Leena Rauhala /kd:

Arvoisa puhemies! Pidän puheeni täältä paikalta.

Arvoisa puhemies! Lakialoite on rinnakkaislakialoite hallituksen esitykselle n:o 54/2002.

Media saa monen ihmisen ajankäytössä yhä suuremman roolin, ja sillä on yhteiskunnassamme mielestäni tärkeä tehtävä. Keskustelu median, sekä perinteisen että uusmedian, haitallisista vaikutuksista lapsiin ja nuoriin on käynnistynyt yhteiskunnassamme monella eri taholla. Kansalaispalaute, jota myös me kansanedustajat saamme, kertoo, että vanhemmat ovat aidosti huolissaan väkivaltaviihteen ja muun epäeettisen ohjelmatarjonnan ym. viestinnän vaikutuksista (Hälinää — Puhemies koputtaa) nuorten ja lasten maailmankuvan ja elämänmallien kehittymiseen. Mielestäni median tehtävä on tukea lasten ja nuorten kasvua myös eettiseen vastuullisuuteen ja valintojen tekoon eikä markkinaperiaate saa olla ainoa tuotantoa ohjaava tekijä. Siksi ohjelmatuottajien vastuuta ohjelmatarjonnan sisällöstä tulee mielestäni vahvistaa ja lisätä.

Yhteiskunnassamme koko kulttuurilla ja viihdeteollisuudella vaikutetaan lasten ja nuorten maailmaan. Aikuisten puuttumisesta, vanhempien ajanpuutteen takia, kun aikuisia ei nähdä riittävästi lasten ja nuorten rinnalla, aiheutuu ehkä se, että lapset ja nuoret vetäytyvät joko yksin tai yhdessä kavereiden kanssa viihteen ja median tuottaman tarjonnan pariin. Tällöin on mielestäni erittäin merkittävää tietää ja arvioida ja tuntea tarjonnan sisältö, mitä yhteiskunnassamme on liikkeellä.

Väkivaltaviihde lisää jo ihan tutkimustulostenkin perusteella väkivaltaista käyttäytymistä. Viihde totuttaa lapset ja nuoret väkivaltaan ja saattaa opettaa heitä pitämään toisen vahingoittamista jopa yhtenä ongelmien ratkaisukeinona, kylläkin ääritilanteissa.

Joukkoviestinnästä, mediasta, on tullut yksi merkittävistä oheiskasvattajista. Joukkoviestinnän tarjonnan kriittinen tarkastelu on näin ollen mielestäni yhteiskunnassamme tärkeää ja arvioni mukaan riittämätöntä. Sananvapauden käyttämiseen joukkoviestinnässä liittyy olennaisesti eettinen puoli. Tätä ei ole lainsäädännössä kylliksi otettu huomioon.

Tässä lakialoitteessa esitetään, että perustettaisiin valtakunnallinen joukkoviestinnän neuvottelukunta, jonka tehtävänä olisi käsitellä periaatteelliselta kannalta mediaan liittyviä eettisiä kysymyksiä. Se voisi myös tehdä aloitteita sekä antaa lausuntoja ja suosituksia joukkoviestintään liittyvistä eettisistä kysymyksistä ja herättää niitä koskevaa keskustelua yhteiskunnassamme. Neuvottelukunta toimisi asiantuntija-apuna joukkoviestintää koskevaa lainsäädäntöä kehitettäessä, keräisi ja välittäisi tietoa.

Hallitus on siis antanut eduskunnalle esityksen laiksi sananvapauden käyttämisestä joukkoviestinnässä ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi. Sananvapaus antaa oikeuden ilmaista, julkistaa ja vastaanottaa tietoa, mielipiteitä ja muita viestejä kenenkään ennakolta estämättä. Kuten hallituksen esityksessä todetaan, sananvapaus kattaa kaikenlaiset tiedot, mielipiteet ja muut viestit niiden sisällöstä riippumatta. Sananvapauden käyttöä valvotaan jälkikäteen rikos- ja vahingonkorvauslainsäädännön keinoin, mutta etukäteisvalvonta on mahdollista vain lasten suojelemiseksi ja vain kuvaohjelmien osalta.

Joukkoviestimien, median, kautta on saatavilla valtaisi määrä erilaista tietoa ja ajanvietettä, ja uuden teknologian mukanaan tuoma tiedon ja viihteen laaja ja tehokas saatavuus on varmasti myönteinen asia. Mutta, arvoisa puhemies, näen, että koko joukkoviestintään liittyy kysymyksiä, joita tulee tarkastella kriittisesti.

Jo Euroopan unionin tasolla mediaan liittyvät ongelmat on tiedostettu ja alaikäisten ja ihmisarvon suojelua koskevien perusperiaatteiden kunnioittamista pidetään välttämättömänä edellytyksenä esimerkiksi radio- ja televisiolähetystoiminnan ja erilaisten tietopalvelujen kehittymiselle. Euroopan unionin taholta on kiinnitetty huomiota muun muassa siihen, että media saattaa lisätä naisiin kohdistuvaa väkivaltaa luomillaan mielikuvilla.

Vielä haluan tuoda esille, että liikenne- ja viestintäministeriön teettämässä selvityksessä n:o 1/2002 "Itsesääntely — haitalliset verkkosisällöt" ehdotetaan haitallisten ja vahingollisten verkkosisältöjen torjumiseksi avoimen keskustelufoorumin perustamista. Selvityksessä todetaan, että itsesääntely voi osoittautua kirjavaksi ja kansalaisten etujen vastaiseksi sekä perusoikeuksien kannalta ongelmalliseksi.

