Annika Lapintie /vas(esittelypuheenvuoro):

Rouva puhemies! Tässä lakialoitteessa ehdotetaan muutosta perusopetuslakiin sillä tavalla, että laissa olisi enimmäisoppilasmäärät esi- ja perusopetuksen eri luokka-asteilla. Esiopetuksen ja erityisopetuksen ryhmien enimmäiskoosta on tällä hetkellä säännöksiä asetuksen tasolla, ja mielestäni tämä olisi syytä nostaa lain tasolle. Tähän on montakin perustetta, ja aikaisemminkin tästä on keskusteltu.

Yksi kimmoke tällaisen lakialoitteen tekemiseen on tullut minulle siitä, kun Turussa olivat koolla Suomen koulupsykologit ja he olivat erityisen huolissaan koulujen luokkakoosta. Heidän mukaansa tutkimukset osoittavat selvästi, että suurilla luokilla oppilaiden ongelmat lisääntyvät. Eräskin koulupsykologi kertoi, miten hän on ihan selvästi työssään nähnyt, miten oppilaan siirtyminen pienestä luokasta suureen luokkaan vaikuttaa. Yksittäisten oppilaiden ongelmat lisääntyvät. Se on kuin kriittinen piste lapsen elämässä, koulupsykologit totesivat tässä keskustelussaan.

He puhuivat myös ammatti-instituuteista, siitä miten luokkakoko siellä vaihtelee, mutta heidän mielestään peruskouluissa ja lukioissa tilanne oli vielä vaikeampi. Esimerkiksi Turussa opetustoimen lautakunta on todennut, että rahaa luokkien pienentämiseen ei ole, vaikka pitäisi olla, koska Turussa on yli 30 oppilaan luokkia. Näiden koulupsykologien mukaan ykkös- ja kakkosluokalla oppilaita saisi olla enintään 15—20, ja samalla tavalla ylemmillä luokilla he katsoivat, että 25 oppilaan ryhmä olisi aivan ehdoton maksimi.

Suomen peruskoulu saa kansainvälistä tunnustusta, ja usein olemme tottuneet siihen, että eri kansainvälisissä tilastoissa olemme ykkösenä nimenomaan tämän peruskoulumme ansiosta. Yhdenvertainen ja maksuton opetus on vähentänyt tehokkaasti sosiaalista eriarvoisuutta. Tätä ulkomailla ylistettyä peruskoulua on kuritettu säästöihin vedoten useita vuosia. Luokat paisuvat, ja monet vanhemmat eivät enää luota koulujen kykyyn huolehtia kaikkien lasten yksilöllisistä tarpeista. Ongelma on myös se, että tukiopetusta on karsittu, ja viime aikoina olemme myös nähneet, miten yksityiset tukiopetusyritykset ovat tunkeutuneet koulujärjestelmään ihan bisnesaatteella. Eli tukiopetusta ei saakaan enää tarpeen mukaan vaan lompakon paksuuden mukaan.

Etenkin murrosiässä lapsille ja nuorille koululuokka voisi olla hyvin tärkeä identiteettiä luova yhteisö, ja silloin tulee totta kai kiinteä luokka kyseeseen, mutta myös luokkakoolla on suuri merkitys. Pienemmissä luokissa oppilailla on korkeampi opiskelumotivaatio ja hyvä itseluottamus. He saattavat todennäköisesti opintonsa loppuun ja valmistuvat nopeammin, ja pienistä luokista hyötyvät eniten ne lapset, joilla kotoa saatu kannustus on vähäisintä.

Valtio on myöntänyt tukea luokkakokojen pienentämiseen, ja se onkin jonkin verran vaikuttanut. Vuonna 2010 tukea on jaettu 30 miljoonaa euroa. Se on naurettavan pieni summa, aivan riittämätön, ja selkeästi myös tehoton. Eduskunnan vaatiman selvityksen mukaan läheskään kaikki koulutuksen järjestäjät eivät käyttäneet lisärahoitusta ryhmäkokojen pienentämiseen.

Kaikista näistä syistä tässä lakialoitteessa esitetään, että peruskoulun luokkakoolle säädetään sitova yläraja. Jotta ei taas päädyttäisi siihen keskusteluun, että jos tällainen lakiteksti tulee, se on myös sitten alaraja, sen vuoksi tämä raja on asetettava riittävän alhaiseksi, jotta se nähtäisiin kunnissa yleisohjeena eikä niin muodoin haittaisi, vaikka maksimista käytännössä tulisi jopa minimi. Sopiva luokkakoko tämän lakialoitteen mukaan on esiopetuksessa 13 oppilasta, alaluokilla 16 ja yläluokilla 23 oppilasta. Luonnollista on, että tästä normista koulut voivat halutessaan poiketa alaspäin.

Toivon, että valiokunta keskustelee asiasta. Kun tiedän, että valiokunnassa muutenkin on ollut kiinnostusta luokkakokoihin, niin tässä olisi nyt ainesta valiokunnan vähän kättä pidemmäksi tarvikkeeksi ja voisi lähestyä sitten ministeriötä, jotta saataisiin tämä asia kuntoon joko tämä lakialoite hyväksymällä tai sitten hallituksen esityksellä.

