Pääministeri Jyrki Katainen

Arvoisa puhemies! Syrjäinen sijainti on harvoin kilpailuvaltti. Nyt on. Voisi sanoa, että maantieteelle emme voi mitään, ja tässä tapauksessa hyvä niin. Tarkoitan arktisella alueella tapahtuvaa suurta muutosta, jonka suhteen Suomi on aitiopaikalla. Perinteisestä periferiasta on tullut kansainvälisestikin huomion keskus, jossa asioita tapahtuu kiihtyvällä vauhdilla ja laajalla rintamalla. Alueen painoarvo on viime vuosina kasvanut merkittävästi.

Kuten tunnettua, kaikki meneillään oleva kehitys ei ole vain positiivista. Ilmastonmuutos tuntuu alueella jo nyt konkreettisella tavalla ja vaikuttaa elinolosuhteisiin. Viime viikolla julkaistu IPCC:n raportti osoittaa, että ilmastonmuutos on merkittävä haaste niin Suomelle kuin muullekin arktiselle alueelle. Ilmastonmuutoksen torjuminen ja sen vaikutusten hallinta on välttämätöntä arktisen alueen vakaudelle ja turvallisuudelle. Suomi haluaa jatkossakin olla mukana arktisen alueen kestävän kehityksen edistäjänä.

Sinänsä valitettava jääpeitteen sulaminen avaa merkittäviä mahdollisuuksia Suomelle. Myös hallitusohjelman mukainen Itä- ja Pohjois-Suomen kehittämistyöryhmä näkee raportissaan paljon mahdollisuuksia pohjoisen luonnonvaroissa ja meriteiden avautumisessa. Arktinen alue vetää puoleensa huomattavan määrän investointeja ympäri maailmaa, mikä tarjoaa suomalaiselle arktiselle olosuhdeosaamiselle vahvan kysynnän. Suomen, Ruotsin ja Norjan arktisille alueille sekä Kuolan niemimaalle suunniteltujen hankkeiden yhteisvolyymin on arvioitu ylittävän lähivuosikymmeninä 100 miljardia euroa. Tämä luo merkittäviä mahdollisuuksia uusien suomalaisten työpaikkojen syntymiselle. Kokonaiskuva on siis monimuotoinen, osin hämäräkin, ja kaikkia muutoksen ulottuvuuksia emme edes vielä tunne.

Arvoisa puhemies! Meidän tulee hyödyntää asemamme parhaalla mahdollisella tavalla, kestävän kehityksen mukaisesti. Arktisen alueen muutos on meille sekä haaste että mahdollisuus. Kannamme vastuumme ilmastonmuutoksen hillitsemisestä ja kestävästä kehityksestä mutta tartumme myös samalla niihin mahdollisuuksiin, jotka tuovat suomalaisille työtä ja toimeentuloa. Tämä on ollut lähtökohtana Suomen uudelle arktiselle strategialle, jonka valtioneuvosto hyväksyi elokuun lopulla. Työhön osallistuivat kaikki ministeriöt, mikä kertoo strategian poikkihallinnollisuudesta ja alueen suuresta kiinnostavuudesta.

Kyse on järjestyksessään toisesta arktisesta strategiasta. Edellinen oli vuodelta 2010. Uusi strategia on edeltäjäänsä laaja-alaisempi, ja siinä käsitellään ennen kaikkea, miten Suomen arktisena maana tulisi uudessa tilanteessa toimia. Strategiassa asetetaan tavoitteita ja määritetään keinoja tavoitteiden saavuttamiseksi. Strategia on erittäin laaja. Siinä tarkastellaan Suomen arktisen aseman vahvistamista, avautuvia liiketoimintamahdollisuuksia, ympäristöä, turvallisuutta ja vakautta, Suomen pohjoisten alueiden asemaa, kansainvälistä yhteistyötä sekä arktista osaamista laajasti ymmärrettynä.

Uusi strategia on kirjoitettu hallituksen hyväksymien arktisten linjausten pohjalta. Niissä neljä keskeistä pilaria ovat: Ensinnäkin, Suomi on arktinen maa. Toiseksi, Suomi on arktinen osaaja. Kolmanneksi, toiminnassa on korostettava kestävän kehityksen periaatteita ja ympäristön reunaehtoja, ja neljänneksi, kansainvälisen yhteistyön merkitys on arktisessa toiminnassa suuri ja sitä on vahvistettava.

Edellä mainituista syntyy kokonaisuutena Suomen arktinen rooli. Tiivistäen voi sanoa, että Suomen tavoitteena on lisätä arktiselle alueelle kasvua ja kilpailukykyä tukevia painotuksia arktista ympäristöä kunnioittaen.

Arktisen alueen muutoksella voi olla laajoja vaikutuksia Suomen elinkeinoelämään, infrastruktuuriin, työvoima- ja aluepolitiikkaan ja koko yhteiskuntaan. Kyse on kansallisesti isosta asiasta, ja sen takia haluan siitä täällä eduskunnassa puhua. Pohjois-Suomessa on paljon arktista osaamista, mutta on olennaista, että Suomen arktinen politiikka ymmärretään koko Suomen asiaksi. Strategia lähtee ajattelusta, että Suomi — koko Suomi — on arktinen maa.

Arvoisa herra puhemies! Meidän on oltava aktiivisia siellä, missä kasvua on näköpiirissä. Tällaisia markkinoita ei maailmantaloudessa ole tällä hetkellä liikaa. Arktinen alue on kuitenkin lupaava suunta, ja valmiutemme vastata haasteeseen ovat kohtuullisen hyvät.

Suomella on arktisissa asioissa runsaasti tietoa ja osaamista. On tietenkin pidettävä huoli siitä, että näin on myös jatkossa. On aivan realistista pyrkiä arktisen osaamisen mallimaaksi sekä koulutuksessa ja tutkimuksessa että myös tämän osaamisen kaupallisessa hyödyntämisessä. Arktinen erityisyytemme ja erinomaisuutemme eivät ole haihattelua mutta eivät myöskään itsestäänselvyys.

Arktinen laivanrakennus ja varustamotoiminta, kaivosteollisuus, sääpalvelut, asiantuntijapalvelut, telekommunikaatio sekä erilaiset ympäristöteknologiat koko laajuudessaan ovat esimerkkejä sektoreista, joissa suomalaisilla yrityksillä on maailmanluokan huippuosaamista ja monilla aloilla myös pitkät perinteet. Se, että herkkä arktinen ympäristö vaatii elinkeinoelämältä tavallistakin ympäristöystävällisempää toimintaa, on nähtävä kilpailutekijänä, jonka suomalaisyritykset toivottavasti kykenevät tarjoamaan kilpailijoitaan paremmin.

Suomalaisten yritysten voi olla tarpeellista muodostaa yhteenliittymiä tai olla ainakin läheisessä yhteistyössä keskenään, koska esimerkiksi infrastruktuurirakentamiseen ja luonnonvarojen hyödyntämiseen tähtäävät hankkeet voivat olla kooltaan ja kerrannaisvaikutuksiltaan hyvin suuria. Voimien yhdistäminen ei ole aina ollut suomalainen vahvuus, joten siihen on kiinnitettävä erityistä huomiota.

Venäjä on monella sektorilla suomalaisen arktisen osaamisen päämarkkina, mutta kysyntää löytyy myös muista Pohjoismaista, Pohjois-Amerikasta ja Aasiasta. Arktisen alueen liiketoimintamahdollisuudet ja arktisen alueen kasvava merkitys laajemminkin ovat yhä useammin esillä erilaisissa kansainvälisissä tapaamisissa.

Kansainvälisen kiinnostuksen kasvu lisää tarvetta yhteistyölle. Vastaavasti kansainvälisen oikeuden ja sääntelyn merkitys arktisella alueella kasvaa. On hyvä, että Arktisen neuvoston asema on vahvistunut ja vakiintunut. Vastaavasti on hyvin tärkeää, että Euroopan unioni tulee yhä vahvemmin arktiseen toimintaan mukaan. Euroopan unionin, Venäjän, Norjan ja Islannin kumppanuuden pohjalta toteutettavalla pohjoisella ulottuvuudella on tässä oma positiivinen merkityksensä. Barentsin euroarktinen neuvosto ja Barentsin alueellinen neuvosto tuovat tärkeän alueellisen näkökulman arktiseen politiikkaan.

Arvoisa herra puhemies! Suomen uusi arktinen strategia pyrkii katsomaan pitkälle tulevaisuuteen. Kaikkia sen tavoitteita ja toimenpiteitä ei ole mahdollista toteuttaa kuluvalla vaalikaudella, vaikka painopiste onkin lähivuosissa.

Arktisiin kehityskulkuihin liittyen meidän on jo nyt pohdittava pohjoisten alueiden liikennetarpeita ja -ratkaisuja pitkällä aikavälillä. Erityisesti esillä on ollut ajatus rautatieyhteydestä Jäämerelle. Pohdinnan on perustuttava huolellisille arvioille, koska kyse olisi jättimäisestä investoinnista. Asia ei myöskään olisi yksin Suomen päätettävissä. En tiedä, mikä lopputulos on, mutta asia on joka tapauksessa tutkimisen arvoinen.

Suomen uusi arktinen strategia on mittava ja tavoitteellinen asiakirja. En ole käynyt sitä tässä esityksessäni läpi kaiken kattavasti, mutta olen halunnut korostaa sen punaista lankaa eli sitä, että Suomi osaa sovittaa yhteen ympäristön reunaehdot ja arktiset liiketoimintamahdollisuudet kansainvälistä yhteistyötä hyödyntäen.

Strategiassa vastuutahoina mainitaan useimmiten vain ministeriöt, koska kyse on ennen kaikkea valtioneuvoston näkemyksestä. Tosiasiassa on tietenkin selvää, että tavoitteisiin pääsemiseksi tarvitaan myös muiden tahojen, kuten kuntien, yritysten sekä erilaisten kansalais- ja etujärjestöjen toimia. Kuten jo aiemmin totesin, kyse on kansallisesti erittäin merkittävästä asiasta. Meidän kaikkien panosta tarvitaan tässä työssä.

Tavoitteiden toimeenpanon seurannasta vastaa ministeriöiden vastuuvirkamiesverkosto, ja strategiaa voidaan päivittää tarvittaessa. Arktisen alueen neuvottelukunta valvoo osaltaan strategian seurantaa ja toimeenpanoa.

Pertti Salolainen /kok(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Arktinen alue on noussut Suomen talous- ja ulkopolitiikan keskiöön. Koillisväylän avautuminen leikkaa kuljetusaikoja Aasiasta Eurooppaan muutamalla viikolla ja kustannuksia jopa kolmanneksen. Kuljetusreittien ja luonnonvarojen hyödyntäminen vaatii kuitenkin erikoisosaamista, muun muassa arktista meriteknologiaa, koulutusta, kykyä operoida erittäin vaativissa olosuhteissa ja myös jäänmurtajia.

Tästä kaikesta suomalaisilla on jo olemassa osaamista, joka monista maista puuttuu. Kun perinteiset vientimarkkinamme heikkenevät, on yritysten nyt mentävä sinne, missä kysyntää on. Vaikka lukuihin sisältyy paljon epävarmuutta, arktisen investointisuunnitelmat ylittävät 200 miljardia euroa. Tästä voivat suomalaisetkin yritykset saada osansa, mutta se vaatii keskinäisen yhteistyön kehittämistä.

Arktisille markkinoille pääsy edellyttää myös yritysten ja valtioiden välistä läheistä yhteistyötä. Tiivis kumppanuus Venäjän sekä Arktisen neuvoston puitteissa takaa sen, että me saamme riittävän ajoissa tiedon tulevista projekteista, ja on huomattava, että arktisen teknologian markkinat ovat esimerkiksi Pohjoismaissa, Yhdysvalloissa ja myöskin Kanadassa.

Sinänsä huolestuttava ilmastonmuutos vaikuttaa arktisen alueen elinolosuhteisiin jo nyt konkreettisesti. Strategiassa lähdetäänkin ajatuksesta, jonka mukaan kaikessa toiminnassa on korostettava kestävän kehityksen periaatteita ja ympäristön reunaehtoja. Tämä on mitä kannatettavin lähtökohta kaikelle liiketoiminnalle, mutta vaatimus korostuu arktisella alueella, jossa luonto on erityisen herkkää.

Lähes joka kolmas 60. leveyspiirin pohjoispuolella asuva on suomalainen. Yhdessä ympäristön reunaehdot huomioon ottaen voimme luoda työtä ja hyvinvointia, joka hyödyttää meitä kaikkia. Pelkästään kaivosalalle arvioidaan syntyvän Suomessa jopa 5 000 uutta työpaikkaa lähivuosina, ja yksi kaivostyöpaikka tuottaa yleensä välillisesti 2—3 muuta työpaikkaa. Tässä vaaditaan tietenkin vahvasti ympäristön huomioimista.

Lopuksi haluan todeta, että kun arktisen alueen luonnonvarojen hyödyntäminen lähivuosina kasvaa ja uusia kulkuväyliä niin aluksille kuin tiedolle otetaan käyttöön, kasvaa myös alueen turvallisuuspoliittinen merkitys. Kannustankin valtioita pikaisesti neuvottelemaan ratkaisut mannerjalustan hallintaan edelleen liittyvissä avoimissa, aika suurissa kiistakysymyksissä.

Jouko Skinnari /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On erittäin iloinen asia, että hallitus on saanut tämän esityksen tänne. Tämä on tärkeä asiakirja. Kun koko aika puhutaan siitä, että hallitus ei saa mitään aikaan, niin tämä on jatkoa sille strategialle, joka oli aikaisemminkin.

Tässä on minusta hyvin tuotu esille se, että me tarvitsemme nimenomaan teollisuudessa ja arktisten alueitten palveluissa sitä osaamista, jota meillä on, mutta myös tätä yhteistyötä, joka erityisesti Venäjän kanssa on lähtenyt ihan hyvin liikkeelle, koska tämä tarvitsee myös rahaa ja, ihan niin kuin pääministerikin korosti, osaamista ja yritystoimintaa koko Suomessa. Tämä ei ole mikään Lapin asia vaan tämä on koko Suomen asia, ja siinä mielessä myös yliopistojen pitäisi olla näissä kysymyksissä voimakkaammin mukana kuin tällä hetkellä on tapahtunut.

Euroopan unioni askartelee nyt Välimeren velkaisten maitten kanssa. Kuitenkin nämä monet asiat ovat täällä pohjoisessa. Eli meidän politiikkamme Euroopan unionissa pitää olla myös sitä, että me siirrämme painopistettä sieltä eteläisestä Euroopasta myös tänne pohjoiseen. Se on pohjoisen etu, se on Suomen etu ja se on Pohjoismaitten etu. Tässä yhteydessä myös Pohjoismaiden neuvostolle, joka nyt etsii omaa asemaansa — niin kauan kuin minä muistan, niin se on sitä aina etsinyt — olisi nyt se työkenttä, jossa sen kannattaisi tehdä maailmanpolitiikkaa.

Tämä kokonaisuus on todella todella tärkeä, ja siinä mielessä vielä korostan lopuksi näitä infrahankkeita. Suomen pitäisi itse päästä yhteisymmärrykseen siitä, mitä rautateitä rakennamme, mitä moottoriteitä rakennamme ja mitä teemme näitten Jäämeri-yhteyksien kanssa.

Pentti Kettunen /ps(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! On todella hyvä asia, että valtioneuvosto on pystynyt tekemään tällaisen periaatepäätöksen arktisen alueen strategiasta. Erityisesti panin merkille tämän paperin sivun 32, jossa on käsitelty näitä pohjoisia rautatiehankkeita. Perussuomalaisethan tekivät ensi vuoden budjettiin oman talousarvioaloitteensa, joka koskee nimenomaan tätä asiaa. Perussuomalaisten eduskuntaryhmä on valmis tukemaan tässä asiassa valtioneuvostoa ja hallitusta.

Ihmettelen kuitenkin tässä erästä asiaa. Tässä rautatieverkossa, mikä on sivulla 32, puuttuu pätkä. Kontiomäeltä on jo valmis rautatie Taivalkoskelle saakka, mutta tässä ei ole valtioneuvosto ajatellut yhteyttä Taivalkoskelta eteenpäin. Se voisi jatkua tuonne Kemijärvelle saakka, jolloin saataisiin sekin lenkki pelaamaan.

Kysynkin liikenneministeri Kyllöseltä: Miksi tämä pätkä puuttuu tästä? Te olette kainuulainen ministeri, ja olisin odottanut, että te valvotte, että tämä pätkä on siellä. Te istutte valtioneuvoston jäsenenä, mutta oletteko te nukkunut silloin, kun tätä asiaa on käsitelty? (Pertti Virtanen: Silloinkin!)

Muuten tämä on hyvä strategia, ja me kannatamme sitä, että vakavasti hallitus lähtee neuvottelemaan nyt norjalaisten kanssa Jäämeren rautatien rakentamisesta Rovaniemi—Kirkkoniemi-välille.

Simo Rundgren /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun puhumme arktisesta, niin yleensä ensimmäisenä meille tulee mieleen pohjoiset napa-alueet, vähintään Norjanmeri, nämä pohjoiset meret ja Barentsinmeri. Se on olennainen näkökulma, ja yhdyn pääministerin näkemykseen siitä, että Suomella on siellä tulevaisuudessa isoja mahdollisuuksia. Mutta meidän pitää muistaa, että meille arktinen on ennen muuta Pohjoiskalotin alue, siellä tapahtuvat keskeisesti konkreettiset, meitä lähellä olevat arkisen politiikan toimenpiteet. Nostan itse tässä muutaman näkökulman.

Pohjoisen väestö on otettava huomioon. Sillä on perinteiset elämänmuotonsa. Ne liittyvät elinkeinoihin, poronhoitoon, kalastukseen, maa- ja metsätalouteen. Pohjoisella on myös paljon näitä alueita koskevaa lainsäädäntöä, mikä tekee siitä tietyllä lailla maamme erityisalueen. Kylmät olosuhteet ja pitkät etäisyydet ovat juuri niitä haasteita, jotka myös voivat meidän toiminnassamme muuttua isoiksi mahdollisuuksiksi, ja tämä kylmä osaaminen edellyttää tietoa ja osaamista.

Pohjoisen oppilaitokset, yliopistot on varustettava arktisen alueen huippuosaajiksi. Varmasti kaikki Suomen yliopistot, mutta kun ajattelemme tulevaisuudessa EU:n erityisesti rahoittavan arktista tutkimusta, niin haluaisin muistuttaa siitä, että meillä on huippuosaamista pohjoisen yliopistoissa ja esimerkiksi tutkimuslaitoksissa, kuten Sodankylän geofysiikan observatoriossa, joka on Akatemian huippuyksikkö.

