Tuija Brax /vihr:

Arvoisa puhemies! Tarkastusvaliokunta on ajatellut niin, että tietysti tämä presidentinvaalin tarkastuskertomus käsitellään huolella ja hyvin ja kerrotaan koko salille havaintomme, mutta ihan varmuuden vuoksi kertaukseksi, että ajattelimme tulla laajemmalla mietinnöllä mahdollisten vaalirahoituslain muutostarpeiden osalta, muun muassa nyt jo esiin tulleen mahdollisen tarpeen, että tarkastaja saisi myös tehdä vertaustietoja, pitääkö ilmoitus ja lehdistön tai sähköisen median todellisuus paikkansa, että voidaan tarkastaa myös, onko totta, että tämän verran on käytetty printtimediaan tai sähköiseen mediaan. Näihin kaikkiin erilaisiin muutostarpeisiin on tarkoitus palata vasta sitten, kun vielä olemme käyneet eurovaalit ja saaneet niistä raportin. Silloin meillä on neljistä valtakunnallisista vaaleista tietoa ja mahdollisia muutostarveajatuksia.

Pirkko Ruohonen-Lerner /ps:

Arvoisa puhemies! Me olemme nyt muutamia kertoja todella käsitelleet täällä suuressa salissa näitä vaalirahoituksen valvonnasta tehtyjä Valtiontalouden tarkastusviraston kertomuksia, ja siellä on, kuten edustaja Brax äsken totesi, useita kertoja tietenkin todettu, että Valtiontalouden tarkastusvirastolla ei ole näitä konkreettisia aseita, kuten esimerkiksi Verohallinnon työntekijöillä on silloin, kun he haluavat tarkastaa verotustietojen oikeellisuutta. Verohallinnon virkamiehet saavat eri tahoilta vertailutietoja, joiden pohjalta he voivat verrata sitten verovelvollisen itse ilmoittamia tietoja.

Nyt meidän täytyy todella saada tätä lainsäädäntöä muutettua siihen suuntaan, että myös Valtiontalouden tarkastusvirastolla olisi vastaavanlaisia oikeuksia kuin Verohallinnon työntekijöillä eli kirjanpidot näistä vaalirahoitusilmoituksista pitäisi saada tarkastettua ja ilman muuta lehdistön kautta pitäisi saada vertailutietoja siitä, kuinka paljon on minkäkinlaista mainostilaa ostettu ja kuka on maksanut. Se palvelisi tätä oikeellisuuden tarkastamista, koska nyt aivan liian paljon on jäänyt todella ehdokkaitten oman ilmoituksen varaan. Periaatteessa kannatan sitä, että luottamus on hyvä asia, mutta kuitenkin tarkastus on aina paikallaan silloin, kun on mahdollisuuksia näitten lukujen kanssa pelata. Kuten Brax totesi, niin olemme saamassa ilmeisesti esityksiä sitten, kun vielä nämä kaksi kierrosta katsotaan läpi, miten tämä lainsäädäntö toimii, ja pääsemme kehittämään sitten lainsäädäntöä.

Jukka Kärnä /sd:

Arvoisa puhemies! Tätä vaalirahoitusta voi kaiken katsoen monelta kulmalta katsoa. Nostan lyhyesti esille kaksi näkökulmaa, eli Braxin puheessa myöskin äsken tuli tämä rahoituksen läpinäkyvyys. Minun mielestäni sitä pitää lisätä eli viranomaisten tarkastusoikeuksia lisätä. Sen lisäksi ehkä tärkeimpänä asiana pidän sitä, että nyt esimerkiksi näissä presidentinvaaleissa suurin kampanja oli 25 kertaa kalliimpi kuin pienin presidentinvaalikampanja eli vähän tätä rahan valtaa on näissä vaalikampanjoissa. Tämähän on ollut esillä eduskunnassa silloin, kun vaalirahoitusta koskevaa lakia säädettiin. Muun muassa kunnianarvoisa puhemies lakialoitteen muodossa on esittänyt kampanjakattoa, joka — olen samaa mieltä — olisi ollut kaikkein tärkein ja tehokkain ase tämän rahan vallan suitsimiseksi. No, lopputuloshan oli se, että kampanjakohtaista kattoa ei tullut vaan tuli lahjoituskohtainen katto 30 000 euroa.

Arvoisa puhemies! Toivon, että ainakin näiltä kahdelta näkökulmalta valiokunta tätä asiaa katsastelee.

Ben Zyskowicz /kok:

Arvoisa herra puhemies! Ihan lyhyesti haluan todeta, että mielestäni on hyvä, että kun tämä kertomus menee tarkastusvaliokuntaan, niin tarkastusvaliokunta tulee harkitsemaan ja lausumaan omia käsityksiään vaalirahoituslainsäädännön kehittämistarpeista.

Nykyisen lainsäädännön soveltamisessa on tullut käytännössä, eri vaaleissa ja eri ehdokkaiden kohdalla, esiin monia sellaisia pieniä yksittäisiä kysymyksiä ja tulkintoja, jotka selvästi ovat herättäneet ehdokkaissa epätietoisuutta ja hämmennystä. Muistaakseni nykyisin esimerkiksi edellytetään, että kaikissa lehti-ilmoituksissa tai esitteissä pitää erikseen ilmoittaa, kuka tämän ilmoituksen tai esitteen painamisen on maksanut. Jotenkin tuntuisi luontevalta esimerkiksi sellainen pieni muutos, että jos ehdokas tai hänen tukiryhmänsä itse on maksanut lehti-ilmoituksen tai esitteen painamisen, silloin siitä ei erikseen pitäisi ilmoittaa, vaan se olisi lähtökohtana. Jos joku ulkopuolinen taho on maksanut ilmoituksen tai esitteen painamisen, niin vain niissä tapauksissa olisi tarpeen ilmoittaa tämä maksaja. Tämä nyt vain esimerkkinä sellaisesta pienestä asiasta, joka tuntuu aiheuttaneen turhaa huolta ja hämmennystäkin ehdokkaiden joukossa tämän lain soveltamisessa ja tulkitsemisessa. Tällaisia on muitakin, ja toivon, että tarkastusvaliokunta, ihan vaikka omaa asiantuntemustaan eri vaaleista ja eri jäsentensä kokemuksia hyödyntäen, kiinnittää näihin asioihin huomiota.

Anne Kalmari /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Edustaja Zyskowicz puhui asiaa, kuten puhui edustaja Braxkin, ennen kaikkea avoimuudesta, ja haluaisinkin nostaa tähän keskusteluun kaksi asiaa, joita mielestäni pitäisi entistä enemmän läpivalaista.

Olemme puhuneet täällä istuntosalissa veroparatiiseista. Minusta olisi hyvä tietää, etteivät minkään puolueen tulovirrat, ei osakaan rahoista, jatkossa olisi kätköissä veroparatiisisaarilla tällaisten kytkentöjen kautta.

Aivan samoin kytkökset maankäyttöön — esimerkiksi kaavoittajiin, tontinomistajiin ja gryndereihin — olisi jo seuraavissa kunnallisvaaleissa todella syytä aukaista niin, ettei sitä valtaa käytetä väärin, kuten oli esimerkiksi Vantaan ex-kaupunginjohtajan tapauksessa käynyt.

Tuija Brax /vihr:

Arvoisa herra puhemies! Varmuuden vuoksi, aikarajan takia, tulin tänne pönttöön.

Edustaja Zyskowiczin esiin tuoma ongelma on tarkastusvaliokuntaa jo puhuttanut ja on meidän tulevalla työlistallamme. Sen kyseisen pykälän historiahan on sikäli mielenkiintoinen ja ehkä poikkeuksellinen, että se syntyi vasta täällä eduskunnassa eduskuntakäsittelyssä. Sen tulkinnassa on todellakin ollut vähän miettimistä, ja tämänkaltaisia kohtia olemme miettineet, siis sitä, että pitää ilmoittaa ilmoituksessa ilmoittajan osa.

Sen lisäksi valiokuntaa on ehkä kaikista eniten puhuttanut se, miten sitten käy, jos tarkastaja ei nykyisillä valtuuksillaan, jotka eivät ole kuitenkaan ihan olemattomat — tulen niihin kohta — saa selville tietoja: pitäisikö tarkastajalla olla oikeus vaatia myös sopimusosapuolilta, jotka kampanjassa ovat mukana — lehdiltä, mainostelevisioilta jne. — vertailutietoja, että voidaan verrata, pitävätkö tiedot paikkansa, tai pitäisikö olla kuitit tai kirjanpito?

Mutta ettei jää väärää käsitystä eivätkä tämän jälkeen jotkut jätä sen takia ilmoitusta oikein, että luulevat, että kiinnijäämisriski on olematon, niin kerrottakoon nyt vielä, että laki on tältä osin kuitenkin entistä huomattavasti parempi, niin että tarkastusvirastolla on oikeus pyytää lisätietoja ja asettaa uhkasakko sille ilmoittajalle lisätietojen saannin taakse, ja uhkasakko voi nousta kerta kerralta — ettei vain nyt jää sitä väärää käsitystä, ettei tarkastajalla ole mitään mahdollisuuksia. Sen sijaan ei ole mahdollista ristiin tarkistaa ja vaatia tietoja ulkopuoliselta, niin kuin edustaja Ruohonen-Lerner täällä sanoi.

Mitä tulee sitten kuntapäättäjien sidonnaisuuksiin, niin parhaillaanhan istuu työryhmä myös parlamentaarisen seurantaryhmänsä kanssa kuntalain muutosta miettimässä, ja sen työryhmän jäsenenä voin kertoa, että siellä agendalla on se, että tulisi lakisääteinen velvollisuus sidonnaisuuksien ilmoittamisiin, mutta näihin vaaleihin tuo lakimuutos ei valitettavasti ehdi, joten nyt vain kaikki sitten vapaaehtoisesti nopeasti äänestäjille ennen vaaleja ilmoittamaan. Mitään lakia ei tarvitse välttämättä odottaa, kun kertoo omista sidonnaisuuksistaan tai niiden olemattomuudesta julkisesti.

Sitten vielä, kun täällä puhuttiin puolueiden rahoituksesta yhdessä puheenvuorossa, niin se on sitten toinen mietintö. Yksi niistä on jo tarkastusvaliokunnalta tullut ja täällä käsitelty. Siellä tarkastusvaliokunta muun muassa linjasi, toisin kuin Valtiontalouden tarkastusvirasto oli arvioinut, että puoluemaksut, mitä esimerkiksi kunnallisvaltuutetut maksavat puolueille, eivät ole ulkopuolista tukea. Tarkastusvirasto tyytyi sitten tähän tarkastusvaliokunnan yksimieliseen tulkintakäytäntöön ja muuttaa nyt tästä eteenpäin omaa tarkastuskäytäntöään. Eli joissakin asioissa joudumme päätymään siihen, että lakia on muutettava, mutta joissakin asioissa myös tarkastusvaliokunnan yksimieliset ja eduskunnan salissakin hyväksynnän saaneet mietinnöt voivat myös näihin edustaja Zyskowiczinkin mainitsemiin, ehkä vähän pienempiin asioihin tai tulkintalinjoihin löytää ratkaisun, ja näin ei tarvitse muuttaa koko lakia.

Aivan viimeiseksi sitten vielä tästä koko työmäärästä nyt kuntavaaleissa: tarkastusvirasto on hyvin viisaasti — koska saatatte kuvitella, mikä ruuhka siellä on juuri nyt ja kohta, vuodenvaihteen ympärillä varsinkin, kun määräajat umpeutuvat — kouluttanut ja määrännyt käytännössä koko henkilöstönsä näitten kuntavaaliasioiden ympärille. Sitten taas, kun kuntavaalit ovat ohi, henkilöstö palaa normaaleihin, muihin töihinsä. Tästä joustavasta ja viisaasta julkisen hallinnon ohjauksesta ja toimenkuvien muutoksesta he kyllä ansaitsevat erityiskiitoksen. Samankaltaista johtamista ja ajassa elämistä toivoisi monelta muultakin julkiselta yhteisöltä.

