Erkki Virtanen /vas:

Herra puhemies! Aivan varmasti tämän päivän viimeisenä urputuksena puutun tähänkin asiaan, vaikka tietenkin on poliittinen itsemurha mennä sanomaan, että on vähän kummallista käyttäytymistä, kun indeksejä mennään rukkaamaan tällä tavalla, koska on tietenkin niin, että eihän nyt kansaneläkettä, jos se suinkin on mahdollista, pidä hintojen laskun vuoksi päästää alenemaan. Mutta kun minun mielestäni indeksit ovat sitä varten, että niillä otetaan kantaa ja hoidetaan hintatason muutoksia, niin silloin se on aika mielenkiintoista indeksin soveltamista, jos sitä sovelletaan vain yhteen suuntaan, tässä tapauksessa tietenkin eläkeläisten onneksi ylöspäin, niin kuin pitääkin. Mutta paljon järkevämpi menettelytapa tässä tapauksessa olisi ollut hoitaa tämä asia varsinaisen eläkkeen korotuksella eikä indeksiä rukkaamalla, koska tämä ikään kuin typistää indeksin oikeaa käyttöä. Haluan nyt vielä kuitenkin korostaa, että sinänsä olen sitä mieltä tietysti, että eläkkeitten alenemisen estäminen hintojen alenemisen seurauksena on aivan oikein.

Mutta kiinnitän myöskin huomiota siihen, että työeläkkeitten osalta tätä ongelmaa ei ollut, koska ne kuitenkin nousivat, ja se vain todistaa sen tosiasian, että työeläkeindeksit käyttäytyvät eläkkeensaajien kannalta "paremmin" kuin kansaneläkeindeksi. Tältä osin indeksien välinen epäkohta pitäisi saada kuntoon, koska monen vuosikymmenen aikana kansaneläkkeet pelkästään indeksien vuoksi ovat jääneet työeläkkeistä jälkeen ja sitten työeläkkeet taas tunnetuista syistä ovat jääneet jälkeen ansioitten kehityksestä.

Päivi Räsänen /kd:

Arvoisa herra puhemies! Olen kyllä ed. Erkki Virtasen kanssa samaa mieltä tästä asiasta, että kyllähän tämä lakiesitys osoittaa, että kansaneläkkeiden sitominen hintaindeksiin ei ole täysin kestävä tapa eläkkeiden korottamiseksi tai eläkepolitiikassa. Toki on todettava, että kyllähän kansaneläkkeisiin on pieniä tasokorotuksia vuosien varrella tehty, mutta ei lainkaan riittäviä. Kyllä kansaneläkkeen taso pienimmillään edelleen on varsin vaatimaton. Toki tämä esitys oli täysin välttämätön, kun ei kerran tässä vaiheessa ollut kansaneläkkeeseen korotusta tulossa, koska olisi kyllä ollut täysin kestämätöntä, että nämä vaatimattomat kansaneläkkeet olisivat tässä taantumatilanteessa hintojen laskun vuoksi vielä alentuneet.

Sirpa Asko-Seljavaara /kok:

Arvoisa puhemies! Tämä on erinomainen osoitus siitä, miten valtio taas pitää huolta eläkeläisistään eli panostaa 33 miljoonaa. Ei tämä ole mikään pikku asia. Tässä panostetaan siis todella 33 miljoonaa kansaneläkkeisiin tässä muodossa, missä se nyt tässä on. Tietenkin se olisi voinut olla joku pikku, pikku korotus, mitä edellinen hallitus teki, mutta mehän olemme tehneet tässä hallituksessa 2008 joka kuukausi 20 euron korotuksen. Sehän on ollut erittäin merkittävä korotus, verot on tasoitettu jne. Kyllähän tässä todella on paljon tehty, ja valtio on aina ottanut vastuun nimenomaan näistä eläkeläisistä.

Antti Vuolanne /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täytyy nyt sanoa, kun näitä puheenvuoroja kuulee kovasti, joissa erityisesti kokoomuksen kansanedustajat juhlivat sillä, että olivat neljä vuotta hallituksesta pois, että teillähän oli kuitenkin vuodesta 1987 pääministeri ja sitten nimenomaan lama-aikana valtiovarainministeri ja tuosta ajasta on valtionvelkaa 83 prosenttia jäljellä, siis lähes kaikki. Jokaisessa velkavitosessa on ollut 4 euroa teidän aikaansaamaanne velkaa, ja sitä rahaa sosialidemokraatit joutuivat sitten kokoamaan. Jos me emme olisi viime kaudella tuon neljän vuoden aikana pitäneet tiukkaa talouskuria, niin me joutuisimme nyt ottamaan paljon enemmän velkaa ensi vuonna kuin tuon 13 miljoonaa euroa. Eikö ole hyvä, että me tämän pesämunan teimme ja saimme valtiontalouden tasapainoon? Muuten ei nyt lama-aikana voitaisi tehdä tällaisia uudistuksia, mutta meidän ansiostamme voi.

Erkki Virtanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Saatan sieluni silmin nähdä, kuinka tyytyväiset eläkeläiset kieriskelevät siinä runsaassa setelisateessa, joka heidän ylleen on tässä viime vuosina langennut.

Mutta, ed. Asko-Seljavaara, on se nyt kuitenkin ehkä rehellisyyden nimissä todettava, että paitsi tietenkin eläkeläisten aseman turvaamisen kannalta olihan tämä päätös välttämätön sikälikin, että ei kukaan istuva kansanedustaja olisi voinut mennä puolentoista vuoden päästä tuonne toreille ja turuille seisoskelemaan ilman tätä päätöstä. Se on valitettavaa, että tällaiset välttämättömyydet määräävät ensisijaisesti eläkkeensaajien kohtalosta eikä se todellinen tarve.