Kimmo Sasi /kok(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Hallitus esittää uutta lakia valtioneuvoston jäsenille maksettavista palkkioista ja korvauksista, jolla korvataan nykyinen laki valtioneuvoston jäsenille maksettavista palkkioista. Tämä on välttämätöntä siitä syystä, että nykyisestä palkkausjärjestelmästä, virkamiesten palkkausjärjestelmästä, luovutaan ja ministerien palkkaus on järjestettävä jollakin uudella tavalla. Hallituksen esityksen mukaisesti pääministerin palkkio olisi sama kuin eduskunnan puhemiehen palkkio ja ministerin palkkio olisi sama kuin eduskunnan varapuhemiehen palkkio. Lakiesityksessä on esityksiä myöskin ministereitten muista etuuksista ja korvauksista, ja esitys on myöskin tuloverolain muuttamisesta tiettyjen verovapauksien osalta.

Arvoisa puhemies! On täysin selvää, että lainsäätäjän harkinnassa on se, kuinka tarkasti edustajanpalkkiosta säädetään lailla. Näin perustuslakivaliokunta on todennut silloin, kun edustajanpalkkiosta säädettiin. Näin ollen perustuslain kannalta ei ole myöskään ongelmia ministereitten palkkauksen säätämisestä esitetyllä tavalla. Haluan myöskin korostaa sitä, että hallituksen esitys päätyy lopputuloksena siihen, että ministereitten palkkio on suuruusluokaltaan suurin piirtein nykyistä vastaava.

Puhemies! Haluan kuitenkin nostaa kaksi hieman ongelmallista kysymystä tässä yhteydessä esille. Nimittäin ensimmäinen niistä on tämä tapa, jolla nyt ministereitten palkkio määrätään. Sen määräävät ne henkilöt, jotka on asetettu päättämään kansanedustajien palkkioista, eli päätöksen tekee eduskunnan kansliatoimikunta palkkiotoimikunnan ehdotuksen mukaisesti. Tämä merkitsee sitä, että kun palkkiotoimikunnan kolme jäsentä tekevät ehdotuksen puhemiehen palkkiosta ja kansanedustajien palkkioista tai tässä tapauksessa varapuhemiesten palkkioista, he myöskin tietävät samalla tekevänsä päätöksen valtioneuvoston jäsenten ja pääministerin palkkioista. Kun otetaan huomioon se, että palkkiotoimikunta on asetettu tekemään päätöstä kansanedustajien palkkioista, tietysti on jossain määrin ongelmallista se, että nyt oikeastaan aika tärkeäksi osaksi heidän tehtäväänsä muodostuu se, että he tosiasiassa tietävät tekevänsä myöskin päätöksen valtioneuvoston jäsenten palkkioista.

Sitten kun palkkiotoimikunta suorittaa tätä harkintaa, täytyy todeta, että tietysti silloin, kun se miettii, mikä on puhemiehen palkkaus, käyttääkö palkkiotoimikunta arvioinnissaan myöskin hyväkseen tietoa siitä, että samalla määritellään pääministerin palkkaus, ja käykö sitten harkinnassa sillä tavalla, että esimerkiksi loppujen lopuksi pääministerin tehtävät, vastuut, työn merkitys, ovat enemmän suuntaa antavia palkkion määritykselle kuin se, että palkkio määrätään eduskunnan puhemiehelle.

Arvoisa puhemies! Tässä on tiettyjä periaatteellisia ongelmia. Mutta toisaalta täytyy sanoa, että kun ministerien palkkausjärjestelmä täytyy jollakin muulla tavalla järjestää, niin kun asiaa perustuslakivaliokunnassa mietittiin, todettiin, että on aika vaikea löytää jotakin muuta järjestelmää, jotakin muuta tapaa, jolla ministereiden palkkiot määrättäisiin, ja näistä äsken esittämistäni dubioista huolimatta tämä on varmasti ainakin tässä tilanteessa paras tapa määrittää ministereitten palkkaus.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa rouva puhemies! Kun kansanedustajien palkkiot määritellään samassa palkkiotoimikunnassa kuin varapuhemiesten ja puhemiehen ja asia sitten edelleen siirtyy kansliatoimikuntaan, niin poliittinen vastuu kuitenkin tässä prosessissa on kansanedustajilla. Mielestäni kysymys valtioneuvoston jäsenten, pääministerin palkan määräämisessä on saman suuntainen ongelma, että itse varsinainen toimenpide on delegoitu kolmen henkilön toteutettavaksi. Käytännössä arvio, milloin ja kuinka paljon palkkioita tulee nostaa, on ulkoistettu täysin niiden henkilöiden päätösvallan ulkopuolelle, joita tämä päätös sitten koskee. Tässä on ongelma, joka tulee vastaan, kun kansanedustajat liikkuvat nyt ensi keväänä vaalikentillä. Näin ollen tapa, että on kolme henkilöä, jotka muodostavat tämän käsityksen, ehkä ei ole kaikkein paras mahdollinen.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Minä olen taas sitä mieltä, että tämmöistä asiaa ei voida koskaan hoitaa niin, että niin sanotut vaalikentät eivät heräisi. Se yhtälö on mahdoton suomalaisessa yhteiskunnassa.

Pidän erinomaisen hyvänä yhtä asiaa nyt tässä, itse asiassa kahta asiaa, joista ensimmäinen asia on se, että toisin kuin tasavallan presidentin palkkioasia, tämä asia on nyt käsittelyssä ja sitten ensi keväänä tulee se uusi hallitus. Tästä kiitokset hallitukselle, että asia on näin hoidettu.

