen sanoi, alueella, joka on tälläkin kertaa 82 hehtaarin alue, jossa ovat pakkolunastustoimenpiteet meneillään, miksi tämänkin alueen suhteen ei voitaisi valiokuntakäsittelyn puitteissa nähdä sellaisia ratkaisuja, että tutkittaisiin mahdollisuus, että se voitaisiin suojella niin, ettei sitä tarvitsisi isännältä ja suvulta pakkolunastaa, vaan se voisi olla maanomistajan omistuksessa, niin kuin UPM-Kymmenen osalta nyt lähes puolet tästä muodostuvasta kokonaisalueesta tulee muodostumaan ja syntymään.

Rouva puhemies! Yksi merkittävän tärkeä asia, mikä ei varmasti tässä salissa ja tässä keskustelussa tule ilmi missään muodossa, ellen sitä nyt tässä asiassa ota. Ihmeekseni olen ihmetellyt sitä, että tässä esityksessä ja esityksen perusteluissa ei sanallakaan viitata siihen asiaan. Silloin kun kansanedustajien, 102 edustajan, allekirjoittama lakialoite oli olemassa ja sen liitteenä oleva lakiluonnos, esitys laiksi luonnosteltuna, siinä mainittiin niin, että alueella voidaan sallia hirvenmetsästys, mikä ajaen tapahtuu ja syntyy. Tätä metsästyskysymystä ei ole tässä asiassa, ei pienellä pilkullakaan, viilattu eikä nähty. Toivon, että tämä kysymys syntyisi myöskin niin, että se voitaisiin toteuttaa ja hoitaa niin, että paikallisten asukkaiden, paikallisten kiinteitten metsästysseurojen, toimintaa ei uhattaisi, suorastaan lopetettaisi tässä asiassa. On aika ihmeellistä, että kansallispuiston alueella voivat karhu ja susi liikkua vapaasti, riehua, niin kuin luonnossa halutaan, mutta jos koira menee sinne hirven perässä haukkuen taikka jänistä ajaen, koiranomistaja voidaan lähes rautoihin heti sen jälkeen laittaa siitä asiasta. Kyllä siinä käyttösuunnitelmassa pitäisi tällainenkin asia ottaa huomioon ja nähdä niin, että tätä asiaa ei siinä lähiseudulla lopetettaisi ja terrorisoitaisi tämän perusteella. Käytännössä on niin, että koiralla tapahtuvan metsästyksen osalta ei puhutakaan tästä 1 500 hehtaarista vaan puhutaan periaatteessa lähes 5 000 hehtaarista, koska koiran käyttöperiaate on sellainen, että riista liikkuu edessä ja koira menee perässä, ja niin kuin minä ymmärrän lukien luonnonsuojelulakia, jää väkisin sellainen vaikutelma, että ei saa mennä sellaisiin olosuhteisiin, missä koira voi haukun kanssa joutua luonnonsuojelualueelle.

Rouva puhemies! Nämä olivat lyhyesti kerrattuna niitä pieniä ajatuksia, myönteisiä ja kielteisiä näkökohtia, joita Repoveden kansallispuistoesitykseen liittyy.

Pekka Kuosmanen /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Kansalaisten kannalta hallitus on tehnyt eduskunnalle hyvän hallituksen esityksen, että Repoveden kansallispuisto perustettaisiin vuonna 2002.

Lähtökohta on ollut kansallispuistohankkeelle ensimmäisen kerran kansallispuistokomitean mietinnössä vuodelta 1976 eli 26 vuotta sitten. Rakennusoikeuksien siirto tapahtui jo 1970-luvulla, ja kannanottoja kansallispuistosta tuli 1980-luvulla. Repovesi-työryhmä aloitti toimintansa 1990-luvulla, rantojensuojeluohjelma toteutettiin 1990, 500 hehtaarin ydinalue valtiolle siirtyi vuonna 1991, luonnon- ja maisemansuojelun kannalta arvokkaat kallioalueet eli Olhava ja Mustalamminvuori ym. siirtyivät valtiolle vuonna 1992. Vanhojen metsien kartoitus tapahtui muun muassa Tukkiniemen osalta vuonna 1994, Natura 2000 -verkostoehdotus tehtiin vuonna 1998, luonnonsuojelujärjestöjen yhteinen kannanotto annettiin vuonna 1999 ja eduskunnan lausuma, yli sata allekirjoittajaa, vuonna 2000. Kaakkois-Suomen ympäristökeskuksen ja Metsähallituksen ehdotus 4 000 hehtaarin kansallispuiston perustamiseksi Repovedelle annettiin vuonna 2000, lunastuslupa Mustalammin alueelle 2001. UPM-Kymmene Oy:n lahjoitus, 560 hehtaarin maa-alue kansallispuistoa varten, tapahtui 16.5.2002. Kansallispuistoseminaari pidettiin eduskunnassa 2001, ja nyt kansallispuiston toteuttaminen tapahtuu vuonna 2002.