Näen, että jonkinlaista ratkaisua tai toimenpidettä tarvitaan selvittämään, mitä kaiken kaikkiaan meidän mediamme eri viestintämuodoissa tuotetaan. Tässä lakialoitteessa esitämme joukkoviestinnän eettisen neuvottelukunnan perustamista, jolla ei sinänsä rajoitettaisi sananvapautta vaan tuettaisiin sen vastuullista toteuttamista. Neuvottelukunta olisi tukemassa itsesääntelyn toimivuutta joukkoviestimistä riippumattomana asiantuntijaelimenä. Kysymyksessä olisi eräänlainen yhteissääntely.

Arvoisa puhemies! Toivoisin, että lakialoite, jonka muun muassa koko ryhmämme on allekirjoittanut, etenisi käsittelyyn ja tuottaisi vahvaa eettistä näkökulmaa kaikesta siitä, mitä joukkoviestintä ja sen kehittyminen on, ja näin tämä valtakunnallinen joukkoviestinnän eettinen neuvottelukunta voitaisiin perustaa.

Päivi Räsänen /kd:

Arvoisa puhemies! Tämän aloitteen on kirjoittanut alle koko kristillisdemokraattinen eduskuntaryhmä. Kun varmasti kaikki olemme huolestuneita muun muassa nuorten lisääntyvästä ja lisääntyneestä väkivaltaisesta käyttäytymisestä ja tiedämme sen, että väkivaltaviihteellä on kiistaton yhteys, tutkimusten mukaan, sekä asenteiden että käyttäytymisen muuttumiseen väkivaltaiseen suuntaan, niin toivon, että muutkin puolueet ottaisivat viimeistään omissa vaaliohjelmissaan esiin tämän lakialoitteen sisältämän ajatuksen ja ehdotuksen.

Tällä vaalikaudellahan eduskunta hyväksyi uuden kuvaohjelmalain, jossa luovuttiin aikuisviihteen ennakkotarkastuksesta, ja käytännössä laki poisti väkivaltaisten ja pornografisten videoiden ja elokuvien ennakkotarkastuksen. Lainmuutosta perusteltiin nimenomaan perustuslain sananvapaussäännöksillä, ja merkillisesti mielestäni kävi, että sananvapauden jalo periaate kääntyi pikemminkin väkivalta- ja pornobisneksen turvaajaksi. Perustuslaissa kyllä puhutaan lasten ja nuorten suojelemisesta, mutta tässä yhteydessä ilmaisuvapaus katsottiin tärkeämmäksi perusoikeudeksi.

Kun elämme nyt tällaisessa tilanteessa, että meiltä sekä puuttuu ennakkotarkastusmahdollisuus että myös jälkivalvonta on kehittymätöntä, mielestäni tämä ed. Rauhalan esittämä neuvottelukunta olisi sopiva tapa yrittää hallita tätä ongelmaa.

Antero Kekkonen /sd:

Arvoisa rouva puhemies! Kun tässä hetki sitten kuulimme samassa lauseessa sanat "ennakkotarkastus" ja "jälkivalvonta", niin ei varmaan tarvitse olla kohtuuttoman isolla mielikuvituksella varustettu, kun mieleen tulee sana "sensuuri". Mutta en nyt sensuurimielessä tästä asiasta haluaisi puhua, koska tämä sisältö on ihan tärkeätä: väkivalta, naisiin suhtautuminen jne.

Mutta tässä on ajatus siitä, niin kuin esityksen perusteluissa sanotaan, että kysymyksessä olisi eräänlainen yhteissääntely. Minun on kovin vaikea tietää, mitä tarkoittaa yhteissääntely vallankin sellaisessa tilanteessa, jos tiedonvälitys tulkitaan myös enemmäksi kuin vain mekaaniseksi tiedonvälitykseksi, siis siinä on luova elementti, siinä on mahdollisesti jopa taiteen elementti. Mitä on sellainen yhteissääntely? En todellakaan saata sitä ymmärtää.

Lopullisesti menen ymmälleni, kun luen täältä seuraavaa: "Mallina voitaisiin käyttää terveydenhuollon eettistä neuvottelukuntaa." Kyllä tässä nyt käsitteistö on aivan sikin sokin. Mutta jos tämä viittaisi siihen, että terveydenhuollon eettinen neuvottelukunta edustaisi ajatuksiltaan tai käytännöiltään jotain ikään kuin moraalisesti korkeampaa, niin kyllä kaikki se, mitä me olemme viime aikoina esimerkiksi lääketieteen piiristä, sen edustajien toimesta, lukeneet, ei tue kyllä tällaista ajattelua laisinkaan.

Jaakko Laakso /vas:

Rouva puhemies! Itse asiassa ed. Rauhala kiinnittää aloitteessaan huomiota useisiin tärkeisiin ajankohtaisiin kysymyksiin, muun muassa väkivaltaviihteen lisääntymiseen ja myöskin siihen, että tietenkin suomalaisten mediataitoja pitäisi kehittää aktiiviseen ja kriittiseen suhtautumiseen.

Mutta en ole aivan varma siitä, ed. Rauhala, onko tämä teidän ehdotuksenne neuvottelukunnan perustamisesta oikea ratkaisu. Te varmasti muistatte, että presidentti Ahtisaari esitti suurin piirtein saman kaltaisen ajatuksen. Se ei ottanut tulta ennen kaikkea siellä, missä sen olisi pitänyt sytyttää, eli tiedotusvälineiden keskuudessa. Kaiken kaikkiaan tämän kaltaiset ehdotukset eivät voi elää, elleivät ne kiinteästi ole sidoksissa nykyisten keskeisten joukkoviestinten käytännön toimintaan.