Toimiva logistiikka ratkaisee pohjoisen ja meidän Suomemme menestyksen näillä arktisilla alueilla. Suomi on toistaiseksi ainoa Pohjoiskalotin maa, jolla ei ole yhteyttä Jäämerelle, tuohon yli vuoden sulaan satamaan. Ruotsi on ratkaissut asian jo 100 vuotta sitten yhteistyössä Norjan kanssa. Suomen kilpailukyvyn ja huoltovarmuuden kannalta on tärkeätä, että me tämän asian tavalla tai toisella selvitämme ja teemme siitä ratkaisut tulevaisuutta ajatellen. Yhtä tärkeitä ovat lentoliikenteen ja tietoliikenteen yhteydet meidän pohjoisille elinkeinoillemme, esimerkiksi matkailulle.

Kaivosteollisuuden osalta on sanottava, että meidän on voimakkaasti korostettava (Puhemies koputtaa) ympäristövahinkojen torjumista ja nollatoleranssia niihin, ja me esitämme myöskin kaivosrahaston perustamista.

Martti Korhonen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Erittäin hienoa, että tämä asia nyt on täällä salissa. Ympäristövaliokunta, Arktinen neuvosto ja Pohjoismaiden neuvosto olivat muutama viikko sitten Barentsin alueella tutustumassa konkreettisesti siihen alueeseen ja siihen, mitä siellä tällä hetkellä on tapahtumassa ja on tulevaisuudessa suunnitelmia. Mielestäni minusta, jos sen kiteyttää, pitää pystyä näkemään, että tämä ei ole pelkästään teollisuuspolitiikkaa eikä tämä ole pelkästään sitä, että me haemme sieltä joitakin mahdollisuuksia. Niitä on siellä nyt valtavasti, ne pitää pystyä hyödyntämään, mutta tämä on ennen kaikkea myös turvallisuuspolitiikkaa, tämä on ympäristöpolitiikkaa, tämä on energiapolitiikkaa, LNG:tä. Siis tässä on meillä valtavasti erilaisia mahdollisuuksia, kun ja jos me pystymme sen hankkeen viemään maaliin saakka.

Tällä hetkellä on vuoteen 2020 mennessä hankkeita siellä liikkeellä 75 miljardilla eurolla. Siellä on tällä hetkellä työpaikkoja. Työvoimavaje lasketaan pelkästään Pohjois-Norjassa noin 15 000 työntekijään, noin 4 000 insinööriä, ja kun tähän kytketään se osaaminen, mihin edustaja Rundgrenkin tuossa aikaisemmin kiinnitti huomiota, meillä on valtava määrä Suomessa sitä. Meidän pitää se pystyä jotenkin jalostamaan kokonaisuudeksi, että nämä kaikki lohkot tulevat siihen kokonaisuuteen mukaan.

Liikenneyhteydet ovat tärkeitä, ne pitää pystyä hoitamaan, mutta tämä ei ole nyt pelkästään liikennepolitiikkaa. Siinäkin on monta eri lohkoa, ei pelkästään rautatiet. Siinä on poikittaiset liikenneyhteydet, jotka nousevat nyt ennen kaikkea tässä esille: Tromssa—Muurmanski-lentoyhteydet, mahdollisesti Moskovasta Suomeen.

Siitä syystä, arvoisa pääministeri ja koko valtioneuvosto, minä kysyisin ja esittäisinkin sitä ajatusta, että minä olen samaa mieltä, että koko Suomen pitää olla tässä, kaikki pitää valjastaa mukaan, mutta jonkun pitäisi olla se veturi, joka vie tätä hanketta eteenpäin. Olisiko mahdollista, että Oulu nimetään tämmöiseksi veturikaupungiksi, veturialueeksi, joka lähtee yhdessä muiden yliopistojen, kaupunkien, valtion, muiden toimijoiden kanssa viemään tätä arktista asiaa todella kokonaisuutena eteenpäin?

Pekka Haavisto /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On hyvä, että arktisesta alueesta puhutaan kokonaisuutena, arktisesta strategiasta kokonaisuutena. Mielestäni se on koko Suomen asia, ei vain joidenkin alueiden asia täällä, kuten pääministeri sanoi. On hyvä, että Suomella on malttia katsoa arktisia alueita siitä näkökulmasta, että ne ovat paitsi luonnonvaroja ja luonnonvarojen hyödyntämistä myös valtavan suuria suojelutarpeita ja valtavan suuria ympäristöriskejä. Tiedämme, että arktinen alue on aikaisemmin kärsinyt ydinjätteiden dumppaamisesta. Siellä on ollut valtavat raskasmetallipäästöt teollisuudesta. Tänä päivänä kaasun ja öljyn tuotannolla on omia ympäristöuhkia, joihin on suhtauduttava vakavasti. Suomella on myös näihin uhkiin ympäristöteknologisia ratkaisuja, tieteeseen ja tutkimukseen liittyviä ratkaisuja, ja on hyvä, että niitä myös tänä päivänä mietitään.

Toinen asia ovat nämä liikennekäytävät. Tämä on erittäin tärkeätä, että puhumme avoimesti siitä, saataisiinko pohjoinen yhteys, pohjoinen rautatieyhteys, Norjan kautta ja mahdollisesti Kuolan kautta aikaan. Minusta ainakin näyttää siltä, että Norjassa on vähän tietynlainen kilpailu siitä, mikä siellä on se arktinen pääkaupunki, joka mahdollisesti yhdistyisi sitten rataverkkoon, muun muassa Suomen suuntaan. Tässä keskustelussa minusta tarvitaan erittäin ennakkoluulotonta yhteistyötä Suomen ja Norjan välillä, näitä eri mahdollisuuksia pitää tutkia, ja tietenkin myös Suomen ja Venäjän välillä.

Sitten näistä instituutioista. Arktiseen neuvostoon näyttää olevan aikamoinen kilpajuoksu tai kisa sen jäsenyydestä, tai nyt on tullut uusia tarkkailijoita, Kiina ja monet Aasian maat ovat mukana. Tämähän on hyvä merkki, että arktinen alue kiinnostaa tässä mielessä. Uudet kulkuyhteydet ovat auenneet siellä ja nämä pohjoiset meriyhteydet, joita muun muassa Kiina on käyttänyt. Suomen pitäisi minun mielestäni olla aika avoin sille, että arktinen alue voi kiinnostaa myös muita kuin arktisen alueen maita, ja alkaa tehdä yhteistyötä niiden kanssa, jotka haluavat tätä arktista aluetta eri tavoin hyödyntää, mutta tästä kokonaisnäkökulmasta niin, että myös ympäristöhuolet ovat tässä mukana.

Jörn Donner /r(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kiitos Golfvirran, Suomen Lappi on lämpimämpi paikka kuin joidenkin niin kutsuttujen sukulaiskansojen asuttama Pohjois-Siperia. Silti tuntuu hieman omituiselta, että valtioneuvoston arktinen strategia kehottaa ihmisiä muuttamaan Lappiin vastoin tilastoja, jotka osoittavat jatkuvaa väestökatoa paitsi kausiluontoisesti.

Jos valtioneuvoston ajatuksiin on luottamista, ja siitä en ole täysin vakuuttunut, Suomi voi olla edelläkävijänä ja johtavana melkein kaikessa arktiseen toimintaan liittyvässä. Terve vaatimattomuus olisi joskus paikallaan.

Tekstissä todetaan, että emme ole Jäämeren rantavaltio. Koska unelma kaatui sotien jälkeen, saamme tyytyä hieman vähempään.

Ikävä kyllä luontoarvojen ja alkuperäiskansojen elintilan puolustaminen eivät istu samaan pöytään kuin kapitalistinen voitonhimo. Kysymys on suurista taloudellisista arvoista, kuten mietintö aivan oikein toteaa. Näitä pääomia meillä ei ole.

Äskeinen Greenpeace-demonstraatio sai paljon julkisuutta mutta ei tippaakaan muuttanut sitä tosiasiaa, että arktisten alueiden hyväksikäyttö jatkuu.

Kävin takavuosina Jamalin niemimaalla, missä Gazprom väittää toimivansa sulassa sovussa paikallisten nenetsien kanssa. Se on propagandavalhe. Törmäämme samaan muualla arktisilla alueilla. Rahalla voi yrittää korvata suuria menetyksiä, kuten Alaskassa on tehty maksamalla rahaa kaikille osavaltion asukkaille korvauksena siitä, että 3 000 kilometrin pituinen Trans-Alaska Pipeline on rakennettu. Iso raha ja suuret pääomat ja kansalliset intressit tulevat pitkälti määräämään arktisen merenkulun ja öljyn ja kaasun tuotannon. Silti on mahdollista, herra puhemies, että edes jotkut strategiapaperin monista ehdotuksista tulevat toteutumaan. Meillä riittää osaamista. Hyvä niin.

Sari Palm /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Suomen visio on aktiivinen ja vastuullinen arktinen toimija. Näin tulee ollakin, vastuullinen ja aktiivinen. Mitä se tarkoittaa? Miten Suomi ottaa kokoaan suurempaa vastuuta arktisen alueen haavoittuvuudesta, arktisen luonnon hitaasta uudistumisesta, arktisella alueella elävien ihmisten, kansojen, ainutlaatuisuudesta ja herkkyydestä? Miten Suomi on etupainotteisesti varautumassa mahdollisiin kriisitilanteisiin, esimerkiksi vaikka öljyntorjuntaan? Öljyntorjunnan osalta sopimuksia on mutta varautuminen ei tyydytä.

Arktisten seutujen tilanne on kaksijakoinen. Erilaisia mahdollisuuksia on tarjolla paljon, mutta mahdollisuuksien rinnalla kulkee vastuu. Arktisen alueen talouspotentiaali kaivannaisten osalta samoin kuin öljyn ja kaasun muodossa on merkittävä. Yhtäältä ilmastonmuutoksen mukanaan tuomat tarpeet fossiilisten polttoaineiden käytön rajaamiseen ovat esimerkiksi viimeisimmän IPCC:n raportin tiedon valossa erittäin selvät.

Arktisen alueen geopoliittinen merkitys kasvaa, vaikka talouspotentiaali lienee nähtävissä vasta muutaman kymmenen vuoden päästä. Alue houkuttaa uusia toimijoita. Erilainen toiminta ja sen vastapainoksi tarvittava sääntely monimuotoistuu ja näin mahdollisesti monimutkaistuu. Vaikutusmahdollisuuksien ja vallan tasapainoon vaikuttanee jatkossa myös kyky ja halu investoida alueelle.

Suomella ei ole suoraa yhteyttä arktiseen merialueeseen. Tarvitsemme kumppaneita. Suomen luontevin yhteistyön suunta on pohjoismaisten maiden perheessä. Niin teknologian ja cleantechin kuin laivanrakennuksenkin osalta kumppanuuksia toki tarvitaan laajemmin arktisen merenkäynnin maista.

Arvoisa puhemies! Arktinen politiikka tulee nähdä kokonaisvaltaisena kokonaisedun valvontana samanaikaisesti uusien mahdollisuuksien hyödyntämisen kanssa. Yöttömän yön tai kaamoksen kaltaisia matkailuvetonauloja ei ole kaikkialla. Suomen etu ja tulevaisuuden investointi on puhdas ja aito luonto.

Markus Mustajärvi /vr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Rundgrenin puheenvuorossa oli paljon asiaa, onhan hän sentään eduskunnan toiseksi pohjoisin kansanedustaja. (Naurua)

Mutta aikoinaan Salla—Kantalahti-ratayhteys kuului muun muassa TEN-verkkoon tulevaisuuden liikenneyhteytenä, ja Suomen ja Venäjän puolen raiteitten väliltä puuttuu 70 kilometriä rataa, ja tämän yhteyden rakentaminen olisi vain murto-osa siitä, mitä ovat muut kaavaillut pohjoisen raideyhteydet. 90-luvulla tästä yhteydestä tehtiin kaksi kannattavuusselvitystä, mitkä jo silloin osoittivat sen, että tämä yhteys ei ole mitään haihattelua vaan vakava strateginen suunnitelma.

Kuinka hyvin te, arvoisa pääministeri, olette tietoisia siitä, mitä tässä hankkeessa tapahtuu? Eikö nyt, kun euroalue yskii, olisi kaikki syy katsoa itään ja tarttua tilaisuuteen silloin, kun se eteen tulee? Esimerkiksi Sallan rajanylityspaikan ylitysten määrä kasvaa vuositasolla 20 prosentin vauhtia. Se on suuri lukema Vainikkalan rinnalla. Tänä vuonna ylitykset nousevat lähelle kolmeasataatuhatta, ja aikoinaan, kun Sallan rajanylityspaikka oltiin avaamassa kansainväliseksi rajanylityspaikaksi, Suomen kenraalit vastustivat sitä mutta onneksi silloinen presidentti käveli heidän ylitseen.

Esko Kurvinen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Suomen luonnollisin ja läheisin viiteryhmä ja toimintaympäristö arktisella alueella on Barentsin alue, siis Pohjoismaat ja Luoteis-Venäjä. Barentsin yhteistyössä jo nyt on mukana valtioitten lisäksi alueita, kaupunkeja ja yrityksiä. Tästä hyvänä esimerkkinä on Tromssassa juuri aloittanut Business-Suomi-talo yhteistyössä BusinessOulun, Finpron ja yritysten kanssa. Tällainen yhteistyö, jossa mukana ovat julkinen taho ja yritykset yhdessä, on mielestäni seuraava askel myös Team Finland -ajattelussa.

Yksi asia strategiasta kuitenkin puuttuu, ja se on kynnys monelle toiminnalle, nimittäin Barentsin alueen lentoliikenne. Niin kauan kuin parin tunnin neuvotteluun matkustaminen vie aikaa kaksi päivää, suomalainen bisnes ei lähde Norjassa käyntiin eikä sinne mennä töihin. Nyt on mielestäni välittömästi laadittava alueellinen lentoliikennestrategia Barentsin alueelle. Se ei saa olla missään tekemisissä Finavian tai Finnairin strategioitten kanssa, jotka eivät tunnusta pohjoisen liikennetarpeita. Pohjoisen kaupungit ovat valmiita taloudellisesti panostamaan reitteihin, kunhan henkiset ja byrokraattiset esteet raivataan kehityksen tieltä.

Kristiina Salonen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Suomen arktisessa strategiassa asetetaan tavoitteeksi olla maailman johtavia arktisen laivanrakennuksen ja meriteollisuuden asiantuntijamaita. Tämä tavoite on hyvä. Myös meriteollisuuden tulevaisuutta pohtinut kilpailukykytyöryhmä näki Suomen mahdollisuudet toimia arktisen osaamisen suurvaltana. Käsittelyssä olevassa strategiassa nostetaan esille yksi keskeinen uhka visiomme toteutumiselle. Täällä todetaan: "Keskeisten yritysten ulkomaalaisomistus on myös haaste suomalaisen arktisen meriteollisuuden kehittämiselle ja kansallisten intressien näkökulmasta rakennettujen ohjelmien toteuttamiselle." Tämä uhka on jo konkretiaa Suomessa. Telakkateollisuudessa STX on esimerkki tällaisesta toimijasta. Se on ajamassa alas toimintaa Rauman telakalta, jossa nimenomaisesti on keskitytty juuri jäänmurtajien ja arktisten tutkimusalusten rakentamiseen ja kehittämiseen — tämä siis täysin päinvastoin valtion visioiden kanssa. Arvoisa pääministeri, nyt on osattava erottaa yrityksen intressit valtion intresseistä. Hallituksen on nopeasti arvioitava yrityksen toimia suhteessa arktiseen strategiaan.

Jari Lindström /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Arktisen strategian ja erityisesti arktisen osaamisen tulisi toimia Suomen erikoistumisalueena EU:n sisäisessä kilpailussa ja globaalitalouden kujanjuoksussa. Meidän tuotantomme tulee edustaa pitkää käyttöikää, huippulaatua sekä sen pitää kyetä vastaamaan pohjoisen ilmaston vaatimuksiin, kylmä osaaminen kun ei ole itsestään selvää ja siitä pitäisi tehdä sellaista nimenomaan Suomessa. Meidän on systemaattisesti rakennettava uusi, arktinen brändi, joka sisältää laatutietoisuuden ja laajan tuotteistamisen. Brändin "valmistettu Suomessa, made in Finland" tulisi jatkossa olla laajennettuna käsitteillä "kestää arktisissa olosuhteissa", "on pitkäikäinen" ja "on kestävällä tavalla valmistettu".

Juha Sipilä /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Niin kuin, pääministeri, totesitte, ilmastonmuutos on meille paitsi uhka myös mahdollisuus. Jos mietitään näitä arktisiin mahdollisuuksiin tarttumisia, niin meidän pitää lähteä meidän suomalaisten ydinosaamisista. Mielestäni niitä ovat esimerkiksi visaisten ongelmien käytännönläheinen ratkaisukyky ja tämä kylmä osaaminen — tämä kollegani vieressä kiteytti hyvin aamulla, että se on "jääntaju". Sieltä oikeastaan lähtee sitten tämä arktisen meriteollisuuden osaaminen. Minun mielestäni meillä pitäisi olla valmius tarvittaessa koota vahva suomalainen omistajakonsortio arktisen meriteollisuuden säilyttämiseksi Suomessa. Kysynkin, pääministeri: mitä konkreettista aiotte tehdä tämän tavoitteen saavuttamiseksi?

Koko Suomi on arktinen maa, mutta tietenkin pohjoisen näkökulma on tässä erityinen. Pohjoisen tiheäsyinen puu, matkailumahdollisuudet, informaatio-, kaivosteollisuuden, energian ja tutkimuksen mahdollisuudet — näitä pitäisi korostaa enemmän sieltä pohjoisen näkökulmasta.

Kari Uotila /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun aloitin työurani 17-vuotiaana telakalla, joka on rakentanut lähes 60 prosenttia kaikista maailman jäänmurtajista, niin on aika luonnollista, että jäänmurtajista tässäkin yhteydessä puhun.

Se, että Koillisväylä aukeaa, todella tulee merkitsemään valtavaa jäätä murtavien alusten tarvetta sekä varsinaisesti jäätä murtavien alusten osalta mutta sitten myöskin jäissä kulkevien ja jäissä operoimaan pystyvien alusten osalta. Se, että Suomi on sellainen jäänmurtajaosaaja kuin se on, on vuosikymmenten työn tulos, johon liittyy jäälaboratoriotoiminta ja telakkateollisuus. Sen vuoksi yhdyn niihin käsityksiin, että valtion on oltava aktiivinen tämän osaamisen turvaamisessa omistusjärjestelyin mutta laajaa yhteistyötä tehden myöskin. Suomalainen laivanrakennus saattaa tarvita sellaista omistamista myös ulkomailta, joka sitoutuu pitkäjänteiseen kehittämiseen, pitkäjänteiseen täällä pysymiseen eikä toimi kuten onneton STX on nyt toiminut.