Eli, arvoisat edustajat, kansallispuiston perustaminen Repovedelle on todella kestänyt neljännesvuosisadan. Nyt me olemme siinä tilanteessa, että olemme saaneet asian hyvään lopputulokseen, kunhan vain yksityisen henkilön omistama 82 hehtaarin maa-alue valiokuntakäsittelyssä jätettäisiin joko luonnonsuojelualueen ulkopuolelle tai sitten annettaisiin omistajalle mahdollisuus harjoittaa elinkeinoaan siinä, vaikka tämä olisi luonnonsuojelualueella, vaikka valtio tämän omistaisikin. Nythän siellä on käynnissä pakkolunastus tällä hetkellä.

Repoveden kansallispuistoaluehan sijaitsee, niin kuin kaikki varmasti tietävät, Pohjois-Kymenlaaksossa Valkealan kunnan ja Mäntyharjun kunnan alueella, ja noin 150 kilometrin säteellä asukkaita on yli miljoona ihmistä. Jokainen meistä tietää sen, että tänä päivänä luontomatkailu ja luonnossa liikkuminen entistä enemmän lisääntyvät, kun ihmiset stressaantuvat työssään, ja tämä on kuin lottovoitto eteläsuomalaisille, kun tämmöinen luonnonsuojelualue on saatu. Mutta se on negatiivista, jos eduskunta ei anna riittävästi rahaa kulkureittien ja kokoontumispaikkojen rakentamiseen. Silloin luonto entisestään, sanotaan, haurastuu ja vaarantuu sillä tavalla, että satojatuhansia ihmisiä kun siellä liikkuu, luonto ei kestä sitä rasitusta. Niinpä toivonkin, että ensimmäinen vaihe on, että me saamme rahoituksen kuntoon vähintään seuraavan kymmenen vuoden aikana sillä tavalla, että kulkureitit ja kaikki tarvittavat tilat sinne rakennetaan valtion puolesta. Sen jälkeen tämä on todella kaikkien ihmisten kannalta hyvä ratkaisu.

Pentti  Tiusanen  /vas:

Arvoisa puhemies! Ihan aluksi huomio siitä, kenen ministerin käsittelyssä tämä asia on ollut, on tietysti ympäristövaliokunnankin suunnalta aiheellista todeta, koska valiokunta on erittäin tarkkaan seurannut tämän asian kehittymistä etenkin maaliskuun 2000 jälkeen, kun valiokunta ja eduskunta ottivat kantaa asian puolesta. Kyllä ministeri Hassi tätä asiaa varsin pitkälle valmisteli, ja ministeri Backman sitten allekirjoitti tämän asian varsin pian ministeriksi tultuaan. Nimenomaan hänellä oli mahdollisuus siihen, koska se oli hyvin pitkälti valmisteltu. Tämä hallituksen esitys on 22. päivä elokuuta allekirjoitettu valtioneuvostossa, ja presidentti on antanut sen 23. päivä elokuuta eduskunnalle. Eli kyllä molemmat ministerit sillä tavalla ovat olleet mukana.

Mutta muutama nopea huomio:

Tuo 82 hehtaarin alue, joka tässä mainitaan, joka on siis nyt vireillä olevan lunastusmenettelyn kohteena, ei ole tässä kansallispuistohankkeessa sisällä, tässä 1 540 hehtaarissa.

Edelleenkin: Luonnonsuojelulain 18 §:n mukaan voidaan liikkumista alueella kansallispuistossa rajoittaa edellyttäen, että alueen eläimistön tai kasvillisuuden säilyminen sitä vaatii. Tämä on tietysti edellytys. Tähän nähden voidaan tähän ryhtyä.