Toinen asia, mistä olen erinomaisen tyytyväinen, on se, että perustuslakivaliokunta on ollut mietinnössään yksimielinen ja katsoo vielä, että kaikki poliittiset ryhmittymät, jotka siellä ovat edustettuina, ovat olleet tämän takana, koska näin tämä asia pitää hoitaa.

Minä toivon hartaasti kolmanneksi, että tästä tuli nyt pysyväisluontoinen ratkaisu, että tähän nyt ei esimerkiksi seuraavan eduskunnan tarvitse enää puuttua.

Ben Zyskowicz /kok:

Arvoisa rouva puhemies! On varmasti mahdotonta löytää kaikkien kannalta tyydyttävää ratkaisua valtioneuvoston jäsenten palkan määrittämiseksi tai kansanedustajien palkan määrittämiseksi. Mielestäni ratkaisu, johon nyt ollaan päätymässä, on paikallaan, kun valtioneuvoston jäsenten palkkauksesta päättäminen annetaan tosiasiallisesti tälle eduskunnan asettamalle, mutta sen ulkopuoliselle palkkiotoimikunnalle.

Kaiken kaikkiaan haluaisin sanoa, että se ratkaisu, mikä on tehty, että kansanedustajat eivät enää itse päätä omista palkoistaan, vaan siitä päättää tällainen riippumaton toimielin, mielestäni se on erittäin hyvä ratkaisu. Tosin tässä asiassa on vähän niin, että teet niin tai näin, teet aina väärin päin, eli aikaisemmin tuli hyvin paljon kriittistä palautetta siitä, että kansanedustajat on ainoa porukka, joka päättää itse omista palkoistaan, ja nyt kun se on sitten siirretty tälle riippumattomalle palkkiotoimikunnalle, niin nyt tulee sitten kritiikkiä siitä, että kansanedustajat pelkurimaisesti ovat paenneet tällaisen palkkiotoimikunnan selän taakse. Kuitenkin mielestäni tämä nykyinen systeemi, jossa palkkiotoimikunta asioista päättää ja päättää nykyisin myös lopullisesti, on mielestäni hyvä. On ihan oikein ja kansanedustajien kannalta myös oikein, että he eivät itse joudu omista palkoistaan päättämään.

Aika ajoin näistä asioista esiintyy lehdissä, varsinkin siellä yleisönosastoissa, hyvin virheellisiä käsityksiä, ja toivoisin, että kun on kyse tällaisista koko eduskuntaa koskevista faktoista, niin eduskunnan tiedotus voisi olla nykyistä aktiivisempi näiden väärien tietojen oikaisemisessa ja oikean tiedon kirjoittamisessa vastineena näihin väärinkäsityksiin.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa puhemies! Aikanaan silloin kun päätettiin tämän kolmen viisaan poppoon asettamisesta, niin tuli äänestettyä vastaan, koska minusta kuitenkin kansanedustajat kantavat tästä vastuun. Olisi se nimittäin aika merkillinen tilanne, jos sanottaisiin, että meillä ei ole mitään tekemistä tässä hommassa, koska me teemme budjetin ja sitten määrätty summa sinne budjettiin vaan pannaan rahaa lisää. Jos me emme myöntäisikään sitten rahaa siihen, kun tämä kolmen viisaan ryhmä on katsonut, että tämän verran kuuluu palkkarahoja maksaa, en tiedä, mikä tilanne se olisi, mutta tämmöinenkin voisi tulla eteen.

Kaikkein viisainta tämä järjestelmä olisi tehdä sillä tavalla, jotta se olisi valtion virkaehtosopimuksiin kytketty, niin kuin se aikaisemmin oli, jolloin ei ollut mitään muminaa siitä, vaan kun käytiin työehtosopimusneuvottelut, ja siellä määrätyt korotukset tulivat, niin silloinhan tuli luonnostaan myös kansanedustajille palkankorotus. Nyt on tämmöinen erillinen poppoo siellä, joka määrää tämän hommaan. Minä luulen sillä tavalla, jotta jos siellä tapahtuisi, jotta se olisikin vähän nuivahko korotuksille, niin uskon, jotta tämä, onko se puhemiesneuvosto vai joku tämmöinen jengi joka siellä päättää siitä, vaihtaisi äkkiä kyllä porukan siellä, jotta ei ole oikein mieleinen porukka tässä. Tämmöinen mielikuva on ainakin syntynyt tässä. (Ed. Zyskowicz: Näin teillä demareissa tehdään!)

Alun perin silloin kun tätä käsiteltiin, niin tätä keskustelua käytiin aika laajasti, ja sen takia minä aikanaan päädyin, jotta ei mitään tämmöistä erillistä järjestelmää vaan mennään sillä tavalla, että valtion virkaehtosopimuksesta katsotaan määrätyt Y-palkkaluokat, ja se seuraa kyllä palkkojen kehitystä ihan luonnostaan.

Matti Kangas /vas:

Arvoisa puhemies! Olen samaa mieltä kuin ed. Esa Lahtela, että kun me hyväksymme määrärahat täällä, niin silloin me hyväksymme sen palkankorotuksen, olkoonkin, että se on joku kolmen viisaan ihmisen työryhmä.

Minun mielestäni pitäisi mennä siihen, että silloin kun tässä tasavallassa sovitaan palkoista, silloin sovitaan myös tämän talon palkoista ja että se seuraa kulloistakin palkkakehitystä. Tämän varmaan kansalaiset hyväksyvät ja ymmärtävät, mutta ei tällaisia, millä tyylillä nyt tehdään ja korotellaan paljon isommilla korotuksilla kuin muutoin kansalaiset saavat.

Matti Kauppila /vas:

Arvoisa rouva puhemies! On hyvä, että jokin ratkaisu tehdään nyt ajoissa, elikkä periaatteessa tämä on minusta hyvä asia. Tehtiin niin taikka näin, niin ei tämä kansaa miellytä, se on aivan varma.

