Seppo Lahtela /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Pidän valitettavana, että ed. Hemmilä lakialoitteen ensimmäisenä allekirjoittajana ei ole paikalla puolustamassa tätä erinomaista aloitetta, mutta käsittääkseni tämä ei asian tukemista himmennä missään muodossa, vaikka ed. Hemmilä ei olekaan paikalla. Mitä allekirjoittajiin tulee, niin näyttää olevan niin, että tässä on kokoomuksen jämerämpi siipi matkassa, ja sitten täältä löytyy perussuomalaisten vahvat voimat ja myöskin kansaa ja käytännön asioita ymmärtävät vasemmistoliiton edustajat Kauppila ja Valpas.

Tämän lakiesityksen historiahan tietysti juontaa jo viime kaudelle, jolloin ed. Kari Myllyniemen aloitteesta ja voimakkaalla taistelulla tätä yritettiin tämän sisältöisenä saada metsälain muutokseen siinä vaiheessa, kun metsälaista siirrettiin vankeusuhan alaiset ja lähellä sitä olevat rikosnimikkeet rikoslain puolelle — yritettiin tämän rintaman pohjalta. Niin vaan erikoista oli, että oikeusministeriön ankarasta vastustuksesta tällaista pykälää ei saatu syntymään eikä tulemaan. Onhan se merkillistä, että tämä metsätalouden harjoittaja joutuu kunnioittamaan kaikkia lakeja, kaikkea näköalaa ja sitten kuitenkin nämä niin sanotut ekoterroristit, jos näin voisi näitä nimittää, tunkeutuvat sinne, ripustautuvat koneisiin ja puihin ja estävät luvallisen työnteon, luvallisen ammatinharjoittamisen.

Tiedän, että monia vaikuttamiskeinoja on olemassa ja niitä pitää tässä yhteiskunnassa ollakin, mutta se, että tällä lailla terrorisoidaan laillista, määrätyssä ajassa ilmoitettua, hyväksyttyä hakkuutyötä, pitää saada estettyä ja toteutettua asia niin, että se on järjestyksessä. Ainakin se on selvästi hoidettava tämmöisen rangaistuksen alle kuin tässä sanotaan.

Tässä sanotaan nyt niin, että ellei muualla laissa ole säädetty ankarampaa rangaistusta, niin tuomittaisiin rikkomuksesta sakkoon. No, löytyy kyllä sellaisia lähtökohtia, mistä muualtakin löytyy ankarampi rangaistus, mutta valitettavasti on olemassa niin, että tämä suomalainen laintulkinta on olemassa sellainen, että matalimman rangaistuksen perusteella jätetään mieluummin tuomitsematta kuin tuomitaan. Jos katsotaan tällaista asiaa, että laillista hakkuutyömaata mennään häiritsemään sinne koneitten ulottuville ja jos itse olen siellä hakkuukoneen puikoissa taikka sahan kahvassa ja jos vahingoissa sattuu se puu kaatumaan sen häiritsijän päälle, niin itseäni tietysti syytetään eikä välttämättä niin aiheettakaan vaaran tuottamisesta taikka jostain muustakin jyrkemmällä nimikkeellä. Mutta olen kyllä sitä mieltä, että jos joku toisen työmaalle tunkeutuu häiritäkseen sitä, niin lähes kaikki keinot pitäisi periaatteessa sallia olemassa.

Herra puhemies! Jonkin verran näihin perusteluihin.

Kun tämä nyt maa- ja metsätalousvaliokuntaan menee puitavaksi ja valiokuntakäsittelyyn, ymmärrän, että tämä saa arvoisena käsittelyn (Ed. Kankaanniemi: Ei saa!) ja käsitellään niin, että tulee loppuun saakka myös hyväksyttyä. — Ed. Kankaanniemi, kyllä tämä varmasti asianmukaisen käsittelyn saa. Täällä eduskunnan käsittelyssä liian paljon uskotaan siihen, että valiokunnat jättävät käsittelemättä, mutta nyt luulen, että tämä on sellainen laki, että tämä tulee käsiteltyä ja hoidettua. (Ed. Kankaanniemi: Jos keskusta ajaa tosissaan!)