Itse asiassa meillä on Julkisen sanan neuvosto, ja Julkisen sanan neuvosto on yhteisesti hyväksytty foorumi, jonka päätöksiä myös valtaosa suomalaisista tiedotusvälineistä on sitoutunut noudattamaan. Mielestäni Julkisen sanan neuvostoa voitaisiin kehittää siihen suuntaan, jota te, ed. Rauhala, esitätte. Mutta pidän kyllä kuolleena syntyneenä ajatuksena sitä, että ryhdyttäisiin perustamaan jotakin uutta. Siitä syntyisi sisäänpäin kääntynyt keskustelufoorumi, jonka ajatukset eivät varmasti kuitenkaan heijastuisi laajemmalle. Sitä vastoin Julkisen sanan neuvostolla on jo merkittävä asema. Sitä voitaisiin kehittää. Ehkä me voisimme pohtia sitä, millä tavalla, mitkä olisivat ne keinot.

Jos, rouva puhemies, vielä saan sanoa, niin tämä kriittinen suhtautumistapa joukkotiedotusvälineisiin ja niiden uutisointiin on erityisen tärkeä näiden päivien aikana. Oli huvittavaa lukea esimerkiksi Ilta-Sanomista pieni uutinen, jossa arvosteltiin Saddam Husseinia siitä, että hän oli tavannut Osama bin Ladenia ja rahoittanut tämän toimintaa 80-luvulla. Myös Yhdysvallat rahoitti Osama bin Ladenin toimintaa 80-luvulla. Sitä ei tässä Ilta-Sanomien artikkelissa mainita.

Jouko Jääskeläinen /kd:

Arvoisa rouva puhemies! Meillähän on perustuslakivaliokunnassa parhaillaan lausunnolla tätä alaa koskeva lainsäädäntö, ja tämä toivottavasti menee tuon hallituksen esityksen rinnalle tutkisteltavaksi. Siinäkin keskustelussa on tullut ilmi asia, jonka me kaikki tiedämme, että nimenomaan tiedonvälityksen puolella kysymystä alan tarkkailusta on haluttu varsin vahvasti pitää alan sisällä. Tässä suhteessa tiedonvälitys on aika poikkeava ala. Lääketieteessä ja monella muulla alalla ikään kuin tämä eettinen neuvottelukunta on todellakin alan ulkopuolella, vaikka varmaan ihan hyvässä yhteistoiminnassa.

Ed. Kekkoselle toteaisin, että ehkä se lääketieteessä johtuu enemmän meistä poliittisista päättäjistä, että rahaa ei ole tarpeeksi. (Ed. Kekkonen: Me puhumme eri asioista, ed. Jääskeläinen!) Etiikka sitten huonosti seuraa perässä, jos ei ole riittävästi rahaa. Tässä asiassa meidänkin pitää vähän katsoa itseämme ja itse kunkin päätöksentekijän.

Minusta eettinen arviointi aika hyvin sopisi alan ulkopuoliselle elimelle, vaikka hyvässä yhteistyössäkin. Yhdyn ed. Laakson ajatukseen Julkisen sanan neuvoston hyvästä merkityksestä. Se vaan on tällä hetkellä kovin hidas järjestelmä. Ajattelen, että jos joku valittaisi Julkisen sanan neuvostoon, että siellä on tullut minun mielestäni tai meidän mielestämme meidän lapsillemme sopimatonta ohjelmaa, mahtaisiko Julkisen sanan neuvosto sitä ottaa käsiteltäväkseen. Ilmeisesti se ei olisi asianomistaja-asia ollenkaan. Tässä etsittäisiin vähän yleisempää eettistä kehikkoa ja rajoja viestinnän sinänsä vaikealle kentälle, jossa sana sensuuri, sen myönnän, on vakava ja vaarallinen asia, mutta löydettäisiin tuo yhteinen kehikko ja vähän näin alan ulkopuolelle rohkeasti mennen.

Hannu  Takkula  /kesk:

Arvoisa puhemies! Tervehdin ilolla ed. Rauhalan lakiesitystä. Minun mielestäni lähtökohtaisesti tämä ajattelutapa on oikea. Sananvapauden tulee myöskin sisältää vastuu. On totta, että Julkisen sanan neuvosto omalta osaltaan pyrkii kyllä valvomaan, mutta melko lailla jälkikädessä ja melko lailla myöskin valikoidusti, millä tavalla sananvapautta käytetään. (Ed. Laakso: Pitäisikö sen olla etukäteisvalvontaa?)

Omalta osaltani katson näin, että kun esimerkiksi Yleisradio on julkisen palvelun laitos, olisi varmasti paikallaan, että me kävisimme sitä keskustelua, minkälaisia lasten ja nuorten ohjelmat ovat, arvioisimme niitä eettisesti, niitten ihanteita ja sitä arvopohjaa. Näen, että varmasti sillä olisi hyvä vaikutus, ja toisaalta nyt viimeaikaiset esimerkit esimerkiksi väkivaltaviihteen kohdalta kertovat siitä, että kyllä meidän jollakin tavalla pitäisi pysähtyä nyt myöskin miettimään sitä, minkälaista ohjelmatarjontaa me haluamme julkisen palvelun laitoksien kautta tarjota.

Arvoisa puhemies! On tietenkin selvää, että aina, kun puhutaan valvonnasta, sana sensuuri siihen voidaan liittää. Mutta näen näin, että tällä hetkellä järjestelmä ei kaikilta osin toimi. Esimerkiksi Yleisradion ohjelmapäivystyksestä, jos soitat sinne jostakin ohjelmasta ja sen ehkäpä eettisesti arveluttavasta aineksesta, ei tule minkäänlaista palautetta ja muutenkin sitä kautta lähestyminen on melko vaikeata, joten näen, että tämmöinen eettinen neuvottelukunta voisi omalla tavallaan jo sillä, että se perustettaisiin, vähän ryhdistää ja rohkaista erityisesti lasten- ja nuortenohjelmien tekijöitä sillä tavalla, että he muistaisivat myöskin tässä kokonaisvaltaisen kasvatuksellisen vastuun.