Tuija Brax /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun viimeksi kuljin sukuhaudoilla Kuusamossa, törmäsin esiäitiini, joka on syntynyt Pummangissa, menetetyssä käsivarressa, ja muistin kuusamolaisen mutta myös Tornionjokilaaksosta tutun sanonnan: aina, kun on vaikeat ajat, nuori mies, mene pohjoiseen.

Suomen pohjoisessa, jopa niin keskellä kuin Kuusamossa, on ikivanhat traditiot kulkea töihin, tehdä yhteistyötä, hakea elanto ja osa kokonaista kulttuuriakin olla kanssakäymisissä Jäämeren rannikon kanssa. Silloin oli kysymys kalasta, nyt on kysymys jo täällä mainituista muista seikoista.

Tästä näkökulmasta olen ministeri Vapaavuoren kanssa käynyt aika paljon keskusteluita, että nuorten suomalaisten miesten ja naisten norjan kielen taito tai kyky toimia — tai suomalaisten pienten, keskisuurtenkin, yritysten mahdollisuudet toimia — Norjassa tällä hetkellä ovat selvästi huonosti tuettuja. Italialla on tällä hetkellä Tromssassa valtavat investoinnit. Meillä on kuitenkin maa, jossa kaikki opiskelevat myös ruotsin kieltä, valmiudet ja pohja kyetä toimimaan, uusienkin nuorten miesten ja naisten, Norjassa, työllistyä, elättää perheensä. Olisi suuri asia, jos hallitus nyt avittaisi selvästi enemmän tässä norjan kieli -asiassa.

Elisabeth Nauclér /r(vastauspuheenvuoro):

Herr talman! Arktis förändras från en perifer region till en global arena med viktig geoekonomisk och geopolitisk dynamik. Men för många ligger området mentalt fortfarande långt borta, och därför har det inte fått den uppmärksamhet det borde få. Vi här i Finland ligger inom området, och vi har en arktisk strategi och ägnar debattid i riksdagen för frågan.

Men hur central är frågan inom EU? Har EU en arktisk strategi? Svaret är nej. EU har ingen övergripande arktisk strategi och det har en historisk förklaring med osäkerhet hur man ska förhålla sig till olika känsliga frågor i Arktis, vilka regelverk som ska gälla. I dag är det klart att UNCLOS och IMO:s regler ska tillämpas. EU börjar inse betydelsen av arktiskt samarbete. Utrikespolitiskt har kalla kriget efterträtts av arktiskt samarbete.

Det handlar om klimatförändring, om ekonomiska intressen, 90 procent av EU:s handel transporteras till sjöss. Och som exempel på betydelsen av sjöfarten i Arktis kan nämnas att avståndet mellan Rotterdam och Shanghai kommer att förkortas med 5 000 kilometer mot nuvarande rutt via Suezkanalen och restiden förkortas från 30 till 14 dagar. Det säger något om betydelsen.

Finland måste i EU driva på en tydlig EU-strategi och ett aktivt engagemang. Detta är den viktigaste uppgiften för Finlands regering. (Puhemies koputtaa) Den andra är att se till att länderna samarbetar inom IMO för en polarkod med krav på isförstärkning, polarklass lika för alla, ett absolut krav om miljön ska kunna skyddas. Vi vill inte se ett liknande beteende som i fallet med svaveldirektivet.

Peter Östman /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edellisestä arktisesta strategiasta elinkeinoelämälle tärkeät kehitystoimet puuttuivat lähes kokonaan. On hyvä, että tässä strategiassa on nyt päästy eroon arktisista haasteista ja nyt ne on käännetty mahdollisuuksiksi.

Arktisen alueen ei pidä olla joku ilmastohaasteiden laboratorio, vaan se pitää nähdä Suomelle ennen kaikkea valtavana liiketoimintamahdollisuutena. Pohjoisen tiedotusvälineet ovat ansiokkaasti pitäneet esillä arktisen mahdollisuuksia, mutta muualla Suomessa on ehkä jo pidempäänkin nukuttu mahdollisuuksien ohi. Arktinen toiminta ei ole aluepolitiikkaa, vaan se pitää nähdä kansallisena liiketoimintamahdollisuutena. On hyvä, että Team Finland on ottanut tässä aktiivisen roolin. On myös hyvä asia, että muun muassa Oulun seutu on paaluttanut itselleen niin sanotun veturin roolin. Mutta olisi varmaan hyvä saada koko Suomi ja sen elinkeinoelämä tarttumaan tähän ainutlaatuiseen mahdollisuuteen, ja kysyn, voisiko esimerkiksi työ- ja elinkeinoministeriö yhdessä ely-keskuksien kanssa järjestää valtakunnallisen roadshow’n arktisen liiketoiminnan mahdollisuuksista.

Marjo Matikainen-Kallström /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Aivan kuten pääministeri sanoi, Suomi on arktinen osaaja, Suomi on teknologiaorientoitunut, Suomi on korkean koulutuksen maa. Mutta valitettavasti emme ole kovin korkealla arvostuksessa yritysten kansainvälistymisessä ja yritysten riskinottamismahdollisuuksissa. Tässä meillä on paljon tekemistä.

Jos ottaa esimerkiksi meriklusterin, se on ollut vahva osaaja, vahva maailmalla, ja toivon, että se on jatkossakin, mutta harmittaa vain, että olemme liian kauan pysyneet paikallamme ja unohtaneet katsoa vähän laajemmin ja kauemmaksi. Esimerkiksi juuri täälläkin mainitut Norjan markkinat, merenalainen kaupunki, mikä siellä rakennetaan, niin me olemme valitettavasti nukkuneet tämän mahdollisuuden ohi ja tämän ajan ohi.

Ymmärrän tämän strategian kautta nyt, että ruususenuni on ohi ja olemme heränneet toimintaan. Toivon, että kun Venäjällä tehdään vastaavanlaisia, niin olisimme sen osaamisemme kanssa mukana siellä Venäjän markkinoilla ja voisimme välttää sitten näitä maailmanlaajuisia ekokatastrofeja.

Kari Rajamäki /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Koillisväylän kautta merikuljetusreitti on todella 40 prosenttia lyhyempi kuin Suezin kanavan kautta ja Shanghain ja Euroopan Rotterdamin välillä. Tämä muuttaa totaalisesti karttaa ja Suomen asemaa. Tässä suhteessa on nyt monella tavalla tähän osattava reagoida.

Ensinnäkin tietysti kannattava meriliikenne edellyttää täysin uutta jäävalmisteista kalustoa ja jäänmurtoa. Suomalais-venäläinen yhteistyö on tässä hyvä. Mutta kuten valtiovarainvaliokunta kolme viikkoa sitten Kiinassa vakuuttui, myös Kiinan arktinen hallinto ja operatiiviset toimijat katsovat hyvin sitoutuneesti nyt Suomeen. Tässä on tietysti myös alueen herkkyys tekijä, jonka takia tätä ei voi jättää myöskään villiksi länneksi, että meidän pitää olla monella tavalla tässä mukana. Mutta täytyy myöskin kansallisen selviytymisen takia käydä nopeasti läpi, millä tavalla operatiivista kykyämme parannetaan ministeriörajat ylittävällä tavalla ja olemme valmiita myöskin tulevaisuuspanostuksiin esimerkiksi juuri Kirkkoniemen yhteyksien, kaivosteollisuuden tarpeiden ja Norjan kiinnostuksen myötä. Suomella ei ole varaa jäädä katsomoon tässä tulevassa ratkaisussa.

Juho Eerola /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On hienoa, että hallitus tiedostaa arktisen strategian tärkeyden. Ilmastonmuutoksen edistyminen luo meille paljon mahdollisuuksia. Hienoa on myös, että perussuomalaisten aloitteet asiassa on kuultu.

Ratayhteys Jäämerelle on elinehto, jos haluamme olla kehityksen kärjessä. Valitettavasti toinen käsivartemme on amputoitu. Oma jäästä ja rikkidirektiivistä vapaa satama ei siis vielä ole mahdollinen. Meidän onkin siis pidettävä neuvotteluyhteyttä sekä Norjaan että Venäjälle. Suomen kautta kulkeva liikenne on tärkeää näille molemmille maille, ja siksi kannustan hallitusta rakentavaan yhteydenpitoon näihin molempiin suuntiin, eikä vain Norjaan, niin kuin nyt tuntuu henki olevan.

Edustaja Skinnari tuossa otti puheeksi tämän Pohjoismaiden neuvoston. Voin häntä lohduttaa siinä, että kyllä Pohjoismaiden neuvostossa tämä arktinen yhteys on vahvasti keskustelussa koko ajan. (Jouko Skinnari: Se on aina ollut!)

Mauri Pekkarinen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Suomessa olevasta arktisesta erikoisosaamisesta erittäin suuri osa on eteläkorealaisen STX:n käsissä: telakat, Hietalahden yritys ja alallaan maailman johtava Aker Arctic. STX on vaikeuksissa. Sillä ei ole sellaista strategista intressiä tähän arktiseen osaamiseen täällä. Se saattaa myydä tämän osaamisen ulos. Jollain toisella maalla ja sen teollisuudella saattaa olla suuri intressi nimenomaan tähän arktiseen erikoisosaamiseen, sellaisella maalla, sellaisella uudella omistajalla, joka välttämättä ei ole valmis kehittämään näitä asioita juuri Suomessa. Jos näin kävisi, se olisi valtava teollisuuspoliittinen, innovaatiopoliittinen ja myöskin strateginen menetys Suomelle. Kysynkin pääministeriltä: onko hallitus valmis siihen, että se varmistaa kaikissa oloissa tämän alan osaamisen säilymisen suomalaisissa käsissä?

Pääministeri Jyrki Katainen

Arvoisa herra puhemies! Kiitoksia hyvistä näkökulmista. Yritän konkretisoida jossakin määrin sitä, miten voisimme edetä, ja itse asiassa vähän katsoa, mitä tehdään jo, jotta tämä arktinen mahdollisuus tulisi hyödynnettyä.

Aloitan täältä ihan kansainvälisen politiikan puolelta. Tämä on ollut Suomelle, toki muillekin maille, mutta erityisesti meille yksi painopiste, kun tapaamme EU:n muita päättäjiä, mutta myös kun tapaamme päättäjiä Aasiassa, itse asiassa pari viikkoa sitten kun Kiinassa tapasin kollegaani, niin tästä keskusteltiin. Yhdysvaltojen kanssa tapaamisissa aina keskustellaan arktisuudesta. Ja sieltä tulee myös painetta tai oikeastaan odotusarvoja siihen, että Suomi osana Pohjoismaita pystyisi olemaan vahvempi poliittinen toimija arktisella puolella. Tämä on yksi semmoinen asia, että kun meillä itsellämme on tähän intressi, niin meidän pitää myös pystyä toimimaan niin, että Pohjoismaista tulisi arktisen politiikan yksi luottopakki, tai sanotaanko näin, että luotettava hyökkääjä.

Eli meillä on asiat järjestyksessä: sekä kunnianhimoa talouden puolella mutta myös kunnianhimoa arktisella alueella asuvien ihmisten oikeudenmukaisten elinolosuhteiden ja ympäristön vaalimisessa. Eli tämmöistä vastuuntuntoista ryhmää arktisessa politiikassa tarvitaan, ja sitä pitää myös muiden kuin näitten neuvostojen kautta, jotka ovat ensisijaisia vaikutusvälineitä, muittenkin kokoonpanojen piirissä vahvistaa. Tästä syystä esimerkiksi Pohjoismaiden kesken tästä käydään jatkuvasti keskustelua. Tämä ensimmäisenä huomiona. Eli tämä etenee, mutta siinä on vielä paljon tekemistä.

Toinen, joka ei ole niinkään julkisen vallan tehtävä, on yritysten verkoston syntyminen. Nämä arktiset mahdollisuudet taloudelle ovat pääsääntöisesti isoa kokoluokkaa, ja niissä monesti pieni tarjoaja on liian pieni. Toisaalta meillä on myös viranomaistahoja, jotka tuottavat hyödyllistä informaatiota kaupallisten sovellutusten puolella, vaikkapa Ilmatieteen laitos. Näin ollen minun oma toiveeni on, ja mikäli hallituksesta on siinä jotakin apua, niin kyllä apua annetaan, että syntyisi semmoinen yksityisen sektorin verkosto, missä ovat yritykset mutta myös sitten meidän viranomaistahoja, vaikka GTK, Ilmatieteen laitos, jotka voisivat yhdessä pohtia mahdollisuuksia ja toisaalta sitten siitä voisi syntyä jotakin uutta. Eli tämmöinen verkosto, jossa yritykset löytävät toisensa mutta pystyvät myös ruokkimaan sitten uusia bisnesideoita.

Kolmas näkökulma on se, mitä itse asiassa Oulussa on tehty, ja miksei myös Rovaniemellä. Rovaniemestä on tulossa eräänlainen EU:n keskus, koska Rovaniemelle tulee EU:n arktinen tiedotuskeskus. Tämä tukee Suomen positiota arktisessa keskustelussa EU:n sisällä, laajemminkin kansainvälisesti. Mutta sitten täytyy sanoa, että minä kyllä arvostan erittäin suuresti Oulun asennetta. Eli siellä ei ole jääty odottelemaan papereita tai kyselemään, mitä joku toinen voisi tehdä, vaan siellä on lähdetty itse. BusinessOulu eli kaupunki ja yritykset yhdessä ovat Tromssassa, ovat Norjassa, tarjoavat, miten sanoisi, pienillä kynnyksillä yrityksille mahdollisuutta päästä mukaan esimerkiksi Norjan kasvuun.

Tässä edustaja Brax otti erään tärkeän asian esille: On se ihmeellistä, että maassa, jossa kaikki opiskelevat ruotsia, tästä kielitaidosta uhkaa tulla yksi pullonkaula. Eihän se nyt näin voi olla. Eli jos vähän upgreidattaisiin ruotsin kielen osaamista erityisesti Pohjois-Suomessa, niin sekin jo omalta osaltaan auttaisi tämmöisen yritysyhteistyön tiivistymistä.

Mutta nostan hattua kyllä Oulun seudun vaikuttajille ja yrityksille siitä aktiivisesta otteesta, minkä he ovat ottaneet vapaaehtoisesti hakiessaan uusia markkinoita ja yhteistoiminta-alueita. Oulu ikään kuin tällä toiminnallaan lunastaa paikkansa Pohjoismaissa eräänä arktisena pääkaupunkina. Juuri tätä rohkeutta tarvitaan. Samaten Rovaniemellä tehdään hyvää työtä.

Viimeisenä asiakokonaisuutena ottaisin nämä liikenneyhteydet, joissa ehkä tämä Jäämeriyhteys, ratayhteys, on kaikkein suurin. Se vaatii kyllä hyvää harkintaa, mitä kautta tehdään, mikä on hyödyllisin investointi, ja sitten myös Pohjoismaiden kesken pitäisi tästä käydä sitä keskustelua. Tämä poikkiliikenneyhteys, lentoliikenne, se on sekä matkailullinen mahdollisuus että sitten myös ihan muun talouselämän palveluun liittyvä mahdollisuus. Siitä on tehty erilaisia selvityksiä, jotka näyttävät ainakin haaleanvihreää valoa myös kannattavuuden suhteen. Tämä kannattaa ottaa vakavasti.

Edustaja Pekkarisen ja edustaja Sipilän kysymys tästä arktisen laivanrakentamisen asemasta Suomessa: Niin meillä, siis hallituksella, kuin ehkä meillä kaikilla täällä on yhteinen intressi, että se arktisuus, joka liittyy muun muassa laivanrakennukseen, että se osaaminen pysyy Suomessa. Me toivomme todella, että tähän tulee yksityisiä yrityksiä mukaan. Mutta me seuraamme erittäin tarkasti tätä tilannetta ja olemme valmiita toimimaan, mikäli valtiovaltaa tässä tarvitaan.

Mauri Pekkarinen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ajatus siitä, että nyt se osaaminen, suunnittelu-, tutkimus-, kehittämis- ja myöskin rakentamisosaaminen, siis arktisen meriteollisuuden rakentamisosaaminen, mikä on näissä STX:n omistamissa yrityksissä — siis STX Finland omistaa Aker Arcticin enemmistöomistuksilla puoliksi Hietalahden telakan ja muutaman telakan tuolla — se, että tämä, miten näille käy, jäisi yksityisten yritysten täällä tekemien ratkaisujen varaan, on vaarallista puuhaa, arvoisa pääministeri.

Tästä kaikesta osaamisesta voi olla kiinnostunut eivät vain jotkut täällä olevat kaupalliset yritykset vaan eräs erittäin merkittävä valtio ja sen yritykset, joka valtio saattaa hyväksyä ja olla sitä mieltä, että se jatkokehittäminen voi tapahtua täällä, mutta se saattaa olla sitä mieltä, että tämä arktinen meriosaaminen on niin suuri strateginen asia sille maalle, että nämä toiminnot siirtyisivät pois kokonaan täältä Suomesta. Se olisi, pääministeri, valtava menetys Suomelle. Te ette voi sanoa näin, että tämä asia jää täällä olevien yksittäisten yritysten ratkaisujen varaan. Tässä tarvitaan valtion vahvaa roolia. (Martti Korhonen: Operatiivista toimintaa!)

Ilkka Kanerva /kok(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! En tiedä, tarkoittiko edustaja Pekkarinen Norjaa vai Saksaa tässä yhteydessä vai mihin viittasi, mutta puheenvuoron perusta on erittäin vankka ja vakavasti otettava, sillä jos näin pääsisi käymään, me menettäisimme jotain sellaista meidän teollisesta rakenteestamme, joka on kohtalokasta. Se, mitä Murmanskista 300 kilometriä hyiselle Jäämerelle ulosmeno edellyttää, tietotaito-osaamista niiden alustenkin osalta, joita siinä tullaan käyttämään, ei onnistu ihan vain kertaheitolla eikä ole helposti polkaistavissa. Tämä on meille kohtalonkysymys. Sen vuoksi toivon todella, että tässä voitaisiin asettua samalle puolen pöytää kaikkien suomalaisten asiaan liittyvien toimijoiden kanssa ja etsiä sellainen strateginen tie, jolla turvataan tämän teollisuudenalan tulevaisuus kilpailukykyisenä Suomessa myöskin jatkossa.

Tähän jatkokeskusteluun liittyy myöskin sitten se, että todella toivon, että meillä löytyy myöskin mahdollisuus nähdä tämä arktinen alue myös turvallisuusyhteisönä. Siihen sisältyy paljon yhteisiä näkemyksiä. Tässä suhteessa, vaikka puolustusministeri on nyt pois, ulkoministeri on paikalla, toivoisi, että Nordefco tässä suhteessa myöskin osaisi nähdä tämän asian osana tätä laajempaa kokonaisuutta.

Päivi Lipponen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Suomella on edelläkävijyyttä tässä arktisessa osaamisessa, ja toisin kuin edustaja Donner tuossa aikaisemmin oli hiukkasen pessimistinen ja esitti kritiikkiä, niin näen, että meidän suomalaisten olisi oltava entistä itsetuntoisempia tässä arktisessa osaamisessa niin, että meidän osaamisemme ja edelläkävijyytemme ymmärretään myös muualla kuin ihan vain täällä pääkaupunkiseudulla.