Näissä perusteluissa näyttää olevan niin, että useassa paikassa todetaan: merkitty selvästi, selvästi eristetty nauhoilla, nauhoilla linjattu ja varoituslapuin merkitty, ja lain pykälässäkin sanotaan, tässä muutosesityksessä: "Joka vastoin kieltoa tunkeutuu selvästi maastoon merkitylle hakkuualueelle tarkoituksena häiritä hakkuutyötä tai oleskelee kyseisellä hakkuualueella - -." Tämä tulkinta, toivon, valiokuntakäsittelyssä tulee järjestykseen sikäli, mikä on selvästi merkitty hakkuualue. Tämän osalta täytyy sanoa, että ed. Hemmilä tätä laatiessaan ja kirjoittaessaan on ollut pitkälti ed. Oinosen linjoilla, kun ed. Oinonen viime vaalikaudella ajoi sitä selvän merkinnän periaatetta. Kun itse katson tätä asiaa, niin jos hakkuutyötä lähdetään tekemään ja kaikki pitää olla selvästi merkitty, niin se on suorastaan mahdoton toteuttaa esimerkiksi harvennushakkuiden osalta.

Herra puhemies! Otan tämmöisen käytännön esimerkin: Oman metsäni kohdalla oli harvennushakkuu kesän aikana, toteutettiin ensiharvennus noin 50 hehtaarin alalla, ja olisi ollut aivan mahdoton tilanne merkitä se hakkuutyömaa selvästi maastoon. Jokainen järkevä suomalainen toteaa ja tietää, että missä metsäkone häärii ja pyörii ja liikkuu, se on se hakkuutyömaa ja se rajoittuu tilan rajoihin, eikä siihen tarvitse erikseen kuljettaa mitään varoituskilpiä taikka muita merkintöjä siellä matkassa. Tämän kun valiokunta ottaa tässä työssään huomioon, silloin tämä asia toimii ja pelaa. Yksittäisen puun tai yksittäisen puuryhmän kaataminen voidaan selvästi merkitä ja toteuttaa. Pienimuotoisen avohakkuun rajaus voidaan selvästi merkitä ja toteuttaa. Mutta kenellekään suomalaiselle, olkoon se sitten niin sanottu maalaissuomalainen tai näitä niin sanottuja ekoterroristeja, ei ole epäselvää, mikä on hakkuutyön häiritsemistä ja vaikeuttamista olemassa.

Herra puhemies! Toivon, että tämä lakiesitys näine korjauksineen ja toivomuksineen, mitä tässä viitteeksi annan, saa jämerän käsittelyn ja tulee voimaan niin, etteivät asiat vuosikausia tämän puutteessa roiku eikä anneta turhaa signaalia näille häiritsijöille, että täällä voi tehdä mitä tahansa. Heidät pitää — tässä sanotaan, että tuomita sakkoon — käsittääkseni saada mieluummin jyrkempiin ja jämerämpiin rautoihin.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Aivan oikeasta asiasta on jälleen tehty hyvä aloite, jota kannatan aloitteen sisällön osalta. Mutta aivan kuten ed. Seppo Lahtela erinomaisessa lähetekeskustelupuheenvuorossaan sanoi, jo viime vaalikaudella kritisoin tätä metsänhakkuualueen merkitsemistä. Todellakin se on joissakin aukkohakkuissa selkeästi merkittävissä, mutta terve järki sanoo kyllä, missä ovat metsätyöt menossa. Silloin terve järki sanoo sen, että ei tulla liian likelle joko metsäkonetta tai puun kaatajaa. Tämä on vanhastaan ikiaikoina Suomessa tajuttu ja asiallisesti ottaen se tajutaan yhä tänä päivänäkin, että harvennushakkuissa ja yksittäisissä tuulenkaatopuiden korjaamisissa mennään helposti semmoiseen saivarteluun, jos jokainen metsänkäsittelyalue pitäisi merkitä.