Paavo Arhinmäki /vas:

Arvoisa rouva puhemies! Suomi on Pisa-tutkimusten mukaan ykkönen peruskoulussa. Pisa-tutkimukset osoittavat, että kaikille yhteinen ja yhtäläinen peruskoulu luo koulutuksellista tasa-arvoa, antaa parhaat oppimistulokset. Samaan aikaan kuitenkin kansainväliset tutkimukset osoittavat, että suomalaisissa peruskouluissa koululaiset eivät viihdy niin hyvin kuin monissa muissa maissa. Tähän varmasti vaikuttaa se, että meillä on ylisuuria luokkia peruskouluissa. Jos opettajilta, vanhemmilta tai lapsilta kysyy, mikä on ykkösasia, joka kouluissa pitäisi korjata, yleensä vastaus on se, että koululuokkien kokoa pitäisi pienentää.

Nyt on ensimmäistä kertaa tehty selvitykset siitä, mikä on keskimääräinen luokkakoko Suomessa peruskouluissa. Keskimääräinen luokkakoko on noin 23 oppilasta. Tämä ei kuulosta kovin pahalta, itse asiassa luvulta, joka on ihan suhteellisen hyvä. Ongelma on se, että tämän keskiarvo ei kerro totuutta siitä, mikä on todellisuus kouluissa. Selvitys osoittaa, että meillä on isoja ylilyöntejä, peruskouluissa jopa 36 oppilaan ryhmiä. Keskiarvon yli siis mennään noin 50 prosenttia. Nyt paras tapa puuttua tähän on se, että selkeästi lainsäädännössä määritetään, mikä on maksimikoko peruskoulun ja esiopetuksen luokissa.

Moni on sanonut, että minimistä tulee helposti maksimi, mutta kyllä uskon, että ne koululaiset, ne koululaisten vanhemmat, ne opettajat, jotka työskentelevät 36 oppilaan luokissa, olisivat hyvin tyytyväisiä siitä, jos minimistä tulisi maksimi. Se tarkoittaisi yli 10 oppilaan leikkausta ryhmäkokoon. Kysymys on tasa-arvosta, tasa-arvosta eri kuntien välillä — eri kunnissa panostetaan eri tavalla koulutukseen, on erikokoisia luokkia — mutta kysymys on tasa-arvosta myös kuntien sisällä koulujen välillä, koska yllättävän suuria heittoja näyttää olevan kaupunkien ja kuntien sisällä, myös koulujen välillä, luokkakoossa.

Arvoisa puhemies! Tänä vuonna ja myös ensi vuoden budjetissa ollaan ohjaamassa 30 miljoonaa euroa ryhmäkokojen pienentämiseen. Se kuulostaa suurelta summalta, mutta tosiasiassa kysymys on noin 50 eurosta per oppilas per lukuvuosi. Tämä osoittaa, että 30 miljoonalla eurolla ei kovin suuria ihmeitä saada aikaan, 50 eurolla oppilasta kohti lukuvuodessa. Mutta mikä on hämmästyttävää, mikä itse asiassa valiokunnassa selvisi vasta tällä viikolla, tämä 30 miljoonaa euroa on itse asiassa silmänkääntötemppu. Nimittäin jopa minä, tietysti sinisilmäisenä kansanedustajana, kun on sanottu, että laitetaan lisää 30 miljoonaa euroa ryhmäkokoihin, olen olettanut, että tämä on lisärahaa koulutukseen. Mutta nyt on käynyt ilmi, että on korvamerkitty aivan oikein ryhmäkokojen pienentämiseen rahaa, mutta se ei olekaan ylimääräistä ikäluokkien pienentymisestä tulevaa rahaa vaan se on otettu saman budjetin sisältä. Eli tosiasiassa kukaan ei osannut kertoa, kuinka paljon aidosti on kouluihin laitettu lisää rahaa.

Tämä laittaa aivan uuteen valoon entisen opetusministerin Sari Sarkomaan ja nykyisen opetusministerin Henna Virkkusen hehkutuksen siitä, miten valtavasti hallitus on panostanut kouluihin ja luokkakokojen pienentämiseen. Itse asiassa panos on paljon paljon pienempi kuin minäkin olen uskonut heidän puheistaan.

Sen vuoksi, arvoisa rouva puhemies, tarvitaan ed. Lapintien lakialoitteen hyväksyminen, tarvitaan selvät rajat sille, minkä kokoisia luokat voivat olla. Se lisää viihtyvyyttä, se lisää koulutuksellista tasa-arvoa, se lisää menestymistä koulussa kaikkien kohdalta. Jokaiselle oppilaalle, jokaiselle lapselle on riittävästi aikaa aikuiselta, ja tätä kautta pystytään entistä paremmin huolehtimaan siitä, että ketään ei syrjäytetä peruskoulussa, kukaan ei ajaudu siihen tilanteeseen, että jää peruskoulun jälkeen pudokkaaksi.