Näitä ongelmia, missä me nyt elämme taloudessa, ei todellakaan selätetä pelkäämällä. Suomalaista osaamista tarvitaan siinä, että nämä arktiset alueet ovat niin herkkiä. Meillä on semmoista teknologiaa, meillä on semmoista insinööritaitoa, jolla me pystymme ottamaan ja hyödyntämään näitä alueita sillä tavalla, että ympäristö ei vaarannu turhaan. On myöskin hyvin tärkeätä, että näillä herkillä alueilla noudatetaan semmoisia yhteisiä pelisääntöjä, ettei tule korvaamatonta vahinkoa tapahtumaan.

Haluaisin myös tukea edeltävien kollegoiden puheenvuoroja siitä, että nyt on todella taisteltava niin, että tämä arktinen meriteollisuus säilyy Suomessa elinvoimaisena ja sillä on Suomessa tulevaisuutta, koska se on ihan globaalisti tärkeä asia, että osaamme nämä hyvät veneet täällä Suomessa valmistaa.

Martti Korhonen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ehkä nyt on syytä rauhoittaa vähän tätä Koillisväylä-keskustelua. Pitää tiedostaa kaksi asiaa: siitä ei koskaan todennäköisesti tulla menemään läpi kuin puoli vuotta vuodesta, ja todennäköisesti sitten menee vuodessa ehkä muutama kymmenen, ehkä muutama sata laivaa parhaimmillaankin läpi. Se vaatii joka kerta jäänmurtokaluston, jäävahvisteiset alukset, ja puoli vuotta pitää hoitaa muuten.

Sitten haluan siihen keskusteluun vielä tuoda sen näkökulman, että meidän on tarkasti mietittävä, miten meidän oma satamatoimintamme kehittyy tulevaisuudessa, lähinnä nyt tietenkin täällä Perämerenkaaren alueella.

Mutta se iso kysymys, johon itse asiassa haluaisin vielä palata, jota kysyin pääministeriltä, on tämä koordinaatio tässä maassa. Meidän on saatava kaikki ne voimavarat yhteen, joita meillä on. Meillä on valtava määrä sitä osaamista, ja siinä me tarvitsemme, että joku koordinoi sitä. Tässä mielessä minun mielestäni Pohjois-Suomesta Oulu on hyvä paikka. Se ei tarkoita tietenkään sitä, että se on ainut paikka maassa, eikä missään nimessä voi johtaakaan sellaiseen, mutta minun mielestäni tämä koordinaatiovastuu ja siinä mielessä (Puhemies koputtaa) tämmöinen aluekeskusrooli olisi erittäin hyvä.

Mari Kiviniemi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olisin kaivannut tuohon pääministerin vastauspuheenvuoroon niin kuin aloituspuheenvuoroon ja koko tähän strategiaan sellaista selkeämpää priorisointia, oikeastaan kymmenen kohdan kiireellisyysohjelmaa, mitä pitää tässä toteuttaa ensiksi. Tämä ohjelma on sinänsä hyvä, siinä on paljon konkreettisia asioita, mutta se väistämättä ollessaan näin laaja uhkaa helposti levitä käsiin.

Tämän kymmenen kohdan ohjelman osalta ykkössijalla on ilman muuta edustaja Pekkarisen esiin nostama huoli tästä arktisen meriteollisuuden käytännön telakkatoiminnan, tuotantotoiminnan, siirtymisestä pois Suomesta. Se on niitä ykkösprioriteettiasioita, jotka pitäisi hoitaa ja varmistaa kuntoon aivan ensimmäisten joukossa. Ei riitä, että meillä on tutkimus- ja tuotekehitystä tässä asiassa, vaan pitää olla myös sitä käytännön yritystoimintaa.

Toinen tällainen yksityiskohtainen esimerkki on sitten tämän EU:n arktisen informaatiokeskuksen perustaminen Rovaniemelle Lapin yliopiston Arktisen keskuksen yhteyteen. Siinä on toinen tällainen kiireellisyyslistalla oleva asia.

Jatkaisin tätä pidempään, mutta minuutti tuli täyteen.

Maria Lohela /ps(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Arktisen alueen myötä voimme nousta keskeisempään rooliin monella alueella, kuten täällä on todettu, ja tämähän on juuri sitä, mitä me nyt tarvitsemme, kun taloutemme on menettänyt iskukykyään huolestuttavalla tavalla.

Tästä meidän pitäisi koko Suomen, suomalaisten, ammentaa lisää uskoa itseemme ja mahdollisuuksiimme ja löytää myös uusia ylpeyden aiheita. Minäkin uskon ja toivon, että taloudellisten mahdollisuuksien tehokas hyödyntäminen, koko maan asuttuna pitäminen, ympäristöarvojen ja kestävän kehityksen periaatteiden kunnioittaminen ja myös alkuperäiskansojen oikeuksien edistäminen on mahdollista yhdistää, mutta se kyllä vaatii paljon tahtoa ja paljon nöyryyttä.

Liikenneyhteydet, kuten pääministeri totesi, ovat todella isoja asioita, ja ne pitää harkita tarkkaan, mutta minun mielestäni tässä täytyy olla myös kunnianhimoinen ja pysyä ajan tasalla näissä tavoitteissa eikä antaa tilaisuuksien karata käsistä.

Ulkoasiainministeri Erkki Tuomioja

Herra puhemies! Jääpeite sulaa ja ilmastonmuutos etenee, ja tämä on tärkein syy siihen, että arktisten alueiden kulkuväyliin ja luonnonvaroihin kohdistuu kasvavaa mielenkiintoa. Se taas tuo uusia riskejä ympäristölle ja alkuperäiskansoille. Näiden kysymysten huomioon ottaminen on myös meidän keskeinen tavoitteemme ja lähtökohtamme siinä kansainvälisessä yhteistyössä, jossa arktisia asioita käsitellään. Täällä on mainittu jo kaksi järjestöä: Euro-Barents-neuvosto ja Arktinen neuvosto.

Euro-Barents, jossa ovat Pohjoiskalotin maat sekä Euroopan komissio myös mukana, on hyvin tärkeä konkreettisten yhteistyöhankkeiden foorumi. Mutta Arktinen neuvosto, jossa ovat kaikki viisi Pohjoismaata ja Venäjä, Kanada ja USA, on se, jota me haluamme vahvistaa kansainväliseksi järjestöksi ja lähteä siitä, että Arktisen neuvoston piirissä kehitetään ja vahvistetaan sitä sopimusverkostoa, muun muassa ympäristönsuojelun ja ympäristökatastrofien varalle, joka on tarpeen arktisiin alueisiin kohdistuvan mielenkiinnon kasvaessa. Arktisen neuvoston merkitys korostuu siinäkin, että se on ainoa elin, jossa ministereiden kanssa kokouksessa samassa pöydässä istuvat alkuperäiskansojen edustajat, joidenka ääni tulee siellä varmimmin kuulluksi ja joilla on kaikista välittömin intressi kaikkeen siihen, mitä alueilla tapahtuu.

Toistaiseksi ja näköpiirissä olevassa tulevaisuudessa — ja sen eteen tietysti teemme työtä — arktinen yhteistyö on nimenomaan positiivisen turvallisuuden vahvistamista ja rakentamista. Siinä tarvitaan tietysti myöskin niitä voimavaroja, joita erilaisilla viranomaisilla, myöskin sotilailla, on olemassa, mutta ei sotilaallisiin tarkoituksiin vaan juuri näiden rauhanomaisten yhteistyömahdollisuuksien kehittämiseen ja riskien vähentämiseen ja eliminoimiseen. Tässä suhteessa voin sanoa, että Arktisen neuvoston ilmapiiri on ehkä myönteisimpiä niistä eri yhteyksistä, joissa nämä kaikki valtiot istuvat samassa pöydässä.

Arktiseen neuvostoon ovat tulleet viimeksi tarkkailijajäseninä muun muassa Kiina, Singapore ja Intia, ja me haluamme, että myöskin Euroopan unioni pääsee tarkkailijana samaan pöytään. Tällä lailla vahvistetaan sitä, että arktisten alueiden normipohjan määrittely tulevaisuudessakin säilyy nimenomaan arktisten maiden käsissä eikä siirry muille foorumeille.

Ympäristöministeri Ville Niinistö

Arvoisa puhemies! Todellakin, jos ympäristön kannalta arvioidaan arktisen alueen kehitystä, niin iso osa kehityksestä on lähtenyt ympäristökysymyksistä. Arktiksen luonto ja ympäristö on niin herkkää, että siellä on myös merkittävät riskit. Näitä riskejä pitää pystyä hillitsemään ja sitä kautta varmistaa kestävän kehityksen toteutuminen, mikä on myös taloudellisessa mielessä se järkevin vaihtoehto edetä Arktiksella.

Nämä riskit liittyvät tietysti siihen, että ilmastonmuutos ja ilmaston lämpeneminen ovat aiheuttaneet napajään sulamista. Tämä sulamisen kiihtyminen ja ilmaston lämpeneminen osaltaan vaikuttavat muun muassa siihen, että mitä enemmän meret siellä lämpenevät, niin ne happamoituvat, siitä tulee negatiivisia ekosysteemivaikutuksia, ja merenpinnan nousu aiheutuu myös meren lämpenemisen aiheuttamasta lämpölaajenemisesta.

Ilmastonmuutoksen hillitseminen on aivan välttämätöntä, jotta nämä negatiiviset vaikutukset siitä, mitä tapahtuu Arktiksella, joka on monin tavoin meidän ilmastojärjestelmän sydän, eivät leviä koko maailman laajuiseksi ongelmaksi.

Näin ollen nämä asiat pitää saada kuntoon kansainvälisessä ilmastopolitiikassa ja vähennettyä myös näitä mustan hiilen päästöjä, jotka entisestään nopeuttavat napajäätikön sulamista. Tässä on selkeä hyöty myös siinä, että jos arktisella alueella alkaa tulla liikennöintiä enemmän ja siellä pidetään huolta, että on hyvät puhtausstandardit päästöjen osalta ja mustan hiilen päästöjen osalta, niin siinäkin yhdistyy se, että iso osa suomalaista osaamista on ympäristöntutkimus-, monitorointiosaamista ja laivanrakennuksessa on niitä parhaita, puhtaimpia moottoreita, että kun me edellytämme riittäviä standardeita, oli se sitten liikenneyhteyksiltä, tai sitten jos siellä joitain luonnonvaroja voi kestävästi hyödyntää, niin kun niille pitää asettaa riittävät kriteerit, niin näissä asioissa suomalainen osaaminen on maailman huippua ja niitä voidaan samalla edistää, kun näitä kriteerejä viedään eteenpäin.

Mutta keskeistä ympäristön kannalta on se, että me varmistamme sen, että herkimmät luonnonsuojelualueet suojataan uhilta, elikkä perustetaan luonnonsuojeluverkosto, ja tässä Suomi on aloitteellinen. Me järjestämme kokouksen, johon kaikki arktisen alueen maat osallistuvat, ensi keväänä ja arvioimme näiden herkimpien alueiden suojelua, varmistamme öljyntorjunnan ennaltaehkäisyn ja turvallisuuden kriteerien perustamisen tämän öljyntorjuntavalmiuden lisäksi, josta on jo tehty sopimus, sekä sitten kolmanneksi toimimme laajasti sen eteen, että erilaiset negatiiviset ympäristövaikutukset minimoidaan ympäristöteknologialla ja päästöjen vähentämisellä. Näissä kaikissa meillä on myös sitten taloudellista osaamista, elikkä kestävä kehitys on järkevää myös Arktiksella.

Liikenneministeri Merja Kyllönen

Arvoisa herra puhemies! Hyvät edustajat! Puhutaan erittäin tärkeästä asiasta Suomen näkövinkkelistä. Itselläni oli mahdollisuus osallistua arktiseen seminaariin Washingtonissa viime viikolla, ja siellä kyllä kävi hyvin ilmi, että suomalainen osaaminen ja tietotaito kiinnostaa. Sitä täytyy kyetä vain maailmalle markkinoimaan. Meitä ei tule kotoa, kotisohvalta, kukaan hakemaan, ja siinä työssä myös ministereillä on oma roolinsa: avata niitä ovia ja mahdollistaa sitä toimintaa eteenpäin.

Hallitus on ollut hyvin aktiivinen. Me olemme tehneet töitä sen eteen, että ollaan selvitetty kaikki kaivostoiminnan liikenteelliset tarpeet Pohjois-Suomessa. Koillisen ulottuvuuden osalta on tehty oma raideliikenneselvitys, minkä tässä edustaja Kettunen nosti esille, Taivalkosken radan perusparannuksen ja sen jatkon osalta. Elikkä suinkaan ei ole nukuttu, vaan on nähty ne todellisuudet ja tarpeet, missä eletään ja missä infra käytännössä tällä hetkellä on ja elää.

Täytyy muistaa se, että kukaan ei ole hyvää hyvyyttään tekemässä yhteistyötä meidän kanssamme: jokaisella maalla on omat intressit ja tahtotilat. Silloin kun esitetään venäläistä satamaa suomalaisten käyttöön tai norjalaista satamaa suomalaisten käyttöön, niin he eivät sieltä omia tavaroitansa ole kuljettamassa Suomen kautta, vaan haluavat, että me kuljettaisimme tavaroitamme omien satamiensa kautta, ja silloin tulee myös keskustelu siitä, mitä se tarkoittaa meidän suomalaisille satamille esimerkiksi Perämerellä tai muualla Suomen rannikkoseuduilla.

Lentoliikenteen osalta on sanottava se, että ensimmäistä kertaa otetaan askeleita matkailunkin osalta siihen suuntaan, että voitaisiin nähdä mahdollisuuksia muuallakin kuin vain omien rajojen sisällä tapahtuvassa liikenteessä. Maailmalla kiertäneenä sanoisin sen, että matkailun mahdollisuudet Suomessa ovat aika heikosti vielä käytössä elikkä mahdollisuuksia on paljon enemmän kuin mitä me olemme hyödyntäneet. Eli tekemistä sillä puolella riittää.

Raidepuolella lähdetään toki siitä, mitkä ovat ne konkreettiset tulevaisuuden tarpeet. Soklin kaivoksen mahdollinen tuleminen Suomeen, se millä tavalla Salla—Kantalahti-radan kehittyminen edistyy, niillä on iso merkitys ja vaikutus, samoin sitten kaivosten tulemisella tuonne Länsi-Lapin suuntaan ja sillä, millä tavalla siellä liikenteelliset tarpeet kehittyvät. Ratoja ei rakenneta vain sellaisen ajatuksen varaan, että ehkä sieltä joku liikkuu, joskus liikkuu. Pitää olla tavaravirtoja, ihmisiä, pitää olla sitä tarvetta, mihin se rata tai vastaavasti lentoyhteys kehitetään ja luodaan.

Pertti Salolainen /kok(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Pyysin vastauspuheenvuoron silloin, kun ministeri Tuomioja totesi näitä turvallisuuspoliittisiakin näkökohtia. Kysyisin häneltä: kun tämä varsinaisen napa-alueen mannerjalusta on vielä jakamatta, niin minkälaisia ongelmia tämä ehkä tuottaa? Sitä paitsi siellä on vielä tiettyjä raja-alueita esimerkiksi Tanskan ja Kanadan välillä, jotka ovat sopimatta, ei kovin isoja, mutta kuitenkin.

Ja voisinko kysyä vielä ministeri Niinistöltä: kun Etelämantereen osalta saatiin aika hienoja sopimuksia aikaan ympäristön- ja luonnonsuojelun osalta, totta kai Pohjoiskalotti on aivan erilainen, sehän on pelkkää vettä ja jäätä, mutta onko siellä saatavissa jotain vastaavaa?

Pentti Oinonen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Lähinnä ministeri Niinistölle: Arktisen alueen luonnonrikkaudet kiinnostavat maailmanlaajuisesti. Arktinen alue näkyy kiinnostavan myös ympäristönsuojelujärjestöjä, jotka lähettävät fanaatikkoja kiipeilemään vieraiden valtioiden aluksiin. Kysyn ympäristöministeri Niinistöltä: onko mielestänne oikein, että Suomen kansalainen kiipeilee venäläisen aluksen reelingillä tiedostaen, että seuraukset kiinni jäätyä eivät ole mitenkään lämpimät eivätkä leikin asia? Myös tiedustelisin: oliko mielestänne oikein, että ministerikolleganne Heidi Hautala arvosteli Venäjän oikeuslaitosta?

Jukka Kärnä /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Lainaan Meriteollisuus 2020 -kilpailukykytyöryhmän paperista tätä arktista osuutta ja puhun hieman suomalaisesta varustamotoiminnasta. Työryhmä näkee — tämä on muuten erittäin ansiokas mietintö kaiken kaikkiaan — että Suomella on hyvät edellytykset tähän jopa arktiseen varustamotoimintaan ja "se tuo kokemusta koko meriklusterin käyttöön". Näitten arktisten alusten ja rakenteiden suunnittelun sekä rakentamisen ja operoinnin hallitseminen antaa työryhmän mukaan Suomelle mahdollisuuden olla erittäin suuri ja todellinen arktisen osaamisen suurvalta. Työryhmä myös katsoo tässä samassa kappaleessa, että "valtion tulee aktiivisesti luoda olosuhteet arktisen operoinnin jatkumiselle ja laajentumiselle" myöskin suomalaisilla aluksilla.

Kiinnitän vielä huomiota tuohon osaamiseen. Tämä raportti käsittelee suomalaista osaamista ja nimenomaan meriteollisuuden osaamista erittäin laajasti, ja siellä on todella hyviä esityksiä myöskin, miten sitä pystytään vielä paremmin kehittämään.

Markus Lohi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minusta tämä arktinen strategia on hyvin tervetullut ja tämä sisältää monia erinomaisia näkökohtia ja tavoitteita. Täällä asiakirjassa kun todetaan, että Lappi on oleellinen osa Suomen arktisuutta, niin haluaisin korostaa, että Lapissa kaikki keskeiset elinkeinot tavalla tai toisella liittyvät meidän luonnonvarojemme hyödyntämiseen. Myös matkailu nojaa pitkälle meidän luontoon, puhtaaseen luontoon. Sen takia on äärimmäisen tärkeää, että kun siellä on myös kaivosteollisuus nousemassa, niin kiinnitetään huomiota siihen, että luontoa ei voi pilata.