Se huoli, joka täällä on tullut todella esiin Pahkajärven ampuma- ja harjoitusalueen suuntaan, niin sehän on myös lakitekstissäkin todettu, mikä on siis poikkeuksellinen ominaisuus kansallispuistolaissa. Siis 4 §:ssä on tämä asia todettu, ja todella valiokunta varmasti sekä tähän hoito- ja käyttösuunnitelmaan että myös tässä mainittuun asetukseen tulee tietysti paneutumaan.

Markku  Laukkanen  /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Tietysti on ensin todettava, että on upea asia, että vihdoinkin olemme tässä vaiheessa ja voidaan Repoveden kansallispuistosta keskustella todellakin lakiesityksen pohjalta. Täällä ovat eräät edustajat kokeneet tarvetta tilittää omia tuntojaan suhteessa Repoveteen. Teenpä niin minäkin lyhyesti ja totean, että 60-luvun alussa perhe vietti siellä useita kesiä. Meillä oli mökki Repovedellä, ja näin ollen perspektiivi tuohon alueeseen on neljän vuosikymmenen mittainen, aika pitkä. Toisen kerran käytiin kuvausryhmän kanssa 70-luvun lopulla kuvaamassa ydinalueen metsänhakkuita, jotka aiheuttivat tuolloin aikamoisen debatin Suomessa. Tänä päivänä täytyy vain ihmetellä, millä tahdilla sitten Etelä-Suomessa metsä uusiutuu. Tänä päivänä hyvin harva edes huomaa, että niin mittavia metsänhakkuita tuolla alueella tehtiin.

Summa summarum: On täysin selvää, että kaikki ne arvot, jotka liittyvät alueen luontoarvoihin, moninaiskäyttöönkin, ilman muuta täyttävät kansallispuiston kriteerit, ja siksi on ihan selvä asia, että tästä eteenpäin näistä kansallispuistostatuksen kriteereistä ei tule tinkiä millään tavoin, vaan täysimääräisenä ottaa ne käyttöön ja sovittaa sitten alueen muu käyttö sen sisälle. Se on minusta kiistaton lähtökohta tämän esityksen pohjalta.

On kuitenkin hyvä nyt vielä palauttaa mieliin, mitä tässä matkan varrella on tapahtunut, ja mielestäni kaikkein hidastavin asia koko tämän hankkeen toteuttamisessa on ollut se aika huono hallintokulttuuri ja tapa, jolla ympäristökeskus ja ministeriö antamalla keskenään ristiriitaisia päätöksiä alueen kehittämistä koskien ovat omalla tavallaan olleet hidastamassa sitä ilmapiiriä, joka on myöhemmin mahdollistanut hankkeen etenemisen tähän vaiheeseen. Se on ollut huonoa hallintokulttuuria ja ilman muuta vähentänyt luottamusta ympäristöhallinnon toimintaan. Käytännössähän tämä tarkoitti juuri sitä, että yksityiset maanomistajat olivat ympäristöviranomaisten, rakennuslupaviranomaisten, pompotuksen kohteena: ensin myönnetään lupa, seuraava posti tuo toimenpidekiellon, ja näin ollen elettiin epävarmuuden aikaa pari vuosikymmentä. Siksi oli ja on toivottavaa, että tämän esityksen myötä hallitus löytää johdonmukaisen linjan, jolla johdonmukaisesti ja tasavertaisella tavalla kohdellaan suojeluhankkeita maanomistajien oikeuksien osalta, kun näitä hankkeita lähdetään toteuttamaan. Tänä päivänäkin eletään vielä — on tämäkin hyvä ääneen sanoa — Natura-hankkeen jälkimaininkeja siinä mielessä, että tuon hankkeen maanomistajakuuleminen jätti maanomistajien keskuuteen hyvin syvän epäluulon ympäristöviranomaisten toimintaa kohtaan.

Mutta oli erinomainen asia, että UPM-Kymmene päätyi omalla tahollaan tähän ratkaisuun ja teki omalla tavallaan samanlaisen historiallisen teon kuin aikanaan suojellessaan kuuluisan Verlan vanhan ruukkimiljöön, joka on tänä päivänä yksi Unescon maailmanperintökohteista. Se on ollut aikaisempi UPM-Kymmenen erittäin merkittävä kulttuuriteko, niin kuin on tämäkin, ja voisin kyllä väittää, että UPM-Kymmenen tästä saama goodwill maailmanlaajuisessa mielessä tuo heille enemmän hyötyä myös euromääräisesti kuin se, että sieltä olisi puusto korjattu jalostuskäyttöön. Tämä avasi sitten tavallaan sen ikkunan, joka mahdollisti tämän hankkeen tuomisen hallituksen esityksen muodossa tänne.

