9) Laki metsälain 18 §:n muuttamisesta
Seppo Lahtela /kesk:
Arvoisa herra puhemies! Pidän valitettavana, että ed.
Hemmilä lakialoitteen ensimmäisenä allekirjoittajana
ei ole paikalla puolustamassa tätä erinomaista
aloitetta, mutta käsittääkseni tämä ei
asian tukemista himmennä missään muodossa,
vaikka ed. Hemmilä ei olekaan paikalla. Mitä allekirjoittajiin
tulee, niin näyttää olevan niin, että tässä on
kokoomuksen jämerämpi siipi matkassa, ja sitten
täältä löytyy perussuomalaisten
vahvat voimat ja myöskin kansaa ja käytännön
asioita ymmärtävät vasemmistoliiton edustajat
Kauppila ja Valpas.
Tämän lakiesityksen historiahan tietysti juontaa
jo viime kaudelle, jolloin ed. Kari Myllyniemen aloitteesta ja voimakkaalla
taistelulla tätä yritettiin tämän
sisältöisenä saada metsälain muutokseen
siinä vaiheessa, kun metsälaista siirrettiin vankeusuhan
alaiset ja lähellä sitä olevat rikosnimikkeet
rikoslain puolelle — yritettiin tämän
rintaman pohjalta. Niin vaan erikoista oli, että oikeusministeriön
ankarasta vastustuksesta tällaista pykälää ei
saatu syntymään eikä tulemaan. Onhan
se merkillistä, että tämä metsätalouden
harjoittaja joutuu kunnioittamaan kaikkia lakeja, kaikkea näköalaa
ja sitten kuitenkin nämä niin sanotut ekoterroristit,
jos näin voisi näitä nimittää,
tunkeutuvat sinne, ripustautuvat koneisiin ja puihin ja estävät
luvallisen työnteon, luvallisen ammatinharjoittamisen.
Tiedän, että monia vaikuttamiskeinoja on olemassa
ja niitä pitää tässä yhteiskunnassa
ollakin, mutta se, että tällä lailla
terrorisoidaan laillista, määrätyssä ajassa
ilmoitettua, hyväksyttyä hakkuutyötä,
pitää saada estettyä ja toteutettua asia niin,
että se on järjestyksessä. Ainakin se
on selvästi hoidettava tämmöisen rangaistuksen
alle kuin tässä sanotaan.
Tässä sanotaan nyt niin, että ellei
muualla laissa ole säädetty ankarampaa rangaistusta,
niin tuomittaisiin rikkomuksesta sakkoon. No, löytyy kyllä sellaisia
lähtökohtia, mistä muualtakin löytyy
ankarampi rangaistus, mutta valitettavasti on olemassa niin, että tämä suomalainen
laintulkinta on olemassa sellainen, että matalimman rangaistuksen
perusteella jätetään mieluummin tuomitsematta
kuin tuomitaan. Jos katsotaan tällaista asiaa, että laillista
hakkuutyömaata mennään häiritsemään
sinne koneitten ulottuville ja jos itse olen siellä hakkuukoneen
puikoissa taikka sahan kahvassa ja jos vahingoissa sattuu se puu kaatumaan
sen häiritsijän päälle, niin
itseäni tietysti syytetään eikä välttämättä niin
aiheettakaan vaaran tuottamisesta taikka jostain muustakin jyrkemmällä nimikkeellä.
Mutta olen kyllä sitä mieltä, että jos
joku toisen työmaalle tunkeutuu häiritäkseen
sitä, niin lähes kaikki keinot pitäisi periaatteessa
sallia olemassa.
Herra puhemies! Jonkin verran näihin perusteluihin.
Kun tämä nyt maa- ja metsätalousvaliokuntaan
menee puitavaksi ja valiokuntakäsittelyyn, ymmärrän,
että tämä saa arvoisena käsittelyn (Ed.
Kankaanniemi: Ei saa!) ja käsitellään
niin, että tulee loppuun saakka myös hyväksyttyä. — Ed.
