Valtioneuvoston oikeuskansleri Paavo Nikula

Arvoisa puhemies! Perustuslakivaliokunta on tehnyt tiiviin, mutta aivan olennaisiin seikkoihin keskittyvän mietinnön tästä vuoden 2002 kertomuksesta. Siitähän käytettiin puheenvuoroja jo pari viikkoa sitten. Otan mietinnön kiitollisuudella vastaan tiedokseni. (Hälinää)

Kiitän, herra puhemies! — Niin kuin totesin, otan kiitollisuudella vastaan tämän mietinnön, siinä esitetyt, ja saatan sen kollegoideni tietoon myös Oikeuskanslerinvirastossa.

Tässä perustuslakivaliokunnan mietinnössä kiinnitetään huomiota muun ohella siihen, että valtioneuvoston kirjelmissä Euroopan unionissa päätettäviksi säädöksiksi ei aina ole tuotu ehkä riittävästi esille näiden säädösten kytkentää suomalaiseen perustuslakijärjestelmään ja erityisesti perusoikeusjärjestelmään. Tuo perustuslakivaliokunnan huomio on aiheellinen.

Ensi viikolla käsitellään viime vuoden kertomustani, jossa teen selkoa myös lausunnostani, jonka olen antanut eduskunnalle. Täällähän on runsas vuosi sitten selvitetty tätä EU-asioiden käsittelymenettelyä. Tuossa lausunnossani — siis eduskunnalle mutta myös tältä osin tämä koskee ministeriöitä — totean, että kun EU-säädösehdotuksilla on yhä enemmän perusoikeuskytkentöjä muu muassa poliisiyhteistyön ja rikosoikeudellisen yhteistyön alueella, pidän perusteltuna, että nämä seikat käsitellään kirjelmissä selkeästi omana lukunaan. Nämä ovat aivan olennaisia kysymyksiä. Meillä on tiedossa, että terrorismin vastainen sota tuottaa yleiseurooppalaisella tasolla säädösehdotuksia, joiden soveltuvuutta jokaisen jäsenmaan perusoikeusoikeusjärjestelmään on mitä huolellisimmin seurattava. Terrorismi onnistuu, jos se onnistuu rapauttamaan jäsenmaiden perusoikeusjärjestelmän tähän toimintaan kohdistuvan hätäisen, ylimalkaisen ja umpimielisen lainsäädännön valmistelussa.

Arvoisa puhemies! Olen myös muuten pyrkinyt pitämään huolta siitä, että eduskunnan ja erityisesti eduskunnan perustuslakivaliokunnan havainnot lakiesityksissä olevista puutteista tulevat hyvin tehokkaasti ministeriöiden eri valmistelijoiden tietoon. Olen valtioneuvoston kansliapäälliköiden kokouksessa pyytänyt kiinnittämään jokaisen ministeriön jokaisen lainvalmistelijan huomiota siihen, että eduskunnan perustuslakivaliokunta on toistuvasti joutunut puuttumaan esimerkiksi niin sanottujen delegointisäännösten yksiselitteisyyteen ja toimivuuteen.

Huolellisella perustuslakivaliokunnan lausuntojen seurannalla ja lukemisella ja niihin paneutumisella tällaiset valitettavat stiplut ovat vältettävissä ja pystytään säästämään eduskunnan perustuslakivaliokunnan työtä, niin että valiokunta ei toistuvasti joudu puuttumaan samoihin kysymyksiin. Niin kuin täällä valiokunnan puheenjohtaja, kansanedustaja Sasi totesi edellisellä käsittelykerralla, hallituksen esityksen säätämisjärjestysperustelut ovat kaiken aikaa parantuneet, mutta läheskään täydellistä tasoa niissä ei valitettavasti vielä ole voitu saavuttaa.

Ed. Zyskowicz puuttui täällä pari viikkoa sitten suojelupoliisin tilanteeseen. Keskustelussa kävi ilmi, että perustuslakivaliokunta on saanut selvityksen suojelupoliisilta sen toiminnasta. En tunne tuon selvityksen sisältöä. Olen omalta osaltani tietysti myös pystynyt seuraamaan näitä tutkintoja, ja tässä suhteessa minulla ei ole enempää tästä lausuttavaa. Totean kyllä, että se, ovatko henkilöt vakoiluun syyllistyneet, päätetään puolueettomassa oikeudenkäynnissä, riippumattoman tuomioistuimen päätöksellä, kaikki muu sitä edeltävä on spekulointia.