Ismo Seivästö /kd:

Arvoisa puhemies! Ehdotus joukkoviestinnän eettisen neuvottelukunnan perustamisesta on nähdäkseni ihan kannatettava sen takia, että olisi tällainen myönteisessä hengessä oleva suodatin, joka valvoisi sitä, että lapset ja nuoret eivät saa sellaista aineistoa katsottavakseen, mikä koituu haitalliseksi normaalin elämän kehityksen kannalta. En missään tapauksessa, niin kuin ed. Kekkonen viittasi, halua minkäänlaiseen sensuuriin lähteä, jossa poliittiset mielipiteet katsottaisiin tietynlaiseksi asiaksi, jota ei saisi tuoda esille, tai tietynlaiset kristilliset ja uskonnolliset käsitykset suodatettaisiin pois, vaan lopetettaisiin nimenomaan sellainen ohjelmatarjonta, joka sisältää räikeää ja raakaa väkivaltaa, naisen alistamista ja vastaavaa. En missään tapauksessa katso, että kukaan ihminen tarvitsee sellaista normaaliin kehittymiseen, eikä myöskään vapaa markkinatalous voi pitää sisällään sellaista periaatetta, että ihan mitä tahansa voidaan tehdä rahan saamiseksi.

Esa  Lahtela  /sd:

Arvoisa rouva puhemies! Ed. Rauhalan aloitteessahan, kun lukee tätä, on selkeästi hätä siitä, mitä yhteiskunnassa tapahtuu. Me voimme nähdä sen muuttumisen joka päivä lehtiä lukemalla, ja on nähty yhä ihmeellisempiä tekoja, jotka on todennäköisesti poimittu tiedonvälityksestä esimerkkejä ottamalla. Siinä uhrina tietysti ovat lapset ja nuoret ja lapsenmieliset, jotka imevät malleja näistä. Se muovaa heidän käsityskantojaan ja mallejaan siitä, miten voi menetellä, mikä on sallittua. Sen takia minä näen, jotta me olemme menneet sillä tavalla liian pitkälle näissä asioissa.

Sitä en tiedä, onko tämä ed. Rauhalan esittämä malli tässä hyvä, jotta tämmöinen neuvosto pitäisi perustaa, mutta voi kysyä niinkinpäin tätä asiaa, miksi Julkisen sanan neuvosto ei toimi sillä tavalla ja minkälaisia henkilöitä sinne on valittu, koska myös sillä on oma merkityksensä, millaiset moraalikäsitykset näillä ihmisillä on ja miten sinne valitaan ne henkilöt ja mikä arvomaailma näillä henkilöillä on. Jotain tämän tyyppistä rakennemallia minä kyllä odotan, että meillä olisi varaa reivata tätä, ottaa muutama askel takaisinpäin tässä vapaudessa.

Joku puhui täällä, että vapaus tuo vastuun, mutta sitä vastuuta ilmeisesti me emme ole pystyneet kantamaan. Se näkyy tällä hetkellä yhteiskunnassa. Vaikka sensuuri on paha sana, minä kyllä käyttäisin sensuuria. Tässä sensuroidaan pois ne huonot mallit, pahat mallit. Ei se ole häpeällinen juttu. Ne, jotka antavat huonoja vaikutteita, pitää sensuroidakin pois kaikessa ohjelmatarjonnassa.

Marja Tiura /kok:

Arvoisa puhemies! Ed. Leena Rauhalan aloite koskien valtakunnallisen joukkoviestinnän eettisen neuvottelukunnan perustamista on minun mielestäni aivan oikean suuntainen. Perusteluissa esille nostetut asiat nimenomaan siitä, että lasten väkivaltakäyttäytyminen ja lisääntynyt väkivaltaviihde kulkevat tietyllä tavalla käsi kädessä, pitävät varmasti paikkaansa, ja uskon, että siitä kaikki täällä salissa tänään ovat yhtä mieltä. Mutta millä tavalla me pystymme vaikuttamaan siihen, minkälaisia vaikutteita meidän lapsemme saavat ympäriltä, muun muassa television kautta sitä katsoessaan? Minä en usko siihen, että pelkästään perustamalla tämmöisiä erilaisia neuvottelukuntia, ja säätämällä erilaista lainsäädäntöä me pystymme karsimaan yhteiskunnasta tämän ongelman pois, vaan kyllä tässä pitää herättää keskustelua myöskin siitä, kenen on vastuu viime kädessä esimerkiksi kodeissa, mitä lapset tekevät, kuinka paljon lapset katselevat televisiota, kuinka paljon heidän annetaan seurata väkivaltaviihdettä. Kyllä vanhempien vastuu ja nämä vastuukysymykset hyvin keskeisesti nousevat näissä keskusteluissa aina esille. Tosin en väitä sitä, ettei lainsäädännöllisesti olisi myöskin tietyllä tavalla kiristämisen varaa.

Yksi ongelma, mikä myöskin videosensuurilainsäädäntöä käsiteltäessä aikoinaan nousi esille, on se, että meillä jatkuvasti Internetin kautta lisääntyy tarjonta. Se, millä tavalla me pystymme Internetin kautta välittyviin sekä elokuviin että myöskin peleihin vaikuttamaan, on ongelmakenttä sinänsä. Siihen puuttuminen on äärimmäisen vaikeaa. Mutta olen myöskin sitä mieltä, että Julkisen sanan neuvosto ja sen toiminnan tehostaminen on yksi asia, josta on ihan hyvä herättää tässä yhteydessä keskustelua.