Kankaanniemi, kyllä tämä varmasti asianmukaisen
käsittelyn saa. Täällä eduskunnan
käsittelyssä liian paljon uskotaan siihen, että valiokunnat
jättävät käsittelemättä,
mutta nyt luulen, että tämä on sellainen
laki, että tämä tulee käsiteltyä ja
hoidettua. (Ed. Kankaanniemi: Jos keskusta ajaa tosissaan!)
Näissä perusteluissa näyttää olevan
niin, että useassa paikassa todetaan: merkitty selvästi,
selvästi eristetty nauhoilla, nauhoilla linjattu ja varoituslapuin
merkitty, ja lain pykälässäkin sanotaan,
tässä muutosesityksessä: "Joka vastoin
kieltoa tunkeutuu selvästi maastoon merkitylle hakkuualueelle
tarkoituksena häiritä hakkuutyötä tai oleskelee
kyseisellä hakkuualueella - -." Tämä tulkinta,
toivon, valiokuntakäsittelyssä tulee järjestykseen
sikäli, mikä on selvästi merkitty hakkuualue.
Tämän osalta täytyy sanoa, että ed. Hemmilä tätä laatiessaan
ja kirjoittaessaan on ollut pitkälti ed. Oinosen linjoilla,
kun ed. Oinonen viime vaalikaudella ajoi sitä selvän
merkinnän periaatetta. Kun itse katson tätä asiaa,
niin jos hakkuutyötä lähdetään
tekemään ja kaikki pitää olla
selvästi merkitty, niin se on suorastaan mahdoton toteuttaa
esimerkiksi harvennushakkuiden osalta.
Herra puhemies! Otan tämmöisen käytännön esimerkin:
Oman metsäni kohdalla oli harvennushakkuu kesän
aikana, toteutettiin ensiharvennus noin 50 hehtaarin alalla, ja
olisi ollut aivan mahdoton tilanne merkitä se hakkuutyömaa
selvästi maastoon. Jokainen järkevä suomalainen toteaa
ja tietää, että missä metsäkone
häärii ja pyörii ja liikkuu, se on se
hakkuutyömaa ja se rajoittuu tilan rajoihin, eikä siihen
tarvitse erikseen kuljettaa mitään varoituskilpiä taikka
muita merkintöjä siellä matkassa. Tämän
kun valiokunta ottaa tässä työssään
huomioon, silloin tämä asia toimii ja pelaa. Yksittäisen
puun tai yksittäisen puuryhmän kaataminen voidaan
selvästi merkitä ja toteuttaa. Pienimuotoisen
avohakkuun rajaus voidaan selvästi merkitä ja
toteuttaa. Mutta kenellekään suomalaiselle, olkoon
se sitten niin sanottu maalaissuomalainen tai näitä niin
sanottuja ekoterroristeja, ei ole epäselvää,
mikä on hakkuutyön häiritsemistä ja
vaikeuttamista olemassa.
Herra puhemies! Toivon, että tämä lakiesitys näine
korjauksineen ja toivomuksineen, mitä tässä viitteeksi
annan, saa jämerän käsittelyn ja tulee
voimaan niin, etteivät asiat vuosikausia tämän
puutteessa roiku eikä anneta turhaa signaalia näille
häiritsijöille, että täällä voi
tehdä mitä tahansa. Heidät pitää — tässä sanotaan,
että tuomita sakkoon — käsittääkseni
saada mieluummin jyrkempiin ja jämerämpiin rautoihin.
Lauri Oinonen /kesk:
Arvoisa herra puhemies! Aivan oikeasta asiasta on jälleen
tehty hyvä aloite, jota kannatan aloitteen sisällön
osalta. Mutta aivan kuten ed. Seppo Lahtela erinomaisessa lähetekeskustelupuheenvuorossaan
sanoi,
jo viime vaalikaudella kritisoin tätä metsänhakkuualueen
merkitsemistä. Todellakin se on joissakin aukkohakkuissa
selkeästi merkittävissä, mutta terve
järki sanoo kyllä, missä ovat metsätyöt
menossa. Silloin terve järki sanoo sen, että ei
tulla liian likelle joko metsäkonetta tai puun kaatajaa.