Ed. Vistbacka korosti ja otti esiin sen, että asioiden käsittelyn kesto on oikeusturvaa jäytävä seikka. Tämä pitää täysin paikkansa. Viivästynyt oikeusturva on usein toteutumatonta oikeusturvaa. Tässä suhteessa laillisuusvalvoja on kyllä hieman vaikeassa tilanteessa, koska kysymyshän on siitä, kuinka paljon viime kädessä tämä täysistuntosali myöntää resursseja viranomaisille heidän asioidensa käsittelemiseksi. Ed. Vistbacka viittasi suoraan tähän seikkaan, ja valitettavasti joudun palauttamaan tämän kysymyksen takaisin. Myös oman virastoni käsittelyajat tahtovat helposti pitkittyä, ja näin tapahtuu hallinnossa kautta linjan.

Kaiken uhallakin rohkenen kiinnittää huomiota siihen, että eduskunnan käsiteltävänä olevassa talousarviossa on päädytty ratkaisuun, että joka toinen valtionhallinnosta eläköitymisen johdosta avautuva virka jätetään täyttämättä. Tässä on syytä pohtia, mitä tämä merkitsee ed. Vistbackan esille ottamien asioiden viipymisen kannalta. Valtion toimenpitein kansalaisille turvataan fyysistä turvaa, ja jos tämän turvan tuottajia vähennetään sillä tavalla, kuin nyt on esitetty — tai esillä, tämä lausuma on syytä tutkia hyvin tarkasti — silloin joudutaan kysymään, mistä voidaan luopua.

Olen työsuojeluviranomaisten kanssa keskustellut, ja tästä keskustelusta käy ilmi, että niin sanottua harmaata ylityötä valtiolla tehdään paljon. Olen itse tarkastanut uudet lääninhallitukset. Niitä on viisi kappaletta suuren reformin jälkeen. Siellä tehdään paljon ylitöitä ja osa tehdään salaa, koska ei haluta antaa ymmärtää, että ei muka selvittäisi näistä töistä. Nämä ovat vakavia kysymyksiä, ja ne koskevat meidän lähimmäistemme jokapäiväistä elämää, sen turvallisuutta, rajojen turvallisuutta. Terveys- ja sosiaalipalvelut, koulutuspalvelut saadaan kunnalta, mutta varsinainen fyysinen turvallisuus on valtion toimenpiteiden takana.

Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kiitos oikeuskanslerille puheenvuorosta. Sanoitte, että olette pystynyt seuraamaan suojelupoliisin vakoilututkimuksia. Siksi esitän teille hyvin konkreettisen kysymyksen:

Onko teidän käsityksenne mukaan suojelupoliisin tutkiessa entisen Itä-Saksan hyväksi tapahtuneita vakoiluja suojelupoliisille selvinnyt sellaisia suomalaisia ja jos, niin kuinka monta, joiden he katsovat syyllistyneen vakoiluun entisen Itä-Saksan hyväksi, mutta jotka tapaukset ovat jo vanhentuneita sen vuoksi, että jos vakoilurikoksiin olisikin syyllistytty, ne rikokset täyttäisivät korkeintaan tavallisen vakoilun, eivät törkeän vakoilun, tunnusmerkkejä.

Raimo Vistbacka /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Oikeuskansleri mielestäni ihan ansiokkaasti selvitti tätä asioitten viivästynyttä käsittelyä, ja on totta, että viime kädessä tietysti eduskunta päättää määrärahoista. Toisaalta, juuri niin kuin oikeuskansleri totesi, ei lääninhallituksissa eikä myöskään poliisissa myöskään kanteluitten yhteydessä ei tuoda ilmi sitä, että kyse on todellisuudessa resurssipulasta.

Mutta, arvoisa puhemies, eräs asia minua huolestuttaa esimerkiksi juuri autoveroasioissa. Toki nyt on käsittelyssä vuoden 2002 kertomus, joka tulee perustuslakivaliokunnasta, mutta kun julkisuudessa oli jälleen tällä viikolla, että autoveroasioissa kaksi kolme vuotta kestää valitusasioitten käsittely, niin arvoisa puhemies, toivoisin, että oikeuskansleri keskustelisi asianomaisten valtioneuvoston jäsenten kanssa nimenomaan siitä, että tällaisissa tilanteissa pitää saada lisäresursseja, (Puhemies koputtaa) ja katson, että laillisuusvalvojan velvollisuus on myös puuttua ja kiinnittää tähän valtioneuvoston huomiota.