Sanna Lauslahti /kok:

Arvoisa puhemies! Valtiontalouden tarkastusviraston oikeus tarkastaa kirjanpito on varmasti paikallaan. Jäin pohtimaan vain ihan käytännön järjestelyitä ja sitä, että kuntavaaleissakin ilmoituksia tulee jumalaton määrä ja siellä taustalla oleva kirjanpito saattaa olla hyvinkin sekalaista.

Tässä olisi paikallaan pohtia, pitäisikö valtion tarjota yhdenkertainen kirjanpito-ohjelma verkosta, josta jokainen pystyisi helposti täyttämään yhdenmukaisesti. Se olisi vähän samantyyppinen palvelu, kuin meillä jokainen kotitalous pystyy käyttämään palkka.fi:tä ja sieltä laskemaan palkat, ja samalla tavalla tässä olisi paikallaan tehdä verkkoon yhdenkertainen kirjanpitosovellus vaalirahoituksen ilmoittamista varten. Sen jälkeen nappia painamalla vain ilmoittaisi, että kaikki tapahtumat ovat tulleet, muodosta vaalirahoitusilmoitus, ja näin meillä olisi yhdenmukaisesti tehtyjä ilmoituksia.

Kimmo Sasi /kok:

Herra puhemies! On täysin selvää, että kun tehdään vaalirahoitusilmoitus, niin vain se, joka on ehdokkaana, voi tehdä sen ilmoituksen, tai kuten presidentinvaaleissa, puolue, joka järjestää kampanjan, tai sitten tukiyhdistys.

Mitä presidentinvaaleihin tulee, niin se järjestelmähän on toiminut erittäin hyvin viime presidentinvaaleissa. Jos minä nyt siteeraan vielä näitä huomioita tästä tarkastusviraston kertomuksesta. "Presidentinvaaleissa vaalirahoitusilmoituksen oikeellisuuden selvittämiseksi saatiin kuitenkin kaikilta ilmoitusvelvollisilta kirjanpitoraportit sekä puolueelta että mahdolliselta tukiyh-distykseltä. Näiden avulla voitiin arvioida sisältävätkö ilmoitukset olennaisilta osin oikeat tiedot." Eli voi sanoa, että viime presidentinvaalien osalta kaikki on mitä ilmeisimmin sujunut erittäin hyvin, mutta varmaan on syytä vielä tarkastaa. (Ben Zyskowicz: Myös lopputulos oli hyvä!) — Ja mitä tulee sitten lopputulokseen, niin kuten edustaja Zyskowicz täällä sanoi, niin se oli myöskin erittäin onnistunut, ja oli hyvä, että oli hyvin kontrolloitua tämä vaalirahoitus.

Kun täällä on puhuttu tästä rahoituksen suuruudesta, niin kyllähän tilanne on se, että Sauli Niinistö oli selkeässä johdossa gallupeissa jo etukäteen, että oikeastaan tämä vaalirahoitus on tukenut sitä johtavaa ehdokasta haastavia ehdokkaita, että ne ovat hyötyneet siitä rahoituksesta, ei se, joka on ollut kilpailussa koko ajan edellä, joten tässä suhteessa voi sanoa, että edustajat Lipponen ja Haavisto ja muut hyötyivät varmasti enemmän tästä rahoitusjärjestelmästä ja siitä, ettei ole rajoituksia.

Sen sijaan on hyvä, että katsottaisiin pistokokein jatkossa, mutta sanoisin, että ei presidentinvaaleissa tarvitsisi, mutta kansanedustajavaaleissa esimerkiksi on varmaan syytä katsoa, että joskus katsottaisiin pistokokeittain, ovatko nämä ilmoitukset oikein esimerkiksi juuri lehtimainonnan osalta. Tosin täytyy sanoa, että lehdistö tai media voisi tässä suhteessa myöskin tehdä jonkin verran töitä, että jos nähdään, että nyt ei ole oikein ilmoitus ja mainonta suhteessa, niin ottaisi muutaman ehdokkaan ja katsoisi, ovatko ne oikein. Ihan tämmöinen pelote sinänsä toimisi myöskin erittäin tehokkaasti jo ennakkoon ehkäisevästi.

Sitten haluan vielä todeta sen, että mitä tulee tähän järjestelmään, niin on hyvä, että tarkastusvaliokunta arvioi järjestelmän toimivuuden, ja täytyy sanoa, että mitä edustaja Zyskowiczin puheenvuoroon ilmoituksista tulee, niin se oli hallituksen esityksessä ja se oli Tarastin kanta. Perustuslakivaliokunnassa todettiin, että kun suojataan anonymiteettiä 1 500 euroon asti, niin jos antaa rahoituksen ilmoitukseen, jos se on alle 1 500, niin silloin ei tarvitse laittaa nimeä siihen ilmoitukseen. Mutta kaiken kaikkiaan voidaan kysyä, että kun rahoittajat ilmoitan, täytyykö siinä ilmoituksessa olla yhtään mitään, ja tältä osin varmasti neuvontaa tarvittaisiin jatkossa tarkastusvaliokunnalta.

Pirkko Ruohonen-Lerner /ps:

Arvoisa puhemies! Nyt kun ajatellaan näitä viimeisiä tasavallan presidentin vaaleja, niin on ollut politiikan ammattilaisia, jotka ovat näitä vaalirahoitusilmoituksia laatineet, ja kuitenkin tässä kertomuksessa todetaan, että viittä ilmoitusvelvollista pyydettiin täydentämään tai korjaamaan tekemäänsä ilmoitusta. Vaikka heitä oli kaikkia opastettu ihan henkilökohtaisesti etukäteen Valtiontalouden tarkastusvirastossa tekemään näitä ilmoituksia, niin nähdään, että jopa korkealla tasolla ei välttämättä osata oikealla tavalla näitä ilmoituksia täyttää.

Nyt olen hieman huolissani, kun ovat nämä kuntavaalit tulossa ja meillä on ehkä liki 20 000 ilmoitusvelvollista näissä vaaleissa ja Valtiontalouden tarkastusvirasto tulee saamaan massoittain näitä ilmoituksia, joita mahdollisesti täytyy sitten täydentää ja karhutakin uhkasakon uhalla. Nyt tuntuu siltä, että meillä näissä kuntavaaleissa, joissa kuitenkin on hyvin paljon politiikan amatöörejä mukana, on ehkä liian järeät keinot käytössä: kun aikaisemmin kunnallisvaaleissa ehdokkaat jättivät vaalirahoitusilmoitukset keskusvaalilautakunnalle, niin se oli mielestäni hieman joustavampi ja parempi systeemi kuin nyt tämä, että ilmoitus annetaan Valtiontalouden tarkastusvirastolle. Minusta sinne olisi pitänyt ohjata vain kaikki suuret ja todella merkittävät kampanjat, joissa on käytetty rahaa ja joissa näitä rahan alkulähteitä on syytä tarkemmin selvittää, koska onhan itsestäänselvyys, että sillä on merkitystä, kuka lahjoittaa vaalikampanjoihin rahaa. Mitä useammissa vaaleissa sama henkilö saa samoilta lahjoittajilta kymmeniätuhansia euroja, niin sen suurempi kiitollisuudenvelka siinä syntyy. Hyvin todennäköistä on, että myös kuunnellaan lainsäädäntötyössä ja budjettityössä sitten näitten rahoittajien toiveita, koska eihän tämmöistä ilmaista rahaa ole olemassakaan.

Kimmo Sasi /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Ruohonen-Lernerille on syytä todeta ensinnäkin se, että kaikkia ehdokkaita pitää kohdella yhdenvertaisesti ja silloin tietysti on tarkoituksenmukaista, että se menee tarkastusvirastolle. Mikäli nyt muistan oikein, niin perustuslakivaliokunnassa myöskin kuntailmoitusten osalta muutettiin lakia sillä tavalla, että siellä on 800 euron raja: jos se vaalikampanja on alle 800 euroa, ilmoitusta ei tarvitse tehdä. Se tehtiin juuri nimenomaan siitä syystä, ettei tule valtavan paljon niin sanottuja turhia ilmoituksia, joissa kuitenkaan ei synny mitään sidonnaisuutta, ja tällä tavalla on putsattu aika suuri osa näistä ehdokkaista, joilla ei ole merkittävää kampanjaa, kaiken kaikkiaan pois.

Sitten vielä edustaja Ruohonen-Lernerille täytyy sanoa, että on täysin selvää, että kun vaalirahoituslainsäädäntö on hyvin yksityiskohtaista, jossain määrin tulkinnanvaraistakin, niin ei ole presidentinvaaleissakaan yllättävää, että joudutaan käymään dialogia sekä tarkastusviraston että ehdokkaan kampanjaorganisaation välillä. Jos pyydetään täydentäviä tietoja, niin siitä ei pidä antaa semmoista kuvaa, että siinä olisi jotain hämärää, vaan siinä pyritään pelkästään selventämään ja varmistamaan, että tiedot ovat oikeita.

Markus Mustajärvi /vr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minä ihmettelen sitä, minkä takia ei voitaisi toimia niin, olivatpa vaalit mitkä hyvänsä — presidentinvaalit, eduskuntavaalit tai kuntavaalit — että vaalirahoitusilmoitus tehtäisiin tositekohtaisen erittelyn mukaan ja tarkastava organisaatio tarkastaisi siitä sitten, mitä tarkastaisi. Siinä olisivat tietenkin nämä eurorajat, niin kuin ovat nyttenkin. Olisi tositekohtaisessa erittelyssä julkinen osa ja ei-julkinen osa, mutta tarkastajalla olisi aina, olivatpa vaalit mitkä hyvänsä, tositekohtainen erittely. Se ainoastaan takaisi sen, että tämän taloudellisen vallankäytön ja poliittisen vallankäytön keskinäinen kytkös olisi läpivalaistavissa. Nythän näkee vaali vaaleilta sen, että kampanjavolyymi ja tehty vaalirahoitusilmoitus eivät millään voi kohdata toisiaan.

Pirkko Ruohonen-Lerner /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kunnallisvaaleissa todella on pieni helpotus tehty niille, joilla on hyvin alhainen tämä vaalikassa, alhaiset kustannukset. Muistaakseni kunnallisvaaleissa, kun on kymmeniätuhansia ehdokkaita, niin ne, jotka tulevat valituiksi valtuustoon tai varalle, joutuvat tekemään ilmoitukset Valtiontalouden tarkastusvirastoon, vaikka heiltä ei vaadita yhtä laajaa ilmoitusta kuin niiltä, joilla on enemmän rahaa käytössä. Muistaakseni alle 1 000 euron kampanjoita kunnallisvaaleissa on 90 prosenttia.

Kun monet kunnallisvaalien ehdokkaat käyttävät omaa rahaa kampanjaan nolla euroa, niin näitten nollan euron kampanjoitten kohdalta minusta tuntuu, että on aika kova juttu, että joudutaan peräti Valtiontalouden tarkastusvirastoon toimittamaan ne lomakkeet, koska nyt tässä kuitenkin viranomaisten työpanosta kohdennetaan pieniin, mitättömiin ilmoituksiin, joissa kustannukset ovat olleet nollasta eurosta alle 1 000:een euroa. Sitten samanaikaisesti samalla tavalla hoidetaan ammattimaisten vaalien, (Puhemies: Nyt, arvoisa puhuja, taitaa vastauspuheenvuoron aika olla jo täynnä!) eduskuntavaalien, europarlamenttivaalien, kampanjatarkastukset, elikkä siinä mielessä pitäisi enemmän viranomaisten resursseja suunnata suurten kampanjoiden tarkastamiseen.