Toivon, että tällaiseen älyttömään byrokratiaan ei mentäisi, vaan että lain käsittelyssä todettaisiin, että joka häiritsee yleensä metsänhakkuutyötä tai metsänkäsittelyä. Sehän voi olla harvennus. Tämä on tietysti semanttinen kysymys, mikä on hakkuu. Onko raivaus, harvennus sitä? Onko kenties maan käsittely? Saattaahan olla, että joku tulee joskus häiritsemään, jos maaperää muokataan, jollakin perusteella. Näkisin, että yleensä metsänhakkuun, metsänkäsittelyn, metsänhoitotyön häiritseminen olisi rangaistavaa. Todellakaan en tuohon byrokratiaan halua tilannetta missään vaiheessa velvoittaa, että alue tulisi merkitä.

Tietysti merkitään, jos on aihetta olettaa, että on erityistä vaaraa, että sinne tulee ihmisiä, jotka ovat vaarassa. Jos alue on jossakin taajaman läheisyydessä alueella, jossa on kouluja, päiväkoteja lähellä tai muutoin ulkoilijoita lähellä, niin silloin jo terve järki ja ymmärrys sanoo, että tämä alue merkitään. Mutta jos tuolla ollaan sydänkorvessa salomailla, jossa liikkuu enemmän näitä karhuja ja susia kuin ihmisiä, (Ed. S. Lahtela: Keuruun perillä!) — näin on, näin on — niin silloin siellä on täysin järjetöntä, että käydään vaatimaan, että nämä alueet pitää merkitä. Se on yksi byrokratia. Helposti sitä käytäisiin näissäkin asioissa taas sitten merkkikilpiä tuhoamaan ja nauhoja hävittämään.

Näkisin, että yleensä metsätyön, olipa se sitten hakkuutyötä, olipa se maankäsittelyä, metsähoitotyötä, mitä tahansa metsässä tapahtuvaa työtä, häirintä olisi rangaistava teko. Yleensäkin näkisin, että tästä lepsusta oikeuskäytännöstä, johon meidän maassamme jostakin syystä on tuomioistuimissa ajauduttu, siirryttäisiin antamaan asiallisen ankaria rangaistuksia. Esimerkiksi — tämä ei nyt tähän liity — tänään näin iltapäivälehdestä uutisen, että pahoinpitelystä, joka johti kuolemaan, siihen selkeästi syyllistynyt ihminen sai vain ehdonalaisen vankeusrangaistuksen. Tässä tapauksessa rangaistus ei ole missään suhteessa tekoon. Näkisin, että myös tahallisesta työn häirinnästä tulisi olla selkeät sanktiot lainsäädännössä. Toivon, että valiokuntakäsittelyssä tämä hyväätarkoittava lakiehdotus ilman turhaa byrokratiaa metsätyömaille voisi mennä lainsäädännöksi.

Toimi Kankaanniemi /kd:

Herra puhemies! Pari vuotta sitten todellakin lakivaliokunta käsitteli tätä asiaa, kun rikoslain uudistuksen kolmatta vaihetta käsiteltiin. Silloin oli kohteena muun muassa metsälaissa olleitten vankeusuhkaisten tekojen siirtäminen rikoslakiin. Siinä yhteydessä me esitimme, että tällainen pykälä otettaisiin mukaan, jolla laillisen metsätyön häirintä tehtäisiin rangaistavaksi teoksi. Silloin taisi kyllä olla niin, että nämä tämän lakialoitteen tekijät, allekirjoittajat, olivat meidän kanssamme eri mieltä (Ed. S. Lahtela: Ja liberaalisiipi on erikseen!) ja muistaakseni kokoomuksesta ja vasemmistoliitosta löytyi vastustusta, mutta nyt tilanne on muuttunut. Toivottavasti nyt eivät ne vastusta tätä, jotka ovat hallituksessa tällä kerralla. Tämä lähetekeskustelu ei tätä linjaa kyllä nyt todista, kun koko keskustan ryhmä, vasemmistosta puhumattakaan, ei ole paikalla.