Antero Kekkonen /sd:

Arvoisa rouva puhemies! Ed. Laakso puhui Julkisen sanan neuvostosta. Ajattelen suurin piirtein samalla tavoin kuin hänkin. Se nyt on kuitenkin se instituutio, joka on olemassa ja joka toimii jotenkin, hyvin tai huonosti, mutta parhaimmillaan siellä on ihan fiksuja ihmisiä.

Tarkoitukseni oli ihan muusta puhua siihen saakka, kun ed. Takkula alkoi puhua julkisen palvelun laitoksista ja mahdollisesta valvonnasta siellä. Minulla on ollut tilaisuus vuosia sitten istua Radio- ja televisiotoimittajien liiton edustajana instituutiossa nimeltä television ohjelmaneuvosto, ja kokemukset sieltä eivät olleet rohkaisevia ollenkaan, pikemminkin päinvastoin. Sinne valittiin ihmiset yhteiskunnallisin perustein. Keskustelut saattoivat juuttua inttämiseksi siitä, mikä on hyvää ja mikä on huonoa. Sitten kun keskustelut tällaisista tyypillisistä arvoasioista, osin eettisistä asioista, moraalissävyisistä asioista, eivät johtaneet tulokseen, äänestettiin, mikä on hyvää ja mikä on huonoa. Kävipä erään kerran niin, että kyseisen virastorakennuksen hissi oli mennyt rikki, ja näin asia, jonka piti olla hyvää äänin 7—6, olikin äänin 6—5 huonoa. Koko tämän problematiikan käsittely ajautui täysin tiensä päähän. En pidä kansallisena onnettomuutena sitä, että kyseinen instituutio, ohjelmaneuvosto, lakkautettiin mahdottomana instituutiona hoitamaan sitä tehtävää, minkä sen kuviteltiin voivan tehdä.

Tuija Brax /vihr:

Arvoisa rouva puhemies! Sananvapaus on perusoikeuksista hankala siinä mielessä juuri, että sen reunamilla liikutaan aroissa ja vaikeissa asioissa siinä, saako sananvapautta käyttää jopa uhkaavalla ja vaarallisella tavalla, aivan niin kuin ed. Rauhala oikein on kiinnittänyt huomiota. Mutta toisaalta sananvapaus on kyllä demokraattisen yhteiskunnan aivan keskeisimpiä elementtejä ja vapaa lehdistö on keskeinen osa sitä. Jos silloin ajateltaisiin, että olisi vielä jopa, niin kuin tässä esitetään, valtion taholta nimitetty joku elin, joka arvioisi sananvapauden perimmäistä rajaa ja oikeutusta, niin se vain ei käy, niin hyvin kuin ymmärränkin, mitä peräänkuulutetaan. Lehdistöllä on oma itsesäätelylaitos, Julkisen sanan neuvosto, ja parhaillaan hallituksen esitystä sananvapauden käyttämisestä pohditaan perustuslakivaliokunnassa ja siinä yhteydessä mietitään sitten, että jos menee överiksi, niin pitäisikö olla nykyistä tiukemmat säännökset vahingonkorvauksesta ja muusta, mutta sekään ei silloin osu tähän moraaliseen keskusteluun.

Esittäisinkin ed. Rauhalalle ja muille mietittäväksi, olisiko sittenkin järkevämpää liikkua siihen suuntaan, että valppaat kansalaiset aktiivisemmin kävisivät keskustelua siitä, mikä on oikein, mikä on moraalisesti, eettisesti, hyvää journalismia. On meidän jokaisen valppaan kansalaisen oikeus ja mielestäni myös vanhempina vastuu nykyistä enemmän julkisesti ruotia sitä, onko tämän kaltaisessa julkisuudessa, kuin tänään muun muassa lapsiemme silmiin esittäytyy, mitään järkeä. Mutta demokratiassa en usko, että joku valtion nimittämä elin pystyy sitä käymään — tullaan juuri niihin ongelmiin, mistä ed. Kekkonen puhui.

Leena Rauhala /kd:

Arvoisa puhemies! Ihan realistinen siinä mielessä olen ollut ja olemme olleet tätä valmistellessa, että yhtä ratkaisua ei varmasti löydy väkivallan ja kaiken sen hävittämiseksi, mikä mahdollisesti vahingoittaa meitä, niin aikuisia kuin lapsia, ennen kaikkea tietysti lapsia, ja tietysti tässä itselläni on ollut tämä naiskysymys myös. Ratkaisu ei ole helppo, mutta ilolla olen kuunnellut ajatuksia, että voitaisiin lähteä etsimään kuitenkin jotakin, joka olisi lähellä sellaista, joka tuottaa jotakin. Niistä yhteydenotoista, joissa ihmiset ovat sanoneet, että he ovat soittaneet jonnekin ja antaneet palautetta, olen ymmärtänyt, että heille on sanottu, että heidän kätensä on sidottu tai he eivät voi tehdä mitään, ja jopa sellaista vastausta on jossain tullut, että kun kansa kuitenkin vaatii väkivaltaa, näille asioille ei voida mitään.

Kuitenkin sitten se kysymys on noussut, miten yhteiskunnan päättäjät korkeammalla tasolla tämän näkevät ja miten reagoivat. Siinä mielessä se, että kuitenkin jollakin tavalla otetaan kantaa, tietenkin on tärkeä, mutta kyllä oma näkökulmani on, että jotakin konkreettisempaa tarvitsisi tehdä. Niin kuin ed. Kekkonen hyvin toi esille, käsitteistö saattaa olla huono, itsesääntelystä yhteissääntelyyn jne., mutta kuitenkin haluan sanoa, että yhteissääntelyn käsitteen takana oli, niin kuin lakialoitteessa sanotaan, että keskustelufoorumi, joka neuvottelukuntaan kuuluu, sisältäisi paitsi ammattilaisia, lehdistön ym., myös ulkopuolisia. Silloin se ei olisi joku itse itseänsä säätelevä ja ei ulkopuolelta tietoja vastaanottava.