Kauko Tuupainen /ps:

Arvoisa puhemies! Jos ensiksi otan esille tämän käsiteltävän asian "vaalirahoituksen valvonnasta vuoden 2012 presidentinvaaleissa", niin olen täysin samaa mieltä kuin VTV:n virkamiehet, kun he totesivat, että selvityspyynnöt olisi saatava myös ehdokkaan tukiyhdistykseltä. Tätä ei voimassa oleva vaalirahoituslaki tunne. Tähän olisi päästävä.

Sitten tarkastusvaliokunnan puheenjohtaja Braxin ja perussuomalaisten ryhmänjohtaja Ruohonen-Lernerin esityksiin. Minusta ne olivat erittäin hyviä, ja toivon, että siinä vaiheessa, kun lähdetään käsittelemään tätä uutta lakia ja sen muutoksia, nämä puheenvuorot nostetaan esiin.

Olen joskus sanonut tässä salissa — kun olen huomannut ainakin omassa maakunnassani, että koko sivun ilmoitus maksaa saajalleen saman verran kuin minulle joku kolmasosa—neljäsosa lehdestä — että olisiko mahdollista, että tarkastavalla viranomaisella olisi oikeus päästä katsomaan median maksuja. Minäkin sain tänään laskun maakuntalehdestä tulevista mainoksista ja meinaan maksaa kerralla pois. Jos kaikilla medioilla, tv:llä, radiolla ja sanomalehdistöllä ja vähän muillakin, on tietokoneet, joiden avulla he laskuttavat meitä, samalla tavalla he voisivat todeta esimerkiksi, paljonko K. Tuupaisen laskut tulevan syksyn kunnallisvaaleissa ovat, ja lähettää sen liuskan tarkastavalle viranomaiselle, jos hän sitä haluaa. Tämä tietysti tarkoittaa sitä, että pitäisi lakia muuttaa.

Oli uutta tämä edustaja Sasin ilmoitus näistä 1 500 ja 800 euron ilmoituskatoista, joihinka pannaan maksajan nimi. Minäkin muutaman satasen ilmoituksiin olen laittanut sinne sivuun, että "laskun maksaja on ehdokas". Olen tehnyt turhaa työtä. Kiitoksia edustaja Sasille.

Mikko Alatalo /kesk:

Arvoisa puhemies! Edustaja Kärnä puhui tuossa edellä rahan vallasta. Sen verran on pakko kommentoida, että nyt kun tulevat nämä Itä-Suomen suuret vaalipiirit, niin siellä sitä rahaa vasta sitten palaa, kun pitää kymmenessä lehdessä mainostaa, puhumattakaan, että jos tulee suurkuntia, niin silloin on mainostettava koko maakunnan alueella, ja siinä sitä vasta rahan valta puhuu ja demokratia etääntyy ja myös tämä valvonta voi tulla haasteelliseksi. (Ben Zyskowicz: Käykö näin myös maakuntavaaleissa?)

Mutta itse tarkastusviraston kertomukseen. Monissa vaaleissa jotkut ehdokkaat ovat ilmoittaneet, että vaalikampanja on muutaman kymmenentuhannen euron luokkaa, mutta jos laskee niitä mainosmillimetrejä, niin ei 100 000 riitä joidenkin ehdokkaiden osalta. Onko kyse ehkä yritysten mainoksia koskevista vuosisopimuksista, joista irrotetaan vaalimainoksia sopiville ehdokkaille? Tässä mielessä läpinäkyvyys olisi toivottavaa vaalirahoituksen valvonnassa myös lehti- ja mediailmoittelun osalta. Toivon, että tarkastusvaliokunta jatkaa tätä työtään läpinäkyvyyden teemalla.

Kalle Jokinen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Nyt on käsittelyssä Valtiontalouden tarkastusviraston kertomus eduskunnalle vaalirahoituksen valvonnasta vuoden 2012 presidentinvaaleissa, ja tämä menee tarkastusvaliokunnan käsittelyyn.

Presidentinvaaleissa ehdokkaita on vähän, niin kuin tiedetään, ja huomattavasti enemmän niitä on nyt tulossa olevissa kunnallisvaaleissa. Kunnallisvaaleissa budjetit ovat selvästi pienempiä kuin eduskuntavaaleissa tai presidentinvaaleissa, mutta silti yksittäisen valtuutetun mahdollisuuksia vaikuttaa asioihin ei voi suinkaan väheksyä. Viimeksi julkisuudessa on keskusteltu kuntapäättäjien sidonnaisuuksista ja myös siitä, mitä sidonnaisuuksia on rajusti keskittyneen kaupan hallintoelimiin tai kunnan palveluksessa olevien henkilöiden ammattijärjestöihin. Toivonkin, että tarkastusvaliokunta pohtiessaan näitä asioita, sidonnaisuuksia ja vaalirahoitusta, ottaa huomioon sidonnaisuuksien ja vaalirahoituksen väliset yhteydet.

Eero Lehti /kok:

Arvoisa herra puhemies! Puutun siihen asiaan, jonka edustaja Zyskowicz otti esille: onko aina tarpeen ilmoittaa, kuka maksaa? Mielestäni silloin ei ole tarpeen, jos ehdokas tai hänen tukiryhmänsä huolehtii tästä maksusta. Se on itsestään selvä. Eli jos siellä sitten on joku näiden ulkopuolinen, silloin on, ja ehkä voisi vielä ajatella radiomainontaa, jossa myös tukiryhmänkin ilmoittaminen vie sitä mainosaikaa kohtuuttomasti, joten voisi sanoa, että eiköhän riittäisi, jos lakia muutettaisiin niin, että jos poikkeavaa käyttäytymistä on, niin silloin ilmoitetaan, muuten ei.

Siltä osin kuin edustaja Tuupainen pohti, voidaanko ilmoittavalta ehdokkaalta vaatia tai ilman hänen lupaansa luovuttaa hänen mainoskampanjansa, niin luulen, että ollaan sopimusoikeuden kanssa aika monessa asiassa ristissä. En pidä sitä ainakaan normaalikäytäntönä. Sen sijaan verotarkastuksessa, sen voin sanoa, verotarkastajat kyllä käyvät läpi, ettei kukaan ehdokas ole saanut kohtuutonta etua suhteessa siihen, mitä on mainostanut — koskee myös omistaja-kustantajia. (Kauko Tuupainen: Kiitos!)

Lauri Heikkilä /ps:

Arvoisa puhemies! Vaalirahoituksen valvonnasta on keskusteltu vähän presidentinvaaleja laajemminkin tässä. Tuo Tuupaisen ehdotus tukiryhmän maksamista vaalirahoituksista, että ne pitäisi selvittää, on mielestäni kannatettava. Suhtaudun vähän varauksella edustaja Lehden esitykseen, että tukiryhmän maksuja ei tarvitsisi ilmoittaa, koska eri ehdokkailla on mahdollisuus hyvin erilaisiin tukiryhmiin ja toisilla voi tukiryhmissä olla hyvinkin varakasta taustatukea. Tämä kilpailu näissä vaaleissa menee ihan rahavallan peliksi, jos niitä ei ilmoiteta, ja sen mukaan, jos näitä yleensä lasketaan, niin pitäisi laskea tarkkaan. Sitten kun tarkennusta lisätään, niin voitaisiin myöskin ehdokkaitten omista varoista myöntää verovähennysoikeus, koska yrityselämässähän aina, jos kuluttaa omia varoja tulon ansaitsemiseen, saa verovähennysoikeuden. Tähänkin tietysti pitäisi säätää joku katto, ettei se rahavalta siinäkään pääse vallalle.

Pirkko Ruohonen-Lerner /ps:

Arvoisa puhemies! Totta on, että nyt tämä uusi lainsäädäntö lisää jonkin verran avoimuutta ja läpinäkyvyyttä vaalirahoituksessa, mutta tämä ei ole mikään ihanteellinen tilanne, koska niin paljon jää kuitenkin vielä pimentoon tästä vaalirahasta ja sen alkuperästä. En tunne yhtään sellaista normaalia työssä käyvää ihmistä, joka olisi lahjoittanut vaalikampanjaan rahaa. Kukaan ei ole koskaan kertonut, että olisi nettopalkastaan lahjoittanut 100 euroa, puhumattakaan, että olisi 1 000 euroa lahjoittanut jonkun ystävänsä kampanjaan, koska Suomessa lahjat eivät yleensä ole kovin suuria, kun ihmisillä ei niin paljoa ole sitä ylimääräistä rahaa. Näin ollen ne harvat ja valitut, jotka kykenevät rahoittamaan näitä kampanjoita, ovat suuria järjestöjä, suuria yrityksiä, Suomen rikkaimpia henkilöitä. He pääsevät vaikuttamaan aivan ratkaisevalla tavalla monien vaalien tulokseen tällä rahalla, ja se on minusta valitettavaa. Raha ei koskaan saisi ratkaista minkään vaalien tulosta.

Mehän yritimme saada Tarastin työryhmässä kampanjakatot eri vaaleissa ehdokkaille, mutta valitettavasti työryhmän esitys meni nurin sitten hallituspuolueitten käsittelyssä ja kampanjakatoista luovuttiin. Näin ollen taivas on kattona näillä kampanjoilla. Sillä tavalla ehdokkaat ovat kovasti eriarvoisessa asemassa riippuen siitä, kuinka paljon heillä on tuloja ja varallisuutta käyttää kampanjointiin.

Sitten näistä kuntapäättäjien sidonnaisuuksista olen samaa mieltä kuin mitä täällä ovat eräät edustajat jo todenneet, että niitä pitäisi saada läpivalaistua, koska on aika kestämätön tilanne, jos vaikka rakennusalan toimijoita on kaavoitus- ja rakennuslautakunnan jäsenenä ja sitten he omistavat yrityksiä, jotka tekevät alan urakoita omalle kaupungilleen. Se on kestämätöntä, että näitä sidonnaisuuksia ei tällä hetkellä tiedetä.

Pia Viitanen /sd:

Arvoisa herra puhemies! Kaiken kaikkiaan vaalirahoituksen läpinäkyvyys ja avoimuus on hyvin tärkeä asia, ja tästä rahan vallasta minäkin haluaisin muistuttaa siinä mielessä, että se on hyvin vastenmielinen ilmiö nykyään, että myös vaalikampanjoita käydään isolla rahalla. Olen todella pahoillani siitä ja oli todella surullista — kun viime kaudella, kun tätä vaalirahoituslainsäädäntöä uudistettiin, sosialidemokraatit vahvasti aloitteellisesti halusivat kampanjakattoa, Tarastin työryhmässä sitä esitettiin — että se täällä sitten hallituksen toimesta vesitettiin. Tämä olisi kyllä nyt sellainen askel, että kun täällä edustaja Kimmo Sasikin äsken kertoi, että Niinistö tuskin olisi edes tarvinnut vaalirahaa, ja siihen kyllä aika paljon sitten sitä rahaa paloi, niin ehkä kokoomuskin nyt voisi olla sitä mieltä, että voitaisiin uudestaan miettiä tämä vaalikatto, kampanjakatto. Se olisi erittäin hyvä ja tervetullut avaus näinä aikoina, kun aivan liiaksi rahan valta puhuu tässä yhteiskunnassa, ja siksi kyllä vetoan melkein tähän eduskuntaan, voisimmeko tähän asiaan vielä yhteisesti palata ja tehdä aloitteen sen eteen, että tätä rahan valtaa näillä kampanjakatoilla kitkettäisiin.

Sen sijaan — en tiedä, kuuntelinko oikein — tätä perussuomalaisten esitystä siitä, että olisi nyt sitten vähennysoikeus tulossa tähän omaan rahoitukseen, en kyllä kannata. Emme me ehdokkaat nyt varmaan kuitenkaan vähennysoikeuksia tässä suhteessa tarvitse. Tämä nyt oli perussuomalaisten avaus, mutta se sitten ainakin tässä salissa minun mielestäni jääköön toteutumatta.