Turkistarhaus ja nämä metsätyöt näyttävät olevan sellaisia kohteita, laillisia töitä ja laillisten ammattien harjoittamista, joita nämä luonnonsuojelijat erityisen kaltoin kohtelevat. Luonnonsuojelu sinänsä on totta kai arvokas tärkeä asia, mutta silloin kun kaikki on mennyt laillisesti ja toimitaan järjestäytyneen yhteiskunnan mallien ja säädösten mukaisesti, kyllä on tuomittavaa se, että sitä työtä häiritään. Näin on varmasti joka paikassa. Jos kouluun menee opettajan työtä häiritsemään tai tulee tänne häiritsemään meidän työtämme, keskeyttämään sen, tai bussikuljettajan työtä tuolla kadulla, niin rangaistushan siitä tulee. Ei laillista työtä saa häiritä. Mutta tässä kohdassa on tilanne, että usein näin näyttää käyvän, ja siihen olisi syytä ehkä hieman vahvemmin puuttua.

Todellakin, jos rangaistusuhka pantaisiin, niin silloin tämä laki pitäisi säätää rikoslain osana, mutta tässä on nyt aloitteentekijöillä sakkouhkainen rangaistus, metsärikkomus, ja silloin se on metsälakiin liittyvä asia. Varmaan on niin paikallaan, että tämä on sakkouhkainen rikos, vaikka voidaan tietysti ajatella, että usein nämä tekijät ovat sellaisia nuoria, että heiltä ei ehkä sakot kovin paljon tule maksetuiksi ja näin ollen sitten tämä rangaistusuhka voi olla kyllä aika tehoton. Mutta kuitenkin tämä olisi selkeä osoitus lainsäätäjältä siihen nähden, että tällainen toiminta ei ole hyväksyttävää näin yleiseltä kannalta.

Sitten täytyy muistaa tässä yhteydessä, että näillä metsätöillä on varsin suuri taloudellinen merkitys metsänomistajalle — usein näyttää olevan valtio siinä omistajana, mutta kaikillekin metsänomistajille — ja toisaalta niille urakoitsijoille ja työntekijöille, jotka niitä metsätöitä siellä tekevät, saattaa tällainen häiriö olla jopa taloudellisesti kohtalokaskin, ja varmasti sillä on merkitystä myös koko kansantaloudelle. Ainoina, jotka näistä saattavat hyötyä ja joita vähän tässä mietin, kun ed. Seppo Lahtela puhui, rautakauppiaat saattavat olla tietysti ne, jotka voivat näistä hyötyä, koska nämähän ostavat kettinkiä tarvittaessa metrejä ja kymmeniä metrejä ja vankat munalukot vielä mukaan, joten siinä mielessä voisi ajatella, että ainakaan ed. Lahtela ei omaa etua ajanut, kun hän kannatti rankaisemista voimakkaasti.

Täällä mainitaan myös jokamiehenoikeudet jne., ja niillä ei todellakaan ole tässä siinä mielessä mitään tekemistä, että työmaa-alueelle ei missään, ei rakennustyömaa-alueellekaan, saa mennä liikkumaan noin vain.

Tämä lakialoite olisi syytä kyllä saattaa eteenpäin nyt tämän eduskunnan aikana, kun sitä tähän mennessä ei ole saatu. Kovin paljon näitä tapauksia ei ole, mutta ne ovat kuitenkin sellaisia, että voi sanoa, että moniin paljon pienempiinkin asioihin on säädetty rangaistusuhka ja ne on kriminalisoitu, jolloin on perusteita, että myös tässä asiassa toimitaan tällä tavalla.