Ainoastaan tämä ketjuuntuminen minua huolestuttaa taikka mietityttää, että kun nyt hallitus ja eduskunta ketjuuntuvat, niin onko seuraava vaihe, että löytyy joitakin korkeita virkamiehiä, jotka sitten ovat tässä ketjussa.

Kalevi Olin /sd:

Arvoisa puhemies! Kansalaisilla on pääsääntöisesti se käsitys, että eduskunta käsittelisi ihan yksityiskohtaisesti palkkojaan, mikä ei pidä paikkaansa. Oma arvioni ja kantani on, että tämä eduskunnan ulkopuolinen palkkiotoimikunta on oikea menettely hoitamaan edustajien osalta asiaa.

Olen myös itse hyvin tyytyväinen siihen, että perustuslakivaliokunta on ollut asiaa käsitellessään yksimielinen, ja siltä osin tämä esitys on perusteltu.

Arvoisa puhemies! Mainittakoon myös, että eri maiden välillä edustajien ja puhemiesten palkat vaihtelevat varsin paljon. Niiden tietojen mukaan, joita itselläni on käytettävissä esimerkinomaisesti, haluan todeta, että Japanissa esimerkiksi edustajan palkka on 11 000 euroa kuukaudessa, johon lisäksi tulee 7 000 euron kulukorvaus nettona sekä lisäksi 10 000 euroa kuukaudessa asuntoon, joka on noin 150—200 neliön luokkaa, plus kolme avustajaa. Valtion piikkiin itse voi vielä seitsemän avustajaa kiinnittää. Mutta se tarkoittaa, että edustajantoimi on siellä erilainen kuin Euroopassa. Euroopassahan lähinnä Italia on maa, jossa kuljetaan haarukan yläosaa. Suomen osalta on todettava, että nämä ratkaisut palkkiotoimikunnan osalta näyttävät olevan varsin kohdallaan.

Mikko Alatalo /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Kiitokset hallitukselle, että tämä valtioneuvoston jäsenille maksettavien palkkioiden ratkaisu on tullut eduskunnalle, palkkiotoimikunnalle. Kansalaisten keskuudessa kuitenkin tunnetaan edelleen ärtymystä, kun tuolla kiertää, kansanedustajien ja ministerien palkankorotuksista. Ilmeisesti tieto siitä, että palkkiotoimikunta nämä päätökset tekee, ei sitten mene perille. Tässä asiassa pitäisi myös pyytää medialta ehkä asiallista tietoa. Varmasti se, että kansanedustajien palkka nostetaan eri aikaan kuin tupo ratkaistaan, aiheuttaa myös sen.

Minullakin on sitä tietoa, kuten ed. Olinilla, että monissa maissa kansanedustajien palkka on niin korkea, että siihen eivät pääse vaikuttamaan minkäänlaiset painostusryhmät, sen kansanedustajan työhön. Näinhän se tietysti voidaan ajatella. Se, että onhan täällä monia ihmisiä, jotka ovat tulleet korkeammalta palkalta tähän kutsumustyöhön, sekin täytyy muistaa. Ja todellakin, jos ajatellaan sitä nettovaikutusta, mikä kansanedustajan työstä tulee, niin kannattaisi kysyä, kuinka paljon lehtiyhtiöt tienaavat tuossa vaalien alla.

Oras Tynkkynen /vihr:

Arvoisa puhemies! On selvää, ettei sen paremmin kansanedustajien kuin ministereidenkään tule saada päättää omista palkkioistaan, mutta toisaalta on myös ongelmallista, että jokin ulkopuolinen ryhmä, joka ei ole vastuussa suoraan etenkään äänestäjille, pääsee tämän päätöksen tekemään. Pahoin pelkään, että palkkiotoimikunnan jäsenet ovat erkaantuneet kansalaisten arjesta. Mielestäni se näkyy jo siinä, että minullekin maksetaan kohtuuttoman suurta palkkiota tästä sinänsä tärkeästä työstä, jota me kaikki kansanedustajat täällä teemme. (Ed. Olin: Populismia!) — Ed. Olinille voisin kertoa, että ratkaisuna tähän ongelmaan omalta osaltani — saan siis noin 7 500 euroa laskettuna kaikki valtiopäivätoimintaan liittyvät tulot — olen palkannut omilla rahoillani puolipäiväisen avustajan, jotta voin jakaa tätä kohtuutonta rahaa, joka minulle veronmaksajilta annetaan.

Tässä ratkaisuehdotuksia on muutamia. Tosiaan yksi on sitoa kansanedustajien ja ministereiden palkkiot jonkin toisen alan yleiseen palkkakehitykseen. Toinen vaihtoehto, jota itse olen miettinyt, olisi se, että tasavallan presidentti päättäisi näistä palkkioista. Siinä olisi se etu, että presidentti on suoraan vastuussa äänestäjilleen ja siten tähän tulisi tällainen demokraattinen kontrolli, joka tästä nykyisestä palkkiotoimikuntajärjestelmästä puuttuu.

Ben Zyskowicz /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Ei ole ihme, että julkisuudessa on väärää tietoa siitä, kuka viime kädessä päättää, kun siitä on väärää tietoa tässä salissakin. Täällä parikin edustajaa on todennut, että kun eduskunta hyväksyy budjetin, niin tosiasiassa kansanedustajat siis edelleen itse muka päättävät palkoistaan. Asiahan ei ole näin. Kun palkkiotoimikunta on sen päättänyt lain mukaisessa prosessissa, niin siitä tulee niin sanottu lakisääteinen meno, ja tämä lakisääteinen meno on sisällytettävä budjettiin, kuten muutkin lakisääteiset menot. Jos kansanedustajat haluavat siitä toisin päättää, heidän pitäisi muuttaa ensin se laki, joka tänä päivänä säätää, että palkkiotoimikunta asiasta päättää.

