Oikeusministeri  Anna-Maja   Henriksson

Arvoisa puhemies! Hallituksen esityksessä ehdotetaan säädettäväksi laki markkinaoikeudesta ja laki oikeudenkäynnistä markkinaoikeudessa. Varsinaisesti esityksen pääasiallisen sisällön muodostaa ehdotus teollis- ja tekijänoikeusasioiden tuomioistuinmenettelyn uudistamisesta. Käsillä olevan esityksen keskeisimpänä tavoitteena ja tarkoituksena on olemassa olevan immateriaalioikeuksien oikeussuojajärjestelmän kehittäminen ja tehostaminen.

Ärade talman! Det främsta målet och syftet med den här propositionen är att utveckla och effektivisera rättsskyddssystemet för immateriella rättigheter. Dessa mål ska nås genom att i största möjliga mån koncentrera domstolsbehandlingen av ärenden som gäller industriella rättigheter och upphovsrätt till en och samma domstol, det vill säga marknadsdomstolen.

Mainitut tavoitteet pyritään toteuttamaan keskittämällä teollis- ja tekijänoikeudellisia asioita koskeva ratkaisutoiminta mahdollisimman suuressa määrin samaan oikeuspaikkaan: markkinaoikeuteen. Keskittämisellä markkinaoikeuteen vähennettäisiin immateriaalioikeudellisten sekä niihin läheisesti liittyvien asioiden nykyisen käsittelyjärjestelmän hajaantuneisuutta. Tätä kautta vähennettäisiin samanaikaisten, rinnakkaisten tai peräkkäisten prosessien tarvetta. Ehdotettavalla immateriaalioikeusasioiden käsittelyjärjestelmän parantamisella voitaisiin myös edistää ja syventää immateriaalioikeuksia koskevan ratkaisutoiminnan asiantuntemusta, parantaa sen laatua ja lisätä ennustettavuutta. Ratkaisutoiminnan asiantuntemusta pyrittäisiin lisäksi osaltaan parantamaan myös ratkaisukokoonpanoja ja kelpoisuusehtoja koskevalla sääntelyllä. Lisäksi tavoitteena on nopeuttaa immateriaalioikeusasioiden käsittelyä nykyisestä lyhentämällä asioiden käsittelyn kokonaiskestoa sekä saavuttaa säästöjä asianosaisille oikeudenkäynneistä aiheutuvissa kustannuksissa.

Arvoisa puhemies! Immateriaalioikeudelliset asiat muodostavat lukumääräisesti tuomioistuinasioiden kokonaisuudessa varsin pienen asiaryhmän. Tämän vastapainoksi on todettava, että immateriaalioikeudellisissa asioissa on usein kysymys huomattavista taloudellisista intresseistä, minkä lisäksi niiden käsittely ja ratkaiseminen on vaativaa ja edellyttää erityisasiantuntemusta. Viime vuosien teknologisen kehityksen ja kansainvälistymisen myötä immateriaalioikeuksien käytännöllinen ja taloudellinen merkitys on koko ajan vain kasvanut. Immateriaalioikeuksien suojaaminen ja puolustaminen muodostavatkin yrityksille merkittävän kilpailutekijän. Yhtä lailla on tärkeää, että yritykset voivat puolustautua, jos niiden perusteetta väitetään loukanneen immateriaalioikeuksia. Molemmissa tapauksissa oikeuksien toteutuminen edellyttää tuekseen tehokasta oikeussuojajärjestelmää. Myös valtioneuvoston 26.3.2009 hyväksymässä aineettomia oikeuksia koskevassa strategiassa, eli niin sanotussa IPR-strategiassa, korkeatasoisen riidanratkaisu- ja tuomioistuintoiminnan on todettu olevan immateriaalioikeuksien tehokkaan käytön kannalta keskeisessä asemassa. Esityksellä toteutetaankin osaltaan mainitun IPR-strategian täytäntöönpanoa.