Mutta nyt kun meillä on siellä erittäin hyviä ja kannatettavia kaivoshankkeita vireillä ja niissä ovat lupaprosessit edenneet, niin on tullut sellainen ilmiö, että kun valtion lupaviranomainen, kaivosviranomainen, tutkii ja myöntää tarkoilla kriteereillä näihin hankkeisiin luvan, niin sitten toinen valtion viranomainen lähtee valittamaan tästä asiasta. Jotenkin tämä tuntuu minusta käsittämättömältä, että me hukkaamme meidän resurssejamme siihen, että saman valtion viranomaisista toiset myöntävät lupia, toiset valittavat, ja me täällä käymme tällaista vähän niin kuin piirileikkiä tässä taloudellisessa tilanteessa, kun meillä pitäisi vauhdittaa näitä hankkeita, jotka luovat työpaikkoja (Puhemies koputtaa) meille koko Suomeen.

Heikki Autto /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kuten tässä edellä on todettu, niin arktisella alueella on paljon mahdollisuuksia. Kun strategiassa todetaan, että arktisilla alueilla on tärkeää kyetä sovittamaan yhteen perinteiset elinkeinot ja moderni luonnonvarojen hyödyntäminen, niin jotta tämä yhteensovittaminen voi kestävällä tavalla onnistua, tarvitaan tutkimukseen perustuvaa osaamista. Myös edustaja Kiviniemen tuossa edellä mainitseman Lapin yliopiston Arktisen keskuksen tutkimus käsittelee juuri näitä kysymyksiä. Arktinen keskus tavoittelee EU:n arktisen informaatiokeskuksen asemaa. Tätä tärkeää tavoitetta hallitus on sitoutunut myös omassa ohjelmassaan vahvasti edistämään. Toteutuessaan tällä olisi Suomen kannalta suuri merkitys, koska se myös vahvistaisi Rovaniemen asemaa EU:n muodollisena arktisena pääkaupunkina ja olisi omiaan lisäämään Suomen houkuttelevuutta erilaisten arktisen alueen suurinvestointeja tukevien toimintojen sijoittumiselle ja sitä kautta uusille työpaikoille Suomeen.

Kysynkin ulkoministeriltä, toki pääministeriltäkin: onhan kaikki voitava tehty, että tämä EU:n arktinen informaatiokeskus Rovaniemelle saadaan?

Merja Kuusisto /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Pidän erittäin tärkeänä, että varmistetaan toimivat liikennejärjestelmät ja rajanylityspaikat arktisella alueella. Me tarvitsemme investointisuunnitelman Jäämeri-yhteyksien parantamiselle, jotta voimme vastata lisääntyvään liikenteen kasvuun ja myös varautua siihen, että luomme toimintaedellytyksiä muun muassa kaivos-, tuulivoima- ja metsäteollisuudelle sekä matkailulle.

Seppo  Kääriäinen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Pääministeri ei hyvässä alkupuheenvuorossaan juurikaan viitannut arktisen alueen turvallisuuspoliittiseen asetelmaan. Sen sijaan sitten vastauksissa tätä asiaa on käsitelty. Tämän alueen geopoliittinen merkityshän on kasvusuunnassa joka tapauksessa. Siellä, missä on iso raha, kyllä siellä politiikka jellaa, ja kyllä siellä valtakin sitten on samoissa ympyröissä.

Valtioiden välisten konfliktien vaaraahan ei käytännössä ole olemassa. Se on ainakin hyvin olematon. Mutta sen sijaan alemmanasteisia kärhämiä toki voi olla ja ilmentyä. Tietenkin voidaan ajatella, että myös maailmanlaajuiset konfliktit heijastuvat jollakin tavalla sitten arktisellekin alueelle. Emme voi mitään tämmöistä sulkea pois.

Vakauden puolesta tehtävä työ on Suomen kannalta ihan ensiarvoista työtä. Tähän jo ulkoministeri viittasi omassa puheenvuorossaan. Ylipäätään yhteistyökuvioitten tiivistäminen ja sillä tavalla eri toimijoiden sitominen yhteistoimintaan on viisautta, vakauden rakentamista. Hiukan tähän liittyen kysyn, herra pääministeri: mitä nyt Suomi tekee, että tämä arktisen alueen politiikka todella vahvasti nousee Euroopan unionin agendalla riittävän korkealle tasolle?

Kauko Tuupainen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Vaikka asustelenkin selkeästi napapiirin alapuolella, niin pidän Kainuusta kotoisin olevan edustaja Kettusen puheenvuoroa hyvänä ja hyvänä esityksenä myöskin. Kysehän oli siitä, että rautateitä rakennettaisiin Kajaanista Pesiökylän kautta Kemijärvelle. Tämä siitäkin syystä, että työtähän tarvitaan rautatien rakentamisessa, ja jos oikein ymmärrän, niin Kemijärvellä ja siitä pohjoiseen ja Lappiin päin on todellakin puutetta rehellisestä työstä.

Toiseksi, arvoisa liikenneministeri: Äsken otitte kantaa tähän asiaan. Mielestäni tämän rautatiepätkän rakentaminen lisäisi myöskin varmuutta rautatiekuljetuksiin. Oletteko samaa mieltä?

Inkeri Kerola /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Minusta on hieno asia, että yli koko Suomenmaan edustajat täältä kantavat huolta yhteisestä arktisesta alueestamme, arktisesta osaamisestamme ja tutkimuksesta. Tärkeää on tietysti se, että me painotamme osaamista ja tutkimusta sinne, missä se parhaiten osataan, missä myös ympäristö tukee tätä osaamista. Elikkä puhumme silloin pohjoisen yliopistoista, kaikista oppilaitoksista siellä, siellä tehtävästä yhteistyöstä ja myös tämän arktisen osaamisen edistämisestä työpaikoiksi, joka on varmasti se kaikista tärkein asia Suomelle.

Arvoisa puhemies! Täällä on myös kerrottu, että on paljon selvityksiä, painotetaan EU:ssa arktista työtä Suomen kohdalla ja edistetään kaikkia hankkeita, mitkä Suomelle ovat tärkeitä, mutta minusta ydinkysymys on siinä, että hallitus vahvasti sitoutuu tekemään tätä työtä kaikilla areenoilla konkreettisesti, juuri niin kuin edustaja Kiviniemi tuossa omassa puheenvuorossaan kuvaili. Valtioneuvosto on asettanut neuvottelukunnan edistämään näitä asioita, vahtimaan näitä asioita, ja siihen on valittu myös edustajat. Tämä eilen ilmeni asiakirjoista. Nyt kysymykseni kuuluu: onko tämä neuvottelukunta koostumukseltaan sellainen, että se edustaa koko Suomea? Itse kannan huolta vähän siitä, (Puhemies koputtaa) että etelästä on edustusta ja myös pohjoisesta mutta se keskiväli jää huomioimatta.

Timo Heinonen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä on keskusteltu jääradan yhteydestä, ja Liikenneviraston raportissa esityksessä yhteys rakennettaisiin Kirkkoniemelle. Sen on arvioitu maksavan noin 3 miljardia euroa, ja se hyvin suurelta osalta varmasti jäisi meidän suomalaisten maksettavaksi.

Minun mielestäni on varsin perusteltua pitää esillä myös Murmansk-yhteyttä. Me tiedämme tästä Koillisväylästä, vaikka sen roolia täällä on vähätelty, että sen merkitys tulee kasvamaan. Luulen ja uskon, että Venäjää tulevat kiinnostamaan nämä liikennöinnit, jotka tulisivat mahdollisesti Suomenkin kautta, ja tiedämme myös sen, millä tavalla, Venäjän niin halutessa, ovat Pietarin ratayhteys ja muut edenneet yllättävänkin nopealla tahdilla.

Arvoisa puhemies! Myös telakkateollisuuden haasteisiin uskon täältä pohjoisesta löytyvän vastauksia, ja niin kuin pääministeri totesi, niin tässä asiassa syrjäinen sijainti on meille valtti.

Risto Kalliorinne /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Arktiselle alueelle tarvitaan osaamista, jotta siellä luonnonvarojen käyttö ja siellä toiminta on vastuullista. Kuten olemme viime päivinä nähneet, ihan ongelmatonta ei ole arktisten alueiden toiminta.

On kuitenkin olemassa suuri riski, että Suomi jää myös näiden haasteiden ja mahdollisuuksien ulkopuolelle. Näinhän on esimerkiksi näissä Norjan hankkeissa käynyt. Me emme ole kovin suuri toimija siellä. Venäjän ja EU:n raja kulkee Suomen ja Jäämeren välillä. Meillä ei ole ratayhteyttä, ei satamaa, ei poikittaisia lentoyhteyksiä. Kun esimerkiksi Oulusta lähtee Murmanskiin tai Tromssaan, samassa ajassa ehtisi Amerikkaan tai Aasiaan, mitä siihen aikaa tuhraantuu, kun ainakin kolmella neljällä eri lennolla pitää matkustaa, eli poikittaisyhteyksiä on parannettava.

Näitä mahdollisuuksia ei voi ottaa itsestäänselvyytenä, ja nyt tarvitaan konkretiaa jatkossa lisää myös tämän strategian ympärille. Yksi konkretia olisi tietysti se, mitä täällä on esitetty: että Oululle, joka haluaa ja pystyy ja kykenee ottamaan tästä suuren roolin ja ison vetovastuun, tämä vetovastuu myös annettaisiin.

Tapani Tölli /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Arktisen alueen mahdollisuudet ovat huomattavasti suuremmat ja laajemmat, mitä julkinen mielikuva asiasta on. Nyt on hyvin tärkeää, että tämä strategia muuttuu toimenpideohjelmaksi ja se myös toiminnoittain vastuutetaan. Olen kiinnittänyt huomiota siihen, onko hallituksessa kenen vastuulla tämän kokonaisuuden koordinointi. Sen täytyy olla jonkun vastuulla, jotta se etenee.

Joitakin aikoja sitten Oslon suurlähettiläämme kiinnitti huomiota siihen, että suomalaiset puuttuvat Pohjois-Norjasta. Pohjois-Norjassa on paljon hankkeita. Missä ovat suomalaiset? Nyt me menemme monesti merta edemmäs kalaan vientiponnisteluissa. Nyt pitäisi ottaa vakavasti huomioon tämä mahdollisuus, mikä meillä on Pohjois-Norjassa.

Edustaja Brax viittasi historiallisiin seikkoihin, että on pohjoiseen päin käännytty monesti, ja näin pitäisi nytkin tehdä. Asiaa havainnollistaisi se, jos karttaa välillä katsottaisiin niin, että pohjoinen olisi alhaalla ja etelä ylhäällä. Se vähän havainnollistaisi, mistä todella on kysymys.

Pauli Kiuru /kok(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Arktiselle alueelle kohdistuu kasvavaa taloudellista kiinnostusta, ja Suomen elinkeinoelämällä on lukuisia mahdollisuuksia tällä suunnalla, jotka ilman muuta kannattaa hyödyntää. Sen takia tämä strategia on erinomainen paperi: jäänmurtoa, laivanrakennusta, öljyntorjuntaa, matkailua, kaivostoimintaa ja näin poispäin.

Asia, jota tässä ei ole vielä otettu esille, on sinänsä euromääräisesti pieni, mutta pidän sitä vähän kunnia-asiana Suomen kannalta. Täällä puhutaan vähemmistökansoista, ja nyt samaan aikaan talousarvioesityksessä kielipesätoiminnalta ollaan vähentämässä rahaa. Pidän sitä Suomen kannalta vääränä viestinä, eli saamenkielisten asema ja kielen elvytys pitää hoitaa hyvin.

Sitten ministeri Niinistölle ja mahdollisesti myös Kyllöselle kysymys: Kun täällä on strategiassa näistä rautatiesuunnista, yksi suunta on Kilpisjärven suunta, ja pidän sitä erittäin riskialttiina luonnon kannalta, miten te suhtaudutte siihen ja miten se on huomioitu, että luonto on todellakin suurtuntureiden alueilla herkkää ja massaturismin kasvaminen sillä suunnalla, niin miten se on huomioitu näissä selvityksissä?

Mika Niikko /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Samanaikaisesti, kun hallitus on 2,5 vuoden ajan yrittänyt pelastaa suomalaista työllisyyttä Brysselissä tukemalla Etelä-Euroopan valtioita ja pankkeja miljardeilla, ovat muut maat jo pitkään rakentaneet yrityksilleen liiketoimintamahdollisuuksia arktiselle alueelle. Suomalaisten yritysten kannalta on tärkeää päästä mukaan arktisen alueen käynnistyviin ja jo vireillä oleviin hankkeisiin, ja globaalin kovan kilpailun johdosta valtion tuki on elintärkeää. Kysyisin pääministeriltä, onko talousarviossa huomioitu, miten arktisen alueen kilpailuun osallistutaan. Meriteollisuuden osalta tulos ainakin on tällä hetkellä miinusmerkkinen.

Katri Komi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Suomen kaikilla puolustushaaroilla on merkittävää kylmäosaamista ja arktista suorituskykyä. Suomi voi tarjota arktista koulutus- ja harjoitustoimintaa kansainvälisille yhteistyökumppaneille, mikä kehittää samalla Suomen puolustuksen yhteistoimintakykyä. Näin toki on tehtykin, mutta olisiko mahdollista kaupallistaa tätä osaamista vielä pidemmälle. Puolustusministeri poistui jo paikalta, mutta miten pääministeri näkee kaupallistamisen mahdollisuudet kylmäosaamisen saralla jatkossa?

Toisena asiana sitten pääministeriltä, miten te näette Suomen ja Venäjän suhteet arktisen alueen kontekstissa, onko Arktinen neuvosto se oikea väylä hoitaa. Täällä on pikkuisen erilaisia mielipiteitä Suomessa johtavilta taholta tullut tästä, toisten mielestä Barentsin alueen neuvostot ovat parempia ja ketterämpiä yhteistyöverkostoja Venäjän suhteen.

Sitten vielä yksi asia. Kun Suomi kannattaa avointa vuorovaikutusta näitten kaikkien Arktisen neuvoston ulkopuolisten toimijoitten kanssa ja lähtökohtaisesti myös uusien tarkkailijajäsenten hyväksymistä, onko teillä viimeisintä tietoa siitä, mikä on muiden maiden suhtautuminen näihin uusiin tarkkailijajäseniin?

Anni Sinnemäki /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! "Arktinen luonto on maailman mitassa ainutlaatuista ja sen säilyttäminen on itseisarvo", strategiassa todetaan. Yksittäisten öljynporaushankkeiden tai kaivoshankkeiden ohella arktista luontoa uhkaa ennen kaikkea ilmastonmuutos ja sen arveltua dramaattisemmat vaikutukset nimenomaan pohjoisilla alueilla. Sekä kansainvälisen ilmastopaneelin uusimmat arviot että esimerkiksi maailman energiajärjestön IEA:n arviot vievät siihen johtopäätökseen, että tunnetuista fossiilisista polttoainevaroista valtaosa täytyy jättää hyödyntämättä.

Onko hallituksen piirissä pohdittu tätä kysymystä, että — kun joka tapauksessa, jos haluamme pysytellä siinä skenaariossa, johon olemme sitoutuneet, että ilmasto ei lämpenisi yli kahta astetta, iso osa fossiilisista polttoainevarannoista tulee jättää käyttämättä — olisiko itse asiassa järkevää pyrkiä määrittelemään, että nimenomaan arktisella hyödynnettävät varat jätettäisiin rauhaan, koska riskit pohjoisessa ovat monin paikoin luonnolle huomattavasti suuremmat kuin jossain muualla?

Ympäristöministeri  Ville  Niinistö

Arvoisa puhemies! Useampi edustaja on tuonut esille sen, kuinka kestävän kehityksen kannalta tärkeätä on varmistaa luonnon ekosysteemien selviäminen arktiksella. On syytä muistaa, että Suomen Lapissa, ja myös muualla arktiksella, luonnosta tulevat työpaikat on yksi keskeisimpiä työn lähteitä. Elikkä luontomatkailu, puhdas luonto, siihen liittyvä imago ja ihanne, kalavedet, metsät: kaikki se on sellainen rikkaus meille, jota kannattaa vaalia myös työn muodossa.

Silloin kun me kehitämme pohjoisessa hankkeita, on tärkeätä — myös ratkaisee osin sitä kysymystä siitä, että viranomaiset eivät valita toistensa hankkeiden eteenpäinviemisestä — se, että ympäristönäkökulmat on kaikissa hankkeissa alusta saakka huomioitu niin hyvin kuin mahdollista. Silloin vältetään se jännite.

Tämä on minun vastaukseni ehkä myös näiden raidehankkeiden kehittämiseen: että siinä vaiheessa, kun ne menevät eteenpäin, on tärkeätä, että pohjoisessa ollaan laajamittaisesti arvioimassa ympäristönäkökulmia reittien valinnoissa sitten, jos joku reitti aktualisoituu, että se olisi mahdollisimman hyvä myös ympäristön kannalta. Nämä luonnosta tulevat työpaikat ovat Lapille tosi iso juttu, ja sitä ei kannata vaarantaa sitten, kun viedään toisia elinkeinohankkeita eteenpäin, luonnon muista arvoista puhumattakaan.

Sitten tämä edustaja Salolaisen kysymys siitä, miten varmistetaan nämä herkimmät alueet. Tässä meidän strategiassa puhutaan, että erityisen tärkeätä olisi vahvistaa suojelua tämän herkimmän pohjoisnapa-alueen ympäröivällä merialueella. Tästä käydään keskustelua, josta ulkoministeri voi vastata ehkä tarkemmin, koskien YK:n merioikeuden laajentamista. Myös ympäristöministerien kesken siitä puhutaan. Ja sitten tämä luonnonsuojeluverkoston perustaminen herkimmille merialueille: Voi sanoa näin, että valtaosa maailman muuttolintureiteistä menee hyvin kauas pohjoiseen. Siellä on todella arvokkaita lintulajeja ja muita eläimiä. Nämä herkimmät luontoalueet on määritelty, ja eri maat ovat valmiita etenemään niitten suojeluun. Nämä kaikki ratkaisut pitäisi saada valmiiksi ennen kuin sinne lähdetään enemmän hyödyntämään, jolloin se hyödyntäminen on kestävää.

Tällä hetkellä öljyvalmiusriskit siellä arktiksella eivät ole mitenkään kunnossa. Me olemme saaneet sopimuksen aikaan siitä, että jos onnettomuus tapahtuu, niin mitä sitten tehdään, mutta meillä on vielä paljon niitten ehtojen asettamisessa, (Puhemies koputtaa) mikä osaltaan vastaa siihen kysymykseen, että jos kustannukset nousevat korkeiksi, niin silloin näitä varoja voidaankin jättää hyödyntämättä, kun se on helpompaa hyödyntää jossain muualla, samalla kun päästöjä vähennetään.