Tuija Brax /vihr (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kiitoksia oikeuskanslerille sen asian esille ottamisesta esiin, kuinka tässä terrorisminvastaisessa niin sanotussa sodassa on, jos oikein kuulin, tehty myös hätäistä ja ylimalkaista lainsäädäntöä. Eduskunta poikkeuksellisen suoraan myönsi viimeisen poliisilain yhteydessä, kun se yksimielisesti hyväksyi ponnen, että koko poliisilaki on mitä pikimmin kirjoitettava uudelleen, niin että se olisi muun muassa johdonmukainen ja asianmukaisesti perusteltu, että samankaltainen arvio on totta myös meidän kiireisissä, hätäisesti tehdyissä muutoksissamme. Myös edellinen oikeusministeri Koskinen kesällä ansiokkaasti asiaa toi julkisuuteen. Kysyisinkin, kun tämmöinen poikkeuksellisen tärkeä ponsi tässä asiassa on esillä, näettekö mahdollisena, että oikeuskanslerikin katsoisi tämän ponnen perään, että valtioneuvoston puolella ainakin aktiivisesti otetaan kantaa siihen, koska tämmöinen valmistelutyö alkaa. Ministeri Rajamäki ei ole halunnut luvata, itse asiassa ei ole halunnut vastata koko kysymykseen tämän lain valmistelusta.

Erkki Virtanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kiitän herra oikeuskansleria siitä, että kiinnititte huomiota henkilöstön tuottavuuden kohottamispyrkimykseen, joka kehysten kautta on tänne tullut. On todellakin niin, että vaikka henkilökohtainen tuottavuus kasvaisi, jos se kasvaa tuottajien määrää lisäämällä, niin kokonaistuotanto voi pienetä ja todennäköisesti pieneneekin. Se tarkoittaa tietenkin silloin sitä, että sillä rajalla on huomattavasti harvemmassa niitä vartijoita, että poliiseja ei riitä joka puolelle, mutta aivan samalla tavalla se pätee myöskin terveydenhoidossa ja muissa ihmisille äärimmäisen tärkeissä asioissa. Toivon, että oikeuskansleri jatkossakin kiinnittää tähän huomiota, koska minun mielestäni tämä kehitys, johon nyt pyritään, on huolestuttava.

Johannes Koskinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä on kiinnitetty pariin seikkaan huomiota, jotka ovat työn alla, eli juuri tähän paremman sääntelyn ohjelmaan, jota laaditaan, ja ehdotus valmistuu ensi vuodelle. Se tähtää siihen, että pystyttäisiin kohdentamaan lainvalmisteluresursseja tarpeen mukaan ja esimerkiksi lain tarkastuksen tyyppinen valvonta lainvalmistelutyön laadusta alkaisi jo aikaisemmassa vaiheessa lainvalmisteluprosessia. Erittäin tärkeätä on, että ministeriössä olisi riittävän suuri valmisteluresurssi, taitavia lainvalmistelijoita, ja että myös palkkauksessa ja muissa työehdoissa tämän työn hankaluus noteerattaisiin.

Ed. Braxin mainitsemasta poliisilain uudistuksesta en vastaa, mutta sen sijaan esitutkinta- ja pakkokeinolainsäädännön puolella on juuri vireillä sen tyyppinen tarkastustyö, että kirjoitettaisiin selkeämmäksi ja johdonmukaisemmaksi esitutkinta- ja pakkokeinolainsäädäntö.

Kimmo Kiljunen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Onko oikeuskanslerin mielestä Suomen suojelupoliisin parlamentaarinen seurantajärjestelmä EU:n mittapuiden mukainen? Useimmissa unionin jäsenmaissa on parlamenteissa erityiselimet, jotka seuraavat turvallisuuspoliisin toimintaa. Suomessahan tämä seuranta tapahtuu lähinnä ulkoasiainvaliokunnan ja perustuslakivaliokunnan toimesta, mutta se ei ole varsinaista seurantaa vaan enemmänkin tiedonsaantia suojelupoliisilta asianomaisille eduskunnan elimille. Pitäisikö oikeuskanslerin mielestä Suomeen perustaa eduskuntaan parlamentin erityinen elin, jonka tehtäväksi asetetaan turvallisuus- ja suojelupoliisin seuranta?