Kysymys siitä, mihin IPR-asioiden käsittely tulisi keskittää, on muodostunut yhdeksi koko hankkeen ydinkysymyksistä. Lähtökohtana on ollut löytää perustuslain säännökset huomioon ottava toteuttamiskelpoinen ratkaisu, jonka avulla IPR-asiat keskitetään mahdollisimman pitkälti yhteen tuomioistuimeen. Niin sanotun kriittisen massan luomisen kannalta hallinnollisten valitusasioiden, jotka tällä hetkellä käsitellään PRH:n valituslautakunnassa, on katsottu olevan avainasemassa, koska ne muodostavat ylivoimaisesti suurimman IPR-asioiden asiaryhmän.

Yleisissä tuomioistuimissa IPR-asioista taas riita-asioita on selvästi enemmän kuin rikosasioita. Riita-asioita on viimeisen vuosikymmenen aikana ollut keskimäärin vajaat sata asiaa per vuosi ja IPR-rikosasioita vain hieman toistakymmentä vuodessa. Rikosasioden merkitys on siis näistä asiaryhmistä vähäisin keskittämisen kannalta.

Esityksessä ehdotetaan, että markkinaoikeuteen keskitettäisiin muutoksenhaku teollisuusoikeuksia myöntävien rekisteriviranomaisten päätöksistä sekä lisäksi kaikkien teollis- ja tekijänoikeudellisten riita- ja hakemusasioiden käsittely. Lisäksi markkinaoikeuteen ohjattaisiin valitukset Viestintäviraston verkkotunnuslain nojalla tekemistä päätöksistä.

Muiden kuin markkinaoikeuteen käsiteltäviksi ehdotettavien, tällä hetkellä Patentti- ja rekisterihallituksen valituslautakunnan käsiteltäväksi kuuluvien valitusten osalta muutoksenhaku ohjattaisiin tapahtumaan valituslautakunnan sijasta Helsingin hallinto-oikeuteen. Tämä mahdollistaisi Patentti- ja rekisterihallituksen valituslautakunnan lakkauttamisen.

Valitukset rekisteriviranomaisten teollisoi- keuden myöntämistä tai rekisteröintiä koskevista päätöksistä käsiteltäisiin markkinaoikeudessa hallintolainkäyttölain järjestyksessä. Teollis- ja tekijänoikeudelliset riita- ja hakemusasiat käsiteltäisiin markkinaoikeudessa puolestaan lähtökohtaisesti oikeudenkäymiskaaren mukaisesti.

Rekisteriviranomaisten päätösten osalta markkinaoikeuden ratkaisuihin olisi mahdollista hakea muutosta edelleen valittamalla korkeimpaan hallinto-oikeuteen, jos korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan. Muutoksenhaku markkinaoikeuden ratkaisuista teollis- ja tekijänoikeudellisissa riita- ja hakemusasioissa tapahtuisi valittamalla korkeimpaan oikeuteen nykyistä valituslupajärjestelmää noudattaen.

Arvoisa puhemies! Ehdotetut lait on tarkoitettu tulemaan voimaan samanaikaisesti 1.9.2013 lukien lukuun ottamatta Patentti- ja rekisterihallituksen valituslautakunnan lakkauttamiseen liittyvää lakiehdotusta Patentti- ja rekisterihallituksen valitusasioiden käsittelystä annetun lain kumoamisesta, jonka on tarkoitus tulla voimaan myöhemmin lailla säädettävänä ajankohtana, arviolta noin puoli vuotta sen jälkeen, kun mainitut muut lait ovat tulleet voimaan, eli vuoden 2014 alkupuolella.

Outi Mäkelä /kok:

Arvoisa puhemies! Hallitus on todellakin budjettiriihessä viimeistellyt tämän sopimuksen siitä, että patenttiriitojen ja muiden aineettomien oikeuksien osalta keskitetään nämä asiat markkinatuomioistuimeen ja muodostetaan immateriaalioikeuksiin keskittyvä IPR-tuomioistuin. Tämä on merkittävä uudistus, jolla pyritään lisäämään immateriaalioikeuksiin liittyvien tuomioistuinkäsittelyiden laatua ja nopeutta.

Suomen kilpailukyvyn kannalta ja juuri sen sektorin kannalta, johon nyt olemme panostamassa, elikkä innovaatioiden ja tämän teknisen kehityksen kannalta, on tärkeää, että tässä nyt otetaan iso askel ja turvataan parempi oikeussuoja patentteja ja aineettomia oikeuksia koskevissa asioissa. Tällä hetkellä suomalainen tilanne on kansainvälistä tilannetta heikompi, ja käytännössä nämä aineettomat oikeudet, kuten patentit ja tavaramerkit, ovat hyvin merkittävä osa yritysten omaisuutta, tulevaisuutta, varallisuutta ja saattavat olla jonkun ihmisen elämäntyö.