Tämä on vanhastaan ikiaikoina Suomessa tajuttu
ja asiallisesti ottaen se tajutaan yhä tänä päivänäkin,
että harvennushakkuissa ja yksittäisissä tuulenkaatopuiden
korjaamisissa mennään helposti semmoiseen saivarteluun,
jos jokainen metsänkäsittelyalue pitäisi
merkitä.
Toivon, että tällaiseen älyttömään
byrokratiaan ei mentäisi, vaan että lain käsittelyssä todettaisiin,
että joka häiritsee yleensä metsänhakkuutyötä tai
metsänkäsittelyä. Sehän voi
olla harvennus. Tämä on tietysti semanttinen kysymys,
mikä on hakkuu. Onko raivaus, harvennus sitä?
Onko kenties maan käsittely? Saattaahan olla, että joku tulee
joskus häiritsemään, jos maaperää muokataan,
jollakin perusteella. Näkisin, että yleensä metsänhakkuun,
metsänkäsittelyn, metsänhoitotyön
häiritseminen olisi rangaistavaa. Todellakaan en tuohon
byrokratiaan halua tilannetta missään vaiheessa
velvoittaa, että alue tulisi merkitä.
Tietysti merkitään, jos on aihetta olettaa,
että on erityistä vaaraa, että sinne
tulee ihmisiä, jotka ovat vaarassa. Jos alue on jossakin
taajaman läheisyydessä alueella, jossa on kouluja,
päiväkoteja lähellä tai muutoin
ulkoilijoita lähellä, niin silloin jo terve järki
ja ymmärrys sanoo, että tämä alue
merkitään. Mutta jos tuolla ollaan sydänkorvessa
salomailla, jossa liikkuu enemmän näitä karhuja
ja susia kuin ihmisiä, (Ed. S. Lahtela: Keuruun perillä!) — näin
on, näin on — niin silloin siellä on
täysin järjetöntä, että käydään
vaatimaan, että nämä alueet pitää merkitä.
Se on yksi byrokratia. Helposti sitä käytäisiin
näissäkin asioissa taas sitten merkkikilpiä tuhoamaan
ja nauhoja hävittämään.
Näkisin, että yleensä metsätyön,
olipa se sitten hakkuutyötä, olipa se maankäsittelyä,
metsähoitotyötä, mitä tahansa
metsässä tapahtuvaa työtä, häirintä olisi
rangaistava teko. Yleensäkin näkisin, että tästä lepsusta
oikeuskäytännöstä, johon meidän
maassamme jostakin syystä on tuomioistuimissa ajauduttu,
siirryttäisiin antamaan asiallisen ankaria rangaistuksia.
Esimerkiksi — tämä ei nyt tähän
liity — tänään näin
iltapäivälehdestä uutisen, että pahoinpitelystä,
joka johti kuolemaan, siihen selkeästi syyllistynyt ihminen sai
vain ehdonalaisen vankeusrangaistuksen. Tässä tapauksessa
rangaistus ei ole missään suhteessa tekoon. Näkisin,
että myös tahallisesta työn häirinnästä tulisi
olla selkeät sanktiot lainsäädännössä.
Toivon, että valiokuntakäsittelyssä tämä hyväätarkoittava
lakiehdotus ilman turhaa byrokratiaa metsätyömaille
voisi mennä lainsäädännöksi.
Toimi Kankaanniemi /kd:
Herra puhemies! Pari vuotta sitten todellakin lakivaliokunta
käsitteli tätä asiaa, kun rikoslain uudistuksen
kolmatta vaihetta käsiteltiin. Silloin oli kohteena muun muassa
metsälaissa olleitten vankeusuhkaisten tekojen siirtäminen
rikoslakiin. Siinä yhteydessä me esitimme, että tällainen
pykälä otettaisiin mukaan, jolla laillisen metsätyön
häirintä tehtäisiin rangaistavaksi teoksi.
Silloin taisi kyllä olla niin, että nämä tämän
lakialoitteen tekijät, allekirjoittajat, olivat meidän
kanssamme eri mieltä (Ed. S. Lahtela: Ja liberaalisiipi
on erikseen!) ja muistaakseni kokoomuksesta ja vasemmistoliitosta löytyi
vastustusta, mutta nyt tilanne on muuttunut. Toivottavasti nyt eivät
ne vastusta tätä, jotka ovat hallituksessa tällä kerralla.