Mauri Salo /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Esikuvat muuttavat ihmisten käyttäytymistä. Se on havaittavissa erityisesti nuorten kohdalla, koska tämä meidän maailmamme on kaiken aikaa raaistumassa.

Kun aikanaan tässä talossa käytiin keskustelua elokuvien ennakkotarkastuksen poistamisesta, niin täällä oli myös epäileviä tuomaita siltä osin, onko se viisasta opetusministeriön perustein, elikkä kun Elokuvatarkastamolla oli hyvin vähän työntekijöitä, niin kesti kauan ennen kuin filmit saatiin tarkastettua, ja sen vuoksi päädyttiin siihen, että vapautetaan markkinat ja markkinoille saa tulla se mitä tulee. On siinä tietynlaista ohjeistusta ja tietynlaista jälkisensuuria; tosin aika huonosti se jälkisensuuri on toiminut. Meillä on erittäin paha vaihe menossa tässä yhteiskunnassa, ja mielestäni nyt esillä oleva asia on sillä tavalla varsin akuutti ja siitä on syytä käydä syvällistä keskustelua. Meillä ei ole mahdollisuutta palata, eikä tarvettakaan palata, mihinkään holhousyhteiskuntaan, mutta tietyllä tavalla kuitenkin pitää ohjeistaa toimijoita. Kun täällä on peräänkuulutettu keskustelua siitä, mitä me haluamme ja mikä on sopivaa, niin sitä keskustelua on syytä nyt lähteä käymään ja saada muutosta aikaan.

Ulla Anttila /vihr:

Arvoisa puhemies! Minusta tämä keskustelu säätelyn mahdollisuudesta on olennainen ja törmää hyvin äkkiä siihen kysymykseen, että väkivaltaviihdettä on tarjolla nykyisin niin monessa muodossa, että vaikka pyrkisimme yhtä muotoa säätelemään, niin on toisia reittejä, joita pitkin väkivaltaviihde voi tavoittaa lapsia. Tämä on se merkittävä ongelma, joka koskee näitä kaikkia järjestelmiä ja koskisi myös sitten tätä lakiehdotusta, jos se toteutuisi.

Minusta hyvin olennainen kysymys perheiden kannalta on se, että perheillä on tarpeeksi yhteistä aikaa, vanhemmat pyrkivät seuraamaan lastensa toimintaa niin paljon, että lapset eivät joudu tekemisiin ainakaan raa’an väkivaltaviihteen kanssa, ja myös, että he yhteisellä ajalla näitä lievempiä muotoja voivat helpottaa ja selittää, koska jo esimerkiksi lastenohjelmissa voi olla sen verran paljon väkivaltaa, että ainakin pienimmille ja herkimmille lapsille sekin saattaa olla jo liikaa.

Mitä tulee väkivaltaviihteen vaikutukseen, niin minun käsittääkseni on kuitenkin kiistatonta, että väkivaltaiset mallit vaikuttavat lasten käyttäytymiseen, siihen mitä he omaksuvat yhteiskunnan arvoista ja näkemyksistä, ja näin ollen juuri mallioppimisen kauttakin tämä kysymys on lapsen tulevaisuuden kehityksen kannalta olennainen. Näen kyllä tästä väkivaltaviihteestä tietyn linkin siihen, millaisia väkivaltaisia malleja lapset saattavat nuorina ja vanhemmalla iällä omaksua ja käyttää.

Jaakko Laakso /vas:

Rouva puhemies! Luulen, että monet kansanedustajat tuntevat varsin huonosti Julkisen sanan neuvoston toimintaa. Se ottaa kantaa paitsi yksittäisiin tapauksiin, myös eettisluontoisiin kysymyksiin ja on ohjeistanut muun muassa lehtiä ja muita tiedotusvälineitä tässä suhteessa.

Tämän lisäksi meillä on joukko viranomaisia, jotka ovat varsinkin viime vuosien aikana kiitettävällä tavalla puuttuneet sellaiseen sananvapauden väärinkäyttöön, jolla on haitallisia yhteiskunnallisia vaikutuksia. Esimerkiksi oikeusasiamies on ollut tässä suhteessa aktiivinen, puuttunut eräiden viranomaisten toimintaan, jotka ovat syyllistyneet esimerkiksi rasistiseen kirjoitteluun. Ulkomaalaisvaltuutettu on tässä suhteessa myös ollut aloitteellinen. Toivottavasti uusi syrjintäasiamies nimenomaan tällä sektorilla on aktiivinen. Kuluttaja-asiamies on omalla toiminnallaan myös ottanut monta kertaa kantaa tiedotusvälineiden arveluttaviin puoliin kuluttajakysymyksissä. Ja tulevaisuudessa: te muistatte, että me olemme pyrkineet aikaansaamaan lapsiasiamiehen viran. Hallitushan ei tosin toistaiseksi sen perustamiseen ole suostunut, vaikka eduskunta on monta kertaa sitä edellyttänyt. Myös lapsiasiamies voisi ottaa kantaa sellaisiin kysymyksiin, joihin esimerkiksi ed. Rauhala nyt kiinnittää aloitteessaan huomiota.