Toinen keskustelussa esille noussut kysymys oli tämä ketjutus. Täällä kysyttiin, ovatko seuraavaksi ylimmät virkamiehet tässä samassa ketjussa. Täällä joku esitti, että sidottaisiin virkamiehiin. Heureka, uusi ajatusko? Ei ollenkaan. Aikaisemminhan kansanedustajien palkat oli ja ministerien palkkojen kautta nimenomaan sidottu ylimpiin virkamiehiin, mikä johti siihen, että tosiasiassa ministerit ja kansanedustajat muodostivat eräänlaisen tulpan, eli ylimpien virkamiesten palkat eivät nousseet sitä vauhtia kuin ehkä muuten olisivat nousseet, koska pelättiin, että kun sen seurauksena myös kansanedustajien ja ministerien palkat nousevat, niin tämä tällainen palkkaratkaisu herättäisi hyvin laajaa tyytymättömyyttä kansalaisten keskuudessa. Jos esimerkiksi kansanedustajien palkat nyt sidottaisiin eduskunnan ylimpien virkamiesten palkkoihin, mikä sinänsä varmaan kansanedustajille sopisi, niin luulenpa, että eduskunnan ylimmät virkamiehet eivät olisi tällaisesta kytkennästä lainkaan tyytyväisiä.

Ed. Alatalolle lopuksi: Ei se nyt ole niin, että palkat kun ovat riittävän suuret, niin painostusryhmät eivät pysty kansanedustajiin vaikuttamaan. Jos esimerkiksi Italiassa on Euroopassa suurimmat palkat, niin kaikella kunnioituksella italialaisia kansanedustajia kohtaan en millään pysty pitämään tätä osoituksena siitä, että siellä mitkään painostusryhmät eivät pysty parlamenttiin vaikuttamaan.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Tässä on nyt jo tullut muutamalla suulla korjattua nämä virheelliset tiedot, mitkä liittyvät tähän meidän oman palkkamme määräytymiseen.

Ed. Tynkkyselle, hyvälle ystävälleni, haluaisin kertoa sen, että kun tänne tulee hyvin erilaisista siviilihommista, niin vuonna 87, kun tulin tähän tehtävään valituksi, minun bruttopalkkani laski 7 000 markkaa kuukaudessa. Olin yliopiston parhaiten palkattu professori. Myöskin sain palkkaa enemmän kun rehtori johtuen siitä, että minun tehtäväni olivat vaativimmat, mitä silloin Oulun yliopistossa oli. Elikkä toisin sanoen siihen tyydyin, että näin kävi. On hyvä, että ed. Tynkkysellä on nyt niin runsaasti varallisuutta, että hän voi olla maecenas elikkä mesenaatti ja tarkoituksenmukaisesti hoitaa asian. Sehän merkitsee, että hänellä on poliittista valtaa silloin, johonka liittyy taloudellista valtaa käyttää käytettävissä olevia tuloja erilaisiin tehtäviin.

Lisäksi ketjutuksesta: Niin kuin täällä ed. Zyskowicz jo totesi, meillähän oli ketjutusjärjestelmä hyvin vahvana olemassa. Elikkä se potentiaalisesti on aina olemassa, jos se tarkoituksenmukaiseksi nähdään.

Kimmo Kiljunen /sd:

Arvoisa puhemies! Vanha sanonta on, että työmies on palkkansa ansainnut, ja minä kyllä arvostaisin, että me kansanedustajat myöskin arvostaisimme niin paljon omaa työtämme, että osaamme suhtautua oikealla tavalla siihen palkkaan, jonka me täällä saamme. Minusta on vähän kohtuutonta kuunnella niitä puheenvuoroja, joita täällä nyt on ollut siitä, että palkka on liian suuri tai menettelytavat ovat vääriä tai ongelmallisia, kun niitä palkkoja määritellään. Tämä on ollut pitkä pitkä prosessi, jota tässä on läpikäyty, ja nykyinen menettelytapa on se, joka nyt tuntuu tässä vaiheessa kaikkein mielekkäimmältä ja järkevimmältä.

Täällä ed. Alatalo viittasi siihen, että lehtiyhtiöt muun muassa hetken kuluttua ansaitsevat aika paljon meidän ansioistamme. Olipahan se häkellyttävää eduskuntavaalien jälkeen neljä vuotta sitten, kun käytiin lävitse se, kuinka paljon vaalikampanjaan kansanedustajiksi valitut olivat käyttäneet, mikä oli 70 000 euroa keskimäärin. On se uskomatonta, että meillä on sellainen ammattikunta, joka käyttää neljän vuoden määräaikaisesta työsuhteesta keskimäärin yhden vuoden ansiot siihen, että tämä määräaikainen työsuhde jatkuu. Tästä ei paljon keskustella, ja tämä tietysti kuvaa jo tietyllä tavalla sitä meidän tilannettamme.

Myöskin, kun tässä henkilökohtaisia tilityksiä ruvetaan läpikäymään — ed. Tynkkynen sen aloitti ja tavallaan kertoi tästä omasta roolistansa ja ylisuuresta palkastaan — minulla on vähän sama tilanne henkilökohtaisesti kuin tässä ed. Pulliainen edellä kertoi. Kun minä tulin kansanedustajaksi vuonna 1995, minun bruttopalkkani meni tasan puoleen siitä, mitä se oli aikaisemmin. Eli meillä on hyvin erilaisissa tilanteissa olevia ihmisiä, jotka tulevat tähän taloon töihin kansanedustajiksi, ja tässä suhteessa on vähän väärin nyt lähteä kauheasti jeesustelemaan siitä, ovatko ansiot liian suuria vai liian pieniä.