Ulkoasiainministeri Erkki Tuomioja

Herra puhemies! Pohjoisilla alueilla on vielä paljon asioita, joista täytyy valtioiden välillä tehdä sopimuksia ja täydentää olemassa olevaa sopimusverkostoa. Keskeisin pohja tälle sopimiselle on kansainvälinen merioikeussopimus. Sen mukaisesti on ratkaistu eräitä erittäin tärkeitä potentiaalisesti ongelmallisia kysymyksiä, joista ennen kaikkea on mainittava se, mitenkä Norja ja Venäjä pääsivät Barentsinmeren rajanvedosta yksimielisyyteen ja sopimukseen. Tämä muodostaa pohjan, millä tavoin muutkin valtiot voivat vielä avoimina olevia kysymyksiä ratkoa. Tässä suhteessa on myöskin tärkeätä ja toivottavaa, että kansainväliseen merioikeussopimukseen liittyvät kaikki valtiot. Yhdysvaltain hallitushan on esittänyt senaatille sopimuksen ratifiointia, mutta senaatti ei ole vielä tähän ottanut kantaa. Olisi tietysti toivottavaa, että meillä olisi kaikilla sitova, yhteinen pohja, jolla näitä ratkotaan. Mutta niin kuin ministeri Niinistö totesi, myöskin tätä merioikeussopimusta voidaan edelleenkin täydentää ja kehittää, ja meidänkin on syytä olla tässä aktiivisia.

Eeva-Maria Maijala /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kiitos tästä strategiasta, jossa on hyvin huomioitu pohjoisen mahdollisuudet ja osaamiset. Pohjoinen on täynnä hyviä mahdollisuuksia, mutta kuitenkin nykyhallituksen toiminnassa näyttää siltä, että kaikki asiat silti keskitetään vain eteläiseen Suomeen. Pohjoinen näyttää olevan vain kauniita sanoja mutta ei tekoja.

Mutta miten näitä tekoja sitten saataisiin aikaiseksi? Esimerkiksi tämän salin kotiväki odottaa kohta arktiselta, syrjäiseltä, kaukaiselta, kylmältä tunturilta, Korvatunturilta, tulevaa joulupukkia. Meistä tässä salissa on kiinni se, mitä tämä joulupukki tuo tullessaan. Tuopiko se arktista luontoa säilyttäviä, pohjoisen luonnonvaroja järkevästi hyväksi käyttäviä ja sitten muutenkin pohjoisen ihmisiä työllistäviä asioita, työpaikkoja heille ja sinne — se on meistä kiinni.

Arvon kollegat! Lopuksi: luetaan tämä strategia ajatuksella läpi ja puetaan sanat teoiksi.

Jari  Leppä /kesk(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Pääministeri, sanoitte aivan oikein tuossa alustuspuheenvuorossanne, että meidän on oltava aktiivisia siellä, missä on kasvua näköpiirissä. Juuri näin asian laita on.

Maa- ja metsätalousvaliokunta oli viikon Kanadassa, ja siellä tuli kaksi asiaa aivan selväksi. Kanada haluaa yhteistyötä ja markkinoita ja elinkeinoyhteistyötä Suomen kanssa kahdessa asiassa erityisesti: arktisen osaamisen ja metsäteknologian alalla. Heillä on valtavat suunnitelmat niille asumattomille selkosille, joita he haluavat nyt pohjoisessa hyödyntää, ja he tulevat nämä ostamaan joka tapauksessa jostakin. Se on päivänselvä asia.

Siksi kysymykseni kuuluukin teille, pääministeri: eikö ole nyt kuitenkin tämän strategian vastaista se, että esimerkiksi Kanadasta on kaupalliselta edustustolta vähennetty merkittävästi voimavaroja juuri tehdä sitä työtä, jossa näitä kasvavia markkinoita on ja halua myöskin on toimia Suomen kanssa yhteistoiminnassa? Tämä on aivan yksiselitteinen ja selkeä asia.

Toinen asia on se, että he haluavat yhteistyötä pohjoisen pallonpuoliskon välillä, jolloin kilpailukykyä korostetaan siellä, koska eteläinen pallonpuolisko on vahvistanut kilpailukykyään, ja tämä on myöskin erittäin tärkeä näkökulma mielestäni.

Markku Rossi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kansainväliset suuryhtiöt ovat luonnollisestikin kiinnostuneita arktisesta alueesta energian, raaka-aineiden, tulevaisuuden asioiden vuoksi. Valtiot, suurvaltiot ovat tietysti mukana myös poliittisessa mielessä. Tässä suhteessa, herra pääministeri, hallituksella on äärimmäisen suuri vastuu siitä, mikä on Suomen rooli tässä kaikessa. Meillä on luonnollisesti myös taloudellinen intressi mutta ilman muuta myös tämä poliittinen sekä ekologinen intressi kaiken kaikkiaan.

Siksi onkin myös kysyttävä, onko esimerkiksi Arktinen neuvosto riittävän vahva niin, että se pystyy säätelemään, pystyy näkemään myös kansainvälisen oikeuden toteutumisen. On hyvin usein käymässä niin, että niillä alueilla, missä varsinkin suuryhtiöt pääsevät tekemään ikään kuin energia- tai muusta raaka-ainepolitiikastaan työtä omilla säännöillään. Se tarkoittaa käytännössä niiden alueiden raiskausta, ihan suomeksi sanottuna.

Tässä mielessä tämä on myös Suomelle erittäin tärkeä kysymys, että sääntely on kohdallaan, mutta se, että Suomi on mukana, takaa jo meille hirveän paljon ja auttaa toivon mukaan myös asiassa.

Anne Kalmari /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä on tullut jo todella selväksi, että luonnonvarat, ilmastonmuutos ja osaaminen luovat valtavat kasvun mahdollisuudet arktiselle alueelle, ja on todella hyvä, että hallituskin tätä on ottamassa vakavasti ohjelmalistalleen. Keskustallehan tämä on ollut itsestäänselvyys jo pitkään.

Mutta haluaisinkin kysyä, mikä on intohimon taso, kun joka puolelta kansainvälisistä yhteyksistä kuuluu tuo sama viesti, että missä ovat suomalaiset esimerkiksi pohjoisen Jäämeren hyödyntämisessä tai näitten luonnonvarojen hyödyntämisessä. Mielestäni edustaja Kiviniemen vaatimus toimenpiteitten kiireellisyysjärjestyksestä oli oikein asiaan osuva, ja toivoisin, että pääministeri tätä asiaa kommentoisi.

Sitten pienempi mutta myöskin iso asia. Norjan puolella suomen kielen perinne halutaan säilyttää ja siellä on suomen kielen opetusta, mutta meidän alkuperäiskansamme Saamessa eivät saa varmistusta kielipesilleen. Tämä on pieni rahallinen satsaus, mutta anteeksiantamatonta, (Puhemies koputtaa) jos se kieli menetetään.

Silvia Modig /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Se tavoite siitä, että Suomi olisi arktisen alueen kestävän kehityksen edelläkävijä, on erittäin kannatettava, mutta silloin on pakko esittää kysymys, viekö tämä strategia meitä kohti sitä, onko se riittävä. Oma näkemykseni on, että se vie oikeaan suuntaan, mutta osittain se on riittämätön ja osin se on hyvin ristiriitainen. Suuri ristiriita on nimenomaan siinä, että samalla, kun me korostamme ilmastonmuutoksen vakavuutta ja kestävän kehityksen tärkeyttä, samalla me juhlimme suuria uusia öljyesiintymiä. Fossiiliset polttoaineet ovat olennainen osa sitä ongelmaa, jonka seurauksena arktinen meille nyt avautuu.

Jos me haluamme saada ilmastonmuutoksen kuriin, meidän on hyväksyttävä se tosiasia, että kaikkia fossiilisia varantoja ei voida hyödyntää. Siksi alueen talouskehitys ei voi perustua fossiilitalouteen. Tämä on asia, jota hallituksen kannattaa pohtia ja ottaa kantaa. Mutta onneksi arktinen tarjoaa meille myös kestäviä talouskasvun mahdollisuuksia: meillä on laajaa osaamista meriteollisuudesta, meiltä löytyy tieteellistä tutkimusta. Mutta me emme voi katsoa tätä arktista kehitystä vain lyhytnäköisesti välittömän taloudellisen hyödyn kautta, vaan meidän on tunnistettava ympäristöriskit ja kunnioitettava arktisen alueen alkuperäiskansojen oikeuksia, kun suunnittelemme tulevaa.

Kysynkin pääministeriltä: Yhtenä toimenpiteenä strategiassa mainitaan ILO 169 -sopimuksen ratifiointi. (Puhemies koputtaa) Milloin Suomi ratifioi tämän sopimuksen, joka on allekirjoitettu 24 vuotta sitten?

Anna Kontula /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Arktinen strategia sisältää monia hyviä linjauksia. Laittaisin tähtitarran erityisesti esitykseen pohjoisnapaa ympäröivien merien suojelemiseksi. Se on iso ja konkreettinen liike Suomelta.

Kuitenkin Modigin tavoin näen strategian heikkoutena sen, että siinä ei pohdita yhdessä ilmastonmuutoksen haasteita ja öljynetsinnän tuomia haasteita. Toivoisinkin, että tämä asia nostettaisiin jatkokäsittelyssä paremmin esille.

Sen lisäksi kysyisin: millaista roolia Suomi on ottamassa neuvoteltaessa öljynporauksen miniminormeista? Ne eivät ratkaise tätä isoa kuvaa, isoa ongelmaa, mutta ovat kuitenkin iso ja tärkeä liike siihen suuntaan.

Anu Vehviläinen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Suomella on jääntaju, ja se tarkoittaa konkreettisesti sitä, että meillä rakennetaan jäänmurtajia ja osataan operoida niillä erittäin hyvin. Nyt täällä jo keskustelussa aiemmin on tullut esille tämä meidän arktisen meriteollisuuden tulevaisuuden epävarmuus, ja haluan palata tähän kysymykseen. Haluan kuulla pääministeriltä vastauksen siihen, miten te todella turvaatte sen, että jatkossakin suomalainen jäänmurtajien suunnitteluun, rakentamiseen ja operointiin liittyvä meriteollisuus todellakin säilytetään. Millä se säilytetään? Ja tähän liittyy kysymys myös meidän omista jäänmurtajista. Meillä on seitsemän jäänmurtajaa, ja ne kaikki pitää uusia viidentoista seuraavan vuoden aikana. Kuka ne rakentaa ja missä, jos niitä ei rakenneta Suomessa, jos meillä ei ole arktista meriteollisuutta?

Arto Satonen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Arktinen alue on erityinen, ja siellä on paljon mahdollisuuksia. Kun olen saanut siellä itsekin vähän aikaa asua, niin sen toki tunnistan. Mutta se on myöskin laaja, ja sinne kyllä mahtuu luontomatkailua, kaivoshankkeita, öljynporausta, vesivoimahankkeita, ja kaikkia näitä pystytään toteuttamaan ympäristöä kunnioittaen, kun tämä yhteistyö, mistä tässä on puhuttu, löydetään.

Näistä liikennehankkeista haluan sanoa tämän Jäämeren radan osalta: Vielä ei ole tullut esille se ajatus — liikennevaliokunta tästä asiasta keskusteli — että Kirkkoniemen ja sitten venäjänpuoleisen yhteyden lisäksi on olemassa myöskin Kiirunan ja Narvikin välinen rata ja Ruotsissa ja Norjassa on ollut keskusteluja sen radan mahdollisesti toisen raiteen rakentamisesta, koska siellä on merkittäviä kaivoshankkeita myös Ruotsin puolella. Tämä vaihtoehto kannattaa myös tutkia, koska Narvikissa on iso syväsatama ja sitä kautta on hyvät yhteydet maailmalle.

Sauli Ahvenjärvi /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Palaan vielä tuohon arktisen strategian kannalta keskeisen merenkulku- ja meriteknologiaosaamisen akuuttiin tilanteeseen. Tällä hetkellä meneillään olevat ja myös odotettavissa olevat suomalaisen telakkateollisuuden uudelleenjärjestelyt muodostavat todellisen uhan tämän strategisen osaamisen säilymiselle. Tilanteen tiedostaminen on nyt todella tärkeää. Rauman telakka, kuten täällä on kuultu, on keskittynyt jäänmurtajien, arktisten tutkimusalusten ja muiden jäävahvistettujen erikoisalusten kehittämiseen ja rakentamiseen. STX ilmoitti äskettäin ajavansa Rauman telakan toiminnot alas. Tämän osaamisen siirto ja istuttaminen suuriin risteilijöihin erikoistuneelle Turun telakalle kilpailukykyisesti on erittäin vaativa ja riskialtis operaatio. Lisäksi tämän osaamisen säilyminen on nyt köytetty kiinni risteilijäbisneksen tulevaisuuteen. Minäkin pyytäisin pääministeriä vielä tarkentamaan: millaisiin konkreettisiin ja aktiivisiin toimiin hallitus on ryhtymässä arktisen laivanrakennusosaamisen turvaamiseksi ja pitämiseksi suomalaisissa käsissä? (Mauri Pekkarinen: Jo kaksi kertaa kysytty pääministeriltä!)

Timo Kalli /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämä jääntaju on syntynyt siitä, kun suomalaiset ovat tottuneet työskentelemään jään parissa. Meillä on valtava osaaminen perustyössä, projektityössä, tutkimuksessa ja myöskin kokonaisuuksien hallinnassa, mutta nyt näitten viimeaikaisten telakkajärjestelyjen johdosta tämä tieto ja taito ja myöskin perustyö ovat hajaantumassa, ja jotta nyt tämä hallitaan ja tämä etumatka, joka Suomella on, pystytään pitämään, se edellyttää sitä, että tämä kokonaisuus hallitaan, joku ottaa vastuun. Meillä ei ole enää suomalaista suurta telakkayritystä, joka tämän vastuun kykenisi ottamaan. Siksi nyt tarvitaan yhteiskuntaa ja valtiota, joka ottaa suojakseen suoritteet, projektityöt, suunnittelun ja toteuttamisen.

Timo V. Korhonen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Pääministeri tuossa avauspuheenvuorossaan sanoi erittäin hyvin, jotenkin niin, että on olennaista, että Suomen arktinen politiikka ymmärretään koko Suomen asiaksi. Erittäin hyvin sanottu, juuri näin, ja tämä hallituksen olisi syytä hahmottaa laajemminkin, eli siis se, että Suomi kehittyy vain koko voimallaan, ei vain kehittämällä muutamaa, neljää, viittä, kuutta kaupunkikasvukeskusta vaan koko Suomea. Itse uskon, että pohjoisesta Suomesta, joka on siis muutakin kuin Lappi, tulee monella tavalla tietynlainen talouden vahva veturi koko Suomelle tulevina vuosikymmeninä johtuen siitä, että siellä ovat nämä tässäkin strategiassa paljon puhutut monenlaiset resurssit, luonnonvarat, ja tätä kaikkea vahvistaa, totta kai, myös Barentsin läheisyys. Mutta on selvää, että jotta tätä kokonaisuutta pystytään hyödyntämään, tältä yhteiskunnalta tarvitaan kahta suurta panostuskokonaisuutta: ensinnäkin laajaa panostusta laajasti ymmärtäen infraan ja sitten erittäin kovaa panostusta myös siellä alueella olevaan osaamiseen ja tuotekehitykseen.

Liikenneministeri  Merja  Kyllönen

Kiitoksia, arvoisa puhemies ja hyvät edustajat. Ensinnäkin vastaisin ministeri Arhinmäen puolesta tähän kielipesäkysymykseen. Arhinmäki on luvannut turvata saamen kielipesien rahoituksen veikkausvoittovaroista, ja hän on tehnyt tämän lupauksensa 23.9. kuluvaa vuotta.

Sen verran kaivostoiminnan liikenteellisistä tarpeista tehdystä selvityksestä, että edustaja Tuupainen nosti esille uudelleen kysymyksen tästä Koillismaan radasta elikkä radasta Kontiomäeltä Taivalkoskelle ja siitä ylöspäin. Meillähän on olemassa oleva rata Taivalkoskelle saakka, ja on tehty selvitykset, jotka ovat nimeltänsä "Koillinen ulottuvuus", sen raideselvitys, ja "Kaivostoiminnan liikenteelliset tarpeet". Nämä molemmat ovat valmistuneet tämän vuoden alkupuolella, elikkä jos edustajilla on kiinnostusta, ettekä löydä netistä, niin meiltä kyllä ministeriöstä saa nämä molemmat raportit, missä hyvin ytimekkäästi käydään lävitse kaikki ne mahdollisuudet ja kaikki mahdolliset reitit: käydään Skibotnit, käydään Narvikit, käydään koillisyhteys ja käydään myös ne taloudelliset arviot, minkä verran sitä kuljetustavaraa, minkä verran matkailijoita pitäisi olla, jotta ne reitit olisivat kannattavia ja järkeviä rakentaa. Näkisin, että tämä hallitus on tehnyt kyllä tämän liikenneverkkoselvityksen osalta hyvin mittavan työn. Jos edustajilla vain on aikaa, niin lukekaa ihmeessä. Ne ovat pitkiä raportteja, erittäin tarkkoja raportteja, mutta antavat kyllä hyvän tiedon siitä, mitä meidän lähivuosina ja pidemmällä aikavälillä kannattaa tehdä ja mitkä ovat meidän rahkeemme, mihin ne kaikkinensa riittävät.

On tullut monenlaisia kysymyksiä liittyen tähän meidän osaamiseemme. Ainakin tuolla Amerikan mantereella, Kanadassa, lisäksi oltiin kiinnostuneita erityisesti tästä meidän Gofrepista, mikä on tässä Itämerellä, plus VTS-järjestelmästä, elikkä liittyen siihen arktiseen osaamiseen, arktiseen alueeseen. Siellähän ei ole maiden kesken mitään yhtenäistä järjestelmää, jolla tiedettäisiin esimerkiksi, missä alukset liikkuvat, ja koordinoitaisiin asioita yhdessä. USA:n rannikkovartiosto ja Kanadan hallitus olivat erittäin kiinnostuneita siitä yhteistyöstä, mitä Suomi on tehnyt Itämeren alueella. Näkisin, että meillä aidosti on sitä osaamista, josta ollaan kiinnostuneita, ja sitä halutaan myös tulevina vuosina hyödyntää. Mutta se, millä tavalla me osaamme markkinoida sen oman osaamisemme näillä puolin, vaatii toimia sekä yrityksiltä että kulloinkin istuvalta hallitukselta.

Pääministeri Jyrki Katainen

Arvoisa puhemies! Nyt on aika monta kysymystä, mutta hyvin harva kansanedustaja, joka kysyi, on enää paikalla kuuntelemassa vastausta, mutta vastataan muutamiin.