Sanon tähän vielä lopuksi sen, että kyllä moraalikäsitykset ovat tietysti kovasti erilaisia. Kun esimerkiksi ed. Rauhalan puoluetoveri Ruotsissa, kristillisdemokraatti, esittää, että pornografiaa pitäisi lisätä Ruotsin televisiossa, ja perustelee tätä sillä, että väestönkasvua voitaisiin tätä kautta inspiroida, niin saattaa olla, että ed. Rauhalan moraalikäsitys on tässä kysymyksessä toisenlainen, mutta joka tapauksessa kysymys on teidän veljespuolueestanne. Tässä täytyy olla hyvin tarkka: toisille joku asia on moraalitonta, toisille ei.

Tuija Brax /vihr:

Arvoisa puhemies! Jos ajatellaan vielä niitä keinoja, mitä maailmalta löytyy, niin esimerkiksi Yhdysvalloissa — ehkä Suomessa ei oikein tiedetäkään — on kuitenkin hirvittävän aktiivinen kansalaisyhteiskunta, osittain sen takia, että heillä on semmoinen verojärjestelmä, että lahjoitukset kansalaisjärjestöille ovat vähennettävissä verotuksesta. Siellä on, varsinkin itärannikolla ja sitten Kaliforniassa, monia niin sanottuja vapaita, jossain määrin liberaaleja, ikivanhoja, kohta sata vuotta vanhoja, kansalaisjärjestöjä, jotka arvioivat julkista keskustelua muun muassa naisten näkökulmasta tai varsinkin rotu- tai ihmisoikeuskysymyksen näkökulmasta laajemmin. Tiedän, että Suomessa ihmisoikeusjärjestöt virittelevät parhaillaan samantapaista toimintaa, koska viime aikoina, muun muassa aivan juuri Helsingissäkin suuressa lehdessä on keskeisten poliitikkojen suusta muun muassa haastatteluissa tullut ihmisoikeus- tai rasismin näkökulmasta mielenkiintoista, tai siis pelottavaa, tekstiä. Silloin mielestäni kaikista luontevin tarkkailijataho on riippumaton järjestö, joka toisaalta myös tunnustaa itse oman arvopohjansa. Tästä näkökulmasta saattaisi olla, että ed. Rauhalankin edustama ihan selkeästi tietyllä lailla arvopohjataustainen järjestö arvioisi ja pystyisi toimimaan paremmin.

Antero Kekkonen /sd:

Arvoisa rouva puhemies! Tästä arvopohjasta ja kristillisestä arvopohjasta: Suomessahan on ollut näitä kristillisiä radio- ja televisioliittoja. Siis tämä ei siinä mielessä ole uutukaisen uutukaista, mitä me tässä nyt kuuntelemme ja mistä peistä taitamme. Mutta ne eivät ole oikein jaksaneet elää.

Vähän epämiellyttävää itsensä kautta puhua asioista, mutta olen tällaisen kristillisen radio- ja tv-järjestön kuultavana joskus ollut ja minun täytyy sanoa muunneltuna se, mitä ed. Laakso sanoi. Se moraalipohja, jolla kimppuuni hyökättiin, oli aivan erilainen moraalipohja kuin on omani.

Mutta se mikä tästä keskustelusta nyt minusta jää jäljelle, on tietysti se, että lasta täytyy suojella. Kun ed. Laakso luetteli näitä instituutioita, jotka voisivat tätä tointa tehdä, niin aivan varmasti ne voisivat olla tehokkaampia, perustelevampia, henkevämpiä, etten sanoisi älykkäämpiäkin joissakin asioissa.

Julkisen sanan neuvoston hyvyys on siinä, että se on eräänlainen kunniatuomioistuin. Se ei täytä sensuuriviranomaisen kriteereitä, sen perusteella ei juurikaan panna ihmisiä häkkiin, mutta siinä on myöskin sen suuri voima. Kun se on kunniatuomioistuin, sen päätökset voidaan tulkita velvoittaviksi. Silloin tulemme siihen kansalaisyhteiskunnan olemukseen ja niihin hyviin piirteisiin, joita ed. Brax äsken esitteli.

Leena Rauhala /kd:

Arvoisa puhemies! Tätä tehdessä ihan jonkin verran oli mielessä se, että ehkä tämä keskustelu lähtee juuri sille uralle, että moraali ja kristillisyys ja kristityt ja mikä on oikein ja väärin, ja ehkä vielä niin, että kristittyjen puolelta tulee sitä kaikkein kovinta, joka saattaa haavoittaa.

Olen täysin tietoisena tästä, mutta tätä en minä, emmekä me missään tapauksessa hae tällä lakialoitteella, vaan nimenomaan sitä, niin kuin ed. Kekkonen sanoi hyvin, että lasta täytyy suojella. Kyllä tämä yhteiskunta on kuitenkin vuosien saatossa pikkuhiljaa, voi sanoa, muuttunut sillä tavalla, että monessa kohdin on sellaisia asioita, että me emme ehkä enää voi niitä muuttaakaan, mutta kuitenkin meidän lapsemme ja nuoremme joutuvat, johon he eivät ilmeisesti itse, jos ei niitä olisi heidän näkyvillään niissä tilanteissa, mihin he joutuvat jostakin syystä, että monta kertaa ne ovat tilannesidonnaisiakin, ja sitten jäävät kiinni.

Tässä on niin monta erilaista asiaa, mitä meidän koko kulttuurissamme ja yhteiskunnassamme, koko arvomaailmassa, on tapahtunut. Sen vuoksi edelleenkin haluaisin, että tästä keskustelu jatkuisi ja, kun tämä on rinnakkaislakialoite, että nämä asiat nostetaan hallituksen esityksessä n:o 54 kuitenkin esille.