On selvää, että tuolle alueellehan Repovedellä on ja tulee varsinkin olemaan tavattoman suuri matkailullinen arvo, jonka osalta täytyy tietysti nyt kehua, totta kai, meidän kotikuntaamme Valkealaa, joka on tehnyt erinomaista työtä jo monta vuotta satsaamalla tuohon erinomaisella tavalla varoja, rakentamalla erinomaisen retkeilyverkostoreitin sinne. Tässäkin on hyvä esimerkki, mihin me tarvitsemme ympäristötöihin tarkoitettuja työllistämisvaroja. Aivan erinomaisia kohteita voidaan niillä rahoittaa, varsin pienillä satsauksilla saada merkittävää saantoa aikaiseksi. Nyt tämän myötä tämäkin siirtyy sitten budjettirahoitteiseksi, ja on täysin selvää, että edelleen täytyy satsata tuon alueen rakentamiseen myös laatulähtökohdista käsin. Tämä on minusta hyvin tärkeätä, että kaikki se palvelu- ja matkailuyrittäjyys, jota tuollekin alueelle nyt tulee, jota varmasti tarvitaan, täytyy sovittaa kansallispuiston asettamiin toiminnallisiin raameihin.

Palveluvarustusta tarvitaan, ja siksi olen vuosien mittaan tehnytkin useita ehdotuksia, että Repovedelle perustettaisiin eräs Suomen luontokeskuksista. Tuohan olisi aivan erinomainen mahdollisuus rakentaa tällainen näyteikkuna, jossa voitaisiin esitellä Repoveden alueen luonnon ominaispiirteitä, voitaisiin hyödyntää uutta teknologiaa ja ennen muuta niitä mahdollisuuksia, joita koulu- ja luontokasvatuskin kattavasti tarvitsee. Siihen Repovesi myös on mitä soveltuvin alue, varsinkin kun ottaa todella huomioon sen, että Repovesi myös Pääkaupunkiseudulta on vain kahden tunnin päässä.

Sitten tähän liittyy myös pieni erilliskysymys, joka minusta on tärkeä nostaa esiin, joka liittyy Repoveden laidalla olevaan Hillosensalmen asemaan. On ollut hyvin huolestuttavaa liikenneministeriön päätös lopettaa ostoliikenne. Tänä päivänä ollaan ensimmäistä kertaa Savon radan yli satavuotisessa historiassa siinä tilanteessa, että Valkealan kunnan yhdelläkään asemalla tai pysäkillä ei pysähdy juna. Minusta olisi aivan upeata, että kansallispuistoon päästäisiin vaikka Helsingistä junalla. Siksi olisi tavattoman tärkeää, että vaikka sesonkiaikaisesti Hillosensalmen asemalla pysähtyminen voitaisiin turvata ja liikenneministeriö voisi edelleen varata hyvin vaatimattoman rahan, noin 10 000 euroa vuositasolla, tämän pysähtymisen mahdollistavaan ostoliikennetoimintaan.

Tämä on pieni asia, mutta on selvää, että sillä edistetään laveasti Etelä-Suomen metsien virkistys- ja matkailukäyttöä ja, totta kai, Repoveden kehittymistä tämän uuden kansallispuistostatuksen myötä. Luontokeskus tulisi luontevimmin toteuttaa osana Metsähallituksen luontokeskusverkostoa, joka on tällä hetkellä kaikkein puutteellisin ollut erityisesti Kaakkois-Suomen alueella.