Eero Lehti /kok:

Arvoisa herra puhemies! Ehkä ilmaisin itseni epätarkasti. Silloin kun mainostetaan mediassa ja rahat tulevat ehdokkaalta tai hänen tukiryhmältään ja kun sen kuitenkin tarkastus käy lävitse, ei tarvitsisi ilmoittaa sitä, että se on tukiryhmä. Se on itsestään selvää. Kun se poikkeaa tästä linjasta, silloin pitää ilmoittaa, miten se on rahoitettu.

Markku Rossi /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Varmaankin erityisesti presidentinvaalien ja myös eduskuntavaalien osalla on useitakin ongelmia vaalirahoituksessa. Ennakkoilmoitus on yksi sellainen. Voisin kuvitella, että harva kandidaatti, vaikka täällä salissa istuva aiempi presidenttiehdokas Haavistokaan, tiesi, kuinka paljon rahaa on tosiasiallisesti käytettävissä siinä vaiheessa, kun piti ennakkoilmoitus tehdä. Näinhän siinä käy. Sama on eduskuntavaaleissa, kunnallisvaaleista puhumattakaan. Kun budjettia laaditaan, voi olla tulopuoli täysi nolla, siellä voi joku euro sitten tullakin vaikka. Tässä tavallaan ehdokas syyllistetään hyvin helposti sanomalla, että nyt olet tehnyt väärän ilmoituksen, et ole kertonut etukäteen, että mahdollisesti voitkin jonkun euron jostakin vaikka tukea saada. Tämä on eräs sellainen ongelma, joka kannattaa myös huomioida, kun tässä, arvoisa puhemies, käydään ikään kuin vähän evästyskeskustelua eteenkinpäin.

Toinen asia on sitten tämä kuukausi vaalien jälkeen tehtävä ilmoitus. Enpä muista juuri sellaista vaalia, että olisi pystynyt näkemään, että joka ikinen lasku on tullut perille. Niitä voi pamahtaa jonkun hitaan laskuttajan toimesta vaikkapa kaksi kuukautta tai vaikka puoli vuotta myöhemmin. Näin ollen siinäkin ehdokas ikään kuin syyllistetään. Sen takia toivon kyllä, että tämä vaalirahoituskeskustelu... Sen läpinäkyvyys ja sen perusideahan on hyvä, mutta ei saa toimia niin, että ne, jotka kansanvaltaa puolustavat ja tekevät toivon mukaan rehellistä työtä siinä, sitten syyllistetään tämän vaalirahoitusilmoituksen kautta. Siinä on yksityiskohtia. Edustaja Ben Zyskowicz myös nosti erään hyvän yksityiskohdan tuossa esille.

Arvoisa puhemies! Ihan lopuksi sanon sen, että kun tästä vaalien rahoituksen läpivalaisusta puhutaan, niin tietysti olisi mielenkiintoista läpivalaista vaikkapa niitä ammattiyhdistysliikkeen soppakanuunoita ja katsoa, mitä siellä on. (Erkki Virtanen: Hernekeittoa! — Pia Viitanen: Siellä on ihan hernekeittoa!) En tosin halua myöskään niitä olla estämässä, koska monta nälkäistä jäisi ruokkimatta ja monta hauskaa lounasta jäisi ihmisiltä saamatta.

Kimmo Sasi /kok:

Arvoisa puhemies! Täytyy edustaja Viitaselle, joka käy huomattavasti kalliimpia vaalikampanjoita Pirkanmaan vaalipiirissä kuin allekirjoittanut, köyhä kokoomuslainen — ja siitä huolimatta minäkin olen kuitenkin tullut valituksi, vaikka mainokseni hautautuvat edustaja Viitasen suurten mainosten alle — tässä suhteessa sanoa, että ei tuo enimmäiskattoraja kuitenkaan ihan ratkaiseva valituksi tulemisen kannalta ole.

Mutta, puhemies, ihan täytyy sanoa, että lahjoituskatto on myöskin siltä kannalta ongelmallinen, siis kokonaiskampanjakatto, kokonaiskatto, että jos esimerkiksi Sauli Niinistö saa 1 euron 4 miljoonalta suomalaiselta kampanjaansa lahjoituksena, 4 miljoonaa euroa, se on valtavan paljon. No, jos raja on sitten, sanotaan, 500 000 euroa, niin kaikki nämä eurot pitäisi palauttaa niille yksittäisille lahjoittajille, joten kyllä se on aika ongelma. Tämä on ihan mahdollista todellisuutta, ajatellaan Obaman kampanjaa Yhdysvalloissa, ja täytyy sanoa, että kyllä pitää antaa kaikille mahdollisuus osallistua politiikkaan, ettei voi sanoa, että sinä et enää saa lahjoittaa, kun niin moni on lahjoittanut ennen sinua.

Mikä on oikea tapa, on, että meillä on yksittäisen lahjoittajan lahjoituskatto ja sillä pidetään huolta siitä, että näitä sidonnaisuuksia ei synny, eli annetaan ihmisten osallistua demokraattisessa järjestelmässä, antaa lahjoitus mutta pidetään huolta siitä, että summat ovat siinä määrin pieniä, että sidonnaisuuksia ei synny ja kukaan ei käytä kohtuutonta vaikutusvaltaa, joka perustuisi nimenomaan rahaan.

Tietysti presidentinvaaleihin liittyen vielä täytyy sitten sanoa, että on ihan kohtuullista, ettei ole sitä kattoa. Esimerkiksi edustaja Haavisto sai hyvin rahaa toista kierrosta varten, kun nähdään, kuka siellä on kilpailemassa, ja minun mielestäni täytyy antaa mahdollisuus sille toisellekin kierrokselle, että se toinen ehdokas, tai kumpikin ehdokas, voi rahoittaa sitä kampanjaansa myöskin siinä vaiheessa ja kampanjoida ihan kunnolla.

Pia Viitanen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kyllä varsin liikuttavilta tietenkin kuulostivat nämä edustaja Sasin perustelut siitä, miksi edelleenkin pitäisi rahan vallan jyllätä ja kampanjakattoja ei pitäisi säätää. Ymmärrän kyllä, että kokoomukselle on tietenkin tärkeää se, että jatkossa puoluettanne saavat sitten pankit ja muut tukea. Siinä mielessä tietenkin joillain sitten ei ole näitä rahoituslähteitä. (Kimmo Sasin välihuuto)

Edustaja Sasi, jos olisin tiennyt, että tätä keskustelua varten käymme myös täällä Pirkanmaalla, niin olisin varmasti kurkistanut myös teidän vaalirahailmoitustanne. En muista sitä ulkoa. Kiitos, että te ehkä muistatte minun. Mutta täytyy sanoa, että suuri osa kyllä minulla ja varmasti monella muullakin ihan omaa rahaa sinne menee, että semmoisia ulkopuolisia rahoittajia ei niin paljon ole valitettavasti, yritysmaailmasta ja tällaisesta. Tietenkin toivon rahan vallan hillitsemisessä myös sitä, että ihan loputtomiin sitten pankit ja muut eivät osallistuisi näihin vaalikampanjoihin. Ainakin joidenkin puolueiden osalta näyttää siltä, että siellä kuitenkin sitä rahaa aika lailla tulee.

Lea Mäkipää /ps:

Arvoisa puhemies! Jos on kysymyksessä eduskunta- tai nämä presidentinvaalit, niin on todettava, että on tässä menty avoimempaan suuntaan vaalirahoitusilmoituksissa. Ja kun täällä lukee, että ulkopuolinen tuki piti edelleen ryhmitellä, ehdokkaan itsensä ja tukiryhmänsä, ja ne taas piti ryhmitellä — yksityishenkilöt, yritykset, puolue, puolueyhdistykset, muut tahot — niin kyllä tämä aika avonaista on, jos henkilö vain rehellisesti tämän tekee.

Jokainenhan tekee aina tämmöisen vaalitilin, ja minulle se ei ainakaan ollut mitenkään vaikeata, sinne tulivat menot ja tulot, ja jos oli esimerkiksi kyse hernesopasta, se oli à 600 euroa, se pantiin, että maksoiko itse vai tuliko se sitten jostain tukiryhmästä. Mutta sitä minä en ymmärrä, että niitä ei tarvitsisi ilmoittaa, ne tukiryhmät. Se on niin laaja kysymys, etten minä ainakaan sitä ymmärrä, mitä se oikeastaan tarkoittaa. Mutta tästä on hyvä jatkaa: jos ajatellaan 20 vuotta taaksepäin, niin onhan tässä menty aimo annos eteenpäin.

Tuija Brax /vihr:

Arvoisa herra puhemies! Kaksi seikkaa vain.

Tarkastusvaliokunta, samoin kun perustuslakivaliokunta, lähtökohtaisesti pyrkii aina yksimieliseen työskentelyyn, jos se on suinkin mahdollista, ja toisaalta aina ankkuroimaan kannanottonsa asiantuntijoiden laajaan näkemykseen. Siltä osin, jos tulee aivan uusia avauksia, minä epäilen, että kysymys on semmoisista prosesseista, jotka eivät sitten ole ehkä tarkastusvaliokunnan käsissä vaan hallituksen oikeusministeriön puolella.

Jos nyt muistelen ja sanon suoraan, kun ei se mitään salaista tietoa ole: istuin hallitusneuvotteluissa joka ikisen minuutin oikeuspolitiikkaa koskevassa keskustelussa eikä siellä yhdenkään hallituspuolueen taholta, ei myöskään toimikunnan puheenjohtajina toimineilta sosialidemokraateilta, tullut minkäänlaista esitystä siitä, että tämä hallitus muuttaisi näitä suuria linjoja. Tarkastusvaliokunta tulee varmastikin tässäkin asiassa katsomaan, mitä hienosäätöä muun muassa tämän tarkastusoikeuden ja monien tämmöisten vaikeatulkintaisten asioiden osalta on, mutta jos herää tarpeita koko lain perusteiden muuttamiseen, niin silloin katson, että ihan näiden vallanjako-oppien ja -logiikan mukaan ovat oikeusministeriö ja hallitus ne, jotka tuovat ihan kokonaan uuden esityksen. Tarkastusvaliokunnan rooli on toinen.

Erkki Virtanen /vas:

Arvoisa puhemies! Edustaja Sasille nyt ehkä pitää todeta, että tämmöisen henkilökohtaisen kampanjakaton ensisijainen tarkoitus ei tietenkään ole rajata sitä kerättävän tuen määrää vaan rajoittaa sen kampanjan suuruutta eli sitä, että se mainostaminen pysähtyy johonkin järjelliseen tasoon, ja jos nyt niin onnellisesti tai ikävästi sattuisi käymään, että kaikki suomalaiset päättäisivät esimerkiksi tukea minun kampanjaani, niin kyllä minä sitten, jos se katto olisi olemassa, jaksaisin palauttaa.

Edustaja Kalliorinne, joka ei ole täällä, antoi vaalilupauksen, että jos tulee valituksi, niin hän palauttaa kaiken saamansa vaalituen. Hän tuli valituksi ja voi sitten varmaan jossain toisessa yhteydessä kertoa, paljonko hän on palauttanut. Hän totesi, että häneltä voi pyytää niitä takaisin, ja hän on todellakin palauttanut merkittävän osan, niin että tämä lainsäädäntö antaa tulkintamahdollisuuksia monenlaisiin tilanteisiin.