Pentti  Tiusanen  /vas:

Arvoisa puhemies! Ed. Leena Rauhalan lakialoite n:o 66 on virittänyt pitkän keskustelun, ja sen kantavana yhteisenä ajatuksena on todellakin yhtyminen ed. Leena Rauhalan lakialoitteen perusteluissa oleviin näkökohtiin, eli tämä huoli on jakamaton, se on yhteinen: väkivaltaviihde, lasten ja nuorten jatkuva sen vaikutuksen alla oleminen, yhteiskunnan väkivaltaistuminen, ja voimme tässä ehkä senkin asian huomioida, että koko maailman tilanne on hyvin väkivaltainen. On sodan uhka, jotkut kokevat jatkuvaa terrorismin uhkaa, eli koko tämän planeetan tilanne on jännittyneempi kuin aikaisemmin. Se varmasti vaikuttaa etenkin kasvaviin ihmisiin, lapsiin ja nuorisoon, joiden persoona on muotoutumassa.

Näin ollen tämä huoli on siis selvä, välineet näet edelleenkin puuttuvat tai ovat vielä keskeneräisiä. Näin ollen uskon, että lakialoitteen tekeminen on sinänsä ollut ihan tarpeellista.

Erkki  Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Mikä koskee tämän maapallon väestön tilaa tässä suhteessa, jaan hyvinkin tarkoin sen näkemyksen, jonka ed. Tiusanen juuri toi julki.

Kiinnitin kuitenkin erikoisesti huomiota ed. Rauhalan viimeksi käyttämään puheenvuoroon, jossa hän viittasi omaan puoluetaustaansa ja viitetaustaansa. Tässä on ilmeisesti aika vinha perä, että jos tämän sävyisen aloitteen tekisivät esimerkiksi eduskunnassa sellaiset tahot, jotka ovat tunnettuja hyvin suuresta liberalismistaan, ja näkisivät tilanteen vaikeaksi ja huolestuttavaksi, niin sellainen aloite saisi aivan toisenlaisen vastakaiun kuin sellainen esittäjätaho, joka sinänsä on aivan yhtä arvostettava kuin kaikki muutkin, joka on hyvin puritaanisesta ja hyvinkin ahdasrajaisesta moraali- ja etiikka-ajattelutavastaan tunnettu.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa rouva puhemies! Ajattelen vähän samalta näkökulmalta kuin ed. Pulliainen edellä. Täällä on puhuttu kristillisestä arvopohjasta ja miten se vaikuttaa. Tässä pitää eriyttää se ajatus, jotta on kristillisdemokraattinen puolue ja siellä omat näkökulmat, mutta suomalainen yhteiskunta ja yhteiskunnan lainsäädäntö on lähtenyt kristillisestä arvopohjasta, se on sen perusjuuri, ja vaikka olisi kuinka ateisti, joka tapauksessa hyväksyy ne periaatteet, jotka Raamatusta ammentuvat. Siinä mielessä siinä ei ole mitään häpeämistä, koska ne sinällään kuitenkin ovat hyviä asioita, ihmistä suojaamaan tarkoitettuja. Jos katsotaan toisenlaista ympäristöä, muslimimaailmaa, siellä lähtee lainsäädäntö heidän Koraanistaan, siitä arvopohjasta, ja heillä on ihan oma näkemyksensä, ja se on varmasti heille hyvä asia.

Sen takia tässä sotketaan vähän käsitteitä siinä mielessä, johon ed. Pulliainen oikeastaan totesi, että aloitteen tekijät kun sattuvat olemaan kristillisdemokraatteja, niin yhdistetään, jotta se leimautuu sieltä kautta jotenkin huonommaksi tai ahdasmielisemmäksi jutuksi. Minusta ei ole kyse siitä ollenkaan tässä, vaan tämä pitäisi ottaa yhteiseksi asiaksi ja katsoa, miten sananvapaus istuu meidän yhteiskuntaamme ja luo parhaat mahdollisuudet siihen, jotta meidän lapsillamme, nuorilla ja aikanaan niillä, jotka tulevat tänne päättämään, olisi oikeat elämänarvot. Kuitenkin ohjelmatarjonnalla, sillä vapaudella, pitää olla oma vastuunsa, ja jos se menee liian pitkälle, se antaa vääriä impulsseja, antaa vääriä mielikuvia.

Leena Rauhala /kd:

Arvoisa puhemies! Vielä halusin ottaa puheenvuoron, koska siinä on varmasti vinha perä, mikä taho on sen aloitteen tehnyt. En haluaisi kuitenkaan sen alle jäädä tai alistua siihen, että jos hyvä asia on jostain väärästä suunnasta tullut, niin se kaatuu. Toivoisin, että se sisältö ja oikeastaan semmoinen perusidea, minkä tässä ymmärrän meillä olevan yhteinen — muillekin on kansalaispalautetta tullut, niin vanhemmilta kuin muiltakin — että ollaan aidosti huolissaan väkivaltaviihteestä ja muusta koko tästä epäeettisestä ohjelmatarjonnasta jne., se on se ydin.

Tänä aamuna olimme, myös ed. Mertjärvi, Lapset elämänkoulussa -valtuuskunnassa ja tutkijoitten suulla kuulimme vielä konkreettisemmin sen huolen, että meillä lapset eivät kaikki voi hyvin. Se yhdistyy juuri näihin arvokysymyksiin ja siihen, millä tavalla meillä, vaikka nyt ei pidä mihinkään sensuuriin mennä ja muuta, mutta nyt etsitään myös rajojakin ja joitakin selkeitä näkemyksiä, mikä on hyvä ja mitkä asiat ovat lainsäädännön pohjalla. Tämä on kyllä ihan perushuoleni. En katso olevani puritaani, ja sillä lailla toivoisin, etteivät kristityt loukkaannu, koska kristittyjen parissa on ihan hyviä, avoimesti, laajasti ajattelevia ihmisiä.