Anne Huotari /vas:
Arvoisa puhemies! Työllistyminen on aikuiselle vammaiselle
henkilölle erityisen tärkeää,
jos hän on saanut ammatillisen koulutuksen. Myös
sosiaalisten suhteiden ja yhteiskuntaan kuulumisen kannalta se on tärkeää.
Työministeriö on valmistellut lain sosiaalisista
yrityksistä. Siinä kuitenkin tuki vammaisen henkilön
työllistymiseen on määräaikainen.
Kysyisin aluksi:
Miksi päädyitte työministeriössä tällaiseen ratkaisuun,
että vain määräajaksi tämä tuki myönnetään?
Työministeri Tarja Filatov
Arvoisa puhemies! Tämä on todellakin määräaikainen
vammaisen ihmisen kohdalla siten, että tuki voidaan myöntää kolmeksi
vuodeksi ja sen jälkeen työvoimatoimiston harkinnalla
vielä kolmeksi vuodeksi. Silloin se on kuusi vuotta, ja
nykyisillä työmarkkinoilla kuuden vuoden työrupeama
on aika pitkä, vaikka on totta, että meillä on
vammaisia, jotka varmasti tarvitsisivat tuon tuen koko työuransa
ajaksi.
On tehty se rajaus, että sosiaalisessa yrityksessä tämä on
kolme plus kolme vuotta, mutta sen sijaan, kun työllistämistukijärjestelmää ollaan
uudistamassa,
niin siinä etsitään mallia, jolla vaikeammin
vammaisia voitaisiin tukea jopa pysyvästi. Mutta tässä sosiaalisen
yrittäjyyden mallissa ei ole niin tiukkaa rajaa sen suhteen,
miten vaikea tuo vamma sen työn tekemisen kannalta on.
Anne Huotari /vas:
Arvoisa puhemies! Monissa EU-maissa tuetaan nimenomaan pysyvästi työllistymistä jopa
yrityksiin ja julkiselle sektorille ja kolmannelle sektorille. Näistä on
saatu erittäin hyviä kokemuksia myös
työyhteisön moniarvoisuuden kannalta. Kysyisin
nyt:
Onko nimenomaan yrityksiin tarkoitus järjestää tukea,
pysyvämpää?
Työministeri Tarja Filatov
Arvoisa puhemies! Pysyvän tuen ajatus on nimenomaan
se, että se olisi kaikille yrityksille tai yhdistyksille tai
mille tahansa, joka työnantajana toimii. Tässä vaiheessa
on päädytty siihen, että sosiaalisessa yrityksessä tuo
tuki on suhteellisen korkea ja se on tietyn määräajan,
koska on myös hyvin erilaisia vammaisia ja halutaan nähdä,
lähtevätkö sosiaaliset yritykset ikään
kuin toimimaan siten, kuin on ajateltu, vai tuleeko siitä tietyn
tyyppinen kermankuorintasysteemi, jolla otetaan ne kaikkien vähiten
vajaakuntoiset henkilöt töihin ja sitten siihen
saadaan tuki. Mutta tavallaan se vamman asteen ja tuen suuruuden
määrittely on vaikeaa, ja tätä kautta
katsotaan nyt, onko mahdollista löytää sellaista
mekanismia, joka olisi pysyvä tietyn henkilöjoukon
kohdalla.
Pirkko Peltomo /sd:
Arvoisa puhemies! Työnantajat eivät uskalla
palkata vammaista tai vajaakuntoista, vaikka hän olisi
pätevin hakijoista, koska työnantajat pelkäävät
esimerkiksi liikuntarajoitteisen henkilön työkyvyttömäksi
tulemista. Tällöin tuleva eläke jää kokonaan
viimeisen työnantajan maksettavaksi. Keskisuurten ja suurten
työnantajien eläkevastuu vammaisten ja vajaakuntoisten
työllistämisen esteenä on todella huomattava.
Tämä varmasti ministeriössä ja hallituksessa
tiedostetaan.
Mitä hallitus aikoo tehdä, että vammaisilla
ihmisillä on tasa-arvoinen kohtelu suomalaisen yhteiskunnan
täysivaltaisina jäseninä myös
työnteon suhteen?
Sosiaali- ja terveysministeri Sinikka Mönkäre
Arvoisa puhemies! Nuoremman vammaisen osaltahan näitä järjestelmiä on
juuri vuonna 2001 muutettu, niin kuin täällä oli
aikaisemmin esillä: eläkkeen lepäämään
jättäminen jnp. Tässä työeläkejärjestelmän
uudistuksessa, joka tulee voimaan 2005, minun mielestäni
on kyllä jonkinlaisia parannuksia myöskin tähän
viimeisen laitoksen problematiikkaan. Jotakin siinä on
tehty, mutta juuri käymässämme keskustelussa
työmarkkinaosapuolien kanssa myös tämä asia
tuli esille, ja mehän haemme nyt kaikkia niitä keinoja,
joilla voimme vaikuttaa ikääntyvien ihmisten työllistymiseen,
jolloin tämä viimeisen laitoksen problematiikka
on tärkeä.
Työministeri Tarja Filatov
Arvoisa puhemies! Valtaosa vammaisista työllistyy
kuitenkin avoimille työmarkkinoille ilman minkään
tyyppistä tukea, ja sekin pitää pitää mielessä,
kun puhutaan työllisyydestä. Mutta eduskunnassa
oleva yhdenvertaisuuslaki tuo tiukempaa säätelyä myös
vammaisten työsyrjimättömyyteen, koska siinä lähdetään
siitä, että myös työnantajalla
on tietyn tyyppinen näyttövelvollisuus siitä,
että hän ei ole syrjinyt vamman perusteella pätevää työnhakijaa,
jos ikään kuin syrjityksi itsensä kokenut kokee,
että tällainen tilanne on, ja jos syrjintä tulee
toteen näytetyksi, siitä seuraa sanktio, joka
on selvää rahaa.