Kun edustaja Ruohonen-Lerner täällä sanoi, että hän ei tunne ketään yksityistä henkilöä, joka olisi antanut vaalilahjoituksia muille, niin tunnette te minut kuitenkin. Minä olen jokaisissa kuntavaaleissa antanut oman puolueeni kilpailevalle nuorelle ehdokkaalle 100 euroa ilmoitteluun. Koska heillä useimmiten ei ole mahdollisuutta edes siihen tukeen, niin minusta on kohtuullista, että nuorillakin ehdokkailla on mahdollisuus tulla valituiksi kuntavaaleissa tai ainakin tehdä itseään tunnetuksi, koska meidät, ikiajat siellä mukana olleet, valitettavasti tunnetaan jo välillä liiankin hyvin.

Tuula Väätäinen /sd:

Arvoisa puhemies! Vaalirahoituskatto on asia, josta toivoisi, että jatkossa voisimme käydä keskustelua ja nimenomaan siihen suuntaan, että tämä katto Suomessa tulisi, mutta olen ymmärtänyt, että tässä tilanteessa tämäntyyppisiin muutoksiin ei ole valmiutta.

Edustaja Lehti otti esille tukiryhmien maksamat ilmoitukset, että niitä ei tarvitsisi näissä mainoksissa kertoa. Minä olen eri mieltä hänen kanssaan siitä. Kun on kuitenkin lähdetty liikkeelle, että vaalimainosten maksajat ilmoitetaan, en näe oikein perusteita siihen, että tukiryhmä olisi jotenkin erillinen ja ei tarvitsisi ilmoittaa, mitkä ovat tukiryhmän maksamia. Käytännössähän se tarkoittaisi silloin sitä, että jouduttaisiin seuraamaan myös näitten niin sanottujen tukiryhmän maksamien ilmoitusten määrää ja kokoa ja niitten hintaa riippuen sitten siitä, mitä se tukiryhmä ilmoittaa vaalirahaselvityksessään tapahtuneeksi. Jotenkin ajattelen, että tässä valvonnassa — vaikka edustaja Ruohonen-Lerner sanoi, että kohdennettaisiin valvonta näihin suuriin vaalibudjetteihin — kaikkia ehdokkaita täytyy kuitenkin kohdella tasavertaisesti ja sen valvonnan täytyy olla kaikkia koskevaa. Ei voi jotenkin muodostua semmoinen käsitys, että pienemmillä budjeteilla jotenkin voisi toimia toisilla periaatteilla ja ei olisi valvonnalle ikään kuin altistettu, ja siinä mielessä semmoista yhtenäistä käytäntöä tässä toivon.

Kalle Jokinen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Silloin kun tätä vaalirahoituslakia uudistettiin, läpinäkyvyys oli yksi sellainen johtava periaate, jota haluttiin edistää, ja se kyllä on parantunut siitä aiemmasta menettelystä, ja hyvä niin.

Nyt täällä on keskusteltu paljon kampanjakatosta, tuotu se keskusteluun uudelleen ja puollettu sitä, että kampanjakatto olisi hyvä asia. Minä olen aina vaaleissa asettanut kysymyksen, vaalirahoituksesta kun puhutaan, mihin ne rahat menevät, mihin vaalirahoitus lopulta päätyy. Kyllä minä vähän vierastan sitä kampanjakattoajatusta, koska silloin mennään painokoneen hoitajan tilipussille, graafikon tai yksinyrittäjän, media-alan yrittäjän tilipussille tai firman, jolla esimerkiksi teetin tämän vaalikynän. [Puhuja näytti kynää.] Vaalit ovat kuitenkin aina myös elinkeinoelämälle semmoinen piristysruiske, koska kampanjoihin käytetään rahaa, mutta ne eivät suinkaan päädy ehdokkaiden pussiin, vaan ne menevät kiertoon ja varsinkin media-alalle, lehtialalle, joka tällä hetkellä on suurissa ongelmissa. Minä en kadehdi ollenkaan sitä heidän työtään ja suon mielelläni heille vaalirahaa.

Peter Östman /kd:

Arvoisa herra puhemies! Puhuminen kampanjakatosta kuulostaa hyvältä, ja se on kaunis ajatus, mutta silloin on hyvä muistaa, kun puhutaan ehdokkaiden tasavertaisuudesta samaan hengenvetoon, että ehdokkaiden lähtökohdat vaihtelevat suuresti riippuen paikkakunnasta, puolueen koosta ja esimerkiksi siitä, mitä kieliryhmää edustaa.

Olen itse pienpuolueen edustajana tullut valituksi Vaasan vaalipiiristä, joka on maantieteellisesti suhteellisen suuri vaalipiiri. Siellä on kolme maakuntaa, ja jokaisessa maakunnassa on maakuntakohtaisia lehtiä sekä suomeksi että ruotsiksi. Silloin ymmärrätte varmasti, että jos tulisi tällainen kampanjakatto, se heijastuisi välittömästi myöskin meikäläisen tyyppisten edustajien tai ehdokkaiden kampanjointiin. Se voisi toimia rajoittavasti. Kampanjakatto sinänsä voisi olla ok, mikäli se on kohtuullisella tasolla ja ottaa huomioon nämä eri lähtökohdat, mitä eri ehdokkailla on.

Ben Zyskowicz /kok:

Arvoisa herra puhemies! Ensiksi ryhdyn tuomariksi tässä edustaja Viitasen ja edustaja Sasin pirkanmaalaisottelussa ja totean, että kyllä edustaja Sasilla on ollut pienemmät kampanjabudjetit ja tätä kautta kampanjat kuin edustaja Viitasella. (Pia Viitanen: Tuomari on puolueellinen!) Toisaalta Sasilla on ollut paljon oivallisemmat kampanjat, kun hänellä esimerkiksi vuoden 1983 vaaleissa oli semmoinen vaali-iskulause kuin "Kimmo Sasi, mies kuin unelma", joten pienemmälläkin budjetilla tämä lause muistetaan vielä tänä päivänä vuosikymmeniä myöhemmin.

Mutta sitten vakavammin tästä kampanjakatto versus lahjuskatto — lahjoituskatto — tässä tuli freudilainen lipsahdus. (Naurua) Siinä tosiaan on kyse lahjuskatosta: eli että lahjoituskatolla yksi taho — oli se nyt sitten tämä paha pankki, minkä edustaja Viitanen mainitsi, tai joku muu taho — ei voi antaa liian suurta lahjoitusta kellekään yksittäiselle ehdokkaalle. Tällä tietysti pyritään siihen, että kellekään yksittäiselle ehdokkaalle ei syntyisi tällaista epäsopivaa riippuvuutta tai sidonnaisuutta tähän lahjoittajaan. Ja sillä, edustaja Viitanen, tällä lahjoituskatolla, on pyritty juuri eroon sellaisista ongelmista, että jokin taho — tämä mainitsemanne paha pankki -taho tai joku muu — voisi liian suurella lahjoituksella pyrkiä sitomaan poliittisia päättäjiä omiin näkemyksiinsä.

Sitten tämä kampanjakatto, se on toinen asia. Siinä kysytään tosiaan näin, että jos joku ehdokas onnistuu pienistä puroista keräämään valtavan potin ja käy sillä kampanjaa, niin pitäisikö tämä estää, että lukuisat pienet summat tulevat yhdessä liian suuriksi. Sen estämisessä tietysti legitiimi perustelu olisi se, että ei haluta antaa tällaista etulyöntiasemaa jollekin ehdokkaalle suhteessa pienemmillä budjeteilla kampanjoiviin ehdokkaisiin. Mutta silloin pitää todeta, että ehdokkaat eivät muissakaan suhteissa ole lähtökohtaisesti yhdenvertaisessa asemassa.

Pia Viitanen /sd(vastauspuheenvuoro):

Ihan kiitos edustaja Zyskowiczille tästä tuomaroinnista. Hyvin mielenkiintoista. Mutta samalla voisin esittää sellaisen haasteen, että kun nyt ruvettiin näitten henkilöiden, yksittäisten ehdokkaiden, vaalibudjetteja kaivelemaan, niin ehkä voimme vertailla sitten vaikka sitä, kuinka suuri omarahoitusosuus suhteessa ulkopuoliseen rahoitukseen on minulla tai edustaja Sasilla tai kenellä vain. Nämäkin ovat kiinnostavia tietoja noin sinänsä vertailla. Siihen en ota kantaa, jos edustaja Sasilla on mainioita iskulauseita. Olemme myös yhdessä olleet Pirkanmaalla torvikiertueella, niin että teemme myös yhteistyötä näissä.

Mutta vakavasti puhuen, puhemies, puhe oli siis rahan vallasta, ja täällä siitä puhuttiin. Kyllähän nämä nyt kuitenkin sellaisia asioita ovat, mitä kannattaisi miettiä, sekä kampanjakattoa että sitten sitä, minkätyyppisiä todellakin nämä rahoituslähteet ovat. Esimerkiksi Niinistön kampanjassa oli yli kymmenen sellaista yritystä, jotka käyvät arvopaperikauppaa tai eri rahoituspalveluita harjoittavat. Yhteensä lähes 100 000 eurolla tavallaan rahoitettiin tätä Niinistön kampanjaa, ja osa näistä yrityksistä ei maksanut penniäkään veroa Suomeen vuonna 2010. Eivätkö nämäkin nyt ole semmoisia asioita, mistä sitten voisi vähän käydä sitä keskustelua, onko tämä oikeansuuntaista?

Mikko Savola /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Edustaja Virtanen otti edustaja Kalliorinteen oivana esimerkkinä siitä, kuinka voi sitä kampanjarahoitusta niille tukijoille palauttaa tässä nyt sitten, kun on kansanedustajaksi valittu. Täytyy sanoa, että ainakin henkilökohtaisesti löytyy nyt yhtymäkohtia vasemmistoliittoon tässä asiassa, nimittäin joka kuukausi pankille palautan myöskin vaalivelkana maksuja takaisin siitä, että kampanjointia pystyin käymään.

Herra puhemies! Tästä kampanjoinnista ei pidä tehdä liian monimutkaista ja näistä ilmoituksista, joita ehdokkaat joutuvat tekemään. Esimerkiksi kunnallisvaaleissa tulee paljon uusia ehdokkaita, paljon politiikan ulkopuolelta olevia ihmisiä mukaan, ja sen ilmoitustavan pitää olla mahdollisimman yksinkertainen, sen, mitä pitää ilmoittaa siinä vaalirahoitusilmoituksessa. Se ei saa olla kynnys siihen, että esimerkiksi ruvettaisiin pelkäämään ehdokkaaksi lähtöä. Toki sitä valvontaa tarvitaan, mutta siitä pitää tehdä mahdollisimman yksinkertaista.

Edustaja Östmania kyllä komppaan siinä asiassa, että me tulemme erittäin erilaisista lähtökohdista tänne. Mielestäni tasavertaiset mahdollisuudet täytyy jokaiselle ehdokkaalle olla siinä, kun eduskuntavaalikampanjointia käydään. Jos kampanjakatto tulee ja kampanjointia rajoitetaan jollain lailla, niin tämä tuo selkeän edun julkkisehdokkaille, tämä tuo selkeän edun tunnetuille ehdokkaille ja uusien haastajien on paljon vaikeampi tulla tänne mukaan.

Ainakin henkilökohtaisesti pienistä puroista tuli kerättyä vaalikampanja silloin, tämän vaalilainan lisäksi: 100—200 euron ilmoituksista ja yritystuista, sillä potti kerättiin. Mielestäni se on hyvä lähtökohta, mikä pitää olla: pienistä puroista kerätä, ettei jää kiitollisuudenvelkaa sitten yhdelle tietylle taholle.