Tämä lähetekeskustelu ei tätä linjaa
kyllä nyt todista, kun koko keskustan ryhmä, vasemmistosta
puhumattakaan, ei ole paikalla.
Turkistarhaus ja nämä metsätyöt
näyttävät olevan sellaisia kohteita,
laillisia töitä ja laillisten ammattien harjoittamista,
joita nämä luonnonsuojelijat erityisen kaltoin
kohtelevat. Luonnonsuojelu sinänsä on totta kai
arvokas tärkeä asia, mutta silloin kun kaikki
on mennyt laillisesti ja toimitaan järjestäytyneen
yhteiskunnan mallien ja säädösten mukaisesti,
kyllä on tuomittavaa se, että sitä työtä häiritään.
Näin on varmasti joka paikassa. Jos kouluun menee opettajan
työtä häiritsemään
tai tulee tänne häiritsemään
meidän työtämme, keskeyttämään
sen, tai bussikuljettajan työtä tuolla kadulla,
niin rangaistushan siitä tulee. Ei laillista työtä saa
häiritä. Mutta tässä kohdassa
on tilanne, että usein näin näyttää käyvän,
ja siihen olisi syytä ehkä hieman vahvemmin puuttua.
Todellakin, jos rangaistusuhka pantaisiin, niin silloin tämä laki
pitäisi säätää rikoslain
osana, mutta tässä on nyt aloitteentekijöillä sakkouhkainen
rangaistus, metsärikkomus, ja silloin se on metsälakiin
liittyvä asia. Varmaan on niin paikallaan, että tämä on
sakkouhkainen rikos, vaikka voidaan tietysti ajatella, että usein
nämä tekijät ovat sellaisia nuoria, että heiltä ei
ehkä sakot kovin paljon tule maksetuiksi ja näin
ollen sitten tämä rangaistusuhka voi olla kyllä aika
tehoton. Mutta kuitenkin tämä olisi selkeä osoitus
lainsäätäjältä siihen
nähden, että tällainen toiminta ei ole
hyväksyttävää näin
yleiseltä kannalta.
Sitten täytyy muistaa tässä yhteydessä,
että näillä metsätöillä on
varsin suuri taloudellinen merkitys metsänomistajalle — usein
näyttää olevan valtio siinä omistajana,
mutta kaikillekin metsänomistajille — ja toisaalta
niille urakoitsijoille ja työntekijöille, jotka
niitä metsätöitä siellä tekevät,
saattaa tällainen häiriö olla jopa taloudellisesti
kohtalokaskin, ja varmasti sillä on merkitystä myös
koko kansantaloudelle. Ainoina, jotka näistä saattavat
hyötyä ja joita vähän tässä mietin,
kun ed. Seppo Lahtela puhui, rautakauppiaat saattavat olla tietysti
ne, jotka voivat näistä hyötyä,
koska nämähän ostavat kettinkiä tarvittaessa
metrejä ja kymmeniä metrejä ja vankat munalukot
vielä mukaan, joten siinä mielessä voisi
ajatella, että ainakaan ed. Lahtela ei omaa etua ajanut,
kun hän kannatti rankaisemista voimakkaasti.
Täällä mainitaan myös jokamiehenoikeudet jne.,
ja niillä ei todellakaan ole tässä siinä mielessä mitään
tekemistä, että työmaa-alueelle ei missään,
ei rakennustyömaa-alueellekaan, saa mennä liikkumaan
noin vain.
Tämä lakialoite olisi syytä kyllä saattaa
eteenpäin nyt tämän eduskunnan aikana,
kun sitä tähän mennessä ei ole
saatu. Kovin paljon näitä tapauksia ei ole, mutta
ne ovat kuitenkin sellaisia, että voi sanoa, että moniin
paljon pienempiinkin asioihin on säädetty rangaistusuhka
ja ne on kriminalisoitu, jolloin on perusteita, että myös
tässä asiassa toimitaan tällä tavalla.
Keskustelu päättyy.