Aloitetaan edustaja Pekkarisen kysymyksestä arktisen Arctechin tulevaisuudesta ja arktisen meriteollisuuden tulevaisuudesta. Tämä on meille ihan yhteinen huolenaihe, ja toivon mukaan siihen, mikäli se olisi kaupan, löytyisi semmoinen ratkaisu, joka tähän huolenaiheeseen vastaa. Oikeastaan kaikkein tärkeimpänä arktisen liikkumisen ja meriteollisuuden investointina voidaan pitää sen osaamisen olemista Suomessa. Hallitus ei tietenkään ryhdy telakkayrittäjäksi, mutta tämä osaaminen, tutkimus ja tuotekehitys on ehkä se kaikkein kriittisin kysymys tällä hetkellä. Jos ja kun arktisen liikkumisen tarve kasvaa, niin silloinhan bisneksenkin pitäisi olla automaattisesti hyvä, esimerkiksi telakoilla. Just tällä hetkellä se sitä ei ole, mutta uskoisinpa, että tulevaisuudessa on, ja silloin meidän pitää tämä strateginen osaaminen ja tutkimus- ja tuotekehitys säilyttää kyllä tässä maassa suomalaisten hallussa. Mutta tietenkään en tässä vaiheessa halua nyt lähteä kertomaan mitään positioita, koska se ei olisi kauhean viisasta, mutta yhteinen huolenaihe joka tapauksessa.

Täällä aika moni kysyi, missä ovat suomalaiset, kun Norjassa heitä ei ole. Sitä tässä on pohdittu. Eli kysymys: missä ovat suomalaiset työntekijät, missä ovat suomalaiset yrittäjät? Hallitus siellä on, mutta se nyt ei yksin riitä. Esimerkiksi ministeri Stubb oli viime viikolla vai toissa viikolla laajan yritysdelegaation kanssa auttamassa suomalaisia yrityksiä pääsemään Norjaan, mutta tämä on enemmänkin kyllä yritysten ja alueellisten toimijoiden käsissä oleva asia kuin maan hallituksen käsissä oleva asia. Me emme voi ketään pakottaa menemään Norjaan töihin tai yrittämään, jos sitä luontaista halua ei ole. Mutta sen takia nostin tämän Oulun esimerkiksi, siellä on sitä tahtoa, semmoista itsestä lähtevää yrittäjyyttä, halutaan madaltaa raja-aitoja ja hakea oma-aloitteisesti niitä mahdollisuuksia. Arktinen neuvottelukunta seuraa tämän strategian toteutumista. Täällä on vastuutettu virkamiehet ja tahot, jotka ovat siitä hallituksen puolella vastuussa, mutta sekin on hyvä huomioida, että arktisten mahdollisuuksien hyödyntäminen ei yksin ole valtioiden toimintaa. Ei kannata ajatella niin, että arktisuus Suomessa elää ja voi hyvin vain ja ainoastaan valtion toimenpiteiden ansiosta, vaan se vaatii kyllä, no jälleen kerran, Oulun kaltaista esimerkkiä, ja sitten tietysti maakuntaliittoja ja korkeakoulujen satsauksia ja tutkimukseen satsauksia, tämänkaltaisia asioita. Mutta totta kai valtiolla on oma roolinsa, ja ne on listattu konkreettisiksi toimenpiteiksi tänne ja myös vastuutettu.

Venäjän kanssa arktista yhteistyötä kannattaa tehdä kahdenvälisesti, sitten kannattaa tehdä yhteistyötä ehdottomasti Arktisessa neuvostossa, koska siellä tehdään säännöstöä ja pelisääntöjä, ja sitten euroarktinen Barentsin neuvosto on myös erittäin hyvä väline, että jokaisella on vähän oma roolinsa.

Ilkka Kanerva /kok(vastauspuheenvuoro):

Ministeri Kyllöselle, herra puhemies, esittäisin lyhyesti kysymyksen siitä, että kun täällä puhutaan nyt tästä arktisen osaamisen turvaamisesta, niin välittömin asia tässä rintamassa on tänä syksynä toteutettava jäänmurtajatilauksen käytännön loppuunsaattaminen, sen käytännön soveltaminen. Siinä tietojemme mukaan on suomalaisilla telakoilla omat ehdotuksensa pelissä mukana, joita selvittelee teidän johtamanne liikenneministeriön alaisena Liikennevirasto. Minä olisin hyvin mielelläni kuullut, missä vaiheessa tämän asian selvittelytyö nyt on, koska se on välittömin asia kaikessa siinä suunnassa, mistä sekä hallituksen että eduskunnan puolella on yhteinen tahtotila olemassa, että tämä voitaisiin pelata niin, että se koituisi Suomen eduksi.

Jouko Skinnari /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Keskustan taholta on kovasti pääministeriltä edellytetty sitä, että hän sanoo tämän kiireysjärjestyksen ja sitten myös sitä ihan tärkeätä asiaa, miten tehdään tämä omistaminen Suomessa, miten STX:n käy. Siihen on kuitenkin huomautettava se, että se tilanne, mikä nyt on, se on Pekkarisen aikana syntynyt. Se ihan tarkoituksella tehtiin, siitä keskusteltiin, ja tämä oli se lopputulos, johon sinun johdollasi mentiin.

STX:n osaltahan tilanne on käytännössä se, että STX Euroopassa omistaa neljä telakkaa, joita on Suomessa, Ranskassa, Romaniassa ja Norjassa. Norja on tässä minusta nyt se vahva kilpailija plus sitten Ranska, jossa valtiokin näihin kovasti panostaa, eli tähän on valitettavasti varauduttava. Mikä tulee olemaan tämä Suomen linja ja sitten Suomen kanta näihin liikenneratkaisuihin — täällä on nyt tullut erittäin monta rautatietä, lentoliikennettä, moottoritietä.

Mutta lopetan iloiseen asiaan. Oli hienoa, että Kiinan kansankongressin varapuhemies istui joulupukin sylissä muutama vuosi sitten, koska se oli Kiinan päätelevisiolähetyksessä, ja nyt joulupukki on kiistattomasti ainakin Kiinassa se, joka asuu Suomessa.

Simo Rundgren /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Suomi on iso maa, ja tuolta pohjoisesta näkee asian toisin kuin etelästä. Siksi on oltava läsnä. Siksi on korostettava tässä koordinaatiossa, joka koskee arktista aluetta, sitä, että sitä osaamista, joka siellä pohjoisessa on, käytetään todellakin hyväksi.

Tässä on voimakkaasti pääministeri nyt nostanut Oulun seutua. Minun on pakko tässä vähän — en ole ollenkaan mustasukkainen vaan iloinen siitä, että Oulu on mukana näissä — haluan vain todeta, että monissa yritysprojekteissa nimenomaan lappilaiset yritykset ovat kyllä esimerkiksi kaivosteollisuuden alueella koko pohjoiskalotin alueella mukana. (Jouko Skinnari: Se on vastuukuntamalli!)

Erityisesti kyllä nyt korostan tätä koordinaatiovastuuta. Esimerkiksi edustaja Korhonen täällä on nostanut sen esiin. Kyllä se on ensimmäisiä toimenpiteitä, mitä hallituksen on tehtävä. Kiireellisyysjärjestyksessä tietenkin tähän meriklusterin organisoimiseen on aivan ensi kädessä tartuttava.

Arvoisa puhemies! Kun tässä nyt on käyty tätä hyvää keskustelua, niin asioitten tiedostaminen on ensimmäinen asia, sitten tahto tehdä sille jotakin, ja tässä on varmaan parantamisen varaa hallituksellakin. Sitten on kova työ laskea, mihin kannattaa investoida ja mitä hyötyä siitä odotamme. Se näyttää jäävän kyllä seuraavien hallitusten tehtäväksi.

Mauri Pekkarinen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olen kyllä äärimmäisen vakavalla mielellä teeman kimpussa, jota koko ajan tässä on käsitelty. Vielä kertaalleen: Aker Arcticin omistaa STX Finland muistini mukaan 75-prosenttisesti. Sama STX omistaa 50 prosenttia tuossa Hietalahdessa olevasta telakasta. Nämä kaksi asiaa on iso juttu meriteknisen ja meriteknologisen osaamisen, arktisen osaamisen kannalta. Aker Arctic on maailman johtavin alallaan oleva toimija. Sen lisäksi vielä STX omistaa yhtä ja toista muuta. Niitä varsinaisia telakoita nyt on muuallakin.

On selvästi nähtävissä, että toisin kuin silloin muutama vuosi sitten — edustaja Skinnari, jätän muuten sen teidän puheenvuoronne omaan arvoon — (Jouko Skinnari: Se on sinun aikanasi tehty!) niin nyt STX on tehnyt ratkaisun, jolla se ilmiselvästi tämän varsinaisen risteilijätoiminnan vetää jonnekin muualle, ja sillä ei ole sellaista strategista intressiä nimenomaan tähän arktiseen osaamiseen, mutta esimerkiksi venäläisillä se kerta kaikkiaan on. Voi olla, että venäläiset ovat valmiita näitä jatkokehittämään täällä Suomessa, ja se voisi olla ihan hyvä. Mutta, arvoisa puhemies, voi olla, että kun Venäjälle tällä alalla on suuri strateginen intressi, niin se voi olla, (Puhemies koputtaa) että se on kiinnostunut viemään tätä myöskin ulos, ja näistäkin syistä minusta on äärimmäisen tärkeää, että hallituksella on nyt jo — pääministerillä oli pikkuisen selvempi kommentti kuin ensimmäisissä puheenvuoroissa — vielä selvempi, vahvempi ja voimakkaampi tahtotila siihen, että valtio (Puhemies koputtaa) tulee mukaan ja tekee sen tarvittavan, mitä odotetaan valtiolta.

Pääministeri Jyrki Katainen

Arvoisa puhemies! Ihan täysin samaa mieltä kuin edustaja Pekkarinen, niin kuin alusta lähtienkin. Ei nyt ole tarkoituksenmukaista kertoa, että hallitus ostaa, vaikka kaupan ei ole jotain — perusarvio on ihan sama tästä tilanteesta. Niin kuin nyt aika pitkäsanaisesti kerroin, niin tämä tuotekehitys tällä alalla on ehkä se kaikkein tärkein asia arktisen meriteollisuuden tulevaisuudessa. Se sitten, kuka omistaa sen laivanrakennustelakan, on toinen juttu, mutta tämä osaaminen on (Mauri Pekkarinen: Tämä on juuri näin, kyllä!) kaikkein tärkein.

Kristiina Salonen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Pääministeri totesi, että tuotekehitys on kaikista tärkein ja se, kuka omistaa telakan, on sitten toinen asia. Telakka on kuitenkin meriteollisuuden sydän, ja ilman niitä telakan tilauksia meillä on suuri vaara, että se muu osaaminen myöskin katoaa pois maasta.

Tällä hetkellä meillä ei ole aikaa odottaa tämän arktisen strategian jalkauttamista. Kuten tiedämme, päätöksiä pitää pystyä tekemään jo tämän syksyn aikana. Vaikka telakoiden tilauskanta tällä hetkellä on huono, tämä arktinen alue tuo kuitenkin valoa tulevaisuuteen. Kiinan, Kanadan ja Norjan lisäksi Venäjä hamuaa myös alueelle, totta kai, ja tarvitsee lisää aluskantaa. Onkin arvioitu, että Venäjän tuleva tarve aluskannalle vuoteen 2020 mennessä on jopa 350 alusta. Jos nyt sitten mietimme, että Helsinki hyötyy varmasti tästä tilauksesta, Turku rakentaa tulevaisuudessa (Puhemies koputtaa) risteilijöitä, millä telakalla näitä Venäjän ulkopuolelta tulevia tilauksia jatkossa Suomessa tehdään?

Anni Sinnemäki /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olisin vielä pyytänyt pääministeriä arvioimaan sitä kysymystä, jonka minä esitin ja jonka taisivat esittää ainakin edustajat Modig ja Kontula, ja taisi olla edustaja Kiurukin, joka sitä pohdiskeli, eli kysymystä siitä, miten samaan aikaan pystymme huolehtimaan velvoitteistamme ilmastonmuutoksen torjumisessa ja millä tavalla sitten näemme nämä arktisen alueen hyödyntämismahdollisuudet. Olisin myös kysynyt, millä tavalla, onko pääministerillä omassa työssään ja omien kontaktiensa ja tapaamistensa avulla kuinka paljon mahdollisuuksia edistää tämän strategian linjausta siitä, että tämä pohjoisnapaa ympäröivä kansainvälinen merialue voitaisiin suojella. Tämähän on erittäin hyvä kanta, ja pääministerillä varmasti on sen edistämiseen myös mahdollisuuksia.

Markus Mustajärvi /vr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Arktisesta alueesta keskusteltaessa vaivaa usein historiattomuus. Siitä ei ole kauhean pitkä aika, itse asiassa osin tämän sukupolven isät olivat rakentamassa Muurmannin rataa, tuhansia henkilöitä, ja 1860-luvun nälkävuosina Pohjois-Suomi ruokittiin Kantalahden sataman kautta. Tänä päivänä minä kyllä näen ympäristönsuojelussa ja ympäristöteknologiassa paljon enemmän mahdollisuuksia kuin uhkia. Sillä sektorilla meillä on paljon sellaista osaamista, jolla voi olla hyvinkin pian kysyntää muun muassa Venäjällä. Olipa kyse sitten teollisesta tuotannosta, matkailusta, koulutuksesta, tutkimuksesta tai vaikka kulttuurinvaihdosta, niin me olemme itse aiheuttaneet semmoisia ongelmia, jotka pitäisi ratkaista hyvinkin pian. Kysymys kuuluu: millä paikataan se, että me olemme ajaneet alas lähialueyhteistyövarat, ja kuinka vahvistetaan rajanylityspaikkojen fasiliteetteja, palveluita esimerkiksi Sallassa ja Raja-Joosepissa?

Martti Korhonen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Hiukan häiritsee, toisaalta se on ihan ymmärrettävää, että me lähdemme täällä puhumaan todella kaukana olevista asioista, esimerkiksi Koillisväylän osalta miljardiluokkaa olevista rautatiehankkeista. Ne eivät ole nyt tässä ja nyt, ikävä kyllä, tai sitten vahinko, en osaa sanoa.

Ihan siinä ensimmäisessä puheenvuorossani sanoin, että tällä hetkellä Pohjois-Norjassa lasketaan työvoimavajeeksi noin 15 000 henkeä, Ruotsissa lasketaan työvoimavajeeksi kohtuullinen määrä henkiä, noin 4 000 insinöörityöpaikkaa olisi saavutettavissa. Miksi me emme puhu niistä? Miten me pystymme ne nyt tässä ensi vaiheessa täyttämään ja saamaan ihan oikeasti tuloksia siellä?

Venäjän puolella Luoteis-Venäjän osalla, kun katsoo näitä suunnitelmia, mitä siellä on lähtemässä liikkeelle, Komissa avautuu vedenpuhdistamo, kaukolämpöurakka Murmanskissa. Meidän pitäisi puhua kieliongelmista, miten me pystymme venäjän kielen esimerkiksi nopeasti nostamaan ylös, jotta me pystymme tarjoamaan sitä työvoimaa sinne, jotta meillä olisi niitä yrityksiä siellä. Kyllä me sitten ehdimme ehkä jossakin myöhemmässä vaiheessa pähkäillä näitä todella miljardiluokkaa olevia hankkeita tarkemminkin kuin nyt.

Anu Vehviläinen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Vielä palaan tähän jäänmurtoon ja totean ensinnäkin sen, että minusta se oli kyllä huono ratkaisu, että budjettirahoituksella osoitetaan tällaisella kehyskaudella 125 miljoonaa euroa voiman korvaamiseen.

Sitten, pääministeri, tähän teidän puheenvuoroonne arktisesta meriteollisuudesta ja osaamisen vahvistamisesta. Se on kaikista tärkeintä. Me varmasti olemme samaa mieltä, mutta kyllä tässä tavallinen riviedustaja pohtii sitä, että jos meillä menevät telakat alta pois eikä ole telakoita, niin mikä sen takaa, että meillä se arktisen meriteollisuuden osaaminen säilyy sitten pitkässä juoksussa edes lähivuosinakaan. Jo tällä hetkellä on tilanne niin, että näistä jäänmurtajien suunnitteluista ainoastaan Suomella on sitä osaamista. Suomen lisäksi rakentajia ovat Venäjä ja Saksa, mutta aina kaikissa niissäkin projekteissa käytetään suomalaisia yrityksiä, suomalaista asiantuntemusta konsultoinnissa. Tämä on se huoli, miten me varmistamme, että jos omistus siirtyy muualle, niin se osaaminen ja meidän strategisesti tärkeä asia säilyy täällä.

Heikki Autto /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On mielestäni erittäin tärkeää, että uudessa arktisessa strategiassa lähdetään siitä, että Suomen arktinen politiikka ymmärretään koko Suomen asiaksi — juuri kuten pääministeri sanoi, että Suomi, koko Suomi, on arktinen maa. On tätä taustaa vasten hyvin luontevaa, että Suomella on pitkä perinne aloitteellisena arktisena maana. Kuten strategiakin toteaa, Suomen aloitteesta pidettiin arktisten maiden ensimmäinen ministerikokous, joka aloitti alueen kansainvälisen ympäristöyhteistyön ja joka niin sanotun Rovaniemi-prosessin myötä osaltaan johti Arktisen neuvoston perustamiseen.

Vaikka Suomi on ollut johtavia maita arktisen toiminnan eteenpäinviemisessä, niin aina ajoittain eri kansainvälisissä yhteyksissä törmää ajatteluun, että Suomi ei kuuluisi arktisiin pöytiin, koska emme ole Jäämeren rantavaltio. Tämä on tietysti täysin käsittämätöntä, kun tiedämme, että 60. leveyspiirin pohjoispuolella asuvista ihmisistä joka kolmas on suomalainen. Se on kuitenkin ymmärrettävää siksi, että rantavaltioilla on kaikkein suurimmat taloudelliset intressit kyseessä, kun puhutaan alueen kehitysnäkymistä. Kysyisinkin pääministeriltä, onko hän havainnut tämän ajattelun voimistumista sieltä rantavaltioitten suunnasta vai onko esimerkiksi Arktinen neuvosto vahvistanut asemaansa.

Timo Kalli /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Arvoisa pääministeri, meillähän on yhteinen näkemys siitä, että Suomessa on osaamista eri alueilla liittyen näihin vaikeissa olosuhteissa tehtäviin laivoihin tai öljynporauslauttoihin tai jäänmurtajiin. Kun suhdanteet jossain vaiheessa paranevat, niin sekin on selvää, että jos me pystymme pitämään tämän osaamisen riippumatta siitä, tehdäänkö ne laivat Suomessa vai jossain muualla, niin tämä osaaminen voi olla meidän hyödyssä ja käytössä. Siksi on tärkeätä, mitenkä me pystymme tämän osaamisen ja etumatkan, joka meillä on, pitämään hallinnassa.

Esimerkiksi Satakunnassa Rauman ja Porin alueella on yrittäjiä, jotka ovat valmiit osallistumaan Porin yliopistokeskuksen perustamaan professuuriin, jos siihen jollakin tavalla tulee myöskin yhteiskunta mukaan. Kysynkin: oletteko, pääministeri Katainen, valmis osaltanne vaikuttamaan siihen, että valtio tulee jollakin osalla mukaan tähän?