Tilanne kansainvälisesti on hyvin vaihteleva. Eri maissa on erilaiset palkat ja myöskin avustajajärjestelmät. Täällä viitattiin Japaniin. Yhdysvalloissa on senaattorilla 25 avustajaa, meillä yksi. Eli tilanteet vaihtelevat. Olkaamme nyt tyytyväisiä siihen, mikä meidän tilanteemme on, ja arvostettakoon tätä palkkaa.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa puhemies! Ihan lyhyesti vaan tästä. On mielenkiintoinen tämä ed. Zyskowiczin perustelu siitä, jotta aikanaan ylimpien virkamiesten takia tehtiinkin tämä kansanedustajien palkankorotusjärjestelmä, mikä on tehty, koska silloinhan perusteltiin niinpäin, muistan hyvin, täällä salissa väitettiin, jotta kansanedustajien palkat ovat jääneet jälkeen ja siksi pitää tehdä semmoinen raju korotus, niin kuin tehtiin aikanaan yhdellä kertaa. Mutta se voi olla näin.

Itse näkisin kyllä, jotta miksi tästä ei tehdä vähän urakkatyötä ja panna vaikka aloitteiden mukaan vähän niin kuin riksaa tästä hommasta ja se palkka olisi vähän pienempi, ja puheiden mukaan, niin täällä salissa olisi nimittäin enemmän porukkaa, kun olisi myös puheet kirjattu ylös. (Ed. Dromberg: Oma lehmä ojassa!)

Matti Kauppila /vas:

Arvoisa rouva puhemies! Tässä näkee sen, miten erilaisista taustoista me olemme tänne tulleet.

Mutta tämä ketjuuntuminen minusta on siinä mielessä semmoinen todellinen vaara, että niin kuin itse asiassa jo keskustelun yhteydessä on tullut tämä ketjuuntumisilmiö, että palkat tuppaavat ketjuuntumaan, aina verrataan johonkin. Täällä ollaan hyvin eriarvoisessa asemassa riippuen ammatista. En minä nyt surkuttelisi professoreita kyllä heidän ansioistaan. Ehkä me matalapalkkaiset olemme kiitollisempia sittenkin tässä asiassa.

Tuija Nurmi /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Täällä on käytetty paljon hyviä puheenvuoroja, ja varmasti jokainen on oikeassa omasta näkövinkkelistään katsoen, mutta haluan kuitenkin sanoa sen, koska olemme täällä edustamassa Suomen kansaa, mitä vierasryhmästäni eräs tänään sanoi, yrittäjä, joka on nyt eläkkeellä. Hän totesi, että ei hän kyllä tällä palkalla lähtisi tänne haukuttavaksi. Tämä oli hänen kantansa meidän palkkaukseemme.

Oras Tynkkynen /vihr:

Arvoisa puhemies! Huomaan tästäkin keskustelusta sen, mikä oli sinänsä arvattavissa, että kyseessä on herkkä ja arka aihe, joka näköjään sohaisee arkoihin paikkoihin. Oman puheenvuoroni jälkeen huudettiin "populismia!", ja luulisin, että jos ed. Olin tuntisi minut, hän ehkä olisi käyttänyt jotain toista sanaa. Pidän tätä vähän ongelmallisena. Myös sanan "jeesustelu" käyttö tässä yhteydessä ei ehkä edistä mitenkään asiallista keskustelua tästä asiasta. Toivoisin, että voisimme keskustella ihan asiapohjalta tästä.

Edustajat Kiljunen ja Pulliainen kiinnittivät huomiota niihin tapauksiin, joissa kansanedustajan tulotaso laskee hänen siirtyessään eduskuntaan. Tästä ongelmastahan me emme sinänsä pääse koskaan eroon. Aina tulee olemaan sellaisia ihmisiä, joiden tulotaso laskee, vaikka kansanedustajan palkka olisi kuinka korkea tahansa, kun he siirtyvät eduskuntaan. Eli sinänsä tämä periaatteellinen ongelma ei häviä nykyisellä tulotasolla, eikä se häviä, vaikka sitä korotettaisiin merkittävästi.

Itse peräänkuulutan tässä kohtuutta. Sitähän tässä haetaan, mikä on kohtuullinen palkkiotaso. Siitä on selvästi erilaisia näkemyksiä täällä salissa, ja toin esiin oman näkemykseni ja huomaan, että arvoisilla edustajakollegoilla on omastani poikkeavia näkemyksiä, joita tietysti arvostan ja kunnioitan.

Kimmo Sasi /kok:

Arvoisa puhemies! Täytyy todeta, että poliitikkojen palkkaus on erittäin vaikea asia, koskee ministereitä ja myöskin kansanedustajia. Kyllähän meillä 10, 15, 20 vuotta sitten oli semmoinen tilanne, että tosiaan ministereitten palkka oli tulppa korkeimpien virkamiesten palkkojen korotuksille. Sitten otettiin käyttöön kaksi ylintä palkkaluokkaa, mutta ministereitä ei voitu siirtää sinne, kun ei haluttu korottaa heidän palkkojaan, jolloin myöskään ylimpien virkamiesten palkkoja ei voitu nostaa. Voi sanoa, että käytiin vuosia ja vuosia keskustelua siitä, millä tavalla palkkaus järjestetään niin, että korkeimmat virkamiehet voisivat saada korkeamman palkan kuin mitä ministerille maksetaan. No, kaiken kaikkiaan täytyy todeta, että nyt ministereitten palkkaus ratkaistaan.

