Pirkko Mattila /ps:

Arvoisa puhemies! Tässä on siis kysymyksessä maa- ja metsätalousvaliokunnan mietintö koskien lakia hyljetuotteiden kaupasta ja metsästyslain muuttamisesta. Tämä on ihan yksimielinen mietintö, ja tässä mielestäni kyllä nyt oikealla tavalla korostuu sitten se tilanne, että hyljetuotteita voitaisiin hyödyntää. Toivon näin, että tämä johtaa siihen, kun hylje ei tällä hetkellä ole enää luvanvaraisesti pyydettävä vaan kiintiöpyydettävä riistaeläin, merkitty myös riistaeläimeksi maa- ja metsätalousministeriön luetteloon. Suomessa on oltu tilanteessa, että tämän kiintiön mukaisesti ei voida hyljettä, hyljetuotteita, kaupallisesti hyödyntää.

Eli nyt otan tämmöisen käytännön esimerkin, että jos se kalastaja nyt, kun hyljettä on pyydetty tähän mennessä haittaeläimenä lähinnä, seitsemän hyljettä saa pyydettyä, niin kaksi voi niistä hyödyntää ja sitten loput ovat jätteenä. Tämä ei mielestäni voi olla kestävä tapa vähentää hyljekantaa, joka ihan aidosti on, ja aivan selkeästi myös mietinnössä todettu, kalansaaliita vähentävä tekijä tänä päivänä.

Itämeren altaalla on arvioitu hyljekannan olevan — siis puhun harmaahylkeistä eli halleista — 30 000. Myös Itämerennorpan kanta on kasvanut, ja ei se hylje pakastekalaa syö.

Näin ollen, vaikka tässä nyt siis on kysymyksessä tämän kansallisen lainsäädännön voimaansaattaminen, voi myöskin valiokunnan saaman selvityksen mukaan olla kyseessä tilapäinen ratkaisu nimenomaan koskien hyljetuotteitten kauppaa, koska Kanada ja Norja ovat valittaneet EU:n hyljetuotteiden markkinoille saattamista koskevasta lainsäädännöstä WTO:n valituselimeen. Tämä tarkoittaa sitä, että kun tämä asia nyt on vielä ratkaistavana, tässä voi tulla tietysti joku toinen lopputulos, vaikkapa totaalikielto. Mutta nyt Suomi on siis saattamassa oman lainsäädäntönsä tilanteeseen, että meillä on määritelty toimivaltaiset elimet, ja toivon mukaan myöskin jatkossa pystytään turvaamaan sitten hyljetuotteitten kaupallistaminen.

Meillä on vielä muutamia hylkeenpyytäjiä. Varsinaisesti tietysti suurin osa hylkeenpyynnistä on jo museoissa tuolla Perämerellä tai ylipäätään tuolla saaristossa, mutta valiokunta korostaa sitä, että Suomen hyljekantaa vähennetään, siis riistaeläimenä, kestävällä tavalla verrattuna esimerkiksi siihen, että on käyty keskustelua Kanadan inuiittien ja ilmeisesti myöskin sitten Grönlannin inuiittien tavasta metsästää, jota on kyseenalaistettu. Mutta tällaiset tuotteethan, poikakarvaisen kuutin tuotteet, markkinoilla on Kanadassa kielletty jo vuosikausia sitten.

En tiedä nyt sitten, minkälaista tulokulmaa tähän WTO on ottamassa, mutta haluan korostaa nimenomaan sitä, että Suomessa on vielä niitä pyytäjiä, joilla tämä taito on, on myöskin taito sitten hyödyntää hylkeestä saatavia tuotteita. Erityisesti tulee totta kai mieleen se, että hylkeen nahka on erittäin kaunista. Se on myöskin siinä mielessä niin kuin mikä tahansa riistaeläimen hyödynnettävä nahka, jota pystytään Suomessa kaupallistamaan. Minusta on täysin oikeutettua ja reilua siinä tapauksessa, että myöskin hylkeenpyytäjillä tällainen mahdollisuus on.

Lakiehdotus kyllä sinänsä mielestäni hieman hupaisasti toteaa, että poikkeuksena sallitaan pienimuotoinen voittoa tavoittelematon kauppa. No, en tiedä, mikä kauppa on sitten voittoa tavoittelematonta, mutta uskon kuitenkin tietysti, että Suomessa tämäkin myös toteutetaan kestävällä tavalla.

On aivan perusteltua se, että Suomen riistakeskus sitten toimii tämän komission asetuksen artiklassa tarkoitettuna tunnustettuna kansallisena toimielimenä. Uskon, että Riistakeskuksella on myöskin nimenomaan metsästysasioihin se paras osaaminen ja näkemys, ja tässä valiokunta on sitten tehnyt muutamat muutosehdotukset.

Kaiken kaikkiaan siis toivon, että hyljettä voidaan jatkossa hyödyntää kiintiön mukaisesti. Tosin olen kalastajilta kuullut sellaistakin viestiä, että hylkeenmetsästys on haastavaa, se on vaikeaa ja tätä kiintiötä ei saada kokonaisuudessakaan ilmeisesti metsästettyä täyteen. Sikälikään tämä hyljekanta ei millään tällä metsästyksellä pääse romahtamaan. Mieluumminkin on niinpäin, että hyljekanta kasvaa liian suureksi, ja silloin siellä populaatiossa tulee jonkun toisen näköinen katastrofi kenties.

On eletty Suomessa myöskin aikoja, että hylkeistä on maksettu tapporahaa, ja myöskin Ruotsissa. Tarina kertoo, että Ruotsissa maksettiin yläleuasta todisteena ja Suomessa maksettiin alaleuasta — tai oliko se sitten päinvastoin. En tiedä, onko legendaa, mutta toivoisin, että legendat hylkeenpyynnistä saisivat jatkoa. — Kiitos.