Pertti  Hemmilä /kok:

Arvoisa herra puhemies! Laki kestävän metsätalouden rahoituksesta on ollut voimassa jo vajaat kahdeksan vuotta, ja sitä on ennen nyt käsiteltävänä olevaa muutosta muutettu peräti kymmenen kertaa. Samaan rahoituslainsäädännön kokonaisuuteen kuuluu nyt kyseessä olevan, jatkuvasti muutellun lain lisäksi yhdeksän muuta lakia, asetusta tai ministeriön päätöstä. Kyseessä on varsinainen säädösviidakko, jota ei ole mitenkään perusteltua jälleen kerran muuttaa väliaikaisesti vain yhdeksi vuodeksi, niin kuin nyt hallitus esittää. On jo aikataulullisesti lähes mahdotonta lähteä muuttamaan väliaikaisesti vuoden 2005 ajaksi lakia, jonka käytäntöön soveltaminen vaatii Euroopan yhteisöjen komission hyväksymisen. Ennen kuin tarvittava hyväksyntä on saatu, suurin osa lain voimassaoloajasta on jo ehtinyt kulua. Tällöin tietysti osa lakimuutoksen toteuttamiseen tarkoitetusta 2 miljoonan euron arviomäärärahastakin voi jäädä käyttämättä.

Hallitus haluaa esityksessään rajata valtion tuen energiapuun luovuttamiseen energiakäyttöön, jolloin annetaan täysin väärää signaalia kaikille niille kotitalouksille ja pienyrityksille, jotka haluavat omalta osaltaan edistää kestävää metsätaloutta ja bioenergian käyttöä. Tässä esityksessä hallitus haluaa jakaa korjuutuen eri vyöhykkeisiin ja maksaa Etelä-Suomessa alhaisempaa tukea, mille sinänsä ei löydy perusteita, koska korjuuolosuhteet voivat olla suotuisat tai vaikeat ihan metsäkohtaisesti riippumatta siitä, ollaanko Etelä- vai Pohjois-Suomessa. Erisuuruisen tuen maksaminen eri puolilla Suomea on hallituksen esityksessä kaikessa kaavailtu toteutettavan leikkaamalla ensimmäisen ja toisen tukivyöhykkeen tukitasoa ja säilyttämällä Pohjois-Suomen tuki ennallaan. Ollaan siis säätämässä väliaikaista, yhden vuoden voimassa olevaa, lakia 2 miljoonan euron lisämäärärahan jakamiseksi kaiken kaikkiaan 60 miljoonan euron potista. Tässä laissa leikataan valtion tukea valtaosassa Suomea, jotta saataisiin Pohjois-Suomen tuen ennallaan säilyttäminen näyttämään korotukselta. Nyt käsiteltävänä oleva lakiesitys ei ainakaan edistä kestävän metsätalouden rahoituksessa tarkoitettuja taimikonhoitotöitä.

Tällä hetkellä nykyisenkin lainsäädännön valossa kestävän metsätalouden määrärahat ovat liian niukat ja niistä liikenee liian vähän varsinaisiin metsänhoitotöihin. Sen sijaan, että edelleen laajennetaan kestävän metsätalouden rahoituslain soveltamisalaa, pitäisi metsäenergian hyödyntäminen siirtää tosiasiassa kauppa- ja teollisuusministeriön ja ympäristöministeriön momenteilta rahoitettavaksi. Energiapuun käytön lisäämisessähän kyse on useimmiten myöskin ilmasto- ja energiapolitiikasta, jonka rahoitus ei saa olla poissa esimerkiksi nuoren metsän hoitoon tarkoitetuista metsärahoista.

Erkki  Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Voin vain osittain yhtyä niihin näkemyksiin, jotka ed. Hemmilä toi täällä esille. Ed. Hemmilä on oikeassa siinä suhteessa, että se, mitä nyt esitetään, on hyvin suuressa määrin, mitenkä minä nyt sanoisin, heikosti valmisteltua ja siinä on vähän niin kuin väärin ymmärretty se, mitä eduskunta on aikanaan ajanut. Tämähän liittyy viidennen ydinvoimalan periaatepäätöksen synnyttämiseen, jossa tehtiin tässä talossa uskomattomia kauppoja, joita sitten ed. Juhantalo ryhtyi risupaketiksi kutsumaan, ja sillä nimellä tämä paketti on nyt sitten kulkenut näihin päiviin saakka. Muualla Euroopassa puhutaan uusiutuvista energialähteistä, lyhyesti sanottuna uusiutuvista, ja niin meilläkin tulisi tehdä.