Mitä kansanedustajien palkkoihin vielä tulee, niin olen sitä mieltä henkilökohtaisesti, että kaikkein paras järjestelmä voisi olla, että jokainen ehdokas ilmoittaa rekisteriin, paljonko hän haluaa saada palkkaa. Se kerrotaan äänestäjille, ja äänestäjä päättää, onko ehdokas sen arvoinen, että hänelle se palkka maksetaan. Jos joku sanoo, että se on 15 000 ja hänet valitaan, niin hän saa sen, jos joku sanoo, että se on 500, esimerkiksi ed. Tynkkynen, niin hän saa sen 500 kuukaudessa, ja se on sitten äänestäjien vapaaehtoinen päätös.

Mutta ihan vielä täytyy sanoa palkkiotoimikunnasta, että varsinkin kun varapuhemiesten palkkoja määritellään ja kun samassa kategoriassa ovat ministerit, niin kyllä pitää muistaa se, että palkkiotoimikunnan ensisijainen tehtävä on määritellä puhemiehen ja varapuhemiesten palkkaukset ja siitä sitten vaan seuraa muitten palkkaus, että ministereitten tehtäviä ei saa käyttää ensisijaisena mittatikkuna. Sitten täytyy myöskin sanoa, että kun järjestelmää kehitetään, niin tietysti voitaisiin miettiä sitä, pitäisikö palkkiotoimikunnalla olla jonkinlainen lakisidonnainen ohjaus siihen päätöksentekoon. Mutta täytyy sanoa, että niitten kriteerien määritteleminen ei ollut kovin helppoa, ja se työ täytyy tehdä hyvin huolellisesti, jos semmoista halutaan tehdä.

Kalevi Olin /sd:

Arvoisa puhemies! Ed. Tynkkyselle voi todeta, että kun kuka tahansa kansanedustaja tässä talossa alkaa selittää, että hänen palkkansa on liian iso, siinä on silloin populistisia piirteitä, jotka eivät yleensä teidän puheisiinne kyllä liity, sen verran edustajaa tunnen.

Mitä muutoin tulee, arvoisa puhemies, tässä asiassahan meidän pitäisi keskustella valtioneuvoston jäsenten ja pääministerin palkoista. Oma arvioni on se, jota kyllä ihmettelen, että tässä keskustelussa ei ole kertaakaan tuotu esiin sitä, että palkan pitää olla aina suhteessa tehtyyn työhön ja sen määrään. Pääministeri, puhemies, valtioneuvoston jäsenet, arvoisa puhemies, tekevät kyllä ympärivuorokautista työtä, ja siltä osin arvioituna tämä on vähintään se, jota heidän työnsä arvostus myöskin palkkoina edellyttää.

Mikko Alatalo /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Todellakin, haukkumalla kansanedustajien tai ministerien palkkoja on erittäin hyvä pärjätä tuolla Vammalan torilla tai Viljakkalan maalaismarkkinoilla. Se on erittäin hyvä populistinen aihe, mutta niin kuin ed. Olin sanoi, täytyy katsoa se työn määrä, mitä esimerkiksi valtioneuvoston jäsenillä tänä päivänä on ja miten laaja alue pitää hallita.

Viimeisten tutkimusten mukaan nuorisosta 4 prosenttia on enää kiinnostunut lähtemään yhteiskunnalliseen toimintaan, ja Tanskassakin se on 20 prosenttia. En väitä, että rahasta lähdetään pelkästään yhteiskunnalliseen toimintaan, mutta kyllä silläkin on oma merkityksensä, millainen virkamieskunta meillä esimerkiksi on ministeriöissä, kun liike-elämä pystyy kuitenkin tarjoamaan paljon paljon suuremmat palkat ja etuudet ja vie lahjakkaimmat suurin piirtein käsistä. Vaaditaan aika paljon nuorelle ihmiselle lähteä sieltä sitten tällaiseen julkishallinnolliseen tehtävään pelkän kutsumuksen varassa, kun hän liike-elämässä voi saada optioita ja kaikkea muuta. Tässä ollaan kovan kilpailutilanteen edessä.

Ben Zyskowicz /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Ed. Sasi tunnetaan lämpimänä kilpailuttamisen ja markkinatalouden ystävänä, mutta kuitenkin haluan olla kriittinen tähän hänen pilke silmäkulmassa esittämäänsä ajatukseen, että kansanedustajaehdokkaat ilmoittaisivat ehdokkaaksi asettuessaan hinnan, millä suostuvat tehtävän hoitamaan, ja sitten palkka määräytyisi tämän myyntihinnan, jos näin voi sanoa, mukaan. En usko, että sillä tavoin paras mahdollinen kansanedustajaporukka saataisiin — en tiedä, saadaanko nykyiselläkään vaalijärjestelmällä, mutta se on paljon laajempi kysymys. Sen sijaan olisi tietysti hirveän mielenkiintoista tämmöisenä pilottihankkeena nähdä kerran tällainen tilanne, jossa jokainen kansanedustaja joutuisi ilmoittamaan äänestäjilleen, millä hinnalla olisi valmis tähän tehtävään ryhtymään, (Ed. K. Kiljunen: Rikkaimmat sanoisivat, että nolla!) mutta niin kuin sanottu, en pidä sitä tosissaan esitettynä enkä toteuttamiskelpoisena ajatuksena.