Pirkko Ruohonen-Lerner /ps:

Arvoisa puhemies! Kuten äsken totesin, mielestäni tämä tehokkaampi valvonta täytyisi kohdentaa nimenomaan suuriin ja merkittäviin kampanjoihin eikä näihin kunnallisvaalien tuhansiin ehdokkaisiin, joiden kampanjakustannukset ovat olleet nollasta eurosta alle 1 000 euroon. Meillähän on keskeinen ongelma se, että meillä on europarlamenttivaalit, eduskuntavaalit, joissa on jopa 100 000 euron kampanjoita edelleen, ja niillä henkilöillä, jotka ovat vaikka 100 000 euroa keränneet ilmaista lahjarahaa ilman, että heidän tarvitsee maksaa siitä lahjaveroa, ei ole minkäänlaista ilmoitusvelvollisuutta, jos eivät tule valituksi kansanedustajaksi tai varakansanedustajaksi tai jos eivät tule valituksi europarlamenttiin jäseneksi tai varajäseneksi.

Yksi esimerkki on Rovaniemeltä siitä, että siellä merkittävällä paikallisella kuntapäättäjällä oli valtava kampanja eikä minkäänlaista ilmoitusvelvollisuutta sen takia, että hän ei tullut valituksi eduskuntavaaleissa. Näitä vastaavanlaisia jättikampanjoita on vaikka kuinka paljon juuri europarlamenttivaaleissa ja eduskuntavaaleissa. Kun henkilöt eivät tule valituksi, niin ei ole mitään ilmoitusvelvollisuutta. Tätä tarkoitin sillä, että meidän viranomaisten resursseja pitäisi kohdentaa todellisiin kampanjoihin eikä näihin muutaman kympin ja satasen kampanjoihin. Siinä mielessä olen edelleen sillä kannalla, että viranomaisten kuihtuvia ja väheneviä resursseja täytyy kohdentaa tehokkaasti sellaiseen työhön, jolla on oikeaa merkitystä yhteiskunnassa.

Kauko Tuupainen /ps:

Arvoisa puhemies! Täällä ovat monet läsnä olevat edustajat tilittäneet elämänsä varrelta asioita varsinkin liittyen näihin erilaisiin vaaleihin. Jos sallitaan, niin varhaisessa nuoruudessani olin silloisen Suomen suurimman puolueen erään puolueosaston päätoiminen sihteeri. Se oli vuonna 67. Tällöin Rafael Paasion hallitus ja myöhemmin tietysti eduskunta päätti, että otetaan käyttöön puoluetuki. Eräs perustelu oli se, että kaikki puolueet — puhun nyt lähinnä työväenliikkeeseen liittyvistä puolueista — eivät saa samanlaisia ilmoitustuloja yksityisiltä firmoilta ja yhteisöiltä kuin he saavat.

Nyt me perussuomalaiset, joita tänä päivänä edustan tässä, olemme viime vuonna tehneet jo esityksen nykyisestä puoluerahoituksesta, joka on 34 miljoonaa euroa, että sitä voitaisiin laskea, koska kaikki muutkin menot ensi vuoden talousarvion mukaan ovat laskusuunnassa, myöskin kulttuuri, urheilu jnp., ja peruspalveluja vähennetään jatkuvasti. Meillä on herännyt ajatus eduskuntaryhmänä, että puoluetukea, 34 miljoonaa, pitää tietyillä prosenteilla, 10:stä 15:een, alentaa jo ensi vuonna.

Sitten mitä näihin ehdokkaiden välisiin suuruuksiin ja eroihin vaalimainonnassa tulee, niin tässä tämän päivän otsikkoasiassa puhutaan viime presidentinvaaleista. Täällä todetaan, että "suurin vaalikampanja presidentinvaalien vaalirahoitusilmoitusten perusteella oli euromäärältään 2 033 780,25 euroa ja pienin 80 323,97 euroa". Eli tässä oli lähes parin miljoonan ero. Samalla tavalla olen huomannut kuntavaaleissa ja viime eduskuntavaaleissa, että jos meikäläinen pisti perheen rahaa, josta sovin vaimoni kanssa, 5 020 euroa, niin kyllä siellä muutamat laittoivat jopa 50 000 euroa mainontaan eivätkä siitä huolimatta päässeet tähän saliin.

Jari Myllykoski /vas:

Arvoisa puhemies! Puhutaan lahjoituskatosta. Se toimii kyllä hyvin, ja se on oikeutettua, ja näin pitää ollakin. Mutta edustaja Ruohonen-Lerner haluaa rajoittaa ilmoitusvelvollisuutta aivan pienimmissä kampanjoissa ja niitten rahoituksessa. Minä kyllä luotan viranomaisten omaan osaamiseen ja osaamisen kehittymiseen siten, että ei varmasti panosteta aivan pienimpiin, kun pikkuhiljaa tätä rahoitusosaamista ja sen tarkastusta harjoitetaan. (Pirkko Ruohonen-Lerner: Ei ole tarkastusta!) — Joo.

Tästä ilmoitusvelvollisuudesta: Kun niitä sitten sen perusteella ruvetaan ruotimaan, niin aivan varmasti tämä viranomaisosaaminen tulee kehittymään. Politiikan ja vaalirahoituslain pitää olla kaikkia koskeva siltä osin, että tämä ilmoitus tulee. Se edistää politiikan ja poliitikkojen uskottavuutta. On aivan hyvä totutella siihen, että se on puolueiden ja niiden vaaliorganisaatioiden oma vastuu kantaa siitä huolta, että jokainen pystyy ja osaa tehdä tämän ilmoituksen oikein. Eli pitää puolueilla olla se vastuunkantokyky siitä, että nämä ilmoitukset osataan oikein täyttää ja jättää.

Kalle Jokinen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Lahjoituskatto on hyvä asia, se nimenomaan lisää ehdokkaiden ja valituksi tulleiden riippumattomuutta yhdestä lahjoittajasta ja yhdestä rahoituslähteestä. Se on hyvä asia. Kampanjakatto ei ole hyvä asia. Se ei lisää tasapuolisuutta. Kampanjakatto on kateuskatto.

Muistan, kuinka Osmo Soininvaara kerran kertoi, miten hän tekee kampanjaansa. Hän sanoi, että hän teki vaalikiertueen kolmosen ratikalla kuukausikortilla ja sen kiertueen kustannukset eivät olleet kovin korkeat. Sitten, kun verrataan Lappia tai muuta maata, isoja vaalipiirejä, suuria etäisyyksiä, niin jo pelkästään tämä fyysinen liikkuminen paikasta toiseen tuo kustannuksia paljon paljon enemmän kuin pienissä vaalipiireissä, joissa on mahdollista toimia toisin. Eli ei ole tasapuolista se, että asetetaan kampanjakatto.

Edustaja Viitanen täällä toi esille näkökulman omarahoituksen suhteesta ulkopuoliseen rahoitukseen ehdokkaan vaalirahoituksessa, ikään kuin se olisi parempi asia, että oma rahoitus on suurempi kuin ulkopuolinen. Minä katson asiaa vähän niin, että hyvän ja uskottavan ehdokkaan, joka alueelta halutaan saada läpi, taakse asettuu paljon ihmisiä myös rahoittajina. Siellä saattaa olla satoja ihmisiä antamassa sen 2 euroa tai 5 euroa tai 10 euroa. Minusta sehän on demokratian tarkoitus, että häntä, johon luotetaan, joka halutaan eteenpäin, myös tuetaan. Siinä mielessä tämä kampanjakattoajatus ei ollenkaan sovi tähän demokraattiseen ajatteluun.

Ja vielä tuon esille sen, mitä edellisessä puheenvuorossa, että tämä on aina piristysruiske paikalliselle medialle. On sanottu, että jopa paikallislehdissä on noin 20 prosentin ilmoitustuottojen nousu kyseisenä kuukautena, kun vaalimainoksia on, niin että se kyllä varmasti on ihan paikallaan.

Pirkko Ruohonen-Lerner /ps:

Arvoisa puhemies! On jopa sellaisia talousrikollisia, jotka ovat osallistuneet ja osallistuvat edelleen vaaleihin ehdokkaana kunnallisvaaleissa, sellaisia, joilla on vanhoja tuomioita ja jotka tällä hetkellä istuvat tuomioita, ja he ovat valtavan isoja kampanjoita voineet vetää sen takia, että he eivät maksa yhteiskunnalle veroa, he käyttävät rikollisista toimista saatua rahaa. Porvoossa esimerkiksi on hyvin näyttäviä kampanjoita ollut sellaisilla henkilöillä, joilla on talousrikostaustaa. Siinä mielessä ei ole oikein, että henkilöillä, jotka toimivat rikollisesti ja käyttävät sitä helppoa rikollista rahaa kampanjoihin, on taivas kattona ja tavalliset palkansaajat, työntekijät, eivät voi koskaan vastaavalla tavalla osallistua tasapuolisesti siihen kilpailuun, koska heillä ei ole sellaisia rahoja pistää tiskiin. Siinä mielessä puolustan edelleen kampanjakattoja, että myös opiskelijat, työttömät, pienituloiset henkilöt pitäisi saada mukaan osallistumaan vaaleihin tasapuolisesti, tasavertaisesti. Heidän onnistumismahdollisuutensa ovat paljon heikommat sen takia, että heillä on vähemmän rahaa, vähemmän näkyvyyttä verrattuna vaikka johonkin talousrikolliseen, joka pistää vaikka kymmeniätuhansia euroja kampanjaan ilman mitään ongelmia, ilman, että joutuu kiristelemään vöitä.

Sitten toteaisin, että itsekin olen työskennellyt Verohallinnossa ja tunnen näitä viranomaisten toimintatapoja. Viranomaiset katsovat, mitä lakitekstissä lukee, mitä lukee viranomaisten ohjeissa, ja toimivat sitten sen mukaisesti, mitä on ylemmältä taholta säädetty. Siinä mielessä he eivät voi käyttää siinä paljoakaan harkintavaltaa, miten soveltavat, vaan he tekevät lakien, asetusten ja ylempien viranomaisten ohjeitten mukaisesti. Vaikka he kuinka haluaisivat puuttua joihinkin tiettyihin asioihin, niin ei heillä ole valtuuksia, vaan täytyy toimia lakien mukaisesti. Edelleen olen sitä mieltä, että näihin suurkampanjoihin pitäisi saada suurempi läpivalaisu kuin nyt tällä hetkellä on. Tällä hetkellä Valtiontalouden tarkastusvirasto on tavallaan postikonttori, (Puhemies koputtaa) joka ottaa vastaan ilmoitukset eikä pysty asianmukaisesti tarkastamaan, kun ei ole valtuuksia siihen.

Markku Rossi /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Kuten käydystä keskustelusta voi päätellä, tämä presidentinvaali 2012 näyttää olevan vaalirahoitusasioiden osalta varsin ongelmatonta, koska siinä ei ole ainakaan tässä vaiheessa noussut mitään sellaista, johonka juurikaan kiinnitetään huomiota.

Herra puhemies! Kun täällä edustaja Tuupainen otti esille tuon puoluetukikysymyksen, niin pakko tietysti ihmetellä sitä moraalista rappiota, mikä Suomen Maaseudun Puolueen ja perussuomalaisten puolueen piirissä vallitsee. Te olette vastustaneet puoluetukea kautta aikain, aina, ja nyt sitten, kun teillä on mahdollisuus eduskuntaryhmän, kansanvallan kautta nousseen suuren ryhmän, kautta puoluetukea käyttää, niin kyllä tämä näyttää kelpaavan ja puolue pyörittää sitä kautta koneistoa, käy vaaleja tuolla eteenpäin eikä yhtään valita sitä, että nyt on puoluetukea käytössä. Eikö tämä ole moraalista rappiota? (Välihuutoja perussuomalaisten ryhmästä) Te esitätte, että 10—15 prosenttia leikataan, muutama miljoona, sillä ei ole todellista merkitystä.

Arvoisa puhemies! Moraalin pitää olla mukana myös sitten, kun ryhdytään tonkimaan. (Lea Mäkipää: Moraali on mukana!)