Silloin kun eduskunta päätti tuosta ponsikokoelmasta, ymmärsin tarkoitettavan sitä, että todellakin luodaan järjestelmä, jolla uusiutuvan energian logistinen järjestelmä pystytään luomaan ylimenokauden yli sellaiseksi, että siitä tulee itsensä kannattavaa. Nimittäin, niin kuin silloin odotettiin, raakaöljyn reaalihinta tulee kohoamaan ja tämä tulee olemaan kannattavaa toimeliaisuutta, joka ei nyt oikeastaan paljon mitään tukia tarvitsekaan. Ei siihen kovin kauan mene, kun tämä kotimainen uusiutuva energia on edullisempaa kuin raakaöljypohjainen energiankäyttö.

Mutta tässä on tehty se ihmeellisyys, että on tehty laki yhdeksi vuodeksi vain. Aikaisemminkin kilpailupoliittisista syistä on päädytty yhden, kahden, kolmen vuoden ratkaisuihin sen takia, että Euroopan komission asianomainen pääosasto ei ole hyväksynyt kilpailupoliittisista syistä näitä tukia kuin määräaikaisina. Sama koskee myös kuljetustukia ja näitä tämmöisiä; ne ovat olleet siis lyhyissä pätkissä ja aina on sitten haettu notifiointia uudelle pätkälle jne.

Nyt sitten tietysti kaikki se, mitä ed. Hemmilä tässä kertoi, on kuvauksellisesti totta: tavallaan muutaman kuukauden osalta haetaan nyt notifikaation kautta siunausta sille, että käytännössä osaa tuosta 2 miljoonasta eurosta pystyttäisiin ensi vuonna käyttämään. Hän oli sitä mieltä johtopäätöksenä, että tähän ei pidä ryhtyä, koska kysymys on muutamasta kuukaudesta.

Arvoisa puhemies! Minä olen taas vähän toista mieltä tästä johtopäätösosasta. Minä olen sitä mieltä, että tämä kannattaa kuitenkin tehdä, nimenomaan siitä syystä, että näin hankitaan kokemuksia siitä, millä tavalla tämä laajennus energiahaketukeen ja siihen liittyviin toimintoihin toimii käytännössä, elikkä siinä on kokeilumielessä järkeä. Haitanneeko tuo, ed. Hemmilä, yhtään mitään, että siitä 2 miljoonasta eurosta jää sitten ehkä osa käyttämättä? Se voisi olla sitten pohjana siihen, että joskus se voisi tulla raamiinkin.

Toisin sanoen tähän asiaan pitää nyt paneutua kunnolla valiokunnassa, mikä paneutuminen on jo aloitettu, eikä ihan nyt niin yksioikoisesti heittää romukoppaan kuin ed. Hemmilä tässä teki.

Seppo  Lahtela /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Täytyy sanoa, että aikaisemmat puhujat, edustajat Hemmilä ja Pulliainen, ovat osittain oikeilla jäljillä, mutta ehkä siinä vähän semmoinen sävyero on ollut olemassa, mitä itse tässä pelissä en näkisi. Oma mielikuvani voisi ehkä rakentua molempien puhujien puoliväliin. (Ed. Pulliainen: Onko siinä tilaa puolivälissä?) — Ed. Pulliainen, ei kyllä sellaista puhetta ole olemassa, ettei sinne väliin mahdu silloin, kun sauma löytyy. (Ed. Pulliainen: Siis kun on keskustapuolue?) — Kyllä, keskustapuolue on yhteistyöhakuinen ja hakee semmoista väliä, mihin voi mahtua. — Ed. Hemmilä on siinä oikeassa, että lain pitäisi olla pidempään voimassa eikä olisi pitänyt tehdä tämmöistä pätkälakia. Ed. Pulliainen on myöskin siinä oikeassa, että parempi tehdä tämmöinen pätkälaki kuin jättää kokonaan tämä asia tekemättä. Näin katsottuna katson itse mahtuvani siihen puoliväliin.