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Oikeuskansleri äskeisessä puheenvuorossaan kiinnitti huomiota valtioneuvoston pyrkimykseen jättää täyttämättä joka toinen eläköitymisen yhteydessä avoimeksi tuleva vakanssi. Siihen todella kannattaa kiinnittää huomiota ja erityisesti sen työsuojelullisiin seuraamuksiin.

Mutta minua, arvoisa oikeuskansleri, kiinnostaa aivan erikoisesti se, saatoitteko tämän havaintonne valtioneuvoston tietoon, silloin kun budjettia tänne lähetettiin.

Petri Neittaanmäki /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Itse en ole vakuuttunut siitä, että suojelupoliisin toiminta tämän Stasi-kysymyksen ympärillä olisi ollut asianmukaista. Alpo Rusin tapauksessa suojelupoliisi aloitti laajan valtionjohdon informoinnin ennen kuin asianomaista henkilöä itseään oli kuultu tästä asiasta epäiltynä. Sen lisäksi en ole vakuuttunut siitä, että muita listalla olevia nimiä olisi yhtä päättäväisesti tutkittu. Kysynkin oikeuskanslerilta: kuinka tällainen mielestäni kansalaisten yhdenvertaisuutta loukkaava toiminta on niin sanotussa oikeusvaltiossa mahdollista?

Valtioneuvoston oikeuskansleri Paavo Nikula

Arvoisa puhemies! Pyrin vastaamaan mahdollisimman lyhyesti, että keskustelu ehditään käydä loppuun.

Ed. Zyskowiczille totean, että jos suojelupoliisi toteaa epäilyksensä kohteena olevan rikoksen olevan vanhentunut, se ei voi siihen suunnata tutkijavoimavaroja. Tämän pitemmälle en tähän kysymykseen valitettavasti voi mennä.

Autoveroasioista mielihyvin käyn keskustelua asianomaisen ministeriön kanssa. Kysymys on ensisijaisesti Tullihallituksesta, joka kuuluu valtiovarainministeriön toimialaan, niin että siinä rahat ja rahojen tarve kohtaavat hyvin lähellä samassa ministeriössä.

En niinkään tähän terrorisminvastaiseen lainsäädäntöön puuttuessani pohtinut olemassa olevaa lainsäädäntöä vaan mahdollisesti tulevaa, jossa esimerkiksi rangaistussäännökset voidaan muotoilla hyvin yleisesti puhumalla väkivallan ihannoimisesta tai muusta vastaavasta.

Yleisesti sanoisin henkilöstön riittävyydestä, että en myöskään tuonut esiin tätä asiaa esittelyssä, koska pelkään, että jo nyt olen astunut vähän yli sen, mikä laillisuusvalvojan toimivaltaan kuuluu. Kysymys on poliittisesta harkinnasta, mutta mielestäni on perusteltua (Ed. Zyskowicz: Ja huonosta harkinnasta!) kiinnittää huomiota siihen, mitä seurauksia näistä ratkaisuista voi olla oikeusturvalle, joka kuuluu minun velvollisuuksiini.

Suojelupoliisin Rusi-tutkinnasta en pysty sanomaan valitettavasti mitään, koska en ollut siihen lainkaan perehtynyt.

Hannu Hoskonen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Nyt oikeuskanslerin kertomusta käsiteltäessä on mielestäni kiinnitetty hyvin moneen hyvään asiaan huomiota, mutta mielestäni yksi asia on jäänyt liian vähälle huomiolle, ja se nimenomaan koskee Suomen kansalaisten oikeuksia Euroopan unionin aikana.