Reijo Hongisto /ps(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Pääministeri kantoi puheessaan huolta arktisen laivanrakennusteollisuuden osaamisen säilymisestä Suomessa. Ja niin kuin nyt näissä useissa puheenvuoroissa on viitattu tähän taidon ja tiedon säilymiseen Suomessa ja on kysytty, että millä tavoin hallitus osallistuu, niin pyydän pääministeriä täsmentämään ja kertomaan, että kuinka ja millä tavalla. Onko hallituksessa mietitty jo nyt, että millä tavalla, mihin konkreettisiin toimiin hallitus voi ryhtyä, jotta tämä tietotaito, know-how, säilyisi Suomessa?

Merja Kuusisto /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Kanerva otti tärkeän asian esiin eli uuden jäänmurtajan rakentamisen. Asia on ollut usein esillä ja hanke on todettu tärkeäksi, koska tiedetään, että nyt käytöstä poistuu yksi jäänmurtaja.

Edustaja Kalli puhui kanssa hyvin näistä jäänmurtajista ja nimenomaan siitä osaamisesta, mitä suomalaisilla on. Olen samaa mieltä, että se osaaminen pitää säilyttää. Meidän täytyy saada sen myötä sitten arktisen alueen lisätilauksia. Lisää jäänmurtajia voidaan tehdä Suomessa vaikka kuinka, meillä on se taito ja tieto.

Inkeri Kerola /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Tässä salissa on painotettu ihan oikeutetusti liikenneyhteyksiä, ja siksi ihmettelen edustaja Korhosen puheenvuoroa, kun hän viittasi siihen, että ei tarvitse tämmöisiä maailmaa syleileviä suunnitelmia tehdä tulevaisuuteen. Nimenomaan nyt pitää tehdä myöskin maailmaa syleileviä suunnitelmia tulevaisuuteen liittyen, Suomen ja Venäjän ja myös Jäämeren olosuhteet huomioiden, niihin liikenneyhteyksiin.

Arvoisa puhemies! Liikenneyhteyksien ohella on tärkeää se, että me hoidamme myöskin tietoliikenneyhteydet tuonne pohjoiseen Suomeen, ja kysymykseni kuuluu: Kun EU:n agendalla nämäkin kysymykset ovat korkeasti priorisoituja, niin ovatko nämä kysymykset myöskin Suomen hallituksen agendalla korkeasti priorisoituja? Nimenomaan siitä syystä, että suomalaisia yrityksiä siirtyy Norjaan, suomalaisia yrityksiä siirtyy Venäjän puolelle ja kuitenkin tietoliikenneyhteydet ovat tänä päivänä ne, jotka pitävät yllä sitä järjestelmää, jota nämä voivat hyödyntää keskenään. Lisäksi täytyy huomioida se, että muuttuvat sääolosuhteet, erikoiset, muuttuvat tilanteet (Puhemies koputtaa) tuolla pohjoisella alueella muutenkin vaativat myös tietoliikenneyhteyksien kehittämistä.

Jari Leppä /kesk(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Olen samaa mieltä pääministerin kanssa siitä, että viennin edistämisessä yrityksillä on merkittävin rooli ja siellä harjoitettavalla yhteistyöllä, mutta myös valtion rooli on merkittävä. Ja tällaisen pienen maan pienet yritykset, ne vain ovat eri viivalla kuin isojen maiden isot yritykset, siitä ei pääse yli eikä ympäri. Siksi valtion rooli viennin edistämisessä on äärimmäisen tärkeä.

Vielä palaan siihen Kanada-asiaan. Kun vaikkapa Ruotsi on selkeästi lisännyt voimavarojaan siihen suuntaan ja markkinoi omaa osaamistaan, omia tuotteitaan yhdessä yritysten kanssa ja Suomi on vähentänyt, niin eikö tämä nyt, herra pääministeri, ole hieman ristiriidassa tämän strategian kanssa? Elikkä aiotaanko sinne nyt oikeasti tehdä jotakin? Siellä oli kova halu suomalaisten toimijoiden osalta, jotka siellä maassa toimivat, siihen, että valtio voisi olla aktiivisempi kuin tällä hetkellä on tämän asian edistämiseksi, koska ne markkinat ovat vain aivan valtaisat ja joku kuitenkin sen kerman sieltä kuorii ja ne kaupat siellä tehdään jonkun maan kanssa, ja Suomen pitää olla siinä mukana.

Ville Vähämäki /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olen huolella kuunnellut tätä keskustelua, ja näyttäisi siltä, että eduskunnan vahva tahtotila on siinä, että me alamme nopeasti ja aktiivisesti hyödyntää näitä pohjoisen uusia mahdollisuuksia.

Olen kiinnittänyt huomiota siihen, että täällä on useasti mainittu Oulun kaupunki keskeisen sijaintinsa ja aktiivisen otteensa vuoksi. Niillä valtuuksilla, jotka minulla kansanedustajana tässä tällaisen asian käsittelyn yhteydessä on, esittäisin sitä, että Oulu valittaisiin pohjoisen aluekehittämisen keskukseksi ja alettaisiin toteuttamaan tätä toimenpideohjelmaa.

Simo Rundgren /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Suomi ei todellakaan ole riittävän aktiivinen noilla pohjoisilla alueilla. Sitä koordinaatiota, josta tässä on puhuttu näitten toimenpiteitten osalta, ei riittävästi tapahdu. Suomi ei ole siinä mielessä siellä riittävästi läsnä. Tähän, pääministeri, on nyt tartuttava. Kun tässä on viitattu näihin keskuksiin, niin Rovaniemi on aivan yhtä lailla syytä ottaa tässä valinnassa huomioon. Viittaan vain Norjan aktiivisuuteen siellä. Se on saanut Arktisen neuvoston sihteeristön Tromssaan, maksaa siitä 50 prosenttia muistaakseni, ja on hankkinut sen sinne. Kirkkoniemessä on Barents-keskus, jonka Norja myös kustantaa. Nämä ovat nostaneet näitä alueita. Esimerkiksi Kirkkoniemen Barents-keskus on saanut lobattua Kirkkoniemen näkyvästi esimerkiksi Suomessa kartalleen. Tätä toimintaa me myöskin tarvitsemme. Vielä on yksi kysymys vastaamatta pääministeriltä: mitä aiotte tehdä, että tämä arktinen saadaan Euroopan unionin agendalla paljon nykyistä korkeammalle ja niin, että se hyödyntää nimenomaan Suomea?

Timo V. Korhonen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kysymykseni vietiin juuri hetki sitten, mutta on todella selvää, että jos me aiomme onnistua tässä erinomaisen strategian hyödyntämisessä, niin meidän pitää tehdä kaikki mahdollinen myös sen eteen, että laajasti EU-politiikassa hyväksytään tämä arktisen politiikan merkitys. Aivan samoin kuin edustaja Kääriäinen ja edustaja Rundgren kysyivät tässä: Mitä hallitus nyt todella aikoo tehdä sen eteen, että tämä strateginen ote tähän arktiseen politiikkaan otetaan huomioon myös täällä EU-politiikan tasolla? Mitä me teemme, jotta tämä arktisen politiikan status nousee myös koko EU:n päätöksentekopolitiikassa?

Sauli Ahvenjärvi /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On kyllä ihan totta, että tuo suunnitteluosaaminen on se kaikkein kriittisin tekijä tässä meriteknologiaosaamisessa, mutta ettei tulisi väärää kuvaa asiasta, niin kyllä meidän telakat ovat myös hyvin pitkälle erikoistuneita. Se ei ole ihan helppo juttu rakentaa jäänmurtajaa kustannustehokkaasti ja niin, että pysytään aikataulussa. Siis tämmöinen projektiosaaminen on meillä erittäin korkealla tasolla, ja siinä telakan ympärillä on myöskin suuri joukko erikoistuneita alihankkijoita. Vielä kiinnittäisin huomiota siihen, että työpaikkojen näkökulmasta on aivan eri asia, onko meillä pelkkä suunnittelutoimisto vai onko meillä myöskin se telakka ja sen ympärillä tämä alihankkijaverkosto. Eli me tarvitsemme lenkit koko ketjuun: markkinointi, myynti, suunnittelu, alihankkijat, rakentaminen ja sitten vielä ylläpito.

Pääministeri Jyrki Katainen

Hyvä, suuret kiitokset, puhemies! Merialueiden suojelu, nimenomaan napa-alueen ympärillä olevan merialueen suojelu, on yksi keskeinen osa tätä arktista strategiaa. Se on ehkä yksi kouriintuntuvimpia esimerkkejä tästä sääntelytarpeesta, joka on esillä esimerkiksi Arktisessa neuvostossa. Eli meidän pitää luoda kestävät pelisäännöt tämän alueen hyödyntämiseksi. Se, mikä on suojeltua ja mikä ei ole suojeltua, on yksi keskeinen, iso ratkaisu ja sääntelykysymys.

Ilmastonmuutoksen torjunta ja kaupalliset hyödyt: Varmaankin on totta, että mitä enemmän ihmisiä liikkuu missä hyvänsä alueella, niin aina se jotakin jälkiä jättää. Toisaalta ei välttämättä jätä niin pahoja jälkiä, jos käytetään oikeaa teknologiaa ja toimitaan kestävien periaatteiden mukaisesti. Sekään ei varmaan ole kenenkään tarkoituksena, että pohjoiset alueet tai arktinen alue jätettäisiin ihmisiltä koskemattomaksi reservaatiksi, jolloin tämä sääntely mutta myös sitten uusien teknologioiden hyödyntäminen on se ainoa järkevä keino. Minä en koe tässä peruuttamatonta ristiriitaa. Sen takia tämä sekä poliittinen puoli arktisessa toiminnassa että sitten tietysti edullisimman, puhtaimman teknologian tarjoaminen ovat niitä, joilla toiminta arktisella alueella voidaan tehdä kestäväksi.

Edustaja Korhonen minusta nosti esille erittäin mielenkiintoisen kysymyksen. Tämä on semmoinen asia, johon ei varmaan ole olemassa ihan hyllyltä otettavaa valmista vastausta, mutta vaatisi innovatiivisuutta. Te omassa puheenvuorossanne kuvailitte, paljonko on työvoiman tarvetta pohjoisessa Ruotsissa, pohjoisessa Norjassa, myös tuolla pohjoisessa Venäjällä, ja sitten toisaalta paljonko on työtä vailla olevia suomalaisia pohjoisessa tai ylipäänsä Suomessa. Kun tätä on itsekin joskus ääneen funtsinut, että miten tätä voitaisiin ratkaista, niin minulle on monesti sanottu, että meillä on työvoiman vapaa liikkuvuus Pohjoismaiden kesken ja työvoimatoimistot auttavat. Mutta kun ei tämä nyt näytä vain toimivan. Nyt en esitä mitään työvoimatoimistoa mihinkään toiseen maahan. Mutta mikä olisi se kevyt, tuloksekas tapa, jolla voisimme kannustaa meidän työtä vailla olevia ihmisiä hakeutumaan lähialueille töihin enemmän kuin tänä päivänä?

Tässä nyt ehkä turhankin monta kertaa on tullut mainittua tämä Oulu tänä päivänä, mutta siellä on niitä syttyjiä, joita voitaisiin vielä jatkokehittää. Eli ihmisiä liikkuu yritysten mukana, ihmiset liikkuvat, kun yliopistot tekevät yhteistyötä ja kannustavat ihmisiä lähtemään, oppilaitokset kannustavat ihmisiä lähtemään. Jotakin tämänkaltaista meidän pitäisi kehitellä tuolla Pohjois-Suomessa — kun on varmasti ihmisiä, jotka voisivat mielellään lähteä, kun vähän rohkaistaisiin tai tulisi edes mieleen ja löytäisi sen oikean työpaikan.

Meillä Pohjoismaiden kesken rakenteiden periaatteessa pitäisi olla kunnossa, mutta minä luulen, että tämä kysyntä ja tarjonta ei mätsää nyt niin hyvin kuin se voisi vielä mätsätä. Tässä on kysymys vain siitä, että saako suomalainen ihminen työtä, ja kun on työvoimapulaa meidän lähialueilla, niin kyllä tästä vielä voitaisiin enemmän saada irti. (Martti Korhonen: Kehitetään, kehitetään!)

Tästä laivanrakennuksesta: Täällä sanottiin, että jos osaaminen siirtyy muualle. No, sehän on jo siirtynyt muualle. Tavallaan fyysinen sijainti on Suomessa, mutta omistus on muualla. Tässä on nyt kaksi näkökulmaa: tämä arktisen merenkulun tutkimus- ja innovaatiotoiminta, siitä äsken jo puhuttiin, mutta sitten toinen on itse laivanrakennus. Se on kimurantimpi kysymys sen takia, että aika helposti täälläkin keskustelussa tulee esille, että riittää, kun valtio ostaa telakan. No, kuvitellaan, että näin tapahtuisi, että valtio ostaisi tänä päivänä telakan, niin montako laivaa siellä rakennettaisiin tämän vuoden aikana? No, tiedossa ei ole yhtään tilausta. Voisi olla, että saisimme semmoisen, mutta en tiedä, tulisiko semmoista. Näin ollen tavallaan tyhjän telakan ostaminen siltä varalta, että arktinen merenkulku lähtee vetämään jonakin vuonna, ei sekään ole tietenkään, varmaankaan kenenkään meidän ajatuksissa.

Tämä ei ole ihan niin yksinkertainen kuin monesti tulee mieleen. Nyt me puhumme tänä päivänä arktisuudesta ja uskomme sen vetovoimaan, mutta vetääkö se tänä vuonna, ensi vuonna vai 10 vuoden päästä, sitä me emme tiedä. Jos muuallekin maailmassa on tarvetta laivanrakennukseen, jäänmurtorakennukseen, niin onko se automaattisesti niin, että ne kaikki murtajat rakennetaan Suomessa? Ei välttämättä. Norja rakennuttaa Kiinassa tällä hetkellä. Toki jos meillä olisi murtajarakentamista enemmän, ne voisivat ehkä rakennuttaa täällä.

Tämä on semmoinen juttu, johon ei ole ihan mustavalkoista ratkaisua. Me emme voi telakkaa ostaa niin kuin varastoon, vaan meidän pitää etsiä tähän semmoinen ratkaisu, joka on liiketaloudellisesti kestävä, joka mahdollistaa sen mahdolliseen arktiseen laivanrakennusbuumiin mukaan pääsyn sitten, kun se joskus alkaa. (Mauri Pekkarinen: Siitä on puhuttu koko päivä!) Raumalla on tässä suhteessa, niin kuin taisin jollakin kyselytunnilla todeta, unelmamahdollisuudet siinä mielessä, että sen telakan ympärillä on paljon muutakin meriklusteriin liittyvää osaamista.

Tätä ratkaisua tässä nyt kannattaa miettiä. Onneksi tässä on ajallinen ikkuna olemassa vielä Raumankin osalta. Toivon mukaan ratkaisu löytyy. Enkä uskokaan, että täällä kukaan tarkoittaa sitä, että valtio ostaa telakan noin kaiken varalta ilman, että tietää, miten se menee. Mutta sitä pitää nyt etsiä, sitä ratkaisua.

Tästä valtion satsauksesta kaupallisiin edustustoihin. Edustaja Leppä on ihan oikeassa, että varmasti tarvetta on. Itse asiassa ihan vastaavanlaisia tarpeita on vähän joka puolella maailmaa. Kun olin eteläisessä Amerikassa, siellä oli ihan sama. Siellä on muutamia maita, jotka kasvavat hurjasti, siellä toivotaan lisäsatsauksia. Aasiassa on lukuisia maita, joissa tarvitaan lisäsatsauksia. Meillä on taloustilanteesta johtuen jouduttu säästämään ihan joka paikasta, muun muassa ulkomailla edustustoverkosta. Suljimme 15 edustustoa rahapulan vuoksi. Meidän pohjoismaiset kilpailijat, Norja ja Ruotsi, ovat vauraampia maita kuin Suomi, ne eivät ole läheskään samassa tilanteessa kuin me, niiden ei ole tarvinnut sitä tehdä. Mutta tätä kompensoidaksemme olemme perustaneet tämän Team Finland -verkoston, eli saamme olemassa olevista resursseista enemmän irti. Tämähän on saanut aika kivaa innostusta aikaiseksi meidän ulkomaan edustustoissa, mutta myös erityisesti yritysten puolella, ja se on se kaikkein tärkein palaute. Eli me yritämme pienemmillä fyysisillä resursseilla saada enemmän aikaan.

Ihan viimeisenä kohtana tästä EU-agendasta. Se on kyllä meillä ihan jatkuvasti ollut, että se ei ole mikään uusi idea, se ei ole täällä syntynyt idea, vaan se on koko ajan ollut, kun tapaamme milloin Barrosoa, milloin Van Rompuytä, korkeaa edustajaa, tai sitten kahdenvälisillä agendoilla, se on ihan pysyvästi ollut meidän asialistalla, tämä arktinen ulottuvuus. Sitten myös Eurooppa-neuvoston pöydissä, silloin kun vähänkään tätä teemaa sivutaan, me otamme aina sen esille. Se ei kiinnosta läheskään kaikkia, niin kuin jokainen voi ymmärtää, mutta kyllä se nyt aika montaa maata kiinnostaa, ja EU:ta instituutiona se kiinnostaa, koska he haluavat olla mukana Arktisessa neuvostossa, ja me olemme heitä tukeneet hyvin vahvasti. Toivon mukaan myös tämä EU:n informaatiokeskus nyt finalisoituu, niin että sekin jo ikään kuin sitouttaa EU:ta tähän arktiseen puoleen, koska se on poliittisesti kiinnostava. Minä tapasin ulkoministeri Clintonin silloin, kun hän vielä oli ulkoministerinä, siitä on joku hetki aikaa: ensimmäinen asia, mistä hän puhui, oli arktisuus. Tapasin Etelä-Korean pääministerin: ensimmäinen asia, mistä hän puhui, oli arktisuus. 2 viikkoa sitten Kiinassa pääministerin kanssa: arktisuus. Eli se kiinnostaa kaikkia niistä teemoista johtuen, mistä täällä on tänä päivänä puhuttu.

Minä lopetan, puhemies, siihen, että Pohjoismailta odotetaan vahvaa sitoutuneisuutta, ikään kuin tämmöistä vastuullista, eteenpäin katsovaa asiantuntijakumppanuutta. Yhdysvallat odottaa, Venäjä odottaa, ja meidän pitää lunastaa se paikka, niin että meillä on yhteinen agenda, kestävä agenda, eteenpäin katsova, vahva, myös taloudellinen agenda tässä hommassa. Eli me olemme niin kuin benchmark, että jos jollekin syntyy ajatus, he soittavat meille ja kysyvät, että onko tämä järkevää tai kestävää. Semmoiseen imagoon meidän pitää pyrkiä. Tässä tietysti Suomella on iso rooli.