Herra puhemies! Se, mitä voisi tästä asiasta arvella, niin en malta olla tässä yhteydessä ottamatta esille sellaista lähtökohtaista ajattelutapaa, mikä liittyy kestävän metsätalouden rahoitukseen ja tämän rahoituksen riittävyyteen ja metsänhoitotöitten toteuttamiseen ja hoitamiseen, siihen onko rahaa vai ei. Jostakin syystä neuvontajärjestöt, metsäkeskukset ja metsänhoitoyhdistykset ja niitten yhteistoimintajärjestöt ovat sitä mieltä, että kaikki toiminta metsässä tehdään vain sillä perusteella, että siihen saadaan tätä Kemera-rahoitusta ja se rahoitus on löydettävissä ja tehtävissä.

Minun pitäisi pienmetsänomistajana puhua vähän toisella lailla, mutta arvelen kuitenkin niin, että näin ei neuvontajärjestön pitäisi elää ja tehdä, vaan metsänhoidon ja puun tuottamisen — meinasin käyttää sanaa "metsän omistamisen", mutta se omistaminen on hyvin passiivinen muoto, puun tuottamisen ja hoitamisen pitäisi olla toimintamalli tässä asiassa — pitäisi perustua siihen, että ne hoitotoimenpiteet ja talous- ja korjuutoimenpiteet tehdään, mitkä liittyvät tähän metsänhoidon välttämättömyyteen ja korjattavaan metsän satoon eli korjattavaan puuhun riippumatta siitä, saadaanko sille tukea vai ei.

Jostakin syystä omistajakuntaa kasvatetaan nyt siihen muotoon, että mitään ei tehdä, jos ei siihen saada tukea ja jostain jonkun paperin kautta tule lisää rahaa. Pitäisi olla mielestäni niin, että kun on ajankohtainen asia uudistaa metsä, hoitaa taimikko, harventaa tai korjata energiapuuta puhumattakaan siitä sitten, että tehdään ajallansa myöskin kasvatus- ja päätehakkuut silloin, kun metsä on siinä ikäluokassa, nämä pitäisi tehdä niin kuin metsän kunto vaatii ja edellyttää. Sen, saadaanko siihen sitten tukea vai ei, ei pitäisi olla päätöksenteon perusta. Mutta jostakin syystä tämä maailma on nyt kääntynyt sen muotoiseksi, että kaikki päätöksenteko perustuu siihen, saadaanko tukea vai ei.

Tältä osin voisin nähdä erittäin hyvänä ja myönteisenä tämän asian, että on syntynyt tällainen hallituksen esitys — vaikka ed. Hemmilän mukaan vaatimatonkin ja liian lyhyeksi ajaksi — missä tätä asiaa korjataan ja hoidetaan. Tässä on lähdetty oikeille jäljille siinä, että tämä energiapuun korjuu- ja haketustuki toteutuu ja käy riippumatta siitä, kuuluuko se tähän nuoren metsän kunnostusohjelmaan vai ei, eli kun on korjattavaa puuta, niin korjataan ja silloin on mahdollista saada tätä tukea. Tässä ollaan erinomaisen hyvillä ja oikeilla jäljillä olemassa.

Mutta tähän maailmaan sitten liittyy lisänä, että tämän metsäluonnon hoitamiseen — lain 1 §:n 2 momentin 4) kohta, metsäluonnon hoitohankkeet — tätä tukea on saatavissa. Sen osalta löytyy seuraavasta pykälästä aika erikoinen viittaus tähän sisältöön, missä todetaan: "Edellä olevan 1 §:n 2 momentin 4 kohdassa tarkoitettuihin toimenpiteisiin voidaan varoja käyttää metsäkeskuksen päätöksellä hakemuksetta." Minusta tämä on aika erikoista lainkäyttöä, että metsäkeskus alkaa päätellä isäntien ja metsänomistajien metsässä hakemuksetta näitä asioita niin ja näin. Toivoisinkin, että tässä asiassa, kun ed. Hemmilä tätä maa- ja metsätalousvaliokunnassa käsittelee, tarkasti tutkittaisiin, mitä tämä pitää sisällänsä ja mitä se aiheuttaa ja tekee.