Pia Viitanen /sd:

Arvoisa puhemies! Kyllä minä ihan oikeasti nyt ihmettelen tätä kokoomuksen suunnasta tulevaa retoriikkaa ja kielenkäyttöä liittyen tähän kampanjakattoajatukseen. Kyse on siis rahan vallan rajoittamisesta. Ei ole mitään järkeä siinä, että mennään tuolla aukeaman ilmoituksilla, joka päivä eri puolilla liehutaan ja rahan valta ratkaisee. Te sanotte, että tämän asian problematisointi olisi niin kuin kateuskatto. Minä en kyllä voi tätä oikein millään tavalla ymmärtää. Pyydän muistuttamaan siitä, että Tarastin työryhmä, joka oli hyvin asiantunteva työryhmä, yksimielisesti esitti kampanjakattoa, ja sosialidemokraatit tukivat sitä hyvin vahvasti, koska halusimme suitsia rahan valtaa. Oli erittäin harmillista, että lupauksista ja vaateista huolimatta edellisen hallituksen hallituspuolueet sitten jyräsivät tämän kampanjakattoajatuksen. Minun mielestäni se oli suuri sääli, ja siksi tähän olisi pitänyt ehdottomasti palata.

Erkki Virtanen /vas:

Arvoisa puhemies! Olen edustaja Viitasen kanssa aika pitkälle samaa mieltä. Jos kampanjakatto on esimerkiksi 100 000, niin kyllä sillä nyt pystyy hoitamaan tämmöiset alueelliset ja erilaiset ongelmat, joihin edustajat Jokinen ja Östman täällä viittasivat. Jos ei, niin sitten sitä kannatusta ei vain ole saatavissa. Se on eri asia sitten, jos sitä kattoa alettaisiin vetää alle 50 000:n, mutta sellaista kukaan nyt ei kai ole halunnutkaan.

Edustaja Tuupainen, kun te nyt todellakin hurskaasti tässä vaaditte puoluetuen alentamista, niin tämä vanha englantilainen sananlasku sanoi kansanedustajien palkoista, että niitten pitää olla niin suuria, ettei tarvitse ottaa lahjuksia. Kyllä tässä on vähän samasta asiasta kysymys. Aikanaan puoluetuki perustettiin siksi, että kaikilla puolueilla, niillä köyhemmilläkin ja köyhempienkin asioitten ajajilla, joilla ei ole mahdollisuuksia saada sitä tukea — tai lahjontaakaan — yhtä paljon, olisi kuitenkin edes jonkinlaiset edellytykset kamppailla rehellisissä, lahjomattomissa vaaleissa niitten puolueitten kanssa, joilla on sitä rahaa vähän enemmän erilaisista syistä johtuen käytettävissään. Se puoluetuki on demokratian yhdenlaista itsepuolustusta, ja sen leikkaamisen vaatiminen on demokratian leikkaamisen vaatimista.

Ben Zyskowicz /kok:

Arvoisa herra puhemies! Tähän kampanjakattoon suhtaudutaan hyvin kiihkeästi ja mielestäni vähän turhan mustavalkoisesti.

Totta kai voi sanoa näin, että kun ei ole kampanjakattoa, se antaa etusijan vaalitilanteessa henkilöille, joilla on joko omasta takaa satsata omaan kampanjaansa tuntuvasti tai joilla on sellainen tuki, laaja tuki niiden piirissä, jotka ovat valmiita, halukkaita, kyvykkäät hänen kampanjaansa rahoittamaan, ja niistä lahjoituksista sitten yhdessä voi tulla hyvin tuntuva vaalibudjetti. Tässä kuitenkin lahjoituskatto on olemassa, jotta ehdokkaan riippuvuus jostakin yksittäisestä lahjoittajasta ei olisi liian suuri.

Nyt, kun te vastustatte tämmöistä suurta, ta-loudellisesti merkittävää kampanjaa ja sanotte, että se on rahan valtaa, ja haluatte kampanjakaton tämän epätasa-arvoisuuden ehdokkaiden väliltä poistamaan, niin pitää rehellisyyden nimissä tuoda esiin monenlaiset muut epätasa-arvoisuudet ehdokkaiden välillä, ja näitä "epätasa-arvoisuuksia" ei voida eikä tule edes yrittää poistaa. Tarkoitan sitä, että me voimme säätää kampanjakaton, jos olemme sitä mieltä, että kyky kerätä vaalitukia ei saa olla merkittävä tekijä, mutta me emme pysty säätämään sellaisia säädöksiä, eikä pidä yrittääkään, joilla esimerkiksi estäisimme ehdokkaita, jotka ovat entuudestaan julkisuudessa hyvin tunnettuja vaikkapa urheilijoina, misseinä tai muina, joista olemme saaneet aivan erinomaisia kansanedustajia, että voisimme estää heidän siitä saamaansa erityistä hyötyä. Pitää sanoa, että tämän päivän yhteiskunnassa jonkun henkilön saama julkisuushyöty jostakin osallistumisesta tanssikilpailuun tai olemisesta huippu-urheilija tai huippumissi tai muuta voi olla moninkertainen verrattuna siihen hyötyyn, mitä millään rahalla kampanjassa voi saada.

Pirkko Ruohonen-Lerner /ps:

Arvoisa puhemies! Zyskowicz on tietenkin oikeassa siinä, että julkisuuden henkilöt tulevat valituksi helpommin eduskuntaan ja kunnanvaltuustoon, europarlamenttiin sen takia, että ovat saaneet niin paljon positiivista julkisuutta juuri harrastuksensa tai ammattinsa takia, ja sillä tavalla ei tietenkään koskaan saavuteta tasa-arvoa, mutta toteaisin kuitenkin, että nämä julkkikset politiikassa ovat kuitenkin vain pieni, pieni vähemmistöryhmä. Suurin osa ei ole julkkiksia täällä eduskunnassa. (Ben Zyskowicz: Entä rahamiehet? Ovatko ne enemmistö?) — No, heidän, rahamiesten, lobbareitten kädenjälki näkyy hyvin paljon lainsäädäntötyössä, mitä täällä eduskunnassa säädetään. Myös valtion budjetissa näkyvät rahamiesten jäljet, että sillä tavalla rahalla pääsee vaikuttamaan. Vielä jos on omia uskollisia kansanedustajia tai kunnanvaltuutettuja, joita on vuosikymmenien aikana oppinut rahalla voitelemaan ja antanut suuria lahjoituksia heidän kampanjoihinsa, niin sillä tavalla on päässyt vaikuttamaan.

Vielä haluaisin todeta tästä, että puolustan sitä, että kaikki viranomaisten resurssit pitäisi kohdentaa ennen kaikkea suuriin, merkittäviin kampanjoihin, jotta ei käy sillä tavalla, niin kuin nyt MOT-ohjelmassa maanantaina oli tästä, oliko se nyt Costa Ricassa tämä Instrumentariumin lahjusjupakka, jossa oli sairaalatarvikkeita suomalaisten veronmaksajien kehitysapurahoilla hankittu niin kutsuttuun banaanitasavaltaan ja ne olivat jääneet käyttämättä ja oli valtavia lahjusrahoja maksettu paikallisille toimijoille. Siellä banaanitasavallassa oli tullut vankilatuomiot näille lahjuksen ottajille, mutta kuinkas ollakaan, suoma-laiset tekijämiehet ovat edelleen vapaalla jalalla. Meillä on kyllä merkillisiä ja huonoja maan tapoja, joihin pitäisi perusteellisesti puuttua, että päästään niistä eroon, ja viranomaisten resursseja siksi pitää myös pyrkiä oikein kohdentamaan.

Kauko Tuupainen /ps:

Arvoisa puhemies! Puhemiehen suostumuksella näköjään tästä päivän otsikosta keskustelu on vähän levinnyt, mutta sallittaneen minullekin.

Edustaja Rossi viittasi tähän äskeiseen puheenvuorooni tulevan puoluetuen alentamisesta. 10:kin prosentilla se tekisi 3,4 miljoonaa euroa, ja jos ei rahalle löydy käyttöä, niin minulla on ainakin yksi varma paikka, joka varmasti keskustaakin miellyttää, eli Pohjanmaan sadevesivahinkojen korvaamiseen voitaisiin tämäkin raha sijoittaa.

Mielellään minä edustan näkemystä — ja varmaan meidän puolueen ryhmäpuheenjohtaja lähtee tästä pois — että pikkuhiljaa voidaan puoluetukeakin vähentää, koska näitä muitakin rahoja näkyy saatavan. Vähän samaan tapaan kuin hallitus viisaudessaan lyö korville nuoria avioituneita perheitä, jotka ovat ostaneet esimerkiksi asunto-osakkeen — tänä vuonna tämä asuntolainojen korkojen vähennys heikkenee 15 prosenttia, kahtena seuraavana vuonna 5 prosenttia, eli yhteensä 25 prosenttia heikkenee heidän oikeutensa vähentää näitä korkomenoja verotuksessa — voitaisiin puoluetukea, joka on se 34 miljoonaa — sanon kerran vielä — pikkuhiljaa alentaa sille tasolle, että ollaan kuitenkin tyytyväisiä.

Kysymys on siitä — edustaja Rossikin kuuluu valtiovarainvaliokuntaan ja edustaja Viitanen ja moni muukin tästä salista — että hallitus toisaalta oikeaoppisesti haluaa Suomen lainamäärän, joka on vuoden lopussa muistaakseni 96 miljardia euroa, saada alemmaksi, ja korkojakin maksetaan lähemmäs pari miljardia. Se on oikea suunta, mutta jos perusturvasta ja monesta muusta tärkeästä asiasta vähennetään, niin tässä mielessä meille perussuomalaisille kelpaa sekin, että myöskin tähän niin sanottuun puoluetukeen puututaan.

Kalle  Jokinen  /kok:

Arvoisa puhemies! Edustaja Rossi tuossa nosti esille tuon puoluetukinäkökulman, ja mieleeni vain muistui viime kaudelta eräs varsin huvittava episodi tässä salissa, kun käsiteltiin talousarvioaloitteita vaalien alla ja tuo pitkään perussuomalaisten aloitteena ollut esitys puoluetuen leikkaamisesta, (Markku Rossi: Poistamisesta!) kuinka kummaakaan, jäi siihen pöydälle pyörimään ja edustaja Oinonen, joka sen oli tehnyt, ei kuitenkaan sitten suuta avannut, koska oli nähtävillä, että vaalivoitto on tulossa (Markku Rossi: Det var på svenska!) ja puoluerahahanat aukeamassa, niin että kyllä se tosiaan näin oli, kuten edustaja Rossi tässä toi esille.

Mutta yksi näkökulma vielä tähän keskusteluun: Minusta ei pidä aliarvioida suomalaisen äänestäjän kykyä valita ehdokkaansa ja punnita ehdokkaiden kykyä toimia edustajana. Täällä on tullut esille sellainen näkemys, että ikään kuin ne, joilla on suuri kampanjabudjetti, olisivat jotenkin huonompia kansanedustajia tai huonompia asioiden hoitajia. Me tässä salissa tiedämme — tämä on julkista tietoa, kiitos Suomen avoimen vaalirahoituslain — ketkä ovat tulleet tähänkin saliin isojen kampanjoiden kautta. Minä monia heistä arvostan ihan suuresti myös kansanedustajina. Ei pidä ikään kuin vetää yhtäläisyysmerkkejä, että isolla budjetilla tullut olisi huono edustaja.

Vielä siihen, että jos kampanjaa tukemassa on paljon ihmisiä, muitakin kuin sillä omalla rahapussilla, niin onhan se suuri arvo, että moni muukin uskoo siihen ehdokkaaseen kuin vain ehdokas itse, eli siitähän tässä kansanvallassa on pohjimmiltaan kysymys.