Nämä riita-asiat ovat myös erittäin laajoja ja merkitykseltään suuria. Käytännössä käsittelyn nopeus, tehokkuus ja prosessien laatu ovat keskeisiä tekijöitä, jotta yrittäjät, joiden elämä on hyvin hetkistä — innovaatioita tehdään, niiden elinkaari saattaa olla hyvinkin lyhyt — saavat oikeuden sinä aikana, kun innovaatio on vielä hyödynnettävissä.

Tässä yhteydessä, kun tätä IPR-tuomioistuin-asiaa päätetään, voisi olla aiheellista panna alulle myös tarkastelu näiden yritysten toimintaedellytyksistä ja immateriaalioikeuksien suojan tilasta laajemminkin Suomessa. Käytännössä on nimittäin niin, että suomalaiset yritykset elävät ympäristössä, joka on heikompi suhteessa kansainvälisiin kilpailijoihin. Ongelmia on ilmennyt paitsi tämän oikeusprosessin osalta myös sellaisissa tilanteissa, kun prosessit ovat jo käynnistyneet. Kansainvälisesti katsoen saattaa olla maita, joissa valtio turvaa suojan näille yrityksille siksi ajaksi, kun prosessit ovat käynnissä, jonkinlaisten toimintasulkujen tai vastaavien muodossa. Mielestäni meilläkin voitaisiin tutkia, onko mahdollista turvata sen tahon toiminta, jolla tavallaan on esimerkiksi isompaa toimijaa vastaan intressi suojata ja turvata sitä omaa toimintaansa, jonkinlaisten sulkujen muodossa.

Toinen on sitten tämä julkinen kilpailuttaminen, jossa myös saattaa olla, että pienet toimijat kärsivät isompien toimijoiden rinnalla. Tässä ympäristössä olisi syytä varmasti kiinnittää huomiota julkisiin hankintoihin ja siihen, miten keksintöjä ja innovatiivisuutta näissä yhteyksissä kohdellaan ja suojataan ja tunnistetaan ylipäätään se, että jos on joku innovaattori kehittämässä uusia prosesseja, niin siinä vaiheessa, kun asia sitten kilpailutetaan laajemmin, tämä innovaatiokeksintö, joka siinä on syntynyt, suojataan, eikä käy esimerkiksi niin, että pieni toimija keksii jonkun asian ja sen jälkeen, kun tämä toiminto sitten kilpailutetaan, isompi toimija ottaa sen keksinnön ikään kuin itsestäänselvyytenä siihen omaan prosessiinsa, jolloin keksijä jää nuolemaan näppejään.

Toivon myös, että tässä IPR-puolella asennemaailmaan saadaan muutos, koska varkaus on varkaus myös tällä puolella. Yksi tarkasteltava asia voisi olla myös nämä rangaistuksen tasot. Ei saa olla niin, että jostain muusta varkaudesta saattaa saada suuremman tuomion kuin jonkun ihmisen elämäntyön varastamisesta. Tämä on asia, jota ehkä on syytä vielä tässä yhteydessä myös tarkastella: kuinka suuret rangaistukset näistä IPR-rikkomuksista sitten voidaan langettaa.

Sitten viimeisenä: Koska tämä kehitys on todella huikeaa ja nopeaa, voiko olla mahdollisuuksia kehittää tätä IPR-puolen lainsäädäntöä myös niin, että se on jollain tavalla ennakoivaa tai sen tyyppistä, että se on riittävän kattavaa niin, että se huomioi myös kehityksen kulun — ettei käy niin kuin esimerkiksi huumelainsäädännön osalta on käynyt, että huumelainsäädäntö on jatkuvasti jälkijunassa, kun kehitys on niin nopeaa ja aina löydetään uusia tapoja toimia ja rikkoa lakia — niin että tässä IPR-puolellakin lainsäädäntö turvaisi tilanteesta ja kehityksestä riippumatta alan yrittäjien ja toimijoiden oikeudet?