Kun Suomi hyväksyi Euroopan unionin jäsenyyden perustuslain säätämisjärjestyksessä vuoden 1995 alusta, siinä yhteydessä Suomi hyväksyi myös Euroopan unionin oikeusjärjestelmän omakseen, elikkä kansalaisilla on oikeus vedota unionin direktiivien antamaan suojaan aivan yhtä vahvasti, jopa vahvemmin, kuin omiin lakeihimme. Eduskunta joutuu ottamaan lainsäädännössään huomioon aina direktiivien määräykset. Tätä kutsutaan implementoinniksi, niin kuin tässä talossa on paljon siitä jo puhuttu. Mutta siinäkin asiassa on ongelmia. Kun lainsäädäntöä laaditaan, niin tässä yhteydessä syntyi ihmeellisiä tilanteita. Otan pari esimerkkiä:

Viittaan tekijänoikeuslakikeskustelussa käytyyn erilaisten mielipiteiden vaihtoon tämän talon sisällä, jossa on otettu esimerkiksi erittäin tiukkoja kantoja sen puolesta, että direktiiviä on pilkulleen noudatettava ja että minkään näköistä, sanotaanko, soveltamista ei sallita. Mutta sitten joka tapauksessa joissakin direktiiveissä, kuten Euroopan unionin luontodirektiivissä, joka säädettiin vuonna 1992 ja joka implementoitiin suomalaiseen lainsäädäntöön luonnonsuojelulain 64 §:ään, ei tunnu olevan mitään väliä, miten on säädetty direktiiviin. Siinä esimerkiksi oikeuskanslerin väittämän mukaan riittää se korkeimman hallinto-oikeuden tulkinta, vaikka se ei varmasti riitä, koska tästä on Euroopan yhteisön tuomioistuimen nimenomaiset ennakkopäätökset, että sitä tulkintaoikeutta ei ole, vaan direktiiviähän voi periaatteessa ja ainoastaan tulkita Euroopan yhteisöjen tuomioistuin.

Nämä ennakkopäätökset kertovat siinä selvää kieltään, ja kuitenkin esimerkiksi oikeuskansleri on monessa julkisessa esiintymisessään vedonnut, että on selkeästi kysymys korkeimman hallinto-oikeuden päätöksestä eikä sillä ole ollut mitään tekemistä muka sitten Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen ennakkopäätöksen kanssa. Tässä on selkeä ristiriita, ja tämä tulee selvittää juurta jaksain. Totta kai se M 2/2004 asia on perustuslakivaliokunnassa esillä edelleen, ja tähän asiaan palataan myöhemmin. Sitä ei tässä kertomuksessa ole otettu huomioon, kuten siinä kertomuksessa todetaan.

Mutta joka tapauksessa tämä on ihmisoikeuksien kannalta aivan erinomaisen tärkeä asia, voiko Suomen kansalainen vedota oikeuksiinsa siinä, missä hänen oikeuksiaan on Suomessa poljettu, suorastaan heitetty lokaan, voiko hän vedota direktiivin sääntöihin. Mielestäni yksiselitteisesti voi, mutta tähän ei ole suomalainen oikeusjärjestelmä, ennen kaikkea oikeuskansleri, ottanut mitään kantaa. Hän on todennut, että korkein hallinto-oikeus on jotain todennut, sallinut jopa ulkomaankieliset, englanninkieliset, asiakirjat asiaa käsiteltäessä, on sallinut jopa sen, että oikeusistuimessa saadaan panna papereita piiloon, joita ei toiselle osapuolelle näytetä. Tähän ei ole otettu mitään kantaa. Kysymys on pahimmasta mahdollisesta ihmisoikeusloukkauksesta, ja oikeuskanslerin tehtäviin kuuluu nimenomaan valvoa ihmisoikeuksien toteuttamista Suomessa perustuslain mukaan. Se on kirjattu Suomen perustuslakiin, ja se on semmoinen tehtävä, jossa ei saa yhtään lipsua.

Mutta toivon, että tämän käsittelyn aikana, sekä tämän kertomuksen että tulevien kertomusten aikana, tähän asiaan kiinnitetään vakavaa huomiota. Suomen kansalaisilla on Euroopan kansalaisina, unionin jäsenmaan kansalaisina, aivan sama oikeus vedota oikeuksiinsa paitsi Suomen lakien mukaan, ennen kaikkea myös Euroopan yhteisön lainsäädännön mukaan, koska ihmisoikeudet ovat meidän hyväksymiämme. Ihmisoikeussopimus on Suomen allekirjoittama, ja siitä ei saa milliäkään livetä. Toivon, että tässä asiassa päästään vihdoin oikealle tolalle.