Varsinainen aiheeni tässä viimeisimmässä puheenvuorossani tässä keskustelussa oli todeta, että tämäkin keskustelu mielestäni osoittaa, siis ihan hyvässä ja pahassa, että on hyvä, että kansanedustajat eivät itse päätä palkoistaan. Mielestäni se ratkaisu, jonka teimme, että on tällainen ulkopuolinen riippumaton palkkiotoimikunta, on hyvä ratkaisu, ja se toimikunta päättää. Olen havainnut viime aikoina, että he päättävät ilmeisesti aika lailla niiden linjausten mukaisesti, mitä yleisessä tulokehityksessä kansakunnassa on tapahtunut, työmarkkinaratkaisujen valossa näitä asioita tarkastelevat. Kuulostaa hyvältä ja kohtuulliselta tavalta tarkastella näitä asioita, ja järjestelmä nykyisellään on mielestäni parempi kuin entiset.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Tuli Brunein sulttaani mieleen, kun ed. Sasi toisti aikaisemman ehdotuksensa, hänhän on tuonut tämän loistavan oivalluksensa aikaisemminkin keskusteluun. Nokia-miljonääreinä nykyisin tunnistetaan näitä samoja Brunein sulttaaneita, joille on aivan samantekevää, jos he olisivat kansanedustajia, saavatko he mitään liksaa tästä hommasta tai ei. Elikkä he olisivat tässä suhteessa erittäin kilpailukykyisiä varmasti. Mutta olisi hyvin mielenkiintoista nähdä, minkälaista politiikkaa he edustaisivat, millä tavalla he edustaisivat Suomen kansaa pienoiskoossa jnp., mutta aina ed. Sasi onnistuu provosoimaan tämän keskustelun jatkumaan.

Matti Kauppila /vas:

Arvoisa rouva puhemies! Täytyy kyllä todeta, että ed. Sasin puheenvuoro oli kyllä varmasti semmoinen populistinen. Täytyy muistaa se, että valtiolla ja muulla julkisella sektorillahan on menossa palkkarakenneuudistukset, joissa tehostetaan ja korostetaan. Kyllä minä väitän, että niissä neuvotteluissa keskustellaan jo tästäkin päätöksestä, että täytyy muistaa sekin puoli. Se olisi mielenkiintoinen ... Tietysti tuo ed. Sasin esitys sopisi minulle hyvin. Kun on ainoa kansanedustaja vaalipiirissä, niin voisi pistää rohkeammin.

Reijo Paajanen /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Olen ensinnäkin aivan samaa mieltä kuin ed. Zyskowicz, että järjestelmä, jossa muut päättävät kansanedustajien palkkioista ja on palkkiotoimikunta, on erinomainen. Kohtuullisen kauan yrittäjänä ja työllistäjänä olleena en muista tuosta 28 vuodesta, että kukaan työntekijä olisi tullut sanomaan, että saan liikaa palkkaa ja en ota tällaista palkkaa. Me haluamme tähän taloon päteviä, osaavia, taitavia kansanedustajia, se on Suomen kansan edun mukaista, ja nämä palkat, mitä tässä talossa saadaan, eivät ne ole niin mittavia, että niistä enää voisi jättää osaa nostamatta, ja jos rinnastetaan esimerkiksi virkamieskuntaan, moniin tahoihin, niin kyllä kansanedustajan palkka ei ole suuri.

Kaarina Dromberg /kok:

Arvoisa puhemies! Ainahan kansa on sitä mieltä, että kansanedustajat eivät ole palkkaansa ansainneet, jos vaan muistamme. Kun olen istunut 23 vuotta täällä, joka kerta on ollut sama asia. Siinä mielessä pidän erittäin tärkeänä, että palkkiotoimikunta perustettiin, jolloin se on neutraali elin, joka pystyy arvioimaan tämän työn laadun. Tämän 23 vuoden aikana myöskin kansanedustajan työ on muuttunut valtavasti. Kansainvälisyys on lisääntynyt, on tullut sähköpostit, on tullut mobiililaitteet ja kaikki, ja se vaatii huomattavasti enemmän kyllä työtä kansanedustajalta. Olemme käytössä yötä päivää, elikkä sekin on otettava huomioon. Tietysti ne kansanedustajat, jotka katsovat, että saavat liikaa palkkaa, voivat kysyä, mikä heidän työpanoksensa sitten tähän työhön on. Uskon, että täällä on hyvin erilaisia työpanoksia myöskin tässä joukossa.

Kun olen ollut myöskin ministerinä, niin en yhtään kadehdi sitä palkkaa, mitä ministerit saavat, koska siellä ollaan koko ajan menossa Suomenmaassa, ollaan eduskunnassa, ollaan kansainvälisissä tehtävissä. Kyllä se on niin vaativa tehtävä tänä päivänä, kun ajatellaan sitä, että samalla joka ikinen meistä edustaa Suomea ulkomaillakin ja mitä paremmin työt hoidetaan, sitä paremmin myöskin Suomen identiteetti ja asiat saadaan vietyä eteenpäin tuolla kansainvälisillä kentillä.

Kimmo Kiljunen /sd:

Arvoisa puhemies! Minusta ed. Sasin argumentaatio ei niinkään ollut populistinen vaan erinomaisen looginen. Ed. Zyskowicz jo totesi, että hän edustaa täällä eduskunnassa niitä henkilöitä, jotka puhuvat markkinahenkisyydestä ja kilpailuttamisesta, mutta erityisesti hän edustaa täällä luonnollisesti pääomapiirejä ja varakkaita tahoja. On aivan selvää, että nimenomaan näillä tahoilla on varaa ilmoittaa eduskuntavaalikampanjan yhteydessä, että he ovat valmiit tulemaan tähän työhön nollapalkalla. Jos sillä pohjalla tänne valittaisiin tämä edustajajoukko, se varmasti edustaisi vahvasti sitä näkemystä, jota ed. Sasi yksilönä tässä talossa on edustanut, ja siinä suhteessa tämä oli äärimmäisen looginen ja johdonmukainen argumentaatio, minkä ed. Sasi tässä toi esille.