Onhan tässä muutakin rahoituksen saajan osalta. Ennen rahoituksen saaja oli se puuntuottaja, metsänomistaja, mutta tähän on nyt löytynyt sitten niin, että — selvä lainaus täältä 2 §:stä — missä sanotaan, "voidaan rahoitusta hakemuksesta myöntää yksityisen maanomistajan lisäksi lämpöyrittäjälle, haketusurakoitsijalle sekä energiapuun korjuuta organisoivalle ja haketta välittävälle metsänhoitoyhdistykselle taikka muulle yhteisölle tai ammatinharjoittajalle, jolla on riittävä ammattitaito metsäasioissa". Tässä on tietenkin hyvä peruste sille, että hakija voi olla kuka tahansa, mutta kyllä tässä myöskin kellojen pitää soida siinä asiassa, että tämä tuki, mikä on tänne puuntuotantoon rakennettu ja tehty, valuukin kokonaan näille metsänhoitoyhdistyksille tai yrittäjille taikka niin edelleen. Tässäkin asiassa kehottaisin ed. Hemmilää pitämään myöskin tarkkaavaisuutta yllä, mitä tämä tarkoittaa, ja kuulemaan siellä valiokuntakäsittelyssä, onko tässä oikein puhtailla jäljillä tämä asia olemassa vai ei.

Herra puhemies! Olen varma, että tämä sisältö on vilpitön ja oikea, mutta tämmöisiä kysymyksiä tulee mieleen, että olisiko näissä kuitenkin jotain kartoitettavaa ja katsottavaa paremmalla suunnalla.

Herra puhemies! Katson, että hallituksen esitys on hyvä ja oikea. Toivoisin vaan, että se olisi pidempään voimassa, ja toivoisin myöskin niin, että tässä ei olisi sellaista miinaa, kun täällä puhutaan, että asetusluontoisesti päätetään, milloin se astuu voimaan ja miten se on olemassa, viitaten määrärahojen vähäisyyteen. Täältä jää vähän semmoinen henki, tätä lukiessa niin kuin piru raamattua, että pannaan se laki loppuvuodesta vasta voimaan, niin määrärahat riittävät. Tämä ei voi olla sen tarkoitus, eikä tällaista sisältöä ja kataluutta siihen saa sisältyä.

Erkki  Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Minä nyt en ole mikään hallituksen puolustaja tässä, mutta nyt vastaan kahteen kysymykseen.

Ensinnäkin, se tulee asetuksella voimaan sen takia, että se notifikaatio pitää tuolla Brysselissä tehdä. Se voi tulla nopeasti, tai se voi viedä pitemmän aikaa. Sen takia se on ihan ainut mahdollisuus tässä.

Toisekseen, kun ed. Seppo Lahtela epäili, kenelle ne rahat menevät, ne tuet menevät, niin ne menevät tietysti metsänomistajalle. Kysymys on silloin siitä vaan, että metsänomistaja antaa valtakirjan ja sillä ne maksetaan sitten esimerkiksi puutavarafirmoille.

Seppo  Lahtela /kesk:

Herra puhemies! En malta olla toteamatta ed. Pulliaisen puheenvuoroon, että näillä tämmöisillä tukimuodoilla pyrkii olemaan sellainen tapa, että korjuu on kuitenkin niin kallista, että isännälle ei jää yhtään mitään, hän jää vielä maksun puolellekin tässä asiassa. Kyllä ne rahat menevät urakoitsijoiden käsiin, mutta jos silläkin voidaan maan elinvoimaisuutta, kestävyyttä ja työllisyyttä edistää, niin ei mikään huono asia ole sekään olemassa.

Kun näyttää siltä, että sali tyhjenee aivan viimeistä päätä myöten, paitsi ed. Hemmilä kääntyy tänne takaisin, niin totean, että tämäkin lähetekeskustelu on vienyt tätä maan asiaa ja energiataloutta eteenpäin. Toivon, että tästä tulee parempi kuin mitä nyt itse osaan tässä tällä kertaa edes epäilläkään.