Jari Myllykoski /vas:

Arvoisa puhemies! Voidaan sanoa, että kampanjointi ilman kattoa on kuin 3 000 metrin estejuoksu, jossa rahalla ostetaan kahden kierroksen etumatka ja sovitaan vielä siitä, että ei tarvitse juosta niitten esteitten ylitse vaan voi sen vetää sileänä.

Eli kyllä tässä pitää muistaa se, että vaalit toistavat toisiaan, ja jos yhdessä vaalissa ollaan tämmöisellä ylisuurella kampanjarahoituksella, niin käydään jo seuraavien vaalien tunnettuutta. Eli tämä on silloin ostettua tunnettuutta, kun tullaan niihin seuraaviin vaaleihin, ja kyllä nyt varmasti europarlamenttivaaleissa tai nyt eduskuntavaaleissa vahvalla, isolla rahalla ehdolla olevat ovat etulyöntiasemassa jo kunnallisvaaleissakin. Mutta se, jos tunnettuutta on jo muutoin, tietysti tuo tähän sen problematiikan, että no, millä se tunnettuus sitten voidaan ostaa. Mutta kyllä ihan aidosti demokratiaan kuuluu, että jos ihminen on tunnettu, hän on tunnettu, eikä sitä pidä kiistää. Ja heistä tulee hyviä poliitikkoja, niin kuin täällä on todettu, aivan yhtä lailla.

Mutta kampanjakatolla kuitenkin pystytään hillitsemään sitä, että kukaan ei saa kahden kierroksen rataetumatkaa siihen, joka pienemmällä budjetilla joutuu ponnistelemaan ehkä sitkeämmin. Ja kun muistetaan se, että kampanja-ajat ovat lyhentyneet, silloin sillä ylisuurella vaalibudjetilla on erityisen suuri merkitys siihen nähden, joka pystyy tekemään sitä pienemmällä rahalla.

Maria Tolppanen /ps:

Arvoisa puhemies! Täällä on puhuttu puoluetuesta, ja puoluetuen leikkaaminen on edelleenkin perussuomalaisten agendalla. Sillä asialla ei kuitenkaan ole mitään tekemistä ehdokkaiden saamien lahjoitusten kanssa. Ne ovat kaksi erillistä asiaa, ne tulevat eri pussista, vaikka niitä miten päin pyörittelisi.

Mutta me, jotka olemme täällä, olemme lainsäätäjiä, meidät on ensisijaisesti valittu tänne säätämään lakeja tätä maata ja tämän maan toimimista varten, ja onhan se nyt aika lailla väärin, jos joku pystyy hyödyntämään tämän asian sillä tavalla, että saa esimerkiksi yrityselämästä valtavia rahoja ja saa näkyvyyttä niin paljon, että pääsee rahan voimalla säätämään lakeja. Silloin on myöskin pelättävissä, että lait ovat sen suuntaisia, että ne edesauttavat myöskin rahan voiman ja rahan vallan edelleen kehittymistä ja kasvamista ja juoksuttavat niitä valtionkin rahoja erinäisiin taskuihin, ei välttämättä aina niin kovin demokraattisesti.

Sinänsä jos puhutaan kunnallisvaaleista ja Valtiontalouden tarkastusvirastosta, niin voi tietenkin asettaa kyseenalaiseksi tai pohtimisen alle sellaisen asian, onko tarkoituksenmukaista, että tällaisista lillukanvarsista, mitä kunnallisvaaleissa käytetään rahaa, kun ne ovat kuitenkin kymmenesosa siitä, mitä käytetään valtiollisissa vaaleissa, täytyy tehdä kovat selvitykset ja siihen pitää miestyövuosia panna kiinni, jotta saadaan selvitettyä, mistä nuo rahat ovat tulleet. Joskus odottaisi vähän semmoista talonpoikaisjärkeä, jota muun muassa edustaja Zyskowicz on tässäkin salissa kuuluttanut, tällaisiinkin asioihin.

Se sinänsä, että jos jollakin on tunnettuutta, niin sitten on tunnettuutta; kaikille meille tulee tunnettuutta todellakin sen ensimmäisen kauden jälkeen, ja on helpompi kampanjoida seuraavissa vaaleissa kuin ensimmäisissä vaaleissa. Näin toivon ainakin nyt kunnallisvaalienkin kohdalla.

Pia Viitanen /sd:

Arvoisa herra puhemies! Edustaja Tolppanen ja erityisesti edustaja Tuupainen, taidatte nyt unohtaa, että hallitus itse asiassa jo viime vuonna leikkasi puoluetukia, niin että tässä suhteessa tietenkin totuus menee näin, että Perussuomalaiset puhuu ja SDP tekee.

Mutta, puhemies, sinänsä kohtuus kaikessa, myös tässä puoluetukien leikkauksessa: siinäkään ei tietenkään loputtomiin voi mennä. Osa kansanvaltaa ja demokratiaa, kansalaisyhteiskuntaa myös puolueet ovat. Mutta minä nyt kyllä toivon, puhemies, sitä, että kun täällä Tuupainen näin innokkaasti nyt on edelleen leikkaamassa tätä puoluetukea, niin toivottavasti te nyt ilmoitatte sitten, että te perussuomalaiset tulette vapaaehtoisesti nyt luopumaan siitä osuudesta puoluetukea ettekä käytä sitä tähän isoon kampanjointiin, mitä te parhaillaan nyt kunnallisvaaleissa käytte. Teillä nimittäin kyllä ihan hyvännäköisiä mainoksia tuolla tuntuu jo kovasti pyörivän, ja sinänsä tietenkin ne rahat ovat teillekin tulleet tarpeeseen. Toivottavasti kuulemme sitten teidän suunnitelmistanne tämän suhteen, aiotteko luopua nyt siitä osuudesta, minkä esitätte leikattavaksi.

Kauko Tuupainen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Edustaja Viitanen, minä en kuulu meidän puoluehallitukseen enkä eduskuntaryhmän johtoon, (Pia Viitanen: Ei se ole mikään selitys!) joten en uskalla luvata. Mutta sen vain sanon, että en varmaan minä eikä kukaan muukaan perussuomalaisten ryhmästä tässä salissa rupea marttyyriksi. Mutta jos kaikki luovuttavat jonkun osan, niin kuin olen tässä yrittänyt esittää, vaikka 10 prosenttia, niin siinä me olemme kyllä ihan varmasti mukana. Minulla ei ole valtuuksia sanoa tämän enempää.

Lea Mäkipää /ps:

Arvoisa puhemies! Voi liipata hiukan muustakin, mutta on todettava, että meillä oli kampanjoita esimerkiksi Pirkanmaalla ja minä olin yksi suurimpia, jotka kampanjoivat suurella rahalla ja juuri sen tähden, että tulin seudulta, jossa karhut ja sudet ulvoivat ja piti lähteä sitten kaupungille tarjoamaan joskus ohrapuuroa ja hernekeittoa, niin että se vei näitä rahoja.

Enkä voi olla sanomatta niin Rossille kuin Viitaselle ja myös sitten Jokiselle, että se ei ole meidän vikamme, että eduskuntavaaleissa me vähemmän kauniit perussuomalaiset saimme 39 kansanedustajaa tänne, ja tietysti puoluetuki nousi. Ja jo vuodesta 1983 silloinen SMP ja nyt perussuomalaiset ovat joka kerta esittäneet puoluetuen alentamista. (Pia Viitasen välihuuto) Ja se ei ole siitä kiinni, se 3—4 miljoonaa ei kohenna valtiontaloutta, mutta esimerkiksi hallitus teki pienen eleen siinä, että he olivat vähentämässä näitä nostopalkkoja; eli siinä mielessä. Toivon, että tekin tulette sitten mukaan, kun esitämme tässä parin kolmen viikon päästä näitä leikkauksia. (Pia Viitanen: Ollaan tehty jo! — Välihuutoja perussuomalaisten ryhmästä)

Markku Rossi /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Haluan mennä aiheeseen. Mielelläni kylläkin kannatan edustaja Viitasen ehdotusta siitä, että perussuomalaiset luopuvat tuosta puoluetuesta, koska moraalista täytyy pitää kiinni. Uskoisin, että Veikko Vennamokin olisi samaa mieltä.

Mutta, arvoisa puhemies, rahalla ja rahalla tuntuu olevan väliä. Kun pohdiskellaan, mistä kokoomusporvareiden saama rahatuki sekin sitten tulee, vaikka yrityksiltä tai, kuten edustaja Zyskowicz sanoi, pankeilta, tai ammattiyhdistysliikkeen tuki, joka tulee siellä monen käytännön työn kautta, niin mikä ero ja väli tällä sitten loppujen lopuksi on? Tässä suhteessa kyllä tämä koko keskustelu on tietysti vähän pintapuolista sen suhteen, että kai loppujen lopuksi tarkoituksena on, että ylläpidetään suomalaista demokratiaa.

Jos presidentinvaaleista puhutaan, niin onko se nyt järin suuri ihme, jos valitun tasavallan presidentin taustajoukoissa on ollut enemmän suomalaisia yrittäjiä ja yrityksiä, tai mikä se sidonnaisuus sitten on, tai jos vaikkapa vastakandidaattina olleen edustaja Haaviston tukiryhmissä on ollut enemmän vaikkapa ympäristöjärjestöjä? Ei kai tuossa ole mitään ihmeellistä, vaan päinvastoin: ne edustavat tietyllä lailla kunkin ehdokkaan arvomaailmaa ja ovat myös tukemassa siellä. Näin ollen minä en ymmärrä sitä, jos sanotaan, että rahalla ja rahalla on väliä ja eroa, kunhan pysytään oikeassa kohtuudessa. Lähtökohta kai lienee se, että tuemme niitä yhteiskunnallisia tavoitteita ja henkilöitä, joidenka katsomme parhaiten niitä tavoitteita vievän eteenpäin. Siinä mielessä kyllä toivon, että tässä vaalirahakeskustelussa, oli kysymys sitten tasavallan presidentin vaaleista tai muista vaaleista, ei sotkeennuta tästä perusasiasta eli kansanvallan tukemisesta. Olkoon se riittävän avointa, jotta pystytään näkemään. Ja kyllä — lainaan vähän erästä vanhaa sanojaa myös — kansa lopuksi tietää, millaisilla volyymeilla sitten liikutaan.

Maria Tolppanen /ps:

Arvoisa puhemies! Täytyy sanoa, että edustaja Rossi kertoi juuri äsken sen kaikkein tärkeimmän ja keskeisimmän asian tässä mainitessaan, että esimerkiksi presidentinvaaleissa ehdolla ollut edustaja Haavisto sai ehkä tukea sieltä ympäristöpuolelta, ympäristöjärjestöiltä. Näin tietenkin, totta kai, hänet mielletään ympäristöihmiseksi. Aivan vastaavalla tavalla tasavallan presidentti miellettiin taas toisentyyppiseksi ihmiseksi. Hän on hyvä presidentti, sitä en halua missään nimessä kiistää. Mutta silloin, jos nämä rahat tuodaan myöskin tänne muualle, on oletettavissa, että juuri sen suunnan ihmiset haluavat tukea, jotka haluavat omia asioitaan ajaa eteenpäin, ja antamalla vaalirahoja ehdokkaille he pyrkivät varmistamaan tietynlaisen lopputuloksen. Tämä lienee aivan yksistään selvää.

Sinänsä kun puhutaan — jos tässä vielä voi pari sanaa sanoa noista kunnallisvaaleista — niin jos ei todellakaan päästä kampanjakattoihin ylipäätäänkään, niin toivon kyllä, että sitten näitä vaalirahailmoituksia ei pelkästään tehdä, vaan tarkastellaan myöskin hyvin tiukalla silmällä sitä, mistä sitä rahaa on tullut ja mitä ne edustajat, jotka ovat sen rahan saaneet, sen jälkeen tekevät, kun ovat valituksi tulleet. Silloin nähdään, onko rahalla väliä, haiseeko raha vai ei.