Arvoisa puhemies! Täällä on mainittu, että Puolustusvoimien suoja-alueen läheisyys on ongelma. Minä näen sen suurena mahdollisuutena. Se tapa, millä suojelualueiden liittäminen itse puistoon tulee tapahtumaan, on aika hyvin tässä mietitty, ja varmasti asiantuntijakuulemisissa valiokunta selvittää tämän asian huolellisesti loppuun. Varsinaisesti luonnon kannalta voi olla näin, että luonnon monimuotoisuus tulee juuri suoja-alueella kaikkein parhaiten säilymäänkin, koska siellä tavallaan kansalaisten liikkuminen ei kansallispuistosta johtuen vaan nimenomaan suoja-alueen turvamääräyksistä johtuen tulee olemaan kaikkein vähäisintä. Siinä mielessä en pidä sitä millään tavalla ongelmana, vaan itse kansallispuiston toteuttamisen kannalta myönteisenä ja hyvänä mahdollisuutena, kun vain muistetaan koko ajan, että tämä on mitä suurimmassa määrin yhteinen hanke, jossa valtiovalta edustaa nyt sitä moottoria, sitten pitää muistaa yksityiset maanomistajat, mitä on moneen otteeseen korostettu, Puolustusvoimat ja totta kai sitten UPM-Kymmene merkittävänä asiaan osallistuvana toimijana.

Timo   Ihamäki  /kok:

Arvoisa puhemies! Valtiovarainvaliokunnan asunto- ja ympäristöjaosto kävi tutustumassa Repoveden kansallispuiston alueeseen viime kesänä, ja näkemäni perusteella voin todeta, että se on erinomaisen soveltuva alue kansallispuistoksi.

Perustelut on itse asiassa mainittu lakiehdotuksessa, enkä käy niitä toistamaan. Jatkossa on vain pidettävä huolta siitä, että kansallispuiston infrastruktuuri saa riittävästi rahoitusta seuraavina vuosina, jotta se voisi palvella ihmisiä oikeassa tarkoituksessa.

Voin vielä todeta, että ei voi kyllin korostaa sitä, että Repoveden kansallispuiston teki ylipäätänsä mahdolliseksi se, että metsäyhtiö UPM-Kymmene lahjoitti tarkoitusta varten 560 hehtaaria maata ja näin luotiin edellytykset kansallispuistolle riittävässä laajuudessa. Metsäyhtiöltä mahtava suoritus.

Matti  Vähänäkki  /sd:

Arvoisa puhemies! Harvoin todella tapahtuu, että Etelä-Suomeen tulee tai on tulossa kansallispuistoja. Muistamani mukaan Nuuksio oli tätä nyt kysymyksessä olevaa hanketta edellä, ja se on hyvin toiminutkin. Olen sitä läheltä katsonut, mutta en ole vielä sitä läpi kiertänyt. Eteläsuomalaisille eivät kansallispuistot ole mitään erityistä, joka olisi käsillä, vaan pitää matkustaa Lappiin tai Keski-Suomen pohjoisosiin löytääkseen kunnollisia kansallispuistoja niissä kuljeksiakseen.

Haluaisin tässä yhteydessä nimenomaan vähän jakaa tunnustusta erinäisille tahoille. Itse kun olen myös Kymenlaaksosta, niin totta kai liityn samaan seuraan ja voin todeta, että 70-luvulla Kymenlaakson seutukaavaliitto tutkaili, ollessani sen hallituksessa, useita vuosia nimenomaan tästä samasta paikasta mahdollisuuksia perustaa kansallispuisto, mutta silloin oli sotaväki, Puolustuslaitos, asiaa vastaan ja myöskin nykyisen UPM-Kymmenen edeltäjä oli hyvin hanakasti vastaan ja tuskin olisi rahallakaan lähtenyt siinä vaiheessa luovuttamaan alueitaan. Mutta paperia tehdään nyt erilaisella vauhdilla ja järjestelmät ovat hyvin monilta osin muuttuneet.

Vanha suomalainen sananlasku sanoo, että aina on oksan ottajia, kun on puun kaatajia, ja olen tyydytyksellä todennut työhuoneessa kuunnellessani puheita, että kyllä ne kiitokset ovat oikeisiin henkilöihin ja tahoihin, maanomistajiin jne. kohdistuneet. Kiitokset voidaan nimenomaan teollisuuslaitokselle antaa siitä, että niin huomattavan osuuden alueistaan on tarkoitukseen antanut.