Ymmärrän myöskin tämän huumorin, mikä tässä tietysti oli taustalla. Hän varmasti halusi tietysti korostaa sitä, että loppujen lopuksi tilanne on kyllä juuri niin, kuin ed. Zyskowicz sanoi: on erinomaista, että me emme itse päätä omasta palkastamme.

Tuija Nurmi /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Mielestäni ed. Sasin luovuus ja estottomuus esittää näitä asioita on aivan häkellyttävää. Se on ihan hyvä, että tämmöistä keskustelua käydään. Syntyy vähän vipinää tähänkin saliin.

En tiedä, kuinka ministerien tai kansanedustajien työtä voitaisiin mitata. Varmasti kellokortti ei ole oikea menetelmä. Varmasti jokainen tekee tärkeää työtä omalla panoksellaan, kukin tavallaan. Eihän tähän työhön ole tiettyä koulutusta taikka tiettyä tapaa, miten tehdään oikein. Ihan niin kuin ed. Paajanen täällä jo aikaisemmin totesi ja kun olen itsekin jutellut näitten luottamusmiesten kanssa, niin kyllä kannanotto on usein, että ei kukaan ole ottamatta vastaan palkankorotusta, jos sen saa, ja kansanedustajien niin kuin ministerienkin palkkaus on varmasti aina kysymys, joka, niin kuin ed. Dromberg täällä puhui, puhuttaa. Kuitenkin katson, että suhteessa suomalaiseen tapaan toimia ja elää tässä kulttuurissa palkkiotoimikunnan määräämä palkka niin valtioneuvoston jäsenille kuin kansanedustajille on oikean suuntainen. En usko, että suomalaiseen kulttuuriin sopisi se, että täällä tehtäisiin pelkästä hyvästä tahdosta tätä työtä, kun on totuttu, että niin miehet kuin naiset tasavertaisena tekevät työtä ja työstä on saatava palkka.

Kimmo Sasi /kok:

Arvoisa puhemies! Täytyy onnitella ed. Kiljusta, että hänellä oli hyvää huumoria koskien omaa ehdotustani, kun hän liitti tämän asian vielä pääomapiireihinkin (Ed. Kimmo Kiljunen: Ei se ollut huumoria vaan vakavaa!). Täytyy sanoa se, että en usko, että kun kansa menee uurnille valitsemaa edustajaa, että hinnan perusteella ensisijaisesti se edustaja valitaan. En usko, että se, joka ilmoittaa halvimman palkan, tulee valituksi. Täytyy ottaa ihan normaalista työelämästä esimerkki. En minä ainakaan ota sitä, joka ilmoittaa halvimmalla tulevansa, vaan katson, mikä on se työntekijän laatu, mikä palkka kannattaa maksaa siitä työstä, minkä henkilö kykenee tekemään. Siinä suhteessa uskon, että kansalaiset olisivat vain realistisia ja semmoiset henkilöt, jotka ovat kohtuullisilla tavoitteilla, tulisivat varmasti valituiksi, vaikka palkka vaihtelisikin aika paljon.

Mitä tulee sitten näihin rikkaisiin elämäntapaintiaaneihin, kuten siellä SDP:ssä tavataan sanoa, jotka eivät tarvitse mitään palkkaa, koska heillä on optio-omaisuutta ja muuta, niin luulen, että siinäkään tapauksessa ei valinta tapahdu sillä perusteella, että sanoo, että ei tarvitse palkkaa, koska sitä varallisuutta on niin paljon. Se ilmoitus saattaisi sitä paitsi kääntyä jopa kielteiseksi. Liian suuri varallisuus: siinä tapauksessa helposti saatettaisiin katsoa, että henkilö ei enää edusta sellaista valitsijajoukkoa, joka hänet sitten kenties haluaisi valita, vaan valitsijajoukko olisi aivan liian suppea.

Täytyy sanoa, että luovuutta aina pitää olla, ja uskon, että ehdotukseni ei aivan nopeasti tule toteutettavaksi, mutta siinä suhteessa täytyy sanoa, että aina pitää miettiä sitä, olisiko parempia tapoja kuin nykyinen. Mutta tärkeintä on se, että kansanedustajat eivät itse päätä palkoistaan.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! Silloin kun tehtiin tämä niin sanottu tasokorotus kansanedustajien palkkioissa, niin siinä vaiheessa perusteltiin myös sitä, että saataisiin tänne sellaisia kansanedustajia, jotka olisivat valmiit tulemaan hyvinpalkatuista töistä eduskuntaan ja paremmalle palkkiolle tänne. No, nyt meillä on se eduskunta ollut. Jos tätä nyt vertaisi edellisen eduskunnan ja sitä edellisen eduskunnan työhön, sitä laatua, niin tuskin siinä nyt isoa eroa on. Kansalaisten näkökulmasta en usko, että he ovat meidän palkkioistamme sitten huolestuneita, jos työ, mitä me teemme, tyydyttäisi heitä. Tämä on eräs näkökulma.

Ja edelleen alkukeskusteluun viitaten pitäisin tärkeänä, että kansanedustajilla on mahdollisuus kuitenkin vaikuttaa siihen, mitkä ovat ne kriteerit, mihin täällä myös kansanedustaja Sasi viittasi, joilla tätä meidän palkkiotamme säädellään ja kehitetään tai miten sitä sitten milloinkin kohdellaan. Tässä mielessä tämä ulkoistaminen ei ole mielestäni tällä tavalla ollut onnistunut.

Jouko Laxell /kok:

Arvoisa puhemies! Minusta, jos edustaja saa mielestään liikaa palkkaa, tulee kysymys tietysti, onko työmoraali hänellä oikeassa suhteessa.