Mielestäni Kymenlaaksoa edustavat kansanedustajat ovat jo pitkälti toistakymmentä vuotta muodossa tai toisessa pitäneet tätä kansallispuistohanketta esillä, ja nyt on päästy, tosin monien muiden toimijoiden, kuin me kansanedustajat, avulla ehkä konkreettisesti nopeammin eteenpäin. Mutta voisin tässä yhteydessä todeta, että varsinkin kansanedustajat Smeds ja Tiusanen ovat olleet tämän asian päällä ehkä kaikkein selkeimmin ja pitkäaikaisimmin. Uskon, että he myös jatkavat asian seurantaa, koska ei vielä olla loppuvaiheessa, koska hallinnollisia ratkaisuja, maanomistusolojen järjestelyjä ja muita selvityksiä tehdään jatkossakin. Kyllä siellä siis vielä tarvitaan hyviä toimijoita myös eduskunnan arvovaltaa edustamassa.

Seppo Lahtela /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Minusta myönteisenä on tässä nähtävissä tässä esityksen perusteluissa kohdassa "Ympäristö- ja muut vaikutukset", että tämän perustamisella tuetaan Kansallisen metsäohjelman ja Etelä-Suomen vanhojen metsien suojelutarpeen osalta sitä, että tämä luetaan siihen kiintiöön mukaan. Ellei sitä täällä olisi olemassa, niin mielestäni siinäkin olisi jonkinlainen miina nähtävissä ja syntymässä.

Perusteluissa myöskin todetaan, että vähän syntyy kustannuksia metsien ennallistamisesta. Olen yrittänyt miettiä, mitä se voi olla, mutta kaipa luonnonmukaista metsäpaloa tässä asiassa rakennetaan: poltetaan ja aloitetaan alusta. Olkoonpa hän nyt mitä hyvänsä, mutta vähän sen tyyppinenhän tämä ennallistaminen on kansan käsityksen mukaan olemassa.

Herra puhemies! Voisin todeta edelleenkin varoituksen sanoina, että kun pohjoiseen Suomeen perustettiin ennen UKK-puisto, siinä yhteydessä todettiin, ettei vaikuta metsästykseen, ei vaikuta poronhoitoon eikä mihinkään muuhun. Mutta sen jälkeen, kun tämä oli saatu pystyyn, käyttösääntöjä ajan myötä vuosikymmenten kuluessa on muutettu niin, että sieltä on ajettu niin poromiehet kuin metsästäjätkin pois. Tältä osin varoitan tässäkin yhteydessä, ettei näin kävisi tämän Pahkajärven ampuma-alueen varoalueen ja sille liittyvän Puolustusvoimien käyttö- ja harjoitusalueen osalta, ettei tähän samaan miinaan joskus ajauduttaisi tässä asiassa.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa herra puhemies! Itse juuri ajattelin samaan asiaan puuttua, mitä ed. Seppo Lahtela totesi. Nimittäin luulen niin, jotta tässä käy sillä tavalla, jotta pikkuhiljaa sieltä tulee valituksia siitä, että semmoinen ampumisen jyske kuuluu kansallispuiston alueelle. Silloin se vaatii enemmän suojavyöhykkeitä, ja voi käydä juuri, niin kuin ed. Seppo Lahtela totesi, että tässä on vaarassa, että tämä tulee laajenemaan ja rajoitetaan toimintoja siellä lievealueilla.

Mutta yksi seikka, joka tuli mieleen, jota ei ole mainittu, on kuitenkin tämmöinen ihmisen suojelu kanssa tässä ja alkuperäisväestön suojelu siinä mielessä, kun täällä on kuitenkin vesiä ja joissakin järvissä on jopa veneitäkin ja venetalaksia, niin minusta on aika merkillinen homma, jotta näitä rajoitteita todennäköisesti tullaan tekemään, niin kuin muista kansallispuistoista on esimerkkejä, jotta siellä ei saa edes soudella järvellä tai vielä vähemmän kalastaa. Minusta tämmöisen "alkuperäisväestön" asema — on tietysti vaikea sanoa, ovatko ne monta kymmentä tuhatta vuotta sitten asuneet siellä, mutta kuitenkin pitkään asuneet — pitäisi kuitenkin turvata. Mikä sen nätimpää kuin tyynenä kesäiltana siellä ihminen soutelee? Se kuuluu siihen kansallispuistomaisemaan ja ympäristöön, ja se ei hirveän paljon kuikkia häiritse, vaikka ne siellä laulelevat ja huutavatkin kesäiltana.

Koko Etelä-Suomen metsiensuojelusta: Minä näen sen kyllä sillä tavalla vähän pöljänä ajatuksena, jotta me panemme pakettiin laajasti ottaen metsiä, tuotantovarantoa, joka tarvittaisiin kyllä talouselämän pyörittämiseen siinä mielessä. Vaikka tämä luetaankin tähän, niin minä näen Etelä-Suomen metsiensuojeluohjelman liian laajana kokonaisuutena. Liian paljon pannaan toimimattomaan käyttöön.

Pekka Kuosmanen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Totean lähinnä ed. Seppo Lahtelalle ja ed. Laukkaselle, kun he olivat huolestuneita Karjalan Prikaatin ampuma-alueen ja ennen kaikkea varoalueen toiminnasta: Olin kesäkuussa Karjalan Prikaatin vieraana. Eversti Erkki Nordberg kertoi, että Repoveden tuleva kansallispuisto ei millään tavalla vaaranna heidän ampumaharjoitteluaan. He ovat kannattaneet Repoveden kansallispuiston rakentamista. Siinä mielessä yhteistyö jatkuu.

Pentti  Tiusanen  /vas:

Arvoisa puhemies! Todella, Vekaranjärven varuskunnan suhtautuminen on aina ollut positiivinen.

Ed. Laukkanen kiinnitti huomiota, haluan siihen viitata, tärkeään asiaan. Se on tulevaisuus sikäli, että myöskin luontokeskus syntyisi. Siinä kyllä on hyvä pitää mielessä lait, rahastot ja vastaavat mahdollisuudet tässä asiassa. Näin ollen meillä on todellakin suuri, tärkeä, nyt valtion omistama alue, joka pystyy palvelemaan Suomen väestön kasaumaa täältä Pääkaupunkiseudulta ja nimenomaan ohjatulla tavalla, niin että luonto- ja ympäristöarvot pidetään mielessä silloin, kun tätä kansallispuiston hoito- ja käyttösuunnitelmaa aletaan toteuttaa.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa puhemies! Ihan lyhyesti tästä paikalta: Ed. Kuosmaselle voisi todeta sen, jotta se perustuu hyvään uskoon, mitä hän sanoi. Elikkä niin on uskottu monessa muussakin paikassa. Hyviä esimerkkejä löytyy vaikka Nurmeksesta vanhojen metsien suojelualueelta. Siellä kyllä kahlekuninkaat ilmestyivät paikalle, vaikka ei ollut edes suojelualueella vaan lähellä sitä tehtäviä hakkuita. Siellä ihmiset löysivät tämmöisiä ketjuja ja munalukkoja ja kytkeytyivät puihin kiinni. Toivon mukaan se hyvä usko, mitä ed. Kuosmanen edustaa Kymenlaaksossa, toteutuu noin, jotta ei tule näitä kahlekuninkaita sinne.

Timo Ihamäki /kok:

Arvoisa puhemies! Ed. Laukkanen kiinnitti huomiota mielestäni tärkeään seikkaan. Alueella on kohta kaksi merkittävää kohdetta, Repoveden kansallispuisto ja Verlan teollisuuskylä, mutta sinne ei ole mahdollisuutta päästä julkisilla kulkuneuvoilla. Tämä on kyllä aika suuri puute, johon toivon valiokuntakäsittelyn yhteydessä myöskin otettavan kantaa.

Pekka Kuosmanen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Kouvola—Mikkeli-väliltä niin sanottujen pässien junavuorot lopetettiin viime vuonna ja tulevaisuudessa vielä lisää, eli 13 pysäkkiä häviää. Valkealasta häviää Hillosensalmi, Orilampi jne. Nämä alueet ovat juuri niitä alueita, missä kansa liikkuisi, juuri luonnonpuisto, ja toivon, että eduskunta kaikessa viisaudessaan tekee semmoisen päätöksen, että näitä junavuoroja ei lopeteta.

Pentti  Tiusanen  /vas:

Arvoisa puhemies! Ikään kuin vastauksena vielä ed. Ihamäen huoleen, joka on ihan aiheellinen. Ympäristövaliokunnassa on jo keskusteltu tästä asiasta, minkä ed. Laukkanen nosti esille, Hillosensalmen pysäkki. Varmaan se sopii aivan hyvin mietintöön mukaan nimenomaan tämän huomioiminen. Meillähän on Kymenlaaksossa Kotka—Kouvola-välin henkilöliikenteen takaaminen kaiken kaikkiaan, joka on varmasti eduskunnan hoidettava asia.